Norjan Vesi- ja Energiavirasto on tilannut THEMA Consulting Group:lta (THEMA) selvityksen kansalaisten energiayhteisöjen statuksesta Norjassa ja vaikutuksista voi-massa olevaan sääntelykehikkoon. THEMA toteaa kansainvälisen vertailun perus-teella, että suurin osa kansalaisten energiayhteisöistä kansainvälisesti toimii joko olemassa olevassa sääntelykehikossa tai ovat tavanomaisen sääntelykehikon ulko-puolella innovaatioprojekteina. Johtopäätöksenä THEMA toteaakin, ettei Norjaan tällä perusteella voida suosittaa valmista sääntelyratkaisua toisesta valtiosta.113 RED II-direktiivin mukaan hajautettuja uusiutuvaan energiaan liittyviä teknologioita ja varastointia tulisi sallia kehitettävän syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-investointien rahoitusta. EU:n tavoitteella siirtymisestä kohti ha-jautettua energiantuotantoa on RED II-direktiivin mukaan monia etuja, mukaan lu-kien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden li-sääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Kun itse tuotetun uusiutuvan sähkön kulutuksen merkitys kasvaa, on RED II-direktiivin mu-kaan tarpeen määritellä sääntelypuitteet, joiden nojalla itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat voivat tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä sähköä il-man kohtuuttomia rasitteita.114
Sähkömarkkinadirektiiviehdotuksen 16 artiklan 2.e kohdan mukaan jakeluverkon-haltijan toimintaa harjoittaviin kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan IV luvun säännöksiä, jonka 30 artiklassa edellytetään jakeluverkonhaltijoiden nimeämistä.
Sähkömarkkinadirektiivi linjaa kansalaisten energiayhteisöjen asemaa artiklan 16 kohdassa 2.c niin, että kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan 38 artiklan 2 koh-dassa säädettyjä vapautuksia. Kohta 2.e on poistettu parlamentin hyväksymästä ver-siosta. Kuitenkin johdanto-kappaleen kohdassa 45 täsmennetään kansalaisten
113 THEMA 2019, s. 5.
114 Tämä tarkoittaa RED II-direktiivin mukaan esimerkiksi sitä, että kansalaisten energiayhteisöjen kautta voidaan myös edistää uusiutuvan energian yhteisöjen energiatehokkuutta kotitalouksien tasolla ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja. Jäsenval-tioiden olisi RED II-direktiivin mukaan arvioitava mahdollisuutta tarjota osallistumistilaisuus sellai-sillekin kuluttajille tai vuokralaisille, jotka eivät ehkä muuten pystyisi osallistumaan. RED II-direk-tiivi, johdanto-kappaleen kohdat 65–67.
giayhteisöjen toimintaan sovellettavan jakeluverkonhaltijan velvoitteita. Sähkö-markkinalain mukaan 4 §:n mukaan sähköverkkotoimintaa saa harjoittaa Suomessa sijaitsevassa sähköverkossa vain sähköverkkoluvalla115. Luvanvaraista ei kuitenkaan sähkömarkkinalain 4 §:n mukaan ole toiminta, jossa sähköverkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäistä sähköntoimitusta. Energiavi-rasto määrää sähkömarkkinalain 9 §:n mukaan jakeluverkonhaltijan sähköverkkolu-vassa maantieteellisen vastuualueen jakeluverkon osalta. Sähkömarkkinalain 11 §:n mukaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella taikka yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella sijaitsevassa jakeluverkossa tai suurjännitteisessä jake-luverkossa sähköverkkotoimintaa harjoittavalle voidaan myöntää suljetun jakeluver-kon sähköverkkolupa. Suljetun jakeluverjakeluver-kon sähköverkkolupaa ei kuitenkaan voida myöntää sähkömarkkinalain 11 §:n mukaan hakijalle, jonka sähköverkossa toimite-taan sähköä kuluttajille, ellei kysymyksessä ole sähköntoimitus pienelle määrälle ku-luttajia. Kansalaisten energiaosuuskunnat ovat siis vastaavan menettelyn tapaan lu-vitettava. Sähkömarkkinalain 4 § 2 momentti nykyisellään sallii kuitenkin kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäiselle verkkotoiminnalle poikkeuksen luvan-varaisuudesta. Kiinteistön sisällä toimivat kansalaisten energiaosuuskunnat eivät näin ollen tarvitsisi verkkolupaa.
