Asiakas keskiöön sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa

Asiakas keskiöön sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuulli- suuden valvonnassa

Itä-Suomen yliopisto Pro gradu -tutkielma Tiina Karppinen, 255 248 Pääaine: siviilioikeus 5.8.2019 Ohjaaja: Katja Lindroos

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ^YksikköOikeustieteiden laitos

Tekijä

Tiina Karppinen

Työn nimi

Asiakas keskiöön sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa

Pääaine

Siviilioikeus

Työn laji

Pro gradu- tutkielma

Aika

5.8.2019

Sivuja

XI-62

Tiivistelmä

EU:n energiapolitiikalla perustaa kilpailun, toimitusvarmuuden ja kestävän kehityksen tavoittei- siin. Euroopan komissio haluaa marraskuussa 2016 julkaisemansa Puhdasta energiaa kaikille- paketin kautta nostaa asiakkaan keskiöön sähkömarkkinoilla. Erityisesti tämän tarkoittaa kaikille kuluttajille oikeutta tuottaa sähköä omaan kulutukseensa sekä jakamaan, varastoimaan tai myy- mään sitä takaisin markkinoille.

Komissio on todennut sähkön hintojen nousseen jäsenmaissa erityisesti sähköverkkojen peri- mien maksujen, verojen ja valmisteverojen merkittävän nousun vuoksi. Asiakkaan nostaminen keskiöön edellyttää nykyisessä tilassa myös hinnoittelua koskevien kysymysten tarkastelua kil- pailuoikeudellisesta näkökulmasta.

Tutkielmassa syvennytään kilpailuoikeudelliseen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön erityisesti oikeudellisen monopolin hinnoittelun osalta. Oikeustilaa käydään läpi kansallisen ja eurooppaoikeuden lainsäädännön sekä oikeuskäytännön kautta. Ratkaisuja asiakkaan aseman nostamisessa keskiöön haetaan tässä tutkielmassa sääntelyteoreettisen pohdinnan kautta.

Johtopäätöksenä tutkielmassa on sääntelyn keveyden tuovan asiakkaiden asemaa keskeiseen rooliin kansalaisten energiayhteisöjen hinnoittelun kohtuullisuuden osalta. Kuitenkin verkkoon pääsyn kriteerit on turvattava sähkömarkkinadirektiivin mukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden noudattamista myös kansalaisten energiayh- teisöjen hinnoittelussa. Toisaalta asiakkaiden verkkoon pääsy kansalaisten energiayhteisöistä on turvattava myös sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelussa.

Tutkielman tulosten osalta oikeustila on kuitenkin vielä epäselvä siinä suhteessa, että Puhdasta energiaa kaikille-pakettiin sisältyvää uutta sähkömarkkinadirektiiviä ei ole vielä implementoitu Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Tämän tutkielman johtopäätökset ovatkin relevantteja im- plementoitaessa direktiiviä kansalliseen lainsäädäntöömme ja tulkittaessa sitä.

Avainsanat Kansalaisten energiayhteisö, hinnoittelun valvonta, määräävä markkina-asema, sähköverkkotoiminta

S

LÄHTEET ... IV LYHENTEET ... X KUVIOT JA TAULUKOT ... XI

1 JOHDANTO... 1

1.1 Aiheen esittely ja tutkimuksen tavoite... 1

1.2 Tutkimusmetodin valinta ... 5

1.3 Keskeiset käsitteet ... 7

2 KILPAILU VAI SÄÄNTELY? ... 10

2.1 Markkinasääntelyn perusteet ... 10

2.2 Kilpailuoikeudellinen hinnoittelun sääntely ... 18

2.3 Lainvalmistelu sääntelystrategian valinnassa ... 21

3 KANSALAISTEN ENERGIAYHTEISÖN KILPAILUOIKEUDELLINEN ASEMA ... 27

3.1 Kansalaisten energiayhteisön määritelmä ... 27

3.2 Kansalaisten energiayhteisön oikeudellinen asema ... 32

4 HINNOITTELUN SÄÄNTELYN SOVELTAMINEN KANSALAISTEN ENERGIAYHTEISÖN TOIMINTAAN ... 40

4.1 Verkkoon pääsy ja verkkomaksut kansalaisten energiayhteisöjen sääntelyssä . ... 40

4.2 Hinnoittelun kohtuullisuus energiayhteisöjen hinnoittelussa ... 44

4.3 Kilpailun rajoittaminen verkkomaksujen rakenteen kautta ... 52

5 YHTEENVETO ... 61

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Baldwin, Robert – Cave, Martin – Lodge, Martin: Understanding regulation. The- ory, strategy and practise. 2. painos. Oxford University Press 2012.

Begg, David – Fischer, Stanley – Dornbusch, Rudiger: Economics. 9. painos.

McGraw-Hill Education 2008.

Cave, Martin – Vogelsang, Ingo: How acces pricing and entry interact. Telecommu- nications Policy, 27(10 – 11), 2003; s. 717 – 727.

Cooter, Robert – Ulen, Thomas: Law & Economics. 4. painos. Pearson Addison Wesley 2004.

Crandall, Robert – Eisenach, Jeffrey – Ingraham, Allan: The long-run effects of cop- per-loop unbundling and the implications for fiber. Telecommunications Pol- icy 37, 201; s. 262 – 281.

Distaso, Walter – Lupi, Paolo – Manenti, Fabio: Platform competition and broadband uptake: Theory and empirical evidence from the European Union. Information Economics and Policy 18, 2006; s. 87 – 106.

Finell, Lisbe: Regulating unilateral use of significant market power with competition law in European Union telecommunications – A compliance oriented perspec- tive. Turku 2017.

Glader, Marcus: Innovation Markets and Competition Analysis – EU competition law and US antitrust law. Intellecta Docusys 2004.

Jylhä, Reijo: Sähkönhuollosta sähkömarkkinoihin. Vaasa 2006.

Kanniainen, Vesa: Kilpailupolitiikan taloustiede. Teoksessa Kanniainen, Vesa, toim.

Määttä, Kalle: Taloustieteellinen näkökulma kilpailuoikeuteen. Talentum Me- dia Oy 2001.

Keinänen, Anssi – Muhonen, Emmi – Hämäläinen, Annika: Sääntelyn syyt – empii- rinen tarkastelu sääntelyn syistä vuoden 2009 hallituksen esityksissä. Edilex 8.3.2013. [www.edilex.fi/lakikirjasto/8843]

Keinänen, Anssi – Vartiainen, Niko: Vaihtoehtojen punninta lakitasoisen sääntelyn sisällä: empiirinen analyysi vuoden 2014 hallituksen esityksistä. Edilex 13.12.2017 [www.edilex.fi/artikkelit/18362]

Kopsakangas-Savolainen, Maria – Svento, Rauli: Sähkömarkkinoiden sääntelystä ja sääntelyn hyvinvointivaikutuksista. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2014,

s. 151–161.

Kuoppamäki, Petri: Markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa.

Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 239. Jyväskylä 2003.

Lehto, Eero: Monopoli vai kilpailu? Yksityistäminen, sääntely ja kilpailurajat.

WSOY. Juva 1997.

Maher, Maria E.: Access costs and entry in the local telecommunications network:

A case for de-averaged rates. International Journal of Industrial Organization 17(4) 1999; s. 593 – 609.

Marsden, Philip – Gormsen, Liza: Guidance on abuse in Europe: The continued con- cern for rivalry and a competitive structure. The Antitrust Bulletin 55(4) 2010, s. 875 – 914.

Mentula, Arttu – Pokela, Hannu – Saraste, Tuomas: Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö kilpailuoikeudessa. Lakimiesliiton Kustannus. Helsinki 1998.

Mononen, Marko: Määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi. Lakimieslii- ton kustannus. Helsinki 1995.

Määttä, Kalle: Regulaatioteorian perusteita. s. 21 – 34. Teoksessa Kanniainen, Vesa – Määttä, Kalle: Näkökulmia oikeustaloustieteeseen 3. Kauppakaari Oyj. Hel- sinki 1999.

Määttä, Kalle: Taloustieteen hyödyntäminen kilpailunrajoitusten sallittavuutta arvi- oitaessa. Teoksessa Kanniainen, Vesa, toim. Määttä, Kalle: Taloustieteellinen näkökulma kilpailuoikeuteen. Talentum Media Oy 2001.

Määttä, Kalle: Oikeustaloustieteen perusteet. Edita Publishing Oy. Helsinki 2006.

Määttä, Kalle: Oikeustaloustieteellinen näkökulma kotimaiseen lainvalmisteluun.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 242. Helsinki 2009.

Nepal, Rabindra – Menezes, Flavio – Jamasb, Tooraj: Network regulation and reg- ulatory institutional reform: Revisiting the case of Australia. Energy Policy 73(2014), s. 259 – 268.

Niemi, Matti: Päämäärien valtakunta: Konventionalistinen analyysi lainopillisen tie- don edellytyksistä ja oikeusjärjestelmän perusteista. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisu A-sarja N:o 211. Helsinki 1996.

Oyewumni, Oyetade Daniel: The restructuring and regulation of natural gas supply to power markets: Nigeria and the EU as case studies. Joensuu 2017.

Pakarinen, Auri: Lainsäädäntötutkimuksen näkökulma lainvalmistelun kehittämi- seen ja sääntelyn toimivuuteen. Teoksessa Tapaustutkimuksia lainvalmistelun

kehittämisestä ja sääntelyn toimivuudesta. Tampereen Yliopistopaino Oy 2012.

