Lähetysharrastus ja -kannatus Muhoksen seurakunnassa 1965–1993
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia
Pro gradu -tutkielma, helmikuu 2017 Kirkkohistoria
Rainer Väänänen
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Teologian osasto Tekijät – Author
Rainer Väänänen Työn nimi – Title
Lähetysharrastus ja -kannatus Muhoksen seurakunnassa 1965–1993
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Kirkkohistoria Pro gradu -tutkielma X 28.2.2017 88 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Lähetysharrastus oli Muhoksella vielä hyvin vaatimatonta vuonna 1948, jolloin ensimmäinen lähetyksen määräraha varattiin talousarvioon. Myös koko Oulun hiippakunnan lähetysharrastus oli tuossa vaiheessa vaatimatonta koko kirkossa.
Vuonna 1955 tapahtuneen kirkkolain muutoksen myötä kirkkoherrojen ja kirkkoneuvostojen tehtäväksi uskottiin lähetysharrastuksen edistäminen seurakunnissa. Seuraavaksi niille tehtiin mahdolliseksi osallistua varojen keräämiseen evankeliumin levittämiseksi niiden keskuuteen, jotka eivät ollut kristittyjä. Tämä kirkkolain muutos tuli voimaan vuonna 1965.
Lähetysharrastus Muhoksen seurakunnassa alkoi saada huomiota 1970-luvun alussa muutamien vapaaehtoisten seurakuntalaisten ansiosta. Kappalainen Lasse Rontu kiinnitti asiaan huomiota kirkkoneuvoston kokouksessa vuonna 1971 ja tiedusteli, miksi lähetykselle ei ollut varattu talousarviossa lainkaan määrärahaa. Merkittävä askel kohti organisoitunutta lähetysharrastusta Muhoksella oli lähetystoimikunnan perustaminen vuonna 1972. Aloite lähti liikkeelle opettaja Tuula Luomasen kirjeestä kirkkoneuvostolle. Hyvän alun jälkeen lähetystoimikunnan toimintaan tuli kuitenkin muutaman vuoden katkos vuosina 1973–1977.
Uusi ajanjakso alkoi kirkkoherra Inkalan virkakaudella 1979–1993. Lähetystoimikunta jatkoi työtään lähetystyön johtokuntana 1978 ja sen uusi johtosääntö hyväksyttiin seurakunnassa. Hyvänä työparina kirkkoherra Juhani Inkalalla oli vapaaehtoispohjalta toiminut lähetyssihteeri Martta Holappa. He lähtivät johtokunnan kanssa nostamaan lähetysharrastusta seurakunnassa. Lähetysharrastus monipuolistui nopeassa tahdissa 1980-luvulla. Lamavuodet 1990-luvun taitteessa laskivat lähetyskannatusta koko kirkossa. Myös Muhoksella laman vaikutus näkyi äkillisellä tavalla seurakunnan taloudessa. Aikaisempien hyvien taloudellisten vuosien jälkeen jouduttiin voimakkaisiin säästötalkoisiin, jotka koskivat myös lähetystoimintaa, mutta nimikkosopimukset voitiin pitää ennallaan.
Avainsanat – Keywords
Lähetysharrastus ja -kannatus, lähetysjärjestöt, nimikkolähetti, Oulun hiippakunta
Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty
Osasto – School School of Theology Tekijät – Author
Rainer Väänänen Työn nimi – Title
Mission activity and support in Muhos parish in 1965–1993
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Church History Pro gradu -tutkielma X 28.2.2017 88 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Mission activity in the parish of Muhos was very modest in 1948 when it was first allocated funds in the local parish budget. Mission activity in the whole Diocese of Oulu was also quite modest at the time.
In the year 1955, after a change in the Church Act, vicars and parish councils were assigned the task of promoting mission activity in the parishes. The next important step was the reformed Church Act, coming into effect in 1965, which made it possible for parishes and their members to participate in collecting funds for spreading the gospel among non-Christian people.
Mission activity began to gain attention in the Parish of Muhos in the beginning of the 1970s by some voluntary members of the parish. Chaplain Lasse Rontu addressed the issue in a meeting of the Parish Council in 1971, inquiring why missionary work had not been assigned any funding in the budget. A significant step towards organized mission activity in Muhos was the founding of a mission committee in 1972. This was initiated by teacher Tuula Luomanen who sent a letter on the matter to the Parish Council. After a good start, however, the work of the Mission Committee was interrupted for a few years in 1973–
1977.
A new era began during the tenure of vicar Juhani Inkala in 1979–1993. The Mission Committee continued its work, changing its name to Mission Board in 1978, and its canon was accepted by the parish. Vicar Inkala together with voluntary mission secretary Martta Holappa formed an effective working pair. Together with the Board, they began to promote mission activity in the parish. Mission activity was significantly increased at a fast pace during the 1980s and it also grew more diverse. The years of economic depression in the early 1990s decreased the support for mission activity in the whole church. The effects of the depression were suddenly evident in the finances of the Parish of Muhos, too. After the preceding, financially stable years, significant economic cuts were now necessary, which also affected mission activity. However, the existing missionary contracts could still be retained.
Avainsanat – Keywords
Mission activity and support, mission organization, missionary worker of Muhos parish, Diocese of Oulu
SISÄLLYS
Tutkimustehtävä 5
I Johdanto 7
1. Muhoksen seurakunta toisen maailmansodan jälkeen 7
2. Lähetystyö kirkon ja seurakuntien asiaksi kirkkolain muutoksin 9
3. Lähetysharrastuksen ensimmäiset merkit Muhoksella 1944–1964 12
II Hiljaista lähetysharrastusta 1965–1971 15
1. Seurakunta muuttotappiovuosina 15
2. Lähetysharrastus kirkossa ja Oulun hiippakunnassa 17
3. Lähetysharrastus alkaa viritä Muhoksella 24
III Lähetysharrastus voimistuu lähetystoimikunnan johdolla 1972–1978 27
1. Seurakunnan työntekijät 27
2. Lähetystoimikunnan asettaminen 27
3. Toiminta monipuolistuu vapaaehtoisin voimin 31
4. Oulun hiippakunnan lähetysharrastus ja -kannatus 36
IV Kirkkoherra Juhani Inkalan kausi 1979–1993 41
1. Seurakunnan työntekijät 41
2. Lähetyskannatuksen nousu jatkuu kirkossa 42
3. Lähetysharrastus Muhoksella voimistuu kirkkoherra Inkalan johdolla 44 V Tutkimustulokset 64
Liitteet 1. Lähetystyön ohjesääntö 1972 68
2. Muhoksen seurakunnan lähetystyön johtokunnan johtosääntö 1978 72
3. Muhoksen seurakunnan lähetystyön johtokunnan johtosääntö 1988 74
4. Muhoksen seurakunnan lähetystoimikunnan ja lähetystyön johtokunnan jäsenet sekä puheenjohtajat ja varajäsenet vuosina 1972–1994 76 5. Muhoksen seurakunnan nimikkolähettikohteiden sopimukset vuosina 1977–1993 79 Lyhenteet 80 Lähteet ja kirjallisuus 81 Rahan arvoa koskeva huomautus 87 Taulukot
1. Lähetyksen hyväksi toimivat työseurat Oulun hiippakunnan rovastikunnissa
1967 18 2. Oulun hiippakunnan rovastikuntien seurakuntien talousarviomäärärahat
lähetykselle vuonna 1966 rovastikunnittain 19 3. Lähetyskannatus seurakunnan jäsentä kohden Oulun hiippakunnassa
vuonna 1966 20 4. Oulun hiippakunnan lähetyssihteerin ja lähetyspastorin seurakuntavierailut
1967–1971 22 5. Oulun hiippakunnan vapaaehtoinen ja talousarviolähetyskannatus vuosina
1967–1971 23 6. Kirkkovaltuuston hyväksymät avustukset lähetysjärjestöille sekä lähetystyön
kulut yhteensä vuosille 1972–1978 33 7. Lähetystyöseurat ja -piirit Muhoksen seurakunnassa vuosina
1975–1978 36 8. Oulun hiippakunnan seurakuntien organisoima lähetystoiminta vuosina
1972–1976 36 9. Oulun hiippakunnan seurakuntien vapaaehtoinen lähetyskannatus
ja talousarviomäärärahat vuosina 1972–1978 38 10. Lähetyskannatus Oulun hiippakunnassa henkeä kohden vuosina
1972–1978 39 11. Lähetyskannatus Limingan rovastikunnassa, Oulun hiippakunnassa ja koko
maassa henkeä kohden vuosina 1985–1989 43 12. Muhoksen seurakunnan lähetyksen toimintamuotoja vuosina
1985–1993 49 13. Muhoksen seurakunnan lähetyksen talousarviomäärärahat vuosina
1979–1993 51 14. Avustukset eri lähetysjärjestöille vuosina 1979–1993 Muhoksen
seurakunnassa 52 15. Talousarviomäärärahat ja vapaaehtoinen lähetyskannatus Muhoksen
seurakunnassa vuosina 1979–1993 henkeä kohden 54 16. Vapaaehtoinen lähetyskannatus Muhoksen seurakunnassa vuosina
1983–1992 55 17. Lähetyksen vapaaehtoinen kannatus ja talousarviomäärärahat yhteensä
vuosina 1985–1992 56
Tutkimustehtävä
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Muhoksen seurakunnan lähetysharrastusta ja -kannatusta vuosina 1965–1993. Kirkkolakiin vuosina 1955 ja 1965 tehtyjen muutosten tarkoituksena oli lisätä seurakuntien lähetysaktiivisuutta. Selvitän, miten kirkkolain muutokset vaikuttivat lähetysharrastukseen ja -kannatukseen Muhoksella.
