Asiantuntijuus arvioinnissa näkymä

Käsitteen selventäminen ei luonnollisestikaan riitä kaikkien arviointiin sosiaalisena käytäntönä liit- tyvien ongelmien ratkaisemiseen, mutta asiaa ei myöskään edesauta käsitteen hämäryys. Artikke- lissani pohdinkin arvioinnin käsitettä ja sen kaut- ta avautuvaa käsitystä asiantuntijuudesta arvioin- nissa. Oletan, että arvioinnilla on oma ominais- luonteensa ja että arvioinnin käsitteen on tar- koitus luonnehtia sitä. Nähdäkseni kaikki tällai- set luonnekuvaukset ovat historiallisia. Niissä hei- jastuvat täten ne moninaiset yhteydet, joissa pa- rempia kuvauksia ja osuvampia käsitteitä tavoi- tellaan. Arvioinnin luonne ei siis ole absoluut- tisesti paljastettavissa, mutta arviointia ei myös- kään ole mahdollista reflektoida sitä määrittele- mättä. Käsiteanalyysi luokin osaltaan edellytyksiä itsereflektiolle, jonka on katsottu liittyvän lähei- sesti arviointiin (esim. Raivola 1995, 57; Virta- nen 1998).

Vuorensyrjä (1998) katsoo arvioinnin logiikan rakentuvan arvokkaan ja kuvaavan keskinäissuh- teelle (vrt. Varto 1995, 340-341). Arvioinnin

käsitteellistä ydintä luonnehtii täten sen koh- detta määrittävien käsitteiden eli kohdekuvauk- sen ja täten määrittyvään kohteeseen yhdistetty- jen, sen laatua ilmentävien arvoarvostelmien yhdistelmä.

Kriittinen keskustelu moninaisten kohdekuva- usten pätevyydestä on tiedettä rakentava piirre.

Kädenvääntö erilaisten arvoarvostelmien perus- teltavuudesta luonnehtii puolestaan filosofiaa omana, tieteestä erillisenä toiminnan alueenaan.

Tieteellinen kohdekuvaus ei sellaisenaan täytä arvioinnin tarkoitusta. Perusedellytyksenä jälkim- mäiselle on se, että kyseinen kohde saa osakseen jonkin arvoarvostelman (sopiva, paras, tarkoituk- senmukainen jne.). Arvioinnin ja tieteen keski- näisyhteys perustuukin näin ollen siihen, että arviointi väistämättä rakentuu jollekin kohde- kuvaukselle. Arvioinnin yhteys filosofiaan nojaa puolestaan arvoarvostelman välttämättömyyteen.

Arviointi ei täten ole tiedettä, mutta se ei myös- kään ole jotakin täysin tieteestä erillistä (filoso-

1990-luvun alussa Rossi (1990, 7) uskoi arvioinnin tarjoavan jännittävimmän ajateltavissa olevan uran nuorelle sosiaalitieteilijälle. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin olikin arvioinnin osaajia ilmestynyt siinä määrin, että tilanne toi Ahosen (1998) mieleen

etiopialaisen kaupungin markkinat ja sen hunaja- osastolla pörräävät kärpäset. Hän puhuukin arviointi- hurmiosta. Sen yhtenä seurauksena on ollut arvioinnin käsitteen hämärtyminen. (Ahonen 1998, 257-259) Vesa Huotari

Asiantuntijuus arvioinnissa

A R T I K K E L I T

fiaa, politiikka, etiikkaa tms.). Voimme hyvin- kin ajatella, että olisi olemassa maailma, jossa asi- oita ei arvotettaisi sellaisiksi tai tällaisiksi, mutta ajatus maailmasta, jossa olisi vain arvoarvostel- mia, mutta ei mitään siten tai täten arvotetta- vaa, vaikuttaa absurdilta.

