TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 63 KIRJALLISUUS
KIRJALLISUUS
ARVOSTELLUT KIRJAT 61 Steven Pinker: Enlighten- ment now. The case for reason, science, humanism and prog- ress. Allen Lane 2018.
● Petteri Welling
64 Virpi Harju (toim.): Valtaa ja oikeutta. Kuvallisten symboli- en voima. WSOY 2018.
● Hannu Heikkilä
65 Ville Hänninen ja Ville Tie- täväinen: Kertova kuva. Journa- listisen kuvan mahdollisuuksia ja keinoja. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura 2018.
● Olli Kleemola
66 Reijo Pitkäranta: Lexi- con neolatinum dissertationum Academiae Aboënsis (1642–
1828) / Uuslatinan sanasto Tu- run akatemian väitöskirjoissa (1642–1828). Suomalaisen Kir- jallisuuden Seura 2018. ● H. K.
Riikonen
68 Matthew Rampley: The Seductions of Darwin: Art, Evolution, Neuroscience. Penn State University Press 2017.
● Raine Ruoppa
69 Juha Hulmi: Lihastohtori II. Hautaa humpuuki – tutkitulla tiedolla tavoitteisiin. Fitra 2018.
● Markus Mykkänen 71 Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä. Suom.
Tapani Kilpeläinen. niin ja näin 2017. ● Kari Heino
Ihmiskunnalla kaikki hyvin?
Steven Pinker: Enlightenment now. The case for reason, science, humanism and prog- ress. Allen Lane 2018.
Maailmanloppu on toistaiseksi jää- nyt tulematta. Sen ennustaminen on kuitenkin ikiaikainen harrastus, jossa uskonnollisten profeetto- jen tilalle ovat viime vuosikymme- ninä nousseet ekokatastrofeista ja muista eksistentiaalisista uhis- ta varoittajat. Kun tähän yhdiste- tään ihmiskunnan perisynteihin kuuluva kuvitelma menneestä kul- ta-ajasta, saadaan valtaosa kou- lutetuistakin ihmisistä uskomaan maailman kehittyvän yhä huonom- paan suuntaan. Vaikka uutisoin- ti painottaa sotia, onnettomuuksia ja ihmisoikeusrikkomuksia, totuus on kuitenkin toinen. Valistusajasta lähtien ihmiskunta on kaikilla mit- tareilla mitattuna mennyt eteen- päin, ja meidän olisi syytä arvos- taa ja vaalia tätä tosiasiaa. Tässä on tiivistettynä Steven Pinkerin uuden kirjan sanoma. Enlighten- ment now on osittain vakuuttava, sillä edistys on totta käytännös- sä kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Kehuni ovat kuitenkin va- rauksellisia, sillä ekologisten on- gelmien käsittelyssä kirja epäon- nistuu täysin.
Pinker on hämmästyttävä intel- lektuelli. Harvardin professuurin li- säksi hän on ehtinyt julkaista eri- koisaloihinsa, kognitiotieteeseen ja lingvistiikkaan, liittyviä bestsel- lereitä sekä osallistua moninai- seen tieteelliseen ja yhteiskun- nalliseen keskusteluun. Pinker on verraton sanankäyttäjä, parhaim- millaan aivan häikäisevä ajatusten kristallisoija ja ylevöittäjä tai – tar- vittaessa – looginen ironikko. Kir- jojen sisältö on usein sellainen, että niillä on merkitystä paitsi po- pularisointeina, myös tieteellisi- nä yhteenvetoina. Psykologiselle tabula rasa -myytille kyytiä anta- va The Blank Slate on tästä hyvä esimerkki. Pinkerin edellinen kirja The Better Angels of Our Nature sai paljon moitteita, koska Pinker kehtasi (erittäin perustellusti) väit- tää väkivallan vähenneen vuosi- satojen kuluessa. Enlightenment now on tavallaan teoksen jatko- osa. Nyt Pinker esittää, että meil- lä on kaikki syyt uskoa suotuisan kehityksen jatkuvan tulevaisuu- dessakin. Eikä kyse ole pelkäs- tään väkivallasta, vaan kaikesta muustakin.