Suhtautuminen lähetykseen seurakunnan perustyönä oli muuttunut ja lähetys katsottiin nyt jokaisen seurakuntalaisen tehtäväksi. Kirkkoherralla oli kirkkolain mukaan velvollisuus edistää lähetysharrastusta seurakunnassa. Tarkastelen sitä, miten lähetyksen edistäminen otettiin Muhoksella huomioon seurakunnan päätöksenteossa ja miten sille osoitettiin taloudellista tukea sekä virallisin päätöksin että vapaaehtoisesti kerätyin varoin.
Lähetyksellä tarkoitan tässä tutkimuksessa seurakunnan perustehtävää, toimintaa ulkolähetyksen hyväksi niiden keskuudessa, jotka eivät ole vielä kuulleet kristillistä sanomaa. Lähetysharrastus puolestaan tarkoittaa paikallisseurakunnassa Muhoksella syntyneitä työmuotoja lähetyksen hyväksi. Lähetyskannatus tarkoittaa seurakuntakohtaista taloudellista tukea lähetykselle.
Tarkastelen myös lähetykselle Muhoksella kehittyneitä toimintamuotoja ja paikallisesti muodostuneita erityispiirteitä. Selvitän, miten lähetysharrastus kanavoitui seurakuntatyössä eri työmuotojen, esimerkiksi lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyön piirissä.
Lähetys avaa myös paikallishistoriallisen näkökulman seurakunnan vaiheisiin Muhoksella. Tarkastelen seurakunnassa lähetyksen hyväksi toimineita vapaaehtoisia ja sitä, mitä he saivat aikaan lähetyksen hyväksi.
Tämä tutkimus perustuu ennen muuta Muhoksen seurakunnan arkistossa säilytettäviin asiakirjoihin. Arkistosta löytyvät muun muassa kirkkohallintokunnan, kirkkoneuvoston, kirkkovaltuuston sekä lähetystoimikunnan ja -johtokunnan pöytäkirjat.
Myös piispantarkastusten pöytäkirjat ja kirkkoherrojen tarkastuksia varten laatimat seurakuntakertomukset muodostavat merkittävän lähdesarjan. Niistä näkyvät piispojen henkilökohtaiset huomiot lähetystyön kannatuksesta ja kehittymisestä Muhoksella sekä koko hiippakunnassa. Pyrin ottamaan huomioon myös hiippakunnallisen tilanteen suhtautumisessa lähetykseen. Merkittävinä lähteinä ovat Oulun hiippakunnan
pappeinkokousten painetut pöytäkirjat ja hiippakunnan lähetystoimikunnan painamattomat pöytäkirjat. Seurakunnan lähetyskannatusta vertaan koko Oulun hiippakunnan lähetyskannatukseen ja hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomuksista saatuun tietoon seurakuntien lähetysaktiivisuudesta. Paikallislehti Tervareitistä käytän muutamia aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Suomen evankelisluterilaisen kirkon nelivuotiskertomukset selkeyttävät kuvaa koko kirkon lähetyksestä.
Samankaltaisen tutkimuksen on vuonna 2008 tehnyt Noora Mastokangas-Briceño.
Se koskee Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien lähetysharrastusta ja -kannatusta vuosina 1955–1982. Ruut Hanhikorpi on vuonna 2016 tutkinut Vihdin seurakunnan lähetysharrastusta ja -kannatusta vuosina 1965–1980. Omassa tutkimuksessani keskityn vuosiin 1965–1993 Muhoksella. Tutkimuksen alku määräytyy toteutuneista kirkkolain muutoksista ja loppu pitkäaikaisen kirkkoherran Juhani Inkalan kauden päättymisestä.
I Johdanto
1. Muhoksen seurakunta toisen maailmansodan jälkeen
Muhoksen sijainti lähellä Oulun kaupunkia (noin 35 kilometrin päässä) ja Oulujoen jokiväylää on merkinnyt paljon koko paikkakunnan kehitykselle kauttakulun paikkana.
Oulujoki-nimi on hämäläistä alkuperää ja on tarkoittanut tulvavettä tai tulvivaa vettä.1 Oulujoki on ollut merkittävä elinkeinon lähde. Myös asutus on keskittynyt Oulujoen varrelle; siksi myös kirkonkylän keskus ja kirkko sijaitsevat aivan Oulujoen rannalla.2 Kyläkunnista Oulun suuntaan eteläpuolella jokea sijaitsee Laitasaaren kylä ja vastapäätä Oulujoen pohjoispuolella Hyrkin eli Päivärinteen kylä. Asutusta ja kyliä on muodostunut myös Oulujoen haarauman Muhosjoen suuntaan Muhosperälle, Honkalaan, Hyrkkäälle ja Suokylään. Muhoksen keskustasta huomattavasti etäämmälle muodostuneita isoja kyliä ovat Sanginjoki ja Kylmälänkylä.3
Maa- ja metsätalous oli Muhoksella tärkeä elinkeino ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen. Kalastus on ollut merkittävä lisä elinkeinoon kesäasukkaiden myötä.
Syntyvyys lisääntyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen. Myös suuri muuttoliike vaikutti väkimäärän kasvuun. Toisena tekijänä väestön kasvussa vaikutti Oulujoen koskivoiman rakentaminen vuodesta 1941 aina vuoteen 1955 saakka.4 Voimalaitosten rakentamisella oli suuri työllistävä vaikutus paikkakunnalla kymmeneksi vuodeksi ja vielä sen jälkeen erilaisissa käyttö- ja konttoritehtävissä.5 Korkeimmillaan Muhoksen väkiluku oli vuonna 1955, jolloin se oli 9 540 asukasta. Suuri Oulujoen rakentamisen ja koskivoiman valjastamisen työmaa toi runsaasti uutta työvoimaa pitäjään. Työmaan päättyminen puolestaan aiheutti 60-luvulla paikkakunnalta poismuuton, ja väestöä muutti pois työn perässä Ruotsiin saakka.6
Oulujoki-työmaan rakennusvaihe oli merkittävä ajanjakso koko jokivarsiväestölle.
Työmaa työllisti paikallista väestöä ja toi seurakunnan alueelle uutta teollisuusväestöä
1 Vahtola 1986, 9–10.
2 Vahtola 1986, 173.
3 Vahtola 1986, 173.
4 Vahtola 1986, 172–173.
5 Lackman, Tervonen, Vahtola, Hiltunen 2002, 420–421.
6 Vahtola 1986, 172–173.
sodanjälkeisen kasvukauden vauhdittamana noin 2 000 henkeä. Oulujoen rakentamisella oli merkitystä myös seurakunnalliselle toiminnalle, sillä seurakunta järjesti työmaa- alueilla tilaisuuksia, hartauksia ja jumalanpalveluksia.7 Elinkeinorakenteen muutos kosketti Muhosta rajusti, mutta muutos oli ajankohtainen koko Suomessa. Kunnasta muutti pois vuosina 1960––1964 kaikkiaan 2 390 henkeä. Elinkeinorakenteen muutoksessa maatalousväestön määrä laski, mutta pienteollisuus paikkakunnalla lisääntyi.8
Muhos sijaitsee Kajaanin valtamaantien varrella. Kauttakulkuliikenteellä on ollut suuri vaikutus paikkakunnan liike- ja talouselämään. Tärkeinä työllistävinä laitoksina Muhoksella ovat toimineet vuonna 1915 perustettu Pohjolan poikakoti ja kehitysvammaisten hoitolaitos Toivola-koti. Päivärinteen (Hyrkki) alueen kehitykseen on vaikuttanut sinne vuonna 1932 perustettu tuberkuloosiparantola, joka myöhemmin on toiminut myös sairaalana.9 Muhoksen kunnan kehitykselle merkittäviä laitoksia ovat olleet myös ammattikoulu ja Koivikon maatalousoppilaitos.10 Nämä laitokset ovat olleet seurakunnan yhteistyökumppaneita. Ne ovat antaneet sen työntekijöille mahdollisuuden järjestää niissä erilaisia tilaisuuksia.
Muhoksen kirkkoherrana oli vuosina 1945–1962 rovasti A. I. Heikinheimo.11 Heikinheimo oli ennen Muhokselle tuloaan toiminut Oulun diakonissakodin johtajana.
