Journalistinen vapaus

(1)

Eikä juna-laiva-juna-matkamme suinkaan pääty tähän. Kirja-arvioissa Matti Virtanen kirjoittaa ammattilaissäännöillä otellusta journalismi- matsista. Markku Kosken ja Heikki Hellmanin arvioitavina on kaksi

kirjaa julkisuudesta, Tähdestä, loistosta ja kurjuudesta. Elviksen ja Marilynin rinnoille olisimme vielä halunneet Armin, mutta ehkä seu-

raavaan numeroon se jo onnistuukin.

Lukekaa loputkin.

Jukka Haapasalo

111 111

1 1

Tämä artikk i perus mi ^il- la olevaan tutkimukseen¹^, jolla on kolmenlainen taus

Vuosikausia minua on kiusannut se, että nimenomaan angloamerikka- lainen sananvapautta koskeva kirjallisuus liikkuu miltei poikkeuk- setta välineen tasolla: san

on jotakin joka toteutuu yksi i- sen lehden tai koko lehdistön, yk- sittäisen radio- tai tv-aseman i

koko radion ja tv:n toiminnassa yleensä. Sen sijaan tätä kirjallisuutta ei juurikaan kiinnosta, keillä on sananvapaus välineen si- sällä. Edes Saksan Liittotasaval- lassa yleistynyt keskustelu die in- nere Pressefreiheit'in käsittees-

tä ei tunnu hedelmöittäneen anglo- amerikkalaista kirjallisuutta.

Toiseksi suomalaiset toimittajat ovat aina silloin tällöin sekä erilaisissa seminaareissa että yk- sityisesti kertoneet minulle esi- merkkejä vapautensa rajoittamises- ta. Läheskään aina ei rajoittava voima ole ollut tiedotusvälineen ulko- vaan sen sisäpuolinen: lähin esimies joka on valtahierarkiassa ylempänä, ja viime kädessä lehden

päätoimittaja tai Yleisradion asianomaisen ohjelmayksikön johta- ja.

Kolmanneksi suunnittelimme tä- män tutkimuksen teemasta pohjois- maista yhteistyöprojektia suunnil-

n, joka on rjan objek- (Veirup 1979). Kun den jäsenten ka ei kui- ittänyt hankkeen toteut- pääti n ryhtyä työhön yk-

Vapauden filosofiaa

- Ei toimittajan vapautta voida erottaa ihmisen vapaudesta yleen- sä, sanoi spontaanisti yksi tätä tutkimusta varten haastatelluista toimittajista.

Hän on aivan oikeassa. Ainakin eräät yleisen vapauden filosofian käsite-erittelyt ja -erottelut ovat tässä yhteydessä välttämättömiä.

Tunnettu lienee erottelu nega- tiiviseen vapauden käsitteeseen eli vapauteen jostakin (freedom from) ja positiiviseen vapauden käsittee- seen eli vapauteen jotakin varten (freedom for).

Kiintoisa, tunnettu erikoiskysy- mys on tahdon vapauden ongelma3 •

Vapaus on mahdollista jakaa myös subjektiiviseen ja objektiivi- seen vapauteen. Edellinen on tajunnallinen kokemus ja jälkimmäi- nen taas tosiasiallinen olotila.

Jos tajunnallinen kokemus ei vastaa tosiasiallista olotilaa, ky- seessä on illusorinen vapaus/va- paudettomuus. Sivumennen totean

(2)

säisten valtasuhteiden asettamien ilmaisun ja ajattelun esteiden si- tä rajoittamatta.

Voidaan kysyä miksi päätoimit- tajan vapaus on erikoisasemassa.

Siksi että päätoimittajalle turvaa sananvapauden painovapauslaki, joka ei kuitenkaan sano mitään muiden toimittajien sananvapaudesta.

Tällä en tietenkään kiistä ettei- kö myös päätoimittajan sananva- paudessa - muusta kuin ahtaan juri- disesta näkökulmasta - saattaisi olla paljonkin tutkimista; se ei vain kuulu tämänkertaisen tehtävä- ni piiriin.

Näkökulman valintani perusteel- la lienee helppo arvata, että sym- patisoin journalistista vapautta ja toivon että sitä tässä maassa - kenties tekemäni tutkimuksenkin avulla - voitaisiin lisätä. Silti kieltäydyn ottamasta utopioiden piiriin kuuluvaa maksimaalista, ab- soluuttista journalistista vapautta edes ihanteeksi.

Jos toimittajan journalistinen vapaus esimerkiksi haastattelijana olisi maksimaalinen, silloin esimerkiksi oma vapauteni haastatelta- vana olisi nolla; toisin sanoen haastattelijalla olisi oikeus vapauden nimissä vääristellä lausu- miani miten tahansa. Ja jos uutis- toimittajien journalistinen vapaus ylimalkaan olisi täydellinen, heil- lä siis olisi oikeus vapauden ni- missä ja esimerkiksi joitakin poliittisia tai ideologisia päämääriä palvellakseen, henkilökohtaisia kiistoja kastaakseen tai yritysten korruptoimina julkaista empiirisesti täysin paikkansapitämättömiä uu- tisia. Näin pitkälle en halua journalistista vapautta viedä. ⁵ Siksi edellä mainitsemieni journalistien "oikeiksi katsomien¹¹ pää- määrien ja keinojen tulee olla myös hyvin perusteltuja.

Formaalisten valtasuhteiden konkre- tisoimista

Inventoitaessa journalistiseen vapauteen vaikuttavia tekijöitä voidaan liikkeelle lähteä konkreetti- sista käytännöllisistä ilmiöistä.

Mainitsin jo edellä että painovapauslaki ei takaa 'rivitoimitta- jalle' mitään vapautta hänen työs- saan. Sen sijaan tekijänoikeusla- ki turvaa hänelle tietyt oikeudet, kuten isyys- ja respektioikeuden.

Edellisen olennainen sisältö on Bruunin ym. (1981, 68) mukaan se, että tekijällä on "oikeus tulla tunnustetuksi teoksensa tekijäksi aina kun teosta käytetään". Jäl- kimmäinen taas takaa tekijälle sen, ettei hänen tuotoksiaan toimituk- sellisessa työssä käsiteltäessä - editoitaessa, kuten on tapana sanoa - "tekijän journalistista per- soonallisuutta loukata" (emt., 68).

Lyhyesti ja yksinkertaistetusti sa- nottuna toimittajien esimiespor- taalla, kiistojen tullen viime kå- dessä päätoimittajalla, on oikeus

-

hylätä toimittajan käsikirjoitus, mutta ei oikeutta tehdä siihen olennaisia muutoksia. Radio- ja tv-ohjelmien osalta sama oikeus on viime kädessä ohjelmayksikön johta- jalla. Korostan että nämä käytän- nössä koetellut normit ovnt tosi- asioita, jotka on ensin tunnettava ennen kuin niitä voidaan yrittää saada muutetuiksi; niiden tuntemi- sen välttämättömyys erottanee taas kerran oman realismini 'praksismi- subjektivismista'.

Lakien ja erilaisten sopimusten varaan nojaavat seuraavantyyppiset ilmiöt. Kustantajalla on oikeus määrätä lehden linjasta sekä nimit- tää ja tarvittaessa erottaa toimittajat. Yleisradion 'omistajilla' on periaatteessa samat oikeudet.

Toimittajien irtisanomissuojan to- dellisen luonteen on paljastanut esimerkiksi Aarno Laitisen tapaus.

Toisaalta irtisanomiset ovat ver- raten harvinaisia.

GTT:n ja SSL:n tes-sopimus aset- taa toimittajille velvoitteen nou- dattaa kustantajan kirjallisesti määrittelemää lehden linjaa. Suun- nitellutsta linjan muutoksista on

saatettava hyvissä ajoin tieto toi- mitukselliselle henkilökunnalle.

Niin ikään sopimuksessa on py- kälä, joka suojaa lehdentoimittajaa pakolta tehdä hyvän lehtimiestavan vastaisia ja ammattikunniaa louk- kaavia tehtäviä tai kirjoittaa vas- toin vakaumustaan. Radio- ja tv- toimittajien osalta lehden linjan- määritykseen on tavallaan verratta- vissa Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstö. Ns. vakaumuspykälä on toimittajien kaikissa tes-sopimuk- sissa (kolmas on MTV:n) suunnilleen sama.

