2.1 Opetustoimen kehittämissuunnitelma strategisen ajattelun välineenä
Strategiassa on kysymys pitkävaikutteisesta toimintalinjasta, jossa opetustoi-men päämäärät, toimintapolitiikka ja toimintaohjelmat yhdentyvät ehjäksi kokonaisuudeksi. Strategia on prosessi, jossa organisaatio analysoi toimin-taympäristöään, kartoittaa ydinosaamistaan, arvioi mahdollisuuksiaan sekä suuntaa voimavarojaan omien ja ympäristön tuomien mahdollisuuksien mukaisesti. Strateginen ajattelu opetustoimen kehittämisessä tarkoittaa vision ja toiminta-ajatuksen jäsentämistä, vuosittaista vuosisuunnitelman ja talousarvion laatimista, opettajien työryhmä- ja ainekohtaista suunnittelua sekä projektisuunnittelua.
Strategia-asiakirjana voi toimia esimerkiksi opetustoimen kehittämis-suunnitelma. Sen sisältämien tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia koko kunnan visioiden, arvojen ja tavoitteiden kanssa. Toisaalta kunnallisten tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia valtakunnallisten kehittämistavoittei-den kanssa. Opetustoimen kehittämissuunnitelmassa tulisi määritellä kaikki opetustoimen keskeiset niin hallinnolliset, opetukselliset kuin taloudelli-setkin tavoitteet sekä kehittämisen painopistealueet ja kohteet. Yhteisesti sovittujen kuntakohtaisten tavoitteiden lisäksi on syytä laatia myös koulu-kohtaisia tavoitteita, jotka koulut tekevät omista lähtökohdistaan käsin itse-näisesti. Opetustoimen kehittämissuunnitelmalla tulee olla yhteys päivittäi-seen koulutyöhön.
Opetustoimen kehittämissuunnitelman ja sen pohjalta tehtävän arvioin-tistrategian laatimisen helpottamiseksi kuviossa 1 on hahmoteltu sitä pro-sessia, joka niiden työstämiseksi voitaisiin käydä läpi. Hahmotelma on kui-tenkin vain yksi mahdollinen työkalu. (kuvio 1) Valmiiseen kehittämissuun-nitelmaan ja arviointistrategiaan voisi sisältyä esim. liitteissä 1 ja 2 kuvatut osa-alueet.
8
OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMAN JA ARVIOINTISTRATEGIAN LAATIMINEN
1. Nykytilan analyysi
2. Priorisoidut kehittämisalueet
3. Kehittämisen tavoiteltavat vaikutukset
4. Arviointistrategian laatiminen
KUVIO 1. KUNNAN OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA JA ARVIOINTISTRATEGIA
• SWOT –analyysi: Mitkä ovat keskeiset vahvuutemme, heikkou-temme, mahdollisuutemme ja uhkamme?
• Millaisia vaatimuksia ne asettavat tulevalle kehittämistyölle?
• Päätetään yhdessä, mitkä ovat keskeiset opetustoimen hallinnol-liset, taloudelliset ja opetukselliset tavoitteet
• Päätetään, mitkä ovat kehittämisen painopistealueet ja kohteet
• Tarkistetaan, että tavoitteet ovat yhteisen vision, arvojen ja kun-nan toiminta-ajatusten mukaisia sekä taloudellisesti toteutettavissa
• Sitoudutaan yhdessä määriteltyihin tavoitteisiin
• Millainen on opetustoimen tavoiteltu tulevaisuudenkuva?
• Millaisiin vaikutuksiin tavoitteiden on tarkoitus johtaa?
• Ovatko tavoitteet realistisia?
• Laaditaan yksityiskohtainen toimenpideohjelma tavoitteiden pohjalta (huomioidaan sekä yhteiset kuntakohtaiset tavoitteet et-tä koulukohtaiset tavoitteet, jotka pohjautuvat kuntakohtaisiin ta-voitteisiin)
• Kuinka tavoitteet saavutetaan? Millaisiin toimenpiteisiin tulee ryhtyä, jotta kehittämistavoitteisiin päästäisiin?
