KHODA NEGAHDAR, HYVÄSTI
Yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden psyykkinen hyvinvointi asumisyksiköissä
Vappu Palmu
Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö
Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2018
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos
Sosiaalityö
PALMU, VAPPU: KHODA NEGAHDAR, HYVÄSTI Yksintulleiden alaikäisten turvapai- kanhakijoiden psyykkinen hyvinvointi asumisyksiköissä
Pro gradu -tutkielma, 62 sivua, 2 liitettä
Ohjaaja: VTT, dos., yliopistonlehtori Aini Pehkonen Huhtikuu 2018
__________________________________________________________________________
Avainsanat: yksintulleet pakolaislapset, turvapaikanhakijat, pakolaiset, mielenterveys, henki- nen hyvinvointi (YSA)
Tutkimuksen lähtökohtana oli yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrän monin- kertaistuminen vuoden 2015 aikana kaikkialla Euroopassa mukaan lukien Suomi. Tutkimuksen aiheena oli yksintulleiden psyykkinen hyvinvointi ja sen ilmeneminen yksintulleiden asumis- yksiköissä. Tutkimuksen tutkimuskysymyksiä olivat ”Millaisena yksintulleiden psyykkinen hyvinvointi näyttäytyy alaikäisyksiköissä” ja ”Millaisilla asioilla yksintulleiden psyykkistä hy- vinvointia voidaan tukea”. Tutkimuksen teoreettisena taustana olivat eurooppalaiset tutkimuk- set yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä laadullisella kyselyllä ja kyselyyn vastasivat yksin- tulleiden asumisyksiköiden työntekijät kolmesta kaupungista. Aineistona oli kymmenen työn- tekijän vastausta. Aineisto analysoitiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta teorialähtöi- sellä sisällönanalyysilla ja toisen tutkimuskysymyksen osalta aineistolähtöisellä sisällönana- lyysilla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että traumaattisista elämänkokemuksista huolimatta yksintul- leilla on tarve normalisoida oma elämänsä. Suurin päivittäistä stressiä ja huolta aiheuttava asia on oleskelulupaprosessi, johon liittyvät erilaiset tilanteet ja vaiheet vaikuttavat yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin ja olemisen tapaan asumisyksiköissä. Aika haastaa yksintulleiden psyykkistä hyvinvointia erityisesti pitkään jatkuvan odottamisen näkökulmasta. Kaikista psyykkistä hyvinvointia uhkaavista tekijöistä huolimatta yksintulleet näyttäytyivät vahvoina nuorina, joilla on halu selviytyä ja elää normaalia elämää. Tulosten mukaan yksintulleiden psyykkistä hyvinvointia voidaan tukea hyvällä arkielämällä, johon kuuluvat sosiaaliset suhteet ja yhteinen tekeminen. Myös työyhteisön ammatillisuudella ja työilmapiirillä voidaan tukea yksintulleiden psyykkistä hyvinvointia. Asumisyksikön ulkopuolisista palveluista tärkeimpänä näyttäytyi tulkkipalvelut. Yksintulleiden saamien mielenterveys- tai muiden sosiaali- ja ter- veyspalveluiden saamisen merkitys ei korostunut tutkimuksessa.
Tutkimuksen tulosten perusteella on tärkeää tukea asumisyksiköiden vahvaa ammatillista osaa- mista. Sosiaalityön kannalta on tärkeää panostaa työhön arjen perustasolla, jolla voidaan vä- hentää muiden palveluiden mahdollista tarvetta. Yksintulleiden mahdollisuudet päästä mielen- terveyspalveluiden piiriin vaihtelivat kaupunkikohtaisesti. Tämän johdosta palveluiden saata- vuutta tulisi tulevaisuudessa selvittää eri kaupungeissa. Hoidon saaminen tarpeen vaatiessa on yhteiskunnallisesti merkityksellistä epäsosiaalisen käyttäytymisen ja radikalisoitumisen ehkäi- semiseksi. Oleskelulupaprosessit ovat tämänkin tutkimuksen mukaan pitkiä ja tulevaisuudessa tarvitaan vahvaa vaikuttamistyötä oleskelulupaprosessien nopeuttamiseksi erityisesti silloin, kun kyseessä on yksintullut alaikäinen. Lisää tutkimusta tarvitaan yksintulleiden omista koke- muksista, jonka avulla voidaan kehittää palveluita yhä paremmin heidän tarpeitaan vastaaviksi.
University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences
Social work
PALMU, VAPPU: KHODA NEGAHDAR, FAREWELL The Psychological Wellbeing of the Unaccompanied Asylum-seeking Children within the Housing Services
Master's thesis, 62 pages, 2 appendixes
Advisor: Dos., Doc. Soc. Sc., Senior lecturer Aini Pehkonen April 2018
__________________________________________________________________________
Keywords: unaccompanied refugee minor (URM), unaccompanied asylum-seeking children (UASC), asylum-seekers, refugees, psychological wellbeing, mental health
The basis of this study was the rapid multiplication of the unaccompanied asylum-seeking chil- dren (UASC) during the year 2015 everywhere in Europe including Finland. The theme of this study was the psychological wellbeing of the UASC within the housing services. The research questions were “How does the psychological wellbeing of the UASC look like within the hous- ing services” and “What are the ways one can support the psychological wellbeing of the UASC”. The theoretical background of this study was the European studies focusing on the factors which influence the psychological wellbeing of the UASC or the unaccompanied refu- gee minors (URM).
The data of this study was collected using an electronic qualitative survey from the workers of the housing services of UASC in three town in Finland. The collected data consists of the ten answers received from the workers of the housing services. The first research question was analyzed by the theory based content analysis and the other by the data based content analysis.
The results of the study showed that the UASC have a need to normalize their life despite the traumatic life experiences. The biggest daily stressor was the process of the residence permit.
The process itself and the factors around it have an influence on the psychological wellbeing and the behavior of daily habits seen within housing services. From the perspective of waiting the running of time challenges the psychological wellbeing of the UASC. Despite all the risk factors in psychological wellbeing, the UASC seem to be strong young people who want to survive and live a normal life. According to the results one can support the psychological well- being of the UASC by supporting their basic daily routines, which consist of assisting in social relationships and in doing things together. The work community can also support the psycho- logical wellbeing by strengthening the expertise of the employees and by improving the work- ing atmosphere. The most important service outside the housing services was the interpretation services. The importance of mental health services or other health- and social services was not emphasized within this study.
The results of this study indicate that it is very important to support the strong professional expertise within the housing services. From the perspective of social work, it is important to invest in the work done in the cardinal level of daily life. By doing so one can diminish the need of other social services. The chance to get into services of mental health by the UASC vary between towns. Due to the varying the possibilities to get services in different towns should be further examined. To prevent anti-social behavior and radicalism, the possibility to get service when in need is significant for the society. According to this study the processes of getting residence permits are very long. There is a need of powerful influencing to the length of the residence permit process especially in case of the UASC. We also need more studies from the perspective of the UASC so we can develop the services to better meet their needs.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
2 YKSINTULLEET ALAIKÄISET TURVAPAIKANHAKIJAT ... 4
2.1 Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Euroopassa ja Suomessa ... 4
2.2 Syitä kotimaasta lähtemiseen ... 7
2.3 Yksintulleisiin alaikäisiin kohdistuva lainsäädäntö Suomessa ... 8
2.4 Asuminen vastaanottavassa maassa ... 10
2.5 Ulkomaalaisista käytettäviä käsitteitä ... 11
3 YKSINTULLEIDEN ALAIKÄISTEN PSYYKKISEEN HYVINVOINTIIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT ... 13
3.1 Yksintulleiden alaikäisten psyykkistä hyvinvointia koskeva tutkimus ... 13
3.2 Traumaattiset kokemukset... 15
3.3 Päivittäinen stressi ... 17
3.4 Aika... 19
3.5 Psyykkinen hyvinvointi ... 21
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 24
4.1 Tieteenfilosofinen orientaatio ... 24
4.2 Tutkimustehtävä ja tutkimusmenetelmä... 25
4.3 Aineisto ... 26
4.4 Aineiston analyysi ... 26
4.5 Eettiset kysymykset ... 29
5 ASUMISYKSIKKÖ YKSINTULLEIDEN ALAIKÄISTEN PSYYKKISEN HYVINVOINNIN NÄYTTÄMÖNÄ ... 32
5.1 Oman elämän normalisointi ... 32
5.2 Oleskelulupaprosessi... 34
5.3 Odottaminen ... 36
5.4 Vahvat ja tavalliset nuoret ... 37
6 YKSINTULLEIDEN ALAIKÄISTEN PSYYKKISEN HYVINVOINNIN TUKEMISEN MAHDOLLISUUDET ... 40
6.1 Arkielämä psyykkisen hyvinvoinnin perustana ... 40
6.2 Sosiaaliset suhteet ja yhteinen tekeminen ... 42
6.3 Työyhteisön ammatillisuus ja työilmapiiri ... 44
6.4 Asumisyksikön ulkopuoliset palvelut ... 46
7 YHTEENVETO SAADUISTA TUTKIMUSTULOKSISTA ... 48
7.1 Yhteenveto psyykkisen hyvinvoinnin näyttäytymisestä asumisyksiköissä ... 48
7.2 Yhteenveto psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta ... 52
7.3 Pohdinta ... 54
LÄHTEET ... 58 KUVIOT
KUVIO 1. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat EU:n jäsenmaissa vuosina 2008-2016. ... 5 KUVIO 2. Yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. ... 15 TAULUKOT
TAULUKKO 1. Analyysirunko, tutkimuskysymys 1. ... 28 TAULUKKO 2. Analyysirunko, tutkimuskysymys 2. ... 29 LIITTEET
Liite 1. Kyselylomake. ... 61 Liite 2. Saatekirje.... 62
1 JOHDANTO
”Totuus on, niin, totuus on se, ettei mieleeni olisi voinut edes juolahtaa, että hän lähtisi ihan oikeasti. Kukapa sellaista osaisi kuvitella kymmenvuotiaana, kun vaipuu uneen tuiki tavallisena iltana, ihan samanlaisena kuin kaikki muutkin illat, ei sen pimeämpänä, ei sen tähtikirkkaampana, hiljaisempana tai pahanhajuisempana kuin muut illat, samalla kun korviin kantautuu muezzinien laulu, kaikkialla samanlainen, kun he laulavat rukouskut- sua minareettien huipulta. Ei sellaista mitenkään osaa kuvitella kymmenvuotiaana – ja sanon ”kymmenvuotias” summamutikassa, sillä en tiedä varmasti omaa syntymäpäi- vääni, Ghaznin provinssissa ei näet pidetä väestörekisteriä tai vastaavaa – sanoin siis, ettei kymmenvuotiaana sellaista osaa kuvitella, ei, vaikka äiti sulkikin pääni käsiensä vä- liin ja puristi sitä rintaansa vasten hyvin pitkään, tavallista pidempään, ennen kuin vai- vuin uneen ja sanoi: On olemassa kolme käskyä, joita vastaan sinun ei pidä milloinkaan elämässäsi rikkoa, Enaiat jan, ei mistään hinnasta… No niin. Vaikka äitisi tällaista pu- huukin ja kohottaa sitten katseensa ikkunan suuntaan ja rupeaa puhumaan unelmista samalla, kun koko ajan kutittelee kaulaasi, unelmista, jotka ovat kuin kuu, jonka valossa pystyy iltasella syömään, sekä toiveista – kuinka niiden kohteen pitäisi aina häämöttää näköpiirissä samaan tapaan kuin porkkanan aasin edessä, ja kuinka juuri ponnistelut toiveiden toteuttamiseksi antavat voimaa nousta ylös päivä toisensa jälkeen, ja kuinka elämä on aina elämisen arvoista, jos toivetta, olipa se millainen hyvänsä, kannattelee korkealla, vaaksan mitan päässä otsasta – no, vaikka äitisi saatelleessaan sinua uneen puhuukin kaikkea tällaista matalalla, omituisella äänellä ja lämmittää käsiäsi kuin hiillos ja täyttää hiljaisuuden sanoilla, äiti, joka on aina niin hillittynä ja samalla valppaana seurannut elämää, edes sillä hetkellä et älyä epäillä, että hän lausuu sinulle parhaillaan:
Khoda negahdar, hyvästi.” (Geda 2012, 11-12.)1
Eurooppa joutui suuren pakolaiskriisin valtaan vuonna 2015. Sen seurauksena kukaan ei voi ohittaa pakolaiskysymystä, koska se koskettaa lähes jokaista maata Euroopassa, useita kaupunkeja Suomessa ja monia lähiöitä ja oman kodin naapurustoja eri kaupungeissa.
Vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa kasvoi rajusti. Vuoden ai- kana Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa, kun vuosittainen tulijoiden määrä oli aiempina vuosina ollut 3 000 - 4000 (Maahanmuuttoviraston tilastot 1; Maahanmuutto- viraston Turvapaikkayksikön Tilastokatsaus 2013/2).
1 Lukujen yhteydessä on käytetty tekstilainauksia romaanista Krokotiilimeri. Afgaanipoika Enaiatollah Akbarin tositarina. Romaani kertoo Enaiatollahin usean vuoden pituisesta pakomat- kasta yksin Afganistanista Pakistanin, Iranin, Turkin ja Kreikan kautta Italiaan, jossa hänelle myönnettiin lopulta oleskelulupa.
Pääosa Suomeen tulevista turvapaikanhakijalapsista saapuu yhdessä vanhemman, van- hempiensa tai muun aikuisen sukulaisen kanssa. Turvapaikanhakijoiden joukkoon mah- tuu kuitenkin ryhmä alaikäisiä, jotka tulevat yksin. Myös yksintulleiden alaikäisten määrä moninkertaistui vuonna 2015 verrattuna aiempiin vuosiin, sillä heitä tuli vuoden aikana yli 3 000 (Maahanmuuttoviraston tilastot 2). Esimerkiksi vuosien 2011 - 2013 välillä yk- sintulleita saapui Suomeen 150 - 170 henkilöä vuodessa (Maahanmuuttoviraston Turva- paikkayksikön Tilastokatsaus 2013/2). Huomionarvoista on se, että yksintulleiden määrä vuonna 2015 oli yhtä suuri kuin aiempina vuosina vuoden aikana tulleiden turvapaikan- hakijoiden kokonaismäärä. Vuoden 2016 aikana yksintulleiden määrä alkoi laskea lähem- mäs tavanomaisia määriä. Vuoden lopussa yksintulleita oli 401, mikä on kuitenkin edel- leen yli kaksinkertainen määrä verrattuna aiempien vuosien yksintulleiden määriin (Maa- hanmuuttoviraston tilastot 3).
Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat olleet Suomessa mediasta sivuun jäänyt ja vaiettu joukko lapsia. Yksintulleita leimaavana käsitteenä on esillä ollut termi ankkuri- lapsi, jolla on viitattu siihen, että perheet pyrkivät pääsemään kohdemaahan lastensa kautta. Tosiasiassa perheenyhdistäminen on kaikkein vaikeinta juuri yksintulleille ala- ikäisille. Perheenyhdistämistä selvittäneen Kuusisto-Arposen mukaan (2016, 90-106) esi- merkiksi vuonna 2013 vain yksi yksintulleen huoltaja pääsi Suomeen, kun hakijoita oli yhteensä yli 150. Osa yksintulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista jää Suomeen, osa palautetaan takaisin kotimaahan. Yksintulleiden kannalta keskeistä on se, kuinka he voi- vat psyykkisesti ja kuinka he sopeutuvat Suomeen hakiessaan turvapaikkaa ja odottaes- saan oleskelulupaprosessin valmistumista. Suomeen sopeutumisessa keskeistä on toipu- minen sodan, vainon ja muiden vaikeiden kokemusten tuomista taakoista. Psyykkinen hyvinvointi ja sen tavoittelu on tärkeää uuden oppimisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymi- sessä jo pitkän oleskelulupaprosessin aikana.
Sosiaalityön tehtävänä on estää syrjäytymistä ja tukea hyvinvointia. Yksintulleiden ala- ikäisten kohdalla kyse on pakolaisuudesta ilman perheen tukea. Sosiaalityön kannalta on tärkeää pohtia keinoja tukea yksintulleiden psyykkistä hyvinvointia, jotta asettautuminen Suomeen sujuisi mahdollisimman hyvin. Aiheen tutkimista tarvitaan, koska syrjäytyvillä alaikäisillä turvapaikanhakijoilla tai jo oleskeluluvan saaneilla voi olla vaarana ajautua rikolliseen toimintaan tai radikalisoitua.
Oma kiinnostukseni tutkielman aihetta kohtaan nousee monista eri tekijöistä. Aiemman koulutukseni ja työkokemukseni kautta olen tutustunut evankelisluterilaisen kirkon teke- mään kehitysyhteistyöhön ja työhön ihmisoikeuksien parantamiseksi erityisesti kehitty- vissä maissa. Työskennellessäni lastentarhanopettajana tutustuin pakolaisina Suomeen tulleisiin lapsiin ja sain olla osallisena heidän kotouttamisessaan ja nähdä heihin liittyviä ennakkoluuloja ja asenteita. Lapset, nuoret ja perheet ovat liittyneet kaikkeen tekemääni työhön tavalla tai toisella ja tästä lähtökohdasta käsin kumpuaa kiinnostukseni heitä kos- keviin asioihin. Yksintulleet alaikäiset ovat monella tavalla haastavassa tilanteessa: kas- vavassa iässä olevia ja vailla perheen tarjoamaa suojaa ja turvaa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhaki- joiden psyykkistä hyvinvointia Suomessa. Tutkimus on jatkoa tekemälleni kandidaatin tutkielmalle, jossa tutkin eurooppalaisten tutkimusten avulla yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään yksintulleiden ala- ikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksiköiden työntekijöiden kokemuksia yksintullei- den psyykkisestä hyvinvoinnista ja sen ilmenemisestä arkielämässä. Työntekijöiden ko- kemuksia verrataan eurooppalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan yksintulleilla alaikäi- sillä on monia psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia tai riski tulla osallisiksi niistä.
Eurooppalaisten tutkimusten mukaan psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavat kolme kes- keisintä tekijää ovat traumaattiset kokemukset, päivittäinen stressi sekä ajan vaikutus.
Tutkimuksen tutkimuskysymyksiä ovat ”Millaisena yksintulleiden psyykkinen hyvin- vointi näyttäytyy alaikäisyksiköissä” ja ”Millaisilla asioilla yksintulleiden psyykkistä hy- vinvointia voidaan tukea”. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä laadullisella ky- selyllä, johon ovat vastanneet Suomen suurimpien kaupunkien yksintulleiden asumisyk- siköiden työntekijät. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla ja tulokset on esitelty siinä muodostuneiden alaluokkien kautta.
2 YKSINTULLEET ALAIKÄISET TURVAPAIKANHAKIJAT
”Pakottaakseen isän he uhkailivat: Jollet sinä lähde Iraniin hakemaan meille kauppata- varaa, me surmaamme sinun perheesi. Ja jos sinä pakenet lasti mukanasi, me sur- maamme perheesi. Ja jos sinun palattuasi tavaraa puuttuu tai se on pilalla, me sur- maamme perheesi. Ja jos annat huiputtaa itseäsi, me surmaamme perheesi. Toisin sa- noen, menipä mikä tahansa pieleen, me surmaamme perheesi. Eikä se ole kovin mukava tapa hoidella bisneksiä, sanon minä.” (Geda 2012, 24.)
2.1 Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Euroopassa ja Suomessa
Suurimpia yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottajamaita Euroo- passa ovat olleet koko 2010-luvun ajan Ruotsi ja Saksa. Heidän vastaanottamansa yksin- tulleiden määrät olivat esimerkiksi vuonna 2013 3 850 Ruotsissa ja 2 485 Saksassa. Sa- mana vuonna Iso-Britannia otti vastaan noin 1 270 yksintullutta turvapaikanhakijaa, Itä- valta noin 940, Norja 670 ja Belgia noin 420. Vuonna 2015 yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrät olivat korkeat ollen Ruotsissa yli 35 000 ja Saksassa tilas- tosta riippuen 14 000 ja 23 000 välillä. (Eurostat; Eurostat pressrelease 2016.) Kansain- välisesti tarkastellen yksintulleiden alaikäisten turvapaikkahakemusten määrä Euroo- passa kasvoi räjähdysmäisesti vuosien 2014 ja 2015 aikana, joiden jälkeen yksintulleiden määrät ovat lähteneet laskemaan (Kuvio 1). Vuoteen 2013 saakka hakemusten määrä py- syi melko samana ollen EU-maissa 10 000-12 500. Vuonna 2013 turvapaikkahakemuksia vastaanotettiin pelkästään EU-maissa yhteensä 12 725, vuonna 2014 jo 23 150 ja vuonna 2015 yli 90 000. Tilastoissa EU-maihin tulleiden määristä on jonkin verran vaihtelua, mutta lukumäärät kertovat kuitenkin yksintulleiden määrän valtavasta kasvusta. Lisäksi yksintulleiden hakemuksia vastaanotettiin EU:n ulkopuolisissa Euroopan valtioissa, joten heidän kokonaismääränsä on tätäkin suurempi. (Eurostat pressrelease 2016; Eurostat newsrelease 2017).
