KIRJA-ARvIot
145 AikuiskAsvAtus 2’2014
AiKuiSKASvAtuKSen 51. vuosi- kirja Marginaalin voima! on koko- elma eri tieteenaloja edustavien tutkijoiden näkemyksiä margi- naalista kulttuurisesti tuotettuna erontekona. Teoksen ovat toi- mittaneet Kristiina Brunila ja Ul- pukka Isopahkala-Bouret, jotka ovat itse tutkineet monenlaisia marginaaleja ja marginalisaatio- ta ilmiönä. Muut kirjoittajat ovat tutkijoita eri tieteenaloilta.
Marginaalin voima! piirtää aikuiskasvatuksesta kuvan mo- nitieteisenä kenttänä, jossa ei rakenneta raja-aitoja perinteis- ten oppiainejakojen mukaan.
Aikuiskasvatustieteessä on tilaa monenlaisille äänille, olivat ne sitten marginaalissa, keskustassa tai jossain niiden välillä. Koska teos keskittyy marginaalien tar- kasteluun, näyttää aikuiskasvatus sen valossa kriittisemmältä kuin se ehkä onkaan.
Teos alkaa toimittajien kirjoitta- malla johdannolla, jonka jälkeen kirja jakautuu kolmeen osaan.
Johdannossa toimittajat pohtivat aikuiskasvatuksen suhdetta mar- ginaaliin. Aikuiskasvatuksellakin
on rooli marginalisaation proses- seissa: aikuiskasvatus on pyrkinyt ehkäisemään marginalisoitumista ja auttamaan marginaalissa olevia osaksi valtavirtaa, mutta samal- la se on osin tahtomattaan ollut luomassa marginaaleja ja asetta- massa yksilöitä niihin.
Myös aikuiskasvatuksen it- sensä voi sijoittaa erilaisiin margi- naaleihin tieteen ja tutkimuksen hierarkioissa, ja aikuiskasvatuk- sen sisällä on erilaisia keskuksia ja marginaaleja, jotka ovat jännittei- sessä suhteessa toisiinsa. Toimit- tajat näkevät nämä marginaalit ai- kuiskasvatuksen voimana, uuden tiedon, luovuuden, inspiraation ja kriittisen tutkimuksen lähteinä.
Teoksenensimmäisessä artikke- lissa Siltoja yli valtavirran toimit- tajat Brunila ja Isopahkala-Bouret jatkavat johdantoartikkelin tema- tiikkaa tarkastelemalla teoreetti- sia ja metodologisia näkökulmia marginaalin tutkimiseen aikuis- kasvatuksessa.
He itse ymmärtävät marginaa- lin ennen kaikkea foucault'laisen vallan ja hallinnan käsitteiden kautta, jolloin marginaalissa
Aikuiskasvatuksen keskuksia ja reunamia
Kristiina Brunila & ulpukka Isopahkala-Bouret (toim.) Marginaalin voima!
Aikuiskasvatuksen 51.vuosikirja.Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. 2014. 244 s.
ISBn 978-951-9140-70-4.
oleminen nähdään yhtäältä toi- mijuutta rajoittavaksi, toisaal- ta mahdollistavaksi. Kirjoittajat muistuttavat myös, että puhutta- essa marginaaleista puhutaan sa- malla siitä, mitä vasten marginaali rakentuu ja minkä ylläpitämiseen marginaalia tarvitaan. Siksi analy- soitaessa marginaaleja tulisi katse kohdistaa myös keskuksiin.
Leena Koski tekee juuri tämän artikkelissaan Minä ja maailma ai- kuiskasvatuksen keskuksessa. Hän sijoittaa aikuiskasvatuksen keski- öön pyrkimyksen ihmisen sisäi- syyden löytämiseen, ymmärtämi- seen ja muokkaamiseen. Se, mikä kulloinkin ymmärretään sisäi- syydeksi ja ihmisen olemukseksi vaihtelee ajassa ja paikassa, mutta tämä pyrkimys säilyy aikuiskasva- tuksen ytimessä.
Ensimmäisen osan päättää Ka- rin Filanderin ja Sanna Ryynäsen aikuiskasvatusta ja sosiaalipeda- gogiikkaa valtavirtojen haastajina käsittelevä artikkeli Aikuiskasvatus ja sosiaalipedagogiikka valtavirtojen haastajina. Kirjoittajat toteavat ai- kuiskasvatuksen olevan risteys- kohdassa: elinikäisen oppimisen diskurssi on valjastettu kansal-
146
lisen kilpailukyvyn edistämisen tavoitteisiin, mikä on hämärtänyt aikuiskasvatuksen suhdetta sen sivistyksellisiin ja tasa-arvoisuut- ta lisääviin kriittisiin arvolähtö- kohtiin.
Siksi juuri nyt olisi aika arvioi- da uudelleen elinikäisen oppimi- sen ja kasvatuksen politiikkapu- heen ja talouspuheen keskeiset lähtökohdat kestävän kehityksen ja kasvun näkökulmasta. Tämä saattaa kirjoittajien mukaan to- teutua parhaiten tietoisesti tut- kimuksen marginaaleissa py- sytellen.
Teoksen toinen osa, Koulutus ja työelämä marginaalin paikantaji- na, koostuu neljästä artikkelista.
