68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2017 KIRJALLISUUS
keskeisiä välineitä, kuten puhetta ja viestintää, tutkitaan valppaasti, kriittisesti ja laaja-alaisesti.
Siinä missä poliittista puhetta kritisoitiin vielä kymmenen vuot- ta sitten enimmäkseen kansalai- selle vieraasta käsittämättömäs- tä jargonista, nykyisin suurempi ongelma alkavat monen mielestä olla tietoiset mustavalkoiset kär- jistykset sekä tunteisiin vetoa- vat kertomukset – siis populismi, johon koko poliittinen kenttä on yhtä lailla syypää. Odotankin suu- rella kiinnostuksella tänä vuon- na käynnistyneen Koneen Säätiön rahoittaman Kertomuksen vaarat -tutkimushankkeen tuloksia: kuin- ka poliitikot ja poliittiset viestijät käyttävät kertomusmuotoa poliit- tisen viestinnän välineenä? Millai- sia seurauk sia tällä on poliittiselle toiminnalle?
OUTI ALANKO-KAHILUOTO Kirjoittaja on filosofian tohtori ja helsin- kiläinen kansanedustaja.
Hyvä kuva pysäyttää
Juuso Koponen, Jonatan Hildén ja Tapio Vapaasalo: Tieto näky- väksi. Informaatiomuotoilun pe- rusteet. Aalto Arts Books 2016.Laadukas infografiikka sisältää aimo annoksen tietoa ytimekkääs- sä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Se korostaa ja tiivistää käsiteltävää asiaa, miellyttää sil- mää ja sallii yleisönsä valita luke- misen rytmin ja suunnan vapaam-
min kuin teksti (joka länsimaissa etenee tavallisimmin lineaarisesti ylhäältä alas ja vasemmalta oike- alle). Se, miten asiat ovat, hahmot- tuu kuvasta nopeasti ja kokonais- valtaisesti.
Samoista syistä tiedon taitava visualisoija käyttää huomattavaa valtaa. Valtioiden ja kauppakomp- panioiden työllistämät kartanpiir- täjät ovat valinnoillaan ohjanneet maailmankuvaamme vuosisato- jen ajan litistäessään kolmiulot- teista maailmaa kaksiulotteiselle paperille. Valintoihin ovat vai- kuttaneet tilaajan tarpeet, vaik- kapa halu kulkea suorinta reittiä valtameren poikki satamasta toi- seen. Oman maailman tärkeim- mät alueet, kotimaa ja maanosa, on sijoitettu arvopaikoille kartan keskelle ja keskiviivan yläpuolel- le. Nollameridiaanin paikan on rat- kaissut kulloinenkin merimahti:
vielä 1800-luvulla Espanja ja sit- temmin Britannia, joka vakiinnutti nollameridiaanin kulkemaan Lon- toon Greenwichin kautta. Suomes- sa ennen sitä käytettiin Pultavan meridiaania, joka sijaitsee kolmi- senkymmentä astetta idempänä.
Ratkaisut eivät siis ole olleet vain
”sopimuksenvaraisia”, vaan mitä suurimmassa määrin myös valta- ja identiteettipoliittisia.
Karttoihin valituilla – tai niistä pois jätetyillä – symboleilla ja vä- reillä voidaan ohjata vaikutelmia, johtaa harhaan ja ilmaista mieli- piteitä. Uhan tuntu välittyy tehok- kaimmin vaaraan ja vereen asso- sioituvalla punaisella, ja tilanteen vakavuutta voidaan liioitella valit- semalla asteikko niin, että muutos- ta kuvaava käyrä nousee kuin ra- ketti kohti taivasta. Paikanni mien kieli tai vaihtoehtoisten nimien järjestys kertovat valtasuhteista, prioriteeteista ja kartanpiirtäjän asenteista esimerkiksi Euroopan kansallisten konfliktialueiden ku- vauksissa. Tunnettu esimerkki on Pohjois-Irlannissa Derryn tai Lon- donderryn kaupunki, jonka kaksi nimeä edustavat vastakkaisia po- liittisia näkemyksiä ja kokemuksia.
Suomessa venäläistämistä vastustavat oppineet puolustivat
maansa erityisyyttä ja identiteet- tipoliittista etäisyyttä Venäjäs- tä viemällä Pariisin vuoden 1899 maailmannäyttelyyn taidokkaas- ti tuotetun kansallisen kartaston.
