Poliisin haalarikameroiden käyttöön liittyvät oikeudelliset kysymykset ‒ Kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa,tallenteen sisältämät henkilötiedot ja poliisin itsekriminointisuoja

Poliisin haalarikameroiden käyttöön

liittyvät oikeudelliset kysymykset ‒ Kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa, tallenteen sisältämät henkilötiedot ja po-

liisin itsekriminointisuoja

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 9.4.2021

Tekijä: Johanna Nurmi 264100 Ohjaaja: Mika Launiala

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Johanna Nurmi

Työn nimi

Poliisin haalarikameroiden käyttöön liittyvät oikeudelliset kysymykset ‒Kuvaaminen kotirau- han suojaamassa paikassa, tallenteen sisältämät henkilötiedot ja poliisin itsekriminointisuoja

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

9.4.2021

Sivuja

XIII‒111

Tiivistelmä

Haalarikamerat ovat lisääntyneet poliisin käytössä useissa maissa vuodesta 2015 lähtien. Suomessa haalarikameroiden koekäyttö alkoi Helsingin poliisilaitoksella loppuvuodesta 2015 ja maaliskuussa 2021 Poliisihallitus ilmoitti poliisin aloittavan haalarikameroiden valtakunnallisen käytön kevään ai- kana. Uudistus on herättänyt kysymyksiä yksilön ja poliisimiehen oikeuksista sekä siitä, miten haala- rikameran tallenteita käytetään ja säilytetään.

Kuvaaminen on poliisissa jo entuudestaan käytössä ollut toimintatapa, mutta haalarikameran käyt- töympäristö ja tallenteen käsittely herättävät uudenlaisia yksityiselämän suojaan, kotirauhaan ja hen- kilötietojen suojaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Suomen Poliisijärjestöjen liitto on jo haalari- kameran koekäytön aikana nostanut esiin kysymyksen poliisimiehen itsekriminointisuojan toteutumi- sesta tilanteessa, jossa haalarikameran tallenne voisi saattaa poliisimiehen itsensä syytteen vaaraan.

Tutkielmassani käsittelen lainopin metodilla yksilön ja poliisimiehen oikeussuojaan liittyvää kolmea kokonaisuutta: Kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa, kuvaamisesta muodostuva tallenne ja sen sisältämien henkilötietojen käsittely, säilyttäminen ja salassapito sekä poliisimiehen itsekrimi- nointisuoja. Tutkielman tavoitteena on toimia systematisoituna esityksenä haalarikameran käyttöön liittyvästä lainsäädännöstä, haalarikameran käytön vaikutuksista yksilön ja poliisimiehen oikeussuo- jaan ja haalarikameroiden valtakunnallisen käyttöönoton vaatimista lainsäädännön kehitystarpeista.

Poliisi puuttuu kotirauhan suojan ydinalueeseen kuvatessaan haalarikameralla asutussa asunnossa, jolloin perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaan poliisin toimivallasta tulisi säätää lailla. Haalari- kameran tallenteen käsittelystä ja säilyttämisestä tulisi tulkintani mukaan myös säätää lain tasolla, jotta tallenne voisi edistää sekä yksilön, että poliisimiehen oikeusturvaa. Tulkintani mukaan poliisi- miehen itsekriminointisuoja oikeuttaa poliisimiehen passiivisuuteen sellaisen tallenteen käsittelyssä, joka voisi saattaa hänet itsensä syytteen vaaraan. Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan luo poliisimie- helle oikeutta poistaa tai kätkeä haalarikameran tallennetta. Tallenteen käsittelyyn ja siirtämiseen liittyvillä säännöksillä ja menetelmillä voidaan parhaiten vaikuttaa poliisimiehen itsekriminointisuo- jan toteutumiseen.

Avainsanat

Poliisi, poliisimies, yksilö, haalarikamera, tallenne, oikeussuoja, yksityiselämän suoja, kotirauha, henkilötieto- jen suoja, itsekriminointisuoja, hyödyntämiskielto.

SISÄLLYS

LÄHTEET ... IV LYHENNELUETTELO ... XIII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkielman aihe ja aikaisemmat tutkimukset ... 1

1.2 Tutkielman kysymyksenasettelu ja keskeiset käsitteet ... 3

1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne ... 5

1.4 Tutkielman metodi ... 7

2 HAALARIKAMERA ... 13

2.1 Haalarikameran käytön kehitys Suomessa ... 13

2.2 Haalarikameran käytön kansainvälisiä tutkimustuloksia ... 15

2.3 Poliisihallituksen ohje haalarikameran käytöstä ... 17

3 YKSILÖN OIKEUSSUOJA ... 20

3.1 Yksityiselämän suoja perus- ja ihmisoikeutena ... 20

3.2 Yksityiselämän suojaaminen rikoslaissa ... 26

3.2.1 Salakuuntelu ja äänen tallentaminen haalarikameralla ... 26

3.2.2 Salakatselu ja haalarikameralla kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa . 34 3.3 Poliisin toimivalta kuvaamisen oikeudettomuuden poistajana ... 41

3.3.1 Kotirauhan suojaamassa paikassa toimiminen ... 42

3.3.2 Suostumus kuvaamisen oikeuttamisperusteena ... 46

3.3.3 Poliisin oikeus kuvaamiseen nykylainsäädännöllä ... 51

3.3.4 Perus- ja ihmisoikeuksien huomioiminen ja rajoitusedellytykset ... 56

4 HAALARIKAMERAN KÄYTÖSTÄ MUODOSTUVA TALLENNE ... 62

4.1 Asiakirja vai muistiinpano? ... 62

4.2 Tallenteen sisältämät henkilötiedot ja henkilörekisteri... 72

4.2.1 Tallenteen sisältämien henkilötietojen käsittely ja säilyttäminen ... 73

4.2.2 Tallenteelle muodostuneen tiedon salassapito ... 79

5 POLIISIMIEHEN OIKEUSSUOJA ... 87

5.1 Itsekriminointisuoja ... 87

5.1.1 Tallenteen poistaminen ... 90

5.1.2 Tallenteen siirtäminen poliisin rekisteriin ... 94

5.1.3 Todisteen hyödyntämiskielto poliisin itsekriminointisuojan takeena ... 96

5.2 Poliisimiehen virkamiesoikeudellinen vastuu tallenteen käsittelyssä... 101

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 106

6.1 Kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa ... 106

6.2 Haalarikameran muodostama tallenne ... 108

6.3 Poliisin itsekriminointisuoja ... 110

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. WSOY 1989.

Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito- ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta.

WSOY 2006.

Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut 2011.

Ariel, Barak ‒ Sutherland, Alex – Henstock, Darren –Young Josh – Drover Paul –

Sykes Jayne – Megicks Simon – Henderson Ryan, Criminal Justice and Be- havior No: 44/2016, s. 293-316. (Ariel ym. 2016a).

Ariel, Barak − Sutherland, Alex − Henstock, Darren − Young, Josh − Drover, Paul − Sykes, Jayne – Magicks, Simon – Henderson, Ryan, Wearing body cameras increases assaults against officers and does not reduce police use of force: Results from a global multi-site experiment. European Journal of Criminology 1–12. (Ariel ym. 2016b).

Crow, Matthew S. – Snyder Jamiea A. – Crichlow, Vaughn J. – Smykla, John Ortiz,

Community: Perceptions of Police Body-Worn Cameras, The impact of Views on Fairness, Fear, Performance, and Privacy. Criminal justice and behavior, Vol. 44 No. 4, s. 589 –610. International Association for Correctional and Fo- rensic Psychology 2017. (Crow ym).

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Edita Publishing Oy 2005.

Frände, Dan ― Wahlberg, Markku, teoksessa Keskeiset rikokset, s. 367–496. Edita Pub lishing Oy 2018.

Hahto, Vilja, Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. Edilex Kirjat 26.9.2006.

[https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/kirjat/3664.pdf]

Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu, Poliisilaki. Talentum 2012.

(Helminen ym.)

Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 2011.

Himberg, Kimmo, Tekninen tutkinta, johdatus forensiseen tieteeseen. Poliisiammattikorkea- koulun oppikirjat 9. Edita Oyj 2002.

Huff, Jessica – Katz, Charles M. – Webb Vincent J. Understanding police officer resistance to body-worn cameras. Policing: An International Journal Vol. 41 No. 4. Emerald Publishing Limited 2018.

Jyränki, Antero, Uusi perustuslakimme. Iura nova 2000.

Karhu, Juha, Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi. Lakimies 5/2003, s.789 ̶807.

Korhonen, Rauno, Poliisin valvontakeinot ja kansalaisten yksityisyyden suoja. Edilex Kirjat 22.11.2005. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/kirjat/2725.pdf]

Pitkänen, Olli, Henkilötietojen suoja perus- ja ihmisoikeutena, s. 5–13 teoksessa Uusi tieto suojalainsäädäntö. Alma Talent 2018.

Koskinen, Seppo – Kulla, Heikki, Virkamiesoikeuden perusteet. 8 uudistettu painos. Talen- tum Media Oy 2019.

Laakso, Seppo, Oikeudellisen argumentoinnin teoria. Edilex, 4.2.2014. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/11996.pdf]

Launiala, Mika, Syyttömyysolettamasta erityisesti esitutkinnan näkökulmasta. Edilex-sarja 2010/19, 24.8.2010. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikke

lit/7232.pdf]

Launiala, Mika, Itsekriminointisuoja esitutkinnassa – rikoksesta epäillyn oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Edilex-sarja 2013/12, 3.5.2013. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/9545.pdf].

