lähes 800 sivun kokonaisuudessa. Useat artikkelit ovat luonteeltaan ennemmin tapausesimerkkejä kuin yleiskatsauksia.
Näistä syistä teos soveltuu paremmin ko- keneelle asiantuntijalle tietämyksen päi- vittämiseen ja laajentamiseen kuin vasta- alkajalle nimistöntutkimuksen perustei- den opiskeluun.
Lasse Hämäläinen etunimi.j.sukunimi@helsinki.fi Jaakko Raunamaa etunimi.sukunimi@helsinki.fi Väinö Syrjälä etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Lähteet
Ainiala, Terhi – Saarelma, Minna – Sjöblom, Paula 2008: Nimistön- tutkimuksen perusteet. Tietolipas 221.
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
—— 2012: Names in focus. An introduction to Finnish onomastics. Helsinki: Suomalai- sen Kirjallisuuden Seura.
Eichler, Ernst – Hilty, Gerold – Löffler, Heinrich – Steger, Hugo
– Zgusta, Ladislav (toim.) 1995:
Namenforschung. Ein internationales Handbuch zur Onomastik. Name studies.
An international handbook of onomastics.
Les noms propres. Manuel international d’onomastique. Berlin: Walter de Gruyter.
Gąsiorowski, Piotr 2012: Against Old European. Why we need to be more spe- cific. Esitelmä tapahtumassa Etymology and the European lexicon. 14th Fachta- gung of the Indogermanische Gesell- schaft. Kööpenhaminan yliopisto, 17–22 syyskuuta 2012. https://www.academia.
edu/2009897/Against_Old_Europe- an_Why_we_need_to_be_more_specific (9.3.2017).
Ruohonen, Juha 2013: Kirkollisen kulttuu- rin alkulähteillä. Kaarinan Ravattulan varhaiskeskiaikainen kirkko ja kirkko- maa. – Historiallinen Aikakauskirja 111 s.
433–440.
Van Langendonck, Willy 2007: Theory and typology of proper names. Berlin:
Mouton de Gruyter.
Keskustelunanalyysi nyt
Melisa Stevanovic & Camilla Lindholm (toim.): Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta.
Tampere: Vastapaino 2016. 447 s.
isbn 978-951-768-567-2.
Ensimmäinen keskustelunanalyysin suo- menkielinen perusteos, Liisa Tainion (1997) toimittama Keskustelunanalyysin perusteet, julkaistiin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen keskustelunana- lyysissa on tapahtunut paljon sekä Suo- messa että maailmalla. Suomen osalta on syytä mainita erityisesti Marja-Leena Sor-
josen johtama Intersubjektiivisuus vuoro- vaikutuksessa -huippuyksikkö, joka on tehnyt Helsingistä yhden keskustelunana- lyyttisen tutkimuksen tärkeimmistä kes- kuksista. Näin ollen voi sanoa, että oli jo aikakin saada uusi suomenkielinen perus- teos. Melisa Stevanovic ja Camilla Lind- holm ovat ottaneet haasteen vastaan: hei- dän toimittamansa Keskustelunanalyysi:
Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuo- rovaikutusta ilmestyi vuoden 2016 loppu- puolella.
Stevanovic ja Lindholm ovat lähteneet rohkeasti tekemään aivan uudenlaista
teos ta. Kun Keskustelunanalyysin perus- teet rakentui puhutun vuorovaikutuksen perusrakenteiden, kuten vuorottelujäsen- nyksen, sekvenssijäsennyksen ja korjaus- jäsennyksen varaan, uudessa teoksessa nämä perusjäsennykset on pääosin esi- tetty tiiviissä muodossa tietolaatikoissa.
Teoksen painotukset ovat siis toisenlai- sia, ja tämä näkyy myös sen rakenteessa.
Siinä on johdannon lisäksi 20 lukua, jotka on jaettu kolmeen osioon: Ensimmäisessä, kymmenen lukua käsittävässä osios sa kä- sitellään vuorovaikutuksen resursseja: ke- hollista läsnäoloa (1. luku, Anssi Perä- kylä ja Stevanovic), katsetta (2. luku, Jo- hanna Ruusuvuori), ilmeitä ja eleitä (3.
luku, Peräkylä), sanoja (4. luku, Lindholm ja Stevanovic), prosodiaa (5. luku, Steva- novic), lauserakenteita (6. luku, Auli Ha- kulinen), toimintajaksojen rakenteita (7.
luku, Liisa Raevaara), tilaa ja liikettä (8.
luku, Pentti Haddington, Tiina Keisanen ja Mirka Rauniomaa), teknologisia ym- päristöjä (9. luku, Ilkka Arminen) ja so- siaalisia rakenteita (10. luku, Stevanovic).