RED II-direktiivin 22 artiklan 1 kohdan mukaan loppukäyttäjillä ja erityisesti kotita-lousasiakkailla on oltava oikeus osallistua uusiutuvan energian yhteisöön säilyttäen oikeutensa tai velvollisuutensa loppukäyttäjinä. Näiden oikeuksien tulee toteutua RED II-direktiivin 22 artiklan 1 kohdan mukaan ilman, että heihin kohdistetaan pe-rusteettomia tai syrjiviä ehtoja tai menettelyjä, jotka estäisivät heitä osallistumasta
115 Sähkömarkkinalain 5 §:n mukaan sähköverkkolupa myönnetään, jos hakija täyttää hakemuksensa mukaiselle sähköverkkotoiminnalle asetetut tekniset, taloudelliset ja organisatoriset vaatimukset. Lu-van myöntämisen kriteereihin ei liity kilpailutekijöiden huomioon ottamista kuten esimerkiksi radio-liikenteen lupien osalta radiolain 1 §:n 4 kohdan mukaisesti myönteisen päätöksen on edistettävä vies-tintämarkkinoiden tehokkuutta yleisessä teletoiminnassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2008:36 yhteydessä Viestintävirasto on selvittänyt, että radiolain tavoitetta toimivan kilpailun ja sen myötä viestintämarkkinoiden tehokkuuden on edistetty myöntämällä radioluvat sellaisille pal-veluntarjoajille, jotka voivat tarjota alueella jo saatavilla olevien palvelujen kanssa aidosti kilpailevia vaihtoehtoja loppukäyttäjille. Verkkopalvelujen korvaavuutta arvioitaessa huomioon on Viestintävi-raston mukaan otettava erityisesti huomioon se, minkä verkkojen välityksellä voidaan tarjota loppu-käyttäjien näkökulmasta toisiaan korvaavia tuotteita tai hyödykkeitä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kilpailunäkökohdat huomioon ottaen asiassa radioluvan myöntämättä jättämistä yhtiölle, jolla on varsin korkea markkinaosuus seudun laajakaistapalvelujen markkinoilla ja joka hallitsee kiinteää puhelinverkkoa, jonka välityksellä valtaosa alueen laajakaistayhteyksistä on toteutettu, voidaan pitää radiolain 1 §:n mukaisten tekijöiden kokonaisarvioinnin osalta perusteltuna.
uusiutuvan energian yhteisöön. Lisäksi yksityisten yritysten tapauksessa niiden osal-listuminen ei tule RED II-direktiivin edellä mainitun artiklan kohdan mukaan muo-dostaa niiden kaupallista tai ammatillista pääelinkeinoa.
Uusiutuvan energian yhteisöillä on RED II-direktiivin 22 artiklan 2 kohdan mukaan oltava oikeus tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa sekä jakaa uusiutuvan energian yhteisön omistamissa tuotantoyksiköissä tuotettu uusiutuva energia kyseisessä uusiutuvan energian yhteisössä edellyttäen muun muassa, että yh-teisön jäsenten oikeudet ja velvollisuudet asiakkaina säilytetään. RED II-direktiivin 22 artiklan 4 kohdan mukaan lainsäädännöllä on varmistettava, että asianomainen jakeluverkonhaltija tekee yhteistyötä uusiutuvan energian yhteisöjen kanssa energi-ansiirtojen helpottamiseksi näissä yhteisöissä.
