KUNTA Pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys

(1)

LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS 31.01.2022

KUNTA

Pohjavesialueiden luokitteluun liittyvä selvitys

KITTILÄ (12261)

(2)

Sisällysluettelo

1. JOHDANTO ... 4

1.1 Yleistä ... 4

1.2 Muu tutkimusaineisto ... 4

1.3 Pohjavesialueiden luokitus ... 4

2. MENETELMÄT... 5

2.1 Maaperäkairaukset ... 5

2.2 Ominaisantoisuuspumppaukset ... 5

2.3 Maastotarkastelut ... 6

3.MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET... 7

3.1 Heikinlampi (12261232) ... 8

3.2 Kaivosvaara (12261235)... 10

3.3 Killerötievat (12261218A) ... 12

3.4 Korkeantörmänmaa (12261194) ... 15

3.5 Kynnenpusertamanmännikkö (12261179) ... 17

3.6 Maunuvaara (12261215) ... 19

3.7 Mustalampi (12261245) ... 21

3.8 Pahtajoenlehto (12261220A, 12261220B) ... 23

3.9 Pahtakoskenkangas (12261195) ... 25

3.10 Pultsano (12261180) ... 27

3.11 Ruostekangas (12261167) ... 29

3.12 Tepsa (12261207) ... 32

3.13 Tuohivaara (12261217) ... 34

3.14 Urakkapuljut (12261244) ... 37

3.15 Uutosenvaara (12261227) ... 39

3.16 Vesikkovaara (12261184) ... 42

4.MAASTOTARKASTELUT ... 44

5.1 Aittojärvi (12261188A, 12261188B) ... 44

5.2 Haurespää (12261181) ... 44

(3)

5.3 Helppi-Tuuliharju ... 44

5.4 Hukkumajärvi (12261198) ... 44

5.5 Iso urakkalampi ... 44

5.6 Järvenpäänjärvi (12261187A, 12261187B) ... 45

5.7 Karijärvenmaa (12261148) ... 45

5.8 Koulumajärvi (12261226) ... 45

5.9 Kuusikko - näätäselkä (12261224A) ... 45

5.10 Liikalaki (12261182A, 12261182B) ... 46

5.11 Matotievat (12261204) ... 46

5.12 Muotrikkijärvi (12261149) ... 46

5.13 Mustaoja (12261201) ... 47

5.14 Mutajärvet (12261189A, 12261189B) ... 48

5.15 Männikköselkä (12261221) ... 48

5.16 Paartoselkä (12261158) ... 49

5.17 Palo - kinisselkä (12261237)... 49

5.18 Palo - roukovaara (12261223A, 12261223B) ... 50

5.19 Piernakka (12261140A, 12261140B) ... 50

5.20 Pokka (12261141A, 12261141B, 12261141C) ... 51

5.21 Saattopora (12261163) ... 51

5.22 Sulanojanselkä (12261219A, 12261219B) ... 51

5.23 Taaromajärvi (12261162) ... 51

5.24 Tiekkonenmaa (12261192) ... 51

5.25 Vuollinpöytämaa (12261236) ... 52

5.26 Yli - kerpuajoki (12261229) ... 52

5.27 Äijänpuljut (12261233) ... 53

5. YHTEENVETO ... 54

6. LIITTEET ... 59

(4)

1. JOHDANTO

1.1 Yleistä

Lapin ELY-keskus on kesällä ja syksyllä 2019–2021 tehnyt pohjavesialueiden luokitukseen liittyviä selvityksiä Kittilän kunnan alueella. Tutkimuksissa on selvitetty III luokan pohjavesialueiden soveltu- vuutta yhdyskuntien vedenhankintaan, ja tutkimukset ovat sisältäneet maaperäkairauksia, ominaisantoisuuspumppauksia, maastotarkasteluja ja lähteiden virtaamamittauksia.

Tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta maastossa ovat vastanneet rakennusmestari Aulis Ruotsalainen, hydrogeologi Anne Lindholm ja ylitarkastaja Piia Lindholm. Raportoinnista on vastan- nut suunnittelija Aleksi Tuunainen.

1.2 Muu tutkimusaineisto

Tämän selvityksen tutkimukset koskevat III luokan pohjavesialueita, joilla ei aikaisemmin ole suori- tettu maaperäkairauksia tai ominaisantoisuuspumppauksia. Selvityksen yhteydessä on viitattu erilli- senä työnä Geologian tutkimuskeskukselta tilattuihin maatutkaluotaustutkimuksiin (GTK 2021). Alla on lueteltuna myös muita tutkimuksia, jotka ovat kohdentuneet Kittilän III luokan pohjavesialueille.

• Maatutkaluotaukset Muonion, Kittilän ja Kolarin alueilla 2020. GTK 2021.

• Lapin harjujen moninaiskäyttötutkimus: perusinventoinnin tulokset. Lyytinen, A., 1983.

• Lapin POSKI, vaihe 2 (2016–2019), Hiekka- ja soraesiintymät. GTK 2019.

• Lapin POSKI, vaihe 2 (2016–2019), Pohjavesitutkimukset. GTK 2019.

• Kittilän pohjavesitutkimukset, Lapin ELY-keskus, 2013.

• Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Lapissa, vaihe 2 (Lapin POSKI2), Loppuraportti. GTK, 2019

• Pohjavesitutkimus Kittilä-Kolari-Muonio, tunturialueet. Lapin vesi- ja ympäristöpiiri, 1988.

1.3 Pohjavesialueiden luokitus

Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämi- sestä annetun lain (1299/2004) uudessa 2 a luvussa (1263/2014), joka on tullut voimaan 1.2.2015.

Lain mukaan alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta sekä pohjavesialuetiedon ylläpidosta. Uuden lain mukaisesti pohjavesialueet luokitellaan seuraavasti:

1-luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 2-luokka, muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

(5)

E-luokka, pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen. Mikäli 1- tai 2-luokan pohjavesialueeseen liittyy pohjavedestä suoraan riippuvainen pintavesi- tai maaekosysteemi, käytetään lisäksi E-merkintää (1E, 2E).

Luokkaan 1 kuuluvan alueen pohjavettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m3/d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokkaan 2 kuuluu muu vedenhankintakäyttöön soveltuva alue, joka pohjaveden antoi- suutensa ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1-luokan yhteydessä mainittuun käyt- töön. E-luokkaan luokiteltavalla alueella on luonnontilainen, pohjavedestä suoraan riippuvainen, merkittävä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu maa- tai pintavesiekosysteemi.

Vanhan luokituksen mukainen luokka III (muu pohjavesialue) poistuu käytöstä kokonaan ja siihen kuuluvat alueet luokitellaan uudelleen luokkiin 1, 2 tai E. Mikäli alueet eivät täytä edellä mainittujen luokkien kriteereitä, poistetaan ne pohjavesialueluokituksesta. Samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen sijoittuvat pohjavesialueet tulee ohjeistuksen mukaisesti yhdistää (Pohjavesialueet – opas määrittämiseen, luokitukseen ja suojelusuunnitelmien laadintaan, Ympäristöministeriö, 2018).

2. MENETELMÄT

2.1 Maaperäkairaukset

Kairauspaikat ja mahdolliset ominaisuusantoisuuspumppauspaikat valittiin maastotarkastelun perusteella. Kairauspaikoiksi valittiin ensisijaisesti sellaisia paikkoja, joiden perusteella saataisiin hyvä yleiskäsitys alueen maaperän aineksesta ja muodostuman yleisestä rakenteesta, ja jotka soveltuisi- vat mahdollisimman hyvin ominaisantoisuuspumppauksen tekemiseen. Kalliovarmistuksia ei tämän tutkimuksen yhteydessä pääsääntöisesti tehty, ja kairaussyvyydet olivat keskimäärin noin 8-15 met- riä. Tutkimuspisteiden sijaintia saatettiin tarkentaa vielä kairauksen edetessä, kun pohjavesialueesta saatiin tarkempaa tietoa.

Maaperäkairaukset toteutti Mitta Oy ja käytössä oli GM 200 –kairauskone. Kairauspaikoille asennet- tiin kairauksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan pohjaveden havaintoputki. Pohjaveden havaintoputken ominaisuudet:

• PEH-muoviputki, jonka halkaisija 52/60 mm

• Siivilän rako 0,30 mm

2.2 Ominaisantoisuuspumppaukset

Maaperän vedenjohtavuutta arvioitiin ominaisuusantoisuuspumppauksen avulla. Hyvin vettä johta- vissa, hydraulisesti yhtenäisissä karkean ja hyvin lajittuneen aineksen kerroksissa veden ominaisan- toisuus on hyvä. Ominaisantoisuuspumppauksilla ei kuitenkaan selvitetä pohjavesialueen varsi- naista antoisuutta, sillä sen selvittämiseksi tulee tehdä pohjavesitutkimuksia, jotka sisältävät esimer- kiksi pitkäaikaisen koepumppauksen. Maaperäkairauksilla ja ominaisantoisuuspumppauksilla saa- daan kuitenkin pohjavesialueiden luokitusta varten riittävästi tietoja. Ominaisantoisuuspumppauksia tehtiin tutkimuskohteilla aina kun se oli mahdollista. Joillakin kohteilla pohjaveden pinta kuitenkin oli liian syvällä (käytännössä yli seitsemän metriä), eikä käytössä olleen pumpun teho riittänyt antoi-

(6)

suuspumppauksen tekemiseen. Lisäksi tutkimuksessa käytetyn pumpun avulla pystytään pumppaa- maan pohjavettä maksimissaan noin 200 m³/d, jolloin tutkimuspisteen todellinen antoisuus voi olla suurempikin.

2.3 Maastotarkastelut

Maastotarkastelujen avulla selvitettiin muun muassa pohjavesialueiden geologisia yleispiirteitä ja tehtiin lähteiden virtaamamittauksia. Maastotarkastelujen yhteydessä selvitettiin myös alueiden yh- distämisiin liittyviä kysymyksiä ja tehtiin pohjavesialueiden rajauksiin liittyviä tarkistuksia. Maastotar- kastelut tehtiin kesällä ja syksyllä 2021.

Vuosina 2019–2021 Lapin-ELY-keskuksen toimesta pohjavesialueille tehtiin lähdelajiston inventoin- teja eli pohjavesialueiden E-luokitusinventointeja ja lähdevirtaamamittauksia. Lähdeinventoinneissa oli mukana III luokan pohjavesialueiden lisäksi myös I ja II luokat. Kaikilta Kittilän pohjavesialueilta ei kuitenkaan selvitetty pohjavedestä riippuvaisten elinympäristöjen esiintymistä, vaan inventoinnit kohdennettiin entuudestaan tunnetuille lähteille alustavan kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella.

(7)

3. MAAPERÄSELVITYKSET JA OMINAISANTOISUUSPUMPPAUKSET

Kittilässä tehtyjen maaperäkairausten sijainnit esitettynä kuvassa 1. Kohteet sijoittuvat III luokan pohjavesialueille.

Kuva 1. Kittilässä tehdyt maaperäkairaukset.

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/21 Pohjavesialuerajat © SYKE

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

(8)

3.1 Heikinlampi (12261232)

Tutkimusalueen kuvaus

Heikinlammen pohjavesialue sijoittuu lännestä itään suuntautuvan moreenipeitteisen harjujakson osaan. Pohjavesialue rajautuu etelässä moreeniin ja pohjoispuolella lajittuneisiin jokikerrostumiin.

Harjun karkein ydin kulkee lammen pohjoispuolelta länteen. Muodostuman yhteydessä esiintyy pie- niä sulamisvesiuomia ja suppakuoppia.

Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,6 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,18 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 100 m³/d. Pohjavesialue on luokiteltu III luokkaan.

Maaperäselvitykset ja antoisuuspumppaukset

Pohjavesialueella tehtiin syksyllä 2021 maaperäkairaus, PVP 174. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta 7,0 metrin syvyyteen hiekkaa, jonka alla moreenia 10 metrin lopetussyvyyteen. Kai- rauspisteelle asennetun pohjaveden havaintoputken yläpäästä tehty mittaus osoitti vedenpinnan olleen 4,24 metrin syvyydessä. Putkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus kai- rauspisteellä on noin 100 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 1 ja kairauspisteen sijainti pohjavesialueella kuvassa 2.

Taulukko 1. Yhteenveto kairaustuloksista.

PVP 174, Heikinlampi (10.9.2021)

Syvyys [m] Maalaji

0,0.-7,0 Hk

7,0–10,0 Mr

Pohjaveden pinta havaintoputken päästä 4,24 m Antoisuuspumppaus 100 m³/d

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta ovat hyvät. Heikinlammen pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(9)

Kuva 2. Heikinlammen pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(10)

3.2 Kaivosvaara (12261235)

Kaivosvaaran pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvan moreenipeitteisen harjujakson osaan. Pohjavesialueen länsiosassa harjuselänteen yhteyteen on kerrostunut glasifluviaalinen delta. Jäätikköjokimuodostuman yhteydessä esiintyy suppakuoppia. Deltan etelänpuoleinen osa on kumpuilevaa ja kuoppaista kamemaastoa.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 12. Kairaus osoitti maalajin olevan maapinnasta 10 metrin lopetussyvyyteen saakka hiekkaa. Kairauspisteelle on asennettu pohjaveden havaintoputki. Putken yläpäästä tehty mittaus osoitti vedenpinnan olleen 3,73 metrin syvyydessä.

Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 170 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 2 ja kairauspisteen sijainti pohjavesialueella kuvassa 3.

PVP 12, Kaivosvaara (11.6.2019)

0,0–10,0 Hk

Pohjaveden pinta putken päästä 3,73 m (havaintoputki maanpinnan ylläpuolella 0,2 m) Antoisuuspumppaus 170 m³/d

Karttatarkastelussa hyödynnetyn laserkeilausaineiston, maa-aines- ja maaperäkartan pohjalta havaittiin osan harjumuodostumasta jääneen Kaivosvaaran pohjavesialuerajausten ulkopuolelle, joten muodostuman mukaiset tarkennukset ovat tarpeen. Kaivosvaaran yhteydessä olevan Vuollinpöytä- maan (12261236) pohjavesialueen, ja sen itäpuoleisen Palo- Kinisselän (12261237) pohjavesialueen, yhdistäminen on hydrogeologisen kokonaisuuden kannalta tarpeen. Myös Palo-Kinisselän pohjavesialueen rajausta on tarpeen muuttaa, sillä se ulottuu pohjoisosassa tarpeettoman kauas harjumuodostumasta. Kaivosvaaran pohjavesialueen länsiosassa tehtiin lähdeinventointi kesällä 2019.

Kohde todettiin pohjavesivaikutteiseksi korpiympäristöksi, josta merkittävää lähdelajistoa ei löytynyt.

Inventoinnin perusteella pohjavesialueen E-luokituksen kriteerit eivät täyttyneet.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Kaivosvaaran, Palo -Kinisselän ja Vuollinpöytämaan pohjavesialueet voidaan yhdistää.

Yhdistämisessä tulisi huomioida nykyisten pohjavesialuerajausten ulkopuolelle jääneet glasifluviaa- liset muodostumat. Yhdistämisen myötä pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 3,22 km², pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 1,59 km² ja laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 870 m³/d. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(11)

Kuva 3. Kaivosvaaran pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(12)

3.3 Killerötievat (12261218A)

Killerötievojen pohjavesialueet sijoittuvat pohjoisesta etelään suuntautuvaan harjujakson osaan.

Harjuselänteen yhteydessä esiintyy runsaasti suppapainanteita. Pohjavesialuerajaukset kattavat harjun, harjumuodostumaa ympäröivän moreenin ja suoalueen. Pohjavesialueen itäosan raja kulkee jäätikön sulamisvesien erodoimassa uomassa. Alueen luoteisosassa sijaitsevan vaaran lakiosissa kallionpinta on lähellä maanpintaa.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus pohjaveden muodostumisaluerajauksen ulkopuolelle, PVP 8. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta 2,8 metrin syvyyteen karkeaa lajittunutta ainesta, soraa ja hiekkaa, jonka alapuoliset kerrostumat ovat moreenia. Kallionpinta on kai- rauspisteellä 6,8 metrin syvyydessä. Pohjaveden vedenpinnan todettiin olevan antoisuuspummaus- ten kannalta liian syvällä yli 7 metrissä kalliorakenteissa. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 3 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 4.

PVP 8, Killerötievat (3.6.2019)

0,0–1,2 Sr

1,2–1,5 Hk

1,5–2,8 Sr

2,8–3,3 Mr

3,3–6,8 SrMr

6,8–9,9 Ka

Pohjaveden pinta arvioitu putken päästä yli 7,0 m (putki maanpinnan yllä 1,2 m) Ei voitu pumpata, sillä vesi liian syvällä kalliokerroksissa

Karttatarkastelussa hyödynnetyn laserkeilausaineiston, maa-aines- ja maaperäkarttojen pohjalta havaittiin A-osan pohjaveden muodostumisaluerajauksen pohjoispäästä puuttuvan osa harjuselänteen jatkumosta.

Pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee pohjavesialue Killerötievat (12261218B), jonne tehtiin maastokäynti kesällä 2021. Alueen geomorfologia koostuu hieman katkonaisesta se- länteestä, joka on jatketta Killerötievat A:n muodostumalle. Pohjavesialueiden välissä on lähinnä puustoista soistumaa. Maa-aines Killerötievojen B-alueella on hienoa hiekkaa ja hiekkaa, paikoin kiviä. Maastokäynnin yhteydessä todettiin tarve yhdistää Killerötievojen pohjavesialueet.

Pohjavesialueen A-osassa tehtyjen maatutkaluotausten (GTK 2021) pohjalta todetaan lännenpuo- leisen selänteen olevan maapeitteiltään 3–12 metriä paksulti harjuainesta lievealueineen. Rakenne- tulkinnoista selviää, että idänpuoleinen selänne ei ole jäätikköjokikerrostuma, vaan kalliota peittävä moreenimuodostuma. Korkeusmallista tulkittuna selännemäinen morfologia johtuu idänpuoleisesta

(13)

eroosiouomasta. Näin ollen pohjavesialueen itäosaan tehdään rajausmuutoksia. Maatutkaluotaus- ten rakennetulkintojen mukaan muodostuva pohjavesi virtaa ympäröiviltä alueilta kohti laakson poh- jaa, jossa se purkautuu suoalueella, ja että osa virtauksesta tapahtuu karkearakeista harjuydintä pitkin pidemmälle kohti etelää.

Johtopäätökset

Maatutkaluotausten ja karttatarkastelun perusteella todetaan, että pohjavesialuerajauksia tulee muuttaa. Erilliset pohjavesialueet Killerötievat (12261218A) ja Killerötievat (12261218B) voidaan yh- distää, kuten maastotarkastelun yhteydessä todettiin.

Yhdistämisen jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,43 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,85 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 460 m³/d. Arvioidun muodostuvan pohjaveden määrän perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Killerötievojen pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(14)

Kuva 4. Killerötievojen pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(15)

3.4 Korkeantörmänmaa (12261194)

Korkeantörmänmaan pohjavesialueen sedimentaatiohistoria liittyy jäätikön sulamisvesien jokikerrostumiin. Seudun eroosiouomien morfologia osoittaa sulamisvesien kulkeutuneen pohjoisesta ete- lään paikoin kuluttaen ja kerrostaen maa-ainesta. Nykyisin pääuomassa virtaa Lainionjoki, johon pohjavesialueen pohjoisosa rajautuu. Etelänpuoleinen raja ulottuu suoalueelle. Pohjaveden muodostumisalue sijoittuu erosionaalisen rinteen päälle noin 8 metriä joenpinnan yläpuolelle nousevalle kankaalle. Pohjavesialueella on ollut maa-ainesottoa.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 7. Kairauspiste sijoittui maa-ainesottoalueelle ja se osoitti maalajien olevan maanpinnasta 2 metrin syvyyteen soraa, jonka alla on savipi- toista moreenia 8,4 metrin lopetussyvyyteen saakka. Havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 1,11 metrin syvyydellä. Putkesta ei saatu pumpattua vettä. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 4 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 5.

PVP 7, Korkeantörmänmaa (3.6.2019)

0,0–2,0 Sr

2,0–8,4 SaMr

Pohjaveden pinta putken päästä 1,11 m (putki maanpinnan yllä 0,2 m) Ei pumpulla vettä

Erittäin savinen aines

Kesän 2021 maastotarkastelussa havaittiin pohjavesialueen pohjoisosan olevan tasalakista, maalajiltaan sekalajitteista, kivistä ja hiekkaista, eli moreenia. Alueen keskiosassa vanhalla maa-ainesten ottoalueella aines enimmäkseen kivistä hiekkaa. Samalla paikalla havaittiin pohjavesilampi. Tien lä- hellä olevat alueet ovat maalajiltaan moreenimaista ainesta. Tien eteläpuolella maa-aines on lähinnä hienoa hiekkaa ja hiekkaa.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen yhteydessä tehty pumppaus ei osoittanut kohdetta pohjaveden varastoitumisen kannalta merkittäväksi. Maastotarkastelun perusteella voidaan todeta alueen olevan paikoin lajittunutta, mutta pääosin vähän hienoainesta sisältävää sekalajitteista maa-ainesta. Lisäksi karttatul- kinta, maa-ainesotto ja maaperäkairaus viittaavat jokseenkin lajittuneeseen kerrostumaan.

Laskennallisesti arvioidun pohjaveden määrän ja maastotarkastelun perusteella voidaan todeta Kor- keantörmänmaan pohjavesialueen soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(16)

Kuva 5. Korkeantörmänmaan pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(17)

3.5 Kynnenpusertamanmännikkö (12261179)

Kynnenpusertamanmännikön pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvan moreenipeitteisen harjujakson osaan. Pohjavesialueen länsiraja kulkee suoalueella, itäosa rajautuu moreeniin, pohjois- ja eteläosat rajautuvat jääjärven purku-uomaan. Etelänpuoleinen uoma leikkaa harjuselän- nettä eli jäätikön sulamisvedet ovat kuluttaneet ja kuljettaneet siitä harjuainesta. Harjun yhteydessä on runsaasti suppakuoppia. Karttatarkastelusta havaitaan, että pohjavesialueella on ollut maa-ainesottoa.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 5. Maa-ainesottoalueelle tehty kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soramoreenia 6,8 metriin, missä kallionpinta tuli vastaan. Ha- vaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 4,81 metrin syvyydellä. Havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on noin 30 m³/d. Kairauspiste sijoittuu maa-ainesottoalueelle. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 5 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 6.

PVP 5, Kynnenpusermanmännikkö (2.6.2019)

0,0–6,8 SrMr

6,8–10,1 Ka

Pohjaveden pinta putken päästä 4.81 m Antoisuuspumppaus 30 m³/d

Maatutkaluotausten (GTK 2021) mukaan pohjavesialueen maaperämuodostuman keskiosan molemmin puolin esiintyy ylimmäksi kerrostuneita lievehiekkoja. Muodostuman ydinosa koostuu sora- valtaisesta, mahdollisesti kivisestä tai lohkareisesta aineksesta, jonka raekoko graduaalisesti piene- nee kohti muodostuman reuna-alueita. Kalliopinta on tehtyjen luotauslinjojen perusteella alueella melko tasainen, ja se on keskimäärin suurin piirtein samalla tasolla kuin kairauspisteessä, lukuun ottamatta muodostuman jyrkän itärinteen puolta, jossa se vaikuttaa muodostavan syvänteen. Ha- vaintoon liittyy kuitenkin epävarmuutta. Pohjavesi virtaa muodostuman alueella arvion mukaan sen pohjoisosassa kohti itää ja eteläosassa kohti etelää. Kallion yläpuolisen pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee yhdestä muutamaan metriin.

