Kieli asioiden, asiat kielen sotkijoina näkymä

Kieli asioiden,

asiat kielen sotkijoina

I.

Suomalaiscn yhteiskunnan ihmeellisimpia uudistuksia 1970-luvulla oli asteittain 10-

teutettu korkeakoulu_jcn »tutkinnonuudis­

tu ». Sen ideologista taustaa ja sen histo­

riaa ei ole viela aivan tarka:ti selvitetty.

Yhtcna tarkeana csikuvana »uudistukse:­

sa» ovat yleisen kasitykscn mukaan olleet Ita-Saksan teknisten korkcakoulu_jen mal­

lit. Tosiasiassa esikuvana on ollut Ita- ak­

san korkcakoululaitos ylcisemminkin _ja _jopa yksityiskohtia myotcn. Asiasta, sen suomalaisista a_jajista_ja tutkinnonuudistus­

ideologian suomalaisista sanoitta_jista saa­

tancen aikanaan yha tarkcmpi selko: he­

han elavat keskuudessammc. »Tutkinnon­

uudistuksen» tieteenkasitykscn ja yliopis­

toa koskevan kasitykscn hamaryytta on professori Ilkka iiniluoto askettain_jo sel­

kea ti valaissut Kanava-lehden 50-vuotis­

juhlanumerossa ( 1 1983). Muutama \'UOsi sitten ( 1977) ilmestyi sellainenkin kaivattu perusteos kuin »Korkeakoulut ja tutkin­

nanuudistus» (Erik Allardt - Edward Andersson - Jaakko Honko - Mikkoju­

va - Heikki Kirkinen - Leo Paukkunen - Tapani Vanha-Perttula; ku tanta_ja WSOY). Moni asia siita ·elviaa, vaikka yhta ja toista _jaa vie la hamarak ikin.

»Tutkinnonuudistukseen» liittyi paljon myos kielellista hamaryytta. Niiniluoto

Kielemme kaytanto sanoo tasta puolesta filo ofisten ja yhteis­

kuntatieteellisten alojen osalta: » aky­

vimpana muutoksena oli yleisopintojen li­

saaminen ja vanhan arvosanajarjestelman poistaminen, mutta muutoin uudistus merkitsi paljolti vain vanhojen tutkintojen kaantamista uudelle kompelommalle su u nn it tel ukielelle. »

K u i n k a kompelolle suunnittelukielel­

le tutkinnot kaannettiin, sita osoittaa va­

lahteisesti yksi ainoa saadoksissa taajaan esiintyva sana: suuntautumis1¹aihtoehto. Esim.

kielten opiskelijat voivat »koulutusohjel­

mi aan» joutua valitsemaan vaikkapa opettajan »suuntautumi vaihtoehdon» ja yleisen »suuntautumisvaihtoehdon» valilla.

» uuntautumisvaihtoehtoa» ei olisi tar­

vittu. Samaa asiaa on suomessa vanhas­

taan totuttu nimittamaan Linjaksi, ja tama on sopusoinnussa Linja-sanan muun perin­

naisen kayton kanssa. Puhutaan raitiolin­

joista ja Paasikiven-Kekkosen linjasta;

monikaan ei kannattane »Paasikiven­

Kekko en uuntautumi vaihtoehtoa», eika kukaan matkusta Munkkiniemeen »raitio­

suuntautumisvaihtoehto nelosella». Mutta

»uudistuksessa» olikin tarkeaa kaantaa kaikki uudeksi. Saksalainen malli on tassa tapauksessa ollut »Orientierungsalternati­

ve».

» uuntautumisvaihtoehdossa» vanha asia tosiaan sai vain uuden nimen. Mutta monesti-termit koskivat myos uutta asiaa, ja illoin syntynyt hamaryys on kahta san­

kempi.

Jotta tutkinnot voitaisiin mitata ja jopa tasamittaistaa, luotiin sellainen termi kuin opinto1•iikko (lyhenne ov). Kuviteltiin, etta yliopistotutkinto tosiaan voitaisiin koos­

taa tasan 40 tunnin pituisista maara­

aiheen jaksoista, jotka opi kelija viettaa o in luentosalissa, osin tyopoytansa aares­

sa. Mitaan tallaista opintojen ajanmittaa ei todellisuudessa ole eika voida luoda­

kaan; silla vain sotketaan kasityksia opin­

tojen luonteesta.