Uusiutuvan energian yhteisöillä on myös RED II-direktiivin 22 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus syrjimättömään pääsyyn kaikille soveltuville energiamarkkinoille joko suoraan tai aggregaattorien välityksellä. Sähkömarkkinadirektiivin mukaan syr-jimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkai-siin vähittäismarkkinatasolla. Sähkömarkkinadirektiivin 6 artiklassa on säädetty kol-mannen osapuolen pääsystä verkkoon. Sähkömarkkinadirektiivin mukaan verkkoon pääsyä koskevat tariffien on oltava avoimia ja syrjimättömiä kaikkia verkon käyttäjiä kohtaan. Unionin tuomioistuin on Citiworks ratkaisussaan todennut verkkoon pääsyn oikeuden olevan jakeluverkkotoiminnan siirrettävän energian määrästä ja verkkotoi-minnan mittakaavasta riippumatonta.116 Sähkömarkkinalain 21 §:ssä säädetään verk-koon pääsyn osalta sähkön siirtovelvollisuuden koskevan eräin poikkeuksin kaikkia sähköverkkoja. Poikkeuksellisesti esimerkiksi verkon siirtokapasiteetin riittämättö-myyden vuoksi voitaisiin tätä oikeutta rajoittaa verkonhaltijan toimesta.117 Unionin tuomioistuin on asiassa Essent täsmentänyt verkkoon pääsyn käsitettä niin, ettei sillä tarkoiteta liittämistä, joka vastaa fyysistä kytkemistä verkkoon, vaan oikeutta käyttää sähköverkkoa.118
116 C-439/06 Citiworks, kohdat 44–48 ja 54.
117 HE 20/2013 vp, s. 80.
118 C-492/14 Essent Belgium NV, kohta 72. Katso myös C-239/07 Sabatauskas, kohdat 40–49, jossa Unionin tuomioistuin totesi, että verkkoon pääsyssä on kyse pääsystä sähkön siirto- ja jakeluverkkoon muttei liittämisestä näihin verkkoihin ja että verkkoon pääsyä koskevan järjestelmän ei ole
mahdol-Oikeus kohtuulliseen verkkopalveluhinnoitteluun on yksi julkisen palvelun velvoite sähkömarkkinadirektiivin 9 artiklan mukaan. Asiassa Essent Belgium NV unionin tuomioistuin on käsitellyt alueellisia säädöksiä, joissa säädetään uusiutuvista ener-gialähteistä tuotetun sähkön maksuttomasta jakelusta asianomaisella alueella sijait-seviin verkkoihin ja Unionin oikeuden yleisperiaatteiden julkisen palvelun velvoit-teen ja pääsyn jakeluverkkoihin syrjimättömin tariffiehdoin sisältöä. Asiassa merki-tyksellistä oli myös sillä, ettei jakeluverkkomaksuilla syrjitä vihreää alkuperää ole-vaa sähköä. Positiivinen syrjintä ja poikkeus yleiseen syrjintäkieltoon ei tuomioistui-men mukaan ei tässä tapauksessa ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.
Tuomioistuimen mukaan julkisen palvelun velvoitteen syrjimättömyyden tavoitteen tulkinnassa ja keinojen valinnassa on aina huomioitava vaatimus verkkoon pääsystä ja asetettava velvoitteet niin, etteivät Unionin muut tavoitteet esimerkiksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta vaarannu. Edellä mainitun mukaisesti jäsenvaltion lain-säädännöllä ei siis tule välillisesti rajoittaa muista jäsenvaltioista peräisin olevan vih-reän sähkön tuontia.119
Verkkoon pääsyn kriteeriä on siis tulkittava laajasti sektorikohtaisen sääntelyn alalla.120 Markkinoille pääsyn myöntämisen negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi in-vestointeihin tai innovaatioihin tulisi tutkia erityisesti Euroopan ihmisoikeussopi-muksen ja omistusoikeuden kannalta. Verkkoon pääsyn kriteeri essential facility-doktriinin121 osalta liikkuu juuri taloudellisen vapauden ytimessä ja vaikuttaa toimi-jan motivaatioon innovoida ja investoida omaisuuteen. Verkkoon pääsyn ehtoja tuli-sikin näin ollen tarkastella sekä staattisen että dynaamisen tehokkuuden kannalta.122
listettava vaatimukset täyttävien asiakkaiden vapaata valintaa, minkä tyyppiseen verkkoon ne halua-vat tulla liitetyiksi. Tuomioistuimen mukaan järjestelmän täytäntöönpanossa ja soveltamisessa on kui-tenkin noudatettava kriteerejä, jotka ovat verkon käyttäjiin nähden objektiivisia ja näiden välillä syr-jimättömiä.