Toisessa osios sa taas tarkastellaan vuoro- vaikutuksen haasteita ja niiden ratkaise- mista. Osiossa pureudutaan puhumisen (11. luku, Salla Kurhila ja Minna Laakso), kuulemisen (12. luku, Laakso ja Kati Pajo), ymmärtämisen (13. luku, Kurhila ja Lind- holm), sosiaalisen havaitsemisen (14. luku, Stevanovic ja Lindholm) ja luottamuksen (15. luku, Lindholm) haasteisiin. Kolmas osio keskittyy keskustelun analyysin me- netelmällisiin lähtökohtiin. 16. luvussa (Anna Vatanen) käydään läpi kanoni- nen keskustelunanalyyttinen tutkimus- prosessi. Muut menetelmäluvut paneutu- vat keskustelunanalyysin soveltamiseen ja yhdistämiseen muunlaisiin menetelmiin.
Luvuissa tarkastellaan keskustelunanalyy- sin ja etnografian suhdetta (17. luku, Lind- holm), pitkittäistutkimusta (18. luku, Liisa Voutilainen ja Marjo Savijärvi), vuorovai- kutusilmiöiden kvantifiointia (19. luku, Voutilainen) ja kokeellista vuorovaikutus- tutkimusta (20. luku, Stevanovic).
Teoksen uudenlainen ajattelutapa he- rätti minussa innostusta, ja käytin teosta tuoreeltaan vuorovaikutusta käsittelevällä kurssillani varsin laajasti. Kirja-arvioni rakentuu siten, että nostan teoksesta esiin kolme erityispiirrettä, joita itse pidin mie- lenkiintoisina, uusina ja ajatuksia herättä- vinä: ajankohtaisuuden, helppolukuisuu- den ja eri näkökulmien välisiä yhteyksiä hakevan perusvireen. Samalla esitän kui- tenkin myös joitakin kriittisiä huo mioita, jotka ovat kytköksissä kyseisiin erityis- piirteisiin. Kriittiset huomioni nousevat pääosin perinteisemmästä keskustelun- analyyttisesta ajattelusta.
Keskustelunanalyysin uudet tuulet Teos on monellakin tavalla alan kehi- tyksen aallonharjalla. Nostan tässä esiin kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin teoksessa korostetaan vuorovaikutuksen resurs- sien moninaisuutta. Keskustelunanalyy- sin alkuaikoina tutkittiin ääninauhoitet- tuja keskusteluja, ja pääpaino oli puheen analysoimisessa. Viime aikoina on kuiten- kin alettu yhä selvemmin ymmärtää, että vuorovaikutus on multimodaalista. Steva- novicin ja Lindholmin teoksesta välittyvä ajattelutapa on, että vuorovaikutus perus- tuu monenlaisiin resursseihin, joista yk- sikään ei ole lähtökohtaisesti ensi sijainen.
Puheelle ei siis anneta mitään erityisase- maa suhteessa esimerkiksi katseeseen, eleisiin, ilmeisiin tai liikkeeseen. Tämä on mielestäni tärkeä periaate. Keskustelun- analyysissa tutkitaan vuorovaikutuksen jäsentymistä, ja tutkijan on syytä olla avoin eri resursseilla tuotetun toimin- nan havainnoimiseen. On selvää, että toi- minta voidaan tuottaa esimerkiksi pelkän katseen avulla, kuten Ruusuvuori toisessa luvussa osoittaa.
Multimodaalisuuden korostaminen näkyy hienolla tavalla siinä, miten teos alkaa kehollisen läsnäolon tarkastelulla (1. luku). Siinä Peräkylä ja Stevanovic nostavat esiin Erving Goffmanin klassi-
sen kokoontumisen ja kohtaamisen väli- sen eronteon ja osoittavat, miten kohtaa- minen rakentuu kehollisen toiminnan va- raan – miten ihmiset esimerkiksi kehon asennon ja katseen suunnan avulla osoit- tavat haluavansa olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Luvussa tuodaan hyvin esille se, miten kohtaaminen on edellytys vuorovaikutuksen toteutumiselle.
