ARVIOINNILLA LAATUA KOULUTUKSEEN
AJATUKSIA PAIKALLISEEN JA SEUDULLISEEN ARVIOINTIIN
Eero K. Niemi (toim.)
Arviointi 1/2006
Taitto: Sirpa Ropponen
ISBN 952-13-2682-4 (nid.) ISBN 952-13-2683-2 (pdf) ISSN 1238-4458
Yliopistopaino, Helsinki 2006
SISÄLTÖ
ESIPUHE ... 4
1 JOHDANTO ... 5
1 INLEDNING ... 6
2 PAIKALLISEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN ... 7
Eero K. Niemi, Opetushallitus
3 KOULUTUKSEN KANSALLISEN JA PAIKALLISEN ARVIOINNIN HAASTEITA ... 15Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Suomen Kuntaliitto
4 KUNTA OPETUSTOIMINNAN ARVIOIJANA ... 19Juha Henriksson, Suomen Kuntaliitto
5 SEUTUYHTEISTYÖSTÄ TYÖVÄLINE OPETUSTOIMEN ARVIOINTIIN ... 25Kirsti Stenvall, Opetushallitus
6 KOKEMUKSIA ARVIOINNISTA SEUTUYHTEISTYÖNÄ KARHUKUNNISSA ... 35Juha Karvonen, Ulvilan kapunki
7 OPETUSTOIMEN ARVIOINNISTA JANAKKALASSA JA HÄMEENLINNAN SEUDULLA ... 41Silja Laakso-Kangas, Janakkalan kunta
8 OPETUSTOIMEN ARVIOINTI RAUMALLA ... 51Taisto Heikkilä, Rauman kaupunki
9 MIKÄ MOTIVOI ARVIOIMAAN? ... 574
ESIPUHE
Ajatus kirjan julkaisemisesta paikallisen arviointitoiminnan avuksi sai alkunsa Opetushallituksen tekemän koulutuksen arviointiselvityksen (Arviointi 2/2005) tulosten perusteella. Selvityksen mukaan noin 25 prosentilla ope- tuksen/koulutuksen järjestäjistä ei ole systemaattista arviointitoimintaa.
Vuoden 1999 alussa voimaan tulleiden uusien koululakien mukaan ope- tuksen/koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Tämä koskee myös koulujen itsearviointia. Kirjan kirjoitta- jat ovat pyrkineet siihen, että arviointitoiminta olisi helppo aloittaa ja saada se järjestelmälliseksi opetuksen kehittämistavaksi. Kaikkien ei tarvitse vält- tämättä kehittää kokonaan omaa arviointijärjestelmäänsä, vaan mallia saa ottaa vapaasti joko suoraan tai välillisesti kyseessä olevista kirjoituksista.
Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut työryhmä, johon ovat kuuluneet Ope- tushallituksen ulkopuolisina asiantuntijoina erityisasiantuntija Olavi Arra Opetusalan Ammattijärjestöstä OAJ:sta, erityisasiantuntija Juha Henriksson Suomen Kuntaliitosta, sivistystoimenjohtaja Silja Laakso-Kangas Janakka- lan kunnasta ja opetustoimenjohtaja Taisto Heikkilä Rauman kaupungista.
Opetushallituksesta työryhmään ovat kuuluneet erikoissuunnittelija Kirsti Stenvall ja työryhmän puheenjohtajana opetusneuvos Eero K. Niemi. Lisäksi kirjaan on pyydetty kirjoitukset arvioinnista seudullisen yhteistyön näkökul- masta Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluo- malta sekä koulutoimenjohtaja Juha Karvoselta Ulvilan kaupungista.
Kirjan toimittamisessa, tekstien muokkauksessa sekä yhteensovittamisessa on avustanut erittäin ansiokkaasti Opetushallituksessa työskentelevä hallin- non harjoittelija Marianne Mäki, mistä hänelle suuret kiitokset.
Kiitoksen ansaitsee myös koko työryhmä ja kirjoittajat asiantuntevista kir- joituksista, kommenteista ja tekstien muokkauksista työryhmän työn eri vai- heissa. Toivon, että kirjasta on todellista apua opetustoimen tuloksellisuu- den arvioinnin suunnittelussa, käytännön arviointityössä ja opetuksen laa- dun kehittämisessä. Lisäksi toivon, että kirja antaa virikkeitä verkostoitumi- selle opetuksen järjestäjien kesken.
Helsingissä joulukuun 1. päivänä 2005 Eero K. Niemi
työryhmän puheenjohtaja
1 JOHDANTO
Paikallisesta arvioinnista säädetään sekä kuntalaissa että koulutusta koske- vassa lainsäädännössä. Kuntalain (365/1995) mukaisesti kunnassa tulee olla valtuuston asettama tarkastuslautakunta, jonka tehtävänä on arvioida val- tuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutu- mista. Vuonna 1999 voimaan tulleen koululainsäädännön mukaan opetuk- sen/ koulutuksen järjestäjän, kuten kunnan tai kuntayhtymän, on arvioitava antamaansa opetusta/ koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Järjestäjän on myös osallistuttava toimintaansa koskevaan ulkopuoliseen arviointiin. Yhteistä velvoittavaa arviointitoiminnan mallia ei ole, vaan käytännöt ovat paikalli- sesti päätettävissä. Paikallisesta arviointitoiminnasta ja sen kehittämisestä vastaavat ensisijaisesti opetuksen/ koulutuksen järjestäjät (kunta, kuntayh- tymä, yksityinen yhteisö, säätiö tai valtio). Järjestäjän oman arvioinnin tulee kuitenkin olla systemaattista ja säännöllistä, ja sisältää koulu- ja oppilaitos- kohtaisen arvioinnin.
Muutos opetustoimen ohjausjärjestelmässä merkitsee uudenlaisen toiminta- ja ajattelumallin oppimista. Kunnan opetustoimen ja koulujen tulisi toimia oppivina organisaatioina, joissa oppimisen haasteet syntyvät nykytilan ja asetettujen tavoitteiden välisestä jännitteestä. Oppiva organisaatio etsii jat- kuvasti kehittymisen mahdollisuuksia. Kehittymistä tukee oikeanlaista tie- toa tuottava arviointijärjestelmä. Uudessa järjestelmässä korostuu opetuk- sen järjestäjien ja koulujen itseohjautuvuus ja vastuu omasta toiminnasta ja sen tuloksista. Arviointi merkitsee jatkuvaa kehittämismahdollisuuksien ja –suuntien etsimistä. Tärkeää on, ettei arviointi ole vain tiedonkeruuta, mit- taamista tai arviointia arvioinnin vuoksi.
Arviointijärjestelmällä tarkoitetaan sitä toimintojen kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tuottaa tarvittavaa tietoa suunnittelun ja opetuksen kehit- tämisen avuksi. Tämän lisäksi arvioinnin tulee tuottaa tietoa asetettujen tavoit- teiden (myös lainsäädännön edellyttämien) toteutumisesta.
6
1 INLEDNING
Bestämmelser om den lokala utvärderingen fi nns både i kommunallagen och i utbildningslagstiftningen. Enligt kommunallagen (365/1995) skall kommunfullmäktige tillsätta en revisionsnämnd, som skall bedöma huru- vida de mål för verksamheten och ekonomin som fullmäktige har satt upp har nåtts. Enligt den skollagstiftning som trädde i kraft år 1999 skall utbild- ningsanordnaren, t.ex. kommunen eller samkommunen, utvärdera den utbildning den ordnat och bedöma vilken verkan utbildningen har. Utbild- ningsanordnaren skall också delta i extern utvärdering av verksamheten.
Det fi nns ingen gemensam utvärderingsmodell som skolorna är skyldiga att följa, utan besluten om utvärderingsförfarandena tas på den lokala nivån.
Ansvaret för den lokala utvärderingsverksamheten och dess utvecklande är i första hand hos utbildningsanordnaren (kommunen, samkommunen, ett privat samfund, en stiftelse eller staten). Utbildningsanordnarens egen utvärdering skall dock vara systematisk och regelbunden, och också omfat- tar utvärderingen av den enskilda skolan eller läroanstalten.
Det förändrade styrsystemet för undervisningsväsendet innebär att man måste lära sig ett nytt sätt att verka och tänka. Kommunens skolväsen och skolor bör fungera som lärande organisationer, där utmaningarna i läran- det tillkommer i spänningsfältet mellan gällande läge och uppställda mål.
En lärande organisation söker hela tiden utvecklingsmöjligheter. Ett utvär- deringssystem som producerar relevant information stöder utvecklandet.
I det nya systemet betonas utbildningsanordnarnas och skolornas självs- tyrning och ansvar för den egna verksamheten och dess resultat. Utvär- deringen innebär ett fortlöpande sökande efter nya utvecklingsmöjligheter och utvecklingsinriktningar. Det är viktigt att utvärderingen inte reduceras till att samla data, mäta eller utvärdera för utvärderingens skull.
Med utvärderingssystemet avses den helhet av verksamheter, som syftar till att producera behövlig information till stöd för planeringen och utvecklan- det av undervisningen. Utöver detta skall utvärderingen producera infor- mation om hur de mål som uppställts (även de mål som förutsätts i lag- stiftningen) har nåtts.
Eero K. Niemi, Opetushallitus
2 PAIKALLISEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN
2.1 Opetustoimen kehittämissuunnitelma strategisen ajattelun välineenä
Strategiassa on kysymys pitkävaikutteisesta toimintalinjasta, jossa opetustoi- men päämäärät, toimintapolitiikka ja toimintaohjelmat yhdentyvät ehjäksi kokonaisuudeksi. Strategia on prosessi, jossa organisaatio analysoi toimin- taympäristöään, kartoittaa ydinosaamistaan, arvioi mahdollisuuksiaan sekä suuntaa voimavarojaan omien ja ympäristön tuomien mahdollisuuksien mukaisesti. Strateginen ajattelu opetustoimen kehittämisessä tarkoittaa vision ja toiminta-ajatuksen jäsentämistä, vuosittaista vuosisuunnitelman ja talousarvion laatimista, opettajien työryhmä- ja ainekohtaista suunnittelua sekä projektisuunnittelua.
