200 3

Euroopan neuvoston Suomen

valtuuskunnan kertomus

20 0 3

Parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2003

K 15/2004 vp

HELSINKI 2004

EUROOPAN

NEUVOSTON SUOMEN VALTUUSKUNNAN

KERTOMUS

Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen

toiminnasta vuonna 2003

Parlamentaarisen yleiskokouksen istunto 2003 Strasbourgissa

ensimmäinen jakso 27.–31.1.2003 toinen jakso 31.3.–4.4.2003

kevätkokoukset 27.–29.5.2003 Chisinaussa kolmas jakso 23.–27.6.2003

neljäs jakso 23.9–2.10.2003 Pysyvän komitean kokoukset

27.5.2003 Chisinaussa

8.9.2003 Napolissa

25.11.2003 Maastrichissa

Kannen graafinen suunnittelu: EDITA Kannen valokuva: EN:n valokuva-arkisto (Strasbourg)

ISSN 1235-1873

EDITA PRIMA OY, HELSINKI 2004

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta

EDUSKUNNALLE

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnasta huhtikuun 28. päivänä 1989 annetun lain 4 §:n mukaisesti Euroopan neuvoston Suomen valtuus- kunta antaa kunnioittaen eduskunnalle kertomuksen parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuoden 2003 istuntokaudella.

Helsingissä 21. syyskuuta 2004

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puolesta:

Mikko Elo

Gunilla Carlander

Sisällysluettelo

1 Tiivistelmä ... 7

2 Suomi Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 9 3 Yleiskokouksen käsittelemät aiheet ... 10

3.1 Uusin jäsenmaa Serbia ja Montenegro ... 10

3.2 Hakijamaa Monaco ... 11

3.3 Ei-jäsenmaat ... 11

3.4 Jäsenyysvelvoitteiden seuranta ... 11

i. Yleistä ... 11

ii. Armenia ... 13

iii. Azerbaidzhan ... 13

iv. Georgia ... 14

v. Moldova ... 14

vi. Ukraina ... 14

vii. Venäjä ... 15

3.5 Demokratian haasteet Euroopassa ... 16

3.6 Ihmisoikeudet ja tasa-arvo ... 19

3.7 Yleiseurooppalaisen oikeusnormiston kehittäminen ... 21

3.8 Kulttuuri, koulutus, nuoriso, urheilu, teknologia ja tiede ... 23

3.9 Sosiaaliset kysymykset ... 24

3.10 Väestökysymykset ... 26

3.11 Ympäristö- ja maatalouskysymykset ... 29

3.12 Monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö ... 31

3.13 Euroopan unioni ... 33

3.14 EN:n lähialueet ... 34

3.15 Muu maailma ... 35

Liitteet: 1 Suomen valtuuskunta ... 37

2 Suomen valtuuskunnan komiteajäsenyydet ... 38

3 Vuonna 2003 hyväksytyt asiakirjat ... 44

3.1 päätöslauselmat ... 44

3.2 suositukset ... 45

3.3 määräykset ... 47

3.4 lausunnot ... 47

4 Parlamentaarisen yleiskokouksen erityisvieraat vuonna 2003 ... 48

5 Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ... 49

6 Euroopan neuvoston toiminta (kaavio) ... 50

7 Lyhyesti: Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ... 51

1

Tiivistelmä

Euroopan neuvoston suurin haaste 1990-luvulla oli laajentuminen. Vuonna 2003 Serbia ja Mon- tenegrosta tuli järjestön 45. jäsenmaa ja laajentu- minen on saatettu lähes loppuun (ainoastaan Monaco ja Valko-Venäjä ovat ulkopuolella).

Toukokuussa 2004 Euroopan unioni laajeni 25 jäsenmaahan. EN:n perustavoite on edelleen sama mutta jäsenkunta suurempi ja heterogeeni- sempi. Euroopassa on myös enemmän yleiseu- rooppalaisia ja alueellisia järjestöjä, joiden toi- minta on osittain lähellä EN:n toimintaa. Nyt EN:n on täsmennettävä roolinsa kansainvälisellä järjestökentällä uudessa tilanteessa.

EN:n erityispiirre on edelleen sen laaja toimi- ala ja sen lähestymistapa yhteiskuntakysymyk- siin, joka perustuu ihmisoikeuksien, demokrati- an ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittami- seen. EN:n demokratiamission merkitys on ko- rostunut, vaikka järjestöllä on harvoja sanktioita käytettävissään.

EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen toi- minta demokraattisen turvallisuuden puolesta on jatkuva prosessi. Toiminta myös vuonna 2003 on osoittanut, että demokratiaongelmia esiintyy sekä nk. vanhoissa että uusissa demokratioissa.

Demokratian haasteiden ja ongelmien käsittely muodostaa huomattavan osan yleiskokouksen työstä. Kyse ei enää niinkään ole demokraattisten instituutioiden luomisesta ja peruslainsäädän- nön säätämisestä, vaan demokraattisten ja ihmis- oikeuksia kunnioittavien periaatteiden ja hallin- totapojen juurruttamisesta hallinnon kaikilla aloilla koko maassa. Ongelmien laajuus vaihtelee luonnollisesti eri maissa. Vuonna 2003 on kes- kusteltu mm. sananvapaudesta, vaalijärjestelmis- tä, ääripuolueista ja –liikkeistä, itsehallintomal- leista ja yleisen syyttäjän asemasta.

EN puolustaa ihmisoikeuksia, joista tärkeim- piä on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus on poistettu EN:n jäsenmaissa, ja sen poistaminen kaikkialla maailmassa on EN:n tavoite. Lähin seuraava tavoite on kuolemanrangaistuksen pois-

taminen EN:n tarkkailijamaissa, ja tässä tarkoi- tuksessa yleiskokous pyrkii jatkuvaan vuoropu- heluun mm. Yhdysvaltain ja Japanin viranomais- ten kanssa. Yleiskokous pyrkii myös osallistu- maan demokratian edistämiseen lähialueillaan (Välimeri, Kaspianmeri, Keski-Aasia).

Tieteellinen tutkimus lääketieteen alalla on tuonut uusia eettisiä kysymyksiä, joihin EN on ottanut (ja)tai joutuu ottamaan kantaa. Eräs tapa on yhteisten kansainvälisten normien luominen näihin eettisiin ongelmiin liittyen. Vuonna 2003 keskusteltiin mm. kantasolututkimuksesta ja siir- rännäiselinten kaupasta. Keskustelu ristiriitaisia tunteja herättäneestä raportista armokuolemasta (eutanasiasta) jouduttiin siirtämään seuraavaan vuoteen.

Yleiskokous osallistuu yleiseurooppalaisen normiston kehittämiseen antamalla lausuntoja uusista sopimuksista sekä seuraamalla ja kom- mentoimalla voimassa olevia sopimuksia. Kerto- musvuonna yleiskokous antoi lausunnon kah- desta yleissopimuksesta sekä suosituksen kansal- listen vähemmistöjen suojelua koskevan puiteso- pimuksen seurannasta.

Vuonna 2003 useat yleiskokouksen raportit ovat liittyneet sosiaalisiin ja väestökysymyksiin.

Todellisen demokratian toteutumiseen tarvitaan myös ihmisten perustarpeita turvaavia sosiaalisia toimenpiteitä. Sosiaalikomitean raportit ovat kä- sitelleet toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellisia kysymyksiä ja haasteita (väestön ikääntyminen, terveydenhuollon uudistaminen) sekä eräiden väestöryhmien erityisongelmia (vammaiset, teini-ikäiset nuoret, laitoksissa asu- vat lapset).

Väestö liikkuu entistä enemmän Euroopassa, ja maahanmuuttajia ja siirtolaisia on kaikissa ikä- ja väestöryhmissä. Syynä tähän on mm. parem- mat edellytykset muuttaa maasta toiseen ja suu- ret erot maiden taloudellisessa tilassa. 1990-lu- vulla eräs lisäsyy on ollut entisen Jugoslavian liittotasavallan hajoamisesta johtuvat pakolais- ja

siirtolaisvirrat. Yleiskokous on kertomusvuonna käsitellyt eräiden väestöryhmien (kuten nuoret maahanmuuttajat, keski-ikäiset maahanmuutta- jat, sisäiset pakolaiset) sekä eräiden maiden ja alueiden tilannetta (Balkan, Kypros, unkarilai- set).

Vuonna 1949 perustetun Euroopan neuvos- ton perussääntö ja rakenne (ministerikomitea, parlamentaarinen yleiskokous, kuntakongressi sekä riippumaton ihmisoikeustuomioistuin) ei- vät ole muuttuneet, mutta Eurooppa on muuttu- nut. EN:llä on yli viidenkymmenen vuoden ko- kemus monenvälisestä yhteistyöstä ja monipuo- linen järjestörakenne, jonka kautta sekä hallitus- ten edustajat (ministerit ja virkamiehet) että par- lamentaarikot ja kuntien ja alueiden edustajat osallistuvat työhön. EN:n poliittisen roolin mää- ritteleminen on sekä ministerikomitean että yleiskokouksen käsissä. Laajentumisen myötä järjestö on tänä päivänä kahden ristikkäisen pai- neen alainen: toisaalta osittain laajentumisen ja osittain yhteiskunnallisen kehityksen myötä on tullut esille paljon uusia ongelmia, ja toisaalta

järjestön resursseja ei ole haluttu lisätä. EN on joutunut tiivistämään ja supistamaan toimin- taansa.

EN:n rooli tulevaisuudessa on EN:n kolman- nen huippukokouksen aiheena. Keskustelu ja päätös huippukokouksen järjestämisestä on ollut vaiherikas, sillä kaikki jäsenmaat eivät ole innos- tuneita ajatuksesta. Muodollinen päätös huippu- kokouksen järjestämisestä toukokuussa 2005 Varsovassa Puolan puheenjohtajakaudella saa- tiin aikaan vasta vuonna 2004.

Suomen hallitus on toimenpidekertomukses- saan korostanut ”EN:n vahvuuksina normipoh- jaa ja asiantuntemusta ihmisoikeuksien ja demo- kratian alueella ja painottanut, että EN:llä on paljon annettavaa Euroopan unionille”. Edel- leen kertomuksessa korostetaan, että ”koska EU:n ihmisoikeusnormisto on vasta kehittymäs- sä, EN:n asiantuntemus ja pitkäaikainen koke- mus näistä kysymyksistä on siten hyvin merkittä- vää ja järjestöjen yhteistyön kehittäminen tärkeää myös kehittyvälle unionille”. Suomen EN-val- tuuskunta yhtyy tähän arvioon.