KUVIO 1. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat EU:n jäsenmaissa vuosina 2008- 2016. Lähde: Eurostat newsrelease 2017.
Vuonna 2015 91% Eurooppaan yksintulleista oli poikia. Heistä 16-17 -vuotiaita oli 57%, 14-15 -vuotiaita 29% ja alle 14 -vuotiaita 13%. Yli puolet yksintulleista tulivat Afganis- tanista, heidän määränsä kaikista vuoden aikana saapuneista oli 51%. Toiseksi eniten yk- sintulleita tuli Syyriasta, heitä oli 16% yksintulleista. (Eurostat; Eurostat pressrelease 2016; Eurostat newsrelease 2017.) Vuoden 2016 aikana yksintulleiden alaikäisten turva- paikkahakemuksia rekisteröitiin EU maissa 63 300. Hakemusten määrän laskusta huoli- matta yksintulleiden kokonaismäärä oli lähes viisinkertainen verrattuna hakemusten mää- riin vuosien 2008-2013 välillä. Edelleen hakijoiden enemmistö oli poikia 89% ja 68% oli iältään 16-17 –vuotiaita. 14-15 –vuotiaita oli 21% ja alle 14-vuotiaita 10%. Ikäjakaumal- taan yksintulleet noudattelivat edellisen vuoden jakaumaa, joskin nuorimpien yksintullei- den määrät olivat hivenen vähäisempiä. Vuoden 2016 aikana yksintulleista 38% tuli Af- ganistanista ja 19% Syyriasta. (Eurostat newsrelease 2017, 1.) Vuoden 2017 tilastot yk- sintulleiden osalta eivät ole valmistuneet tätä kirjoitettaessa.
Suomesta turvapaikkaa hakeneiden yksintulleiden alaikäisten määrät ovat olleet pieniä vuotta 2015 lukuun ottamatta. Maahanmuuttoviraston Turvapaikkayksikön Tilastokat- sauksen 2013/2 mukaan vuosien 2010 - 2013 välillä yksintulleiden alaikäisten määrä on
pysynyt tasaisena ollen 150 - 167 henkilöä vuodessa. Myönteisen oleskeluluvan on saanut 98 - 115 yksintullutta alaikäistä vuosittain vuosien 2011 – 2013 aikana. Samalla aikavä- lillä yksintulleita lapsia on tullut eniten Afganistanista, Irakista, Somaliasta ja Marokosta ja heistä poikia on ollut noin 80 %. Vuonna 2014 yksintulleita oli 196 ja heitä tuli edelleen eniten Somaliasta ja Afganistanista sekä Marokosta, Irakista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. (Maahanmuuttoviraston tilastot 4.) Vuoden 2014 aikana myönteisen turva- paikkapäätöksen eri perustein sai yhteensä 68 yksintullutta. Tilastoista ei voida päätellä kuitenkaan sitä, minkä vuoden aikana päätöksen saaneet ovat saapuneet Suomeen. (Maa- hanmuuttoviraston tilastot 5).
Suomeen on saapunut vuosittain noin 3000 turvapaikanhakijaa mutta vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijoiden kokonaismäärä Suomessa kasvoi merkittävästi ollen yhteensä 32 476 turvapaikanhakijaa (Maahanmuuttoviraston tilastot 1). Myös yksintulleita alaikäi- siä turvapaikanhakijoita saapui moninkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Vuo- den 2015 aikana heitä tuli maahan yhteensä 3 024. Poikkeuksellista aiempiin vuosiin näh- den oli se, että yksintulleiden määrät Afganistanista, Irakista ja Somaliasta kasvoivat rä- jähdysmäisesti. Muista maista tulleisiin verrattuna poikkeuksellista oli myös se, että näistä maista yksintulleita tuli Suomeen kuukausittain ja yksintulleista yhteensä 2 803 henkilöä tuli näistä kolmesta maasta. (Maahanmuuttoviraston tilastot 2.) Vuoden 2016 aikana yksintulleiden maahantulovirta alkoi tyyntyä. Yksintulleita tuli vuoden aikana yh- teensä 401, mikä oli jo lähempänä tavanomaista määrää, vaikkakin edelleen yli kaksin- kertainen määrä verrattuna vuotta 2015 edeltäneisiin määriin. Edellisistä vuosista poike- ten syyrialaisten yksintulleiden määrä kasvoi voimakkaasti ja heitä oli yksintulleista 97 henkilöä. Afganistan pysytteli edelleen kärkimaana ja sieltä tulijoita oli 109, Irakista 65 ja Somaliasta 41. (Maahanmuuttoviraston tilastot 3.) Vuoden 2015 aikana myönteisiä tur- vapaikkapäätöksiä annettiin 112 ja vuoden 2016 aikana 1 570. (Maahanmuuttoviraston tilastot 6; Maahanmuuttoviraston tilastot 7.) Vuonna 2017 yksintulleiden turvapaikkaha- kemuksia otettiin vastaan 142 kappaletta, mikä tarkoittaa hakemusten määrän palautu- mista Suomen tavanomaiselle tasolle (Maahanmuuttoviraston tilastot 8).
2.2 Syitä kotimaasta lähtemiseen
Lapset lähtevät pois kotimaastaan levottomien olosuhteiden ja huonon turvallisuustilan- teen vuoksi. Yksintulleiden lähtömaissa on tyypillisesti poliittisia ristiriitoja sekä aseelli- sia tai sotilaallisia konflikteja. Näistä syistä johtuen heillä voi olla vainotuksi joutumisen pelkoa esimerkiksi uskonnon tai perheenjäsenten poliittisen suuntauksen takia. Taustalla voi olla myös kunniaväkivallan uhkaa. (Suokonautio & Rantala 2014, 9.) Osa pakoon lähteneistä on voinut joutua raiskauksen, pakkotyön tai ihmiskaupan uhriksi. Osa taas on paennut sotilaallisten tai puolisotilaallisten järjestöjen pakkovärväystä. Myös kansanmur- hat, klaanisodat, pakolaisleirien kärsimys, köyhyys sekä perheen hajoaminen tai vanhem- pien kuolema voivat olla turvaan lähettämisen syynä (Bronstein, Montgomery & Ott 2013, 285; Ayotte 2000, 24-62). Kaikille pakoon lähteneille yhteistä on suojan etsiminen oman kotimaan ulkopuolelta. Joillakin toiveena on perheenyhdistäminen tai liittyminen oman kansan tai suvun yhteisöön, joka elää pakolaisuuden takia hajaannuksessa. Joillakin myös terveyteen ja sen hoitamiseen liittyvä tilanne on saattanut ajaa pakolaisuuteen.
(Vervliet, Lammertyn, Broekaert & Derluyn 2014 B, 337; Sourander 2007, 482.)
Eri maista yksintulleiden lähtösyihin liittyy yleensä traumaattisia kokemuksia, eikä läh- tösyissä ole selkeitä eroja eri maista tulevien välillä. On kuitenkin huomattu, että Afga- nistanista, josta on tullut viime vuosikymmeninä eniten turvapaikanhakijoita Euroop- paan, monet lapset ovat kokeneet aseellisia konflikteja, joukkomurhia, kidutusta sekä lä- heisten ja kodin menetyksiä. He ovat voineet kokea myös monenlaista väkivaltaa, joka on kohdistunut joko heihin tai heidän perheenjäseniinsä. (Bronstein ym.2013, 286.) Afri- kasta on lähdetty pakoon lukuisista eri maista, joista lähteneiden lähtösyyt vaihtelevat.
Esimerkiksi somalialaiset ovat lähteneet pakoon pääasiassa sotatilanteen takia, kun taas muista Afrikan maista on lähdetty pakoon taloudellisten, poliittisten ja uskonnollisten syiden takia. (Völkl-Kernstock, Karnik, Mitterer-Asadi, Granditsch, Steiner, Friedrich &
Huemer 2014, 7-9.)
2.3 Yksintulleisiin alaikäisiin kohdistuva lainsäädäntö Suomessa
Turvapaikanhakijoiden vastaanottamista ohjataan Suomessa useilla lailla. Ulkomaalais- lain (301/2004) tarkoituksena on ”edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suo- jelun antamista” (1§). Lakia sovelletaan myös ulkomaalaisen maassa oleskeluun ja työn- tekoon liittyvissä asioissa (2§). Ulkomaalaislain rinnalla turvapaikanhakijan saapuessa Suomeen hänen tilannettaan ohjaa Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (746/2011). Oleskeluluvan saa- misen jälkeen pakolaiseen sovelletaan myös Lakia kotoutumisen edistämisestä (1386/2010). Lastensuojelulakia (417/2007) voidaan soveltaa pohdittaessa lapsen etua sekä yksintulleen lapsen majoitusjärjestelyjä.
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistami- sesta ja auttamisesta turvaa suojelua hakevan toimeentuloa ja huolenpitoa sekä ihmiskau- pan uhrin tunnistamista ja auttamista (1§). Kun lakia sovelletaan alaikäiseen, on otettava huomioon lapsen etu ja hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyvät seikat. Sama koros- tus on kirjoitettu myös ulkomaalaislakiin. Lasta koskevat asiat tulee käsitellä kiireellisesti kummankin lain perusteella. (746/2011 5§; 301/2004 6§.) Päätöksiä tehtäessä yli 12-vuo- tiasta lasta on kuultava ja hänen mielipiteensä tulee huomioida (301/2004 6§). Myös nuo- rempaa lasta voidaan kuulla tilanteen niin vaatiessa. Lapsen oikeuksien komitea (CRC) on tulkinnut lapsen etua niin, että valtioiden tulee huomioida lapsen etu turvapaikkapro- sessin kaikissa vaiheissa. Komitean mukaan lapsen etu tulee dokumentoida lapsen asia- kirjoihin ja se edellyttää laajaa perehtyneisyyttä lapsen elämään ja kulttuuriin. Syrjimät- tömyyden periaatteen tulee koskea myös yksintulleita alaikäisiä, eikä maahantulo saa lei- mata yksintulleita. Yksintulleiden alaikäisten asioita käsiteltäessä tulisi myös huomioida suhteellisuusperiaate ja harkita asioiden ratkaisutapoja yksilöllisesti eikä tehdä päätöksiä ryhmäkohtaisesti kaikille yksintulleille. Myös CRC korostaa lapsen oikeutta ilmaista mie- lipiteensä itseään koskevissa asioissa. (Parsons 2010, 21-23.)