Hän oli saanut lestadiolaisen kasvatuksen, mutta kouluaikana alkoi tuntea kiinnostusta herännäisyyttä kohtaan. Hän jäi eläkkeelle kirkkoherran virasta 1962 ja kuoli Oulussa 1976.12 Väliaikaisesti kirkkoherran virkaa hoiti pastori Sakari Karjalainen vuosina 1962–1963. Seuraavassa kirkkoherranvaalissa vuonna 1963 tuli valituksi E. Olavi Hietava. Hietava toimi Muhoksella kirkkoherrana aina vuoteen 1977 asti, jolloin hän siirtyi Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaisen virkaan, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1978.13
7 Vahtola 1986, 281.
8 Lackman, Tervonen, Vahtola, Hiltunen 2002, 440.
9 Vahtola 1986, 176.
10 Vahtola 1986, 179.
11 Vahtola 1986, 190.
12 Vahtola 1986, 190–191.
13 Vahtola 1986, 191.
Muhoksen väkiluvun noustua voimakkaasti 1940-luvulla seurakuntaan perustettiin virallisen apulaisen virka vuonna 1950. Virallisen apulaisen virkaa hoitivat Jaakko Kuvaja, Toivo Voutilainen, Sakari Karjalainen, Seppo Seppälä, Lasse Klemola ja Kauko Ahola, minkä jälkeen virka muutettiin kirkkovaltuuston päätöksellä vuonna 1967 kappalaisen viraksi.14 Seurakunnan taloudenhoidosta vastasi ensin vuosina 1958–1970 sivutoiminen taloudenhoitaja Aarne Honkanen ja hänen jälkeensä Pentti Heikkinen.15 Muhoksella on seurakunnan yhteydessä toiminut ansiokkaasti paikallinen puhallinorkesteri Torvipojat, jota johti perustamisesta lähtien, vuosina 1959–1970 Martti Lukka ja hänen jälkeensä Olavi Heikkinen.16 Herätysliikkeistä Muhoksella ovat esiintyneet suurimpina vanhoillislestadiolaisuus ja herännäisyys. Lestadiolaista herätysliikettä seurakunta on tukenut myös taloudellisesti paikallisen rauhanyhdistyksen suurissa rakennushankkeissa ja kasvatustoiminnassa, kuten lasten päiväkerhojen järjestämisessä.17
2. Lähetystyö kirkon ja seurakuntien asiaksi kirkkolain muutoksin
Lähetysharrastus on painottunut eri tavalla Suomen eri osissa. Suomen Lähetysseura on kirkon vanhin lähetysjärjestö, joka perustettiin vuonna 1859. Suomen Lähetysseuran tehtävänä on alusta alkaen ollut hoitaa kirkolle kuuluvaa lähetystehtävää.18 Etelä- Suomessa lähetysharrastus on alkanut aikaisemmin kuin Pohjois-Suomen seurakunnissa.
Lähetysharrastus oli alkuvaiheessa aktiivisinta Lounais- ja Etelä-Suomessa, missä sillä oli vahvimmat tukijat ja merkittävin taloudellinen tuki. Erilaisina seurakunnallisina toimintamuotoina olivat lähetysjuhlien järjestäminen ja ompeluseurojen pitäminen.
Suurin osa Keski-Suomea ja lähes koko Pohjois-Suomi olivat pitkään melkein täysin vailla aktiivista lähetysharrastusta ja -kannatusta.19
Lähetyksen seurakunnallistumiskehitys on pitkäaikainen prosessi, joka alkoi 1930-luvulla. Tavoitteena oli saada lähetyksen hyväksi toimivat seurakunnat Suomen
14 Vahtola 1986, 198.
15 Vahtola 1986, 203.
16 Vahtola 1986, 203.
17 Vahtola 1986, 286.
18 Saarilahti 1977, 170–171.
19 Saarilahti 1977, 172.
Lähetysseuran jäseniksi. 1900-luvun alussa oli perustettu paikallisia lähetysyhdistyksiä Suomen Lähetysseuran organisaation tueksi, ja niillä oli merkittävä asema paikallisseurakunnissa papiston toimiessa yhdistysten johtomiehinä.20 Kirkon tehtävää lähetystyön kokonaiskuvassa etsittiin, kunnes 1930-luvulla lähetystyö alkoi muodostua kirkon ja seurakuntien tehtäväksi.21 Vielä tässä vaiheessa merkittävimmät varat työhön saatiin vapaaehtoisten lahjoittajien ja epävirallisten kanavien kautta, mutta oli myös seurakuntia, jotka rahoittivat lähetystyötä talousarviovaroista, perusteena Suomen Lähetysseuran edustajien vierailut ja seuran työ paikallisseurakunnissa.22 Vähitellen lähti liikkeelle kehitys kohti kirkkolain muutoksia, joiden tavoitteena oli lähetystyön seurakunnallistaminen, sen saattaminen seurakunnan perustehtäväksi.23
Lähetyksen asema seurakunnan perustehtävänä vahvistui kirkkolain muutoksessa vuonna 1955, jolloin etenkin kirkkoherrojen ja kirkkoneuvostojen tehtäväksi uskottiin lähetysharrastuksen edistäminen seurakunnissa. Kirkkolaissa määrättiin:
”Kirkkoherrojen tulee niin ikään kunkin seurakunnassansa edistää harrastusta työhön evankeliumin levittämiseksi niiden keskuudessa, jotka eivät ole kristittyjä”.24 Tampereen hiippakunnassa käytiin vuoden 1957 hiippakuntakokouksessa keskustelua seurakuntien laajemmasta oikeudesta osallistua lähetystyöhön ja varojen keräämiseen virallisten lähetysseurojen kanssa, joilla oli tuomiokapitulin hyväksyntä. Aloite oikeudesta kerätä varoja seurakunnissa eteni vuoden 1958 kirkolliskokoukseen, jonka yleinen valmisteluvaliokunta esitti kuitenkin aloitteen hylkäämistä. Kirkolliskokouksen täysistunto puolestaan päätti lähettää asian suoraan kirkkolakikomitealle tutkittavaksi, jotta seurakunnat saisivat paremmat mahdollisuudet lähetystoiminnan laajentamiseksi.
Kirkkolakikomitean puheenjohtajana oli Oulun hiippakunnan piispa O. K. Heliövaara.
Kirkkolakikomitea esitti kuitenkin aloitteen hylkäämistä.25
Kirkolliskokous käsitteli asiaa seuraavan kerran vuonna 1963. Kaikkien hiippakuntien synodaalikokoukset olivat kannattaneet aloitetta. Myös kirkkohallitus oli
20 Saarilahti 1977, 184–185.
21 Saarilahti 1977, 186.
22 Peltola 1989, 150.
23 Peltola 1989, 150.
24 KL 1959 § 143.
25 Peltola 1989, 150.
ollut sen kannalla. Kirkkolakivaliokunta ehdotti, että kirkkolain ensimmäiseen lukuun oli sisällytettävä uusi säännös, joka koski lähetystä kirkon perustehtävänä: ”Seurakunta ja sen jäsenet osallistuvat varojen keräämiseen evankeliumin levittämiseksi niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä”.26 Kirkolliskokous hyväksyi ehdotetun kirkkolain muutoksen, ja myös eduskunta vahvisti sen.27
Vuodet 1955–1965 olivat merkittävä ajanjakso Suomen Lähetysseuran toiminnassa. Lähetysseuran työ kehittyi ja monipuolistui uusien lähetyskenttien ja lähettien aloittaessa sekä työn taloudellisten mahdollisuuksien lisääntyessä.28 Kirkkolain muutos teki mahdolliseksi lisätä lähetystyön taloudellista kannatusta. Aiemman käsityksen mukaan kirkollisvero- eli talousarviovaroja ei ollut saanut käyttää kuin oman seurakunnan jäsenten keskuudessa tehtävään työhön. Uusi kirkkolaki antoi mahdollisuuksia lähetysaktiivisuuden lisäämiseen paikallisseurakunnissa ja koko kirkossa.29
Oulun hiippakunnan pappeinkokoukseen, joka pidettiin Oulussa lokakuussa 1957, oli kutsuttu lähetysjohtaja Olavi Vuorela esitelmöimään lähetysasiasta. Tuomiorovasti L.
P. Tapaninen lausui kokouksessa vahvan huolensa pohjoisen hiippakunnan lähetysharrastuksesta. Tapaninen selitti, että kirkkolaki asetti tehtäväksi pyrkiä lähetysharrastuksen lisäämiseen seurakunnissa. Seurakunnalla oli vain yksi tehtävä, joka sen tuli suorittaa: ”seurakunta on olemassa lähetystyötä varten”.30 Lähetys ei ollut lähetysseuran työtä, vaan seurakunnan ja koko kirkon työtä. Tapanisen mukaan pappiskasvatusta oli syytetty lähetysharrastuksen unohtamisesta. Hän ehdotti, että pappeinkokous kääntyisi tuomiokapitulin puoleen ja pyytäisi, että se asettaisi koko hiippakunnan käsittävän lähetystoimikunnan. Lähetystoimikunta voisi harkita, millä keinoilla lähetyksen laiminlyöty tehtävä tulisi hoidettua.31 Pappeinkokous asettui kannattamaan tuomiorovasti Tapanisen esitystä lähetystoimikunnan asettamiseksi.
Tapaninen korosti lähetyksen merkitystä kaikessa kirkon työssä; koko kristillinen usko
26 KL 1971 § 10.
27 Peltola 1989, 150–151; Malkavaara 2000, 211; Arkkila 2010, 112–113.
28 Peltola 1989, 230.
29 Peltola 1989, 150–151.
30 Oulun hpk. ppk. ptk 1957, 67.
31 Oulun hpk. ppk. ptk 1957, 68.
eli nimenomaan lähetyksessä. Lähetys oli koko kristillisen kirkon olemassaolon varsinainen tarkoitus.32 Tapaninen itse valittiin Suomen Lähetysseuran johtokunnan jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 1959.