2

Suomi Euroopan neuvoston

parlamentaarisessa yleiskokouksessa

Kertomusvuosi oli Suomessa vaalivuosi, ja sen johdosta EN:n Suomen valtuuskunnan kokoon- pano muuttui merkittävästi maaliskuussa 2003 pidettävien eduskuntavaalien jälkeen. Parlamen- taarisen yleiskokouksen kahteen ensimmäiseen istuntoon tammikuussa ja huhtikuussa osallistui vuonna 2002 valittu valtuuskunta. Maalisvaalien jälkeen uuden valtuuskunnan valtakirjat hyväk- syttiin yleiskokouksen pysyvän komitean ko- kouksessa toukokuussa 2003 Chisinaussa.

Vuoden alussa Suomen valtuuskuntaa johti Mikko Elo (sd) ja varapuheenjohtajana toimi An- neli Jäätteenmäki (kesk). Valtuuskunnan muut var- sinaiset jäsenet olivat Tytti Isohookana-Asunmaa (kesk), Martti Tiuri (kok) ja Jaakko Laakso (vas), sekä varajäsenet Tarja Kautto (sd), Leena Luhtanen (sd), Juha Korkeaoja (kesk), Kaarina Dromberg (kok) ja Gunnar Jansson (r). Jaakko Laakso jatkoi yleiskokouksen vasemmistoryhmän puheenjoh- tajana ja puheenjohtajiston jäsenenä sekä Tytti Isohookana-Asunmaa kulttuuri-, tiede- ja koulu- tuskomitean media-asiamiehenä (General Rappor- teur on Media).

Kansanedustajille Martti Tiuri ja Jaakko Laak- so myönnettiin kesäkuussa 2003 ansiomerkit pit- käaikaisesta järjestön hyväksi tehdystä työstä.

Maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen valtuus- kunnan kokoonpano muuttui huomattavasti, mutta Mikko Elo (sd) valittiin uudelleen valtuus-

kunnan jäseneksi ja puheenjohtajaksi. Uuden hallituksen nimittämisen jälkeen valtuuskunnan lopullinen kokoonpano selvisi. Varapuheenjoh- tajaksi valittiin Sirkka-Liisa Anttila (kesk), varsi- naisiksi jäseniksi Hannu Takkula (kesk), Sinikka Hurskainen (sd) ja Kaarina Dromberg (kok) sekä varajäseniksi Antti Kaikkonen (kesk), Kalevi Olin (sd), Minna Lintonen (sd), Kimmo Sasi (kok) ja Irina Krohn (vihr). Lokakuussa Antti Kaikkonen erosi varajäsenyydestä ja hänen tilalleen valittiin Anneli Jäätteenmäki (k).

Valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten jäse- nyydet yleiskokouksen komiteoissa ovat kirjattu liitteessä 2.

Suomen valtuuskunnan edustajat ovat teh- neet useita aloitteita (motion) sekä esittäneet kysy- myksiä EN:n toimintaan liittyvistä aiheista yleis- kokouksessa esiintyville valtioiden hallitusten edustajille.

Kotimaassa valtuuskunta esitti kirjallisen ky- symyksen hallitukselle Suomen aikeesta allekir- joittaa kansainvälisten kansalaisjärjestöjen oike- ushenkilöllisyyttä koskeva Euroopan yleissopi- mus (ETS 124).

Valtuuskunta tapasi joulukuussa 2003 Amnes- ty Internationalin Suomen osaston edustajia, jol- loin keskusteltiin Venäjän ja Tshetshenian tilan- teesta.

3

Yleiskokouksen käsittelemät aiheet

Yleiskokous on vuonna 2003 pitänyt neljä täysis- tuntoa ja kolme pysyvän komitean kokousta ja hyväksynyt 88 raporttia, joista 63 täysistunnossa ja 25 pysyvän komitean kokoonpanossa.

Raportit perustuvat jäsenten tekemiin aloittei- siin (motion), jotka vaativat puheenjohtajiston hyväksynnän. Puheenjohtajisto päättää, mihin komiteaan aloite lähetetään valmisteltavaksi, ja komitea valitsee keskuudestaan raportin laatijan eli raportoijan (rapporteur). Raporttien valmistelu voi kestää muutamasta päivästä vuosiin. Aiheesta riippuen valmisteluun voi liittyä esim. seminaa- rien tai kuulemistilaisuuksien ja tutkimusmatko- jen järjestämistä. Yksi aloite voi työllistää useam- pia komiteoita samanaikaisesti.

Yleiskokouksen istuntojen esityslistalle voi myös ehdottaa kiireellisiä ajankohtaisia lisäaihei- ta (urgent debate) tai ajankohtaiskeskustelua (current affairs debate). Ehdotuksia tulee joka istunnossa, ja niistä päätetään usein äänestyksen tuloksena yleiskokouksen täysistunnossa. Vuonna 2003 li- säaiheita käsitteleviä keskusteluja järjestettiin Ira- kin tilanteesta, Euroopan unionin peruskirjasta sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen toi- minnasta.

Yleiskeskustelut eri aiheista alkavat raportin esittelyllä ja yleiskokouksen poliittisten ryhmien (sosialistiryhmä, EPP-ryhmä, EDG-ryhmä, libe- raaliryhmä ja vasemmistoryhmä) puheenvuoroil- la. Muissa puheenvuoroissa kansanedustajat pu- huvat henkilökohtaisessa ominaisuudessa. Val- tuuskunnan edustajien puheenvuorot ovat luet- tavissa kokonaisuudessaan yleiskokouksen pöy- täkirjoista (Reports), joten tässä kertomuksessa on ainoastaan maininta Suomen edustajien puheen- vuoroista.

Tässä kertomuksessa raportit on käsitelty laa- jempina aihekokonaisuuksina ja keskitytty EN:n ydintoimintoihin käsitteleviin raportteihin. Täy- dellinen luettelo hyväksytyistä asiakirjoista on

liitteessä 3. Raportit ja hyväksytyt loppuasiakir- jat on julkaistu yleiskokouksen pöytäkirjoissa (Documents) ja ovat luettavissa EN:n internetsi- vuilla.

Yleiskokous on kertomusvuonna hyväksynyt muutaman yleiskokouksen sisäiseen työskentely- tapaan liittyvän uudistuksen, mutta mitään oleel- lisia muutoksia ei ole tehty menettelytapoihin.

Lokakuussa hyväksyttiin päätöslauselma 1348 (2004) naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta yleiskokouksessa. Uuden säännöksen mukaan kan- sallisten valtuuskuntien valtakirjojen hyväksymi- nen edellyttää, että valtuuskunnissa on sekä nais- että miesedustajia. Uusi sääntö astui voimaan vuoden 2004 alussa.

3.1 Uusin jäsenmaa Serbia ja Montenegro

Yleiskokous hyväksyi syyskuussa 2002 myöntei- sen lausunnon (239 (2002)) Serbia ja Monteneg- ron liittymisestä EN:n jäseneksi. Syksyllä 2002 järjestettiin useita vaaleja sekä liittotasolla että osavaltiotasolla. Yleiskokouksen tärkein ehto jä- senyydelle oli uuden perustuslain aikaansaami- nen. Tammikuussa 2003 Serbia ja Montenegron (liitto)parlamentti hyväksyi perustuslain Serbian ja Montenegron valtioliitosta (Constitutional Charter), jonka jälkeen ministerikomitea maalis- kuussa 2003 hyväksyi päätöslauselman (resolution (2003) 3) jäsenyydestä. Juhlalliset liittymissere- moniat järjestettiin huhtikuussa 2003. Serbia ja Montenegrosta tuli järjestön 45. jäsenmaa.

Samalla Serbia ja Montenegro liitettiin moni- torointikomitean työlistalle, ja marraskuussa yleiskokous lähetti valtuuskunnan seuraamaan presidentinvaalien toimitusta.

3.2 Hakijamaa Monaco

Monaco haki jäsenyyttä Euroopan neuvostossa vuonna 1998 ja sai pian erityisvierasaseman yleis- kokouksessa. Jäsenanomuskäsittely on edennyt suhteellisen hitaasti, koska jäsenyys edellyttää vielä merkittäviä muutoksia Monacon perustus- laissa. Muutokset liittyvät erityisesti Monacon ja Ranskan välisiin institutionaalisiin suhteisiin sekä parlamentin aseman vahvistamiseen. Yh- teistyö muutosten toteuttamiseksi on sujunut hyvin. Helmikuussa 2003 toimitettiin parla- menttivaalit uudistetun vaalilain mukaisesti ja otettiin käyttöön osittain suhteellinen vaalitapa.

Täten myös opposition edustajilla on paikkoja kansallisneuvostossa (Conseil national) . Vaalitark- kailijoiden mukaan vaalit toimitettiin vapaasti ja demokraattisesti. Monacon odotetaan liittyvän EN:n jäseneksi vuoden 2004 kuluessa.

3.3 Ei-jäsenmaat

Euroopan neuvoston perussäännön mukaan (ar- tikla 4) ”ministerikomitea voi kutsua Euroopan neuvoston jäseneksi sellaisen Euroopan valtion, jonka katsotaan olevan kykenevä ja halukas nou- dattamaan 3 artiklan määräyksiä”. Säännössä on siis määritelty järjestön jäsenyyden maantieteelli- set rajat ja viitattu kykyyn ja halukkuuteen sitoutua laillisuusperiaatteeseen ja periaatteeseen, jonka mukaan jokaisen sen tuomiovaltaan kuuluvan tulee voida nauttia ihmisoikeuksia ja perusva- pauksia (artikla 3).

EN määritteli järjestön maantieteelliset rajat 1990-luvun alussa ja totesi rajan idässä kulkevan Kaukasian itäisen rajan kohdalla. Tällä perusteel- la Armenia, Azerbaidzhan ja Georgia ovat jäseniä mutta esim. Kazakhstan ei koskaan voi liittyä järjestöön. Euroopan ulkopuolisilla mailla on mahdollisuus saada tarkkailija-asema, mutta tämä edellyttää myös sitoutumista EN:n perus- periaatteisiin kuten kuolemanrangaistuksen kiel- toon.

Tarkkailijoiden osalta tilanne ei ole muuttunut.

EN:n ministerikomitea on myöntänyt tarkkaili- jan aseman Japanille, Kanadalle, Meksikolle ja Yhdysvalloille. EN:n yleiskokouksen vanhin tarkkailija on Israel (vuodesta 1961) ja uusimmat Kanada ja Meksiko.

Valko-Venäjän jäsenyys tuskin toteutuu lähiai- koina, sillä demokratian tila Valko-Venäjällä ei ole tyydyttävä ja kansainvälisen yhteisön suhtau- tuminen Valko-Venäjään on kriittinen. Maan valtiolliset elimet eivät toimi demokraattisten periaatteiden mukaisesti. Kansalaisten oikeuksia sorretaan eikä lehdistö voi toimia vapaasti. Presi- dentti Lukashenkon johtamistapa ja suhtautumi- nen kansainvälisen yhteisön kritiikkiin ovat on- gelmallisia. Toisaalta ei haluta eristää maata eu- rooppalaisesta yhteistyöstä ja halutaan tukea maan demokraattisia voimia ja kansalaisjärjestö- jä. Edelliset parlamenttivaalit järjestettiin vuon- na 2000, ja seuraavat vaalit ovat tulossa vuonna 2004.