Kirja jakautuu kolmeen osaan.
Ensimmäisessä todetaan edistyk- sen kumpuavan valistusfilosofian periaatteista ja esitellään edistyk- sen esteinä toimivia vastavalis- tuksen voimia. Pääosan muodos- tavassa toisessa osassa Pinker esittää todisteet edistysväitteil- leen. Lopuksi, kolmannessa osas- sa palataan valistuksen hyveisiin, joita Pinker haluaa puolustaa edis- tyksen vihollisia vastaan.
Valistuksen puolustus on kir- jan parasta antia. Edistyksen edel- lytyksinä Pinker näkee järjen, tieteen ja humanismin. Näistä jäl- kimmäinen nimenomaan humanis- tisen aatteen merkityksessä, jossa elämän tarkoitus ja sen eettiset ta- voitteet johdetaan yliluonnolliseen turvautumatta. Sen sijaan ”edis- tysfobiasta” kärsiviä aatteita ovat romantiikka älyllisenä suuntauk- sena, uskonnot, nationalismi, eko- mystinen vihreä liike sekä yleinen tieteenvastaisuus. Viimeksi mainit-
64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 KIRJALLISUUS
tu ilmenee erilaisissa postmoder- neissa ajatussuuntauksissa, joiden mukaan kaikki on subjektiivista eikä todellista tietoa ole mahdol- lista saavuttaa. Tai ylipäätään sel- laisessa sofistikoituna pidetyssä asenteessa, että tieteeseen luotta- minen on ”skientismiä”.
Pimeyden voimien vastusta- minen on aina tarpeellista, ja Pin- ker tekee sen hyvin. Totuuden jäl- keisessä ajassa sekä poliittinen vasemmisto että oikeisto tuot- tavat disinformaatiota. Oikeis- tolainen humpuuki (esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltäminen) on tällaisten kirjojen lukijakunnal- le yleensä itsestään selvästi järje- töntä eikä Pinker juurikaan uhraa sen teilaamiseen aikaa. Tosin hän aiheellisesti pohtii konservatiivi- sen islamin avoimelle yhteiskun- nalle muodostamaa uhkaa. Tällä hetkellä juuri islam on merkittävis- tä uskonnoista selkeimmin valis- tuksen vihollinen. Onkin tragikoo- mista, kuinka osa länsimaisesta älymystöstä katsoo sormiensa vä- listä islamilaisten maiden misogy- niaa, homofobiaa ja poliittista sor- toa vaikka samalla syyttää niistä yhä suvaitsevaisemmaksi kehitty- vää omaa kulttuuriaan.
Koska valtaosa akateemisis- ta ihmisistä (varsinkin ihmis- ja yh- teiskuntatieteissä) edustaa laajasti ajatellen vasemmistolaista maail- mankatsomusta, liittyy kirjan suu- rin jännite siihen, miten Pinker kritisoi vasemmistolle ominaista vastavalitusta. Fyysikko Alan So- kalin kuuluisasta huijauksesta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, mutta tietyt akateemiset alat tuot- tavat yhä ”tutkimuksia”, joita lu- kiessaan joutuu ihmettelemään, onko kyse pilailusta. Tarkoitukselli- sen epäselvällä ilmaisulla halutaan antaa tärkeilevän syvällinen ja vai- keatajuinen vaikutelma. Tällaista arvostavalle vasemmistolle tiede näyttäytyy vain sorron välinee- nä. Pinker irvailee ”feministiselle maantieteelle”, jossa jäätiköiden tarkastelu ”postkoloniaalisesta naisnäkökulmasta” paljastaa pin- nan alla kytevän ”sukupuolittu-
neen tiedon”. Tällä hetkellä oman hämmästelyni kohde on merkit- tävän akateemisen kustantamon julkaisema vuodatus, jossa kas- vatuspsykologi pohtii suhdettaan lemmikkeihinsä. Kissat, joista toi- nen on kuollut, on lajien välisen tasa-arvon nimissä merkitty artik- kelin kirjoittajiksi. Breitbart Newsin kaltaiset oikeistolaiset lehdet pi- tävät tätä tietenkin yhtenä lisäesi- merkkinä siitä, ettei yliopistoihin voi luottaa.