Kun tarkastelemme kohdekuvausta tai -konsep- tiota arvioinnin käsitteen aspektina, pohdimme sitä, miten oleva meille ilmenee ja missä määrin tätä ilmenemisen tapaa ja muotoa luonnehtii asianmukaisuus, adekvaattisuus tai osuvuus. Mitä osuvampaan kohdekuvaukseen arviointi perus- tuu, sitä paremmin arviointi voi palvella halu- tun tarkoituksen tavoittelua – palvella päätök- sentekoa, suunnata toimintaa jne.

Kohdekuvausten – kohdekäsitteiden – pätevyy- den kyseenalaistaminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää tai helppoa.¹ Arvioinnin koh- teet ovat yleensä kulttuurisesti ja/tai hallinnol- lis-poliittisesti annettuja tai osoittamalla määri- teltyjä (“tämä ohjelma tässä”, “tuo toiminta tuol- la”). Ne näyttäytyvät ikään kuin kaikille yhtäläi- sinä ulkoisina ‘maamerkkeinä’, joista arjen ku- ten myös arvioinnin ‘kartta’ muodostuu ja joi- den kautta henkilöt ja heidän pyrkimyksensä paikantuvat ja tulevat sosiaalisesti merkitykselli- siksi. Arvioitsijat sijoittuvat osaksi ikään kuin yhteistä ja ainoastaan yhdellä mahdollisella ta- valla – usein huomaamatta samalla myös ylhäältä käsin – järjestyvää tapahtumahorisonttia. Arvi- oinnin kohteista tulee luonteeltaan ja olemuk- seltaan annettuja. Samalla häipyy näkyvistä se tosiasia, että tapahtumahorisontin täyttäminen kohteilla, konteksteilla ja tuloksilla, on vaatinut sekä käsitteitä että niiden käyttöä. Kun valtaosa arvioijista vielä kokee roolikseen päätöksenteon

teknisen avustamisen (Raivola 1995, 26) ja läh- tee päätöksentekijöiden antamista kohderajauk- sista, arviointi osaltaan vahvistaa käsitystä kysei- sen jäsentämisen ja näkemisen tavan ensisijai- suudesta ja luonnollisuudesta. Tätä lisäksi edes- auttaa sellainen naiivi realismi, jonka mukaan paremmat arviointikäytännöt ovat yhtä kuin yhä moninaisempi joukko arvioinnin kohteita (syöt- teet, prosessi, konteksti, tulokset eri aikaväleillä jne.) ja jossa maailman ajatellaan koostuvan vä- littömästi annetuista, erillisistä ja toisensa pois- sulkeville paikoille sijoittuvista tekijöistä ja ta- pahtumista. Arviointihurmiossa jää helposti huo- miotta arviointiin uhrattujen resurssien suhde siitä mahdollisesti seuraaviin tuottoihin. Se, että arvioinnista on korkeintaan kertomaan, mikä on pielessä, mutta ei sitä, mitä asialle olisi järkevää tehdä, usein paljastuu vasta arvioinnin jälkeen.

Tämä onkin keskeinen asiantuntijavallalle altis- tava arvioinnin osatekijä.

Arvioinnin asiantuntijavaltaistuminen on toinen tekijä, joka arvioinnin kohteiden valtapoliitti- sen antamisen rinnalla sekä sen sisällä kaventaa mahdollisuuksia kyseenalaistaa kohdekuvausten pätevyyttä. Väite asiantuntijoiden kohdekonsep- tioiden vahvemmasta “asianmukaisuudesta” erot- taa heidät maallikoista. Kun maallikon puhe ei ole tulkittavissa asiantuntijadiskurssin tarjoami- en välineiden – käsitteet ja niiden yhteydet – avulla, puutteellisuutta haetaan maallikon ym- märryksestä, ei tuosta diskurssista. Maallikon tu- lisikin rationaalisuuden ja edistyksen nimissä luopua omasta maallikkoudestaan ja hankkia asi- anmukainen tutkinto, jolloin hänkin näkisi oi- keat asiat ja jopa vielä oikein (eikä keskustelua Arvioinnin käsite