Tama opintoviikkoasia ei ole termein enaa parannettavissa. Tietystihan suunnit­

telukieli voisi periaatteessa luoda uuden termin, vaikka termin »ohjeellinen opin­

toviikko» (lyhenne oov). Kaavoitusalalla-

301

s

N

s

s

s

s s s

s ^r.

s

N

I

s s

Kielemme kaytanto

kin puhutaan jo »ohjeellisista rakennus- paikoista»: paikoista, jotka ovat suosituk- sia mutta eivat sitovia suosituksia. Kunnal- liset byrokraatit voivat silti pita.a niita si- tovina jopa desimetrin tarkkuudella ja maarakeinoin suistaa »ohjeelliset» raken- nuspaikat jopa pakkoluovutukseen, jotta

»ohje» toteutuisi.

Toinen samanlainen termi on valmius:

»tutkinnonuudistuksen» papereissa puhu- taan esim. »laakarin valmiuksista», »ajat- teluvalmiuksista» tai »kommunikatiivisista valmiuksista».

Tata sanaa on suomessa ennen kaytetty va/mis-adjektiiviin liittyvasti: tolkkiruoan etuna on sen valmius (= se etta ruoka on valmista), kriitikko kehuu romaanin tyylil- lista valmiutta (= sita, etta tyyli on val- miiksi kypsynyt), ja komppania on haly- tysvalmiudessa (= valmiina toimimaan, jos sattuu halytys). Mutta mita nama tut-

kinnonuudistuksen »valmiudet» ovat? Tie- toja, taitoja, kykya, halukkuutta vai jota- kin silta valilta? Kukaan ei sita tieda, ja silti ta.ta sanaa ahkerasti hoetaan. Ainakin

»kommunikatiiviset valmiudet» tuntuvat tarkoittavan ihan samaa kuin ennen kieli- taito.

Na.in olenkin tullut yhteen »tutkinnon- uudistuksen» masentavimmista puolista.

» U udistus» ei ole pelkastaan vanhojen asioiden hamartavaa kaantamista uudelle kielelle. » U udistus» hamartaa myos asiat ja pahimmassa tapauksessa muuttaa asiat

manipuloiden, kielen avulla.

2.

Mita tuumaisitte,jos lahtisitte opintielleja saisitte heti alkuun yliopiston painetusta opinto-oppaasta seuraavan ohjeen:

»Opiskelijan on syyta valita koulutus- ohjelmittain eriytyviin yleisopintoihin kuuluvat erikoisalojen vaihtoehtoiset me- todiopinnot siten, etta ne tukevat vaihto- ehtoisten syventavien opintojen valittua linjaa. »

Ovat ta.ta ohjetta laudaturylioppilaat- kin joutuneet tuumimaan ja pyytamaan sen johdosta erityista neuvontaa yliopiston opintoneuvojilta ja oppiaineiden toimis-

302

toista. Ohje on nimittain aivan todellinen;

se loytyy Helsingin yliopiston historiallis- kielitieteellisen osaston voimassa olevasta opinto-oppaasta.

Yliopistoa ta.man ohjeen kieliasusta on kuitenkin turha syyttaa. Sen juuret ovat filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten alqjen

»tutkinnonuudistuksessa», joka on lahte- nyt liikkeelle linjalta opetusministerion pienryhmat ( 1969) - eras opetusministe- rion asettama toimikunta ( 1972) - ope- tusministerion pienryhmat ( 1978). Koetan selvittaa, mista on kysymys.

Kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen kuuluu tutkimusmenetelmien eli -meto- dien hallinta; se on erottamaton osa tut- kimusta, ja se on opittu tavallisesti samalla kuin itse tutkimuskin. Jos opiskelija esim.

laudaturkurssissa on valinnut tietyn linjan

(sanokaamme kirjallisuushistorian linjan

opiskellessaan latinaa ja Rooman kirjalli- suutta), han on normaalisti oppinut linjan metodit juuri tuolla linjalla.