119 C-492/14 Essent Belgium NV, kohdat 67–68, 79–81 85, 90–92, 97–100, 115–117.
120 Verkkoon pääsy laajuudeltaan koko verkon kattavasti on kilpailijoille edellytys haastaa perinteinen toimija. Esimerkiksi maakaasuverkkojen osalta LNG:lle on jäänyt vain pienen mittakaavan edustus vaihtoehtona perinteisille verkkoperusteisille voluumeille. Talus 2010, s. 230.
121 EU:n oikeuskäytännössä essential facility on esiintynyt ensimmäisen kerran Sealink/B&I-Holy-head oikeustapauksessa IV/34174 – B&I plc/ Sealink harbours Re HolySealink/B&I-Holy-head harbour. Käytännössä essential facilityn määritelmä ei ole selkeä, mutta sen on ajateltu tarkoittavan mitä tahansa panosta, joka on välttämätön kaikille alan toimijoille tietyllä alalla ja joka ei ole helposti toisinnettavissa. Tämä tulkinta on avattu myös komission tiedonannossa kilpailusääntöjen soveltamiseen telealan liittymäso-pimuksiin. Fyysinen infrastruktuuri on juuri tällainen esimerkiksi televerkkojen ja sähköverkkojen osalta. Talus 2010, s. 214–215.
122 Finell 2017, s. 249, 276.
Kansalaisten uusiutuvan energian yhteisöjen voi koon vuoksi olla vaikea kilpailla tasapuolisin edellytyksin suuren mittakaavan toimijoiden, omistajuusrakenteeseen ja hankkeiden lukumäärään liittyvien ominaispiirteidensä. RED II-direktiivin mukaan kansallisella lainsäädännöllä tulisi voida valita uusiutuvan energian yhteisöille mikä tahansa yhteisön muoto, jolla yhteisö voi omissa nimissään toimien käyttää oikeuksia ja sillä voi olla velvoitteita. Yhteisön muoto tulee kuitenkin mahdollistaa riippumat-tomuus yksittäisistä jäsenistä ja muista perinteisistä markkinatoimijoista, jotka mah-dollisesti osallistuvat yhteisön toimintaan jäseninä, osakkaina tai muilla tavoin, esi-merkiksi investoimalla yhteisöön. Hankkeisiin osallistuminen tulisi mahdollistaa kaikille potentiaalisille paikallisille jäsenille objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimät-tömien kriteerien perusteella. Uusiutuvan energian yhteisöjen olisi voitava jakaa kes-kenään yhteisönsä omistamien laitosten tuottamaa energiaa. Tällöin RED II-direktii-vin mukaan yhteisön jäseniä ei kuitenkaan pitäisi vapauttaa asianmukaisista kustan-nuksista, maksuista ja veroista, joita perittäisiin samankaltaisessa tilanteessa olevilta yhteisöön kuulumattomilta loppukuluttajilta tai tuottajilta tai kun siirtoihin käytetään mitä tahansa julkista verkkoinfrastruktuuria. (RED II-direktiivi, johdanto-kappale kohta 71.)