Strategia-asiakirjana voi toimia esimerkiksi opetustoimen kehittämis- suunnitelma. Sen sisältämien tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia koko kunnan visioiden, arvojen ja tavoitteiden kanssa. Toisaalta kunnallisten tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia valtakunnallisten kehittämistavoittei- den kanssa. Opetustoimen kehittämissuunnitelmassa tulisi määritellä kaikki opetustoimen keskeiset niin hallinnolliset, opetukselliset kuin taloudelli- setkin tavoitteet sekä kehittämisen painopistealueet ja kohteet. Yhteisesti sovittujen kuntakohtaisten tavoitteiden lisäksi on syytä laatia myös koulu- kohtaisia tavoitteita, jotka koulut tekevät omista lähtökohdistaan käsin itse- näisesti. Opetustoimen kehittämissuunnitelmalla tulee olla yhteys päivittäi- seen koulutyöhön.
Opetustoimen kehittämissuunnitelman ja sen pohjalta tehtävän arvioin- tistrategian laatimisen helpottamiseksi kuviossa 1 on hahmoteltu sitä pro- sessia, joka niiden työstämiseksi voitaisiin käydä läpi. Hahmotelma on kui- tenkin vain yksi mahdollinen työkalu. (kuvio 1) Valmiiseen kehittämissuun- nitelmaan ja arviointistrategiaan voisi sisältyä esim. liitteissä 1 ja 2 kuvatut osa-alueet.
8
OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMAN JA ARVIOINTISTRATEGIAN LAATIMINEN
1. Nykytilan analyysi
2. Priorisoidut kehittämisalueet
3. Kehittämisen tavoiteltavat vaikutukset
4. Arviointistrategian laatiminen
KUVIO 1. KUNNAN OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA JA ARVIOINTISTRATEGIA
• SWOT –analyysi: Mitkä ovat keskeiset vahvuutemme, heikkou- temme, mahdollisuutemme ja uhkamme?
• Millaisia vaatimuksia ne asettavat tulevalle kehittämistyölle?
• Päätetään yhdessä, mitkä ovat keskeiset opetustoimen hallinnol- liset, taloudelliset ja opetukselliset tavoitteet
• Päätetään, mitkä ovat kehittämisen painopistealueet ja kohteet
• Tarkistetaan, että tavoitteet ovat yhteisen vision, arvojen ja kun- nan toiminta-ajatusten mukaisia sekä taloudellisesti toteutettavissa
• Sitoudutaan yhdessä määriteltyihin tavoitteisiin
• Millainen on opetustoimen tavoiteltu tulevaisuudenkuva?
• Millaisiin vaikutuksiin tavoitteiden on tarkoitus johtaa?
• Ovatko tavoitteet realistisia?
• Laaditaan yksityiskohtainen toimenpideohjelma tavoitteiden pohjalta (huomioidaan sekä yhteiset kuntakohtaiset tavoitteet et- tä koulukohtaiset tavoitteet, jotka pohjautuvat kuntakohtaisiin ta- voitteisiin)
• Kuinka tavoitteet saavutetaan? Millaisiin toimenpiteisiin tulee ryhtyä, jotta kehittämistavoitteisiin päästäisiin?
• Yksittäisiä kehittämisen kohteita voivat olla esim. kouluverkosto ja koulumatkat, koulun ja kodin yhteistyö, oppilashuolto, yhteistyö muiden oppilaitosten ja ympäröivän yhteisön kanssa (seutuyhteis- työ), opettajisto tai opetusmenetelmät
• Päätetään vastuunjaosta
• Organisoidaan arviointi käytännössä kunnan ja koulujen tasolla
2.2 Arviointi osana strategiaprosessia
Arviointistrategian avulla saadaan tietoa siitä, miten kehittämissuunnitel- massa yhteisesti asetetut tavoitteet on saavutettu. Arvioinnissa on kysymys jonkin asian tai kohteen vertaamisesta tavoitteisiin. Arviointiperustan muo- dostaa asian toivottu tila eli tavoite ja arviointikriteerit, joiden mukaista toi- minnan haluttaisiin olevan. Tämä käy ilmi opetuksen järjestäjän opetustoi- men kehittämissuunnitelmasta ja koulukohtaisista kehittämissuunnitelmista.
Arviointi alkaa tarpeellisten ja hyödyllisten kysymysten esittämisestä. On helppo kysyä, miten on onnistuttu, jos tavoitteet on asetettu selkeästi. Arvi- oinnin toteuttaminen edellyttää tiedonhankintaa ja vertailukohtien määritte- lyä. Arviointikysymysten pohdinta lisää tietoisuutta oman toiminnan suun- nasta. Arvioinnilla tulisi olla myös jalompia päämääriä ja toivotumpia seu- raamuksia kuin pelkästään mittarin antama tieto tai arviointikohteen laa- dullinen ominaisuus. Se on opetustoimen kehittämisen tärkein väline. Kou- luista tuleva arviointitieto antaa opetustoimelle tietoa mm. siitä, millä tavoin se voisi tukea koulujen toimintaa. Tiedon on oltava luotettavaa, vertailukel- poista, suhteellisen helposti tuotettavaa ja päivitettävää.
Arviointistrategia on sellainen systemaattinen kokonaisuus, jonka mukaan toimittaessa opetuksen järjestäjä sekä muut asianosaiset saavat mahdolli- simman oikeaa ja ajantasaista tietoa kehittämisen ja päätöksenteon pohjaksi.
Arviointistrategiaan voidaan kirjata esim. taulukkoon 1 valitut osa-alueet.
10
TAULUKKO 1. OPETUSTOIMEN ARVIOINTISTRATEGIA
1. Arvioinnin suunnittelun lähtökohdat
• Mitä arvioinnilla halutaan saada aikaan?
• Mitä halutaan tietää ja miten tieto saa- daan selville?
• Miten koulujen itsearviointi liittyy ope- tustoimen itsearviointiin?
• Miten opetustoimen arviointitulokset liittyvät kunnan strategioihin, kehittämis- tavoitteisiin ja toiminta- ja taloussuunni- telmaan?
• Miten eri tasojen arviointi niveltyy toi- siinsa?
• Mikä on arviointiryhmän vastuutus, tehtävät ja toimenkuva?
• Mihin arviointitietoa käytetään?
2. Arvioinnin kohteet ja kriteerit
• Mitä asioita arvioidaan ja mistä asiois- ta halutaan saada tarpeelliseksi katsottua tietoa?
• Mitä asioita kunnanvaltuusto edellyttää arvioitavan opetustoimessa?
• Millaisia arvioitavia asioita on johdetta- vissa koulutusta koskevasta lainsäädän- nöstä?
• Millaisia arvioitavia asioita on johdetta- vissa opetussuunnitelman perusteista?
• Mihin arviointituloksia verrataan?
• Halutaanko arvioinnissa etsiä menette- lytapoja asetettuihin tavoitteisiin pääse- miseksi (prosessiarviointi) vai tietoa siitä, miten on onnistuttu tavoitteiden saavut- tamisessa (tulosarviointi) vai antaa ylei- sempää tietoa koulutoimen sen hetkisestä tilasta (esim. ilmapiirin arviointi)?
• Havaitulle ja todetulle asiantilalle anne- taan jokin arvo esim. onnistunut - epäon- nistunut, hyvä - huono
3. Tiedonhan- kinta ja siinä käytettävät väli- neet
• Kuka tai ketkä tekevät arviointivälineitä tai vastaavat niiden hankinnasta?
4. Arvioinnin toteuttamisen ajoitussuunni- telma
• Millaisia voimavaroja on varattu arvi- ointityöhön?
5. Tietojen ana- lysoinnin ja tul- kinnan periaat- teet
• Mihin yhteisesti sovittuihin periaattei- siin ja kriteereihin tulkinnassa nojataan?
6. Arviointitu- losten antami- seen ja julkista- miseen liittyvät periaatteet
• Kuka saa nähdä alkuperäiset vastaukset tai kyselylomakkeet?
• Missä kerättyjä tietoja säilytetään?
7. Arviointitu- losten hyödyntä- minen
• Kuka tai mikä taho käsittelee arviointi- tulokset?
• Miten arviointitietoa hyödynnetään?
• Mihin toimenpiteisiin arviointitulosten perusteella ryhdytään?
• Miten aiotaan arvioida arviointitulosten perusteella käynnistettyjen kehittämistoi- menpiteiden onnistumista?
Arviointijärjestelmän tulisi tuottaa tietoa koko opetustoimen toiminnasta
12
TAULUKKO 2. Arviointijärjestelmän tasot
Valtuusto • Koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutuminen
• Paikallisten koulutuspalveluiden tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi Opetus-
toimi
• Valtuuston määrittämien arviointikohteiden arviointi
• Opetustoimen oman kehittämissuunnitelman tavoitteiden arviointi
Oppi- laitos
• Opetustoimen määrittämien arviointikohtei- den arviointi
• Strategioiden sekä opetussuunnitelman toimi- vuuden, johtamisen, opetus- ja kasvatusproses- sin, kodin ja koulun yhteistyön, organisaation il- mapiirin ja oppimistulosten arviointi
Opettaja • Yhteistyön arviointi työyhteisössä sekä oppi- laitoksen ulkopuolella
• Oman toiminnan ja sen kehittämistarpeiden arviointi
• Oppimistavoitteiden saavuttamisen arviointi Oppija • Oman oppimisprosessin, työskentelyn, oppi-
mistulosten ja oppimisympäristön arviointi
Arviointijärjestelmän toimivuuden kriittisin kohta on sen vaikuttavuudessa.
Koulutuksen järjestäjien on vastattava siitä, että toiminta on koulutuspoliit- tisten linjausten mukaista. Paikallisen tason arviointitietoa on voitava käyt- tää hyväksi myös valtakunnallisessa arvioinnissa. Lisäksi tulisi saada aikaan selkeitä toimenpiteitä, jotka edistävät toiminnan tuloksellisuutta. Arvioinnin jälkeen on siirryttävä käytännön kehittämistyöhön, jotta arviointitoimin- nassa päästäisiin myönteiselle kehityskehälle, joka alkaa nykytilan arvioin- nista ja päättyy kehittämistulosten arviointiin, joka puolestaan johtaa uudel- leen kehittämistoimiin. Kuvioon 2 on hahmoteltu arviointiprosessia koko- naisuutena.