• Yksittäisiä kehittämisen kohteita voivat olla esim. kouluverkosto ja koulumatkat, koulun ja kodin yhteistyö, oppilashuolto, yhteistyö muiden oppilaitosten ja ympäröivän yhteisön kanssa (seutuyhteis-työ), opettajisto tai opetusmenetelmät
• Päätetään vastuunjaosta
• Organisoidaan arviointi käytännössä kunnan ja koulujen tasolla
2.2 Arviointi osana strategiaprosessia
Arviointistrategian avulla saadaan tietoa siitä, miten kehittämissuunnitel-massa yhteisesti asetetut tavoitteet on saavutettu. Arvioinnissa on kysymys jonkin asian tai kohteen vertaamisesta tavoitteisiin. Arviointiperustan muo-dostaa asian toivottu tila eli tavoite ja arviointikriteerit, joiden mukaista toi-minnan haluttaisiin olevan. Tämä käy ilmi opetuksen järjestäjän opetustoi-men kehittämissuunnitelmasta ja koulukohtaisista kehittämissuunnitelmista.
Arviointi alkaa tarpeellisten ja hyödyllisten kysymysten esittämisestä. On helppo kysyä, miten on onnistuttu, jos tavoitteet on asetettu selkeästi. Arvi-oinnin toteuttaminen edellyttää tiedonhankintaa ja vertailukohtien määritte-lyä. Arviointikysymysten pohdinta lisää tietoisuutta oman toiminnan suun-nasta. Arvioinnilla tulisi olla myös jalompia päämääriä ja toivotumpia seu-raamuksia kuin pelkästään mittarin antama tieto tai arviointikohteen laa-dullinen ominaisuus. Se on opetustoimen kehittämisen tärkein väline. Kou-luista tuleva arviointitieto antaa opetustoimelle tietoa mm. siitä, millä tavoin se voisi tukea koulujen toimintaa. Tiedon on oltava luotettavaa, vertailukel-poista, suhteellisen helposti tuotettavaa ja päivitettävää.
Arviointistrategia on sellainen systemaattinen kokonaisuus, jonka mukaan toimittaessa opetuksen järjestäjä sekä muut asianosaiset saavat mahdolli-simman oikeaa ja ajantasaista tietoa kehittämisen ja päätöksenteon pohjaksi.
Arviointistrategiaan voidaan kirjata esim. taulukkoon 1 valitut osa-alueet.
10
TAULUKKO 1. OPETUSTOIMEN ARVIOINTISTRATEGIA
1. Arvioinnin suunnittelun lähtökohdat
• Mitä arvioinnilla halutaan saada aikaan?
• Mitä halutaan tietää ja miten tieto saa-daan selville?
• Miten koulujen itsearviointi liittyy ope-tustoimen itsearviointiin?
• Miten opetustoimen arviointitulokset liittyvät kunnan strategioihin, kehittämis-tavoitteisiin ja toiminta- ja taloussuunni-telmaan?
• Miten eri tasojen arviointi niveltyy toi-siinsa?
• Mikä on arviointiryhmän vastuutus, tehtävät ja toimenkuva?
• Mihin arviointitietoa käytetään?
2. Arvioinnin kohteet ja kriteerit
• Mitä asioita arvioidaan ja mistä asiois-ta haluasiois-taan saada asiois-tarpeelliseksi katsottua tietoa?
• Mitä asioita kunnanvaltuusto edellyttää arvioitavan opetustoimessa?
• Millaisia arvioitavia asioita on johdetta-vissa koulutusta koskevasta lainsäädän-nöstä?
• Millaisia arvioitavia asioita on johdetta-vissa opetussuunnitelman perusteista?
• Mihin arviointituloksia verrataan?
• Halutaanko arvioinnissa etsiä menette-lytapoja asetettuihin tavoitteisiin pääse-miseksi (prosessiarviointi) vai tietoa siitä, miten on onnistuttu tavoitteiden saavut-tamisessa (tulosarviointi) vai antaa ylei-sempää tietoa koulutoimen sen hetkisestä tilasta (esim. ilmapiirin arviointi)?
• Havaitulle ja todetulle asiantilalle anne-taan jokin arvo esim. onnistunut - epäon-nistunut, hyvä - huono
3. Tiedonhan-kinta ja siinä käytettävät väli-neet
• Kuka tai ketkä tekevät arviointivälineitä tai vastaavat niiden hankinnasta?
4. Arvioinnin toteuttamisen ajoitussuunni-telma
• Millaisia voimavaroja on varattu arvi-ointityöhön?
5. Tietojen ana-lysoinnin ja tul-kinnan periaat-teet
• Mihin yhteisesti sovittuihin periaattei-siin ja kriteereihin tulkinnassa nojataan?