Launiala, Mika, Seulonta-alkometriin puhaltaminen, itsekriminointisuoja ja niskoittelu.

Edilex-sarja2014/23,28.10.2014.[https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/14280.pdf]

Lindroos-Hovinheimo, Susanna, Miten lakia tulkitaan? – Erään oikeusteoreettisen kysymyksen suomalaista historiaa. Lakimies 2011, s. 278–298.

Lum Cynthia – Stoltz Megan – Koper, Christopher S. – Scherer, J. Amber,

Research on body-worn cameras- What we know, what we need to know, Criminology & Public Policy 2019/18, s.93–118. American Society of Criminology 2019. (Lum ym.)

Makkonen, Kaarle, Lainkäyttö ja maailmankatsomus. Lakimies 3/1970, s. 1056–1069.

Makkonen, Kaarle, Oikeudellisen ratkaisutoiminnan ongelmia. Rakenneanalyyttinen tutkimus. Lainopillinen ylioppilastiedekunta 1981.

Marttila, Mikko, Vaitiolo-oikeus ja hyödyntämiskielto konkurssissa. Defensor Legis N:o 5/2013, s. 799–817.

Maskaly, Jon, Donner Christopher, Jennings Wesley G, Ariel Barak, Sutherland Alex, The effects of body-worncameras (BWCs) on policeand citizen outcomes, Polic- ing: An International Journalof Police Strategies & Management Vol. 40 No.

Emerald Publishing Limited 2017. (Maskaly ym).

Mäenpää, Olli, Julkisuusperiaate.3 uudistettu painos. Talentum pro 2016.

Mäenpää, Olli, Hallinto-oikeus. Alma Talent Fokus-palvelu 2018.

Määttä, Tapio, Näkökulmia oikeuteen ja oikeustieteeseen, s. 7–30 teoksessa Oikeudellisen ajattelun perusteita. University of Eastern Finland Oikeustieteiden laitos 2012.

Neuvonen, Riku, Yksityisyydensuoja Suomessa. Helsingin Kamari Oy/ Helsingin seudun kauppakamari ja tekijä 2014.

Neuvonen, Riku, Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely. Gummerus Kirjapaino Oy 2005.

Nuutila, Ari-Matti, Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisrikokset, s. 879–927 teok- sessa Rikosoikeus. Juva 2002.

Nuutila, Ari-Matti, Rikoslain yleinen osa.Lakimiesliiton kustannus 1997.

Orrman, Eljas, Julkisuuslain 5:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut ei-asiakirjat, s. 143–160 teok- sessa Arkistoyhdistyksen julkaisuja 8. Arkisto Helsinki 2002.

Rautio, Jaakko – Frände, Dan, Todistelu- Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari.

Edita Publishing Oy 2020.

Riekkinen, Juhana, Sähköiset todisteet rikosprosessissa. Lakimies 5/2019, s. 654–659.

Riekkinen Juhana, Todisteiden hyödyntämiskiellot rikosprosessissa: Teoreettinen perusta ja oikeustila Suomessa. Oikeustiede- Jurisprudentia XLVII, s. 161–162.

Rikander, Henri, Poliisimiesten kokemuksia hallinto-ja rikosprosessista. Edilex-sarja 2018/17, 8.6.2018. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikke- lit/18825.pdf]

Ruuska, Kirsti, Oma tupa, oma lupa- Kotirauha ja poliisin toimivalta. Edilex Kirjat 22.12.2008. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/kirjat/5522.pdf]

Sacharoff, Laurent – Lustbader, Sarah, Who Should Own Police Body Camera Videos?Wa- shington University Law Review Volume 95 nro 2/2017.

Saraviita, Ilkka, Suomalainen perusoikeusjärjestelmä. Talentum Oyj 2005.

Siltala, Raimo, Oikeustieteen tutkijan itseymmärryksestä. Lakimies 1/2002, s. 95–96.

Siltala, Raimo, Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2003.

Tapani, Jussi, Tuomari ja rikosoikeuden yleiset opit. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXIX, s.

295–397.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi. 3 uudistettu pai- nos. Talentum 2019.

Tapanila, Antti, Itsekriminointisuoja. Tietosanoma Oy 2019.

Tapanila, Antti, Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, s. 545–766 teoksessa Euroo- pan ihmisoikeussopimus. 6 uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Tolvanen, Matti, Rikosoikeus oikeuden järjestelmässä ja rikosvastuun yleiset edellytykset, s. 71–92 teoksessa Oikeudellisen ajattelun perusteita. University of Eastern Finland Oikeustieteiden laitos Joensuu 2012.

Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet.

Talentum 2011.

Tuori, Kaarlo, Julkisoikeuden perusteet. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Vammalan kirjapaino Oy 2000.

Valtonen, Marjo Rita, Tapaustutkimus poliisin esitutkinnan dokumentoinnista: asiakirjahal- linnan näkökulma. Arkistoyhdistyksen julkaisuja 10. Gummerrus Kirjapaino Oy 2005.

Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessioikeus 2, Rikosprosessin osalliset.

Talentum Media Helsinki 2004.

Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. WSOY 2001.

Viljanen, Veli-Pekka, Yksityiselämän suoja (PL 10 §), s. 389–411 teoksessa P. Hallberg et al. (toim.), Perusoikeudet, Oikeuden perusteokset. Alma Talent Oy 2011.

Voutilainen, Tomi, Oikeus tietoon: Informaatio-oikeuden perusteet. Edita Publishing Oy 2019.

Youkum, David – Ravishankar Anita – Coppock Alexander, Evaluating the Effects of Po lice Body-Worn Cameras: A Randomized Controlled Trial. The Lab @ DC 2017.

VIRALLISLÄHTEET

HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

HE 22/1994 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle telekuuntelua ja -valvontaa sekä teknistä tarkkailua koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 30/1998 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi Iaeiksi.

HE 184/1999 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.

HE 44/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle henkilöstörahastolaiksi ja eräiksi siihen liit- tyviksi laeiksi.

HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

HE 224/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 46/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudis- tamiseksi.

HE 198/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta.

HE 31/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä

rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 242/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 6/2000 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 184/1999 vp) edus- kunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistus säännösten uudistamiseksi.

LaVM 19/2014: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp)

eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

LaVM 5/1972: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 63/1972 vp)

eduskunnalle laiksi rikoslain täydentämistä eräillä yksityiselämän suojan louk- kaamista koskevilla rangaistussäännöksillä.

PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 309/1993 vp) perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

PeVL 15/1990 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä n:o 242 laiksi sotilaskurinpitolain muuttamisesta.

PeVL 8/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 22/1994) telekuuntelua ja -valvontaa sekä teknistä tarkkailua koskevaksi lainsäädän- nöksi.

PeVL 15/1994: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 57/1994) poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 12/1998 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 10/1998 vp) laeiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain, tutkintavankeudesta annetun lain, pakkokeinolain ja kansanterveyslain muuttamisesta.

PeVL 36/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (52/2002 vp)

laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta.

PeVL 37/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 95/2002 PeVL 40/2002: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 141/2002 vp)

ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 51/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 93/2002 vp) laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 35/2004 vp: Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi (U 42/2004 vp) yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tar- joamiseen liittyvien ja sen yhteydessä käsiteltyjen ja tallennettujen tietojen ja julkisia viestintäverkkoja koskevien tietojen säilyttämisestä rikosten ja rikol- listen tekojen, terrorismi mukaan lukien, torjumiseksi, tutkimiseksi ja selvittä- miseksi ja niistä syytteeseen asettamiseksi.

PeVL 14/2009 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 234/2008 vp) laiksi passilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

PeVL 19/2012 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 2/2012 vp) eduskunnalle henkilötietojen käsittelyä Rikosseuraamuslaitoksessa koske- vaksi lainsäädännöksi.

PeVL 34/2012 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 131/2012 vp) laiksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä.

PeVL 13/2016 vp: Perustuslakivaliokunnan Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle

ehdotuksesta (U 13/2016 vp) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (kolmansien maiden kansalaisia koskeva tietojenvaihto ja ECRIS).

PeVL 2/2017 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 228/2016 vp) laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, laiksi rahanpe- sun selvittelykeskuksesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

PeVL 3/2017 vp: Perustuslakivaliokunnan Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle (U 3/2017 vp) ehdotuksesta Euroopan matkustajatieto- ja lupajärjestelmäksi (ETIAS).

PeVL 48/2018 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 167/2018 vp) eduskunnalle laiksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

PeVL 15/2019 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 47/2019 vp) laeiksi Hansel Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetun lain, julkisista hankin noista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 60 §:n sekä vesi- ja energia huollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 64 §:n muuttamisesta.

INTERNET-LÄHTEET

Dann, Carrie – Rafferty, Andrew, Obama Requests $263 Million for Police Body Cameras, Training. [https://www.nbcnews.com/politics/first-read/obama-requests-263- million-police-body-cameras-training-n259161] (22.2.2021)

Dorset Police, [https://www.dorset.police.uk/bwv] (21.3.2021).