Toimitusdemokratiasta tai -yh- teistoiminnasta ei ainakaan vielä ole aihetta edes puhua. Kustanta- jien tiedetään suhtautuvan erittäin

penseästi yrityksiin luoda järjes- telmä jolla legitimoitaisiin toimittajien oikeus päästä osaltaan vaikuttamaan lehden sisältökysy- myksiin.6

Tässä on pähkinänkuoressa toi- mittajien ay-liikkeen panos journalistisen vapauden kysymyksissä. Huomattakoon että esim. Julkisen Sanan Neuvosto - jonka tärkeä osa-

puoli SSL on -ei ota kantaa journalistisen vapauden rajoituksiin tässä tutkimuksessa tarkoitetussa mielessä.

Toisaalta toimitusten tai koko lehtitalojen samoin kuin Yleisra- dion informaaliset valtasuhteet voivat ainakin osaksi olla jopa hyvin toiset kuin formaaliset. Journalisteilla voi olla- periaat- teessa jopa hyvin paljon - valtaa, jota mitkään kirjoitetut normit eivät säätele.

(3)

säisten valtasuhteiden asettamien ilmaisun ja ajattelun esteiden si- tä rajoittamatta.

Voidaan kysyä miksi päätoimit- tajan vapaus on erikoisasemassa.

Siksi että päätoimittajalle turvaa sananvapauden painovapauslaki, joka ei kuitenkaan sano mitään muiden toimittajien sananvapaudesta.

Tällä en tietenkään kiistä ettei- kö myös päätoimittajan sananva- paudessa - muusta kuin ahtaan juri- disesta näkökulmasta - saattaisi olla paljonkin tutkimista; se ei vain kuulu tämänkertaisen tehtävä- ni piiriin.

Näkökulman valintani perusteel- la lienee helppo arvata, että sym- patisoin journalistista vapautta ja toivon että sitä tässä maassa - kenties tekemäni tutkimuksenkin avulla - voitaisiin lisätä. Silti kieltäydyn ottamasta utopioiden piiriin kuuluvaa maksimaalista, ab- soluuttista journalistista vapautta edes ihanteeksi.

Jos toimittajan journalistinen vapaus esimerkiksi haastattelijana olisi maksimaalinen, silloin esimerkiksi oma vapauteni haastatelta- vana olisi nolla; toisin sanoen haastattelijalla olisi oikeus vapauden nimissä vääristellä lausu- miani miten tahansa. Ja jos uutis- toimittajien journalistinen vapaus ylimalkaan olisi täydellinen, heil-

lä siis olisi oikeus vapauden ni- missä ja esimerkiksi joitakin poliittisia tai ideologisia päämääriä palvellakseen, henkilökohtaisia kiistoja kastaakseen tai yritysten korruptoimina julkaista empiirisesti täysin paikkansapitämättömiä uu- tisia. Näin pitkälle en halua journalistista vapautta viedä. ⁵ Siksi edellä mainitsemieni journalistien "oikeiksi katsomien¹¹ pää- määrien ja keinojen tulee olla myös hyvin perusteltuja.

Formaalisten valtasuhteiden konkre- tisoimista

Inventoitaessa journalistiseen vapauteen vaikuttavia tekijöitä voidaan liikkeelle lähteä konkreetti- sista käytännöllisistä ilmiöistä.

Mainitsin jo edellä että painovapauslaki ei takaa 'rivitoimitta- jalle' mitään vapautta hänen työs- saan. Sen sijaan tekijänoikeusla- ki turvaa hänelle tietyt oikeudet,

kuten isyys- ja respektioikeuden.

Edellisen olennainen sisältö on Bruunin ym. (1981, 68) mukaan se, että tekijällä on "oikeus tulla tunnustetuksi teoksensa tekijäksi aina kun teosta käytetään". Jäl- kimmäinen taas takaa tekijälle sen, ettei hänen tuotoksiaan toimituk- sellisessa työssä käsiteltäessä - editoitaessa, kuten on tapana sanoa - "tekijän journalistista per- soonallisuutta loukata" (emt., 68).

Lyhyesti ja yksinkertaistetusti sa- nottuna toimittajien esimiespor- taalla, kiistojen tullen viime kå- dessä päätoimittajalla, on oikeus

-

hylätä toimittajan käsikirjoitus, mutta ei oikeutta tehdä siihen olennaisia muutoksia. Radio- ja tv-ohjelmien osalta sama oikeus on viime kädessä ohjelmayksikön johta- jalla. Korostan että nämä käytän- nössä koetellut normit ovnt tosi- asioita, jotka on ensin tunnettava ennen kuin niitä voidaan yrittää saada muutetuiksi; niiden tuntemi- sen välttämättömyys erottanee taas kerran oman realismini 'praksismi- subjektivismista'.

Lakien ja erilaisten sopimusten varaan nojaavat seuraavantyyppiset ilmiöt. Kustantajalla on oikeus määrätä lehden linjasta sekä nimit- tää ja tarvittaessa erottaa toimittajat. Yleisradion 'omistajilla' on periaatteessa samat oikeudet.

Toimittajien irtisanomissuojan to- dellisen luonteen on paljastanut esimerkiksi Aarno Laitisen tapaus.

Toisaalta irtisanomiset ovat ver- raten harvinaisia.

GTT:n ja SSL:n tes-sopimus aset- taa toimittajille velvoitteen nou- dattaa kustantajan kirjallisesti määrittelemää lehden linjaa. Suun- nitellutsta linjan muutoksista on

saatettava hyvissä ajoin tieto toi- mitukselliselle henkilökunnalle.

Niin ikään sopimuksessa on py- kälä, joka suojaa lehdentoimittajaa pakolta tehdä hyvän lehtimiestavan vastaisia ja ammattikunniaa louk- kaavia tehtäviä tai kirjoittaa vas- toin vakaumustaan. Radio- ja tv- toimittajien osalta lehden linjan- määritykseen on tavallaan verratta- vissa Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstö. Ns. vakaumuspykälä on toimittajien kaikissa tes-sopimuk- sissa (kolmas on MTV:n) suunnilleen sama.

Toimitusdemokratiasta tai -yh- teistoiminnasta ei ainakaan vielä ole aihetta edes puhua. Kustanta- jien tiedetään suhtautuvan erittäin

penseästi yrityksiin luoda järjes- telmä jolla legitimoitaisiin toimittajien oikeus päästä osaltaan vaikuttamaan lehden sisältökysy- myksiin.6

Tässä on pähkinänkuoressa toi- mittajien ay-liikkeen panos journalistisen vapauden kysymyksissä.

Huomattakoon että esim. Julkisen Sanan Neuvosto - jonka tärkeä osa- puoli SSL on -ei ota kantaa journalistisen vapauden rajoituksiin tässä tutkimuksessa tarkoitetussa mielessä.

Toisaalta toimitusten tai koko lehtitalojen samoin kuin Yleisra- dion informaaliset valtasuhteet voivat ainakin osaksi olla jopa hyvin toiset kuin formaaliset.

Journalisteilla voi olla- periaat- teessa jopa hyvin paljon - valtaa, jota mitkään kirjoitetut normit eivät säätele.

(4)

että suomalaisessa tiedotustutki- muksessa kuten muissakin yhteis- kuntatieteissä viime vuosina le- vinnyt ¹Uussubjektivismi ¹ tai

1 praks i smi -subjekti vi smi : objek- tiivisten ilmiöiden tutk1musta hyl- kiessään on tietenkin kyvytön saa- maan selville mitään vapauden/vapaudettomuuden mahdollisesta illu- sorisuudesta.

Individualistisen vapauden kä- sitteen rinnalla voidaan puhua kol- lektivistisesta vapauden käsittees- tä.

Marxilaisuudelle vapaus on vält- tämättömyyden tajuamista (Engels_

1979). Tämä on tietenkin m~h~ol~ls

ta tulkita vääräksi determ1n1sm1k- si eräänlaiseksi ¹ennaltamäärää- mi~opiksi', ^jonkamu~a~~ yks~l~ ~i

voi vaikuttaa olenna1s11n as1o1h1n yhteiskunnassa vaan hänen on vain alistuttava niihin. Tämä ei kuitenkaan vastaa Engelsin kantaa, vaan hän kirjoittaa (emt., 297): "Vapaus ei piile kuvitellussa riippumat~~

muudessa luonnonlaeista, vaan nal- den lakien tiedostamisessa ja tähän liittyvässä mahdollisuudessa an~aa

niiden toimia suunnitelman mukal- sesti määrättyjen tarkoitusperien hyväksi. Tämä koskee_yhtä_hyv~~ ..

ulkoisen luonnon lakeJa ku1n n11ta- kin, jotka säätelevät ihmisen it- sensä ruumiillista ja henkistä ole- massaoloa." (Vrt. myös Len~n 1?76,

240). Välttämättömyyden taJuam1sen

sijasta- vaikka ei si~le_v~~tak~.

kaisessa mielessä - vo1ta1S11n s11s puhua myös väUtämättömyyksien_sal- limien mahdollisuuksien hyväks&

käyttämisestä. Tämä kan~an~ on ~n

tagonistisesti toine~ ku:n.Jo_m~l

n itun ¹praksi smi -subJektl Vl s':n n ..

välttämättömyydet pitkälle klelta- vä voluntaristinen kanta.⁴

Näin olemmekin tulleet suhteel- liseen, ei absoluuttiseen vapauteen.