Johtopäätökset

Maatutkaluotausten, maaperäkairauksen ja arvioidun muodostuvan pohjaveden määrän perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Kynnenpusertaman- männikön pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(18)

Kuva 6. Kynnenpusertamanmännikön pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(19)

3.6 Maunuvaara (12261215)

Maunuvaaran pohjavesialue sijoittuu pohjoisesta etelään suuntautuvaan harjujakson osaan. Alu- eella on jäätikön sulamisvesieroosioon viittavia uomia. Pohjavesialueen idänpuoleisilla vaarojen hui- puilla kallionpinta on paikoin lähellä maanpintaa. Alue rajautuu pääasiassa moreeniin.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 9. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soramoreenia 3,6 metriin saakka, missä kallionpinta tuli vastaan. Kairasupiste sijoittuu harjuselänteen liepeelle. Pohjaveden havaintoputki osoittautui kuivaksi, joten vedenpinnasta ei tehty mittausta eikä antoisuuspumppausta. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 6 kairauspisteen sijainti kuvassa 7.

PVP 9, Maunuvaara (10.6.2019) Syvyys [m] Maalaji

0,0–3,6 SrMr

3,6–8,4 Ka

Ei havaintoa pohjavedestä.

Putki kuiva, kallio lähellä.

Karttatarkastelussa hyödynnetystä laserkeilausaineistosta havaittiin, että harjumuodostuma jatkuu etelään pohjavesialuerajausten ulkopuolelle. Lisäksi pohjaveden muodostumisrajauksen kaakkois- osa kattoi eroosiouoman, joka ei geomorfologialtaan siihen hydrogeologiseen kokonaisuuteen kuu- luisi. Pohjoisosassa muodostumisalueen rajaus sijoittuu harjuselänteeseen nähden liiaksi itään, kuin myös pohjavesialueen rajaus vaaran laella.

Pohjavesialueelle tehtiin maastokäynti kesällä 2021. Maastotarkastelun perusteella alueen aines on hiekkaa ja soraista hiekkaa ainakin muodostuman pintaosissa. Kivet ovat pääosin pyöristyneitä alueen luoteispäässä. Harjumuodostuma jatkuu selkeästi Konitievan alueelle.

Johtopäätökset

Arvioidun muodostuvan pohjaveden määrän perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta kohtuulliset. Maastokäynnin ja karttatarkastelun perusteella Maunu- vaaran pohjavesialuerajauksia laajennettiin kattamaan Konitieva, joka osoittautui osaksi harjuselän- nettä. Pohjaveden muodostumisalueen uudelleenrajauksessa huomioidaan maaperäkairauksen yh- teydessä tehdyt havainnot sekä karttatarkastelussa tulkittu hydrogeologinen kokonaisuus.

Rajausmuutosten myötä pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,85 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,23 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin

(20)

130 m³/d. Arvioidun pohjaveden muodostumismäärän perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta kohtuulliset. Maunuvaaran pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

Kuva 7. Maunuvaaran pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(21)

3.7 Mustalampi (12261245)

Mustalammen pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvaan harjuselänteeseen. Harju suureksi osaksi moreenipeitteinen. Muodostuman pinnan kumpuileva morfologia johtuu sulamisve- siuomista. Pohjavesialue rajautuu etelässä jokiuomaan ja muualla moreeniin.

Pohjavesialueella tehtiin syksyllä 2021 maaperäkairaus, PVP 176. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soraa 15,5 metrin lopetussyvyyteen saakka. Kairauksen yhteydessä tehty mittaus osoitti vedenpinnan olleen 12 metrin syvyydellä. Antoisuuspumppausta ei tehty. Sorakerroksen havaittiin olevan maapinnasta erittäin tiivistä 13,5 metriin saakka. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 7 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 8.

PVP 176, Mustalampi (11.9.2021)

0,0–13,5 Sr

13,5–15,5 Sr

Ei asennettu pohjavesiputkea.

0,0–13, 5 m Sr erittäin tiivistä.

Pohjaveden pinta maaputkesta mitattuna 12 metrissä.

Pohjavesialueella on kaksi lähteikköä, jotka inventoitiin kesällä 2019. Kohteet käsittävät avolähteen, lähdepuron ja tihkupinnan. Lännenpuoleisen lähteen ympäristö on mäntyvaltaista kangasmetsää ja joenvarsikorpia. Puusto on vanhaa. Kohteen sammallajistoon kuuluvat mm. purolähdesammal, he- tevarstasammal, maksasammalia, hetehiirensammal, hetesirppisammal. Idänpuoleisen lähteen ym- päristö on mäntyvaltaista harjumaista kangasmetsää ja korpimaista ympäristöä. Myös toinen lähde on luonnontilankaltainen ja sen sammallajistoon kuuluvat mm. hetesirppisammal, hetevarstasam- mallehväsammalia, kinnassammal, maksasammalia, hetehiirensammal. Kohteet ovat E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontilaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja maaekosysteemejä.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Lähdeinventoinnit osoittivat pohjavesialueella sijaitsevien lähteikköjen ekosysteemien olevan suoraan riippuvaisia pohjavedestä. Mustalammen pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2E-luokkaan.

(22)

Kuva 8. Mustalammen pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(23)

3.8 Pahtajoenlehto (12261220A, 12261220B)

Pahtajoenlehdon pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvan harjujakson osaan. Har- juselänne on kapea ja teräväpiirteinen. Pohjavesialue rajautuu moreeniin, lukuun ottamatta itä- ja eteläpuolen suoalueita.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 11. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta soraa 3,9 metriin saakka, jonka alainen kerros moreenia 4,3 metriin, moreenikerrok- sen alla soraa 10,1 metrin lopetussyvyyteen saakka. Havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 4,86 metrin syvyydellä. Havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on noin 170 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 8 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 9.

PVP 11, Pahtajoenlehto (11.6.2019)

0,0–3,9 Sr

3,9–4,3 KiMr

4,3–10,1 Sr

Pohjaveden pinta putken päästä 4,86 m (putki maanpinnan yllä 0,55 m) Antoisuuspummaus 170 m³/d

Karttatarkastelussa hyödynnetystä laserkeilausaineistosta havaittiin harjuselänteen jatkuvan A-osan pohjavesialueen rajan ulkopuolella noin 500 metriä luoteen suuntaan. Harjujakso jatkuu myös kaak- koisrajan ulkopuolelle pohjavesialueelle Pahtajoenlehto (12261220B). Yhtenäinen harjuselänne kuitenkin katkeaa jäätikön sulamisvesien kuluttamaan eroosiouomaan pohjavesialueiden A- ja B-osien rajalla.

Pohjavesialueella tehtiin lähdeinventointi kesällä 2019. Kohde ei kuitenkaan täyttänyt E-luokituksen kriteerejä. Pohjavesialueiden rajalle tehtiin maastokäynti kesällä 2021. Maastotarkastelun yhtey- dessä todettiin, että selkeä harjuselänne jatkuu pohjavesialueen A-osasta B-osan puolelle. Har- juselänteiden välissä on melko matala joki. Uoman pohjalla on eloperäistä ainesta, uoma on melko rehevä kasvillisuudeltaan ja paikoin vettynyt. Syvyys paikoin 50 cm. Alueiden välisessä soistumassa kasvaa paikoin pieniä puita.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Kaksi erillistä pohjavesialuetta kuuluu samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, joten ne tulee yhdistää. Myös alkuperäisen aluerajan ulkopuolinen harjuselänne tulisi sisällyttää uusiin pohjavesialuerajauksiin.