Yksintullut alaikäinen majoitetaan yleensä ryhmäkotiin ja oleskeluluvan saanut perhe- ryhmäkotiin (746/2011 17§). Sosiaalihuollon ammattihenkilö selvittää turvapaikanhaki- jan tarvitsemia tukitoimia, joilla edistetään turvallisuutta ja jotka ylläpitävät suoriutumista (25§). Yksintulleelle lapselle voidaan määrätä edustaja joka käyttää lapselle kuuluvaa pu-
hevaltaa ottaen huomioon lapsen mielipiteen (746/2011 39§, 41§ ja 1386/2010 6§). Ryh- mäkoti, johon lapsi asettuu asumaan, huolehtii edustajan hakemisesta. Päätöksen edusta- jan valinnasta tekee käräjäoikeus. Maahanmuuttovirasto suosittelee, että edustaja ja lapsi tapaisivat toisensa ennen kuin edustajahakemus laitetaan vireille. Lapsen täytettyä 15 vuotta hän saa rinnakkaisen puhevallan edustajan kanssa ja voi itse allekirjoittaa esimer- kiksi rahahakemuksensa. Edustajan tehtävänä on huolehtia, että lapsi saa hänelle lain mu- kaan kuuluvat oikeudet ja palvelut. (Suokonautio ym. 2014, 31-32.) Ulkomaalaislain pe- rusteella alaikäiselle voidaan tehdä oikeuslääketieteellinen tutkimus iän selvittämiseksi (6a§), mikäli lapsen iästä ja alaikäisyydestä on epäselvyyttä. Ikä pyritään selvittämään osana henkilöllisyyden selvitystä ja se tehdään eri asiakirjojen ja henkilökohtaisen kuu- lemisen avulla. Oikeuslääketieteelliseen ikäarvioon päädytään, mikäli on syytä epäillä lapsen esittämän iän todenmukaisuutta. Ikäarvion tekemiseen tarvitaan sekä alaikäisen että hänen huoltajansa tai edustajansa kirjallinen suostumus. (Maahanmuuttovirasto 1.)
Kotouttamislain tarkoituksena on tukea ja edistää maahanmuuttajan kotoutumista, edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa vuorovaikutusta eri väestöryhmien kesken (1§). Lakia sovelletaan oleskeluluvan saaneeseen maahanmuuttajaan. Kun lakia sovelle- taan lapseen, tulee huomiota kiinnittää lapsen edun arvioimiseen sekä lapsen kuulemiseen häntä koskevassa asiassa (4§). Laki velvoittaa kotoutumissuunnitelman laatimiseen ja se voidaan laatia myös alaikäiselle, mikäli sille on tarvetta. Ilman huoltajaa saapuneelle ala- ikäiselle laaditaan aina kotoutumissuunnitelma (15§). Yksintulleelle alaikäiselle voidaan kotoutumisen edistämiseksi järjestää lastensuojelun jälkihuollon palveluja (26§). Ilman huoltajaa saapuneen lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestetään perheryhmäkodissa tai muussa perhesijoituksessa ja nuori voi olla tukitoimenpiteiden piirissä 21 vuotiaaksi saakka tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa (27§). Kotouttamislain toteutumisesta Suomessa vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Kotoutumista edistäviä palveluita tarjotaan erityisesti maahantulon alkuvaiheessa ja niiden tavoitteena on tukea maahanmuuttajien tasavertaista asemaa yhteiskunnassa. Kotouttamispalvelut suunnitellaan yksilöllisten tar- peiden mukaan. (Työ- ja elinkeinoministeriö 1.)
2.4 Asuminen vastaanottavassa maassa
Euroopan maissa on luotu erilaisia rakenteita yksintulleiden turvapaikanhakijoiden ja pa- kolaisten vastaanottamiseen ja asumiseen liittyen. Useissa maissa kaikki yksintulleet ote- taan ensin vastaan vastaanottokeskuksissa, joista heidät myöhemmin ohjataan heille suunnattuihin asumispalveluihin. Asuminen voidaan järjestää esimerkiksi itsenäisissä asunnoissa, aikuisille tarkoitetuissa pakolaisten vastaanottokeskuksissa tai yksintulleille alaikäisille suunnatuissa keskuksissa. (Vervliet, Demott, Jakobsen, Broekaert, Heir &
Derluyn 2014 A, 33.) Iso-Britanniassa nuorimmat yksintulleet sijoitetaan usein sijais- huoltoon ja yli 16-vuotiaat puoli-itsenäiseen asumiseen (Bronstein, Montgomery & Ott 2013, 286). Myös Norjassa yksintulleet kuuluvat lastensuojelun piiriin. Heidät sijoitetaan pieniin yksiköihin odottamaan oleskelulupapäätöstä, josta riippuu heidän myöhemmät asumisjärjestelynsä. (Jensen, Fjermestad, Granly & Wilhelmsen 2015, 108.)
Suomessa yksintulleet turvapaikanhakijat asuvat heille tarkoitetuissa ryhmäkodeissa tai tukiasunnoissa oleskelulupaprosessin aikana. Ryhmäkotien toimintaa ohjaa Maahan- muuttovirasto. Kun yksintullut turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, hän siirtyy useim- miten asumaan perheryhmäkotiin, jonka toiminta on ELY-keskusten alaista. Joissakin ta- pauksissa yksintullut voi asua myös yksityismajoituksessa, jolloin hän on kirjoilla ryh- mäkodissa tai perheryhmäkodissa. Ryhmäkodin tai perheryhmäkodin tehtävänä on tällöin huolehtia tarvittavista sosiaali- ja terveyspalveluista ja valvoa asumista. Yksityismajoi- tukseen siirtyminen edellyttää tarkkaa arviota siitä, onko asumismuoto sopiva yksintul- leelle alaikäiselle ja onko vastaanottavalla perheellä tarvittavat resurssit tehtävän hoita- miseen. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2.)
Oleskeluluvan saatuaan nuorelle osoitetaan kuntapaikka, jossa hänen asumisensa järjes- tetään. Pyrkimyksenä on, ettei yksintulleen tarvitse vaihtaa paikkakuntaa oleskeluluvan saatuaan. Kuntapaikassa pyritään huomioimaan asuvuuden jatkuvuus ja palvelut sekä yk- sintulleen mahdollisuudet pitää yhteyttä Suomessa mahdollisesti oleviin sukulaisiin ja ys- täviin. Jatkosijoituksesta päätetään yhdessä sosiaalityöntekijän, yksintulleen edustajan ja yksintulleen kanssa. Asuminen voi tapahtua perheryhmäkodissa, itsenäisessä tai tuetussa asumisessa tai esimerkiksi kansanopistossa, jossa yksintulleen koulutus järjestetään.
Nuorella on oikeus lastensuojelun jälkihuoltoon siihen saakka, kunnes hän täyttää 21 vuotta. Kunnan pitää varautua myös siihen, että yksintulleen perhe voi jossakin vaiheessa
muuttaa kuntaan. Tämä on kuitenkin harvinaista, sillä perheen yhdistäminen on erittäin vaikeaa ja tämän vuoksi useimmat yksintulleet jäävätkin asumaan maahan pysyvästi il- man perhettään. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2 ja 3.)
Yksintulleita koskevan lainsäädännön kahtiajakoisuus on johtanut siihen, että oleskelulu- van saatuaan yksintullut joutuu kuitenkin usein muuttamaan toiseen kaupunkiin. Tämän vuoksi olisi suositeltavaa, että ryhmäkodit ja perheryhmäkodit sijaitsisivat samassa kau- pungissa tai lähikaupungeissa saman organisaation alla. Toisaalta eri yksiköitä turvapai- kanhakijoille ja oleskeluluvan saaneille on pidetty hyvänä ja lapsen edun mukaisena ta- pana, koska tällöin samassa paikassa asuvat alaikäiset ovat samassa tilanteessa suhteessa toisiinsa. (Suokonaukio & Rantala 2014, 39-40.)
2.5 Ulkomaalaisista käytettäviä käsitteitä
Ulkomaalaislaki (301/2004) määrittelee ulkomaalaiseksi henkilön, joka ei ole Suomen kansalainen (3§) ja pakolaiseksi ulkomaalaisen, joka täyttää Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (77/1968) 1 artiklan vaatimukset. Pakolaissopimuksen mu- kaan pakolainen on henkilö, jolla on aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi, joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja joka ei voi palata takaisin kotimaahansa. Vainon syynä voivat olla rotuun, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskuntaluokkaan tai poliittiseen mielipitee- seen liittyvät asiat (1 artikla). Pakolaiseksi määritellään henkilö, jolle valtio myöntää tur- vapaikan tai jolle YK:n pakolaisjärjestö UNHCR antaa pakolaisen aseman. Kiintiöpako- lainen on henkilö, jonka UNHCR on katsonut pakolaiseksi ja jolle on myönnetty oleske- lulupa valtion talousarviossa vahvistetussa pakolaiskiintiössä. (Maahanmuuttovirasto, sa- nasto.) Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tun- nistamisesta ja auttamisesta (746/2011) määrittelee turvapaikanhakijan kansainvälistä suojelua hakeneeksi ulkomaalaiseksi henkilöksi (3§). Mikäli turvapaikanhakijalle myön- netään oleskelulupa, hän saa pakolaisaseman (Maahanmuuttovirasto, sanasto). Kotoutta- mislaki (1386/2010) kutsuu maahanmuuttajaksi henkilöä, jolle on myönnetty oleskelu- lupa (2§). Maahanmuuttajaksi voidaan kutsua henkilöä, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua ja jolle on myönnetty oleskelulupa tai joka on otettu Suomeen humanitäärisin perustein tai kansainvälisten velvoitteiden perusteella (2§).
Kansainvälisessä tutkimuksessa yksintulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista tai pako- laisista käytetään muun muassa lyhenteitä URM (unaccompanied refugee minor) ja UASC (unaccompanied asylum-seeking children). Suomen kielessä vastaavaa lyhennettä ei ole käytössä. Tässä tutkimuksessa käytetään käsitteitä yksintullut alaikäinen turvapai- kanhakija tai yksintullut puhuttaessa yksintulleista alle 18 vuotiaista lapsista, jotka saa- puvat ilman vanhempia tai aikuista sukulaista maahan, josta hakevat turvapaikkaa. Yleis- terminä tutkimuksessa käytetään käsitettä pakolainen, kun puhutaan yleisesti pakolai- sista, joista osa hakee turvapaikkaa ja osa on jo saanut oleskeluluvan.