Sananvapaudesta journalistiseen vapauteen

Sananvapaus vapauden käsitteen joh- dannaisena voidaan ymmärtää ahma- vaaralaisittain: se "ei ole olio, joka joko on tai ei ole, vaan se on

pyrkimystä_, joka ilmenee i lmm~sun

ja ajattelun esteiden jatkuvassa vähentämisessä . .. " (Ahma vaara 1976, 138, kursivointi minun). Kysymys siis on mahdollisuudesta jatkuvas- ti vähentää sananvapauden esteitä, sikäli kun yhteiskunnan tila tämän mahdollisuuden tarjoaa; sananva- pauskin on suhteellinen ilmiö. Pyr- kimys sananvapauteen ja sananvapauden kehitys ovat prosesseja, mutta tämä taas ei tee mahdottomaksi ei- kä tarpeettomaksi yritystä vangita tutkimuksen avulla sananvapauden jonkinhetkistä tilaa myös pysähtY- neeseen silmänräpäyskuvaan.

Länsimaiset sananvapausteoriat ilmenevät tunnettuina ns. lehdistö- teoriaina (tai pikemminkin -ideo- logioina). Yksi niiden us~ista . heikoista kohdista on, etta ne el- vät ota selvää kantaa edellä jo mainitsemaani kysymykseen, keillä on sananvapaus välineen sisällä.

Joka tapauksessa liberalistises- ta lehdistöteoriasta on loogisesti johdettavissa ns. Kivekkää~ teoria:

suomalaisen lehdenkustantaJan ko- rostama oppi jonka mukaan sananvapaus juridisesti on väline~n o~is

tajan sananvapautta (ks. K1vekas

1974). .. . .

Kivekäs on myos kyll1n rehelll- nen varsin avoimesti halveksiakseen sitä ilmiötä, jota itse tutkin ja jolle olen antan~t ~im~n jo~rnalis

tinen vapaus. S1lla n1mella kutsun muiden toimittajien kuin päätoi- mittajan vapautta tehdä journalistista työtään oikeiksi katsomiensa päämäärien hyväksi ja oikeiksi katsomiensa keinoin toimituksen tai koko joukkotiedotusinstituution si-

(5)

että suomalaisessa tiedotustutki- muksessa kuten muissakin yhteis- kuntatieteissä viime vuosina le- vinnyt ¹Uussubjektivismi ¹ tai

1 praks i smi -subjekti vi smi : objek- tiivisten ilmiöiden tutk1musta hyl- kiessään on tietenkin kyvytön saa- maan selville mitään vapauden/vapaudettomuuden mahdollisesta illu- sorisuudesta.

Individualistisen vapauden kä- sitteen rinnalla voidaan puhua kol- lektivistisesta vapauden käsittees- tä.

Marxilaisuudelle vapaus on vält- tämättömyyden tajuamista (Engels_

1979). Tämä on tietenkin m~h~ol~ls

ta tulkita vääräksi determ1n1sm1k- si eräänlaiseksi ¹ennaltamäärää- mi~opiksi', ^jonkamu~a~~ yks~l~ ~i voi vaikuttaa olenna1s11n as1o1h1n yhteiskunnassa vaan hänen on vain alistuttava niihin. Tämä ei kuitenkaan vastaa Engelsin kantaa, vaan hän kirjoittaa (emt., 297): "Vapaus ei piile kuvitellussa riippumat~~

muudessa luonnonlaeista, vaan nal- den lakien tiedostamisessa ja tähän liittyvässä mahdollisuudessa an~aa

niiden toimia suunnitelman mukal- sesti määrättyjen tarkoitusperien hyväksi. Tämä koskee_yhtä_hyv~~ ..

ulkoisen luonnon lakeJa ku1n n11ta- kin, jotka säätelevät ihmisen it- sensä ruumiillista ja henkistä ole- massaoloa." (Vrt. myös Len~n 1?76,

240). Välttämättömyyden taJuam1sen

sijasta- vaikka ei si~le_v~~tak~.

kaisessa mielessä - vo1ta1S11n s11s puhua myös väUtämättömyyksien_sal- limien mahdollisuuksien hyväks&

käyttämisestä. Tämä kan~an~ on ~n

tagonistisesti toine~ ku:n.Jo_m~l

n itun ¹praksi smi -subJektl Vl s':n n ..

välttämättömyydet pitkälle klelta- vä voluntaristinen kanta.⁴

Näin olemmekin tulleet suhteel- liseen, ei absoluuttiseen vapauteen.

Sananvapaudesta journalistiseen vapauteen

Sananvapaus vapauden käsitteen joh- dannaisena voidaan ymmärtää ahma- vaaralaisittain: se "ei ole olio, joka joko on tai ei ole, vaan se on

pyrkimystä_, joka ilmenee i lmm~sun

ja ajattelun esteiden jatkuvassa vähentämisessä . .. " (Ahma vaara 1976, 138, kursivointi minun). Kysymys siis on mahdollisuudesta jatkuvas- ti vähentää sananvapauden esteitä, sikäli kun yhteiskunnan tila tämän mahdollisuuden tarjoaa; sananva- pauskin on suhteellinen ilmiö. Pyr- kimys sananvapauteen ja sananvapauden kehitys ovat prosesseja, mutta tämä taas ei tee mahdottomaksi ei- kä tarpeettomaksi yritystä vangita tutkimuksen avulla sananvapauden jonkinhetkistä tilaa myös pysähtY- neeseen silmänräpäyskuvaan.

Länsimaiset sananvapausteoriat ilmenevät tunnettuina ns. lehdistö- teoriaina (tai pikemminkin -ideo- logioina). Yksi niiden us~ista . heikoista kohdista on, etta ne el- vät ota selvää kantaa edellä jo mainitsemaani kysymykseen, keillä on sananvapaus välineen sisällä.

Joka tapauksessa liberalistises- ta lehdistöteoriasta on loogisesti johdettavissa ns. Kivekkää~ teoria:

suomalaisen lehdenkustantaJan ko- rostama oppi jonka mukaan sananvapaus juridisesti on väline~n o~is

tajan sananvapautta (ks. K1vekas

1974). .. . .

Kivekäs on myos kyll1n rehelll- nen varsin avoimesti halveksiakseen sitä ilmiötä, jota itse tutkin ja jolle olen antan~t ~im~n jo~rnalis

tinen vapaus. S1lla n1mella kutsun muiden toimittajien kuin päätoi- mittajan vapautta tehdä journalistista työtään oikeiksi katsomiensa päämäärien hyväksi ja oikeiksi katsomiensa keinoin toimituksen tai koko joukkotiedotusinstituution si-

(6)

Teoreettisia langanpäitä

Sitä mitä laki ja sopimukset eivät säätele, määrää tietenkin yhteiskunnallinen käytäntö. Tätä yhteis- kunnallista käytäntöä journalismin alalla on mahdollista lähestyä eräiden teoreettisten ideoiden avulla.

Ensimmäinen niistä on teoria

professionalisrrri~ta. ?en .. k~ i kkea arvoa kiistämätta on nahtava sen idealistinen perusluonne: se ei myönnä journalistien perimmäistä riippuvuutta meidän yhtei~k~~nas

samme tosiasiaksi, vaan p1taa mahdollisena heidän kohottautumistaan itsenäisiksi vallankäyttäjiksi .⁷

Professionalismin teorian erään- laiseksi vaihtoehdoksi voidaan kat- soa journalistisen kulttuurin teoria. Edellinen siis on perusluon- teeltaan idealistinen - verratta- vissa uskoon, jonka mukaan ihmisel- lä on vapaa tahto - mutta jälkim- mäinen ei ainakaan välttämättä ole sitä. Siinä missä edellinen pitä~

tyy toimittajan asemaan, ~ä~kim~äl

nen pyrkii pureutumaan to~~lttaJan

työn sisältöön, substan~s1:.~·. Jos journalistinen kulttuur1 m~ar:tel

lään journalisrrria säätelev&~s& ar- voiksi ja normeiksi, olenna1sta journalistiselle kulttuu~ille ~~·

että se journalisteilta 1tseltaan helposti jää paljolti tiedostamatta. Samalla huomattakoon, että journalistisen kulttuurin t~ori~

yhä on varsin epämääräinen Ja tas- mentämätön - oikeastaan vasta suu-

• ..•. 8

ren luokan idea, e1 enempaa.

