Asento - Lepo
I H M I N E N T U O L I N K ÄY T TÄ J Ä N Ä
Lepotuolitutkimus
JENNI INCIARTE VILLAVERDE
Asento - Lepo
Ihminen tuolin käyttäjänä
Lepotuolitutkimus Jenni Inciarte Villaverde Taiteen maisterin opinnäytetyö
Sisustusarkkitehtuurin koulutusohjelma Arkkitehtuurin laitos
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Aalto-yliopisto
Kevät 2021
Copyright © 2021 Jenni Inciarte Villaverde Kannen kuva Sara Urbanski
Graafinen suunnittelu ja taitto Jenni Inciarte Villaverde
Taiteen maisterin opinnäytetyön tiivistelmä Jenni Inciarte Villaverde
Asento - Lepo, ihminen tuolin käyttäjänä Arkkitehtuurin laitos
Vastuuopettaja: Ville Kokkonen Ohjaaja: Martin Relander
Sisustusarkkitehtuurin koulutusohjelma
Vuosi: 2021 Sivumäärä: 74 Kieli: Suomi
TIIVISTELMÄ
Maisterin opinnäytetyöni käsittelee lepotuolisuunnittelua mukavan ja ergonomisen istuma-asennon kautta. Työssäni käyn läpi hyvään istuma-asentoon liittyviä tekijöitä muodonannon ja materiaalien osalta. Ergonomia on liittynyt vahvasti työtuolisuunnitteluun, mutta vapaa-ajan tuoleissa on tavoiteltu enemmän mukavuutta kuin ergonomiaa. Nämä kaksi käsitettä voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan etenkin tuoleissa, joissa istutaan löysässä asennossa. Hyvinvoinnin kannalta lepotuolin tulisi olla kui- tenkin sekä mukava, että selän terveyttä ylläpitävä.
Esittelen työssäni suunnittelemani lepotuolisarjan, joka pohjautuu käyttäjälähtöiseen näkökulmaan ja jossa pääpaino on istumisessa tapahtumana.
Avainsanat: Istuma-asento, ergonomia, mukavuus, tuolisuunnittelu, lepo, hyvinvointi
Master of Arts thesis abstract Jenni Inciarte Villaverde
Posture - Rest, a person as a chair user Department of Architecture
Supervisor: Ville Kokkonen Advisor: Martin Relander
Degree programme: Interior Architecture Year: 2021 Pages: 74 Language: Finnish
ABSTRACT
This Master’s thesis is about to study leisure seating design through comfortable and ergonomic pos- ture. I present the factors that contribute to a proper sitting posture from the perspective of form and materiality. Ergonomics has a great influence on office chair design. The leisure seating design though is more focused in comfort rather than in ergonomics. Comfort doesn’t necessarily mean healthy pos- ture, especially in chairs that offer slouched posture. To support well-being, the leisure chair should be comfortable, and it should promote spinal postural health.
I present the recliner design series that I have made, which is based on user centered design. The main emphasis is on sitting as an activity.
Keywords: sitting, ergonomics, comfort, seating design, rest, well-being
Asento - Lepo
I H M I N E N T U O L I N K ÄY T TÄ J Ä N Ä
SISÄLLYS
JOHDANTO
...TEOREETTINEN TUTKIMUS
...1 SUUNNITTELUTEORIA
...1.1 Hyvinvointi kaiken suunnittelun taustalla...
1.2 Ergonomia lepotuolisuunnittelussa...
1.3 Tuolisuunnittelusta asentosuunnitteluun...
2 ISTUMINEN TAPAHTUMANA
...2.1 Ihmisen ja tuolin vuorovaikutus...
2.2 Istumisen motivaatio...
2.3 Hyvä asento...
2.4 Tasapaino...
2.5 Tuki...
3 ISTUMINEN KOKEMUKSENA
...3.1 Mukavuus...
3.2 Materiaalin vaikutus mukavuuteen...
3.3 Muodon vaikutus mukavuuteen...
4 LEPOTUOLIN MUOTOILU
...4.1 Mitat ja mittasuhteet ...
4.2 Kulmat ja kallistukset...
5 LEPOTUOLIN RAKENNE
...5.1 Kaari rakenteena...
5.2 Selkänojan ja istuinosan liitos...
5.3 Tuolin mekaniikkaa...
6 MATERIAALIT
...6.1 Puu materiaalina...
6.2 Puu plastisena materiaalina...
6.3 Ohutviiluvaneri...
10 11 12 12
15
21
25
26
28 13 14
15 1617 20 20
2123 24
2525
26 26 26
28 28 29
PRODUKTIO
...1 INSPIRAATIO
...2 TUTKIMUSKYSYMYKSET
...2.1 Pinnan muoto...
2.2 Selkänojan jouston merkitys...
2.3 Mittasuhteet...
2.4 Materiaali...
3 ISTUMISEN KOLME MOTIVAATIOTA
...3.1 Luonnokset...
3.2 Mittapiirrokset...
3.3 Asennot...
3.3.1 Julkinen asento —- rentoutuminen...
3.3.2 Puolijulkinen asento—-lepo...
3.3.3 Yksityinen asento—-palautuminen...
3.4 Kuvia...
4 TULOKSET
...POHDINTA
...LOPUKSI
...LÄHTEET
...61 62 67 31 32 33
42
60 3340 40 41
42 4546 4647 4748
JOHDANTO
L
epotuoli on muutakin kuin ihmisen istuma-alusta. Se on esine, jonka muotoilua säätelevät tietyt reunaehdot kuten mittasuhteet, käytettävyys ja koko. Lepotuolista tekee erityisen kiinnostavan sen välitön vuorovaikutus käyttäjänsä kanssa. Istuminen on sekä fyysistä että ihmisen käyttäytymisen ohjaamaa psyykkistä ja sosiaalista toimintaa. Lepo ja levon merkitys palautumisessa on tärkeää yhteiskunnassa, jossa moni asia mitataan tehokkuuden tai tuottavuuden kautta. Kiire ja nopeus tuntuvat olevan läsnä kaikessa mitä teemme.Nyky-yhteiskunnassa työn käsite on laajentunut ja selkeä ero työ- ja vapaa-ajan välillä kaventunut.
Suunnittelun kentällä keskiössä ovat käyttäjäkokemukset ja -ympäristöt. Tuolisuunnittelu on siis muu- takin kuin esinesuunnittelua. Suunnitteluprosessissa huomio on kokonaisvaltaisesti istumisessa tapah- tumana ja tuolin käyttäjälleen tuottamassa kokemuksessa.
Istumiskokemukseen vaikuttaa suuresti ergonomia, eli istuimen ja istujan välinen vuorovaikutus. Ergo- nomia on tieteenala, jonka keskeinen tavoite on lisätä ihmisen hyvinvointia. Nykyisen näkökulman mukaan ergonomia tarkastelee ihmistä tekijänä ihmistekijän sijaan. Se on laajentunut koskemaan kaik- kea suunnittelua kokonaisvaltaisesti. Tuolisuunnittelussa mittojen ja mukavan asennon lisäksi ergono- mia huomioi tuolin käytettävyyden, käyttöympäristön ja myös tuolin elinkaaren.
Lepotuolisuunnittelu on monitieteellinen prosessi, jonka osa-alueita ovat taiteen ja suunnittelun lisäksi lääketiede, biomekaniikka, kinetiikka, insinööritieteet, sosiologia ja psykologia. Kokeileminen ja uuden etsiminen on myös tärkeä osa suunnitteluprosessia. Parhaimmillaan lopputuloksena on innovaatio, joka lisää hyvinvointiamme myös tulevaisuudessa.
Opinnäytetyönäni suunnittelin tuolisarjan, jonka avulla tutkin ihmisen ja tuolin vuorovaikutusta levon ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tavoitteeni oli löytää ne keskeiset seikat, jotka vaikuttavat kokemuk- seemme lepotuolin mukavuudesta. Keskeisiä teemoja tutkimuksessani oli ergonomia lepotuolisuunnit- telussa, muotoilun vaikutus hyvinvointiin sekä tuolisuunnittelu tutkimusprosessina.
Tuolit ovat olleet esillä helmikuussa 2020 Tukholman huonekalumessuilla, jossa pyysin kävijöitä istu- maan tuoleissa havainnoiden heidän reaktioitaan. Tuolisarjan tarkoitus on toimia suunnittelijan työs- säni ”arkkityyppeinä”. Opinnäytetyöni koostuu teoreettisesta osasta sekä produktiivisesta osasta, jossa esittelen suunnittelemani lepotuolisarjan.
TEOREETTINEN TUTKIMUS
1 SUUNNITTELUTEORIA
1.1 Hyvinvointi kaiken suunnittelun taustalla
H
yvinvointi on holistinen käsite, joka liittyy läheisesti elämänlaatuun ja terveyteen. Terveys on toi- saalta fyysinen tila, johon vaikuttavat erilaiset sairaudet. Kokemuksena terveys on muuttuva tila, johon vaikuttaa ihmisen omat arvot ja asenteet. (Huttunen, 2020.) Hyvinvoinnin lisääntyminen on ergonomian päätavoite ja lähtökohta. Myös käyttäjälähtöisessä suunnittelussa keskeinen arvo on koko- naisvaltaisen hyvinvoinnin lisääntyminen (Tosi, 2020). Lisääntynyt hyvinvointi johtaa usein eri tavoin mitattavissa oleviin asioihin, joista yksi on lisääntynyt tehokkuus ja siitä seuraava taloudellinen hyöty (Launis ja Lehtelä, 2011).Lepotuolisuunnittelussa hyvinvoinnin lisääntymisestä saatava hyöty on enemmän yksilökeskeistä liit- tyen toimintakyvyn ylläpitoon ja palautumiseen. Toisaalta lepotuolissa istutaan usein vapaa-ajan seu- rustelutilanteissa tai muun omaehtoisen ajanvieton parissa. Tässä mielessä lepotuolisuunnittelu vaikut- taa oleellisesti myös yksilön psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Istumisella ja hyvällä istuma-asennolla on suuri merkitys terveyteen. Huono istuma-asento aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja ja rasitusvammoja. Tutkimusten mukaan suuri osa työperäisistä ter- veysongelmista liittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Nämä ovat yleisin syy lääkärissä käyntiin ja niistä kärsii lähes jokainen jossain elämänsä vaiheessa. (Bäckmand ja Vuori, 2010.)
Kuva 1
1.2 Ergonomia lepotuolisuunnittelussa
E
rgonomia on metodologinen lähestymistapa ja tieteenala, jonka määritelmä on muuttunut alle satavuotisen historiansa aikana. Alkujaan ergonomia on painottunut selkeästi työympäristöihin ja koneen muokkaamiseen ihmisen mittoihin sopivaksi. Sittemmin ergonomian määritelmä on laajentu- nut koskemaan yhä enemmän kaikkea vuorovaikutusta ihmisen ja ympäröivän maailman välillä. Suo- men Ergonomiayhdistys käyttää ergonomian määritelmänä suomenkielistä käännöstä kansainvälisen ergonomiayhdistyksen englanninkielisestä määritelmästä. ”Ergonomia tarkastelee tieteenalana ihmisen ja toimintajärjestelmän muiden osien vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana ergonomian teoreetti- sia periaatteita, tietoja ja menetelmiä ihmisen hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän tehokkuuden opti- moimiseksi”. (Suomen Ergonomiayhdistys.)Kreikankielinen sana ergo tarkoittaa työtä, mutta työn määritelmän ajatellaan tänä päivänä koskevan laajemmin kaikkea ihmisen toimintaa. Huomion pääpaino ei ole esineessä vaan käyttäjässä. Kirjallisuu- den mukaan ergonomian nykyinen näkökulma painottuu systeemin vaikutuksiin ihmisen hyvinvointiin ja systeemin tehokkuuteen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Nykyään ergonomian keskeiset tavoitteet ovat erilaisten ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevien käyttöympäristöjen turvallisuudessa ja käy- tettävyydessä sekä käytön laadullisessa kokemuksessa. (Tosi, 2020.)
Tänä päivänä suunnittelun lähestymistapa on käyttäjäkeskeinen ja käyttäjäkokemukseen perustuva.
Tämän teoreettisen lähestymistavan kanssa ergonomia on vahvasti linkittynyt. Siinä missä muotoilun teoria toimii perusteluna suunnittelulle voi ergonomian ajatella olevan suunnittelun työkalu. Tehok- kuutta ei mitata vain bruttokansantuotteen lisääntymisenä, vaan siinä kuinka hyvin suunniteltu palvelu, tuote tai asia toimii. Tuotteen käytettävyys tarkoittaa tuolisuunnittelussa sitä, että jo suunnitteluvai- heessa tuolille ajatellaan olevan tarve ja tarkoitus. Sen jälkeen voidaan arvioida sitä, kuinka hyvin tuote vastaa tuohon tarpeeseen ja tarkoitukseen. Lepotuolin teoreettinen tavoite on tuolin käyttäjän hyvin- voinnin lisääminen. Suunnitteluprosessissa on tärkeää pohtia onko tuoli käyttäjälleen sopiva, onko tuoli tilanteeseen ja tarpeeseen sopiva, aiheuttaako se käyttäjälleen vahinkoa, minkälaisia fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia käyttäminen aiheuttaa ja onko tuolille tarvetta. Tärkeä ergonominen näkökulma on myös elinkaariajattelu, joka tulee huomioida materiaalivalinnoissa ja muotoilullisissa seikoissa (Tosi, 2020).
Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta istumista tulee tarkastella kokonaisvaltaisena tapahtumana, eikä eritellä työ- ja vapaa-ajan istumista toisistaan. Huono vapaa-ajan istuminen vaikuttaa negatiivisesti myös työympäristössä istumiseen. Toisaalta hyvälläkään työergonomialla ei pelasteta huonon lepoasen- non aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Terveyden kannalta oleellista on istumisen summavaikutus ja siksi lepotuolisuunnittelussa tulisi yhtä lailla käyttää ergonomiaa työkaluna. (Pynt, Mackey & Higgs, 2008.)
Suunnittelijoiden ja käyttäjien tietoutta terveellisestä istuma-asennosta tulisi lisätä, jotta vältytään virheelliseltä käsitykseltä ”mukavasta” tuolista. Rento ja mukava asento ei ole sama asia kuin löysä ryhti. Kuppimainen muotoilu, liian syvä lepotuoli, liian pehmeä istuin tai vailla ristiselän tukea olevat istuimet todellisuudessa pakottavat selän huonoon ja ”löysään” asentoon, jolloin asennosta aiheutuu todellisia terveyshaittoja. (Pynt & co, 2008.) Suunnittelijan tulisi huomioida tehtävään sisältyvät riskit ja vaaratilanteet (Launis, 2011). Epäedulliset asennot aiheuttavat venymistä ja puristumista kudoksissa, joka puolestaan altistaa kivulle ja voi johtaa pitkittyessään virheasentojen ja vammojen syntymiseen (Louhevaara ja Launis, 2011).
Ergonomiatutkimukset painottuvat pääsääntöisesti työympäristöihin. Työtuolissa istumiselle on kui- tenkin eri tavoite ja tarkoitus kuin lepotuolissa istumiselle. Ihmisen biomekaniikka säilyy samana sekä työ- että lepoasennossa. Tarpeen ja tarkoituksen muuttuessa muuttuvat myös esimerkiksi tuolin käyttö- aika, asennon vaihtamisen tarve, kokemus ja käyttöympäristö. Ergonomia liittyy keskeisesti myös lepo- tuolisuunnitteluun, vaikka samanlaista mittatarkkuutta ja -vaatimusta kuin työympäristöissä ei
lepotuolisuunnittelussa olisikaan.
1.3 Tuolisuunnittelusta asentosuunnitteluun
S
uunnittelun näkökulma on siirtynyt tuotteesta vuorovaikutukseen. Toisin sanoen tuotteen laaduk- kuutta tarkastellaan vuorovaikutuksen ja kokemuksen laadun perusteella. Käyttäjä on yhä keskei- sessä roolissa, mutta tässä tarkastelussa korostuvat niin käyttäjän kokemukset kuin emotionaaliset ja aistinvaraiset tunteet. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Tuolin käytettävyys riippuu esimerkiksi siitä, kuinka itsestäänselvän asennon se mahdollistaa. Tuoli voi myös ohjata käyttäjää oikeaan asentoon muun muassa pinnan muotoilulla, käsinojilla ja jalkatuella. Suunnitteluprosessissa tulee kysyä kysymyk- set Kenelle, Miksi, Missä, Miten ja Kuinka kauan. (Tosi, 2020.)Antropometria tutkii ihmisen mittoja ja ulottuvuuksia. Epämukavuus ja huonot asennot johtuvat usein väärästä tai epäsopivasta mitoituksesta. Suunnittelijan on hyvä tuntea tuotteen käyttäjäryhmä ja huo- mioitava, että eri väestöryhmien välillä antropometriset mitat voivat vaihdella suuresti. Taulukkomittoja käytettäessä on huomioitava myös mittausasennon ja todellisen asennon välinen ero. Hyvä asento ei synny vain mahtumalla ja sopivilla mitoilla. Ihmisen elimistön toiminta ja liikeradat tulisi tuntea, jotta vältytään virheasentojen mahdollisuudelta. (Launis, 2011.)
2 ISTUMINEN TAPAHTUMANA
2.1 Ihmisen ja tuolin vuorovaikutus
A
ntropometriset mittaustulokset on saatu tie- tystä väestöstä ja mittaukset on tehty staat- tisesti. Mittoja ja mittasuhteita suunniteltaessa tulee huomioida ihmisen kehon mittojen vaihtelu pehmytosien muodonmuutoksen vuoksi. Asennon vaihtaminen muuttaa kehon mittoja. Siirryttäessä seisoma-asennosta istumaan etenkin keskivartalon mitat muuttuvat vatsan työntyessä eteenpäin ja rei- sien ja pakaroiden levitessä sivulle. Mitoituksessa on huomioitava myös vaatteiden, hattujen, kenkien ym. vaikutus todellisiin mittoihin. (Launis 2011, Tosi, 2020.)Ihminen sietää aivan paikallaan istumista vain noin 20 minuutin ajan. Asennon vaihtamisella on myös aineenvaihduntaan, verenkiertoon ja kudosneste- kiertoon suuri vaikutus. Pystyasennon ja lepoasen- non vuorottelu lisää paineen vaihtelua selän välile- vyissä parantaen niiden aineenvaihduntaa. (Launis, 2011.) Kudosten palautuminen huonon asennon aiheuttamista vaurioista vie huomattavasti enem-
män aikaa kuin mitä vaurioiden syntymiseen vaaditaan (Pynt & co, 2008).
Brantonin (1976) mukaan ihmisen tarve vaihtaa asentoa ei perustu ainoastaan tuolin ja istujan epäso- piviin mittasuhteisiin. Tuolisuunnittelussa tulisi hänen mukaansa huomioida asennon vaikutus ihmisen kehoon ja toisaalta tuolin vaikutus asentoon.
Äärimmäinen muotoilu altistaa virheasennoille sekä estää vapaan liikkumisen. Toisaalta tasainen suora pinta ei ohjaa asentoa mihinkään suuntaan. Vuorovaikutus käyttäjän ja tuolin välillä syntyy kevyen muotoilun avulla. Pienelläkin muotoilulla on suuri vaikutus mukavuuteen. Siinä missä äärimmäinen muotoilu pakottaa istujan tiettyyn asentoon, voidaan kevyellä muotoilulla hienovaraisesti ohjata käyttä- jää hyvään ja terveelliseen asentoon.
Kuva 2
Lepotuolin tärkein ominaisuus on levon mahdollistaminen. Tavoitteena on vähentää fyysistä ja henkistä kuormitusta, mikä johtaa palautumiseen ja edelleen lisääntyneeseen hyvinvointiin. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää säilyttää aktiivisuuden ja levon välinen tasapaino.
Lepotilassa aineenvaihdunta hidastuu ja sillä on terveyteen negatiivinen vaikutus. Lepotuolisuunnitte- lussa ideaalista olisi pyrkiä suunnittelemaan tuoli siten, että se mahdollistaa hyvän asennon, jossa lepo ja palautuminen saavutetaan tehokkaasti. Mitä passiivisempi istuma-asento on, sitä lyhyemmän aikaa siinä tulisi viettää kerrallaan. Aineenvaihdunnan ja verenkierron kannalta ylösnouseminen tuolista on riittävä fyysinen suoritus, jolla elimistön kriittiset toiminnat turvataan. (Pesola & Co, 2016.)
