3.2 Yksityiselämän suojaaminen rikoslaissa
3.3.4 Perus- ja ihmisoikeuksien huomioiminen ja rajoitusedellytykset
Poliisin tulee aina toiminnassaan pystyä perustelemaan toimenpiteensä poliisilain 1 luvussa määriteltyjen periaatteiden mukaan. Erityisesti periaatteista korostuu usein suhteellisuuspe-riaate, jonka mukaan käytettyjen keinojen on oltava järkevässä suhteessa tavoiteltuun pää-määrään. Se tarkoittaa sitä, että joissakin tilanteissa poliisimies voi joutua luopumaan jonkin toimenpiteen loppuun suorittamisesta, jos siitä aiheutuvat haitat eivät ole järkevässä ja koh-tuullisessa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Erityisesti sivullisten oikeuksien (oikeushy-vien) loukkaamiselle on annettava erityisen korostunut merkitys suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Mikäli sivullisten oikeuksiin on jouduttu puuttumaan, pitää poliisin suorittamien toimenpiteiden olla ollut välttämättömiä.174
172 LaVM 5/1972, s. 2; Helminen ym. 2012, s. 388–389.
173 HE 224/2010 vp, s. 31.
174 Ruuska 2008, s. 148–149.
Aarnio tuo esiin, että perusoikeusmyönteisyys on tulkinta-asenteena saanut perustuslakiva-liokunnan hyväksynnän. Perustuslakivaperustuslakiva-liokunnan perusoikeusuudistuksessa antamassa lau-sunnossa se asetti tuomioistuimille yleisen velvollisuuden perustuslain mukaiseen laintul-kintaan, eli tuomioistuinten on valittava perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista sel-lainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista ja poistaa perustus-lain kanssa ristiriitaiset vaihtoehdot.175Aarnion mukaan perusoikeusmyönteinen tulkinta-asenne ja perusoikeuden suora soveltaminen on esillä silloin kun laissa on normatiivinen aukko, eli tilanne, jossa asiaa koskevaa oikeusnormia ei sisälly oikeusjärjestykseen. Perus-oikeussäännöksen suora soveltaminen voi liittyä myös contra legem-tilanteeseen, kun asetus tai jokin lakiin nähden alemman asteinen säädös voidaan syrjäyttää perustuslakiin viita-ten.176
Poliisi puuttuu haalarikameralla kuvatessaan yksilön yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen suojaa. Erityisesti henkilötietojen suojan osalta on huomioitava sivullisten oikeushyvien loukkaaminen, sillä tallentaessaan haalarikameralla kotirauhan suojaamassa paikassa, voi haalarikameralle tallentua myös sivullisten arkaluonteisiakin henkilötietoja.
Tällöin poliisin on voitava perustella, miksi kuvaaminen ja sivullisten henkilötietojen tallen-taminen on välttämätöntä. Hallituksen esityksen mukaan poliisin tehtävät liittyvät rikosten ennalta estämiseen ja tutkimiseen, jolloin tehtävien hoitaminen ei edellytä sellaisten tietojen rekisteröintiä, jotka eivät liity rikokseen.177 Tämä saattaisi aiheuttaa ongelman tilanteissa, joissa haalarikameran jatkuvan kuvaamisen johdosta tallenteelle ja sitä myötä poliisin rekis-teriin tallentuisi myös rikokseen liittymättömien sivullisten tietoja.
Perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja rikostorjunnan tehokkuusvaatimus eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, sillä rikosten ja vahingollisten tapahtumien estämisellä suojataan sa-malla myös toisia perus- ja ihmisoikeuksia, vaikka se tapahtuisi esimerkiksi yksityiselämän tai kotirauhan suojan kustannuksella.178 Myös haalarikameran käytössä on kyse perus- ja ihmisoikeuksien suojaamisesta, vaikka se tapahtuisi osittain edellä mainittuja perus- ja ih-misoikeuksia rajoittamalla. Haalarikameran käytöllä suojattaviin perus- ja ihmisoikeuksiin
175 Ks. PeVM 25/1994 vp, s. 26.
176 Aarnio 2006, s. 308–309.
177 HE 22/1994 vp, s. 19–20.
178 HE 224/2010 vp, s. 31.
voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi 2 luvun 21 §:n mukainen oikeusturva. Suomen perus-tuslain 2 §:n 3 momentti kuitenkin asettaa haalarikameran käytölle vaatimuksen laintasoi-sesta sääntelystä.
Poliisilain 1 luvun 2–4 §:ssä säädetään perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, suhteel-lisuusperiaatteesta ja vähimmän haitan periaatteesta.Poliisin on 1 luvun 2 §:n mukaan kun-nioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia ja toimivaltuuksia käyttäessään valittava perus-teltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista.