Uskallan otaksua seuraavaa.

Mitä enemmän journalistinen kulttuuri jää journalisteilta its~l

tään tiedostamatta, sitä ilmelsem- pi on heidän taipumuk~ensa .. ~äsit

tää oma suhteellinen 1tsena1syyten- sä ja vapautensa suuremmaksi, kuin miksi se objektiivisessa tarkast~

lussa todennäköisesti osoittautu1-

si kaan.

Muistettakoon myös McBarnetin (1979) terminologi~: _hänen_muk~an

sa tiettyihin arvo1h1n sos1aal1stu- minen on journalisrrrin mytologiaa.

Tosin en pidä tästä sanonnasta, koska kaikkien journalisminkaan arvojen ei tietenkään tarvitse olla täysin myyttisiä.⁹

Edelleen journalistiseen vapauteen liittyvää ongelmavyyhteä voidaan yrittää lähestyä vieraanturrri- sen teorian avulla, jolloin vie- raantumisella voidaan viitata joko sosiologisiin prosesseihin tai psykologisiin ~ilo~hin; ~ämä saman käsitteen kaks1 er1 tulk1ntaa on mahdollista myös yhdistää.¹⁰ Samal- la taas vieraantumisen teoria suuressa yleisluontoisuudessaan ei voi sanoa mitään kovin spesifistä jou!- nalistien mahdollisesta vieraantu- misesta. joka voi johtua heidän vapautensa rajallisuude~~~~ m~tta

varmaan myös muista teklJOlsta;

kysymyksessähän on erikoistapaus palkkatyön tekijän yleistä vieraan- tumista.

Huomiota ansaitsee niin ikään Lucien Seven yhteiskuntaan ankku- roitu persoonallisuuspsykologinen teoria, jonka ydinkäsitteitä on taloudellisen yhteiskuntamuodostu- man säätelemä elämäntoiminnan lo- giikka (ks. Koski-Jä~n~s 19~0~ vrt.

myös luonnenaarrrion ka~1tetta J~ ..

11taloudellisten suhte1den mykkaa pakkoa ^II

a

l a Ottomeyer 1977).

Kaikki tämä sinänsä arvokas teo- retisointi on kuitenkin saman rasi- tuksen alainen kuin vieraantumisen teoriakin: se on yleistä, hyvin yleistä, eikä voi sano~ m~tään_ko

vin spesifistä journal1sm1sta Ja jo u rn a 1 i s te i s ta .

Haastattelujen kertomaa

Sivuutan tässä yhteydessä kutakuin-

kin täysin metodologiset ja metodi- set kysymykset. Joka tapauksessa tutkimuksessani olen hylännyt posi- tivismin tyypillisimpään arsenaa- liin kuuluvat kysely- ja haastatte- lulomakkeet ja tehnyt (suureksi osaksi tutkimusapulaisille teettä- nyt) teemahaastatteluja Hirsjärven ja Hurmeen (1980) tapaan: struktu- roituja haastatteluja ilman loma- ketta. Kukaan älköön kuitenkaan kuvitelko kaikkien ongelmien rat- keavan sillä, kun lomakkeet hylä- tään.

Päämääräkseni olen asettanut journalistisen vapauden luotetta- van ymmärtämisen. Sana luotetta- va tulkittakoon eräänlaiseksi pro- testiksi hermeneutiikalle, joka pyrkii ymmärtämiseen - selittämi- sen sijasta sikäli kun nämä edes ovat toisensa pois sulkevat vaih- toehdot - mutta usein lyö laimin luotettavuuden.

Tutkimuksen empiirinen aineisto on 34 'rivitoimittajan' ja 12 'pääl- likkötoimittajan' (päätoimittajan sekä Yleisradion johtajan ja toi- mituspäällikön) haastattelut talti- oituina muistiinpanetekniikalla ilman nauhuria; tämä työekonomi- sista syistä. Haastattelujen nor- maali kesto oli 1,5 tuntia. joka osoittautui riittämättömäksi.

Kuvaan seuraavassa haastattelujen kertomaa aivan päh~in~~k~ores

sa, kymmeneksi kohdaksl tllVlstet-

tynä. .

1. Journalistinen vapaus e1 ole lainkaan dikotominen ilmiö, jota joko on tai ei ole. P~inva~to~n

se on mitä mutkikkain Ja va1ke1m- min vangittava asia. Aionkin ot- sikoida tutkimukseni viimeisen luvun sanoin "Journalistisen vapauden ja vapaudettomuuden i ll uusi ot".

jolla haluan korostaa, että illu- sorisen vapauden lisäksi on suoma- laisten toimittajien tajunnalli-

s i ssa kokemuksissa myös i ll usori s- ta vap-audettomuuden tunnetta. Ja .. eräänlaista sen taakse menem1sta; vapaudettomuudestakin voidaan toki tehdä fetis~i.

2. Toimittajat eivät tunnu olevan kovin tyytymättömiä journalistisen vapautensa määrään e1kä hei- dän työtyytyväisyytensä ylma 1 kaan ole kovin huono; tosin yksilöiden väliset erot ovat suuret. Ainakin joidenkuiden tiedotustutkijoiden mielikuvissa lienee elänyt journa- listi, joka ei juuri muuta teekään kuin huokailee ¹¹kapitalismin mykän pakon¹¹ ikeen alla, mutta tämä on vulgaarimarxilainen harha.¹¹ Tu~

kijat oppikoot näkemään myös tol- mittajan, joka vapautensa rajalli- suudenkin ainakin osaksi tiedostaen myös pitää työstään. pitää siitä. että saa palkkansa edestä,kirjoittaa tai tehdä ohjelmatyötä.

3. 'Päällikkö-' ja 'rivitoimit- taj i en'· näkemyserot journa 1 i sti sen vapauden kysymyksissä ovat järjes- telmällisesti ainakin jonkin ver- ran tulkittavissa marxilaisella teesillä: oleminen määrää tajunnan. Ts. päätoimittajat sekä Yleisradion johtajat ja toimituspäälliköt eivät toki sinänsä kiellä alaistensa journalistisen vapauden rajalli- suutta - eivät ainakaan kokonaan - mutta eivät myöskään pidä sitä kovin merkittävänä ilmiönä. He saattavat korostaa, että 'rivitoimittajan' ja alemman esimiesportaan väliset kiistat eivät välttämättä kantaudu heille saakka. Oleminen määrää tajunnan myös siinä mieles- sä, että lehden ja sen mukana pää- toimittajan po iittinen kanta tai Yleisradion j tajan poliittinen väri eivät tunnu juuri vaikuttavan haastateltavan tapaan kommentoida alaistensa journalistista vapautta.

4. Aineistoon sisältyy rekry- tointiongelmia: eivät vain puolue-

(7)

Teoreettisia langanpäitä

Sitä mitä laki ja sopimukset eivät säätele, määrää tietenkin yhteiskunnallinen käytäntö. Tätä yhteis- kunnallista käytäntöä journalismin alalla on mahdollista lähestyä eräiden teoreettisten ideoiden avulla.

Ensimmäinen niistä on teoria

professionalisrrri~ta. ?en .. k~ i kkea arvoa kiistämätta on nahtava sen idealistinen perusluonne: se ei myönnä journalistien perimmäistä riippuvuutta meidän yhtei~k~~nas

samme tosiasiaksi, vaan p1taa mahdollisena heidän kohottautumistaan itsenäisiksi vallankäyttäjiksi .⁷

Professionalismin teorian erään- laiseksi vaihtoehdoksi voidaan kat- soa journalistisen kulttuurin teoria. Edellinen siis on perusluon- teeltaan idealistinen - verratta- vissa uskoon, jonka mukaan ihmisel- lä on vapaa tahto - mutta jälkim- mäinen ei ainakaan välttämättä ole sitä. Siinä missä edellinen pitä~

tyy toimittajan asemaan, ~ä~kim~äl

nen pyrkii pureutumaan to~~lttaJan

työn sisältöön, substan~s1:.~·. Jos journalistinen kulttuur1 m~ar:tel

lään journalisrrria säätelev&~s& ar- voiksi ja normeiksi, olenna1sta journalistiselle kulttuu~ille ~~·

että se journalisteilta 1tseltaan helposti jää paljolti tiedostamatta. Samalla huomattakoon, että journalistisen kulttuurin t~ori~

yhä on varsin epämääräinen Ja tas- mentämätön - oikeastaan vasta suu-

• ..•. 8

ren luokan idea, e1 enempaa.

