LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 34/2002 vpHallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttami-sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 34/2002 vp Hallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttami- sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 7 päivänä joulukuuta 2001 lähet- tänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltä- väksi hallituksen esityksen laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 216/2001 vp).

Aloitteet

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä

— lakialoitteen laiksi ulosottolain 3 luvun muuttamisesta (LA 4/1999 vp — Kari Rajamäki /sd ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 9 päivä- nä huhtikuuta 1999,

— lakialoitteen laiksi ulosottomaksuista anne- tun lain muuttamisesta (LA 28/1999 vp — Sulo Aittoniemi /alk), joka on lähetetty valiokuntaan 28 päivänä huhtikuuta 1999,

— toimenpidealoitteen perinnästä tiedottami- sesta (TPA 77/2002 vp — Pertti Turtiainen /vas), joka on lähetetty valiokuntaan 13 päivänä kesäkuuta 2002.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustusla- kivaliokunta on antanut asiasta lausunnon, joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi (PeVL 12/

2002 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- oikeusministeri Johannes Koskinen, lainsää- däntöneuvos Tuula Linna, lainsäädäntöneu- vos Tatu Leppänen, ulosottojohtaja Timo

Heikkinen ja erityisasiantuntija, kihlakunnan- vouti Eero Arasalo, oikeusministeriö

- ylikomisario Risto Karhunen, sisäasiainmi- nisteriö

- neuvotteleva virkamies Petri Syrjänen, valtio- varainministeriö

- projektipäällikkö Pirjo Sarvimäki, sosiaali- ja terveysministeriö

- apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka, Oikeus- kanslerinvirasto

- oikeusneuvos Kari Raulos, korkein oikeus - hovioikeudenneuvos Matti Rintala, Helsin-

gin hovioikeus

- käräjätuomari Kimmo Mikkola, Helsingin kä- räjäoikeus

- laamanni Nanny Granfelt, Raaseporin käräjä- oikeus

- tutkija Vesa Muttilainen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

- tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, tietosuo- javaltuutetun toimisto

- rikostarkastaja Minna Ketola, keskusrikospo- liisi

- johtava kihlakunnanvouti Pekka Louekoski, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto - johtava kihlakunnanvouti Juhani Haapamäki,

Jyväskylän kihlakunnan ulosottovirasto - osastopäällikkö Ari Ranta, Etelä-Suomen lää-

ninhallitus

- ylitarkastaja Kari Saarikoski, Verohallitus - lakimies Juha Jokinen, Kuluttajavirasto - toiminnanjohtaja Leena Veikkola, Takuu-

Säätiö

- tutkimuspäällikkö Juhani Iivari, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes

- asiamies Markus Hämäläinen, Helsingin kau- punki

- kunnanjohtaja Aimo Suikkanen, Kosken Tl kunta

- vs. lakimies Ulla Suotunen, Kirkkohallitus - hallintojohtaja, varatuomari Maarit Kuuri,

Aktiv Hansa Oy

- osastopäällikkö Juuso Jokela, Suomen Asia- kastieto Oy

- lakimies Milla Vihavainen, Finnet-liitto ry - varatoimitusjohtaja Stig Henriksson, Kaupan

Keskusliitto

- osastopäällikkö Leena Linnainmaa, Keskus- kauppakamari

- asianajaja Simo Pietiläinen, Suomen Asian- ajajaliitto

- yksikönpäällikkö Kristian Vuorilehto, Suo- men Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto

- järjestösihteeri Ilpo Eerola, Vuokralaisten Keskusliitto ry

- puheenjohtaja Mika Wallenius, Avustavat Ulosottomiehet ja Haastemiehet ry

- suunnittelija Terttu Etholén, Oikeushallinnon Henkilökunta OHK ry

- toimittaja Susanna Reinboth, Oikeustoimit- tajat ry

- puheenjohtaja Juhani Toukola, Suomen Kih- lakunnanvoudit ry

- toimitusjohtaja Markus Fogelholm, johtaja Erkki Kontkanen ja johtaja Pekka Heikkilä, Suomen Pankkiyhdistys

- puheenjohtaja Timo Mäki, Suomen Perimis- toimistojen Liitto ry

- toiminnanjohtaja Pasi Hyvämäki, Suomen Vuokranantajat ry

- johtaja Rauno Vanhanen, Suomen Yrittäjät ry - puheenjohtaja Tomi Nummela, varapuheen- johtaja, velkaneuvoja Elvi Oikarinen ja hal- lituksen jäsen Jyrki Tuominen, Velkaneuvon- ta ry

- yleinen oikeusavustaja Juha Niemi-Pynttäri, Yleiset Oikeusavustajat ry

- professori Matti Rudanko ja hallituksen jäsen Reijo Sivén, Katakombista Elämään -kansan- liike

- professori Erkki Havansi

- sosiaaliasiamies Miikkael Liukkonen - professori Olli Mäenpää

- dosentti Johanna Niemi-Kiesiläinen.

Lisäksi valiokunta on saanut Suomen Kuluttaja- liitto ry:ltä kirjallisen lausunnon.

HALLITUKSEN ESITYS JA EDUSKUNTA-ALOITTEET

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan uudistettaviksi ulosotto- lain säännökset tuomiosta ja muista ulosotto- perusteista sekä ulosottomenettelystä.

Luonnollista henkilöä koskevalle ulosotolle ehdotetaan enimmäiskestoa. Tuomion ja muun ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika olisi 15 vuotta. Jos kuitenkin velkoja- na on luonnollinen henkilö tai kysymys on kor- vauksesta asiassa, jossa on tuomittu vankeutta tai yhdyskuntapalvelua, määräaika olisi 20 vuot- ta. Määräaikoja sovellettaisiin taannehtivasti enintään kymmenen vuoden ajalta ennen lain voimaantuloa. Muilta osin ulosottoperusteita

koskeviin säännöksiin ei ehdoteta merkittäviä asiallisia muutoksia.

Suurin osa esityksen säännöksistä on ulosoton yleisiä menettelysäännöksiä, joita sovelletaan maksuvelvoitteen täytäntöönpanon lisäksi myös luovutus-, tekemis- ja kieltovelvoitteen täytän- töönpanossa, häädössä sekä soveltuvin osin tur- vaamistoimipäätöksen täytäntöönpanossa. Me- nettelysäännösten uudistamisella pyritään asia- kaskeskeisyyteen ja joustavuuteen ulosottome- nettelyssä.

Hakijan valinnanmahdollisuuksien laajenta- miseksi ehdotetaan säädettäväksi erityinen sup- pean ulosoton muoto. Lisäksi hakijalla olisi oi- keus saada saatavansa merkityksi ulosottorekis-

teriin passiiviasiaksi, jollei saatavalle ole tullut täyttä kertymää. Ulosmittaukseen voitaisiin sil- loin ryhtyä ilman uutta hakemusta kahden vuo- den ajan, jos velallisella havaitaan olevan ulos- mittauskelpoista omaisuutta.

Lisäksi uudistettaisiin säännökset, jotka kos- kevat asiamiestä, useaan velalliseen samanaikai- sesti kohdistuvaa täytäntöönpanoa, toimituksen aikaa, paikkaa ja julkisuutta, samoin kuin sään- nökset, jotka koskevat pöytäkirjaa, ulosottomie- hen päätöstä, vakuutta, uhkasakkoa, voimakei- noja ja virka-apua. Esitykseen sisältyvät sään- nökset myös velalliselle kuuluvan omaisuuden etsimisestä. Ulosottoselvityksen merkitystä ko- rostettaisiin. Ulosottolain uuteen 6 a lukuun si- joitettaisiin häädön sekä luovutus-, tekemis- ja kieltovelvoitteen täytäntöönpanoa koskevat säännökset.

Esitys liittyy ulosoton uuden tietojärjestel- män käyttöön ottamiseen. Uusi tietojärjestelmä mahdollistaa valtakunnallisen ulosottorekiste- rin perustamisen. Rekisteri luo edellytykset ve- lalliskohtaiselle menettelylle ja sähköiselle asioinnille sekä tekee mahdolliseksi sen, että ulosottoasian vireillepanossa voidaan luopua oi- keuspaikkasäännöksistä.

Esitykseen sisältyy lisäksi yhdentoista muun lain muutosehdotukset.

Ehdotetut lait olivat tarkoitetut tulemaan voi- maan samanaikaisesti tietojärjestelmän käyt- töönottamisen kanssa 1 päivänä maaliskuuta 2003.

Eduskunta-aloitteet

Lakialoitteessa LA 4/1999 vp ehdotetaan ulosot- tolain muuttamista siten, että täytäntöönpanotoi- menpiteitä ei voida jatkaa pitempään kuin 10 vuotta, mikäli tässä ajassa ei ole saatu peri- tyksi enemmän kuin 80 prosenttia alkuperäisen saamisen korottomasta markkamäärästä. Mikäli velan alkuperäisestä markkamäärästä on peritty ulosoton avulla vähintään viidessä vuodessa 100 prosenttia tai yli, velka katsotaan kokonai- suudessaan maksetuksi.

Lakialoitteessa LA 28/1999 vp ehdotetaan, että ulosottomaksu poistetaan.

Toimenpidealoitteessa TPA 77/2002 vp ehdo- tetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulos- ottoviranomaisten perinnän kehittämiseksi niin, että velallinen saa perittävästä summasta tiedon edellisen kuukauden loppuun mennessä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT Yleisperustelut

Lainsäädännön tarpeellisuus

Voimassa oleva ulosottolaki on säädetty 3 päivä- nä joulukuuta 1895, joten se on runsaan sadan vuoden ikäinen. Vaikka laki oli säätämisaika- naan poikkeuksellisen edistyksellinen ja korkea- tasoinen, se on säädetty maatalousyhteiskunnan tarpeita varten. Lukuisista lainmuutoksista huo- limatta laki ei enää vastaa nykypäivän vaatimuk- sia.

Ulosottolain kokonaisuudistusta on 1900-lu- vun loppupuolelta alkaen valmisteltu pitkään.

Kokonaisuudistuksen ensimmäinen vaihe tuli voimaan loppuvuodesta 1996. Tuolloin uudistet- tiin ulosoton muutoksenhaku ja järjestettiin

ulosotto-organisaatio paikallishallinnon pohjal- le. Lisäksi 1990-luvun lopulla on toteutettu usei- ta erillisuudistuksia. Niissä on yhtäältä lieven- netty vähävaraisimpien ulosottoa ja toisaalta on tehostettu menettelyä ulosoton kiertämistapauk- sissa.

Nyt on vuorossa kokonaisuudistuksen toinen vaihe. Se koskee mm. ulosottoperusteita, yleisiä menettelysääntöjä sekä häätöä, ja siinä koroste- taan asianmukaisuuden ja puolueettomuuden vaatimusta sekä perusoikeuksia. Uudistuksessa pyritään tehokkaaseen ja joustavaan ulosottome- nettelyyn, joka ei kuitenkaan kestäisi kohtuut- toman pitkää aikaa. Ulosoton yleisiä vaatimuk- sia, tehokkuutta, kohtuutta ja oikeusturvaa, edis- tetään myös tällä esityksellä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmene- vistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoi- tuksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdo- tusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Oikeusturvan parantaminen ulosotossa Uudet menettelysäännökset

Suomen ulosotto-oikeutta on pidetty vanhahta- vana velkojanoikeutena. Tämän piirteen on näh- ty vahvistuneen, kun osauudistuksissa on tehos- tettu ulosottoa. Kuitenkin myös velallisen suo- jaa on nimenomaisin säännöksin parannettu sää- tämällä velallisen erottamisoikeudesta ja vapaa- kuukausijärjestelmästä. Ulosottomenettely on kuitenkin pääosin ollut ulosottokäytännön va- rassa, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan epäyh- tenäistä käytäntöä.

Tämän esityksen menettelysäännökset sisäl- tävät lukuisia ulosottovelallisen asemaa paranta- via säännöksiä. Esitykseen sisältyy yleinen kuu- lemissäännös ja lukuisia asiakohtaisia kuulemis- säännöksiä. Velallisen tietojensaantioikeutta li- sätään. Tietoja annetaan velalliselle mahdol- lisimman aikaisessa vaiheessa, mm. vireilletu- loilmoituksella ja määräaikaisraportoinnilla.

Velkojalta vaaditaan aikaisempaa täsmälli- sempiä tietoja ulosoton perusteeksi. Velkojan on ilmoitettava perittävä määrä tarkasti, samoin ly- hennysten määrä ja päivämäärät. Velkojalla on velvollisuus ilmoittaa ohimaksuista ja muista muuttuneista hakemustiedoista.

Ulosottomiehen kontrollivelvollisuutta lisä- tään. Ulosottomiehen on viran puolesta varmis- tettava, ettei ulosottoperusteessa tarkoitettu vel- voite ole lakannut. Hänen on tarvittaessa pyydet- tävä asianosaisilta selvitystä, esim. velkojalta selvitys saatavan määrästä tai vanhentumisen katkaisemisesta. Ulosoton tietojärjestelmä seu- raa velallisen tekemiä maksusuorituksia. Vaik- ka maksusuorituksia ei enää merkitä paperille, sähköiset kertymätiedot säilytetään 30 vuotta velallisen oikeusturvan vuoksi. Ulosottomiehen tulee varmistaa, että varat kohdennetaan juuri

ulosotossa olleelle saatavalle eikä muulle saata- valle.

Uudistuksessa velallisen asiat kootaan yhteen piiriin ja luodaan vastaavan ulosottomiehen jär- jestelmä, jolla keskitetään asioiden hoitamista.

Tämä mahdollistaa sen, että ulosottomies hallit- see paremmin velallisen asiat, kun niitä ei ole muissa piireissä vireillä.

Velkakirjan merkitys

Valiokuntakäsittelyssä on korostuneesti tullut esiin se, että velalliset tuntevat olevansa velko- jan ja ulosottomiehen armoilla, kun he eivät tie- dä velkojensa määrää eivätkä saa käsiinsä velka- kirjoja. Tämän johdosta valiokunta toteaa seu- raavaa.

Ulosottomies toimii yksinomaan tuomion pe- rusteella ja tarkistaa, että velkojana on se, joka on tuomiossa mainittu, ja että velotaan sitä mää- rää, joka tuomiossa on vahvistettu. Velkakirjal- la ei ole saatavan määrän osalta enää tässä vai- heessa merkitystä. Ulosottomiehellä ei ole toi- mivaltaa tutkia tuomion oikeellisuutta.

Jos ulosmittauksen perusteena oleva yksipuo- linen tuomio on virheellinen, velallisen tulee ha- kea takaisinsaantia käräjäoikeudelta ja vaatia ulosoton keskeytystä.

Periaatteessa ei ole tarvetta ottaa ulosottoon sisään tavallista velkakirjaa. Keskeistä on, että velkoja kohdentaa suoritukset sille velkakirjal- le, jolle ulosottomies on tilittänyt varat. Sen si- jaan juoksevat velkakirjat tulee ottaa aina velko- jalta.

Velallisen oikeusturva edellyttää, että velka- kirja palautetaan, kun velka on tullut kokonaan maksetuksi. Tämä on nyt ulosottolain säännök- sin turvattu. Kuitenkaan edes velkakirjan palaut- tamatta jättäminen ei uudessa järjestelmässä ole kohtalokasta, koska ulosoton tietojärjestelmään jää kertymämerkinnät sen velkakirjan osalta.

Ulosottoperusteen määräaikaisuus

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ulosot- toperuste muutetaan luonnollisten henkilöiden osalta määräaikaiseksi. Saamista voidaan periä luonnolliselta henkilöltä ulosottotoimin vain

määräajan, joka on velan luonteesta riippuen 15 tai 20 vuotta. Siltä varalta, että velallinen epäasianmukaisin toimin välttelee ulosottope- rusteen määräaikana täytäntöönpanoa, seurauk- sena saattaa olla vahingonkorvausvastuu.

Ehdotus on jakanut valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mielipiteet jyrkästi. Omasta puolestaan valiokunta pitää kohtuuttomana sitä, että yksityinen ihminen joutuu olemaan ulosotossa suurimman osan elämäänsä. Ulosot- to on ajan mittaan tehostunut ja kiristynyt. Suo- messa voimassa ollut ansaintaeläkkeiden ulos- mittauskielto kumottiin vuonna 1990. Sen jäl- keen ammattimainen perintätoimi on laajentu- nut tuntuvasti, ja erityisesti ns. jälkiperintä on li- sääntynyt 1990-luvulla huomattavasti. Lama- ajan lisäksi nykyinen luottoyhteiskunta aiheut- taa jatkuvasti ylivelkaantumista.

Valiokunta puoltaa määräaikaissäännöstä yk- simielisesti, mutta korostaa, että ulosottoperus- teen määräaikaisuuden tuottama etu on tarkoitet- tu vain niille velallisille, jotka eivät aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Va- liokunnan mielestä on välttämätöntä huolehtia siitä, etteivät määräaikaissäännökset voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin eivätkä tahal- lisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin.

Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että määräai- kasäännöksiä täydennetään uudella pykälällä, jonka mukaan ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa kymmenellä vuodella.

Määräaikaa koskeva ehdotus johtaa siihen, että tuomio tai muu ulosottoperuste menettää merkityksensä määräajassa, mutta itse aineel- linen maksuvelvoite pysyy voimassa, jos velko- ja katkaisee vanhentumisen kerta kerran jäl- keen. Vanhentumisaika on uuden, eduskunnan 10.2.2003 hyväksymän vanhentumislain (HE 187/2002 vp) 13 §:n 2 momentin mukaan viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu lain- voimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperus- te, joka voidaan panna täytäntöön kuten lainvoi- mainen tuomio.

Toistaiseksi on tarkemmin selvittämättä, min- kälaisia oikeusvaikutuksia ulosoton määräaikai-

suudella on. Hallituksen esityksessä todetaan, että oikeusvaikutusten määrittäminen käy par- haiten päinsä asianomaisten uudistusten yhtey- dessä. Selvitettäviä asioita ovat etenkin saata- van asema kuolinpesässä. Myös velallisen rikos- oikeudellisen vastuun täsmentäminen on tar- peen. Lähtökohtana on, että saatava, joka ei ole vanhentunut, on normaalin saatavan asemassa muun muassa verotuksessa ja sosiaalietuuksien saamisessa.

Jos henkilöllä on velka, jota koskeva ulosot- toperuste ei ole enää voimassa, hän joutuu ot- tamaan kantaa myös siihen, tuleeko velka il- moittaa verotuksessa, luottoa haettaessa, osituk- sessa taikka sosiaali- tai muita etuuksia anottaes- sa tai maksuja yms. määrättäessä. Näyttää siltä, että tällainenkin velka olisi muutoin tavallisen velan asemassa paitsi että sitä ei voida periä ulosottoteitse. Käytännössä asia tulee aiheut- tamaan epäselvyyksiä. Sääntely, jonka mukaan ulosottoperuste menettää täytäntöönpanokelpoi- suutensa, mutta saatava ei samalla vanhennu, he- rättää siten lukuisia kysymyksiä sääntelyn seu- rauksista ja oikeusvaikutuksista.

Eduskunta on 10.2.2003 talousvaliokunnan mietinnössä TaVM 28/2002 vp esitetyn mukai- sesti edellyttänyt, että hallitus seuraa, johtaako ulosottoperusteen määräaikaisuus, ilman että sa- malla säädettäisiin velan lopullisesta vanhentu- misesta, epäasianmukaisiin menettelyihin tai kohtuuttomiin tilanteisiin velkasuhteissa, ja ar- vioi sen jälkeen, onko aihetta säätää velan lopul- lisesta vanhentumisesta, sekä antaa selvityksen ja tarvittaessa lakiesityksen seuraavan vaalikau- den aikana.

Lakivaliokunta puolestaan toteaa, että kaik- kein suurin ongelma aiheutuu, jos velan halu- taan kuuluvan kuolinpesän selvityksessä mak- settaviin velkoihin. Tämän vuoksi seuraavalla vaalikaudella on selvitettävä erityisesti saatavan asema kuolinpesässä (Valiokunnan lausumaeh- dotus).

Lisäksi on pikaisesti saatava aikaan luottotie- tolainsäädäntö, jonka valmistelu on aloitettu vii- me vuonna.

Lain taannehtivuus ja uuden lainsäädännön voimaantulo

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ylivel- kaisten aseman parantamiseksi ulosottolain muutos on osittain taannehtiva. Lain voimaantu- losäännöksen mukaan 2 luvun ulosottoperus- teen määräaikaa koskevia säännöksiä sovel- letaan myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen ja lain voimaan tullessa vi- reillä olevaan ulosottoasiaan. Jos kuitenkin lu- vun 25 §:ssä tarkoitettu ulosottoperuste on an- nettu ennen 1 päivää maaliskuuta 1993, täytän- töönpanokelpoisuuden määräaika lasketaan mai- nitusta päivämäärästä. Hallituksen esityksen pe- rusteluiden mukaan säännöksen taustalla on läh- tökohtana se, että ennen lain voimaantuloa kulu- neesta ajasta otetaan taannehtivasti huomioon enintään 10 vuotta.

Tämän jälkeen tilanne on muuttunut kahdella tavalla:

— Valtiovalta sopi 2.5.2002 velkasovintoja koskevasta toimenpideohjelmasta pankkeja edustavien tahojen kanssa. Myöhemmin ohjel- ma-asiakirjaan ovat tulleet mukaan mm. peri- mistoimistot ja eräät muut tahot. Osana sovinto- kokonaisuutta hallitus sitoutui esittämään ja esitti eduskunnalle voimaantulon taannehtivuus- säännöksen muuttamista niin, että taannehti- vuus laskettaisiin 1 päivästä maaliskuuta 1996.

— Ulosoton uusi tietojärjestelmä, jonka val- mistumiseen ulosottolain voimaantulo on sidot- tu, ei valmistu suunnitellun mukaisesti, vaan lain voimaantuloaikaa pitää myöhentää vuodella, ts.

voimaantulopäiväksi tulee 1.3.2004.

Velalliset ovat reagoineet taannehtivuusajan muuttamiseen voimakkaasti. He eivät voi ym- märtää, ettei valtiovalta pitäisi kiinni alkuperäi- sestä lupauksestaan. Hallitus puolestaan koros- taa, että velkasovinnot ja velkajärjestelyt ovat velallisen kannalta parempi asioiden hoitotapa kuin viimesijainen ulosoton päättyminen.

Lakivaliokunta toteaa, että hallituksen esitys julkistettiin näyttävästi, kun esitys annettiin eduskunnalle. Lisäksi samoihin aikoihin pidet- tiin ylivelkaantumisseminaari, jossa valtioval- lan puolelta ilmoitettiin, että ensimmäiset ylivel- kaantuneet vapautuvat ulosotosta 1.3.2008. Va-

liokunta katsoo, että tällaisessa asiassa valtio- valta on moraalisesti sidottu julkiseen lupauk- seensa. Myöskään tietojärjestelmän myöhästy- minen ei ole sellainen syy, josta velallisten pitäi- si kärsiä, varsinkin kun velkojien käytössä oleva tehokas perimisaika ennen ulosottoperusteen raukeamista pysyy tosiasiallisesti yhtä pitkänä kuin hallituksen esityksessä on tarkoitettu.

Ulosoton muuttuminen määräaikaiseksi on myös hyvin velkojien tiedossa, koska asiasta on käyty jatkuvaa julkista keskustelua.

Tämän vuoksi valiokunta ei ehdota ulosotto- lain voimaantulosäännöksen muuttamista ulos- ottoperusteen taannehtivuussäännöksen osalta, vaan hyväksyy hallituksen esityksen alkuperäi- sen ehdotuksen lain taannehtivuudesta.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki ulosottolain muuttamisesta

1 luku. Yleiset säännökset

1 d §. Sähköinen viesti ja varmennettu sähköi- nen viesti. Ehdotuksen mukaan ulosottoa voitai- siin hakea sähköisellä viestillä ja tiedoksiannot voitaisiin toimittaa sähköisenä viestinä. Pykä- lässä on useampia määritelmäsäännöksiä ja viit- taukset kolmeen eri lakiin, joita sovelletaan so- veltuvin osin ulosottoasioissa.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eduskunta on 16.12.2002 hyväksynyt lain säh- köisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (HE 17/2002 vp — HaVM 14/2002 vp). Siihen sisäl- tyy eri viranomaisia koskevat säännökset säh- köisestä asioinnista sekä säännökset siitä, mil- loin sähköinen viesti on saapunut määräajassa.

Lisäksi eduskunta on 16.12.2002 hyväksy- nyt lain sähköisistä allekirjoituksista (HE 197/2001 vp — LiVM 21/2002 vp), johon sisäl- tyvät varmennepalveluja koskevat säännökset.

Sähköistä asiointia koskevassa laissa on viittaus tämän lain varmennepalveluja koskeviin sään- nöksiin.

Kerrotun uuden lainsäädännön johdosta pykä- lään ehdotetut säännökset ovat menettäneet mer- kityksensä. Ehdotettujen säännösten sijasta va-

liokunta ehdottaa, että pykälään otetaan viittaus- säännös sähköistä asiointia koskevaan lakiin.

Viittaus tarkoittaa siten sekä sähköisen viestin määritelmää että menettelyä sähköisessä asioin- nissa siltä osin kuin viimeksi mainitusta ei ole ulosottolaissa erityissäännöksiä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ulosottolakiin sisältyy ulosottoasioiden erityis- luonteesta johtuvia sähköistä asiointia koskevas- ta laista poikkeavia säännöksiä muun muassa vi- reillepanotavasta (UL 3:1), asiamiehen valtakir- jasta (UL 3:10—12) ja tiedoksiannosta (UL 3:41.1 ja 2). Vireillepanotapaa koskevissa ulos- ottolain säännöksissä on erityisryhmänä otettu huomioon ns. tietojärjestelmähakijat, jotka voi- vat panna ulosottoasian vireille sähköisesti ulosoton valtakunnalliseen tietojärjestelmään tehtävällä hakemuksella, jos oikeusministeriö on antanut siihen luvan. Asiamiehen valtakirjaa koskevissa ulosottolain säännöksissä on otettu huomioon se, onko asiamiehellä oikeus nostaa kertyneet varat. Ulosottolain tiedoksiantosään- nökset perustuvat osin tiedoksianto-osoitetta koskeviin säännöksiin (UL 3:38). Todisteellista tiedoksiantoa edellytetään vain tietyissä erityis- säännöksissä sekä harkinnanvaraisesti 3 luvun 40 §:n 1 momentissa. Siten sähköistä asiointia koskevan lain säännökset vireillepanosta, valta- kirjasta ja tiedoksiannosta eivät kaikilta osin so- vellu ulosottoasioihin. Sen sijaan esimerkiksi säännökset, jotka koskevat sähköisen viestin saapumisajankohtaa, sähköisen asiakirjan kir- jaamista ja sähköisen asiakirjan siirtoa, koske- vat myös ulosottoasioita.

1 e §. Asiakirjan lähettäminen (Uusi). Halli- tuksen esityksen lähtökohtana on, että asiakirja- liikenteessä sovelletaan lakia asiakirjain lähettä- misestä (74/1954). Eduskunta on kuitenkin 12.2.2003 hyväksynyt 1. käsittelyssä uuden hal- lintolain, joka tulee voimaan 1.1.2004 ja jolla kumotaan asiakirjojen lähettämistä koskeva laki (HE 72/2002 vp — HaVM 29/2002 vp). Hallin- tolaki on soveltamisalaltaan siten rajoitettu, että sitä ei sovelleta ulosottolakiin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lukuun lisätään uusi

1 e §, johon otetaan ulosottoasioissa sovelletta- vat säännökset asiakirjan lähettämisestä.

19 §. Asianmukaisuuden vaatimus. Ulosottola- kiin ehdotetaan otettavaksi yleinen säännös asianmukaisesta ulosottomenettelystä. Sen mu- kaan ulosottomiehen tulee toimia virkatehtävis- sään asianmukaisesti ja puolueettomasti sekä mm. edistää vastaajan omatoimisuutta ja asian- osaisten välistä sovinnollisuutta ulosottoasiassa sopivalla tavalla sekä mahdollisuuksien mukaan ja laissa säädetyissä rajoissa ottaa asianosaisten toivomukset huomioon.

Valiokunta katsoo, että asianosaisten toivo- musten huomioon ottaminen sisältyy yleiseen asianmukaisuuden vaatimukseen sekä omatoi- misuuden ja sovinnollisuuden edistämiseen. Ni- menomainen maininta toivomusten huomioon ottamisesta voisi aiheuttaa turhia riitaisuuksia.

Velkojan ja velallisen edut ovat jo lähtökohtai- sesti vastakkaisia. Valiokunta ehdottaa pykälän loppuosan poistamista.

32 §. Luottotietotoiminnan harjoittajan oikeus tiedonsaantiin. Pykälän 3 momentin mukaan, jos saatava tulee kokonaan perityksi ulosotossa tietojen luovuttamisen jälkeen, ulosottomiehen tulee velallisen pyynnöstä ilmoittaa siitä luotto- tietotoiminnan harjoittajalle.

Tarkoituksena on säilyttää nykyinen järjestel- mä, jossa ulosottolaitos luovuttaa tietoja luotto- tietotoimintaa varten. Lisäksi tarkoituksena on, että luottotiedoista näkyy, mikä saatava on suo- ritettu. Sen vuoksi momentissa ehdotetaan sää- dettäväksi, että jos ulosottoperuste kumotaan tai ulosotto muusta syystä peruutetaan, ulosotto- miehen olisi omasta aloitteestaan ilmoitettava siitä luottotietotoiminnan harjoittajalle rekisteri- merkintöjen poistamista varten. Tavoitteena on, että velallinen tulee samaan asemaan kuin missä hän olisi, jos ulosottoasia ei olisi tullut lainkaan vireille.

Luottotietojen oikeellisuus on merkittävä seikka velallisen taloudellisen toimintakyvyn ja oikeusturvan kannalta. Ulosottomiehellä ei kui- tenkaan ole viran puolesta keinoja seurata ulos- ottoperusteen muutoksia. Sen vuoksi korjaustoi-

menpiteisiin ryhtymisen edellytykseksi on ase- tettava velallisen yhteydenotto. Yhteydenoton johdosta ulosottomiesten on huolellisesti selvi- tettävä mahdolliset virheellisyydet, joita luotto- tietoihin on tullut ulosottomiehen antamien tie- tojen perusteella.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 moment- tia muutetaan siten, että ulosottomiehen on ve- lallisen pyynnöstä ilmoitettava virheellisistä luottotiedoista luottotietotoiminnan harjoittajal- le rekisterimerkintöjen poistamista varten. Sa- malla valiokunta ehdottaa säännöksen sanamuo- don laajentamista niin, että virheelliset tiedot tu- lee pyynnöstä korjata aina, kun ulosotto on syys- tä tai toisesta osoittautunut aiheettomaksi.

35 §. Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyh- teyden avulla. Pykälässä ehdotetaan säädettä- väksi oikeusministeriön oikeudesta päättää tek- nisen käyttöyhteyden perustamisesta ja ulosot- torekisteriin merkittyjen tietojen luovuttamises- ta sen avulla, jos tietojen vastaanottajalla on lain mukaan oikeus saada tietoja ulosotto- viranomaiselta sähköisessä muodossa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan henkilötietolain säännöksistä johtuu, että oi- keusministeriön on näissä tilanteissa huolehdit- tava tarvittavista toimista henkilötietojen suo- jaamiseksi niiden laittomalta käsittelyltä. Perus- tuslakivaliokunnan mielestä ehdotettuun sään- nökseen on kuitenkin tärkeää lisätä maininta, jonka mukaan tietoja pyytävän on ennen tekni- sen käyttöyhteyden avaamista esitettävä selvi- tys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään teh- dään perustuslakivaliokunnan suosittelema li- säys.

2 luku. Ulosottoperusteet

16 §. Velkojan palautusvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa on viittaus korkolain 4 §:ään, jota on muutettu 1.7.2002 voimaan tulleella lailla 340/2002. Valiokunta on tehnyt momenttiin täs- tä johtuvan tarkistuksen.

26 §. Määräajan jatkaminen (Uusi). Hallituk- sen esityksen lähtökohta on se, että saamista voi- daan periä luonnolliselta henkilöltä ulosottotoi- min vain määräajan, joka on velan luonteesta riippuen 15 tai 20 vuotta. Siltä varalta, että velal- linen epäasianmukaisin toimin välttelee ulosot- toperusteen määräaikana täytäntöönpanoa, seu- rauksena saattaa olla vahingonkorvausvastuu.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tode- taan, että säännökset täytäntöönpanon määräai- kaisuudesta tai sen taannehtivuudesta eivät vai- kuta lakiehdotusten käsittelyjärjestykseen. Pe- rustuslakivaliokunta ehdottaa kuitenkin harkit- tavaksi, että sääntelyn ulkopuolelle rajataan sel- laiset velalliset, joiden voidaan perustellusti epäillä salanneen omaisuuttaan tai toimineen muutoin lainvastaisella tavalla velkojien vahin- goksi.

Lakivaliokunta katsoo, että ulosottoperus- teen määräaikaisuuden tuottama etu on tarkoitet- tu vain niille velallisille, jotka eivät aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua.

Määräaikaa ei ole tarpeen jatkaa silloin, kun ve- lallinen on syrjäytymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön maksamaan velkaan- sa. Toisaalta valiokunta pitää välttämättömänä huolehtia siitä, etteivät määräaikasäännökset voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin eivätkä tahallisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen lakivaliokunta ehdottaa, että lukuun lisätään uusi 26 §, jonka mukaan ulosottoperusteen mää- räaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa kym- menellä vuodella.

Määräajan jatkamisesta päättäminen kuuluu tuomioistuimille. Asia käsitellään normaalina riita-asiana. Tuomio, jolla määräaikaa jatke- taan, on erityistyyppinen tuomio, joka muistut- taa vahvistustuomiota. Tuomio on kuitenkin aiempaan suoritustuomioon kiinteästi liittyvänä täytäntöönpanokelpoinen kuten suoritustuomio.

Sen täytäntöönpanokelpoisuus alkaa välittömäs- ti jo käräjäoikeuden tuomion perusteella. Muu- toksenhakutuomioistuin voi kuitenkin keskeyt- tää täytäntöönpanon.

Määräaika lasketaan alkuperäisen määräajan päättymisestä, vaikka tuomio annetaan ennen

kuin alkuperäinen määräaika on kulunut um- peen. Velallisen oikeusturvan kannalta on suota- vaa, että tuomiossa nimenomaisesti mainitaan se uusi päivämäärä, johon asti ulosottokelpoisuus jatkuu.

Edellytyksenä määräajan jatkamiselle on, että velkojia vahingoittavat toimet on tehty alkupe- räisen määräajan kuluessa ja että velkoja nostaa kanteen pykälässä säädetyssä määräajassa. Riit- tävää on, että kanne nostetaan ennen kuin kaksi vuotta on kulunut alkuperäisen määräajan kulu- misesta. Tuomioistuinkäsittelyn aikana tapahtu- va määräajan päättyminen ei estä jatkamista.

Tällöinkin määräaika lasketaan alkuperäisen määräajan päättymisestä.

Pykälän soveltaminen ei ole sidottu siihen, että velallisen toiminta täyttäisi jonkin rikoksen tunnusmerkistön, tai siihen, että toiminta voisi johtaa vahingonkorvauksen tuomitsemiseen. Py- kälä täydentää velkojien mahdollisuutta saada perintä jatkumaan esimerkiksi niissä tapauksis- sa, joissa näyttöä kärsityn vahingon määrästä ei ole vaikeuksitta saatavissa. Tällöin jatketaan al- kuperäisen saatavan ulosottoperintää.

Velallisen toimilta vaaditaan kuitenkin huomattavaa moitittavuutta. Ulosottoperusteen määräajat ovat niin pitkiä, että niiden jatkami- sen tulee olla poikkeuksellista. Kaikissa tapauk- sissa tulee ottaa huomioon myös velallisen ase- maan liittyvät kohtuusnäkökohdat kokonaisuu- dessaan.

3 luku. Yleiset menettelysäännökset

1 §. Ulosoton hakeminen. Pykälän 3 momentis- sa on viittaussäännös asiakirjain lähettämisestä annettuun lakiin.

Mainittu laki kumotaan uudella hallintolailla, jonka eduskunta on hyväksynyt 1. käsittelyssä 12.2.2003 ja joka tulee voimaan 1 tammikuuta 2004 (HE 72/2002 vp — HaVM 29/2002 vp).

Valiokunta ehdottaa, että momentti poiste- taan. Kumottavan viittaussäännöksen korvaami- seksi valiokunta on edellä ehdottanut, että 1 lu- kuun lisätään uusi 1 e §, johon otetaan asiasisäl- töiset säännökset asiakirjan lähettämisestä.

6 §. Saamistodisteen liittäminen hakemukseen.

Pykälän 1 momentin mukaan juokseva velkakir- ja, vekseli tai shekki, johon ulosottoperusteessa määrätty maksuvelvollisuus perustuu, on liitet- tävä ulosottohakemukseen alkuperäisenä. Taval- lista velkakirjaa ei siten tarvitse liittää hakemuk- seen. Kuitenkin, jos täytäntöönpanon luotetta- vuus sitä edellyttää tai velallinen sitä pyytää, ulosottomiehen tulee ottaa haltuunsa myös ta- vallinen velkakirja. Jos velkakirjaa ei löydy, ulosottomies voi kuitenkin toimittaa täytäntöön- panon, mutta hänen on kuultava velallista, jollei kuuleminen ole tarpeetonta.

Valiokunta katsoo, että tilanteessa, jossa vel- kakirjaa ei löydy, velallista on aina kuultava. Tä- män vuoksi valiokunta ehdottaa, että kuulemi- sen harkinnanvaraisuutta ilmentävä sivulause poistetaan.

11 §. Asiamiehen valtakirja. Pykälässä ovat säännökset asiamiehen velvollisuudesta esittää ulosottoa hakiessaan hakijan antama valtakirja.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi oikeusapulain (257/2002) uudesta terminologiasta johtuva korjaus. Nimike "ylei- nen oikeusavustaja" muutetaan nimikkeeksi

"julkinen oikeusavustaja".

22 §. Toimituspaikka. Pykälä koskee ulosotto- toimituksen paikkaa. Ulosmittaustoimitus voi- daan 1 momentin mukaan pitää vastaajan tai si- vullisen asunnossa tämän suostumuksetta sen mukaan kuin 49 ja 51 §:ssä säädetään ja muu toi- mitus, jos se on välttämätöntä täytäntöönpanon toimittamiseksi.

Voimassa olevan lain mukaan lähtökohtana on, että täytäntöönpano toimitetaan velallisen luona. Jos täytäntöönpano voidaan toimittaa muualla, esimerkiksi ulosottomiehen virkahuo- neessa, siitä säädetään erikseen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan erityisesti ulosmittauksen toimittaminen yksi- tyisoikeudellisen saatavan täytäntöön panemi- seksi turvaa omalta osaltaan velkojan omaisuu- densuojaa. Myös velkojan oikeusturvan kannal- ta on välttämätöntä, että tuomio ei jää vaille to- siasiallisia vaikutuksia, vaan on julkisen vallan

toimesta tehokkaasti täytäntöön pantavissa. Ko- tirauhan piiriin ulottuvat täytäntöönpanotoimet ovat näin ollen hyväksyttäviä perusoikeuksien turvaamiseksi. Edelleen, kun otetaan huomioon ulosoton erityisluonne lakiin perustuvien vel- voitteiden viimekätisenä täytäntöönpanomenet- telynä, ulosottotoimien ulottaminen kotirauhan piiriin myös julkisoikeudellisten saatavien peri- miseksi on hyväksyttävää perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta.

Perustuslakivaliokunta pitää pykälän 1 mo- mentin säännöstä "muun toimituksen" pitämi- sestä asunnossa ongelmallisen avoimena. Perus- teluissa esitetyt velallisen moitittavaan käyttäy- tymiseen liittyvät edellytykset ja toimenpiteen poikkeuksellisuuteen viittaavat rajaukset eivät käy ilmi ehdotetuista säännöksistä. Perustuslaki- valiokunnan mielestä lakiehdotusta on välttämä- töntä täsmentää, jotta se voidaan käsitellä taval- lisen lain säätämisjärjestyksessä. Laista tulee il- metä, mitkä muut toimitukset voidaan pitää asunnossa. Laissa tulee olla myös esityksen tar- koitusta vastaavat riittävän täsmälliset säännök- set asunnossa pidettävän toimituksen edellytyk- sistä ja rajoituksista.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 1 momentissa väli- aikaistoimi rinnastetaan ulosmittaukseen myös velallisen kotirauhan suhteen. Lisäksi valiokun- ta ehdottaa, että momenttiin lisätään edellytys, jonka mukaan toimituksen tulee olla ulosotto- laissa tarkoitettu, ts. sellaisesta toimituksesta tu- lee olla nimenomainen säännös ulosottolaissa.

