• Ei tuloksia

Tapahtumia 54- vuoden takaa : mitä muistan talvisodan talvesta · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Tapahtumia 54- vuoden takaa : mitä muistan talvisodan talvesta · DIGI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Tapahtumia 54-vuoden takaa

Mitä muistan talvisodan talvesta

Koko syksyn oli ilm assa leiju nut jännittynyt pelko tu levasta. Kylän nuorista m ie h is ­ tä m uutam a oli ollut kesällä linnoitustöissä K arjalan kannaksella-kaiken varalta.

K uuntelim m e radiota, m eilläkin oli jo s e lla in e n . Ensin kidekone kuulokkeiden kanssa. Kuulokkeita oli tietenkin vain yhdet ja arvata saattoi kuinka monta m ekka­

laa oli veljen i kanssa kuunteluvuoroista. Tätä vaih etta ei onneksi kestänyt kauan, kun isä toi hilpeyttä herättävän, suurella kovaäänistorvella varustetun laatikon.

Se oli kuin gram m ari, m utta se toim i huonosti ja niin isä toi vihdoinkin oikean radion joka oli hieno "m ööbeli". Ja möö ja peli se olikin, sillä niin kova ääni siitä lähti.

S a n o m a le h d e t lu im m e ta rk k a a n . K y lä n v a n ­ h em p i väki vae lsi h u o le stu n e e n n äköise nä ty ö ru ­ p ea m asta to is e e n . R e v o n tu le t lo im o ttiv a t v e re n ­ p u n a is in a s elkein ä ilto in a . Se tie tä ä sotaa, sanoi isän i, lu o n n o s s a on o llu t m o n e n la is ia m e rk k e jä siitä.

Ja sota a lko i. L iik e ka n n a lle p a n o -vie sti oli tu llu t joka ise e n k o tiin , jo s s a o li s e n ikä is iä m iehiä. V e lje ­ ni o li vielä liian n u o ri, m u tta e n n ä tti kyllä ja tk o s o ­ ta a n . Is ä n i o li tä p ä rä s ti y li-ik ä in e n rin ta m a lle , m u tta k o tirin ta m a lle s o p iv a ja tä rke ä m ies. Hän jo u tu i lä h e is e lle ra u ta tie lle ra ta v a rtija k s i ko s k a v a k itu is e n o li läh d e ttä vä sotaan. N aa pu rin n u o ri O n n i-en o , jo k a o li jo k in aika s itte n p e ru s ta n u t p e r­

heen: h änellä oli to is e lla v u o d e lla oleva pojan v e s ­ seli, k o ko kylän ve itik ka , ja raskaana s e its e m ä n ­ nessä ku u ssa oleva n u o ri v a im o . M u ista n elävästi illan, kun eno to tis e n a keräsi re p p u u n m u u ta m ia vaa tekap pa leita , hätäinen h yv ä s tijä ttö m e ille k o ti­

ni o vella ja se h u u to jo ka p u rk a u tu i n uo re n v a i­

m on s u u s ta tien päässä- ra ka ste tu n lo itto n e vie n askelten perään.

T a lv i tu li a ik a is in s in ä s y k s y n ä . P akkanen o li jo k a p ä iv ä is tä ja lu n ta o li p aljo n. Sodan ta p a h tu ­ m a t v y ö ry iv ä t s u u rin o ts ik o in s a n o m a le h d is s ä . P o m m itu s le n n o t k a u p u n k e ih in o liv a t p ä ivittä isiä . O nneksi e ivä t aina lö y tä n e e t koh de tta an .

P akkan e n n a p s a h te li p u is s a . H ä ly y ty s s ire e n i u lvo i kaukana k irk o n k ylä s sä , sen ääni k u u lu i pak- k a s p ä iv ä n ä k a u a k s i. P o m m ik o n e e t o liv a t s iis tu lo s s a , ris te y s a s e m a H a a p a m ä ki o li v ih o llis e n tie d o ssa , ne v arm aa n y rittä v ä t p a ika llista a jälleen s itä . M u is t in m y ö s s u u re n b e n s iin iv a r a s to n k ylä m m e lä h e isyyde ssä . Sakeaan k u u s ik k o o n oli syk s y n aikana ra h d a ttu s ato ja ty n n y re itä p u o lu s ­ tu s v o im ie n b e n siin iä , jo s ta kukaan ei u sk a lta n u t puhua.

N iin k u in ei m u ista ka a n rin ta m a n ja k o tirin ta m a n a sio ista , so ta o p e tti äkkiä vaiken e m aa n. A ja tte lin h u o lis s a n i, että m illa in e n tu lim e ri m a h ta is i s y n ­ tyä, jo s p o m m i o s u is i v a ra s to o n .

O lin tu lo s s a k o tiin n a a p u rik ylä n n u o rte n luota, k u u lin le h m ie n a m m u m is ta lä h e styessän i k o tik y ­ län p ie n tä ra u ta tie p y s ä k k iä . Kenen le h m ä t s iellä o va t u lko na , kun n o in se lvä sti k u u lu u ?