Uskallan otaksua seuraavaa.

Mitä enemmän journalistinen kulttuuri jää journalisteilta its~l

tään tiedostamatta, sitä ilmelsem- pi on heidän taipumuk~ensa .. ~äsit

tää oma suhteellinen 1tsena1syyten- sä ja vapautensa suuremmaksi, kuin miksi se objektiivisessa tarkast~

lussa todennäköisesti osoittautu1-

si kaan.

Muistettakoon myös McBarnetin (1979) terminologi~: _hänen_muk~an

sa tiettyihin arvo1h1n sos1aal1stu- minen on journalisrrrin mytologiaa.

Tosin en pidä tästä sanonnasta, koska kaikkien journalisminkaan arvojen ei tietenkään tarvitse olla täysin myyttisiä.⁹

Edelleen journalistiseen vapauteen liittyvää ongelmavyyhteä voidaan yrittää lähestyä vieraanturrri- sen teorian avulla, jolloin vie-

raantumisella voidaan viitata joko sosiologisiin prosesseihin tai psykologisiin ~ilo~hin; ~ämä saman

käsitteen kaks1 er1 tulk1ntaa on mahdollista myös yhdistää. ¹⁰ Samal- la taas vieraantumisen teoria suuressa yleisluontoisuudessaan ei voi sanoa mitään kovin spesifistä jou!- nalistien mahdollisesta vieraantu- misesta. joka voi johtua heidän vapautensa rajallisuude~~~~ m~tta

varmaan myös muista teklJOlsta;

kysymyksessähän on erikoistapaus palkkatyön tekijän yleistä vieraan- tumista.

Huomiota ansaitsee niin ikään Lucien Seven yhteiskuntaan ankku- roitu persoonallisuuspsykologinen teoria, jonka ydinkäsitteitä on taloudellisen yhteiskuntamuodostu- man säätelemä elämäntoiminnan lo- giikka (ks. Koski-Jä~n~s 19~0~ vrt.

myös luonnenaarrrion ka~1tetta J~ ..

11taloudellisten suhte1den mykkaa pakkoa ^II

a

l a Ottomeyer 1977).

Kaikki tämä sinänsä arvokas teo- retisointi on kuitenkin saman rasi- tuksen alainen kuin vieraantumisen teoriakin: se on yleistä, hyvin yleistä, eikä voi sano~ m~tään_ko

vin spesifistä journal1sm1sta Ja jo u rn a 1 i s te i s ta .

Haastattelujen kertomaa

Sivuutan tässä yhteydessä kutakuin-

kin täysin metodologiset ja metodi- set kysymykset. Joka tapauksessa tutkimuksessani olen hylännyt posi- tivismin tyypillisimpään arsenaa- liin kuuluvat kysely- ja haastatte- lulomakkeet ja tehnyt (suureksi osaksi tutkimusapulaisille teettä- nyt) teemahaastatteluja Hirsjärven ja Hurmeen (1980) tapaan: struktu- roituja haastatteluja ilman loma- ketta. Kukaan älköön kuitenkaan kuvitelko kaikkien ongelmien rat- keavan sillä, kun lomakkeet hylä- tään.

Päämääräkseni olen asettanut journalistisen vapauden luotetta- van ymmärtämisen. Sana luotetta- va tulkittakoon eräänlaiseksi pro- testiksi hermeneutiikalle, joka pyrkii ymmärtämiseen - selittämi- sen sijasta sikäli kun nämä edes ovat toisensa pois sulkevat vaih- toehdot - mutta usein lyö laimin luotettavuuden.

Tutkimuksen empiirinen aineisto on 34 'rivitoimittajan' ja 12 'pääl- likkötoimittajan' (päätoimittajan sekä Yleisradion johtajan ja toi- mituspäällikön) haastattelut talti- oituina muistiinpanetekniikalla ilman nauhuria; tämä työekonomi- sista syistä. Haastattelujen nor- maali kesto oli 1,5 tuntia. joka osoittautui riittämättömäksi.

Kuvaan seuraavassa haastattelujen kertomaa aivan päh~in~~k~ores

sa, kymmeneksi kohdaksl tllVlstet-

tynä. .

1. Journalistinen vapaus e1 ole lainkaan dikotominen ilmiö, jota joko on tai ei ole. P~inva~to~n

se on mitä mutkikkain Ja va1ke1m- min vangittava asia. Aionkin ot- sikoida tutkimukseni viimeisen luvun sanoin "Journalistisen vapauden ja vapaudettomuuden i ll uusi ot".

jolla haluan korostaa, että illu- sorisen vapauden lisäksi on suoma- laisten toimittajien tajunnalli-

s i ssa kokemuksissa myös i ll usori s- ta vap-audettomuuden tunnetta. Ja ..

eräänlaista sen taakse menem1sta;

vapaudettomuudestakin voidaan toki tehdä fetis~i.

2. Toimittajat eivät tunnu olevan kovin tyytymättömiä journalistisen vapautensa määrään e1kä hei- dän työtyytyväisyytensä ylma 1 kaan ole kovin huono; tosin yksilöiden väliset erot ovat suuret. Ainakin joidenkuiden tiedotustutkijoiden mielikuvissa lienee elänyt journa- listi, joka ei juuri muuta teekään kuin huokailee ¹¹kapitalismin mykän pakon¹¹ ikeen alla, mutta tämä on vulgaarimarxilainen harha.¹¹ Tu~

kijat oppikoot näkemään myös tol- mittajan, joka vapautensa rajalli- suudenkin ainakin osaksi tiedostaen myös pitää työstään. pitää siitä.

että saa palkkansa edestä,kirjoittaa tai tehdä ohjelmatyötä.

3. 'Päällikkö-' ja 'rivitoimit- taj i en'· näkemyserot journa 1 i sti sen vapauden kysymyksissä ovat järjes- telmällisesti ainakin jonkin ver- ran tulkittavissa marxilaisella teesillä: oleminen määrää tajunnan.

Ts. päätoimittajat sekä Yleisradion johtajat ja toimituspäälliköt eivät toki sinänsä kiellä alaistensa journalistisen vapauden rajalli- suutta - eivät ainakaan kokonaan - mutta eivät myöskään pidä sitä kovin merkittävänä ilmiönä. He saattavat korostaa, että 'rivitoimittajan' ja alemman esimiesportaan väliset kiistat eivät välttämättä kantaudu heille saakka. Oleminen määrää tajunnan myös siinä mieles- sä, että lehden ja sen mukana pää- toimittajan po iittinen kanta tai Yleisradion j tajan poliittinen väri eivät tunnu juuri vaikuttavan haastateltavan tapaan kommentoida alaistensa journalistista vapautta.

4. Aineistoon sisältyy rekry- tointiongelmia: eivät vain puolue-

(8)

1 Plgnornfcru;&ntl.i.'•nchacun Jo1g1,qu• 1Cr.1 <lc l.o~.p1ca md:.

~JcJc,JoJgH,J.<lloullcz<!.:J.l:.

!cmb!cz Jc<Uru Ie doo dc b

m~m.

1 HrochcJdcrquip31fcp.ulc mlhruJciJitlrJgnons,cnlJ.- qudlcihlourncnL 3 C .. lldlcnc\ pour 1cnu: fcrmc:

\nch..lcun<loJgt.

i EOoquc.~.uxou ;urcOs dcfdi·

tn pichcnn,aumlhcu cld:.

qucllc>lo!Hchcwlk>pour.u- n:J!cr!cidaogo..lchcnc$.

1 LagranJcg..Llchcctcpourou- unrk>qu .. ucpcmc5g~fc:hct

!cs,quttLcnnit lcs do1gu fef-

mo~

6 lebouton dclaqucUc dc:la grJ.nJcg..Uc:hcn.:.,lcqudti oo poulk,l..1m.Unl'ouunn.

7 Le rclfon: qu1 cft dclfou~ 1.&

gn.ndc s.ucbm:c' fcruam i b fAuc rc10urncr en (on4cu&:

rcnJ.ntL<!m.unicrmce.