Raybould, D. M. – Firth, Alison: Law of Monopolies: Competition Law and Practice in the USA, EEC, Germany and the UK. Graham & Trotman Limited 1991.

Rønne, Anita: Smart Grids and Intelligent Energy Systems: A European Perspective.

Teoksessa Roggenkamp, Martha, M., Barrera-Hernández, Lila, Zillman, Don- ald, N ja del Guayo, Iñigo: Energy Networks and the Law. Oxford University Press 2012.

Ruester, Sophia – Schwenen, Sebastian – Batlle, Carlos – Pérez-Arriaga, Ignacio:

From distribution networks to smart distribution systems: Rethinking the reg- ulation of European electricity DSO’s. Utilities Policy 31(2014), s. 229 – 237.

Tala, Jyrki: Lakien laadinta ja vaikutukset. Edita Publishing Oy. Helsinki 2005.

Tala, Jyrki: Lainsäädäntötoiminnan laadun parantaminen ja hallituksen lainsäädän- tösuunnitelma. Teoksessa Tala, Jyrki (toim.): Kohti laadukasta lainsäädäntö- strategiaa. Helsinki 2007.

Tala, Jyrki: Laki ei ole ilmaishyödyke – Sääntelyn kustannusten ja niiden hillitsemi- sen tarkastelua. Lakimies 1/2016, s. 3 – 25.

Talus, Kim: Vertical natural gas transportation capacity, upstream commodity con- tracts and EU competition law. Helsinki 2010.

Talus, Kim: EU-energiaoikeuden perusteet. Edilex 9.2.2015.

[www.edilex.fi/artikkelit/14812]

THEMA Consulting Group: Descriptive study of Local Energy Communities. NVE Ekstern rapport 1/2019. [http://publikasjoner.nve.no/eksternrapport/2019/ek- sternrapport2019_01.pdf]

Spiegel, Uriel – Ben-Zion, Uri – Tavor, Tchai – Templeman, Joseph: The Network Industry, Monopoly Regulation, and Social Optimum. Journal of the Econom- ics of Business. 15(3) 2008, s. 323 – 337. (Spiegel ym. 2008)

Vannini, Stefano: Competition and Regulation in Network Industries: Not an easy balance to Strike. Comments on Koski and Kretschmer. Journal of Industry Competition and Trade, Bank Papers 2004, s. 49 – 65.

Vatiero, Massimiliano: Dominant market position and ordoliberalism. International Review of Economics. 62(4) 2015, s. 291 – 306.

VIRALLISLÄHTEET

Energiavirasto 1.6.2006: Sähköverkkoyhtiön myöntämät alennukset sähkön hin- nasta. Lausunto dnro 34/421/2006.

Energiavirasto 5.9.2017: Energiayhteisöjen oikeudelliset edellytykset EU:n ja kan- sallisen verkkosääntelyn kannalta. Selvitys dnro 1646/403/2017.

COM 15.1.2009: Impact Assessment Guidelines. SEC(2009) 92.

KOM 2009: Komission tiedonanto — Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpa- notavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen.

(2009/C 45/02)

KOM (2017): Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi: sähkön sisä- markkinoita koskevista yhteisistä säännöistä. COM(2016) 864 final. (KOM 2017a)

KOM (31.5.2017): Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Eu- roopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2016. COM(2017) 285 final. (KOM 2017b)

KOM (2019): Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipan- kille: Energiaunionin neljäs tilannekatsaus. COM(2019) 175 final.

Euroopan parlamentti (26.3.2019): Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslau- selma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudel- leenlaadittu) (COM(2016)0864 – C8-0495/2016 – 2016/0380(COD)).

HE 148/1987 vp: Hallituksen esitys laiksi kilpailunrajoituksista.

HE 95/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähkön alkuperän varmenta- misesta ja ilmoittamisesta sekä laiksi sähkömarkkinalain 9 ja 14 §:n muuttami- sesta.

HE 88/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle kilpailulaiksi.

HE 20/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi.

Oikeusministeriö. Hallituksen esitysten laatimisohjeet. Oikeusministeriön julkaisu 2004:4.

Oikeusministeriö: Lainkirjoittajan opas. Oikeusministeriön julkaisu 19.5.2014.

Työ- ja elinkeinoministeriö: Joustava ja asiakaskeskeinen sähköjärjestelmä

Älyverkkotyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 33/2018. 24.10.2018.

INTERNETLÄHTEET

Commerce Commission New Zealand: Electricity default price-quality path (19.4.2018). [http://www.comcom.govt.nz/regulated-industries/electric- ity/electricity-default-price-quality-path/]

Energiavirasto: Jäännösjakauma vuoden 2017 osalta. Dnro 1234/463/2018.

(15.12.2018) [https://www.energiavirasto.fi/docu-

ments/10179/0/J%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6sjakauma+2017+allekirjoi- tettu+29+6+2018.pdf/c32d4768-8ac8-4dfe-84d6-5dec09ec584e]

Eurostat: Share of renewable energy in gross final energy consumption (16.4.2019) [https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/t2020_31/default/ta-

ble?lang=en]

KOM: Commission proposes new rules for consumer centred clean energy transition (28.4.2019) [https://ec.europa.eu/energy/en/news/commission-proposes-new- rules-consumer-centred-clean-energy-transition] (KOM 2017c)

OECD: Better regulation in Europe: Finland 2010. (12.4.2019) [http://www.oecd.org/gov/regulatory-policy/45090005.pdf]

Tilastokeskus: Sähkön ja lämmön tuotanto 1.11.2018 (21.4.2019) [https://www.stat.fi/til/salatuo/index.html]

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

C-27/76 United Brands Company ja United Brands Continentaal BV v. Euroopan yhteisöjen komissio EU:C:1978:22

C-179/90 porto di Genova SpA v Siderurgica Gabrielli SpA EU:C:1991:464 C-213/96 Outokumpu EYVL C 247, 24.8.1996, s. 8—9

C-7/97 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Oscar Bronner GmbH & Co. KG vastaan Mediaprint Zeitungs- und Zeitschriftenverlag GmbH & Co. KG, Mediaprint Zeitungsvertriebsgesellschaft mbH & Co. KG ja Mediaprint Anzeigengesell- schaft mbH & Co. KG. EU:C:1998:264

C-17/03 Vereniging voor Energie, Milieu en Water ym. v. Directeur van de Dienst uitvoering en toezicht energie EU:C:2005:362

T-201/04 Microsoft Corp. v. Euroopan Yhteisöjen komissio EU:T:2007:289 C-55/06, Arcor AG & Co. KG v. Bundesrepublik Deutschland EU:C:2008:244 C-439/06 Citiworks AG EU:C:2008:298

C-239/07 Julius Sabatauskas ym. EU:C:2008:551 C-280/08 P Deutsche Telecom EU:C:2010:603

C-52/09 Konkurrensverket v TeliaSonera EU:C:2011:83

C-492/14 Essent Belgium NV v. Vlaams Gewest and Others EU:C:2016:732 T-827/14 Deutsche Telekom AG v. Euroopan komissio EU:T:2018:930

Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuin

Vistins and Perepjolkins v. Latvia, Tuomio 25 lokakuuta 2012.

Korkein hallinto-oikeus KHO:2008:36

KHO:2012:58 KHO:2014:156

Markkinaoikeus MAO:2008:123

Komission päätökset

Komission päätös asiassa IV/34174 – B&I plc/ Sealink harbours Re Holyhead har- bour

Komission päätös asiassa IV.F.1/36.718 — CECED

LYHENTEET

EU Euroopan Unioni

EUVL Euroopan unionin virallinen lehti

HE hallituksen esitys

käyttöoikeusdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY sähköisten viestintäverkkojen ja nii- den liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yh- teenliittämisestä

laki sähkön alkuperän alkuperätakuulaki varmentamisesta ja

ilmoittamisesta

RED II-direktiivi Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettu direktiivi 2018/2001 Suomen perustuslaki perustuslaki

sähkömarkkinadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, säh- kön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä sään- nöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta

OECD Organisation for Economic Co-operation and De-

velopment

SEUT Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta

THEMA THEMA Consulting Group

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Uusiutuvien energiamuotojen osuus energian tuotannosta Kuvio 2. Kansalaisten energiayhteisöjen tyypit

Kuvio 3. Osuus sähkön hankinnasta ja tuotannosta

1

1.1 Aiheen esittely ja tutkimuksen tavoite

Komission marraskuussa 2016 julkaisemalla Puhdasta energiaa kaikille paketilla on kolme päätavoitetta Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksien saavuttamiseksi Eu- roopan Unionin (EU) jäsenmaissa. Nämä ovat energiatehokkuuden priorisointi, glo- baali johtajuus uusiutuvien energiamuotojen alueella ja asiakkaan asettaminen kes- kiöön energiamarkkinoilla.¹ Asiakkaan asettaminen keskiöön tarkoittaa erityisesti sitä, että kaikkien kuluttajien on pystyttävä tuottamaan sähköä omaan kulutukseensa, jakamaan, varastoimaan tai myymään sitä takaisin markkinoille.²

Suomen sähköistäminen on alkanut pienistä paikallisista sähkönkäyttäjien perusta- mista osuuskunnista. Sähkön kulutuksen ja laatuvaatimusten kasvettua taloudelli- sesti vahvemmassa asemassa olevat kunnat ottivat pieniä osuuskuntia haltuunsa ja yhdistivät niitä kuntalaisten sähkön tarpeen tyydyttämiseksi kunnan sähkölaitoksen avulla. Osuuskunnat saattoivat myös yhdistyä osakeyhtiöiksi, johon kunta osallistui omistajana. Jotkut kunnat myös aloittivat sähköistämistä liikelaitoksen avulla. Teol- lisuuslaitokset sähköistivät voimalaitostensa ympäristöä. Kaiken kaikkiaan sähköis- täminen alkoi Suomessa pienessä mittakaavassa hyvin paikallisesti.³ Nyt Euroopan tasolla voidaan nähdä viitteitä samantyyppiseen revolvaatioon komission Puhtaan energian paketin uudistusten myötä erityisesti paikallisten energiayhteisöjen osalta.