2.2 Istumisen motivaatio
I
stuminen on osa ihmisen käyttäytymistä ja siihen on sekä fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia tarpeita.Yksi keskeinen motivaatio istumiselle on paineen ja rasituksen jakauttaminen laajemmalle alueelle.
Istuma-asennossa elimistön energiankulutus menee lepotilaan (Pesola & Co, 2016). Lepo on tärkeää palautumisen kannalta. Asennolla on vaikutusta myös ihmisen käyttäytymiseen. Taaksepäin nojaavan istuma-asennon on todettu laskevan stressitasoa ja alentavan aggressiota (Krahé, 2018).
Istumisen motivaatio voi olla myös mukavuudenhalu tai epämukavuuden välttäminen. Tuolisuunnitte- lussa on järkevää pohtia istumisen motivaatiota ja istuimen soveltumista käyttötarkoitukseensa. Suun- niteltaessa lepotuolia täytyy huomioida sekä ihmisen biomekaaniset ominaisuudet että käyttäytymiseen ja kokemukseen liittyvät ominaisuudet (Branton, 1976). Biomekaaniset ominaisuudet (mitat, mitta- suhteet, painopisteet, liike, ulottuvuus) on helposti mitattavissa. Sen sijaan tunnetta mukavuudesta on vaikeampi määritellä.
Kuva 3
2.3 Hyvä asento
I
stuma-asento on muuttunut tuhansien vuosien aikana ja hyvä istuma-asento on määritelty eri aikakausina eri tavoin. Ennen tieteellisiä tutkimuksia istuma-asennosta, tuolisuunnitteluun vaikutti keskeisesti kulttuuriset ihanteet, tuotannolliset ja tekniset mahdollisuudet sekä istuimen soveltuminen käyttötarkoitukseensa. (Pynt & Higgs, 2002.)Ensimmäiset dokumentit tuolisuunnittelusta löytyvät muinaisesta Egyptistä. Historian tutkimukset osoittavat, että jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua tuolin käyttötarkoitus vaikutti sen muotoiluun.
Myöhemmin antiikin Kreikassa lääketieteen voimakas kehittyminen vaikutti hyvänä pidettyyn istuma-asentoon. Hippokrateen kirjoituksista käy ilmi, että klassisella aikakaudella tutkittiin selkä- rangan anatomiaa ja sen ajan tietämyksen mukaan ihanteena pidettiin kyfoottista eli kuperaa selän asentoa. Selkänojat alkoivat kehittyä Kiinassa Ming- ja Qing-dynastian aikakaudella, jolloin tuoleissa oli nähtävissä pyrkimys asennon harmoniaan. Mukavuus omaksuttiin osaksi tuolisuunnittelua barokin aikakaudella. (Pynt & Higgs, 2002.)
Kuva 4. Renessanssin taitei- lija ja tiedemies Leonardo da Vinci tutki ihmisen anatomiaa ja teki siitä piirroksia. Ihmisen kehon rakenteiden ja toiminnan ymmärtämisellä on ollut suuri merkitys sekä lääketieteen että ihmisen toiminnallisen ympäris- tön kehittymisessä.
1900-luvun puolivälissä tehtiin tieteellisiä tutkimuksia, joissa pyrit- tiin osoittamaan, mikä on selkärangan kannalta terveellinen asento.
Tuolloin käytössä on ollut jo kehittyneitä tutkimusmenetelmiä kuten röntgenkuvantaminen. Nykytietämyksemme terveellisestä istuma-asennosta perustuu tarkkoihin biomekaanisiin mittauksiin ja tietämykseen kehon eri osien paineensietokyvystä. (Pynt & Higgs, 2002.) Ergonomiatutkimuksissa löytyy myös näkemyseroja. Vielä 2000-luvulle saakka kiisteltiin siitä, mikä on terveydelle vähiten vahingollinen selän asento istuttaessa (Pynt & Co, 2008).
Työtehtäviin tarkoitetut tuolit ovat kehittyneet hyvän asennon osal- ta valtavasti viimeisen vuosisadan aikana. Lepotuolien varsinainen kehitys alkoi 1900-luvulla, kun Viktoriaaninen aikakausi tuli päätökseen, korseteista luovuttiin ja lepääminen ei ollut enää huo- noa moraalia. Teollisen vallankumouksen jälkeen lepotuolisuun- nittelua ohjasi voimakkaasti arkkitehtuuri. Suunnittelijat olivat innostuneita uusista materiaaleista ja tekniikoista. Lepotuolisuun- nittelussa puhuttiin kyllä funktionaalisuudesta, mutta se näkyi
lähinnä tuotannollisena ja teknisenä toiminnallisuutena asennon funktionaalisuuden jäädessä toisar- voiseksi. Pynt & Higgs (2010) mukaan istuma-asento ei ole kehittynyt lepotuolisuunnittelussa juuri- kaan ja lepotuolisuunnittelua ohjaa pääsääntöisesti esteettiset ja tuotannolliset vaatimukset. Nykytietä- myksellä ja teknologisten mahdollisuuksien puitteissa voitaisiin lepotuolisuunnittelussa saavuttaa uusi
”Kultainen Aikakausi”, jos vain estetiikka kohtaisi toiminnallisuuden ja terveen istuma-asennon. (Pynt
& Higgs, 2010.)
Kuva 5
Kuva 6
2.4 Tasapaino
A
sennoissa, kuten istumisessa, on keskeistä spontaanin tasapainon hakeminen. Istuma-asento lisää lantion alueen epätasapainoa, jolloin tasapainon saavuttaminen edellyttää väistämättä joko ulkoista tukea tai lihasten aktiivista työtä. (Zacharkow, 1988.) Istuminen on asennon vaihtamisesta ja liikehdinnästä johtuvaa aktiivista ja dynaamista toimintaa. Mikäli tuolin tuki ei ole riittävää tasa- painon ylläpitämiseksi, tulee kehon tukea itse itseään. (Branton, 1966 viitattu teoksessa Zacharkow 1988.) Tällöin kehon symmetria muuttuu ja tämä aiheuttaa puolestaan kiputiloja sekä pahimmillaan virheasentoja (Tosi, 2020). Istumaluut ovat keskeisessä asemassa istumatuen muodostuksessa. Tasapai- non saavuttamiseksi tarvitaan myös tukipintaa sekä reisistä että jalkapohjista. Jotta saavutetaan lepo- asento, tarvitaan tasapainon lisäksi tukipinta, joka pitää lantion lihakset rentona. Tämä tuki saavutetaan selkänojan avulla. Tuolin rakenteen keskeisiä muuttujia tasapainon kannalta ovat selkä- ja käsinojat, istuinpehmuste ja pintamateriaali. Oleellisia tekijöitä ovat myös tuolin mittasuhteet, istuimen kallistus, istuinkorkeus ja -syvyys sekä istuimen ja selkänojan välinen kulma.2.5 Tuki
N
ykykäsityksen mukaan terveellinen istuma-asento tukee selkärangan luonnollisia mutkia pitäen lantion neutraalissa asennossa ja lannerangan loivassa notkossa (Pynt & Higgs, 2010, Launis, 2011). Ergonomian kannalta hyväkään asento ei saa olla staattinen, toisin sanoen selkärangan luonnol- lisen liikkeen tulisi säilyä (Hamaoui, 2014). Selkänoja tulee suunnitella siten, että se kannattelee osaa kehon painosta. Täysin pystysuora selkänoja ei tätä tee ja on siis levon kannalta merkityksetön rakenne.(Åkerblom, 1948.) Mitä suurempi selkänojan kallistuskulma on, sitä enemmän se kannattelee kehon painoa. On huomattava kuitenkin, että mitä suurempi tuki selkänojasta saadaan, sitä enemmän pakarat pyrkivät valumaan eteenpäin, jolloin lannerangan tuki katoaa. Tästä syystä myös istuinosan kallistuk- sella ja istumapinnan kitkalla on merkitystä hyvän asennon saavuttamiselle. Selkänojan tuki auttaa rin- tarangan alapuolella kannattelemaan ylävartalon painoa vähentäen samalla lannerankaan kohdistuvaa taakkaa. (Åkerblom, 1948, Branton, 1976.)
Lannerangan tuki auttaa pitämään lantion luonnollisessa asennossa, jolloin myös lannerangan luonnol- linen notko säilyy. Mikäli lannerangan tuki puuttuu, kallistuu lantio herkästi taakse tai eteen ja tämä aiheuttaa painetta selkärangan välilevyissä. (Åkerblom, 1948, Launis, 2011.) Lisääntynyt paine puoles- taan aiheuttaa alaselkäkipuja ja pahimmillaan kuormituksen seurauksena voi olla selän välilevyn pullis- tuma (Launis, 2011).
Asennon vaihtamisen mahdollistamiseksi tuolissa olisi hyvä olla sekä lannerangan tuki että tuki yläsel- kää varten. Lannerangan tuen olisi hyvä olla sellaista materiaalia, että se mukautuu käyttäjän selän
kaarien mukaan. Liian kova tuki ei mukaudu liikkeeseen, jolloin mahdollisuus vaihtaa asentoa
menetetään. Selkänojan tulee tukea selkärangan heikointa kohtaa jättäen hartiat vapaaksi. Keuhkojen ja sisäelinten tilan säilymisen vuoksi eteenpäin kumaraa asentoa tulisi välttää. Selkänojan tulisi olla myös säädettävä ja joustava. (Åkerblom, 1948.) Mitä pehmeämpi istuin on, sitä enemmän lihasten täytyy tehdä töitä säilyttääkseen asennon. Istuimen tuen tavoite on siis saavuttaa optimaalinen vakaus mah- dollisimman vähäisillä liikerajoituksilla (Branton, 1966 viitattu teoksessa Zacharkow 1988).