Poliisin toimenpiteitä määrittelevän suhteellisuusperiaatteen mukaan poliisin on toimittava niin, että valitut toimenpiteet ovat puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuu-teen ja kiireellisyyvaarallisuu-teen sekä muun muassa tavoiteltavaan päämäärään. Vähimmän haitan pe-riaate määrittelee, että poliisin toimenpiteillä ei saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää eikä kenellekään aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Haalarikameralla kuvatessaan poliisimiehen on tiedostettava ne perus- ja ihmisoikeudet, joita haalarikameralla kuvaaminen kotirauhan suojaamassa paikassa louk-kaa. Kuvaamisen aloittaessaan poliisimiehen tulisi mieltää, että kuvaaminen ja sen aiheutta-mat perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset ovat oikeassa suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaa-rallisuuteen ja kiireellisyyteen sekä tavoiteltavaan päämäärään nähden. Vähimmän haitan periaatteen mukaisesti jossakin tilanteissa olisi myös perusteltua, että mikäli tehtävän suo-rittaminen ei vaadi haalarikameralla kuvaamista, sitä ei kuvata. Tällöin vältytään tarpeetto-malta henkilötietojen tallentamiselta ja yksilön yksityisyyteen puuttumiselta enempää kuin on tarpeen.
Pohdittaessa minkälaisissa tilanteissa poliisin kuvaaminen haalarikameralla kotirauhan suo-jaamassa paikassa voisi kokonaisuutena arvostellen enemmän edistää ja turvata yksilön pe-rus- ja ihmisoikeuksia, voisi käsittääkseni kyseeseen tulla esimerkiksi voimankäyttötilanteet, joissa puututaan yksilön Suomen perustuslain 7 §:ssä määriteltyyn oikeuteen koskematto-muudesta.Kun haalarikameralla kuvaava poliisimies tallentaa voimankäyttötilanteen koti-rauhan suojaamassa paikassa, voidaan poliisimiehen katsoa parantavan yksilön oikeustur-vaa. Tilanteen jälkeen yksilö voi saattaa tallenteen halutessaan laillisuusvalvonnan tutkitta-vaksi, joka voi sen avulla arvioida voimankäytön tarpeellisuutta ja poliisilain periaatteiden mukaisuutta. Tällöin yksityisyyden ja henkilötietojen suojan loukkaus voisi olla hyväksyt-tävää perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan edistämiseksi. Edelleen kuitenkin poliisin oikeudesta käyttää ylipäätään haalarikameraa kotirauhan suojaamassa paikassa tulisi PL 2
§:n 3 momentin mukaisesti säätää lailla. Nykyisellään voidaan katsoa kyseessä olevan Aar-nion mainitsema tilanne, jossa asiaa koskevaa oikeusnormia ei ole oikeusjärjestyksessä ja tällöin toimenpiteiden valinnassa korostuu perusoikeusmyönteinen tulkinta-asenne ja perus-oikeuden suora soveltaminen.
Suomessa perusoikeudet tunnettiin aikoinaan nimellä kansalaisvapaudet, joka juontuu aja-tuksesta, että perusoikeudet on tulkittu yksilön suojaksi valtiota vastaan. Tästä syystä va-kiintuneet perusoikeuksien rajoitusperusteetkin on suunnattu erityisesti lainsäätäjää koh-taan.179 Perustuslaki ei sisällä yleistä säännöstä perusoikeuksien rajoitusedellytyksistä, vaan edellytykset on koottu mietintöön, jonka perustuslakivaliokunta antoi vuonna 1994 valtio-päivillä. Edellytyksiä on sen jälkeen täsmennetty perustuslakivaliokunnan lausuntokäytän-nössä.180 Perustuslakivaliokunnan mukaan perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua edus-kunnan säätämään lakiin, josta seuraa kielto delegoida perusoikeuksien rajoittamista koske-vaa toimivaltaa lakia alemmalle säädöstasolle. Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeu-den ytimeen ulottuvaa rajoitusta. Rajoitusten tulee olla tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisiä ja niiden olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä ja suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Rajoittamiselle tulee olla painava yhteiskunnallinen tarve ja niiden tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Rajoi-tus ei saa ulottua pidemmälle kuin on perusteltua yhteiskunnallisen intressin painavuuden ja rajoitettavan oikeushyvän suhteen. Perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla keinolla. Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.181
Perustuslain 10 § 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä.
Neuvosen mukaan rikosten selvittäminen viittaa toimenpiteisiin rikosten estämiseksi, kuten tekniseen tarkkailuun tai rikosten varsinaiseen selvittämiseen, eli esimerkiksi kotietsintään.
Lähtökohtana on pidettävä, että kotietsintää ei saisi soveltaa vähäisiin rikoksiin, mutta pe-rustuslakivaliokunnan käytännössä on vaihtelevuutta vähäisyyden käsitteen määrittelemisen
179 Neuvonen 2005, s. 13.
180 Tuori 2000, s. 35–36. Ks. myös Neuvonen, jonka mukaan perustuslakivaliokunnan suuntaa antavana pitämä lista on saanut oikeuskirjallisuudessa ehdottoman luonteen ja se muodostaa perusoikeuskeskustelussa yleisesti tunnetun ohjeen. Neuvonen 2005, s. 13.
