Riikka Sorsa
ASUKKAAT VAIKUTTAJINA VAI SIVUSTASEURAAJINA?
HSL:n asukasvuorovaikutuksen ja viestinnän representaatiot asukaspuheessa
Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto
Kulttuurintutkimus, erikoistumisalana mediakulttuuri ja viestintä
Maaliskuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Humanistinen osasto Tekijä
Riikka Sorsa Työn nimi
Asukkaat vaikuttajina vai sivustaseuraajina? HSL:n asukasvuorovaikutuksen ja viestinnän representaatiot asukaspuheessa
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Kulttuurintutkimus, erikoistumisalana mediakulttuuri ja viestintä
Pro gradu -tutkielma X 16.3.2021 79 + 7 sivua liitteitä Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsitellään joukkoliikennesuunnittelun asukasvuorovaikutusta representaation käsitteen avulla. Tutki- mus on tehty kokonaan asiakasnäkökulmasta. Tavoitteena oli tutkia asukasvuorovaikutusta, jotta sitä voitaisiin kehittää entistä hyödyllisemmäksi ja parantaa asiakastyytyväisyyttä. Työssä on tutkittu, miten asukkaat representoivat linjastosuunnitelmien asukasvuorovaikutusta ja viestintää, millaisena oman toiminnan vaikuttavuus näyttäytyy asukkaiden vastauksissa ja miten asukkaat suhtautuvat asukasvuorovaikutukseen osallistumiseen. Tutkimus liittyy Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) linjastosuunnitelmiin, joissa uudistetaan tietyn alueen bussilinjastoa. Samalla tehdään asukasvuorovaikutusta, joka on asukkaiden osallistamista mukaan suunnitteluun, mutta myös viestimistä osallistumismahdollisuuksista ja suunnittelun etene- misestä sekä keskustelua suunnittelijoiden ja asukkaiden välillä.
Tutkimuksen viitekehyksessä käsiteltiin osallistamista, osallistumista, osallisuutta, vuorovaikutusta, edustamista ja vaikutta- vuutta joukkoliikenteessä ja kaupunkisuunnittelussa. Teoreettisena viitekehyksenä oli representaatio. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja teemoittelulla. Suhtautumisen analysoinnissa käytettiin sisällön erittelyä. Tutkimusaineisto koostui 513 vastauksesta, jotka kerättiin erillisellä kyselyllä ajalla 7.11.2018–
31.1.2019. Kyselystä tiedotettiin linjastosuunnitelmien blogisivustoilla, HSL:n uutiskirjeessä sekä sosiaalisen median kana- vissa, ja kyselylomakkeita jaettiin suunnitelmien asukastilaisuuksissa.
Tutkimustuloksiksi muodostui neljä representaatiota, joita määrittelivät tuntomerkit. Asukasvuorovaikutus representoitui vai- kuttamisena, joka mahdollistaa osallistujan ääneen pääsyn ja tiedonsaannin. Vuorovaikutuksen näennäisyys ja osallistumisen vaikuttamattomuus saivat asukasvuorovaikutuksen representoitumaan esityksenä. Viestintä representoitui huonosti tavoitta- vana, sillä se koettiin näkymättömäksi ja kohdentamattomaksi. Empatian puute sekä monimutkainen ja vaikeasti ymmärret- tävä kieli saivat viestinnän representoitumaan vaikeasti lähestyttävänä.
Representaatioiden lisäksi aineistosta tutkittiin vastaajien suhtautumista. Vastaajista puolet suhtautui myönteisesti vuorovai- kutukseen osallistumiseen ja sen hyödyllisyyteen. Osallistumisen vaikuttavuus liittyi kaikkiin neljään representaatioon.Asuk- kaille ei riitä vain palautteen antaminen, vaan he haluavat nähdä sen vaikuttavan suunnitelmiin. Mitä enemmän osallistumisen vaikuttavuudesta voidaan antaa esimerkkejä ja todentaa, mikä lopputuloksessa on asukkaiden ansiota, sitä enemmän asukkaat motivoituvat osallistumaan.
Avainsanat
asukasvuorovaikutus, joukkoliikennesuunnittelu, linjastosuunnitelma, osallistaminen, representaatio, vaikuttavuus, viestintä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty
School
School of Humanities Author
Riikka Sorsa Title
The residents – are they influencers or bystanders? Representations of HSL’s resident interaction and communication among residents
Main subject Level Date Number of pages
Cultural studies, specializing in Media Culture and Communication
Master’s thesis X 16.3.2021 79 pages + 7 pages (appendixes) Minor thesis
Bachelor’s thesis Subject studies Abstract
This study examines the resident interaction of public transport planning through the concept of representation. The study has been done entirely from a customer perspective. The aim of this study was to find how to make the resident interaction more useful and to improve customer satisfaction. The study has examined how the residents represent the resident interaction and communication of the bus network plans, how the effectiveness of residents’ own activities is reflected in the residents’ re- sponses and how the residents react to participating in the resident interaction. The study is related to Helsinki Region Transport Authority’s (HSL) bus network plans, which renew the bus lines in a certain area. At the same time, there is the resident interaction, which is the involvement of residents in planning, but also a means of communicating opportunities for participation and the progress of planning, as well as a discussion between planners and residents.
The involvement, participation, interaction, representation and effectiveness in public transport and city planning are presented in the study. The theoretical frame for this study was representation. The study is qualitative, and data driven. The methods were qualitative inductive content analysis, thematical analysis and quantitative content analysis. The research data included 513 answers in total. The research data was collected by using a questionnaire between 7 November 2018 and 31 January 2019. The link for the questionnaire was placed on the bus network plans’ blog sites, on HSL’s newsletter and on social media channels. Replying to the questionnaires was also possible in the resident events.
There were four themes of representation formed from the analysis. The representations are defined by features found in the material. The resident interaction was represented as an influence which allows participants to say their opinions and to get information. The apparent interaction and the ineffectiveness of participation made the residents interaction represented as a performance. Communication was represented as poorly accessible because it was invisible and untargeted. The lack of em- pathy as well as complex words and terms made communication represented as difficult to approach.
In addition to the representations, the respondents’ attitudes were examined from the material. Half of the respondents were positive about participation in the interaction and its usefulness. The effectiveness of participation is related to all four repre- sentations. It is not enough for the residents to give only feedback; they want to see that their feedback affects the plans. It is important for the residents to give more examples of the effectiveness of the participation and to verify the results of their activities. The more of these examples can be given, the more motivated the residents are to participate.
Keywords
resident interaction, public transport planning, bus network plan, involvement, representation, effectiveness, communication
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuskysymykset ... 3
1.2 Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) ... 4
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 6
2.1 Osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus ... 7
2.2 Vuorovaikutusta erilaisista näkökulmista ... 9
2.3 Osallistujien edustavuus ... 11
2.4 Osallistumisen vaikuttavuus ... 12
3 TEORIA, TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO ... 15
3.1 Representaatio ... 15
3.2 Kyselytutkimus ja tutkimusetiikka ... 17
3.3 Laadullinen sisällönanalyysi ja sisällön erittely... 20
3.4 Aineiston kuvaus ... 23
4 SUHTAUTUMINEN VUOROVAIKUTUKSEEN OSALLISTUMISEEN ... 26
4.1 Asukkaat suhtautuvat osallistumiseen myönteisesti ... 26
5 ASUKASVUOROVAIKUTUS VAIKUTTAMISENA JA ESITYKSENÄ ... 31
5.1 Asukasvuorovaikutus on keino vaikuttaa omaan arkeen ... 31
5.2 Asukkaat ovat asukasvuorovaikutuksessa esityksen seuraajia ... 40
6 VIESTINTÄ VAIKEASTI TAVOITTAVANA JA LÄHESTYTTÄVÄNÄ ... 52
6.1 Viestintä osallistumismahdollisuuksista ei tavoita asukkaita ... 53
6.2 Vaikeasti lähestyttävä viestintä ei houkuttele osallistumaan ... 62
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 70
8 LÄHTEET ... 75
9 LIITTEET ... 79
1 JOHDANTO
Helsingin seudun joukkoliikenteessä matkustetaan päivittäin miljoona kertaa. Kyse on sa- malla suuresta ihmisjoukosta, mutta myös yksilöistä, joilla jokaisella on omat tarpeensa ja toiveensa liikkumisesta. Matkustajien liikkeistä tallentuu erilaista dataa, jota hyödynnetään suunnittelussa, mutta tämä data ei kerro yksilöiden piilevistä ja tulevista tarpeista. Tätä var- ten joukkoliikenteen suunnittelussa tarvitaan matkustajia. Heillä on asiantuntemusta omasta asuinalueestansa, ja he osaavat sanoittaa omat tarpeensa. Matkustajia on kuunneltava ja pal- veluita kehitettävä, jotta joukkoliikenne palvelisi mahdollisimman hyvin sen käyttäjiä. Tä- män takia suunnittelussa tehdään asukasvuorovaikutusta. Jotta asukasvuorovaikutus olisi en- tistä hyödyllisempää ja onnistuneempaa, päätin tutkia asiakkaiden näkemyksiä asukasvuo- rovaikutuksesta.
Työssä keskityn asiakkaiden näkemyksiin asukasvuorovaikutuksesta ja viestinnästä Helsin- gin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) linjastosuunnitelmien teossa. Olen työskennellyt HSL:llä linjasto- ja aikataulusuunnitteluryhmässä asukasvuorovaikutuksen parissa. Lin- jasto- ja aikataulusuunnitteluryhmässä suunnitellaan bussien ja lauttaliikenteen aikataulut ja reitit sekä laaditaan alueelliset linjastosuunnitelmat. Olen työskennellyt yhdessä joukkolii- kennesuunnittelijoiden kanssa linjastosuunnitelmaprojekteissa. Vastuullani on ollut vuoro- vaikutukseen ja viestintään liittyviä tehtäviä, kuten asukkaiden osallistamista, viestintää eri kanavissa, karttojen piirtämistä ja tilaisuuksien järjestämistä. Varsinainen suunnittelutyö, kuten bussilinjojen reittien suunnittelu kuuluu joukkoliikennesuunnittelijoiden vastuulle.
Tutkimukseni liittyy siis töihini. Kyseessä on kuitenkin oma tutkimukseni eli olen saanut toimia täysin itsenäisesti tutkijana. Olen itse tehnyt tutkimusta koskevat valinnat ja päätökset sekä toteutuksen. Olen kuitenkin hyödyntänyt HSL:n kanavia tutkimukseen liittyvän kyse- lyn tiedottamisessa sekä saanut vastaajien kesken arvottavat palkinnot HSL:ltä.