Lakivaliokunta pitää mahdottomana tehtävä- nä kaikkien niiden toimitusten luettelemista, joi- den pitäminen velallisen kotona eri tilanteissa saattaa olla välttämätöntä. Vaarana on, että luet- telo jää vajaaksi ja velallisen asunnosta saattaa joissakin tapauksissa muodostua ehdoton turva- paikka täytäntöönpanoa vastaan silloinkin, kun toimitus asunnossa on välttämätön hakijan oi- keuksien toteuttamiseksi.

Lakiehdotuksen 1 luvun 19 §:ään sisältyy asianmukaisuuden vaatimus, joka edellyttää, et- tei vastaajalle saa aiheuttaa suurempaa haittaa kuin mitä täytäntöönpanon tarkoitus vaatii. Va- liokunta katsoo, että tämä ulosottolaissa nimen-

omaisesti ilmaistu suhteellisuusvaatimus yhdes- sä sen kanssa, että säännöksessä viitataan ulosot- tolaissa säädettyihin toimituksiin, täyttää perus- oikeussuojan vaatimukset.

30 §. Päätöksen tekemisen ajankohta. Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen on väitteen tai vaatimuksen johdosta tehtävä päätös viipy- mättä sen jälkeen, kun väite tai vaatimus on esi- tetty. Jos väite tai vaatimus koskee tiettyä täy- täntöönpanotointa tai toimitusta, ulosottomies voi lykätä päätöksen antamisen sen yhteyteen.

Jos päätös annetaan ennakolta, siihen ei momen- tin mukaan saa erikseen hakea muutosta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan to- dennut, että ennakkopäätös esimerkiksi jonkin omaisuuden omistussuhteita koskevasta väit- teestä voi kuitenkin joissakin tapauksissa — ku- ten ulosmittauspäätöksen valmistelun pitkittyes- sä — vaikuttaa yksilön oikeuksiin ja velvol- lisuuksiin välittömän oikeussuojan tarpeen ai- heuttavalla tavalla. Tämän vuoksi valtiosääntö- oikeudellisesti on selkeintä poistaa muutoksen- hakurajoitus lakiehdotuksesta.

Lakivaliokunta toteaa, että pykälän 1 momen- tin tarkoituksena on turvata se, että asianosainen voi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saa- da ennakollisen vastauksen väitteeseensä. Täl- lainen ennakollinen kannanotto ei yleisten pro- sessisäännösten perusteella kuitenkaan tuota muutoksenhakuoikeutta, koska siinä vaiheessa puuttuu sellainen toimi tai päätös, joka vaikut- taa jonkun oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Täl- laisesta ennakkopäätöksestä tehtävä valitus jä- tettäisiin ennenaikaisena käräjäoikeudessa tutki- matta. Muutoksenhakuoikeus alkaa vasta siinä vaiheessa, jolloin asiassa on tehty ulosottolain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu päätös, joka koskee jonkun oikeutta. Pykälään sisältyvä muutoksen- hakukielto on luonteeltaan informatiivinen. Sil- lä ei puututa todelliseen muutoksenhakuoikeu- teen. Tämän vuoksi lakivaliokunta ei pidä muu- toksenhakukiellon poistamista aiheellisena.

32 §. Kuuleminen. Pykälän mukaan ulosotto- miehen tulee varata asianosaiselle tai sivullisel- le tilaisuus tulla kuulluksi, jos asialla arvioidaan

olevan tälle huomattava merkitys eikä kuulemi- selle ole estettä.

Perustuslain 21 §:ssä säädettyihin oikeuden- mukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon vaatimuksiin viitaten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvostellut ehdotetun kuulemis- säännöksen väljyyttä. Tämän vuoksi perustusla- kivaliokunta katsoo, että oikeutta tulla kuulluksi tulee sanonnallisesti vahvistaa poistamalla py- kälästä kuulemisvelvoitteen kynnystä tarpeet- tomasti nostava sana "huomattava".

Lakivaliokunta toteaa, että tässä pykälässä oleva kuulemissäännös on ulosottolain useita muita kuulemissäännöksiä täydentävä sääntely.

Kuuleminen on ulosottolain nimenomaisin sään- nöksin järjestetty aina silloin, kun oikeusturvan on katsottu edellyttävän kuulemista. Tällaiseen täydentävään säännökseen ei ole syytä sisällyt- tää kovin tiukkaa kuulemisvelvollisuutta, koska vaarana on, että se aiheuttaisi ulosottoon vaka- via pullonkauloja.

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuulemista täydentää velalliselle annettava vireilletuloilmoitus, jossa hänelle varataan tilai- suus tulla kuulluksi. Tämän vuoksi etukäteinen kuuleminen ei ole ulosottomenettelyssä samalla tavalla ratkaisevaa kuin esimerkiksi tuomiois- tuimessa. Ulosottomiehellä on, toisin kuin tuo- marilla, suhteellisen laaja mahdollisuus suorit- taa itseoikaisu, jos virheellisyys on sattunut. Jos kuulemisen tarpeellisuudesta on epäselvyyttä, ulosottomies voi suorittaa toimen 3 luvun 18 §:ssä tarkoitettuna väliaikaistoimena. Arvioi- tuaan esitykseen sisältyviä kuulemissäännöksiä kokonaisuutena lakivaliokunta katsoo, ettei py- kälän tiukentaminen ole tarpeen.

37 §. Yleinen säännös. Pykälän 1 momentissa ilmaistaan se, että ulosoton tiedoksiantojärjes- telmä rakentuu hallintotiedoksiantolain pohjal- le, jollei ulosottolaissa toisin säädetä.

Tiedoksiannosta hallintoasioissa annettu laki (232/1966) kumotaan uudella hallintolailla ja tiedoksiantoa koskevat säännökset otetaan osak- si hallintolakia, sen 10 luvuksi. Pykälää on tä- män vuoksi tarkistettava.

Ulosotto on luonteeltaan lainkäyttöä. Oikeu- denkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantosään- nökset eivät kuitenkaan luontevasti sovi ulosot- toasioihin, joissa ei ole haasteen tiedoksiantoa vastaavaa vaihetta. Hallintolaki puolestaan ei soveltamisalaansa koskevan rajoituksen perus- teella koske ulosottoa. Tästä huolimatta valio- kunta katsoo, että ulosottolaissa on tarkoituksen- mukaista viitata hallintolain tiedoksiantoa kos- keviin säännöksiin.

Edellä todetun perusteella valiokunta ehdot- taa, että pykälän 1 momentissa viitataan tiedok- siannon vastaanottajan osalta hallintolain vas- taaviin säännöksiin, ts. sen 56—58 §:ään. Niissä säädetään vastaanottajasta silloin, kun tiedoksi- anto on tehtävä yksityishenkilölle, yhteisölle, säätiölle, kuolinpesälle ja konkurssipesälle sekä viranomaiselle. Myös hallintolain 68 §:ssä ole- vat säännökset sijaistiedoksiannon vastaanot- tajan korvausvastuusta soveltuvat ulosottoasioi- hin, joten valiokunta ehdottaa viitattavaksi myös siihen. Korvausvastuu koskee myös kuolinpe- sän osakasta, joka on laiminlyönyt velvollisuu- tensa ilmoittaa tiedoksisaannista pesän muille osakkaille.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täy- dennetään uudella 3 momentilla, johon otetaan hallintolain 63 §:ää vastaava säännös tiedoksian- nosta ulkomaille.

40 §. Todisteellinen tiedoksianto. Pykälän 2 momentissa on nykyisen hallintotiedoksianto- lain mukaisten sijaistiedoksiannon vastaanotta- jien piiriä laajentava säännös sekä muilta osin viittaus hallintotiedoksiantolakiin.

Hallintolain säätämisen vuoksi momenttia on tarkistettava. Uusiin hallintolain sijaistiedoksi- annon vastaanottajaa koskeviin säännöksiin on tehty asiallisesti samat muutokset, joita tässä esityksessä on ehdotettu po. 40 §:ään. Sen vuok- si valiokunta ehdottaa, että momenttiin sisällyte- tään pelkkä viittaus hallintolain 61 §:ään. Siihen sisältyvät säännökset, jotka koskevat sijaistie- doksiannon vastaanottajaa, sijaistiedoksiannos- ta laadittavaa kirjallista todistusta sekä ajankoh- taa, jolloin tiedoksiannon katsotaan tapahtu- neen.

42 §. Yksipuolisen tuomion tiedoksianto. Pykä- lässä ehdotetaan säädettäväksi, että silloin, kun ulosottoperusteena on yksipuolinen tuomio, jota ei ole annettu tiedoksi, ja ulosottomies tapaa ve- lallisen ulosottoasiassa, ulosottomiehen tulee mahdollisuuksien mukaan huolehtia yksipuoli- sen tuomion tiedoksi antamisesta.

Hallituksen esityksessä ulosottomiehille eh- dotettua velvollisuutta viran puolesta antaa tie- doksi ulosottoperusteena olevat yksipuoliset tuomiot on valmisteluvaiheessa pidetty tärkeä- nä, koska yksipuoliset tuomiot nykyiseen ta- paan oikeuttavat heti niiden antamisen jälkeen täytäntöönpanoon ja sen loppuun saattamiseen ilman vakuusjärjestelyjä. Yksipuolisen tuomion täytäntöönpano estyy vain, jos takaisinsaantiha- kemusta käsittelevä tuomioistuin antaa keskey- tysmääräyksen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ulos- ottomiehille ehdotettua tiedoksiantovelvolli- suutta on pidetty liian työläänä. Näin laajan tie- doksiantovelvollisuuden arvioidaan ruuhkaut- tavan ulosoton ja muodostuvan sähköisen asioinnin pullonkaulaksi.

Kun pykälä ei ole osoittautunut tarkoituksen- mukaiseksi, valiokunta ehdottaa sitä muutet- tavaksi niin, että tiedoksiannon tulee tapahtua hakijan pyynnöstä ja ulosottoasian yhteydessä, jos se sopivasti käy päinsä. Jos hakija pyytää tie- doksiantoa, hänen tulee antaa ulosottomiehelle myös siihen tarvittavat asiakirjat.

Hallituksen esityksessä tavoitellaan velalli- sen nykyistä parempaa informointia. Valiokun- nan mielestä tätä voidaan edesauttaa siten, että vireilletuloilmoituslomakkeisiin lisätään selos- tus siitä, että ulosotto voidaan saattaa päätök- seen, vaikka yksipuolinen tuomio ei ole lainvoi- mainen. Seuraavissa ulosottolain osauudistuk- sissa on lisäksi syytä selvittää, voidaanko ulosoton keskeytyssäännöksiä kehittämällä lisä- tä velallisen oikeusturvaa.

44 §. Poikkeukset vakuuden asettamisvelvolli- suudesta. Pykälä sisältää poikkeussäännöksiä velkojan velvollisuuteen asettaa vakuus ulosot- toasiassa. Pykälässä luetellaan ne velkojina toi-

mivat julkisyhteisöt yms., jotka ovat vapautettu- ja vakuuden asettamisvelvollisuudesta.

Voimassa olevassa ulosottolain 3 luvun 20 §:n 3 momentissa, joka vastaa nyt puheena olevaa pykälää, puhutaan vain velkojasta. Tästä huolimatta ilmaisu on käytännössä ymmärretty tätä laajemmin. Ulosottokäytännössä omaksu- tun kannan mukaisesti valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään velallisen rinnalle hakijaa kos- keva maininta. Tällöin vapautus vakuuden aset- tamisvelvollisuudesta ei rajoitu vain rahasaata- van täytäntöönpanoon, vaan koskee kaikkia py- kälässä tarkoitettuja hakijoita täytäntöönpanta- van velvoitteen laadusta riippumatta eli siis esi- merkiksi häätöasian hakijaa.

49 §. Paikkaan kohdistuva etsiminen. Pykälän 2 momentissa säädetään, millä edellytyksillä ve- lallisen tai sivullisen asunnosta voidaan etsiä ulosmitattavaa omaisuutta.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota sivullisen asemaan. Lausunnon mukaan ulosot- tomiehelle ehdotettu toimivalta on sivullisen kä- sitteen laveuden vuoksi epäasianmukaisen laaja, eikä väljä säännös etsinnän edellytyksistä rajoi- ta riittävän täsmällisesti etsintää täytäntöönpa- non kannalta välttämättömiin tilanteisiin. Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä taval- lisen lain säätämisjärjestyksessä, on säännöstä sivullisen asunnossa toimitettavan etsinnän edellytyksistä täsmennettävä niin, että etsintä on poikkeuksellinen keino ja muodostuu siten oi- keasuhtaisuuden vaatimuksia vastaavaksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että pykälässä säädet- tyjä etsinnän edellytyksiä tiukennetaan kotirau- han turvan tehostamiseksi. Edellytykseksi sille, että omaisuutta voidaan etsiä velallisen kotoa, asetetaan vaatimus siitä, että ulosottomiehellä tulee olla perusteltu aihe olettaa, että siellä on ulosmittauskelpoista omaisuutta. Etsimistoimet sivullisen asunnossa puolestaan edellyttävät erittäin painavia perusteita olettaa, että sieltä löytyy velalliselle kuuluvaa omaisuutta.

Ulosottokäytäntö on jo muotoutunut sellai- seksi, että ulosottomies menee velallisen asun- toon suhteellisen harvoin. Tähän ovat osaltaan

vaikuttaneet vuonna 1997 uudistetut velallisen erottamisetua koskevat säännökset, joilla tavan- omainen asuinirtaimisto on suojattu. Tiukenta- malla etsinnän edellytyksiä turvataan lain tasol- la se, että etsinnästä tulee velallisen asunnon osalta poikkeuksellinen ja sivullisen asunnon osalta hyvin poikkeuksellinen toimi.

Ulosottolain 1 luvun 19 §:ssä oleva suhteel- lisuusperiaate osaltaan turvaa sitä, että ulosot- tomies ei saa etsiä omaisuutta velallisen tai si- vullisen asunnosta, jos omaisuutta voidaan löy- tää muualta.

Lakivaliokunta ehdottaa, että asunnon tois- sijaisuutta toimituspaikkana korostetaan muut- tamalla ulosottomiehen etsimisvelvollisuutta ja -oikeutta koskevan säännöksen sanamuotoa.

Muutetun sanamuodon mukaan ei ole riittävää se, ettei ulosottomiehen tiedossa ole riittävästi velalliselle riidattomasti kuuluvaa muuta omai- suutta, vaan ulosottomiehen on ensin aktiivises- ti pitänyt etsiä tällaista omaisuutta.

Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että omaisuuden etsimisen asunnosta tulisi edellyt- tää velallisen jonkinasteista moitittavana pidet- tävää käyttäytymistä. Tämän johdosta lakivalio- kunta toteaa, että velallinen saa säännönmukai- sesti ulosottoasiassa vireilletuloilmoituksen, jo- hon sisältyy ulosottoperusteessa asetetun vel- voitteen noudattamiskehotus ja yhteydenottoke- hotus. Jollei velallinen noudata kehotusta tai ota yhteyttä, täytäntöönpano on voitava siitä huoli- matta toimittaa. Edellytys moitittavasta käyttäy- tymisestä on ongelmallinen, koska yleensä se, etteivät velalliset maksa ulosotossa olevia vel- koja, johtuu maksuvaikeuksista eikä moitit- tavasta käyttäytymisestä. Jos moitittavana käyt- täytymisenä pidetään ainoastaan sitä, ettei velal- linen maksa eikä vapaaehtoisesti päästä ulosot- tomiestä asuntoonsa, moitittavuusedellytys ei tuo asian arviointiin mitään uutta.

On myös huomattava, että joskus täytäntöön- panon toimittaminen ilman ennakolta annettua vireilletuloilmoitusta on hakijan oikeuksien tur- vaamiseksi välttämätöntä. Tällainen tilanne on esimerkiksi vastapuolta kuulematta annetun väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpano, joissa usein on toimittava ripeästi ilman, että ky-

seessä on vastapuolen moitittava käyttäytymi- nen. Hakijalla saattaa olla asiassa huomattava ta- loudellinen intressi. Vaikka nopeiden toimien tarve velallisen kotona on hyvin poikkeuksellis- ta, sellaiseen on oltava mahdollisuus silloin, kun toimet ovat välttämättömiä.

Valiokunta katsoo, että edellä ehdotetut muu- tokset sekä hallituksen esitykseen sisältyvät muut oikeusturvan takeet kokonaisuutena ar- vioiden ovat riittäviä perusoikeussuojan kannal- ta ilman, että säännökseen lisätään velallisen moitittavaa käyttäytymistä koskeva edellytys.

50 §. Henkilöön kohdistuva etsintä. Pykälän mukaan ulosottomies saa ottaa velallisen yllä tai tämän vaatteissa olevan vähäistä arvokkaam- man omaisuuden haltuunsa ja tällöin käyttää vastarinnan murtamiseksi tarpeellisia voimakei- noja luvun 83 §:ssä säänneltävin rajoituksin.

Pykälä on merkityksellinen perustuslain 7 §:ssä jokaiselle turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta. Henkilökohtai- seen koskemattomuuteen ei perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Lakivalio- kunta, jolla ei ole huomauttamista pykälän joh- dosta, kiinnittää kuitenkin huomiota perustusla- kivaliokunnan lausunnossa esitettyihin näkö- kohtiin.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että pykälän mukaan henkilöntarkastuksen edellytyksenä on, että velallinen ei ole noudattanut ulosottomie- hen kehotusta vähäistä arvokkaamman omaisuu- den luovuttamisesta ja että ulosottomies tietää tai hänen on perusteltua aihetta olettaa velalli- sella olevan sellaista omaisuutta yllään tai vaat- teissaan eikä ulosottomiehen tiedossa ole riittä- västi velalliselle riidattomasti kuuluvaa muuta omaisuutta. Omaisuuden haltuun ottamisen tu- lee voida tapahtua puuttumatta loukkaavalla ta- valla velallisen henkilökohtaiseen koskematto- muuteen. Perustuslakivaliokunta korostaa, että perustuslain 7 §:stä ja ehdotetusta kiellosta olla puuttumatta henkilökohtaiseen koskemattomuu- teen loukkaavalla tavalla johtuu, että ulosotto- miehen toimivalta ulottuu vain velallisen pääl- lysvaatteisiin ja hänen yllään näkyvästi oleviin

esineisiin. Näin sovellettuna toimivaltasäännös rajoittaa riittävästi myös ulosottomiehen oikeut- ta käyttää itsenäisesti voimakeinoja.

51 §. Selvitysaineiston etsiminen ja haltuun otta- minen. Pykälän 1 momentin mukaan 49 §:n säännökset asuntoon kohdistuvasta etsimisestä koskevat soveltuvin osin myös ulosottoasiassa tarpeellisen selvitysaineiston etsimistä.

Voimassa olevan 3 luvun 32 a §:n mukaan ulosottomiehellä on velvollisuus hankkia väitet- tä tai vaatimusta koskevassa asiassa selvitystä, jos se sopivasti käy päinsä, mutta varsinaista omaisuuden etsimiseen liittyvää selvityksen hankkimissäännöstä ei ole. Kun ulosmitattava omaisuus on yhä enenevässä määrin muuttunut konkreettisista esineistä tuloiksi ja saataviksi, usein on olennaisinta löytää selvitys, joka osoit- taa mainitunlaisen varallisuuden olemassaolon.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotus ei näiltä osin vastaa kotirauhan suo- jaa rajoittavalle laille asetettuja täsmällisyyden ja tarkkuuden vaatimuksia. Tämän vuoksi myös toimenpiteen oikeasuhtaisuutta koskevien vaati- musten täyttyminen jää puutteelliseksi. Säänte- lyn ongelmat liittyvät ainakin osittain ehdotuk- sessa käytettyyn viittaustekniikkaan. Perustusla- kivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän sään- nöksiä asunnossa toimitettavasta selvitysaineis- ton etsinnästä on täsmennettävä, jotta lakiehdo- tus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Laissa tulee riittävällä tarkkuudella säätää etsinnän edellytyksistä sa- moin kuin toimenpiteen toissijaisuudesta esi- merkiksi niin, että etsintä toimitetaan asunnossa vain, jos se on velallisen antamien tietojen ja muutoin saatavilla olevan selvityksen puutteel- lisuuden vuoksi välttämätöntä selvityksen hank- kimiseksi ulosottokelpoisen varallisuuden ole- massaolosta.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan käytännön ulosottotyössä saattaa olla vaikeaa erottaa sitä, onko kysymyksessä selvitysaineisto vai itse ulosmittausobjekti. Esimerkiksi pankki- kortti, erilaiset immateriaalioikeudet ja muut sellaiset ulosmittauksen kohteet, jotka eivät ole fyysisen esineen muodossa, käyvät ilmi yleensä

vain tietyistä asiakirjoista ja vastaavasta mate- riaalista. Hakijan oikeuksien toteuttamisen kan- nalta selvitysaineiston haltuun saaminen on usein ratkaisevan tärkeää.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momen- tissa oleva edellytys siitä, että selvitysaineiston tulee olla asiassa tarpeellista, muutetaan edelly- tykseksi, jonka mukaan selvitysaineiston tulee olla asiassa välttämätöntä eli siis rinnastua itse ulosmittauksen kohteeseen täytäntöönpanon tu- loksellisuuden kannalta.