Vuoden 2004 parlamenttivaaleja silmällä pi- täen kansainväliset järjestöt ovat vuonna 2003 halunneet lisätä yhteydenpitoa ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikuttaa mm. uudistusten ai- kaansaamiseen, joiden myötä maahan saataisiin demokraattisempi parlamentti.

Vuoropuhelun ylläpitämiseksi puheenjohta- jisto on vuoden aikana kutsunut kaksi edustajaa (yksi hallituksen ja yksi opposition edustaja) Val- ko-Venäjän parlamentista seuraamaan yleisko- kouksen istuntoja. Istuntojen yhteydessä heidät on kutsuttu keskusteluun poliittisen komitean Valko-Venäjä- alakomitean kanssa.

Osana tätä prosessia puheenjohtajiston ad hoc Valko-Venäjä-työryhmä järjesti seminaarin syyskuussa 2003 Minskissä, johon kutsuttiin hal- lituksen, parlamentin ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Seminaari keskittyi neljään aiheeseen:

kuolemanrangaistuksen poistaminen, demo- kraattisten periaatteiden vaaliminen vaalijärjes- telmässä, sananvapaus sekä EN:n oikeusnormien sisällyttäminen Valko-Venäjän lainsäädäntöön.

Mikko Elo liittyi ad hoc työryhmän jäseneksi kesällä 2003 ja osallistui vierailuun Minskiin syyskuussa 2003.

3.4 Jäsenyysvelvoitteiden seuranta

i. Yleistä

Jäsenvelvoitteiden seurantakomitea eli monito- rointikomitea perustettiin vuonna 1997 ja on yksi yleiskokouksen varsinaisista suurista komiteoista.

Jäsenyydestä (87 jäsentä) komiteassa päättävät poliittiset ryhmät eivätkä kansalliset valtuuskun- nat kuten muiden komiteoiden kohdalla.

Monitorointikomitea käsittelee demokratian tilaa ja jäsenvelvoitteiden noudattamista sekä varsinaisen monitorointiprosessin että nk. post- monitoroinnin puitteissa. Uudet jäsenmaat ovat lähes aina olleet monitoroinnin kohdemaita. Li- säksi yleiskokouksen puheenjohtajisto (Bureau) voi määrätä yleiskokouksen jäsenten aloitteen pohjalta muun jäsenmaan tarkkailtavaksi.

Suurin osa kohdemaista on ollut useamman vuoden tarkkailussa. Kyse ei enää niinkään ole demokraattisten instituutioiden luomisesta ja peruslainsäädännön säätämisestä, vaan demo- kraattisten ja ihmisoikeuksia kunnioittavien peri- aatteiden ja hallintotapojen juurruttamisesta hal- linnon kaikilla aloilla koko maassa. Sen onnistu- miseksi on mm. kehitettävä koulutusta ja hallin- tomenetelmiä, tehtävä julkisesta sektorista kilpai- lukykyinen ja vastustettava korruptiota. Näiden ongelmien laajuus vaihtelee kohdemaissa.

Nk. vanhoista jäsenmaista Turkki on vuodesta 1996 ollut tarkkailun kohteena, ja vuonna 2003 tehtiin aloite Liechtensteinin ottamiseksi tarkkai- luun (ks. alla).

Yleiskokous ei vuonna 2003 hyväksynyt Turk- kia koskevaa raporttia, mutta Turkin uusi päämi- nisteri Abdullah Gül puhui tammikuun istunnossa ja kertoi uuden hallituksen ohjelmasta sekä vasta- si kansanedustajien kysymyksiin. Hän lupasi mm. parantaa Euroopan ihmisoikeustuomiois- tuimen päätösten täytäntöönpanoa Turkissa.

Keväällä monitorointikomitean edustajat vierai- livat Turkissa, mutta Turkkia koskeva maaraport- ti tuli käsittelyyn vasta vuonna 2004.

Komitealla on määräys laatia säännöllisesti vuosiraportteja toiminnastaan. Uusin raportti kä- siteltiin tammikuussa 2003 ja kattaa ajanjakson syyskuusta 2001 joulukuuhun 2002. Edellinen raportti hyväksyttiin vuonna 2001 ja siinä todet- tiin eräitä ongelmia ja ehdotettiin muutoksia ja täsmennyksiä toimintatapoihin. Uusimmassa ra- portissa (dok. 9651) kerrotaan lyhyesti monito- rointikomitean toiminnasta yhdeksässä maassa (Albania, Armenia, Azerbaidzhan, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Moldova, Turkki, Ukrai- na ja Venäjä) sekä post-monitoroinnista. Serbia ja Montenegrosta tuli huhtikuussa 2003 EN:n jäsen ja se lisättiin komitean työlistalle.

Jäsenvelvoitteiden noudattamista jäsenmaissa seurataan myös EN:n hallitustenvälisen toimin- nan puitteissa. Yleiskokous toistaa aikaisemmin esittämänsä kannan, jonka mukaan eri monito- rointitoimintoja olisi paremmin koordinoitava päällekkäisyyksien välttämiseksi. Määräyksen 585 (2003) mukaan toimikuvaa pitäisi uusia ja täs- mentää sekä säätää tarkemmat määräykset siitä, millä perustein monitorointi voidaan aloittaa (uudelleen). Komitean ehdotus lisätä monito- rointikomitean jäsenmäärää toteutui jo vuoden aikana (päätöslauselma 1356 (2003), dok. 9984).

Komitean työ on pitkäjänteistä, ja lopputulos näkyy yleiskokouksen tasolla vasta, kun monito- rointikomitean hyväksymä raportti käsitellään yleisistunnossa. Demokratian tilaa käsitellään kokonaisvaltaisesti monitorointikomiteassa ja sektorikohtaisesti erityiskomiteoissa (esim. me- diakysymykset kulttuurikomiteassa, ihmisoi- keuskysymykset oikeudellisessa komiteassa, tasa- arvokysymykset tasa-arvokomiteassa). Vaikka useat 1990-luvulla liittyneet uudet jäsenmaat ovat poistuneet komitean työlistalta, työmäärä on laaja ja ongelmat yhä monimutkaisempia.

Uuden jäsenmaan joutuessa monitorointiko- mitean työlistalle komitea valitsee raportin laati- jan, joka saa tehtäväkseen laatia maaraportin.

Työn eri vaiheissa raportin laatija (rapporteur) tarvittaessa vierailee maassa, keskustelee hallituk- sen, parlamentin, opposition ja hallinnon edus- tajien sekä kansalaisjärjestöjen ja median edusta- jien kanssa. Usein järjestetään teemakohtaisia kuulemistilaisuuksia. Maakohtaisessa monito- roinnissa on voitu havaita useita toistuvia ongel- makokonaisuuksia, kuten ongelmia vaalijärjestel- mässä, oikeusjärjestelmän, tuomioistuinten ja median riippumattomuuden suhteen sekä vä- hemmistöjen oikeuksien kohdalla.

Kertomusvuonna yleiskokous on hyväksynyt ainoastaan yhden maaraportin (Ukraina). Muut monitorointiin liittyvät raportit ovat koskeneet tilannetta Azerbaidzhanissa, Moldovassa ja Ve- näjällä (ks. alla).

Komitean työlistalla on vuoden 2003 lopulla kymmenen maata (Albania, Armenia, Azer- baidzhan, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Mol- dova, Serbia ja Montenegro, Turkki, Ukraina ja Venäjä) ja post-monitoroinnin puitteissa viisi maata (Bulgaria, Latvia, Makedonia, Romania ja Slovakia). Post-monitoroinnin lopettamisesta

päättää puheenjohtajisto, joka syksyllä 2003 va- pautti Kroatian tästä seurannasta.

Aloite monitoroinnin aloittamisesta Liechten- steinin kohdalla ei lopulta saanut puheenjohtajis- ton hyväksyntää. Syksyllä 2002 monitorointiko- mitea vastaanotti pyynnön käsitellä Liechtenstei- nin perustuslakikriisiä. Liechtensteinin hallitsija ruhtinas Hans Adam II oli aikeessa järjestää kan- sanäänestys valtaoikeuksiensa lisäämiseksi. Kan- sanäänestys oli suunniteltu pidettäväksi keväällä 2003. Ellei lopputulos olisi hallitsijan kannalta myönteinen, hän uhkasi lähteä maanpakoon Itä- valtaan ja ottaa mukaansa Liechtensteinin ni- men. Monitorointikomitea päätti kokouksessaan lokakuussa 2002 ehdottaa, että yleiskokouksen oikeudellinen ja ihmisoikeuskomitea käsittelisi aloitetta Liechtensteinin perustuslakikriisistä.

Oikeudellinen komitea pyysi EN:n perus- tuslakiasiantuntijaelimeltä Venetsia-komissiolta lausunnon. Lausunto valmistui puheenjohtajis- ton tammikuun kokoukseen mennessä. Komissi- on mukaan vuoden 1921 perustuslain mukaan monarkin asema on jo erittäin vahva ja ruhtinaan ehdottamat muutokset johtaisivat tilanteeseen, jossa perustuslaillisen monarkian kehitys estyisi eikä olisi yhdenmukainen EN:n demokratiakäsi- tyksen kanssa. Yleiskokouksen puheenjohtajisto ehdotti tammikuussa, että yleiskokous käsittelisi Liechtensteinin perustuslakikriisiä istunnossaan tammikuun viimeisellä viikolla. Äänestyksessä ehdotus ei kuitenkaan saanut taakseen tarvittavaa enemmistöä yleiskokouksessa. Kansanäänestys toteutettiin maaliskuussa 2003 ja ruhtinas sai taakseen enemmistön ja pystyi viemään läpi uu- distuksensa. Syksyllä yleiskokouksen puheenjoh- tajisto päätti olla lähettämättä Liechtensteinin tapausta monitorointikomiteaan.

ii. Armenia

Armenian osalta yleiskokous käsitteli vuonna 2003 raporttia presidentinvaaleista helmikuussa 2003 sekä parlamenttivaaleista toukokuussa 2003 (dok. 9836). Parlamenttivaalit toimitettiin 25.

toukokuuta 2003 samanaikaisesti perustuslaki- muutosehdotuksia koskevan kansanäänestyksen kanssa. Kansainväliset tarkkailijat eivät kuiten- kaan seuranneet kansanäänestyksen toimitusta.