(24)

Yhdistämisen jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,18 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,39 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 210 m³/d. Pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

Kuva 9. Pahtajoenlehdon pohjavesialueiden rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(25)

3.9 Pahtakoskenkangas (12261195)

Pahtakoskenkankaan pohjavesialueen sedimentaatiohistoria liittyy jäätikön sulamisvesien jokikerrostumiin. Seudun eroosiouomien morfologia osoittaa sulamisvesien kulkeutuneen pohjoisesta ete- lään, paikoin kuluttaen ja kerrostaen maa-ainesta. Pääuomassa virtaa nykyisin Lainionjoki, johon pohjavesialueen länsiosa rajautuu. Pohjavesialueen maanpinnan muotoja hallitsee erosionaaliset uomat jyrkkine rinteineen.

Pohjavesialueella tehtiin syksyllä 2021 maaperäkairaus, PVP 175. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soraa 7,7 metriin saakka, missä kallionpinta tuli vastaan. Havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 3,65 metrin syvyydellä. Havaintoputkesta tehdyn antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on noin 120 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 9 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 10.

PVP 175, Pahtakoskenkangas (11.9.2021)

0,0–7,7 Sr

7,7–9,7 Ka

Pohjaveden pinta putken yläpäästä 3,65 m Antoisuuspummaus 120 m³/d

Pohjavesialueella tehtiin lähdeinventointi kesällä 2019. Inventoidut kohteet osoittautuivat tihkupintai- siksi lähteiköiksi, joiden maasto on luonnontilaista kangasmetsää ja korpimaista ympäristöä. Sam- mallajit ovat mm. hetehiirensammal, purolähdesammal, hetesirppisammal, hetekuirisammal, hete- rahkasammal. Lähteikkö purkaa vetensä etelän puolella olevaan jokeen tihkupintavaluntana. Koh- teet ovat E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontilaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Lähdeinventoinnit osoittivat pohjavesialueella sijaitsevien lähteikköjen ekosysteemien olevan suoraan riippuvaisia pohjavedestä. Pahtakoskenkankaan pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2E-luokkaan.

(26)

Kuva 10. Pahtakoskenkankaan pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(27)

3.10 Pultsano (12261180)

Pultsanon pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvan moreenipeitteisen harjujakson osaan. Jyrkkärinteisen harjuselänteen liepeillä on glasifluviaalisia deltamaisia laajentumia ja suppakuoppia. Jäätikön sulamisvedet ovat erodoineet harjua pohjavesialueen luoteisosassa. Kyseinen ku- lutusmuoto erottuu maastosta eroosiouomana, johon myös pohjavesialue rajautuu. Länsiraja kulkee pääasiassa suoalueella.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 3. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta hiekkaa ja soraa 10,2 metrin lopetussyvyyteen saakka. Pohjaveden havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 5,49 metrin syvyydellä. Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 60 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 10 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 11.

Taulukko 10. Kairaustulosten yhteenveto.

PVP 3, Pultsano (1.6.2019)

0,0–10,2 Hk/Sr

Pohjaveden pinta putken yläpäästä 5,49 m (putki maanpinnan yllä 0,3 m) Antoisuuspumppaus 60 m³/d

Maatutkaluotausten (GTK 2021) mukaan muodostuma on rakenteellisesti hyvin kompleksiselta. Kal- liopinta on muodostuman alueella yleisesti ottaen syvällä. Maaperän koostumus on hiekka- tai sora- valtainen. Lajittuneiden sedimenttien keskipaksuus muodostuman keskiosissa on 20–30 metriä. Tul- kinnan mukaan alueen pohjoisosassa sijaitsevan laajan supan ympäristössä ristikerrokselliset hiekat ovat hienorakeisia, mahdollisesti silttisiä, ja hidastavat pohjaveden purkautumista pohjoisosan Kar- jakkojokeen. Pohjaveden pintataso muodostuman itäosassa on tasolla noin +220 m mpy ja länsi- osassa noin +213 m mpy. Vedellä kyllästynyt vyöhyke on paksun sedimenttikerroksen vuoksi suuri.

Päävirtaussuunta on koko muodostuman alueella kohti luodetta tai länttä, jossa merkittävin osa muo- dostuneesta pohjavedestä purkautunee Tarvasenvuoman alueella. Osa pohjavedestä purkautuu kuitenkin jo muodostuman keskiosassa sijaitsevan lammen ympäristössä. Koska muodostuma on sedimentologisesti kompleksinen, on oletettavissa, että lajittuneen aineksen kerrostumat muodosta- vat alueella monimuotoisia hydraulisia reittejä, jotka vaikuttavat pohjaveden alueelliseen virtauk- seen.

Karttatarkastelussa hyödynnetystä laserkeilausaineistosta havaittiin, että pohjaveden varsinaisen muodostumisaluerajauksen ulkopuolelle on jäänyt osa harjuselännettä. Lisäksi aluerajaus ei suoalu- eilla ei myötäile jäätikköjokimuodostuman geomorfologiaa riittävällä tarkkuudella. Näin ollen pohjaveden muodostumisalueen rajauksia on tarpeen muuttaa.

(28)

Johtopäätökset

Maaperätutkimusten perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Rajausmuutosten myötä varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen uusi pinta-ala on 1,45 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 790 m³/d. Pultsanon pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

Kuva 11. Pultsanon pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(29)

3.11 Ruostekangas (12261167)

Ruostekankaan pohjavesialue sijoittuu pohjoisesta etelään suuntautuvaan moreenipeitteiseen harjujakson osaan. Pohjavesialue rajautuu moreeniin ja suoalueisiin.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 2. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soraa 4,4 metriin saakka, missä kallionpinta tuli vastaan. Pohjaveden havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 1,56 metrin syvyydellä. Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 50 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 11 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 12.

Taulukko 11. Kairaustulosten yhteenveto.

PVP 2, Ruostekangas (1.6.2019)

0,0–4,4 Sr

4,4–8,0 Ka

Suksipuljun pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 lähdeinventoinnit, mutta E-luokituksen kriteerit ei- vät täyttyneet.

Maatutkaluotausten (GTK 2021) mukaan harjun aines on soravaltaista, ja sen lievealueella esiinty- nee paikoin myös hiekkoja. Harjun itäpuolinen kangas koostuu hiekkaisesta moreenista. Kankaalla pohjavesi virtaa moreenimaassa hitaasti idän suunnasta ja sitä imeytyy harjumuodostumaan. Vettä purkautuu koko harjun pituudella länsipuoliseen Sotkajokeen, mutta oletettavasti vedellä on efektii- vinen virtausreitti myös harjuydintä pitkin. Selänteen eteläosassa harju pohjavedet purkautuvat suolle.

Ruostekankaan pohjoisosan välittömässä läheisyydessä on Suksipuljun pohjavesialue. Maatutka- luotauksia tehtiin myös Suksipuljun pohjavesialueella (GTK 2021). Pohjaveden muodostumisalu- eeksi määritetty kapea syöttöharju kuuluu samaan harjujaksoon, joka jatkuu etelässä Ruostekan- kaalla. Tulkinnan perusteella harjun ydin koostuu tyypillisesti karkearakeisesta, mahdollisesti kivi- sestä aineksesta, ja sen pintaosat lievealueineen ovat hiekkavaltaisempia. Lievehiekat peittävät pohjamoreenia muodostuman molemmin puolin. Kalliopinta madaltuu harjun ydinosan kohdalla, ja alueen pohjoisosassa se on harjun itäpuolella lähes maanpinnan tasossa. Pohjavesipinta on kor- keimmillaan muodostuman keskiosassa, mistä vettä virtaa harjuytimen suuntaisesti pohjoiseen ja etelään. Vesi purkautuu pohjoisessa Suksipuljun alueelle ja etelässä oletettavasti harjun länsipuo- lella virtaavaan jokeen.

(30)

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta kohtuulliset. Ruostekankaan (12261167) pohjoispuolella yhteydessä on toinen pohjavesialue Suksipulju (12261166). Nämä kaksi erillistä pohjavesialuetta liittyy samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, joten alueet tulisi yhdistää.

Yhdistämisen jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,81 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,66 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 360 m³/d. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2- luokkaan.