Lum, Cynthia – Koper, Christopher S. – Wilson, David B. – Stoltz, Megan – Goodien, Mi- chael – Eggins, Elizabeth – Higginson, Angela – Mazerolle, Lorraine, Body‐

worn cameras’ effects on police officers and citizen behavior: A systematic review. Campbell Systematic Reviews published by John Wiley & Sons Ltd on behalf of The Campbell Collaboration 2020. [https://onlinelibrary.wi- ley.com/doi/epdf/10.1002/cl2.1112] (24.3.2021). (Lum ym.)

Poliisi: [https://poliisi.fi/-/poliisi-ottaa-haalarikamerat-kayttoon-koko-maassa-tana-ke vaana] (15.3.2021)

Yleisradio 2020: [https://yle.fi/uutiset/3-11629196] (3.11.2020).

Yleisradio 2021: [https://yle.fi/uutiset/3-11151802] (11.2.2021)

Thandisizwe, Chimurenga, Not My Job: Police Assert Workers’ Rights to not Wear Body- Cams. [https://www.mintpressnews.com/not-my-job-police-assert-workers- rights-to-not-wear-body-cams/235562/] (22.2.2021)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Leander v. Ruotsi, 9248/81, 26.3.1987.

Funke v. Ranska, 10828/84, 25.2.1993.

John Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta, 18731/91, 8.2.1996.

Allan v. Yhdistynyt kuningaskunta, 48539/99, 5.2.2003.

Rowe ja Davis v. Iso-Britannia, 28901/95, 16.2.2000.

J.B. v. Sveitsi, 31827/96, 3.8.2001.

Societé Colas ym. v. Ranska, 37971/97,16.7.2002.

Petri Sallinen ym. v. Suomi, 50882/99, 27.9.2005.

Segerstedt- Wiberg v. Ruotsi, 62332/00, 6.6.2006.

Natunen v. Suomi, 21022/04, 30.6.2009.

Marttinen v. Suomi, 19235/03, 21.7.2009.

Janatuinen v. Suomi, 28552/05, 8.12.2009.

Chambaz v. Sveitsi, 11663/04, 5.7.2012.

Sievert v. Saksa, 29881/07, 19.10.2012.

Korkein oikeus KKO 1981 II 182 KKO 1985 II 128 KKO 1971 II 101 KKO 2011:91 KKO 2018:51

Korkein hallinto-oikeus KHO 12.4.2006 t. 891 (LRS) KHO 2016:207

KHO 2021:26 KHO 2021:27

Hovioikeus

Vaasan HO 14.11.1997 t. 1997:30.

Itä-Suomen HO 12.5.2010 t. 09/506.

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset

AOA 18.12.2003 dnro 1634/4/01: Apulaisoikeusasiamiehen päätös poliisin toimittamasta rippikoululeirin tarkastuksesta.

AOA 29.10.2010 dnro 4169/4/09: Apulaisoikeusasiamiehen päätös kaupungin toimeen tu- lotukiohjeet ovat julkisia asiakirjoja.

MUUT LÄHTEET

Poliisihallitus 2014: POHA:n ohje POL-2014-5364 paikkaan kohdistuvaa etsintää

koskevien säännösten soveltamisesta teknisessä rikostutkinnassa 2014. An- nettu 16.06.2014

Poliisihallitus 2016: POHA:n ohje POL-2016-5805 rekisterikilpiä lukevan video- ja kame ralaitteiston (REVIKA) käytöstä. Annettu 15.7.2016.

Poliisihallitus 2017: Selvitys haalarikameroiden käyttöönotosta poliisissa. Poliisihallituksen julkaisusarja 2/2017. (Poha 2017a)

Poliisihallitus 2017: POHA:n ohje POL-2016-16682 poliisin virkapuvusta. Annettu 1.2.2017. (Poha 2017b)

Poliisihallitus 2021: POHA:n ohje POL-2020-81108 poliisitehtävien kuvaamisesta haalari kameralla tai muulla teknisellä laitteella. Annettu 1.3.2021.

Rikspolisstyrelsen 2019: Ohje PM 2019:45 poliisin kameroiden käytöstä. Annettu 18.12.2019.

LYHENNELUETTELO

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 8–9/1990)

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EAOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies

EU Euroopan unioni

ETL esitutkintalaki (805/2011)

HE Hallituksen esitys

HO Hovioikeus

Julkisuuslaki laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)

KHO Korkein hallinto-oikeus

KKO Korkein oikeus

LaVM Lakivaliokunnan mietintö

LRS lyhyt ratkaisuseloste(KHO:n 30.9.2002 jälkeen julkaisema muu kuin vuosikirjapäätös)

OK oikeudenkäymiskaari

PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto

PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö

PKL pakkokeinolaki (806/2011)

PL Suomen perustuslaki (731/1999)

RL rikoslaki (39/1889)

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

Tiedonhallintalaki laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019) TSA yleinen tietosuoja-asetus (679/2016)

TSL tietosuojalaki (1050/2018)

VaaHO Vaasan hovioikeus

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman aihe ja aikaisemmat tutkimukset

Tämän tutkielman aiheena on systematisoida poliisin valtakunnalliseen käyttöön tulevien haalarikameroiden lainsäädäntöä ja lainsäädännön mahdollisia kehitystarpeita. Haalarika- meralla tarkoitetaan tutkielmassa poliisin käyttämää työvaatteeseen kytkettävää kameraa, jonka poliisimies voi laittaa nauhoittamaan virkatehtävän yhteydessä ja jonka nauhoitus muodostaa tallenteen.¹

Poliisihallitus myönsi Helsingin poliisilaitokselle luvan poliisien haalarikameroiden koekäy- tölle 21.10.2015. Poliisihallituksen tavoitteena oli saada haalarikamerat valtakunnalliseen käyttöön jo vuonna 2020.² Poliisihallitus tiedotti maaliskuussa 2021, että poliisi aloittaa haa- larikameroiden valtakunnallisen käytön keväällä 2021. ³ Tutkielman aihe on näin ollen ajan- kohtainen, sillä merkittävää julkista valtaa käyttävä viranomainen on ottamassa valtakunnal- lisesti käyttöönsä yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvan toimintatavan toistaiseksi il- man merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia.

Poliisihallituksen mukaan haalarikamera ei välineenä luo mitään uutta toimintatapaa poliisin operatiivisiin prosesseihin, vaan se tulee nähdä ainoastaan yhtenä uutena välineenä valo- ja videokuvan tuottamiseen partiokameroiden (video- ja valokuvauskamerat), partiokäytössä olevien matkapuhelimien kameroiden, Revikan⁴, miehittämättömien ilma-aluksien (dronet) ja julkisten ja yksityisten yritysten ja yhteisöjen valvontakameroiden lisäksi.⁵ Käsittääkseni asia ei kuitenkaan ole näin ongelmaton, sillä haalarikameran käyttöympäristö ja -tarkoitus poikkeavat esimerkiksi miehittämättömien ilma-aluksien tai erilaisten valvontakameroiden käyttöominaisuuksista ja -tavoista. Kuvaaminen on poliisissa jo entuudestaan käytössä ollut toimintatapa, mutta haalarikameran käyttöympäristö ja tallenteen käsittely herättävät uusia yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen suojaan liittyviä oikeudellisia kysy- myksiä. Haalarikameraa käyttävän poliisimiehen rooli kameran ja tallenteen kontrolloijana herättää myös kysymyksiä poliisimiehen itsekrimintointisuojaan liittyen. Poliisilla valvonta-

1 Poliisihallitus 2017a, s. 4.

2 Yleisradio 2020.

3 Poliisi 2021.

4 Revikalla tarkoitetaan poliisiautoon asennettua rekisterikilpiä lukevaa videovalvontalaitteistoa. Poliisihallitus 2016, s. 1.

5 Poliisihallitus 2017a, s. 9.

ja hälytystehtävillä käytössä olleet aikaisemmat video- ja valokuvauslaitteet ovat olleet toi- mintatavaltaan erilaisia kuin nyt käyttöönotettava haalarikamera, jolloin kameran käyttöä ja siitä syntyneen tallenteen käsittelyä on syytä pohtia myös poliisimiehen itsekriminointisuo- jan näkökulmasta.

Poliisin työhön tarkoitettuja haalarikameroita, niiden käyttöä ja niihin liittyvää lainsäädäntöä on aikaisemmin käsitelty yhteensä kolmessa ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Kaksi opinnäytetöistä on tehty Poliisiammattikorkeakoulussa ja yksi Laurea-ammattikorkeakou- lussa. Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyistä opinnäytetöistä toinen on oikeusdogmaatti- nen tutkimus, joka koskee haalarikameroiden käyttöä ja kuvaamisen yhteydessä syntyneiden tallenteiden käsittelyn oikeudellisia edellytyksiä. Toinen Poliisiammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö haalarikameroista on laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa haastateltiin asiantuntijoita ja haalarikameroiden käyttäjiä Helsingin poliisilaitoksesta. Tutkimuksessa selvitettiin haastateltavien kokemuksia haalarikameroiden käytöstä ja haalarikameroiden käytön vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen ja poliisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Kolmas opinnäytetyö haalarikameroihin liittyen on tehty Laurea-ammattikorkeakoulussa kyselytut- kimuksena. Tutkimuksessa käsitellään teoreettisesti haalarikameroiden hyötyjä ja haittoja, haalarikamerajärjestelmälle asetettavia vaatimuksia ja analysoidaan järjestyspoliisille suori- tetun haalarikameroiden käyttöä koskevan kyselyn vastauksia.⁶

Tehdyistä tutkimuksista Tommi Lehtosen Poliisiammattikorkeakoulussa laatima oikeusdog- maattinen opinnäytetyö on sisällöltään ja siinä käsiteltyjen aihealueiden perusteella lähim- pänä tätä tutkielmaa. Lehtonen kuitenkin toteaa oman opinnäytetyönsä johtopäätöksissä työn tavoitteena olleen luoda yleiskatsaus haalarikameroista ilmiönä, eikä tuottaa syvällistä tietoa mistään aihepiiristä. Lisäksi Lehtonen ei juurikaan käsittele tutkimuksessaan poliisimiehen itsekriminointisuojaa ja ehdottaakin sitä jatkotutkimuksen aiheeksi. Tämä tutkielma käsitte- lee haalarikameroiden käyttöön liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ja nykylainsäädäntöä laa- jemmin kuin aikaisemmat tutkimukset ja lisäksi yhtenä käsiteltävänä aiheena tässä tutkiel- massa on myös poliisimiehen itsekriminointisuoja.