Siinä autonomisen Suomen itä- raja piirrettiin johdonmukaises- ti itsenäisen valtion rajaksi punai- sella viivalla, jonka paksuus oli sama kuin kansainvälisillä rajoil- la lännessä. Näin Suomi erotettiin omaksi territoriaaliseksi kokonai- suudekseen ja asetettiin tasa- veroiseen asemaan itsenäisten valtioi den kanssa.
Koposen, Hildénin ja Vapaasa- lon oivallinen johdatus informaa- tiomuotoilun perusteisiin sisältää lukuisia kuvia valintojen vaikutuk- sista tiedon kuvaamiseen. Mukana on myös otteita edellä mainitusta kartastosta, kartografian historian suomalaisesta merkkiteoksesta.
Kolmikko kuitenkin tyytyy kuittaa- maan tiedon visualisoinnin ja val- lankäytön suhteen ohimenevil- lä maininnoilla ja lyhyellä etiikkaa käsittelevällä osuudella. Lähtökoh- tana tuntuu olevan olettamus, että tiedon visualisoija toimii oikeamie- lisesti ja pyrkii teknisesti ”virheet- tömään” suorittamiseen niin, että harhaanjohtavat ratkaisut johtuvat taidon puutteesta eivätkä tahalli- sesta manipuloinnista.
Nykyisellä valemedian, vaih- toehtoisten totuuksien ja mieliku- vista syttyneiden somekohujen aikakaudella laajempi kriittinen keskustelu olisi kuitenkin paikal- laan. Sille on tarvetta, koska tie- don määrä kasvaa ja sitä kulu- tetaan vauhdikkaasti monista medioista niin, että kriittinen pa- neutuminen ja luotettavuuden var- mistaminen on työlästä. Ensivai- kutelmat jäävät mieleen ja tietojen oikaiseminen on vaikeaa. Mani- pulointi ei myöskään ole digiajan keksintö, kuten suomalaisen leh- distökartografian poliittinen histo- ria ja jatkosodan aikainen valtion propagandatoiminta osoittavat.
Teknologinen muutos antaa sille kuitenkin uusia mahdollisuuksia.
Aihepiiristä kiinnostuneiden kannattaakin tutustua Katariina Kososen väitöskirjaan Kartta ja
TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2017 69 KIRJALLISUUS
kansakunta (1999) ja Mark Mon- monierin oppikirjaklassikkoon How to Lie with Maps (1996). Kar- tografiaa laajemmin asiaa havain- nollistaa Garth Jowettin ja Vic- toria O’Donnellin Propaganda &
Persuasion, josta on otettu useita päivitettyjä painoksia. Ja jos Eino Jutikkalan oman sodanaikaisen propagandistikokemuksen doku- mentoiva Valtion tiedoituslaitok- sen salainen sotakronikka (1997) on yhä lukematta, puute on syytä kiireesti paikata.
Koposen, Hildénin ja Vapaa- salon teos havainnollistaa, kuin- ka tiedon ammattitaitoinen visua lisointi vaatii erikoistunut- ta osaamista, esimerkiksi erityi- sen ”kieliopin” ja tietokoneen piir- to-ohjelman opettelua ja hallintaa.
Harmillista on, että harva tutkija- opettaja löytää tähän aikaa ja kar- tografin kaltaisista tutkimusyksi- köiden tukihenkilöistä on luovuttu säästöleikkausten tuiverruksessa.
Tulokset näkyvät tutkimusjulkai- suissa ainakin yhteiskuntamaan- tieteen kaltaisilla visualisointia pitkään kehittäneillä tieteenaloil- la. Niissä kartta- ja kaaviografii- kan määrä julkaisutoiminnassa on vähentynyt ja laatu kärsinyt.
Näppituntumani on, että kriittinen kuvanlukutaito opiskelijoiden kes- kuudessa on heikentynyt, vaikka ohjelmisto-osaaminen on entistä monipuolisempaa.
