LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 16/2014 vpHallituksen esitys eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

(1)

LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 16/2014 vp Hallituksen esitys eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

JOHDANTO Vireilletulo

Eduskunta on 2 päivänä syyskuuta 2014 lähettä- nyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltä- väksi hallituksen esityksen eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 91/2014 vp).

Eduskunta-aloite

Valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä lakialoitteen

— LA 39/2012 vp laiksi isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin ku- moamisesta (Sauli Ahvenjärvi /kd ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 26 päivänä syyskuuta 2012.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 46/2014 vp), joka on otettu tämän mie- tinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- lainsäädäntöneuvos Salla Silvola, oikeusmi- nisteriö

- laamanni Ville Konsén, Oulun käräjäoikeus - lakimies Merike Helander, lapsiasiavaltuute-

tun toimisto

- pääsihteeri Hannele Varsa, tasa-arvoasiain neuvottelukunta

- tutkimuspäällikkö Marjo Kestilä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

- lakimies Aila Heusala, Itä-Suomen aluehal- lintovirasto / Maistraattien ohjaus- ja kehittä- misyksikkö

- henkikirjoittaja Erja Kronberg, Hämeen maistraatti / Lahden yksikkö

- lakimies Joni Komulainen, Helsingin kaupun- ki

- puheenjohtaja Kari Uotila, Eduskunnan mies- kansanedustajien verkosto

- Lapsen edun asiantuntija Kari Karanko, Etä- vanhempien liitto ry

- erityisasiantuntija Heikki Sariola, Lastensuo- jelun Keskusliitto ry

- puheenjohtaja Marian Tuomi ja varapuheen- johtaja Leena Luoto, Lastenvalvojat ry - järjestölakimies Maarit Päivike, Mannerhei-

min Lastensuojeluliitto

- pääsihteeri Tomi Timperi, Miesjärjestöjen keskusliitto

- toiminnanjohtaja Tomi Timperi, Miessakit ry - projektipäällikkö Anna Moring, Monimuotoi-

set perheet -verkosto

- pääsihteeri Johanna Pakkanen, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry

- asianajaja Hilkka Salmenkylä, Suomen Asianajajaliitto

- puheenjohtaja Terhi Virtanen, Suomen Käti- löliitto

- puheenjohtaja Leila Lehtomäki, Suomen Ter- veydenhoitajaliitto STHL ry

- professori Markku Helin - professori Urpo Kangas - asianajaja Markku Fredman.

(2)

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

— ulkoasiainministeriö

— valtiovarainministeriö

— sosiaali- ja terveysministeriö

— Helsingin hovioikeus

— Suomen Kuntaliitto

— Väestörekisterikeskus

— Isät lasten asialla ry

— Sateenkaariperheet ry

Lisäksi Tuusulan käräjäoikeus ja Miesten tasa- arvo ry ovat toimittaneet valiokunnalle kirjalli- set lausunnot.

HALLITUKSEN ESITYS JA EDUSKUNTA-ALOITE Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi isyyden määräytymistä koskeva lainsäädäntö. Nykyinen isyyslaki ja isyyslain voimaanpanosta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella isyyslailla. Lisäksi ehdotetaan muutoksia oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annettuun lakiin, nimilakiin, lapsen huollosta ja ta- paamisoikeudesta annettuun lakiin ja lapsen ela- tuksesta annettuun lakiin.

Ehdotetussa isyyslaissa lapsen äidin avioliittoon perustuva isyysolettama säilytetään lähes nykyisellään. Säännökseen ehdotetaan tehtäväk- si pieni korjaus, jos lapsi syntyy aviomiehen kuoleman jälkeen.

Kun isyys ei määräydy äidin avioliiton perusteella, esityksessä ehdotetaan isyyden tunnusta- mismenettelyn ajanmukaistamista siten, että isyys on mahdollista tunnustaa ennen lapsen syntymää. Epäselvissä tilanteissa isyyden selvit- täminen ja tunnustaminen toimitetaan lapsen syntymän jälkeen kuten nykyisin.

Esityksen mukaan äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä tai isyyden vahvistamista tuomioistuimessa luovutaan. Samalla ehdotetaan laajennettavaksi isyyden selvittämisen käyttöalaa koskemaan myös 15—17-vuotiaita alaikäisiä sekä aviolapsia, jos aviopuolisot yh- dessä pyytävät isyyden selvittämistä kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Lisäksi ehdotetaan, että isyyden tunnustaminen on rajatuissa tapauksissa mahdollista myös lapsen kuoleman jälkeen.

Ehdotetulla isyyslailla laajennetaan isänä it- seään pitävän miehen kanneoikeutta sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa

asioissa. Ehdotuksen mukaan mies voi nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään, jos isyystutkimuksia ei ole voitu tehdä. Isänä itseään pitävälle miehelle ehdotetaan lisäksi rajatuissa tilanteissa kanneoikeutta äidin aviomiehen isyyden kumoamisek- si.

Esityksen mukaan lapsille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpa- nolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta.

Kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liittyvää perintöoikeutta ei ole, jos perittävä oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne tuli vireille.

Oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annettuun lakiin ehdotetun muutoksen myötä siir- rytään käytäntöön, jolla tutkimusta varten tarvit- tava näyte voidaan tutkittavan suostumuksella ottaa lastenvalvojan luona, eikä näytteenotto edellytä erillistä asiointia terveydenhuollon toi- mintayksikössä. Tuomioistuimen määräämään oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen tarvitta- van näytteen ottaa ehdotuksen mukaan kuitenkin pääsääntöisesti terveydenhuollon ammatti- henkilö.

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousar- vioesitykseen.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan aikai- sintaan vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväk- sytty ja vahvistettu. Säännökset, jotka koskevat ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kanneoikeutta ja perintöoikeutta ovat kuitenkin tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

(3)

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 39/2012 vp ehdotetaan muutettavaksi isyyslain voimaanpanosta annettua la- kia siten, että kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset voisivat samoilla edellytyksillä syntymäajastaan riippumatta nostaa kanteen

isyyden vahvistamiseksi. Tämä tapahtuisi kumoamalla isyyslain voimaanpanosta annetusta laista ennen 1.10.1976 syntyneitä lapsia koskeva isyyskanteen nostamisrajoitus (7 §:n 2 mom.).

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Nykyinen isyyslaki (700/1975) on ollut voimassa noin 40 vuotta. Laki on käytännössä toiminut hyvin, mutta sääntelyä on tarpeen uudistaa yh- teiskunnassa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Esimerkiksi perheiden perustamistavat ovat muuttuneet siten, että kun isyyslain voimaan tullessa 1970-luvulla alle 10 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, nykyisin avoliittojen yleis- tyttyä noin 40 % lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Muutoksia on tapahtunut myös isyyden selvittämiskeinoissa, kun veriryhmätutki- muksista on siirrytty DNA-tutkimuksiin. Lain- säädännön muutostarpeita aiheutuu myös sitou- tumisesta Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu- käytännöstä. Muutosten huomioon ottamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan uuden isyyslain säätämistä. Esitys perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmene- vistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tar- koituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakieh- dotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Isyysolettama

Hallituksen esitykseen sisältyy säännös laki- määräisestä isyysolettamasta (1. lakiehdotuksen 2 §), joka suurelta osin vastaa nykytilaa. Isyys- olettamaa käytettäessä isyys ratkaistaan olettaman mukaisesti, jollei toisin osoiteta.

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 10/II) arvioidaan, että äidin avioliittoon lapsen synty- mähetkellä perustuva isyysolettama toimii var-

sin hyvin, eikä käräjäoikeuksissa kumottujen isyyksien lukumäärä suhteutettuna kaikkiin äi- din avioliiton perusteella todettuihin isyyksiin (0,1— 0,2 % vuosittain) tue käsitystä siitä, että nykyinen isyysolettama olisi liian laaja. Lakiva- liokunta toteaa, että edellä esitetyn valossa laki- määräisen isyysolettaman käyttö on perusteltua.

Jos isyyden määräytymiseksi tulisi kaikissa tapauksissa tehdä oikeusgeneettinen isyystutkimus, aiheutuisi tästä merkittäviä kustannuksia valtiolle sekä vaivaa perheille. Isyysolettamaa käytettäessä on kuitenkin tärkeää huolehtia sii- tä, että käytettävissä on riittävät oikeusturvame- kanismit olettaman tuottamien mahdollisten vir- heiden korjaamiseksi.

Isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää Yksi esityksen merkittävimmistä uudistuksista on mahdollisuus tunnustaa isyys selvissä tapauksissa ennen lapsen syntymää äitiysneuvo- lassa. Lakivaliokunta pitää ehdotettua isyyden etukäteistä tunnustamismahdollisuutta myöntei- senä ottaen huomioon muutokset perheiden pe- rustamistavoissa. Näin voidaan helpottaa isyyden tunnustamista erityisesti tapauksissa, joissa lapsi syntyy vakiintuneelle avoparille. Esityk- sessä on myös asianmukaisesti otettu huomioon ne tilanteet, joissa lapsen ennen syntymää tunnustanut mies ei voikaan olla lapsen isä tai toi- nen mies haluaisi tunnustaa lapsen tämän synty- män jälkeen. Tällaisissa tilanteissa oikeusturva- mekanismina on tunnustamisen peruuttaminen tai kiistäminen (1. lakiehdotuksen 17 §).

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden nä- kemykset kuitenkin jakaantuivat siltä osin kuin kyse on siitä, missä tunnustaminen tapahtuu.

(4)

Osa kannattaa ehdotettua äitiysneuvolaa, kun taas osa vastustaa katsoen, ettei isyyden tunnustamisen vastaanottamista ole mahdollista sisäl- lyttää neuvolan nykyisiin käynteihin. Lisäksi on tuotu esiin näkemys, että muutoksen kustannus- vaikutukset olisi arvioitu virheellisesti.

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 23—

26) on arvioitu ehdotuksen vaikutuksia yhtäältä lastenvalvojien ja toisaalta terveydenhuollon toimijoiden kannalta. Esityksen mukaan isyyden tunnustamismahdollisuus äitiysneuvolassa vähentää tuntuvasti kansalaisten henkilökohtais- ta asiointia lastenvalvojan luona. Toisaalta, vaikka asiakaskäynnit siirtyisivät äitiysneuvo- laan, isyyden tunnustamislausumien jatkokäsit- tely säilyy lastenvalvojilla, ja arviolta vain puo- let kyseisiin tapauksiin käytetystä työajasta voidaan kohdentaa uudelleen. Lastenvalvojilla säi- lyy siten jatkossakin keskeinen asema isyyden tunnustamisasioissa.

Sen sijaan neuvoloiden kannalta ehdotuksen vaikutukset ovat merkittävät: kyse on uudesta tehtävästä, johon sisältyy myös oikeudellisen tiedon antamista. Ehdotettu muutos lisää henki- lökunnan työmäärää ja edellyttää henkilöstön kouluttamista ja ohjeistamista. Hallituksen esi- tyksessä lähdetään kuitenkin siitä, ettei uusi teh- tävä edellytä erillistä neuvolakäyntiä, vaan siihen voidaan varata keskimäärin 30 minuutin li- säaika muun määräaikaistarkastuksen yhtey- teen. Oikeusministeriö on esityksen valiokunta- käsittelyssä pitäytynyt hallituksen esityksessä esitetyissä arvioissa.

Lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esittämää ratkaisua. Asian arvioinnissa valiokunta on antanut erityistä painoarvoa sille, että mahdollisuus tunnustaa isyys neuvolassa ennen lapsen syntymää helpottaa ja yksinker- taistaa menettelyä erityisesti perheiden kannalta. Hallituksen esityksessä on myös arvioitu, että ehdotus säästäisi merkittävästi kotitalouksien ansiotyöhön käytettävissä olevaa aikaa (ks. HE s. 27). Voidaan myös katsoa, että isyyden tunnustaminen selvissä tapauksissa myös sopii neuvolan tehtäviin, joihin jo nykyisin kuuluu van- hemmuuden ja vanhempien parisuhteen tukemi- nen. Lisäksi on huomattava, että jatkossa isyys

on ennen lapsen syntymää mahdollista tunnustaa toissijaisesti myös lastenvalvojan luona.

Saadun selvityksen mukaan avioliiton ulkopuolella syntyy vuosittain noin 24 000 lasta, joista noin 70—80 % voidaan tunnustaa äitiys- neuvolassa. Kyse on siten merkittävästä määräs- tä. Uudistuksen toimeenpano edellyttääkin, että neuvoloille uudesta tehtävästä aiheutuva lisätyö ja sen vaatima työaika otetaan asianmukaisesti huomioon neuvoloiden henkilöstömitoitukses- sa. Lisäksi valiokunta korostaa henkilökunnan riittävän koulutuksen ja ohjeistamisen tärkeyttä.

Jos mies tunnustaa isyytensä neuvolassa ennen lapsen syntymää, mies ja syntyvän lapsen äiti voivat samassa yhteydessä tehdä myös sopimuksen lapsen yhteishuollosta (4. lakiehdotuksen 8 a §). Yksinhuoltoa tai lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tekemi- seksi on sen sijaan käännyttävä lastenvalvojan puoleen. Valiokunta pitää ehdotusta kannatetta- vana. Muutoinkin valiokunta pitää tärkeänä, että lasta koskevista asioista pyritään sopimaan etu- käteen, sillä tämä edistää mahdollisten myöhem- pien riitojen ratkaisemista sovinnollisesti.

Isyyden selvittäminen

Isyyden selvittämiseen ehdotetaan useita myön- teisiä uudistuksia, kuten isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamista koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia, kun nykyisin lastenvalvojan velvollisuus selvittää isyys päättyy lapsen täyt- täessä 15 vuotta. Lisäksi uutta on se, että aviopuolisot voivat yhdessä pyytää lastenvalvo- jaa selvittämään isyyden sellaisessa tapauksessa, jossa isyys todetaan isyysolettaman perusteella. Myös isyyden selvittämisen keinot ajan- mukaistuvat. Oikeusgeneettisissä isyystutki- muksissa käytettäisiin pääsääntöisesti suun li- makalvolta otettavia solunäytteitä verinäyttei- den sijaan, mikä nopeuttaa isyyden selvittämis- tä.

Nykyisen isyyslain mukaan lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vas- toin äidin tahtoa, jos äiti on kirjallisesti ilmoitta- nut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden sel- vittämistä ja jos lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana. Äidin vastustusoikeutta on perus-

(5)

teltu sillä, että isyyden vahvistaminen ei ole lapsen edun mukaista, jos lapsen huoltajana oleva äiti vastustaa isyyden selvittämistä eikä isä ole vapaaehtoisesti tunnustanut isyyttään. Nyt ehdotetaan, että äidin yksipuolinen vastustusoikeus poistetaan ja korvataan sillä, että lastenvalvoja voi laissa määritellyillä perusteilla keskeyttää isyyden selvittämisen. Yksi tällainen peruste on se, että mies ei ole tunnustanut lasta ja on erityinen syy olettaa, että isyyden selvittäminen ei olisi lapsen edun mukaista, eikä 15 vuotta täyttänyt lapsi vaadi isyyden selvittämistä (1. lakiehdotuksen 11 §:n 2 mom. 3 kohta).

Valiokunta kannattaa äidin yksipuolisen vas- tustusoikeuden poistamista, koska muutos edis- tää nykyistä paremmin sekä lapsen oikeutta tie- tää vanhempansa että sukupuolten välistä tasa- arvoa. Hallituksen esityksen mukaisesti (s. 36/I) valiokunta kuitenkin katsoo, että isyyden selvit- tämispyrkimyksen tulee väistyä tätä painavam- pien inhimillisten syiden vuoksi, kuten jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksen tai insestin seurauksena. Lisäksi valiokunta korostaa, että myös äidin terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavat seikat on otettava lapsen edun arvioinnissa huomioon, vaikkei niitä säännöksessä nimenomaan mainita, koska ne voivat esityksessä todetuin tavoin välillisesti vaikuttaa lapsen etuun.

Isyyden kumoaminen

Isyyden kumoamista koskevilla nykyisillä sään- nöksillä on kaksi tavoitetta. Yhtäältä tarkoituksena on mahdollistaa se, että isyysolettamaan tai isyyden tunnustamiseen sisältyvät virheet voidaan korjata. Toisaalta tavoitteena on antaa suojaa perhe-elämälle silloin, kun lapsi elää äidin ja aviomiehen kanssa vakiintuneessa perhesuhtees- sa ja lapsi pitää aviomiestä isänään. Kun kyse on isänä itseään pitävän perheen ulkopuolisen miehen mahdollisuudesta saada aikaan muutos aviomiehen isyydessä, sosiaalisten perhesuhteiden suojaaminen on nykyisin ensisijaista biologisen isyyden selvittämisintressiin nähden. Tämä ilmenee siitä, että perheen ulkopuolinen mies ei nykyisin voi saada aviomiehen isyyttä kumotuk- si, jolleivät äiti ja aviomies anna tähän suostu-

mustaan, ja isyyden kumoamiskanteen voi nostaa vain lapsi, äiti tai aviomies itse.

Hallituksen esitys rakentuu edellä selvitetylle lähtökohdalle, eli pääsääntö olisi jatkossakin, että perheen ulkopuolinen ei voi vaatia aviomiehen isyyttä kumottavaksi. Isänä itseään pitäväl- le miehelle ehdotetaan kuitenkin eräissä tapauksissa kanneoikeutta. Ehdotetussa säännöksessä (1. lakiehdotuksen 42 §:n 2 mom.) oikeus nostaa isyyden kumoamiskanne edellyttää, että äiti ja aviomies ovat asuneet erillään lapsen syntymän aikaan. Toiseksi edellytetään, että isänä itseään pitävä mies on asunut yhdessä lapsen äidin kanssa lapsen syntymän aikaan ja osallistunut lapsen hoitoon tai miehen ja lapsen välille on muutoin syntynyt perheyhteyteen rinnastettava suhde.

Edellä mainittujen edellytysten lisäksi vaadi- taan, että tuomioistuin arvioi, että kanteen nostaminen on lapsen edun mukainen.

Ehdotetun muutoksen taustalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön muuttuminen. Aikaisemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että oikeusvarmuuden ja perhesuhteiden turvaaminen puoltaa sitä, ettei perheen ulkopuolinen voi rikkoa isyysolettamaa. Sittemmin tuomioistuin on katsonut, että isyysolettamaa voidaan suojata perheen ulkopuolista miestä vastaan vain, jos isyysolettaman mukaisen isän ja lapsen välillä vallitsee sosiaalinen perhesuhde. Niin ikään taustalla on nykyisen lainsäädännön soveltami- sessa havaitut käytännön ongelmat (ks. LA 51/2009 vp).

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden nä- kemykset asiasta jakaantuivat. Osa kannattaa isänä itseään pitävän miehen rajoitettua kanneoikeutta, kun taas joidenkin mielestä ehdotus on riittämätön ja suojaa liikaa sosiaalisten perheiden asemaa.

Ehdotetussa sääntelyssä tulee valiokunnan mukaan ottaa huomioon yhtäältä lapselle muo- dostuneiden tosiasiallisten ja kiinteiden perhesuhteiden suojaaminen sekä toisaalta se, että lapsella on lapsen oikeuksia koskevan yleissopi- muksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan oikeus tuntea al- kuperänsä. Haasteelliseksi sääntelytilanteen te-

(6)

kee se, että vaikka kumpikin mainituista tavoit- teista pyrkii lapsen edun toteuttamiseen, ne ovat toisensa syrjäyttäviä eikä kumpaakin voi samanaikaisesti toteuttaa. Tämän vuoksi on huolelli- sesti punnittava, mikä on kyseisten tavoitteiden painoarvo suhteessa toisiinsa eri tilanteissa.

Hallituksen ehdottamassa säännöksessä isänä itseään pitävälle miehelle on annettu hyvin rajoi- tettu kanneoikeus. Käytännössä kanneoikeus on vain sellaisissa tapauksissa, joissa isänä itseään pitävän miehen ja lapsen välille on lapsen synty- män jälkeen muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Saadun selvityksen mukaan ehdotettu lopputulos on kompromissi eri suun- taan käyvien intressien välillä. Valiokunta pitää kanneoikeutta säännösehdotuksessa tarkoitetuissa tapauksissa perusteltuna ottaen huomioon, että nykytila on erityisesti niissä osoit- tautunut käytännössä ongelmalliseksi (ks. LA 51/2009 vp). Biologisen isyyden selvittämisen tavoitetta voidaan tällaisissa tapauksissa pitää ensisijaisena ottaen huomioon, että kyse on pie- nestä lapsesta, jonka elämään isänä itseään pitä- vä mies on lapsen synnyttyä aktiivisesti osallistunut. Edellä esitetyn perusteella ja ehdotettua kokonaisuutena arvioituaan valiokunta pitää ehdotusta ja sen rajausta siten hyväksyttävänä. Va- liokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että rajoitetun kanneoikeuden toimivuutta jatkossa seurataan.

Sen lisäksi, että ehdotetut kanneoikeuden edellytykset on muotoiltu tiukoiksi, edellyte- tään, että kaikki säännöksessä mainitut kriteerit täyttyvät samanaikaisesti. Valiokuntakäsittelys- sä on tuotu esiin, ettei säännösehdotuksessa mainittu edellytys lapsen edun arvioinnista ole lain- kaan tarpeen, jos muut edellytykset jo täyttyvät.

Valiokunta pitää tuomioistuimen suorittamaa lapsen edun arviointia kuitenkin tarpeellisena, jotta perheiden tilanne ja siinä mahdollisesti ta- pahtuvat muutokset lapsen syntymän jälkeen voidaan ottaa huomioon. Voi esimerkiksi käydä niin, että jonkin ajan kuluttua lapsen syntymän jälkeen aviomies palaa äidin ja lapsen luo, kun taas isänä itseään pitävän miehen ja lapsen väli- nen sosiaalinen suhde lakkaa. Tällaisessa tapauksessa on tärkeää, että tuomioistuin voi arvioida myös sitä, onko kanteen nostaminen lap-

sen edun mukaista. Lapsen etua tulee arvioida ottamalla yksittäisen tapauksen erityispiirteet ja olosuhteet kokonaisuutena huomioon.

Oikeusgeneettinen isyystutkimus

Esityksen valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin kysymys vainajalta hänen eläessään otettu- jen näytteiden saatavuudesta tilanteessa, jossa vainajan oikeudenomistajat eivät halua myötä- vaikuttaa näytteen saamiseen ja vainaja on jo haudattu. Saadun selvityksen mukaan oikeusge- neettisestä isyystutkimuksesta annetun lain (378/2005) 5 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi myös vainajasta aiemmin otetusta saatavilla olevasta kudosnäytteestä. Lain esitöiden mukaan (HE 56/2004 vp) määräystä näytteen tutkimisesta ei voida antaa, jollei määräystä vaativa ole kyen- nyt saattamaan todennäköiseksi, että tällainen näyte on olemassa esimerkiksi tietyssä terveydenhuollon toimintayksikössä.

Näytteen olemassaolon osoittamiseksi merki- tyksellisiä ovat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) säännökset. Kyseisen lain 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakir- joihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä, mutta kyseisen pykälän 3 momentin 5 kohdan mukaan kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja voidaan kuitenkin perustellusta kirjallisesta hake- muksesta antaa sille, joka tarvitsee tietoja tärkei- den etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten. Valiokunta katsoo, että isyyden selvittämisessä on kyse tällaisesta asiasta.

Näin ollen tällaiseen oikeudenkäyntiin valmis- tautuva jälkeläinen voi tehdä vainajasta otettu- jen näytteiden olemassaoloa koskevan tieto- pyynnön vainajan oikeudenomistajien vastus- tuksesta huolimatta sairaanhoitopiirille, jolla näyte on tai sen arvioidaan olevan.

Kanneoikeuden takautuva palauttaminen Kun nykyinen isyyslaki tuli voimaan 1.10.1976, siinä rajattiin ennen lain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden isyyden vahvistamista koskeva kanneoikeus viiteen vuoteen.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kanne piti

(7)

nostaa viimeistään 1.10.1981. Kanneoikeuden rajoituksella pyrittiin lieventämään oikeudellis- ta epävarmuutta, joka syntyi siitä, että nykyisel- lä isyyslailla annettiin takautuvasti mahdollisuus vaatia isyys vahvistettavaksi kanneteitse.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sittemmin antanut useita ratkaisuja, joissa kanneoikeuden ehdottomuuden ja joustamattomuuden on katsottu loukkaavan ihmisoikeussopimusta.

Myös korkein oikeus on eräissä tapauksissa katsonut, että ehdoton kanneoikeus loukkaa paitsi ihmisoikeussopimusta myös perustuslain 10 §:ssä tarkoitettua yksityiselämän suojaa, ja näin jättänyt kanneoikeuden rajoitukset sovelta- matta (ks. KKO 2012:11 ja KKO 2014:13).

Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden isyyden vahvistamista koskeva kanneoikeus palautetaan täysi- määräisesti. Ennen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset asetetaan siten samaan asemaan lain voimaantulon jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneiden kanssa. Pe- rustuslakivaliokunta on esityksestä antamas- saan lausunnossa (PeVL 46/2014 vp) pitänyt ratkaisua varsin perusteltuna. Lakivaliokunta yh- tyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen ja puoltaa esityksen hyväksymistä tältä osin.

Perintöoikeus

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 69) todetaan, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan isyyssuhteen vahvistamiseen liittyy auto- maattisesti oikeus isän kuoleman jälkeen jaetta- vaan perintöön. Tällainen oikeus kuuluu jo nykyisen lainsäädännön perusteella niille 1.10.1976 jälkeen avioliiton ulkopuolella synty- neille lapsille, joiden isyys on vahvistettu.

Hallituksen esityksessä avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneiden perintöoikeutta ehdotetaan kuitenkin eräiltä osin rajoitettavaksi.

Esitykseen sisältyvässä 1. lakiehdotuksen 67 §:n 1 momentissa ehdotetaan, että kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liitty- vää perintöoikeutta ei avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella ole, jos pe- rittävä oli kuollut ennen kuin isyyden vahvista-

miseen johtanut kanne tuli vireille. Säännöstä sovelletaan pykälän 2 momentin nojalla myös silloin, jos isyys on isyyden voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa oleva määräaika- säännös syrjäyttäen vahvistettu tuomioistuimessa ennen uuden isyyslain 67 §:n voimaantuloa.

Lisäksi tällaisen lapsen perintöoikeutta ehdotetaan 67 §:n 3 momentissa lapsen lakiosan laske- mista koskevien säännösten perusteella eräiltä osin rajoitettavaksi myös niissä tilanteissa, joissa lapsella on perintöoikeus isänpuoleisen perit- tävän jälkeen sen vuoksi, että tämä on ollut kanteen nostamishetkellä elossa.

Hallituksen esitys merkitsee sitä, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella on, jos isyys vahvistetaan, perintö- oikeus isän ja sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka on ollut elossa isyyden vahvistamiseen johtaneen kanteen tullessa vireille. Muissa tapauksissa kyseisen lapsen perintöoikeudelli- nen asema ei kuitenkaan kaikilta osin vastaisi aviolasten tai 1.10.1976 jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asemaa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ar- vioinut, voidaanko avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneiden lasten eri asemaan asettamiselle perintöoikeudellisessa suhteessa esittää hyväksyttäviä ja erittäin painavia syitä.

Lähtökohtana eri asemaan asettamisen arvioinnissa on perustuslakivaliokunnan mielestä pidettävä sitä, että sekä aviolapsella että 1.10.1976 jälkeen avioliiton ulkopuolella synty- neellä lapsella, jonka isyys on vahvistettu, on perintökaaren mukainen perintöoikeus isänpuo- leisen perittävän jälkeen. Toisaalta perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että perin- töoikeutta rajoittavat perintökaaren tietyt sään- nökset ja perintökaaren (40/1965) 16 luvun 1 § merkitsee muun ohella sitä, että sekä aviolapsen että 1.10.1976 jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen on saatettava oikeutensa voimaan viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

Arvioinnissaan perustuslakivaliokunta pää- tyy siihen, että isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin sääntelylle ei voida esittää hyväksyttä- vää perustetta siltä osin kuin se merkitsee ennen

(8)

1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asettamista eri asemaan myös silloin, kun perittävä on kuollut lain voimaantulon jälkeen.

Tällainen tulevaisuuteen ulottuva eri asemaan asettaminen on perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaista.

Sen sijaan siltä osin kuin sääntely merkitsee lain voimaan tullessa jo tehtyjen perinnönjako- jen peräyttämisen estämistä ehdotetulle säänte- lylle voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan esittää hyväksyttäviä perusteita. Nämä perusteet eivät perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkaan lähtökohtaisesti ole yhtä painavia kuin vaatimus tiettyyn aikaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten syrjimättömyydestä.

Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyä tulee siksi muuttaa siten, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneitä lapsia ei asete- ta mainitun päivämäärän jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneisiin lapsiin nähden eri asemaan isyyden vahvistamisen perintöoikeudellis- ten oikeusvaikutusten osalta. Tämä merkitsee si- tä, että perintösaanto vanhenee myös avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneen lapsen osalta viimeistään kymmenen vuoden kuluttua perittävän kuoleman jälkeen.

Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että lainsäätäjällä on harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus rajoittaa lainsäädännön taannehtivia vaikutuksia perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyvän perusteltujen odotusten suojan sekä yleisen oikeusvarmuuden turvaamiseksi.

Lakivaliokunta voi siten harkita edellä mainitun kymmenen vuoden vanhentumisajan kohtuullis- ta lyhentämistä lain voimaantuloa edeltävältä ajalta. Perustuslakivaliokunta katsookin, että korkeimman oikeuden vuonna 2012 antaman ratkaisun KKO 2012:11 jälkeen on ollut tiedossa, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntynyt lapsi voi ainakin joissakin tapauksissa saada perintöoikeuden isyyden vahvistamisen seurauksena, minkä vuoksi ennakkopäätöksen antamisen ajankohta muodostaa ehdottoman ra- jan vanhentumissäännön lyhentämiselle. Käy- tännössä tämä tarkoittaisi siitä säätämistä, että lapsella ei olisi perintöoikeutta isänpuoleisen

perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen mainitun ratkaisun antamista.

Toisaalta perustuslakivaliokunta katsoo, että jos lakivaliokunta päätyy mainitulla tavalla ly- hentämään vanhentumisaikaa lain voimaantuloa edeltävältä ajalta, sen voisi olla aiheellista arvioida myös mahdollisuutta lieventää vanhentumisajan ehdottomuutta kunkin tapauksen yksi- löllisten olosuhteiden vuoksi. Tällaisia voisivat valiokunnan mielestä olla esimerkiksi vaatimus siitä, että avioliiton ulkopuolella eri aikoina syn- tyneitä sisaruksia kohdellaan yhdenvertaisesti, sekä se, että lyhyempi vanhentumisaika ei koske tilanteita, joissa omaisuus on mennyt valtiolle.Yhteenvetona perustuslakivaliokunta toteaa, että tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttä- misen edellytyksenä on, että 1. lakiehdotuksen 67 §:n 1 momentti joko poistetaan tai sitä muutetaan edellä esitetyllä tavalla ja että 67 §:n 2 ja 3 momentti poistetaan.

Lakivaliokunta toteaa, että 1. lakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin poistaminen tarkoittaisi sitä, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneet lapset saisivat takautuvasti samansi- sältöisen perintöoikeuden kuin aviolapset tai mainitun päivämäärän jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset. Perintöoikeus tulisi kuitenkin saattaa voimaan perintöoikeuden yleistä vanhentumista koskevan perintökaaren 16 luvun 1 §:n mukaisesti viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

Edellä mainittu ratkaisu merkitsisi sitä, että jo toimitettuja perinnönjakoja voitaisiin joutua pe- räyttämään viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Asiaa arvioituaan lakivaliokunta pitää ehdotetun lainsäädännön taannehtivien vaikutusten rajoittamista perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyvien perusteltujen odotusten suojan sekä yleisen oikeusvarmuuden turvaamisen kannalta perusteltuna. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan näkemys lain- säätäjän harkintavallasta tässä kysymyksessä lakivaliokunta ehdottaa lainsäädännön taannehtivien vaikutusten rajoittamiseksi erityissäännös- tä 1. lakiehdotuksen 67 §:n 1 momenttiin. Lisäk- si lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokun-

(9)

nan lausunnon perusteella, että 1. lakiehdotuksen 67 §:n 2 ja 3 momentti poistetaan.

Lakivaliokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 67 §:n 1 momentissa lainsäädännön taannehtivia vaikutuksia rajoitetaaan siten, että ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen perintöoikeutta ra- joitetaan niin, että tällaista oikeutta ei ole isän- puoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen 31.1.2012. Säännöksen ehdottomuutta lievennetään kuitenkin poikkeuksilla, jotka mahdollistavat tapauskohtaisten olosuhteiden huomioon ottamisen ja siten sen, että lapsella on perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jäl- keen. Tällaisissa tapauksissa oikeus perintöön on kuitenkin saatettava voimaan perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa eli vii- meistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

Jos taas perittävä on kuollut 31.1.2012 tai sen jälkeen, tällaisen lapsen oikeus perintöön mää- räytyisi yleisten perintöoikeudellisten säännös- ten mukaan. Tällöinkin oikeus perintöön tulee saattaa voimaan perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa.

Niissä tapauksissa, joissa avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella on pe- rintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen edellä selvitetyin tavoin, voidaan käytännössä joutua peräyttämään jo toimitettuja perinnönja- koja. Perinnönjaon peräyttämisestä ja mahdolli- sesta palautusvastuusta ei voimassaolevassa lainsäädännössä ole tällä hetkellä täsmällisiä säännöksiä. Tällaisia tapauksia on saadun selvityksen mukaan tuomioistuimissa käsitelty lähin- nä perusteettoman edun palautuskanteina. Nyt tarkoitetuissa tapauksissa, joissa jo toimitettui- hin perinnönjakoihin joudutaan mahdollisesti puuttumaan takautuvasti lainsäädännön muuttu- misen perusteella, tilanne on ongelmallinen. Pe- rustuslakivaliokunta on katsonut, että oikeusvarmuuden ja lainsäädännön vaikutusten ennustet- tavuuden kannalta perustelluinta olisi, että tässä yhteydessä säädetään myös nykyistä täsmälli- semmin perinnönjaon peräyttämisestä ja mah- dollisesta palautusvastuusta. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, ettei tällaista sääntelyä ole pe-

rusteltua eikä mahdollista valmistella eduskun- nassa esityksen valiokuntavaiheessa ottaen myös huomioon, että kyse on valtion talousarvioon liittyvästä hallituksen esityksestä, joka tulee käsitellä valtion talousarvioon liittyviä esi- tyksiä koskevassa määräajassa. Lakivaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tällaiset säännök- set ovat sovellettavissa, kun valiokunnan ehdot- tamat säännökset tulevat voimaan. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa lausumaehdotusta, jossa edellytetään hallituksen ryhtyvän kiireellisesti valmistelemaan esityksen perinnönjaon pe- räyttämistä ja palautusvastuuta koskevaksi täy- dentäväksi sääntelyksi niitä tapauksia varten, joissa avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella on 67 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tai sen seurauksena perintö- oikeus, ja antavan esityksen eduskunnan käsitel- täväksi hyvissä ajoin niin, että ehdotetut muutokset voivat tulla samanaikaisesti voimaan uuden isyyslain kanssa (Valiokunnan lausuma- ehdotus 1). Tähän liittyen valiokunta ehdottaa li- säksi, että 1. lakiehdotuksen 65 §:n 1 ja 2 momentin sekä 67 §:n voimaantuloa lykätään niin, että ne tulevat voimaan samanaikaisesti esitykseen sisältyvien muiden säännösten kanssa eli noin vuoden kuluttua lain hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt tarpeellisena perintö- ja testamenttisaannon van- hentumisen laajempaa arviointia oikeusvarmuuden ja omaisuuden suojan näkökulmasta ottaen huomioon esimerkiksi velan vanhentumisesta annetun lain mukainen velan yleinen vanhentumisaika. Myös lakivaliokunta pitää tällaista arviointia aiheellisena ottaen huomioon, että pe- rintö- ja testamenttisaannon yleinen vanhentumisaika on verraten pitkä verrattuna esimerkiksi velan yleiseen vanhentumisaikaan. Samassa yh- teydessä on lakivaliokunnan mukaan aiheellista arvioida myös perinnönjaon peräyttämistä ja pa- lauttamisvastuuta koskevia lainsäädännön uudistamistarpeita yleisemmin kuin lausumaeh- dotuksessa 1 tarkoitettujen tapausten osalta. La- kivaliokunta ehdottaa siten edellä esitetyn perusteella toisen lausumaehdotuksen hyväksy- mistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

(10)

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Isyyslaki

3 luku. Isyyden tunnustaminen.

17 §. Tunnustamisen peruuttaminen ja kiistämi- nen. Pykälän 1 momentissa säädetään isyyden tunnustamisen peruuttamisesta ja isyyden tunnustamisen kiistämisestä tapauksissa, joissa isyys on 16 §:n mukaisesti tunnustettu ennen lapsen syntymää. Valiokunta ehdottaa, että py- kälään lisätään selvyyden vuoksi uusi 3 momentti isyyden etukäteisen tunnustamisen vaikutuk- settomuudesta sellaisessa tapauksessa, jossa Suomen viranomaisilla ei 49 §:n nojalla ole toimivaltaa isyyttä koskevassa asiassa. Lisäyksen vuoksi myös pykälän otsikkoa on tarpeen laajentaa.

19 §. Tunnustamisen hyväksyminen. Pykälän 4 momentissa säädetään tunnustamisen hyväk- symisen vastaanottamisesta. Momentin mukaan hyväksyminen, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan, annetaan sen kunnan lastenvalvojalle, joka selvittää isyyden. Hyväksymisen voi vastaanot- taa myös se, joka on ottanut vastaan tunnustamisen. Hyväksyminen on momentin mukaan annettava sen vastaanottajalle henkilökohtaisesti.

Valiokunta katsoo, että momentin sanamuoto voi osoittautua ongelmalliseksi esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa tunnustamisen hyväk- syjä asuu ulkomailla. Tällaisessakin tilanteessa hyväksyjän tulisi antaa se henkilökohtaisesti kunnan lastenvalvojalle tai sille, joka on ottanut vastaan tunnustamisen. Valiokunta ehdottaa näin ollen, että tunnustamisen hyväksymisen vastaanottajista säädetään yleisemmin ja jousta- vammin siten, että hyväksymisen voi vastaanot- taa myös se, joka 18 §:n 2 momentin mukaan voi ottaa vastaan tunnustamisen. Kyseisessä momentissa on määritelty, ketkä voivat toimia tun- nustuksen vastaanottajina.

20 §. Kuuleminen. Pykälässä säädetään siitä, keille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi isyyden tunnustamisen vuoksi ja kuulemisen toteut- tamisesta. Pykälän 2 momentista ilmenee, että

kuulemisen toteuttaa lastenvalvoja tai se, joka on ottanut vastaan 18 §:ssä tarkoitetun tunnus- tuksen. Edellä 19 §:n perusteluihin viitaten valiokunta katsoo, että myös tämän momentin sanamuoto voi osoittautua ongelmalliseksi esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa kuultava asuu ulkomailla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa vastaavalla tavalla kuin 19 §:n 4 momentin osalta, että kuulemisen toimittajista sääde- tään ehdotettua yleisemmin.

22 §. Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä laadittava asiakirja. Pykälän 1 momentin mu- kaan tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä on tehtävä asiakirja, johon merkitään muun muassa lapsen, äidin ja tunnustavan miehen yksilöinti- ja yhteystiedot. Yhteystiedoilla tarkoitetaan henkilön postiosoitetta ja mahdollista sähköpos- tiosoitetta. Valiokunta ei pidä tarpeellisena yh- teystietojen merkitsemistä isyyden tunnustamisen hyväksymisestä laadittavaan asiakirjaan, minkä vuoksi se ehdottaa kyseisen ilmaisun poistamista momentista.

4 luku. Miehen oikeudenomistajien suostumus isyyden vahvistamiseen.

24 §. Suostumus isyyden vahvistamiseen ilman oikeudenkäyntiä. Pykälässä säädetään ennen lapsen syntymää kuolleen miehen vahvistamisesta lapsen isäksi ilman oikeudenkäyntiä miehen oikeudenomistajien suostumuksella. Sään- nös koskee selviä tapauksia, joissa oikeusgeneettinen isyystutkimus osoittaa kuolleen miehen olevan lapsen isä. Lakivaliokunnan mukaan isyys tulisi voida vahvistaa maistraatissa ilman oikeudenkäyntiä oikeudenomistajien suostumuksella myös sellaisessa tapauksessa, jossa mies on kuollut lapsen syntymän jälkeen. Valio- kunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi tämän mukaisesti.

5 luku. Isyyden vahvistaminen maistraatissa.

26 §. Maistraatin toimivalta. Pykälässä sääde- tään isyyden vahvistamisesta maistraatissa. Py- kälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään isyyden vahvistamisesta maistraatissa sellaisissa tapauksissa, joissa ennen lapsen syntymää kuolleen

(11)

miehen oikeudenomistajat ovat 24 §:ssä sääde- tyin tavoin antaneet suostumuksensa isyyden vahvistamiseen. Koska valiokunta on edellä eh- dottanut 24 §:n laajentamista koskemaan myös tapauksia, joissa isäksi vahvistettava mies on kuollut lapsen syntymän jälkeen, myös nyt käsil- lä olevaa kohtaa on tarpeen laajentaa vastaavas- ti.

6 luku. Isyyden vahvistamista koskeva oikeu- denkäynti.

35 §. Oikeuspaikka. Pykälän 2 momenttiin sisäl- tyy viittaus oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 22 §:ään. Valiokunta ehdottaa viittauksen poistamista tarpeettomana.

7 luku. Isyyden kumoaminen.

43 §. Kuoleman vaikutus kanneoikeuteen ja vas- taajan puhevallan käyttöön. Pykälän 3 momen- tin mukaan jos mies, jonka 41 §:n 1 momentin mukaan tulisi olla asiassa vastaajana, on kuollut, vastaajaksi on haastettava hänen oikeuden- omistajansa. Koska siitä, kenet on haastettava asiassa vastaajaksi, säädetään 41 §:n 3 momentissa, valiokunta ehdottaa momentissa olevan säännösviittauksen korjaamista.

44 §. Määräaika kanteen nostamiselle. Valio- kunta ehdottaa, että pykälän 1 momentista poistetaan tarpeettomana ilmaisu "tunnustamisella".

8 luku. Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset.

49 §. Suomen viranomaisten kansainvälinen toi- mivalta. Pykälän 2 momentin mukaan Suomen viranomaiset ovat sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, toimivaltaisia isyyden selvittämis- tä ja tunnustamista koskevassa asiassa, jos mies haluaa tunnustaa syntyneen lapsen isyyden ja miehellä on Suomessa asuin- tai oleskelupaik- ka. Momentissa miehen asuin- tai oleskelupaik- kaan perustuva erityinen toimivalta rajautuu näin ollen vain niihin tilanteisiin, joissa lapsi on jo syntynyt. Valiokunta ehdottaa kyseisen ra- jauksen poistamista sen selventämiseksi, että Suomen viranomaiset ovat toimivaltaisia otta-

maan vastaan myös ennen lapsen syntymää annetun tunnustamisen. Sellaisessa tapauksessa, jossa isyyden selvittämisen alettua havaitaan, että Suomen viranomaiset eivät ole toimivaltaisia isyyttä koskevassa asiassa, isyyden tunnustaminen olisi vaikutukseton. Tästä säädettäisiin valiokunnan edellä ehdottamassa 17 §:n uudes- sa 3 momentissa.

9 luku. Erinäiset säännökset.

56 §. Lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittami- nen. Pykälän mukaan lain 11, 19 ja 30 §:ää ei so- velleta, jos 15 vuotta täyttänyt lapsi ei muun muassa mielenterveyden häiriön vuoksi kykene ymmärtämään asian merkitystä. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sanamuoto rajoittaa liikaa vii- tattujen säännösten soveltamista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi niin, että viitattuja säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin niissä säädetään 15 vuotta täyttäneen lapsen mielipiteen vaikutuksesta asiaan.

10 luku. Voimaantulo.

61 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momenttiin sisäl- tyy kaksiportainen voimaantulosäännös. Halli- tuksen esityksen tarkoituksena on, että pääosa 1. lakiehdotuksessa tarkoitetuista säännöksistä tulisi voimaan noin vuoden kuluttua lain hyväk- symisestä ja vahvistamisesta. Sen sijaan ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kanne- ja perintö- oikeutta koskevat 65 §:n 1 ja 2 momentti sekä 67 § tulisivat voimaan mahdollisimman pian.

Edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että myös 65 §:n 1 ja 2 momentti ja 67 § tulevat voimaan samanaikaisesti muiden säännösten kanssa.

64 §. Isyyden tunnustaminen. Pykälässä sääde- tään siitä, mitä säännöksiä sovelletaan tunnustamisen hyväksymiseen, jos mies on tunnustanut isyyden ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Va- liokunta toteaa, että tunnustamisen hyväksymi- sellä tarkoitetaan 19 §:n mukaan tilanteesta riip- puen äidin, aviomiehen tai lapsen antamaa hy- väksymistä. Valiokunta ehdottaa, että momentin sanamuotoa laajennetaan koskemaan myös tun-

(12)

nustamisen perusteella tapahtuvaa isyyden vahvistamista.

67 §. Lapsen perintöoikeus eräissä tapauksissa.

Edellä yleisperusteluissa esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan seuraavasti.

Pykälän 1 momentti koskee avioliiton ulko- puolella ennen 1.10.1976 syntyneen lapsen pe- rintöoikeutta, kun isyys vahvistetaan tuomioistuimessa. Momenttia sovelletaan, kun isyys on vahvistettu tuomioistuimessa isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momenttiin si- sältyvästä kannerajoituksesta huolimatta tai nyt käsiteltävänä olevan 1. lakiehdotuksen 65 §:ssä tarkoitetun kanneoikeuden perusteella.

Momentin ensimmäiseen virkkeeseen sisäl- tyy pääsääntö, jonka mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella ei ole perintöoikeutta isänpuoleisen perittävän jäl- keen, jos perittävä on kuollut ennen 31.1.2012.

Säännöksen tarkoituksena on rajoittaa lainsää- dännön taannehtivia vaikutuksia perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyvän perusteltujen odotusten suojan ja yleisen oikeusvarmuuden turvaamiseksi.

Sen sijaan, jos perittävä on kuollut 31.1.2012 tai sen jälkeen, avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneen lapsen oikeus perintöön isänpuoleisen perittävän jälkeen määräytyy yleisten perintöoikeudellisten säännösten mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että oikeus perin- töön tulee saattaa voimaan perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa eli kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Jo toimitettujen perinnönjakojen mahdollisten pe- räyttämisten osalta valiokunta viittaa edellä yleisperusteluissa esitettyyn ja lausumaehdotuk- seen 1.

Säännöksessä mainittu päivämäärä perustuu siihen, että korkein oikeus antoi 31.1.2012 rat- kaisunsa KKO 2012:11, jossa muutettiin voi- massaolevan oikeuden tulkintaa ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen kanne- ja perintöoikeuden osalta. Tämän jälkeen on ollut tiedossa, että täl- lainen lapsi voi ainakin joissakin tapauksissa

saada perintöoikeuden tuomioistuimen vahvista- man isyyden perusteella.

Momentin toisessa virkkeessä säädetään poikkeuksista ensimmäisen virkkeen sisältä- mään pääsääntöön. Toisen virkkeen mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 synty- neellä lapsella on kuitenkin oikeus perintöön, vaikka perittävä on kuollut ennen 31.1.2012, jos perittävän omaisuus on perintökaaren 5 luvun 1 §:n nojalla mennyt valtiolle. Tällaisessa tapauksessa perintöoikeuden saamista voidaan pi- tää perusteltuna, koska perinnönjaon peräyttä- minen ei loukkaa muiden perillisten perusteltuja odotuksia. Toisen poikkeuksen mukaan tällai- sella lapsella on oikeus perintöön, jos perintö- oikeuden menetystä on pidettävä kohtuuttomana avioliiton ulkopuolella syntyneiden sisarusten yhdenvertaisuuden tai muun siihen verrattavan kantajasta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. Kyseisten säännösten tarkoituksena on lieventää ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvää ehdotonta säännöstä. Muut kantajasta riippumattomat erityisen painavat syyt jäävät tuomioistuimen harkintaan. Tällainen syy voi lakivaliokunnan mukaan olla perillistahon tietoisuus avioliiton ulkopuolisesta lapsesta ja sen perillisasemaan mahdollisesti vaikuttavista muutoksista samoin kuin lapsen oma tietoisuus ja aktiivisuus sen jälkeen, kun hän on saanut tie- toonsa mahdollisen perillisasemansa. Testa- menttiin perustumaton perintöoikeus on kuitenkin perintökaaren 16 luvun 1 §:n mukaan saatettava voimaan kaikissa tilanteissa viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Näin ollen myös ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen perintö- oikeus on saatettava voimaan vastaavassa mää- räajassa. Selvyyssyistä tämä mainitaan momentin kolmannessa virkkeessä nimenomaisesti. Jo suoritettujen perinnönjakojen mahdollisen pe- räyttämisen osalta valiokunta viittaa edellä yleisperusteluissa esitettyyn ja lausumaehdotuk- seen 1.

Edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 ja 3 momentti poistetaan. Tämän seurauksena sään- nösehdotuksen 4 momentti siirtyy pykälän 2 mo-

(13)

mentiksi. Hallituksen esityksen mukaan säännös koskee tilanteita, joissa lapsella oli 30.9.1976 eli ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai purettu. Hal- lituksen esityksen perustelujen mukaan edellä mainituista syistä isättömäksi jäänyt lapsi rin- nastetaan isyyslain voimaantulon jälkeen synty- neeseen lapseen. Ehdotetun säännöksen on tar- koitus vastata korkeimman oikeuden ratkaisuun 1993:58 perustuvaa oikeustilaa siitä, että isyyslain voimaanpanosta annetun lain kannerajoituk- set eivät säännöksen sanamuodosta huolimatta koske tilannetta, jossa isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostaminen on tullut mahdol- liseksi vasta myöhemmin kuin isyyslain voi- maantullessa.

Hallituksen ehdottaman momentin tarkoituksena on varmistaa, että edellä tarkoitetuissa tapauksissa esityksessä ehdotettuja erityisiä perin- töoikeuden rajoituksia ei sovelleta. Lakivalio- kunta pitää tarpeellisena, että tämä varmistetaan myös valiokunnan edellä 1 momentin ensimmäi- sessä ja toisessa virkkeessä ehdottamien perintö- oikeuden rajoitusten osalta. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hallituksen ehdottama momentti on muotoilultaan verraten vaikeaselkoinen, min- kä vuoksi valiokunta ehdottaa sen sanamuodon selkeyttämistä.

Lisäksi valiokunta ehdottaa selvyyssyistä, että momentin alkuun lisätään lause, jonka mukaan 1 momentin ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä säädettyjä perintöoikeuden rajoituksia ei sovelleta, jos isyys on vahvistettu isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 mo-

mentissa tarkoitetussa määräajassa eli ennen 1.10.1981.

Aloitteet

Lakialoitteessa LA 39/2012 vp ehdotetaan ennen 1.10.1976 syntyneitä lapsia koskevan isyyskanteen nostamisrajoituksen poistamista kumoamalla se isyyslain voimaanpanosta annetusta laista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset voivat samoilla edellytyksillä syntymäajastaan riippumatta nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi ja että isyyslain voimaanpanosta annettu laki kokonaisuudessaan kumotaan. Valiokunta puoltaa muutoksen toteuttamista hallituksen esi- tyksessä ehdotetulla tavalla, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 2.—5. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutet- tuna (Valiokunnan muutosehdotuk- set),

että lakialoite LA 39/2012 vp hylätään ja

että hyväksytään kaksi lausumaa (Va- liokunnan lausumaehdotukset).

(14)

Valiokunnan muutosehdotukset

1. Isyyslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku Yleiset säännökset

1—3 § (Kuten HE)

2 luku

Isyyden selvittäminen 4—14 § (Kuten HE)

3 luku

Isyyden tunnustaminen 15 ja 16 § (Kuten HE)

17 §

Tunnustamisen peruuttaminen, (poist.) kiistämi- nen ja vaikutuksettomuus

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Tunnustaminen, jota 16 §:ssä tarkoitetaan, on vaikutukseton, jos Suomen viranomaisilla ei sil- loin, kun isyyden selvittäminen lapsen synnyttyä alkaa, ole 49 §:n perusteella toimivaltaa isyyttä koskevassa asiassa. (Uusi 3 mom.)

18 § (Kuten HE)

19 §

Tunnustamisen hyväksyminen (1—3 mom. kuten HE)

Hyväksyminen, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan, annetaan sen kunnan lastenvalvojalle, joka selvittää isyyden. Hyväksymisen voi vas- taanottaa myös se, joka 18 §:n 2 momentin mu- kaan voi ottaa vastaan tunnustamisen. Hyväksy- minen on annettava sen vastaanottajalle henkilö- kohtaisesti.

20 § Kuuleminen (1 mom. kuten HE)

Lastenvalvoja voi kuulla muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, jos se on asian selvittämiseksi tarpeen. Kuulla voidaan suullisesti tai kirjallisesti. Kuulla voi myös se, joka 18 §:n 2 momentin mukaan voi ottaa vas- taan tunnustamisen.

21 § (Kuten HE)

22 §

Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä laaditta- va asiakirja

Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä on tehtävä asiakirja. Asiakirja on päivättävä ja siihen merkitään lapsen, lapsen äidin ja tunnustavan miehen yksilöintitiedot (poist.). Asiakirjan allekirjoittavat isyytensä tunnustanut mies ja tunnustamisen vastaanottaja. Jos jonkun tulee

(15)

hyväksyä tunnustaminen, hyväksyjän ja hyväk- symisen vastaanottajan on allekirjoitettava asiakirja.

(2 mom. kuten HE) 23 § (Kuten HE)

4 luku

Miehen oikeudenomistajien suostumus isyy- den vahvistamiseen

24 §

Suostumus isyyden vahvistamiseen ilman oikeu- denkäyntiä

Jos lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja isyyden selvittäminen ja oikeusgeneettinen isyystutkimus osoittavat (poist.) kuolleen miehen olevan lapsen isä, miehen oikeudenomistajat voivat lapsen syntymän jälkeen antaa suostu- muksen siihen, että isyys vahvistetaan ilman oi- keudenkäyntiä maistraatin päätöksellä edellyt- täen, että lasta ei ole tunnustettu eikä kannetta isyyden vahvistamiseksi ole vireillä.

25 § (Kuten HE)

5 luku

Isyyden vahvistaminen maistraatissa 26 §

Maistraatin toimivalta Isyys vahvistetaan maistraatissa, jos:

(1 kohta kuten HE)

2) (poist.) kuolleen miehen oikeudenomistajat ovat 24 ja 25 §:ssä säädetyin tavoin antaneet suostumuksensa siihen, että isyys vahvistetaan maistraatin päätöksellä, ja 24 §:ssä tarkoitetun selvityksen perusteella voidaan pitää selvitetty- nä, että mies on lapsen isä.

(2 ja 3 mom. kuten HE) 27 ja 28 § (Kuten HE)

6 luku

Isyyden vahvistamista koskeva oikeuden- käynti

29—34 § (Kuten HE)

35 § Oikeuspaikka (1 mom. kuten HE)

Kun isyyden vahvistamista koskeva asia on vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa, ei saman lapsen isyyskysymystä saa tutkia toisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen on tällöin siirrettävä asia (poist.) siihen tuomioistuimeen, jossa asia on jo vireillä.

36—38 § (Kuten HE)

7 luku

Isyyden kumoaminen 39—42 § (Kuten HE)

43 §

Kuoleman vaikutus kanneoikeuteen ja vastaajan puhevallan käyttöön

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Jos mies, jonka 41 §:n 3 momentin mukaan tulisi olla asiassa vastaajana, on kuollut, vastaajaksi on haastettava hänen oikeudenomistajan- sa. Jos äiti on kuollut, hänen oikeudenomista- jiaan ei haasteta vastaajiksi.

(16)

44 §

Määräaika kanteen nostamiselle Äidin, 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun miehen ja miehen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella, on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa sii- tä, kun isyys on (poist.) vahvistettu.

(2 ja 3 mom. kuten HE) 45—47 § (Kuten HE)

8 luku

Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuu- luvat säännökset

48 § (Kuten HE)

49 §

Suomen viranomaisten kansainvälinen toimival- ta

(1 mom. kuten HE)

Isyyden selvittämistä ja tunnustamista koskevassa asiassa Suomen viranomaiset ovat sen li- säksi, mitä 1 momentissa säädetään, toimivaltaisia, jos mies haluaa tunnustaa isyytensä ja:

(1 ja 2 kohta kuten HE) (3 mom. kuten HE)

50—55 § (Kuten HE)

9 luku Erinäiset säännökset

56 §

Lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen Mitä 11 §:ssä sekä 19 §:n 2 momentissa ja 30 §:n 1 momentissa säädetään 15 vuotta täyttä- neen lapsen mielipiteen vaikutuksesta asiaan, ei sovelleta, jos (poist.) lapsi ei mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaa- van syyn vuoksi kykene ymmärtämään asian merkitystä.

57—60 § (Kuten HE)

10 luku Voimaantulo

61 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . (Poist.)

(2 mom. kuten HE) 62 ja 63 § (Kuten HE)

64 §

Isyyden tunnustaminen

Jos mies on tunnustanut isyyden ennen tämän lain voimaantuloa, tunnustamisen hyväksymi- seen ja vahvistamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

65 ja 66 § (Kuten HE)

(17)

67 §

Lapsen perintöoikeus eräissä tapauksissa Avioliiton ulkopuolella ennen 1 päivänä loka- kuuta 1976 syntyneellä lapsella ei ole tuomiois- tuimessa vahvistetun isyyden perusteella perin- töoikeutta isänpuoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen 31 päivää tammikuu- ta 2012. Lapsella on kuitenkin tämän momentin ensimmäisen virkkeen estämättä oikeus perin- töön, jos perittävän omaisuus on perintökaaren (40/1965) 5 luvun 1 §:n nojalla mennyt valtiolle taikka jos perintöoikeuden menetystä on pidettä- vä kohtuuttomana avioliiton ulkopuolella synty- neiden sisarusten yhdenvertaisen kohtelun tai muun siihen verrattavan, kantajasta riippumat- toman erityisen painavan syyn perusteella. Täl-

lainen oikeus perintöön on saatettava voimaan viimeistään perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä sää- detyssä määräajassa.

(HE:n 2 ja 3 mom. poist.)

Mitä 1 momentin ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos isyys on vahvistettu isyyslain voimaanpanos- ta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa taikka jos (poist.) lapsella oli 30 päivänä syyskuuta 1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai isyyttä koskeva tuomio on purettu, ja toisen miehen isyys on vahvistettu tä- män jälkeen. (HE:n 4 mom.)

68 § (Kuten HE)

Valiokunnan lausumaehdotukset

1. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan esi- tyksen perinnönjaon peräyttämistä ja palautusvastuuta koskevaksi täydentä- väksi sääntelyksi sellaisia tapauksia varten, joissa avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneellä lapsella on uuden isyyslain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tai sen seurauksena perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen, ja antaa esityksen eduskunnan käsiteltäväksi hyvissä ajoin niin, että

ehdotetut muutokset voivat tulla saman- aikaisesti voimaan uuden isyyslain kanssa.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi perintö- ja testamenttisaannon vanhentumiseen sekä perinnönjaon pe- räyttämiseen ja palautusvastuuseen liit- tyviä lainsäädännön yleisiä uudistus- tarpeita erityisesti oikeusvarmuuden ja omaisuuden suojan näkökulmasta ja ryhtyy arvioinnin perusteella tarvittaes- sa lainsäädäntötoimenpiteisiin.

(18)

Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2014

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Anne Holmlund /kok

vpj. Stefan Wallin /r jäs. James Hirvisaari /m11

Mikael Jungner /sd Arja Juvonen /ps Suna Kymäläinen /sd Johanna Ojala-Niemelä /sd Aino-Kaisa Pekonen /vas

Jaana Pelkonen /kok Kristiina Salonen /sd Jani Toivola /vihr Kari Tolvanen /kok Ari Torniainen /kesk Kaj Turunen /ps Peter Östman /kd.

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Tuokila.