6. Arviointitu-losten antami-seen ja julkista-miseen liittyvät periaatteet
• Kuka saa nähdä alkuperäiset vastaukset tai kyselylomakkeet?
• Missä kerättyjä tietoja säilytetään?
7. Arviointitu-losten hyödyntä-minen
• Kuka tai mikä taho käsittelee arviointi-tulokset?
• Miten arviointitietoa hyödynnetään?
• Mihin toimenpiteisiin arviointitulosten perusteella ryhdytään?
• Miten aiotaan arvioida arviointitulosten perusteella käynnistettyjen kehittämistoi-menpiteiden onnistumista?
Arviointijärjestelmän tulisi tuottaa tietoa koko opetustoimen toiminnasta
12
TAULUKKO 2. Arviointijärjestelmän tasot
Valtuusto • Koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutuminen
• Paikallisten koulutuspalveluiden tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi
Opetus-toimi
• Valtuuston määrittämien arviointikohteiden arviointi
• Opetustoimen oman kehittämissuunnitelman tavoitteiden arviointi
Oppi-laitos
• Opetustoimen määrittämien arviointikohtei-den arviointi
• Strategioiden sekä opetussuunnitelman toimi-vuuden, johtamisen, opetus- ja kasvatusproses-sin, kodin ja koulun yhteistyön, organisaation il-mapiirin ja oppimistulosten arviointi
Opettaja • Yhteistyön arviointi työyhteisössä sekä oppi-laitoksen ulkopuolella
• Oman toiminnan ja sen kehittämistarpeiden arviointi
• Oppimistavoitteiden saavuttamisen arviointi Oppija • Oman oppimisprosessin, työskentelyn,
oppi-mistulosten ja oppimisympäristön arviointi
Arviointijärjestelmän toimivuuden kriittisin kohta on sen vaikuttavuudessa.
Koulutuksen järjestäjien on vastattava siitä, että toiminta on koulutuspoliit-tisten linjausten mukaista. Paikallisen tason arviointitietoa on voitava käyt-tää hyväksi myös valtakunnallisessa arvioinnissa. Lisäksi tulisi saada aikaan selkeitä toimenpiteitä, jotka edistävät toiminnan tuloksellisuutta. Arvioinnin jälkeen on siirryttävä käytännön kehittämistyöhön, jotta arviointitoimin-nassa päästäisiin myönteiselle kehityskehälle, joka alkaa nykytilan arvioin-nista ja päättyy kehittämistulosten arviointiin, joka puolestaan johtaa uudel-leen kehittämistoimiin. Kuvioon 2 on hahmoteltu arviointiprosessia koko-naisuutena.
KUVIO 2. Kuvaus arvioinnista prosessina
14
LÄHTEET
Jakku-Sihvonen R. 1994. Tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohtia opetus-toimessa. Teoksessa Jakku-Sihvonen R., Räisänen A. & Väyrynen P. (toim.) Virikkeitä koulutuksen arvioinnin kehittäjille. Opetushallitus arviointi ja seuranta 2/1994. Painatuskeskus oy, Helsinki.
Korkeakoski E. 2000. Paikallinen arviointi – osa valtakunnallista koulu-tuksen kehittämistä – arvioivia johtopäätöksiä. Teoksessa Korkeakoski E., Niemi E.K, Arra O., Lindroos K. & Säilä E. (toim.) Kuntien ja koulu-jen itsearviointikäytäntöjä. Opetushallitus arviointi 7/2000. Yliopistopaino, Helsinki.
Lyytinen H., Vaso J., Kangasoja M. & Rönkä A. 2002. Arvioi ja opi, opi ja arvioi. Arvioimalla yhteisölliseen oppimiseen. Printel Oy, Vantaa.
Opetustoimen laadun arviointiperusteet 1998. Virikkeitä sisäiseen arvioin-tiin ja kehittämiseen. Kuntaliitto/ Efektia Palvelu oy, Helsinki.
365/1995 Kuntalaki 628/1998 Perusopetuslaki 629/1998 Lukiolaki
630/1998 Laki ammatillisesta perusopetuksesta 631/1998 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Suomen Kuntaliitto
3 KOULUTUKSEN KANSALLISEN JA PAIKALLISEN ARVIOINNIN HAASTEITA
Koulutuksen arvioinnin tärkein haaste on vuonna 2003 uudistetun kansal-lisen arviointijärjestelmän selkiyttäminen.