KUVIO 2. Kuvaus arvioinnista prosessina
14
LÄHTEET
Jakku-Sihvonen R. 1994. Tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohtia opetus- toimessa. Teoksessa Jakku-Sihvonen R., Räisänen A. & Väyrynen P. (toim.) Virikkeitä koulutuksen arvioinnin kehittäjille. Opetushallitus arviointi ja seuranta 2/1994. Painatuskeskus oy, Helsinki.
Korkeakoski E. 2000. Paikallinen arviointi – osa valtakunnallista koulu- tuksen kehittämistä – arvioivia johtopäätöksiä. Teoksessa Korkeakoski E., Niemi E.K, Arra O., Lindroos K. & Säilä E. (toim.) Kuntien ja koulu- jen itsearviointikäytäntöjä. Opetushallitus arviointi 7/2000. Yliopistopaino, Helsinki.
Lyytinen H., Vaso J., Kangasoja M. & Rönkä A. 2002. Arvioi ja opi, opi ja arvioi. Arvioimalla yhteisölliseen oppimiseen. Printel Oy, Vantaa.
Opetustoimen laadun arviointiperusteet 1998. Virikkeitä sisäiseen arvioin- tiin ja kehittämiseen. Kuntaliitto/ Efektia Palvelu oy, Helsinki.
365/1995 Kuntalaki 628/1998 Perusopetuslaki 629/1998 Lukiolaki
630/1998 Laki ammatillisesta perusopetuksesta 631/1998 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Suomen Kuntaliitto
3 KOULUTUKSEN KANSALLISEN JA PAIKALLISEN ARVIOINNIN HAASTEITA
Koulutuksen arvioinnin tärkein haaste on vuonna 2003 uudistetun kansal- lisen arviointijärjestelmän selkiyttäminen.
Tuolloin perustettiin lainmuutoksella ja valtioneuvoston asetuksella erilli- nen Koulutuksen arviointineuvosto, joka vastaa koulutuksen ulkopuolisesta arvioinnista yhdessä opetusministeriön kanssa. Arviointineuvoston tulee organisoida arviointitoiminta arviointiasiantuntijoiden verkostona. Asetuk- sen mukaan paikallisesta arvioinnista ja sen kehittämisestä vastaavat, kuten aiemminkin, ensisijassa koulutuksen järjestäjät, useimmissa tapauksissa siis kunnat. Arviointineuvoston tehtäviin kuuluu puolestaan paikallisen arvi- oinnin tukeminen.
Uudesta arviointijärjestelmästä huolimatta paikallisella tasolla on kuitenkin edelleen epätietoisuutta niin arvioinnin valtakunnallisista linjauksista kuin toiminnan käytännön järjestämisestäkin. Ei ole selvyyttä eri toimijatahojen työnjaosta ja tehtävistä. Arvioinnin koordinoimattomuus tuo hämmennystä kunta- ja oppilaitostasolle. Koulutuksen kansallinen arviointi koetaan edel- leen liian hajanaiseksi. Arviointijärjestelmän toimivuus perustuu arviointi- toiminnan järkevälle koordinoinnille ja riippumattomuuden, luotettavuuden ja avoimuuden periaatteelle. Arviointi tulee järjestää siten, etteivät organi- saatiot, jotka osallistuvat koulutuksen tavoitteiden ja sisältöjen valmisteluun toimi saman koulutuksen arvioijina.
Vaikka opetuksen erityislainsäädännön mukainen arviointivelvoite koskee koulutuksen järjestäjää, esimerkiksi osa arviointikyselyistä osoitetaan suo- raan kouluille ja oppilaitoksille. Tällöin varsinkaan suurten kuntien koulu- toimessa ei paikallista arviointia suunniteltaessa välttämättä aina tiedetä, missä arvioinneissa kunta on ollut mukana. Lisäksi suoraan kouluilta pyy- detään toisinaan sellaistakin tietoa, jota niillä itsellään ei ole. Vastaukset saat- tavat silloin olla epäluotettavia. Koulutuksen ulkopuolisen arviointitoimin- nan lisääntyessä ovat lisääntyneet myös arviointien päällekkäisyydet. Hyvin- kin lyhyen ajan sisällä kunnasta voidaan kysyä toistamiseen samoja asioita ja johtopäätökset saattavat vaihdella.
16
Arviointi vaikuttaa aina siihen, mitä asioita koulujen toiminnassa kulloinkin pidetään tärkeinä. Se nostaa esiin kehittämiskohteita ja parantamisalueita.
Kansallisella arvioinnilla ei tule ylläpitää kouluihin ja oppilaitoksiin kohdis- tuvaa, kunnan ohjaus- ja arviointijärjestelmälle rinnakkaista arviointijärjes- telmää. Koulutuksen järjestäjillä tulee hyvissä ajoin olla tiedossa kansalli- sen arviointien ja kyselyiden kohteet. Tällöin vältytään tietojen moninkertai- selta keräämiseltä sekä arviointien päällekkäisiltä kohteilta paikallisen arvi- oinnin järjestämisessä.
Myös koulutuksen paikallisella arvioinnilla on edessään monenlaisia haas- teita.
Koulutuspalvelujen uudet tuottamistavat ja arviointi
Kuntien palveluntuotanto elää parhaillaan voimakasta muutosvaihetta.
Koska yhteiskunnan odotukset ja vaatimukset myös koulutuspalveluja kohtaan kasvavat taloudellisia voimavaroja nopeammin, toiminnan tehok- kuus ja taloudellisuus on entistä tärkeämpää. Kunnallisen palvelutuotannon tehostamisen keinona pidetään yleisesti erilaisten vaihtoehtoisten toiminta- mallien, kuten kuntien sopimusyhteistyön ja ostopalvelujen käyttöön otta- mista. Esimerkiksi erityisopetus voidaan sopimuksella siirtää jonkin kunnan hoidettavaksi useammankin kunnan puolesta.
Vaikka kunta ei enää nykyisellään aina ole koulutuspalvelujenkaan tuottaja, se on silti niiden järjestäjä ja sillä on edelleen vastuu palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Tällöin arvioinnin merkitys korostuu entisestään.
Kaikkien opetustoimen palvelutuotannolle asettamien vaatimusten tulee olla johdettavissa valtuuston asettamista tavoitteista ja ne tulee huomioida palveluja hankittaessa. Arvioinnissa on tärkeätä kiinnittää huomiota myös opetuspalveluiden tuotantoprosessiin, koska muuten mahdolliset puutteet tulevat ilmi vasta pitkän ajan kuluttua. Kunnan opetustoimen johtaminen edellyttää toiminnan arviointia kaikilta osin, ei vain oppimistulosten vaan myös palveluprosessien parantamiseksi.
Arvioinnin asema verkostoyhteistyössä
Kuntien nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei mikään toimiala enää yksin voi vastata kaikkiin palvelutarpeisiin, vaan tarvitaan verkosto- maista yhteistyötä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen heidän eri elämänti- lanteissaan edellyttää, että kunnan hallintokuntien ja ammattiryhmien työn- jako ei ole liian jyrkkä. Erilaisten ongelmien ratkaisu vaatii usein koulun ja muiden sektoreiden kuten nuoriso-, kulttuuri- tai sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen yhdistämistä ja moniammatillista yhteistyötä. Toiminto- jen ja hallintokuntien rajapintojen kohdatessa luodaan myös uusia palvelun tuottamistapoja, joiden onnistumista on syytä arvioida. On rohkaisevia esi- merkkejä siitä, että nykyisten erikoistuneiden ja sektoroituneiden rakentei- den päälle on mahdollista rakentaa verkostomaista toimintaa tukevia kevyitä toimintarakenteita, jossa myös kuntalaiset ja heidän järjestönsä voivat olla mukana. Kunnan johtamis- ja arviointijärjestelmä tulee kuitenkin saada tukemaan syntyviä uusia käytäntöjä, muuten ristiriidat verkostoituneen asia- kastyön ja sektoroituneen hallintojärjestelmän välillä kärjistyvät.
Strategisen johtamisen ja arvioinnin sekä koulun käytännön työn kohtaaminen
Arviointi on yhä merkityksellisempi osa kunnan sekä koulujen ja oppilaitos- ten kuin myös opettajien ja muiden koulun työntekijöiden työtä. Kunnassa opetustoimen paikallisesta arvioinnista vastaa valtuusto.
Vaikka arviointia tehdään paljon, on edelleen tehtävä työtä sen eteen, että kunnan kokonaisstrategiat, niiden toteutumisen arviointi ja opetuksen todel- lisuus saadaan kohtaamaan. Esimerkiksi tuloksellisuuden ja tuottavuuden käsitteet ilmaistaan niissä usein hyvinkin eri tavoin. Koulussa ensisijaista on lapsen ja nuoren kanssa eläminen, strategiamaailmassa puolestaan numeraa- liset mittarit, jotka ilmaisevat oppituntien lukumääriä ja niin edelleen. Kun molemmat tavat lähestyä arviointia ovat tarpeellisia ja oikeutettuja, on kiin- nitettävä huomiota siihen, miten voitaisiin parhaiten yhdistää opettajan kas- vatustyön tarkoituksenmukaisuus ja kunnan kokonaisuutta palvelevan stra- tegiatyön tarkoituksenmukaisuus.
Paikallisen arvioinnin kokemukset osoittavat, että esimerkiksi tasapainotet- tua mittaristoa on mahdollista käyttää niin että se saa koulun arkityön tasolla tunnistettavat vastineensa, sellaiset näkökulmat ja mittarit, jotka tunnistavat työn pedagogisen luonteen. Parhaimmillaan kuntatason strategioista johde- tut tavoitteet vietynä koulun tasolle luovat ymmärrystä molempiin suuntiin.
Opetustoimessa ja kouluissa toteutetaan kunnan strategisia painopistealu- eita ja samalla opetuksen arjen ja toiminnan tavoitteet saadaan näkyviksi strategiatyöskentelyn kautta aina valtuustotasolle saakka.
Juha Henriksson, Suomen Kuntaliitto
4 KUNTA OPETUSTOIMINNAN ARVIOIJANA
4.1 Kunta on koulutuspoliittinen toimija
Yhteiskunnan nopea muuttuminen asettaa koulutukselle jatkuvasti uusia, entistä vaativampia tehtäviä. Näihin haasteisiin on katsottu voitavan vastata parhaiten väljentämällä koulutusta koskevaa lainsäädäntöä, hajauttamalla hallintoa ja uudistamalla koulutuksen rakenteita. Näin kuntien itsenäisyys koulutuksen järjestämisessä on lisääntynyt ja niillä on vastuu koulutuksen kehittämisestä paikallisten ja alueellisten olosuhteiden mukaisesti.
Paikallista koulutuspolitiikkaa tarvitaan, koska kunnat ja alueet ovat keske- nään erilaisia. Kuntalaisten koulutustarpeet, maantieteelliset etäisyydet, elin- keino- ja koulutusrakenteet vaihtelevat. On välttämätöntä, että kunnilla ja alueilla on mahdollisuus luoda niiden omista ehdoista ja paikallisista kou- lutustarpeista lähtevää koulutuspolitiikkaa ja riittävä liikkumavara koulutus- palveluiden järjestämiseen. Kunta ei enää ole ainoastaan koulutuspalvelui- den järjestäjä, vaan myös koulutuspoliittinen toimija. Myös kunnallinen itsehallinto edellyttää, että kunnalla on oma sivistyspoliittinen linjansa. Kyse on nyt selkeästi paikallisesta poliittisesta tahdonmuodostuksesta, ei enää pelkästään täytäntöönpanosta. (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001;
Ryynänen, 48, 2001.)
Kunnan opetustoimen johtamiselta edellytetään osaamista ohjata koulu- tuspoliittista arvokeskustelua, taitoa selkeyttää paikallisille päätöksenteki- jöille kunnan opetustoimen kokonaisuutta ja vastuita sekä suunnitella toi- menpiteitä opetustoimen uudistamiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Tarvi- taan uudenlaista ajattelua, luopumista totutuista tavoista ja menneistä nor- meista. Muutoksen kohtaaminen edellyttää johtamista, joka kehittää koulu- tusta uusista näkökulmista, vapauttaa näkemään mahdollisuuksia ja luo stra- tegioita tulevaisuuden kohtaamiseen.
20
4.2 Kunta koulutuksen arvioijana
Kunnan koulutuksen paikallinen arviointi samastetaan usein koulujen ja oppilaitosten itsearviointiin tai joskus jopa tiedonkeruuseen, jota kunnissa tehdään kansallisia arviointeja ja arviointitutkimusta varten. Se on kuitenkin laaja tehtäväkenttä ja kokonaisuus, joka läpäisee koulutuksen toimi- alan kaikki kunnalliset toimijat: valtuuston ja lautakunnan, viranhal- tijajohdon, koulut ja oppilaitokset. Paikallisen arvioinnin tärkein osa on kunnanvaltuuston koulutukselle asettamien tavoitteiden arviointi. Näiden tavoitteiden lähtökohtina ovat kunnan sivistystoimen lakisääteiset perusteh- tävät sekä kunnan strategiat.
Kuntalaki korostaa nimenomaan valtuuston asemaa kunnan keskeisten toi- minnan ja talouden tavoitteiden ja pitkän tähtäimen päämäärien asetta- jana. Arviointi liittyy kiinteästi kunnan käytössä olevien voimavarojen riit- tävyyteen ja kohdentamiseen. Se on keskeinen osa tulosohjauksen ja -joh- tamisen käytäntöä, johon kunnissa on siirrytty aiemmasta resurssiohjauk- sesta (Meklin 2001). Tuloksellisuutta tarkastellaan laajasti toiminnan onnis- tuneisuutena: miten hyvin kunta täyttää tehtävänsä asukkaidensa palvelui- den tuottajana.
Kunnanvaltuusto vastaa strategisesta päätöksenteosta ja koko kuntakon- sernin tavoitteiden asettamisesta, toiminnan ja talouden tasapainosta, toi- minnan arvioinnista ja seurannan järjestämisestä. Lisäksi valtuuston on pidettävä huolta kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.
(Majoinen 2001, 9.) Käyttäjädemokratia vetää myös kunnallisten koulu- tuspalvelujen asiakkaat mukaan palvelujen suunnitteluun. Myös kunnan koulutuspoliittiset strategiat ja linjaukset sekä paikallisten opetussuunnitel- mien tavoitteet hyväksytään valtuustossa. Opetussuunnitelmien varsinai- sista sisällöistä päätetään yleensä joko asianomaisessa lautakunnassa tai joh- tokunnissa. Kouluissa laaditaan työsuunnitelmat. Näiden asiakirjojen ja nii- den arvioinnin tulee muodostaa johdonmukainen ja toimiva kokonaisuus.
Paikallisten koulutuspalvelujen arvioinnin lähtökohtana ovat lakisääteisten perustehtävien pohjalta nousevien kansallisten tavoitteiden lisäksi kunnan omat, valtuuston asettamat paikalliset tai alueelliset tavoitteet. Arvioinnin tärkein perustelu kunnassa on palvelujen ja toiminnan kehittäminen ja sitä koskevan paikallisen päätöksenteon tukeminen. Myös koulutuksen toimi- alalla jokaisella kunnalla ja alueella on omat kehittämishaasteensa.
Aluetason, toisin sanoen kunnan rajat ylittävän yhteistyön tarkastelu ja arviointi on kunnissa yhä välttämättömämpää. Esimerkiksi lukiokoulutuk- sen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja mitoitukseen joudutaan kunnissa ottamaan kantaa silloinkin, kun kunnassa ei ole toisen asteen kou- lutusta. Myös kansalaisopistotoiminnassa tukeudutaan yhä useammin alu- eellisiin ratkaisuihin.
Koulutuksen paikallinen arviointi sisältää ensinnäkin poliittishallinnolli- sesta näkökulmasta suoritetun arvioinnin, jonka keskeinen painopiste on koulutuksen lainsäädännön toteutumisen seuranta sekä talouden tasapai- nottaminen, priorisoinneista vastaaminen ja toiminnan voimavarojen tur- vaaminen. Siitä päävastuussa on luottamusmies- ja viranhaltijajohto. Lisäksi siihen kuuluu koulutuksen professionaalisista intresseistä tehtävä arvi- ointi, joka painottuu laadukkaaseen opettamiseen ja oppimiseen sekä oppi- laitosten johtamisen parantamiseen. Tässä arvioinnissa kouluilla, rehtoreilla, opettajilla ja oppilailla sekä koulujen sidosryhmillä on keskeinen rooli. Pai- kallisen arvioinnin tulee vastata niin politiikan, hallinnon, opetusprofession kuin kuntalaistenkin käytännöllisiin tietotarpeisiin.
4.3 Paikallisen arvioinnin toimintamalli
Kunnanvaltuusto määrittää kunnan sivistys- tai koulutusvision, toiminta- ajatuksen ja arvovalinnat ja asettaa näiden pohjalta tavoitteet. Valtuusto päättää sekä pitkän aikavälin keskeisistä tavoitteista että vuosittain talousar- vioon ja taloussuunnitelmaan sisältyvistä tavoitteista.
Kunnan sivistystoimen yleiset tavoitteet ja linjaukset, jotka lähtevät kunnan kokonaisstrategian kulloisistakin haasteista ja painotuksista, kootaan useim- missa kunnissa sivistys- tai koulutuspoliittiseen ohjelmaan, vaihtoeh- toisesti ne esitellään osana yleistä kuntastrategiaa. Jotta kunnan koulu- tuspoliittisella ohjelmalla on riittävä painoarvo, se tulee olla valtuuston hyväk- symä. Jotta myös sen toimeenpano onnistuisi, sillä tulee olla laaja hyväksyntä.
Siksi on tärkeää, että sekä luottamusmiehiä että viranhaltijoita osallistuu laa- jasti ohjelmatyöhön.
Opetukseen liittyviä tavoitteita voidaan asettaa esimerkiksi koulutuksen vai- kuttavuudelle, opetuksen voimavaroille ja kunnan opetussuunnitelmalle.
Opetuksen osa-alueiden tavoitteet voivat koskea esimerkiksi kouluverkkoa,
22
Valtuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutu- misen arviointi on kuntalaissa säädetty tarkastuslautakunnan tehtäväksi. Se on valtuuston apuelin ja sillä on riippumaton asema suhteessa muuhun hal- lintoon. Tarkastuslautakunnan arvioinnin pohjana ovat kunnanhallituksen toimintakertomus ja muu keskeinen tietoaineisto. Arviointitulokset esite- tään valtuustolle tilinpäätöksen yhteydessä arviointikertomuksessa. Siinä tar- kastuslautakunta tuo esiin käsityksensä siitä, kuinka kunnanhallitus ja kun- nan muut viranomaiset ovat onnistuneet toteuttamaan valtuuston tahdon (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001).
Kunnan hallinnossa valtuustolla, hallituksella, lautakunnalla sekä viranhal- tijaorganisaatiolla on koulutuksen järjestämisessä kullakin omat tehtävänsä ja vastuunsa. Ne määritellään kuntalaissa sekä kunnan hallinto- tai johto- säännössä ja muissa määräyksissä. Paikallisesti ratkaistaan, miten valtuus- ton tavoitteiden ja muut arvioinnit limitetään toisiinsa käytännön arvioin- titoiminnassa.
Koulutusta koskevissa erityislaeissa ei ole säädetty arvioinnin suorittamis- tavasta. Paikallisella tasolla arvioinnin menettelytavat, organisaatio ja tulos- ten julkistaminen ovat kunnan tai kuntayhtymän vastuulla. Arviointimene- telmät räätälöidään arvioinnin kulloisiinkin tavoitteisiin, kohteisiin ja osal- listujille sopiviksi.
Kunnan suunnittelu- ja arviointijärjestelmän kaikkien osien tulee ohjata toiminta keskeisissä asioissa samaan suuntaan. Kunnan strategian mukais- ten valtuustotason tavoitteiden, talousarviotavoitteiden, koulutuspoliittisten suunnitelmien, opetussuunnitelmien, koulujen työsuunnitelmien, tietostra- tegioiden ja suunnitelmien tulee siis tukea ja täydentää toisiaan. Opetustoi- messa näiden pitää lisäksi olla sopusoinnussa laissa määriteltyjen tavoittei- den ja valtakunnallisen arvioinnin kanssa. (Nikander 2002.)
Kunnan opetuksen arviointijärjestelmän tulee ennen kaikkea kyetä muutta- maan ja kehittämään toimintaa nopeasti. Sen tulee olla koko toiminnan kat- tava ohjausjärjestelmä, joka toimii yhteen sovitettuna joka tasolla. Hyvällä arviointitoiminnan organisoinnilla voidaan välttää kuntalain ja erityslain- säädännön mukaisen arviointityön päällekkäisyys tai irrallisuus sekä kahden erillisen ohjausjärjestelmän syntyminen.
LÄHTEET
Koulutuksen arvioinnin uusi suunta 2004. Arviointiohjelma 2004–2007.
Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 1. Jyväskylä.
Majoinen K. 2001. Mitä virkaa valtuustolla. Kuntalailla säädetyn valtuuston perustehtävän monitahoarviointi. Acta-väitöskirjasarja nro2.
Meklin P. 2001. Tavoitteiden saavuttamisen arviointi kuntataloudessa. Teok- sessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s. 91–116.
Nikander H. 2002. Vuorovaikutteinen arviointi kunnassa. Teoksessa Granö- Suomalainen V., & Lovio M. (toim.) Mihin me pyrimme? Miksi arvioida kun- nan koulutus- ja kirjastopalveluja? Helsinki, Suomen Kuntaliitto, s. 56–59.
Ryynänen A. 2001. Tarkastuslautakunta valtuuston apuelimenä. Valtuuston aseman vahvistamista vai kuntien valtionvalvonnan kunnallistamista. Teok- sessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s. 41–61.
Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001. Sivistystoimen arviointi on osa valtuustotason arviointia.
Suomen Kuntaliiton yleiskirje 14/80/2003. Sivistystoimen arvioinnin indi- kaattorit – keskustelualoite.
25
Kirsti Stenvall, Opetushallitus
5 SEUTUYHTEISTYÖSTÄ TYÖVÄLINE OPETUSTOIMEN ARVIOINTIIN
Seudullinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä on viime vuosina lisään- tynyt. Koulutukseen tulevien nuorisoikäluokkien pienentyminen, muutto- liike ja palvelujen laatuodotukset vaikuttavat opetuksen järjestäjien tulevai- suuden suunnitelmiin. Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät ovat lähteneet arvioimaan palvelujen järjestämistä yhteistyönä ja verkostoina.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen opetuksen järjestäjien mahdollisuuksia tehdä koulutuksen paikallista arviointia järjestäjien yhteistyönä. Kirjoituk- sen tarkoituksena on avata seudullisen yhteistyön näkökulmaa koulutuksen arviointiin ja tarjota pohdinnan aineksia kaikille niille, jotka koulutuksen eri järjestäjäyhteisöissä arviointityötä tekevät.
Koulutuksen arvioinnin käsitettä käytetään tässä kuvaamaan koulutuksen järjestämistä koskevaa arviointitoimintaa. Arvioinnilla tarkoitetaan tällöin koulutuksen vaikuttavuuden, taloudellisuuden ja tehokkuuden arviointia.
Kuntien ja muiden järjestäjien toiminnassa koulutuksen arvioinnin tarkoi- tuksena on hankkia ja analysoida tietoa koulutuksen paikallisen kehittä- mistyön ja päätöksenteon pohjaksi valtioneuvoston asetuksen (150/2003) mukaisesti. Arvioinnin tarkoituksena on tukea opetustoimen henkilöstön työtä ja opiskelijoiden oppimista. Koulutuksen arviointiin kuuluu myös olennaisena arvojen määrittely. Hyvässä arviointityössä arvioinnin peri- aatteet, työmenetelmät ja johtopäätösten tekeminen on tehtävä helposti ymmärrettäviksi kaikille arviointiprosessissa mukana oleville.
Arviointiyhteistyö on prosessi
Aivan yleisesti tunnustetaan, että opetustoimen arviointi on haasteellista työtä. Arvioijan on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tehdä hyvää työtä luottamalla pelkästään omiin resursseihinsa. Arviointi on aina yhteistyötä ja kumppanuuksia.
Kuuluisan arviointitutkijan Colin Robsonin (2001) mukaan kaikki arvioijat tarvitsevat yhteistyötä muiden kanssa. Arvioinnin asiantuntijoina hän pitää- kin kaikkia, joilla on jonkinlainen osuus tai intressi asiaan tai he ovat muulla tavalla lähellä arvioitavaa toimintaa. Robsonin tavoin voidaan sanoa, että arvioinnilla on laaja yleisöjoukko.
Arvioinnin laajaan yleisöön kuuluvat mm. seuraavat tahot:
Poliitikot eli kunnalliset luottamushenkilöt sekä muut päätöksentekijät, jotka ovat vas- tuussa päätöksistä, joiden perusteella toimintaa ylläpidetään tai aloitetaan.
Johto ja muut henkilöt, jotka ovat vastuussa toiminnan tai palvelun johtami- sesta.
Henkilöstö ja käytännöt toteuttajat, jotka ovat vastuussa itse palvelun toteutuk- sesta. Koulutuksen järjestäjän toteuttamassa opetustoimen arvioinnissa tällä voidaan tarkoittaa opetushenkilöstöä ja koulujen muuta henkilöstöä.
Opiskelijat, vanhemmat ja muut asiakkaat, jotka osallistuvat toimintaan tai käyt- tävät palveluja.
Muut kiinnostuneet, esimerkiksi paikalliset yhdistykset ja intressiryhmät, jotka alueellisesti tai muulla tavalla ovat lähellä arviointikohdetta, esimerkiksi lähi- alueen asukkaat tai paikalliset edunvalvojat.
Opetustoimen seudullisen arvioinnin järjestämisessä esille nousevat monet asiat. Yksi tärkeä lähtökohta on, että opetuksen järjestäjät tekevät yhdessä päätöksen arvioida koulutuspalveluja vuosittain yhteisesti. Yhteistyön tar- koituksena voi tällöin vaikkapa olla yhteisten arviointikohteiden määritte- leminen.
Tällaista eri toimijoita osallistavaa arviointia voidaan tarkastella liittämättä sitä mihinkään tarkasti määriteltyyn arviointikehikkoon. Kun viranhalti- jat tai kuntien luottamushenkilöt ovat mukana seudullisessa opetustoimen arvioinnissa, syntyy jo kiinnostavia kysymyksiä esimerkiksi koulujen toimin- nasta tai kustannusten jakautumisesta ja kohdentamisesta. Kuntien yhteiset keskustelut saattavat olla hyvinkin kehittäviä ja myönteisiä. Samalla ne tuke- vat kuntien muiden palvelujen arviointia ja luovat perustaa keskustelulle toi- minnan tavoitteiden määrittelystä.
Seudullisen yhteistyön ytimen sanotaan usein olevan prosessissa, jolla kun- nat sitoutuvat yhteisiin päämääriin. Yhteistyö kunnan opetustoimessa kuten muillakin toimialoilla vaatii paljon työtä. Ajoittain yhteistyötä kohtaan tun- netaan epäluuloja. Yhteistyö voi olla luonteeltaan strategista lähtökohtana yhden tai useamman kunnan strateginen tulevaisuuden työ. Yhteistyö voi myös olla hyvinkin käytännöllistä kuten esimerkiksi yhteisten toimitilojen käyttö tai opetustoimessa yhteisten tukipalvelujen käyttö.
27 Parhaimmillaan seudullisen yhteistyön avulla voidaan yhdistää opetustoi- men voimavaroja ja saada yhteistyöstä omalle työlle ja osaamiselle lisäarvoa.
Opetustoimen tuloksellisuuden näkökulmasta voidaan yhteistyössä arvioida toiminnan taloudellisuutta, vaikuttavuutta ja myös palvelukykyä.
Opetustoimen arviointi seudullisena yhteistyönä on prosessi ja samalla työ- väline kehittää opetustoimen palveluja. Kehittämistyötä voidaan onnistu- neesti tehdä opetuksen järjestäjien verkostona. Olennaista tällöin on myös verkoston toiminnan onnistumisen arviointi, missä tarvitaan järjestäjien, koulujen, opettajien sekä myös opiskelijoiden yhteistyötä.
Yhteisestä tiedontarpeesta verkostoyhteistyöhön
Koulutuksen arviointi on lakisääteistä, mutta koulutuksen järjestäjät päättä- vät arvioinnin toimintamalleista ja työmenetelmistä itse. Ohjauskäytäntönä koulutuksen arviointi liittyy ns. informaatio-ohjaukseen. Siinä on tarkoituk- sena tuottaa ja välittää tietoa oman toiminnan kehittämiseen.
Järjestäjien yhteistyö koulutuksen arvioinnissa perustuu pitkälle epäviral- liseen yhteistyöhön. Kuntien palveluja koskevat viimeaikaiset tutkimukset kertovat, että palvelujen seudullinen ja alueellinen arviointi on yleistynyt.
Yhteistyön myötä palveluja koskevaa arviointitietoa käytetään paitsi alueke- hittämisessä, myös seutujen ja alueiden strategisessa johtamisessa.
Opetustoimessa yli kuntarajojen tapahtuvassa yhteistyössä etsitään lisäar- voa niin kuntien, koulujen kuin oppilaitosten perustyöhön. Eri toimijoi- den verkostoitumista onkin monenlaista aina perinteisestä projektitoimin- nasta yhteiseen opetustarjontaan tai seudullisiin koulutoimenjohtajien foo- rumeihin. Parhaimmillaan seudullinen yhteistyö onkin synnyttänyt koulu- tuksen arviointiin vuoropuhelua, jossa arviointitietoa jaetaan ja samalla sitä kertyy myös lisää.
Opetustoimessa seudullista verkostoyhteistyötä on perusopetuksessa, toi- sen asteen koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa. Koulutuksen arviointiyh- teistyötä ja toiminnan yhteistä vertailua tehdään jo monella tavalla.
Koulutuksen järjestäjien sopiessa vaikka epävirallisesti yhteisistä arvioin- nin alueista tai työvälineistä, on yleensä sovittava ensin, mitä asioita kukin osapuoli haluaa arvioitavaksi. Mikäli yhteistyö lähtee liikkeelle väljänä ver- kostoyhteistyönä, arviointiyhteistyö saattaakin noudatella ns. avointen ver- kostojen periaatetta. Euroopan komission arvion mukaan avoimet verkos- tot soveltuvat hyvin tiettyihin toimintoihin kuten tiedon jakamiseen, tieto- jen vaihtoon ja konsultaatioon. Tällaiset yhteistyöverkostot sopivat EU:n komission mukaan myös palvelujen arviointiin.
Tyypillisesti opetustoimen viranhaltijat ja opetushenkilöstö ovat kiireisiä ihmisiä, ”osaamisen tuottamisen ja hallinnan ammattilaisia”. Arviointi ope- tustoimen seudullisena verkostoyhteistyönä voi synnyttää monenlaisia kysy- myksiä jopa silloin, kun arviointi on osa kunnan tai muun yhteisön vakiin- tunutta strategista johtamista.
Opetustoimen verkostoyhteistyön hyötyjä järjestäjille
• Oman toimialan alueellinen kehittäminen, elinvoimaisuuden vahvistaminen, koulu- ja oppilaitostarpeen yhteinen arviointi ja tulevaisuuden suunnittelu.
• Opetustoimen palveluyhteistyön lisääminen.
• Seudullisten toimintatapojen ja yhteistyörakenteiden tukeminen;
seututietämyksen lisääminen opetustoimessa.
• Tiedon ja tietämyksen lisääminen arvioinnin eri osallisten välillä.
• Arviointiresurssien kokoaminen ja uusien kumppanuuksien luo- minen.
• Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen.
• Yhteisen vahvuuksien ja menestystekijöiden tunnistaminen.
• Arvioinnin järjestäjäkohtaisesta työnjaosta sopiminen ja sopimi- nen arvioitsijoiden roolista.
• Yhteinen oppiminen ja arvioinnin työvälineiden kehittäminen tukemaan opetuksen laadun ja monipuolisuuden säilymistä.
29 Pohjimmiltaan opetustoimen verkostoissa on kysymys yhteistyöstä ja vuo- ropuhelun rakentamisesta. Yhteistyöverkostojen syntymisen edellytyksenä on kuitenkin koulutuksen järjestäjien ja kunnallisten päättäjien vahva tuki.
Koulutuksen arviointi on olennainen osa muuta palvelujen arviointia. Ope- tustoimen osalta lääninhallitusten peruspalvelujen toteutumisen arviointi täydentää opetuksen järjestäjien omaa arviointityötä.
Arviointiyhteistyössä on korostettu yhteistyön koordinaattorin roolia ja ver- koston toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä ei saisi ohjata kilpailu, vaan kumppanuus ja yhteistyöstä saatava lisäarvo omaan toimintaan.
Arvioinnin toimiva malli on kuntarajoista riippumaton verkostoyhteistyö.
Seudulliseen ja jopa alueelliseen verkostoon voidaan liittää erilaisia kehittä- jätiimejä tai koulujen ja oppilaitosten muodostamia arvioinnin suunnitte- luverkostoja. Näin ajateltuna voidaan päätyä arvioinnin vertaisverkostoon, jossa opetushenkilöstö voi jakaa kokemuksia yhdessä viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Olennaista tällöin on arvioinnin vertaisuus ja mahdollisuus käydä kehittävää dialogia arvioinnin vaikeistakin asioista
Verkostoyhteistyön hyöty opetustoimessa
Verkostoyh- teistyö arvi- oinnissa tu- kee yhteisiä seudullisia tavoitteita.
Resurssit koh- dennetaan ja luodaan syner- giaetuja
• hyödynnetään olemassaoleva tieto-taito
• ylläpidetään yhteistä arvioin- tityötä
Resurssien käytössä pai- notetaan on- gelmien ennal- taehkäisyä
• yhteinen koulutus on edullista
Tulokselli- suusongel- mat vähene- vät, kun tue- taan yhteistä kehittämistä
Yhteistyön kokemuksia
Koulutuksen arvioinnin kehittäminen seudullisena edellyttää kunkin järjes- täjän oman arviointistrategian kehittämistä. Esimerkiksi opetuksen seudul- lisesta arvioinnista ei voida puhua ilman, että kunkin järjestäjän omat toi- veet tuodaan yhteiseen arviointiverkostoon mukaan. Omaa arviointitoimin- taa joudutaan katsomaan tällöin suhteessa naapuritoimijoihin.
Koulutuksen seudullisessa tai alueellisessa arvioinnissa organisoituminen ja rakenteet luovat luottamusta. Arvioinnin suunnittelussa, toteutuksessa tai vaikkapa yksittäisten arviointien tilaamisessa kannattaa käyttää opetuksen järjestäjien yhteisiä toimielimiä tai valmiita yhteistyöfoorumeita.
Yhteisiä arviointia tukevia ratkaisuja voivat olla mm. arvioinnin kehittä- mishankkeet, yhteinen vuosittainen arviointisuunnitelma, yhteiset työväli- neet tai yhteistilaukset. Koulutuksen järjestäjien yhteistyön lisäksi arvioin- tiyhteistyö tarvitsee myös viranhaltijajohdon, luottamushenkilöiden ja kou- lujen koko henkilöstön tukea. Yhteistä aikaa tulee käyttää siihen, että kou- lujen toimintakulttuuria kehitetään ja luodaan yhteisiä tavoitteita koulujen toimintakulttuurin parantamiseksi. Tällaista arviointiyhteistyötä on tehty mm. Turun seudun kunnissa, Porvoon seudulla ja Porin seudun Karhu- kunnissa. Tähän työhön on hyvä osallistua virkamiesten ja luottamushen- kilöiden lisäksi opettajat, opiskelijat ja koulun muu henkilökunta. On hyvä muistaa, että arviointi on myös koulun ja kodin yhteistyötä.
Arvioinnin tulosten käyttö ja pohdiskelut työyhteisöissä varmasti vaihte- levat. Tärkeintä on, että tuloksista keskustellaan ja yhteisesti selvitetään, mihin toimenpiteisiin ryhdytään arvioidun asian kehittämiseksi. Tuloksista on hyvä puhua kouluissa, hallinnossa ja poliittisessa päätöksenteossa. Ope- tuksen järjestäjien yhteisarvioinnin tuloksista, kuten esimerkiksi eri kouluas- teiden oppimistuloksista, on hyvä keskustella myös opetuslautakunnassa.
Taulukkoon on poimittu opetuksen järjestäjien keskeisiä yhteistyökohteita perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvioinnissa. Yhteenvedon lähteinä on käytetty viitteellisesti tämän julkaisun kirjallisuusluetteloissa olevia jul- kaisuja.
31 TAULUKKO 1. Yhteisiä arviointikohteita ja menetelmiä
Arviointikohteita Työmenetelmiä
Opetussuunnitelman toteutu- minen
Itsearvioinnit, yhteiskeskustelut
Koulujen toimintakulttuuri Itsearvioinnit, yhteiskeskustelut, kyselyt henkilöstölle ja opiskeli- joille
Oppimistulokset Osallistuminen valtakunnallisiin oppimistulosarviointeihin, kyse- lyihin, itsearviointikeskusteluihin Johtamiskäytännöt Kuntakyselyt, henkilöstökyselyt,
yhteiskeskustelut Yhteistyökysymykset; mm.
koulujen yhteistyö, lukioyhteis- työ, toisen asteen yhteistyö
Yhteiskeskustelut ja -arvioinnit
Työhyvinvointi ja työtyytyväi- syys
Kyselyt, itsearviointi, työnohjaus ym.
Rahoitus ja kustannuskysy- mykset
Tilastotarkastelut
Ohjaus- ja tukipalvelut Selvitykset Opettajayhteistyö Yhteiskeskustelut
Kouluverkko, oppilasmäärät Tilastotarkastelut, selvitykset
Koulutuksen seudullisessa arvioinnissa verkostomainen tapa toimia edes- auttaa näkemään yhteisiä, kaikille koulutuksen järjestäjille tärkeitä arvioin- tikohteita. Arviointiyhteistyön myötä yhteisymmärrys koulutuksen alueelli- sesta roolista kasvaa. Yhteistyö jo sinänsä auttaa vahvistamaan koulutuksen järjestäjien roolia oman alueensa kehittämisessä.
Usein sanotaan, että verkostomainen toimintapa edellyttää luottamusta.
Kaikessa opetustoimen seudullisessa yhteistyössä luottamuksen rakentu- mista voidaan kuvata vaiheittain. Luottamuksen syntyminen ja sen kasva- minen on prosessi. Luottamuksen määrä voi olla vähäinen tai se voi perus- tua sopimuksiin. Yhteistyöhön voidaan myös ryhtyä heti, kun tarve ilmenee ja ilman suurempia neuvotteluja yhteistyön edellytyksistä.
Koulutuksen järjestäjien verkostoituminen ja ylipäätään verkostotyöskentely tuovat mukanaan monia haasteita. Ne koskettavat yleensä verkoston kaikkia toimijoita. Verkostossa syntyy uusia sosiaalisia rakenteita, uutta yhteistyötä ja uusia toimintamalleja. Seudullisesti osallistava arviointi toteutuukin var- masti parhaiten, mikäli opetuksen järjestäjillä on myös muuta yhteistyötä.
Yhteistyö ja vertaisoppiminen koulutuksen arviointiin
Koulutuksen arvioinnissa kunnat ja muut järjestäjät ovat tottuneet toimi- maan itsenäisesti. Viime vuosien aikana seutuyhteistyö on lisääntynyt kai- killa palvelualoilla, myös opetustoimessa. Etenkin oppilasmäärien, koulu- tuksen kysynnän ja tarjonnan arviointi ovat olleet usein koulutuksen alu- eellisen selvityksen ja järjestäjien yhteisen arvioinnin kohde. Lähtökohtana on tällöin ollut yhtä järjestäjää laajemman alueen tarpeet. Oppimistulosten, koulun toimintakulttuurin tai opetushenkilöstön työtyytyväisyyden arviointi on monelle seudulle ja opetuksen järjestäjälle silti vielä vaikea kysymys.
Usein sanotaan, että julkisella sektorilla verkostojen rakentaminen ja hyö- dyntäminen ovat erittäin keskeisessä roolissa innovaatioiden eteenpäin vie- misessä. Innovaatioita tarvitaan myös koulutuksen arviointiyhteistyössä. Eri toimijoita osallistava ja innostava arviointi voisi olla askel opetuksen vaikut- tavuuden lisäämiseen. Parhaimmillaan hyvin toteutettu seudullinen arvioin- tiyhteistyö luo edellytyksiä uuden toimintakulttuurin syntymiseen opetus- toimessa.