(31)

Kuva 12. Ruostekankaan pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(32)

3.12 Tepsa (12261207)

Tepsan pohjavesialue kattaa morfologialtaan deltamaisen muodostuman. Seudulla on runsaasti jää- tikön sulamisvesien erodoimia uomia. Pohjavesialueen geologinen syntyhistoria liittynee kyseisiin jokiprosesseihin, sillä sen Tepsan yhteyteen ei ole tulkittavissa harjujatkumoa. Mahdollisesti myös rantavoimat ovat muokanneet pintamaa-ainesta, sillä lähiseudulla olleen jääjärven ranta on ollut samalla tasolla kuin Tepsan pohjavesialueen maanpinnan taso. Alue rajautuu Jeesiojokeen, soihin ja moreeniin.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 4. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta soramoreenia 2,9 metriin, joka sisälsi lajittuneen kivikerroksen 2,0–2,5 metrissä. Kal- lionpinta tuli vastaan 2,9 metrissä. Kalliossa havaittiin olevan ruhje 5,2–5,6 metrissä. Kairauksen lopetussyvyys oli 6,9 metriä. Pohjaveden havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 1,11 metrin syvyydellä. Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 120 m³/d. Kai- raustulokset on esitelty taulukossa 12 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 13.

PVP 4, Tepsa (2.6.2019)

0,0–2,0 SrMr

2,0–2,5 Ki

2,5–2,9 SrMr

2,9–6,9 Ka

Pohjaveden pinta putken yläpäästä 1,11 m (putki maanpinnan yllä 0,23 m), kalliossa ruhje/rako 5,2–5,6 m

Antoisuuspummaus 120 m³/d

Kohteelle tehtiin kesällä 2021 lähdeinventointi, jonka puitteissa on tarkastettu suon länsi- ja itälaitaa sekä suon pohjukkaa eli etelälaitaa. Maastokäynnillä ei havaittu varsinaisia selkeitä, erottuvia pohjavesien purkaumia tai tihkupinnastoja. Kyseessä on luonnontilainen tai sen kaltainen, laaja ja heikosti lähdevesivaikutteinen alue. Kohde ei inventointien perusteella kuitenkaan täytä E-luokituksen kriteerejä.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Tepsan pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(33)

Kuva 13. Tepsan pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(34)

3.13 Tuohivaara (12261217)

Tuohivaaran pohjavesialue sijoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuvaan harjujaksoon. Teräväpiirtei- nen harju nousee pohjavesialueen kaakonpuoleiselle vaaran rinteelle. Harjuselänteen liepeille on kerrostunut hiekkoja. Pohjavesialue rajautuu pääasiassa moreeniin.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 10. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta 10 metrin lopetussyvyyteen saakka karkeita lajittuneita eli hiekkaa ja soraa. Pohjave- den havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 5,08 metrin syvyydellä. Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 120 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 13 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 14.

PVP 10, Tuohivaara 10.6.2019

0,0–4,0 Hk

4,0–4,6 Sr

4,6–7,4 Hk

7,6–10,0 Sr

Pohjaveden pinta putken yläpäästä 5,08 m Antoisuuspummaus 120 m³/d

Karttatarkastelu osoittaa, että Tuohivaaran pohjavesialueen yhteydessä on toinen pohjavesialue, Haaraoja (12261216). Laserkeilausaineistosta havaittiin Tuohivaaran ja Haaraojan pohjaveden muodostumisaluerajausten poikkeavan harjuselänteen geomorfologiasta. Osa Haaraojan pohjaveden muodostumisalueen pohjoisosan kallioalueesta tulisi pohjaveden muodostumisaluerajauksesta poistaa. Tuohivaaran ja Haaraojan erilliset pohjavesialueet kohdentuvat samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen, joten alueet tulisi yhdistää.

Pohjavesialueilla inventoitiin lähteitä kesällä 2019. Kohteet osoittautuivat luonnontilaisiksi, ja ne kä- sittävät avolähteet, lähdepuron tihkupinnat sekä suohon pohjavettä purkavan lähteen. Kohteiden ympäristöön koostuu kangasmetsästä, korpimaisesta ympäristöstä, avosuosta ja rämeisestä ympä- ristöstä. Sammallajit ovat mm. maksasammalia, hetehiirensammalta, purolähdesammalta ja he- tesirppisammalta. Lähdekohteet ovat E-luokan tarkoittamia pohjavedestä suoraan riippuvaisia, luonnontilaisia, merkittäviä ja muun lainsäädännön nojalla suojeltuja ekosysteemejä.

(35)

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Pohjavesialueet Haaraoja (12261216) ja Tuohivaara (12261217) yhdistetään. Rajaus- muutoksia on myös tarpeen tehdä myös pohjaveden muodostumisalueille, sillä ne selkeästi poik- keavat harjuselänteen geomorfologiasta.

Yhdistämisen jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,77 km². Pohjaveden varsinainen muodostumisalue on 0,26 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 140 m³/d. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2E-luokkaan.

(36)

Kuva 14. Tuohivaaran pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(37)

3.14 Urakkapuljut (12261244)

Urakkapuljujen pohjavesialue sijoittuu luode-kaakkosuuntaisen moreenipeitteisen harjujakson osaan. Muodostuma koostuu harjuselänteistä laajentumineen, eroosiouomista ja suppapainanteista.

Kyseessä on kahden harjusysteemin yhtymäkohta, jossa harjuselänteiden liepeet ovat pääasiassa kumpuilevaa kamemaastoa. Harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 kaksi maaperäkairausta, PVP 13, PVP 14.Kairaukset osoittivat maalajien olevan molemmilla kairauspisteillä karkeita lajittuneita eli hiekkaa, soraa ja kiviä. Poh- javeden havaintoputken PVP 13 yläpäästä mitattu vedenpinta oli 5,88 metrin syvyydellä, antoisuus- pumppauksessa vettä saatiin hyvin vähäisiä määriä. Havaintoputkella PVP 14 mitattu vedenpinta oli 4,6 metrin syvyydellä ja antoisuuspumppaustulos noin 110 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulu- koissa 14 ja 15 ja kairauspisteiden sijainnit kuvassa 15.

PVP 13, Urakkapuljut (12.6.2019)

0,0–3,0 Sr

3,0–3,6 Ki

3,6–5,5 Sr

5,5–8,8 Hk

8,8–9,5 Ki

9,5–11,4 Sr

Pohjaveden pinta putken yläpäästä 5,88 m (putki maanpinnan yllä 0,15 m) Ei saatu vettä kunnolla pumpattua

PVP 14, Urakkapuljut (12.6.2019)

0,0–10,0 Sr

Pohjavesialueelle tehtiin maastokäynti kesällä 2019. Maastotarkastelussa havaittiin leikkaus, jossa maa-aines oli pintakerroksessa kivistä, muualla hiekkaa.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen ja maastotarkastelun perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Urakkapuljujen pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

(38)

Kuva 15. Urakkapuljujen pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteet.

(39)

3.15 Uutosenvaara (12261227)

Pohjavesialue sijoittuu pohjoisluoteesta eteläkaakkoon suuntautuvan moreenipeitteisen harjujakson osaan. Alue rajautuu moreeniin, lukuun ottamatta pohjoisosan suoaluetta. Etelä- ja pohjoisosien vaaroilla kallio on lähellä maanpintaa, ja paikoin kallio on myös pinnassa paljastumina.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 6. Kairaus osoitti maalajin olevan maanpinnasta soraa 7,6 metrin syvyyteen saakka, missä kallionpinta tuli vastaan. Pohjaveden havaintoputken yläpäästä mitattu vedenpinta oli 3,63 metrin syvyydessä. Antoisuuspumppauksen perusteella antoisuus on kairauspisteellä noin 40 m³/d. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 16 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 16.

PVP 6, Uutosenvaara (2.6.2019)

0,0–7,6 Sr

7,6–9,9 Ka

Karttatarkastelussa hyödynnetyn laserkeilausaineiston sekä maa-aines- ja maaperäkarttojen pohjalta todettiin harjuselänteen jatkuvan pohjavesialuerajauksen pohjois- ja eteläosien ulkopuolella.

