Vesihallinnon käyttämät vesikasvustojen tutkimusmenetelmät

1981:76

VESIHALLINNON KÄYTTÄMÄT VESI- KASVUSTOJEN TUTKIMUSMENETELMÄT

Carita Nybom

V E S I H L L I T U K S E N M 0 N I S T E S A R

1981:76

SI LI ^SI-

KASVUSTOJEN TUTK

ita Nybom

Vc~-d lla l I us

Iie s nki H

s

ITUTK ILLISUUS

IS

SET VESI

Vesi svusto en t ys Yleistä

1 eet ja suoritus

INNOSSA

Vir 1 teet

Vesikasvustojen biomassa eistä

1 eet ja suoritus 1 eet

Vesi vustojen tuotanto

si

vien ravinne~ ja itoisuus

ien kartoitus Ilmakuvaus

eistä

Väl eet ja suoritus 1 teet

Kartoitus maastossa eistä

Väl et ja suoritus rhelähteet

5 SIKASVITUTKIMUKSEN EDISTÄMISTARPEET

-~ffiHDOLLI SIHALLINNOSSA

Sivu 5 5

6 7

7 8 8 9

9

10 11 11 11 1 1 12 13 13 13 13 15

JA

15 1 19 20

5

1 J 0 H D A N T

2

on

linnassa tyistä sisältää tekst

itettu ei

isussa.

hieman ä.

Ves svustoa t imalla s melko paljon tietoa vesistön ja sen po an ravinnetasosta eli tro asta ja s t

neista muutoksista. Vesistöjen suurkasvillisuus muuttuu ympä- ristön muuttuessa, mutta hitaammin kuin pi svillisuus kuten pl . Suurkasvit avat siis pitemmän ajan kuluessa tapahtuneita muutok a.

Muutoksia vesikasvillisuudessa a uttavat paitsi luonnollinen j taan mada tuminen umpeenkasvu myös monet i stoimin- nan seuraukset, kuten r tason nousu vesistössä, saas

nen vesien rakentaminen ja säännöstely.

V E S I K A S V I T U T K I M U K S E T

N 0 S S A

V E S I H A L L I N - Vesihallinnossa on tehty vesistöjen kunnostustoimintaan liitty- viä vesikasvitutkimuksia vuodesta 1973 1 tien. Ne ovat liit neet sillo aloitettuun vesikasvien niittokokeiluun. Koetoi- minta 1 eni v. 1977, vesihallitukselle hankitti viisi vesika en niitto itetta, jo sijoitetti eri vesipllrei- h . Vesika tu imuksissa on seurattu niiton ai tamia muutoksia vesikasvustoissa. Koeniitot ovat kohdistuneet ylei- simpi ilmaversoisiin ja kelluslehtisiin vesikasveihimme a s la seuranta on koskenut niitä. Tutkimuksissa niittoko on kartoitettu ennen toimenpiteitä joko ilmakuvaamalla tai maastokäynn perusteella. Ilmakuvaus on paras t seurata kasvusta oj en muutoksia nii ton seurauksena ja tavoitteena olisi kuvata niittokohteet vuositta . Tähän on pääs vain ositta syynä 1 innä resurssien puute. Niite istä kasvustoista on vuositt määritetty versoti s, kasv ssan paino, versojen tai lehtien koko sekä parissa tapauksessa kasvien sisältämät ravinteet. Tiheysmääritykset on tehty alkukesällä ennen

ittoa ja no kuukausi niiton j keen, biomassa- ja kokomääri- tykset niiton jälkeen. Kun niitto joss in kohteessa lope- tetaan on t itus että tilannetta seurataan edelleen vuosit- ta . Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa ku kauan seu- rantaa ja etaan ja leikataanko joskus uudelleen, koska ko muksia ei vielä ole.

3 V E S I K A S

s

2.

3

5

I1maversoiset

Koko ve ne

a 11us e iset 11a 1 ei1 a samassa versossa.

1.

t i suoraan ve

eutrof sia vesiä.

s

svi 1. isoetidi t ä vesi asve 1 a versossa. Kasvit vaa

asvavat

a-

4

4. 1

essä iä mene e

T U T K I M U K S I S S A

M Ä T

VESI TIHEYS

n suu ^{s i} tutk ises

K Ä Y T Y T E T E L -

.11 Y 1 e ¹ s t ä

Vesi svustojen svutihey i stä k etä varsinkin vesikasvien niiton seurantaan iittyvissä tutkimuksissa.

Liitettynä kasvimassan ärityksi se antaa hyvän kuvan niittämisen tehosta kasvien poistomenetelmänä. rsotiheyden

rittäminen lisäksi osana seuraavassa ko ssa (4. ) selostettavaan kasv san painonmääritysmenetelmään.

Tarvittavien otosten maara ja otantamenetelmä r11ppuu tutkit- tavan kasvuston koostumuksesta. Kuta tasais i ja puhtaampi

svusto on, sitä vähemmän t taan oto sia a sitä par voi soveltaa satunnaisotantaa.

Vesikasvustot ovat kuitenkin harvoin tasaisia. Kasvit ovat eri tavoin ryhmissä, mikä johtuu kasvutavasta tai kasvu- pa ekijöiden asteittaisesta muuttumisesta (esim. vesi- syvyys). Ryhmittyminen on t illistä vars ilmaversois- kasveille. Jotta tällaisesta svustosta saataisiin satunnais- otannalla tilastollisesti tyydytt tulos, olisi otoksi

oltava hyvin paljon (ONDOK & DYKYJOVAn, 1973, mukaan 1

ruokonäytteitä 80-100 kpl). Tarvittavien otosten määrä on etu- käteen laskettavissa (MILNER & HUGHES 1968). Se ei kuitenkaan ole tarpeen kun käytetään tässä selostettavaa versojen laske- mismenetelmää, sillä sen helppouden ansiosta sa aan nopeasti riitt suuri otosmäärä.

Myös kasvien elomuoto vaikuttaa käytettyyn otantamenetelmään.

Vesihallinnossa on toistaiseksi tutkittu enimmäkseen ilmaver- soisia vesikasveja, mistä syystä tässä yhteydessä käsitellään lähinnä niihin soveltuvia menetelmiä.

Otasten val t kohdalla, vai kiksi irtokell

steet ovat samat kaikkien vesikasvien ännössä joudutaan soveltamaan esimer- laskentamenetelmää ilmaversoisi ONDOK & DYKYJOVA (1973) kehittivät menetelmän lähes puhtaiden,

ätasaisten ruokokasvustojen ti ja biomassan mää- ritt se i. tä on sovellettu erilais ilmaversoiskasvus- toihin vesihallinnon selvityksissä. Otokset otetaan kasvuston läpi kulkevaa 1 jaa pi in. Linjan suunta on kohtisuoraan rantaan. Silloin se kulkee kasvuston eniten muuttuvan ympä- ristötekijän, eli syvyyden, suuntaisesti. Voidaan myös kiiyt- tHä sellaista va intamenetelmää, joss:J rajatun, tas:-~iscn

kasvuston sisti1tH valitnan otokset snt11nnais tannal'la, taj kasvusta r utetaan a o okset valitaan satunnaislukujcn avu la ( L KJ~ 1969a).

4.12

8

V ä 1 i n e e t J s u o r ^l Tutkittavan vesi

lun

taan, jos myöhemminkin,

Kasvuston keskimäärä le 1 aa p k olevat versot. Ruutu jonka sisämitat ovat 1 m x 1 m kehikkoa on kätevämp . Kelluva ja kel1uslehtisten las uposkasvien.

Varsinkin ilmaversoiskasvustoissa on hel tavaa kehikkoa, jonka osat tään t ään ruuduks i.