8 Les rc!Ton:s dc ducun doLgr,qw urncncm & font ouw:u Jo d~ d'ew1 mc:frocs quJ.ndL!Sion~fcrmc:t.

9 Les Luncs dc> do1gu.

lehdet edellytä kiinnittämiltään toimittajilta tietynasteista si- toutuneisuutta tai vähintään leh~

den edustaman kannan sympatisoi- mista, vaan myös sitoutumattomat lehdet ja Yleisradio saattavat rek- rytointipolitiikassaan ottaa huo- mioon ideologisia ja poliittisia tekijöitä; näin ainakin epäillään asioiden olevan. Eräät haastatel- tavat kertovat puoluekannan urkki- misista takanapäin. Niin ikään aineistoon sisältyy pari tapaus- ta, joissa haastateltu 'rivitoi- mittaja' on painostettu eroamaan lehden palveluksesta poliittisista syistä.

5. Edellä selostetut tes-pykälät eivät tunnu paljonkaan lisäävän journalistista vapautta käytännös- sä. Lehden linjanmääritys ei juuri tarjoa selkänojaa, jonka turvin toimittaja tai toimituskollektiivi voisi reagoida linjan vastaisiin esimiesportaan ratkaisuihin. Kiel- täytyminen hyvän lehtimiestavan vastaisista ja ammattikunniaa louk- kaavista tehtävistä sekä vakaumuk- sen vastaisesta kirjoittamisesta tai ohjelmien tekemisestä on varsin harvinaista, vaikka aineistossa toki näitä tapauksia on. Sen sijaan on mahdollista, että esimerkiksi juuri vakaumusta koskeva kohta sopimuksessa on vaikuttanut toimitus-

ten sisäisiin työnjakoratkaisuihin.

Toisaalta Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstö ei haastateltujen radio- ja tv-toimittajien mukaan ole erityisesti rajoittanut yhtiön toimittajien journalistista vapautta.

6. Kiistat respektioikeudesta eli lehtijuttujen tai radio- ja tv- ohjelmien editoimisesta ovat har- voin vakavia. Tässä suhteessa julkisesti kerrotut yksittäista- paukset12, ellei niitä aseteta taustaansa, saattavat johtaa har- haan: ne on tuotu julkisuuteen tavallaan juuri harvinaisuutensa vuoksi.

7. Työnantajapuolen luonnolli- nen pyrkimys minimoida konflikti- tilanteet toimituksissa ei sikäli onnistu kovin hyvin, että monen- tyyppisten ristiriitojen mahdollisuus on rakennettu sisään koko jär- jestelmään eikä niiden täysi eli- minoiminen ole mahdollista. 'Ri- vitoimittaja• ei ole automaatti- sesti tuomittu jäämään konflikti- tilanteessa häviölle; myös se, missä määrin hän professionalisti- sesti katsoen on oikeassa, vaikuttaa toki asiaan. Vakavat akuutit konfliktit toimituksissa ovat harvinaisia.

8. Toimittajan vapautta uhkaa- vat tekijät ovat usein ulkoisen ja sisäisen uhan yhdistelmiä: ulkopuo- linen painostus kohdistuu ensin esimieheen ja hän puolestaan antaa määräyksiä alaiselleen. Myös eri- lainen manipulatiivinen peli 'rivitoimittajan' selän takana on mah- dollinen tai siitä on ainakin epäi- lyksiä. Toimittaja kunnioittaa sel- laisia esimiehiä, jotka ovat alai- siaan kohtaan solidaarisia ainakin silloin, kun nämä eivät ole tehneet virhettä; tässä mielessä professio- nalistinen itsesäätelyn idea on Suomen toimituksissa pitkälle to-

teutunut.

9. Suuren osan journalistisen vapauden rajoituksista selittää tiedostettu itsesensuuri. Haasta- teltavat saattavat avoimesti kertoa esimerkkejä siitä, minkälaisia jut- tuja he itsesensuurin vuoksi ovat jättäneet tekemättä, minkälaisia aiheita tarjoamatta, miten rajoit- taneet aiheen käsittelytapaa jne.

Niin ikään aineistoon sisältyy esi- merkkejä itsesensuuritapauksista, joiden asianomainen itse jälkikä- teen arvelee olleen liioiteltuja ja tarpeettomia. Tiedostamattomas- ta itsesensuurista ei tässä tutkimuksessa sen metodologisen perus- ratkaisun vuoksi 13 juurikaan saada tietoa.

10. Lopuksi tämä tutkimus he- rättää yhden mielestäni tärkeän ky- symyksen, johon se ei kuitenkaan vastaa: jos toimittajien journalistinen vapaus olisi paljon suurempi kuin se nyt on, miten he käyttäisi- vät sitä? Toisin sanoen: onko heil- lä jotenkin mietittynä vaihtoeh- toista journalistista linjaa vai onko vapaudettomuuden kokemisessa- kin kysymys myös jo mainitusta fe- tiSsi s tä?

Rima putoaa?

Miettiessäni tämän tutkimuksen me- todologisia ja metodisia kysymyk- siä on mielessäni pyörinyt sitaat- ti ilmeisesti tiedotustutkimuksen ns. uuteen aaltoon lukeutuvalta Antti Alaselta. Hänen teemansa on ns. new journalism, mutta muutettavat muuttaen se soveltuu myös minun tarkoitukseeni:

"Kyseessä (siis new journalism'issa, PH-s) oli irtautuminen rajoittuneesta ja neutraalista objektiivi suuskäs i tyksestä. Koska yhteiskunnallinen todellisuus ei ole pelkkää objektiivisuutta vaan subjekti-objekti-suhteiden verkos- to, on syvempiin merkityksiin täh- täävän journalismin pystyttävä ku- vaamaan paitsi tapahtumien empiirinen kulku myös niihin liittyvät subjektiiviset merkitykset, sil- loinkin kun nuo merkitykset eivät välittömästi näy pinnalla." (Ala- nen 1982, 76).¹⁴

Pannaanpa journalismin sijaan tutkimus ja mietitään asiaa. Ala- sen näkemys osoittautuu erinomai- seksi - kunhan sitä ensin tuntuvas- ti modifioidaan, päälaelleen sitä ei sentään tarvitse kääntää.

Yhteiskunnallinen todellisuus ei todellakaan ole pelkkää objek-

(9)

1 Plgnornfcru;&ntl.i.'•nchacun Jo1g1,qu• 1Cr.1 <lc l.o~.p1ca md:.

~JcJc,JoJgH,J.<lloullcz<!.:J.l:.

!cmb!cz Jc<Uru Ie doo dc b

m~m.

1 HrochcJdcrquip31fcp.ulc mlhruJciJitlrJgnons,cnlJ.- qudlcihlourncnL 3 C .. lldlcnc\ pour 1cnu: fcrmc:

\nch..lcun<loJgt.

i EOoquc.~.uxou ;urcOs dcfdi·

tn pichcnn,aumlhcu cld:.

qucllc>lo!Hchcwlk>pour.u- n:J!cr!cidaogo..lchcnc$.

1 LagranJcg..Llchcctcpourou- unrk>qu .. ucpcmc5g~fc:hct

!cs,quttLcnnit lcs do1gu fef-

mo~

6 lebouton dclaqucUc dc:la grJ.nJcg..Uc:hcn.:.,lcqudti oo poulk,l..1m.Unl'ouunn.

7 Le rclfon: qu1 cft dclfou~ 1.&

gn.ndc s.ucbm:c' fcruam i b fAuc rc10urncr en (on4cu&:

rcnJ.ntL<!m.unicrmce.

8 Les rc!Ton:s dc ducun doLgr,qw urncncm & font ouw:u Jo d~ d'ew1 mc:frocs quJ.ndL!Sion~fcrmc:t.

9 Les Luncs dc> do1gu.

lehdet edellytä kiinnittämiltään toimittajilta tietynasteista si- toutuneisuutta tai vähintään leh~

den edustaman kannan sympatisoi- mista, vaan myös sitoutumattomat lehdet ja Yleisradio saattavat rek- rytointipolitiikassaan ottaa huo- mioon ideologisia ja poliittisia tekijöitä; näin ainakin epäillään asioiden olevan. Eräät haastatel- tavat kertovat puoluekannan urkki- misista takanapäin. Niin ikään aineistoon sisältyy pari tapaus- ta, joissa haastateltu 'rivitoi- mittaja' on painostettu eroamaan lehden palveluksesta poliittisista syistä.

