Muinaisuuden metropolista
nykypäivään
Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma
Saija Silén
Pohjoisen Keski-Suomen Toiminnallinen Kulttuuriympäristö (POTKU-) hanke Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007
Saija Silén
Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma
Muinaisuuden metropolista
nykypäivään
Sisällys
Pohjoisen Keski-Suomen Toiminnallinen Kulttuuriympäristö (POTKU) -hanke Taitto: Saija Silén
Kuvat: Juha Moilanen (JM), Saija Silén (SS) POTKU -hanke
Liisa Bergius (LB), Maija Mussaari (MM) ja Anne Yli-Olli (AYO) Keski-Suomen ympäristökeskus Miikka Kumpulainen (MK, muinaismuistot) Keski-Suomen museo
Kannen kuva: Saija Silén uimakivi
Pienet kuvat: Anna Naukkarinen, Saija Silén, Nina Äijälä, Juha Moilanen
Julkaisun kartat: Genimap Oy lupa L4659/02, Maanmittauslaitos lupa nro: 7/MYY/07 Painopaikka: Edita Prima, Helsinki 2007
Alkusanat... 1
Maiseman muotoutumisen aika... 3
Muinaiset vesistöt Pihtiputaalla... 4
Muinaisuuden metropoliksi... 5
Pihtiputaan kiinteät muinaisjäännökset... 6
Merkintöjä Pihtiputaan ajasta ja elämästä... 20
Pihtiputaan rakennusperinnön juuret ... 25
Metsäpitäjän hirsikirkko ... 34
Opintiellä ja seurantaloilla ... 38
Metsien kultaa, tervaa ja honkaa... 44
“ Ei tiiä Koliman kovvuutta, Keiteleen keinoja...” 48
Mahdollisuuksia ja muutoksia... 53
Modernin ajan muotokieltä puussa ja kivessä... 58
Mansikkapaikkoja ja vallanmetsiä... 60
Kulttuurimaiseman kasvot ... 65
Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma... 70
Tukea kulttuuriympäristön hoitoon ... 74
Lähteitä ja lisätietoa ... 76
Alkusanat
1
Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma tutustuttaa meidät Pihtiputaan kulttuuriympäristön osa-alueisiin: muinais- muistoihin, kulttuuri- ja perinnemaisemiin sekä rakennuksiin. Voimme lukea meitä ympäröivästä maisemasta sen historialliset kerrokset, näemme siinä meitä edeltäneiden sukupolvien työn ja käsiemme jäljen. Kulttuuri- ympäristön tehtävä on osoittaa meille joka päivä paikkamme tässä historiallisessa jatkumossa.
Pihtiputaan kunta osallistui Keski-Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Pohjoisen Keski-Suomen Toimin- nallinen Kulttuuriympäristö (POTKU)-hankkeeseen, joka toimi vuosina 2006-2007 tavoitteenaan maaseudun kult- tuuriympäristön ja kylien kehittäminen. Hankkeen päärahoituksesta vastasi Keski-Suomen TE-keskuksen maaseu- tuosaston Euroopan Unionin Maaseudun Ohjaus- ja Tukirahasto (EMOTR). Lisäksi hankkeeseen osallistui kolme muuta kumppanikuntaa: Kinnula, Saarijärvi ja Viitasaari. Lisäksi toimintaa ovat tukeneet useat yhteistyöyritykset.
Pihtiputaan kunta valitsi POTKU-hankkeen painopisteiksi muinaismuistot sekä Putaanportti- Variskylä alueen kulttuuriympäristökohteiden kehittämisen. Näiden painopisteiden myötä hankkeen toiminta keskittyi erityisesti muinaisjäännöskohteisiin liittyvän tiedon lisäämiseen ja hyödyntämiseen sekä Kumpulan kiinteistön kehittämis- suunnitelman laatimiseen huomioiden erityisesti alueen läheisyyteen sijoittuvat muut kulttuuriympäristökohteet, jotka voisivat tukea Pihtiputaan kulttuurimatkailua. Kumpulaan tehtiin erillinen kehittämissuunnitelma, jonka tu- loksista tehty on yhteenveto julkaisun osiossa ”Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma”. Kokonaisuudessaan ra- porttia voi tiedustella Pihtiputaan kunnasta tai Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Muinaismuistojen merkitys Pihtiputaalle tuli esiin hanketyön aikana. Pihtiputaalla on tehty eniten muinaisjäännöslöytöjä koko Keski-Suomen alueella ja niitä tehdään koko ajan lisää- tämä aineisto täydentyy jatkuvasti. Pihtipudasta ei suotta ole kutsuttu
”Kivikauden pääkaupungiksi”. Luontaisena painopisteena kulttuuriympäristön hoidossa tuli esiin jälleenraken- nuskausi, jolla on ollut merkittävä vaikutus Pihtiputaan kulttuurimaisemaan. Onhan täällä kolme valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema-aluetta, joiden arvot perustuvat erityisesti sotien jälkeiseen pika-asutusmaisemaan sekä sen tyyppipiirteisiin.
Julkaisu on POTKU-hankkeen loppuraportti ja samalla myös Pihtiputaan kulttuuriympäristön kehittämisohjelma.
Julkaisussa tarjotaan myös tietoa kulttuuriympäristön hoitoon ja säilyttämiseen liittyvistä asioista, joista jokainen meistä voi arkipäivässään toteuttaa. Sen tarkoituksena on antaa suuntaviivoja kulttuuriympäristön hoidolle ja ke- hittämiselle osana elinvoimaista ja viihtyisää elinympäristöä. Taustavärillä olevissa laatikoissa esitellään teemaan liittyviä “tietoiskuja” tai lisätietoja, jotka tukevat tekstin sisältöä tai täydentävät sitä. Merkittävä osa erikoisartikke- iden sisällöstä ovat syntyneet Pihtiputaalla järjestettyjen POTKU-työryhmätapaamisten sekä asiantuntijayhteistyön kautta. Muinaismuistoaineistoja syntyi mm. metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnattu Metsien Kät- köistä- koulutuksessa sekä Pihtiputaan harrastaja-arkeologien kanssa käytyjen maastoretkien kautta sekä Kes- ki- Suomen museon avustuksella. POTKU-hankkeessa tehtiin kymmeniä kohdekäyntejä kohteisiin, avustettiin erilaisten avustuksien hakemisessa ja järjestettiin tai osallistuttiin erilaisiin tilaisuuksiin hankealueella. Näihin tapahtumiin voi tutustua muiden hankkeeseen osallistuneiden kuntien kulttuuriympäristöohjelmissa, jotka ovat saatavissa sähköisessä muodossa osoitteesta: www.ymparisto.fi>keski-suomi>palvelut ja tuotteet> julkaisut>
muut julkaisut. Lisäksi Pihtiputaalta etsittiin mielenkiintoiset kulttuurimatkailukohteet ja esiteltiin ne Kulttuurin Polkuja kulttuurimatkailijan opaskirjassa, joka löytyy myös samaisesta osoitteesta tai sitä voi tiedustella kunnan matkailupalveluista.
Hankkeen työ Pihtiputaalla on toteuttanut maakunnallista kulttuuriympäristöohjelmaa edistämällä kulttuuri- ympäristötietoutta ja kulttuuriympäristön hoitoa. POTKU- hanketta on Pihtiputaalla ohjannut ja kokoontunut POT- KU- työryhmä, jonka jäseninä ovat olleet :Helena Raatikainen, työryhmän puhenjohtaja, Pihtiputaan kunta, Arto Tiainen, Juhani Krook, Pihtipudas-Seura, Ari Kahilainen, Pihtiputaan kunta, Petri Varis, Pihtiputaan kunta, Jorma Toikkanen Pihtiputaan kunnanhallitus, Leila Pekkanen, Pihtiputaan vt.kunnanjohtaja sekä kunnanjohtaja Erkki Nikkilä.
Hankkeen vetäjänä ja julkaisun kokoajana toimi Saija Silén Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi aineistoja hankkeeseen tuottivat vuonna 2006 etnologian pääaineopiskelija Nina Äijälä Jyväskylän yliopistosta ja valokuva- artesaani Juha Moilanen. POTKU-hankkeen ohjausryhmänä toimi Maakunnallinen Kulttuuriympäristöyhteistyöryh- mä ( MAKU ), jossa on edustettuna Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen Liitto, Keski-Suomen museo, Keski-Suomen TE-keskus, Keski-Suomen Tiepiiri, Keski-Suomen ympäristökeskus, MTK Keski-Suomi, Metsähallitus, Metsäkeskus Keski-Suomi, Keski-Suomen kylät ry ja ProAgria Keski-Suomi.
POTKU-hanke kiittää lämpimästi kaikkia hankkeen toteuttamisessa mukana olleita tahoja, talkootyöläisiä ja ra- hoittajia. Hanke ei olisi toteutunut ilman sen toimintaan aktiivisesti ja innovatiivisesti osallistuneita Pihtiputaan POTKU-työryhmän jäseniä- kiitokset Pihiputaan kunnalle sekä Keski-Suomen TE-keskuksen maaseutuosastolle.
Kiitokset myös suuren asiantuntijapanoksen ja tuen hanketyölle antaneille Helena Raatikaiselle Arto Tiaiselle ja Juhani Krookille sekä erityisesti Keski-Suomen museon amanuenssille, arkeologi Miikka Kumpulaiselle. POTKU- hanke haluaa kiittää myös hanketyötä vahvasti tukeneita Liisa Bergiusta, Päivi Halista, Liisa Horppila-Jämsää, Maija Mussaarea Keski-Suomen ympäristökeskuksesta sekä Pirjo Sojakkaa Keski-Suomen museosta ja Seija Tiitinen-Salmelaa Keski-Suomen Metsäkeskuksesta.