6 Ks. Mikrokamera poliisin työvälineenä- oikeudellisia näkökulmia, opinnäytetyö Lehtonen Tommi 2016 Po- liisiammattikorkeakoulu, Haalarikamerat tarpeellisia vai ei? Opinnäytetyö Lehtonen Tommi, 2018 Poliisiam- mattikorkeakoulu ja Henkilökohtaisen mikrokameran soveltuvuus järjestyspoliisitoimintaan, opinnäytetyö Klemetti Kimmo, 2015 Laurea-ammattikorkeakoulu.

1.2 Tutkielman kysymyksenasettelu ja keskeiset käsitteet

Oikeudellisen tutkimuksen tiedonintressi määrittää sen, mitä tutkimuskohteesta on tarkoitus saada selville. Lainopillisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa tiedonintressi on voimassa olevaa oikeutta tulkitseva ja systematisoiva. Siltalan mukaan tutkijan tulee osata tunnistaa tutkimuksensa tavoitteet suhteessa oikeustieteen tulkitsevaan, selittävään tai reflektoivaan tiedonintressiin.⁷ Tutkielmassani systematisoin poliisin haalarikameroiden käyttöön liitty- vää voimassa olevaa oikeutta, teen tulkintakannanottoja ja esitän lainsäädännön kehityseh- dotuksia. Tutkielman tavoitteena on antaa kattava käsitys haalarikameran käyttöön liitty- västä lainsäädännöstä, haalarikameran käytön vaikutuksista yksilön ja poliisimiehen oikeus- suojaan ja lainsäädännön mahdollisista kehitystarpeista.

Poliisin toimivaltuuksien tarkka sääntely kotirauhan suojaamalla alueella perustuu poliisin asemaan julkisen vallan käyttäjänä. Poliisin tulee Suomen perustuslain (731/1999 PL) 22

§:n ja poliisilain (872/2011 PolL) 1 luvun 2 §:n ja 4 §:n periaatteiden mukaan turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, eikä poliisi saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin on tarpeen. Jokaiselle on määritelty yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauk- sien suojaamiseksi (SopS 8-9/1990 EIS) ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koske- vassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (SopS 7-8/1976 KP-sopimus) sekä Suomen pe- rustuslaissa oikeus yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen suojaan. Poliisi puuttuu kaikkiin edellä mainittuihin perus- ja ihmisoikeuksiin aikaisempaa voimakkaammin kuvatessaan haalarikameralla kotirauhan suojaamassa paikassa. Esimerkiksi haalarikame- ran muodostama tallenne sisältää uudenlaisen käyttötapansa ja tarkoituksensa vuoksi laajasti henkilötietoja ja arkaluonteisia henkilötietoja, joiden käsittelyn sääntely tulee huomioida haalarikameraa käytettäessä. Lisäksi poliisilain ja pakkokeinolain (806/2011 PKL) kuvaa- misen mahdollistavat säännökset koskevat muualle kuin asuttuun asuntoon kiinteästi sijoi- tettavia teknisiä laitteita, eikä poliisin uudenlainen haalarikamera täytä näiden toimivalta- säännösten määritelmää. Tästä syystä on tärkeää systematisoida yksilön oikeussuojan näkö- kulmasta kuvaamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja sen mahdollisia kehitystarpeita.

7 Siltala 2002, s. 95–96.

Jokaisella ihmisellä on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (EIS ja KP-sopimus) ja kansallisessa lainsäädännössä (PL ja esitutkintalaki 805/2011 ETL) säädetty itsekriminoin- tisuoja. Haalarikameran käyttäjänä poliisimies toimii aktiivisena toimijana, sillä hän kont- rolloi kameran tallentamista ja kuvaamisesta muodostuvan tallenteen säilyttämistä ja siirtä- mistä poliisin rekistereihin. Itsekriminointisuojan näkökulmasta haalarikameran käytön on- gelmallisuus liittyy juuri poliisimieheltä vaadittavaan rooliin kameran ja tallenteen kontrol- loijana. Miten poliisimiehen tulee toimia, jos hänen haalarikameransa tallenteelle tallentuu sellainen asia tai seikka, joka voisi johtaa hänet itsensä syytteen vaaraan? Takaako poliisi- miehen toiminta tallenteen käsittelijänä sen, että itsekriminointisuojasta johtuen mahdolli- nen haalarikameran tallenne asetettaisiin tuomioistuimen toimesta hyödyntämiskieltoon?

Minkälaisiin toimenpiteisiin tallenteen käsittelyn suhteen poliisimiehen voidaan katsoa ole- van oikeutettu itsekriminointisuojaan vedoten?

Tutkielmani koostuu kolmesta oikeudellisesta pääongelmasta, joista kaksi ensimmäistä kos- kevat yksilön oikeussuojaa ja kolmas haalarikameraa käyttävän poliisimiehen oikeussuojaa.

Käsiteltävät kokonaisuudet ovat kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa, kuvaami- sesta muodostuva tallenne ja sen muotoon, henkilötietojen käsittelyyn ja säilyttämiseen liit- tyvät seikat sekä poliisimiehen itsekriminointisuoja. Tutkimuskysymykset voidaan eritellä oikeudellisten ongelmien mukaan seuraavasti:

Yksilön oikeussuoja: Onko poliisimiehellä oikeus kuvata virkatehtävän yhteydessä haalari- kameralla kotirauhan suojaamassa paikassa?

Yksilön oikeussuoja: Mikä haalarikameran muodostama tallenne on ja miten sitä ja sen si- sältämiä henkilötietoja tulisi käsitellä ja säilyttää?

Poliisimiehen oikeussuoja: Miten poliisimiehen itsekriminointisuoja toteutuminen voidaan huomioida, jos haalarikameralla kuvattu tallenne sisältää materiaalia, joka voisi saattaa po- liisimiehen itsensä syytteen vaaraan?

Viranomaisella tarkoitan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999 jul- kisuuslaki) 4 §:n 1 momentissa määriteltyjä lain soveltamisalaan kuuluvia viranomaisia ja toimielimiä. Viranomaisella tarkoitetaan lain mukaan julkisen organisaation, erityisesti val- tion toimielimiä.

Poliisilla tarkoitan tutkielmassani koko organisaatiota ja käytän sanaa poliisimies puhues- sani sukupuolesta riippumatta yksittäisestä poliisin valtuuksilla toimivasta henkilöstä. Polii- simies määritellään poliisilain 1 luvun 12 §:ssä. Säännöksen mukaan poliisimiehiä ovat val- tioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävät päällystöön, alipäällystöön ja miehistöön kuuluvat virkamiehet.

Haalarikameralla tarkoitan poliisimiehen vaatteisiin tai varusteisiin kiinnitettävää pieniko- koista kameraa (mikrokamera), joka tallentaa kuvaa ja ääntä ja jonka muodostama tallenne voidaan siirtää ja tallentaa poliisin rekisteriin.⁸ Poliisimiehen virkatehtävissä käytettävästä vaatetuksesta ja varustuksesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa poliisista (1080/2013) ja sisäministeriön asetuksessa poliisin virkapuvusta (1106/2013). Valtioneuvoston asetuk- sen 10 §:ssä määritellään poliisimiehen voimankäyttö- ja suojavälineet ja sisäministeriön asetuksessa yleisesti virkapuvusta, sen käytöstä ja virka-asemaa osoittavista tunnuksista ja muista merkeistä. Poliisihallituksen ohjeessa on eritelty valtion poliisimiehelle kustantamat vaatteet ja varusteet ja niiden käyttöön liittyvät säännöt.⁹ Haalarikameraa ei ole määritelty asetuksen tasolla poliisimiehen varusteisiin kuuluvaksi. Poliisihallituksen vuoden 2021 haa- larikameran käyttöä koskevassa ohjeessa ei myöskään määritellä, että poliisimies olisi vel- vollinen kiinnittämään haalarikameran virkapukuunsa ja käyttämään sitä. Haalarikameran käyttäminen perustuu näin ollen tällä hetkellä poliisimiehen vapaaehtoisuuteen.