Erityisen kiinnostava on myös Armi- sen kirjoittama yhdeksäs luku, jossa kä- sitellään vuorovaikutusta teknologisissa ympäristöissä. Luvussa kuvataan sitä, mi- ten erilaiset teknologiset laitteet ja järjes- telmät, kuten matkapuhelimet ja tietojär- jestelmät toimivat vuorovaikutuksen re- sursseina ja miten niiden kehitys muuttaa tapaamme olla vuorovaikutuksessa. Ar- minen käsittelee esimerkiksi matkalasku- järjestelmän käyttöä. Se on erinomainen esimerkki varsin dramaattisesta muutok- sesta, jossa ihmisten välinen vuorovaiku- tus on muuttunut käyttäjän ja järjestel- män väliseksi vuorovaikutukseksi. Tämän tyyppinen vuorovaikutustutkimus on vasta alkutekijöissään, ja Armisen artik- keli on merkittävä suunnannäyttäjä.
Teos on ajankohtainen myös toisella tavalla: Siinä korostetaan soveltavaa kes- kustelunanalyysia ja keskustelunanalyyt- tisen menetelmän yhdistämistä muihin, esimerkiksi kvantitatiivisiin menetelmiin.
Soveltavuus näkyy muun muassa teok- sen toisessa osiossa, jossa käsitellään vuo- rovaikutuksen haasteita. Osiossa sovelle- taan pääasiassa korjausjäsennystä, mutta pääpaino on siinä, miten korjausjäsennys ilmenee erilaisten erityisryhmien, kuten afaatikkojen tai huonokuuloisten vuoro- vaikutuskäytänteissä. Aivan uusinta uutta edustaa 15. luku, jossa Lindholm käsittelee muistisairaiden vuorovaikutuskäytänteitä luottamuksen näkökulmasta. Hän osoit- taa erinomaisesti, miten luottamuksen puute muuntaa vuorovaikutuksen muisti- sairaiden kanssa arkaluontoiseksi.
Teoksen rakenne, joka nostaa kes- kiöön multimodaaliset resurssit ja kes-
kustelunanalyysin soveltavan potenti- aalin, toisaalta jättää vuorovaikutuksen perus rakenteet sivummalle. Sellaiset kes- kustelunanalyysin peruskäsitteet kuin vuorottelu, vieruspari, korjaus ja prefe- renssi esitetään tietolaatikoissa eri puo- lilla kirjaa. Tällöin on vaarana, että kes- kustelunanalyysia tuntemattomalle luki- jalle saattaa jäädä epäselväksi, mikä lä- hestymistavassa on keskeisintä. Nähdäk- seni keskustelunanalyysissa pohjimmil- taan tutkitaan toimintaa sekventiaalisessa kontekstissa. Tämä perusajattelutapa on kyllä läsnä kaikissa teoksen artikkeleissa, mutta sitä ei missään vaiheessa kädestä pitäen selitetä. Toimintajaksojen raken- teetkin esitetään vain yhtenä vuorovaiku- tuksen resurssina (7. luku).
Helposti lähestyttävä teos
Teoksen takakannessa luvataan, että vuo- rovaikutusilmiöitä kuvataan ”ymmärret- tävin arkikäsittein”, ja tässä on myös on- nistuttu. Kieli on kauttaaltaan selkeää ja helppolukuista. Esimerkit ovat kiinnosta- via, ja niitä havainnollistetaan hyvin vali- tuilla kuvilla. Lukujen alkuihin on kiinni- tetty erityistä huomiota. Esimerkiksi kat- setta koskeva toinen luku alkaa arkielä- män esimerkeillä, joilla osoitetaan, että tarkkailemme kaiken aikaa toistemme katseiden suuntia. Sen jälkeen teema lii- tetään ihmisen silmän evolutiiviseen ke- hitykseen. Ilmeitä koskeva osuus kolman- nessa luvussa taas alkaa viittauksilla sekä evoluutioon, juutalais-kristilliseen aja- tukseen ”Jumalan kasvoista” että kasvojen merkitykseen lapsen kehityksessä. Luku- jen aluissa siis osoitetaan, miten käsiteltä- vät ilmiöt ovat kiinnostavia sekä arkielä- män että ihmisen evoluution ja kulttuuri- perimän näkökulmasta.