Yleisesti katsotaan, että opetustoimen laadun takaamisessa ja tuloksellisuu- den seurannassa on huomioitava useita näkökulmia. On tavoiteltava paitsi kustannustehokasta palveluiden järjestämistä myös sellaista koulutus- ja opetustarjontaa, joka vastaa tehokkaasti ajankohtaisiin vaatimuksiin huomi- oimalla esimerkiksi uusimmat pedagogiset virtaukset, asianmukaiset tilat ja välineet tai henkilöstön ammatillisen kehittymisen. Erityisesti halutaan seu- rata, kuinka opetuksen ja koulutuksen perimmäiset tavoitteet saavutetaan
33 Valtioneuvoston vuosille 2003–2008 hyväksymän koulutuksen ja tutki- muksen kehittämissuunnitelman mukaan koulutuksen järjestäjiä kannus- tetaan lisäämään oppilaitosten alueellisen koulutustarjonnan suunnittelua.
Lähivuosina koulutuksen järjestämistä koskevissa keskusteluissa on myös mukana uusia näkökulmia alueellisen yhteistyön kehittämiseksi. Visiot pai- kallisista palvelutuotantoverkostoista ovat jo olemassa.
Kokemukset koulutuksen alueellisesta ja seudullisesta arvioinnista ovat olleet hyvät. Kuntien välinen yhteistyö lähitulevaisuudessa varmasti osoit- tautuu hyväksi keinoksi opetustoimen palvelujen kehittämisessä. Vaikka koulutuksen arviointi kunnissa tehdään itsenäisesti, on opetustoimen arvi- ointia ja arviointiosaamista mahdollista kehittää seudullisena yhteistyönä.
Tässä koulujen sekä järjestäjien yhteistyönä toteutettava vertaisarviointi voisi myös tuoda uutta näkökulmaa arvioinnista oppimiseen.
Koulutuksen paikallista arvioinnin toteutumista on viime vuosina tutkittu erilaisissa selvityksissä ja laajemmissa tutkimuksissa. Tärkeänä näkökulmana tutkimuksissa on paikallisen tiedon merkitys koulujen ja oppilaitosten toi- minnan suunnittelussa. Kasvatus- ja opetustyötä tekevät opettajat ja muut koulutuksen asiantuntijat ovat koulutuksen paikallisen ja usein myös alueel- lisen tiedon tuottajia. On tärkeää, että opetuksen järjestäjien alueellinen tie- tämys on perusta arviointiyhteistyön toteutuksessa.
Voidaan täydellä syyllä sanoa, että koulutuksen lainsäädännön edellyttämä paikallinen arviointi on verkostoitumassa. Yhä useammin opetuksen järjes- tämistä koskevan päätöksenteon tueksi tarvitaan monet paikalliset erityis- piirteet huomioon ottavaa ja strategisesti tärkeää arviointitietoa. Tärkeää on myös opetuksen järjestäjien ja toteuttajien yhteisen, alueellisen tulkinnan muodostaminen tulevista haasteista. Tulevaisuus arviointiyhteistyössä on vasta muotoutumassa. Silti hyviä käytäntöjä ja kokemuksia on jo paljon.
KIRJALLISUUS
Airaksinen, J. & Nyholm, I. & Haveri, A. (2004) Seutuyhteistyön arki – reto- riikkaa, politiikkaa ja raakaa työtä. Seutukuntien tuki –hankkeen II välira- portti. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
Hirvonen, T. (2002) Seutujen hyväksi – kuntien parhaaksi. Acta nro 146.
Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Kuntien ja koulujen itsearviointikäytäntöjä. Arviointi 7/2000. Opetushal- litus.
Kuntien opetustoimen itsearvioinnin kehittämisestä. Kokemuksia lähikun- tien arviointiyhteistyöstä. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 74.
Helsinki 2003.
Laukkanen, R. & Stenvall, K. (1996) Arviointi koulutus- ja tiedepolitiikassa.
Tampereen yliopisto, Hallintotiede A 9. Tampere.
Koulutuksen paikallinen arviointi vuonna 2004. Arviointi 2/2005. Opetus- hallitus: Helsinki.
Numminen, U. & Stenvall, K. (2004) Seudulliseen yhteistyöhön! Opetustoi- men seudullisia verkostoja. Helsinki: Opetushallitus.
Raudasoja, E. M. (2005) Koulutuksen paikallisen arvioinnin kehittämispro- sessi Oulun kaupungissa 1997–2001. Acta Universitatis Tamperensis 1081.
Tampere.
Robson, C. (2001) Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation teki- jöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi.
Suomen hallinto verkostona – 2000 –luvun haasteiden hallintaa. Sisäasiain- ministeriö 2005.
Valtioneuvoton asetus koulutuksen arvioinnista 150/2003.
35
Juha Karvonen, Ulvilan kaupunki
6 KOKEMUKSIA ARVIOINNISTA
SEUTUYHTEISTYÖNÄ KARHUKUNNISSA
6.1 Seutuyhteistyön lähtökohdat
Karhukunnissa seudullista yhteistyötä on tehty vuodesta 1999 lähtien.
Yhteistyö perustuu seutusopimukseen ja vuonna 2004 hyväksyttyyn palve- lustrategiaan. Seutuyhteistyön tavoitteena on koota seudun kuntien voima- varoja, varmistaa palvelutuotannon saatavuus, laadukkuus ja taloudellisuus sekä edistää toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Karhukunnat muo- dostavat 139 000 asukkaan työssäkäynti- ja talousalueen. Seutukuntaan kuu- luvat: Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Kullaa, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku, Pori, Pomarkku, Ulvila ja Vampula.
Seudullisten palvelujen arvioinnilla pyritään tuottamaan tietoa siitä, miten seudullisessa palveluntuotannossa on onnistuttu tai edistytty. Tässä seu- dullista arviointia on tarkasteltu koulutuspalvelujen tuottamisen näkökul- masta. Karhukuntien koulutustyöryhmä toimii seudullisena koulutuspoliit- tisten tavoitteiden toteuttajana pyrkimällä hyödyntämään seudullisia toimin- tamalleja. Koulutustyöryhmään kuuluvat karhukuntien koulutoimen johta- vat viranhaltijat.
Koulutusyhteistyö pohjautuu seudulliseen koulutusstrategiaan ja koulutus- työryhmän näkemykseen sekä asiantuntemukseen kulloinkin kehitettävistä ja toteutettavista palveluista. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tuonut koulutustyöryhmän pohdittavaksi myös rakenteellisia, koulutuspalvelujen tuotantotapoihin ja organisointimalleihin liittyviä asioita. Koulutustyöryh- män on määrä tehdä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten palvelut tullaan seutuyhteistyön kautta tulevaisuudessa järjestämään uudella tavalla.
6.2 Strategiset lähtökohdat seutuyhteistyön arvioinnille
Tasapainotettu mittaristo (BSC, Balanced Scorecard) on Karhukunnissa ylei- sesti käytössä oleva johtamisjärjestelmä, jonka avulla myös seudulliset kehit- tämisstrategiat on laadittu. Kunnallinen työmarkkinalaitos on antanut suo- situksen tasapainotetusta mittaristosta julkiselle sektorille. Karhukunnissa käytössä oleva mittaristo noudattaa melko pitkälle työmarkkinalaitoksen suositusta. Mittaristo jakaantuu neljään näkökulmaan, joiden kautta seudul- lista arviointitietoa kerätään ja toimintaa tarkastellaan. Karhukunnissa nämä näkökulmat ovat: vaikuttavuus, uudistuminen, resurssit ja rakenteet. Arvi- oinnissa tarkasteluun otetaan vain vision ja strategian toteutumisen kan- nalta keskeisimmät asiat. Arvioinnissa onnistumiseksi katsotaan eteneminen hyväksytyn vision suuntaan. Seudullisten koulutuspalvelujen tuottamisessa on onnistuttu silloin, kun edistetään kehitystä kohti koulutusvisiossa kuvat- tua tavoitetilaa. Karhukuntien koulutustyöryhmän visio on seuraava:
Koulutusvisio 2012
Karhukunnat tunnetaan hyvistä koulutuspalveluista ja korkeasta osaami- sesta. Alueen kouluissa työskentelee pätevä työstään innostunut henkilö- kunta. Koulut ja oppilaitokset hyödyntävät seudullisia toimintamalleja pal- velujen tuottamisessa ja tekevät laajaa yhteistyötä. Ammatillinen koulutus toimii yhden organisaation alla. Satakunnan korkeakoululaitos on muodos- tunut maakunnalliseksi verkostoksi ja se on läheisessä vuorovaikutuksessa alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa.
Koulutustyöryhmä suuntaa omaa toimintaansa strategiassa sovitun koulu- tusvision toteuttamiseksi. Päämäärän saavuttamiseksi on jokaiselle näkökul- malle erikseen määritelty kriittiset menestystekijät, joiden saavuttamiseksi on sovittu strategisista toimenpiteistä ja vuositavoitteista. Tasapainotettu mittaristo rakentuu edellä kuvatun kokonaisuuden pohjalle.
6.3 Tasapainotettu mittaristo seudullisessa tuloksellisuuden arvioinnissa
Koulutustyöryhmä arvioi säännöllisesti strategisten toimenpiteiden ja vuo- sitavoitteiden toteutumista. Nimetyt vastuuhenkilöt vastaavat itsenäisesti omien vastuualueidensa tavoitteiden saavuttamisesta. Laajempaa arviointi- tietoa strategian toteutumisesta kerätään arviointikyselyjen avulla. Syvälli-
37 KUVIO 1. Tasapainotettu mittaristo seudullisen koulutusyhteistyön arvioinnissa
Tasapainotettu mittaristo on osoittautunut käyttökelpoiseksi välineeksi seudullisessa tuloksellisuuden arvioinnissa. Säännöllisesti toistuva arviointi edistää tavoitteiden saavuttamista ja suuntaa toimintaa olennaisiin asioi- hin. Karhukunnissa on tarkoitus laajentaa tasapainotetun mittariston käyt- töä kouluihin ja oppilaitoksiin. Alkuvaiheessa pyritään löytämään muutamia kokeilukouluja, jotka ovat halukkaita pilotoimaan tasapainotetun mittaris- ton soveltuvuutta. Pidemmän aikavälin strategisena tavoitteena on raken- taa systemaattinen seudullinen johtamis- ja arviointijärjestelmä tasapaino- tetun mittariston avulla.
TAULUKKO 1. Koulutuksen laadun ja osaamisen tason varmistaminen (koulutusstrategia)
Strategiset toimenpiteet Tavoitetaso 2006 4.1 Johtamis- ja laatu-
järjestelmän käyttöön- otto.
