T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0 55 sisällään varsinaisesti valmistautu-
mista mihinkään tilanteeseen, vaan se on tietynlainen ainoastaan sik- si, että se erottuisi mahdollisim- man selvästi negatiivisesta ilmai- susta. Näin leikkiin kutsuva koira painaa selkänsä alas ja häntä hei- luu ja iloinen koira hakeutuu vilk- kaasti liikehtien ihmisen luo, siinä missä aggressiivinen on jähmetty- nyt paikoilleen häntä ylöspäin so- jottaen. Ekmanin mukaan antitee- sin periaatetta ei ole voitu osoittaa oikeaksi, mutta parempiakaan se- lityksiä ei ole. Toisaalta Darwinin muissa selitysperiaatteissa näkyy myös lamarckistisia juonteita, joi- hin on syytä suhtautua varaukselli- sesti. Tässä kiteytyykin koko teok- sen dilemma: nykylukija joutuu suunnistamaan sinänsä kiinnosta- vien kuvausten ja väittämien kes- kellä ilman kompassia – lisävalai- sua on etsittävä toisaalta.
Kaiken kaikkiaan teos on kui- tenkin oivallinen lähtökohta tun- neilmaisun pohdintaan. Leikolan suomennos etenee sujuvasti tehden lukemisesta nautinnollisen koke- muksen. Harmittava kauneusvirhe on tosin teokselle valittu suomen- kielinen nimi, joka myötäilee eng- lannin rakenteita ja hämärtää kir- joittajan viestin, toisin kuin vaik- kapa ”Ihmisten ja eläinten tunneil- maisu” olisi tehnyt. Yleisesti ottaen voimme kuitenkin olla vain iloisia, että käsissämme on käännös, jonka avulla on mahdollista tehdä vaiva- ton aikamatka tunneilmaisun tut- kimuksen yhteen merkittävään al- kulähteeseen, Darwinin ajatus- maailmaan.
Kirjoittaja on helsinkiläinen filosofian tutkija ja kääntäjä.
Uusiutuvan energian ihmemaa
Juho Lammintausta Al Gore: Our Choice – a Plan to Solve the Climate Crisis.
Bloomsbury 2009.
Onko kokonaisvaltainen ympäris- tönsuojelu jäämässä ilmastonmuu- toskeskeisyyden jalkoihin? Erityi- sen kiintoisaa olisi kuulla Al Goren vastaus. Goren kirjoissa1 muiden ympäristöaiheiden ”devalvaatioke- hitys” näkyy nimittäin erityisen sel- västi. Hänen uusin teoksensa, Our Choice: A Plan to Solve the Climate Crisis, on loogista jatkoa Epämiel- lyttävälle Totuudelle. Toisaalta ero varapresidenttiyttä edeltäneeseen Maapallo Vaakakupissa on entis- tä selvempi.
Länsimaiset ilmastonmuutos- toimien uhkaamat tahot ovat jo yli vuosikymmenen ajan puhuneet ”il- mastonmuutoshysteriasta”. Vaik- ka tämä kritiikki on vähintäänkin kiinnostavaa, se on pohjimmiltaan melko hampaatonta, sillä se perus- tuu ensisijaisesti tieteellisten todis- teiden kiistämiseen. Lähinnä kyse on epäluulon kylvämisestä.
Ilmastonmuutoskeskeisyyttä
voi kuitenkin tarkastella kriit- tisesti myös täysin päinvastai- sesta suunnasta. Ilmastonmuu- toksen saama huomio ärsyttää
1 Gorelta on ilmestynyt neljä pääte- osta: Maapallo Vaakakupissa (1992), Epämiellyttävä Totuus (2006), The Attack on Reason (2007) ja Our Choice (2009). Näistä The Attack on Reason käsittelee lähinnä Yhdysvaltojen sisä- politiikkaa, eikä siten ole yhtä tärkeä Goren ympäristönäkemyksien kan- nalta kuin kolme muuta. Se kuitenkin sopii yhteen ylläkuvatun kehityksen kanssa, sillä myös siinä ilmastonmuu- toksen asema on keskeinen.
nimittäin taatusti myös radikaa- lia ympäristöväkeä. Moni tiu- kan linjan ekologisti pohtiikin varmasti, mihin on unohtunut perinteinen ja ennen kaikkea kokonaisvaltainen luonnonsuo- jelu.