Kansalaisten energiayhteisöjen eri muotojen osalta kolmansien verkkoon pääsyä on tarkasteltava näiden kunkin osalta erikseen. Hajautettu energiayhteisö ei sinänsä har-joita itse verkkotoimintaa. Kolmansien pääsy verkkoon ei siis ole relevanttia hajau-tetun energiaosuuskunnan osalta, koska pääsy on taattu hajauhajau-tetun energiaosuuskun-nan toiminenergiaosuuskun-nan tarjoamien jakeluverkkojen kautta. Verkkoon pääsyn järjestämisen velvoitetta sovelletaankin niihin kansalaisten energiayhteisöihin, jotka hallinnoivat jakeluverkkoja.123
Kansalaisten energiayhteisö voi toimia hyödyntämällä sähkönjakeluun myös niin kutsuttua erillistä linjaa. Sähkömarkkinadirektiivin 2 artiklan 41 kohdan määritelmän mukaan erillisellä linjalla tarkoitetaan sähkölinjaa, joka liittää erillisen tuotantoyksi-kön erilliseen asiakkaaseen tai joka liittää sähtuotantoyksi-köntuottajan ja sähtuotantoyksi-kön toimittajan nii-den omiin tiloihin, tytäryrityksiin ja asiakkaisiin suoraa sähkön toimitusta varten.
123 Euroopan parlamentti 2019, artikla 6 kohta 3.
Sähkömarkkinadirektiivin 7 artiklassa on säädetty sähkönjakelun suhteesta kolman-nen osapuolen verkkoon pääsyn järjestämiseen, jolloin mahdollisuudet toimittaa säh-köä erillisen linjan välityksellä eivät vaikuta mahdollisuuteen tehdä sähsäh-köä koskevia sopimuksia 6 artiklan mukaisesti.
Kiinteistön sisäisesti toimiva kansalaisten energiayhteisö, erillistä linjaa hyödyntävä energiayhteisö ja hajautettu energiayhteisö ovat velvoitettuja järjestämään kolman-nen osapuolen pääsyn verkkoon. Kuten tuomioistuin on Citiworks-ratkaisussaan to-dennut; verkkoon pääsyn oikeuden olevan siirrettävän energian määrästä ja verkko-toiminnan mittakaavasta riippumatonta.124 Kolmannen osapuolen verkkoon pääsyn myöntämisellä myös kansalaisten energiayhteisöjen verkkotoimintaan voi kuitenkin vaikuttaa näiden motivaatioon innovoida ja investoida toimintaan. Kansalaisten energiayhteisöjen asema voi näin jäädä samaan tapaan pienen mittakaavan vaihtoeh-doksi kuten maakaasualalla LNG-terminaaleille. Kuitenkin kolmansien verkkoon pääsyn oikeus on EU:n kilpailuoikeuden perustavia periaatteita monopolitoimin-nassa.
Sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan mukaan kolmansien verkkoon pääsyä varten jakeluverkoille on asetettava velvollisuus liittää asiakkaat verkkoonsa sellaisin eh-doin ja tariffein, jotka on ennakkoon julkaistu. Direktiivi ei siis tee eroa jakeluver-konhaltijoiden välillä siinä keihin julkisen palvelun velvoitetta sovelletaan. Mikäli kansalaisten energiayhteisöt jaetaan kolmeen erilaiseen ryhmään Työ- ja elinkeino-ministeriön Älyverkkotyöryhmän loppuraportin mukaisesti, on tarkasteltava myös erikseen näiden ryhmien osalta, soveltuuko julkisen palvelun velvoite jokaiseen ryh-mään.
Kiinteistön sisällä tapahtuva tuotannon hyödyntäminen ilman tarvetta kierrättää tuo-tantoa jakeluverkon kautta, ei ole sähköverkkotoimintaa sähkömarkkinalain 3 §:n 6 kohdan mukaisesti, koska siinä ei hyödynnetä verkonhaltijan sähköverkkoa. Julkisen palvelun velvoite ei siis tällaisiin energiayhteisöihin soveltuisi sähkömarkkinalain verkkotoiminnan määritelmän perusteella. Kiinteistön rajat ylittävän kansalaisten energiayhteisön osalta taas, erillistä linjaa koskeva poikkeus verkonrakentamisen
124 C-439/06 Citiworks, kohdat 44–48 ja 54.
monopoliin sähkömarkkinadirektiivin artiklan 7 kohdassa 3, säätää kuitenkin myös erillisen linjan osalta velvollisuuden soveltaa syrjimätöntä verkkoon pääsyä kaikkiin soveltuviin asiakkaisiin. Tältä osin direktiivi ei suoraan kuitenkaan ota kantaa siihen soveltuvatko myös julkisen palvelun velvoitteet erillistä linjaa hyödyntäviin asiak-kaisiin.