181 PeVM 25/1994 vp, s. 5.
osalta.182 Saraviidan mukaan termi "toimenpide" mahdollistaa laaja-alaisesti kaikkien, myös tulevan kehityksen mukanaan tuomien rikostutkinnan keinojen käytön. Säännöksessä puhu-taan lisäksi myös perusoikeuksien turvaamisesta kotirauhaan puuttumisen perusteena, eli toisen perusoikeuden suojaamista toisen kotirauhan suojan kustannuksella. Säännöstä tai sen käyttöedellytyksiä ei ole perusteltu hallituksen perusoikeusuudistusesityksessä, joten sen käyttöä rajoittavat Saraviidan mukaan perusoikeusjärjestelmän yleiset periaatteet.183
Viljasen mukaan perustuslakivaliokunta on tulkinnut rikosten selvittämisen vaatimusta niin, että sen täyttävät sellaisetkin toimenpiteet, joihin ryhdytään jonkin konkreettisen ja yksi-löidyn rikosepäilyn johdosta, vaikka rikos ei olisi vielä edennyt toteutuneen teon asteelle.
Tällöin on Viljasen mukaan huomionarvoista erityisesti vaatimus rikosepäilyn konkreetti-suudesta ja yksilöidystä luonteesta. Poliisin yleinen rikostorjuntatarkoitus ei kuitenkaan täytä tätä vaatimusta. Viljanen nostaa esiin perustuslakivaliokunnan toteamuksen siitä, että pelkin kielellisin perustein ilmaisu "rikosten selvittämiseksi" voitaisiin katsoa tarkoittavan jo tehtyjä rikoksia, mutta käytännössä ei ole kuitenkaan mahdollista vetää täsmällistä rajaa rikoksen tekohetken mukaan. Monien rikosten selvittäminen ei ole mahdollista, mikäli ri-koksen tekeminen ei ylipäätään paljastu, joka vaatii ennakoimista riri-koksen tapahtumiseen.
Viljasen mukaan kotirauhan suojaan puuttuminen moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi ei täytä vaatimusta perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuudesta, koska koti-rauhan piirissä suoritettava tarkastus ei kyseisissä tapauksissa ole painavan tarpeen vaa-tima.184
Haalarikameran käytöstä kotirauhan suojaan kuuluvalla alueella on tällä hetkellä annettu Po-liisihallituksen ohje, joka ei täytä perusoikeuksien rajoitusedellytysten lailla säätämisen vaa-timusta. Lainsäädännöstä ei tällä hetkellä löydy säännöstä, joka antaisi poliisille toimivallan käyttää haalarikameraa kotirauhan suojaamalla alueella sillä tavalla, miten haalarikameraa on valtakunnallisen käyttöönoton jälkeen tarkoitus käyttää. Perus- ja ihmisoikeuksiin puut-tuvasta haalarikameran käytöstä tulisi tulkintani mukaan säätää lailla perusoikeuksien rajoi-tusedellytyksien mukaisesti. Laissa tulisi määritellä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaati-muksen mukaisesti poliisin oikeudesta kuvata haalarikameralla kotirauhan suojaamassa pai-kassa, erityisesti asutussa asunnossa. Käytöstä säädettäessä tulisi huomioida rajoitettavat ja
182 Neuvonen 2014, s. 44–45.
183 Saraviita 2005, s. 373.
184 Viljanen 2001, s. 202–203, 205.
edistettävät perusoikeudet ja huolehtia siitä, että haalarikameran käyttö edistää riittävästi yk-silön ja poliisimiehen oikeusturvaa ja rikosten selvittämistä, jolloin se täyttää myös rajoitus-edellytysten hyväksyttävyysvaatimuksen. Oikeusturvan näkökulma tulisi huomioida myös tallenteen käsittelystä ja säilyttämisestä säädettäessä, sillä osapuolten oikeusturvaa ei tulkin-tani mukaan voida edistää, jos vain toisella osapuolella on täysi päätäntävalta tallenteen säi-lyttämisestä. Tällöin asetelma johtaa siihen, että yksilön yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen suojaan voidaan puuttua kuvaamisella, mutta poliisimiehen tallenteen säi-lyttämiseen liittyvän itsenäisen päätäntävallan myötä yksilön oikeusturva ei tosiasiassa pa-rane, jos poliisimies päättää kuvaamisen jälkeen poistaa tallenteen täysin itsenäisellä pää-töksellä. Tallenteen käsittelyn lisäksi myös sen säilyttämisestä tulisi säätää riittävän tarkka-rajaisesti lailla. EIT on katsonut muun muassa M.K. -tapauksessa185 yksilön yksityisyyden suojaa loukatun, kun henkilötietojen säilyttämisestä poliisin rekisterissä ei oltu säädetty tar-kemmin lailla. Näin ollen ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisvaatimus edellyttää, että myös haalarikameran muodostaman tallenteen säilyttämisestä säädetään riittävän tarkasti lailla.
185 M.K. v. Ranska (2003), kohta 46.