Antti Teittinen käsittelee kirjoi- tuksessaan vammaisten asemaa ja oikeuksia suhteessa koulutukseen ja työllistymiseen. Heikki Silven- noinen ja Hanna Nori tarkastele- vat oppimis- ja koulutusmahdol- lisuuksien jakautumista suomalai- sessa työelämässä ja etenkin niitä työntekijöitä, joilla nuo mahdolli- suudet ovat heikoimmat.
Seija Keskitalo-Foley puoles- taan pohtii lappilaisten naisten toimijuutta. Hän kyseenalaistaa marginaalin käsitteen negatiivi- sen leiman tuomalla esiin kak- sinkertaisesti (sukupuolensa ja lappilaisuutensa takia) margina- lisoitujen informanttiensa tavat tuottaa feminististä vastapuhetta.
Sillä vastustetaan kulttuurisesti vallitsevia kategorisointeja esi- merkiksi Lapista etäisenä ja ek- soottisena määrittelemällä se ar- kiseksi oman elämän keskukseksi.
Niina Viitasalo tarkastelee ikä- syrjinnän takia työmarkkinoiden marginaaliin joutuneiden varttu- neiden työttömien toimijuutta.
Viitasalo luonnehtii työttömien toimijuutta tukahtuneeksi: he yrittävät aktiivisesti palata työ- markkinoille, mutta yritykset epäonnistuvat toistuvasti, minkä seurauksena työllistymisyrityksiin ja työhön ladattu toivo ja energia hiipuvat. Elinikäisen oppimisen tavoitteeseen sisältyvä aktiivinen toimijuus ei yksin riitä työllis- tymiseen liittyvien tavoitteiden toteutumiseen työmarkkinoil-
la, joilla on ikäsyrjintää. Katseen kohdistaminen vain yksilöihin kääntää yhteiskunnalliset epä- kohdat yksilön ongelmiksi.
Viitasalo tekee saman kiinnos- tavan havainnon kuin Filander ja Ryynänen aiemmin kuvatussa ar- tikkelissaan: elinikäisen oppimi- sen diskurssi voi itsessään tuottaa ja uusintaa marginaaleja.
Kirjan kolmas ja viimeinen osio, Marginaali toisin tekemisenä, muo- dostuu kolmesta artikkelista, jotka kuvaavat tavalla tai toisella marginaalissa olemista valintana.
Sinikka Pesonen tarkastelee eko- yhteisöjä, jonka jäsenet elävät va- paaehtoisesti kulutusyhteiskun- nan näkökulmasta katsottuna marginaalissa, ja Johanna Aromaa esteettömän tanssin opettajia, jot- ka hyödyntävät työssään margi- naaliin sijoitettua tiedon muotoa, ruumiillista tietoa.
Teoksen päättää Elina Ikä- valkon ja Tuuli Kurjen artikkeli nomadisesta, kuljeskelevasta tut- kimuksesta ja kirjoittamisesta, joka on tieteen tekemisen tapana kokeilevaa ja toiminnan välineel- listymistä pakenevaa.
Osa artikkeleista olisi kaivan- nut tiukempaa toimitustyötä, sillä niissä oli paikoin toistoa ja tiivistämisen varaa. Teos kärsii myös monitieteisille artikkeliko- koelmille tyypillisistä ongelmista:
Kun kieltäydytään tiukoista määritelmistä, voidaan samalla nostaa esiin ilmiön
monitulkintaisuus.
KIRJA-ARvIot
147 AikuiskAsvAtus 2’2014
artikkelit eivät aina kohtaa käsit- teellisesti, ja joissakin artikkeleis- sa yhteys aikuiskasvatukseen on melko ohut.
Tulkintojen moniäänisyyden voi kuitenkin nähdä myös teok- sen rikkautena, joka mahdollis- taa vaihtoehtoisia tiedon tuotta- misen tapoja. Kun kieltäydytään tiukoista määritelmistä, voidaan samalla nostaa esiin ilmiön mo- nitulkintaisuus.
Teoksen vahvuus on, että vaik- ka marginalisaatio ilmiönä tuot- taa monenlaisia ulossulkemisia, eivät artikkelit uusinna kurjuus- puhetta. Niissä tuodaan esiin asi- oita, joita marginaalissa oleminen mahdollistaa. Jotkut valitsevat marginaalin vapaaehtoisesti, ja usein nekin, jotka ovat marginaa- lissa vastoin tahtoaan, onnistuvat löytämään tiloja omaehtoiselle toimijuudelle. Silti teoksessa ei
sorruta ihannoimaan marginaalia, vaan otetaan huomioon myös sen toimintamahdollisuuksia rajoitta- va merkitys.
Marginaalin voima! haastaa ai- kuiskasvatuksen kentän toimijat oman toimintansa kriittisempään tarkasteluun. Tarkasteltaessa marginaalia kulttuurisesti tuotet- tuna erontekona avautuu samalla mahdollisuus kyseenalaistami- seen ja muutokseen. Marginaalin voima! -teosta voikin suositella kaikille aikuiskasvatuksen nykyti- lasta kiinnostuneille.
Hanna ylöstalo YTT, aikuiskasvatuksen yliopistonlehtori
Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto
