n 97 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 15 (1) – 2017
KIRJASTO
Asiantuntijuus digiajalla
n Richard Susskind & Daniel Susskind: The Future of the Professions. How Technology Will Transform the Work of Human Experts.
Oxford University Press. Oxford 2016. 368s.
Professiotutkimus ei ole ollut viime vuosikym- meninä sosiologisen tutkimuksen kärkiteemo- ja, vaikka perinteisesti asiantuntija-ammattien tarkastelu on kuulunut aina Max Weberistä (1864–1920) lähtien sosiologian keskeisiin ky- symyksiin. Yksi selitys hiljaisemmalle sosiologi- selle professiotutkimukselle voi olla työntutki- muksen, organisaatiotutkimuksen ja erilaisten management-tyyppisten tutkimusalojen nousu sosiologisen perustutkimuksen rinnalle. Tässä mielessä talous- ja yhteiskuntatieteessä on ta- pahtunut muullekin yhteiskunnalle tyypillistä työnjakoa ja erikoistumista. Vielä professio- tai asiantuntijuustutkimusta ei kuitenkaan löydy itsenäisenä oppialana kovinkaan monesta yli- opistosta. Yksi tällaisesta monitieteisestä opin- to- ja tutkimuskeskittymästä on Senter för pro- fesjonstudier, joka toimii Høgskolen i Oslo og Akershus -oppilaitoksessa. Keskus julkaisee myös Professions and Professionalism -jour- naalia.
Vaikka asiantuntijuustutkimusta tehdään eri aloilla, ei professioiden kehityksestä, nyky- tilasta ja tulevaisuudesta ole julkaistu mon- takaan kokoavaa yleisesitystä. Uusin ja kat- tavin kokonaisuus on Mike Dentin, Ivy Lynn Bourgeaultin, Jean-Louis Denisin ja Ellen Kuhlmannin toimittama, vuonna 2016 julkais- tu The Routledge Companion to the Professions and Professionalism.
Kahden Susskindin, isän ja pojan, kirjoitta- ma The Future of Professions täydentää hyvin
edellä mainittua teosta. Kirja ei ole sosiologi- nen yleisesitys professioiden tilasta, vaan se edustaa monitieteistä tutkimusta. Kirjan fo- kuksessa on teknologian aiheuttamat muu- tokset perinteisille asiantuntija-ammateille.
Tämä näkökulma puuttuu eksplisiittisenä osa- na Routledgen kirjasta, vaikka sen artikkeleis- sa sivutaankin aihetta eri tavoin. Suhteessa saatavilla oleviin professioita käsitteleviin ar- tikkelikokoelmiin Susskindien kirjan etu on kahden kirjoittajan harkitusti toteutettu mo- nografiarakenne, mikä pitää reilun kolmen sa- dan sivun kirjan hyvin kasassa.
The Future of Professions koostuu kolmes- ta osasta ja yhteensä seitsemästä luvusta. En- simmäinen osa on nimetty otsikolla ”muutos”
ja se käsittelee professioiden muutosta eri tasoilla viimeisten vuosikymmenten aikana.
Toinen luku on nimeltään ”teoria” ja se kes- kittyy uusiin näkemyksiin koskien tiedon ja in- formaation tuotannon ja jakelun kysymyksiä.
Kolmas osa ”vaikutukset” tarkastelee edelli- sissä osissa esiteltyjen muutosten vaikutuksia professioihin ja pohtii lopuksi sitä mitä profes- sioiden jälkeinen aika voi tarkoittaa.
Kirjan ensimmäinen luku esittelee profes- siotutkimuksen asemaa erilaisten talous- ja yhteiskuntatieteiden joukossa käyden lyhyes- ti läpi professiotutkimuksen historiaa ja tär- keimpiä teorioita. Se auttaa ymmärtämään konkreettisesti mitä asiantuntija-ammatit ovat ja kuinka ne on ymmärretty ennen ja nyt.
Luku on kokonaisuudessaan tiivis ja alaluvut lyhyitä, mutta ne antavat kuitenkin riittävän kuvan asiantuntijuuden peruskysymyksistä myös aihetta aikaisemmin tuntemattomalle lukijalle.