1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne

Rajaan tutkielman käsittelemään vain valvonta- ja hälytystoiminnan ja rikostorjunnan tehtä- vissä toimivien poliisimiesten käyttämiä haalarikameroita. Haalarikameraa hyödyntää työs- sään poliisin lisäksi myös esimerkiksi pysäköinninvalvonta¹⁰, mutta tutkielman rajaus kos- kemaan vain poliisia on perusteltua käsiteltävien oikeudellisten kysymysten valossa. En kä- sittele työssäni haalarikameran tallenteen tietoturvallisuuteen tai hankintaan liittyvää lain- säädäntöä. Keskityn tutkielmassa haalarikameran arkikäytössä esiintyviin oikeudellisiin ky- symyksiin yksilön ja poliisimiehen oikeussuojan näkökulmasta ja tästä syystä rajaan tutkiel- masta pois tietoturvallisuuteen ja hankintaan liittyvät asiakokonaisuudet. Rajaan tutkielman ulkopuolelle myös Suojelupoliisia koskevien erityissäännösten käsittelyn. Haalarikameralla

8 Poliisihallitus 2017a, s. 4.

9 Poliisihallitus 2017b.

10 Yleisradio 2020.

kuvaamiseen liittyen käsittelen kuvaamista yleisillä paikoilla ja kotirauhan suojaamista pai- koista nimenomaan asutussa asunnossa kuvaamista. Rajaan pois kokonaan julkisrauhan suo- jaamassa paikassa kuvaamisen, sillä käsittelen tutkielmassani yksilölle Suomen perustus- laissa turvattuja perusoikeuksia, kuten esimerkiksi kotirauhaa.

Tutkielman tarkoituksena on käsitellä uutta ilmiötä ja systematisoida siihen liittyvää lain- säädäntöä. Tästä syystä en käsittele työssäni muita poliisin jo käytössä olevia kuvaa tai ääntä tallentavia laitteita, esimerkiksi miehittämättömiä ilma-aluksia tai Revika-järjestelmää.

Koen rajauksen olevan perusteltu työn tarkoituksen, näkökulman ja tutkimuskysymysten pe- rusteella. Työn lopputuloksena muodostuneita tulkintoja ja lainsäädännön kehitysehdotuksia voidaan kuitenkin osittain soveltaa jatkossa myös esimerkiksi Revikan käytössä.

Haalarikameran teknisen kehityksen ja ominaisuuksien suhteen on pohdittu myös esimiehen mahdollisuutta etäyhteydellä käynnistää poliisimiehen haalarikamera.¹¹ Tällainen ominai- suus toteutuessaan herättäisi kysymyksiä poliisimiehen näkökulmasta työntekijän oikeustur- vaan ja yksityisyyteen liittyen ja tällöin huomioitavaksi tulisi myös esimerkiksi yksityisyy- den suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) säännökset. Poliisin valtakunnalliseen käyttöön tulevissa kameroissa ei kuitenkaan Poliisihallituksen ohjeen perusteella ole vielä ominaisuutta, joka mahdollistaisi haalarikameran etäkäyttöä, joten jätän tähän aihekokonai- suuteen liittyvän lainsäädännön käsittelyn tutkielman ulkopuolelle.

Käsittelen tutkielmassani ensin pääluvussa kaksi (2) haalarikameraa käsitteenä, sen käytön kehitystä Suomessa ja kansainvälisiä tutkimustuloksia haalarikameran käyttöön liittyen.

Haalarikameroiden käytön tutkimustuloksia avaamalla tuon lukijalle näkökulmaa siihen, minkälaisia hyötyjä haalarikameran käytöllä voidaan saavuttaa tai mitä mahdollisia ongel- mia sen käyttö voi tuoda. Tämä taustatieto on hyödyksi, kun myöhemmin tutkielmassa kä- sittelen haalarikameran käytön ongelmia perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Ovatko haala- rikameran hyödyt sellaisia, että niiden avulla voidaan enemmän edistää perus- ja ihmisoi- keuksia kuin loukata niitä? Kysymys on relevantti pohdittaessa haalarikameran käytön ai- heuttamia perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia ja edellytyksiä niille.

11 Poliisihallitus 2017a, s. 17.

Tutkielman suurimpana käsiteltävänä kokonaisuutena on yksilön yksityiselämän suoja ja sen myötä poliisin kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa. Pääluvussa kolme (3) käsitte- len ensin yksityiselämän suojan määritelmää ja sitä koskevien säännösten sisältöä ja rajoi- tusperusteita, sillä poliisimies puuttuu kyseiseen perus- ja ihmisoikeuteen käyttäessään haa- larikameraa kotirauhan suojaamassa paikassa. Tämän jälkeen käsittelen yksityiselämän suo- jan rikosoikeudellista sääntelyä, sillä se sääntelee tällä hetkellä myös poliisimiehen mahdol- lisuutta kuvata haalarikameralla kotirauhan suojaamassa paikassa. Tämän lisäksi pohdin po- liisimiehen tosiasiallista toimivaltaa kuvata kotirauhan suojaamassa paikassa nykylainsää- dännön valossa ja suostumusta poliisin toimenpiteen oikeutuksena.

Pääluvussa neljä (4) käsittelen haalarikameran muodostaman tallenteen määritelmää. Polii- sihallituksen mukaan haalarikameran käytöstä muodostunut tallenne on julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohdan mukainen viranomaisen muistiinpano.¹² Käsittelen luvussa muistiin- panojen ja viranomaisen asiakirjan sääntelyä ja teen tulkintakannanoton haalarikameran tal- lenteen määritelmästä. Sen jälkeen käsittelen tallenteelle tallentuvien henkilötietojen kerää- misen, käsittelyn ja säilyttämisen edellytyksiä ja tallenteen salassapitoon liittyviä kysymyk- siä.

Pääluvussa viisi (5) käsittelen haalarikameran käyttöä ja tallenteen siirtämistä poliisimiehen itsekriminointisuojan näkökulmasta. Itsekriminointisuojan toteutumiseen liittyen käsittelen myös todisteen hyödyntämiskieltoon liittyvää oikeuskäytäntöä. Tutkielman lopuksi päälu- vussa kuusi (6) esittelen johtopäätökseni kaikkiin tutkimuskysymyksiin liittyen.

1.4 Tutkielman metodi

Tutkielman tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka, eli lainoppi. Tapanin mukaan lainopin metodina on argumentaatio, joka koostuu oikeussääntöjen tulkinnasta, oikeussääntöjen ja heikosti systeemisesti jäsentyneiden oikeusperiaatteiden ja prejudikaattinormien suhteiden määrittämisestä ja oikeudellisten ratkaisustandardien punninnasta.¹³ Tolvasen ja Tapanin mukaan perinteinen tulkintajuridinen tutkimus keskittyy lain sanamuodon selvittämiseen hyödyntämällä kielellistä ja historiallista tulkintaa. Lainopillinen tutkimus voi olla käytän-

12 Poliisihallitus 2017a, s. 17.

13 Tapani 2006, s. 304.

nön lainsoveltamisen palvelemiseen tähtäävää tulkintajuridiikkaa tai tutkimuskohteen teo- reettista systematisointia ja arviointia.¹⁴ Aarnion mukaan oikeustieteen harjoittaman syste- matisoinnin tavoitteena on tuottaa yleiskatsauksellisuutta. Oikeusjärjestyksen normimassa on niin suuri, ettei kukaan voi arkikäytännössä hallita sitä, ellei oikeustiede jäsennä sitä.¹⁵ Työssäni systematisoin poliisin käyttämään haalarikameraan liittyvää lainsäädäntöä ja siihen liittyviä kehitystarpeita. Tämän lisäksi työni sisältää myös käytännön lainsoveltamisen pal- velemiseen tähtäävää tulkintajuridiikkaa, sillä teen tulkintakannanottoja poliisin mahdolli- suuksista haalarikameroiden käyttöön nykylainsäädännön valossa.

Tolvasen ja Tapanin lisäksi myös Hirvonen jaottelee lainopille kaksi tehtävää: tulkinta ja systematisointi. Lainopin tutkimuskohteena on Hirvosen mukaan normien maailma ja sen tavoitteena on tuottaa tieteellistä tietoa oikeusnormeista. Lainoppi selvittää voimassa olevien oikeusnormien sisältöä ja esittää kahdenlaisia väitteitä niistä: normikannanottoja ja tulkinta- kannanottoja. Normikannanotoilla otetaan kantaa siihen, mitkä oikeusnormit kuuluvat voi- massa olevaan oikeuteen, kun taas tulkintakannanotossa esitetään väitteitä oikeusnormien sisällöstä. Erottelu ei kuitenkaan ole niin selkeä, sillä normikannanotto edellyttää oikeusnor- min tulkintaa ja toisaalta tulkintakannanotto sisältää normikannanoton.¹⁶ Lainopin systema- tisointityössä keskeistä on tutkia ja jäsentää oikeudenalojen käsitteitä, oikeusperiaatteita ja teoreettisia rakennelmia. Yhdeksi lainopin merkittäväksi tehtäväksi Hirvonen nimeää myös yleisten oppien oikeudenalakohtaisen jäsentämisen ja muotoilun.¹⁷

Siltalan mukaan lainoppi on oikeustieteen eri osa-alueista metodisesti ongelmallisin, sillä lainoppi ei voi tukeutua oikeushistorian, oikeussosiologian, oikeustaloustieteen tai oikeusfi- losofian tavoin jonkin toisen tieteenalan ”valmiimpana” annettuun metodioppiin.¹⁸ Aarnion mukaan historiantutkimus, kirjallisuudentutkimus ja muut sellaiset alat, jotka työskentelevät kielen ja ymmärtämisen kanssa voidaan nähdä eräänlaisina lainopin seuralaisina.¹⁹

14 Tapani―Tolvanen 2019, s. 13.

15 Aarnio 2011, s. 97.

16 Täysin itsenäisestä normikannanotosta on kyse silloin kun sanotaan, että lakiteksti on muodollisesti pätevä.

Tämä tarkoittaa, että normi on syntynyt perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Itsenäisessä normikannan- otossa ei oteta kantaa oikeusnormin sisältöön. Hirvonen 2011, s. 22.