Asukasvuorovaikutuksessa asukkaat jakavat kokemuksiansa ja esittävät ideoitansa, joista suunnittelijat ja myös muut asukkaat tekevät tulkintoja. Suunnitteluun osallistuvat alueella asuvat ja liikkuvat, ja he kertovat, millaisia toiveita tai ehdotuksia heillä on sekä mitä mieltä he ovat suunnitelmista. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä siitä saa tällä hetkellä rahallista tai muutakaan korvausta lukuun ottamatta yksittäisiä työpajoja.
Asukasvuorovaikutusta tehdään systemaattisesti kaikkien alueellisten linjastosuunnitelmien yhteydessä suunnittelun alusta työn päättymiseen saakka. Asukasvuorovaikutuksessa on kyse asukkaiden osallistamisesta mukaan suunnitteluun, mutta myös viestimisestä osallistu- mismahdollisuuksista ja suunnittelun etenemisestä. Asukasvuorovaikutus kattaa myös suun- nittelijoiden ja asukkaiden välisen vuorovaikutuksen. Tyypillisesti heti suunnittelun aluksi asukkaille viestitään heidän osallistumismahdollisuuksistansa ja linjastosuunnitelman ta- voitteista ja aikataulusta. Asukasvuorovaikutukseen ovat kuuluneet erilaiset kyselyt, blogit, työpajat, asukastilaisuudet ja kommentointimahdollisuudet. Suunnittelijat tekevät linjasto- luonnoksen saadun palautteen ja erinäisten muiden lähtötietojen, kuten alueen asukasmää- rien, matkustajamäärien, kaavoituksen, koulujen ja työpaikkojen, perusteella. Luonnoksesta kerätään vielä palautetta, ja sitä esitellään asukastilaisuuksissa. Tilanteesta riippuen alkupe- räiseen luonnokseen tehdään muutoksia, ja viimeinen luonnos etenee päätöksentekoon HSL:n hallitukseen.
Linjastosuunnitelma on tietylle alueelle tehtävä suunnitelma, jossa käsitellään alueella kul- kevia linjoja ja niiden reittejä. Suunnitelmasta riippuu, millaisia muutoksia alueelle on tie- dossa eli onko kyse mahdollisesti linjojen lakkautuksista, uudelleenjärjestelystä tai uusien linjojen perustamisesta. Taustalla vaikuttavat tulevaisuudensuunnitelmat kaavoituksen ja muiden liikennemuotojen osalta. Linjastosuunnitelmassa käsitellään myös linjojen liiken- nöintiaikoja ja vuorovälejä. Sen sijaan tarkka aikataulusuunnittelu ei kuulu linjastosuunni- telmaan. Aineistoni keruuvaiheessa käynnissä oli kolme linjastosuunnitelmaa: Helsingin poikittaisyhteyksien kehittämissuunnitelma, Hämeenlinnanväylän ja Vihdintien linjasto- suunnitelma sekä Kirkkonummen liityntälinjaston tarkastelu.
Tutkimuksessani keskityn ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja viestintään. Tarkoitukse- nani on ymmärtää ihmisiä muuttuvassa maailmassa. Tutkimukseni koskee juuri tavallista, jokapäiväistä arkea. Moni matkustajista käyttää joukkoliikennettä päivittäin tai vähintään arkipäivisin. Kysymys on heidän arkeensa päivittäin vaikuttavan asian tutkimisesta. Tutkin representaation käsitteen avulla, miten asukkaat kokevat linjastosuunnitelmien asukasvuo- rovaikutuksen ja viestinnän. Asukasvuorovaikutusta ja asukkaiden suhtautumista vuorovai- kutukseen kannattaa tutkia siksi, että HSL:ssä voidaan kehittää toimintatapoja entistä parem-
miksi ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Mitä onnistuneempaa vuorovaikutus on ollut, sitä pa- remmin suunniteltu liikenne palvelee alueen asukkaita. Samalla tulevat muutokset ovat pa- remmin hyväksyttävissä poliittisesti sekä asukkaiden keskuudessa.
Kuntien kaavoituksesta (MRL, 132/1999) poiketen HSL:n linjastosuunnitelmissa mikään laki ei suoraan velvoita kysymään asukkaiden mielipidettä. Joukkoliikennepalveluita suun- nitellaan kuitenkin asiakkaita varten, joten on mielekästä kuulla heidän mielipiteensä suun- nitelmiin. Tutkimuksessani oleellista on saada tarkemmin tietoa juuri asukkaiden kokemuk- sista. Vaikka suunnittelussa osallistaminen lähtee asiantuntijoiden tarpeesta, on kuitenkin tärkeää kehittämisen kannalta tietää, mitä pitäisi muuttaa, jotta vuorovaikutus palvelisi en- tistä paremmin molempia siihen osallistuvia osapuolia.
Tutkimustani voidaan hyödyntää joukkoliikennealan lisäksi muilla aloilla, joilla osalliste- taan asiakkaita ja tehdään yhteissuunnittelua. Lähin tällainen ala on kuntien kaavoitus.
Vaikka työn termistö tulee osin joukkoliikennepuolelta, voi moni toimija hyötyä osallista- misesta sekä asiakkaiden näkemyksistä osallisuudesta ja viestinnästä. Työstä voi löytää ide- oita asiakkaiden kanssa toimimiseen sekä siihen, miten omaa viestintää voi parantaa ja tehdä ymmärrettävämmäksi. Työ soveltuu eritoten aloille, joilla asiantuntijoiden ja asiakkaiden välillä käsiteltävät asiat eivät ole mutkattomia, vaan herättävät tunteita ja erimielisyyksiä.
1.1 Tutkimuskysymykset
Koko tutkimukseni perustuu asiakasnäkökulmaan ja asukkaiden kokemuksiin. Olen kerän- nyt tutkimukseni aineiston erillisellä kyselyllä vuodenvaihteen 2018–2019 aikana. Ensisijai- sesti kyselystä tiedotettiin samaan aikaan käynnissä olleiden linjastosuunnitelmien osallis- tujille, mutta kysely oli avoin kaikille HSL:n asiakkaille. Teoreettisena käsitteenä käytän representaation käsitettä. Analysoin aineiston laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua käyttäen. Lisäksi määrällisellä sisällön erittelyllä tutkin asukkaiden suhtautumista osallistu- miseen.
Käytän tutkimuksessani asukas-sanaa laajassa merkityksessä. Tarkoitan asukkaalla HSL:n asiakasta, asuinalueen asukasta, suunnittelualueella liikkuvaa ja kyselytutkimukseni vastaa- jaa. Jos tarkemmalla määrittelyllä on merkitystä asian ymmärtämiseen, olen käyttänyt asuk- kaan sijaan muuta ilmaisua. Esimerkiksi kun esittelen kyselyni vastauksia tilastollisesti, käy- tän vastaaja-sanaa. Tutkimuskysymyksessäni HSL-alueen asukas tarkoittaa kyselytutkimuk- seni vastaajaa. Käytän kyseistä ilmaisua, koska se on tarkempi tässä yhteydessä kuin pelkkä asukas.
Tutkimuskysymykseni on:
Miten HSL-alueen asukkaat representoivat linjastosuunnitelmien asukasvuorovaiku- tusta ja viestintää?
Apukysymyksinä ovat:
Millaisena oman toiminnan vaikuttavuus näyttäytyy asukkaiden vastauksissa?
Miten asukkaat suhtautuvat asukasvuorovaikutukseen osallistumiseen?
1.2 Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL)
Vuonna 2010 toimintansa aloittanut Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) vastaa joukkoliikenteen järjestämisestä omistajakuntiensa alueella eli Helsingissä, Espoossa, Van- taalla, Kauniaisissa, Keravalla, Kirkkonummella, Sipoossa, Siuntiossa sekä Tuusulassa.
Nämä kunnat muodostavat HSL-alueen. HSL:n perustehtävänä on tarjota houkutteleva ja tehokas joukkoliikenne sekä kehittää yhteistyössä toimivaa liikkumisen kokonaisuutta. Stra- tegiansa mukaisesti HSL panostaa muun muassa erinomaiseen asiakaskokemukseen ja te- hokkaaseen runkoverkkoon. Tavoitteena on, että kestävällä liikkumisella luodaan sujuva arki ja maailman toimivin kaupunkiseutu. HSL siis suunnittelee alueiden liikenteen ja hank- kii bussi-, raitiovaunu-, metro-, lautta- ja lähijunaliikenteen palvelut. Edellä mainittujen kul- kuneuvojen lisäksi kesäkaudella käytössä ovat kaupunkipyörät. HSL:n vastuulle kuuluvat joukkoliikenteen markkinointi ja matkustajainformaatio sekä taksa- ja lippujärjestelmän ja
lippujen hintojen hyväksyminen, kuten myös lippujen myynnin järjestäminen ja matkalip- pujen tarkastus. HSL vastaa myös Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman laati- misesta (HLJ). (HSL 2021.)
HSL-alueella liikennöi 300 bussilinjaa, 13 junalinjaa, 11 raitiovaunulinjaa, 2 metrolinjaa, 2 lauttareittiä sekä käytettävissä on 450 kaupunkipyöräasemaa. Vuonna 2019 HSL-liiken- teessä tehtiin yhteensä 396,9 miljoonaa matkaa eli keskimäärin miljoona matkaa päivässä.
Busseilla tehtiin 175 miljoonaa matkaa vuonna 2019. Matkustajista 86 prosenttia oli tyyty- väisiä HSL-alueen joukkoliikenteeseen. HSL:n toimintatuotot vuonna 2019 olivat 748 mil- joonaa euroa. Toimintatuotoista 51 prosenttia tuli lipputuloista, 47 prosenttia kuntaosuuk- sista ja 2 prosenttia muista tuloista. Se osuus HSL:n kuluista, mitä ei saada katettua lipputu- loilla tai muilla tuloilla, jää jäsenkuntien maksettavaksi. Liikennöintikustannukset vuonna 2019 olivat yhteensä 515 miljoonaa euroa. Liikennöintikustannuksista 62 prosenttia oli bus- siliikenteen kustannuksia. (HSL 2020.)