Tämän tieteenvastaisen aate- historian kuvaaminen ja analysoin- ti ei ole aivan yksinkertainen asia.
Pinker lukee madonluvut varsin- kin antihumanistiseksi filosofiksi katsomalleen Nietzschelle, jonka vaikutus totalitaarisen ajatteluun sekä oikealla että vasemmalla on tunnettua. Osansa saavat myös muut mannermaisen filosofian palvotut ikonit (esim. Heidegger, Foucault, Derrida) ja koko se ke- hityskulku, jonka lopputuloksena poliittinen aktivismi on täysin se- koittunut siihen, minkä pitäisi olla yhteiskunnallista tai humanistista tutkimusta. Olen tässä täysin Pin- kerin linjoilla. Jos poliittinen kent- tä jakautuu niin, että sekä oikeisto että vasemmisto kieltävät omi- en toiveidensa vastaisen tieteen, asial la on varmasti yhteiskunnal- lista merkitystä. Rationaalinen kes- kustelu ei onnistu ja edistys vai- keutuu.
Kirjan toisessa osassa on kyse valtavasta aineistovyörytykses- tä. Luku toisensa jälkeen Pinker osoittaa, kuinka muun muassa yleisen terveyden, turvallisuuden, elintason, tasa-arvon, elämänlaa- dun ja varallisuuden trendit me- nevät kaikki suotuisaan suuntaan.
Tätä suurta kuviota on totises- ti naurettavaa kiistää, ja on syy- tä hämmästellä, miten tietämättö- miä näistä hyvistä uutisista ollaan.
Edistys on objektiivisesti mitatta- vissa. Demokratia ja sukupuolten tasa-arvo ovat ainakin jollain tasol- la edenneet sekä nälkä, äärimmäi- nen köyhyys ja rasismi harvinais- tuneet koko maailmassa.
Pinker ei väitä kaiken olevan
hyvin tai lisäponnistelun tarpee- tonta. Päinvastoin – hän kannus- taa optimismiin juuri siksi, että optimististen asenteiden kautta inhimillinen kurjuus ja maailman epäoikeudenmukaisuus entises- tään harvinaistuisivat. Edes kaik- kein suurimmat globaalit ongelmat eivät lannista Pinkeriä. Hän lainaa fyysikko David Deutschin ajatus- ta, jonka mukaan kaikki ongelmat aiheutuvat loppujen lopuksi oleel- lisen informaation puutteesta. Jos vain ymmärtäisimme maail man riittävän hyvin, kaikki ongelmat oli- sivat ratkaistavissa. Tämä on tie- tenkin totta, mutta joudun skepti- sesti toteamaan, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallitsemisek- si joudumme lisäämään vielä pal- jon ymmärrystämme. (Pinker toki näkee ilmastonmuutoksen jätti- mäisenä haasteena.) Toisen osan luvut käsittelevät niin monia aihei- ta, ettei yksi asiantuntija voi niitä millään hallita, ei Pinker itse eivät- kä kirjan monet arvioitsijat. Monis- sa Pinkerin väitteissä onkin paljon keskusteltavaa. Onkin kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, kuin- ka vakuuttava sittenkään on neo- liberalistinen argumentti, jonka mukaan rikkaiden rikastuminen hyödyttää lopulta köyhiäkin.