Tuolloin perustettiin lainmuutoksella ja valtioneuvoston asetuksella erilli-nen Koulutuksen arviointineuvosto, joka vastaa koulutuksen ulkopuolisesta arvioinnista yhdessä opetusministeriön kanssa. Arviointineuvoston tulee organisoida arviointitoiminta arviointiasiantuntijoiden verkostona. Asetuk-sen mukaan paikallisesta arvioinnista ja Asetuk-sen kehittämisestä vastaavat, kuten aiemminkin, ensisijassa koulutuksen järjestäjät, useimmissa tapauksissa siis kunnat. Arviointineuvoston tehtäviin kuuluu puolestaan paikallisen arvi-oinnin tukeminen.
Uudesta arviointijärjestelmästä huolimatta paikallisella tasolla on kuitenkin edelleen epätietoisuutta niin arvioinnin valtakunnallisista linjauksista kuin toiminnan käytännön järjestämisestäkin. Ei ole selvyyttä eri toimijatahojen työnjaosta ja tehtävistä. Arvioinnin koordinoimattomuus tuo hämmennystä kunta- ja oppilaitostasolle. Koulutuksen kansallinen arviointi koetaan edel-leen liian hajanaiseksi. Arviointijärjestelmän toimivuus perustuu arviointi-toiminnan järkevälle koordinoinnille ja riippumattomuuden, luotettavuuden ja avoimuuden periaatteelle. Arviointi tulee järjestää siten, etteivät organi-saatiot, jotka osallistuvat koulutuksen tavoitteiden ja sisältöjen valmisteluun toimi saman koulutuksen arvioijina.
Vaikka opetuksen erityislainsäädännön mukainen arviointivelvoite koskee koulutuksen järjestäjää, esimerkiksi osa arviointikyselyistä osoitetaan suo-raan kouluille ja oppilaitoksille. Tällöin varsinkaan suurten kuntien koulu-toimessa ei paikallista arviointia suunniteltaessa välttämättä aina tiedetä, missä arvioinneissa kunta on ollut mukana. Lisäksi suoraan kouluilta pyy-detään toisinaan sellaistakin tietoa, jota niillä itsellään ei ole. Vastaukset saat-tavat silloin olla epäluotettavia. Koulutuksen ulkopuolisen arviointitoimin-nan lisääntyessä ovat lisääntyneet myös arviointien päällekkäisyydet. Hyvin-kin lyhyen ajan sisällä kunnasta voidaan kysyä toistamiseen samoja asioita ja johtopäätökset saattavat vaihdella.
16
Arviointi vaikuttaa aina siihen, mitä asioita koulujen toiminnassa kulloinkin pidetään tärkeinä. Se nostaa esiin kehittämiskohteita ja parantamisalueita.
Kansallisella arvioinnilla ei tule ylläpitää kouluihin ja oppilaitoksiin kohdis-tuvaa, kunnan ohjaus- ja arviointijärjestelmälle rinnakkaista arviointijärjes-telmää. Koulutuksen järjestäjillä tulee hyvissä ajoin olla tiedossa kansalli-sen arviointien ja kyselyiden kohteet. Tällöin vältytään tietojen moninkertai-selta keräämiseltä sekä arviointien päällekkäisiltä kohteilta paikallisen arvi-oinnin järjestämisessä.
Myös koulutuksen paikallisella arvioinnilla on edessään monenlaisia haas-teita.
Koulutuspalvelujen uudet tuottamistavat ja arviointi
Kuntien palveluntuotanto elää parhaillaan voimakasta muutosvaihetta.
Koska yhteiskunnan odotukset ja vaatimukset myös koulutuspalveluja kohtaan kasvavat taloudellisia voimavaroja nopeammin, toiminnan tehok-kuus ja taloudellisuus on entistä tärkeämpää. Kunnallisen palvelutuotannon tehostamisen keinona pidetään yleisesti erilaisten vaihtoehtoisten toiminta-mallien, kuten kuntien sopimusyhteistyön ja ostopalvelujen käyttöön otta-mista. Esimerkiksi erityisopetus voidaan sopimuksella siirtää jonkin kunnan hoidettavaksi useammankin kunnan puolesta.