3. Lähetysharrastuksen ensimmäiset merkit Muhoksella 1944–1964 Muhoksella lähdettiin suhteellisen verkkaisesti tukemaan lähetysseuran toimintaa. Myös
muissa Pohjois-Suomen seurakunnissa lähetysharrastuksen kehitys toisen maailmansodan jälkeen oli hidasta. Lähetyksen paikallisista perustyömuodoista ompeluseuroista, joissa kerättiin taloudellista tukea lähetykselle, ensimmäinen aloitti Muhoksella vuonna 1944. Muutaman vuoden kuluttua toiminnassa oli jo viisi ompeluseuraa. Lisäksi lähetykselle kerättiin varoja järjestämällä lähetysjuhlia yhdessä seurakunnan diakoniatyöseurojen kanssa.33
Kirkkoherra A. I. Heikinheimo kertoi laatimassaan seurakuntakertomuksessa 1945, että seurakunnassa oli järjestetty hartaustilaisuuksia lähetykselle ja niissä oli kannettu kolehteja. Kannatettavaksi lähetysseuraksi hän ilmoitti Suomen Lähetysseuran.
Lähetysseuran puhujia oli vieraillut Muhoksella 2-3 kertaa vuodessa.34 Muhoksen seurakunta varasi ensimmäisen talousarviomäärärahansa Suomen Lähetysseuralle vuoden 1948 budjettiin. Määrärahan suuruus oli 1 500 markkaa (64,94 €).35 Vuoden 1952 budjettiin kirkkohallintokunta varasi SLS:lle 2 000 markkaa (63,29 €), mutta kirkkovaltuusto korotti summan 5 000 markkaan (158,20 €).36 Samoin seuraavana vuonna kirkkohallintokunta esitti budjettiin 2 000 markkaa (62,31 €), mutta kirkkovaltuusto nosti tuen 5 000 markkaan (155,80 €).37
Muhoksella vuonna 1957 toimittamassaan piispantarkastuksessa piispa O. K.
Heliövaara kiinnitti huomiota lähetykseen ja totesi, että sen tukeminen kuului jokaiselle seurakuntalaiselle. Piispa totesi samassa yhteydessä Oulun hiippakunnan olevan
32 Juva 1989, 251.
33 MSA II c.d:12 Khra A. I. Heikinheimon seurakuntakertomus piispantarkastukseen 18.9.1951; Vahtola 1986, 277.
34 MSA II c.d:12 Khra A. I. Heikinheimon seurakuntakertomus piispantarkastukseen 10.11.1945.
35 MSA II C.a:II Kirkkovaltuuston ptk 29.12.1947 § 2.
36 MSA II C.a:II Kirkkovaltuuston ptk 21.1.1952 § 4.
37 MSA II C.a:II Kirkkovaltuuston ptk 30.12.1952 § 2.
lähetyskannatukseltaan hiippakunnista kaikkein heikoin; lähetystyö ei ollut riittävästi kirkastunut Pohjolan kansalle. Muhoksella lähetysharrastus oli kuitenkin kolehdeista päätellen elpymään päin. Parantamisen varaa lähetysharrastuksessa oli, mutta Muhos ei ollut heikoin seurakunta hiippakunnassa. Lähetysharrastuksessa voitiin päästä eteenpäin myös Muhoksella.38
Vuonna 1962 laatimassaan seurakuntakertomuksessa kirkkoherra Heikinheimo kertoi lähetysharrastuksessa olevan havaittavissa valveutumista. Suomen Lähetysseura oli kannatuksen pääkohteena. Seurakunnasta kertyi vuosittain lähetyksen kannattamiseksi 40 000 markkaa (873,50 €). Seurakunnalla ei ollut omaa nimikkolähettiä, mutta lähetysseuran puhujavierailujen yhteydessä se järjesti erilaisia lähetysjuhlia ja muita tilaisuuksia. Merimieslähetykselle seurakunta antoi talousarviossaan 10 000 markkaa (218,40 €) ja vapaaehtoisesti kerättyjä varoja noin 15 000 markkaa (327,60 €).39 Lähetysseuran vuosijuhlille kirkkoneuvosto kannusti osallistumaan 20 000 markan määrärahalla (436,70 €). Tavoitteena oli saada 10 osallistujaa lähtemään lähetysjuhlille. Samoin pastori Sakari Karjalainen päätettiin lähettää Suomen Lähetysseuran kurssikeskukseen Päiväkumpuun nuorten lähetysharrastuksen elvytyspäiville.40
Vuonna 1963 toimittamassaan piispantarkastuksessa piispa L. P. Tapaninen totesi Oulun hiippakunnan olevan edelleen lähetysasiassa hiippakunnista heikoimmassa asemassa, mutta valveutumista oli havaittavissa. Kolehtien tuotot olivat Muhoksella nousseet 108,84 markkaan (226,40 €). Määrä oli nelinkertainen edellisiin vuosiin verrattuna. Samalla piispa totesi, että lähetystyön yhteydessä oli puhuttava rahasta.
Muhoksella lähetyskannatus oli ollut vuonna 1962 henkeä kohden 15 penniä.41
Seurakunta lähetti lähetyksestä kiinnostuneita vapaaehtoisia Päiväkumpuun, missä SLS järjesti kurssin ompeluseurojen johtohenkilöille helmikuussa 1963.42 Seurakunnassa järjestettiin lähetyksen hyväksi lähetysseuroja ja ompeluseuroja, joissa koottiin varoja lähetykselle. Seuroja pidettiin seurakuntalaisten kodeissa, ja niiden
38 MSA II C.d:2 Piispantarkastuksen ptk 18–19.5.1957.
39 MSA II c.d:12. Kirkkoherra A. I. Heikinheimon seurakuntakertomus 31.3.1962.
40 MSA II c.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 6.4.1962 § 4.
41 MSA II C.d:2. Piispantarkastuksen ptk 21–22.9.1963.
42 MSA II c.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 1.2.1963 § 7.
yhteydessä kerättiin vapaaehtoisia kolehteja lähetykselle. Puhujina seuroissa oli seurakunnan työntekijöitä tai seurakunnassa vierailevia lähetysseuran työntekijöitä.43 Kirkkoherra E. Olavi Hietava kertoi vuoden 1963 piispantarkastukseen laatimassaan seurakuntakertomuksessa lähetysharrastuksen edistymisestä Muhoksella.
Muhoksella kannatettiin Suomen Lähetysseuraa ja osa työseurojen tuloista tuli lähetykselle. Seurakunnan lähetyskannatus oli seurakuntakertomuksen mukaan 1 200 markkaa (2 496,00 €) vuodessa. Piispantarkastuksen yhteydessä todettiin, että seurakunnalla ei ollut vielä omaa nimikkolähettiä.44
43 MSA II c.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 1.2.1963 § 7.
44 MSA II c.d:12. Kirkkoherra E. Olavi Hietavan seurakuntakertomus 21.9.1963.
II Hiljaista lähetysharrastusta 1965–1971 1. Seurakunta muuttotappiovuosina
Muhoksen väkiluku laski voimakkaasti huippuvuodesta 1955. Vuonna 1970 kunnassa oli asukkaita enää yhteensä 7 596 henkeä.45 Vuosien 1965–1969 muuttotappio oli 844 henkeä. Muuttoliike ja ihmisten liikkuvuus olivat voimakkaita. Osa voimalaitostyövoimasta jäi paikkakunnalle, mutta osa muutti pois Muhokselta työmaan lakkauttamisen jälkeen.46 Asukkaiden väheneminen ei välttämättä näkynyt kielteisenä ilmiönä seurakunnassa. Seurakuntalaiset osallistuivat tilaisuuksiin 1960-luvun alkuvuosina kasvavassa määrin. Piispantarkastuksessa 1968 oli kuitenkin havaittavissa hiipumista seurakuntalaisten aktiivisuudessa. Jumalanpalvelukseen osallistuminen laski aina 1970-luvun alkupuolelle asti, jolloin myös väkimäärä laski edelleen.47 Muhoksen väkimäärällä oli luonnollisesti vaikutusta myös seurakunnan toimintaan ja talouteen verotulojen vähentyessä.
Muhoksen seurakunnan kirkkoherrana jatkoi virkaan 1963 tullut E. Olavi Hietava.
Seurakunnassa elettiin 1960-luvulla voimakasta rakentamisen aikaa, kun haluttiin panostaa hyviin toimitiloihin. Kylmälänkylään valmistui vuonna 1962 uusi kappeli kylän asukkaiden hengellisiä tilaisuuksia silmällä pitäen.48 Mittava ja suuri hanke oli myös seurakuntakeskuksen eli seurakuntatalon rakentaminen aivan Muhoksen ydintaajamaan. Hanke oli tärkeä, sillä seurakunnassa tarvittiin toimitiloja aivan kunnan keskustassa. Seurakuntakeskus valmistui ja se voitiin vihkiä käyttöön vuoden 1968 alussa. Eri kylillä olivat kokoontumispaikkoina toimineet Laitasaaren rukoushuoneyhdistyksen ylläpitämä rukoushuone ja Kylmälänkylän kappeli. Ne palvelivat osaltaan lähetysompeluseurojen varainhankintaa.49 Lasten kesä- ja leiritoiminta yleistyi 60- ja 70-luvulla. Varsinaisen leirikeskuksen puuttuessa leirejä järjestettiin Muhosjokivarressa Vesterin Lantossa ja Suvela-nimisessä paikassa. Vasta myöhemmin 1970-luvun alussa lasten leiritoimintaa ryhdyttiin järjestämään vanhassa
45 Vahtola 1986, 172.
46 Lackman, Tervonen, Vahtola, Hiltunen 2002, 440.
47 Vahtola 1986, 252.
48 Vahtola 1986, 223.
49 Vahtola 1986, 222–223.
kappalaisen pappilassa Viinikassa eli Alapappilassa.50 Seurakuntaan valmistui uusi Kortelan pappila vuonna 1957.51 Nykyisin se on nimeltään Koortilan leirikeskus.