, kumma1le versot luetaan

lelle. Valinnan voi n verson vedenpääll osa

1

Ennen versojen laskemista on narua kehikko asetetaan s ruudun sisäpuolelle, mi ä täin tehdä sen perusteella kehikon sisäpuo1e a vai a helpompi laskea ne, joi

astaan sen ännöss on 11 osa on ruudun sisä lä.

Riippumatta siitä val laskija tekee, on koko n t- teenoton aikana seurattava samaa riaatetta.

Tällä menetelmällä on laskettu tilastollisesti tyydyttävä määrä otoksia, 50-150 1 kasvustoa kohti. Menetelmäo eessa on annettu suositukseks vähin 50 ruudun laskeminen.

Otoksia on otettava erilaisis a saman a kasvustoista tutkittavalla alueella.

Uposkasvien tiheysmäärityksiä ei ole tehty vesihallinnossa, joten menetelmistä ei anneta t ja o eita. Periaatteessa laskeminen suoritetaan veneestä katselulaitteen avulla ta sukeltama1la. Missään tapauksessa ei pi kahlata n teen- otto ueella, vesi sillo samenee t in.

4. V i r h e 1 ä h t e e t

, .jo ei kos a tässä se1ostettua menete - vaan myös kasvuston t ritystä on näytealueeks s kasvuston j ti itseminen. Kasvuston

tulisi olla a elle t ill , tai edustaa jonkinlaista eskiarvoa, muuto j taan sijoittamaan linjoja useaan

svustoon. Olisi myös löydettävä mahdollisimman puhdas svus- t , jollaista varten tämä menetel varsinaisesti on l -

tetty.

. 2

y

SI BI

y samassa ) , siis

ei o e suomen kieliasuun taan "tuore- tai ku a a

smaara tietyllä alueel a 1 197 ). Käsitteeseen maanalaiset osat sekä

c sitteen s an g crop'in asvinosien tuore- tai lella. Ves

ssa on äl

nen osa, es et en vesi-

rneet ja i, ovat irto aisia ja toisilla taas on ni tät6n juurista, et laskuissa

s taa 1965 . illa ves svei1 ä s-

1 isil ä, pohjaruus eisilla että varsinkin llusle i- sillä j i rsoisilla jo ni suure juurakot, että ne t ita kseen sbiomassan sel lle sa seksi. s 11 suoritt ssa vesika selvityksissä on va poikkeust ritett hjanalaisten osien

p kos menete lia e tkä ole vas-

tanneet t itustaan ves en n iton te ssä tehtä- ss seurantatutk issa.

Biomassa on oksissa Tuorepa on el

oleva vesi on ha ha etaan kas en

lisuustietojen asteen 1

ovat verratt

ilmaistu sekä tuore- että ku a silloin, kun sen pinnalla

äästään, kun teestä eass lämpötilassa.

i kasvit saavuttavat

V ä 1 i n e e t j a s u o r l t u s kittavan

malla kesk DYKYJOVJ\ 1

biomassa saadaan kerto- skipa olla ( ^DOK

e d e J l U ·1 • 1 2

4.23 l

0

tellen

Al eräisessä vuston

ä e te

versot va t

tunut.

Ku

tuntia.

kien verso llä oista, taan

h e h t e e t

aan 105 asteess perustee a las etaan

llinnossa on is lta aloilta

tai 114

a, mikä rajoittaa n es a otetaan

ä varten.

tie inen os

e

myös e kaarna ra ataan rneta 1i h 1

ama1la tai veneestä myös käytetty eril isi utena on n teen pien oisto ja vi el teet jot

9 )

tt on e toistais s 1

rsotiheys x ver skasvit sek

isia ryhrnittäiscn k vu- tteet on lcikatt

4.3 SI

4.4

4. 5

iomassan sillo laan, ja t

t ( ati olettaneet, että massan ta-ai ovat o eita, voi huomatt a eroja vuosien välillä.