Kohdekuvaus

Kuvio 1: Arvioinnin käsite

Arvoarvostelma

>

<

1998, 36-49). Kun valta ja tällainen “asiantun- tijuus” löytävät toinen toisensa arvioinnin alu- eella, muille asianosaisille ei juurikaan jää todel- lista sanansijaa ja kohdekuvaukset sementoituvat ulkoisesti koskemattomaksi osaksi eksperttiyh- teiskuntaa.²

Jos asiantuntijavaltaistumista voikin pitää keskei- senä keskustelua kohdekuvausten osuvuudesta rajoittavana tekijänä, niin arvoarvostelmien perus- teltavuutta arvioinnin osatekijänä rajoittaa roman- tisoitu, ultrasubjektivistinen näkemys arvottami- sesta. Mistä tahansa on yksilöllisten arvoarvostel- mien kohteeksi, mutta arviointi edellyttää yh- teistä ja tässä mielessä objektivoitavissa olevaa kohdetta. Ajatus arvoarvostelmien yhtenevyydestä tai eriävyydestä – ylipäätään eri arvoarvostelmis- ta – on mielekäs vasta, kun arvoarvostelmilla on yhteinen kohde eli kun ne ovat arvoarvostelmia jostakin, joka on kiinnitetty.

Romantisoituminen tarkoittaa tässä käsitystä, jon- ka mukaan jokainen arvottaa omalla tavallaan itse omintakeisesti konstruoimiaan kohteita. Tällöin ilmaistut arvoarvostelmat ovat arvoarvostelmia jostakin, joka on tuomittu jäämään hämäräksi.

Arvioinnilta yksinkertaisesti puuttuu sen vaati- ma kiinnekohta, kun ajatellaan, että arvioinnin kohteena on teko, toiminta tai sen tulos juuri sellaisena, kuin se arvoarvostelman tekijälle il- menee. Haaviin jää tässä runsaasti arvoarvostel- mia, mutta ei hitustakaan arviointia.

Kun kohderajaus oletetaan ratkaistuksi ja arvi- oinnin kohde täten kiinnitetyksi, ko. kohteesta on yksilöllisten arvoarvostelmien viitekohdaksi arvioinnin vaatimassa merkityksessä. Arvioinnin politiikka kiertyy kysymykseen siitä, kuinka edetä yksilöllisistä arvoarvostelmista yhteiseen arvopää- telmään. House (1995, 29) näkeekin arvoarvos- telmalogiikan laajentamisen yhdeksi arviointiteo- rian haasteista. Ideaalitilanteessa arviointitutki- joille olisi käytettävissään logiikka, joka osoit- taisi tien arvopäätelmiin. Hän uskoo, että katta- va sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehys syn- tyy, kunhan asiasta on aluksi riittävästi keskus- teltu ja väitelty (emt., 31). Ajatus oikeudenmu- kaisuuden yhtälöstä, jossa eriytyvät yksilölliset

vyydeltään kaikille ilmeisiksi arvopäätelmiksi, vaikuttaa utopistiselta.

Arvoarvostelmien yksilöperustaisuudella on olen- nainen merkitys. Yksilö on ainoa suvereeni ar- voarvostelmien esittäjä ja arvovalintojen tekijä.

Myyjä voi olla ja usein vielä perustellusti jotakin mieltä ko. kaupankohteen ominaispiirteistä: saa- pas pitää tutkitusti vettä, auto on todettu huol- tovapaaksi, huoneisto on läpitalon huoneisto.