Korkeakoulujen »tutkinnonuudistukses- sa» pilkottiin tutkintojen rakenne kuiten- kin semmoiseksi, etta tutkinnot koostuvat- kin nyt kolmesta erinimisesta, -luonteisesta ja -tasoisesta opintoryhmasta. Yhden ni-

mena on »aineopinnot», toisen »syventa- vat opinnot», kolmannen »yleisopinnot».

Yleiset metodiopinnot sijoitettiin samalla tiedekuntien yhteisiin yleisopintoihin, aineita ja aineryhmia koskevat metodi- opinnot taas aine- ja syventaviin opintoi- hin. Na.in osa metodeista lohkesi pois siita, minka pitaisi koskea oppiainetta ja syven- taa sen hallintaa.

Yliopistossa havaittiin kohta, etta muun sekavuuden lisaksi »tutkinnonuudistukses- sa» oli pahoja mitoitusvirheita: aine- ja sy- ventavista opinnoista ei loytynytkaan tar- peeksi tilaa aineen hallinnalle, yleisopin- noissa taas tilaa oli ruhtinaallisesti. Miten paasta palkaasta? Oli suorastaan pakko tehda uusi pilkkominen, johon sisaltyi eraanlainen salakuljetuskin.

iinpa yleisopintoihin jouduttiin kat- kemaan tiedekunnalle yhteisten yleisopin- tojen lisaksi myos »koulutusohjelmittain eriytyvia yleisopintoja» juuri metodien alalta. »Koulutusohjelmat» tarkoittavat

samaa kuin vakioidut aineyhdistelmat.

Hienosaato saatiin aikaan viemalla yleis- opintoihin viela »suuntautumisvaihtoehto- jen vaihtoehtoisia metodiopintoja». ama

eivat ole sen kummempia kuin se metodi- nen puoli entisista laudaturkurssien linjois- ta. ain oli asiat saatu puetuksi tutkinnon- uudistuksessa mitoitettuihin valmisvaattei- siin. Mutta samalla olivat metodit ylei- semminkin irronneet varsinaisista opin- noista.

Tama esimerkki on opettava, vavahdut- tavakin. Se osoittaa, kuinka kielenkaytto (keinotekoiset kasitejaot) voi hahmottaa uutta todellisuuden kuvaa (tutkimuksen_ja sen perusluonteisten metodien erillisyys).

Tama todellisuuden kuva muimtuu sitten itsestaan todellisuudeksi, kun opinnot kay- tannossakin ryhmittyvat sen mukaan. To- dellisuus muuttuu ratkaisevasti, kun ase- tuksella vahvistetun tutkinto_jen vaaran mitoituksen takia metodit kaikkiaankin _joudutaan riuhtaisemaan _juuriltaan yleis-

opint~jen sekavaan kaatopaikkaan.

Kielemme kaytanto

U usi todellisuus vaikuttaa taas kieleen:

syntyy sellaisia kasittamattomia ohjeita kuin alussa mainittu.

Ja kieli vaikuttaa todellisuuteen: paisut- taa opinto-oppaat ja varsinkin niiden pai- nolaskut, tyollistaa palkallisten opinto- neuvojien kaaderitja synnyttaa vaatimuk- en, etta opintoneuvontaa on yha lisatta- va, kun kukaan ei saa oppaista selvaa eika entinen neuvonta riita.

Opetusministerion pienryhmissa e1 1970-luvulla varmaan tajuttu, mihin kaik- keen »tutkinnonuudistus» johtaa. Eivat si- ta yliopistoissakaan kaikki tajunneet. Kieli ja asiat ovat tassa »uudistuksessa» tiiviisti kytkoksissa: kieli sotkee asiat ja sotketut asiat kielen, ja kierre jatkuu.

Tama kierre olisi nyt katkaistava. Ke- nella on rohkeutta tehda aloite?

Kenellapa muulla kuin uudella opetus- ministerilla, joka osaaja haluaa tunkeutua kaikkinaisten nokkospehkojen juuriin asti.

303