Ekologista ja turvallista puunsuojaa - kotimaisella mäntyöljyllä
- Ekopine Wood mäntyöljy kyllästetty puutavara - Ekopine puunsuojaöljyt - MäntyEko mänynestesaippua - Luonnon Pineeni tärpätti - Ekopine Biovoiteluaineet
Ekopinen tuotteista puun mäntyöljykyllästys on ekologinen ja kestävä vaihtoehto korjaus- ja rakennuskohteisiin, jossa puulta vaaditaan kestävyyttä vaihtelevissa kosteusolosuhteissa ja kovassa kulutuksessa. Ekopine Puunsuo- jaöljyt ovat ympäristöystävällinen vaihtoehto puun suojaamiseen ja pintakäsittelyyn erityisesti ulkotiloissa.
Hiekkakiventie 7 90240 OULU Puh. 044-3271 603
www.ekopine.fi ekopine@ekopine.fi
Keski-Suomessa:
JH-Palvelu,Laukaa Puh.040 511 6940 juhani.hyvonen@pp.nic.fi
Kulttuuriympäristön hoidossa mukana
Sisusavusauna on nykyaikainen ja paloturvallinen tapa nauttia savusaunan lempeistä löylyistä. Käsityönä valmistettu, kotimaista laatua oleva hirsirakenteinen Sisusavusauna toimitetaan avaimet käteen pakettina- paikoilleen asennettuna ja täysin kylpyvalmiina. Jokainen sauna valmistetaan yksilöllisesti mittatilauksena asiakkaan toiveiden mukaisesti -kaikissa kokoluokissa. Katemateriaaliksi voi valita esim. turve-, päre-, lauta- tai huopakaton. Sisusavusaunan palosuojausrakenne on testattu Kuopion palo- ja pelastusopistolla. Sisusavusaunan sydän on joutsalaisen Matti Ahosen suunnittelema kiuas. Se on lämmönjakautumiseltaan tasainen, nokeamaton sekä rakenteeltaan paloturvallinen.
- saunasisustuksien suunnittelu- ja toteutus - kiukaiden asennus- ja palosuojauspalvelut - savu- ja muiden saunojen kunnostukset - perinteisten hirsirakennuksien kunnostus - ammattitaitoiset tekijät myös asuin- ja piharakennuksien kunnostusurakoihin sekä sisätilojen remontit
SISUSAVUSAUNA Varastotie, 42100 Jämsä
Kari Vainionmäki Janne Vainionmäki Puh. 040 7310 993 Puh. 050 5167841 www.sisusauna.fi
Meiltä myös:
Sisusavusauna
2
Pihtiputaan maiseman perustan ja sen korkokuvan muo- dostaa ikiaikainen kallioperä, joka syntyi jo lähes 1900 miljoonaa vuotta sitten. Pihtiputaan peruskallio muo- dostuu pääosin syväkivialueesta, jonka kivilajeihin kuu- luvat graniitit, granodioriitit ja kvartsidioriitit. Pienempiä esiintymiä peridoriittia, gabroa ja dioriittia klytyy myös kunnan alueelta. Pihtiputaan kuuluisin kivilaji on kui- tenkin Virkamäen kiilleliuske, josta on tullut suosittua mm. rakennuksien kivipinnoitteena. Kallioperä on rik- konainen, siinä on halkeamia, murtumia ja ruhjeita, joita mannerjäätikkö sulaessaan kulutti. Pihtipudasta halko- vat luode-kaakko-suunnassa kulkevat ruhjevyöhykkeet, jotka näkyvät maisemassa kalliorepeämistä syntyneinä syvänteinä ja kalliojyrkänteinä. Pihtiputaan luonnon- maisema sai nykyiset maisema-piirteensä noin 11 000 vuotta sitten. Tuolloin maa-aloja peittänyt mannerjäätik- kö lähti vetäytymään jääkauden päättyessä ja ilmaston lämmetessä. Samalla se kuljetti mukanaan lohkareita ja rapautunutta kiviainesta. Vuosituhansia kestänyt jään ja veden liikkuminen muokkasi maisemaa ja kalliope- rää; mannerjäätikkö syvensi murroslinjojen laaksoja, tasoitti kalliopintoja ja kuljetti irroittamiaan kiviaineksia, synnyttäen lajiutumattoman maalajin eli moreenin. Kal- liokohoumat kasasivat moreenia paikoin myös jään liik- kumissuunnan mukaisiksi, selänteiksi eli drumliineiksi.
Pihtipudas kuuluu osaksi maamme laajinta drumlii- nialuetta, joka kulkee Etelä-Savosta Keski-Pohjanmaalle luoteis-kaakko-suunnassa. Yksi merkittävä jään sula- misvesien aiheuttama luonnonmuoto Pihtiputaalla ovat harjut. Alueen halkaisevat laaja luode-kaakko-suuntai- nen Pieksämäki-Sievi harjujakso sekä itä-länsi-suuntai- nen Pihtiputaan- Pyhäjärven reunaharju.
Mannerjään vetäydyttyä valtaosa vapautuneesta maas- ta oli veden peittämää. Ensimmäisen sisämeren eli Yoldianmeren ollessa Pihtiputaan paikalla noin 11 000 vuotta sitten, näkyvissä olivat vain nykyisin yli 200 metriä merenpinnasta olevat maa-alueet. Ancylusjärvi-vaihe oli makeanveden sisämerivaihe ja tärkeä mm. sisävesika- lojen leviämiselle. Merkittävä muutos maisemassa ta- pahtui, kun maankohoamisen myötä Kärnänkosken kyn- nys kohosi Ancylusjärven pinnan yläpuolelle noin 8 500 vuotta sitten. Muodostui Muinas-Päijänne, joka ulottui Pihtiputaalta Heinolaan saakka. Hieman myöhemmin
Muinais-Kolima yhtyi Päijänteeseen, kun Koliman pinta kohosi Kärnänkosken tasolle. Aikanaan myös Muinais- Saimaan vedet yhdistyivät siihen muutamaksi sadaksi vuodeksi. Muinais-Päijännevaihe päättyi noin 6 000 vuotta sitten. Veden pinta alkoi nopeasti alenemaan ja vesien virtaussuunnat muuttuivat. Sen myötä Vii- tasaaren reitti järvineen ja koskinen sai muotonsa, noin 6 300– 5 800 vuotta sitten. Viitasaaren reitti kulkee Muurasjärveltä Alvajärven kautta Heinäjokea myöten Kolimaan. Kolimasta jatketaan Kärnä-Kymönkoski koskireittiä myöten Ylä-Keiteleelle. Näiden eri ajan- jaksojen muinaisrannat voidaan erottaa maisemasta erilaisina reunadeltoina, rantavalleina, terasseina, törmärantoina, huuhtoutumisrajoina ja kivivöinä. Ne sijoittuvat kulloisenkin vaiheen rantakorkeuksille. Noin 700 eKr. ja alkoi nykyisen kaltainen subatlantillinen il- mastovaihe, joka on suosinut havumetsille luonteeno- maisia lajeja. Myös alueen suokasvillisuus sai nykyiset kasvillisuustyyppinsä tuolloin.
Nykymaisema
Pihtiputaan maisemaa leimaavat nykyisinkin runsaat metsät ja vesistöt. Kunnan kokonaispinta-ala on 1.248 km2, joista vesistöjen osuus on 171 km2. Vesistöt muo- dostuvat yli kahdestasadasta lammesta ja järvestä, Joet ja purot ovat myös keskeinen osa maisemaa, Koli- ma-järvi yhdistää alueen vesistöt Viitasaaren reittiin.
Pihtipudas kuuluu maisemamaakuntajaossa kahden maisemamaakunnan alueelle: Suomenselän alueeseen ja Itäiseen Järvi-Suomeen, tarkemmin sanottuna Keski- Suomen järviseutuun. Molemmat maisemamaakunnat on lisäksi jaettu pienempiin osa-alueisiin niiden tyypil- lisien ominaisuuksien mukaisesti (ks. kulttuurimaise- ma-osuus). Kasvillisuusvyöhykkeet Pihtiputaalla ovat jakautuneet sekä Suomenselän alueen keskiboreaali- siin että Itäisen Järvi-Suomen eteläboreaalisiin kasvil- lisuusvyöhykkeisiin. Maaperän karuus, korkeusvaihtelut ja savikkojen vähyys ovat luoneet omanlaisen maaseu- tumaiseman, jossa on niin itäisiä kuin läntisiäkin vai- kutteita. Edellytyksenä asutuksen leviämiselle on ollut yhteys vesistöihin sekä runsaat kaskimaat.
Talvimaisemaa Ilosjoelta (SS)
Maiseman muotoutumisen aika
3
Muinaiset vesistöt Pihtiputaalla
4
Yllä oleva kartta esittää Muinaispäijännettä Pihtiputaalla noin 8300 vuotta sitten. Monin paikoin on yhä nähtävissä Muinais-Päijänteen rantavallit. Huomattava on, ettei kartassa selkeästi ilmene Elämäjärven ja muiden yhä olemas- saolevien pienempien järvien muinainen jokiyhteys Muinaispäijänteeseen. Kartta: Juha Romula, Keski-Suomen ympäristökeskus, karttaa täydentänyt amanuenssi Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen Museo.
Ancylusjärvi laajimmillaan, n. 9000 vuotta sitten Nykyiset vesistöt
Kuva 1. Muinaispäijänne Pihtiputaan keskustassa. Kuva 2. Kampakeramiikan ajan vesistöt Pihtiputaan keskustassa.
Kuva 3. Kivi-ja pronssikauden taitteen vesistöjen rannat Pihtiputaan keskustassa. Kaikki kartat tehnyt amanuenssi, arkeo- logi Miikka Kumpulainen, Keski-Suomen museo.
Maankohoamisen seurauksena Yoldiameri muuttui An- cylusjärveksi noin 9 400 vuotta sitten. Esimerkiksi Päi- jänne oli aluksi Ancylusjärven lahti. Jääkauden jälkeiset maisemat olivat varsin toisenlaiset kuin nykyiset- vain muutama saareke maata pilkoitti Pihtiputaalla 9 000 vuotta sitten, Ancylusjärven aikana. Tuolloin Suo- menselän korkeimmat alueet Pihtiputaan länsiosissa sekä Itäisen Järviseudun kulmaus Savon rajalla oli näkyvissä veden pinnan yläpuolella. Näitä olivat esim- erkiksi Liitonmäen ja Korppisen kylien ympäröimät ylän- köalueet, jotka kohovat laajoilta alueilta pääosin yli 200 metrin korkeuteen. Ilmasto oli Ancylusjärvivaiheen alus- sa kylmä preboreaalinen, mutta suurimman osan ajasta suunnilleen nykyisen kaltainen tai hieman kylmempi ns.
boreaalinen ilmasto.