98 n
Kirjasto
Asiantuntijuus digiajalla
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 15 (1) – 2017 Toisessa luvussa kirjoittajat käyvät läpi
kahdeksan perinteisesti tärkeintä asiantuntija- ammattikuntaa. Näitä ovat terveys, koulutus, uskonnolliset alat, laki, journalismi, manage- rointi ja konsultointi, verotus ja kirjanpito sekä arkkitehtuuri. Lista on hieman yllättävä, sillä vaikka kirja käsittelee professioiden tulevai- suutta, puuttuvat tästä listasta erilaiset tieto- tekniikkaan liittyvät ja toisaalta yleisesti insi- nööritaitoon, tekniikkaan, sekä korkeimpaan akateemiseen tutkimukseen liittyvät ammatit.
Tässä mielessä kirja toistaakin varsin perin- teistä käsitystä professioista eikä välttämättä tunnista kattavasti monia nykypäivän asian- tuntijuuden muotoja. Kirjoittajat tosin käsitte- levät teknologiaa, tietotekniikkaa ja asiantun- tijuuden siirtymistä yksilökeskeisestä toimin- nasta yhteisöperustaiseksi toiminnaksi muis- sa luvuissa, joten näiden teemojen puutteesta kirjaa ei voi kokonaisuudessaan syyttää.
Kolmannen luvun sisältö on ehkäpä kir- jan mielenkiintoisinta antia. Luvussa käy- dään läpi muutoksia ja haasteita, joita moder- ni asiantuntijuus on kohdannut viimeisten vuosi kymmenten aikana, erityisesti tietotek- nisen vallan kumouksen vuoksi. Yksi muutos on asiantuntijoiden portinvartijaroolin vähen- tyminen. 1900-luvun asiantuntijat käyttivät merkittävää yhteiskunnallista valtaa ja asian- tuntijayhteisöt päättivät hyvinkin itsenäises- ti omaa ammattialaansa koskevista asioista, aina koulutustarpeesta toimilupiin saakka.
Nykyisin asiantuntijuutta on puolestaan tar- jolla miltei alalta kuin alalta globaalissa mit- takaavassa. Vaihtoehtoisia ja edullisia asian- tuntijuuden muotoja kehittyy ja tulee mark- kinoille jatkuvasti lisää.
Kirjoittajien mukaan 2000-luvulla asian- tuntijuus muuttuu yleisesti reaktiivisesta pro aktiiviseksi. Perinteisesti amatöörin (asiak- kaan) tuli tunnistaa tarve asiantuntija-avulle.
Nykyaikaisessa asiantuntijuudessa keskity- tään sen sijaan ennakoimaan, tai jopa ennalta- ehkäisemään, varsinaista asiantuntija-avun tarvetta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi eri- laisten koneiden ja ohjelmien avulla, jotka tunnistavat vaikkapa terveys- tai oppimis vai-
keuksia ennen kuin asiakas niitä itse varsinai- sesti tunnistaa. Koneisiin upotettua asiantun- tijuutta – samoin kuin henkilökohtaista asian- tuntija-apua – tarvitaan siis kalliin asiantunti- ja-avun välttämiseen. Neljäs luku jatkaa hie- man samoilla linjoilla esitellen kysymystä in- formaation ja tiedon teknologisesta tuottami- sesta, jakamisesta ja käyttämisestä.
Viidennessä luvussa pohditaan tiedon tuo- tantoa ja jakelua. Luku alkaa tiedon taloudel- listen ulottuvuuksien tarkastelulla sekä kysy- myksellä tiedon ja asiantuntija-ammattien kehityksen yhteydestä. Luvun loppupuo lella tullaan mielenkiintoisiin kysymyksiin perin- teisen ”käsityömäisen” asiantuntijuuden vä he- nemisestä tietoteknisten ja commons-luon- teisten kehityskulkujen seurauksena. Luvussa ennakoidaan perinteisen asiantuntija-ammat- tien ja niihin liittyneiden valtarakennel mien purkautumista tulevaisuudessa. Luvun lopus- sa kirjoittajat esittelevät seitsemän mallia asiantuntijuuden tuottamiseen ja jaka mi- seen 2000-luvun yhteiskunnassa. Mie len kiin- toisimpia näistä ovat muiden muassa asian- tuntijayhteisöihin perustuva malli, sekä jo mainittu koneisiin ja ohjelmistoihin upotetun asiantuntijuuden malli.