Uutosenvaaran pohjavesialueen pohjoispuolella on erillinen pohjavesialue, Koulumajärvi (12261226), jonka rajauksista puuttuvat niin ikään harjujatkumot. Koulumajärven ja Uutovaaran pohjavesialueiden välillä on noin 700 metrin pituinen harjuselänne, joka on jäänyt pohjavesialuerajausten ulkopuolelle. Kyseinen harjumuodostuma kuuluu molempien pohjavesialueiden kanssa samaan hydrogeologiseen kokonaisuuteen.

Maatutkaluotausten (GTK 2021) mukaan Uutosenvaaran pohjavesialueen muodostuma on matala- piirteinen soraharju. Tulkinnan tukena käytettävissä referenssikairaus. Pohjaveden pinta on linjalla helposti seurattavissa, ja se on tasolla noin +220 m mpy. Maapeitteen paksuus linjalla on arviolta 7–

8 metriä, lukuun ottamatta itäisintä päätyä, jossa kallio vaikuttaa kohoavan lähelle maanpintaa. Tul- kinnan mukaan kallioperässä kulkee alueella ainakin kaksi, harjua osittain mukailevaa, murroslaak- soa. Muodostuma kerännee vesiä murroslaaksoja ja murtopintoja pitkin etelän suunnasta. Harju li- säksi vaikuttaa patoavan länsi-puolisen suoalueen vesiä, joita arvion mukaan tihkuu harjun läpi sen idänpuoliselle Revontarpomalle.

Johtopäätökset

Maaperäkairauksen ja maatutkaluotauksen perusteella olosuhteet ovat pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta hyvät. Uutosenvaaran ja Koulumajärven pohjavesialueet tulisi yhdistää.

(40)

Karttatarkastelussa havaittu harjuselänteen jatkumo tulkittiin muodostumisalueen kannalta merkittä- väksi, joten aluerajauksia on tarpeen muuttaa.

Rajausmuutosten jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,75 km² ja pohjaveden varsinainen muodostumisalue 0,85 km². Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 320 m³/d. Yhdistetty pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2- luokkaan.

(41)

Kuva 16. Uutosenvaaran pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(42)

3.16 Vesikkovaara (12261184)

Pohjavesialue sijoittuu länsi-itäsuuntaiseen jäätikköjokimuodostumaan. Muodostuman suuntautu- neisuus poikkeaa alueen harjuselänteistä. Seudulla on kuitenkin samansuuntaisia moreenipeittei- siä reunamuodostumia, joiden syntyhistoriaan myös Vesikkovaaran pohjavesialueen muodostuma saattaa liittyä. Jäätikköjokimuodostuma koostuu selänteistä sekä kumpareisesta ja kuoppaisesta kamemaastosta. Aluerajan pohjois- ja koillispuolella on huomattavan iso jäätikön sulamisvesien kuluttama uoma. Pohjavesialue rajautuu moreeniin, suoalueisiin ja Vesikkovaarojen kallioalueisiin.

Pohjavesialueella tehtiin kesällä 2019 maaperäkairaus, PVP 1. Kairaus osoitti maalajien olevan maanpinnasta hienoa hiekkaa ja silttiä 8,8 metriin, jonka alla soramoreenia 10,0 metrin lopetussyvyyteen saakka. Kairauspisteelle ei asennettu pohjaveden havaintoputkea, joten vedenpinnan syvyy- destä tai antoisuudesta ei tehty mittauksia. Kairaustulokset on esitelty taulukossa 17 ja kairauspisteen sijainti kuvassa 17.

PVP 1, Vesikkovaara (1.6.2019)

0,0–8,8 HHk/Si

8,8–10,0 SrMr

Ei asennettu pohjavesiputkea, koska maa-aines liian hienoa

Maatutkaluotausten (GTK 2021) mukaan pohjavesialueen varsinainen muodostumisalue käsittää jäätikön reunavyöhykkeelle kerrostuneen muodostuman, joka tutkatulkintojen perusteella on geolo- gisilta piirteiltään melko kompleksinen. Vesipinta on kairauspisteessä heikosti tulkittavissa 5–6 metrin syvyydessä. Muodostuman maa-aines vaihettuu länttä kohti karkearakeisemmaksi, ja pintamaa koostuu länsiosassa silttisen hiekan sijaan hiekasta tai sorasta. Pohjavesiä kertyy muodostumaan nykyisen rajauksen mukaisesti ympäröiviltä vaaroilta. Muodostuman hienoainessedimentit patoavat etelän vaarojen rinteiltä virtaavia vesiä. Näitä vesiä kulkeutunee runsaasti muodostuman etelänpuo- lisen soramoreenivaltaisen vyöhykkeen läpi kohti länttä, jossa ne lopulta purkautuvat länsipuolella virtaavaan jokeen. Merkittävä osa pohjaveden nettovirtauksesta tapahtuu muodostuman etelä- osassa.

Karttatarkastelussa hyödynnetyn laserkeilausaineiston sekä maa-aines- ja maaperäkarttojen pohjalta havaittiin pohjaveden muodostumisaluerajauksissa muutostarpeita. Aluerajauksesta puuttuu osa jäätikköjokimuodostumaa ja paikoin rajaus kattaa pohjaveden muodostumisen kannalta merki- tyksettömiä moreenialueita.

(43)

Johtopäätökset

Maatutkaluotaukset osoittavat muodostuman koostuvan myös karkeammasta lajittuneesta maa-aineksesta kuin mitä maaperäkairaus antaa ymmärtää. Karttatarkastelussa ja luotaustulkinnoissa ilmi noussut tarve pohjaveden muodostumisalueen rajausmuutoksille on tarpeen toteuttaa. Rajausmuu- tosten jälkeen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,32 km² ja pohjaveden varsinainen muodostumisalue 0,40 km², jonka laskennallinen antoisuus on noin 220 m³/d. Pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, ja se siten tulee luokitella 2-luokkaan.

Kuva 17. Vesikkovaara pohjavesialueen rajaukset ja kairauspisteen sijainti.

(44)

4. MAASTOTARKASTELUT

5.1 Aittojärvi (12261188A, 12261188B)

Aittojärven pohjavesialueet sijoittuvat luode-kaakko suuntaiseen harjujaksoon. Aittojärvi A:n alueella on soistumien keskeltä havaittavissa selännemuodostuma. Aines alueella vaikuttaisi olevan lähinnä kivistä hienohiekkaa. Aittojärvi B:n alueella on havaittavissa selkeämpi selännemuodostuma. Aines on pääosin kivistä hiekkaa ja hienohiekkaa, paikoin moreenimaisempaa. Koska molemmat pohjavesialueet ovat pienialaisia, jäävät laskennalliset antoisuudet varsin pieniksi (noin 20 m³/d ja 40 m³/d).

Alueet sopivat paikalliseen muutaman talouden vedenottoon, mutta niille ei ole merkitystä yhdys- kunnallisessa vedenhankinnassa. Pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta.

Pohjavesialueiden rajaukset liitteessä 1.

5.2 Haurespää (12261181)

Pohjavesialueen muodostaa Haurespään länsirinteelle kerrostunut moreenimuodostuma. Maasto- käynnin perusteella aines lähinnä heikosti lajittunutta hienohiekkamoreenia tai paikoin kivistä hiekkaa. Kasvillisuus on varpuista kangasmetsää, lukuun ottamatta tien varrelta pohjavesialueen länsi- rajalle ulottuvaa aluetta, missä kasvaa lehtipuita melko paljon. Laskennallinen antoisuus on noin 90 m³/d. Alue ei sovellu aineksen tai antoisuuden puolesta yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesi- alue voidaan poistaa luokituksesta.

Pohjavesialueen rajaus liitteessä 2.

5.3 Helppi-Tuuliharju

Alueen muodostaa Kokkovaaran lounaispuolelle muodostunut hiekkainen kerrostuma, josta purkautuu vettä länsipuoliselle suoalueelle. Tälle kohdalle sijoittuu Helpin vedenottamo. Kohteelle tulee rajata pohjavesialue, sillä vedenottamo on jo käytössä. Pohjavesialue rajataan Kokkovaaran lakialueelta etelään Toivolan tilan kohdille, ja sieltä länteen suoalueen rajamaastoon. Aines on alueella lähinnä kivistä hiekkaa ja hienohiekkaa. Vedenottamon perusteella kohteelle tulee uusi pohjavesialue, joka luokitellaan 1-luokkaan.