Muinaisuuden metropoliksi
Pihtipudas sijoittui hyvien vesikulkuväylien varteen ja oli kaikin puolin suotuisaa aluetta eri suunnista vaeltavalle väelle. Noin 10 000 vuoden takaa ovat ensimmäiset merkit ihmistoiminnasta maassamme, sinne saakka yltävät myös näiden seutujen historia. Esihistoriallisen ajan vaeltavat pyyntikansat elivät luonnon ehdoilla, har- joittaen kalastusta, metsästystä ja luonnonantimien keräilyä. He elivät todennäköisesti pienissä yhteisöissä, jotka liikkuivat seuduilla pyyntikulttuuriin liittyvän vuo- tuiskierron mukaisesti. Asuinpaikkaa vaihdettiin elan- non hankkimisen myötä, apajapaikalta toiselle. Reitin varrelle syntyi useita leirimäisiä asuinpaikkoja, jotka rakennettiin yleensä vesistöjen rannoille, etelään viet- täville ja päivänpuoleisille hiekkamaille.
Pihtiputaan vanhimmasta asutuksesta ja kivikautisen ajan (n. 8600 eKr.-1500 eKr.) elämästä kertovat ki- vikautiset asuinpaikkalöydöt. Ne sijaitsevat vesistöa- lueiden, kuten Muurasjärven, Alvajärven ja Koliman rantamailla. Asuinpaikkalöydöksiä on tehty koko kun- nan alueelta, mutta ne keskittyvät pääosin vesireittien ja harjujaksojen lähistöille. Kivikautinen asuinpaikka on nykyihmiselle vaikeasti havaittavissa, se usein näyttäy- tyy vain laakeana painanteena maassa- jos sitäkään.
Vasta maanpinnan rikkouduttua voidaan nähdä ihmis- toiminnan synnyttämää ns. kulttuurimaata tai vaikkapa ladottu kivilieden pohja. Ne paljastuvat usein tarkem- massa arkeologisessa tutkimuksessa tai maan muutoin rikkouduttua esimerkiksi äestettäessä. Ns. kulttuuriker- ros kivikautisella asuinpaikalla on käytännössä noin 40- 60 senttimetrin syvyydessä.
Asuinpaikoilta löydetään myös merkkejä esihistorial- lisen ajan arkipäiväisestä elämästä. Nämä löydökset ovat usein palanutta luuta eli ruokajätöksiä, työvälinei- den valmistamisessa syntyneitä kvartsi-iskoksia tai kivi- työkaluja. Näitä kutsutaan irtolöydöiksi. Pihtiputaalla on otettu talteen runsaasti maamme ensimmäisen kulttuurivaiheen, Suomusjärven kulttuurille, tyypillisiä esinemuotoja. Niitä ovat mm. poikkiteräiset kivikirveet, kaarevaselkäiset kourutaltat, suppiloreikäiset pallonui- jat ja liuskeesta tehdyt isot keihäänkärjet ja pienet nuo- lenkärjet. Yksittäisiä esinelöytöjä on tehty muualtakin kuin asuinpaikkojen läheisyydestä, niitä on noussut e- siin mm. rantapeltoja muokatessa. Kampakeraamiselta ajanjaksolta, n. 5 100 eKr.- 2 800 eKr löydöksinä ovat
Koivukankaan kivikautinen asuinpaikka keskellä metsätyömaata (SS)
myös erilaiset saviesineiden kappaleet. Tämä ajanjakso oli Pihtiputaalla myös kivikautisen asutuksen näkökul- masta “huippuaikaa”, sillä juuri kampakeraamiselle ajalle ajoitettuja asuinpaikkalöydöksiä on tehty eniten.
Tosin on muistettava, että rajanveto eri kulttuurikerros- tumien välillä voi olla vaikeaa, joten yleensä riittänee kun puhutaan kivikaudesta yleisesti. Mielenkiintoi- nen tieto on, että vanhimmat merkit viljelykulttuurista Pihtiputaan aluella ovat jo kivikauden lopulta, ajalta noin 2 000 eKr. Niemenharjun alueelta on tehty siitepö- lyanalyysi, joka kertoo ohran kaskiviljelystä alueella.
Pronssi- ja rautakausi
Esihistoriallinen ajanjakso pitää sisällään kivikauden lisäksi pronssikauden (1500 eKr.-500 eKr.) sekä rau- takauden (500 eKr.-1 300 jKr.). Kivikauteen verrattuna, on pronssi– ja rautakautisia muinaisjäännöslöytöjä tehty vähäisempi määrä. Varhaismetallikauden löydöksiä ovat Madenevan ja Majakaarteen löydöspaikat sekä Ly- lynsaaren ja Juntinniemen asuinpaikkalöydöt. Näkyvim- mät merkit metallikausien elämästä ovat kivistä kootut röykkiöhaudat eli lapinrauniot. Vanhimmat röykkiöhau- dat sijaitsivat usein näköalapaikoilla korkeilla kallioilla, lähellä vesistöjä. Ne ovat liittyneet ainakin osin paka- nallisen ajan sosiaalisiin tapoihin sekä hautauskäytän- töihin, tuolloin käytössä oli pääosin polttohautaus.
Vanhimmat lapinrauniot on ajoitettu pronssikaudelle, useimmat niistä on rautakautisia. Kaikkia röykkiöitä ei ole pystytty ajoittamaan, lapinraunioita on tähän men- nessä löydetty vajaa kymmenkunta Pihtiputaalta. Osa rautakauden kulttuurista kertovista jääneistä on vai- keasti ajoitettavissa, sillä se sekoittuu osin jo keskiai- kaiseen kulttuuriin. Rautakaudelle tyypillisiä irtolöytöjä ovat tuluskivet, joita on löydetty useita myös Pihtiputaal- ta. Niitä pitivät mukanaan myös kaskenpolttajat keskia- jalla. Muinaisten kansojen elintavoista kertovat osal- taan myös pyyntikuoppa-alueet, joilla saattaa esiintyä jopa kymmeniä pyyntikuoppia. Nämä ketjumaiset tai V:n muotoon tehdyt kuoppa-alueet sijoittuvat usein metsään, maastonmuotojen muodostamaan kapeik- koon vesistöjen lähelle. Pyyntikuoppa-alueita ei voida tarkasti ajoittaa, sillä niitä on käytetty metsästyksessä aina kivikaudelta uuden ajan alkuun saakka, jolloin pyyntikuoppien käyttö metsästyksessä kiellettiin.
5
Oheisessa kartassa on nähtävissä vuoteen 2007 mennessä löydetyt ja Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin merkityt kiinteät muinaisjäännökset Pihtiputaalla. Muinaisjäännöslöytöjen määrä muuttuu uusien löydösten myötä, joten ajantasaisimmat tiedot saa Keski-Suomen museon arkeologilta tai Museoviraston arkeologiselta osastolta.
tekijän huomautukset: Irtolöydöksiä, historiallisen ajan muinaisjäännöksiä tai luokitukseltaan II tai III luokan muinaisjäännöksiä ei ole karttaan merkitty. Kartta-aineisto pohjautuu Ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmään, joka on antanut kohteiden sijaintitiedot kartalle. Kohteiden kuvaukset viereisellä sivulla numerointien mukaisesti.
Kohdetekstit sekä niiden nimitiedot pohjautuvat Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin. Kartan mittakavan vuoksi on myös jouduttu yhdistämään muutamia muinaisjäännöskohteita saman numeron alaisuuteen, sillä ne sijiatsevat niin lähellä toisiaan. Yhden numeron alla voi olla siis useampi muinaisjäännöskohde. Myös paikkojen nimet saat- tavat erota “paikkakunnan nimistä” eli toisin sanoen kohteiden nimeämisessä on käytetty osin mm. karttalehtijakoa tai muita tapoja.
Lähde: Museovirasto, muinaisjäännösrekisteri 2007. Kartta: Genimap Oy ja MML, lupa L4715/02
Pihtiputaan kiinteät muinaisjäännökset
6
90. 78.
91.
8A, 8B 9A, 9B,
9C 10A, 10B,10C
. .
50.
93.
94.
95.
96.
97.
98.
99.
92.
100.
14B.
14 A.
00
42A, 42B
84A,84B
1. Santaharju
Kivikautinen asuinpaikka on peltoalueella Köyhänperän kylässä.
2. Männikkö
Kivikautinen asuinpaikka peltoalueella.
3. Metsälä
Kivikautinen asuinpaikka nykyisellä peltoalueella.
4. Pitkänen
Köyhänperän kylässä sijaitseva kivikautinen asuinpaik- ka on saattanut pääosin tuhoutua tietöissä.
5. Käärmekallio
Käärmekallion laella itärinteen rakkakivikossa sijaitsee esihistoriallinen hautapaikka. Paikalla on hajotetut lap- inrauniot. Pääosa röykkiön kivistä on kasattu kahteen erilliseen kasaan.
6. Karhunpiilonkangas
Iso-Olloven rannalla, Karhunpiilokankaan pohjoiskärjessä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Löy- döt on tehty tuulenkaadoista.
7. Lammintauslehto
Iso-Olloven itäpuolella olevassa niemessä sijaitsee ki- vikautinen asuinpaikka. Paikalla on painanne, joka li- enee asumuspainanne. Löydöt on tehty koekuopasta.
8A. Korkiakangas
Koivujoen länsipuolella, Korkiakankaan eteläisim- mässä kärjessä sijaitsee muinainen saariasuinpaikka.
Paikalla on mahdollisesti myös asumuspainanne. Löy- döt on tehty koepistoista.
8B.Koivujoenhaara
Koivujoen länsipuolella, korkean törmän päällä on ki- vikautinen asuinpaikka, joka sijaitsee Muinais-Päijän- teen lasku-uoman varrella. Löydöt tehty koekuopasta, jossa on lisäksi vahvaa likamaata.
9A. Karhunpiilonpolku
Suon laidassa on esihistoriallinen hautapaikka. Alueel- la on neliskulmaisen muotoinen, osittain hajotettu ki- viröykkiö. Tämän vieressä on toinen epämääräisempi röykkiö, jonka halkaisija on kolme metriä.
9B. Koivukangas
Pitkällä harjulla, soiden keskellä on ajoittamattomia pyyntikuoppia.
9C. Varvasniitynkangas
Muinais-Päijänteen rantavallin yläpuolella sijaitsee ki- vikautinen asuinpaikka. Alueella on nähtävissä vahva kulttuurimaa, ja paikalta on löydetty kvartsi-iskoksia.
10A. Koivujoenharju
Koivujoen länsipuolella, soraharjun laella on kivikauti- nen asuinpaikka. Muinais-Päijänteen lasku-uoman alu- eella. Paikka on osaksi äestyksen rikkoma.
10B ja 10C Koivukangas 1-2
Koivukangas 1 ja 2: Koivukankaan kivikautiset asuin- paikat sijaitsevat pelto- ja niittyalueella Muuraan kylässä. Kivikautiset asuinpaikat ovat lähellä toisiaan.
11. Kortesuo
Ollovenlahden koillispuolella olevalla harjulla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Löydöt on tehty tien penkas- ta. Maantien teko on tuhonnut paikkaa osittain.
12. Rimminharju
Ollovenlahden itäpuolella, Rimminharjun pohjoispäässä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Löydöt on tehty äestetyltä metsämaalta.
13. Kivikko
Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee peltoalueella Muuraan kylässä.
14. Vuohtojärvi 1 ja 2
Vuohtojärvi 1 ja 2 ovat molemmat kivikautisia asuin- paikkoja, jotka sijatsevat nykyisellä viljelysmaalla Muurasjärven kylässä.
15. Keidas
Muurasjärven hiekkaisella niemellä sijaitsee kivikautin- en asuinpaikka. Alueella on hiekanottokuoppia.
16. Halmeniemi
Muurasjärvellä, hiekkaisella niemellä sijaitsee ki- vikautinen asuinpaikka.
17. Sikosaari
Muurasjärven Sikosaaressa on yhden ketjun pyyn- tikuopasto, jossa on 29 kuoppaa. Koko saari on muinaisjäännösaluetta.
18. Humalaniemi
Muurasjärven koillisrannalla, korkealla törmällä sijait- see kivikautinen asuinpaikka. Löydöt on tehty hiekan- ottopaikalta ja tieleikkauksesta. Kohde on ehkä koko- naan tuhoutunut.
19. Marjoniemi
Muurasjärven koillisrannalla, Muinais-Päijänteen ran- tapalteen takana sijaitsee kivikautinen asuinpaikka.
Löydöt on tehty törmän takaa, tien molemmin puolin.
Paikka on muinainen saariasuinpaikka.
20. Auhtola
Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee peltoalueella Muurasjärven kylässä.
21. Rimpisuo
Kivikautinen asuinpaikka on pelto- ja laidunniittyal- ueella Raudanjärven kylässä.
22. Teini
Kivikautinen asuinpaikka peltoalueella.
23. Raudanjoenkangas
Harjun luoteisrinteessä olevalla kangasmetsän tasan- teella 10 metrin päässä toisistaan on kaksi matalaa, esihistoriallista pyyntikuoppaa.
24. Pitkäsaari
Kapean saaren pohjoispäässä on lapinraunio, jonka halkaisija on 3,5 metriä ja korkeus 0,6 metriä. Lapin- raunion läpi kulkee polku.
7
Polku Pyyntömiesten pyhille paikoille (Pohjoisen Keski-Suomen lu- ontoreitistöhanke) opastaa tälle suurelle kivelle, Imarrekivelle Har- juntakasen suojelualueella. Paikka on voinut olla merkityksellinen muinaiselle pyyntökulttuurin ihmisille, sen vieressä sijaitsee suuri rakkakivialue. (SS)
25. Peukaloisenkangas 1-4
Peukaloisenkankaan muinaisjäännösalue sijaitsee Pihtiputaan pohjoisosassa, Muurasjärven kapean eteläpohjukan itärannalla, Muurasjärven ja Alvajärven välisen joen rajalla. Alueella on näkyvissä noin kilome- trin pituisella ja 700 metrin levyisellä useita selvästi erottuvia terassimaisia muinaisia rantavalleja. Maas- tossa selkeämmin nähtävissä ovat muinaisrantojen ran- tavallit. Peukaloiskankaalla on siis erittäin laaja, monen ikäisten muinaisjäännösten alue, jolla on merkittävyyttä kokonaisuutena sisämaan asutuskulttuurin historiasta.
Alue on valtakunnallisesti arvokas muinaismuistojään- nösalue. (Kohteeseen liittyy myös kivikautinen asuin- paikkalöytö, numero 93)
Paikalla on noin 400, ilmeisesti eriaikaisen hankaiden eli peuran pyynnissä käytettyjen pyyntiaitojen aukkoihin kaivettujen kuoppien jäänteet. Pääosa kuopista lienee pyyntikuoppia. Joissain kuopissa on merkkejä hiilen- poltosta. Jotkut vahvan turve- ja sammalkerroksen peittämistä painanteista ovat mahdollisia hiilimiiluja.
Osa kuopista on selkeinä riveinä, osa hajanaisempana alueella. Alimmille terasseille on tehty myös asuinpaik- kalöytöjä.
26. Karankajoensuu 1 ja 2
Karankajoensuu 1 Alvajärven pohjoispäässä, jok- isuun pohjoispuolisella mäellä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Paikalla on mäntyvaltaista sekametsää, ja maa-aines on kivistä hiekkamaata. Löytöjä on tehty koekuopista.
Karankajoensuu 2 Alvajärven pohjoispäässä, jokisuun luoteispuolisella mäellä sijaitseva kivikautinen asuin- paikka on mahdollisesti tuhoutunut.
27. Lahdentaus
Alvajärven pohjoispäässä, viljelyaukealla sijaitsee ki- vikautinen asuinpaikka. Paikka on ollut viljelysmaata, joka nyt on kesantona ja metsitetty. Paikalta on tehty havaintoja palaneiden kivien keskittymistä. Asuinpai- kka on ilmeisesti lähes kokonaan tuhoutunut viljelyk- sessä.
28. Alvajärven urheilukenttä
Alvajärven taajamassa, urheilukentän koillispuolella si- jaitsee kivikautinen asuinpaikka.
29. Karjasillankangas
Raudanjoen itäpuolella on esihistoriallisia pyyntikuop- pia. Soranotto on rikkonut harjun eteläosaa, mutta luoteeseen kääntyvällä pohjoisosalla on kapean harjun laella rivissä näkyvissä ainakin seitsemän selkeästi erottuvaa pyyntikuoppaa. Kuopat sijaitsevat kes- kimäärin 4- 6 metrin päässä toisistaan. Pyyntikuoppien ajoitus on epävarmaa.
30. Majaniemi asuinpaikka
Alvajärven pohjoisrannalla, hiekanottopaikalla sijaitsee kivikautinen muinaisjäännösryhmä. Asuinpaikka ja pu- namultahaudat ovat tuhoutuneet ehkä kokonaan.
31. Riihijoki
Alvajärven koillispäässä, etelälounaaseen viettävällä pellonrinteellä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Alue on viljelyn sekoittama ja asuinpaikka huonosti havain- noitavissa.
32. Majaniemi pyyntikuopat
Majaniemessä sijaitsee kolme rautakautista/histo- riallisen ajan pyyntikuoppaa lähellä vesirajaa. Kahta kuopista on myöhemmin “laajennettu” hiekanotossa, mutta kolmas kuoppa on koskematon.
33. Pilkkamäki 1 ja 2 –
Pilkkamäki 1 Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Alva- järven koillisosassa, Muinais-Päijänteen korkeimman törmän yläpuolisella tasanteella. Harvahkossa, hoid- etussa mäntymetsässä on tuulenkaatoja, joista on löy- tynyt isoja palaneita luunmuruja.
Pilkkamäki 2 Alvajärven koillisosassa länsirinteellä, pellon yläpuolisella tasanteella on kivikautinen asuin- paikka, jossa kasvaa nuorta metsää loivalla törmällä.
Löytöjä on tehty koekuopista.
34. Säkkilahti
Kivikautinen asuinpaikka, josta löydetty asuinpain- anteita Alvajärven pohjoispäästä muinaiselta rant- atörmältä.
Arkeologi Miikka Kumpulainen seisoo yhdessä Peukaloisenkankaan pyyntikuopista Metsien Kätköistä- koulutuksessa. (SS)
8
35. Mökkiniemi
Alvajärven pohjoisrannalla, muinaisen matalan rant- atörmän päällä on kivikautinen asuinpaikka. Maaperä on hienoa, tasarakeista hiekkaa ja paikka mäntymetsää.
Koekuopista on tehty löytöjä, ja maastossa on havait- tavissa mahdollinen asumuspainanne.
36.Häyhtiönjoki
Alvajärvi-Häyhtiönjoki on Alvajärven pohjoisrannan tuntumassa itärinteessä on kivi- ja tai pronssikautinen asuinpaikka, josta on tuulenkaadoista tehty löydöksiä.
37. Koirainsaari
Saaren itärinteellä on läpimitaltaan 3 - 4 ja 1,5 - 2 metriä olevat lapinrauniot, varhaismetallikautiset hau- tapaikat. Röykkiöitä on pengottu ja esihistoriallisuus on epävarmaa.
38. Alvajärven Hämeensaari ja Alvajärven Hämeen- saari 2
Alvajärven Hämeensaari Ajoittamaton pienehkö lato- mus sijaitsee saaren eteläpäässä, osittain kalliolla.
Röykkiöstä jäljellä vain rippeet.
Alvajärven Hämeensaari 2 Saarella on palvontapaik- ka. Alueella on iso maakivi, jota perimätieto pitää uhrikivenä. Kiven päällä on halkaisijaltaan 60 cm kuop- pa, joka on noin 30 cm syvä. Kuopan pohja on tasoitettu tikkaamalla. Maakiven ympärillä on noin kahdeksan metriä halkaisijaltaan oleva kivikehä. Kivestä noin 20 metriä länteen on pieni lehmuslehto.
39. Raudanjokisuu
Saanijärvi-Raudanjokisuu Saanijärven luoteisrannalla, harjun loivalla etelärinteellä sijaitsee kivikautinen asuin- paikka. Maasto on hiekkapohjaista mäntymetsää, jonka maata tukkivarastot ovat hiukan rikkoneet. Alueelta on tehty löytöjä koekuopasta.
40. Juntinniemi
Saanijärven pohjoisrannalla, hiekkaisella matalalla niemellä sijaitsee kivikautinen, mahdollisesti prons- sikautonen, asuinpaikka.
41. Lehtonenänniitty
Ajoittamaton pyyntikuoppa sijaitsee Saanijärven Ait- tosaaren kohdalta noin kilometrin koilliseen. Se on poikkileikkaukseltaan pyöreä ja matala (halkaisija 4 m, syvyys 50 cm). Pyyntikuoppa on pienellä kummulla, jon- ka alapuolella on luonnon niittyjä metsän seassa. Kum- mulla kasvaa nuorta männikköä, jonka vuoksi pyynti- kuoppaa on vaikea havaita maastosta.
42 A. Pöhlökangas
Saanijärven pohjoisrannalla, rantatörmällä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Vieressä sijaitsee Pöhlönran- nan niemi, historiallisen ajan muinaismuisto. Moniperi- odinen alue.
42B. Pöhlönrannan niemi
Täysin ehjä ja sammalen peittämä kiuas sijaitsee Pöhlönrannan kivikautisen asuinpaikan vieressä. Kiuas on törmän päällä. Rakennukseen viittaavia seinälinjoja tai nurkkakiviä ei ole näkyvissä.
43. Alakoski
Rönny Alakoski Saanijärven koillisrannalla, kapean harjun länsipäässä hiekkamaalla sijaitsee kivikautin- en asuinpaikka. Alueen löydöt on tehty koekuopasta.
Asuinpaikka liittyy Pöhlökankaan-Rönnyn ryhmään.
44. Hylkylä
Pihapiirissä ja pellolla on kivikautinen asuinpaikka. Pai- kalta on tehty esine- ja iskoslöytöjä. Maassa on paksut kulttuurikerrokset. Kohde liittyy Rönnyn kylän kampake- raamiseen asuinalueeseen.
45. Rönny
Saanijärven itärannalla, viljelys- ja tonttimaalla sijait- seva ilmeisen suuri Rönnyn kivikautinen asuinpaikka, jonka kokonaislaajuus tuntematon. Alue ulottuu mah- dollisesti metsäänkin. Pöhlökankaan ja Pöhlörannan kohteet kuuluvat mahdollisesti samaan kokonaisuu- teen. Paikalta on tehty löytöjä pitkältä ajalta, esike- raamiselta ajalta kivikauden lopulle.
46. Myllyniemi
Saanijärven rannalla, Myllyniemen pihapiirissä on ki- vikautinen asuinpaikka. Paikalta on tehty esinelöytöjä ja löydetty iskoksia. Maassa on paksut kulttuuriker- rokset. Kohde liittyy Rönnyn kylän kampakeraamiseen asuinalueeseen.
47. Rönny Oritsaari
Rönnyn kylässä on neljä neliskanttisen muotoista eräsi- jaan/kalamajaan kuulunutta kiuasta. Kaikki kiukaat ovat samankokoisia eli noin 1,5 x 1,5 metriä. Yhden ympärillä on näkyvissä seinälinjoja, jonka mukaan talo olisi ollut noin 4 x 4 metriä. Kiukaat sijaitsevat toisiinsa nähden 7 - 10 metrin etäisyydellä. Oritsaari mainitaan vuosien 1552-1554 eräsijaluetteloissa. Alue on kuulu- nut Sääksmäen kihlakunnan, Pälkäneen pitäjän, Luik- kalan Kylän Erkki Heikinpojalle.
48. Kotiranta
Elämäjärvellä sijaitseva rautakautinen röykkiö on maan- alainen raunio, joka on puoliksi tuhoutunut tietöissä.
Ehjä puolikas on vielä näkyvissä, mutta sen päälle on kasattu kiviä pellolta. Röykkiön lounaispuolella metsässä on kolme samanlaista koskematonta maan- alaista röykkiötä, joita ei ole ajoitettu. Kyseessä voi olla viljelys- tai hautaröykkiöt.
49. Siirtola
Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Elämäjärven kylässä.
50. Keto
Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee peltoalueella Elämäjärven kylässä.
51. Leppäkangas
Leppäkankaan eteläreunalla, metsämaalla on ajoit- tamattomia pyyntikuoppia rivissä runsaan 200 metrin matkalla.
9
60. Ainola 2
Saanijärvestä laskevan Saanijoen itärannalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Paikka on maastosuhteiden puolesta pienialainen ja myöhemmän asutuksen osit- tain rikkoma. Paikalta on tehty löytöjä. Vastapäätä si- jaitsevat Virtalan ja Sadinniemen kivikautiset asuinpai- kat. Ainola 1 Inventoinnissa vuonna 1964 havaittiin kivikautisen asuinpaikan tuhoutunut tulisija. Maastoa on muokattu rakentamisen tarpeisiin. Kohde on epä- varma.
61. Kutemainen
Alvajärvelle menevän tien ja valtatie 4:n risteyksen lähellä harjun laella sijaitsee kivikautinen asuinpai- kka. Harjua on leikattu tienteossa, ja paikka on osaksi tuhoutunut.
62. Ohtola
Putaanvirran pohjoisrannalla viljelysmaalla sijaitseva kivikautinen asuinpaikka. Pääosa kohteesta on tont- timaalla ja mahdollisesti tuhoutunut.
63. Koliman Hämeensaari
Pronssi- ja / tai rautakautinen asuinpaikka on pieneh- kön, verrattain korkean saaren metsäisellä lakita- santeella. Paikalla sijaitseva röykkiö on kekomainen ja kasvillisuuden peittämä. Ajoittamaton röykkiö on merkitty peruskarttaan. Kyseessä on ajoittamaton kiu- asröykkiö. Asuinpaikan löydöt ovat kivikauden lopulta tai varhaiselta metallikaudelta, rautakaudelta ja/tai eräkaudelta. Kulttuurikerroksessa on selvästi erottuva stratigrafia: alempi, vanhempi punertava kerros sekä ylempi, nuorempi kerros, joka on musta ja vahvasti hiilensekainen. Paikka on ollut kausiluontoinen pyyn- tipaikka ja leiripaikka.
64. Kunnalliskoti
Niemenharjun itärinteessä, entisen kunnalliskodin ja rannan välisellä entisellä pellolla on kivikautinen asuinpaikka. Vuoden 1964 kaivauksessa siitä löydet- tiin luuta ja liesikiveystä.
65. Ruponlahti
Kivikautinen asuinpaikka 52. Elämäjärvi, Koiravuorenautio
Elämäjärven kylässä on kaksitoista 1800-luvun vilje- lyröykkiötä metsäautotien molemmin puolin. Paikalla on ollut pihapiiri, mutta rakennusten jäännökset ovat jääneet metsäautotien alle.
53. Hiekanlahti
Alvajärven rantatörmässä ja hiekalla on kivikautinen asuinpaikka.
54. Karjalanmäki
Pohjoisniemellä, Kammolankankaan luoteisosassa, laajan hiekanottoalueen reunalla on kivikautinen asuinpaikka. Paikka kuuluu mahdollisesti samaan ryh- mään kuin Pohjoisniemi, Tilkun asuinpaikka.
55. Majakaarre 1 / Kumpulainen ja Majakaarre 2 Majakaarre 1/Kumpulainen: Alvajärven kaak- koispäässä, Pohjoisniemen tyvessä sijaitsee kivikauti- nen asuinpaikka. Paikka on reunoilta metsittynyt hiekkakuoppa, josta on otettu maa-ainesta 1950- ja 1960-luvuilla. Löytöjä on tehty kuopan reunoilta sekä kuopan pohjoispuolelta, joka on Alvajärven vanhan törmän päällä. Löydöt ovat kivikautisia, myöhäiski- vikautisia ja varhaismetallikautisia.
Majakaarre 2: Muinaisjäännösryhmä sijaitsee Alvajär- ven rantatörmällä. Alueella on rakennustöissä osaksi tuhoutuneita, pieniä, matalia röykkiöitä sekä tummaa kulttuurikerrosta. Löydöt ovat varhaismetalli- ja rau- takaudelta.
56. Pohjoisniemi 1 ja Pohjoisniemi 3
Pohjoisniemi 1 : Pohjoisniemen etärannalla, Alvajärven jyrkähköllä rantatörmällä sijaitsee kivikautinen asuin- paikka. Alue on kangasmetsää ja maa hiekka-moree- nia. Koekaivauksessa ei ole löydetty merkkejä asuin- paikasta, joten kohde on epävarma.
Pohjoisniemi 3: Hiekanottoalueen reunalta on löydet- ty pyöreä noin yhden metrin läpimittainen kiveys.
Ympäristön hiekanottopaikkojen reunoilta kerrotaan löytyneen samanlaisia.
57. Madeneva
Pohjoisniemellä, kanavan etelärannalla on erittäin hyvin säilynyt kivikautinen asuinpaikka. Asutus on si- jainnut kapean, suojaisen väylän hiekkaisella eteläran- nalla, mahdollisesti jopa muutaman kilometrin mat- kalla. Alue on laaja ja levittäytynyt molemmille puolille rataa. Paikalla on asumuspainanteita ja kotitarvekuop- pia. Alueelta on tehty runsaasti kivikautisia ja prons- sikautisia löytöjä.
58. Sahinniemi
Lähellä Pihtiputaan keskustaa, Sahinniemessä on pyyntikuoppia, joita ei ole ajoitettu
59. Virtala 2
Entisen Virtalan torpan viljelysmaalla, Saanijoen län- sirannalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Maasto on kivistä moreenia. Paikalla on erotettu 1900-luvun alussa painanteita, joissa on palaneita kiviä. Nykyisin
alue on tonttimaata ja metsää. Jääkauden merkkejä luonoonmaisemassa ovat nämä suuret kivipel- lot, jotka koostuvat siirtolohkareista laajoina aloina. Kuva Muurasjär- ven Susikalliolta (SS)
10
66. Ruponniemi
Ruponniemen kallioisen niemen korkeimmalla koh- dalla sijaitsee esihistoriallinen hautapaikka. Alueella on hajotettu lapinraunio, jonka halkaisija hajotettuna on kuusi metriä.
67. Vaaksianniemi
Pronssi- ja/tai rautakautiset hautapaikat, lapinrau- niot sijaitsevat kalliolla Vaaksianniemen länsiosan korkeimmalla kohdalla. Sijainti on tyypillinen lapin- raunioille. Sammaloituneet ja matalat röykkiöt ovat läpimitaltaan noin neljä ja kuusi metriä.
68. Niemenharju 2
Niemenharjun kaakkoisreunalla, vanhan ranta- törmän päällä sijaitsee laaja kivikautinen asuin- paikka. Alue on osaksi tonttimaata ja tanssilavan ympäristöä, osaksi ehjää kangasmaastoa
69. Niemenharju 1
Niemenharjun lounaisreunalla, viettävällä hiekkai- sella viljelys- ja pihamaalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Paikka on Niemen talon ympäristön harjanteilla. Niemen talo on yksi Pihtiputaan van- himmista asuinpaikoista ja asuttu jo 1400-luvulta lähtien.
70. Riihilahti
Koliman rannassa on kiviröykkiö, jossa on iso laakaki- vi pienien kivien päällä. Tämän pöytäkiven ympärille on kasattu eri kokoisista kivistä kivikehä.
71. Saparoniemi itä, Saparoniemi pohjoinen Saparoniemi (itä): Niemenharjun eteläkärjessä si- jaitsee kivikautinen asuinpaikka. Maasto on hiekkai- sta mäntymetsää ja hiekkaista rantaa, jossa nykyisin on uimaranta. Löytöjä on tehty tien pinnalta, läheltä niemen kärkeä ja niemen kärjestä lähes vesirajasta.
Saparoniemi (pohjoinen): Niemenharjun eteläkär- jessä, Saparoniemessä nykyisen uimarannan al- ueella sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Maasto on ehjää ja asuinpaikaksi sopivaa. Tien pinnassa ha- vaittiin vuonna 1964 palomaaläikkä, mutta löytöjä tai havaintoja ei ole tehty.
72. Haapasaari
Rautakautiset ja/tai keskiaikaiset röykkiöt sijaitsevat kivikkoisella metsärinteellä Ilosjoella. Röykkiöt ovat matalia ja pieniä. Niiden ajoitus on epävarmaa.
73. Lylysaari 1
Saaren suojaisella länsirannalla, hiekkatörmän päällä olevalla luontaisella tasanteella sijaitsee ki- vikautinen asuinpaikka. Maastossa erottuu matalia asumuspainanteen tapaisia painanteita. Idempänä saaressa on myös pyyntikuoppia ja peruskartalle merkitty tervahauta. Alueelta tehdyt löydöt ovat ilmeisesti myöhäisneoliittiselta ajalta.
74. Lylysaari 2
Saaren pohjoisosassa, Heinälammen eteläpuolella on pyyntikuoppa ja pieni tervahauta historialliselta ajalta.
75. Iso-Päiviö
Pronssi- ja/tai rautakautinen röykkiö sijaitsee metsäi- sen saaren korkeimmalla kohdalla Ilosjoella.
76. Hommala
Hommalan mökin edustalla, Ilosjärven itäpuolella, metsä- ja tonttimaalla sijaitsee kivikautinen asuinpaik- ka. Osa asuinpaikasta on jäänyt tien alle.
77. Lähdeaho-
Ilosjärven etelärannalla, hiekkaisella ja länteen viet- tävällä viljelysmaalla sijaitsee kivikautinen asuinpaik- ka. Noin 200 metriä löytöpaikasta etelään olleen tulisi- jan kerrotaan jääneen tien alle. Asuinpaikalta on tehty löytöjä.
78. Iloskangas-Pitkähiekka 1 ja Iloskangas-Pit- kähiekka 2
Iloskangas-Pitkähiekka 1 Koliman länsirannalla, Ilos- kankaan Pitkähiekan eteläpäässä, nykyisen 2-3 metriä korkean rantatörmän päällä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Törmä on kulunut ja sortuu rantaveteen.
Löydöt on kerätty sortumasta.
Iloskangas-Pitkähiekka 2 Koliman länsirannalla, Pit- kähiekan eteläpäässä, muinaisen rantatörmän päällä sijaitsee asumuspainanne. Paikalta on tehty löytöjä.
79. Ilosharju- Muuttola
Iloskankaan eteläpuolella sijaitsee kivikautinen kvart- silouhos. Kallion matalassa reunassa näkyvissä ole- vasta kvartsisuonesta lohkottu kvartsia. Kallio on kvartsisilpun peitossa n.10 metrin säteellä suonesta.
80. Virtala 1
Virtalan 1 Koliman itärannalla, viljelysmaalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka, josta on löydetty palaneita kiviä ja kvartseja.
81. Looteharju
Koliman itärannalla, viljelysmaalla sijaitsee kivikautin- en asuinpaikka. Maasta on löytynyt kynnettäessä kvartsia.
82. Kusetuinen aarrelampi, Korppinen
Kusetuisen aarrelampi Korppisilla, Sormulanmäen kylässä sijaitsee lampi, johon tarinan mukaan on isovi- han aikaan piilotettu aarre. Aarretta on etsitty ja yritet- ty juhannusöisin nostaa padanhaahloilla. Seitsemän haahlan käyttäjä kykenee tarun mukaan nostamaan aarteen vedestä.
83. Sydänmaa Multasuo
Sydänmaan kylässä on kokonaan säilynyt raudansu- latuskokonaisuus 1600-1700-luvulta. Alueella on 14 hiilikuoppaa/miilua, raudansulatusmasuunin pohja ja rakennuksen pohja. Raudansulatusmasuuni on muo- doltaan neliskanttinen ja sen säilynyt pohja on raken- nettu luonnonkivistä. Muodon puolesta masuuni sopisi harkkohytiksi, joka tuli mallina käyttöön 1400-luvulla.
Pohjoisimpien hiilimiilujen kohdalla, multasuon itäreu- nalla on alue, josta näyttää poistetun pintaturvetta.
Tämä voi merkitä mahdollista miilujen kateaineen ottopaikkaa tai rautamalmin nostopaikkaa. Alueen lähistöllä ei ole 1700 -luvun tai myöhempien aikojen rakennuksia tai kyliä.
11
84A. Sydänmaa Varisaho
Varisaho Sydänmaan kylässä on 1800-luvun koko- naan muinaisjäännöksenä säilynyt pieni pihapiiri.
Pihapiirissä ja sen läheisyydessä on yhteensä seitsemän muinaisjäännöstä. Pihapeltoalue näkyy lu- onnossa heinittyneenä maastona. Alueen keskellä on itse pihapiiri. Pihapiirissä on viisi rakennuksen pohjaa ja kaksi epämääräistä ihmisen tekemältä näyttävää aluetta. Pihapeltoalueen ulkopuolella on kaksi suurta tervahautaa. Pihapiirin luoteisreunalla on soistunut suppa, joka lienee ollut käytössä kaivona. Pääraken- nus on ollut parituvallinen rakennus, jonka perustus on tehty lohkokiviperustalle. Talon mitat ovat 9 x 22 metriä. Talossa on ollut kaksi uunia/kiuasta. Uunit ovat romahtaneinakin noin 1,5 metriä korkeita. Lisäksi pihapiirissä on navetan, kellarin, mahdollisen saunan ja yhden rakennuksen perustukset.
84B. Rillankivi
Sydänmaan kylässä on säilynyt historialliselta ajalta peräisin oleva rajakivi, jossa on useita erilaisia hak- kauksia. Varmoja vuosilukuja ei kivessä näy muuta kuin yksi: 1814. Tämän lisäksi kiveen on hakattu Ruotsin valtion rajasymboli niin sanottu valtiolaiva. Kivessä on useita nimikirjaimia, joiden ikää ei tunneta. Nimensä kivi on saanut maanmittari Jacob Frillesta. Ensimmäis- en kerran Rillankivi mainitaan nimeltä vuoden 1736 Viitasaaren pitäjän rajatarkistuskartassa, jossa vanha rajamerkki “maanselkä no.31” nimetään uudelleen Ril- lankivi no. 1:ksi. Nykyisin Rillankiveä pidetään yhtenä mahdollisena Pähkinäsaaren rauhan rajakivenä.
90. Suvannonlahti
Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Alvajärven kaak- koispäässä olevan Suvannonlahden pohjoispuolella.
Paikka on harjanteen reunassa, jyrkän törmän päällä.
Kivisessä maastossa on hiekkainen, vähäkivinen alue, muinainen niemennokka, josta löydöt on tehty koekuopista.
91. Heinonniemi
Ilosjoella on pronssi- ja/tai rautakautinen röykkiö 92. Peukaloisniemi asuinpaikka
Peukaloisenkankaan asuinpaikat kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Asuinpaikkalöytöjä tunnetaan useilta eri korkeuksilta. Ylimmältä muinaisrannalta, noin 120 metrin korkeudelta merenpinnan yläpuolelta merkit asutuksesta lienevät mesoliittisen kivikauden ajalta.
Nuoremmat lähellä nykyrantaa olevat löydöt ovat rauta- ja eräkausilta, ehkä jopa historialliselta ajalta.
93. Elämäjärvi Mäkelä
Nykyisin autioituneen Mäkelän talon pihapiirissä on kolme kellaria, jotka perimätiedon mukaan on tehty ennen kuin talo perustettiin 1800-luvun alussa. Pai- kalla on lisäksi Mäkelän pihapiirin rakennusten kivi- jalkoja.
94. Elämäjärvi Kallioniemi
Kallioniemen rannassa, loivassa järvenrantarinteessä lähellä vesirajaa on suorakaiteen muotoisen raken- nuksen perustus, joka on noin 4 x 7 metrin kokoinen.
Paikalla on myös 40 senttimetriä korkea kivinen taso tai terassi. Tunnettu 1800-luvun alkuun asti sijoittaa Kallionniemen rakennuskannan nykyisen talon paik- keille mäen harjalle. Rannassa näkyvät perustukset olisivat siis tämän tiedon mukaan nuorimmillaankin 1700-luvulta.
95. Elämäjärvi Leppälampi
Historiallisen ajan asuinpaikka sijaitsee Pihtiputaan koillisosassa, Mörninsuohon työntyvällä matalalla niemekkeellä. Noin yhden hehtaarin kokoisessa pihapiirissä on kolmen rakennuksen perustukset ja mahdollinen kaivo. Pihapiiriin johtaa lännestä tieura, joka on osittain tuhoutunut nykyisen metsäautotien alle. Rakennuskanta on keskittynyt pihapiirin länsi- laidalle ja keskelle.
85. Kukkaspuro
Kolkun järven koillisrannalla, rantatörmällä sijaitsee ajoittamaton röykkiö. Se on keskeltä rauennut ja sii- hen on äskettäin kasattu lisää kiviä. Kasa täyttää lap- inraunion tunnusmerkit. Toisaalta röykkiö voi liittyä lähistöllä joskus olleeseen taloon.
86. Kolkku-Kallioniemi
Kolkku-järven koillisrannalla, laakean niemenkärjen tasanteella sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Si- jainti on erinomainen erämaasijainti. Koekuopasta on löydetty vahvaa likamaata ja kvartseja.
87. Kolkku-Kukasniemi
Kolkku-järven pohjoispäässä, niemen kärjessä on ki- vikautinen asuinpaikka. Niemen kärki on kooltaan vain muutamia kymmeniä neliöitä. Rantahiekalla ja niemessä on tulenpidon jälkiä. Paikka on erämainen, pienialainen kalastuspaikka.
Kartta Rillankiven rajapaika- lta vuodelta 1736. - Rillankivi on Pihtiputaan jakokunna (nro 28) koillinen rajamerkki.
Se on myös hämeen, pohjan- maan ja savon rajojen koh- tauspaikka.
Rillankiven on sanottu olevan myös Pähkinäsaaren rauhan rajapyykki 1300-luvulta.
Kartta: Jyväskylän yliopiston historianlaitoksen karttako- koelmat, Heikki Rantatupa.
12
Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä- ei kartalla:
Elämäjärvi Lamminmäki
Lamminmäki on kahden suon välissä oleva harjumuo- dostelma, jonka alueella on kaksi kaskiröykkiötä. Lam- minmäen talo on tilana perustettu 1800-luvulla, joten röykkiöt voivat liittyä tilan kaskiviljelyvaiheeseen. Toden- näköisin viljelyalue on röykkiöiden koillispuolella.
Historiallisen ajan muinaisjäännökset Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat verrattain tuore muinaistutkimuksen osa-alue. Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat keskiaikaisia ja sitä nuorempia, ajoittuvat Keski-Suomessa n. 1500-luvulta 1900-luvun alkuun. Tältä ajalta on säilynyt usein myös kirjallisia do- kumentteja, kuten vanhoja asiakirjoja ja karttoja. Niitä käytetään apuna historiallisen ajan muinaisjäännöksiä etsittäessä ja tutkittaessa. Pihtiputaalla historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat mm. 1600-1700-lukujen talonpohjia, vanhoja rajamerkkejä, ratsupolkuja sekä varhaisteollisuuteen liittyviä paikkoja, kuten esimer- kiksi raudansulattoja ja tervahautoja. Viljelyröykkiöt, kaskirauniot, kiviaidat ja nauriskuopat kertovat en- tisaikojen pelto- ja kaskiviljelystä. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluvat myös erilaiset tarinapai- kat, hylätyt hautausmaat ja hautasaaret sekä karsikot.
96. Elämäjärvi Rajalampi
Rajakivi sijaitsee Pihtiputaan ja Pyhäjärven välisellä rajalinjalla. Kivi on mitoiltaan noin 70 x 40 x 30 sent- timetriä. Se on tuettu pystyyn, ja sen leveälle pystypin- nalle on hakattu merkkejä. Rajakiven alla on kylmämuu- rattu alttari ja sen itäpuolella on 20 m päässä 70 cm korkea pystyyn tuettu viisarikivi. Kiven luoteispuolella 10 m päässä on hajonnut viisarikiven paikka. Pihtiputaan ja Pyhäjärven välinen raja on ollut olemassa ainakin Korsholman läänin rajana, Rautalammin vanhan hal- lintopitäjän rajana sekä vanhan Viitasaaren rajana.
97. Luomala
Koliman itärannalla, loivalla rantatörmällä olevan Luo- malan tilan maalta on löydetty kivikautinen asuinpaik- ka. Sen ajoitus ei ole kiistaton. Tila on yksi Pihtiputaan kauimmin viljeltyjä tiloja. Paikalta on tehty löytöjä.
98. Pohjoisniemi/Tilkku
Alvajärven eteläpäässä, pohjoiseen aukeavalla hiek- karannalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Paikalta on tehty asuinpaikkalöytöjä. Tulisijojen ohella kaivauk- sissa tuli esiin mahdollinen punamultahauta.
99. Sadinniemi
Kivikautinen asuinpaikka on entisellä pelto- ja puutar- ha-alueella.
100. Viipylä
Kivikautinen asuinpaikka on entisellä peltoalueella Köyhänperän kylässä.
Kirveskivi
Torakkalamminnevan läheisyydessä on vuoden 1736 rajantarkistuksessa mainittu rajapyyk-ki. Kivi on siir- retty paikalle vuonna 1979 metsäautotien teon yhtey- dessä. Alkuperäinen paikka on ollut kymmenen metrin päässä nykyisen tien linjalla, pienen könkämän päällä.
Kivessä näkyy yksi puumerkki.
Kirveskivessä näkyy siihen hakattu merkki liidulla vahvistttuna. (NÄ)
Kolkunmäki
Kolkunmäellä sijaitsee kalliokarsikko. Metsäauto- tiellä olevassa paljaassa kallion kohdassa on hakkaus
“1822”.
Korpisuonmäki
Korpisuonmäen länsireunalla metsässä on yksittäin- en historiallinen peltoraunio. Raunio on muodoltaan soikio.
Korpisuonmäki 2
Korpisuonmäellä, polun lähettyvillä metsässä on 1700- luvun asuinpaikka. Paikalla on talonpohja, josta noin 50 metriä pohjoiseen on tervahauta. Kukaspuronpirtti Kolkun järven koillisrannalla sijaitsee 1800-luvun pihapiiri, jossa on yksi talon pohja. Talonpohjan eteläpuolella on metsittyneitä sarkapeltoja. Talon seinälinjat ovat näkyvissä vain maassa olevina hahmoi- na. Talon mitat ovat seinälinjojen mukaan 5 x 8 metriä ja kiukaan koko 3,5 x 2 metriä.
Kukaspuronpirtti
Kolkun järven koillisrannalla sijaitsee 1800-luvun pihapiiri, jossa on yksi talon pohja. Talonpohjan eteläpuolella on metsittyneitä sarkapeltoja. Talon seinälinjat ovat näkyvissä vain maassa olevina hahmoi- na. Talon mitat ovat seinälinjojen mukaan 5 x 8 metriä ja kiukaan koko 3,5 x 2 metriä.
Kuvaja
Kuvajan saarella on historiallinen asuinpaikka. Saa- ren länsilaidalla, vanhan rantapenkan päällä on hyvin matala, melkein maansisäinen röykkiö, jossa on pala- neita kiviä ja nokea. Perimätiedon mukaan saaressa on vanhan kalasaunan paikka.
Liikala
Liikalankankaalla on 1700-luvun asuinpaikka. Alueelle sijoittuu pihapiiri, johon kuuluu talonpohja, kiviaitoja sekä kellari. Pihapiirin koillisreunassa on tiilenpolttouu- nin jäännökset, johon on rakennettu kellari. Uunin raunio muistuttaa isoa maakumpua.
Mustikkamäki
Elämäjärven kylässä on 1800- ja 1900-luvulta peräsin oleva ehjä pihapiiri, jota käytetään nykyään sonniha- kana. Paikka ollut käytössä viimeiseksi 1940-luvulla, jolloin siinä asuivat Hilja ja Konsta Väyrynen. Paikalla oli tuolloin asuinrakennus, navetta, riihi, sauna, latoja ja kaivo. Päärakennuksen ulkomitat ovat 17 x 8 metriä.
Rakennuksessa on ollut kaksi luonnonkivistä tehtyä uunia, kummatkin ovat kooltaan 3 x 3 metriä. Raken- nuksessa on ollut lohkokivikivijalka.
13
Olloven kalapato
Iso-Olloveen laskevassa joessa sijaitsee kolmessa ta- sossa oleva historiallinen kala-patojärjestelmä. Puinen pato on tehty mäntyliisteistä, jotka on painettu pystyyn joen pohjalle.
Pajujärvi
Pajujärven rantavedessä on historiallinen, mahdollises- ti esihistoriallinen palvontapaikka. Rantavedessä sijait- see kivi, jossa on noin 30-40 luonnon tekemää kuppia.
Kuppien pohjia on muotoiltu ja tasattu. Perimätiedon mukaan kivi on ollut lappalaisten tai kalastajien uhriki- vi. Kuppikivet liittyvät esihistoriallisen ajan ihmisen kulttipaikkoihin. Aikanaan kuppikiviä kutsuttiin myös uhrikiviksi. Yleensä kooltaan suuressa kuppikivessä on aina havaittavissa ihmisen työstämä pyöreä syvennys, joita kivessä saattoi olla useampia. Kupit tehtiin kiven päälle, ne saatettiin hakata myös kallioon. Joidenkin nykykäsityksien mukaan kuppikiviä olisi hakattu jo pron- ssikauden lopulta lähtien (n. 500 eKr.) pohjolassa.