Kohdetta koskevan arvoarvostelman osalta – saap- paan väri ei miellytä, auto vaikuttaa vanhahta- valta, huoneisto tuntuu tunkkaiselta – hän voi vain ilmaista oman kantansa tai, kuten myyjillä on yleensä tapana, kertoa millaisia arvoarvostel- mia ”toiset” ovat siitä esittäneet.³ Arvoarvos- telmien perusta on yksilöllisessä tavassa kokea ky- seinen kohde ja vain siinä. Vaikka arvoarvostel- milla ei ole muuta kiinnekohtaa kuin yksilölli- nen kokemus, arviointi ei palaudu yksilöllisiksi kokemuksiksi. Arviointi ei ole yhtä kuin henki- lökohtainen arvoarvostelma tai joukko näitä.⁴ Romantisoitumista vahvistaa edelleen se, että ajatus jokaisen suvereenista subjektiudesta arvo- arvostelmien tekijänä sotketaan ajatukseen jokai- sesta suvereenina oman itsensä ja omien intres- siensä tuntijana (kun ‘tunteminen’ sekoitetaan näin ‘tietämiseen’). Rajojensa ylitse venytetty ajatus suvereeniudesta johtaa näin helposti nä- kemykseen, että jokainen on yhtä kykenevä arvi- oimaan, mikä hänelle itselleen on parasta eli tosi- asiallisesti hänen intressiään palvelevaa. Suve- reeniudesta arvoarvostelmien tekijänä ei kuiten- kaan automaattisesti seuraa suvereenius arvioin- nissa. Kysymys on yksinkertaisesti eri asioista.

Evaluaatio käsittää aina arvoista juontuvan puo- len ohella kohdekonseptiosta juontuvan puo- len. Voimme ajatella, että kaikki arvot ovat yhtä lähellä absoluuttisia arvoja. Kaikki kohdekuva- ukset eivät kuitenkaan sijoitu samalle viivalle.

Jos romantisoitu käsitys etuoikeuttaakin yksilön oman tiedon ja kohottaa sen yli toisten tietä- myksen, niin vastakkaisessa ääripäässä jonkun toisen katsotaan aina olevan henkilöä itseään pa- remmin informoitu jälkimmäisen todellisesta int- ressistä, objektiivisesta tilanteesta tai varsinaisesta tarpeesta.⁵

A R T I K K E L I T

Realistinen ratkaisu nousee vuoropuhelusta pes- simistisen ja ultrasubjektivistisen ääripään välillä (valta asiantuntijoille/asianosaisille). Kun asian- tuntijuuden ymmärretään rakentuvan yhä parem- mille kohdekuvauksille (totuudellisempia, situ- ationaalisesti relevantimpia, deskriptiivisesti osu- vampia ja toiminnallisesti resurssoivampia), sen sisältönä voi olla niin tuntemus omasta itsestä kuin myös tietämys maailmasta. Näille molem- mille asaintuntijuuden alueille, joista toisen oi- keutus näyttää tietoyhteiskuntakehityksen myötä yhä uhatummalta, on yhteistä muuntuvuus, uu- delleen tulkinnallisuus ja epävarmuus. Tietämys itsestä pyrkii pukemaan merkitykseltään yleisik- si sanoiksi jotakin ainutlaatuista ja tietämys maa- ilmasta tulkitsemaan ainutlaatuista jo tunnettu- jen tapausten jatkeena. Asianosaisten tietämys on usein liian puutteellista, jotta he täysin tuntisi- vat todellisen tilanteensa, mutta he myös tietä- vät siitä jotakin sellaista, johon muilla ei ole pää- syä. Kun toinen on ehkä kykenevämpi ennakoi- maan, mitä jostakin voi seurata, toinen on pa- rempi kertomaan, mihin hän pyrkii. Eroista ar- voarvostelmissaan he voivat vain keskustella.