Hajautettuihin kansalaisten energiayhteisöihin julkisen palvelun tai verkkoon pää-syn järjestämisen velvoite ei liene soveltuva, sillä ne eivät pidä hallussaan verkkoa vaan hyödyntävät toiminnassaan jakeluverkonhaltijan verkkoa. Toiminnallaan ha-jautetut kansalaisten energiayhteisöt muistuttavatkin enemmän varsinaisia verkko-toiminnan asiakkaita.
RED II-direktiivin 22 artiklan 4 kohdan mukaan uusiutuvan energian yhteisöihin on sovellettava oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä sekä kustan-nuksia vastaavia verkkomaksuja. Samalla tulee kuitenkin RED II-direktiivin 22 ar-tiklan 4 kohdan mukaan tarkistaa, että ne osallistuvat asianmukaisesti, oikeudenmu-kaisesti ja tasapuolisesti järjestelmän yleiseen kustannustenjakoon kansallisten toi-mivaltaisten viranomaisten kehittämän hajautettujen energialähteiden läpinäkyvän kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti. Tässä suhteessa RED II-direktiivin 22 artiklan 4 kohta edellyttääkin, että uusiutuvan energian yhteisöjä ei syrjitä, kun on kyse niiden toiminnasta, oikeuksista ja velvoitteista loppukäyttäjinä, tuottajina, toimittajina, ja-keluverkonhaltijoina tai muina markkinatoimijoina.
Hajautettuja uusiutuvaan energiaan liittyviä teknologioita ja varastointia tulee siis sallia kehitettävän syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-in-vestointien rahoitusta. Sähkömarkkinadirektiivin johdanto-kappaleen 47 kohdan mu-kaan kansalaisten energiayhteisöt luvitetaan. Kansalaisten energiayhteisön eli uu-siutuvan energian yhteisön oikeuksia ovat RED II-direktiivin mukaan oikeus tulla oikeus tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa sekä jakaa omista-missaan tuotantoyksiköissä tuotettu uusiutuva energia kyseisessä yhteisöissä, oikeus syrjimättömään pääsyyn kaikille soveltuville energiamarkkinoille joko suoraan tai aggregaattorien välityksellä ja oikeus oikeudenmukaisiin, oikeasuhteisiin ja avoimiin menettelyihin sekä kustannuksia vastaaviin verkkomaksuihin. RED II-direktiivi asettaa loppukäyttäjät aiempaa suurempaan asemaan uusiutuvan energian yhteisöissä
kieltämällä muun muassa yhteisöjen hyödyntämisen pääasiallisessa liiketoimin-nassa.
Asiakas pääsee kyllä näin ollen mahdollisesti energiayhteisön jäsenenä paremmin vaikuttamaan tuotetun sähkön tuotantomuotoon. Tämän valinnan asiakas voisi kui-tenkin tehdä myös valitsemalla sähkömarkkinoilta sähkön myyjän ja tuotteen, joka perustuu täysin uusiutuvilla energialähteillä tuotettuun sähköön. Oleelliseksi asiassa nousee siis asiakkaan keskiöön nostamisen osalta kansalaisten energiayhteisöön liit-tymisestä juontuvien valintojen aiheuttamat kustannukset asiakkaalle. EU:n kilpai-luoikeuden keskeinen tavoite on määräävän markkina-aseman sääntelyn kautta kil-pailuoikeudellisesta asemasta juontavien hyötyjen saattaminen asiakkaan hyödyksi monopolitoiminnasta. Kansalaisten energiayhteisön jakeluverkkomonopolin asiak-kaan potentiaali päästä hyötymään myös suoraan kustannuksissa ja laadussa on oleel-lista.
4
HINNOITTELUN SÄÄNTELYN SOVELTAMINEN KANSALAISTEN ENERGIAYH-TEISÖN TOIMINTAAN4.1 Verkkoon pääsy ja verkkomaksut kansalaisten energiayhteisöjen sääntelyssä