Vaikka kunta ei enää nykyisellään aina ole koulutuspalvelujenkaan tuottaja, se on silti niiden järjestäjä ja sillä on edelleen vastuu palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Tällöin arvioinnin merkitys korostuu entisestään.
Kaikkien opetustoimen palvelutuotannolle asettamien vaatimusten tulee olla johdettavissa valtuuston asettamista tavoitteista ja ne tulee huomioida palveluja hankittaessa. Arvioinnissa on tärkeätä kiinnittää huomiota myös opetuspalveluiden tuotantoprosessiin, koska muuten mahdolliset puutteet tulevat ilmi vasta pitkän ajan kuluttua. Kunnan opetustoimen johtaminen edellyttää toiminnan arviointia kaikilta osin, ei vain oppimistulosten vaan myös palveluprosessien parantamiseksi.
Arvioinnin asema verkostoyhteistyössä
Kuntien nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei mikään toimiala enää yksin voi vastata kaikkiin palvelutarpeisiin, vaan tarvitaan verkosto-maista yhteistyötä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen heidän eri elämänti-lanteissaan edellyttää, että kunnan hallintokuntien ja ammattiryhmien työn-jako ei ole liian jyrkkä. Erilaisten ongelmien ratkaisu vaatii usein koulun ja muiden sektoreiden kuten nuoriso-, kulttuuri- tai sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen yhdistämistä ja moniammatillista yhteistyötä. Toiminto-jen ja hallintokuntien rajapintoToiminto-jen kohdatessa luodaan myös uusia palvelun tuottamistapoja, joiden onnistumista on syytä arvioida. On rohkaisevia esi-merkkejä siitä, että nykyisten erikoistuneiden ja sektoroituneiden rakentei-den päälle on mahdollista rakentaa verkostomaista toimintaa tukevia kevyitä toimintarakenteita, jossa myös kuntalaiset ja heidän järjestönsä voivat olla mukana. Kunnan johtamis- ja arviointijärjestelmä tulee kuitenkin saada tukemaan syntyviä uusia käytäntöjä, muuten ristiriidat verkostoituneen asia-kastyön ja sektoroituneen hallintojärjestelmän välillä kärjistyvät.
Strategisen johtamisen ja arvioinnin sekä koulun käytännön työn kohtaaminen
Arviointi on yhä merkityksellisempi osa kunnan sekä koulujen ja oppilaitos-ten kuin myös opettajien ja muiden koulun työntekijöiden työtä. Kunnassa opetustoimen paikallisesta arvioinnista vastaa valtuusto.
Vaikka arviointia tehdään paljon, on edelleen tehtävä työtä sen eteen, että kunnan kokonaisstrategiat, niiden toteutumisen arviointi ja opetuksen todel-lisuus saadaan kohtaamaan. Esimerkiksi tuloksellisuuden ja tuottavuuden käsitteet ilmaistaan niissä usein hyvinkin eri tavoin. Koulussa ensisijaista on lapsen ja nuoren kanssa eläminen, strategiamaailmassa puolestaan numeraa-liset mittarit, jotka ilmaisevat oppituntien lukumääriä ja niin edelleen. Kun molemmat tavat lähestyä arviointia ovat tarpeellisia ja oikeutettuja, on kiin-nitettävä huomiota siihen, miten voitaisiin parhaiten yhdistää opettajan kas-vatustyön tarkoituksenmukaisuus ja kunnan kokonaisuutta palvelevan stra-tegiatyön tarkoituksenmukaisuus.
Paikallisen arvioinnin kokemukset osoittavat, että esimerkiksi tasapainotet-tua mittaristoa on mahdollista käyttää niin että se saa koulun arkityön tasolla tunnistettavat vastineensa, sellaiset näkökulmat ja mittarit, jotka tunnistavat työn pedagogisen luonteen. Parhaimmillaan kuntatason strategioista johde-tut tavoitteet vietynä koulun tasolle luovat ymmärrystä molempiin suuntiin.
Opetustoimessa ja kouluissa toteutetaan kunnan strategisia painopistealu-eita ja samalla opetuksen arjen ja toiminnan tavoitteet saadaan näkyviksi strategiatyöskentelyn kautta aina valtuustotasolle saakka.