Luvussa kuusi kirjoittajat käsittelevät asiantuntijuuden ja teknologian muutoksista aiheutuvia seurauksia. Aikaisemmissa luvuis- sa teknologisten muutosten mukanaan tuomia mahdollisuuksia käsitellään pääasiassa neut- raalissa sävyssä. Kuudes luku tuo kuitenkin näihin muutoksiin liittyviä kysymyksiä ja epäi- lyksiä. Yksi kirjan keskeinen teema on asian- tuntijoiden erityisammattitaidon asteittainen vähentyminen ja häviäminen teknologisten uudistusten myötä. Ajatus on, että tietotekni- sen muutoksen seurauksena asiantuntijatyö- tä voidaan purkaa osiin, formalisoida, rutinoi- da ja muuttaa massahyödykkeeksi aivan kuten kaikkea muutakin työtä. Asiantuntijatyöstä tu- lee kirjoittajien mukaan teknologiavälitteistä ja hyödykemuotoista kauppatavaraa, jossa perinteinen henkilökohtaiseen osaamiseen ja kokemukseen liittyvä taito vähenee. Luvussa kuusi kysytäänkin mitä tällöin tapahtuu asian -
n 99
Kirjasto
Asiantuntijuus digiajalla
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 15 (1) – 2017 tuntijatyölle tärkeälle henkilökohtaiselle
kanssakäymiselle asiakkaan kanssa, kuinka käy asiantuntijan ”empaattisuudelle” esimer- kiksi lääkärintyössä, ja kuinka yleensä pide- tään huoli hyvästä ja laadukkaasta asiantun- tijatyöstä niin työprosessissa kuin lopputuot- teessa.
Luvussa seitsemän kirjoittajat pohtivat väitettään, jonka mukaan yhteiskuntamme ovat siirtymässä modernien professioiden jäl keiseen aikakauteen. Kun teknologinen asiantuntijuus lisääntyy, tarvitaanko enää ih- misasiantuntijoita lainkaan? Kysymys on työn digi talisaatioon ja robotisaatioon liittyvistä kysymyksistä: joidenkin ennusteiden mukaan työn rutinoidut osat voidaan korvata mitä to- dennäköisimmin koneilla, jolloin vain erityi- nen, variaatioon ja soveltamiseen perustuva työ jää asiantuntijoiden tehtäväksi. Kirjoittajat kysyvätkin mitä tämä tarkoittaa asiantuntijoi- den työllisyydelle.
Lopuksi kirjoittajat pohtivat millaista tu- levaisuutta haluamme asiantuntijuuden suh- teen. Vaikka teknologinen ja markkinalogiik- kaan perustuva muutos asiantuntijatyössä on valtava ja se väistämättä tulee muuttamaan ja hävittämään perinteistä asiantuntijatyö-
tä, ovat tulevaisuuden suuntaviivat riippuvai- sia myös erilaisista poliittisista linjauksista.
Meidän tulisi pohtia kuinka paljon haluamme koneistaa asiantuntijuutta tai muuta työtä, ja kuinka paljon luotamme koneistettuun asian- tuntijuuteen.
Yleisesti kirjoittajien mukaan modernin aikakauden loppu tarkoittaa koko modernin asiantuntijuuden ympärille rakentuneen yh- teiskunnallisen järjestelmän muutosta. Tämä ei tarkoita, että perinteinen asiantuntijuus hä- viäisi kokonaan, tai että asiantuntijuuteen pe- rustuvat instituutiot muuttuisivat perin juu- rin. Perinteisen asiantuntijuuden rinnalle nou- see kuitenkin lukuisia uusia asiantuntijuuden muotoja, jotka haastavat, täydentävät ja muut- tavat asiantuntijatyötä uusiin suuntiin. Siksi ajatus professioiden jälkeisestä ajasta on ehkä hiukan liioiteltu, mutta se kuitenkin laittaa ajattelemaan yhteiskunnallisen työnjaon, kou- lutuksen ja digitalisaation kysymyksiä uudes- ta näkökulmasta. Kirjaa voi suositella kaikille niin asiantuntijuuden kuin yleisesti työelämän muutoksista kiinnostuneille lukijoille.
Mikko Jakonen