Jos yhteisymmärrys vallitsee kohdekuvauksesta eli kaikki ovat yhtä mieltä siitä, mikä kuuluu arvi- oinnin kohteeseen ja mikä taas sen ympäristöön, ratkaistavaksi jää se, miten oikeuttaa ko. koh- detta koskeva arvopäätelmä. Jos oikeuttamisen universaali logiikka oletetaan löydetyksi, ratkais- tavaksi jää se, miten valita kilpailevien kohde- konseptioiden väliltä. Heikoimmillaan arviointi rakentuu käsitteelliselle rajaukselle, jossa kohde- kuvauksella ei ole mitään yhteyttä todellisuu- teen (esim. noitavainot), ja sitä arvotetaan ta- valla, jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä ko. koh- detta koskeviin yksilöllisiin arvoarvostelmiin.⁶

Erhe arvoarvostelman oikeuttamisessa johtaa asi- anosaisia harhaan sen suhteen, millä mallilla asi- at todellisuudessa ovat.

Arvioinnin arvioinnilla näyttäisi näin olevan kaksi kohdetta. Toisaalta on arvioitava kohdekuvauk- sen adekvaattisuutta, toisaalta taas tapaa, jolla sitä koskevaan arvopäätelmään päädytään. Arvioin- nin käsite itsessään osoittaa täten seuraavat suun- nat paremmalle arvioinnille (kuvio 2).

Keskeinen ongelma kohdekuvausten osuvuuden osalta on se, ettei moniksi tieteenaloiksi frag- mentoitunut tiede itseasiassa kykene tarjoamaan

“todellisuudenmittaisia” luonnehdintoja. Käsit- teellisesti hyvinkin perustellut ja syvät kuvauk- set leikkaavat vain fragmentteja todellisesta ja tekevät vääryyttä sen kompleksisuudelle. Kun yhdenlainen kohderajaus voi hyvinkin lämmit- tää kasvatuspsykologia, se samalla saattaa jättää koulutussosiologin kylmäksi. Koulutussosiologian ja -psykologian keskinäissuhteen käsitteellistämi- nen ei nykyisellään kuuluu kumpaankaan näistä.

Adekvaattia kohdekonseptiota tavoitteleva arvi- oija törmää ongelmiin tilanteessa, jossa eri tut- kimusperinteet viittaavat “samaan” sosiaalisen maailman tapahtumaan, mutta konstituoivat sen luonteeltaan ja rajoiltaan olennaisesti eri tavoin.

Hänen tulisikin löytää sellainen metatason “pa- lapeli”, jonka puitteissa nämä kaksi osaa täyden- täisivät toisiaan ja tarjoaisivat täten yhdessä ko- konaisemman kohdekuvauksen arvioinnin kiin- nekohdaksi. Asiantuntijoiden taipumus esittää oma tietämyksensä maailman itsensä mittaisena ja kaiken olennaisen jo sisäänsäsulkevana on har- haanjohtavaa (ks. Huotari 1999). Se jättää mer- kittävän paikan kokonaismerkitystä tavoittelevalle arkikokemukselle ja maallikkoperspektiiville.

KUVIO 2. Arvioinnin käsite ja arvioinnin asiantuntijuuden kehittymisen perussuunnat

Arvopäätelmän oikeuttavuus

Kohdekuvauksen osuvuus

B A C

>

>

> >

>

Parempi arviointi, kun asiaa tarkastellaan arvi- oinnin käsitteen kautta, edellyttää sekä nykyistä kehittyneempiä malleja vallitsevasta kompleksi- suudesta (C), laadukkaampia arvopäätelmän muo- dostamiskäytäntöjä (B) ja yhdenvertaisempaa tai edifioivampaa kanssakäymistä asiantuntijoiden ja asianosaisten välillä (A). Nämä määrittävät enem- mänkin yleisiä, arviointia ja asiantuntijuuden kehittymistä siinä sääteleviä periaatteita kuin kriteerejä, jotka olisi mahdollista täyttää abso- luuttisesti konkreettisissa arviointihankkeissa.