Kyseessä oli itsenäisen Armenian tasavallan neljännet parlamenttivaalit ja ensimmäiset vaalit

Euroopan neuvostoon liittymisen jälkeen. Vaali- tarkkailijoiden yleinen arvio parlamenttivaaleista on suunnilleen sama kuin neljä vuotta sitten:

parannusta on tapahtunut, mutta vakavia puut- teita ja epäkohtia esiintyy edelleen (epäselvyyksiä ääntenlaskennassa ja vaalilautakuntien toimin- nassa, puuttuminen äänestystilanteeseen mm.

asevelvollisten kohdalla, tarkkailijoiden työn häi- ritsemistä). Vaalien toimitus ei vastannut kan- sainvälisiä standardeja useissa kohdin.

Yleiskokous on todennut tyydytyksellä, että kuolemanrangaistus poistettiin Armenian lain- säädännöstä syyskuussa 2003.

iii. Azerbaidzhan

Azerbaidzhan hyväksyttiin EN:n jäseneksi vuon- na 2001, mutta demokratian tila maassa on huo- lestuttava. Vuonna 2002 käsiteltiin monitoroin- tikomitean maaraportti sekä raportti poliittisista vangeista Azerbaidzhanissa. Vuonna 2003 tilan- ne ei ole paljonkaan parantunut. Maaraportissa todettiin vakavia puutteita ja ongelmia, minkä johdosta päätettiin jatkaa monitorointia.

Vuoden 2002 poliittisia vankeja käsittelevän raportin pohjalta perustettiin monitorointi- ja oikeudellisen komitean alaisuuteen poliittisten vankien tilaa käsittelevät ad hoc työryhmät (Joint Working Party to Implement Resolution 1272 (2002) on Political Prisoners in Azerbaijan) erikseen tutki- maan poliittisten vankien tilaa. Työryhmän työn tuloksena valmistui kesäkuussa 2003 raportti (dok. 9826), jossa analysoidaan ongelman taustaa ja erilaisia tapauksia. Aihe on ollut esillä myös EN:n hallitustenvälisessä monitoroinnissa, ja pääsihteeri Schwimmer nimesi kaksi asiantunti- jaa tutkimaan asiaa. Yleiskokouksen komiteat ovat toimineet läheisessä yhteistyössä näiden ta- hojen kuten myös Azerbaidzhanin viranomais- ten kanssa, mutta tilanne on edelleen huono.

Poliittiset vangit on ilmiö, joka ei sovi demo- kraattiselle valtiolle, ja tämä on toistettu Azer- baidzhanin hallitukselle. Komitea on tutkinut yli 700 nimeä sisältävän luettelon (dok. 9826 adden- dum), ja siitä lähtien, kun EN on kiinnittänyt huomiota ongelmaan useita vankeja on vapau- tettu, mutta mitään yhteistä linjaa ei ole saavutet- tu. Azerbaidzhanin viranomaiset ovat korosta- neet, ettei ole selkeätä yleismaailmallisesti hyväk- syttyä määritelmää siitä kuka on poliittinen van-

ki. Osa vangeista on heidän käsityksensä mukaan

”separatisteja, terroristeja, murhaajia ja kidnap- paajia”.

Työryhmän raportista keskusteltiin yleiskoko- uksessa kesäkuussa erittäin kriittisin sävyin. Ko- mitean esittämä päätöslauselmaehdotus sisältää uhkauksen jäädyttää Azerbaidzhanin valtuus- kunnan valtakirjat, ellei parannusta olisi saatu aikaan 1.9.2003 mennessä. Yleiskeskustelun lop- putuloksena päätettiin kuitenkin lähettää raport- ti takaisin komiteaan ja palata aiheeseen uudel- leen myöhemmin. Yleiskeskustelun viimeinen puhuja oli Azerbaidzhanin valtuuskunnan pu- heenjohtaja Ilham Aliyev, istuvan presidentin poika, joka syksyllä valittiin maan presidentiksi.

Azerbaidzhanissa järjestettiin siis presidentin- vaalit lokakuussa 2003, jonka tuloksena istuvan presidentin poika Ilham Aliyev valittiin suurella enemmistöllä maansa uudeksi presidentiksi.

Yleiskokous lähetti tarkkailijavaltuuskunnan seu- raamaan vaaleja. Presidentinvaalien toimitukses- ta ja Azerbaidzhanin demokratiasta yleisemmin keskusteltiin uudemman kerran tammikuussa 2004.

iv. Georgia

Georgia on ollut EN:n jäsen vuodesta 1999, mutta demokratian tila maassa on edelleen huo- lestuttava. Georgian Abhasian ja Ossetian alueen kriisit sekä Tshetshenia vaikuttavat merkittävästi Georgian poliittiseen kehitykseen. Vuonna 2001 käsiteltiin ensimmäinen Georgian maaraportti.

Monitorointikomitean raportoijat vierailivat sekä helmikuussa että kesäkuussa 2003 Georgias- sa ja seurasivat parlamenttivaalien toimitusta marraskuussa 2003 samoin kuin presidentinvaa- lien ja parlamenttivaalien uusinnat vuonna 2004.

Yleiskokous on siis vuonna 2003 seurannut tii- viisti Georgian tilannetta, mutta raporteista kes- kusteltiin täysistunnossa vasta vuoden 2004 puo- lella.

v. Moldova

Moldova on monitoroinnin kohdemaa ja toimi menestyksekkäästi EN:n puheenjohtajana tou- kokuusta marraskuuhun. Moldovan presidentti Voronin puhui yleiskokouksessa lokakuussa.

Vuonna 2002 käsiteltiin Moldovan maaraportti

ja siinä todettiin uudistukset ja edistysaskeleet.

Kiista Moldovan itäosassa sijaitsevan Transniest- rian alueen asemasta vaikeuttaa edelleen sekä poliittista että taloudellista kehitystä. Monito- rointikomitea jatkaa seurantaa, ja myös muut EN:n tahot, kuten Venetsia-toimikunta, auttavat uudistustyössä.

Vuonna 2003 yleiskokous keskusteli erityisesti Moldovan taloudellisesta kehityksestä, sen haas- teista ja tulevaisuuden näkemyksistä (dok. 9797).

Taloudellinen hyvinvointi ja poliittinen vakaus kulkevat käsi kädessä. Moldova on tänä päivänä Euroopan köyhin maa, jonka taloutta uhkaa ras- kas velkaantuminen. Hallitus on toiminut tyy- dyttävästi uudistusten aikaansaamiseksi, mutta Transniestrian kiistan johdosta valtiolta jää saa- matta merkittäviä vientituloja. Moldova on liit- tynyt Maailman kauppajärjestöön ja Kaakkois- Euroopan vakaussopimukseen ja luonut suhteita EU:hun. Paljon on vielä tehtävä lainsäädännön ja paikallis- ja aluehallinnon kehittämiseksi. Suo- situksessa 1605 (2003) on lueteltu toimenpide- ehdotuksia eri aloilla. Moldova voisi myös saada Euroopan neuvoston kehityspankin apua.

EN:n lisäksi ETYJ:n parlamentaarisen yleisko- kouksen vuonna 2000 asettama työryhmä pyrkii myötävaikuttamaan Moldovan Transniestrian alueen kiistan ratkaisuun. ETYJ:n työryhmää johtaa Kimmo Kiljunen.

Vuoden aikana valmistui myös katsaus siitä, mitä Moldovassa on tehty vuoden 2002 päätös- lauselman 1303 (2002) ehtojen toteuttamiseksi.

Raportissa (dok. 9772) käydään läpi kehitystä mm. media-alalla sekä hallituksen ja opposition välisten suhteiden, parlamentaarikkojen aseman, paikallishallinnon uudistamisen ja oikeuslaitok- sen kehittämisen kannalta. Raportti jaettiin tie- doksi huhtikuussa 2003 mutta sitä ei ole käsitelty täysistunnossa.

vi. Ukraina

Poliittinen kehitys ja demokratian tila Ukrainassa on ollut tarkkailussa vuodesta 1995, jolloin Uk- raina liittyi EN:ään. Keväällä 2002 pidetyt parla- menttivaalit antoivat aiheen kritiikkiin kansain- välisten tarkkailijoiden taholta. Syksyllä 2002 ra- portoijat vierailivat maassa ja kiinnittivät huo- miota mm. puutteisiin maan perustuslaissa. Maa- raportti (dok. 9852) Ukrainan demokratian tilas-

ta tuli käsittelyyn syyskuussa 2003. Sitä ennen Ukrainan viranomaisille annettiin tilaisuus kom- mentoida monitorointikomitean maaraportissa esitettyä kritiikkiä.

Ukrainassa on toteutettu merkittäviä lainsää- däntöuudistuksia, mutta yleiskokous korostaa, että uuden lainsäädännön säätäminen ei riitä, vaan sen toteuttamista ja soveltamista käytännös- sä on myös vaalittava. Maassa toimitaan edelleen kommunistiaikakauden ilmapiirissä, josta puut- tuu avoimuutta. Valtion kaikkien viranomaisten on huolehdittava siitä, että hallinnon menettely- tapoja uudistetaan ja oikeusvaltion periaatteita sisäistetään työhön. Tämä on erityisen tärkeätä oikeuslaitoksen riippumattomuuden kannalta.

Vuoden 2002 parlamenttivaalit eivät vastanneet kansainvälisiä standardeja ja vaalilakia olisi muu- tettava. Erityisen ongelmallinen on tilanne me- dian ja sananvapauden suhteen. Yleiskokouksen kulttuurikomitean media-alakomitea on seuran- nut tilannetta, ja maaliskuussa 2003 järjestettiin seminaari sähköisen median vapaudesta Ukrai- nassa. Yleiskokous on myös tutkinut EN:n kidu- tuksen vastaisen toimikunnan raporttia Ukrai- nasta ja on huolissaan vankien saamasta kohte- lusta ja vankiloiden puutteellisista oloista. Syys- kuussa hyväksyttiin päätöslauselma 1346 (2003) ja suositus 1622 (2003) ja päätettiin jatkaa Ukrainan monitorointia. Päätöksiin on kiteytetty tärkeim- mät kohdat, joihin uudistuksissa yleiskokouksen mielestä olisi kiinnitettävä huomiota.

Maaliskuussa 2003 presidentti Kutchma esitti parlamenttia koskevan lakiehdotuksen, jonka mukaan parlamentista tulisi kaksikamarinen.

Monitorointikomitea pyysi Venetsia-toimikun- taa antamaan lausunnon lakiehdotuksesta. Seu- raavat vaalit Ukrainassa ovat presidentinvaalit syksyllä 2004.

vii. Venäjä

Venäjästä tuli EN:n jäsen vuosi Ukrainan jälkeen eli vuonna 1996. Venäjä on seitsemättä vuotta demokratiatarkkailussa sekä EN:n ministeriko- mitean että sen eräiden asiantuntijaelinten (ku- ten kidutuksen vastainen toimikunta, CPT) ja yleiskokouksen taholta. EN on yhteistyössä Ve- näjän viranomaisten kanssa kehittänyt erillisiä yhteistyömuotoja (EN:n virkamiesläsnäolo ja yleiskokouksen ja duuman yhteistyöryhmä).

Vuonna 2003 valmistui EN:n asiantuntijaryh- män arvio Venäjän terrorismilainsäädännön yh- teensopivuudesta ihmisoikeuksien kanssa (on the conformity of the federal law on the suppression of terrorism with Council of Europe standards, dok.

9634) ja Venetsia-toimikunnan arvio Tshetshe- nian perustuslakiluonnoksesta (dok. 9740).

EN:llä on ollut kesäkuusta 2000 lähtien virka- miesläsnäolo Tshetsheniassa, joka on perustunut Venäjän hallituksen ja Euroopan neuvoston väli- seen sopimukseen. Turvallisuussyistä EN:n vir- kamiehet eivät ole voineet olla paikalla Tshetshe- niassa vuoden 2003 maaliskuun jälkeen, mutta tilannetta seurataan Strasbourgista käsin. Vuon- na 2001 yleiskokous perusti erillisen työryhmän (Joint Working Group) tukemaan uudistusproses- sia. Työryhmän mandaattia ei uusittu vuonna 2003.

Monitorointikomitea on seurannut demokra- tian tilaa Venäjällä kokonaisvaltaisesti koko vuo- den, mutta yleisistunnossa esitetyt raportit ovat liittyneet Tshetshenian tilanteeseen. Tammi- kuussa 2003 yleiskokouksen työryhmä vieraili Moskovassa, Groznyssa ja Nazranissa Ingushe- tiassa, minkä jälkeen valmistui raportti mahdolli- suuksista saavuttaa poliittinen ratkaisu Tshetshe- nian konfliktissa (dok. 9687). Maaliskuussa järjes- tettiin Tshetsheniassa kansanäänestys uudesta perustuslaista. Yleiskokous sai kutsun lähettää tarkkailijavaltuuskunta seuraamaan Tshetshe- nian presidentinvaaleja lokakuussa 2003, mutta puheenjohtajisto päätti olla lähettämättä val- tuuskuntaa mm. turvallisuussyistä. Saman pää- töksen teki ETYJ.

Tammikuun raportin (dok. 9687) päätteeksi yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 1315 (2003) ja suosituksen 1593 (2003). Yleiskokous toistaa aikaisemmat kantansa: ainoastaan poliittinen rat- kaisu voi olla kestävä, Venäjän sotilaallista läsnä- oloa on vähennettävä ja oikeusjärjestelmä on saatava toimivaksi, jotta syylliset saadaan oikeu- den eteen. Yleiskokous kiinnittää myös huomio- ta maaliskuun kansanäänestykseen, jota varten on laadittava tarkka luettelo kaikista äänestäjistä (myös Tshetshenian ulkopuolella asuvista) sekä huolehdittava, että vapaa yhdistysoikeus ja sa- nanvapaus toteutuvat. Yleiskokous korostaa myös, että Tshetsheniasta lähteneitä pakolaisia ei voida pakottaa palaamaan Tshetsheniaan. Väki- valtakierteen lopettamiseksi vedotaan kaikkiin

aseistautuneisiin luovuttamaan aseensa. Ministe- rikomitean vastaus yleiskokouksen suositukseen valmistui kesäkuussa (dok. 9820), ja siinä tode- taan presidentti Putinin toimenpiteet ja päätök- set sekä ministerikomitean aikomus jatkaa virka- miesläsnäoloa Tshetsheniassa.

Määräys 584 (2003) velvoittaa kolmea komite- aa seuraamaan poliittista kehitystä sekä harkitse- maan uusia keinoja saattaa perille humanitaarista apua alueelle ja luomaan uusia foorumeja vuoro- puhelulle eri osapuolten välillä. Saman määräyk- sen pohjalta oikeudellista ja ihmisoikeuskomi- teaa velvoitettiin laatimaan raportti ihmisoikeuk- sien tilasta Tshetsheniassa. Tämä raportti käsiteltiin huhtikuussa 2003, jolloin keskusteluun osallistui myös Venäjän presidentin erityisedustaja Tshet- sheniassa Sultygov. Ihmisoikeusloukkaukset jat- kuvat Tshetsheniassa, ja raportissa (dok. 9732) kerrotaan tilanteista eräillä alueilla, joukkomur- hista, kidutuksesta, raiskauksista ja kadonneista henkilöstä. Venäjän presidentin ihmisoikeus- edustajan toiminta on riittämätöntä. EN:n ih- misoikeusvaltuutetun suosituksia ei huomioida, ja yksittäisten valitusten määrä Euroopan ihmis- oikeustuomioistuimeen on potentiaalisesti huo- mattava. Valtiovalitusta Tshetshenian tilanteen johdosta ei ole tehty (päätöslauselma 1323 (2003) suositus 1600 (2003)). Määräys 586 (2003) velvoit- taa yleiskokouksen oikeudellista komiteaa laati- maan uuden raportin tilanteen kehityksestä vuo- den 2004 kuluessa. Tämän raportin valmisteluun kuului raportoijien vierailu Venäjällä lokakuussa 2003.

Yleiskokous lähetti myös laajan tarkkailijaval- tuuskunnan seuraamaan parlamenttivaalien toi- mitusta joulukuussa 2003. Raportti vaaleista käsi- teltiin tammikuussa 2004.

Venäläinen toimittaja Grigory Pasko tuomit- tiin vuonna 1999 neljäksi vuodeksi pakkotyöhön maanpetoksesta, kun hän paljasti Venäjän laivas- ton aiheuttamia ympäristövaurioita. Helmikuus- sa 2003 toimittaja Pasko vapautettiin. Pasko ha- luaa puhdistaa maineensa lopullisesti syytöksestä ja on valittanut Euroopan ihmisoikeustuomiois- tuimeen. Yleiskokouksen raportti (dok. 9926) kuvaa toimittaja Paskon tapausta, joka paljasti vakavia puutteita ja heikkouksia Venäjän lainsää- dännössä valtion salaisuuksista, syytteeseen aset- tamisesta sekä sotilastuomioistuimen menette- lyissä ja sananvapauden tilassa Venäjällä. Päätös-

lauselmassa 1354 (2003) yleiskokous kehottaa Ve- näjän viranomaisia korjaamaan tilannetta mutta myös muita jäsenmaita huolehtimaan, että lain- säädäntö valtionsalaisuuksista ja sotarikostuo- mioistuimista on sopusoinnussa ihmisoikeusvaa- timusten kanssa. Yleiskokous korostaa, että selke- ät säädökset ja avoin tiedottaminen on paras tapa estää vastaavanlaisia tapauksia tulevaisuudessa.

3.5 Demokratian haasteet Euroopassa

Demokratia on vanha käsite, joka on jatku- vien muutosten kohteena ja jonka toteutumiseen liittyy jatkuvasti haasteita ja ongelmia. Demokra- tia on haasteellinen hallitustapa, ennen kaikkea koska se edellyttää kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden keskinäistä luottamusta ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Vallankäyttäjien toiminta on valvottua ja määräaikaista ja valta on jaettu. Demokratia perustuu ajatukseen, että yksi- lö on henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti riippumaton ja hänellä on oikeuksia ja velvolli- suuksia.

EN:n toimiala on laaja, ja lähestymistapa yh- teiskuntakysymyksiin perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kun- nioittamiseen. Demokratian tila useissa uusissa jäsenmaissa ei ole täysin tyydyttävä, mutta myös nk. vanhoissa jäsenmaissa on demokratian toimi- vuuteen liittyviä ongelmia.

Demokratian eräs keskeinen tunnusmerkki on sananvapaus eli oikeus lausua vapaasti mielipi- teensä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 ar- tiklan mukaan ”jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueel- lisista rajoista riippumatta ja viranomaisten sii- hen puuttumatta”. Artiklassa todetaan lisäksi, että artikla ”ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi”.

Tytti Isohookana-Asunmaa nimettiin vuonna 2002 kulttuuri-, koulutus- ja tiedekomitean me- dia-erityisedustajaksi (General Rapporteur on Me- dia) (sitä ennen hän oli toiminut media-alakomi- tean puheenjohtajana). Hänen ensimmäinen ra- porttinsa sananvapaudesta Euroopassa (dok.

9640 rev.) herätti huomiota ja kiinnostusta jo ennen sen käsittelyä tammikuussa 2003. Vuonna

2001 yleiskokous oli hyväksynyt raportin ja suo- situksen 1506 (2001) sananvapauden ja median riippumattomuudesta Euroopassa. Siinä oli to- dettu vakavia puutteita ja vaaroja. Uudessa rapor- tissa käsitellään sananvapauden tilaa yleisesti sekä useissa EN:n jäsenmaissa. Tarkkailun koh- teena ovat sekä nk. vanhat että uudet jäsenmaat.

Raportissa käydään läpi suurimmat ongelma- kysymykset sekä tilannetta useissa jäsenmaissa (mm. Albania, Armenia, Azerbaidzhan, Italia, Makedonia, Moldova, Portugali, Puola, Roma- nia, Saksa, Turkki, Venäjä sekä Valko-Venäjä).

Raportissa todetaan selkeästi, että vakavia on- gelmia esiintyy edelleen, joista suurimmat ovat toimittajiin kohdistuva väkivalta, puutteet lain- säädännössä, uhankäyttö ja oikeudelliset toimet.

Ongelmia ja puutteita esiintyy sekä nk. vanhoissa että uusissa jäsenmaissa. Armeniassa, Georgiassa, Makedoniassa, Ukrainassa, Venäjällä sekä Valko- Venäjällä median edustajat ovat väkivallan koh- teena. Vangitsemisia esiintyy Turkissa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Oikeudellisilla toimilla uh- kaillaan Azerbaidzhanissa, Kroatiassa, Puolassa, Ukrainassa ja Venäjällä sekä Valko-Venäjällä.

Median omistuksen keskittyminen on ongelma monissa maissa, erityisesti Italiassa.

Sananvapauden vaaliminen on haasteellinen tehtävä. Mm. uusien viestintämuotojen kehittä- minen ja tiedonvälityksen lisääntyminen on luo- nut uusia haasteita niille, jotka toisaalta haluavat suojata sananvapautta ja toisaalta edistää vastuul- lista vapaata tiedonvälitystä. Viestinnän sisäl- töön vaikuttaa viestintävälineiden omistuspohja.

Sananvapaus on aihe, joka vaatii pitkäjänteistä seurantaa EN:n yleiskokouksen ja muiden toimi- elinten taholta.

Suosituksessa 1589 (2003) kehotetaan EN:n ministerikomiteaa julkistamaan oman monito- rointitoiminnan tuloksia media-alalla sekä suosi- tellaan jäsenmaiden hallituksille toimenpiteitä sekä lainsäädäntö- että muilla aloilla.

Komitea ehdotti syyskuun istunnon lisäai- heeksi public service televisiota, mutta tämä aihe siirrettiin käsiteltäväksi tammikuussa 2004.

Demokratian eräs toinen keskeinen piirre on vapaat vaalit. Vapailla, säännöllisillä ja salaisilla vaaleilla taataan, että hallittavilla on oikeus ja mahdollisuus tosiasiallisesti määrätä, ketkä heitä hallitsevat ja kuinka heitä hallitaan. Vaalit ovat demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän poliitti-

sen koneiston tärkeimpiä välineitä. Vaalijärjestel- mä vaikuttaa myös puoluejärjestelmän muotou- tumiseen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensim- mäisen lisäpöytäkirjan 3 artiklassa säädetään, että

”korkeat sopimuspuolet sitoutuvat järjestämään kohtuullisin väliajoin vapaat ja salaiset vaalit olo- suhteissa, jotka takaavat kansalaisten vapaan mie- lipiteen ilmaisun lainsäädäntöelintä valittaessa”.

Vaalijärjestelmät vaihtelevat maasta toiseen.

EN ja ETYJ ovat seuranneet vaalikäytäntöä ja kehitystä nk. uusissa demokratioissa mm. lähet- tämällä vaalitarkkailijoita (parlamentaarikoita ja muita asiantuntijoita) seuraamaan parlamentti-, presidentin- ja kunnallisvaalien toimitusta. Jär- jestöt ja/tai niiden asiantuntijaelimet (EN:n osal- ta Venetsia-komissio) ovat myös avustaneet yk- sittäisiä maita vaalilainsäädännön kehittämises- sä. EN:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen vaalitarkkailut ovat selvästi osoittaneet puutteita ja heikkouksia erityisesti uusien demokratioiden vaalikäytännöissä, mutta mitään varsinaista mal- lia hyvälle vaalikäytännölle ei ole katsottu tarvit- tavan.

Yleistä säännöstöä kuitenkin peräänkuulutet- tiin yleiskokouksen vuonna 2001 hyväksymä pää- töslauselmassa (1264 (2001)). EN:n perustuslaki- asioihin erikoistunut nk. Venetsia-komissio (Eu- ropean Commission for Democracy through Law, the Venice Commission) perusti työryhmän (Council for Democratic Elections), johon kutsuttiin jäseniä myös parlamentaarisesta yleiskokouksesta ja EN:n kuntakongressista (työryhmällä on myös useita tarkkailijajäseniä). Työryhmä sai valmiiksi ehdotuksen vaalikäytännön säännöstöksi (Code of Good Practice in Electoral Matters) vuoden 2002 lopulla (dok. 9624, CDL (2002)17). Poliittisen komitean raportti (dok. 9682) sekä päätöslauselma 1320 ja suositus 1595 (2003) ovat jatkoa tälle työlle.

Yleiskokouksen mielestä olisi eduksi laatia asiakirja, johon on kirjattu vapaiden demo- kraattisten vaalien yleiset periaatteet ja kriteerit ja jota vasten voitaisiin arvioida vaalien oikeelli- suutta. Päätöslauselmassa 1320 (2003) ehdotetaan, että demokraattisten vaalien neuvostosta (Coun- cil for Democratic Elections) tulisi Venetsia-toimi- kunnan pysyvä asiantuntijaelin, ja neuvoston toi- minnan kehittämistä. Suosituksessa 1595 (2003) ehdotetaan mm., että neuvoston vaalisäännöstö (Code of Good Practice in Electoral Matters) olisi

alkua uudelle yleissopimukselle ja että sen laa- dinnassa huomioitaisiin ODIHR:n (Practical Guide to democratic elections – Best Practices) ja ACEEEO:n (Association of Central and Eastern European Election Officials) laatimia suosituksia.

Sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdisty- misvapaus ovat demokratian keskeisiä periaattei- ta, mutta miten suhtautua näihin periaatteisiin, kun nämä oikeudet voivat johtaa rasistisiin ja yksilöjä ja vähemmistöjä tai muita väestöryhmiä loukkaaviin puheisiin tai muihin ääri-ilmiöihin?

Yksilöiden oikeudet on kirjattu useisiin EN:n keskeisiin sopimuksiin ja asiakirjoihin ja EN:n hallitustenvälisen ohjelman puitteissa seurataan mm. ääriliikkeiden toimintaa ja rasismin, muuka- laisvihan ja suvaitsemattomuuden ilmenemis- muotoja. Yleiskokous on jälleen vuonna 2003 ottanut toistamiseen esille nämä ongelmat. Ääri- puolueiden ja –liikkeiden uhka Euroopan demokrati- alle (dok. 9890, päätöslauselma 1344 (2003)) sekä raportti rasismista, muukalaisvihasta ja suvaitse- mattomuudesta poliittisissa puheissa (dok. 9904, päätöslauselma 1345 (2003)) olivat esillä lokakuus- sa 2003. Keskusteluun osallistui mm. Kimmo Sasi Suomesta.

Raportissa ääripuolueiden ja –liikkeiden uhasta Euroopassa analysoidaan ilmiön ilmenemismuo- toja, syitä ja vaikutuksia. Poliittinen ekstremismi on tänä päivänä uhka demokratialle lähes kaik- kialla Euroopassa, sillä sen edustajat usein torju- vat demokraattisia toimintaperiaatteita. Rapor- tissa todetaan, että on tärkeätä torjua ääriliikkei- den syntyä ja estää niiden leviämistä mutta tämä ei voi onnistua, ellei puututa myös ilmiön syihin (sosiaalinen tyytymättömyys ja turhautunei- suus). Ilmiön torjumiseksi tarvitaan sekä viran- omaisten että yleisen mielipiteen ja kansalaisten myötävaikutusta. Ilmiötä ei voida torjua ainoas- taan sanktioilla, vaan muutoksen aikaansaami- seksi on vaikutettava yleiseen mielipiteeseen ja luotava yleinen suvaitsevainen asenne. Päätöslau- selmassa 1344 (2003) yleiskokous tukee EN:n ra- sisminvastaisen toimikunnan ECRI:n toimintaa ja kehottaa jäsenmaiden hallituksia huomioi- maan vaaran mm. selventämällä lainsäädäntöään (mm. sanktiot), rohkaisemalla poliittisia liikkeitä ja puolueita olemaan vuoropuhelussa ääriliikkei- den kanssa sekä laatimalla koulutus- ja tiedotus- kampanjoita suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi.

EN ja useat muut kansainväliset järjestöt ja toimijat ovat pitkään tehneet työtä suvaitsematto- muuden, rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi, mutta silti viime vuosina ilmiö on levinnyt. Il- miön torjumiseksi Venetsia-komissio on laatinut ohjeiston (Guidelines on Prohibition and Dissoluti- on of Political Parties and Analogous Measures), ja EN:n rasisminvastainen toimikunta on hyväksy- nyt suosituksen (ECRI General Policy Recommen- dation No 7 on national legislation to combat racism and racial discrimination) ääri-ilmiöiden torjumi- seksi ja ennalta ehkäisemiseksi. EN:lla ja YK:lla on myös asiaa koskevia yleissopimuksia. Yleisko- kous kehottaa jäsenmaitaan allekirjoittamaan ja noudattamaan edellä mainittuja kansainvälisiä normeja. Vuonna 1998 valmistui Euroopan puo- lueiden yhteinen rasisminvastainen peruskirja (Charter of European Parties for a Non-Racist So- ciety), jota pitäisi uudelleen lanseerata laajemmin Euroopassa. Ao. peruskirja muodostaa hyvän lähtökohdan työlle torjua rasistisia, suvaitsemat- tomia ja muukalaisvihaa lietsovia puheita politii- kasta. Peruskirja oli yksi pääaiheista yleiskokouk- sen ja Euroopan parlamentin yhteisistunnossa 25. syyskuuta 2003 (ks. s. 33).

Monet konfliktit ja jännitteet valtioiden sisäl- lä ja niiden välillä tämän päivän Euroopassa liittyvät vähemmistöjen vaatimuksiin saada itse- näisesti päättää omista asioistaan. Yleiskokous on raportissaan (dok. 9824) tutkinut, miten itse- hallintomallit voivat myötävaikuttaa myönteisesti kriisien ratkaisuun. Raportissa tarkastellaan itse- hallinnon eri esiintymismuotoja, institutionaali- sia puitteita ja lainsäädännöllistä pohjaa. Lisäksi on esitetty useita onnistuneita itsehallintomuo- toja, mm. Ahvenanmaan, Färsaarten ja Etelä- Tyrolin itsehallintoa. Raportissa tarkastellaan myös, miten itsehallintomalleja sovelletaan eri valtiomuotojen puitteessa (liittotasavallassa, yh- tenäisen valtiorakenteen sisällä ym.). Lopuksi ra- portissa pohditaan, miten itsehallinnon kehittä- minen voisi auttaa tilannetta mm. Georgian Ab- hasiassa, Moldovan Transniestriassa, Kosovossa ja Tshetsheniassa.

Päätöslauselmassa 1334 (2003) yleiskokous to- teaa, että alueellista itsehallintoa on mahdollista soveltaa kaikissa valtiomalleissa. Lähtökohtana tulee olla tasapaino väestön enemmistön ja vä- hemmistön välillä ja malli, joka ei kyseenalaista valtion alueellista koskemattomuutta. Päätöslau-

selmassa on kirjattu itsehallinnon perusperiaat- teet seuraavasti: itsehallinto on määriteltävä yh- teisessä sopimuksessa, itsehallinnosta on säädet- tävä perustuslaissa (ei siis ainoastaan lailla), itse- hallintoalueella tulee olla oma edustajisto ja toi- meenpaneva toimielin, ja keskushallinnon on huolehdittava, että itsehallintoalueella on riittä- vät resurssit. Itsehallintoalueella asuvien vähem- mistöjen oikeudet on turvattava, ja itsehallinto- alueen ja keskushallinnon välisiä kiistoja varten on oltava oma sovittelumekanismi. Suositus 1609 (2004) sisältää kehotuksen ministerikomitealle valmistella itsehallintoa koskeva yleissopimus.

Vuonna 1985 EN hyväksyi Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (ETS 122). EN:n en- simmäinen huippukokous vuonna 1993 tuki eh- dotusta laatia vastaavanlainen peruskirja alueelli- sesta itsehallinnosta, ja yleiskokous antoi jo vuonna 1997 lausunnon peruskirjaluonnoksesta.

Asia ei kuitenkaan ole edennyt ministerikomite- assa. Suosituksessa alueellisesta itsehallinnosta yleiskokous kehottaa ministerikomiteaa laati- maan alueellista itsehallintoa koskeva peruskirja (Charter on autonomous areas), joka voisi pohjau- tua aikaisemmin tehtyyn työhön. Jatkona tälle työlle Mikko Elo esitti marraskuussa 2003 aloit- teen itsehallintoperuskirjan laatimiseksi.

Yleiskokous on myös pohtinut kokonaisval- taisesti demokratian tulevaisuutta ja demokraattisten instituutioiden aseman vahvistamista (dok. 9951;

päätöslauselma 1353 (2003) ja suositus 1629 (2003)). EN on laatinut useita sopimuksia, perus- kirjoja ja poliittisia julistuksia ym. asiakirjoja, joissa painotetaan demokratian eri instituutioi- den ja hallintomenetelmien merkitystä. Yleisko- kous on huolissaan siitä, että kansalaisten kiin- nostus politiikkaan ja osallistuminen vaaleihin on laantunut. Globalisaatio on myös osaltaan lisännyt kansalaisten etääntymistä. Tämän takia yleiskokouksen mielestä on tärkeätä, että kan- sainvälisillä järjestöillä on parlamentaarinen ulottuvuus. Avointa ja asiallista tiedottamista käyttäen mm. uuden teknologian tarjoamia mah- dollisuuksia olisi käytettävä hyväksi. Poliittisen toiminnan tulisi olla avointa, vastuuntuntoista ja kontrollin alaista. Päätöslauselma sisältää ehdo- tuksia siitä, miten päätöksentekoprosessia voitai- siin kehittää. Suosituksessa 1629 (2003) yleisko- kous ehdottaa, että EN:n hallitustenvälisen oh- jelmaan kuuluisi demokratiaprojekteja sekä esim.

nuorten demokraattisten johtajien koulutusoh- jelmia. EN:n paikallis- ja aluedemokratian johto- komitean mandaattiin pitäisi liittää demokratian standardien seuranta kaikilla hallintotasoilla. Li- säksi olisi selvitettävä, miten Euroopan ihmisoi- keussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artikla oikeudesta vapaisiin vaaleihin on toteutu- nut. EN on asettanut korruptionvastaisen työ- ryhmän (Group of States against Corruption), johon myös Andorran, Armenian, Italian, Itävallan, Liechtensteinin, San Marinon, Sveitsin, Turkin, Ukrainan ja Venäjän toivotaan viipymättä liitty- vän.

Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu yleisen syyttäjän (public prosecutor) ja tuomiovallan riip- pumattomuus. Yleiskokouksen raportissa yleisen syyttäjän roolista demokratiassa (dok. 9796) on tuo- tu esille eroja yleisen syyttäjän asemassa eri jäsen- maissa, jotka kävivät ilmi raportin valmisteluvai- heessa kerätyistä vastauksista jäsenmailta. Koska myös oikeudellinen yhteistyö Euroopan maiden välillä jatkuvasti lisääntyy, olisi eduksi, että syyt- täjän asema olisi jäsenmaissa määritelty yhteisesti sovittujen periaatteiden pohjalta. EN:n ministe- rikomitea hyväksyi vuonna 2000 suosituksen yleisen syyttäjän roolista oikeusjärjestelmässä (REC (2000) 19) The role of the Public Prosecutor in the criminal judicial system), jonka yleiskokouksen mielestä tulisi ohjata jäsenmaita niiden määritel- lessä yleisen syyttäjän asemaa omassa maassaan.

Suosituksessa 1604 (2003) yleiskokous kehottaa ministerikomiteaa täydentämään edellä mainit- tua ministerikomitean suositusta useilla säädök- sillä. Vuonna 2000 järjestettiin ensimmäistä ker- taa Euroopan yleisten syyttäjien konferenssi.

Yleiskokouksen mielestä tätä yhteistyömuotoa olisi vakinaistettava osana EN:n toimintaa.

3.6 Ihmisoikeudet ja tasa-arvo

Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisä- pöytäkirjojen allekirjoittaminen ja ratifioiminen (ml. kuolemanrangaistuksen kieltäminen) on EN:n jäsenyyden ehto. EN:n luoma ihmisoi- keusjärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa, sillä se antaa yksittäisille kansalaisille mahdolli- suuden valittaa mahdollisista ihmisoikeuslouk- kauksista ylikansalliseen tuomioistuimeen, jonka päätökset sitovat jäsenmaiden hallituksia. Euroo-

pan ihmisoikeustuomioistuin toimii itsenäisesti ja riippumattomasti. Ihmisoikeustuomioistui- men toiminta osoittaa, että ihmisoikeuslouk- kauksia esiintyy kaikissa EN:n jäsenmaissa.

Yleiskokous on vuonna 2003 kiinnittänyt huomioita siihen, että Euroopan ihmisoikeussopi- musta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pää- töksiä ei voida soveltaa tai ei ole mahdollista panna täytäntöön kaikkialla. Syitä on monia, kuten alueelliset ja/tai aseelliset konfliktit. Joissakin ta- pauksissa voi olla kyse siitä, että kansalaisilla ei ole todellista mahdollisuutta tehdä valitusta. Ra- portissa (dok. 9730) analysoidaan seitsemän eri tilannetta, joiden puitteissa Euroopan ihmisoike- ustuomioistuimen toimivalta on kyseenalaista.

Näistä kuusi ovat ongelmallisia (sisällissota tai hätätilan julistaminen alueella, sopimusosapuoli ei hallinnoi aluetta, sopimusosapuoli puuttuu aseellisesti toisen sopimusosapuolen alueeseen tai valloittaa sitä). Yleiskokouksen ehdotus (suosi- tus 1606 (2003)) asian korjaamiseksi on syyttäjän viran perustaminen Euroopan ihmisoikeustuo- mioistuimen yhteyteen.

Kuolemanrangaistus on poistettu EN:n jäsen- maista ja sen poistaminen kaikkialta maailmasta on EN:n tavoite. Lähin seuraava tavoite on kuole- manrangaistuksen poistaminen EN:n tarkkailija- maista. Yleiskokous hyväksyi vuonna 2001 peri- aatekannanoton (päätöslauselma 1253 (2001)) tarkkailijamaista ja totesi, että kuolemanrangais- tus ei sovi yhteen järjestön tarkkailija-aseman kanssa. Ongelma on erityisen vaikea Japanin ja USA:n kohdalla. Yleiskokous käsitteli aihetta edellisen kerran vuonna 2001 ja määräsi määrä- ajan, johon mennessä edellytetään toimenpiteitä kohti kuolemanrangaistuksen poistamista. Yleis- kokous on käynnistänyt keskustelua Japanin par- lamentin edustajien kanssa ja järjesti yhteisen seminaarin vuonna 2001, mutta sen jälkeen viisi kuolemanrangaistusta on toteutettu Japanissa.

Yleiskokouksen presidentti Peter Schieder nosti kuolemanrangaistuksen esille vierailunsa aikana Japanissa helmikuussa 2003. Keväällä 2003 järjes- tettiin seminaari Illinoisin osavaltiossa USA:ssa, jossa vallitsee moratorio, ja Washington DC:ssa, mutta seminaarit eivät tuottaneet toivottua tulos- ta.

Päätöslauselmassa 1349 (2003) dok. 9908) yleis- kokous toistaa kantansa asiassa ja vetoaa Japanin ja Yhdysvaltain parlamentaarikkoihin keskuste-

lemaan asiasta ja ilmaisee tukensa niille tahoille (mm. kansalaisjärjestöille), jotka toimivat kuole- manrangaistuksen poistamiseksi. Yleiskokous palaa aiheeseen uudelleen viimeistään vuonna 2005.

Ihmisoikeuksien edistämistä tapahtuu sekä luomalla oikeudellisia normeja ja käytäntöjä että valvomalla niiden noudattamista kansallisella tasolla. Eräs valvontamekanismi on oikeusasia- miesinstituutio, joka on lähtöisin Ruotsista 1800- luvun alusta. Sieltä se on erityisesti 1970-luvun jälkeen levinnyt ympäri maailmaa. Kansainväli- sen oikeusasiamiesinstituutin mukaan oikeus- asiamiehiä on noin 140 maassa. EU perusti oman oikeusasiamiehenviran vuonna 1995, joka mainitaan myös Euroopan unionin perusoi- keusasiakirjassa. Yleiskokous hyväksyi syksyllä raportin oikeusasiamiestoiminnasta (dok. 9878) sekä suosituksen 1615 (2003), jossa määritellään yhteiset kriteerit. Yleiskokous kehottaa minis- terikomiteaa laatimaan hyvän hallinnon mallia (Model Code of Good Administration) yhteistyös- sä EN:n ihmisoikeusvaltuutetun, Venetsia-toi- mikunnan asiantuntijoiden ja yleiskokouksen kanssa.

Tieteellinen tutkimus lääketieteen alalla on tuonut uusia eettisiä kysymyksiä, joihin EN on ottanut tai joutuu ottamaan kantaa. Yksi niistä liittyy kantasolututkimukseen, josta komitea pitkän valmistelun jälkeen hyväksyi raportin (dok.

9902). Käsittely yleisistunnossa jouduttiin lyk- käämään aiheen kiistanalaisen luonteen takia mutta järjestettiin lopulta lokakuussa 2003. EN on käsitellyt useita vaikeita eettisiä kysymyksiä ja laatinut mm. yleissopimuksen ihmisten kloo- nauksen kieltämisestä (ETS 168) sekä yleissopi- muksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä (ETS 168). Yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 1352 (2003), jossa kehotetaan perustamaan laaja- alaisia asiantuntijaryhmiä käsittelemään eettisiä kysymyksiä sekä vedotaan avoimuuden lisäämi- seksi keskustelussa.

Toinen uusi ilmiö liittyy siirrännäiselinten kauppaan (dok. 9822 ). Elinten siirto voi pelastaa ihmishenkiä, ja tutkimus ja kehitys alalla etenee nopeasti. Elinsiirroista, erityisesti munuaisten siirroista, on tullut rutiininomainen kirurginen toimenpide, mutta ongelmana on usein elinten saatavuus. Ihmiselinten laitonta kauppaa on ha- vaittu useiden vuosikymmenien ajan, mutta se

on ollut Euroopassa suhteellisen pieni ilmiö.

Nyttemmin rikolliset toimijat erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa ovat havainneet tuottavan markkinaraon. He käyttävät hyväksi taloudelli- sessa ahdingossa eläviä ihmisiä, jotka rahallisesta korvauksesta ovat valmiita luopumaan esim.

munuaisesta. Ihmiselinten laittomasta kaupasta on tullut vakava eettinen ongelma. Vuonna 2002 EN hyväksyi lisäpöytäkirjan Euroopan ihmisoi- keus- ja bioetiikkasopimukseen ihmiselinten ja - kudosten kaupan kieltämisestä. Yleiskokouksen mielestä EN:n ja sen jäsenmaiden olisi kuitenkin syytä tiukentaa lainsäädäntöä ja valvontaa ilmiön torjumiseksi. Tarkemmat toimenpide-ehdotuk- set on kirjattu suosituksessa 1611 (2003).