3 YKSINTULLEIDEN ALAIKÄISTEN PSYYKKISEEN HYVINVOINTIIN VAIKUT- TAVAT TEKIJÄT
”Talebanit komensivat kaikki ulos, niin lapset kuin aikuiset. Meidät pakotettiin pihalle ympyrään, lapset eteen, koska olimme lyhyempiä, aikuiset taakse. Sitten he komensivat opettajan ja rehtorin ympyrän keskelle. Rehtori puristi takkinsa kangasta kuin aikoisi re- piä sen, itki ja kääntyili oikealle ja vasemmalle etsien jotakin, mitä ei löytänyt. Sen sijaan opettaja oli tuttuun tapaansa hiljainen, hänen käsivartensa roikkuivat pitkin kylkiä ja hä- nen silmänsä olivat auki, mutta niiden katse oli kääntynyt sisäänpäin – muistan, kuinka hänellä oli kauniit silmät, joista säteili hyvyys kaikkialle. Ba omidi didar, lapset, hän sa- noi. Näkemiin. He ampuivat hänet. Meidän kaikkien edessä.” (Geda 2012, 30.)
3.1 Yksintulleiden alaikäisten psyykkistä hyvinvointia koskeva tutkimus
Suomessa yksintulleiden alaikäisten psyykkistä hyvinvointia on tutkittu hyvin vähän. Yk- sintulleiden psyykkistä hyvinvointia ja alttiutta siihen liittyviin ongelmiin on tutkittu kui- tenkin eurooppalaisissa tutkimuksissa. Seuraava katsaus yksintulleiden psyykkiseen hy- vinvointiin vaikuttaviin tekijöihin on koottu syntetisoimalla kuusi eurooppalaista tieteel- listä tutkimusartikkelia (Palmu 2017). Tutkimukset on toteutettu eri Euroopan maissa ja julkaistu tieteellisissä julkaisuissa vuosina 2012-2015. Tutkimusten informantteina on ol- lut sekä yksintulleita turvapaikanhakijoita että jo oleskeluluvan saaneita johtuen eri mai- den erilaisista käytännöistä yksintulleiden vastaanottamisen eri vaiheissa.
Vuonna 2012 julkaistussa tutkimusartikkelissa tutkimuksen kohteena oli 13-18 -vuotiai- den yksintulleiden turvapaikanhakijatyttöjen ja -poikien psyykkisen ahdingon taso ja kontaktit mielenterveyspalveluihin Iso-Britanniassa. Tutkimuksen tulosten mukaan yk- sintulleilla on suuri riski psyykkisen ahdistuksen eri ilmenemismuodoille. Tulosten mu- kaan 66%: lla oli korkea riski saada traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita ja 12%:
lla korkea riski masennukselle. Näistä tekijöistä huolimatta vain 17%: lla oli kontakti mielenterveyspalveluihin. (Sanchez-Cao, Kramer & Hodes 2012, 654-655.) Myös norja- lais - belgialaisen tutkimuksen mukaan yksintulleilla nuorilla on suuri riski sekä ahdis- tuksen, masennuksen että PTSD: n oireiden ilmenemiselle heti uuteen maahan saapumi- sen alkuvaiheessa. Nuorten taustasta löytyy myös hyvin paljon traumaattisia kokemuksia.
(Vervliet, Demott, Jakobsen, Broekaert, Heir & Derluyn 2014 A, 35.) Osittain sama tut- kimusryhmä tutki yksintulleiden nuorten psyykkistä hyvinvointia myös kuusi kuukautta ja 18 kuukautta saapumisen jälkeen. Tutkimuksen mukaan psyykkisen hyvinvoinnin on- gelmien määrä on ylipäätään korkea yksintulleilla. Tulosten mukaan traumaattisten ko- kemusten ja päivittäisten stressitekijöiden vaikutus vaihtelee uuteen maahan saapumisen eri vaiheessa. Toisten traumaattisten kokemusten vaikutus väheni ajan kuluessa mutta toisten vaikutus voimistui. Arjen stressaavien tekijöiden vaikutus vaihteli myös ajan ku- luessa ja merkittävin stressaava tekijä oli syrjintä. Tutkimuksen mukaan ajan kulumisella ei ole suurta merkitystä yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin vaan ahdistuksen ja ma- sennuksen taustalla on nimenomaan traumoihin ja stressaaviin tekijöihin liittyvät syyt.
(Vervliet, Lammertyn, Broekaert & Derluyn 2014 B, 340.) Myös Bronsteinin, Montgo- meryn ja Ottin tutkimuksen mukaan (2013, 290-291) yksintulleiden turvapaikanhakijoi- den tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien taustalla vaikuttavat kaksi keskeisintä te- kijää ovat ennen muuttoa tapahtuneet stressaavat tapahtumat ja uudessa maassa vietetty aika. Tutkimuksen kohteena olivat afganistanilaiset 13-17-pojat Iso-Britanniassa. Myös tutkittaessa yksintulleita afrikkalaistaustaisia pakolaisnuoria huomattiin, että PTSD-oirei- den kanssa keskeisesti korreloiva tekijä oli traumaattiset väkivaltakokemukset. Ahdistuk- sella, masennuksella ja somaattisilla oireilla ei ollut yhtä merkittävää vaikutusta PTSD:n kehittymiseen. (Völkl-Kernstock, Karnik, Mitterer-Asadi, Granditsch, Steiner, Friedrich
& Huemer 2014, 9-10.) Stressaavien ja traumaattisten kokemusten yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin ongelmiin tutkittiin myös Jensenin, Fjermestadin, Grandlyn ja Wilhelmse- nin norjalaisessa tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan mahdollisesti traumatisoivia ko- kemuksia on yksintulleilla huomattavan paljon ja PTSD:n oireiden taso oli tutkittavilla korkea. (Jensen, Fjermestad, Grandly ja Wilhelmsen 2015, 113.)
Yksintulleiden alaikäisten psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä voidaan ku- vailla esitetyn aineiston synteesin yhteenvedon pohjalta kolmen aihealueen kautta (Kuvio 2). Näitä ovat traumaattiset kokemukset, päivittäinen stressi sekä aika. Nämä kuvaavat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksintulleiden alaikäisten psyykkiseen hyvinvoin- tiin. Psyykkisen hyvinvoinnin ilmenemistä voidaan kuvata ahdistuksen, masennuksen, käyttäytymisen ongelmien ja PTSD-oireiden ilmenemisen kautta.
KUVIO 2. Yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.
3.2 Traumaattiset kokemukset
Edellisessä luvussa esitettyjen tutkimusten mukaan yksintulleilla alaikäisillä pakolaisilla on usein taustallaan paljon kokemuksia, jotka ovat tai voivat olla traumaattisia. Yksintul- leet alaikäiset tulevat useimmiten Lähi-Idän ja Afrikan eri maista, joissa on sotaa ja aseel- lisia konflikteja tai poliittista tai uskonnollista vainoa. Traumakokemukset liittyvät usein läheisen kuolemaan, väkivaltaan tai sen uhkaan sekä vaaran ja pelon tunteeseen, mutta ei yksin maassa vallitsevaan sotatilanteeseen. Tutkimusten perusteella kaikilla yksintulleilla on suuri määrä traumaattisia kokemuksia.
Läheisen kuoleman kohtaaminen on yksintulleilla yleistä. Völki-Kernstockin, Karnikin, Mitterer-Asadin, Granditschin, Steinerin, Friedrichin & Huemerin tutkimuksen mukaan (2014, 10) Afrikan maista yksintulleilla 54 %:lla oli kuollut isä ja 39%:lla äiti. Osalla vastaajista ei ollut tietoa vanhempien olinpaikasta tai siitä, ovatko nämä elossa. Näin vas- tanneista 12%:lla ei ollut tietoa isästä ja 5%:lla äidistä. Tutkimuksen mukaan yhteensä
78% vastaajista oli kokenut läheisen kuoleman ja näistä 57%:n syynä oli väkivalta. Verv- lietin, Demottin, Jakobsenin, Broekaertin, Heirin & Derluyn tutkimuksen mukaan (2014 A, 35) yksintulleista toisen vanhemman oli menettänyt 47% ja kummankin 22% ja 79%
oli kokenut jonkun läheisen henkilön kuoleman. Jensenin, Fjermestadin, Granlyn & Wil- helmsenin tutkimuksen mukaan (2015, 10) läheisen kuoleman oli kohdannut 68% yksin- tulleista.
Yksintulleiden alaikäisten traumatisoivissa taustoissa väkivallan kokemukset ovat hyvin yleisiä. Väkivallan kokemukset ovat monenlaisia ja niissä voidaan nähdä väkivallan eri muotoja. Yleisimmät väkivallan kokemukset liittyvät Völkl-Kernstockin ym. tutkimuk- sen mukaan yhteisölliseen väkivaltaan, jota oli kokenut 78 % tutkimuksen vastaajista, ihmissuhteiden väliseen väkivaltaan, jota oli kokenut 73 % sekä sotaan tai poliittiseen tilanteeseen liittyvään väkivaltaan, jota oli kokenut 71 % vastaajista. Lisäksi väkivallan kokemukset liittyvät mm. tappamisen näkemiseen, fyysiseen hyväksikäyttöön ja perhe- väkivaltaan. (Völkl-Kernstock ym. 2014, 9.) Väkivallan kokemuksia voidaan tarkastella myös sen suhteen, onko väkivalta kohdistunut itseen vai onko yksintullut todistanut tai nähnyt toiseen henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Jensenin ym. (2015, 110) tutkimuksen mukaan fyysisen väkivallan uhriksi oli joutunut 55% vastaajista ja fyysistä väkivaltaa oli todistanut 63% vastaajista. Vastaajista 10 % oli kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.
Myös Vervlietin ym. tutkimuksessa (2014 A, 35) saatiin samansuuntaisia tuloksia, 73%
oli kokenut fyysistä väkivaltaa ja 63% oli todistanut sitä. Seksuaalista hyväksikäyttöä oli tämän tutkimuksen vastaajista kokenut 15%. Traumaattisista taustatekijöistä johtuen yk- sintulleet ovat kokeneet olevansa vaarassa ja tunteneensa pelkoa sen johdosta. Pelon syynä on mm. poliittiseen toimintaan liittyvä väkivalta kotimaassa sekä asevoimiin ja heimoihin liittyvä väkivalta, joka uhkaa perhettä. Pakoon lähtösyissä on suurta vaihtelua, eikä niiden perusteella tule esille tiettyjen maiden oloihin liittyviä erityisiä pelkoja.