Reaktiot kirjaa kohtaan ovat vaihdelleet ylistävistä halveksi- viin. Joillekin pessimismi on niin rakas elämänasenne, että vastak- kaiset todisteet vain tylysti ohite- taan. Arvioita lukiessani huomaan usein hämmästeleväni, mikä Pin- kerin argumenteissa tarkkaan ot- taen on vikana, koska esitetyt vas- ta-argumentit ovat joko omituisen jäsentymättömiä tai sivuuttavat oleellisen kokonaan. Selitys lie- nee poliittisissa asenteissa. Pinker on nimittäin helppo tulkita oikeis- tolaiseksi. Tämä ärsyttää vasem- mistoa, mutta Pinker ei missään nimessä edusta sen enempää konservatiivista kuin laissez-faire -oikeistoakaan. Hän on esimerkik- si arvoliberaali ja pitää yhteiskun- nan tukea vähäosaisille toivotta- vana. Mutta koska Pinker ei epäröi kehua länsimaisen kulttuurin saa-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 65 KIRJALLISUUS
vutuksia (kapitalismi mukaan lu- kien), hän vääjäämättä menettää lukijoistaan ne, joille edellä mainit- tujen suomiminen on muodostu- nut osaksi tribalistista identiteet- tiä. Juuri ne, joita Pinker kuvaa vastavalistuksen voimiksi, ovat tie- tenkin kaikkein vihaisimpia.
Kiehtovimmillaan tämä ideolo- ginen kiista menee ihmiskäsityk- sen ytimeen: olemmeko ”oikeasti”
väkivaltaisia vai rauhanomaisia?
Koska 1900-luku tuotti kaikkien aikojen tuhoisimmat sodat, tun- tuu äkkiseltään uskomattomalta, että aikaisemmat vuosisadat olisi- vat vieläkin väkivaltaisempia. Mut- ta henkeä kohden laskettuna vä- kivaltainen kuolleisuus on usein kaikkein suurinta metsästäjä-ke- räilijöiden kulttuureissa. Pinkerin itsensä lisäksi esimerkiksi sotahis- torioitsija Azar Gat on osoittanut, millaista älyllistä akrobatiaa tarvi- taan, jos halutaan väittää sodan olevan ihmiskunnan historiassa myöhäinen keksintö.
Pinkerin usko tulevaisuuteen on niin syvää, että vähemmän op- timistisella luonteella varustettu ei voi olla ajattelematta hänen vähät- televän jopa ongelmista suurim- pia. Ehkä hän ei sittenkään ajat- tele loppuun saakka, mitä 2–4 celsiusasteen lämpeneminen tar- koittaa. Aiheen politisoitumisen vuoksi Enlightenment now -arviot, sekä puolesta että vastaan, ovat jättäneet hämmästyttävän vähäl- le sen, mitä pidän kirjan suurim- pana puutteena. Tapa, jolla Pinker käsittelee ekologisia ongelmia, on älyllisesti epärehellinen. Ympäris- tönsuojelijat hän esittää melkein- pä kulttina, joka toimii valistuksen perinteen ulkopuolella. Tämä on hävyttömän vääristelevää. Maail- man ekologit tuottavat jatkuvasti hälyttävää uutta tietoa lajikadosta ja ekosysteemien tilasta. Eikö se muka ole osa valistuksen tieteel- listä perinnettä? Eivätkö huoles- tuneet tiedeyhteisön jäsenet (The Union of Concerned Scientist) pe- rusta huoltaan järkeen ja tietee- seen? Pinker on skeptinen lajien ja populaatioiden sukupuuttoja koh-
taan, mutta ei tuo esiin näkemys- tään tukevaa vakavasti otettavaa ekologista tutkimusta.
Aivan erityisen närkästynyt olen Crafoord-palkitun evoluu- tioekologi Paul Ehrlichin kohtelus- ta. Tässä Pinker tosin ei ole yksin.
Epä-älyllistä Ehrlich-ruoskintaa on ollut muodikasta esittää 1980-lu- vulta saakka. Ehrlich erehtyi vuonna 1968 epäviisaasti ennus- tamaan, että hallitsematon väes- tönkasvu johtaisi jo 1970-luvul- la maailmanlaajuisiin nälänhätiin.