Teoksen toimittajat ovat perustaneet kirjan oheen myös blogisivuston (www.
keskustelunanalyysi.fi), jossa he käsitte- levät yleistajuisesti arkielämän ja yhteis- kunnallisen keskustelun kannalta mielen-
kiintoisia ilmiöitä vuorovaikutuksen tut- kimuksen näkökulmasta. Teos on siis joh- donmukaisesti kytketty osaksi tieteen ja ympäröivän yhteiskunnan vuoropuhelua.
Toisaalta ymmärrettävyyteen ja luet- tavuuteen panostaminen on johtanut joi- hinkin yksinkertaistuksiin, jotka saattavat häiritä ainakin kielitieteellisesti suuntau- tunutta lukijaa. Yhtenä esimerkkinä tästä on se, että kielelliset resurssit on jaettu kahtia sanoihin (4. luku) ja lauserakentei- siin (6. luku). Nämä ovat maallikolle ym- märrettäviä käsitteitä, mutta kielitieteen – ja myös vuorovaikutuksen tutkimuksen – näkökulmasta jako on yksioikoinen: ei ole mitään syytä ajatella, että nimenomaan sanat ja lauserakenteet olisivat vuorovai- kutuksen kannalta olennaisimpia kie- lellisiä yksiköitä, verrattuna esimerkiksi äänteisiin, morfeemeihin, lausekkeisiin ja lausetta pitempiin yksiköihin. Tämä nousee teoksessakin esiin, esimerkiksi kun Hakulinen kiinnittää lauserakenteita koskevassa luvussa huomiota siihen, että responsiivisten vuorojen rakenteet eivät useinkaan ole lausemaisia.
Yhteyksien hakeminen muihin lähestymistapoihin
Monissa aikaisemmissa keskustelunana- lyysin oppikirjoissa on korostettu kes- kustelunanalyysin erityisyyttä ja sen eri- laisuutta suhteessa muihin suuntauksiin (esim. Hutchby & Wooffitt 1998: 2–3; ten Have 2007: 9–11). Lindholm, Stevanovic ja Peräkylä taas linjaavat johdannossa (s. 16) teoksen agendaksi ”tasoittaa tietä moni- tieteiselle ja -menetelmäiselle tutkimus- otteelle, jota ajaisi eteenpäin kokonais- valtainen kiinnostus sosiaa liseen vuo- rovaikutukseen ja sen ilmiöihin ja jossa tieteen alojen ja tutkimusotteiden väli- sistä raja-aidoista huolehdittaisiin vähem- män”. Tämä lähestymistapa näkyy erityi- sesti teoksen kolmannessa osiossa, jossa luodaan silmäyksiä tutkimushankkeisiin, joissa keskustelunanalyysia on yhdistetty
muihin menetelmällisiin näkökulmiin.
Esimerkiksi 18. luvussa tarkastellaan kes- kustelunanalyyttisiä pitkittäistutkimuk- sia, joissa seurataan osallistujien toimin- nan muuttumista esimerkiksi oppi mis- tai terapiaprosessin kuluessa. 19. luvussa taas pohditaan keskustelunanalyysin yhdistä- mistä kvantitatiivisiin menetelmiin. Siinä esitellään muun muassa uusia tutkimuk- sia, joissa on tarkasteltu vuorovaikutustoi- mintojen suhdetta psyko fysiologisiin, mi- tattavissa oleviin tunnevasteisiin. Tällöin on hyödynnetty kokeellista asetelmaa, jossa osallistujat on kytketty psykofysiolo- gista aktivaatiota mittaavaan laitteistoon.