Energia-ala on murroksessa uusiutuvan energian markkinaosuuden kasvaessa. Tämä aiheuttaa markkinoille painetta muuttaa rakenteita liittyen muun muassa kysyntä- joustoon, sähköautojen yleistymiseen, sähkövarastoihin ja kansalaisten energiayhtei- söihin. Muutospaineet kohdistuvat myös verkkotoimintaan ja voivat vaikuttaa vaih- toehtoisten teknisten ratkaisujen kehittämiseen.

1 KOM 2017c.

2 http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-3961_en.htm

3 Jylhä 2006, s. 11.

Kuvio 1. Uusiutuvien energiamuotojen osuus energian tuotannosta⁴

Kehitys sähkömarkkinoilla uusiutuvien energiantuotantomuotojen osalta ei kuiten- kaan ole ollut saman tahtista kaikkialla EU:n alueella. Tämä voi asettaa EU:n tavoit- teet sähkön markkinoilla ristituuleen ja haitata Pariisin ilmastosopimuksen mukais- ten sitoumusten saavuttamista. Energiayhteisöistä voi löytyä yksi ratkaisu uusiutu- van energian määrän tuomiseksi markkinoille ilman alan määräävässä markkina-ase- massa olevia ja perinteisiä tuotantomuotoja tarjoavia yhtiöitä.

Euroopan Unionin kilpailupolitiikan tavoitteena on oikeudenmukaisuuden edistämi- nen taloudessa. Tämä tarkoittaa muun muassa valinnanvapauden tarjoamista, inno- vaatioiden edistämistä ja yritysten kannustamista hyödyntämään mahdollisimman hyvin niukkoja resursseja.⁵ EU:n kilpailulainsäädäntö perustuu toimivan kilpailun rakentamiselle ja tätä kautta yhteiskunnan kokonaishyödyn maksimoinnille. Kulut- tajan hyvinvointi on tässä yhteydessä komission ensisijainen arviointikriteeri ja pe- rustavanlaatuinen kilpailuoikeuden tavoite EU:ssa; sosiaalinen markkinatalous on myös EU:n toiminnan tavoitteita.⁶

4 Eurostat 2019

5 KOM 2017b, s. 3.

6 Finell 2017, s. 97, 137.

EU:n energiapolitiikka taas perustaa kolmeen kulmakiveen; kilpailun, toimitusvar- muuden ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Esimerkiksi Outokumpu-tapauksessa C-213/96 Unionin tuomioistuin on sähkön valmisteverojärjestelmän osalta allevii- vannut yhteensopivuutta ympäristönäkökulmien kanssa EU:n energiapolitiikan ja sääntelyn kulmakivenä. Energiapolitiikan tavoitteiden painoarvoihin liittyy usein vaihtokauppaa voiton maksimoinnin ja sosiaalisten sekä taloudellisten oikeuksien suojelun välillä.⁷ EU:n energiaa koskevaan sektorikohtaiseen sääntelyyn liittyy siis kilpailuoikeudellisten tavoitteiden lisäksi myös muita poliittisten linjausten seurauk- sena valittuja tavoitteita.

Sähkömarkkinalain (588/2013) 1 §:n mukaan lain tavoitteena on luoda edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alu- eellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille siten, että hyvä sähkön toimitusvarmuus, kilpailukykyinen sähkön hinta ja kohtuulliset pal- veluperiaatteet voidaan turvata loppukäyttäjille. Erityisesti sähkömarkkinalain 1 §:n mukaan verkkotoiminnassa tämän toteuttaa tasapuoliset palveluperiaatteet. Määrää- vän markkina-aseman väärinkäyttöä valvotaan hinnoittelun kokonaisuuden ja toimi- tusehtojen osalta sähkömarkkinalain 18 §:n ja sähkömarkkinalain 24 §:n avulla.

Komissio on Puhtaan Energian paketin direktiiviehdotuksen yhteydessä todennut sähkön hintojen nousseen jäsenmaissa erityisesti sähköverkkojen perimien maksu- jen, verojen ja valmisteverojen merkittävän nousun vuoksi. Tämä on hidastanut säh- kön sisämarkkinoiden kehitystä ja haitannut kuluttajien suojelua energiaköyhyydeltä sekä sumentanut asiaankuuluvia keinoja kuluttajien suojelemiseksi ja energia- köyhyyden poistamiseksi.⁸

Hajautettu energiateknologia ja kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ovat tehneet yh- teisöenergiasta ja energiaosuuskunnista eli kansalaisten energiayhteisöistä toimivan ja kustannustehokkaan keinon vastata kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin energia- lähteiden, palvelujen ja paikallisen osallistumisen osalta. Kansalaisten energiayhtei-

7 Talus 2010, s. 44, 47. C-213/96 Outokumpu, kohdat 37, 39.

8 KOM 2017a, s. 13.

söjä ei tulisikaan syrjiä niiden jakeluverkonhaltijoina harjoittaman toiminnan, oi- keuksien ja velvollisuuksien suhteen. Niihin olisi kuitenkin sovellettava oikeasuhtei- sia ja avoimia menettelyjä sekä kustannuksia vastaavia maksuja.⁹

Kuvio 2. Kansalaisten energiayhteisöjen tyypit

Paikallisen hajautetun energiantuotannon lisääntyessä eri markkinatoimijoiden ja asiakkaan yhteistyö on oleellista.¹⁰ Komission julkaiseman direktiiviehdotuksen mu- kaan kansalaisten energiayhteisöt voivat olla tehokas tapa hallita sähkönkulutusta yhteisön tasolla ja niiden kehittymistä tulisikin edistää jäsenvaltioiden tasolla niin, että käyttöön otetaan asianmukainen oikeudellinen kehys, joka mahdollistaa niiden toiminnan.¹¹ Kuten kuviosta 2 voidaan havaita, asiakkaan verkkohinnoitteluun vai- kuttaa kuuluuko hän jakeluverkonhaltijan verkkoon tai energiayhteisöön. Kohtuulli- nen hinnoittelu on keskeinen verkkoon pääsyn edellytys. Asiakkaan nostaminen kes- kiöön edellyttää näin ollen myös hinnoittelua koskevien kysymysten tarkastelua kil- pailuoikeudellisesta näkökulmasta.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena on ensinnäkin tarkastella kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta kansalaisten energiayhteisön asemaa, kun kehitys energiamarkkinoilla näyttäisi lisäävän paikallisten ratkaisujen mahdollisuuksia laajemman verkosta riip-

9 KOM 2017a, s. 33–34, 72–73.

10 Rønne 2012, s. 157 – 158.

11 KOM 2017a, s. 6.

puvaisen järjestelmän sijaan. EU:n kilpailuoikeuden keskeinen periaate on, että ku- luttajat hyötyvät kilpailusta esimerkiksi hintojen alenemisen, laadun paranemisen ja saatavilla olevan laajemman valikoiman uusia tai parannettuja tuotteita ja palveluja kautta.¹² Tämän vuoksi tutkimuksen täydentävänä tavoitteena on tarkastella asiak- kaan aseman muotoutumista Puhtaan energian paketin mukaisesti keskeisempään rooliin erityisesti hinnoitteluun liittyvissä kysymyksissä.

Tutkimuksen tavoitteeseen energiayhteisöjen asemasta vastataan tutkimuskysymyk- sellä mikä on kansalaisten energiayhteisön kilpailuoikeudellinen asema suhteessa sähkön jakeluverkonhaltijaan. Asiakkaan asemaa taas tarkastellaan tutkimuskysy- myksen mitkä ovat kansalaisten energiayhteisön velvoitteet jakeluverkkotoiminnan hinnoittelussa ja mitä esteitä näiden toteutumiselle voi olla; erityisesti kilpailulain 7

§:n 2 kohdan ja sähkömarkkinalain 18 §:n sekä 24 §: huomioiden kautta. Sekä tutki- muskysymyksellä miten hinnoittelun sääntelyä tulisi soveltaa kansalaisten energia- yhteisön toimintaan.

1.2 Tutkimusmetodin valinta

Lainoppia voidaan kuvailla annetun oikeusjärjestyksen kuvaamiseksi, jolloin varsi- nainen oikeudellinen tulkinta edellyttää asiayhteyksien hahmottamista ja systema- tiikkaa. Lainopillisessa tulkinnassa ja oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa lähtökohta on oikeudellisen tiedon lähteet ja päättelyn säännöt, jotka aktualisoituvat tulkinnassa ennalta määrättyinä kriteereinä, systematiikkana ja tulkintaperinteen käytäntöinä.

Oikeudellisessa tulkinnassa onkin tunnettava sääntelyn tarkoitus ja sen aineellinen tausta.¹³

Tässä tutkimuksessa sovellettava metodi on ensisijaisesti lainopillinen. Tutkimusky- symyksiin tullaan vastaamaan selvittämällä voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä Suomen lainsäädännön että EU:n lainsäädännön osalta. Lähteinä käytetään voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, lainsäädännön esitöitä ja oikeuskirjallisuutta täydentämään edellä mainittuja lähteitä. Tutkimusote on voimassa olevan lain sisäl-

12 KOM 2009, s. 7.

13 Niemi 1996, s. 3–4, 26, 356.

töä selvittävä de lege lata. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta tutkimusote si- sältää myös tarkastelua de lege sententia ferenda. Lainopillisen metodin lisäksi käy- tetään kuitenkin myös metodina sääntelyteoriaa erityisesti kolmanteen tutkimusky- symykseen vastattaessa ja tutkimuskysymyksistä johdettavien johtopäätösten yhteen vetämisessä.

Sääntelyteorialla tarkoitetaan lainsäädännön valmistelua ja lainsäädännön kriittistä analyysia palvelevaa tutkimusta, jossa hyödynnetään talousteoriaa ja taloustieteen empiirisiä tutkimustuloksia. Sääntelyteoria palvelee oikeusjärjestelmän ja yhteiskun- nan välisenä siltana sekä eri oikeudenalojen välisenä siltana ja luo parhaimmillaan edellytykset rationaaliselle oikeudelliselle sääntelylle.¹⁴ Erityisesti 2000-luvun alusta lähtien suomalaisessa säädöspolitiikassa on korostunut yhteiskuntapoliittisten tavoit- teiden kuten talouskasvun, hyvinvoinnin, tasa-arvon ja ympäristönsuojelun korosta- minen.¹⁵

Sääntely- eli regulaatioteorialla on sekä normatiivinen että positiivinen puolensa.

Normatiivinen sääntelyteoria keskittyy tutkimaan parhaita sääntelykeinoja ja tarvi- taanko sääntelyä, kun taas positiivinen sääntelyteoria analysoi mitä vaikutuksia lain- säädännöllä on käyttäytymiseen ja edistääkö oikeustila voimavarojen tehokasta koh- dentumista. Pääsääntöisesti taloustieteessä perustellaan oikeudellista sääntelyä markkinahäiriöillä, jotka estävät juuri voimavarojen tehokkaan kohdentumisen.¹⁶ Tässä tutkimuksessa on elementtejä sekä normatiivisen että positiivisen sääntelyteo- rian mukaisesta tutkimusotteesta.

Oikeustaloustieteellinen tutkimus tähtää markkinaosapuolten reaktioiden tutkimi- seen eri sääntelyvalintojen ja -kehysten yhteydessä. Oikeustaloustieteellinen tutki- musote oikeustieteellisessä tutkimuksessa taas pyrkii tuomaan esille lain sisällön li- säksi sen vaikutusten selityksiä ja seurauksia. Tältä osin oikeustaloustieteellinen tut- kimus johtaakin markkinahäiriöiden korjaamiseksi enemmän tai vähemmän suosit-

14 Määttä 1999, s. 23–24.

15 Pakarinen 2012, s. 36.

16 Määttä 2006, s. 19–21.

tamaan tiettyjä sääntelyllisiä puuttumiskeinoja kannustinten, kustannussäästöjä tuo- vien mekanismien tai rakenteellisten ja organisaation muutosten muodossa.¹⁷ Tässä tutkimuksessa sääntelyteoriaa käytetään erilaisten sääntelyvaihtoehtojen esille tuo- misessa ja vertailussa.

1.3 Keskeiset käsitteet

Hinnoittelun kohtuullisuudella tarkoitetaan tässä työssä monopolin markkinavoiman avulla saavuttamaa hinnoittelua, joka tuottaa ylenmääräistä voittoa monopolille. Täl- laisen hinnoittelun kohtuullisuutta valvotaan perinteisesti lainsäädännöllä. Säänte- lyllä hinnoittelu pyritään saattamaan tasolle, jolla se kattaa yrityksen marginaaliset kustannukset ja tarpeeksi suuren osuuden kiinteistä kustannuksista, jotta yritys ei tuota tappiota. Kiinteiden kustannusten osuus on sitä suurempi, mitä vähemmän ky- syntä joustaa hinnan kasvaessa.¹⁸

Hintaruuvilla tarkoitetaan vertikaalisesti integroituneen yrityksen perimää ylihintaa väli- tai liitännäisestä tuotteesta niin, että lopputuotteen markkinoilla kilpailijan asema heikkenee. Kilpailijan poissuljenta voi tapahtua esimerkiksi liian korkean mo- nopolihinnoittelun avulla.¹⁹

Kansalaisten energiayhteisöllä tarkoitetaan tässä työssä yhdistystä, osuuskuntaa, yh- teistyökumppanuutta, voittoa tavoittelematonta yhteisöä tai muuta oikeushenkilöä, jossa tosiasiallista määräämisvaltaa käyttävät osakkeenomistajat tai jäsenet. Energia- yhteisö on yleisesti voiton tavoittelun sijaan arvopohjainen, harjoittaen hajautettua tuotantoa ja jakeluverkonhaltijan, toimittajan tai yhteenliittymän toimintaa sekä pai- kallisella tasolla että myös yli valtioiden rajojen. Kansalaisten energiayhteisön ensi- sijainen tarkoitus on tuottaa rahallisen voiton sijaan ympäristöön, talouteen tai sosi- aaliseen yhteisöön liittyviä hyötyjä jäsenilleen, osakkailleen tai alueille, joilla se toi- mii. Se voi harjoittaa tuotantoa, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa tuotantoa, jakelua, toimitusta, kulutusta, aggregointia, energian varastointia, energia- tehokkuuspalveluja tai sähköajoneuvojen latauspalveluja. Lisäksi se voi tarjota muita

17 Oyetade 2017, s. 82–83.

18 Baldwin–Cave–Lodge 2012, s. 448 – 451.

19 Kuoppamäki 2003, s. 910–911.

energiapalveluja jäsenilleen tai osakkailleen. (Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annettu direktiivi 2019/944²⁰ (sähkömarkkinadirektiivi) 2 artikla 11 kohta)

Luonnollisella monopolilla tarkoitetaan tässä työssä monopolia, joka perustuu skaa- laetuihin. Monopoli voi muodostua vain sellaisen tuotteen markkinoille, joilla on eri- tyisiä alalle tulon esteitä²¹, kuten lainsäädännöllisiä rajoitteita tai tuotannon skaala- etuja kilpaileville tuottajille. Skaalaeduilla tarkoitetaan tässä tuotteen tuottajalle tuot- tamisesta aiheutuvan keskihinnan laskua siitä riippuen mitä enemmän tuotetta tuote- taan. Tällöin yksittäinen tuottaja pystyy tuottamaan tehokkaammin minkä tahansa määrän tuotetta kuin useampi tuottaja markkinoilla. Tyypillisiä luonnollisia mono- poleja ovat vesilaitokset, teleyritykset ja energiaverkot.²² Teleyritysten ja energia- verkkojen osalta skaalaedut ovat riippuvaisia verkon rakenteesta ja asiakastihey- destä; investointikustannukset laskevat mitä tiheämpää on asutus kyseisen verkon alueella.²³ Urbaanilla alueella suurista yritysasiakkaista aiheutuva riski yhtiölle on pienempi ja kustannusten kattaminen nopeampaa.²⁴

Määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan tässä työssä kilpailulain (948/2011) 4

§:n 2 kohdan mukaista yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteen- liittymän yksinoikeutta koko maassa tai tietyllä alueella tai muuta sellaista määrää- vää asemaa tietyillä hyödykemarkkinoilla, joka merkittävästi ohjaa hyödykkeen hin- tatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuh- teisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Oikeudellisella monopolilla tarkoitetaan tässä työssä markkinoita, joiden tuotteelle on vain yksi tuottaja. Monopoli muodostuu lainsäädännöllä myönnetyllä alalle tulon

20 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta, (EUVL L 158, 5.6.2019, s. 125–199)

21 Samanlaisen järjestelyn aikaansaamisesta aiheutuvat kustannukset, esimerkiksi päällekkäisen ver- kon rakentaminen, yksinään voivat muodostaa markkinoille pääsyn esteen, mikäli järjestely on pe- rus/tettu esimerkiksi monopolin tilanteessa. C-7/97 Oscar Bronner, kappale 66.

22 Cooter- Ulen 2004, s. 35.

23 Maher 1999, s. 604.

24 Finell 2017, s. 78–79.

esteellä eli yksinoikeudella tietyn tuotteen markkinoille.²⁵ Päällekkäisten sähköverk- kojen rakentamista ei ole katsottu kustannustehokkaaksi vaihtoehdoksi. Sääntelyteo- reettisesta näkökulmasta tämä on tarkoittanut, että oikeudellisen monopolin hinnoit- telua ja toimitusehtoja, kuten laatua ja toimitusvelvollisuutta, on säänneltävä²⁶ tai otettava monopoli julkisvallan haltuun.²⁷

Sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan tässä työssä sähkömarkkinalain 3 §:n 1 momen- tin 6 kohdan mukaista toimintaa, johon sisältyy sähköverkon asettaminen vastiketta vastaan sähkön siirtoa tai jakelua ja muita sähköverkon palveluja tarvitsevien käyt- töön. Tällöin sähköverkkotoimintaan kuuluvat verkonhaltijan harjoittama sähköver- kon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, verkon käyttäjien sähkölaitteiden liittäminen sähköverkkoon, sähkön mittaus, asiakaspalvelu sekä muut sähkön siir- toon tai jakeluun liittyvät toimenpiteet, jotka ovat tarpeen verkonhaltijan sähköver- kossa tapahtuvaa sähkön siirtoa tai jakelua ja muita verkon palveluja varten.