svustojen tuotantomäärit siä ei

11 SS .

SI I HIVE I TOI

istais ksi ol t t

1 uus n muutaman n valvomissa vesi ei ole t lut samalla tavalla

rran

SI Vesi

I

Vl-

i inetutk ista. vuoksi

ä

muutama

tässä se osteta mutta k allisuusluet- lö

c

itteitä STLAKE 1969,

KARTO

s

lev ei usta on

tosuunnitel

rto ttaa ves maast i perusteeli .

ttava ajan sä tö tuna lkäs ä maas oss

svusto sekä

t - t-

kumenttiarvonsa vesis- tamalla kuvia säännölli-

ä

a seurantaa t nt än.

s rtoitus e

vesi en tuntemusta muutama yleis o s

luonnollisesti eloss sv

alt

u

12 4.51 I 1m a k u v a u s

4.511 Yleistä

Ilmakuvauksia on suoritettu melko p jon vesihallinnossa ja nimenomaan ves as en kartoi sessa. Tampereen vesipiirin vesitoimisto on kokeillut eri kuvausmenetelmiä. Selvit sen tulokset ovat liitteenä ves llr muist ssa "Vesikasvien niitto Tampereen vesipiirissä vuonna 1980".

Ilmakuvauksissa on ollut Yleisimmin

on vuokrattu ylätasoinen pi kuvat on

ottanut kartoituksen tekijä itse. on se, että kuvat saa tarkalleen haluamallaan tavalla. On myös käytetty ammattimaisia ilmakuvaajia, mutta silloin kuvaus- lennot ovat olleet kalliimpia Kartoittajan on itse oltava lennolla mukana antamassa kuvaajalle ohjeita. Helpoimmin kuvaus sujuu erikoisesti ilmakuvauksia varten suunnitellusta pohjaluukullisesta koneesta, mutta niitä on saatavissa va

muutamilla paikkakunnilla (a ak Helsinki, Turku ja Kuopio . san vesipiiri on ollut yhteistyössä Ilmavoimien kanssa, joka on korvauksetta luovuttanut pohjaluukullisen koneen vesipiirin käyttöön.

4.512 Välineet ja suor us

Ennen ilmakuvausta on hankittava ilmailuhallituksen lupa.

Jos kuvauksen suorittaa yksityinen kuvaus- tai vuokrakone- yhtiö, ne tavallisesti hankkivat ilmakuvausluvan.

Ilmakuvauksessa lentäjälle annetaan ohjeeksi ylittää kuvattava kohde sellaisella tavalla ja niin monta kertaa, että saadaan koko alue kuvatuksi kuvajono , joiden kuvat osittain ovat päällekkäin. Kuvat otetaan ma ollisiroman pystysuoraan.

Pohjaluukullisesta koneesta suorien kuvien ottaminen käy hyvin, tavallisesta eesta on kuvattava sivuikkunasta, jolloin koneen on kaarrettava jyr sti.

Sopiva lentokorkeus on 800-900 m. Tätä korkeammalta saa

yleiskuvia suuremmista alueista. Paras kuvaussää on tyyni ja aurinkoinen, sillä tuulen aiheuttama aallokko vaikeuttaa kelluslehtisten hava semista ja ilvien varjot muuttavat värisävyjä. Kuvaukset on vesika llisuuden kannalta paras suorittaa heinäkuun puol 1 ja elokuun puolivälin lisenä aikana.

raksi soveltuu hyvälaatu 35 mm:n kinofilmikamera varustettuna 50 mm:n objektiivilla tai lieväliä teleobjektii-

lla.

siteltava filmi on hyvälaatuinen, hienorakeinen diafilmi, joka vo aan kehitt Suomessa. Vtitirävtiri- eli infrapunafilmifi on kokeiltu, mutta sen rakeisuuden johdosta sit~i ei ole piJctty sopivana vesikasvustokartoitukseen muuta kuin tavallisen

lmin r alla. rmaalivärikuvasta ainakin os kasve sta (veden s sta r ppuen , mutta vääriivtiri

l .