HSL:ssä on noin 420 työntekijää. Yhtymäkokouksella, johon jäsenkunnat valitsevat edusta- jansa, on ylin päätösvalta. Yhtymäkokous valitsee HSL:n hallituksen, jonka toimikausi on kunnallisvaalikausi eli neljä vuotta. Hallituksessa on 14 jäsentä, jotka määräytyvät jäsenkun- tien peruspääomaosuuksien mukaan. Eniten paikkoja on Helsingillä. Hallitus valvoo kun- tayhtymän etua ja muun muassa päättää monista asioista, kuten toimintaperiaatteista, lippu- jen hinnoista, joukkoliikenteen määrästä ja liikennöintisopimuksista. Hallitus hyväksyy bus- siliikenteen linjastosuunnitelmat, joita tässä tutkielmassa käsittelen. (HSL 2021.)
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA
Asukkaiden osallistamista sekä asukkaiden ja asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta on tutkittu aiemmin, ja monet tutkimukset keskittyvät Helsinkiin. Osallisuus on ollut esillä vii- meiset 20 vuotta, sillä vuonna 2000 voimaantullut maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) on edellyttänyt kuntien kaavoituksessa asukkaiden kuulemista. Kaavoituksen ja joukkoliikenteen suunnitteluprosessit ovat vuorovaikutuksen osalta monin osin yhteneväi- siä. Siksi olenkin hyödyntänyt työssäni kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen osallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä tutkimuksia.
HSL:ssä osallistamisesta, osallisuudesta ja vuorovaikutuksesta on linjastosuunnitelmien yh- teydessä käytetty asukasvuorovaikutuksen käsitettä. Tästä syystä puhun työssäni yleisesti asukasvuorovaikutuksesta. Käsitteenä asukasvuorovaikutus on kuitenkin laaja, minkä vuoksi asioiden taustoittamisessa käytän kuitenkin erillisiä käsitteitä, kuten osallistamista, osallisuutta ja vuorovaikutusta, sillä käsitteillä on erilaiset merkitykset. Osallistumisen ohella on relevanttia puhua myös vaikuttamisesta.
HSL:ssä suunnittelun yhteydessä tehtävää asukasvuorovaikutusta on tutkittu diplomityössä juuri ennen HSL:n toiminnan aloitusta. Diplomityössä esiteltiin vuorovaikutteisen suunnit- telun malli, jota on käytetty HSL:n asukasvuorovaikutuksessa. Mallin on muun muassa us- kottu lisäävän asukkaiden innostusta osallistumiseen ja parantavan luottamusta suunnitteli- joiden ja asukkaiden välillä. Linjastosuunnittelussa vuorovaikutusta on tehty neljässä vai- heessa suunnitelman aikana: 1) heti aloituksessa, 2) luonnosvaiheessa, 3) sitten kun linjas- toluonnos on viimeistelty saadun palautteen perusteella ja 4) sitten kun muutokset toteute- taan liikenteessä. Toinen esimerkki diplomityön vaikutuksesta on se, että siinä toivottiin suunnitelmakohtaista keskustelupalstaa, jonka virkaa ovat viime vuosina toimittaneet linjas- tosuunnitelmille tehdyt omat blogit. (Frösén 2009, 91, 168–175.) Diplomityö oli tehty pää- piirteissään asiantuntijoiden näkökulmasta, kun taas itse tutkin asukasvuorovaikutusta asuk- kaiden näkökulmasta. Lisäksi kymmenessä vuodessa asiat ovat kehittyneet ja esimerkiksi internetin ja sosiaalisen median käyttö on kasvanut. Myös vaatimukset asukkaiden osallista- misesta ovat muuttuneet, ja HSL panostaa entistä enemmän asiakaskokemukseen.
2.1 Osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus
Kun suunnittelualueen asukkaita ja siellä liikkuvia kannustetaan tai kehotetaan osallistu- maan HSL:n linjastosuunnitelmaan, kyse on osallistamisesta. Osallistaminen on ylhäältäpäin suuntautuvaa, ja sillä tarkoitetaan asioita, joita suunnittelijoiden edellytetään tekevän asuk- kaiden osallistumisen edistämiseksi. Asukkaita pyritään aktivoimaan osallistumaan erinäisin keinoin, kuten tiedottamalla, kuuntelemalla ja kokoamalla asukkaiden mielipiteitä. Esimer- kiksi se, että tietyn alueen linjastoa uusitaan, on tyypillisesti suunnittelijoilta lähtöisin oleva idea, jonka taustalla voi olla uuden liikennemuodon tulo tai toimimattomat yhteydet. Osal- listaminen nähdään välttämättömäksi, jotta asukkaiden näkemykset saadaan selville. Osal- listamisessa asukkaat ovat toimenpiteiden kohteena. (Bäcklund & Korhonen 1998, 19–22;
Syrjänen 2005, 11; Kuusimäki 2017, 82.) Osallistaminen on tutkimukseni kannalta merkit- tävä käsite, sillä osallistamisen onnistumisesta riippuu, miten hyvin asukkaita saadaan in- nostettua osallistumaan suunnitteluun.
Kun osallistaminen on suunnittelijalähtöistä, niin osallistuminen on kiinni asukkaista. Osal- listumisen kulttuurissa on kyse siitä, että ihmiset ovat aktiivisesti mukana muutoinkin, kuin vain silloin, kun heiltä kysytään mielipidettä. Ideaalitapauksessa asukkaat osallistuisivat lin- jastosuunnitelmiin läpi suunnittelun tasapainoisesti alusta loppuun asti. (Jauhiainen 2002, 129; Seppänen & Väliverronen 2014, 192.) Eli osallistumista toivotaan muulloinkin kuin liikkumiskyselyssä ja linjastoluonnoksen kommentoinnissa. Alkuvaiheessa tulleet mielipi- teet voivat olla ratkaisevia suunnittelun ja hahmoteltujen luonnosvaihtoehtojen kannalta. Tä- män takia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan pääseminen on asukkaille tärkeää.
Ilman osallistumista ei käytännössä ole asukasvuorovaikutusta, sillä jos yksikään asukas ei halua osallistua, niin ei ole ketään, jolta voisi kysyä tarpeita, toiveita tai mielipidettä bussien reitteihin liittyen.
Vaikka osallistuminen internetin välityksellä on helppoa, ei tarvitse lähteä kotoa minnekään ja osallistua voi siihen kellonaikaan kuin haluaa, siltikään kaikki eivät ole kiinnostuneita vaikuttamisesta. Osallistuminen on helppoa, mutta yhtä helppoa on olla sitoutumatta ja jättää osallistumatta. Tällöin asukas menettää äänensä, kun hän ei ole hyödyntänyt annettua tilai- suutta. Tämän takia asukas voi olla tyytymätön loppuratkaisuun, koska hänellä olisi ollut
arvokasta tietoa, mitä hän ei kuitenkaan kertonut. Monesti palveluun tyytyväiset eivät osal- listu, mutta se ei kuitenkaan ole ainut syy. Taustalla voi olla epäilyksiä vaikuttavuudesta, turhautumista, tiedon tavoittamattomuutta tai osaamattomuutta esimerkiksi kielellisen ilmai- sun tai tietotekniikan osalta. Internetin käytön yleistyminen vuorovaikutuksessa voi eriar- vostaa osallistujia, koska kaikilla ei välttämättä ole tarvittavaa teknologiaa tai osaamista.
(Sassi 2002, 58; Syrjänen 2005, 84; Seppänen ym. 2014, 194.) Tänä päivänä linjastosuunni- telmissa hyödynnetään entistä enemmän internetiä niin kyselyissä kuin tilaisuuksissakin, jo- ten huoli joidenkin jäämisestä ulkopuolelle on aiheellinen. Tutkimukseni kannalta mielen- kiintoisia ovat syyt osallistumiseen ja osallistumatta jättämiseen.
Lähtökohtaisesti osallistumisen ajatellaan olevan hyödyllistä. Motivaatioon vaikuttaa, miten uskottavaa osallistuminen on. Osallistumisen taustalla ovat myös yhteisöllisyys ja motivaa- tio siitä, että voi saada jotain konkreettista aikaiseksi. Asukkailla on monesti henkilökohtai- nen kytkös paikkaan, jonka puolesta he haluavat toimia. Linjastosuunnitelmissa linkkinä on se, että osallistujat asuvat tai liikkuvat suunnittelualueella. Suunnittelupuolella onnistunut osallistuminen voi tarkoittaa uusia näkökulmia ja kokemuksiin perustuvaa, erilaista tietoa sekä parempaa lopullista suunnitelmaa. Asukkaat puolestansa pitävät oikeutenaan saada osallistua itseään koskettavien asioiden suunnitteluun. He saattavat tuntea yhteisöllisyyttä ja saada vertaistukea toisilta osallisilta, mikä kasvattaa tunnetta osallisuudesta. Lisäksi asuk- kaat voivat tuntea olleensa mukana vaikuttamassa ja tuntea samalla kehittäneensä itseään.
(Niemenmaa 2002, 213–214; Frösén 2009, 126; Kuusimäki 2017, 93; Rättilä & Rinne 2017, 102–108.)
Osallisuus liittyy olennaisesti osallistumiseen. Ilman johonkin kuulumisen tunnetta, kuten yhteisöön kuulumista, osallistuminen olisi täysin irrallista. Tietyllä asuinalueella asuva kuu- luu alueen yhteisöön. Hän on osallisena, osa yhteisöä. Osallistuminen puolestaan liittyy asukkaan oikeuksiin esimerkiksi hänen asuinaluettansa koskevassa päätöksenteossa. Osalli- suus on keino turvata, että suunnittelussa kuunnellaan asukkaita eli matkustajia eikä vain järjestelmän tarpeita. Osallisuuden osalta merkittävää on se, onko osallisuudessa oikeasti kyse vaikuttamisesta vai pelkästä oikeudesta kertoa oma näkemyksensä suunnitelmista.
(Bäcklund, Häkli & Schulman 2002, 7–12; Sassi 2002, 59.) Osallisuuden kokeminen ja se, millaiseksi asukkaat osallisuuden mieltävät, on kiinnostavaa tutkimukseni näkökulmasta.