5.4 Hukkumajärvi (12261198)

Pohjavesialue sijoittuu pohjoisesta etelään sijoittuvan harjujakson osaan. Alueen pohjoispäässä on otettu runsaasti maa-aineksia, aines kivistä ja moreenimaista. Keskiosassa selänteen mutkan kohdalla harju on hyvin matala ja soistunut. Hieman etelämpänä on ollut maa-ainesottoa. Käytännössä harju on kaivettu suurimmaksi osaksi pois. Maa-ainesottoalue on jälkikäteen maisemoitu. Alueen läheisyydessä on kaksi jäteasemaa. Pohjavesialueen eteläosassa jäljellä on luonnontilaista harjua, mutta se on alueena niin pieni, ettei sillä ole vedenhankinnallista merkitystä. Pohjavesialueen ete- läosaan ulottuu myös osa Tiukupuljujen arvokasta harjualuetta. Pohjavesialueen laskennallinen antoisuus on noin 130 m³/d. Pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta.

5.5 Iso urakkalampi

Pohjavesialue keskittyy Urakkapuljujen luoteispuolella sijaitsevalle harjulle. Harjuselänne on muo- doltaan laakeampi kuin Urakkapuljujen alueella. Urakkalammen ja Urakkapuljujen pohjavesialueita

(45)

erottaa soistunut lehtipuinen metsäalue. Alueiden välillä kulkee Pikku Urakkalammelta lähtevä tum- mavetinen ja humuspitoinen oja, joka on leveydeltään 2–4 metriä. Havainnot eivät puolla näiden pohjavesialueiden yhdistämistä. Iso Urakkalammen laskennallinen antoisuus on noin 120 m³/d.

5.6 Järvenpäänjärvi (12261187A, 12261187B)

Järvenpäänjärvi A:n pohjavesialueella harjumuodostuma erottuu maastosta jokseenkin polveilevana soiden ympäröimänä selänteenä. Muodostumassa on suppia. Aines vaihtelee selänteessä hienohiekkaisista osista kiviseen hienohiekkaan. Alueen kaakkoispäässä aines on isokivistä ja hiekka paikoin karkeampaa. Kaakkoispäässä on havaittavissa aiempaa maa-ainesottoa. Kasvilli- suus paikoin melko rehevää. Järvenpäänjärvi B:n pohjavesialueella on havaittavissa selkeä selän- nemuoto, jossa aines on pääosin kivistä hiekkaa ja hienohiekkaa. Alueen kasvillisuus on rehevää kangasta, sillä selänteen päällä kasvoi muun muassa koivuja.

Erillisiä A- ja B-osia erottaa Iso Järvenpäänjärvi. Ilmakuvista eikä maastosta ei ole havaittavissa, että harjuselänne jatkuisi järvenpinnan alla. Näin ollen, alueita ei välttämättä voi yhdistää, ellei käytetä kahta muodostumisaluerajausta. Pohjavesialueet todennäköisesti purkavat vetensä läheisiin järviin sekä aluetta ympäröiville suoalueille. Laskennalliset antoisuudet ovat alhaiset (noin 70 m³/d ja 20 m³/d). Maa-aineksen ja kasvillisuuden perusteella hienoainesta on paljon, sillä maaperä sitoo vettä ja pohjaveden muodostuminen on hidasta. Pohjavesialueet voidaan poistaa luokituksesta.

5.7 Karijärvenmaa (12261148)

Pohjavesialueen muodostaa kumpujono, joka voidaan tulkita yhteneväiseksi selännemuodostu- maksi. Aines on muodostumassa heikosti lajittunutta, lähinnä kivistä hiekkamoreenia ja hienohiekkamoreenia. Kivet ovat melko kulmikkaita ja muodostuma on melko matala. Laskennallinen antoisuus alueella on noin 90 m³/d. Alue ei sovellu aineksen tai antoisuuden puolesta yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta.

5.8 Koulumajärvi (12261226)

Pohjavesialue sijoittuu pitkälle ja kapealle harjuselänteelle. Aines on alueella lähinnä hiekkamo- reeni-tyyppistä. Laskennallinen antoisuus alueella on noin 110 m³/d. Alue on hyvin samanlainen niin rakenteeltaan kuin kasvillisuudeltaankin kuin pohjoisempi Kelontekemä B. Pohjavesialue soveltuu yhdyskuntien vedenhankintaan, joten se voidaan nostaa 2-luokkaan.

5.9 Kuusikko - näätäselkä (12261224A)

Pohjavesialueen pohjoispään vanhassa maa-ainesottokuopassa olevista leikkauksista voidaan todeta aineksen olevan sekalajitteista, lähinnä soraa ja hiekkamoreenia. Laskennallinen antoisuus alueella on noin 30 m³/d. Pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta.

(46)

5.10 Liikalaki (12261182A, 12261182B)

Liikalaki A:n pohjavesialueelle aines on kivistä hiekkaa ja soraa, mahdollisesti moreenia, kuten Haurespään kohdalla. Hiekka on kuitenkin enemmän hienoa kuin karkeaa. Laskennallinen antoisuus on noin 40 m³/d. Liikalaki B:n alueella aines on muuten melko samanlaista kuin A:ssa, mutta hienoainesta on todennäköisesti enemmän, sillä alueen kasvillisuus on rehevää (lehtoa). Lasken- nallinen antoisuus B:ssä on noin 80 m³/d. Alueet eivät sovellu aineksen tai antoisuuden puolesta yhdyskuntien vedenhankintaan. Pohjavesialueet voidaan poistaa luokituksesta.

Pohjavesialueiden rajaukset liitteessä 2.

5.11 Matotievat (12261204)

Pohjavesialueen muodostaa harjuselänne liepeineen. Alueen keskiosassa aines on moreenimaista, kivistä hiekkamoreenia ja paikoin soraista hiekkamoreenia. Selänteen pinta runsaskivi- nen. Aines paikoin eteläosassa harmahtavaa. Laskennallinen antoisuus alueella noin 190 m³/d.

Pohjavesialue on luokiteltu I-luokkaan, mutta alueella ei ole vedenottamoa. Pohjavesialue voidaan luokitella 2-luokkaan.

Pohjavesialueen rajaus liitteessä 10

5.12 Muotrikkijärvi (12261149)

Pohjavesialue sijaitsee etelään päin laskevassa melko loivassa rinteessä. Alueen laskennallinen antoisuus on alle 100 m³/d. Pohjaveden muodostumisalueen koillispuolella aines on kivistä hiekkamoreenia. Muodostumisalueella sijaitsevasta vanhasta maa-ainesottopaikasta tehtyjen havaintojen perusteella aines on lähinnä kivistä hiekkamoreenia, melko lajittumatonta ainesta, jossa ovat kivet jokseenkin kulmikkaita (kuva 18). Pohjavesialue voidaan poistaa luokituksesta.

(47)

Kuva 18. Muotrikkijärven maa-ainesottoalue.

5.13 Mustaoja (12261201)

Pohjavesialueen muodostaa korkea jyrkkämuotoinen harjuselänne liepeineen (kuva 19). Har- juselänteen pinnalla on kivinen kerros, jossa kivet ovat paikoin isoja. Muuten aines muodostumassa on selänteessä hiekkaa tai kivistä hiekkaa. Lievealueilla aines on hiekkaa ja hienohiekkaa, aivan ulkorajalla moreenimaista ainesta. Pohjavesialueen kasvillisuus on selänteellä mäntyval- taista, muualla rehevämpää. Alueen laskennallinen antoisuus on noin 70 m³/d. Pohjavesialuetta voisi laajentaa selänteen pohjois- ja eteläpäistä. Pohjavesialue voidaan nostaa 2-luokkaan.