Vapaalla kilpailulla tarkoitetaan tässä työssä markkinaa, jossa lukuisat ostajat ja myyjät ovat täydellisesti toistensa substituutioita. Kilpailluilla markkinoilla yritys tuottaa sen määrän tuotteita, jonka kohdalla tuottamisen rajahyöty on sama kuin tuot- tamisen rajakustannus. Tällöin kukaan ostajista tai myyjistä yksin ei pysty sanele- maan tuotteen hintaa tai sopimuksen ehtoja. Markkinoilla, joilla on paljon pieniä yri- tyksiä, yhden yrityksen tuotantomäärien muutoksilla ei ole vaikutusta markkinoilla määräytyvään tuotteen hintaan, koska sen osuus kokonaistuotannosta on verrattain pieni. Täydellisesti kilpailluilla markkinoilla on niin monta eri tuottajaa ja kuluttajaa, ettei mikään yksittäinen tuottaja tai kuluttaja pysty vaikuttamaan tuotteen hintaan omilla kysynnän tai tuotannon määrään vaikuttavilla toimenpiteillään.²⁸

25 Cooter- Ulen 2004, s. 35.

26 Toisaalta Spiegel ym. toteavat, että monopoli voi myös tuottaa korkeaa laatua ja yhteiskuntasosiaa- lisesti optimaalisen ratkaisun, vaikkakin korkeampaan hintaan kuin vastaavan tuotteen oligopoli tai kilpailtu markkina. (Spiegel ym. 2008, s. 323–326.)

27 Määttä 2006, s. 31–32.

28 Cooter – Ulen 2004, s. 30–33, 37, 286–287.

2

?

2.1 Markkinasääntelyn perusteet

Kilpailuoikeudella tarkoitetaan kilpailun rajoittamisen ehkäisemistä oikeudellisin toimin²⁹ muun muassa kartellivalvonnan, vertikaalisten kilpailunrajoitusten ja mää- räävän markkina-aseman väärinkäytön osalta. Laajassa mielessä kilpailuoikeuteen luetaan myös markkinoiden avaamiseen kilpailulle tähtäävä sääntely.³⁰ Markkinata- louden perusedellytys on toimiva ja tehokas kilpailu. Kilpailulainsäädännön tehtävä onkin suojella kilpailua prosessina ja instituutiona.³¹ Kilpailunvapaus tarkoittaa elin- keinonharjoittamisen vapautta.³² Kuluttajat hyötyvät kilpailun vapaudesta valinnan mahdollisuuden kautta.³³ Kilpailulain lähtökohtana on näin ollen, että toimiva kil- pailu koituu viime kädessä asiakkaan ja kuluttajan eduksi.³⁴

29 Esineoikeus tarjoaa oikeudellisen kehyksen yhteiskunnan resurssien ja varallisuuden jakamiseen.

Taloustieteellinen teoria pyrkii ennustamaan omistuksen vaihtoehtoisten muotojen vaikutusta tehok- kuuteen ja yhteiskunnan resurssien jakoon. Keskeisiä esineoikeuden kysymyksiä ovatkin miten omis- tusoikeus määräytyy, mitä omaisuutta voi olla yksityisessä omistuksessa, mitä omistaja voi tehdä omaisuudellaan ja mitä korvauksia omistusoikeuden loukkauksista myönnetään. Lähtökohtaisesti esi- neoikeus kuitenkin tarjoaa yhteiskunnan varallisuuden jakoon huonot edellytykset ja näihin tarkoi- tuksiin paremmin soveltuvat esimerkiksi progressiivisen verotuksen keinot. Sääntely rajoittaa omis- tajan mahdollisuuksia käyttää omaisuuttaan ja usein on edunsaajien ja uhrien välisen poliittisen val- tataistelun lopputulos. Tämän vuoksi kustannukset usein ylittävät sääntelyn hyödyt, koska lopputulos on saneltu kustannushyötyanalyysin sijaan poliittisin perustein. Cooter – Ulen 2004, s. 74–77, 110–

113. Monopolien sääntelyllä pyritään myös tehostamaan monopolin ja asiakkaiden välisten sopimus- ten ja yhteiskunnan resurssien jaon tehokkuutta ulkoisvaikutuksia minimoimalla. Kun kustannusten- jako osapuolten välillä on tehokas ja tasapuolinen, ei sääntelylle ylipäätään ole tarvetta.

30 Kuoppamäki 2003, s. 5–7.

31 Yhdysvalloissa Chicagon koulukunnan mukaan kilpailupolitiikan ainoa tavoite on talouden tehok- kuuden ajaminen. Harvardilainen koulukunta taas hyväksyy myös elinkeinonharjoittamisen vapau- den, kuluttajien ja pienyritysten suojaamisen monopolien mielivallalta ja yleisemmin taloudellisen vallan liiallisen keskittymisen rajoittamisen kilpailupolitiikan tavoitteiksi. Kuoppamäki 2003, s. 28.

Harvardin koulukunta näkee siis markkinavoiman useammin ongelmallisena ja pitää tarpeellisena säädellä tarkemmin sen vaikutuksia.

32 Neoklassinen taloustiede luottaa siihen, että markkinat osaavat toimia tehokkaasti. Neoklassisen taloustieteen mukaan lakia ei tarvita. Cooter – Ulen 2004, s. 48.Epätäydellinen kilpailu on yksi mark- kinahäiriöiden syistä. Oikeussäännöillä pyritään edelleen ohjaamaan toimintaa tiettyyn suuntaan tai sanktioidaan tietyntyyppistä käytöstä sen ehkäisemiseksi.

33 Kilpailun asema markkinataloudessa on myös osaltaan päätöksenteon vapautta turvaava. Määräävä markkina-asema voi tarkoittaa suhteessa asiakkaisiin yritykselle julkisen vallan asemaa vastaavaa po- sitiota ilman perustuslain julkiselle vallalle asettamia rajoituksia. Tällöin sopimussuhde ei ole enää tasapainoinen ja koituu kuluttajien ja kilpailijoiden kustannukseksi. Sopimusoikeudellisen epätasa- painon korjaaminen ei kuitenkaan ole kilpailuoikeuden tehtävä, kuitenkin jos kyse on erityisen mer- kittävistä yrityksistä tai valtaongelma on laaja, voi tilanne olla poikkeus. Kilpailuoikeudellisesti puut- tuminen juontaa aina myös siitä, että kilpailijan ohella vahingonkärsijänä ovat kuluttajat. Kuoppamäki 2003, s. 407–408, 745, 775.

34 HE 88/2010 vp, s. 5, 54.

EU:n kilpailuoikeudessa asiakkaan ja kuluttajan edun puolustaminen markkinavoi- man haitoilta ei ole juhlapuheista huolimatta ollut kilpailuoikeuden soveltamisessa kuitenkaan ensisijainen tavoite.³⁵ Kilpailupoliittinen tavoitekolmio muodostuu va- pauden, tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisestä. EU:n kilpailuoikeus pohjaa erityisesti kahteen tavoitteeseen: kilpailutavoitteeseen ja integraatiotavoittee- seen.³⁶ Monopolisoituneilla markkinoilla vasta kilpailun lisääminen voi luoda edel- lytyksiä dynaamiselle tehokkuudelle kuten esimerkiksi telemarkkinoilla 1990-lu- vulla tapahtui.³⁷

Monopoli tuottaa ylinormaalejavoittoja pitkällä aikavälillä, koska alalle tulon esteet pitävät kilpailijat markkinalta. Pitkän aikavälin hinnat ovat näin ollen korkeampia ja tuotantomäärä matalampi, kuin kilpailluilla markkinoilla.³⁸ Täydellinen kilpailu eli- minoi markkinalta ylinormaalivoitot, jotka houkuttelevat yrityksiä markkinalle. Asi- akkaan näkökulmasta täydellinen kilpailu olisi houkuttelevampaa kuin monopoli, koska kuluttajan ylijäämä on monopolimarkkinalla huomattavasti pienempi kuin täy- dellisen kilpailun markkinalla. Monopolivoiman avulla yritys tuottaa vähemmän ja kalliimmalla kuin olisi yhteiskunnan kannalta optimi. Täydellisen kilpailun markki- nalla kuluttajan ja tuottajan ylijäämä jakautuvat tasaisemmin.

Kansalaisten energiayhteisöjen verkkotoiminta muodostaa monopolin toiminta-alu- eelleen. Tässä kappaleessa käydään läpi kilpaillun markkinan ja monopolin perus- teita markkinasääntelyn sekä kilpailuoikeudellisesta että sektorikohtaisen sääntelyn näkökulmasta. Tavoitteena on nostaa esille, miten asiakas näkyy määräävän mark- kina-aseman sääntelyssä.

Monopolien ja muiden määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tilanteiden ta- pauksissa on kilpailuviranomaisten tehtävä huolehtia siitä, että kansantaloudessa saa- vutettu tehokkuuden paraneminen koituu myös kuluttajien hyödyksi³⁹. Kuluttajien

35 Marsden – Gormsen 2010, s. 886.

36 Nämä tavoitteet kuitenkin tukevat myös osaltaan yleisten kilpailupoliittisten tavoitteiden saavutta- mista.

37 Kuoppamäki 2003, s. 31–32, 36–37, 57.

38 Sloman – Wride 2009, s. 176.

39 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön yritys ei voi käyttää tehokkuuspuolustusta. Kuoppa- mäen mukaan kuluttajien edun huomioiminen ei tarkoita sitä, että kilpailuviranomainen määrittäisi

edun huomioiminen on kuitenkin tässä suhteessa kilpailupoliittinen valinta, ei talous- tieteellinen kannanotto.⁴⁰ Kilpailun tavoitteen ajaminen kilpailuoikeudessa voi olla myös asiakkaiden edun vastainen tavoite, kun sillä esimerkiksi edesautetaan vähem- män tehokkaiden kilpailijoiden pysymistä markkinalla.⁴¹ Skaalaedut ja voittojen ka- navoiminen kehittämiseen voivat myös tarkoittaa markkinavoiman höytyjen koitu- mista asiakkaiden eduksi uusien tuotteiden tai halvempien hintojen myötä.⁴² Edellä on käyty läpi kilpailuoikeudellisia tavoitteita, joiden ymmärtäminen on tärkeää markkinavoiman sääntelyn ymmärtämisessä.

Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on EU:n kilpailuoikeudessa erityinen velvoite pidättäytyä markkinan kannalta haitallisilta toimilta, vaikka kilpai- lullisilla markkinoilla toimivalle yritykselle samat toimet EU:n kilpailuoikeudessa olisivatkin sallittuja.⁴³ Markkinavoimaa säännellään siis sen haitallisten vaikutusten minimoimiseksi. Markkinavoiman hyötyjen ja haittojen välinen tasapaino on kuiten- kin kilpailuoikeudellisesti vaikea määrittää.⁴⁴ Haittojen tarkastelu ei ole in abstrakto mahdollista, vaan tarkastelussa tuleekin aina ottaa huomioon todelliset vaikutukset.⁴⁵ Haitallisia seurauksia markkinavoimasta voivat olla kilpailulle asetettujen tavoittei- den saavuttamatta jääminen, allokatiiviset tehokkuustappiot, tulonsiirrot kuluttajilta kyseisen markkinavoiman yrityksille ja kilpailumekanismin toimivuuden heikenty- minen eli dynaaminen tehokkuustappio. Markkinavoiman positiivisia vaikutuksia

hintatasoa subjektiivisen käsityksen perusteella siitä, mikä on kuluttajille edullinen hinta. Markkina- taloudessa hinnat määräytyvät vapaan sopimisen perusteella markkinoiden asettaman hintatason mu- kaan. Kilpailuviranomaisen tuleekin vaikuttaa hintatasoon vain epäsuorasti torjumalla kilpailunrajoi- tuksia ja pitämällä markkinat avoimina. Kuoppamäki 2003, s. 66, 699, 709. Kuoppamäen päättelystä ei kuitenkaan tässä käy ilmi se, miten viranomaisen tulisi käsitellä laillisen monopolin hinnoittelua, kun hinnoittelu ei tällöin perustu markkinoiden avoimuuteen.

40 Kuoppamäki 2003, 68–69, 72.

41 Marsden – Gormsen 2010, s. 878.

42 Sloman – Wride 2009, s. 368.

43 Vatiero 2015, s. 293

44 Suurempi yrityskoko voi esimerkiksi tuoda tehokkuusetuja, mutta samalla myös keskittää markki- navoimaa. Tämä voi olla myös tarpeellista esimerkiksi kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämiseksi.

Kuoppamäki 2003, 205.

45 Talus 2010, s. 251. Esimerkiksi päätöksessään Microsoft (2004) komissio on kilpailuoikeudellisessa analyysissään käynyt läpi relevanttien markkinoiden muodostumista, kysynnän joustoa, tuotannon joustoa ja hinnoittelustrategioita Mediaplayer-tuotteen osalta.

ovat muun muassa innovoinnin lopputuloksena saavutettu tekninen kehitys tai suu- ren yrityskoon mahdollistama kansainvälisen kilpailukyvyn saavuttaminen.⁴⁶ Asiak- kaiden kannalta markkinavoimasta voi siis olla hyötyä tai haittaa, riippuen siitä miten yritys markkinavoimaa markkinalla käyttää.

Markkina-aseman väärinkäyttöä eli markkinavoiman haitallisia vaikutuksia ovat eri- tyisesti kohtuuttomat osto- ja myyntihinnat sekä -ehdot, tuotannon, tarjonnan tai tek- nisen kehityksen rajoittaminen kuluttajan vahingoksi, kilpailua haittaava kauppa- kumppanin syrjiminen ja sidonta.⁴⁷ Haitallisten vaikutusten osalta ei kuitenkaan aina ole selvää, milloin on kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja milloin tavallisesta tehokkaasta kilpailutoimenpiteestä, erityisesti suhteessa kilpailijoihin.

Väärinkäyttökiellon ei ole tarkoitus estää normaalia tehokkuuteen perustuvaa suori- tuskilpailua.⁴⁸ Markkinavoiman haitalliset seuraamukset tarkoittavat asiakkaalle hy- vinvointitappiota.

Määräävä markkina-asema tarkoittaa, että yhdellä yrityksellä on markkinoilla sel- lainen asema, että se voi vaikuttaa huomattavasti kilpailuolosuhteisiin⁴⁹ ilman, että tällaisesta käytöksestä olisi sille haittaa. Määräävä markkina-asema ei sinällään ole kiellettyä, vain sen väärinkäyttö. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto tarkoittaa käytännössä kieltoa rajoittaa kilpailua markkinalla. Väärinkäyttötilanteet voidaan jakaa hyväksikäyttöön markkinahintoja korkeampien hintojen tai syrjinnän osalta ja markkinoiden sulkemiseen. Luonnollisella monopolilla on määräävä mark-

46 Kuoppamäki 2003, s. 375. Määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, markkinavoiman negatii- visista ja positiivisista vaikutuksista sekä markkinavoiman väärinkäytön vaikutusten arvioinnin näkö- kulmasta EU:n kilpailuoikeudessa kts. myös Talus 2010, s. 140–144, 254–259.

47 Markkinavoiman väärinkäytöstä sidonnan ja kohtuuttomista myyntiehdoista oli kyse muun muassa komission Microsoftille antamassa päätöksessä ja päätöksen käsittelyssä Unionin tuomioistuimessa.

Komission mukaan tapauksessa kilpailusääntöjen jatkuva rikkominen jarruttaa innovointia ja aiheut- taa vahinkoa kilpailulle ja kuluttajille, sillä valinnanvara supistuu ja hinnat kohoavat. T-201/04 Mic- rosoft, kohdat 192, 206, 225, 227, 228, 230, 234, 236–238, 241, 259, 374, 375, 688–690, 697, 842, 843, 852, 859–861, 867, 1035, 1036, 1038, 1058, 1060, 1061, 1144, 1151 ja 1152.

48 Kuoppamäki 2003, 747, 753, 758.

49 EU:n tuomioistuin on määritellyt määräävää markkina-asemaa ratkaisussaan United Brands, jonka mukaan määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan yrityksen sellaista taloudellista valta-asemaa, jonka perusteella se voi estää todellisen kilpailun relevanteilla markkinoilla, koska se voi toimia huo- mattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaihinsa ja lopulta kuluttajiin. C-27/76 United Brands Company ja United Brands Continentaal BV v. Euroopan yhteisöjen komissio, kohta 65.

kina-asema, jossa se pystyy kilpailulain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ohjaa- maan toiminnallaan tietyn alueen hyödykemarkkinoilla hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja, koska se hallinnoi verkkoon pääsyn infrastruktuuria.⁵⁰

Sektorikohtaisen sääntelyn asettaminen markkinalle onkin tarkoituksenmukaista vain kahdenlaisissa tapauksissa; kilpailullisen ympäristön luomiseksi tai markkinoi- den rajaamiseksi, kun kilpailu voisi olla markkinan kannalta esimerkiksi turvallisuu- den suhteen haitallista.⁵¹ EU:ssa sähkömarkkinoiden sektorikohtainen hinnoittelun ex ante sääntely alkoi vuonna 2003 voimaan tulleella sähkömarkkinadirektiivillä (2003/54/EY)⁵².

Sähköverkkolupa tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisellä jakeluverkonhaltijalla on sähkömarkkinalain 13 §:n mukaan yksinoikeus rakentaa jakeluverkkoa vastuu- alueellaan. Muut saavat sähkömarkkinalain 13 §:n mukaan rakentaa vastuualueelle jakeluverkkoa, jos kyseessä on liittymisjohto tai varasyöttöyhteys, jolla sähkönkäyt- töpaikka liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan sähköverkkoon tai liittymis- johto tai varasyöttöyhteys, jolla yksi tai useampi voimalaitos liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon tai kyseessä on kiin- teistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko taikka verkonhaltija antaa toiselle suostumuksen verkon rakentamiseen. Direktiiviehdotuksen mukaan energia- yhteisö voi toimia maantieteellisesti rajatussa verkossa erillisenä tai toimia yhdistet- tynä yleiseen jakeluverkkoon.⁵³ Sähkömarkkinadirektiivin16 artiklan 4 kohdassa an- netaan jäsenvaltioille mahdollisuus oikeuttaa energiayhteisöt hallinnoimaan jakelu- verkkoja niiden omalla toiminta-alueella. Energiayhteisöt toimisivat tällöin jakelu- verkonhaltijoita vastaavasti⁵⁴ monopoleina toimialueellaan. Sähkömarkkinadirektii-

50 Talus 2015, s. 34–36, 39. Katso myös Raybould – Firth 1991, s. 323–324.

51 Vannini 2004, s. 53.

52 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37–56).