5. Edellä selostetut tes-pykälät eivät tunnu paljonkaan lisäävän journalistista vapautta käytännös- sä. Lehden linjanmääritys ei juuri tarjoa selkänojaa, jonka turvin toimittaja tai toimituskollektiivi voisi reagoida linjan vastaisiin esimiesportaan ratkaisuihin. Kiel- täytyminen hyvän lehtimiestavan vastaisista ja ammattikunniaa louk- kaavista tehtävistä sekä vakaumuk- sen vastaisesta kirjoittamisesta tai ohjelmien tekemisestä on varsin harvinaista, vaikka aineistossa toki näitä tapauksia on. Sen sijaan on mahdollista, että esimerkiksi juuri vakaumusta koskeva kohta sopimuksessa on vaikuttanut toimitus-

ten sisäisiin työnjakoratkaisuihin.

Toisaalta Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstö ei haastateltujen radio- ja tv-toimittajien mukaan ole erityisesti rajoittanut yhtiön toimittajien journalistista vapautta.

6. Kiistat respektioikeudesta eli lehtijuttujen tai radio- ja tv- ohjelmien editoimisesta ovat har- voin vakavia. Tässä suhteessa julkisesti kerrotut yksittäista- paukset12, ellei niitä aseteta taustaansa, saattavat johtaa har- haan: ne on tuotu julkisuuteen tavallaan juuri harvinaisuutensa vuoksi.

7. Työnantajapuolen luonnolli- nen pyrkimys minimoida konflikti- tilanteet toimituksissa ei sikäli onnistu kovin hyvin, että monen- tyyppisten ristiriitojen mahdollisuus on rakennettu sisään koko jär- jestelmään eikä niiden täysi eli- minoiminen ole mahdollista. 'Ri- vitoimittaja• ei ole automaatti- sesti tuomittu jäämään konflikti- tilanteessa häviölle; myös se, missä määrin hän professionalisti- sesti katsoen on oikeassa, vaikuttaa toki asiaan. Vakavat akuutit konfliktit toimituksissa ovat harvinaisia.

8. Toimittajan vapautta uhkaa- vat tekijät ovat usein ulkoisen ja sisäisen uhan yhdistelmiä: ulkopuo- linen painostus kohdistuu ensin esimieheen ja hän puolestaan antaa määräyksiä alaiselleen. Myös eri- lainen manipulatiivinen peli 'rivitoimittajan' selän takana on mah- dollinen tai siitä on ainakin epäi- lyksiä. Toimittaja kunnioittaa sel- laisia esimiehiä, jotka ovat alai- siaan kohtaan solidaarisia ainakin silloin, kun nämä eivät ole tehneet virhettä; tässä mielessä professio- nalistinen itsesäätelyn idea on Suomen toimituksissa pitkälle to-

teutunut.

9. Suuren osan journalistisen vapauden rajoituksista selittää tiedostettu itsesensuuri. Haasta- teltavat saattavat avoimesti kertoa esimerkkejä siitä, minkälaisia jut- tuja he itsesensuurin vuoksi ovat jättäneet tekemättä, minkälaisia aiheita tarjoamatta, miten rajoit- taneet aiheen käsittelytapaa jne.

Niin ikään aineistoon sisältyy esi- merkkejä itsesensuuritapauksista, joiden asianomainen itse jälkikä- teen arvelee olleen liioiteltuja ja tarpeettomia. Tiedostamattomas- ta itsesensuurista ei tässä tutkimuksessa sen metodologisen perus- ratkaisun vuoksi 13 juurikaan saada tietoa.

10. Lopuksi tämä tutkimus he- rättää yhden mielestäni tärkeän ky- symyksen, johon se ei kuitenkaan vastaa: jos toimittajien journalistinen vapaus olisi paljon suurempi kuin se nyt on, miten he käyttäisi- vät sitä? Toisin sanoen: onko heil- lä jotenkin mietittynä vaihtoeh- toista journalistista linjaa vai onko vapaudettomuuden kokemisessa- kin kysymys myös jo mainitusta fe- tiSsi s tä?

Rima putoaa?

Miettiessäni tämän tutkimuksen me- todologisia ja metodisia kysymyk- siä on mielessäni pyörinyt sitaat- ti ilmeisesti tiedotustutkimuksen ns. uuteen aaltoon lukeutuvalta Antti Alaselta. Hänen teemansa on ns. new journalism, mutta muutettavat muuttaen se soveltuu myös minun tarkoitukseeni:

"Kyseessä (siis new journalism'issa, PH-s) oli irtautuminen rajoittuneesta ja neutraalista objektiivi suuskäs i tyksestä. Koska yhteiskunnallinen todellisuus ei ole pelkkää objektiivisuutta vaan subjekti-objekti-suhteiden verkos- to, on syvempiin merkityksiin täh- täävän journalismin pystyttävä ku- vaamaan paitsi tapahtumien empiirinen kulku myös niihin liittyvät subjektiiviset merkitykset, sil- loinkin kun nuo merkitykset eivät välittömästi näy pinnalla." (Ala- nen 1982, 76).¹⁴

Pannaanpa journalismin sijaan tutkimus ja mietitään asiaa. Ala- sen näkemys osoittautuu erinomai- seksi - kunhan sitä ensin tuntuvas- ti modifioidaan, päälaelleen sitä ei sentään tarvitse kääntää.

Yhteiskunnallinen todellisuus ei todellakaan ole pelkkää objek-

(10)

ti1visuutta; kukaan ei liene sit~

v~ittänyt eikä sellaisessa väit- teessä olisi mitään mielekästä si- sältöä. Yhteiskunnallinen todellisuus on nimenomaan subjekti-objekti -suhteiden verkosto. ¹⁵

Syvälle tähtäävän tutkimuksen olisi pystyttävä subjekti-objekti -tutkimusasetelman avulla kuvaa- maan tapahtumien empiirinen kulku tai tässä tapauksessa tietyn il- miön emoiirinen tila. Se ei ole

'vain' ~ sitä sanaa ei myöskään Alanen käytä - vaan se on mitä vaa- teliainta ja samalla kiehtovinta henkistä työtä, etenkin jos pinta- empiriaa ratkaisevasti syvennetään olemuksen paljastamiseen saakka. ¹⁶ Jonkin ilmiön subjektiiviset mer- kityksetkin ovat tärkeitä ja kiin- toisia, mutta niiden tutkimisella ei koskaan voida korvata tavallaan niiden 'takana' olevan reaalitodel- lisuuden tutkimista, sen reaalito- dellisuuden joka on olemassa myös

subjektiivisista merkityksistä riippumatta.

Eikä tässä kaikki. Mitkä tahansa perustellutkaan subjekt~ivis~a

merkityksiä koskevat väitteet el- vät ole yhtä hyviä, vaan myös sub- jektiivisten merkitysten tutkimi- selta on vaadittava luotettavuut- ta - lopulta objektiivisuutta (sic:).

Oma ongelmani on puheena olevan

tu~kimuksen osalta nimenomaan se, että pystyn ilmeisesti selvittämään journalistiseen vapauteen ja sen kokemiseen liittyviä subjektiivi- sia merkityksiä, toivon mukaan jopa suhteellisen luote~t~v~s~i . . Keskustelemalla niin r1v1- ku1n

'päällikkötoimittajien' k~nssa

journalistisen vapauden t1lasta en kuitenkaan pääse käsiksi sub- jektiivisten merkitysten 'takana' olevaan reaalitodellisuuteen. Se ei onnistu niillä menetelmillä,

joita olen käyttänyt.

Koko ilmiön luotettavaan

tämiseen asti en siis yllä.

nianhimoni rima pudonnee.

Viitteet

ymmär- Kun-

1Tutkimus ei s11s ole valmis, vaan tieteellisel- lä yhteisöllä on mahdollisuus vielä vaikuttaa sen sisältöön. Erityisen tervetulle1ta ovat kommentit jotka auttavat minua tulkitsemaan em- piiristä aineistoa.

2Puhe "yksin" tekemisest~ ei sananmukaisesti ole totta. Olen suuressa k11toll1suuden ve~ass~.en

tisille opiskelijoilleni Anne Braxille Ja Pa1v1 Vuoriselle, jotka sain aikoinaan ~iinnost~~aan ..

journalistisen vapauden teemasta ~a teke~aan Sll- tä pro gradu -tutkielmansa (Brax Ja Vuor1nen.

1982). He myös työskentelivät Suomen Ak~tem1an

varoilla syksyllä 1981 lyhyen a1kaa tutklmusapu- laisinani.