Istuimen muotoilulla voidaan vaikuttaa lantion asentoon myös sivuttaissuunnassa. Epäsymmetrinen asento aiheuttaa lihasrasitusta ja kipuja. Jalkojen ristimisellä voidaan kompensoida puutteellista tukea tai tasapainoa. Tutkimusten mukaan jalkojen ristiminen aiheuttaa kuitenkin lantion kallistumista taak- sepäin, mikä puolestaan vähentää lannerangan notkoa. Tämä asento altistaa kudosvaurioille ja edelleen alaselkäkivuille. (Jung, Jung & In, 2020.) Etenkin naisten omaksuma istuma-asento polvet yhdessä on myös nivelille epäsuotuisa (Kiefer, 2019).
3 ISTUMINEN KOKEMUKSENA
3.1 Mukavuus
S
uomenkielinen sana mukavuus on käännetty englanninkielisestä sanasta comfort (suomi-englantisa- nakirja). Käsitettä comfort on käytetty kuvaamaan tunnetta henkisestä hyvinvoinnista. Sanacomfort on alunperin tarkoittanut lohdutusta (englanniksi consolation) ja tukea (assistance, relief, support).
Esineeseen termi comfort on kirjallisuuden mukaan yhdistetty ensimmäisiä kertoja 1600-1700 -luvun Englannissa. Mukavuus omaksuttiin yleisesti kuvaamaan esineitä ja ympäristöjä 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella, jolloin englantilaisen mukavuuden ajateltiin toimivan vastaiskuna Ranskan yltäkylläiselle luksukselle. (Stobart, 2020.)
Tuolin mukavuutta on vaikea mitata. Helpompi on mitata ja määritellä epämukava. Tällöin mitattavia parametrejä ovat esimerkiksi kipu, särky ja puutuminen. Epämukavuuden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että istuin olisi automaattisesti mukava (Hertzberger, 1958 viitattu teoksessa Zacharkow 1988). Tuolin mukavuus voidaan ajatella monella tapaa. Mukava tuoli tai asento voi muuttua ajan kuluessa myös epämukavaksi. Mukavalla istuma-asennolla on merkitystä levolle ja palautumiselle. Epä- mukava istuma-asento lisää lihasrasitusta ja vähentää palautumista. Palautumisella taas on merkittävä pitkäaikaisvaikutus tehokkuuteen ja hyvinvointiin. (Grandjean 1968, 1970, 1980a viitattu teoksessa Zacharkow 1988.) Mukavuutta tulisikin tarkastella sekä epämukavuuden puuttumisena että holistisena mukavuuden kokemisena (Ahmed-Kristiansen & Stavrakos, 2012).
Käyttäjäkokemussuunnittelussa (UX design) mukavuuden mittaaminen perustuu toisaalta tuotteen käytettävyyteen ja toisaalta siihen, kuinka todennäköisesti tuotetta halutaan käyttää uudelleen (Tosi, 2020). Käyttäjäkokemussuunnittelussa kokemus mukavuudesta on yksilöllinen. On todettu kuitenkin, että sekä tuolin käyttäjillä että suunnittelijoilla voi olla vääristynyt käsitys lepotuolin mukavuudesta.
Runsaat pehmusteet ja kuperaan selkärangan asentoon ohjaava muotoilu saatetaan mieltää tarjoavan mukavan ”löhöily” asennon, vaikka ne aiheuttavat tosiasiassa käyttäjilleen terveyshaittoja. (Pynt & Co, 2008.) Hetkellistä mukavuuden tunnetta ei tulisi sekoittaa hyvään istuma-asentoon (Pynt & Higgs, 2010).
Kuva 7.
Bruno Murani: Searching for comfort in an uncom- fortable chair. Artikkeli julkaistu alunperin Domus 202 / lokakuu 1944
3.2 Materiaalin vaikutus mukavuuteen
P
ehmusteiden käyttö lepotuolissa on yleistä. Mielikuva pehmeästä ja upottavasta ”laiskanlinnasta”saattaa olla houkutteleva, mutta elimistön biomekaanisten vaatimusten takia tällainen vaihtoehto aiheuttaa enemmän kiputiloja kuin lepoa. Lepotuolin tärkein ominaisuus on tuki, ei pehmeys. Mitä paksumpi ja pehmeämpi istuinpehmuste, sitä vähemmän tuoli tukee käyttäjäänsä (Branton, 1966 vii- tattu teoksessa Zacharkow 1988). Liian pehmeässä tai epävakaassa tuolissa tasapainon ylläpitämiseksi käyttäjä joutuu tukemaan tuolia. Toisin sanoen ihminen pyrkii lukitsemaan tukirankansa ”saranat” risti- mällä jalkansa tai nojaamalla kyynärpäällä tuoliin kämmenen puristuessa leukaan. Tämä epäsymmetria aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistöön huomattavan haitan (Lee, Cha, & Lee, 2016).
Mikäli pehmusteita käytetään, tulee niiden säilyttää muotonsa. Kokoon puristunut pehmuste on yhtä hyödytön kuin kova alusta. (Branton, 1976.) Pehmusteet tulisi sijoittaa siten, että ne vähentävät pai- netta istuinluiden alla ja toisaalta estävät liukumista ja sen myötä lantion työntymistä pois neutraalista asennosta. Pehmuste ei saisi aiheuttaa lantion vääntymistä sivuttaissuunnassa. (Branton, 1976 ja Lau- nis, 2011.) Brantonin (1976) mukaan pehmusteiden tarkoitus on jakaa paino mahdollisimman laajalle alueelle vähentäen siten istuinluihin kohdistuvaa painetta. Launiksen (2011) mukaan pehmusteita tulisi käyttää istuinluiden alla pintapaineen vähentämiseksi. Pehmuste ei saa olla liian paksu, jotta tukipintaa ei menetetä. Suurin tukipinnan kokoonpuristuma pystysuunnassa tulisi olla noin 4 cm. Mikäli pehmus- teita ei käytetä, voidaan istuimen reunoja loivasti kohottaa ylöspäin, jotta pintapainetta saadaan jaettua laajemmalle alueelle. (Launis, 2011.)
Åkerblomin (1948) tekemien tutkimusten mukaan istuinluut ovat kuitenkin ainoa rakenteellinen osa, joka kestää painetta. Paineen siirtäminen pehmytkudoksiin aiheuttaa hermojen ja verisuo- nien puristumista. Käytettäessä kovin runsaita pehmusteita tulee paineen kontrolloiminen vaikeaksi muodon muutosten ollessa riippuvaisia henkilön mitoista. Tämä saattaa johtaa pehmytkudososien kasaanpainumiseen aiheuttaen raajojen puutumista ja verenkierron häiriintymistä. Åkerblomin mukaan pehmusteiden käyttö toki jakaisi tukipinnan rengasmaisten istuinluiden alueelle ja siten lisäisi paineen sietoa. Istuinluiden ja tuolin kosketuspinta on kuitenkin sen verran pieni, ettei pehmusteiden käytölle alueella ole hänen mukaansa mitään järkeä. (Åkerblom, 1948.)
Liiallisten pehmusteiden vaikutus on sama kuin liian jyrkällä koveralla pinnalla. Istuinluut uppoavat syvälle, jolloin paine kohdistuu myös reisiluun kaulaan aiheuttaen reisiluun virheasennon. Tämä altistaa reisiluun kaulan takana kulkevan iskiashermon paineelle. (Bennett, 1928, Travell, 1955, Diffirient, 1984 viitattu teoksessa Zacharkow 1988.) Pintamateriaalin kitkalla on myös merkitystä neutraalin lantion asennon ja selkärangan luonnollisten mutkien ylläpitämiseen (Åkerblom, 1948, Launis, 2011). Asen- non mukavuuteen vaikuttaa oleellisesti riittävä ja oikein sijoitettu tukipinta.
3.3 Muodon vaikutus mukavuuteen
P
ehmytkudoksen heikon paineensiedon vuoksi tuolisuunnittelussa tuolin korkeudella on merkittävä asema. Pienikin muutos tuolin korkeudessa vaikuttaa paineen kohdistumiseen reiden takaosaan ja etenkin polvitaipeen taakse, jossa suonet ja hermo ovat verrattain pinnassa. Tämän vuoksi vähintäänkin istuinosan etureunan tulisi olla pyöristetty. (Åkerblom, 1948.)Istuinluut ovat selän ainoa anatominen osa, joka pystyy kestämään painetta istuttaessa. Niiden anato- misten eroavuuksien vuoksi tarkkaa mittaa on vaikea määritellä. Keskimäärin istuinluiden tukipinnan välinen etäisyys on noin 10-12 cm ollen naisilla hieman enemmän kuin miehillä (El-Mowafi, 2019 ja Musielak, et al 2019). Istuinluiden rengasmaisen muodon johdosta tukipinnan ollessa suora, nojaa todellisuudessa vain osa istuinluusta alustaan. Tämän vuoksi istuimen muotoilulla voidaan saavuttaa tehokkaampi tukipinta. On kuitenkin muistettava, että muotoilu ei saa aiheuttaa painetta esimerkik- si häntäluun alueelle tai reisiluun kaulaan. Liian syvää tai taaksepäin kohoavaa muotoa tulisi välttää.
Muotoilulla voidaan estää liukuminen istuimessa sekä ohjata vartalon osia hienovaraisesti sijoittu- maan neutraaliin asentoon. Muotoilu ei saa olla niin voimakasta, että se estää asennon vaihtamisen mahdollisuuden.
Selkänojan muotoilussa tulee huomioida käyttäjien mittasuhteiden vaihtelu. Liian voimakkaasti muo- toillut selkätuet sopivat vain harvalle. Selkätuen alaosaan on hyvä jättää vapaata tilaa, jotta eri kokoiset käyttäjät saavat riittävän tuen lanneselän alueelle. Mitä suurempi kallistus selkänojassa on, sitä kor- keampi tulee sen olla. Niskatuki on välttämätön, mikäli selkänoja on kallistettu pysyvästi yli 30 astetta pystytasosta. (Launis, 2011.)
Selkänoja ei saa olla yläosastaan liian kaareva, jotta ylävartalon hyvä ryhti säilyy. Pään ja hartialinjan tulisi noudattaa samaa linjaa hyvässä istuma- ja seisoma-asennossa. Hyvässä ryhdissä olkanivel on samassa linjassa korvan ja lantion suoliluun harjanteen kanssa. Tämän ryhdin ylläpitäminen estää niska-hartiaseudun kiputiloja ja virheasentoja. (Rinne, viittattu 2021.)