Juha Henriksson, Suomen Kuntaliitto
4 KUNTA OPETUSTOIMINNAN ARVIOIJANA
4.1 Kunta on koulutuspoliittinen toimija
Yhteiskunnan nopea muuttuminen asettaa koulutukselle jatkuvasti uusia, entistä vaativampia tehtäviä. Näihin haasteisiin on katsottu voitavan vastata parhaiten väljentämällä koulutusta koskevaa lainsäädäntöä, hajauttamalla hallintoa ja uudistamalla koulutuksen rakenteita. Näin kuntien itsenäisyys koulutuksen järjestämisessä on lisääntynyt ja niillä on vastuu koulutuksen kehittämisestä paikallisten ja alueellisten olosuhteiden mukaisesti.
Paikallista koulutuspolitiikkaa tarvitaan, koska kunnat ja alueet ovat keske-nään erilaisia. Kuntalaisten koulutustarpeet, maantieteelliset etäisyydet, elin-keino- ja koulutusrakenteet vaihtelevat. On välttämätöntä, että kunnilla ja alueilla on mahdollisuus luoda niiden omista ehdoista ja paikallisista kou-lutustarpeista lähtevää koulutuspolitiikkaa ja riittävä liikkumavara koulutus-palveluiden järjestämiseen. Kunta ei enää ole ainoastaan koulutuspalvelui-den järjestäjä, vaan myös koulutuspoliittinen toimija. Myös kunnallinen itsehallinto edellyttää, että kunnalla on oma sivistyspoliittinen linjansa. Kyse on nyt selkeästi paikallisesta poliittisesta tahdonmuodostuksesta, ei enää pelkästään täytäntöönpanosta. (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001;
Ryynänen, 48, 2001.)
Kunnan opetustoimen johtamiselta edellytetään osaamista ohjata koulu-tuspoliittista arvokeskustelua, taitoa selkeyttää paikallisille päätöksenteki-jöille kunnan opetustoimen kokonaisuutta ja vastuita sekä suunnitella toi-menpiteitä opetustoimen uudistamiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Tarvi-taan uudenlaista ajattelua, luopumista totutuista tavoista ja menneistä nor-meista. Muutoksen kohtaaminen edellyttää johtamista, joka kehittää koulu-tusta uusista näkökulmista, vapauttaa näkemään mahdollisuuksia ja luo stra-tegioita tulevaisuuden kohtaamiseen.
20
4.2 Kunta koulutuksen arvioijana
Kunnan koulutuksen paikallinen arviointi samastetaan usein koulujen ja oppilaitosten itsearviointiin tai joskus jopa tiedonkeruuseen, jota kunnissa tehdään kansallisia arviointeja ja arviointitutkimusta varten. Se on kuitenkin laaja tehtäväkenttä ja kokonaisuus, joka läpäisee koulutuksen toimi-alan kaikki kunnalliset toimijat: valtuuston ja lautakunnan, viranhal-tijajohdon, koulut ja oppilaitokset. Paikallisen arvioinnin tärkein osa on kunnanvaltuuston koulutukselle asettamien tavoitteiden arviointi. Näiden tavoitteiden lähtökohtina ovat kunnan sivistystoimen lakisääteiset perusteh-tävät sekä kunnan strategiat.
Kuntalaki korostaa nimenomaan valtuuston asemaa kunnan keskeisten toi-minnan ja talouden tavoitteiden ja pitkän tähtäimen päämäärien asetta-jana. Arviointi liittyy kiinteästi kunnan käytössä olevien voimavarojen riit-tävyyteen ja kohdentamiseen. Se on keskeinen osa tulosohjauksen ja -joh-tamisen käytäntöä, johon kunnissa on siirrytty aiemmasta resurssiohjauk-sesta (Meklin 2001). Tuloksellisuutta tarkastellaan laajasti toiminnan onnis-tuneisuutena: miten hyvin kunta täyttää tehtävänsä asukkaidensa palvelui-den tuottajana.
Kunnanvaltuusto vastaa strategisesta päätöksenteosta ja koko kuntakon-sernin tavoitteiden asettamisesta, toiminnan ja talouden tasapainosta, toi-minnan arvioinnista ja seurannan järjestämisestä. Lisäksi valtuuston on pidettävä huolta kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.