Tyypillisesti asukkaat eivät ole osallisina kaikissa suunnitteluprosessin vaiheissa, vaan en- nemminkin lähtökohtien asettelussa ja vaihtoehtojen laatimisessa. Kyse ei ole oikeasta osal- listumisesta, jos suunnittelun alussa on jo päätetty vaihtoehdoista. Usein ei ole edes selvää, milloin vuorovaikutus alkaa. Tämä hankaloittaa asukkaiden toiveen täyttämistä mahdolli- simman aikaisesta tiedonsaannista. Lopulta osallistujat saattavat olla jo lähtökohtaisesti myöhässä. Tässä vaiheessa asukas ei voi aloittaa osallisuutta kyseenalaistamalla kaupungin- osan bussilinjojen uudistustarvetta, kun linjastosuunnitelmaprosessi on ehditty käynnistää ja kenties suunnitteluratkaisuja tai reunaehtoja päättää ennen kuin osallisuuden on ajateltu al- kavan. Se on selvää, ettei kaikkia ehdotuksia ole mahdollista toteuttaa, jolloin yksinkertai- sesti jokaisen tahtoa ei voida noudattaa. Huonoimmillaan asukkaan rooliksi osallisuudessa jää oikeuttaa suunnitteluratkaisut. (Häkli 2002, 117; Koskiaho 2002, 51; Syrjänen 2005, 77.)
2.2 Vuorovaikutusta erilaisista näkökulmista
Oleellista osallisuudessa on eri toimijoiden välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksella tar- koitan tässä työssä suunnittelijoiden ja asukkaiden välistä keskustelua bussireiteistä, niiden vaikutuksista ja muista linjastosuunnitelmaan liittyvistä kysymyksistä. Vuorovaikutus syn- tyy suunnittelijoiden ja asukkaiden välisissä kohtaamisissa, ja se liittyy viestien lähettämi- seen ja vastaanottamiseen. (Sassi 2002, 65; Syrjänen 2005, 11.) Etenkin vuorovaikutuksessa on kyse useammasta osapuolesta, joten vuorovaikutuksen ja osallistamisen onnistumiseen vaikuttavat sekä siihen osallistuvat asukkaat että suunnittelijat.
Vuorovaikutteiseen suunnitteluun liittyviä konflikteja ja niiden syitä on käsitelty Suomen Kuntaliiton tutkimuksessa. Tutkimuksen tuloksena löytyi ristiriitaulottuvuuksia asukkaiden ja suunnittelijoiden väliltä. Ristiriitoja aiheuttivat muun muassa erilaiset näkemykset asian- tuntemuksesta, paikallisuudesta ja yhteisen kielen puuttumisesta. (Arola 2002, 43.) Ilman vaadittua kieltä oikeaa osallistumista on jopa pidetty mahdottomana. Asukkaiden ja asian- tuntijoiden välinen kuilu korostuu suunnitteluasiakirjojen tarkassa ja vaikeasti ymmärrettä- vässä ilmaisussa. Tutkimuksissa nousee esille osallistuvan asukkaan paradoksi, jossa asuk- kaat osallistuvat suunnitteluun maallikkoina. Tämä johtaa siihen, että mielipiteen ilmaisu maallikkona jää irralliseksi, koska sitä ei ole esitetty suunnittelun kielellä. Kokemuksiin pe-
rustuvaa tietoa on hankala muuntaa suunnittelutiedoksi. Niinpä asukkaan mielipiteisiin saa- tetaan suhtautua vähätellen, ja niiden edustavuutta kyseenalaistaa. (Arola 2002, 35; Bäck- lund 2002, 149; Staffans 2004, 245, 291–292.)
Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu asukkaiden kokevan, ettei heidän asiantuntemus- tansa arvosteta. Sekä suunnittelijat että asukkaat katsovat asioita omista näkökulmistansa, mikä auttamatta vaikuttaa siihen, mistä halutaan keskustella ja millä tavalla. Asukkaiden näkemyksiä on pidetty paikallisina ja liian ainutlaatuisina, jotta ne tukisivat kokonaisuutta ja jotta niillä voisi perustella päätöksiä. Jos tavoitteet ovat samankaltaiset, vuorovaikutus voi toimia paremmin. Toisaalta uhkana on, etteivät asukkaat pääse ääneen niistä asioista, joista haluaisivat, vaan suunnittelijat ovat ennakkoon rajanneet keskusteltavat teemat. Kyse on siitä, mistä asioista kommentteja halutaan. (Arola 2002, 23–25; Bäcklund 2002, 148–151.)
Tutkimukseni kannalta asukkaiden ja suunnittelijoiden erilaisten lähtökohtien ymmärtämi- nen on tärkeää. Lähtökohdat vaikuttavat niin käsiteltävään aiheeseen, siitä käytävään kes- kusteluun kuin viestintäänkin. Suunnittelijat, jotka ovat joukkoliikenteen asiantuntijoita, nä- kevät asiat oman asiantuntemuksensa kautta ja ajattelevat yleistä etua. Asukkaat puolestansa katsovat suunnittelua oman liikkumisensa näkökulmasta, jolloin heidän ei tarvitse ajatella kokonaiskuvaa tai suunnittelua rajoittavia tekijöitä. Vuorovaikutuksessa tärkeää on, että kaikki osapuolet haluavat ymmärtää toistensa näkemyksiä (Häkli 2002, 113).
Asukkaiden ja virkamiesten vuorovaikutusta tutkittiin Helsingin Jätkäsaaren rakennuspro- jektissa, jossa todettiin, että molempien osapuolten näkemyksiä ja lähtökohtia pitäisi täs- mentää. Etenkin vaikeissa suunnittelukysymyksissä varhaisessa vaiheessa aloitettu vuoro- vaikutus ja yhteiseen ymmärrykseen pääseminen suunnittelun reunaehdoista, voivat vähen- tää haastavia tilanteita ja ristiriitoja suunnittelijoiden ja asukkaiden välillä. Vuorovaikutus representoituu suunnittelua helpottavana ja tukevana keinona. Se nähdään keinona vähentää asukkaiden tekemiä valituksia ja helpottaa suunnittelua. Vuorovaikutus edesauttaa suunni- telmien läpi menoa ilman valituksia, kun vuoropuhelua käydään hyvissä ajoin. Lisäksi vää- rinymmärryksiä voidaan välttää, jos asukkaille annetaan riittävästi tietoa. Valitukset voivat nimenomaan johtua väärästä tiedosta tai sen puutteesta. Asukkaiden tyytymättömyys voi
johtua siitä, ettei suunnitteluratkaisuista pidetä eikä niinkään siitä, ettei asukkaita kuunnella.
(Niitamo 2015, 52–62, 85–87.)
2.3 Osallistujien edustavuus
Asukasvaikuttamisen ristiriitoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin väitöskirjassa, jossa yhtenä johtopäätöksenä esitettiin, että asukkaiden pitäisi tulla osaksi asiantuntijaverkostoja, jolloin paikallista näkökulmaa edustaisi verkostossa itse asukas (Staffans 2004, 293). Tämä takaisi sen, että linjastosuunnitelmissa todella kuunneltaisiin asukkaita eikä arvailtaisi, mitä he mah- dollisesti haluaisivat. Edustamisen kannalta olisi huomionarvoista, että verkostoon osallis- tuva asukas todella edustaisi asuinalueen yhteistä näkemystä eikä vain omaa etuaan.
Epäilyt osallistujien edustavuudesta heräävät etenkin silloin, kun osallistujia on vähän tai kun kyse on vapaaehtoisuudesta. Yhteissuunnittelu ja asukastyöpajat kiinnostavat todennä- köisemmin aktiivisimpia, vaikuttamaan pyrkiviä asukkaita. Vain internetissä toteutettujen kyselyiden osalta on epäedustavuutta ja erilaista painottumista, sillä vastaajat eivät edusta koko väestöä. Ongelmasta puhutaan, jos muita osallistumiskeinoja internetin lisäksi ei ole käytössä. Vuorovaikutteisessa suunnittelussa merkitsevää on saada sekä laadullista että mää- rällistä tietoa. Kyselyillä saa vastauksen laajoilta joukoilta – sen sijaan kasvokkaista vuoro- vaikutusta suurilla ihmismäärillä on mahdotonta toteuttaa. Siksi tarvitaankin myös pienem- piä tilaisuuksia, että kohtaamisia ihmisten välillä todella syntyy. Ideana on saada osallistu- maan moniääninen osallistujaryhmä ja saada syntymään monipuolista keskustelua, jossa kaikki olennaiset näkökannat tulevat esiin. Vaikka osallistujat eivät olisi riittävän edustava otos kaikista asukkaista, niin osallistuminen voi silti olla arvokasta ja tieto merkityksellistä.
Yksittäinen kokemus voi kertoa jotain merkittävää, eikä yhteisymmärrykseen pääsyllä ole merkitystä. (Kettunen 2002, 30; Mäntysalo & Nyman 2002, 265; Niemenmaa 2002, 209;
Sassi 2002, 70; Frösén 2009, 165.)
Kun vuorovaikutuksessa saadaan esille mahdollisimman laajasti erilaisia näkemyksiä ja kes- kustellaan niistä, ajatellaan, että päättäjät saavat monipuolista tietoa asukkaiden mielipiteistä ja tämä parantaa päätöksenteon laatua. Näin on lisäksi mahdollista saavuttaa asukkaiden kes- kuudessa laajasti hyväksyttyjä lopputuloksia. Olennaista on yleisen edun ymmärtäminen.
(Kettunen 2002, 33; Jäntti, Airaksinen & Haveri 2017, 39.) Ratkaisuina yleisen edun ym- märtämiseen ja edustavuuteen Helsingin kestävän kehityksen ohjelmatyössä nähtiin esimer- kiksi erilaiset osallistumistavat ja laajemmat foorumit sekä sen huomiointi, miksi ei ylipää- tänsä osallistuta (Niemenmaa 2002, 201–216).
Vaikka osallisuus oli ollut kattavaa ja onnistunutta, niin lopullinen suunnitelma ei aina miel- lyttänyt kaikkia ryhmiä. Paljon oli kiinni siitä, mistä näkökulmasta asioita katsoi ja mitä piti hyvänä. Ehdotettiin käytännössä millaisia muutoksia tahansa, niin aina löytyi niihin tyyty- mättömiä. Varsinkin suunnittelun loppuvaiheessa ennen päätöksentekoa keskustelu painot- tuu liikaa eri mieltä olevien kanssa toimimiseen. Suunnitteluratkaisuihin tyytyväisten mieli- piteet jäävät paitsioon. Lisäksi jos aktiivisimpien osallistujien näkemyksille annetaan isompi painoarvo, vähemmistö voi jyrätä enemmistön edun. (Lapintie 2002, 159–167; Pakarinen 2002, 84; Kahila-Tani & Kyttä 2017, 145.)