Pakasaho
Kohde on metsässä sijaitseva historiallinen 1700- luvun asuinpaikka. Alueella on Pakasahon sotilas- torpan pihapiiri, jossa on näkyvissä yksi varma talon pohja, useita kiviröykkiöitä, kaksi kellaria sekä vanhoja kaskipeltoja
Pieni Susijärvi
Pihtiputaan ja Reisjärven rajalla on historiallinen ra- jakivi. Kivi on noin 30 cm korkea luonnonkivi, johon on hakattu ison ympyrän sisälle teksti “3 x”. Rajakivestä noin 10 metrin päässä lounaassa ja koillisessa on nykyisen rajan mukaisessa linjassa olevia viisarikiviä.
Pirttikoski
Vanhan talvitien vieressä on historiallinen asuinpaikka.
Alueella on multapenkki perustukselle tehdyn talon sekä piha-alueen jäänteet.
Pöhlönrannan niemi
Täysin ehjä ja sammalen peittämä kiuas sijaitsee Pöhlönrannan kivikautisen asuinpaikan vieressä. Kiuas on törmän päällä. Rakennukseen viittaavia seinälinjoja tai nurkkakiviä ei ole näkyvissä.
Raudanjärvi
Kohde on vuoden 1736 rajantarkistuksessa mainittu rajapyykki, jossa on hakkauksena Ruotsin valtion kru- unaus ja kirjain “D”. Kiven toisella puolella on vuoden 1844 rajantarkistusmerkinnät “1844 No 3”. Kiven korkeus noin 50 cm. Rajakiven alla on niin sanottu alt- tari, jonka läpi on ajettu metsä-työkoneella.
Rönny Pirttikangas
Keskellä Pirttikankaan koillisrinnettä on neliön muo- toinen rakennuksen perustus. Perustukset ovat kool- taan viisi x viisi metriä, ja seinälinjat kulkevat väli-ilman- suuntien mukaan. Seinälinjat ovat kohollaan, mutta niissä ei ole kiveystä. Etelänurkassa on mahdollisesti uunin tai kiukaan kiveystä. Uunin koko on noin kaksi x kaksi metriä. Rönnyn kylällä olevan perimätiedon mu- kaan Pirttikankaalla on “mult`penkki pirtin” jäännök- set. 1900-luvun alussa pirtistä on ollut näkyvissä vielä alinta hirsikertaa.
Saksanvalkama
Lylysaaren pohjoisosassa, Saksanvalkamassa on his- toriallinen asuinpaikka. Asuinpai-kasta on jäljellä mul- tapenkkiperustuksille tehdyn talon pohja, jossa ei ole kivijalkaa tai nurkkakiviä.
Suurenjärvi
Suurenjärven saaressa on rautakautinen/historiallinen asuinpaikka, josta jäljellä on talon pohja. Perimätie- don mukaan rakennus on ollut kalapirtti. Sitä ovat vi- imeiseksi käyttäneet 1900-luvun alussa uittomiehet.
Uittomiesten käyttämä pirtti oli rakennettu 1800-luvul- la, ja se paloi 1930-luvulla. Alueelta on tehty myös nuo- lenkärkilöytö, joka ajoittuu karkeasti viikinkiajalle ja sitä nuoremmaksi.
Sydänmaanneva
Sydänmaannevan läheisyydessä on historiallinen asuin- paikka, josta jäljellä on talonpohja luonnonniittyjen vie- ressä. Talon seinälinjat näkyvät maatuneiden hirsien kohoumina.
Vihtala 1
Vihtasen saaressa on historiallinen asuinpaikka. Saa- ressa on nähtävissä vanha pihapiiri, jossa on kolme kiuasta, kolme kellaria ja vanhan kaskipellon jäänteet.
Kellarit ovat perunakuoppatyylisiä maapurnuja. Pihapii- rin alueella on nykyään haapalehto, ja kaskialueella kasvaa kuusikko.
Vihtala 2
Vihtasen saaressa, Pekkarilan ja Partalan tilojen rajalla on historiallinen rajakivi. Isossa maakivessä on hak- kaus, jossa näkyy kulman merkki ja nro “38”.
Ratsupolku Muurasjärvellä on säilynyt vuosisatoja kulkureittinä (SS)
14
Tietoa ajan takaa
Suomalaiset muinaisjäännökset ovat varsin vaatimat- tomia maastokohteita, varsin vaikeasti tavallisen kulki- jan havaittavissa. Muinaismuistojen tunnistaminen vaatikin asiantuntemusta ja tietoa sekä harjaantunutta silmää. Se voi olla myös mielenkiintoinen harrastus, jossa luonnossa liikkuessa voi katsella ympäristöään uudella tavalla- vuosituhansien taakse.
Muinaistutkimus on mielenkiintoista ja alati muuttuvaa tietoa, jossa yksikin uusi löydös alueelta saattaa antaa täysin uutta ja jopa mullistavaa tietoa menneisyyden elämästä. Muinaishistoriaa on tutkittu maassamme 1800-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisin esihistorian tutukimus on osa yliopistojen opetusta, arkeologit ovat yliopistosta valmistuneita maistereita. Arkeologia tieteenalana, kuten muutkin tieteet, tarjoavat uusia tulkintoja, näkökulmia, teorioita ja työtapoja jokaisen tutkijasukupolven aikana. Muinaistutkimuksessa jou- dutaan tekemään tulkinnat säilyneiden ja löydettyjen ir- tolöytöjen ja kiinteiden muinaisjäännösten perusteella.
Nykyisin käytössä ovat teknologiset apuvälineet, joka ovat apuna muinaisjäännösten ajoittamisessa.
Esihistoriaa tutkitaan monella tavalla. Näkyvin osa sitä on maastossa tehtävä työ. Inventointi tarkoittaa sitä, että jollakin tietyllä alueella tarkastetaan järjestelmäl- lisesti kaikki tunnetut muinaisjäännökset ja löytöpaikat sekä samalla etsitään ennestään tuntemattomia, uusia muinaisjäännöksiä. Inventointityössä kohdepaikalla tehdään yleensä lapiolla koekuoppia, joilla etsitään merkkejä ihmistoiminnasta muinaisina aikoina. Lisäksi arkeologin työhön ja tutkimukseen kuuluvat maasto- tarkastukset. Maastotarkastuksen aiheena on yleensä arkeologeille lähetetty esinelöytö, ilmoitus maastossa havaitusta muodostumasta tai arkeologi etsii sopivia maastokohteita taustatutkimuksen perusteella. Usein tarkastukseen antaa aihetta myös joku rakennus- projekti alueella, josta on tehty aikaisempia löytöjä tai se on muulla tavoin potentiaalista aluetta. Arkeologi- sia kaivauksia tehdään varsin vähän koekuopituksien lisäksi- vain jokunen kesässä. Arkeologisessa kaivauk- sessa muinaisjäännöstä tutkitaan laajoina yhtenäisinä alueina. Näistä kaivausprojekteista vastaa pääosin Mu- seovirasto. Koska kaivaus tuhoaa tutkimuskohteensa, on sen dokumentoinnissa oltava erittäin huolellinen.
Tarkoitus ei ole vain kerätä löytöjä, vaan tallentaa kar- toittamalla ja valokuvaamalla kaikki maassa erottuvat ihmisen toiminnan jäljet. Niiden perusteella laaditaan tutkimusraportti tulevaa tutkimusta ja suojelua varten.
Näiden lisäksi tehdään laajaa arkisto- ja aineistotut- kimusta, joka tapahtuu pääosin museoiden seinien sisäpuolella. Arkeologit tuottavat myös erilaisia julkai- suja, tekevät näyttelyitä sekä opettavat.
Yksi osa arkeologin työtä on opetus. Kuvassa Keski-Suomen museon amanuenssi Miikka Kumpulainen opastamassa metsäalan ihmisiä muinaisjäännösten salattuun maailman Peukaloisenkankaalla. (SS)
Muinaismuistolaki
Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla (295/63). Sen mukaan: “Kiin- teät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta.
Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muut- taminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty”.
Laki koskee niin esihistoriallisia kuin historiallisiakin kohteita. Muinaismuistolaki rauhoittaa automaattis- esti ilman eri toimenpiteitä lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää toimenpiteet, jotka saatta- vat olla vaaraksi muinaisjäännöksen säilymiselle. Nuo- rimpia suojelun piiriin luettuja kohteita ovat 1900-luvun puolivälin sotarakenteet. Kannattaa muistaa, että myös ne muinaisjäännökset, joita ei ole vielä “löydetty” ovat myös muinaismuistolain suojaamia. Sen vuoksi ei arke- ologisoituneita uudempiakaan kohteita tule vaarantaa, vaan tulee selvittää sen merkitys arkeologisella tut- kimuksella tai yhteydenotolla museoviranomaisiin.
Muinaisjäännökset pyritään aina ensisijaisesti suojele- maan, koska on tärkeää, että kansallinen kulttuuripe- rintö säilyy tulevien sukupolvien nähtäväksi ja tutkitta- vaksi. Muinaismuistolaissa on säädetty myös kiinteään muinaisjäännökseen liittyvästä suoja-alueesta. Se on maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämät- tömän tilan varaamiseksi sen ympärille. Suoja-alueen määrittämiseen on tarvittava osaaminen vain arke- ologilla. Suoja-alue määritetään yleensä alueelle koh- dentuvien toimenpiteiden myötä. Laissa todetaan mm.
“Milloin kiinteä muinaisjäännös on alueella, jota koske- va maanmittaustoimitus on virillä, on muinaisjäännös suoja-alueineen merkittävä kartalle ja maarekisteriin.”
Kulttuurikerros arkeologisellakaivauk- sella. Kuva: K-S museo, MK.
Kivi-iskoksia.
K-S museo Kampakeramiikkaa.
K-S museo Kivikautisia irtolöytöjä
K-S museo
15