3Täysin vapaan tahdon mahdol:isuuteen suhtaudun skeptisemmin kuin es1merk1ks: Malmbe~g (1~81 ~

VII), jonka kanta vahv~st~ v1vah~a~ 1deal1sm1l- le (vrt. myös Hemanus Ja K. P1et1la 1982: 2~7,

Klami 1981, 64 sekä Sumner 1979, 21). S1~t1 en toki väitä ihmisen tahtoa täysin sidotuks1kaan.

4Vrt. tätä erittelyyni "Veikko Pietilän dilem- masta" (Hemanus ja K. Pietilä 1982, 375-378).

5väärinkäsitysten välttämiseksi korostan, että esim. ironisten, satiiristen ja parodi~ten ver- sioiden tekemisen vaikkapa uutisista taytyy ml- nusta olla täysin sallittua ja ne saatt~va~ olla erinomaisia objektiivisuuteen pyrk1van JOUr- nalismin muotoja. Tämä ei kuitenkaan ole.s~m~

ilmiö kuin empiirisesti täysin pa~kkans~~ltamat

tömien uutisien julkaiseminen man1pulat11V1ses- sa mielessä.

61970-luvun alkupuolen toimitusyhteistyökokeilu lehdistössä onnistui huonosti, kuten Kahma (1977) on osoittanut.

7Lars Furhoff on aikanaan pitkälle luottanut professionalismiin (ks. Furhoff 1~7~), mu~ta

luennoidessaan vain par1 vuotta klrJansa 1lmes-.

tymisen jälkeen Tampereen yliopiston tiedotusop1n laitoksella hän sanoi tulleensa as1assa tuntuvas- ti skeptisemmäksi.

8Joka tapauksessa journalistisen kulttuurin teorian kehittelemiseksi ovat Suomessa tehneet an- siokasta työtä Kahma (1977, 170-270) ja osaltaan myös Korhonen (1982).

9Journalismin arvojen jäljille päästään osaltaan tutkimalla journalismin sääntöjä, sillä niissähän ovat mukana tietyt arvot enemmän tai vähem~än

implisiitteinä. Kiintoisaa, tiivistä tutklmus- ta journalismin säännöistä ks. Rentola 1982.

1°vrt. Israel 1974, jonka avulla pääsee myös vieraantumisen teorian alkulähteille.

llsamalla kun 'praksismi-subjektivismissa' on voimakkaasti idealistisia korostuksia, siinä tun- tuu olevan mvös vulgaarimarxilaisia ja -materia- listisia piirteitä. Ts. se on moniaineksinen ja ilmeisesti myös sisäisesti ristiriitainen sekä sekava kokonaisuus. Näihin kysymyksiin palaan muissa yhteyksissä.

12Ks. esim. Klemola 1981, 123-130.

l 3Tietenkin tiedostetun ja tiedostamattoman itsesensuurin välinen raja on liukuva. Silti en - luotettavaan ymmärtämiseen pyrkiessäni - ~itäi~i

oikeana fabuloida ilman näyttöä vaikka ku1nkak1n kiehtovia ajatuksia itsesensuurin tiedostamatto- masta puolesta~ josta ~aastattelun.~v~lla tu~

kin voi saada t1etoa - Ja tarJota n11ta ekspll- siitisti tai implisiitisti empiirisenä informaa- tiona.

14Muutettavat taas muuttaen tämä tuo mieleen Hirschin paradoksin. Hän suhtautuu kielteisesti

"yleistämisen, lainmukaisuud~n! normaal1suu~en

ja objektiivisuuden" kategor1o1h1n t1eteess~

(Hirsch 1983, 154) - vaikka hä~ omass~ k~~el~~s

sä tutkimuksessaan asiallisest1 opero1 n11lla.

Sen sijaan hän peräänkuuluttaa "plebeijistä tietoa" (emt., 155), jonka olisi kehityttävä ·~ai

kallisten ja rajoittuneiden totuuks1en, subJek- tiivisen kokemuksen, yksilöllisyyden, erityis-..

laatuisuuden, toiveiden ja mielikuvituksen seka yhteiskunnallisten subjektien oman tiedon pii- rissä" (emt., 155). Näiden kategorioiden arvoa kieltämättä on sanottava, että jos yhtelskunta- tieteiden olisi rajoituttava niiden tutkimiseen, ne köyhtyisivät pelottavasti (vrt. myös Töttö 1982).

15Tähän verkostoideaan perustuu mm. Hemanuksen ja Tervosen (1980) kirja, jossa keskeistä on toimittajien ja todellisuuden väliset suhteet.

Toinen asia taas on, että subjekti-objekti -suh- teen häivyttämistä todellisuuden tutkimuksest~

on vaadittu ja ilmeisesti siis -minusta kesta- mättömin perustein - pidetty myös mahdollisena (ks. Hemanus ja K. Pietilä 1982, 331-332).

16vrt. Objektiivisuuden käsitettä Hemänuksella ja Tervosella (1980).

Kirjallisuus

AH~IAVAARA, Yrjö. Yhteiskuntakybernetiikka. Ta- piola, Weilin+Göös, 1976. . ....

ALANEN, Antti. 11atka journalism1n aarelle. Tie-

dotustutkimus, 5 (2), 1982.

BRAX Anne & VUORlNEN, Päivi. Journalistisen vapau~en rajoista. Tiedotusopin pro gradJ -tutkielma Tampereen yliopistossa 198~.

BRUUN, L. & KEROSUO, L. & STRANDEN, P. & VUORTA- t1A, T. Viestinnän lait ja säännöt. Rauma, 1981. ENGELS, Friedrich. Anti-DUhring. Herra Eugen

DUhring tieteen mullistajana. Teoksessa MARX, K. & ENGELS, F. Valitut teokset> osa 5. Neu- vostoliitto, 1979.

FURHOFF, Lars. Makten över medierna. Lund, 1974. HEMANUS, P. & PIETILÄ, K. Seitsemän erää jour-

nalismista. Tampere, Vastapaino, 1982. HEI~ÄNUS, P. & TERVONEN, I. Objektiivinen jouk-

kotiedotus. Helsinki, Otava, 1980.

HIRSJÄRVI, S. & HURME, H. Teemahaastattelu. Tampere, 1980.

HIRSCH, Joachim. Turvavaltio. Tampere, Vasta- paino, 1983.

ISRAEL, Joachim. Vieraantuminen: Marxista nyky- sosiologiaan. Helsinki, 1974.

KAHMA, Ilkka. Toimitusdemokratiakokeilu j~ leh- tiorganisaatio. Tiedotusopin lisensiaattltut- kielma Tampereen yliop~stos~a.l97?. . . . KIVEKAS, Ossi. Ajatuks1a to1m1ttaJan Ja JUlkal- s i jan suhteista. Lakimies, nro l, 1974. . KLAMI, Hannu Tapani. Luentoja suomala1sesta Ol- keussosiologiasta. Turun yliopisto> yksityis- oikeuden laitoksen julkaisuja> sarjaA, nro 27, 1981.

KLEMOLA, Pertti. Helsingin Sanomat - sananvapau- den monopoli. Helsinki, Otava, 1981. . KORHONEN, Pekka. Journalistinen kulttuurl teo-

reettisena käsitteenä ja reaalisena ilmiönä. Tiedotusopin lisensiaattitutkielma Tampereen

yliopistossa 1982. . .

KOSKI-JÄNNES, Anja. Ihminen> persoonall~suus>

yhteiskunta. Helsinki, 1980.

LENIN, V.I. Mitä ovat "kansan ystävät" ja miten he taistelevat sosialidemokraatteja vastaan? Teoksessa LENIN, V.I. Valitut teokset> osa 1.

~1oskova, 1976.

MALMBERG, Tarmo. Viestintä ja kulttuuri. Tampe- reen yliopisto> tiedotusopin laitoksen julkaisu- ja> sarja C, nro 2, 1981. . McBARNET, Andrew. Disciplining the journal1st:

an investigation of training methods. Media, Culture & Society, 1 (2) , 1979.

OTTOMEYER, Klaus. Dkonomische Zwänge und mensch- liche Beziehungen. Hamburg, 1977.

RENTOLA, Ilkka. Journalismin säännöt. Tiedotus- opin pro gradu -tutkielma Tampereen yliopistossa 1982.

SUMNER, Colin. Reading ideologies. London etc., 1979.

TöTTö, Pertti. Yhteiskuntatiede ja toiminta. Sosiologian lisensiaattitutkielma Tampereen yliopistossa 1982.

VEIRUP, Kjeld (red.) Loyalitet mod virkelig- heden. K~benhavn, 1979.