Totta onkin, että väestönkasvu, luonnonvarojen ehtyminen tai kas- vi- ja eliölajien sukupuutot ylittä- vät uutiskynnyksen aiempaa har- vemmin. Toki näitäkin käsitellään, mutta hyvin harvoin ilman jok- seenkin keinotekoista ilmaston- muutoskontekstia. Ekologistin nä- kökulmasta tilanne on nurinku- rinen. Ilmastohan on, vertausku- vallisesti, vain yksi osa maapallon suurempaa palapeliä. Miksi sen siis tulisi dominoida kaikkea ympäris- töön liittyvää keskustelua ja pää- töksentekoa? Kyynisin voisi todeta ilmastonmuutoskeskeisyyden vie- neen globaalia ympäristöpolitiik- kaa ihmiskeskeisempään ja samal- la laimeampaan suuntaan. Koska ilmastonmuutosprojekteja ohjaa- vat mukavuudenhaluinen väes tö ja talous, ne ovat muuttuneet ”vi- hollisleirin projekteiksi”.
Todellisuudessa ”ilmastonmuu- toksen nousu” on toki johtunut en- nen kaikkea tieteellisistä todisteis- ta ja niiden esilletuonnista. Tär- keimpien yksittäisten vaikuttajien joukkoon voi huoletta laskea hal- litustenvälisen ilmastonmuutos- paneelin (IPCC, Intergovernmen- tal Panel on Climate Change) ja Al Goren; etenkin näiden yhteisen Nobel-palkinnon jälkeen. Goren edellinen teos, Epämiellyttävä To- tuus, olikin pitkälti IPCC:n viestin levittämistä laajalle yleisölle, tosin vahvasti väritetyssä muodossa.
Gore esiintyy mielellään edel- läkävijänä, henkilönä, joka näki il-
56 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0
mastonmuutoksen uhan jo kauan ennen muita. Väite ei toki olekaan suoranainen valhe. Asian toista puolta hän ei kuitenkaan tuo esiin.
Keskittyessään ilmastonmuutok- seen Gore on nimittäin samalla hylännyt koko joukon muita uh- kia, sekä huomattavasti perustel- lumman tavan tarkastella ympä- ristöä. Valinta on ollut täysin sub- jektiivinen, eikä Gore ole sitä kos- kaan juuri selittänyt.
Our Choice vie tätä priorisoi- mista entistä pidemmälle. Kuvaa- vaa on, että kirja on ristiriidas- sa paitsi laajempien ympäristö- ideologioiden, myös Goren itsensä aiemmin esittämien näkemyksien kanssa. Erityisen merkillepanta- vaa on kirjan tapa käsitellä muita ympäristön osia. Esimerkiksi eläi- mille tai valtamerille Gorelta ei riitä huomiota, ja kasvikunnankin hän näkee vain hiilinieluna. Outoa on myös tapa kuvata väestönkasvun asteittainen hidastuminen ”me- nestystarinana” sekä hyvin ylimal- kainen suhtautuminen kulutusve- toiseen talouteen. Pohjimmaisiksi syiksi ilmastokriisille Gore tarjo- aakin näiden sijaan esimerkiksi ih- misen aivorakennetta.
Hiiliperäisistä energianlähteis- tä luopuminen on Goren mukaan kiinni yksinomaan tahdosta. Vajaa puolet uudesta kirjasta kuluu vaih- toehtojen kuvaamiseen. Kuvia ja teknisiä yksityiskohtia kaipaavalle teoksen alkupuoli onkin varmasti mielenkiintoista luettavaa. Aurin- kopaneeleiden, tuulivoimaloiden ja maalämmön perusperiaatteet tuntevalle siitä tuskin on iloa. Tyyli on Goren aiempiin teoksiin verrat- tuna korostetun oppikirjamainen.
”Opetusjakson” jälkeen tarjolla on hyvin vähän mitään konkreet- tista. Punaisen langan puuttumi-
nen selviää viimeistään loppulu- vussa, jossa tulevaisuuden ihmiset on pantu kertomaan, miten kaikki kääntyi parhaaksi. Vastaukset liik- kuvat aiempien lukujen tapaan hy- vin abstraktilla tasolla eikä kiistan- alaisia linjauksia löydy.
Kirjan otsikko onkin pahasti harhaanjohtava. Suurin ongelma on kattavan ja toteuttamiskelpoi- sen suunnitelman puuttuminen.
Mukana ei ole edes laskelmia siitä, mitä siirtyminen uusiutuvan ener- gian varaan vaatisi. Vertauskuva- na mieleen tulevatkin lähinnä tek- nologiamessut, huonoja puolia uu- sissa teknologioissa ei tunnu juuri olevan.
Vuonna 1992 ilmestyneessä en- siteoksessaan Maapallo Vaakaku- pissa, Gore kuvasi asioita avarakat- seisemmin. Tuolloin hän painot- ti ennen kaikkea tarvetta ratkaista kaikki ympäristöongelmat yhdes- sä. Ilmastonmuutos on vakava on- gelma, mutta vain yksi laajemman kriisin oireista, Gore totesi tuolloin.