Lisäksi samat 49 §:ssä ehdotetut tiukennetut edellytykset, joka koskevat ulosmitattavaa omaisuutta, koskevat myös selvitysaineistoa. Si- ten ulosottomiehellä on velvollisuus etsiä sel- vitysaineistoa ensin muualta kuin velallisen ko- toa.

60 §. Ulosottoselvityksen toimittamistapa. Py- kälän 1 momentin mukaan avustajan läsnäolo ulosottoselvityksessä voidaan kieltää tai asettaa sille ehtoja, jos on aihetta olettaa, että hänen läs- näolonsa tuntuvasti vaikeuttaa täytäntöönpanoa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kat- sonut, ettei oikeutta avustajan käyttämiseen ole asianmukaista rajoittaa viranomaisen oletuksen perusteella. Sen vuoksi säännöksestä tulee pois- taa sanat "...on aihetta olettaa, että...".

Lakivaliokunta ehdottaa momentin sanamuo- don tarkistamista niin, ettei siinä viitata ulosot- tomiehen oletukseen. Näin arviointikriteerit tu- levat objektiivisemmiksi, joskin kysymyksessä on aina ulosottomiehen arvio tilanteesta.

64 §. Yleinen säännös. Pykälä sisältää yleisiä edellytyksiä sille, milloin ulosottomies voi pyy- tää tietoja sivulliselta. Yhtenä edellytyksenä on, että ulosottomies katsoo tietojen olevan vält- tämättömiä siinä yksittäisessä ulosottoasiassa täytäntöönpanoa varten. Pykälän viimeisessä virkkeessä viitataan mahdollisuuteen antaa ulos- ottomiehelle tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tode- taan, että ulosottomies voi tällä tavoin saada tie- toja vain, jos ulosottomiehen oikeudesta saada tai tietoja luovuttavan oikeudesta antaa tietoja

teknisen käyttöyhteyden avulla on säädetty lais- sa. Lisäksi katsotaan, että pykälän ensimmäisen virkkeen sanamuoto ("...jos hän katsoo...") on tarkistettava objektiivisin perustein tapahtuvaa arviointia tarkoittavaksi.

Lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttami- seksi sanamuotoa, jossa ensin lausutaan objek- tiiviset arviointikriteerit ja seuraavassa lausees- sa todetaan, että välttämättömyyden arvioi ulos- ottomies. Viimeksi mainittu on tarpeen, koska ulosottokäytännössä on ilmennyt erimielisyyttä eräiden sivullistahojen ja ulosottomiesten kes- ken siitä, kenelle kuuluu päätösvalta siitä, ovat- ko tiedot kyseisessä ulosottoasiassa välttämät- tömiä. Ulosottomies toimii virkavastuulla, eikä esityksen sanamuoto poista valitusoikeutta.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännökses- sä ilmaistaan hallituksen esitystä selkeämmin se, että sivullinen saa käyttää teknistä käyttöyhteyt- tä tietoja antaessaan. Ulosottomiehen tulee huo- lehtia siitä, että tietoja pyydettäessä sovitaan sel- laisesta teknisen käyttöyhteyden käyttämista- vasta, joka täyttää tietosuojan vaatimukset.

70 §. Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet. Pykälä koskee eräiden vi- ranomaisten oikeutta saada ulosottomieheltä tie- toja.

Valiokunta on lisännyt pykälän 1 momentin 4 kohtaan esityksen antamisen jälkeen säädetyn turvallisuusselvityksistä annetun lain säädösnu- meron. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykä- län 2 momentin sanamuoto muutetaan vastaa- maan niitä muutoksia, joita valiokunta jäljempä- nä ehdottaa tehtäväksi luvun 73 §:ään.

73 §. Kielto luovuttaa eräitä tietoja. Pykälässä asetetaan ulosottomiehelle rajoituksia luovuttaa muun muassa todistajan asemassa olevalta hen- kilöltä saatuja tietoja ja velalliselta itseltään saa- tuja sellaisia tietoja, jotka saattavat hänet syyt- teen vaaraan.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tul- lut esille huolestuneisuus siitä, että esityksen luovutuskieltosäännökset ovat luettavissa mel- ko ehdottomiksi. Tiukasti tulkittuina säännökset saattavat johtaa siihen, että ulosottovalitusasias-

sa ja täytäntöönpanoriidassa käytettävissä oleva oikeudenkäyntiaineisto jää suppeammaksi kuin ulosottomiehen alkuperäisen ratkaisun materiaa- li.

Tietojen antajan suojaaminen todistuskielto- säännösten rikkomiselta ja itsensä syytteen vaa- raan asettamiselta ovat tärkeitä ihmisoikeus- ja oikeusturvakysymyksiä. Suojaamista ei kuiten- kaan pidä viedä niin pitkälle, että se haittaa sel- laisen oikeudenkäynnin tai valitusasian ratkaise- mista, joissa edellä mainitut periaatteet eivät ole vaarassa rikkoutua.

Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdot- taa luovuttamiskieltoa koskevien säännösten tar- kistamista siten, että ne rajoittavat ulosottomie- hen oikeutta antaa tietoja vain sellaisissa menet- telyissä, joissa tietojen antaja tarvitsee suojaa.

Menettely, jossa todistaja tarvitsee suojaa, voi olla esimerkiksi takaisinsaantioikeudenkäynti.

Tällaisessa oikeudenkäynnissä, jossa tietoja an- tanut voi kieltäytyä tai on velvollinen oikeuden- käymiskaaren mukaan kieltäytymään todista- masta, ei myöskään ulosottomies saa antaa tieto- ja eikä aiheuttaa tilannetta, jossa joudutaan risti- riitaan todistamista koskevien säännösten kans- sa.

Vastaavasti valiokunta ehdottaa, että velalli- selta saatujen tietojen luovutuskielto rajoitetaan koskemaan vain sitä menettelyä, jossa syytteen vaara syntyy. Ulosottomies ei siten voi antaa pu- heena olevia tietoja syyttäjä- tai esitutkintavi- ranomaiselle eikä myöskään ilmaista niitä rikos- oikeudenkäynnissä. Sen sijaan tietoja voidaan käyttää esimerkiksi ulosottovalitusasiassa, täy- täntöönpanoriidassa ja takaisinsaantiasian yh- teydessä. Jäljempänä 91 §:ssä on hakijaa koske- va kielto käyttää tällaisia tietoja velallisen syyt- teeseen saamiseksi. Euroopan neuvoston ihmis- oikeussopimuksen periaatteista seuraa, etteivät syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiset saa käyttää velallisen ulosottomiehelle antamia tietoja ve- lallisen syytteeseen saamiseksi, vaikka ovat saa- neet ne tietoonsa esimerkiksi oikeudenkäyntiai- neistosta.

Teknisenä muutoksena valiokunta lisäksi eh- dottaa, että pykälän 1 momentin todistajaa kos- kevat 1 ja 2 kohdat yhdistetään. Hallituksen esi-

tyksen 4 kohdassa oleva kielto luovuttaa tietoja sivullisen väärinkäytöksistä jää ehdottomaksi kielloksi, joka koskee kaikenlaista menettelyä.

Näistä muutoksista seuraa, että pykälän 1 mo- mentin alusta voidaan poistaa myös säännös sii- tä, että tietoja voidaan rajoituksista huolimatta antaa toiselle ulosottoviranomaiselle. Ulosotto- viranomaisen tietojensaantioikeudesta sääde- tään ulosottolain 1 luvun 27 §:n 2 momentissa ja 3 luvun 69 §:ssä.

77 §. Muutoksenhakukielto. Pykälän mukaan ulosottomiehen päätökseen uhkasakon asettami- sesta ei saa hakea muutosta valittamalla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa koros- tetaan, että uhkasakon asettaminen on perustus- lain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yk- silön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva pää- tös, joka hänen tulee voida saattaa tuomioistui- men tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Siksi muutoksenhakukielto on poistettava lakiehdotuksesta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että muutoksenhaku sallitaan ja sitä koskevat muutokset tehdään py- kälään ja sen otsikkoon. Samalla lakivaliokunta toteaa, ettei muutoksenhakuoikeus voi antaa tie- tojenantovelvolliselle oikeutta olla antamatta tietoja silloin, kun ulosottomies niitä pyytää.

Muussa tapauksessa ulosottomiehen tietojen- saantimahdollisuudet vesittyvät ratkaisevasti.

Käytännön ulosoton tuloksellisuuden ja hakijan oikeuksien toteuttamisen kannalta ulosottomie- hen tietojensaantioikeus on nyky-yhteiskunnas- sa keskeistä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään säännös siitä, ettei muu- toksenhakuoikeudella ole lykkäävää vaikutusta asianomaisen tietojenantovelvollisuuteen.

Jos tietojenantovelvollisuus kuitenkin on epä- selvä eikä tietojen saamisen lykkääminen aiheu- ta hukkaamisvaaraa tai muutoin olennaisesti vai- keuta täytäntöönpanoa, ulosottomiehen on asianmukaisuuden vaatimusta koskevan 1 luvun 19 §:n periaatteiden mukaisesti lykättävä tieto- jen antamista tai uhkasakon asettamista ja siten

mahdollistettava muutoksenhakuoikeus ilman riskejä. Tuomioistuimen asiana on harkita, kes- keytetäänkö täytäntöönpano tietojenantovelvol- lisuuden osalta vai ei.

79 §. Maksettavaksi tuomitsemisen edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko voi- daan tuomita maksettavaksi, vaikka uhkasakon asettamista koskeva ulosottoperuste ei ole lain- voimainen.

Valiokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään valiokunnan edellä 3 luvun 77 §:ään esittämästä muutoksesta johtuva lisäys, jonka mukaan tuo- mioistuin voi tuomita uhkasakon odottamatta ulosottomiehen asettamispäätöksen lainvoimai- suutta. Uhkasakon teho pakkokeinona edellyt- tää tätä.

83 §. Henkilöön kohdistuvat voimakeinot. Py- kälän nojalla ulosottomies saa käyttää kohtaa- mansa vastarinnan murtamiseksi tarpeellisia voimakeinoja pykälässä säädetyin rajoituksin.

Eduskunta on 30.1.2003 hyväksynyt rikos- lain yleisten oppien uudistamiseksi lain rikos- lain muuttamisesta (HE 44/2002 vp — LaVM 28/2002 vp). Lakiin sisältyy voimakeinojen käy- tön liioittelua koskevat uudet säännökset. Kun rikoslain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ennen ulosottolain muutosta, valiokunta ehdot- taa, että henkilöön kohdistuvia voimakeinoja koskevaan pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa on viittaus mainittuihin rikoslain säännök- siin.

87 §. Takaisinsaantikanne ulosottoasian vireil- läolon jälkeen. Pykälä koskee takaisinsaanti- kanteen vireillepanoaikaa. Pykälän 2 momentin mukaan määräaika alkaa, kun osituskirja anne- taan tuomioistuimeen.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen ulos- ottolakiin on tehty muun lainsäädännön muutta- misesta johtuva muutos, jonka mukaan ositus- kirjaa ei nykyään anneta tuomioistuimeen vaan maistraattiin. Valiokunta ehdottaa, että moment- ti muutetaan vastaamaan tätä 1 maaliskuuta 2002 voimaan tullutta lakia (930/2002).

91 §. Tietojen antaminen hakijalle. Pykälässä säädetään siitä, mitä tietoja ulosottomies saa an- taa hakijalle.

Valiokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi edellä 3 luvun 73 §:ään tehtyjen tarkistusten joh- dosta, jotta pykälät ovat sopusoinnussa keske- nään. Pykälään tehtävien muutosten tarkoitukse- na on toisaalta turvata hakijan riittävä tietojen- saanti ja toisaalta estää se, ettei kiertotietä rikota todistamiskieltosäännöksiä tai ihmisoikeusperi- aatetta, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse saat- taa itseään syytteen vaaraan.

100 §. Pieni jäännössaatava. Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä raha- määrästä, jota pienemmän määrän ulosottomies saa jättää perimättä.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnos- saan, että ulosottolakiehdotukseen sisältyvät asetuksenantovaltuudet ovat ongelmallisen avoimia perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisäl- tyvän säännöksen kannalta. Sen mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä perustuslain mukaan muuten lain alaan kuulu- vista asioista on säädettävä lailla. Ehdotetut val- tuudet koskettavat velkojan oikeutta saada ulosotossa kertyneistä varoista suorituksia, min- kä vuoksi valtuussäännöksiä on välttämättä täy- dennettävä asetuksenantajan harkintavaltaa ra- joittavin maininnoin esimerkiksi säännöksissä tarkoitettujen määrien vähäisyydestä.

Asetuksenantovaltuuden täsmentämiseksi va- liokunta ehdottaa pykälän tarkistamista siten, että perimättä jätettävän jäännössaatavan tulee olla vähäinen.

4 luku. Ulosmittauksesta

15 §. Pykälän uuden 2 momentin mukaan ulos- ottomies voi antaa hakijalle estetodistuksen ar- vioituaan, ettei velallisen omaisuudesta kerry valtioneuvoston asetuksella säädettävää vähim- mäismäärää. Momentin tarkoituksena on estää sellaisten saatavien kerääntyminen ulosottoon, joille olisi tulossa mitättömän pieni jako-osa.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt säännöstä ongelmallisen avoimena perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän säännöksen kannalta.

Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttiin lisä- tään sana "vähäinen", jolla määritellään vähim- mäiskertymän määrä. Valiokunta on edellä eh- dottanut 3 luvun 100 §:ään vastaavaa muutosta.

6 luku. Ulosmittauksesta kertyneitten varain tilityksestä ja jakamisesta

23 §. Pykälän 1 momentti koskee vähimmäis- kertymävaatimusta tilityksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tätä py- kälää on arvosteltu perustuslain 80 §:n kannalta.

Säännöksen tarkentamiseksi lakivaliokunta eh- dottaa, että myös tähän momenttiin lisätään sana

"vähäistä". Muutos vastaa edellä 3 luvun 100 §:n ja 4 luvun 15 §:n kohdalla ehdotettua.

Voimaantulosäännös

Hallituksen esityksen mukaan laki tulee voi- maan 1.3.2003. Voimaantuloaika on kytketty kiinteästi ulosoton valtakunnallisen tietojärjes- telmän käyttöönottoon niin, että uudet säännök- set eivät voi tulla voimaan ennen tietojärjestel- män käyttöön ottoa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan tietojärjestelmän käyttöön ottaminen kuitenkin viivästyy yhdellä vuodella. Tämän vuoksi valiokunta on muuttanut voimaantulo- säännöksen 1 momentissa olevan voimaantulo- ajan 1 päiväksi maaliskuuta 2004.

Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta katsoo, että 3 momentissa olevia lama-ajan ulosottoperusteiden täytäntöönpano- kelpoisuutta koskevia säännöksiä ei voida muut- taa. Sen vuoksi momentin määräpäivä säilyte- tään ennallaan, jolloin 1 maaliskuuta 1993 tai sitä ennen annetut ulosottoperusteet ovat menet- täneet merkityksensä ulosottoperusteena saata- van luonteen mukaan joko maaliskuun alusta vuonna 2008 tai vuonna 2013.

Voimaantulosäännöksen 3 momentissa oleva viittaus lain 2 luvun 24 ja 25 §:ään on uuden 26 §:n takia muutettava viittaukseksi kaikkiin näihin pykäliin.

Voimaantulosäännöksen 4 momentin ensim- mäiseen virkkeeseen ehdotettu säännös, jonka mukaan 3 luvun 5 §:n 2 momenttia sovelletaan vasta 1 päivästä tammikuuta 2004, käy lain voi- maantulon myöhentymisen vuoksi tarpeetto-

maksi. Valiokunta ehdottaa virkkeen poistamis- ta.

2. Laki verojen ja maksujen perimisestä ulos- ottotoimin annetun lain 2 ja 3 §:n muuttami- sesta

2 §. Pykälän mukaan ulosottolakia sovelletaan myös julkisoikeudellista saamista koskevassa ulosotossa, jollei tässä laissa tai sen nojalla an- netussa valtioneuvoston asetuksessa toisin sää- detä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa pykä- lään sisältyvää toissijaisuuslauseketta pidetään harhaanjohtavana, koska siinä viitataan mahdol- lisuuteen antaa asetuksella ulosottolaista poik- keavia säännöksiä. Sen vuoksi viittaus on pois- tettava pykälästä.

Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälästä pois- tetaan sanat "tai sen nojalla annetun asetuksen".

3 §. Pykälän mukaan saamisen ulosottoa hae- taan ulosottolain 3 luvussa säädetyllä tavalla. Li- säksi pykälässä on hakemusasiakirjoja koskevia täydentäviä säännöksiä.

Valiokunta ehdottaa, että pykälää täydenne- tään uudella 2 momentilla, jonka mukaan raha- tai luottolaitos, perimisliike tai muu asiamies ei voi veronulosottoasiassa esiintyä velkojan toi- meksiannosta hakijana. Säännös on nykyisin ve- roulosottoasetuksen 2 §:ssä. Kun kysymyksessä on oikeusturvan kannalta tärkeä säännös, valio- kunta katsoo, että se on edelliseen 2 §:ään teh- dyn muutoksen johdosta nostettava lakiin.

Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännöksen 1 momenttiin muute- taan lain voimaantuloajaksi 1.3.2004.

3. Laki määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun ase- tuksen 1 §:n muuttamisesta

Eduskunta on 11.1.2003 hyväksynyt hallituksen esityksen HE 178/2002 vp nojalla lain velan vanhentumisesta, jonka on tarkoitus tulla voi- maan vuoden 2004 alusta. Vanhentumislailla ku-

motaan 3. lakiehdotuksessa tarkoitettu vanhen- tumisasetus.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotus hylä- tään tarpeettomaksi käyneenä.

Valiokunta kiinnittää huomiota uuden van- hentumislain siirtymäsäännökseen, jonka mu- kaan lain voimaantullessa velan vanhentuminen keskeytyy lain 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vi- reillä. Vireillä olevassa ulosottoasiassa edellyte- tään kuitenkin lisäksi, että velalliselle on ilmoi- tettu velkojan vaatimuksesta tai että vanhentu- minen on muulla tavoin katkaistu ulosottome- nettelyssä ennen kuin velka muutoin vanhentuu.

Ulosottoasiassa vanhentumisen katkeaminen ei siten ole automaattista.

4. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudes- ta annetun lain 11 ja 24 §:n muuttamisesta 24 §. Salassa pidettävät viranomaisen asiakir- jat. Pykälän 1 momentin 23 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännökset, jotka koskevat muun kuin ulosottorekisteriin talletetun ulosottoviran- omaisen asiakirjan julkisuutta. Sen mukaan sa- lassa pidettäviä olisivat asiakirjat, jotka sisältä- vät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisva- rallisuudesta taikka tuen tai etuuden perusteena olevista tuloista ja varallisuudesta taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaan- sa.

Tarkoituksena on, että julkisuuslain säännös koskee sellaisten tietojen saamista, joita tarvi- taan ulosottotoimitusten ja ulosottomiehen toi- mien lainmukaisuuden kontrollointiin. Sen si- jaan luonnollista henkilöä koskevien velallistie- tojen julkisuus rajoittuu niihin yleisöjulkisiin to- distuksiin, joita ulosottolain 1 luvun 31 §:ssä tar- koitetaan.

Valiokunta ehdottaa po. salassapitosäännök- sen sanamuodon selkeyttämistä, jotta saadaan ehdotettua yksiselitteisemmin ilmaistuksi se, että tietoja koskevat samat salassapitosäännök- set siitä riippumatta, ovatko tiedot ulosottorekis- terissä vai muussa asiakirjassa. Lainkohdassa säilytetään nimenomainen säännös siitä, että