Maatalouden vihreä vallankumous ja merten tyhjentäminen kalois- ta riittivät kuitenkin ruokkimaan miljardit uudet ihmiset. Pinkerin edustama vähättely kuuluu siis jo- tenkin niin, että ”väestöräjähdys jäi tulematta”. Ehrlichin malthusi- lainen perusargumentti ei kuiten- kaan ole muuttunut järjettömäksi.
(Norman Borlaug, vihreän vallan- kumouksen isä, ymmärsi tämän myös.) On tietenkin selvää, että esimerkiksi monien Afrikan valtioi- den väestönkasvu ei olisi mahdol- lista elleivät elinolot olisi monessa suhteessa paremmin kuin puo- li vuosisataa sitten. Mutta jälkivii- saasti voidaan myös ajatella, että puoli vuosisataa sitten oli perus- tellumpaa olla optimistinen näi- den valtioiden lähitulevaisuudesta kuin nyt. Maailmassa on 7,6 miljar- dia ihmistä ja vuosisadan lopussa meitä tulee olemaan noin 11 mil- jardia. Jos tämä ei ole väestörä- jähdys, niin mikä sitten olisi? Ai- kaisempi onnistuminen ei ole tae onnellisesta tulevaisuudesta. Oli lähtökohtaisesti helpompaa kas- vattaa väkiluku 3:sta 5:een miljar- diin kuin 7:stä 11:een muuttuvan il- maston maailmassa, jossa meret on tyhjennetty kaloista ja vihreä vallankumous Afrikkaa lukuun ot- tamatta läpikäyty.
Pinkerin ekologinen huoletto- muus näyttää kumpuavan aikamit- takaavan huomioon jättämises- tä. Hän on tyytyväinen siihen, että viimeiset kaksisataa vuotta on ta- pahtunut edistystä. (Reiluuden ni- missä: hän ei esitä tätä luonnonla- kina, joka jo periaatteessa estäisi
kehityksen suunnan kääntymisen.) Oikea aikamittakaava on kuitenkin kymmenissä tuhansissa, jopa sa- doissa miljoonissa vuosissa. Mei- dän pitää verrata nykytilannetta biosfäärin aikaisempiin muutok- siin, joiden jälkeen mikään ei ol- lut ennallaan. Edellinen tapahtui viimeisen jääkauden lopulla, mut- ta sekin oli loppujen lopuksi aika vähäinen muutos. Planeettamme historiassa on tapahtunut suurem- piakin. Ihmiskunnalle ei olisi yh- dentekevää, jos biosfäärin ”tasa- paino” kääntyisi lajikadon myötä aivan uuteen tilaan.
Pinker on tietenkin oikeassa siinä, että maailma on muuttunut yhä informaatiokeskeisemmäksi ja se on mahdollistanut ympäris- töä säästävän dematerialisaation.
Olemme yhä vähemmän riippu- vaisia yksittäisistä raaka-aineista.
Uudet innovaatiot saattavat aut- taa ruokahuollossa (ehkä biotek- nisesti paranneltu fotosynteesi), energiaratkaisuissa (fuusio) ja il- mastonhallinnassa (tehokas hiilidi- oksidin talteenotto). Siksi on mah- dollista, että 11 miljardin ihmisen ruokkiminen ilmastonmuutoksen ja massasukupuuton kokeneella planeetalla onnistuukin helposti.
Voihan olla, ettei sillä loppujen lo- puksi ollutkaan väliä, että 70 % laji- kirjosta katosi. Mutta mitenkään itsestään selvää tai tieteellisesti perusteltua tämä ei ole. Tästä kri- tiikistäni huolimatta olen Pinkerin kanssa yhtä mieltä siitä, että tule- vaisuudessakin ihmiskunnan pa- ras strategia on valistukseen, jär- keen, tieteeseen ja humanistisiin arvoihin tukeutuminen. Eipä siis sorruta profetoimiseen – kuluva vuosisata näyttää kuinka tässä ve- donlyönnissä käy. Asettakaa pa- noksenne.
PETTERI WELLING
Kirjoittaja on filosofian tohtori sekä lukion biologian ja maantieteen lehtori.