(Majoinen 2001, 9.) Käyttäjädemokratia vetää myös kunnallisten koulu-tuspalvelujen asiakkaat mukaan palvelujen suunnitteluun. Myös kunnan koulutuspoliittiset strategiat ja linjaukset sekä paikallisten opetussuunnitel-mien tavoitteet hyväksytään valtuustossa. Opetussuunnitelopetussuunnitel-mien varsinai-sista sisällöistä päätetään yleensä joko asianomaisessa lautakunnassa tai joh-tokunnissa. Kouluissa laaditaan työsuunnitelmat. Näiden asiakirjojen ja nii-den arvioinnin tulee muodostaa johdonmukainen ja toimiva kokonaisuus.
Paikallisten koulutuspalvelujen arvioinnin lähtökohtana ovat lakisääteisten perustehtävien pohjalta nousevien kansallisten tavoitteiden lisäksi kunnan omat, valtuuston asettamat paikalliset tai alueelliset tavoitteet. Arvioinnin tärkein perustelu kunnassa on palvelujen ja toiminnan kehittäminen ja sitä koskevan paikallisen päätöksenteon tukeminen. Myös koulutuksen toimi-alalla jokaisella kunnalla ja alueella on omat kehittämishaasteensa.
Aluetason, toisin sanoen kunnan rajat ylittävän yhteistyön tarkastelu ja arviointi on kunnissa yhä välttämättömämpää. Esimerkiksi lukiokoulutuk-sen ja ammatillilukiokoulutuk-sen koulutuklukiokoulutuk-sen järjestämiseen ja mitoitukseen joudutaan kunnissa ottamaan kantaa silloinkin, kun kunnassa ei ole toisen asteen kou-lutusta. Myös kansalaisopistotoiminnassa tukeudutaan yhä useammin alu-eellisiin ratkaisuihin.
Koulutuksen paikallinen arviointi sisältää ensinnäkin poliittishallinnolli-sesta näkökulmasta suoritetun arvioinnin, jonka keskeinen painopiste on koulutuksen lainsäädännön toteutumisen seuranta sekä talouden tasapai-nottaminen, priorisoinneista vastaaminen ja toiminnan voimavarojen tur-vaaminen. Siitä päävastuussa on luottamusmies- ja viranhaltijajohto. Lisäksi siihen kuuluu koulutuksen professionaalisista intresseistä tehtävä arvi-ointi, joka painottuu laadukkaaseen opettamiseen ja oppimiseen sekä oppi-laitosten johtamisen parantamiseen. Tässä arvioinnissa kouluilla, rehtoreilla, opettajilla ja oppilailla sekä koulujen sidosryhmillä on keskeinen rooli. Pai-kallisen arvioinnin tulee vastata niin politiikan, hallinnon, opetusprofession kuin kuntalaistenkin käytännöllisiin tietotarpeisiin.
4.3 Paikallisen arvioinnin toimintamalli
Kunnanvaltuusto määrittää kunnan sivistys- tai koulutusvision, toiminta-ajatuksen ja arvovalinnat ja asettaa näiden pohjalta tavoitteet. Valtuusto päättää sekä pitkän aikavälin keskeisistä tavoitteista että vuosittain talousar-vioon ja taloussuunnitelmaan sisältyvistä tavoitteista.
Kunnan sivistystoimen yleiset tavoitteet ja linjaukset, jotka lähtevät kunnan kokonaisstrategian kulloisistakin haasteista ja painotuksista, kootaan useim-missa kunnissa sivistys- tai koulutuspoliittiseen ohjelmaan, vaihtoeh-toisesti ne esitellään osana yleistä kuntastrategiaa. Jotta kunnan koulu-tuspoliittisella ohjelmalla on riittävä painoarvo, se tulee olla valtuuston hyväk-symä. Jotta myös sen toimeenpano onnistuisi, sillä tulee olla laaja hyväksyntä.
Siksi on tärkeää, että sekä luottamusmiehiä että viranhaltijoita osallistuu laa-jasti ohjelmatyöhön.
Opetukseen liittyviä tavoitteita voidaan asettaa esimerkiksi koulutuksen vai-kuttavuudelle, opetuksen voimavaroille ja kunnan opetussuunnitelmalle.
Opetuksen osa-alueiden tavoitteet voivat koskea esimerkiksi kouluverkkoa,
22
Valtuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutu-misen arviointi on kuntalaissa säädetty tarkastuslautakunnan tehtäväksi. Se on valtuuston apuelin ja sillä on riippumaton asema suhteessa muuhun hal-lintoon. Tarkastuslautakunnan arvioinnin pohjana ovat kunnanhallituksen toimintakertomus ja muu keskeinen tietoaineisto. Arviointitulokset esite-tään valtuustolle tilinpäätöksen yhteydessä arviointikertomuksessa. Siinä tar-kastuslautakunta tuo esiin käsityksensä siitä, kuinka kunnanhallitus ja kun-nan muut viranomaiset ovat onnistuneet toteuttamaan valtuuston tahdon (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001).