Kolme yleiskokouksen raporteista käsitteli naisia koskevia ongelmia.

Naiskauppaan ja prostituutioon liittyy usein ri- kollista toimintaa. Asiasta on toistamiseen kes- kusteltu yleiskokouksessa (dok. 9795, päätöslau- selma 1337 (2003)). Prostituutioon liittyvä nais- kauppa on ihmisloukkaus. Syyt ovat useimmiten taloudelliset eli lähtömaissa vallitseva köyhyys ja tulevaisuudennäkymien puute erityisesti naisilla.

Ao. maiden talouden kohentaminen toisi pitkäl- lä tähtäimellä mahdollisesti parannusta tilantee- seen, mutta yleiskokouksen mielestä tarvitaan myös yhteinen eurooppalainen strategia sekä toi- menpiteitä uhrien auttamiseksi. Tarvitaan lain- säädännöllisiä toimenpiteitä ja ennalta ehkäise- vää toimintaa, joita yleiskokous on luetellut pää- töslauselmassa 1337 (2003).

EN ja YK kieltävät nk. kunniamurhat eli nais- ten murhaamisen perheen tai suvun kunnian nimissä. Mainitut järjestöt ovat hyväksyneet pää- töslauselmia ja muita päätöksiä, jotka kieltävät kunniamurhat. Yleiskokouksen raportin (dok.

9720) mukaan ilmiö on kuitenkin lisääntynyt Euroopassa ja nimenomaan muslimiväestön kes- kuudessa, vaikkakaan islaminusko ei puolla kuo- lemanrangaistusta ”kunniarikoksista”. Huoles- tuttavasti lisääntyvän ilmiön edessä yleiskokouk- sen mielestä kansainvälisen yhteisön ja hallitus- ten olisi panostettava enemmän ilmiön torjumi- seen. Tarvitaan lainsäädännöllisiä ja ehkäiseviä toimenpiteitä, viime kädessä myös uhrien ja po- tentiaalisten uhrien suojelutoimenpiteitä (suosi- tus 1327 (2003)).

Kolmas naisia erityisesti koskeva raportti kä- sittelee nk. Meksiko City -politiikkaa vapaavalintai-

sen perhesuunnittelun vaikutuksista Euroopassa (dok. 9901, päätöslauselma 1347 (2003)). Yleiskes- kusteluun osallistui mm. Irina Krohn.

Vuonna 1994 172 valtiota hyväksyi YK:n väestökonferenssin (ICPD) toimintaohjelman, joka sisältää mm. oikeuden vapaavalintaiseen perhesuunnitteluun. Toimintaohjelman periaat- teet toistettiin vuonna 2002 hyväksytyssä Otta- wan julistuksessa (Ottawa Statement of Commit- ment). USA:n presidentti Ronald Reagan ilmoitti YK:n väestökonferenssissa Meksiko Cityssä vuonna 1984, että USA ei myönnä kehitysapua kansainvälisille kansalaisjärjestöille ja projekteil- le, jotka toimivat abortin laillistamisen puolesta.

Presidentti Bill Clinton luopui tästä nk. Meksiko City-politiikasta, mutta presidentti George W.

Bush palautti sen. Useat kansainväliset järjestöt ml. kansalaisjärjestöt toimivat perhesuunnitte- lun kehittämiseksi ja ovat riippuvaisia ulkopuoli- sesta rahoituksesta, josta USA:n osuus on merkit- tävä. Presidentti Bushin linjanvedon seurauksena useilla kansalaisjärjestöillä on merkittäviä talou- dellisia vaikeuksia, vaikkakin monet hallitukset (ml. Suomi) ovat vastapainoksi lisänneet apuaan.

Monet järjestöistä toimivat myös EN:n jäsen- maissa, joissa resurssien väheneminen on vai- keuttanut toimintaa (dok. 9901). Päätöslauselmas- sa 1347 (2003) yleiskokous kehottaa hallituksia toimimaan edellä mainitun Ottawan julistuksen tavoitteiden puolesta sekä pyrkimään vuoropu- heluun USA:n kanssa kielteisten vaikutusten tor- jumiseksi erityisesti Euroopan maissa.

Muita tasa-arvoon liittyviä raportteja vuonna 2003 olivat raportit sovittelumenettely perheiden si- sällä ja sukupuolten välinen tasa-arvo (dok. 9983, suositus 1639 (2003)), naiset ja mikrolainat (dok.

9696, päätöslauselma 1328 (2003)) sekä yhteistyö- kumppanien asema perheyrityksissä (dok. 9800, pää- töslauselma 1329 (2003)).

3.7 Yleiseurooppalaisen oikeusnormiston kehittäminen

Yleiskokous osallistuu yleiseurooppalaisen nor- miston kehittämiseen antamalla lausuntoja uu- sista sopimuksista sekä seuraamalla ja kommen- toimalla voimassa olevia sopimuksia.

Vuonna 2003 Euroopan neuvosto sai valmiik- si kolme uutta yleissopimusta. EN:n sopimuslu- ettelo sisältää n. 190 kansainvälistä sopimusta, joihin EN:n jäsenmaat ja useimpien sopimusten kohdalla myös ei-jäsenmaat voivat liittyä. Suomi on vuoden 2003 loppuun mennessä allekirjoitta- nut 88 EN:n yleissopimusta.

EN:n yleissopimus terrorismin vastustamises- ta (ETS 90) valmistui vuonna 1977 ja astui voi- maan vuonna 1978. Ensimmäisen yleissopimuk- sen tarkoitus on helpottaa terroritekoihin syyllis- tyneiden henkilöiden luovuttamista. Yleiskoko- us on useaan otteeseen keskustellut terrorismin vastustamisesta yleisellä tasolla ja korostanut mm. tarvetta täydentää ja laajentaa terroritekojen määritelmää (vrt. suositus 1534 (2001), 1550 (2002)).

Vuoden 2003 alussa yleiskokous antoi lausun- tonsa 242 (2003) edellä mainitun yleissopimuk- sen lisäpöytäkirjasta (draft additional protocol amending the European Convention on the Suppressi- on of Terrorism). Lisäpöytäkirjaehdotus sisältää useita merkittäviä muutoksia alkuperäiseen sopi- mustekstiin; rikostyyppien lukumäärää on lisät- ty, rikoksista epäiltyjen luovuttamista koskevia säännöksiä on täsmennetty ja yleissopimuksen seurantamenettelyä on kehitetty. Varaumat sopi- mukseen ovat edelleen mahdollisia mutta vai- keampia tehdä. EN:n rikosongelmia käsittelevä johtoryhmä (European Committee on Crime Prob- lems CDPC) velvoitetaan laatimaan ministeriko- mitealle vuosiraportti sopimuksen noudattami- sesta. Yleiskokous ehdottaa lausunnossaan, että raportti lähetettäisiin myös yleiskokoukseen.

Yleiskokous ehdottaa lisäksi, että EN:n laatisi uuden yleisluonteisen terrorismin vastaisen yleis- sopimuksen, jossa huomioitaisiin YK:ssa tehty työ.

EN:n ministerikomitea hyväksyi lisäpöytäkir- jan terrorismin vastustamista koskevaan yleisso- pimukseen (ETS 190) toukokuussa 2003, ja sen on allekirjoittanut vuoden 2003 loppuun men- nessä 34 maata.

Yleissopimus eläinten suojelemiseksi kansainvälis- ten kuljetusten aikana (ETS 65) oli alansa ensim- mäinen kansainvälinen sopimus ja astui voimaan vuonna 1971 ja sen lisäpöytäkirja (ETS 103) vuon- na 1989. Yleissopimus sisältää säädöksiä pakolli- sista normeista eläinten kansainvälistä kuljetusta varten. Yleissopimus on kuitenkin monilta osin

vanhentunut ja kaivannut täsmennyksiä. Lausun- nossaan 245 (2003) yleiskokous ilmaisee tyytyväi- syytensä lisäpöytäkirjan tuomista parannuksista.

Lisäpöytäkirja täsmentää ja laajentaa määritelmiä sekä selkiinnyttää eri osapuolten vastuuta. Uu- den sopimuksen mukaan seurantamenettelyä ja valvontaa tehostetaan myös kotimaan kuljetus- ten osalta. Uuden sopimustekstin valmistusvai- heessa EN:n on kuullut eri kansalais- ja ammatti- järjestöjä sekä EU:n komissiota. EN kehottaa Euroopan unionia allekirjoittamaan sopimuksen ja kehittämään direktiivejä samansuuntaisesti.

Lopuksi yleiskokous toivoo yhteistyötä, jotta Keski- ja Itä-Euroopan maat saataisiin noudatta- maan säädöksiä.

Raportit kansallisista vähemmistöistä ovat sään- nöllisesti yleiskokouksen oikeudellisen komitean asialistalla. Vuoden 2003 raportti (dok. 9862) sisältää arvion siitä, miten EN:n kansallisten vä- hemmistöjen suojelua koskeva puitesopimus (ETS 157) on toiminut ja miten sen seurantaa voitaisiin kehittää. Suosituksessa 1623 (2003) on todettu suurimmat puutteet ja kynnyskysymyk- set. Yleiskokouksen mielestä kaikkien jäsenmai- den olisi ratifioitava sopimus, ja ministerikomi- tean, yleiskokouksen ja kuntakongressin tulisi kiinnittää huomioita sopimuksen soveltamiseen mm. monitorointitoiminnan puitteessa. EN:n jäsenmaista Andorra, Ranska ja Turkki eivät ole allekirjoittaneet sopimusta ja Belgialla on edel- leen merkittäviä varaumia. Puitesopimuksen tul- kinnasta yleiskokous lausuu mielipiteenään, että osapuolet eivät voi yksipuolisesti päättää, mitkä alueella asuvat vähemmistöt kuuluvat puitesopi- muksen suojeluun. Yleiskokous kiinnittää eri- tyistä huomiota sopimuksen artiklaan 10, jonka mukaan vähemmistöjen oikeutta perustaa yksi- tyisiä radio- ja/tai televisiolähetyksiä vähemmis- tökielellä ei saisi rajoittaa. Suosituksessa on myös erityismaininta romanivähemmistön suojelusta.

Puitesopimuksen noudattamista valvoo asian- tuntijakomitea (advisory board). Suositus sisältää ehdotuksia siitä, miten komitean toimintaa voi- taisiin kehittää. Yleiskokouksen mielestä puiteso- pimuksen soveltamista pitäisi myös kehittää li- säämällä yhteistyötä Euroopan unionin ja ETYJ:n kanssa.

EN laatii omaa eurooppalaista oikeudellista normistoa mutta tukee myös mm. YK:n toimin- taa. EN on johdonmukaisesti tukenut kansainvä-