Kohdekuvauksissa tai –malleissa kysymys on sekä aikaisempaa kuvaavampien teorioiden ja käsit- teiden kehittämisestä että niiden poikkitieteel- lisestä tilannekohtaisesta soveltamisesta (vrt.

Huotari 1997, 71-72). Arvoarvostelmien oikeut- tamisessa on kysymys asianosaisuuden ja eroa- vuudet yksilöllisissä arvoarvostelmat paremmin tunnistavista ja osallistumisen yhdenvertaisuu- den takaavista toimintamuodoista. Yhdessä nämä tarkoittavat kasvattavia ja molemminpuolista oppimista edistäviä arviointimuotoja.

1

Tosiasiassa opettelisimme tällöin jäsentämään ‘vii- nin’ tai ‘koiran’ käsitteet uudelleen. Uusien käsittei- den myötä myös vastaavat arvioinnin kohteet näyt- täytyisivät olemukseltaan uusina.

2

3

4

5

6

toimintaa. Se voi vaikuttaa siihen tavalla, jota ei ole mahdollista huomioida kuin vasta myöhem- millä arviointikerroilla. Ahonen (1998, 261) listaakin arvioinnin uhkaksi sen, että arvioitavat toiminnot joutuvat kärsimään arviointivimmasta. Tässä suhtees- sa arvioinnin kohde onkin aina potentiaalisesti jota- kin enemmän kuin vastaava kohdekonseptio.

Lähteet

AHONEN, P. (1998). Jotta arviointi olisi jotakin, se ei voi olla kaikkea. Hallinnon tutkimus (4), 257–261.

HOUSE, E. (1995). Evaluoinnin futuurinen perfekti. Teok- sessa S. Takala (toim.) Arviointi ja koulutuksen laa- dun kehittäminen. Jyväskylän yliopisto. Kasvatus- tieteiden tutkimuslaitos, 23–32.

HUOTARI, V. (1997). Järjestelmärakenne koulutuksessa.

Tampereen yliopisto. Acta Universistatis Tamperen- sis 548.

HUOTARI, V. (1999). Reduktionismi sosiaalisena ohjel- mana ja koulutussosiologian institutionaalinen eh- dollistuminen. Kasvatus 30 (1), 65–80.

RAIVOLA, R. (1995). Mitä evaluaatio on ja mihin sitä tarvitaan? Teoksessa A. Kajanto (toim.) Aikuiskou- lutuksen arviointi – Panoraamoja ja lähikuvia. Kan- sanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseu- ra. Aikuiskasvatuksen 36. vuosikirja. 7–60.

ROSSI, P. (1990)1 . Foreword. Teoksessa Chen, H. Theory- driven evaluations. Viewpoints on Educational and Human Services Evaluation. Dordrecht: Kluwer-Nij- hoff.

VARTO, J. (1995). Aikuiskoulutuksen arvioinnin tehtävä ja ongelma. Teoksessa A. Kajanto (toim.) Aikuiskou- lutuksen arviointi – Panoraamoja ja lähikuvia. Kan- sanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseu- ra. Aikuiskasvatuksen 36. vuosikirja, 335–342.

VIRTANEN, P. (1998). Refleksiivinen evaluaatio ja tiedon hyödyntäminen. Hallinnon tutkimus (4), 262-271.

VUORENSYRJÄ, M. (1998). Julkisen hyödyke- ja palvelu- tarjonnan arviointi: arviointikäytäntöjen käsite- ja argumentaatioanalyysi koulutuksen alueella. Tam- pereen yliopisto. Politiikan tutkimuksen laitos. Jul-

Viitteet

Artikkeli saapui toimitukseen 26.1.2000.

Se hyväksyttiin julkaistavaksi 31.1.2000.

kaisematon lisensiaatin työ.

WILLIAMSON, B. (1998). Lifeworlds and Learning. Es- says in the Theory and Practice of Lifelong Lear- ning. Leicester: NIACE.