K a r t

5 e

. 5 Väl e

a ä

äs e

tta-

rtais ta luonnos.

ti st

rtalle lla on helpot-

ncrl- illä.

Syvässä tai sameassa ve ja tunnistaminen on vai vista skasveis a s voilla. itä on

(LII 2

käytet

si 1 i

Jos hde on j äl en

kuvattu vesistö.

s

Jos ilmakuvia ei ol lettava 1

en suurves tutki Kallave

i 1 oja, joi km. Ka llisuus alueelta jokaisessa

asivat to sensa. KUR (100-200 ja tut tun nen linjojen issä jo oimaan. LUTHER 195

11 i ' j

raan rantaan ol vielä osi

llistä pienemmissä tulevat kunnostus teet lainen: Kartalle piirret jotka maastossa on 1 Linjojen ko la ka siihen syvyyteen L ojen välit

kasvustossa väli vo o t toitus on ettei ta ole i

14

skasvien havaitsem en lineitä. Syvällä ole- erityis lä svi ara-

k a mall a puuttues a on

, mutta köydell e än karttaluonnos

stossa kiert lä

on kartoittamisessa sovel- rtoitettu muuta-

(1938), jo hjalle vesistön sistaan ol

50 m leveältä leik tymi-

ollaisia kartoitett si a-arviointi on seuraavan- suoraan rantaan linjat, aa maastomerkkien avulla.

itään t an rantavi lta tavata uposkasveja.

iirteisemmin. Vaihtelevassa isessä jopa 50 m.

siinä t essa, Monet tutkijat, kartoittaessaan osa- ueita tai pieniä järv1a, ovat käyttäneet vieläk tarkempia menetelmiä. POHJALA (1933) jakoi kartoitettavan alueen 10 x 10 m ruutuihin ja tutki

kunkin ruudun erikseen. skasvusto en oittamiseksi FORSBERG (1960) me tsi rannalle ko stuspisteet ja kar- talle ruudukon ja otti leikkau isteestä haravalla teet.

Karttaluonnoksen piirt vallitsevat lajit eri

uu nopeimmin merkitsemällä Harv isemmat t evat selvem- si me its

tetaan ien tett a vesi vali , jossa teessä 2 on tähän me it, luetteloa

tan reunaan kirjoi- e Ves llinnossa suori- sia varten on itteillä merkki- laj lla on oma symbolinsa. Liit- asti rtoitta ien eteen tulleiden svien on tarkoitus t ntää.

Maastossa piirretty luonnos pian kuin mahdnl-

5

15

osana s tä, vo te rannasta.

1 t

t maas asv r assa u

svustojen pai varmasti

s- ja a

suositeltavaa. ssa s sel iset piene k et, joita maastossa on va sijoittaa rtta-

e lleen. jan, ja maastossa enäiseltä tä- vuston s sällä voi o la t aje a jo n

Kas en tunnist lossa on HII

ssa.

Muuntelua isiä t ovat

llus- ristey- svit muo s- delmiä, vars

tta.

e llisuuksista tta pitäisi ni

suvulleen. rjallisuusluette- omana osastonaan muutama e s- ja eri is s o.