53 KOM 2017a, s. 33–34.

54 Kilpailulain 4 §:n mukaan määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajalla olevaa koko maan tai tietyn alueen kattavaa yksinoikeutta tai muuta sellaista määräävää asemaa tie- tyillä hyödykemarkkinoilla, joka merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa, toimitusehtoja tai vas- taavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.Kyseinen kilpailulain 4 §:n 2 kohta on sama kuin voimassa olleen lain 3 §:n 2 momentti. HE 88/2010 vp, s. 56.

vin 6 artiklan 3 kohdassa edellytetään myös verkkoon pääsyn edellytysten ulotta- mista myös kansalaisten energiayhteisöihin. Tämä tarkoittaa hinnoittelulle⁵⁵ asetet- tavaa sääntelyä.

Kansalaisten energiayhteisöt voivat luoda kilpailullista painetta sähkön jakeluverk- kotoimintaan. Tällöin tehokkuuden lisäksi kilpailuoikeuden tavoitteena voidaan nähdä oikeudenmukaisuuden edistäminen. Monopolitoiminnan voitot ovat hyväksyt- tävämpiä, kun ne perustuvat innovatiivisuuteen kuin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Omaa asemaa markkinoilla on näin ollen hyväksyttyä vahvistaa, kun se perustuu oman suorituksen paremmuuteen ja kuluttajia hyödyttävään toimin- taan.⁵⁶ Kilpailuoikeudellisessa teoriassa kilpailtu markkina on nostettu monopolin

Hallituksen esityksessä on todettu tämän selvittämisen edellyttävän asianomaisten markkinoiden ra- kenteen ja toiminnan analysointia. Tällöin arvioinnin tekijöitä ovat muun muassa markkinoille pääsyn esteet, kuten yksinoikeudet, kilpailijoiden lukumäärä ja markkinaosuudet, kysynnän rakenne sekä hyödykkeen erityisominaisuudet. HE 148/1987 vp, s. 17–18. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan (KHO:2014:156) todennut, että maantieteellisten relevanttien markkinoiden osalta kilpailutilannetta on tarkasteltava riittävän samankaltaisten markkinoiden sisällä – tämä voi tarkoittaa joissakin tapauk- sissa yksittäistä kiinteistöäkin. Relevanttien hyödyke- ja tuotemarkkinoiden määrittelyn osalta mark- kinaoikeus on pohtinut ratkaisussaan (MAO:2008:123) erityisesti mikä aiheuttaa relevanttia kilpailu- painetta yrityskaupan osapuolten tarjoamien hyödykkeiden markkinoille. Asiassa on sivuttu relevant- tien hyödykemarkkinoiden määrittelyn osalta kysymystä teollisten toimijoiden sähkön tuotannon huo- mioimisen tarvetta, kun oli esitetty, että toimijat eivät toimisi sähkömarkkinoilla siinä mielessä aktii- visesti, että ne optimoisivat oman sähkön tuotantonsa aina sähkön markkinahinnan mukaan sen mu- kaan, vaan lähinnä oman sähkön tuotantonsa ja sähkön kulutuksensa tasapainottamiseksi. Kyseisen kysymyksen markkinaoikeus jätti kuitenkin asiassa ratkaisematta, koska sitä ei ollut tarpeen tarkasti määritellä. Tällä sinänsä kyseisen asian (MAO:2008:123) ratkaisun osalta epärelevantilla seikalla voi olla merkitystä kansalaisten energiayhteisön aseman määritelmän osalta siinä, jos katsotaan kansa- laisten energiayhteisön toimivan lähinnä muiden tavoitteiden kuin jakeluverkonhaltijan kanssa saman markkinan tarpeiden tyydyttämisessä. Direktiivin valmistelussa on siis jo huomioitu energiayhteisö- jen asema markkinalla, kun direktiivi edellyttää toiminnalle jäsenvaltion myöntämää lupaa ja edellyt- tää energiayhteisöiltä verkkoon pääsyn kriteerien noudattamista.

55 Unionin tuomioistuin on asiassa porto di Genova SpA v. Siderurgica Gabrielli SpA todennut, että relevanttien markkinoiden rajaamisen osalta, kun otetaan huomioon Genovan satamassa liikenteen määrä kyseisessä satamassa ja sen merkitys kyseisen jäsenvaltion koko meritse tapahtuvalle tuonnille ja viennille, kyseiset markkinat voidaan katsoa yhteismarkkinoiden merkittäväksi osaksi. Tällöin myöskään julkisen vallan myöntämä yksinoikeus kyseisellä markkinalla ei saa koitua kohtuuttomien ostohintojen tai toiminnan kustannuksia lisäävän ja palvelujen suoritusaikoja pidentävän teknisen ke- hityksen rajoittamisen kautta kuluttajien vahingoksi ja erilaisten ehtojen soveltamiseen eri kauppa- kumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin. Eli toisin sanoen pelkkä määräävän markkina-aseman luominen myöntämällä yksinoikeuksia ei sellaisenaan ole vastoin perustamissopimuksen 86 artiklaa.

Jäsenvaltio rikkoo näihin kahteen määräykseen sisältyviä kieltoja, jos yritys syyllistyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön pelkästään käyttämällä sille myönnettyjä yksinoikeuksia tai jos nämä oikeudet ovat omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa yritys käyttää väärin määräävää markkina- asemaansa. Esimerkiksi, kuten tapauksessa yritykselle satamatoiminnan alalla myönnetty monopoli- asema johtaen siihen, että yritys vaatii maksua palveluista, joita ei ole pyydetty, käyttää kohtuuttomia hintoja, ei käytä nykyaikaista teknologiaa tai myöntää tietyille käyttäjille alennuksia soveltamalla tois- ten käyttäjien laskutuksessa vastaavasti korkeampia hintoja. C-179/90, kohdat 2, 15–19.

56 Kuoppamäki 2003, s. 47. Katso myös Vannini 2004, s. 58–59. EU:n tavoitteena onkin nousta il- maston muutoksen vastaisella strategialla teknologiseen etulyöntiasemaan. KOM 2019, s. 12, 19.

edelle yhteiskunnan hyvinvoinnin maksimoimisessa korkeampia innovaatiokannus- timia kehittävänä rakenteena. Lähtökohtana tällöin on pidetty kuluttajan hyödyn maksimointia useamman tuottajan kilpaillessa kuluttajista, jolloin tuotteen hinta las- kee ja laatu paranee.⁵⁷

Innovaatioon liittyvän toiminnan esiintyminen tarvitsee toisaalta jossain määrin markkinavoimaa ja toisaalta myös samalla todellisen kilpailun paineen muilta mark- kinaosapuolilta. Tässä suhteessa on epäselvää mikä on todella verkkotoiminnan kyky innovoida alansa teknistä kehitystä⁵⁸. ja missä määrin kehitys tulee alan ulkopuo- lelta.⁵⁹ Ilman innovaatioita monopolilla on riski jäädä teknisestä kehityksestä ja lo- pulta markkinat voivat mahdollisesti hävitä kokonaan. Kansalaisten energiayhteisöt ovat tällainen määräävästä markkinaratkaisusta poikkeava ratkaisu, jonka kehitty- mistä ei siis tulisi estää.

Tästä näkökulmasta onkin merkityksellistä, että investointiin ja myös innovointiin motivoi palveluun perustuvaa kilpailua enemmän infrastruktuuriin perustuva kil- pailu.⁶⁰ Telekommunikaation alalla tämä on tarkoittanut uusien ratkaisujen alalle tu- loa muilta kuin verkkoon pääsyä hyödyntäneiltä osapuolilta kuten esimerkiksi osassa EU:n jäsenvaltioita sähköalan toimijoilta.⁶¹ EU:n kilpailuoikeudellinen tavoite onkin lisätä infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua.⁶² Komission tulkintaohje SEUT 102 so- veltamisesta kuitenkin edellyttää markkinoille tulon kriteerien riittävyyden osalta, että kyse ei ole pelkästään pienimuotoisesta tulosta esimerkiksi jollekin markkinoi- den kapealle segmentille, vaan sen on oltava niin laaja, että se estää oletettavasti

57 Kanniainen 2001, s. 1–15. Kilpailun tuominen markkinoille ei aina kuitenkaan suoranaisesti ole vaikuttanut tuottavuuteen, kustannustasoon tai vähittäishintoihin niitä alentavasti. Esimerkiksi Suo- men telemarkkinoilla on väitetty kilpailun käynnistymisen kauko- ja ulkomaanpuheluissa nostaneen tuottavuustasoa ja alentaneen hintatasoa. Kuitenkin nämä olivat toteutuneet jo ennen kilpailun avaa- mista. Lehto 1997, s. 12–13.