17 Hirvonen 2011, s. 22–23, 25.

18 Siltala 2002, s. 97–98.

19 Aarnio 2011, s. 11.

Makkosen mukaan on huomioitava, että lainoppi operoi kielellisessä asussa olevan materi- aalin kanssa, eikä kielen avulla ole mahdollista saada lakitekstejä tai lainvalmisteluasiakir- joja yksikäsitteiseksi ja merkityssisällöltään eksaktiksi.²⁰ Hirvosen mukaan lainoppinut on vangittuna kielen maailmaan ja tästä syystä lainopin keskeisenä menetelmänä onkin tulkinta.

Lainoppi ei kuvaa objektiivisesti oikeusnormilauseen taustalla vallitsevaa totuutta, eli lau- seen ilmaisemaa oikeusnormia, vaan oikeusnormilause antaa informaatiota sen ajatussisäl- löstä, jota taas lainoppi tulkinnalla pyrkii selventämään ja täsmentämään.²¹ Makkosen mu- kaan tulkinnassa ei ole kyse siitä, mikä oikeusnormilauseen merkityssisältö on, vaan minkä merkityksen tutkija sille antaa.²² Lindroos-Hovinheimon mukaan tutkijan objektiivinen oi- keusnormilauseen tulkinta on mahdotonta, sillä kieli ja sen luonne aiheuttavat sen, että tul- kinta on aina jossakin määrin subjektiivista.²³ Siltalalla on Lindroos-Hovinheimon kanssa yhteneväinen näkemys, sillä Siltalan mukaan lainopillisessa tutkimuksessa täysin ideologia- neutraali tutkijanäkökulma ei ole edes mahdollista, sillä kyseessä on tulkintatiede.²⁴ Tutkiel- massani korostuu oikeusnormilauseiden tulkinnassa perus- ja ihmisoikeusnäkökulma, sillä tutkimuskysymykset muotoutuvat vahvasti yksilön ja poliisimiehen perus- ja ihmisoikeuk- sien ympärille. Tulkintamalleista korostuu kielelliseen ja systeemiseen tulkintaan nähden erityisesti tavoitteellinen tulkinta, teleologista tulkintaa unohtamatta.²⁵

Siltalan mukaan lainopin metodissa korostuu perusteltavissa ja toistettavissa oleva ajatuk- sellinen siirtymä määrätyn fakta- ja normipremissin yhdistelmästä määrättyyn oikeudelli- seen tulkintalauseeseen. ²⁶ Myös Aarnio tuo esiin kontrollin näkökulman argumentoinnissa.

Aarnion mukaan lainopissa kannanotot eivät ole pelkkiä mielipiteitä tai arvauksia, vaan ne ovat kontrolloituja hypoteeseja. Aarnio korostaa lainopin eroa praktiseen juridiseen toimin- taan ja tuo esiin, että lainopilliset tulkinnat ovat keskimäärin paremmin kontrolloituvia kuin arkielämässä tehtävät päätelmät oikeusjärjestyksen sisällöstä. Aarnion mukaan yleisellä ta- solla eroa voisi luonnehtia sanomalla, että lainopilliseen tutkimukseen liittyy oleellisesti tie-

20 Makkonen 1970, s. 1068.

21 Hirvonen 2011, s. 35–36.

22 Makkonen 1981, s. 132.

23 Lindroos-Hovinheimo 2011, s. 297.

24 Siltala 2002, s. 96.

25 Määttä 2012, s. 10–11; Tolvanen 2012, s. 83.

26 Siltala 2003, s. 498.

teellinen asenne. Tieteellinen asenne ei ole teknisen suorituksen ammattitaitoinen osaami- nen, vaan tieteellinen asenne luottaa tulosten kontrolliin.²⁷ Aarnion mukaan lainopin harjoit- tajan kannanottojen esittämisessä juuri varmuus on se käsite, joka korvaa lainopissa tiedon käsitteen. Inhimillisissä ja yhteiskunnallisissa suhteissa lainopin harjoittajan tehtävänä on tuottaa mahdollisimman varmaa informaatiota oikeusjärjestyksen sisällöstä. Olennaisinta varmuudessa on se, että lainopin kannanotot ovat kontrolloituja. Aarnio nimittää systemaat- tisuuden vaatimukseksi sitä, että lainoppi hyödyntää täsmällistä käsitteistöä. Tämä on myös kontrolloitavuuden edellytyksenä.²⁸ Tutkielmani alussa määrittelen käyttämäni käsitteet ja hyödynnän monipuolisesti kaikkia oikeuslähteitä, jotta voin muodostaa kontrolloituja kan- nanottoja. Monipuolisella oikeuslähteiden käytöllä varmennan antamaani informaatiota oi- keusjärjestyksen sisällöstä, sillä argumentaatio ei tukeudu vain yhteen oikeuslähdetyyppiin.

Laaksonkin mukaan positiivisen oikeuden argumentointiperusteiden laaja kirjo tulee huomi- oida kokonaisuudessaan, kun vastataan lainopilliseen kysymykseen siitä, mikä on voimassa olevan oikeuden kanta tiettyyn oikeudelliseen ongelmaan.²⁹

Hirvonen näkee lainopin tutkimusmenetelmän työkaluina, joita käytetään siirryttäessä oi- keuslähteistä ja oikeustapauksen faktoista tulkintakannanottoon. Hirvonen korostaa, että oi- keustapauksen tosiasiatkaan eivät ole objektiivisia totuuksia, vaan tutkijan tulee selvittää mitkä faktat ovat oikeudellisesti merkityksellisiä ja myös tosiasiat edellyttävät tulkintaa.³⁰ Siltalan mukaan de lege ferenda- tutkimusta eivät sido lainopin institutionaaliset sidonnai- suudet, sillä sen tehtävänasettelu edellyttää kriittistä näkökulmaa voimassa olevaan oikeu- teen.³¹ Aarnion mukaan lainoppi on nimenomaan lakia tulkitsevaa tutkimusta, jossa jokaisen tulkinnan on pysyteltävä lakien viitekehyksessä ja tulkinta tulee voida perustella lakiin ve- doten. Lainoppi sitoutuu näin ollen ainakin jonkinasteisesti lakipositivistiseen taustaoletuk- seen, hyväksyy tietyn oikeuslähdeluettelon, nojautuu määrättyihin metodisiin sääntöihin ja periaatteisiin ja on jossakin määrin myös arvosidonnaista.³²

27 Aarnio 1989, s.53–54

28 Aarnio 2011, 12–13.

29 Laakson mukaan normiteoreettisesti positiivinen oikeus koostuu säännöistä (rules), oikeusperiaatteista (prin- ciples) ja lukuisista muista normitiivisista aineista. Normatiivisina aineina Laakso näkee esimerkiksi oikeudel- liset peruskäsitteet, yleiset opit ja oikeudelliset instituutiot. Laakso 2014, s. 70.

30 Hirvonen 2011, s. 38.

31 Siltala 2002, s. 96.

32 Aarnio 1989, s. 59, 61.

Käytän tutkimusmetodina lainoppia, sillä tutkielmani tarkoituksena on systematisoida haa- larikameroiden käyttöön liittyvää lainsäädäntöä. Haalarikamerat ovat ilmiönä uusi ja niiden käyttöön liittyy lainsäädännön suhteen tulkinnallisia kysymyksiä ja säädännöllisiä aukkoja.

Karhun mukaan yleisiä oppeja koskevassa tutkimuksessa systeemiyhteyksiä tulee rakentaa periaatteiden varaan, mutta lainopin tulee tähdätä myös periaatteiden sisällön erittelyyn ja niiden systematisointiin suhteessa muihin periaatteisiin.³³ Tutkielmassani käsittelen haalari- kameroiden käyttöä muun muassa poliisilain, julkisuuslain ja rikosoikeuden yleisten peri- aatteiden näkökulmasta.

Käytän oikeuslähteinä Aarnion kolmijaottelun mukaisesti vahvasti ja heikosti velvoittavia sekä sallittuja oikeuslähteitä, jotka lukeutuvat Tapanin ja Tolvasenkin mainitsemiin lainopin lähteisiin.³⁴ Vahvasti velvoittavista oikeuslähteistä käytän lainsäädännön osalta esimerkiksi Suomen perustuslakia (731/1999 PL) rikoslakia (39/1889 RL) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999 julkisuuslaki), poliisilakia (872/2011) ja pakkokei- nolakia (806/2011 PKL). Heikosti velvoittavista oikeuslähteistä käytän muun muassa halli- tuksen esityksiä ja lakivaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan mietintöjä ja tuomioistuimien ratkaisuja. Suomessa on annettu verrattain vähän korkeimman oikeuden ratkaisuja salakuun- teluun ja salakatseluun liittyen, eikä rikoslakiin ole tehty kyseisten tekojen tunnusmerkistöi- hin merkittäviä muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, joten vanhemmatkin 1980- ja 1990-luvuilla annetut ratkaisut ovat edelleen relevantteja. Tämän lisäksi hyödynnän sal- littuna oikeuslähteenä oikeuskirjallisuutta.