Kunnan hallinnossa valtuustolla, hallituksella, lautakunnalla sekä viranhal-tijaorganisaatiolla on koulutuksen järjestämisessä kullakin omat tehtävänsä ja vastuunsa. Ne määritellään kuntalaissa sekä kunnan hallinto- tai johto-säännössä ja muissa määräyksissä. Paikallisesti ratkaistaan, miten valtuus-ton tavoitteiden ja muut arvioinnit limitetään toisiinsa käytännön arvioin-titoiminnassa.
Koulutusta koskevissa erityislaeissa ei ole säädetty arvioinnin suorittamis-tavasta. Paikallisella tasolla arvioinnin menettelytavat, organisaatio ja tulos-ten julkistaminen ovat kunnan tai kuntayhtymän vastuulla. Arviointimene-telmät räätälöidään arvioinnin kulloisiinkin tavoitteisiin, kohteisiin ja osal-listujille sopiviksi.
Kunnan suunnittelu- ja arviointijärjestelmän kaikkien osien tulee ohjata toiminta keskeisissä asioissa samaan suuntaan. Kunnan strategian mukais-ten valtuustotason tavoitteiden, talousarviotavoitteiden, koulutuspoliittismukais-ten suunnitelmien, opetussuunnitelmien, koulujen työsuunnitelmien, tietostra-tegioiden ja suunnitelmien tulee siis tukea ja täydentää toisiaan. Opetustoi-messa näiden pitää lisäksi olla sopusoinnussa laissa määriteltyjen tavoittei-den ja valtakunnallisen arvioinnin kanssa. (Nikander 2002.)
Kunnan opetuksen arviointijärjestelmän tulee ennen kaikkea kyetä muutta-maan ja kehittämään toimintaa nopeasti. Sen tulee olla koko toiminnan kat-tava ohjausjärjestelmä, joka toimii yhteen sovitettuna joka tasolla. Hyvällä arviointitoiminnan organisoinnilla voidaan välttää kuntalain ja erityslain-säädännön mukaisen arviointityön päällekkäisyys tai irrallisuus sekä kahden erillisen ohjausjärjestelmän syntyminen.
LÄHTEET
Koulutuksen arvioinnin uusi suunta 2004. Arviointiohjelma 2004–2007.
Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 1. Jyväskylä.
Majoinen K. 2001. Mitä virkaa valtuustolla. Kuntalailla säädetyn valtuuston perustehtävän monitahoarviointi. Acta-väitöskirjasarja nro2.
Meklin P. 2001. Tavoitteiden saavuttamisen arviointi kuntataloudessa. Teok-sessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s. 91–116.
Nikander H. 2002. Vuorovaikutteinen arviointi kunnassa. Teoksessa Granö-Suomalainen V., & Lovio M. (toim.) Mihin me pyrimme? Miksi arvioida kun-nan koulutus- ja kirjastopalveluja? Helsinki, Suomen Kuntaliitto, s. 56–59.
Ryynänen A. 2001. Tarkastuslautakunta valtuuston apuelimenä. Valtuuston aseman vahvistamista vai kuntien valtionvalvonnan kunnallistamista. Teok-sessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s. 41–61.
Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001. Sivistystoimen arviointi on osa valtuustotason arviointia.
Suomen Kuntaliiton yleiskirje 14/80/2003. Sivistystoimen arvioinnin indi-kaattorit – keskustelualoite.
25
Kirsti Stenvall, Opetushallitus
5 SEUTUYHTEISTYÖSTÄ TYÖVÄLINE OPETUSTOIMEN ARVIOINTIIN
Seudullinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä on viime vuosina lisään-tynyt. Koulutukseen tulevien nuorisoikäluokkien pienentyminen, muutto-liike ja palvelujen laatuodotukset vaikuttavat opetuksen järjestäjien
Seudullinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä on viime vuosina lisään-tynyt. Koulutukseen tulevien nuorisoikäluokkien pienentyminen, muutto-liike ja palvelujen laatuodotukset vaikuttavat opetuksen järjestäjien