Toisaalta yhteyksien hakeminen mui- hin tutkimussuuntauksiin näkyy myös siinä, miten teoksessa ylipäätään puhu- taan vuorovaikutuksen suhteesta yh- täältä mielen ilmiöihin, toisaalta sosi- aalisiin rakenteisiin. Kiinnitän tässä eri- tyisesti huomiota vuorovaikutuksen ja mielen väliseen suhteeseen. Yhtäältä Va- tanen esittää 16. luvussa perinteisen kes- kustelunanalyyttisen kannan, jonka mu- kaan keskustelunanalyyttinen tutkimus ei kohdistu osallistujien sisäisiin prosessei- hin. Toisaalta kuitenkin vuorovaikutuk- sellinen ja kognitiivinen tulkinta toimin- nasta ovat kirjassa monin paikoin ongel- mattoman näköisesti rinnan. Esimerkiksi Ruusu vuori (s. 59), pohtiessaan katseen pois kääntämisen funktiota, pitää sitä sekä edellisen toiminnan vastustamisena että kognitiivisen kuormituksen helpotta- misena. Prosodialuvussa Stevanovic taas tarkastelee prosodian vuorovaikutukselli- sia tehtäviä, mutta sitten tietolaatikossa 8 (s. 119) kuitenkin todetaan, että ”prosodi- set piirteet kertovat aina jotakin puhujan tunteista”. Voi kysyä, onko keskustelun- analyyttisen ja kognitiivisen tulkinnan välinen suhde tulkittu teoksessa liiankin ongelmattomaksi.
Vuorovaikutuksen, kognition ja psyko- fysiologian näkökulmasta kvantifioin- tia koskeva 19. luku on mielenkiintoinen.
Liisa Voutilainen toteaa siinä osuvasti, että
tunnevasteiden kvantitatiivisen mittaami- sen ja keskustelunanalyyttisen konteksti- herkkyyden väliin jää aina jännite (s. 389).
Vuorovaikutustoimintojen ja fysiologi- sesti mitattavien tunteiden välillä voidaan osoittaa kiinnostavia yhteyksiä, mutta nämä yhteydet ilmenevät kvantitatiivis- ten todennäköisyyksien tasolla. Kvantita- tiivisen tutkimuksen tuloksia ei näin ollen nähdäkseni voi kovin helposti tuoda ta- kaisin vuorovaikutustoiminnan analyysiin eikä varsinkaan yhdistää suoraviivaisesti yksittäisiin tapauksiin. Pikemminkin on niin, että samalla kun keskustelunanalyyt- tinen tutkimus voi olla (ja on ollutkin) he- delmällisessä vuoropuhelussa mieltä tutki- vien tutkimussuuntausten kanssa, jännit- teisyyden säilyttäminen eri näkökulmien välillä on tuolle vuoropuhelulle eduksi.
Lopuksi
Teoksessa ei ole esipuhetta, joten siinä ei kovinkaan yksityiskohtaisesti kuvata, ke- nelle kirja on tarkoitettu. Takakansiteksti luonnehtii kohderyhmää erittäin lyhyesti:
”Se sopii opiskelijoille, opettajille ja tutki- joille, jotka käyttävät keskustelunanalyy- sia tai ovat siitä kiinnostuneita.” Luonneh- din seuraavassa lyhyesti kirjan sopivuutta eri kohderyhmille.
Keskustelunanalyysia jo hyödyntävälle tutkijalle kirja sopii erinomaisesti, erityi- sesti ajankohtaisuutensa takia. Se antaa monipuolisen kuvan siitä, millaisiin suun- tiin ala on kehittymässä. Tutkija voi näin
ollen saada teoksesta sysäyksiä uudenlai- siin avauksiin.
Teos on hyödyllinen myös muiden alo- jen tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita keskustelunanalyysista. Se antaa keskuste- lunanalyysista monipuolisen kuvan osoit- tamalla, mihin kaikkeen mielenkiintoi- seen se pystyy ja miten se voi olla vuoro- vaikutuksessa muiden alojen kanssa.
Myös opiskelijoille (ja maallikoille) teos sopii. Se on kirjoitettu kiinnostusta he- rättävästi, ja siihen on näin ollen helppo aiheesta vähemmänkin tietävän tarttua.
Sellaiselle opiskelijalle, joka haluaa oppia todella tekemään keskustelun analyyttista tutkimusta, teos vaatii tuekseen esimer- kiksi luentoja, harjoituksia tai muuta kir- jallisuutta.
Esa Lehtinen etunimi.sukunimi@uva.fi
Lähteet
Have, Paul ten 2007: Doing conversation analysis. A practical guide. 2. painos.
Lontoo: Sage.
Hutchby, Ian – Wooffitt, Robin 1998: Conversation analysis. Principles, practices and applications. Cambridge:
Polity Press.
Tainio, Liisa (toim.) 1997: Keskuste- lunanalyysin perusteet. Vastapaino:
Tampere.