Aarnion mukaan on tärkeää erottaa toisistaan oikeuslähteen käsite ja oikeuslähteen paino- arvo. Oikeuslähteellä voi olla positiivinen tai negatiivinen painoarvo tai se voi olla asiaan vaikuttamaton (indifferentti). Mikäli oikeuslähteellä on positiivinen painoarvo, se vahvistaa ratkaisua tai kannanottoa ja teoriassa siitä käytetään tällöin nimitystä pro-argumentti. Nega- tiivinen painoarvo taas vähentää ratkaisun tai kannanoton uskottavuutta, jolloin puhutaan contra-argumentista.³⁵ Käytän tutkielmassani lähteenä myös eduskunnan apulaisoikeusasia- miehen ratkaisuja ja Poliisihallituksen ohjeita. Kyseiset lähteet eivät kuulu selkeästi mihin-

33 Karhu 2003, s. 805.

34Määttä 2012, s. 8–10; Tapani – Tolvanen 2019, s. 13.

35 Toisinaan oikeuslähteellä ei ole positiivista tai negatiivista painoarvoa, eli ratkaisu tai kannanotto on esimer- kiksi suoraan lakitekstistä, vaikka siitä on annettu asiaa selventävä ennakkoratkaisu. Aarnio 2006, s. 287.

kään edellä mainittuihin oikeuslähteisiin, joten niiden oikeuslähdeopillisen aseman määrit- teleminen on tärkeää oikeuslähteiden painoarvon näkökulmasta. Luokittelen tutkielmassani kyseiset lähteet sallituiksi oikeuslähteiksi, joilla katson olevan oikeuskirjallisuuteen rinnas- tettava oikeuslähteen painoarvo. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisut ja Poliisi- hallituksen ohjeet ovat käsittääkseni Aarnion viittaamaa praktista juridista toimintaa, eli ar- kielämässä tehtäviä päätelmiä oikeusjärjestyksen sisällöstä. Näin ollen katson niillä olevan oikeuskirjallisuuteen rinnastettava painoarvo ja sallitun oikeuslähteen asema.

2 HAALARIKAMERA

2.1 Haalarikameran käytön kehitys Suomessa

Haalarikameralla tarkoitetaan pienikokoista poliisimiehen vaatteisiin tai varusteisiin kiinni- tettävää ääntä ja kuvaa tallentavaa kameraa.³⁶ Haalarikamerasta voidaan käyttää myös nimi- tyksiä mikrokamera ja vartalokamera tai vierassanoja bodycam, bodycamera³⁷ ja body-worn cameras³⁸. Tässä tutkielmassa käytän poliisimiehen vaatteisiin tai varusteisiin kiinnitettä- västä ääntä ja kuvaa tallentavasta kamerasta nimitystä haalarikamera. Haalarikameraa voivat poliisiorganisaatiossa työssään hyödyntää esimerkiksi valvonta- ja hälytystehtävissä ja ri- kostorjuntatehtävissä toimivat poliisimiehet.³⁹

Helsingin poliisilaitos teki Poliisihallitukselle esityksen haalarikameroiden koekäytön aloit- tamisesta operatiivisessa poliisitoiminnassa 3.7.2015. Esityksessä perusteltiin koekäytön aloittamista muun muassa Iso-Britannian poliisin hyvillä kokemuksilla haalarikameroista ja haalarikameroiden yleistymistä myös useissa muissa maissa.⁴⁰ Poliisihallitus myönsi Hel- singin poliisilaitokselle 21.10.2015 luvan haalarikameroiden koekäytön aloittamiseksi.⁴¹ Poliisihallitus asetti 31.10.2016 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää haalarikameroiden valtakunnallisen käyttöönoton edellytyksiä ja käytön vaikuttavuutta. Työryhmän tehtävänä oli myös selvittää kameroiden käyttöön, kuvaamiseen ja tallenteiden käsittelyyn liittyvät normit ja niiden mahdolliset muutostarpeet, poliisimiehen ja kuvaamisen kohteina olevien oikeusturvakysymykset, toiminnan vaatima ohjeistus, järjestelmähankinnat ja muut mahdol- liset haalarikameroiden käyttöönottoon vaadittavat toimenpiteet ja aikataulu.⁴²

36 Poliisihallitus 2017a, s. 4.

37 Poliisihallitus 2021, s. 3.

38 Crow ym 2017, s. 1.

39 Poliisihallitus 2021, s. 2.

40 Haalarikameroiden käytön lisääntymisen merkittävä taitekohta sijoittuu vuoteen 2015. Yhdysvaltojen Val- koinen talo julkaisi alkuvuodesta 2015 raportin, joka suositteli haalarikameroiden käytön lisäämistä Yhdysval- tain poliisissa. Ehdotuksen alkusysäyksenä oli Michael Brownin kuolemantapaus Fergusonissa St. Louisin esi- kaupungissa vuonna 2014. Barak Obama vaati Brownin kuoleman jälkeen kongressilta 263 miljoonan dollarin rahoitusta, joka oli tarkoitus kohdistaa poliisin haalarikameroiden kehittämiseen, poliisien koulutukseen ja 50 000 uuteen haalarikameraan. Hankkeella haluttiin viestittää luottamusta uudenlaiseen teknologiaan poliisiin toimintaan kohdistuvassa valvonnassa ja haalarikameroiden avulla haluttiin lisätä mahdollisuuksia poliisin toi- minnan jälkikäteiseen tarkasteluun. Vuoden 2015 jälkeen haalarikameroiden käyttö poliisissa alkoi merkittä- västi yleistyä. Ks. Crown ym. 2017, s. 589–590; Dann ― Rafferty 2014.

41 Poliisihallitus 2017a, s. 7.

42 Poliisihallitus 2017a, s. 8.

Työryhmä valmisti selvityksen haalarikameroiden käyttöönottoon liittyvistä asioista vuonna 2017. Selvityksen mukaan lähtökohdat poliisin haalarikameroiden käyttöönotolle olivat Suomessa hyvät ja niiden käyttöä olisi voitu laajentaa jo 2017 voimassa olleen lainsäädän- nön nojalla. Työryhmä toi kuitenkin esiin, että kokonaisuutena poliisin suorittamaa kuvaa- mista, tallenteiden käsittelyä ja säilyttämistä koskevaa lainsäädäntöä tulisi kehittää. Työryh- män mukaan haalarikameroiden käyttö tulisi ohjeistaa sekä koekäytössä, että laajemman käytön alkaessa mahdollisimman tarkasti, jotta toiminnan laillisuus ja yhdenmukaisuus voi- taisiin turvata.⁴³

Suomessa haalarikameran suunnittelun ohjenuorana ovat olleet käytön helppous ja yksin- kertaisuus. Poliisimiehen tulisi pystyä keskittymään virkatehtävään ja tarvittaviin toimenpi- teisiin molemmat kädet vapaana, eikä hänen tulisi joutua miettimään, miten käsillä olevan tilanteen saa taltioitu ja tallenteen myöhemmin siirrettyä asianmukaisesti poliisin järjestel- miin. Haalarikameran avulla voidaan Poliisihallituksen mukaan tukea tietojohtoista poliisi- toimintaa tuottamalla tilannetietoa reaaliaikaisesti, jolloin se myös tehostaa prosesseja ja po- liisin toiminnan vaikuttavuutta. Haalarikameran tavoitteena on lisätä kaikkien osapuolten oikeusturvaa ja poliisin raportoinnin laatua, kun tapahtumien dokumentointi ja tallentaminen ovat mahdollisia virkatehtävää suorittavan poliisimiehen toimesta objektiivisesti. Haalarika- mera on uusi työkalu, joka tukee tiedon tuottamista ja hyödyntämistä poliisimiehen työssä.⁴⁴ Poliisihallituksen mukaan haalarikameroiden tuottamalla tallenteella on sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia poliisimiehen toimintaan ja yksilön käyttäytymiseen. Haalarikameroi- den katsotaan parantavan poliisimiehen ja yksilön oikeussuojaa ja poliisimiehen työn laatua, vastuullisuutta ja turvallisuutta. Lisäksi haalarikameroiden katsotaan vähentävän poliisimie- heen kohdistuvaa väkivaltaista vastustamista. Tallenteiden avulla voidaan myös nopeuttaa rikosprosessia ja parantaa kustannustehokkuutta.⁴⁵