(Völkl-Kernstock ym. 2014, 9-10.)
Traumaattisilla kokemuksilla on vaikutusta yksintulleiden psyykkiseen hyvinvointiin.
Tutkimuksissa tarkasteltiin traumojen yhteyksiä ahdistukseen, masennukseen, käyttäyty- misen ongelmiin ja traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD). Yhteyksiä tutkittiin tauti- luokituskriteeristöjen lomakkeilla, joilla selvitettiin erilaisia yhteyksiä psyykkisen hyvin- voinnin ongelmien erilaisten ilmentymien kautta. Suoria yhteyksiä yksittäisten traumaat- tisten tapahtumien ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien välillä ei löydetty, eikä mikään
yksittäinen mahdollinen traumaa aiheuttava kokemus noussut esille riskitekijänä. (Kts.
esim. Bronstein, Montgomery & Ott 2013, 289.) Tutkimusten perusteella traumaattisilla kokemuksilla on kuitenkin merkitystä psyykkisen hyvinvoinnin kehittymisessä vastaan- ottomaassa. Yhteyksiä löytyi mm. traumaattisten kokemusten kokonaismäärästä, joka en- nakoi sitä suurempia ahdistuksen, masennuksen ja käyttäytymisen ongelmia mitä enem- män traumaattisia tapahtumia oli ennen muuttoa vastaanottomaahan (Vervliet ym. 2014 A, 35; Jensen ym. 2015,111-112). Tutkimusten tuloksissa oli vaihtelua sen suhteen, vai- kuttivatko traumat nimenomaan psyykkiseen hyvinvointiin, mutta eivät esimerkiksi ma- sennukseen (Vervliet, Lammertyn, Broekaert & Derluyn 2014 B, 340). Trauman koke- musten lukumäärällä oli vaikutusta myös PTSD-oireisiin (Vervliet ym. 2014 A, 35;
Völkl-Kernstock ym. 2014, 9; Jensen ym. 2014, 112). Traumojen rinnalla psyykkiseen hyvinvointiin voivat vaikuttaa myös arjen stressaavat tekijät ja tilanteet sekä maassaolo- aika (Vervliet ym. 2014 B, 340; Bronstein ym. 2013, 289). Yhden tutkimuksen mukaan traumoilla saattaa olla suurempi vaikutus lyhyellä aikavälillä, kun taas pitkän tähtäimen tarkastelussa voi muilla tekijöillä olla suurempi merkitys psyykkisen hyvinvoinnin kehit- tymiseen (Vervliet ym. 2014 B, 340-341).
3.3 Päivittäinen stressi
Yksintulleiden alaikäisten psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia syitä voidaan löytää myös arjen päivittäisistä stressiä aiheuttavista tekijöistä. Nuorille pakolaisille tarkoite- tussa päivittäisten stressitekijöiden asteikossa (Daily Stressors Scale for Young Refugees) stressaavat tekijät on jaoteltu sosiaalisiin tekijöihin, materiaalisiin tekijöihin, syrjintään liittyviin tekijöihin sekä muihin tekijöihin. Sosiaalisia tekijöitä ovat ihmissuhteisiin liit- tyvät vaikeudet, materiaalisiin tekijöihin kuuluvat terveydenhoito, asuminen, ruoka ja ta- lous. Syrjintään liittyvät tekijät ovat ihmisten pahan puhuminen, epätasa-arvoinen kohtelu ja ennakkoluulot omaa taustaa kohtaan. Muita tekijöitä ovat turvattomuuden tunne, tyy- tymättömyys vapaa-aikaan, epävarmuus tulevaisuudesta, perheongelmat (ei-sukulaisper- heessä), vaikeudet oleskeluluvan saamisessa sekä muut vaikeudet. (Vervliet ym. 2014 B, 339.) Kaikissa tutkimuksissa ei kuitenkaan eritelty sitä, mitä päivittäisillä stressitekijöillä
tarkoitettiin ja näin ollen päivittäisillä stressitekijöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä pää- asiassa yleisiä arkielämään vaikuttavia tekijöitä, jotka liittyvät niin sosiaalisiin, materiaa- lisiin kuin syrjintään liittyviin tekijöihin.
Päivittäisillä stressitekijöillä voi olla suuri merkitys yksintulleen psyykkiseen hyvinvoin- tiin ja ne voivat vaikuttaa sekä ahdistuksen kokemiseen, että masennukseen. Bronsteinin ym. tutkimuksen (2013, 289-290) perusteella esimerkiksi asumisjärjestelyt selittävät yh- tenä osatekijänä tunne-elämän ongelmia. Vervlietin ym. tutkimuksen mukaan (2014 B, 340-343) päivittäisillä haasteilla voi olla laaja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja vai- kutukset voivat tulla pidemmällä aikavälillä kuin traumojen seuraukset. Päivittäiset haas- teet lisääntyivät myös seurantatutkimuksessa niin, että niitä oli enemmän 6 kk saapumisen jälkeen kuin heti saavuttaessa tai 18 kk:n kuluttua saapumisesta. Erityisen merkittäviä olivat syrjintään liittyvien kokemusten lisääntyminen, joissa korostuivat niin suhteet ver- taisiin kuin aikuisiin. Myös terveydenhuoltoon ja asumiseen sekä oleskelulupaprosessiin liittyvät stressit lisääntyivät. Toisaalta ajan myötä voi syntyä myös uusia stressaavia teki- jöitä kuten perheen ikävöinnin lisääntyminen tai koulunkäyntiin liittyvät pettymykset.
Tutkimuksen mukaan lisääntyvät arjen stressit voivat johtua myös yksintulleiden asettau- tumiseen liittyvistä tekijöistä kuten kielitaidon lisääntymisestä ja vaikeista asioista puhu- misen helpottumisesta.
Tutkimusaineiston kahdessa tutkimuksessa sivuttiin arjen selviytymisstrategioita, jotka auttavat selviytymään arjen haasteissa tai joilla on vaikutusta psyykkistä hyvinvointia haastavissa tilanteissa. Kummankin tutkimuksen mukaan rukous oli tärkeä selviytymis- keino. Jensenin ym. tutkimuksen mukaan (2015, 110) rukous auttoi 36% vastaajista ja Völkl-Kernstockin ym. tutkimuksessa (2014, 10) jopa 83% vastasi rukoilevansa usein ja 90% kertoi sen auttavan. Tutkimuksen mukaan rukous oli eniten käytetty selviytymis- keino ja sillä oli vastaajien mielestä auttavin vaikutus. Muita selviytymiskeinoja olivat rauhallisena pysyminen, pahoittelu, jollekin puhuminen, TV/musiikki, asian ajattelemi- nen ja se, että yrittää unohtaa asian. Jensenin ym. tutkimuksessa (2015, 111) rukouksen rinnalla selviytymistä auttoivat kotityöt, hauska tekeminen, koulutyö, ystävyyssuhteet, perhesuhteet sekä yleinen elämään tyytyväisyys. Näitä eri asioita pidettiin lähes yhtä tär- keinä, sillä asioiden tärkeys vaihteli 27 % ja 39% välillä lukuun ottamatta elämään tyyty- väisyyttä, joka auttoi 50% mielestä.
3.4 Aika
Tutkimusaineistossa käsiteltiin myös ajan vaikutusta psyykkisen hyvinvoinnin kehitty- miseen ja siihen liittyviin ongelmiin. Tutkimusten tulokset vaihtelivat ja niissä nousi esille ristiriitaisuutta. Toisaalta osassa aineistoa pakolaisten maahantulo oli tapahtunut vastikään, jolloin ajan vaikutusta on mahdoton arvioida. Joitakin suuntaviivoja ajan vai- kutuksesta voidaan tutkimusten perusteella kuitenkin nähdä ja ajan vaikutusta voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta suhteessa pakolaisuuteen. Ensinnäkin pakolaisen elä- mässä voidaan tarkastella ajan vaikutusta suhteessa ennen muuttoa tapahtuneisiin asioihin ja toiseksi ajan vaikutusta muuton ja asumisen etenemisessä vastaanottomaassa ja siihen liittyvissä asioissa. Aika voi vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin myös ketjureaktion ta- voin: ennen muuttoa tapahtuneet asiat vaikuttavat muuttotilanteeseen, jonka seuraukset vaikuttavat myöhemmin pakolaisen elämään vastaanottomaassa.
Ennen siirtolaisuutta tapahtuneilla stressaavilla tai traumaattisilla kokemuksilla ja maas- saoloajalla oli yhteys tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin. Mitä pidempään pako- lainen oli asunut vastaanottomaassa, sitä suurempia psyykkisen hyvinvoinnin ongelmia hänellä oli. Toisaalta mitä enemmän stressaavia kokemuksia oli syntynyt ennen muuttoa, sitä suurempi todennäköisyys oli ongelmiin. Bronsteinin ym. tutkimuksen mukaan (2013, 289-291.) maassaoloaika vaikutti psyykkiseen hyvinvointiin yhdessä traumaattisten ko- kemusten kanssa. Maassaoloaika vaikutti kuitenkin psyykkiseen hyvinvointiin hiukan enemmän (5%) kuin stressaavat elämänkokemukset. Vervlietin ym. mukaan (2014 B, 340-341) erityyppiset traumaattiset kokemukset vaikuttivat ajan kuluessa pakolaisiin myös niin, että osa traumoista lisääntyi ajan kuluessa ja osa väheni. Ennen muuttoa koh- datut traumat, esimerkiksi väkivallan kokemukset, olivat erilaisia kuin matkan aikana syntyneet traumaattiset kokemukset kuten salamatkustajana oleminen tai vastaanotto- maassa koetut traumaattiset kokemukset kuten kaduilla nukkuminen. Erilaisilla traumaat- tisilla kokemuksilla oli siis erilaisia aikaan sidottuja vaikutuksia. Traumaattisilla koke- muksilla saattaa olla myös laajempi vaikutus lyhyellä aika välillä, kun taas arjen stressi- tekijät saattavat vaikuttaa pidempikestoisesti.
Vervlietin ym. seurantatutkimuksessa (2014 B, 340-342) huomattiin myös, että päivit- täisten stressitekijöiden määrä lisääntyi ajan kuluessa ja oli suurimmillaan 6 kk:n kuluttua saapumisesta verrattuna tulotilanteeseen tai tilanteeseen 18 kk:n kuluttua saapumisesta.