4 LEPOTUOLIN MUOTOILU
4.1 Mitat ja mittasuhteet
T
uolin mitoille ja mittasuhteille ei voida yksioikoisesti antaa tarkkoja arvoja, sillä ne riippuvat sekä tuolin käyttötarkoituksesta että käyttäjän mitoista. Tuolin istuinkorkeuden tulisi olla muutaman senttimetrin vähemmän kuin keskimääräinen mitta polvitaipeesta lattiaan. Mittoja tarkasteltaessa on huomioitava se istutaanko tuolissa todennäköisimmin kengät jalassa vai ilman kenkiä. Åkerblomin oletus on, että pitkäsäärinen ihminen voi istua mukavasti matalalla, kun taas lyhytsäärinen ei pysty istu- maan mukavasti liian korkealla. (Åkerblom, 1948.)Lepoasennossa on mahdollistettava asennon vaihtaminen. Esimerkiksi jalat tulisi voida ojentaa ilman, että pohkeen yläosaan muodostuu painetta. Muutoin menetetään joko lattiasta saatu tuki tai ristiselän tuki. (Branton, 1966.) Riittävän matalalla istuinkorkeudella tai jalkatuella estetään pehmytkudoksen kasaanpainuminen (Åkerblom, 1948).
Lepoasennon kannalta tärkeää on säilyttää hyvä tuki sekä lannerangassa että istuinluissa. Tämän vuoksi tuolin minimisyvyydeksi riittäisi 20-25 cm, olettaen, että tällöin reidet ovat lähes ilmassa. Mukavan asennon saavuttamiseksi asentoa tulee voida vaihtaa ja ajoittainen tuki reisille vaatii hieman syvempää istuinta. Istuimen maksimisyvyys määräytyy polvitaipeen etäisyydestä selkään. (Åkerblom, 1948.) Liian syvä istuin aiheuttaa painetta pohkeiden yläosaan, jolloin istujan siirtyessä enemmän eteenpäin vält- tääkseen paineen tunteen pohkeissa, menetetään ristiselän tuki.
4.2 Kulmat ja kallistukset
T
uolisuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota sekä tuolin osien mittoihin ja mittasuhteisiin että tuo- lin osien välisiin kulmiin. Selkänojan ja istuimen kallistus riippuu tuolin käyttötarkoituksesta. Mitä enemmän selkänojaa kallistetaan taaksepäin, sitä enemmän se ottaa vastaan kehon painoa. Hyvässä istuma-asennossa vartalon ja reisien välinen kulma on suurempi kuin suorakulma aina 130 asteeseen.Suurella kulmalla saavutetaan selän luonnollinen kaareutuminen. (Launis, 2011.)
Mitä suurempi tuki saadaan selkänojasta, sitä enemmän lantio ja pakarat pyrkivät valumaan eteenpäin samalla vähentäen lannerangan tukea. Jotta valumista ei tapahdu ja istuinluiden alla säilyy riittävä tuki, kannattaa istuinosaa kallistaa hieman taaksepäin. (Åkerblom, 1948 ja Launis, 2011.)
Istuinosan kallistus vaikuttaa tasapainon säilymiseen siten, että täysin suora istuinosa vaikeuttaa hyvän asennon säilymistä. Liiallinen kallistaminen muuttaa lonkkanivelen kulmaa, jolloin lannerangan kaari
5 LEPOTUOLIN RAKENNE
5.1 Kaari rakenteena
L
evyn taivuttaminen kaarelle antaa rakenteelle kolmiulotteisen muodon lisäten kappaleen jäykkyyttä.Tätä rakennetta hyväksi käyttämällä selkänoja saa elastisen, mutta pituussuuntaan jäykistyneen muo- don. Uurreliitos mahdollistaa elastisen taivuttamisen, jolloin muodonmuutos ei ole pysyvä. Taivutus tapahtuu vain levyn alareunassa, jolloin levyn muoto palautuu suoraksi yläreunaa kohden mentäessä.
Tämä on ergonomian kannalta tärkeä ominaisuus, sillä näin hartioille jää riittävästi tilaa. Lisäksi istujan painopiste on lähellä selkänojan alareunaa, jolloin selkänojan yläreunassa taivutuslujuudelle ei ole suuria vaatimuksia.
5.2 Selkänojan ja istuinosan liitos
S
elkänoja kiinnittyy istuimeen uurreliitoksen avulla. Kiinnityksessä käytetään hyväksi painovoimaa ja levyn taipumusta vastustaa muodonmuutosta. Elastisesti taivutettu levymäinen rakenne pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa, jolloin se painautuu tiiviisti uraa vasten. Istujan nojatessa selkä- nojaan syntyy voima, joka pyrkii lisäämään levyn taipumaa, mikä puolestaan lisää levyn pituussuuntais- ta jäykkyyttä. Uran reuna toimii tukipisteenä, jolloin selkänojaan kohdistunut taaksepäin työntävä vipu- voima aiheuttaa kappaleen alareunan painautumisen vastaavasti kohti uran etuseinämää. Toisin sanoen mitä suuremmalla voimalla istuja nojaa taaksepäin, sitä enemmän selkänoja puristuu uran seinämää vasten ja sitä paremmin selkänoja pysyy liitoksessa.5.3 Tuolin mekaniikkaa
L
epotuolin tärkeitä mekaanisia ominaisuuksia ovat rakenteen vakaus ja toisaalta joustavuus. Massa antaa istuinrakenteelle lujuutta ja lisää sen kestävyyttä. Massan avulla tuoli pysyy tukevasti alustassa, eikä edes voimakas taaksepäin kallistaminen saa sitä horjumaan. Toisaalta kevyt ja joustava selkänoja mahdollistaa liikkeen ja muodonmuutoksen. Selkänojan kaari syntyy jännityksen avulla. Kokonaisuu- dessaan kyse on voimien tasapainosta.Kuva 8
6 MATERIAALIT
6.1 Puu materiaalina
P
uu on materiaalina hengittävä ja se on lämpöominaisuuksiltaan sopiva istuimeksi. Puu on ekolo- ginen raaka-aine, jonka lukuisat ominaisuudet tekevät siitä erinomaisen materiaalin huonekalu- teollisuudessa. Se on kimmoisaa, sitkeää, huokoista ja se eristää hyvin lämpöä sekä sähköä. Puulajit poikkeavat toisistaan rakenteensa ja ominaisuuksiensa suhteen, jolloin niiden soveltuvuus eri käyttötar- koituksiin vaihtelee. (Saranpää, 1997, Suomen metsäyhdistys ry, 2011.)Puun syyrakenne vaikuttaa sen mekaanisiin ominaisuuksiin. Materiaalitutkimuksissa puulla katso- taan olevan kolme suuntaa, joiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Nämä suunnat ovat syysuunta, eli puun pituusakseli, säteen suunta ja säteen kanssa kohtisuora tangentin suunta. Esimerkiksi puun taivutus- ja puristuslujuus on suurin syysuunnassa. Myös puun kimmoisuus on suurin syysuunnassa.
(Puuinfo.)
Haapa luokitellaan kevyeksi puulajiksi. Se on vaalea puulaji, joka on pehmeää, joustavaa, tiivistä ja suo- rasyistä. Haapa vääntyilee helposti kuivatuksessa, mutta kerran kuivuttuaan se on melko stabiili. Tuore haapa lahoaa herkästi, mutta kuivattuna sen säänkesto paranee huomattavasti. Ulkona haapa patinoituu hopean harmaaksi ja se onkin yleisesti käytetty tervattuna muunmuassa kirkkojen kattopaanuissa.
Haapa on helposti työstettävä materiaali, mutta sen kiillottuvuus on huono. Se nukkaantuu pinnasta herkästi, mutta ei tikkuunnu. Pehmeä ja tikkuuntumaton pinta tekee haavasta miellyttävän tuntuisen istuinmateriaalin. (Heräjärvi ja Junkkonen, 2004, Trähus 2019 ja Puuproffa.)
6.2 Puu plastisena materiaalina
P
uun solurakenteesta johtuvat mekaaniset ominaisuudet poikkeavat merkittävästi toisistaan eri leik- kaussuunnissa. Tämän vuoksi puuta ei voi taivuttaa kaksoiskaarevaan muotoon. Puuta on käytetty kuitenkin perinteisesti veistomateriaalina sen helpon työstettävyyden vuoksi. Puun käytöllä on pitkät perinteet sekä taiteessa että arkkitehtuurissa. Nykyaikaisilla tekniikoilla kaksoiskaarevan muodon mal- lintaminen tietokoneella ja tietokoneavusteinen työstäminen on helposti tehtävissä.Puun syysuunta vaikuttaa työstettävyyteen ja lopputulokseen. Päätypuu on erittäin kestävää ja hengit- tävää. Se on helposti muotoiltavissa kaksoiskaarevaan muotoon, eikä pinta tikkuunnu syiden leikkaan- tuessa kohtisuoraan kasvusuuntaansa nähden. Päätypuun huokoisen rakenteen vuoksi pinta voidaan jättää melko karheaksikin ja silti tuntuma on miellyttävän pehmeä. Sopivan karhea pinta lisää kitkaa, joka puolestaan auttaa ylläpitämään hyvää istuma-asentoa.
6.3 Ohutviiluvaneri
O
hutviiluvaneri valmistetaan ristiinliimaamalla ohuita sorvattuja koivuviiluja. Näin saavutetaan erittäin hyvät lujuus- ja taivutusominaisuudet. Ohutviiluvaneri on kevyttä ja sillä on hyvä tärinän ja rasituksen kestävyys. Kotimainen koivuvaneri on ekologinen ja helposti kierrätettävä materiaali.(Puuinfo.)
PRODUKTIO
1 INSPIRAATIO
2 TUTKIMUSKYSYMYKSET
G
eometrian perusperiaatteita ovat muodot ja niiden välinen järjestys. Sekä arkkitehtuurissa että muo- toilussa sommittelu perustuu muotoihin, rakenteisiin ja mittasuhteisiin, joiden avulla pyritään kohti harmoniaa.(Leopold, 2006.)