(1 33 Suomen on jo monet t ollut lop- ttelon muita s oita saa kirja ista,

iston rjaston luonnontieteellise tä osastolta on e ssä ma it ta Hels g Yli is on laitok-

V E S I K A S T U T K I M U K S E N E D S D

Ä M I S - V S I -

T A R P .E

H A L L I N 0 S S A ^{A H D 0 L}

s 11

ja veden laatua biolo sin menete

ssa seur taan vesistöjen tilaa , allisin, biologisin ja ogisista menetelmistä on kM ctty teh jä biomass ja perustu tanto-

matta, ett öjen su asvclstakln , tällainen

lli ossa.

s oisaaJt

ja rann vastanneet suoritettu suojeluto liit

vesistöjen - vesistöjen

seuranta ves veden 1 ... ^'-A.UI.L'- mikrosko fyytt ) minen eril

Vesistöissä tapahtuvia voidaan seurata

j en

t

perustut-

e va usta

llistaa niitosta ulosennusteen a htien ti-

en ssa

laajentaa seurantaa aisia kasvuolo

vo taisi aluksi svien seuranta vaikutusten

istää

en

i- ttä- ian määr

allisia muutoksia ssä monisteessa selostettu-

artoitus on niistä vesistöekologisi

st antaa moni- sta. en ja bi -

sellaisi tu i- suoraan vesikasveih

itto, st omassan ja svien

sohjelmaan,

svuston laajuus iallinen koostumus lutaan selvittää llisuu imäärä

17

KIRJALLISUUS

FORSBERG, C. 1960. SJ

KASVIEN KURIMO, LINKOLA,

anzen in 1 . I 49, 1-232.

a1

maera- e Distriet. -

ser- SUd-

MARISTO, L. 1941. floristise r

MILNER, ONDOK,

ONDOK, J

aspects. - Study on IBP/PT-

1 - Ann.

POHJALA, L. 1933. vesi

-1

sta. - I 980 Vesikasvien niitto Tampereen ves iirissä v. 1980.

VAARAMA, A. 1938. Wasserve tat ss ien am Grossee Kaila- vesi. . Bot. . Vanamo 13 (5), 1-314.

WESTLAKE, D.F. 1965. Some basie ta r stigation of the roductivity of aquatic maerophytes. Proe. IBP

sium: Pr t tie

ronments, 229- 48.

II 1969a. Est SS.

t Rates.

r (to .).

ty

Pr Pro tion . . 213 p.

WET s lems of pr produetivi

measurements higher p1ants and riphyton . . Ist. Ital. I 1. 18, 4 -26 .

KASVIOI

18

HIITONEN, I. 1933. o.

" & PO I I, A. 19 6 8 . 15. painos. - 72 ss. Hels HIRN, K.E. 1905. Suomen Näk arta

Ystävä 9, 305-325.

. Helsinki. 771 s.

ja retkei1ykasv i.

Characeae). - KOPONEN, T. 1976. Suomen tava lis vesisammaleet. -

Helsingin iston svitieteen perusope en laitos. 16 s.

LID, J. 1974. Norsk og sven TIKKANEN, T. 1976. Luet el

Helsing Yl pisto, 69 s.

ora. 2. e utgåva. Oslo 00 s.

vesistöjen putkilokasveist . og an laitos. Hels i.

UOTILA, P. 1979. Vesien t. - Helsingin Yliopiston kasvitieteen la to en monisteita 55. 2 uudistettu painos. Hels i. 82 s.

19

LIITE 1

Kuva 1. Kasvustojen tiheysmäärityksiä varten rakennettu puukehikko. Valmistetaan esimerkiksi 10/20 mm vahvuisesta rimasta. Kiinnitys kulmissa messinkisillä siipimuttereilla.

Sisämitat 50 cm x 50 cm.

Kuva 2. Maristan uposkasvien

noutaja (MARISTO 1941) Kuva 3. Lutherin uposkasvien noutaja (LUTHER 1951)

te1o s asveista ja kasv 1 uus rtoit sessa k me istä. Vesi 11itus

1

Iso~tes 1 custr s, - 1

I. ch _{r ' -}

tun uv ati e rvi rte

1ati Le osman

t 1 a, + 0

emersum, ^±

omeratum, ± Pa ro 1

n ±

s.

S. iesii, .± Si 1

S. an 1ium, - He 1

(S. a

s .

r

S. ramos

rus ca1amus 1mojuuri

1ustris, ± Veh

su a Risti

i a

b 1 s

yrrhi Isol

uoh

t

l

... • $1 • • •

.. _ " .. "'

... .

. . . 10 .. • .. • • • : • • : ,"

• •

tietee linen n

Stratiotes aloi s, +

Elo a s is, +

isma plant -aquatica, +

s . Wahlenberg ·

Sa~ittaria sagittifolia, +

itt r na tans, ⁺ omus umbellatus, +

Potamogeton filiformis, o pectinatus, o

P. vag tus, o P. natans, ± P. gramineus, ±

P. alpinus ±

P. liatus, ± P. longus, +

P. lucens, ⁺ P. cris

P. us i 1 s' +

esii, o ldl.i, +

1 us)

)

suomenkie

Sa l e t

a

iholeht

lluva lehti Sarjar ^l

Merivit sivita Tupp ita U st it Heinävita Purovit Ahvenvita

Pit J.ehtivita lkevita

Poimuvi a

lppäl tivita alehtivit Pikkuvi.tn

t t

i Liite 2

() CJ tJ CJ CJO

( ) C J t J t } { )

()tltJOOCJ

s oca s car rostrat , ⁺

c.

acilis . acuta)

ata +

C. r ria,

c.

trali , ± ace

+

u cea,

1 i

s Lii

s

e

Sarat isara

Pullosara Viiltosara Piuk sara

tasara Varstas ra

ilä t

Iso sors asors Piu.ru

Bol

( c

schoenus maritimus, o marit )

Schoenoplectus lacustris, .±

1acustr s

ernaemontani, o is palustris, .±

E. 1 ata, .±

E. unigl _s' 0

u1aris, - E. parvu a, o

Ranun us tri 11us R. con rvoides, o

R. c atus, + o . pe1tatus

R. b t ii' ⁰ R. ans, -

R. 1 ⁺

lustris a alba

+

. tetra _{a' ±} utea, ±

ium, ^±

s Li te

Meri isla Järv k s a

s

alui a Vaalea lui a

rilu silui Pi lui asätk

to sätk rösätkin Järvisätkin ris kin

ale ikk Jokile ikki Rent

Isolumme

hjolan lumme Suomen lumme

Rumex aquaticus R. hydrolaphatum, +

Callitriche palustris, +

(C. verna)

C. cophocarpa, +

(C. polymorhpa)

C. hermaphroditica, + o (C. autumnalis)

C. hamulata, - (C. intermedia) Elatine triandra, ⁺ E. hydropiper

E. alsinastrum

Hippuris vulgaris, ± H. tetraphylla, o Subularia aquatica, - Crassula aquatica, +

Limosella aquatica, +

Litorella uniflora, Lobelia dartmanna

Ceratophyllurn demersum, + o Myriophyllum al terniflorum, - M. verticillatum, +

M. spi.catttm, + n

U t r i c u l a r i a v u .1 ~¹, 3 r i s , +

U. australis

mi

Kol

ves Kome s r

si si

Ne 1 nen s

ruo i

t i

viraan

t a

rt ärv

tieteellinen nimi

U. minor, ⁺ U. intermedia, - Cicuta virosa, -

Lysimachia thyrsi ora, - L. garis

thes trifoliata, - Lythrum salicaria

tentilla palustris,- Comarum palustris)

a spp

suomenkiel i Liite

Pikkuvesiherne Rimp s rne

iso Terttualpi

a-alpi e

akukka Kurjenj

= = ⁼ = =

Samrnaleet

=

=

Näkinpartaiset levät

Suluissa olevat nimet ovat vanhentu- neita, mutta esiintyvät vielä kasv - oissa.

+ = laji suosii runsasravinteisuutta

- = laji suosii niukkaravinteisuutt

±

=

o

=