Kaikki ympäristöongelmia yhdis- tävä tekijä oli Maapallo, ei ilmasto.
Varapresidenttiyden voi nähdä muodostavan vedenjakajan Goren ympäristönäkemyksissä. Etenkin virkakauden loppupuolella ilmas- tonmuutos oli jo noussut asialis- tan kärkeen. Hävittyään presiden- tinvaalit Bush nuoremmalle, Gore alkoikin kampanjoida ainoastaan ilmastonmuutostoimien puoles- ta. Kokonaisvaltainen ympäristö- näkemys oli kääntynyt päälaelleen.
Ilmastonmuutoskeskeisyys saa- vutti suurimman menestyksen- sä 2000-luvun puolivälin paikkeil- la. Elokuva Epämiellyttävä Totuus, ja sitä täydentävä kirja olivat suur- menestyksiä. Se, että Gore paikoin suurenteli tietoja, ei ainakaan No- bel-komiteaa haitannut.
Vielä vähemmälle huomiolle jäi ideologinen innovaatio, jonka Epä- miellyttävä Totuus sisälsi. Kyseessä oli ”ekokatastrofi” ja ”ympäristö- kriisi” -termien korvaaminen ”il- mastokriisillä”. Ilmastokriisi sisäl- tää kahden edellä mainitun tapaan koko joukon muita ympäristöon- gelmia. Kaikki ovat kuitenkin joko ilmastonmuutoksen seurauksia tai siihen vaikuttavia tekijöitä.
Gore ei 2000-luvun teoksissaan mainitse juuri lainkaan ongelmia, jotka eivät sovi tähän ilmastokrii- sin perusajatukseen. Lisäksi muu- tamat ongelmat, jotka kiistatta sii- hen kuuluvat, kuten väestönkas- vu ja kulutuskeskeisyys, mainitaan vain ohimennen. Erityisen tärkeää on, ettei ilmastokriisin ratkaisu si- sällä puuttumista näihin kumpaan- kaan. Ei ole yllättävää, että ilmasto- kriisi on saanut ihmiset aktivoitu- maan aiempaa laajemmin. Kukapa ei innostuisi koko ympäristökrii- sin ratkaisemisesta näin pienellä vaivalla?
Ekologisteille Goren 2000-lu- vun linja lienee myrkkyä. Heidän mielestään rajoittamaton talous- kasvu, teknologisen kehityksen ihailu ja ennen kaikkea väestön- kasvu vievät tuhoon. Yleisesti eko- logistit vaativat myös suoraa demo- kratiaa ja paluuta luonnon yhtey- teen. Heidän mukaansa oman elä- män ympäristövaikutukset tulisi itse havaita ja niellä (ainakin ver- tauskuvallisesti). Vuonna 1992 Go- re oli itsekin vielä samoilla linjoilla.
Moitteita saivat niin kulutukseen perustuvat taloudet kuin tekno- logiatkin. Väestönkasvu oli saa- tava kontrolliin ja ihminen takai- sin luonnon lumoihin. Ratkaisuk- si Gore tarjosi ”globaalia Marshall- suunnitelmaa”. Se sisälsi muun muassa vapaan talouden korvaa-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0 57 misen ”ekotaloudella”, maailman-
laajuisen ympäristökampanjan se- kä ehkäisyvälineiden rajoitukset- toman jakelun. Pohjimmainen tarkoitus ei jäänyt epäselväksi, ih- misen asema tulisi palauttaa tasa- painoiseksi luonnon kanssa.
Nykyisin Gorea ja ekologisteja yhdistää kuitenkin enää vain tapa kuvata tulevaisuutta. Vaikka mo- lemmat esittävät tulevaisuuden hy- vin synkkänä, Gorelle tuntuu rat- kaisuksi riittävän lähinnä ilmas- tonmuutoksen edessä nöyrtymi- nen. Tarkat päästörajat ja tarkka suunnitelma hiilestä luopumiseen (Our Choice) ovat yksityiskohtia, joihin hänellä ei ole kantaa. Koska hän kuitenkin jatkaa myös ilmasto- kriisin todellisten taustasyiden ku- vailemista, hänen tarjoamansa il- mastojohtajuus on kyseenalaista.
Gorea onkin syytetty omien ta- loudellisten etujensa ajamisesta.
Sijoitukset vaihtoehtoisia energia- muotoja ja teknologioita kehittele- viin yrityksiin takaavatkin hänelle varmasti sievoisia summia. Itses- sään tämä ei ole tuomittavaa. Var- maa kuitenkin on, ettei Goren ra- dikaalimpi linja omannut vastaa- vaa taloudellista potentiaalia.