Kappalaisina seurakunnassa olivat Seppo Paananen ja Yrjö Tala vuosina 1968–
1970, kunnes viran vakinaisena haltijana aloitti vuonna 1971 Lasse Rontu, joka siirtyi 1973 Iin kirkkoherraksi. Juhani Inkala hoiti kappalaisen virkaa Rontun jälkeen vuosina 1973–1977, kunnes hänet valittiin Muhoksen kirkkoherraksi. Kappalaisen tehtäviä hoiti muutamia kuukausia Timo Riihimäki. Seuraavaksi virkaa hoiti vuoteen 1985 saakka Kyyjärven entinen kirkkoherra Jorma Manninen. Seurakunnalla oli ollut perinteisesti vahvat siteet Pohjolan Poikakotiin ja sen johtajina toimineisiin pappismiehiin, kuten Jukka Malmivaaraan ja hänen jälkeensä pitkään johtajana toimineeseen Maunu Kytömäkeen, joka osallistui myös seurakuntatyöhön aina 1970-luvun alkuun saakka.52 Kanttoriurkurin virkaa Muhoksella hoiti Jouko Hytönen vuosina 1964–1968.
Väliaikaisina kanttoreina toimivat vuosina 1968–1970 Seppo Heiskanen ja Topi Luoto.
Virassa oli myös vuosina 1970–1972 Teuvo Leutonen. Vaihtuvuus virassa oli suurta.
Syyksi tähän mainittiin piispantarkastuksessa 1968 kanttorin virka-asunnon huonokuntoisuus.53
Palvelu- ja avustustehtävissä seurakuntasisaren eli diakonissan tehtäviä Muhoksen seurakunnassa hoitivat vuosina 1956–1965 Aune Hihnala, 1967–1968 Elisabet Haataja, 1968–1969 Paula Konola, 1969–1970 Pirkko Salo sekä vuonna 1971 Kirsi Piiroinen ja Eeva Erkkilä. Vuonna 1961 perustetussa päätoimisessa nuorisonohjaajan toimessa oli ensin väliaikaisena ja vuodesta 1963 alkaen vakinaisena Irja Huttunen. Juhani Rusko hoiti seurakunnan miespuolisen nuorisotyöntekijän tointa 1960–1964, myöhemmin siinä olivat Paavo Tapio 1964–1965 ja Esa Kokko 1965–1967 sekä Markku Konola 1968–
1969.54 Pentti Heikkinen oli seurakunnan sivutoiminen taloudenhoitaja.55
50 Vahtola 1986, 223–224.
51 Vahtola 1986, 244.
52 Vahtola 1986, 198.
53 Vahtola 1986, 201.
54 Vahtola 1986, 207.
55 Vahtola 1986, 203.
2. Lähetysharrastus kirkossa ja Oulun hiippakunnassa
Lähetysharrastus ja lähetyskannatus saivat kirkossa uutta voimaa kirkkolain lähetyspykälästä. Se kannusti paikallisseurakuntia harrastamaan lähetystä seurakunnan perustehtävänä. Lähetyksen tuli saada näkyvyyttä kirkon ja seurakunnan toiminnassa, ennen kaikkea jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksen osalta lähetyksen huomioimista edisti uuden jumalanpalvelusten kirjan hyväksyminen kirkolliskokouksessa vuonna 1968 ja seurakuntien oman nimikkolähetin muistaminen kirkon virallisessa päiväjumalanpalveluksessa. Virsikirjan lisävihkoon tuli vuoden 1963 kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti 14 lähetysvirttä.56
Laajennettu piispainkokous vahvisti vuonna 1969 kirkon lähetysjärjestöiksi Suomen Lähetysseuran ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen sekä Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finlandin. Tässä yhteydessä tuli myös muille kirkon piirissä toimiville lähetystyötä tekeville järjestöille mahdolliseksi hakea kirkon hyväksymän lähetysjärjestön asemaa laajennetulta piispainkokoukselta.57
Suomen Lähetysseuran asema kirkon virallisena organisaationa vahvistui 1960- luvulla lähetyksen erilaisten työmuotojen lisääntyessä ja taloudellisten mahdollisuuksien kasvaessa.58 Herättäjä-Yhdistys kanavoi tukensa Suomen Lähetysseuralle, ja monia herännäistaustaisia lähetystyöntekijöitä aloitti työnsä 1960-luvulla lähetysseuran palveluksessa.59 Oulun hiippakunnassa Suomen Lähetysseuran lisäksi kannatusta saivat Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, Suomen Pipliaseura (SPS) ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. Vuoden 1971 lopussa oli kuudella Oulun hiippakunnan seurakunnalla nimikkokohde lähetyskentillä.60
Oulun hiippakunnan näkökulmasta lähetyksen asema seurakunnissa oli vielä 1960-luvulla vaatimaton, tosin seurakuntien kesken oli vaihtelua. Kokonaistilanne oli joka tapauksessa aiempaa valoisampi. Yleisen kannatuksen kasvaessa lähetys herätti seurakuntien eri työalojen työntekijöiden keskuudessa mielenkiintoa. Lähetysjohtaja
56 Peltola 1989, 151–152.
57 SKSK kert. 1969, 88–89.
58 Peltola 1989, 230.
59 Peltola 1989, 169–170.
60 Leinonen 1972, 79–80.
Olavi Vuorela kiinnitti siihen huomiota kirjelmässään Oulun hiippakunnan kirkkoherroille vuonna 1963. Hän totesi, että pohjoisimman hiippakunnan osalle oli tullut hengellisen siunauksen virta. Vaikka lähetysharrastus oli vielä tässä vaiheessa monin tavoin heikkoa, Vuorela totesi Oulun hiippakunnasta tulevan lähetystyöhön siitä kiinnostuneita. Lähetysseura halusi palvella seurakuntia entistä tehokkaammin niiden lähetystehtävässä ja esitti työntekijäänsä lähetyssihteeriksi Oulun hiippakuntaan.
Syyskuussa 1963 Oulun hiippakunnassa aloitti seuran lähetyssihteerinä nuorisonohjaaja Jaakko Granlund. Granlund siirtyi lähetysseuran palvelukseen Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaajan tehtävästä.61 Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan sihteerin tehtävää hän ryhtyi hoitamaan lokakuussa 1967.62
Oulun tuomiorovastikunnassa, johon Muhos kuului, lähetysharrastus oli vuoden 1967 tilanteessa laimeaa, mutta lähetyksen asemassa seurakunnissa oli havaittavissa myös kehitystä. Iin rovastikunnan lääninrovastin mukaan lähetysharrastus oli Yli-Iissä ja Kiimingissä vireää sekä Iissä kohtalaista, muissa seurakunnissa heikkoa tai olematonta.
Raahen rovastikunnan lähetysharrastuksessa puolestaan todettiin olevan parantamisen varaa. Kalajoen rovastikunnassa harrastus oli heikkoa, Pyhäjoella ja Kalajoella parempaa kuin muissa seurakunnissa. Kokkolan rovastikunnassa lähetysharrastus oli tyydyttävää, ja Kemin rovastikunnassa harrastusta kuvailtiin melko laimeaksi. Tornion rovastikunnassa lähetyskannatus oli heikohkoa, mutta hiukan nousua oli havaittavissa.
Lapin rovastikunnassa kannatus oli heikohkoa, mutta se oli elpymään päin.63
Taulukko 1
Lähetyksen hyväksi toimivat työseurat Oulun hiippakunnan rovastikunnissa 1967
Rovastikunta Työseuroja Oulun tuomiorovastikunta 13 Ii 15 Raahe 27
61 OTA Eab Lähetysjohtaja Olavi Vuorela Oulun hiippakunnan kirkkoherroille 19.7.1963.
62 OTA Eab N:o A 1812 Piispa Hannes Leinonen Jaakko Granlundille 10.10.1967.
63 Oulun hpk. ppk. ptk 1967, 239.
Kalajoki 29
Kokkola 50
Kemi 16
Tornio 4
Lappi 10 Yhteensä 164 64
Työseurojen toiminta vaihteli suuresti Oulun hiippakunnan eri rovastikunnissa. Eniten työseuroja oli Kokkolan, Kalajoen ja Raahen rovastikunnissa. Kemissä, Iissä ja Oulussa toiminta oli samantasoista. Vähiten työseuroja oli Tornion ja Lapin rovastikunnissa.
Pohjoisessa Suomessa toiminta oli vaatimatonta ja vähäistä.
Taulukko 2
Oulun hiippakunnan rovastikuntien seurakuntien talousarviomäärärahat lähetykselle vuonna 1966 rovastikunnittain
Rovastikunta markkaa / euroa Oulun tuomiorovastikunta 10 054 mk (17 430 €) Ii 1 745 mk (3 025 €) Raahe 1 150 mk (1 994 €) Kalajoki 1 000 mk (1 734 €) Kokkola 1 770 mk (3 069 €) Kemi 4 950 mk (8 582 €) Tornio 1 970 mk (3 415 €) Lappi 1 910 mk (3 311 €)
64 Oulun hpk. ppk. ptk 1967, 239.
Yhteensä 24 549 mk (42 560 €)65
Oulun hiippakunnassa lähetykselle myönnetyt talousarviomäärärahat olivat selvästi suurimmat Oulun tuomiorovastikunnassa ja Kemin rovastikunnassa.