43 Poliisihallitus 2017a, s. 4.

44 Poliisihallitus 2017a, s. 9–10.

45 Poliisihallitus 2017a, s. 30.

2.2 Haalarikameran käytön kansainvälisiä tutkimustuloksia

Suurin osa Englannissa ja Yhdysvalloissa tehdyistä haalarikameroiden käyttöön liittyvistä tutkimuksista on osoittanut, että valitukset poliisin liiallisesta voimankäytöstä ovat haalari- kameroiden myötä vähentyneet. Vain yksi tutkimus on osoittanut toisin.⁴⁶ Haalarikameroi- den käytön vaikutuksia on Euroopassa tutkittu muun muassa Cambridgen yliopiston tutki- muksessa, jossa oli mukana seitsemän poliisipiiriä Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Tut- kimuksessa tehtiin havaintoja kameroiden käytöstä yhteensä 1,5 miljoonan työtunnin aikana ja tulokset tutkimuksesta julkaistiin Criminal Justice Behavior julkaisussa 22.9.2016. Tutki- muksessa havaittiin, että poliisin haalarikamerat vähensivät merkittävästi yksilöiden polii- sista tekemien valitusten määrää. Yksilöiden poliisista tekemät valitukset vähenivät peräti 93 prosenttia alueilla, joilla haalarikamerat olivat olleet käytössä.⁴⁷ Tutkimustulokset virka- miesten vastustamisen suhteen eivät kuitenkaan ole olleet yhtä positiivisia. Vuonna 2016 Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kahdeksaan poliisipiiriin tehdyn tutkimuksen mukaan po- liisimiehiä kohtaan tehdyt vastustamiset lisääntyivät 15 prosenttia, kun poliisi käytti haala- rikameraa. Poliisin haalarikameroiden käyttöä paljon tutkinut Barak Ariel totesikin tutki- mustulosten yhteydessä: "It may be that in some places it’s a bad idea to use body-worn cameras, and the only way you can find that out is to keep doing these tests in different kinds of places".⁴⁸

Vuonna 2019 Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan poliisimiehet suhtautuvat myön- teisesti haalarikameraan, varsinkin kun he saavat enemmän kokemusta niistä. Poliisimiehet arvostavat tutkimuksen mukaan haalarikameraa työvälineenä oman turvallisuuden paranta- misessa ja erityisesti valheellisten syytösten ehkäisemisessä.⁴⁹ Tutkimuksen mukaan haala- rikameroilla ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta poliisimiesten käytökseen positiivisesti tai negatiivisesti, vaikka aiemmat tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että poliisin voiman- käyttö vähenisi haalarikameraa käytettäessä. Tutkimuksen mukaan poliiseja kohtaan tehty- jen valitusten määrä kuitenkin näyttäisi vähentyvän haalarikameran myötä, kuten myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet. Tulokset herättävät kysymyksen siitä, onko poliisi-

46Thandisizwe 2017. Ks. vastakkaiseen tutkimustulokseen päätynyt tutkimus Yokum ym. 2017, s.18.

47 Ariel ym. 2016a, s. 293―316.

48 Ariel ym. 2016b, s. 8―9.

49 Vuonna 2018 Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan väitteet siitä, että haalarikameroita vastustaisivat erityisesti sellaiset poliisimiehet, joilla on taipumusta voimankäytön liioitteluun, on osoittautunut virheel- liseksi. Ks. Huff ym. 2018, s. 1.

miesten toimintatapa tosiasiassa parantunut haalarikameroiden käytön myötä, vai ovatko yk- silöt tehneet jostakin muusta syystä vähemmän valituksia poliisista. Tutkimustulokset eivät anna selvää viitettä siitä, että yksilöiden tyytyväisyys poliisia kohtaan olisi varsinaisesti li- sääntynyt haalarikameroiden myötä. Haalarikameroilla voidaan tutkimuksen mukaan vai- kuttaa todennäköisesti räikeimpiin poliisimiesten väärinkäytöksiin, mutta muutoin niillä ei nähdä olevan merkittävää vaikutusta poliisimiesten käytökseen.⁵⁰

Samanlaisiin tutkimustuloksiin päätyi myös yksi viimeaikaisimmista haalarikameraan liitty- vistä tutkimuksista. Campbell Collaborationin syyskuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan haalarikameroilla ei tosiasiassa näytä olevan merkittävää vaikutusta yksilöiden tai poliisimiesten käyttäytymiseen. Tutkimuksen mukaan haalarikameroiden käyttö ei ollut sel- keästi vähentänyt poliisimiesten voimankäyttöä, mutta johtopäätöksissä todetaan, että var- mempien tulosten saamiseksi aihetta tulisi tutkia vielä enemmän. Kyseisessäkin tutkimuk- sessa kuitenkin havaittiin haalarikameran vähentäneen yksilöiden tekemiä valituksia polii- sista, mutta selkeää syytä valitusten vähentymiselle ei tiedetä.⁵¹

Poliisihallituksen mukaan haalarikameroiden käytön tarkoituksena nähdään muun muassa yksilön ja poliisimiehen oikeusturvan parantaminen ja poliisimiehen työn turvallisuuteen ja vastuullisuuteen vaikuttaminen. Kansainväliset tutkimustulokset herättävät kuitenkin kysy- myksiä näiden tarkoitusten tosiasiallisesta toteutumisesta. Mikäli poliisimiehellä on oikeus poistaa haalarikameran tallenne jälkikäteen, parantuuko tosiasiassa yksilön oikeusturva haa- larikameroiden käytöllä? Yhtenä haalarikameran käytön tavoitteena on parantaa poliisimies- ten toimintaa, mutta kansainväliset tutkimustulokset osoittavat, että haalarikameran käytöllä ei näytä tosiasiassa olevan vaikutusta poliisimiesten käytökseen. Poliisista tehtyjen valitus- ten määrä on haalarikameran käytön myötä vähentynyt, mutta syytä tälle ei osata sanoa.

Johtuuko valitusten määrän vähentyminen poliisin toiminnan parantumisesta, vai jättääkö yksilö valituksen tekemättä jostakin muusta syystä? Voiko syynä olla esimerkiksi se, että yksilö olettaa jonkun toisen tahon tarkastavan tallenteet ja sen myötä poliisin toiminnan lain- mukaisuuden? Parantuuko laillisuusvalvonta haalarikameran käytön myötä, jos yksilö ei enää tuntemattomasta syystä tee ilmoitusta poliisimiehen menettelystä ja poliisin toimintaa ja tallenteita ei tarkastella jälkikäteen? Edistäisikö haalarikamera yksilön ja poliisimiehen

50 Lum ym. 2019, s. 110.

51 Lum ym 2020, s. 34.

oikeussuojaa parhaiten, mikäli sitä käytettäisiin vain tallentamaan todistusaineistoa rikospai- kalla, eikä muissa tilanteissa, joissa käyttö nykyisten tutkimustulosten mukaan saattaa enem- män rajoittaa yksilön perus- ja ihmisoikeuksia kuin suojella niitä? Perus- ja ihmisoikeuksien rajoitusedellytykset vaativat, että tutkimustuloksia ja edellä esitettyjä kysymyksiä tarkastel- laan lainsäädännön kehityksen yhteydessä.⁵²

Haalarikameroiden käytön tutkimustuloksia tulisi kerätä myös Suomessa valtakunnallisen käyttöönoton jälkeen, jotta voidaan arvioida toteutuvatko haalarikameran käytölle asetetut tavoitteet ja tarkoitus tosiasiassa. Viimevuosien ristiriitaiset kansainväliset tutkimustulokset haalarikameroiden käytön hyödyistä ja haitoista antavat aihetta pohtia edistääkö haalarika- meran käyttö poliisin tehtäviä ja toimintaa ja sitä kautta myös yksilön perus- ja ihmisoikeuk- sia niin merkittävästi, että positiivisten vaikutusten määrä ylittää haalarikameran käytön ai- heuttamat perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset. ⁵³

2.3 Poliisihallituksen ohje haalarikameran käytöstä

Poliisi suorittaa yleisvalvontaa ja teknistä valvontaa päivittäin erilaisilla poliisitehtävillä val- vonta- ja hälytystoiminnassa, rikostorjunnassa ja liikennevalvonnassa. Poliisihallituksen mukaan valtakunnalliseen käyttöön tulevalla haalarikameralla voidaan hankkia tietoa ylei- sen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävissä, liikennevalvontatehtävällä tai rikok- sen tapahtumapaikalla. Haalarikameraa voidaan hyödyntää myös alustavissa puhutteluissa ja kotietsinnällä sen kulun taltioimisessa. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämi- sen tehtävistä Poliisihallitus nostaa esimerkiksi järjestyshäiriöt, yleisen järjestyksen ylläpi- tämisen auto- ja jalkapartiossa sekä erilaiset kotihälytystehtävät. Kyseisillä poliisitehtävillä haalarikameralla voidaan tallentaa esimerkiksi järjestyshäiriön perusteena oleva teko ja ko- tihälytystehtäviin liittyen olosuhteet, asunnossa olevat ihmiset ja muut seikat, joista poliisi- mies tekee aistihavaintoja. Liikennevalvonnassa haalarikameralla voidaan taltioida esimer- kiksi kuljettajan kanssa käyty keskustelu ja ajoneuvoissa todetut viat ja puutteet. Poliisi voi hyödyntää haalarikameraa myös pysäköinninvalvonnan tehtävissä. Rikospaikalla haalarika- meran avulla voidaan tallentaa olosuhteisiin ja paikallaoleviin henkilöihin liittyviä seikkoja.

Henkilöiden kanssa käytävät alustavat puhuttelut voidaan tallentaa kuva- ja äänitallenteena

52 Rajoitusedellytyksistä erityisesti hyväksyttävyysvaatimus ja suhteellisuusvaatimus. Ks. Tuori 2000, s. 36–

37. Rajoitusedellytyksiä käsittelen tarkemmin kappaleessa 3.3.4.

53 Ks. Maskaly ym. 2017, s. 674–680.