58 Kuitenkin, jos kilpailu on nähtävissä toimialan tulevaisuudessa, yritykset tyypillisesti lisäävät tek- nisen kehityksen tahtia. Innovointi on tältä osin osa strategista toimintalogiikkaa, johon vaikuttavat sekä tuottoinsentiivi että kilpailun uhka vähenevien tuottojen kautta. Potentiaalista kilpailua tuotaessa monopolistisille markkinoille, monopolistille panostaa innovointiin lähinnä pitääkseen potentiaaliset kilpailijat pois markkinoilta, jotta sen asema markkinoilla ja tätä kautta myös monopolituotot säilyi- sivät. Glader 2004, s. 45–47.

59 Finell 2017, s. 258–259. Katso Schumpeter , Joseph: Capitalism, Socialism and Democracy, Lon- don 3. painos 1950 ja Arrow, Kenneth: Economic Welfare and the Allocation of Resources for Inven- tion. The RAND Corporation, Document P-1856, Santa Monica, 15.12.1959.

60 Distaso – Lupi – Manenti 2006, s. 103–106.

61 Crandall – Eisenach – Ingraham 2013, s. 274.

62 Finell 2017, s. 264.

määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnankorotusyritykset merkityksellisillä markkinoilla.⁶³

Kilpaillun markkinan tavoitteella EU:n kilpailuoikeudessa tavoitellaankin sekä yri- tysten tasapuolisen aseman takaamista markkinalla että asiakkaiden vapauksien suo- jelemista kasvavalta markkinavoimalta.⁶⁴ EU:n kilpailuoikeudessa on luokiteltu tiet- tyjä kriteerejä, joiden laiminlyönti indikoi markkinavoiman väärinkäyttöä julkisen palvelun yrityksissä⁶⁵ kuten energia-alan sähköverkon monopolissa. Asiakkaiden nä- kökulmasta sähköverkon monopolien tulisi pitää huolta ainakin palvelun hyvästä laa- dusta ja turvallisuudesta, läpinäkyvyydestä hinnoittelussa, sopimuksissa, valinnoissa ja tuottajien rahoituksessa, palvelun vapaavalintaisuudesta, tuottajan valinnan vapau- desta, valvontaviranomaisten olemassa olosta ja valvontamekanismeista, asiakkai- den edustuksellisuudesta ja aktiivisesta osallistumisesta palvelun ja maksutapojen kehittämisessä.⁶⁶ Näistä lähtökohdista tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti hin- noittelun läpinäkyvyyteen ja valvontamekanismeihin.

Kilpailulain tavoitteena Suomessa on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun tur- vaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta eli markkinavoiman haitallisilta vai- kutuksilta. Tässä kilpailumekanismin toimiminen ja se, että elinkeinonharjoittajat pystyvät toimimaan markkinoilla mahdollisimman tehokkaasti⁶⁷ on oleellista. Kil- pailunrajoituksista vapaa toimintaympäristö palvelee yrityksiä, mutta siitä hyötyvät myös asiakkaat. Kilpailulaissa lähtökohtana on kieltoperiaate, jonka mukaan laissa

63 KOM 2009, s. 9.

64 Vatiero 2015, s. 305.

65 Sähkö kuuluu hyödykkeenä julkisen palvelun hyödykkeisiin. Julkisen palvelun yrityksissä yksityis- täminen, sääntelyn purkaminen, ja vapaan kilpailun edistäminen tyypillisesti kohtaa erityistä kritiik- kiä ja vastustusta. Oyewumni 2017, s. 109.

66 Vannini 2004, s. 54.

67 Sääntelyn syiden tunnistaminen on tärkeää, jotta ongelmaan saadaan säädettyä toimiva ratkaisu.

Vaikutusarvioinnin tekeminen edellyttää, että sääntelyn tarkoitus on tunnistettu, muutoin ei voida ar- vioida saavutetaanko sääntelyllä halutut tavoitteet. Keinänen – Muhonen – Hämäläinen 2013, s. 30.

Luonnollisen monopolin ja kyseisen markkinan skaalaetujen taustalla voi olla mitä erinäisimpiä syitä.

Kaikki luonnolliset monopolit eivät synny homogeeniseen toimialan dynamiikkaan. Tyypillistä luon- nolliselle monopolille kuitenkin on korkeat investointikustannukset kiinteään pääomaan, jolla ei ole vaihtoehtoista käyttöä. Tällaisia toimialoja ovat esimerkiksi rautatieliikenteen rataverkko, teleliiken- teen paikallisverkko tai sähkön toimituksen sähköverkko. Skaalaetuja tuottavat myös niin kutsutut tiheysedut, kun tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella palvelun käyttäjämäärä kasvaa yksittäisen linjan tai reitin varrella. Näin on esimerkiksi postipalveluissa, linja-autoliikenteen reittien hallinnassa tai paikallisteleliikenteessä. Tällöin tiheysetujen saavuttamiseksi on edullista antaa yksinoikeus vain yhdelle toimijalle. Lehto 1997, s. 9–10.

esitetyt kilpailunrajoitukset ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Näitä ovat muun muassa määrähinnat, hintakartellit, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja muu kil- pailua rajoittava kilpailijoiden välinen yhteistyö.⁶⁸

Sektorikohtainen sääntely on yksityiskohtaisempaa yleiseen kilpailuoikeuteen ver- rattuna. Asiakkaiden ja kilpailun suojelun tavoitteiden kannalta sektorikohtainen sääntely on toisinaan tarpeellista, mutta erityisesti verkostotoimialojen, kuten sähkö- verkkotoiminta, markkinahäiriöitä toisinaan tullaan liioitelluiksi.⁶⁹ Sektorikohtaisen sääntelyn osalta hinnoittelun kohtuullisuuden häiriöiden sääntely on yksityiskohtai- sempaa, kuin yleisen kilpailuoikeudessa. Seuraavaksi tässä tutkielmassa syvenny- tään hinnoittelun sääntelyyn.

2.2 Kilpailuoikeudellinen hinnoittelun sääntely

Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti hinnoittelun kohtuullisuuden sääntelyyn kilpailuoikeudessa ja sähkön sektorikohtaisessa sääntelyssä. Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta (SEUT) 102 artikla sääntelee yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttöä sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. SEUT 102 artiklan mukaan tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomat osto- tai myyntihin- nat tai muut kohtuuttomat kauppaehdot, tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehi- tyksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi, erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulli- seen kilpailuasemaan asettavalla tavalla ja sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kuten edellisessä kappaleessa on todettu, myös kilpailulain mukaan kohtuuttomat osto- tai myyntihinnat voivat muodostua lain tarkoittamaksi määräävän markkina- aseman väärinkäytöksi. Esimerkiksi kilpailulain piirissä tilanteissa, joissa määrää-

68 HE 88/2010 vp, s. 5–6.

69 Vannini 2004, s. 54.

vää markkina-asemaa on käytetty väärin, perustuu asian kilpailuoikeudellinen arvi- ointi usein hyvin monimutkaisiin taloudellisiin analyyseihin.⁷⁰ Kohtuuttoman ylihin- noittelun arviointi määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ei ole yksiselitteistä.

Hintojen kohtuullisuuden arviointiin vaikuttaa oleellisesti sopivan mittapuun määrit- täminen, johon hintoja voidaan luotettavasti verrata. Vertailukohtana markkinahinta on robusti vain, jos se määräytyy kilpailluilla markkinoilla, koska vain tällöin hinta- taso asettuu kysynnän ja tarjonnan⁷¹ kannalta optimaaliselle tasolle. Erityisen vai- keaa kohtuullisen hinnan arviointi on näin ollen monopolimarkkinoilla, jolloin ver- tailupohjaa on haettava hyödykkeen tuottamisesta, jakelusta ja markkinoinnista ai- heutuvista kustannuksista. Tuotteen hinnan on tällöin oltava kohtuullisessa suhteessa syntyneisiin mahdollisimman alhaisiin kokonaiskustannuksiin nähden.⁷²

Unionin tuomioistuin on United Brands ratkaisussaan todennut hinnoittelun tuotta- man voiton olleen kohtuuton suhteessa tuotteen taloudelliseen arvoon. Samaa tuo- tetta myytiin eri jäsenvaltioihin suurilla viikoittaisilla hintaeroilla ilman, että niitä olisi voitu objektiivisesti perustella. Tuomioistuin on United Brands ratkaisussaan arvioinut hinnoittelun kohtuuttomuutta tosiasiallisten kustannusten ja siitä pyydetyn hinnan erotuksen kautta. Myös omakustannehinta olisi soveltunut arviointiin, jos siitä olisi ollut luotettavaa selvitystä.⁷³ Monopolitoiminnan hinnoittelun kohtuulli- suuden osalta arviointi on monimutkaisempaa, koska kilpailun tuottamaa painetta kustannusrakenteeseen ei ole.

Perinteisesti ylihinnoittelun arvioinnissa yhtenä arviointikriteerinä on pidetty vertaa- mista muiden maiden vertailukelpoisiin hintoihin sekä vertaamalla pääoman tuottoa muualla sellaisilla vertailukelpoisilla aloilla, joilla kilpailumekanismi toimii. Komis- sio on mitannut kohtuullisuutta vertaamalla veloitettua hintaa tuotteen tai palvelun

70 HE 88/2010 vp, s. 26.

71 Asiassa C-27/76 United Brands Company ja United Brands Continentaal BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, kohta 229 Unionin tuomioistuin rajasi kysynnän ja tarjonnan lain tarkastelun ai- noastaan siihen jakeluportaaseen, jossa se todella ilmenee.

72 Mononen 1995, s. 86–90.

73 Asiassa C-27/76 United Brands Company ja United Brands Continentaal BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, kohdat 235–236, 239, 252–268.