Muissa rovastikunnissa taloudellinen kannatus oli huomattavasti vähäisempää.
Taulukko 3
Lähetyskannatus seurakunnan jäsentä kohden Oulun hiippakunnassa vuonna 1966
Rovastikunta markkaa / euroa Oulun tuomiorovastikunta 45 penniä (0,78 €)
Ii 15 penniä (0,26 €) Raahe 27 penniä (0,47 €) Kalajoki 42 penniä (0,73 €) Kokkola 59 penniä (1,02 €) Kemi 19 penniä (0,13 €) Tornio 25 penniä (0,43 €) Lappi 30 penniä (0,52 €) Koko hiippakunta 32 penniä (0,55 €)
Suurinta lähetyskannatus henkeä kohden oli Kokkolan rovastikunnassa. Oulun tuomiorovastikunnassa ja Kalajoen rovastikunnassa kannatus oli yli 40 penniä. Lapissa kannatus nousi 30 penniin, mutta muissa rovastikunnissa se oli alle 30 penniä henkeä kohden.
65 Oulun hpk. ppk. ptk 1967, 239.
Oulun tuomiorovastikunnassa ja muissa rovastikunnissa kannatettiin pääasiassa Suomen Lähetysseuraa, Kokkolan rovastikunnassa melko tarkoin yhtä paljon Suomen Lähetysseuraa ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Japanin-lähetystä.66 Toimintakertomuksessa vuodelta 1966 lähetyssihteeri Jaakko Granlund kuvaili lähetyksen kehitystä Oulun hiippakunnassa edellisinä vuosina myönteiseksi. Samalla hän kertoi lähetyskannatuksen markkamääräisesti koko ajan kohonneen. Kannatukseen oli tullut pieni lasku 1965, mikä tosin johtui vuoden 1964 valtakunnallisesta nuorten tempauksesta ja sen korkeasta kannatuksesta. Oulun hiippakunta sai mainetta nuorten tempauksen yhteydessä, kun Haapaveden seurakunta ylitti tavoitteensa 200 prosentilla ja oli maan paras seurakunta lähetysaktiivisuuden kehittymisessä. Tempauksella kerättiin rahaa poliklinikka-auton hankkimiseen Taiwanille. Toimintakertomuksessa todettiin kannatuksen jälleen nousseen vuonna 1966. Lisäys edellisestä vuodesta oli 69 100,26 markkaa (119 800 €). Suomen Lähetysseura ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys saivat yhteensä 228 769,26 markkaa (396 600 €). Lähetysseuran suurimmat tulot tulivat kuitenkin ompeluseurojen ja lähetyspiirien toiminnasta. Ne olivat huomattavat myös Oulun hiippakunnassa.67
Lähetysharrastuksen myönteinen kehitys jatkui Oulun hiippakunnassa vuosina 1967–1971. Sama koski koko kirkkoa ja kaikkia sen hiippakuntia. Tuomiokapitulin asettama lähetystoimikunta oli hiippakunnan lähetystyön johdossa, ja sen puheenjohtajana oli piispa. Lähetystyön toimintaohje vuodelta 1964 uudistettiin piispainkokouksen mallin mukaiseksi, ja tuomiokapituli vahvisti sen syksyllä 1970.
Ohjesäännön mukaan lähetystoimikunnan tehtävänä oli suunnitella, johtaa ja kehittää hiippakunnallista ja rovastikunnallista lähetystoimintaa sekä ohjata kaikkia hiippakunnan seurakuntia vastuuseen lähetystehtävästä. Lähetystoimikunta kokoontui kaksi kertaa vuodessa. Sen asettamat työvaliokunta ja leiritoimikunta toimivat aktiivisesti. 2 800 nuorta osallistui leireille ja kursseille lähetysasian eteenpäin viemiseksi.68
66 Oulun hpk. ppk. ptk 1967, 239–240.
67 OTA Oulun hiippakunnan lähetyssihteerin toimintakertomus vuodelta 1966.
68 OTA Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomus vuosilta 1967–1971.
Tuomiokapituli lähetti syyskuussa 1970 lähetystyön ohjesääntöluonnoksen seurakuntiin hyväksyttäväksi. Ohjesäännön mukaisesti useimpiin seurakuntiin asetettiin aktiivisesti työskentelevä lähetystoimikunta ja lähetyssihteeri. Lähetystoimikunta valmisteli esityksen rovastikunnallisen lähetystyön toimintaohjeeksi, jonka mukaan kuhunkin rovastikuntaan asetettiin niin sanottu lähetysluottamushenkilö rovastikunnan ja sen seurakuntien lähetystoimintaa kehittämään.
Vuonna 1970 vietettiin erityistä lähetysvuotta. Lähetysvuoden viettoon tuomiokapituli kehotti kiertokirjeellään syyskuussa 1969. Piispa avasi juhlavuoden saarnalla tuomiokirkossa loppiaisena eli ”pakanain päivänä”.69 Lähetyksen juhlavuoden päätapahtuma järjestettiin Helsingissä toukokuussa 1970. Kiertokirjeessä kerrottiin nuorten kirkkojen edustajien vierailuista seurakunnissa. Erityinen lähetysnäyttely kiersi Oulussa, Ylivieskassa, Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Kokkolassa. Oulun hiippakunnan seurakuntien kustantamana kiersi seurakunnissa ambolainen lähetyssaarnaaja ja evankelista Samuel Mateus Shiininge. Hänen matkansa aikana järjestettiin 340 erilaista lähetystilaisuutta 50 eri seurakunnassa, muun muussa kouluissa.70 Kirkon lähetysvuosi toteutettiin yhteistyössä lähetysjärjestöjen kanssa. Järjestäjinä olivat Suomen Lähetysseura, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland sekä kirkon lähetysasiain neuvottelukunta.71
Seurakuntavierailuja hiippakunnan seurakuntiin tekivät Jaakko Granlund ja hänen työparinsa Arvo Eirola, Oulun hiippakunnan lähetyspastori vuosina 1968–1971, seuraavasti:
Taulukko 4
Oulun hiippakunnan lähetyssihteerin ja lähetyspastorin seurakuntavierailut 1967–1971
Lähetyssihteeri Lähetyspastori
Vuosi Jaakko Granlund Arvo Eirola Yhteensä 1967 79 – 79
69 Oulun hpk. ppk. ptk 1973, 348.
70 OTA Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomus 1967–1971.
71 SKSK kert. 1969, 85–86.
1968 92 35 127 1969 83 82 165 1970 93 129 222 1971 82 41 123 Yhteensä 716 kertaa
Toimintakertomuksen mukaan myös muut lähetysjärjestöt kuin Suomen Lähetysseura vierailivat hiippakunnan seurakunnissa juhlavuoden 1970 aikana. Vuonna 1968 järjestettiin Suomen Lähetysseuran vuosijuhla Oulussa. Juhlalla oli suuri vaikutus vapaaehtoisen ja talousarviolähetyskannatuksen kasvuun koko hiippakunnassa.72
Taulukko 5
Oulun hiippakunnan vapaaehtoinen ja talousarviolähetyskannatus yhteensä vuosina 1967–1971
Vuosi Markkaa Henkeä kohden mk €/henki
1967 236 168,94 0,42 387 500 / 0,69€
1968 309 710,56 0,55 468 800 / 0,83€
1969 365 387,93 0,64 540 800 / 0,95€
1970 543 159,53 0,94 781 900 / 1,35€
1971 595 846, 84 1,09 805 600/ 1,47€
Oulun hiippakunnan lähetyskannatus kasvoi tasaista tahtia, ja se näkyi viidessä vuodessa selkeästi kasvavana kannatuksena henkeä kohden. Seurakuntien talousarviomäärärahat lähetykselle olivat hiippakunnassa myös kasvussa. Vuonna 1970 ne olivat 56 929 markkaa (81 950 €) ja vuonna 1971 selvässä nousussa eli 103 270 markkaa (139 600 €).
72 OTA Eab Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomus 1967–1971.
Oulun hiippakunnan seurakuntien ja rovastikuntien nimikkolähettien määrä oli myös kasvussa. Vuonna 1967 hiippakunnassa oli kolme nimikkolähettiä ja 1971 jo 11 nimikkolähettiä. Taloudellisen kannatuksen myönteinen kehitys näkyi toiminnan kasvussa. Toimintakertomus vuosilta 1967–1971 päättyi valoisaan toteamukseen lähetyksen myönteisestä kehityksestä Oulun hiippakunnassa: ”On ollut ilo nähdä, kuinka hiippakuntamme seurakunnissa lähetystuli palaa yhä kirkkaammin”.73 Hiippakunnista suurin lähetyskannatus oli Porvoon ja Mikkelin hiippakunnissa, mutta hiippakuntien väliset erot olivat kaventuneet. Henkeä kohden laskettuna suurin nousu oli tapahtunut Oulun hiippakunnassa, jossa kannatus aikaisemmin oli ollut pienintä.74
3. Lähetysharrastus alkaa viritä Muhoksella
Muhoksen kirkkoneuvosto ehdotti kirkkovaltuustolle joulukuussa 1966, että Suomen Lähetysseuralle myönnettäisiin seuraavaksi vuodeksi 500 markan määräraha (866,90 €), jossa oli lisäystä 200 markkaa (346,80 €).75 Kirkkohallintokunta kuitenkin esitti, että määrärahan lisäystä ei hyväksyttäisi.76 Kirkkovaltuusto ei myöskään hyväksynyt esitettyä lisäystä.77 Määräraha oli suuruudeltaan 300 markkaa (520,10 €). Laatimassaan kertomuksessa seurakunnan tilasta vuoden 1967 pappeinkokousta varten kirkkoherra Hietava kuvaili seurakunnan lähetysharrastusta aktiiviseksi. Muhoksella toimi yksi ompeluseura, mutta lapsille ja nuorille ei järjestetty omia lähetyspiirejä. Lähetysjuhlia järjestettiin kertomuksen mukaan kaksi kertaa vuodessa.78 Lähetysharrastus oli todellisuudessa melko vaatimatonta.