Asukkaiden epäedustavuus ja mahdollisten äänekkäiden ryhmien tuomat haasteet, joissa ää- nekkäät hallitsevat keskustelua ja saattavat saada muutettua muiden mielipidettä, nousivat esille Jätkäsaaren rakennusprojektissa (Niitamo 2015, 54, 87). Vastaavanlaiset tilanteet ovat tuttuja myös joukkoliikennesuunnittelussa. Ne näkyvät varsinkin kiistanalaisissa suunnitel- missa, ja niissä järjestetyissä asukastilaisuuksissa.
2.4 Osallistumisen vaikuttavuus
Asukkaiden osallistumistavat ja vaikuttavuus riippuvat avoimuudesta, poliittisesta kulttuu- rista ja asukkaiden aktiivisuudesta. Taustalla on tavoite siitä, että osallistumisen ja vuorovai- kutuksen ansiosta erilaiset näkemykset tulisivat ilmi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa suunnittelua, mikä vähentäisi konflikteja ja valituksia. Pahimmillaan suunnitelmat tulevat asukkaille yllätyksenä. Jos asukas kokee, että päätökset on tehty jo ennen vuorovaikutusta, lähtökohdat vaikuttamiselle ovat heikot. Tämä johtaa passiivisuuteen tai valituksiin, sillä vaikutusmahdollisuuksia ei ole tarjottu tai ne on tarjottu liian myöhään. (Syrjänen 2005, 30, 47, 61.)
Osallistumisen kannalta asukasaktiivit määrittelevät omat tavoitteensa sen mukaan, mihin he ajattelevat voivansa vaikuttaa. Tutkimuksen mukaan asukkaat kokevat, ettei heitä huomi- oida, vaikka heillä olisi paljon kokemustietoa tarjottavanaan. Onkin tullut vaikutelma, että asukkaita kuullaan lakivelvoitteen takia, muttei aidosti kuunnella tai huomioida asukkaiden tärkeiksi kokemia asioita. (Rättilä ym. 2017, 108–111.) Pelkän kuulemisen sijaan asukkaat haluavat oikeaa kuuntelemista. Tällöin asiantuntija asettuu asukkaan asemaan ja yrittää ym- märtää asiaa asukkaan omasta näkökulmasta. Kuuntelemisessa on tarkoitus selvittää erilaisia näkökantoja yhteisen päämäärän löytämiseksi ja yrittää löytää erilaisista mielipiteistä mah- dollisesti yhteistä. Asukkaan on saatava vahvistus siitä, että häntä on kuultu, vaikkei loppu- tulos aina muuttuisikaan. (Kettunen 2002, 33; Koskiaho 2002, 42–43.) Tutkimukseni näkö- kannalta tämä on kiintoisaa. Kuulemisen ja kuuntelun erottaminen on tärkeää, mutta mielen- kiintoista on se, että mielletäänkö pelkkä kuunteleminen vaikuttamiseksi vai vaatiiko se jo- tain näkyvää.
Tutkimuksesta riippumatta vaikuttavuus tuntuu olevan haasteena vuodesta toiseen. Vaikka tilaisuuksia järjestettiin ja mielipiteitä kerättiin, niin silti asukkaat kokivat, etteivät he saa riittävästi tietoa siitä, miten heidän panoksensa vaikuttaa suunnitelmiin. Osallistujille jää epäselväksi heidän toimintansa todellinen vaikutus asioihin. On pelkoa siitä, ettei tuotettua tietoa huomioida lainkaan, minkä takia kaivataan varmistusta asiaan ja konkreettista tietoa, mihin asukkaat ovat vaikuttaneet. Jotta asukkaat saisivat toimistaan vaikuttavampaa, he ovat muun muassa hyödyntäneet julkisuutta ja verkostoituneet. Todellista vaikuttamista on han- kala luvata asukkaille, ja lisäksi on monesti mahdotonta todentaa, että palautteet on otettu suunnitelmissa huomioon. Jälkikäteen vaikuttavuutta voidaan kuitenkin avata, ja siitä olisi hyvä tiedottaa. Vaikuttavuus paranisi, kun suunnitteluasiakirjoissa osallistuminen ja suunni- telmien arvioinnit tuotaisiin paremmin esille. Tärkeää olisi kuvata osallisten vaikutus pro- jektiin sekä osallisten kokemuksia heille annetusta roolista. (Staffans 2004, 291–293; Kuu- simäki 2017, 90–95; Rättilä ym. 2017, 110.)
Vuoden 2002 tutkimuksessa todettiin, etteivät asukkaat koe pääsevänsä riittävästi osallistu- maan valmisteluun ja omalla osallistumisella ei nähdä tarpeeksi vaikutusta suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vuorovaikutuksen pelättiin olevan vain muodollisuus. Asukkaiden mieli- piteet eivät vaikuta suunnitelmiin etenkin, jos asukkaiden ja suunnittelijoiden näkemykset
ovat ristiriidassa keskenään. Suunnittelusta ja osallistumisesta halutaan entistä läpinäkyväm- pää. (Arola 2002, 15–16, 74–75.)
Sama havainto vaikuttamattomuudesta on tehty vuoden 2010 tutkimuksessa, jossa asukkaat uskoivat tuottamansa tiedon ja ideoiden vaikuttavan lopulliseen suunnitelmaan melko huo- nosti. Vain reilut 20 prosenttia vastaajista koki, että asukkaiden panos vaikuttaa. Nykyisten käytäntöjen ei nähty tukevan riittävästi vuorovaikutusta. Tutkimuksessa keskityttiin silloin toimineen Helsingin kaupungin info- ja näyttelytila Laiturin merkitykseen vuorovaikutuk- sessa, ja suuri osa vastaajista koki, että Laituri oli parantanut heidän osallistumismahdolli- suuksiansa. Laiturin ansiosta helsinkiläiset tapasivat asiantuntijoita, saivat tietoa ja uusia osallistumistapoja. Sen sijaan vastaajat näkivät, että käytössä olleet tavat mahdollistivat vain osittain riittävän vuorovaikutuksen. (Hämäläinen 2010, 71, 105–106.)
Joukkoliikennesuunnittelussa tyypillinen esimerkki luottamuspulasta on asukkaiden epäily heidän todellisia vaikutusmahdollisuuksiansa kohtaan – erityisesti epäillen luonnoksen to- della olevan jo lopullinen versio. Tämän takia onkin erityisen tärkeää tiedottaa suunnitel- mien lopputuloksista ja perustella tehdyt ratkaisut läpinäkyvästi, sillä huonoksi koettu osal- lisuus voi näkyä jatkossa luottamuksessa. Erilaiset lähtökohdat esimerkiksi tiedoissa ja ar- voissa sekä yhteisen kielen puuttuminen tekevät yhteisestä suunnittelusta haastavampaa.
Tällöin hyvä vuorovaikutus ja aktiivinen läsnäolo ovat tärkeitä. Myös tiedonjakaminen ja viestiminen sekä ennen kaikkea taustojen avaaminen eli miksi jotakin asiaa pidetään tärke- ämpänä suunnitelmassa ja mitkä tiedot vaikuttavat mihinkin. Yhteissuunnittelussa suunnit- telijoiden täytyykin avata asukkaille suunnittelun reunaehtoja. Yksi keino voisi olla havain- nollistaa asukkaille kustannuksia ja sitä, millaisia taloudellisia resursseja suunnittelussa on käytettävissä. (Frösén 2009, 79–92; Niitamo 2015, 91; Kuusimäki 2017, 87–95.)
Epäselvyydet ja heikot tulokset asukkaiden vaikuttamisesta suunnitelmien lopputulokseen ovat mielenkiintoisia, etenkin kun trendi on ollut samantapaista viimeiset 20 vuotta. Vaikka tässä luvussa käsittelemäni tutkimukset ovat kuitenkin erityylisiä, ja niissä käsiteltyä vuoro- vaikutusta ja osallisuutta on toteutettu eri tavoin, näyttää vaikuttavuus kuitenkin olevan to- dellinen ongelma.
3 TEORIA, TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO
Keskeisimpänä teoreettisena käsitteenä käytin representaation käsitettä. Valitsin represen- taation, koska sen avulla sain selville, miten asukkaat näkivät ja kokivat asukasvuorovaiku- tuksen ja miten he niin sanotusti esittivät sen uudelleen. Lisäksi representaation avulla sel- visi, miten asukkaat merkityksellistivät asukasvuorovaikutusta ja millaisia merkityksiä asuk- kaiden mielestä asukasvuorovaikutukseen liittyi. Tutkimusmenetelmänä käytin kyselytutki- musta, jolla sain analysoitavaksi sekä laadullista että määrällistä aineistoa. Analyysimene- telminä käytin laadullista sisällönanalyysiä ja sisällön erittelyä.
3.1 Representaatio
Representaatiolla voidaan tarkoittaa kolmea asiaa eli edustamista, jonkin kuvana olemista ja esittämistä. Representaatio on merkityksen tuottamista kielen avulla joko kuvallisena, sanal- lisena tai äänellisenä. Se on jonkun esittämistä sitä kuvailemalla muille ja näkökulman esille tuomista. Representaatiossa joku tehdään uudelleen läsnä olevaksi. Esimerkiksi voidaan sa- noa, että kartalle piirretty sininen viiva esittää bussilinjan reittiä. Representaatio symboloi myös jonkin edustamista, kuten HSL-liikenteessä oranssi väri symboloi ja edustaa runkolin- joja. Representaatiossa voidaan viitata itse esittämiseen tai esityksen lopputulokseen. Rep- resentaation avulla toistetaan ja esitetään sekä jäljitetään alkuperäistä, joka ei ole nähtävillä.
Representoiminen tarkoittaa, että jokin toinen edustaa jotakin toista eli viitataan johonkin ulkopuoliseen, poissa olevaan. Linjastosuunnitelmien asukasvuorovaikutuksessa muun mu- assa asukasyhdistys voi edustaa suunnittelualueen asukkaita eli esimerkiksi heitä, jotka eivät ole paikan päällä asukastilaisuudessa tai jotka eivät erikseen vastaa kyselyyn tai kerro omaa mielipidettänsä. (Knuuttila & Lehtinen 2010, 10–12; Rossi 2010, 263–264; Hall 2013b, 2;
Seppänen ym. 2014, 92–93.)
Tässä työssä representaatiolla tarkoitan esittämistä ja edustamista. Representaatio nähdään esittämisenä silloin, kun on kyse siitä, miten asukkaat sanoittavat kokemuksensa ja ajatuk- sensa muun muassa vuorovaikutukseen, viestintään ja joukkoliikenteen suunnitteluun liit- tyen. Edustamiseksi representaation miellän silloin, kun asukasyhdistykset tai toiset asuk- kaat edustavat toisiaan esimerkiksi kertomalla mielipiteensä toistensa puolesta. Niin sanotut
edustettavat henkilöt eivät joko ole tilaisuudessa mukana tai he eivät osallistu vuorovaiku- tukseen lainkaan. Käytin representaation käsitettä siten, että tutkin, millaisia representaati- oita oli muodostettavissa kyselyyn vastanneiden asukkaiden vastauksista. Kyse oli siitä, mi- ten vastaajat esittivät asioita ja miten he merkityksellistivät vuorovaikutusta ja viestintää.
Kulttuuri on jaettuja merkityksiä, joita muodostetaan kielen avulla. Kielen erilaisilla mer- keillä ja symboleilla voimme esittää omia ideoitamme ja tulkintojamme muille, jotka sitten ymmärtävät ne lähes siten, kuin tarkoitimme. (Hall 2013a, xvii–xxxi.) Representaatio yhdis- tää merkitykset, kielen ja kulttuurin toisiinsa. Representaatioita voi tuottaa mielessään, mutta jotta ne ovat toistenkin nähtävillä, ne on tuotettava ymmärrettävässä muodossa. Represen- taatioita voidaan pitää osana todellisuutta. Tällöin ei ole kyse siitä, miten hyvin representaa- tiot esittävät ja vastaavat alkuperäistä todellisuutta, vaan siitä, millaista todellisuutta ja mil- laisilla merkeillä ne sitä tuottavat. (Rossi 2010, 265–268.)
Asukkaat ovat tavallaan tuottaneet omat representaationsa asukasvuorovaikutuksesta kirjal- lisessa muodossa vastaamalla tekemääni kyselyyn. Minä puolestani analysoin ja tulkitsin asukkaiden tuottamia merkityksiä ja esityksiä ja muodostin niiden pohjalta asukasvuorovai- kutuksen ja viestinnän representaatioita. Lähtöoletuksenani oli, että asukkaiden representaa- tiot ovat osa todellisuutta. Minun ei ollut tarkoitus tutkia, miten hyvin representaatiot pitävät paikkansa tai miten ne vertautuvat esimerkiksi joukkoliikennesuunnittelijoiden näkemyk- siin. Kysymys oli siitä, millaisia representaatioita asukkaat tuottivat.
Merkitykset on aina tuotettu. Katsomme maailmaa omalla tavallamme, mutta yhteisen kult- tuurin ansiosta toiset voivat ymmärtää ajatuksiamme, sillä käsitteet ja merkitykset ovat sa- massa kulttuurissa samanlaisia. Joukkoliikenteessä voimassa olevalla matkalipulla saa mat- kustaa, mutta jos lippu puuttuu, voi saada tarkastusmaksun. Nämä merkitykset on osoitettu omassa kulttuurissamme kieltä koskevilla säännöillä. (Hall 2013b, 4–12.) Joukkoliiken- teessä on omia käsitteitä, käytäntöjä ja kieltä, joita ei välttämättä tiedä tai ymmärrä, jos ei ole matkustanut joukkoliikenteellä. Kun tietyt asiat ja merkitykset kielessä vakiintuvat, ih- miset oppivat ne, ja niitä voidaan käyttää huoletta.
Representaatiossa kyse on valinnoista, mitä on mukana ja mitä on jätetty pois. Nämä vaikut- tavat siihen, miten esitystä tulkitaan. Tulkintaa tehdään aina suhteessa johonkin. Tähän vai- kuttavat aiemmat tiedot ja kokemukset, sillä asioita katsotaan omista lähtökohdista. Haas- teena on se, että tekstin ja kuvan voi ymmärtää väärin. Ei ole mahdollista täysin hallita rep- resentaatioiden merkityksiä. Lisäksi viesti voi sisältää sellaisia merkityksiä, joita ei sitä teh- dessä ole tullut ajatelleeksi. Tulkittaessa etsitään henkilökohtaisia merkityksenantoja. Tär- keintä olisi, että vastaanottaja ymmärtäisi edes suurin piirtein, mitä tuotoksella on tarkoitettu.
(Seppänen ym. 2014, 94–96; Moilanen & Räihä 2018, 52.) Minulla on tietämystä joukkolii- kenteestä ja sen suunnittelusta, joten se väistämättä jollain tasolla vaikuttaa asukkaiden vas- tauksista tekemiini tulkintoihin. On kyse myös valinnoista. Analyysissä painotin vuorovai- kutukseen ja viestintään liittyviä asioita ja keskityin suurimpiin teemoihin.
Representaatiossa on kyse esittämisen lisäksi edustamisesta ja siitä, miten poissa olevia hen- kilöitä edustetaan ja heidän näkemyksiänsä tuodaan ilmi. Representaatiot liittyvät tiettyyn asiayhteyteen, asioita peilataan tietyin lasein. Kontekstin lisäksi representaatiot riippuvat subjekteista. Representaatiossa myös tuodaan ilmi henkilöiden identiteettejä ja rooleja vuo- rovaikutuksessa. Asukkaat representoivat kohtaamisiaan suunnittelijoiden kanssa ja saa- maansa vastaanottoa esimerkiksi naapureilleen tai muille lukijoille blogisivuston kommen- teissa. Varsinkin median osalta ja ylipäätänsä yhteiskunnassa moni taistelee siitä, kuka pää- see ääneen ja kuka saa edustaa ja ketä. (Rossi 2010, 263–270; Törrönen 2010, 280.)
3.2 Kyselytutkimus ja tutkimusetiikka
Tämä on pääosin laadullinen tutkimus, mikä tarkoittaa, ettei päätelmiä perustella tilastoilla, suurilla otosmäärillä tai tilastollisella todennäköisyydellä. Tavoitteena on keskittyä tarkaste- lemaan aineistoa kokonaisuutena sekä ymmärtää ja kuvata tutkittavaa ilmiötä tai tulkita sitä teoreettisesti tai vaihtoehtoisesti ymmärtää ihmisten toimintaa. On tärkeää, että henkilöt, joita haastatellaan joko tietävät tutkittavasta asiasta mahdollisimman paljon tai omaavat ko- kemusta siitä. Laadullisessa aineistossa on kyse yksittäisistä näytteistä, jotka muodostavat pienen osan tutkittavaa kohdetta – ja jopa maailmaa, sillä kyseessä on näyte tutkittavasta kielestä ja kulttuurista. (Alasuutari 2011, 38–44, 87–88; Tuomi & Sarajärvi 2018, 98.)
Keräsin ja tuotin aineiston erikseen tutkimustani varten, joten se ei ole luonnollista aineistoa.
Käytin kaikille julkista kyselyä, jossa oli 13 kysymystä asukasvuorovaikutukseen ja viestin- tään liittyen sekä kaksi taustakysymystä (liite 1). Mukana oli monivalintakysymyksiä, avoi- mia kysymyksiä ja asteikkokysymys. Valitsin toteutusmuodoksi kyselyn, jotta saisin mah- dollisimman laajan vastaajamäärän. Joukkoliikennettä suunnitellaan isoille joukoille, joten suuremmalla vastaajamäärällä sain mahdollisimman monimuotoisen vastaajaryhmän. Koska halusin kyselyyn satoja vastauksia, oli kysely resurssi- ja kustannussyistä järkevintä toteut- taa internetkyselynä. Internetissä toteutetun kyselyn etuna ovat suuremman vastaajamäärän lisäksi nopeus, taloudellisuus ja aikaan sitomattomuus sekä etenkin nuorempien mielestä helpompi vastaamistapa verrattuna paperilomakkeen täyttöön (Valli 2018, 97–102; Valli &
Perkkilä 2018, 118–120). Pyrin pitämään lomakkeen lyhyenä, jotta ihmiset jaksaisivat vas- tata siihen. Huomioin vanhemman ikäryhmän siten, että tarjosin asukastilaisuudessa paperi- sen vastauslomakkeen maksuttomalla palautuskuorella.
Tutkimusaineistossani on kyse näytteestä, sillä kyselyyni pystyi vastaamaan internetissä kuka tahansa enkä rajannut tai valikoinut tiettyä otosta (Valli ym. 2018, 119–120). Vastaajat ovat itsevalikoituneet mukaan oman kiinnostuksensa mukaan. Internetissä toteutetun kyse- lyn osalta ei tiedetä, miten aineisto on valikoitunut eli mikä on motivoinut henkilöitä vastaa- maan (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2013, 110). Joukossa voi olla sellaisia, jotka ovat vastanneet palkinnon perässä, sillä arvoin vastaajien kesken kolme HSL:n lahjakorttia. Tai joukossa voi olla sellaisia, jotka eivät tavallisesti vastaa internetky- selyihin, mutta ovat innostuneet, kun kyselystä mainittiin linjastosuunnitelmien asukastilai- suuksissa ja tarjolla oli myös paperisia vastauslomakkeita.
Pyrin vaikuttamaan oikeaan kohderyhmään tiedottamalla kyselystä samaan aikaan käynnissä olleiden linjastosuunnitelmien blogeissa. Näihin linjastosuunnitelmiin osallistuneet asukkaat olivat ensisijaisena kohderyhmänä, sillä heillä olisi jonkinlaista kokemusta ja sanottavaa asukasvuorovaikutuksesta. Kyselyyn saivat vastata muutkin. Siitä tiedotettiin HSL:n uutis- kirjeessä, Facebookissa ja Twitterissä. Tämä mahdollisesti sen, että kyselyyn pystyivät vas- taamaan sellaiset henkilöt, jotka eivät olleet osallistuneet koskaan linjastosuunnitelmien asu- kasvuorovaikutukseen.
Aineiston kerääminen internetissä kyselylomakkeella on selkeää tietosuojan ja tutkimusetii- kan näkökulmasta. Eettisiin periaatteisiin kuuluu, että osallistuminen on vapaaehtoista. Vas- taajat saavat päättää, mitä tietoja he jakavat ja kirjoittavat lomakkeelle. Tutkijalla on oikeus käyttää aineistoa, kun hän on informoinut vastaajia tutkimuksesta ja aineiston käsittelystä.
Kyselyni alussa on kerrottu aihe, vastaamiseen menevä aika sekä missä tuloksia käytetään eli tässä tutkielmassa ja yleisesti linjastosuunnitelmien asukasvuorovaikutuksen ja viestin- nän kehittämisessä HSL:ssä (liite 1). (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4–6; Kuula 2011, 122, 177.)