Tuolisuunnitelmani perustuu nelikulmioon, jonka kolmiulotteinen muoto on särmiö. Särmiössä on kuusi pintaa. Tuolin muoto syntyy pintojen välisistä mittasuh- teista ja avaruudellisesta suuntautumisesta.
Kuva 11.
Kilpailuehdotus
”Tokyo Opera House”
Jean Nouvel Les Ateliers 1986
Kuva 10.
Ray Hollis Ashtray by Philippe Starck. 1986
2 TUTKIMUSKYSYMYKSET
2.1 Pinnan muoto
T
uolin käytettävyyteen ja istuinmukavuuteen vaikuttaa merkittävästi riittävä ja oikein kohdistunut tukipinta sekä henkilön paineensietokyky. Paine kuvaa pinnan ja siihen kohdistuvan voiman vuoro- vaikutusta. Ihmisen painon vaikutus kappaleen pintaan aiheuttaa pintaan kohdistuvan voiman. Fysii- kan lain mukaan kappale aiheuttaa saman suuruisen vastavoiman ihmiseen. Paine määritellään fysiikas- sa kohtisuoran voiman suhteena pinta-alaan. Mikäli ulkoista voimaa ei käytetä, voidaan voima laskea massan ja painovoiman tulona. Näin ollen kudoksiin vaikuttava paine riippuu sekä henkilön massasta että sen pinta-alan suuruudesta, jolle paino kohdistuu. (Kärki, Lehto & Lekkala, 2006.) Pinnan muoto vaikuttaa pinta-alaan siten, että kaarevalla pinnalla pinta-ala kasvaa. Pinta-alan kasvu puolestaan pie- nentää siihen kohdistuvaa painetta.Suunnitelmassani tutkin pinnan muotoa ja sen vaikutusta istuinmukavuuteen. Pehmusteilla saadaan aikaan helposti kaksoiskaarevia muotoja. Pehmusteet ovat kuitenkin alttiita muodonmuutoksille, joten niiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä kuperan pinnan vaikutuksesta istumiseen.
Kovalla pinnalla pinnan tukivoima estää ihmistä putoamasta tuolin läpi. Ihmisen pehmytkudokset ovat alttiita muodonmuutokselle, joten pinnan muotoilu vaikuttaa pehmytkudosten muotoon.
Tutkin kokeilemalla kuperan ja koveran pinnan vaikutusta istumakokemukseen. Kupera pinta ei saa olla liian voimakas, jotta lantion pohjassa oleva herkkä pehmytkudos ei altistuisi paineelle. Haluan kui- tenkin tutkia, miten loivasti kupera muotoilu istuinluiden alla muuttaa pehmytkudokseen aiheutuvaa painetta ja paineen vaikutusta mukavuuden tunteeseen.
Kovera pinta lisää myös pinta-alaa keventäen siihen kohdistuvaa painetta. Toisaalta äärimmäinen kove- ruus aiheuttaa ei-toivottua painetta reisiluun kaulaan, joten kaaren tulee olla riittävän loiva. Muotoilulla on myös vaikutusta jalan neutraalin asennon säilymiseen. Liian voimakas kovera muoto ohjaa polvia yhteen aiheuttaen haitallista kiertoa lonkkaniveleen. Havaintoni mukaan koveruutta lisättäessä tulee istuinsyvyyden olla riittävän pieni ja toisaalta kaaren loiventua kohti polvitaivetta, jotta muotoilu ei rajoita jalkojen liikettä.
Kuva 12. Istuttaessa tuolin tukipinta kohdistuu lantion istuinluiden alle. Istuinkyhmyjen keskimääräinen etäisyys toisistaan on noin 11 cm.
Kuva 13. Pinnan muodolla ja materiaalilla on vaikutusta paineen kohdistumiseen. Lantion kallistuminen eteen, taakse tai sivulle vaikuttaa selkärangan mutkiin ja edelleen selkänika- mien välisiin rakenteisiin. Selkärangan virheellinen asento istumisessa on yksi merkittävä selkäkipujen aiheuttaja. Kuppimainen muotoilu tai istuimen takaosasta voimakkaasti nou- seva kaareva muoto altistaa häntäluun paineelle.
Kuva 14. Pehmytkudos, kuten lihakset ja rasva, mukautuu istuimen pinnan muotoihin. Kuperan pinnan johdosta pehmyt- kudokselle jää enemmän tilaa, jolloin kudokseen kohdistuva pintapaine pienenee.
Kuva 15. Liian voimakkaat kaarevat muodot tai liian pehmeä materiaali aiheuttaa painetta sellaisiin kehon rakenteisiin, jotka eivät sitä kestä. Tuen puuttuessa asentoa pyritään vakaut- tamaan erinäisin keinoin, mikä aiheuttaa kehossa epäsymmetriaa sekä altistaa elimistön ki- vuille ja virheasennoille. Orgaaninen muotoilu ei ole sama asia kuin ergonominen muotoilu.
Kuva 16. Täysin suora pinta pienentää istuinluiden alle jäävää tukipintaa ja toisaalta kasvat- taa pehmytkudoksiin kohdistuvaa pintapainetta.
Kuva 17. Ihmisen liikuntaelimistö koostuu luisesta tukirangasta, jonka liikkeitä ohjaavat erilaiset lihasryhmät. Luut ovat yhteydessä toisiinsa nivelten välityksillä, joilla on niveltyypistä riippuen omat liikeradat ja -laajuudet. Lihakset, nivelet ja luut kiinnittyvät toisiinsa rustojen, jänteiden ja lihaskalvojen avulla. Nämä kudokset venyvät, kuroutuvat ja pahimmassa tapauksessa repeävät liikkeiden niihin kohdistamien voimien seurauksena. Tasapaino saavutetaan vastavaikuttajalihasten avulla. Toisin sanoen kun yksi lihasryhmä supistuu liikuttaakseen luista rakennetta tiettyyn suuntaan, on toisen lihasryhmän venyttävä, jotta liike olisi mahdollinen.
2.2 Selkänojan jouston merkitys
T
uolisuunnitelmassani tutkin materiaalien jäykkyyden vaikutusta niin rakenteeseen kuin mukavuu- den tunteeseen. Minua kiinnostaa erityisesti selkänojan jouston vaikutus asentoon istuimen ollessa kova ja joustamaton.Selkärangan kaarien luonnollisten mutkien ylläpito on keskeistä selkänojan antaman tuen kannalta.
Ihmisen koko ja asennon vaihtaminen vaikuttavat selkärangan kaarien sijaintiin. Selkänojan tulisi olla säädettävissä tai mukautua käyttäjän selkärangan liikkeisiin. Selkänojan muotoilussa tulisi myös huo- mioida riittävä tila hartioille ja toivottavaa olisi tuen ulottuminen lannerangasta yläselkään, jotta asen- non vaihtaminen olisi mahdollista.
Ohutviiluvaneri on kestävää ja joustavaa. Sen kestävyys on suurempi perinteiseen vaneriin nähden, joten selkänojan materiaaliksi voidaan valita ohut 3 mm vaneri. Ohutviiluvanerin joustavuuden an- siosta se liikkuu kehon mukana ja muokkautuu käyttäjän painon mukaan. Näin asennon vaihtamisesta tulee miellyttävää. Selkänojan alareunan kaareva rakenne estää sen taittumisen pitäen rakenteen ehjänä.
Kaareva muoto lisää myös ristiselkään kohdistuvaa tukipintaa, mikä auttaa pitämään lantion neutraa- lissa asennossa. Selkänojaa ei ole liimattu kiinni rakenteeseen, jolloin se pääsee paremmin liikkumaan käyttäjän mukana. Selkänojan yläosan suora muoto antaa puolestaan tilaa hartioille mahdollistaen riit- tävän tilan keuhkoille. Mikäli muotoilua halutaan lisätä pään tai ristiselän alueelle, voidaan tämä tehdä helposti pienen tyynyn avulla.
2.3 Mittasuhteet
T
uolin mittasuhteille ei löydy yksiselitteisiä arvoja. Näin ollen mittojen ja mittasuhteiden vaikutusta istuinkokemukseen täytyy selvittää tutkimalla ja kokeilemalla. Jotta muotoilu palvelisi tarkoitustaan, tulee mittojen toimia keskenään siten, että asennon riittävä vakaus ja tasapaino saavutetaan. Vaikka tuolit on lähtökohtaisesti suunniteltu melko mataliksi, niiden tukeva rakenne estää tuoleihin uppoa- misen. Toisaalta lattiasta saatava tuki estää lantion liukumisen ja selän ryhdin lysähtämisen. Istuinosan muotoilulla pyritään välttämään puutumista ja toisaalta ohjaamaan lantiota neutraaliin asentoon.Istuinpinnat ovat muotoilultaan maltilliset, mutta hienovaraisilla kaarilla on suuri merkitys istumamu- kavuuteen. Tuolit on suunniteltu siten, että ne sallivat kehon liikkeet, mutta eivät pakota istujaa etsi- mään tukevaa asentoa.
Selkänojan kallistaminen riippuu istumisen tarkoituksesta. Mitä yksityisempi asento on kyseessä, sitä voimakkaammin selkänojaa voi kallistaa. Lonkan ja selän välinen kulma riippuu sekä selkänojan että istuinosan kallistuskulmasta. Kaikissa kolmessa tuolissa selkänojan ja istuinosan välinen kulma on yli 90 astetta. Mikäli selkänojaa kallistetaan voimakkaasti, mutta istuin pysyy horisontaalitasossa, mene- tetään ristiselän ja toisaalta istuinluiden tuki. On muistettava, että lantio ei ole nivel. Tavoite on, että selän linjaus pysyy suorana säilyttäen selkärangan luonnolliset kaaret aina korvasta suoliluunharjantee- seen.
2.4 Materiaali
P
ainottomuuden tunnetta on vaikea saavuttaa istumalla. Mikään pehmustemateriaali ei kykene kan- nattelemaan ihmistä painumatta kasaan. Mielikuva pehmeyden ja mukavuuden yhteydestä istuu kuitenkin tiukassa. Halusin tutkia, voiko kova materiaali tuntua mukavalta ja mikä on pinnan muodon vaikutus tunteeseen. Sen sijaan että lepotuoli olisi pehmeä ja upottava, se olisikin tukeva, vakaa ja jous- tava.3 ISTUMISEN KOLME MOTIVAATIOTA
3.1 Luonnokset
Kuva 19
Kuva 20
Kuva 21 Kuva 22
Kuva 23. Tutkin selkänojan ja tuolin välistä liitosta pienoismallin avulla. Plastoliini on öljyistä, vahasta ja savesta valmistettua muovai- luvahaa, joka soveltuu hyvin pinnan muotojen työstämiseen.