Joulukuussa 1968 piispantarkastuksen toimitti Hannes Leinonen. Kirkkoherra arvioi lähetysharrastuksen ”kohtalaiseksi”. Seurakunnassa toimi yksi lähetysompeluseura, ja vapaaehtoinen lähetyskannatus seurakuntalaista kohden oli 20 penniä vuodessa (0,30 €), mitä kirkkoherra kuvaili ”siemeneksi” lähetykselle. Omaa nimikkolähettiä ei vielä ollut, mutta seurakunnassa aiemmin toiminut terveyssisar Irmeli
73 OTA Eab Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomus 1967–1971.
74 SEK 1967–1971, 196.
75 MSA C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 13.12.1966 § 4.
76 MSA III C.a:3 Kirkkohallintokunnan ptk 14.12.1966 § 2.
77 MSA II C.a:12 Kirkkovaltuuston ptk 14.12.1966 § 3.
78 MSA II D.d:1 Kertomus seurakunnan tilasta pappeinkokousta varten 1967.
Aho oli lähetystyössä Afrikassa.79 Vastaavasti Oulun hiippakunnan lähetyskannatus henkeä kohden vuonna 1968 oli 0,55 penniä (0,83 €) henkeä kohden, selvästi enemmän kuin Muhoksella.80
Vuoden 1969 talousarvion käsittelemistä jouduttiin siirtämään kuukaudella eteenpäin kirkkovaltuuston kokouksessa joulukuussa 1968, koska kirkkoneuvosto ei ollut vielä käsitellyt asiaa.81 Kirkkoneuvosto paheksui, että talousarvion käsittely oli runsaan kuukauden myöhässä kirkkolain edellyttämästä ajankohdasta. Samassa kokouksessa ehdotettiin Suomen Lähetysseuran määrärahaksi 600 markkaa (888 €).
Talousarvio hyväksyttiin sellaisenaan kirkkovaltuustossa helmikuussa 1969.82 Sitä vastoin vuoden 1970 talousarvioesityksessä ei ollut määrärahaa lähetykselle lainkaan.83 Kirkkoneuvosto keskusteli toukokuussa 1970 Suomen kirkon lähetystyön 100- vuotisjuhlien järjestämisestä ja päätti, että mainittu juhla järjestettäisiin syyskuussa 1970.84 Lähetysjuhla järjestettiin elokuun alussa. Se alkoi jumalanpalveluksella, jonka toimitti uskonnonopettaja ja pastori Matti Luomanen. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kahvi- ja ruokatarjoilu seurakuntatalolla lähetyksen hyväksi. Seurakuntatalolla oli päiväjuhla kello 13 ja iltajuhla kello 19. Puhujina tilaisuuksissa olivat pastorit Samuel Mateus Shiininge Angolasta, Arvo Eirola ja Matti Luomanen.85 Muhoksen paikallislehdessä Tervareitissä julkaistiin Ambo-Kavangon kirkon piispan Leonard Aulan juhlapuhe Ambomaalla vietetystä suomalaisen lähetystyön 100-vuotisjuhlasta.
Puheessaan hän kuvaili 100 vuotta aiemmin alkaneen lähetystyön merkitystä kansalleen ja kirkolleen.86
Talousarvioiden tarkempaan ja yksityiskohtaisempaan laadintaan ryhdyttiin kiinnittämään huomiota kirkkovaltuustossa. Samoin ryhdyttiin vaatimaan talousarvion laadinnan yhteydessä myös toimintakertomus edelliseltä vuodelta.87 Kirkkovaltuustossa
79 MSA II C.d:2 Piispantarkastuksen ptk 21.–22.9.1968.
80 Leinonen 1972, 79.
81 MSA II C.a:12 Kirkkovaltuuston ptk 27.12.1968 § 10.
82 MSA II C.a:12 Kirkkovaltuuston ptk 10.2.1969 § 8.
83 MSA II C.a:12 Kirkkovaltuuston ptk 22.12.1969 § 11.
84 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 3.5.1970 § 11.
85 Tervareitti 30/30.7.1970. Kirkolliset kuulutukset.
86 Tervareitti 32/13.8.1970. Ambo-Kavangon kirkon piispa Leonard Aulan juhlapuhe.
87 MSA II C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 2.1.1971 § 11.
joulukuussa 1971 vaadittiin seurakuntatyön eri alueilta yksityiskohtaiset selvitykset tulevien talousarvioiden laatimista varten, ja tässä yhteydessä nousi esille myös lähetystyö.88
Joulukuussa 1971 kappalainen Lasse Rontu kiinnitti kirkkoneuvoston kokouksessa huomiota siihen, ettei lähetykselle ollut kirkkohallintokunnan laatimassa talousarviossa varattu lainkaan määrärahaa. Niinpä kirkkoneuvosto esitti lähetystyötä varten lisäyksenä seuraavan vuoden talousarvioon 1 300 markkaa (1 641 €).89 Kirkkovaltuusto hyväksyi maaliskuussa 1972 tämän esityksen. Pastori Rontu oli seurakunnan työntekijöistä vastuussa lähetysharrastuksen edistämisestä.90 Seurakunnan työntekijöiden kodeissa järjestettiin lähetystilaisuuksia, esimerkiksi kirkkoherra Hietavan pappilassa.91 Seurakunnassa oli vapaaehtoisia, joiden kodeissa myös järjestettiin lähetysseuroja.
Heihin kuului muiden muassa tohtori Inkeri Alkio.92 Oulun hiippakunnan tuomiokapituli lähetti syksyllä 1970 seurakuntiin lähetystyön ohjesäännön luonnoksen kirkkoneuvostojen hyväksyttäväksi.93
88 MSA II C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 27.12.1971 § 10.
89 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 3.12.1971 § 4 ja 15.
90 MSA II C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 13.3.1972 § 6.
91 Tervareitti 17/30.4.1970. Kirkolliset kuulutukset.
92 Tervareitti 8/26.2.1970. Kirkolliset kuulutukset.
93 OTA Eab Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan toimintakertomus 1967–1971.
III Lähetysharrastus voimistuu lähetystoimikunnan johdolla 1972–1978 1. Seurakunnan työntekijät
Juhani Inkala hoiti kappalaisen virkaa Lasse Ronnun jälkeen vuosina 1973–1977. Inkala oli myös vt. kirkkoherrana vuonna 1977. Samana vuonna pidettiin kirkkoherranvaali, jossa hänet valittiin kirkkoherraksi.94 Lokakuussa 1978 Oulun hiippakunnan piispa Hannes Leinonen toimitti piispantarkastuksen Muhoksen seurakunnassa. Samalla toimitettiin kirkkoherra Inkalan ja kappalaisen Jorma Mannisen virkaanasettaminen.95 Inkala toimi kirkkoherrana eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1993. Manninen hoiti kappalaisen virkaa vuoteen 1985 saakka. Kappalaisen tehtävässä oli muutamia kuukausia myös Timo Riihimäki.96 Kanttori-urkurina oli Teuvo Leutonen elokuuhun 1972 saakka. Hänen jälkeensä vt. kanttorina olivat opettaja Marja-Liisa Vimpari ja Marja-Liisa Kirkkomäki. Jälkimmäinen valittiin myös vakinaiseksi kanttoriksi ja hän oli virassa vuoteen 1976 asti. Hänen jälkeensä kanttoreina toimivat Pekka Jämsä vuonna 1977 ja Riitta-Liisa Rahkonen vuosina 1977–1978 sekä Ilkka Järviö vuosina 1978–
1979.97
Taloudenhoitajan tehtävät lisääntyivät, kun kirkkohallintokunta lakkautettiin ja seurakuntaan perustettiin tämän johdosta päätoiminen taloudenhoitajan virka. Virkaan valittiin vuonna 1977 Ulla Talonpoika, joka hoiti virkaa vuoteen 1983 saakka.98 Diakonissan virassa oli Terttu Kokko vuodesta 1972 alkaen ja nuorisonohjaajana Irja Huttunen vuoteen 1977 asti, hänen jälkeensä Kirsti Haapapuro. Nuorisodiakonin virkaa hoiti vuodesta 1977 alkaen Heikki Haapapuro.99
2. Lähetystoimikunnan asettaminen
Muhoksella oli ollut lähetyksestä kiinnostuneita seurakuntalaisia kehittämässä lähetystoimintaa 1970-luvun alussa. Kirkkoneuvoston kokouksessa huhtikuussa 1972 käsiteltiin opettaja Tuula Luomasen lähettämää kirjettä lähetysharrastuksen
94 Vahtola 1986, 192.
95 MSA II C.d:2 Piispantarkastuksen ptk 20.–22.10.1978.
96 Vahtola 1986, 198.
97 Vahtola 1986, 201.
98 Vahtola 1986, 203.
99 Vahtola 1986, 207–208.
tehostamiseksi ja lähetystoimikunnan perustamiseksi Muhoksen seurakuntaan.