Jotta tutkimukseni on eettisesti hyväksyttävä, olen noudattanut hyvän tieteellisen käytännön ohjeistusta. Näihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, huolellisuus aineiston keräämisessä ja tallennuksessa, eettiset tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmät sekä asianmukainen rapor- tointi ja viittaustekniikka. Tutkimuksissa on tärkeää turvata tutkittavien anonymiteetti, tie- tojen luottamuksellisuus ja kunnioittaa vastaajien itsemääräämisoikeutta eli vastaaja päättää kenelle ja missä tarkoituksessa omia asioitaan paljastaa. Aineistoni on jo lähtökohtaisesti ollut anonymisoitua eikä yksittäistä vastaajaa pysty tunnistamaan tai jäljittämään. Aineistoni ei sisältänyt suoria tai epäsuoria tunnisteita, joita olisi tarvinnut anonymisoida eli poistaa tai muuttaa. Ikä on epäsuora tunniste, mutta kyselyssäni vastaajan ikää kysyttiin tarkan iän si- jaan laajoissa ikäryhmissä, jolloin tunniste on jo tavallaan anonymisoitu, eikä vastaajaa voida tästä tunnistaa. (Kuula 2006, 124–125; Kuula 2011, 112, 210–211; Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 3.)
Tutkimusaineistoni ei sisällä henkilötietoja, joten henkilötietorekisteriä ei syntynyt. Tästä syystä en soveltanut tutkimuksessani henkilötietojen käsittelyä koskevaa tietosuoja-asetusta (GDPR). Kyselyni osalta HSL:ssä todettiin, ettei tietosuojaselostetta tarvita, vaan keskeinen asia on rekisteröidyn informointi sen suhteen, millä perusteella tietoja käsitellään ja kuinka kauan tietoja säilytetään. Tämä koski vain arvontaan osallistuneita, jotka ilmoittivat sähkö- postiosoitteensa. Sähköposti määritellään tunnistetiedoksi, mutta en käsitellyt sähköposti- osoitteita tutkimusaineistoni kanssa, vaan poistin sähköpostiosoitteet aineistostani heti, ja käsittelin ne erillään arvontaa varten. Lopullisesti sähköpostiosoitteet poistin kuukauden ku- luttua arvonnasta. Arvontaan osallistuneita informoitiin ja heitä pyydettiin hyväksymään
henkilötietojen kerääminen ja käsittely sekä arvonnan säännöt (liite 1). Henkilötietoja (säh- köpostiosoitteita) käsittelin HSL:n (2018) tietosuojaohjeistuksen mukaisesti. (Kuula 2011, 175–177, 214.)
Internetissä täytetyt vastaukset tallentuivat automaattisesti Webropol-palveluun, jonne tal- lennettiin myös postissa tulleet paperilomakkeet. Tallennuksen jälkeen paperilomakkeet hä- vitettiin asianmukaisesti. Kyselyn sulkeuduttua 31.1.2019 tallensin vastausaineiston Excel- tiedostona ulkoiselle asemalle. Poistin aineiston Webropolista HSL:n ohjeistuksen mukai- sesti. Minun ei tarvinnut muokata, litteroida tai koodata aineistoani, sillä se oli suoraan Ex- cel-muodossa.
Käytän analyysissäni aineistolainauksia, joiden yhteydessä kerron vastaajan ikäryhmän.
Olen korjannut sitaateista selkeät kirjoitusvirheet. Jos olen poistanut virkkeen alusta, kes- keltä tai lopusta sanoja, se ilmenee poistomerkinnällä – –. Aineistolainauksen yhteydessä oleva esimerkkiviittaus: V11, 45–64. V11 on aikajärjestyksessä saapunut 11. vastaus, ja 45–
64 tarkoittaa ikäryhmää.
3.3 Laadullinen sisällönanalyysi ja sisällön erittely
Valitsin laadullisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn analyysimenetelmiksi, koska nii- den avulla sain tutkimusaineistostani esille minua kiinnostavat asiat. Laadullisen sisäl- lönanalyysin ja teemoittelun avulla sain selville, miten asukkaat representoivat asukasvuo- rovaikutusta ja viestintää. Sisällön erittelyn avulla sain selville, miten asukkaat määrällisesti suhtautuivat vuorovaikutukseen osallistumiseen. Sisällönanalyysissä kuvataan aineistoa sa- nallisesti ja tutkitaan merkityksiä tekstistä. Sisällön erittelyssä puolestaan paneudutaan mää- rällisesti tekstin sisältöön. (Tuomi ym. 2018, 117–119.)
Tein teemoittelun kokonaan aineistolähtöisesti eli minulla ei ollut valmiita teemoja, joiden alle olisin luokitellut vastauksia. Kyse oli teeman kuvaamisesta eikä näytön hakemisesta tie- tystä teemasta. Valitsin luokat ja teemat aineiston ehdoilla sitä analysoidessani. Käytin in- duktiivista analyysiä eli päättelyketjuni meni yksittäisestä yleiseen. Analyysissä asetuin
asukkaan asemaan ja yritin ymmärtää kyselyn vastaajia heidän näkökulmastansa. (Tuomi ym. 2018, 101–108, 127.)
Analysoin koko tutkimusaineistoni ja valitsin tutkimukseni kannalta sopivimmat kysymyk- set teemoittelua varten. Valitsin kysymyslomakkeelta neljä kysymystä, jotka käsittelivät asukasvuorovaikutukseen osallistumista, asukkaiden ääneen pääsyä, viestinnän ymmärrettä- vyyttä sekä viestinnän ja asukasvuorovaikutuksen kehittämistä (liite 1). Rajasin pois vas- taukset, jotka eivät liittyneet aineistosta hakemiini asioihin tai tutkimuskysymyksiini. Täl- laisia olivat muun muassa toiveet bussien reiteistä tai vuoroväleistä sekä HSL:n yleiseen viestintään liittyvät kommentit. Linjastosuunnitelmien viestintään liittyy tiedottamisen li- säksi blogeissa käytävä viestintä ja vuorovaikutus, josta vastaavat joukkoliikennesuunnitte- lijat.
Teemoittelussa korostetaan sitä, mitä teemoista sanotaan. Luin kaikki vastaukset läpi use- ampaan kertaan ja karsin pois kaiken epäolennaisen. Teemoittelin asukkaiden vastauksia eli pilkoin niitä pienemmiksi osiksi ja pelkistin lyhyiksi ilmaisuiksi tai muutamaksi sanaksi.
Poimin tekstin sisältä, rivien välistäkin, kaikista merkittävimmät asiat. Tämän jälkeen kävin tiivistyksiä läpi yksi kerrallaan, ryhmittelin niitä ja muodostin niille yhdistäviä teemoja. Mitä enemmän tiivistyksiä luin, sitä paremmin teemoittelu eteni, ja teemat yhdentyivät samankal- taisten kanssa. Loppua kohden aiheet alkoivat toistua, jolloin kyse oli enemmän tiivistysten ryhmittelystä jo ilmenneisiin teemoihin. Kun olin muodostanut teemat ensimmäisen kerran, kävin ne uudelleen läpi ja katsoin, voisiko niitä vielä yhdistää tai muokata. Tämän jälkeen ryhmittelin samankaltaisia teemoja yhdistävän tekijän alle. Tein ensiksi havaintoja aineis- tostani, minkä jälkeen oli tulkinnan vuoro. Teemoittelulla sain laajan aineistoni tiivistettyä muotoon, jonka pohjalta saatoin aloittaa representaatioiden ja niiden tuntomerkkien muo- dostamisen. Representaatiot ovat oman analyysini tulosta eli ne eivät olleet valmiina aineis- tossa. (Moilanen ym. 2018, 60; Tuomi ym. 2018, 105.)
Laadullisessa tutkimuksessa aineistosta voi etsiä samankaltaisuutta siten, että tietyt teemat toistuvat. Saturaatio tarkoittaa, että aineisto alkaa toistaa itseään. (Tuomi ym. 2018, 99–101.)
Analyysissä aineistoni saavutti saturaatiopisteen, sillä mitä enemmän vastauksia analysoin, sitä enemmän ne alkoivat toistaa jo ilmi tulleita asioita.
Suhtautumisen tutkimisessa käytin kvantitatiivisena menetelmänä sisällön erittelyä. Sisällön erittely on hyvä keino luoda yleiskuva suhteellisen laajasta dokumenttiaineistosta. Siinä ni- mensä mukaisesti aineiston sisällöstä tehdään huomioita. Tein kuvailua sanallisesti ja tilas- tojen avulla. Sisällön erittely on mahdollinen analyysitapa silloin, kun aineiston sisältö on luokiteltavissa. Tällöin aineisto on tilastollisesti kuvailtavissa. Jos siis aineistosta voi löytää kriteerin, jolla tiettyjen osien voidaan sanoa olevan keskenään samanlaisia ja joidenkin tois- ten taas keskenään samanlaisia, voidaan aineisto luokitella. (Pietilä 1976, 4, 33, 52–53, 265.)
Suhtautumista arvioidakseni kysyin vastaajilta osallistumisen hyödyllisyydestä (liite 1). Otin analyysiin vain yhden kysymyksen, koska tarkoituksenani oli luokitella jokainen vastaaja vain yhden kerran. Jos olisin analysoinut useita kysymyksiä, tulos olisi voinut vääristyä.
Tällöin osa vastaajista olisi tullut tuloksiin useamman kerran, ja koska kaikki vastaajat eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin, suhde olisi muuttunut.
Samaa sisältöä on mahdollista tutkia sen mukaan, mitä siitä sanotaan ja miten sanotaan. Suh- tautuvalla sisällöllä tarkoitetaan kuvaavaa sisältöä eli millainen suhtautuminen vastaajalla on asukasvuorovaikutukseen osallistumiseen. Vastaaja voi ilmaista suhtautumistapansa suo- raan tai epäsuorasti esimerkiksi ironiaa hyödyntämällä. Kuvasin suhtautumistapaa nelias- teikolla: myönteinen, neutraali, epäilevä ja kielteinen. Asteikolla sain esitettyä suhtautumi- sen suunnan. Tässä asteikossa neutraali on jaettu kahteen vaihtoehtoon eli epäilevään ja neut- raaliin. Tämä tarkensi luokitteluani. Luin vastauksia useaan otteeseen ja luokittelin jokaisen vastauksen aina vain yhteen edellä mainituista kategorioista. Analyysissä avaan perusteet suhtautumisen taustalla eli määrittelen, millainen sisältö on tutkittavan kohteen kannalta myönteistä ja kielteistä. (Pietilä 1976, 136, 174–177.)