Toisaalta myös arjen stressitekijät vaihtelivat eri vaiheissa ajan kulumista ja 6 kk:n jäl- keen syntyi uusia arjen haasteita verrattuna maahan saapumiseen. Ajan kuluessa erityi- sesti syrjintään liittyvät kokemukset lisääntyivät. Mitä suuremmat määrät päivittäisiä stressitekijöitä oli, sitä suurempi todennäköisyys psyykkisen hyvinvoinnin ongelmiin oli.
Kuitenkaan ajalla ei ollut merkittävää vaikutusta suoraan psyykkiseen hyvinvointiin vaan ajan vaikutus näkyi arjen stressaavien kokemusten ja traumaattisten kokemusten luku- määrän myötä. Tutkimuksen mukaan psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat eivät kuiten- kaan muutu merkittävästi ajan kuluessa vaan riski ongelmille on ylipäätään korkea ja on- gelmat pitkäkestoisia. Myös Jensenin ym. tutkimuksessa ajan kulumisella saapumisesta ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien oireiden väliltä ei löydetty suoraa yhteyttä (2015,111).
Syitä, miksi psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien oireiden määrä nousee esille pidemmän ajan kuluessa voi olla monia. Yhtenä syynä voi olla se, että pidempään maassa ollessaan yksintulleet oppivat kieltä paremmin, jolloin kommunikointi ja vaikeista asioista puhu- minen helpottuu. Myös vertaisryhmä voi vaikuttaa oireisiin ja esimerkiksi käyttäytymisen ongelmia saatetaan oppia ryhmässä. Ajan kuluessa ja oleskelulupaprosessin edetessä myös pelko kotimaahan palaamisesta ja ei-toivottuna olemisesta voi lisääntyä, mikä voi lisätä oireita. (Bronstein ym. 2013, 291.) Toisaalta pidempään maassa ollessaan pakolai- nen voi saada rohkeutta puhua ongelmistaan ja tutkimusprosessissa luottamus tutkijaan voi lisätä halukkuutta puhua asioista. Toisaalta ongelmia voi ylipäätään syntyä enemmän, kun osallisuus vastaanottomaassa lisääntyy. (Vervliet ym. 2014 B, 342-343.) Myös hen- kilökohtaisten resurssien ja selviytymiskeinojen kehittyminen yhdessä kognitiivisen ke- hittymisen ja kielitaidon kanssa voi mahdollistaa ongelmista puhumisen (Jensen ym.
2015, 114). Joillekin on myös vaikeaa puhua ongelmistaan niin kauan kuin heidän lailli- nen statuksensa on epävarma (Sanchez-Cao, Kramer & Hodes 2012, 656).
Mahdollisesti osittain edellä mainituista syistä johtuen mielenterveyspalvelujen kontak- tien määrän huomattiin korreloivan maassa asumisajan kanssa. Miten pidempään yksin- tullut oli asunut maassa, sitä suurempi todennäköisyys oli siihen, että hänellä oli kontakti mielenterveyspalveluihin. Ajan kuluessa ongelmien tunnistaminen ja tietoisuus avun saa- misesta voi lisääntyä, mikä vaikuttaa myös hoitoon hakeutumiseen. (Sanchez-Cao ym.
2012, 655-656.)
Tutkimuksissa mukana olleet yksintulleet olivat pääasiassa teini-ikäisiä nuoria. Tutki- musten yksintulleet olivat iältään 13-18 –vuotiaita lukuun ottamatta Jensenin ym. tutki- musta (2015), jossa yksintulleet olivat astetta nuorempia 10-16 –vuotiaita. Iän vaikutusta tutkittiin sen yhteyksillä muun muassa psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueisiin: ahdis- tukseen, masennukseen ja PTSD-oireisiin. Tutkimusten tulokset olivat vaihtelevia. Bron- steinin ym. tutkimuksessa (2013, 289) iällä todettiin olevan vaikutusta afgaani nuorten psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Iän lisääntyessä myös ahdistus lisääntyi. Tut- kimuksen mukaan ikä oli yksi selittävä tekijä tunne-elämän ongelmille. Toisaalta lisään- tyvät arjen stressitekijät asettautumisen myöhemmässä vaiheessa saattoivat osittain liittyä ikään, mikä vaikutti esimerkiksi palvelujen saamiseen tai asumiseen vastaanottomaassa (Vervliet ym. 2014 B, 340). Vervlietin ym. tutkimuksessa (2014 A, 35-36) analysoitiin iän ja vanhempien elossa olon vaikutuksia toisiinsa. Sen mukaan aineiston poikien iällä ja sillä olivatko vanhemmat elossa vai eivät, ei ollut vaikutusta traumaattisiin kokemuk- siin. Tutkimuksessa ei löydetty yleisestikään iän ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien väliltä mitään yhteyttä. Myöskään Jensenin ym. tutkimuksessa (2015,111) ei löydetty vastaavaa yhteyttä, vaikka tutkittavat yksintulleet olivat ikäjakaumaltaan aineiston nuo- rimpia. Iällä ei ollut myöskään merkitystä siinä, oliko yksintulleella kontaktia mielenter- veyspalveluihin vai ei (Sanchez-Cao ym. 2012, 654).
3.5 Psyykkinen hyvinvointi
Yksintulleilla alaikäisillä on paljon riskitekijöitä, jotka voivat johtaa tunne-elämän ja käyttäytymisen oireisiin tai ongelmiin. Tutkimuksissa psyykkisen hyvinvoinnin ongel- mien ilmentymistä tutkittiin ahdistus-, masennus- ja PTSD-oireiden kautta, jotka osassa tutkimuksia jaettiin vielä sisäisiin ja ulkoisiin oireisiin. Ongelmien ilmentymistä selvitet- tiin erilaisten standardoitujen kriteeristölomakkeiden kautta. Monilla yksintulleilla on ah- distusta ja masennusta sekä PTSD-oireita mutta tutkimustulokset antavat hieman erilaisia kokonaismääriä oireiden ilmentymisestä. Useimmissa tutkimuksissa yksintulleet saivat korkeat arvot kaikissa mittareissa, mikä sopii hyvin yhteen traumaattisten taustakokemus- ten kanssa.
Yksintulleiden kokemaa ahdistusta tutkittiin vertailemalla vastaajien ahdistuskokemuksia lomakkeiden raja-arvoihin. Ahdistuksen kokemukset vaihtelivat tutkimuksissa niin, että
vähimmillään korkean ahdistuksen raja-arvon ylitti 11 % vastaajista ja enimmillään 38%
vastaajista. Myös masennusoireita oli monella vastaajalla ja masennusriski oli tutkimuk- sista riippuen 12-44%:lla vastaajista. (Sanchez-Cao ym. 2012, 654; Vervliet ym. 2014 A,35.) Vervlietin ym. seurantatutkimuksessa (2014 B, 343) masennusriski pysyi kuta- kuinkin samana asettumisen eri vaiheessa ollen heti maahan saapuessa 33%:lla vastaa- jista, 6 kk:n kuluttua saapumisesta 33%:lla ja 18 kk:n kuluttua saapumisesta 35%:lla vas- taajista.
Traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita oli myös huomattavalla osalla tutkimuksiin vastanneita yksintulleita. Tutkimusaineiston perusteella riski PTSD-oireille on yksintul- leilla suurempi kuin ahdistuksen ja masennuksen kokeminen. Eniten riskiryhmään kuu- luvia oli Sanchez-Caon ym. tutkimuksessa (2012, 654), jossa jopa 66%:lla oli korkea riski PTSD-oireille. Myös muiden tutkimusten tuloksissa oli samansuuntaisuutta ja kahdessa tutkimuksessa PTSD:n riskiä ilmeni yli puolella vastaajista (Vervliet ym. 2014 A, 35;
Jensen ym. 2015, 110). Toisaalta erilaiset tunne-elämän oireilut linkittyvät myös toisiinsa tai ovat seurausta toisistaan, joten suoraviivaisia syy-yhteyksiä ei tämän tutkimusaineis- ton perusteella voi tehdä. Yhteys ahdistuksen ja PTSD-oireiden väliltä löytyi Völkl- Kernstock ym. tutkimuksessa (2014, 10) ja yhteys tunne-elämän ongelmien kokonaisar- vojen ja PTSD-oireiden välillä Jensenin ym. tutkimuksesta (2015, 112).
Eri Afrikan maista tulleiden tyttöjen ja poikien vertailussa havaittiin, että tytöillä on poi- kia suurempi riski PTSD-oireille. Toisaalta tytöt myös välttävät poikia enemmän asioita, jotka palauttavat traumaattiset muistot mieleen, vaikka pojat ovat tutkimuksen mukaan alttiimpia traumaattisille kokemuksille. (Völkl-Kernstock ym. 2014, 9; Jensen ym. 2015, 111.) Myös Vervlietin ym. tutkimuksen mukaan (2014 A, 35) traumaattisten kokemusten lukumäärä vaikutti pojilla enemmän ahdistukseen ja masennukseen. Kuitenkaan sillä, oli- vatko pojat menettäneet vanhempansa vai eivät, ei ollut merkitystä psyykkisen hyvin- voinnin ongelmien ilmenemisessä. Toisaalta Vervlietin ym. seurantatutkimuksen (Verv- liet ym. 2014 B, 340) mukaan tytöillä ilmenee merkittävästi enemmän takaumia mennei- syyden raskaisiin kokemuksiin ja niiden aiheuttamia oireita kuin pojilla. Muissa tutki- muksissa ei sukupuolten välisiä eroja tarkasteltu tai niihin liittyviä eroja löydetty.
Tutkimusten perusteella yksintulleilla on suuri määrä psyykkistä hyvinvointia haittaavia oireita ja he ovat alttiita tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille eri mittareilla mitat- tujen oireiden perusteella. Seurantatutkimuksen mukaan ongelmat eivät muutu merkittä- västi ajan kuluessa vaan yksintulleiden psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien riski on yli- päätään suuri. Psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät ongelmat ovat myös pitkäkestoisia. Sa- mansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmissa tutkimuksissa sekä yksintulleilla että niillä lapsilla tai nuorilla, jotka ovat saapuneet vastaanottomaahan perheen tai jonkun muun huoltajan seurassa. Kuitenkin on otettava huomioon, että psyykkisessä hyvinvoinnissa on suuria yksilöllisiä vaihteluita ja yksintulleilla on myös voimavaroja ylläpitää toimintaky- kyä. Heillä on myös vahvaa sietokykyä. (Vervliet ym. 2014 B, 340-343.)
Sanchez-Caon ym. tutkimuksessa (2012, 654-655) kartoitettiin yksintulleiden pakolaisten kontakteja mielenterveyspalveluihin. Tutkimuksen mukaan 66%:lla yksintulleista oli korkea riski saada traumaperäisen stressihäiriön oireita ja 12%:lla oli korkea masennus- riski. Kuitenkin yhteyksiä mielenterveyspalveluihin oli vain 17%:lla vastaajista. Vastaa- jien sosiodemograafisilla tekijöillä ei ollut vaikutusta palvelukontakteihin. Masennusoi- reet sen sijaan johtivat todennäköisemmin mielenterveyspalveluihin kuin PTSD-oireet.
Yhdeksi syyksi tähän arveltiin sitä, että masennuksen oireet ovat näkyvämpiä kuin PTSD:n oireet. Myös pidemmällä asumisella vastaanottomaassa näytti olevan yhteys kontakteihin. Syyksi arveltiin sitä, että pakolaisen laillinen asema voi olla selkiytynyt (oleskeluluvan saaminen), kielitaito on kehittynyt ja tieto avun saamisen mahdollisuuk- sista on lisääntynyt.
Psykologisen intervention tarpeen kriteerit ylitti Jensenin ym. tutkimuksessa (2015, 110- 114) 22 % vastaajista. Tutkimuksessa ei kuitenkaan käsitelty sitä, kuinka moni näistä yk- sintulleista oli mielenterveyspalvelujen piirissä. Sen mukaan yksintulleita vastaanotta- vien tulisikin pohtia sitä, kuka tarvitsee terapiaa ja kuka selviää hyvin tavallisen huolen- pidon ja suojelun avulla. Olisi myös tärkeää erottaa tavallinen surullisuus, joka liittyy traumaattisiin muistoihin ja kokemuksiin, masennuksesta ja itsemurhataipuisuudesta. Yk- sintulleiden korkeat arvot psyykkisen hyvinvoinnin ongelmissa ja niiden pitkäkestoinen luonne tarkoittavat, että heillä on suuret tuen tarpeet heti saapumisen alkuvaiheessa, jol- loin ohjausta mielenterveyspalvelujen piiriin tulisi korostaa (Vervliet ym. 2014 A, 36).
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
”Minulle oli luvattu, että voisin elää vastaanottokeskuksessa kaikessa rauhassa, ja kyllä, kyllä minä pystyisin elämään rauhallista elämää. Mutta se oli kaikkea muuta kuin rauhan tyyssija. Siellä riideltiin ja mekkaloitiin kaikesta mahdollisesta. Sitä paitsi se näytti pi- kemmin vankilalta kuin miltään vastaanottokeskukselta… Toki minä arvostin sitä kaik- kea: olihan siellä siistiä ja lämmintä, ja iltaruoaksi tarjottiin pastaa ja niin poispäin, mutta minä halusin joko tehdä työtä tai opiskella – mieluiten opiskella. Sen sijaan kului kaksi kuukautta, ne virtasivat ohitseni kuin vesi läpinäkyvän laatan alla, ja noiden kahden kuukauden ajan olin tyhjän panttina. En edes puhunut, koska en vielä osannut kieltä, vaikka yritinkin opiskella sitä kirjoista, jotka olin saanut Marcolta ja Danilalta. Ainoat huvitukseni olivat television katselu hiljaisuudessa, nukkuminen ja syöminen. Hiljaisuu- dessa.” (Geda 2012, 178-179.)
4.1 Tieteenfilosofinen orientaatio
Tutkimus perustuu fenomenologiseen tieteenfilosofiseen ajatteluun, jonka keskiössä ovat tutkittavan kokemukset tutkittavasta asiasta ja kokemusten näkyminen siinä ympäris- tössä, jossa hän elää. Fenomenologisessa ajattelussa keskeistä on se, että yksilö sekä ra- kentaa elinympäristöään, että rakentuu suhteessa siihen. Kokemukset ja yksilön toiminta muodostuvat osana yhteisöä, jossa yksilö elää ja kokemusten merkitykset ovat myös yh- teisöllisiä. Kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää on se, että samassa yhteisössä elävillä on yhteisesti jaettuja samankaltaisia kokemuksia tai piirteitä, jotka näkyvät hei- dän tavassaan kokea maailmaa. Ajattelussa olennaista ei ole syiden tai selitysten etsimi- nen vaan kokemusten näkyville saattaminen. Tutkittavan elämänkokemus ja aiemmin koetut asiat vaikuttavat siihen, miten hän rakentaa elämäänsä ja miten se näyttäytyy ulos- päin. Keskeistä fenomenologisessa ajattelussa on tutkittavan kokemukset, jotka heijasta- vat hänen ajatteluaan. Ajattelu ja sen merkitykset tulevat näkyville käytännön toimin- nassa. (Laine 2015, 29-32.)
Fenomenologisessa tutkimuksessa hermeneuttinen ulottuvuus on keskeisellä paikalla, koska tutkittavien ilmauksilla, ilmeillä, eleillä ja liikkumisella on keskeinen merkitys siinä, kuinka heidän ajattelunsa ja kokemuksensa tulevat näkyville arjen yhteisöllisessä ympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut ymmärtää psyykkisen hyvinvoin-
nin ilmenemistä kahdella tasolla, toisaalta sellaisena kuin tutkittavat sitä ilmaisevat ja toi- saalta reflektoiden sitä niistä teoreettisista lähtökohdista käsin, jotka tutkimukselle on ase- tettu. (Laine 2015, 33-35.) Tässä tutkimuksessa saatava tieto on toisen käden tietoa, jossa yksintulleiden asumisyksiköiden työntekijät luovat kuvaa yksintulleiden psyykkisestä hy- vinvoinnista. Tutkimuksen tieteenfilosofisen ajattelun keskiössä on kuitenkin yhteisön sisällä näkyvät kokemukset ja niistä heijastuva ajattelu ja merkityssisällöt, vaikka niiden esille tuoja onkin itse toisenlaisessa roolissa suhteessa tutkittavaan yhteisöön. Tässä tut- kimuksessa tämä on pyritty huomioimaan kriittisellä ja reflektoivalla tutkimusotteella (emt. 35-36).
4.2 Tutkimustehtävä ja tutkimusmenetelmä
Tutkimuksen aiheena on yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden psyykkinen hyvinvointi. Tutkimuksen avulla on pyritty tuomaan näkyville sitä, miten yksintulleiden psyykkinen hyvinvointi ilmenee heidän arkielämässään, jossa asumisyksikkö toimii kes- keisenä toimintaympäristönä. Tulosten perusteella on tuotu esille myös asioita, joiden avulla yksintulleiden psyykkistä hyvinvointia voidaan tukea asumisyksiköissä tai niiden kautta. Tutkimuksen tutkimuskysymyksiä ovat ”Millaisena yksintulleiden psyykkinen hyvinvointi näyttäytyy alaikäisyksiköissä” ja ”Millaisilla asioilla yksintulleiden psyyk- kistä hyvinvointia voidaan tukea”.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista kyselyä, joka lähetettiin yksintulleiden asu- misyksiköihin sähköisesti. Kysely oli laadullinen puolistrukturoitu kysely, jossa oli piir- teitä myös teemahaastattelusta (Liite 1). Kyselyssä oli neljä varsinaista kysymystä, joiden ohessa annettiin ohjeita teemoista, joita vastauksissa toivottiin käsiteltävän. Vastaajalla oli kuitenkin mahdollisuus käsitellä kysymysten yhteydessä niitä aihealueita, jotka hän koki itse merkityksellisiksi. Kysymysten teemat edustivat tutkimuksen teoreettisessa taustassa esillä olevia aiheita, joita aiemmat tutkimukset ovat käsitelleet. (Eskola & Vas- tamäki 2015, 29, 35.) Kyselylomakkeessa kysyttiin taustakysymyksenä ainoastaan sitä, kauanko vastaaja on tehnyt työtä yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tai jo oleskeluluvan saaneiden yksintulleiden parissa. Kysymyksellä pyrittiin kartoittamaan sitä, kuinka vastaaja hahmottaa yksintulleiden kokonaistilanteen ja millaiselle työkoke- mukselle vastaus perustuu.
4.3 Aineisto
Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen suurimmissa kaupungeissa toimivien ryhmäko- tien tai tukiasumisyksiköiden työntekijöiltä. Olin aluksi puhelinyhteydessä yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumispalveluja järjestävien yksiköiden esimiehiin, joiden kanssa keskustelin mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen. Puhelinkeskustelu- jen jälkeen tutkimusluvat anottiin kolmen kaupungin yksintulleiden asumispalveluja jär- jestävän yksikön taustaorganisaatiosta. Tutkimuslupien saamisen jälkeen olin yksiköihin uudelleen puhelinyhteydessä, jonka jälkeen yksiköihin lähettiin sähköpostilla tutkimuk- sen saateviesti (Liite 2) ja linkki sähköiseen kyselyyn. Yksiköiden esimiehet jakoivat saa- teviestin edelleen yksikkönsä työntekijöille. Sopiviksi vastaajiksi määriteltiin tutkimus- suunnitelmassa työntekijät, jotka ovat läsnä ja mukana yksintulleiden arkielämässä. Yk- siköihin tehdyissä puhelinkeskusteluissa sovittiin suullisesti, että vastaajat voivat olla myös päivätyötä tekeviä sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia tai muita työntekijöitä, mikäli heillä on todellinen kontakti yksintulleiden arkielämään. Tutkimuksen aineisto ke- rättiin ajalla 12.1 – 9.2.2018. Sähköisen kyselyn ilmoitettiin aluksi olevan avoinna 26.1.2018 saakka, mutta vähäisten vastausten takia kyselyyn vastaamista jatkettiin kah- della viikolla 9.2.2018 saakka. Kyselyn jatkamisesta ilmoitin asumisyksiköiden esimie- hille sähköpostiviestillä.
Aineisto koostuu kymmenestä eri työntekijän vastauksesta. Työntekijöiden työkokemus vaihteli paljon, mutta se ei vaikuttanut vastausten sisältöön merkittävästi. Puolella vas- taajista (viisi vastausta) työkokemusta oli alle vuodesta viiteen vuoteen ja puolella vas- taajista (viisi vastausta) yli kuusi vuotta. Aineiston vastaukset on numeroitu sattumanva- raisessa järjestyksessä.
4.4 Aineiston analyysi
Tutkimus on toteutettu osin teorialähtöisesti ja siinä on hyödynnetty kuudesta eurooppa- laisesta tutkimusartikkelista tehtyä kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit käsittelivät mm. yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten psyykkiseen hyvin- vointiin vaikuttavia tekijöitä, heidän taustojaan ja kontaktejaan mielenterveyspalveluihin.