3.2 Mittapiirrokset
Kuva 25 Kuva 26
Kuva 24
3.3 Asennot
3.3.1 Julkinen asento —- rentoutuminen
S
eurusteluasento, joka sopii esimerkiksi kahvilassa istumiseen. Julkinen asento, jossa istuja on eniten vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Istuinosa on muotoiltu kevyesti kuperaksi, jolloin istuin- luut nojaavat tukevasti alustaan. Toisaalta tuolin reunat laskevat aavistuksen alaspäin, jolloin painetta aiheutuu vähemmän pehmytkudoksiin.Selkänojan kaari antaa hyvän tuen ristiselälle, johon tässä asennossa kohdistuu suuri pystysuuntainen kuorma. Selkänojan alhaalta kaareva ja yläosastaan suora muoto antaa tukea ristiselälle ja toisaalta tilaa ylävartalolle, jolloin hengittäminen helpottuu, eivätkä hartiat painu sisäänpäin.
Kuva 27
3.3.2 Puolijulkinen asento—-lepo
P
uolijulkinen asento, jossa selkänoja kallistuu enemmän taakse, samalla istuinsyvyys pienenee ja istuimen kulma kasvaa horisontaalitasoon nähden. Asento on suunniteltu esimerkiksi lukemiseen tai TV:n katselemiseen. Selkänojan kallistuskulma mahdollistaa kuitenkin myös seurustelun.Jotta vältytään polvitaipeessa kulkevien hermojen ja verisuonien painumiselta, on tuolin istuinkorkeu- den oltava matalahko. Istuimen muotoilu on edelliseen verrattuna aavistuksen voimakkaampi, jolloin se tukee istuinluita useammasta suunnasta. Toisaalta lyhyt istuin mahdollistaa reisien pitämisen lähes ilmassa, jolloin pintapuutumisen riski pienenee. Myös tässä tuolissa on mahdollista vaihtaa asentoa.
3.3.3 Yksityinen asento—-palautuminen
Y
ksityinen asento, lepoasento. Selkänojan ja istuimen välinen kulma on jo suuri. Istuimen muotoja hieman kevennetty, jolloin liikkumavaraa on enemmän. Tuolin etureunaa pehmennetty reilusti, jolloin jalat voidaan tarvittaessa suoristaa ilman, että reuna painaa polvitaipeeseen. Tässä asennossa voi- daan hyötyä niskatyynystä, jonka suunnittelussa hyödynsin tuolin valmistuksessa syntyneitä haapalastu- ja.Kuva 28 Kuva 29 Kuva 30
3.4 Kuvia
Kuva 31. Uraliitosta varten istuin on työstetty kahdesta aihiosta, jotka on lopuksi liimattu yhteen.
Kuva 32. Koska selkänoja on raken- teeltaan kevyt verrattuna massii- viseen istuinosaan, tulee sen olla irrotettavissa kuljetusta varten. Toi- saalta irrotettavissa oleva selkänoja on helposti vaihdettavissa uuteen, sen elinkaaren ollessa lyhyempi kuin lähes ikuisen massiivipuisen istuinosan.
Kuva 33
Kuva 34
Mikään asento ei ole ergonominen ilman liikettä. Liikkeellä puolestaan on suuri merkitys tasapainoon. Ihmisen hyvinvointi riippuu monella tavalla tasapainosta. Fyysinen tasapaino on edellytys pystyasennolle. Liikkeen ja levon välinen tasapaino on välttämätöntä aineen- vaihdunnalle ja elimistön nestekierrolle. Levon ja työn välinen tasapaino vaikuttaa henki- seen hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Kuva 35
Kuva 36. Jotta tasapainoa ylläpitävät lihasryhmät olisivat levossa, tulee selkänojan kanna- tella osaa kehon painosta. Siksi taaksepäin kallistunut selkänoja antaa suuremman levon kuin pystysuora selkänoja. Pystyasennossa nikamien välisiin välilevyihin kohdistuu suuri painovoiman suuruinen kuorma, jota osaltaan keventää selkärangan luonnolliset mutkat.
Selkänojan kallistuksella selkänikamien välilevyihin kohdistuva paine pienenee ja sillä on vaikutusta välilevyjen nestekiertoon ja edelleen niiden toiminnallisuuteen.
Kuva 37
Mukava tuoli ei ole välttämättä ergonominen tuoli. Ergonomisen tuolin pitää olla kuitenkin mukava tuoli, jotta siihen istutaan. Mukavuus syntyy miellyttävän tuntuisista materiaaleista, hyvästä muotoilusta, sopivasta lämpötilasta, rentouttavasta asennosta, tuolin käytettävyydestä ja esteettisyydestä.
Kuva 38
Kuva 39
Kuva 40. Haapa on edullinen mate- riaali, jonka käyttöä rajoittaa jossain määrin sen pehmeys ja taipumus kasvaa ”epätasalaatuisena”. Haapa on kevyt puulaji ja keveytensä vuoksi se soveltuukin erinomaisesti massiivi- puiseen istuimeen. Tuolin kokonais- paino on noin 25 kg, jolloin se pysyy vakaasti paikoillaan siihen istuttaessa, mutta on yhä liikuteltavissa. Istuin on sisältä osittain ontto, jolloin sen liikuteltavuus paranee ja toisaalta materiaalin menekki pienenee.
4 TULOKSET
L
epotuolit olivat esillä Tukholman huonekalumessuilla 4.-8.2.2020 Greenhouse -osastolla. Pyysin messuvieraita istumaan tuoleissa ja kuvailemaan omin sanoin kokemuksiaan. Tiedonhankinta perus- tui havainnointiin.Suurin osa koki tuolien kestävyyden yllättäväksi. Moni kysyi ennen istumistaan, kestääkö tuoli varmas- ti. Yleinen kommentti oli myös ”It’s comfortable”. Tosiaalta moni totesi, ettei odottanut tuolien tun- tuvan mukavilta. Se, minkä asennon käyttäjät kokivat mukavimpana, vaihteli. Jokainen tuolia kokeillut kuvaili istumisen tuntuvan miellyttävältä ja he kokivat asennon mukavaksi, tuolista riippumatta.
Yksikään ei kuvaillut tuolia epämukavaksi. Tosin on mahdollista, ettei epämukavuudesta kerrottu, vaikka sellainen tunne olisikin esiintynyt. Osa halusi jäädä ”nukkumaan” tuoliin pidemmäksi aikaa.
Erityisesti käyttäjät mainitsivat selkänojan tukevan hyvin ristiselkää ja istuma-asennon olevan mukava (comfortable). Moni kaipasi pientä tyynyä niskan alle, etenkin taaksepäin nojaavissa asennoissa. Minul- la oli mukana valmistamani pieni (20 x 38 cm) tyyny, jonka paksuus on kokoon puristettuna noin 2 cm.
Tyynyn täytteenä oli tuolien valmistusprosessissa syntynyttä haapalastua. Etenkin harteikkaat henkilöt kokivat tyynyn tuovan lisämukavuutta niskan alueelle.
Messuvieraita kävi osastolla runsaasti. Vieraiden joukossa oli etupäässä eri-ikäisiä ja -kokoisia aikuisia.
Reaktiot vieraiden keskuudessa olivat hyvin samankaltaisia keskenään. Muutama iäkäs henkilö epäili, että pääseekö tuoleihin istumaan tai niistä nousemaan. Tällöin korkein tuoli, jossa pystyin selkänoja, osoittautui mukavimmaksi.
Täytyy kuitenkin huomioida, että käyttäjäryhmä istui tuolissa korkeintaan muutamia minuutteja, jol- loin asennon pitkäkestoisesta mukavuudesta ei voida tehdä johtopäätöksiä.
POHDINTA
E
lämme yltäkylläisyyden jälkeistä aikaa, jolloin suunnittelun näkökulman muutos on väistämätön- tä. Estetiikka on tärkeä, mutta yksinään laiha perustelu uuden esineen luomiselle. Suunnitteluun kuuluu harkinta ja kriittisyys. Suunnittelutyössä keskeistä on etsiä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja.Tämä vaatii osaamista ja tietoa monelta eri alalta.
Esinesuunnitteluun kuuluu materiaalien ja rakenteiden tunteminen. Käyttäjälähtöinen suunnittelu perustuu vuorovaikutukseen. Tuolisuunnittelussa vuorovaikutus tapahtuu ihmisen ja esineen välillä. Jot- ta pystymme ymmärtämään, mitä tuossa rajapinnassa tapahtuu, tulee meidän suunnittelijoiden tuntea myös ihmisen ”materiaalit” ja rakenteet.
Yksilön kokemus suunnittelun lähtökohtana ei tarkoita pyrkimystä nautinnon tuottamiseen tai tarpei- den tyydyttämiseen ylellisyyden kautta. Yksilön rooli yhteiskunnassa on muuttunut rakentajasta vaikut- tajaksi. Yksilön kokemuksilla ja teoilla on suuri vaikutus yhteisön kokemuksiin ja tekoihin. Vastuulli- suus suunnittelussa edellyttää tiedonhankintaa, avoimuutta ja kriittisyyttäkin totuttuja toimintatapoja kohtaan. Kehittämällä ja kehittymällä voidaan luoda uutta tietoa ja uusia toimintamalleja.
Suunnittelijan tehtävään kuuluu asiakkaan, tässä tapauksessa tuolin mahdollisen käyttäjän tarpeiden ja toiveiden tutkiminen ja huomioiminen suunnittelun lähtökohtana. Toisinaan käyttäjillä voi olla vää- ristynyttä tietoa, tai mielikuva tarpeesta ei vastaa todellista tarvetta. Suunnittelukyky on puutteiden havaitsemista, olemassa olevien asioiden uudelleen järjestämistä, uuden tiedon etsimistä ja luomista.
Mielestäni suunnittelijan vastuulla on etsiä puuttuvaa tietoa ja suunnittelijan oikeus on puolestaan jakaa löytämäänsä tietoa käyttäjille.
Käsite mukavuus (engl. Comfort), on muuttunut historian saatossa lohdutuksen ja tukemisen kautta mielihyvän tuottamiseen ja fyysiseen miellyttävyyteen. Yhteiskuntamme uhat, ilmastonmuutos ja vallit- seva pandemia vaikuttanevat siihen, kuinka määrittelemme mukavuuden jatkossa. Mukavuuden tunne puhekielessä voi tarkoittaa ei-epämiellyttävää, iloa tuottavaa, hyvinvointia edistävää ja lohduttavaa.
Kenties tulevaisuudessa mukavuus on riittävän hyvää.
LOPUKSI
“The chair is a very difficult object. Everyone who has ever tried to make one knows that. There are endless possibilities and many problems - the chair has to be light, it has to be strong, it has to be com- fortable. It is almost easier to build a skyscraper than a chair.”
- Ludwig Mies van der Rohe
Kuva 41
Kuva 42
KIITOS
Niin moni ihminen on jollain tavalla vaikuttanut hetkeen, jossa olen nyt. Olen teille kaikille sanoinku- vaamattoman kiitollinen.
Erityisesti haluan kiittää Aalto-yliopiston mahtavia työpajamestareita ja henkilökuntaa. Kiitos Hannu Paajanen ja Tatu Vuorinen korvaamattomasta ajasta, hyvistä keskusteluista ja kullanarvoisista neuvoista.
Kiitos Arto Sillanpää, Mikko Ristimäki ja Teemu Mäntylä kaikista puukeskusteluista, joita olemme matkan varrella käyneet.
Kiitos Martin Relander ja Ville Kokkonen kaikesta opista ja kritiikistä. Arvostan sitä suuresti.
Kiitos opiskelutoverit ja tulevat kollegat kannustamisesta ja myötäelämisestä. Erityisesti Sara Urbanski, kiitos upeista kuvista ja tavastasi olla läsnä.
Kiitos Aiko, kun suostuit mallikseni.
Ystävät, kiitos olkapäästä. Olette olleet korvaamattomia.
Äiti ja isä. Onneksi te tiedätte, kuinka suunnattoman tuen olen teiltä saanut. Ilman teitä, minä en olisi minä.
Kiitos rakkaat lapseni kannustuksesta ja innostuksesta, olette parhaita!
Erick, ilman sinua en olisi tätä matkaa tehnyt. Kiitos kaikesta.
LÄHTEET
Ahmed-Kristensen, S., Stavrakos, S-K. 2012. Definition of Comfort in Design and Key Aspects - A literature review. DS 71: Proceedings of NordDesign 2012, the 9th NordDesign conference, Aalborg University, Denmark. 22-24.8.2012
Bennett, H. E. School Posture and Seating. Boston, Ginn and Company, 1928. Teoksessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Branton, P. Behaviour, Body Mechanics and Discomfort. Teoksessa Grandjean, E. (edit.) 1976, Sitting posture, Sitzhaltung, postere assist. Taylor & Francis Ltd, London.
Branton, P. The comfort of easy chairs. Stevenage, Hertfordshire, england, The Furniture Industry re- search Association, 1966. Teoksessa Zacharkow, D. Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exer- cise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988.
Bäckmand, H., Vuori, I. 2010. Yleinen ja kallis, mutta ehkäistävä kansanterveysongelma. Teoksessa Terve tuki- ja liikuntaelimistö. Opas tule-sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Toim. Heli Bäckmand ja Ilkka Vuori. Opas 11, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki
Diaa M. El-Mowafi, 2019. Anatomy of the Female Pelvis. Geneva Foundation for Medical Education and Research
https://www.gfmer.ch/Obstetrics_simplified/anatomy_of_the_female_pelvis.htm
Diffrient, N. The Diffrient difference. Leading Edge, 5: 41-59, June 1984 Teoksessa Zacharkow, D.
(edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Grandjean, E. 1968, Fatiqugue: its physiological and psychological significance. Ergonomics, 11: 427- 436, 1968. Teoksessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise.
Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Grandjean, E. 1970,Fatigue. American Industrial Hygiene Association Journal, 31:401-411, 1970, Teoksessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Grandjean, E. 1980a. Fitting the Task to the Man, 3rd ed. London, Taylor and Francis, 1980a. Teok- sessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Hamaoui, A. 2014. Seat Design, Spine Curvature and Intradiscal Pressure, Journal of Ergonomics 2014, 4:3 DOI: 10.4172/2165-7556.1000e124
verkkojulkaisu saatavillaosoitteessa https://www.longdom.org/open-access/seat-design-spine-curva- ture-and-intradiscal-pressure-2165-7556.1000e124.pdf
Heräjärvi; H., Junkkonen, R. 2004. Puutuotteita haavasta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Metsätieteen aikakauskirja 1/2004 Saatavissa osoitteessa http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff04/ff041069.pdf
Hertzberger, H. T. E. 1958. Seat Comfort. In Hertzberg, H. T. E. (Edit.) Annotated Bibliography of Applied Physical Anthropology in Human Engineering. WADC Technical Report 56-30, Wright Air Developement Center, Wright-Patterson Air Force Base, Dayton, Ohio, Appendix 1, pp. 297-300, 1958. Teoksessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise. Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Howorth, B. The painful coccyx. The journal of the Western Pacific Orthopaedic association, 15:39- 56, 1978. 1978 Teoksessa Zacharkow, D. (edit) Posture, Sitting, Standing, Chair Design and Exercise.
Charles C Thomas, Springfield, Illinois 1988
Huttunen, J. 2020. Mitä terveys on? Terveyskirjasto. Verkkojulkaisu. Kustannus Oy Duodecim. Saata- villa osoitteessa https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00903
Krahé Barbara, Lutz, Johannes. & Sylla, Isabel. 2018. Lean back and relax: Reclined seating position buffers the effect of frustration on anger and aggression. Short paper. University of Potsdam, Germany.
European Journal of Social Psychology. 2018: 718-723. John Wiley & Sons, Ltd.
Kiefer, E. Why this orthopedic surgeon insists women should “sit like a man”. The Washington Post.
November 19, 2019. Saatavilla osoitteessa https://www.washingtonpost.com/lifestyle/wellness/why- this-ortopedic-surgeon-insists-women-should-sit-like-a-man/2019/11/18/1fd10296-0576-11ea- b17d-8b867891d39d_story.html
Kyoung-Sim Jung, Jin-Hwa Jung, Tae-Sung In. 2020. The effects of Cross-Legged Sitting on Trunk and Pelvic Angles and Gluteal Pressure in People with and without Low Back Pain. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2020 Jul; 17(13):4621.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7370107/
Launis, M. 2011. Teoksessa Launis, Martti & Lehtelä Jouni (toim.) Ergonomia. 2011. Työterveyslaitos.
Tammerprint Oy, Tampere 2011
Launis, M., Lehtelä, J. 2011. Ergonomian periaatteet ja käyttöalueet. Teoksessa Launis, Martti & Leh- telä Jouni (toim.) Ergonomia. 2011. Työterveyslaitos. Tammerprint Oy, Tampere 2011.
Launis, M., Louhevaara, V. 2011. Voimat, Liikkeet ja Asennot. Teoksessa Launis, Martti & Lehtelä Jouni (toim.) Ergonomia. 2011. Työterveyslaitos. Tammerprint Oy, Tampere 2011
Lee, B. J., Cha, H. G. & Lee, W-H. 2016. The effects of sitting with the right leg crossed on the trunk lenght and pelvic torsion of healthy individuals. The journal of Physical Therapy Science. J. Phys. Ther.
Sci. 28:3162-3164, 2016.
Leopold, C. 2006. Geometry Concepts in Architectural Design. 12th International Conference on Geometry and Graphics. 6-10 August, 2006, Salvador, Brazil.
Musielak, B., Kubicka, A., Rychlik, M., Czubak, J., Czwojdzi´nski, A., Grzegorzewski, A., Jó´zwiak, M. 2019. Variation in pelvic shape and size in Eastern European males: a computed tomography com- parative study. Published online 2019 Feb 20. PeerJ 2019;7 e6433 Verkkojulkaisu saatavissa osoitteessa http://www.ncbi.nml.nih.gov/pmc/articles/PMC6387581/
Mähönen, J., Partanen, K. ja Pro Puu julkaisussa Haapa on nopeakasvuinen lehtipuu. Trähus 2019. Ar- tikkeli saatavissa osoitteessa http://trahus.fi/blog/2019/04/01/tuulessa-havisevaa-haapaa-loytyy-hirsi- taloista-lauteista-ja-kattopaanuista/
Pesola, Arto; Pekkonen, Mika; Finni Juutinen , Taija. 2016 Miksi liiallinen istuminen on vaarallista?.
Duodecim, 132 (21), 1964-1971. Verkkojulkaisu saatavissa osoitteessa http://www.terveysportti.fi/
xmedia/duo/duo13381.pdf
Puuinfo. Verkkovierailu 2020 osoitteessa http://puuinfo.fi/tuotteet/puulevyt/vaneri/kos- kiply-birch-ohutviiluvaneri/
Puun Monet Mahdollisuudet. 2011. Suomen metsäyhdistyksen verkkojulkaisu saatavissa osoitteessa http://frantic.s3.amazonaws.com/smy/2014/10/Puun-monet-mahdollisuudet-2011.pdf
Puuproffa. 2021. Verkkojulkaisu saatavissa osoitteessa http://puuproffa.fi/puutieto/yleista-puista/haa- pa/
Pynt, J., Higgs, J. 2002. Milestone in the Evolution of Lumbar Spinal Postural Health in Seating.
Spine Volume 27, Number 19, pp 2180-2189. Lippincott Williams & Wilkins, Inc. 2002
Pynt, J., Mackey, M. & Higgs, J. (2008). Kyphosed seated postures: Extending concepts of postural health beyond the office. Journal of Occupational Rehabilitation, 18 (1), 35-45
Pynt, J., Higgs, J. 2010. A History of Seating 3000BC to 2000AD, Function versus aesthetics. Cambria Press, Amherst, New York 2010.