3.4 Aineiston kuvaus
Aineistoni koostuu kyselytutkimuksen vastauksista. Kysely oli auki 7.11.2018–31.1.2019, ja sinä aikana kyselyyn tuli 513 vastausta, joista paperilomakkeella tuli noin 80 kappaletta.
Kysely avattiin lähes 1 400 kertaa ja vastaaminen aloitettiin 800 kertaa. Halusin kyselylle tarpeeksi pitkän vastausajan, koska halusin jakaa kyselylomakkeita samaan aikaan käynnissä olleiden linjastosuunnitelmien asukastilaisuuksissa ja -työpajassa.
Kyselyn vastaajista enemmistö (60 %) matkustaa joukkoliikenteellä päivittäin (kuvio 1).
Vastaajista vain prosentti ei käytä joukkoliikennettä. Tulos ei yllätä, sillä kyselystä kerrottiin vain HSL:n kanavissa ja tilaisuuksissa. Ylipäätänsä suurin osa linjastosuunnitelmien asukas- vuorovaikutukseen osallistuvista käyttää joukkoliikennettä.
Kuvio 1. Vastaajien joukkoliikenteen käyttö.
Kysely tavoitti vastaajia kaikista ikäryhmistä (kuvio 2). Eniten vastauksia tuli ikäryhmästä 45–64-vuotiaat, mutta hyvin edustettuina olivat myös 30–44-vuotiaat sekä ikäryhmä 65 vuotta ja sitä vanhemmat. Ikäryhmien jaottelussa käytin samaa asteikkoa, mitä linjastosuun- nitelmien liikkumiskyselyssä on käytetty.
Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden iät.
Asukasvuorovaikutusta tehdään HSL:ssä aina bussien linjastosuunnitelmien yhteydessä.
Linjastosuunnitelma on tietylle alueelle tehtävä suunnitelma, jossa käsitellään alueella kul- kevia linjoja ja niiden reittejä. Kyselytutkimukseni aikaan olivat käynnissä seuraavat bussien linjastosuunnitelmat: Helsingin poikittaisyhteyksien kehittämissuunnitelma, Hämeenlinnan- väylän ja Vihdintien linjastosuunnitelma sekä Kirkkonummen liityntälinjaston tarkastelu.
Ainoastaan kyselyn ensimmäinen kysymys oli pakollinen, sillä halusin tietää, mihin silloin käynnissä olleisiin linjastosuunnitelmiin vastaajat olivat osallistuneet. Riittävän vastausmää- rän takia en nähnyt tarpeelliseksi laittaa muita pakollisia kysymyksiä. Tuloksista oli havait- tavissa, etteivät kaikki halua kirjoittaa avoimia vastauksia, vaan osa mieluummin vastaa vain monivalintakysymyksiin.
Vastaajat olivat osallistuneet käynnissä olleista linjastosuunnitelmista useimmiten Hämeen- linnanväylän ja Vihdintien linjastosuunnitelmaan (kuvio 3). Kirkkonummen liityntälinjaston tarkasteluun oli osallistuttu vähiten, mitä selittää myös projektin pienempi koko. Yllättävää oli, että kyselyyn vastasi 207 henkilöä, jotka eivät osallistuneet mihinkään kolmesta käyn- nissä olleesta linjastosuunnitelmasta. Heidät on tavoitettu kyselyyn uutiskirjeen ja sosiaali- sen median perusteella. Näistä vastaajista 188 ei ollut osallistunut ikinä yhteenkään linjasto- suunnitelmaprojektiin. Tämä on merkittävä havainto siltä kannalta, kun kyselyssä selvitettiin
kokemuksia ja tapoja, miten haluaisi osallistua ja saada tietoa, niin näiden vastaajien näke- mykset eivät perustu niinkään käytännönkokemuksiin linjastosuunnitelmien menetelmistä.
Tällaisten vastaajien osalta varsinkin tiedonsaanti on tärkeää sekä se, mitä pitäisi tehdä, jotta heitä saataisiin tavoitettua ja innostettua mukaan.
Kuvio 3. Vastaajien osallistuminen linjastosuunnitelmien asukasvuorovaikutukseen.
Kolmeen linjastosuunnitelmaan osallistuneiden vastaajien palautteet nykymenetelmien toi- mimisesta ovat arvokkaita, koska heidän vastauksensa perustuvat siihen, miten he ovat asiat kokeneet. Kaikista vastaajista 37 prosentilla ei siis ollut kokemusta linjastosuunnitelmiin osallistumisesta. Tulos on yhtenevä edellisessä luvussa käsittelemäni vuoden 2010 tutki- muksen kanssa. Siinä Laiturin kyselyyn vastanneista asiakkaista 39 prosenttia kertoi, ettei ollut osallistunut kaupunkisuunnitteluun (Hämäläinen 2010, 70).
4 SUHTAUTUMINEN VUOROVAIKUTUKSEEN OSALLISTUMI- SEEN
Ennen laadullista analyysiä, eli teemoittelua ja representaatioiden muodostamista, tein mää- rällisen analyysin siitä, miten asukkaat suhtautuvat asukasvuorovaikutukseen osallistumi- seen ja sen hyödyllisyyteen. Arvioin vastaajien suhtautumista tutkimusaineistoni perusteella.
Käytin suhtautumisen arvioinnissa kysymystä osallistumisen hyödyllisyydestä (liite 1), ja sain avoimeen kysymykseen 377 vastausta. Luokittelin vastaajat suhtautumisen mukaan ne- liasteikolle: myönteinen, neutraali, epäilevä ja kielteinen. Luokitelluissa vastauksissa oli sä- vyeroja neutraalin ja epäilevän kesken. Epäilevä-kategoriaan menneet vastaukset olivat kui- tenkin lähempänä neutraalia kuin kielteistä. Kaikkia vastauksia ei voinut tulkita kirjaimelli- sesti, sillä osa vastaajista oli vastannut ironisesti, tarkoittanut päinvastaista tai ehdollistanut asiaa. Luokittelun edetessä minulle täsmentyi, mitkä ovat asteikkojen erot.
Käyn ensiksi läpi perusteet suhtautumisen taustalla eli kuvaan, millaisen vastauksen olen luokitellut myönteiseksi, neutraaliksi, epäileväksi ja kielteiseksi. Tämän jälkeen esittelen analyysini lopputuloksen.
4.1 Asukkaat suhtautuvat osallistumiseen myönteisesti
Myönteisesti suhtautuva uskoo, että hän voi osallistumisellansa vaikuttaa. Neutraalisti suh- tautuva ei ole asiasta aivan varma, mutta hän toivoo, että osallistumisella on merkitystä.
Epäilevästi suhtautuva ei myöskään tiedä varmaksi, mutta hän epäilee vaikutusta. Epäilevä myös ehdollistaa asiansa käyttämällä jos-ilmaisuja: ”Osallistuminen on erittäin hyödyllistä, jos asukkaiden mielipiteet vaikuttavat lopputulokseen ja asukkaita kuunnellaan.” Kielteisesti suhtautuva puolestaan on täysin varma, ettei osallistumisella voi vaikuttaa. Hänen puhees- taan jäävät pois epäilyt ja pehmittävät ilmaisut ja tiedot muuttuvat varmaksi. Tarkemmin eri asteikkojen määrittelyä olen koonnut kuvioon 4. Siinä on nähtävissä erilaisia määrittelyjä, joiden perusteella olen luokitellut vastauksen kuuluvaksi tiettyyn asteikkoon. Yksittäinen vastaaja ei tietenkään täytä kaikkia tietyn asteikon määrittelyjä, vaan vastaus täyttää vähin- tään jonkin kriteereistä. Lisäksi olen asian havainnollistamiseksi lisännyt aineistolainauksia.
Asteikko Määrittelyt Esimerkkisitaatit Myönteinen Vastaaja
- uskoo, että omalla osallistumisella on merkitystä
- pitää osallistumista tarpeellisena, hyödyllisenä tai tärkeänä
- kokee, että voi vaikuttaa
- on päässyt ääneen tai vaikuttamaan - on saanut informaatiota tai muuten
kokenut hyötyneensä
Todella hyödyllisenä ja itse haluan osallistuu jatkossakin jos suinkin mahdollista ja suosittelen ehdottomasti muillekin. V11, 45–64.
Osallistuminen on erittäin hyödyllistä ja sillä voi myös vaikuttaa. V88, 45–64.
Neutraali Vastaaja
- ei ota kantaa
- ei osaa sanoa eikä ole varma - toivoo, että osallistumisella on
vaikutusta
- pitää osallistumista melko
hyödyllisenä, tärkeä tai tarpeellisena
Minulla on toivon pilkahdus, että asiallisilla mielipiteillä ja ehdotuksilla voi vaikuttaa.
V114, 45–64.
En osaa sanoa, kuinka asuk- kaiden perspektiivi huomioi- daan. V282, 18–29.
Epäilevä Vastaaja - ei ole varma
- epäilee, onko osallistumisella vaikutusta
- ehdollistaa asiat käyttämällä jos-ilmaisua: ”hyödyllistä, jos mielipiteeni vaikuttaa”
- vastaajalla ei ole kokemusta, hänestä tuntuu, ettei ole vaikutusta
Epäilen onko siitä hyötyä, kaikki tuntuu nykyään tapah- tuvan pyöräilijöiden näkökul- masta. Olisi kuitenkin kiin- nostavaa kokeilla ja kuulla suunnittelijoiden perusteluja erilaisille ratkaisuille.
V268, 45–64.
Riippuu siitä miten paljon asukkaita niissä kuunnellaan.
V455, 30–44.
Kielteinen Vastaaja
- on varma, ettei osallistumisella ole merkitystä tai vaikutusta
- pitää osallistumista ja asukasvuoro- vaikutusta hyödyttömänä, turhana, huonona, näennäisenä tai
turhauttavana
- ei usko, että omalla tekemisellä on vaikutusta
- uskoo, että päätökset on tehty jo valmiiksi
- ajattelee, ettei asukkaita kuunnella
Täysin turhaa ja näennäistä.
V52, 30–44.
Ei mitään vaikutusta päätök- siin. En näe että mitenkään asukkaat voivat vaikuttaa suunnitteluun. V119, 45–64.
Kuvio 4. Suhtautumisen määrittelyt ja esimerkit.
Analyysin lopputulos on, että kyselyn vastaajat suhtautuvat asukasvuorovaikutukseen osal- listumiseen ja sen hyödyllisyyteen ennemmin myönteisesti kuin kielteisesti (kuvio 5). Puolet