R a ta p ih a lle tu lle s s a n i n äin p itk ä n ju n a n , a vo - v a u n u t tä y n n ä huu ta vaa karjaa, m u u ta m a m a tk u s ­ ta ja v a u n u ju n a n e tu p ä ä ssä . L u u lta v a s ti ju n a oli p y s ä h ty n y t h äly yty k se n ajaksi. S ydänalaani k o u ­ ris ti le h m ie n surke a a m m u n ta , pakkasta o li p itk ä l­

ti y li k a k s ik y m m e n tä a ste tta , ehkäpä lähellä k o l­

m e a k y m m e n tä a ste tta . N iiden m a ito a tä y n n ä o le ­ va t u ta re et o liv a t varm aa n p ale ltu ne et, m iten v o i­

sin auttaa. N iitä ei v o is i lypsääkään ja n iitä o li niin p a ljo n k in . M u is ta n le h m ie n s u u re t h ä tä ä n ty n e e t s ilm ä t. L ä h d in k iire e s ti k o tiin . K o to n a o li tu p a tä yn n ä väkeä, m a tka va atte issaa n heitä n u k k u i la t­

tia lla ja sä n g yissä . N u o ri ä iti y ritti im e ttä ä itkevää p ie n okaistaa n, kaksi vähän iso m p a a o li n u k a h ta ­ n u t s ä n g y lle . "M in ä lä m m itä n m a ito a p ie n e lle , s a n o i ä itin i n u o re lle ä id ille ." T e illä on n y t paha m ie li, m a ito ei nouse rin to ih in ." N iin, niin , sanoi n u o ri ä iti, sain k u u lla e va kko on lä h te is et m ie he in oi kaa tun t." Ä än e tö n itku v a p is u tti häntä - m eitä kaikkia.

H ellan päällä p o ris i ke itto p a ta , s y k s y llä te u ra s ­ te ttu a sikaa o li to k i vielä. "O nneksi p a is to in täm ä n lihän illalla , n yt s iitä saa n op ea sti keittoa , to u h u s i ä itin i." Ja k o h ta k o k o tu v a llin e n v ä k e ä lu s ik o i a hkerasti k uu m aa keittoa . K aikille ei riittä n y t la u ­ tasia , m u tta p ie n im m ä t s ö iv ä t m u k e is ta ja kuka m is tä k in .

Isäni tu li k iire e s ti p ys ä kiltä kerto m a a n , e tt ilm a - h ä ly yty s o li ohi ja pian ju n a läh tisi k o h ti H aapam ä­

38

(2)

keä. M a tk a la is e t k y s y iv ä t ruuan hintaa, ä iti katsoi isä ä ja h än s a n o i: ei m a k s a m itä ä n , te o le tte m e ne ttä ne et e n e m m ä n . U up un ee t lap set n u k k u i­

v a t jo taas la ttia lla , k a n n o im m e h e id ä t v e s ik e lk - kaan ja m in ä lykkä sin h eid ät p ysä kille . J u n a lähti karjan h uu ta essa hätäänsä. Isäni san oi: älä kerro ä id ille karjasta m itää n. Y m m ä rs in , s illä ä iti rakasti k o tie lä im iä k u in ih m is iä . T a lo n v a h tim m e p y s ty - k orva P enikin oli n iin k iin ty n y t em än tä ä nsä, että k u n tä m ä lä h ti k y lä ä n a s io ille , n iin k o ira n p iti

päästä m ukaan, kenenkään to is e n m ukaan ei läh ­ te n y t, aina vah ti talo a. Jo s ä iti o lis i n ä h n y t ja k u u l­

lu t karjan a vu n h u u d o t, hän o lis i tu o n u t va u n u is ta n iin m o n ta lehm ää k u in navettaan ja ta lliin o lis i s o p in u t ja lä m p im illä hau te illaa n p a ra n ta n u t p ale l­

tun ee n karjan.

S illo in kaikki y rittiv ä t a uttaa kaikkia v o im ie n s a m ukaan.

Asia oli yh te in e n .

S y lv i R apo

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ja äiti täyty pest !aste kil'ja\'at pyhäks, mut ensin1äiscs lööteris ain enstiks LVl valkose palokunnajaku, ettei vaa mukulai kirjavist olis painunu siä- .hee

- J a jos em mää ROLV \PPlUWl ny einee väistää, ni PDLWRNDQQXP me olis sälättäny päi yhtee, ja taas olis ollu uuttinc lehdis, QLlWämmäi k ahteetörmäykses

Jalm ari m uutti K euruulle vuonna 1919 Marian- päivän aamuna, jolloin hän sanoi jääneensä junasta H u ttu la n pysäkille.. M uuton syynä olivat vuoden 1917

Täytyy minun saada jo- takin, koska niin ahdistamaan rupesi; mutta sen minä sa- non, että jos et anna tuolla sisälläkään rauhaa minulle totuuksiltasi, niin etpäs, peijakas

2OL nähkääs VHPPRVHV PXOWL ODWHUDDOLVHV YDKHWXVNDXSDV saanu NXXV särkee siit hyväst, NR se VlU kelä itte" oli kuus vuat madostanu mee SLKDV +lQH PLlOHVWlV lankes sit

Finnisch-ugrische Forschungen XXXI (Helsinki 1953) s.. kyseessä on nimenomaan pyydystävän verkon merkki, niin tällainen merkki, kuvas, oli ainakin yhtä tarpeellinen

Dagen palaa yhä uudestaan siihen, että länsimaisten taiteilijoiden primiti- vistinen visuaalinen ilmaisu ei joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta perustu mihin- kään

Yhdistyksen tuolloisella pu- heenjohtajalla Mika Seppälällä ei kuitenkaan ollut mitään sitä vastaan, että yhdistykseen perustettaisiin alaosasto, Valmennusjaosto, jonka nimenomai-