New York Times oli viimeisin ja kenties arvostetuin taho joka hil- jattain kyseenalaisti Goren roolin ilmastonmuutoksen vilpittömänä profeettana. Goren uudessa teok- sessaan esittelemä keinovalikoi- ma on juuri se, johon hän on leh- den mukaan investoinut, siksi hä- nen olisi syytä tarjota valinnalleen uskottava selitys. Koska hän ei niin tee, ero esimerkiksi Epämiellyttä- vään Totuuteen on selvä. Gore liik- kuu nyt, ellei omalla asiallaan, niin ainakin omissa nimissään.
Tasapuolisuuden vuoksi tu- lee tuoda esiin myös ekologismiin
kohdistuvaa kritiikkiä. Pelkät tie- teelliset faktat eivät riitä, jos maa- ilma halutaan kääntää päälaelleen.
Hyvin vahva teoria, joka perustelisi vaatimukset, olisi välttämätön. Ny- kyisellään teorioita toki on, mutta mikä niistä vakuuttaisi kaikki tai edes merkittävän osan ihmiskun- nasta?
Kenellä on oikeus määritellä mi- tä, miksi ja miten tulisi suojella tai säilyttää? Entä mikä on ihmiselle tarkoituksenmukainen rooli ym- päristönsä muovaajana tai suojeli- jana? Näiden kaltaisiin perusky- symyksiin ekologistien tulisi aluk- si löytää vastaukset. Tehtävää ei voi luonnehtia helpoksi. Ilman vas- tauksia ekologismia on kuitenkin vaikea luokitella omaksi ideologi- akseen. Ennemmin on kyse seka- laisesta ryppäästä aatteita, joita yh- distää kriittinen suhtautuminen luonnon hyväksikäyttöön.
Ilmastonmuutos on suurelta osin vapaa näistä kokonaisvaltaisen ympäristönsuojelun ongelmista. Se on helppo kuvata uhkana nimen- omaan ihmisille. Ilmastonmuutos- toimet eivät myöskään vaadi kovin suuria muutoksia vallitsevaan ta- lousjärjestelmään. Päinvastoin, jos uskottaan esimerkiksi Gorea, ny- kyjärjestelmä saa ilmastotalkoista piristysruiskeen. Mikäli ilmaston- muutostoimiin ei sisällytetä väes- tönkasvun rajoitteita, uskontojen jyrkkä vastustus poistuu. Samal- la toimet kuitenkin myös siirtyvät osaksi järjestelmää, jonka ekologis- tit haluavat kaataa.
Kenties Gore ja monet muut il- mastonmuutostoimien äänitor- vet toivovat pohjimmiltaan myös muiden ympäristöongelmien rat- kaisua. Vaarana kuitenkin on, että monille ilmastotalkoisiin mukaan tuleville tahoille ilmastonmuutos
saattaa olla vain helppo väylä esit- täytyä ympäristömyönteisinä, tule- vaisuudesta huolehtivina ja merkit- tävinä. Luonnollisesti mukaan ha- lutaan myös omien etujen varmis- tamiseksi. Ympäristö jää helposti taka-alalle, ja lopulta ilmaston ja ympäristön yhteys säilyykin enää lähinnä symbolisella tasolla.
Onkin täysin mahdollista, että tulevaisuudessa muu ympäristön- suojelu joutuu enenevässä määrin kilpailemaan huomiosta ja varois- ta ilmastonmuutostoimien kans- sa. Esimerkiksi luonnon moni- muotoisuuden suojelu ja biopolt- toaineiden kasvava kysyntä vaati- vat vastakkaisia toimia. Entä miten käy vaikkapa Itämerelle? Riittää- kö eri valtioilta jatkossa rahaa (tai tahtoa) sekä päästörajoitusten et- tä niistä irrallisten suojelutoimien toimeenpanoon?
Mikäli koko ympäristökriisiin haluttaisiin tarttua toden teolla, ei tarvitse olla ääriajatusten kannatta- ja tajutakseen tietyt realiteetit. On ilmiselvää, että luonnon kannalta kestävän ratkaisun tulisi ottaa sen eri osat huomioon tasapuolises- ti. Mikäli ihminen nähdään osana luontoa, ratkaisu sisältäisi myös ku- lutukseen ja väestönkasvuun liitty- viä rajoitteita. Our Choice ei tarjoa tällaista ratkaisua. Itse asiassa sii- nä on vaikea nähdä ratkaisua edes Goren itsensä kuvaamaan ilmasto- kriisiin.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri.