Kokouksessa esitettiin, että vt. kirkkoherra Lasse Rontu valmistelisi asian seuraavaan kokoukseen.100 Kirkkoneuvosto päätti jo kahden viikon päästä valita lähetystoimikuntaan viisi naista ja kaksi miestä: Aili Lankisen, Marja-Liisa Keräsen, Eeva-Kaisa Vesalan, Vieno Pulkan, Vieno Ojalan, Ilkka Keräsen ja Viljo Lukan (liite 4).101 Lähetystoimikunnan asettaminen tarkoitti uutta vaihetta Muhoksen seurakunnan lähetysharrastuksessa. Nyt siis seurakuntaan tuli oma lähetysasioita valmisteleva ja toteuttava toimielin.102 Kirkkoneuvosto käsitteli toukokuussa 1972 lähetystoimikunnan täydentämistä. Se valitsi toimikuntaan aikaisemmin valittujen henkilöiden lisäksi rouva Tuula Luomasen.103
Lähetystoimikunta piti ensimmäisen kokouksensa Hyrkin kansakoululla opettaja Vesalan asunnossa kesäkuussa 1972. Kokouksessa hahmoteltiin tulevan toiminnan suuntaviivoja: lähetysseuroja, lähetyspiiriä, lähetysjuhlia ja lähetysmyyjäisiä.
Kokouksessa käsiteltiin Suomen kirkon lähetysasiain neuvottelukunnan laatimaa lähetystyön ohjesääntöä ja käytiin keskustelua lähetystoimikunnan kokoonpanosta (liite 1). Ohjesäännön mukaan toimikunnan tehtävänä oli ohjata kaikkia seurakuntalaisia hengelliseen vastuuseen lähetystyöstä ja lähetysharrastuksen lisäämisestä seurakunnassa.
Sen tuli suunnitella ja kehittää uusia lähetyksen toimintamuotoja, jotka tukivat aikaisempia toimintamuotoja. Toimikunnan tuli laatia vuosittain lokakuun aikana lähetykselle toimintasuunnitelma ja talousarvio, jossa tuli huomioida avustukset lähetysjärjestöille ja toimikunnan omat käyttövarat. Toimikunnan tuli antaa kirkkoneuvostolle vuosittain toimintakertomus ja pitää vähintään kaksi kokousta vuodessa. Lähetystyön ohjesäännön mukaan kirkkoneuvostolla oli mahdollisuus tehdä tarvittavia muutoksia ohjesääntöön. Ohjesääntö päätettiin jättää kirkkoneuvoston asianmukaisesti hyväksyttäväksi. Ohjesäännön käsittelyn yhteydessä toimikunta nosti jäsenmääränsä kuudesta kahdeksaan jäseneen. Toimikunta esitti kirkkoneuvostolle puheenjohtajakseen kappalainen Lasse Rontua. Hänestä tuli siis lähetystyöstä vastaava pappi. Varapuheenjohtajaksi toimikunta esitti hammaslääkäri Ilkka Kerästä ja
100 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 12.4.1972 § 6.
101 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 27.4.1972 § 10.
102 Vahtola 1986, 277.
103 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 12.5.1972 § 5.
lähetyssihteeriksi rouva Tuula Luomasta. Lisäjäseneksi toimikunta esitti Päivärinteen osalta tohtori Inkeri Alkiota.104 Vielä tässä vaiheessa seurakunnan kirkkoneuvoston tai kirkkovaltuuston asiakirjoissa ei ole mitään mainintaa ohjesäännön käsittelystä tai hyväksymisestä. Asiaa käsiteltiin vasta vuonna 1978. Myöskään Tuula Luomasen valinnasta lähetyssihteeriksi ei ole kirkkoneuvoston tai kirkkovaltuuston vahvistusta.
Tuula ja Matti Luomanen muuttivat vuonna 1974 Muhokselta Saarijärvelle.
Lähetystoimikunnassa jäseninä vuosina 1972–1978 olivat lisäksi Hilkka Huovinen, Liisa Kukkohovi, Martta Kurttila, Veikko Piirainen ja Hilma Siira.105 Marraskuussa pidetyssä toimikunnan kokouksessa keskustelua herätti opettaja Eeva-Kaisa Vesalan ja Vieno Ojalan halu vetäytyä syrjään toimikunnasta. Uusiksi jäseniksi toimikunta ehdotti Helvi Teljästä, nuorisonohjaaja Irja Huttusta ja maisteri Jukka Valtasta.106 Joulukuussa kirkkoneuvosto päätti vapauttaa anomusten perusteella sen jäsenet Vieno Ojalan, Eeva- Kaisa Vesalan ja Tuula Luomasen. Heidän tilalleen se valitsi tohtori Inkeri Alkion, rouva Helvi Teljäksen ja maisteri Jukka Valtasen.107
Maaliskuussa 1972 kirkkovaltuusto oli hyväksynyt 1 300 markan (1 637 €) määrärahan lähetykselle.108 Lähetystoimikunta päätti kesäkuussa 1972 lähettää kaksi seurakunnan edustajaa Lapiosalmen leirikeskuksen vihkimisjuhlaan. Heidän matkansa kustannettiin lähetysvaroilla. Vastaisesta toimikaudesta päätettiin, että lähetyslounas järjestettäisiin seurakuntatalossa elo–syyskuun vaihteessa tai syyskuun alussa.109 Lapiosalmen leiri- ja kurssikeskuksen vihki käyttöön piispa L. P. Tapaninen.110 Taustayhteisöinä vuonna 1968 perustetussa Lapiosalmisäätiössä olivat Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Posion seurakunta ja Suomen Lähetysseura.111 Lähetyspäiville Turussa kesäkuussa 1972 Muhokselta osallistuivat Hilma Siira ja Olga Honkanen.112
104 MSA IV: 3 C.a. Lähetystyön toimikunnan ptk 9.6.1972 § 2; Malkavaara 2000, 211; Arkkila 2010, 112–
113.
105 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 5.1.1975 § 6; MSA Muhoksen seurakunnan kirkonkirjat.
106 MSA IV: 3 C.a. Lähetystyön toimikunnan ptk 17.11.1972 § 2.
107 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 26.12.1972 § 2.
108 MSA C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 13.3.1972 § 7.
109 MSA IV: 3 C.a. Lähetystyön toimikunnan ptk 9.6.1972 § 5.
110 OTA Eab Oulun hiippakunnan lähetystoimikunnan vuosikertomus vuodelta 1972.
111 Leinonen 1977, 74.
112 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 17.7.1971 § 4.
Syksyllä 1972 toimikunta valmisteli Karjasillan seurakunnan lähetysväen vierailua Muhokselle. Se päätti, että oululaisten vierailusta aiheutuvat kustannukset suoritettaisiin lähetystyön momentilta. Tarjoilusta tulisivat huolehtimaan toimikunnan naisjäsenet.
Oululaisia oli ilmoittautunut tulevaksi 30 henkeä.113 Toimikunta valmisteli kirkkoneuvostolle talousarvioehdotuksen: lähetysjuhlia, leirejä ja kursseja varten 300 markkaa (378,60 €), lähetysmateriaaleihin 300 markkaa (378,60 €) sekä kirkon lähetysjärjestöille 600 markkaa (757,20 €), yhteensä 1 200 markkaa (1 514 €).114
Joulukuussa 1972 kirkkoneuvosto hyväksyi lähetystyön menokohtaan 300 markan (378,60 €) korotuksen, ja se päätettiin esittää kirkkovaltuustolle.115 Valtuusto hyväksyi vuoden 1973 talousarvioon 600 markkaa (757,20 €) lähetysjuhliin ja lähetysmateriaalien hankintaan sekä lähetysjärjestöille 600 markkaa (757,20 €). Lopullinen määräraha oli yhteensä 1 500 markkaa (1 893 €).116 Vuoden 1974 talousarvioon varattiin vain 600 markkaa (577,30 €), mikä meni vain erilaisiin kuluihin, mutta tulevina vuosina kasvu oli tasaista (taulukko 6).117
Oulun hiippakunnan piispa Hannes Leinonen toimitti elokuussa 1973 piispantarkastuksen. Hän totesi lähetyksen Muhoksella olevan viriämässä, ja pieni 300 markan (378,60 €) talousarviomääräraha oli hänen mielestään hyvän tahdon osoitus lähetykselle. Vapaaehtoinen kannatus oli 52 penniä (0,59 €) henkilöä kohti, jota piispa ei pitänyt halveksittavana seikkana.118 Kirkon lähetysjärjestöjen avustuksiin oli varattu 600 markkaa (757,20 €), mikä jäi huomiotta piispantarkastuksen yhteydessä.
113 MSA IV: 3 C.a. Lähetystyön toimikunnan ptk 17.11.1972 § 3.
114 MSA IV: 3 C.a. Lähetystyön toimikunnan ptk 17.11.1972 § 4.
115 MSA II C.b:2 Kirkkoneuvoston ptk 26.12.1972 § 2.
116 MSA II C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 29.12.1972 § 4, liitteet 1, 4.
117 MSA II C.c:1 Kirkkovaltuuston ptk 26.12.1973 § 17, liite 5.
118 MSA II C.d:2 Piispantarkastuksen ptk 24.–26.8.1973.