4.2 Oppimistulosten ja koulutuksen vaikutta- vuuden arviointi.
4.1.1 BSC:n käyttöönotosta on jär- jestetty koulutusta koulutoimen johtaville viranhaltijoille ja rehto- reille.
4.1.2 On sovittu koulutuspalvelu- jen kehittämiseen soveltuvasta laa- tujärjestelmästä.
4.2.1 On sovittu Opetushallituk- sen oppiainekohtaisten arviointien käytöstä perusopetuksessa.
4.2.2 Eva-arviointijärjestelmää on edelleen kehitetty vastaamaan pa- remmin koulujen ja oppilaitosten itsearviointitarpeita.
Vastuuhenkilö Juha Karvonen – Pekka Kares
Koulu- ja oppilaitostasolla arviointi ei perustu tasapainotetun mittariston käyttöön. Tämän vuoksi strategioiden operationaalistaminen koulutasolle on koettu vaikeana. Taulukossa 1 on kuvattu niitä strategisia toimenpiteitä, joiden kautta tasapainotetun mittariston käyttöä Karhukunnissa on tarkoi- tus laajentaa koulu- ja oppilaitostasolle. BSC:n käytön laajentaminen ja sys- temaattinen käyttöönotto on perusteltua, koska kyseinen johtamisjärjes- telmä on jo laajasti käytössä alueen kunnissa. Myös eri hallintokunnat laati- vat omat strategiansa tasapainotetun mittariston avulla. Strategiset toimen- piteet ja vuositavoitteet on tarkoitus kuvata vuosittain koulujen työsuun- nitelmissa. Toimintakertomuksissa arvioidaan strategisten toimenpiteiden ja vuositavoitteiden toteutumista sekä tehdään toimenpide-ehdotukset toi- minnan kehittämiseksi seuraavaa lukuvuotta varten. Ennen käytön laajen- tamista kokeiluun lähteville kouluille ja oppilaitoksille järjestetään tasapai- notetun mittariston käyttöön liittyvää seudullista koulutusta. Koulutuksessa
39 Koulutuspalvelujen laadun tason varmistamiseksi selvitetään, mikä ole- massa olevista laatujärjestelmistä sopii parhaiten Karhukuntien koulutus- palvelujen kehittämiseen. Peruskouluissa osallistutaan Opetushallituksen järjestämiin oppiainekohtaisiin arviointeihin. Karhukuntien koulutustyö- ryhmän strategiaan ja tuloksellisuuden arviointiin voi tarkemmin tutustua osoitteessa http://koulutus.karhukunnat.fi .
6.4 Kokemuksia seudullisen arviointijärjestelmän käytöstä
Karhukuntien koulujen ja oppilaitosten arvioinnin tueksi on kehitetty itse- arviointiin soveltuva arviointijärjestelmä, jonka kautta kouluilla ja oppilai- toksilla on mahdollisuus kerätä arviointitietoa omista palveluistaan. Selain- pohjaisessa arviointijärjestelmässä voi käyttää joko väittämiin perustuvaa ns. suljettua arviointikyselyä tai avoimia kysymyssarjoja. Kerätyt arviointi- tiedot tallentuvat automaattisesti koulun omaan tietokantaan. Sovelluksen käyttäjä voi itse määritellä käyttämänsä kyselyt ja tulostaa niistä vakiorapor- tit. Tulokset näkyvät suoraan pylväsdiagrammeina. Niistä selviää myös vas- taajien määrät ja prosenttiosuudet. Avointen kysymyssarjojen tulokset näky- vät joko Excel- taulukkoina tai html-muotoisina raportteina. Järjestelmässä on tarjolla myös valmiiksi tehtyjä kysymyssarjoja, joita koulut voivat käyt- tää ja muokata omien tarpeidensa mukaisesti.
Arviointi suoritetaan internetissä kirjautumalla järjestelmään oppilaan, opettajan, huoltajan tai luottamushenkilön käyttäjätunnuksilla. Järjestelmä mahdollistaa arvioinnin suorittajien vapaan ryhmittelyn. Kuntakohtaiset pääkäyttäjät ylläpitävät koulujen käyttäjätietoja sekä antavat käyttöoikeuk- sia. Arviointijärjestelmän käytöstä on järjestetty seudullista koulutusta. Jär- jestelmä on koettu vaivattomana tapana kerätä ja tallentaa arviointitietoa.
Myös kunnilla on mahdollisuus käyttää järjestelmää erilaisten asiakaskyse- lyjen tekemiseen. Arviointijärjestelmää on käytetty myös tuloksellisuuden arvioinnissa ja strategiatyössä.
Silja Laakso-Kangas, Janakkalan kunta
7 OPETUSTOIMEN ARVIOINNISTA
JANAKKALASSA JA HÄMEENLINNAN SEUDULLA
7.1 Janakkalan kunnan oma tahtotila
Janakkalan kunnan valtuustolla on oma tahtotila ja strategiat, joiden perus- teella kunnan palveluita toteutetaan. Opetustoimen palvelut ovat yksi osa tätä strategiaa. Opetustoimen tavoitteet perustuvat siihen ja ne kirjataan opetustoimen kehittämissuunnitelmaan. Kehittämissuunnitelma tehdään valtuustokaudeksi tai joksikin muuksi sovituksi ajanjaksoksi. Tavoitteita ja arvioinnin kohteita johdetaan lisäksi valtakunnallisista koulutuksen tavoit- teista sekä opetustoimen erilaisista kehittämisasiakirjoista. Budjetin hyväk- symisen yhteydessä valtuusto päättää opetustoimen määrärahoista ja sito- vista toiminnallisista tavoitteista. Valtuuston asettamien toiminnallisten tavoitteiden toteutumista arvioi tarkastuslautakunta.
Koko opetustoimella on yhteisiä tavoitteita, jotka kirjataan kunnan talous- arviokirjaan. Koulut merkitsevät ne käyttösuunnitelmiensa toiminnallisiksi tavoitteiksi sekä työsuunnitelmiinsa. Kouluilla on lisäksi omia koulukohtai- sia tavoitteita, jotka syntyvät oman yksikön tarpeista.
Tavoitteita ja arvioinnin kohteita syntyy myös kaikkien aikaisemmin hyväk- syttyjen suunnitelmien ulkopuolelta. Esimerkkeinä mainittakoon, että Janak- kalassa tehdään kaikille kunnan työntekijöille työtyytyväisyyskysely kolmen vuoden väliajoin. Kouluterveyskyselyyn osallistutaan parin vuoden välein.
Jos kyselyiden tuloksissa ilmenee kehitettäviä asioita, otetaan ne käsittelyyn ja aloitetaan toimenpiteet.
42
KUVIO 1. Opetustoimen arviointiprosessi Janakkalassa
7.2 Janakkalan arviointistrategia
Arviointi on osa opetustoimen laatu- ja kehittämistyötä. Tätä työtä varten tarvitaan välineet. Janakkalassa on opetustoimen tuloksellisuuden arvioin- tia varten arviointistrategia. Arvioinnin pelisäännöt sovitaan opetuksen jär- jestäjän, oppilaitosten rehtoreiden ja henkilökunnan sekä tarvittaessa myös muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Arviointi on säännöllistä ja järjes- telmällistä.
Janakkalassa on käytetty arvioinnissa Opetushallituksen mallia. Sen mukaan tuloksellisuutta tarkastellaan tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta. Tehokkuus liittyy opettamiseen, vaikuttavuus oppimiseen ja taloudellisuus euroihin.
Tällä hetkellä Janakkalassa ollaan siirtymässä strategisessa suunnittelussa tasapainotetun mittariston (Balanced Scorecard, BSC) soveltavaan käyt- töön. Vuoden 2006 talousarvion toiminnalliset tavoitteet on tehty tämän mallin mukaisesti. Asetetuissa tavoitteissa palveluita tarkastellaan kuntalai- sen, henkilöstön, prosessien ja rakenteiden sekä talouden näkökulmasta.
Tämän mallin käyttöönotto ei muuta kovinkaan paljon niitä lähtökohtia, joita arvioinnissa on tähän asti käytetty.
Arvioinnissa tietyt mallit eivät ole keskeisin asia. Tärkeää on se, että arvi- oitsijoilla on yhteisesti sovitut tavoitteet ja arvioinnin kohteet sekä yhdessä etukäteen sovitut mittausmenetelmät. Arvioinnin tuloksia ei kuvata pelkäs- tään luvuilla, prosenteilla ja osuuksilla, vaan yhtä hyvin arviointi voi olla sanallinen arvio tavoitteen toteutumisesta. Ennen arviointia asetetaan arvi- oinnin tuloksille kriteerit eli millä tasolla tulokseen voidaan olla tyytyväisiä, millä tasolla ei.
7.3 Esimerkkejä tavoitteista
Sivistystoimen hallinnolla eli koulutuslautakunnalla ja koulutoimiston hen- kilökunnalla oli tavoitteena vuonna 2002 ja 2003 lisätä koulutuksesta vastuussa olevien tahojen vuorovaikutusta. Tavoitteena oli yhteisvastuullisuus ja kumppa- nuus. Oppilaiden huoltajat päätettiin ottaa yhä enemmän mukaan yhteistyö- hön. Mainittakoon, että Janakkalan kaikilla kouluilla on johtokunnat. Kou- lutuslautakunta valitsee johtokuntien jäsenet oppilaiden huoltajien keskuu- desta valtuustokaudeksi.
Keinoina tavoitteiden saavuttamiseksi päätimme
– pitää koulutuslautakunnan kokouksia kunnan kouluilla ja muissa yh- teistyöoppilaitoksissa
– kuulla koululla pidettävien kokouksien yhteydessä ko. koulun rehtoria – kutsua kyseisen koulun johtokunnan ja oppilaiden vanhemmat ennen
kokousta koululle keskustelutilaisuuteen, tarkoituksena esitellä lyhyes- ti koulutoimen ajankohtaisia asioita ja käydä avointa keskustelua kylä- läisiä kiinnostavista kouluasioista
– pitää koulutuslautakunnan avoimen kokouksen ja kyselytunnin, johon kaikilla kuntalaisilla oli mahdollisuus osallistua
– pitää koulutuslautakunnan ja rehtoreiden yhteisiä suunnittelu- ja työ- kokouksia