Lehtien ja verkkomedioiden toimituksissa suuri merkitys on sil- lä, kuinka tiedon visualisointityö organisoidaan. Koponen, Hildén ja Vapaasalo kritisoivat ansiok- kaasti toimituksissa yleistynyttä ta- paa eristää informaatiomuotoilijat omaksi palveluosastokseen sen sijaan, että heitä kohdeltaisiin ta- saveroisesti journalistisen sisällön tuottajina ja itsenäisinä asiantun- tijoina. Lokeroinnin ja liukuhih- na-ajattelun sijaan heidät kannat- taisi ottaa vahvemmin mukaan informaatiomuotoilun prosessiin jo suunnitteluvaiheessa. Myös to- dennäköisten tapahtumien parem- pi ennakointi auttaisi tuottamaan laadukasta visualisointia vaikka- pa lento-onnettomuutta seuraa-
van päivän lehteen. Tärkeää kil- pailussa erottumisessa on oman erikoisosaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen. Lisäksi he esittä- vät, että vastuullisen visualisoinnin näkökulma pitäisi ottaa huomioon journalistin ohjeissa.
Prosesseiltaan, organisaatiol- taan ja työkulttuuriltaan poikkeuk- selliseksi esikuvaksi nousee yh- dysvaltalainen laatulehti The New York Times. Sen toimituksen gra- fiikka- ja karttaosastot on liitet- ty saumattomaksi osaksi journa- listista tarinankerrontaa. Tuloksia on toistuvasti palkittu graafisen alan ja viestinnän kansainvälisis- sä kilpailuissa, ja lukijat ovat val- miita maksamaan laatutyöstä. Jul- kisella sektorilla opiksi kannattaa ottaa Alankomaiden yleiseltä tilin- tarkastustuomioistuimelta (Alge- mene Rekenkamer), jonka tehtävät vastaavat Suomen valtiontalouden tarkastusviraston tehtäviä. Info- grafiikan ja muiden visualisointien käyttöön panostaminen on tehnyt tilintarkastajien raporteista selkeitä ja kiteytettyjä. Yhtenäinen ilme tuo- tetaan organisaation visuaalisen viestinnän ohjeistukseen ja omaan piktogrammikirjastoon tukeutuen.
Kartat ja piktogrammien kal- tainen tietokuvitus ovat vain pari esimerkkiä informaatiomuotoi- lun lajityyppien laajassa joukos- sa. Käytettävissä oleviin mahdolli- suuksiin ja valintoihin vaikuttavat informaatiomuotoilun oma ”kieli- oppi”, ihmisen tärkeimmän aistin näön toiminta havaintoa muodos- tettaessa sekä visualisoinnin pitkä historia konventioineen. Visuali- soinnissa syntyvä sanoma nojaa vertailuun, minkä ansiosta johdon- mukaisuus on visuaalisen suun- nittelun painavin periaate. Näkö- kulma kirjassa on siis tietokuvien tuottajan ja suunnattu erityisesti journalisteille.
Yleisön tarpeiden huomioon ottamista korostetaan laaduk- kaan visualisoinnin osana. Niin- pä puheeksi otetaan muun mu- assa pelkistetyn tietokuvituksen apu oppimisvaikeuksista kärsivil- le. Pelkistämisen haaste korostuu, kun suunnitellaan opasteita sai-
raalan kaltaiseen tilaan, jolla on useita vaativia käyttäjäryhmiä. Sa- man kyltin pitäisi ohjeistaa niin pe- lastus- ja hoitohenkilökuntaa kuin vierailijoita ja potilaita tilanteissa, joille leimallisia ovat kiire ja ahdis- tus. Varsinkin potilaiden hahmo- tuskyky voi olla useista syistä hei- kentynyt, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia muun muassa teks- tityksen koolle, valitulle fontille, väreille ja taitolle (kyltin tilaan si- joittamisesta puhumattakaan). Ja kuinka ratkaistaan erotettavuuden pulmia, joita ihmisten erilainen vä- rinäkö tai aallonpituudeltaan liian lähellä toisiaan olevat värit voivat aiheuttaa?
Kirja täydentää informaatio- muotoilun kotimaisia klassikko- oppaita laajentamalla keskustelun paperisista käyttöliittymistä digi- taalisiin ruutuihin. Vuorovaikut- teisuuden ominaisuuksia ja hyö- dyntämistä ehditään esitellä vain pääpiirteissään, mutta katsaus on hyödyllinen muodostaessaan ko- konaiskuvan käytettävissä olevis- ta vaihtoehdoista. Valikoima antaa ideoita verkkosivun tai interaktiivi- sen opetuksen suunnitteluun ja on omiaan parantamaan viestintäpal- velun tilaajan, tuottajan ja loppu- käyttäjän välisen vuorovaikutuk- sen laatua.
Edetessään läpi valtaisan, yk- sityiskohtaisen tietomäärän kirja myös havainnollistaa tahattomas- ti joitakin visualisoinnissa tavallisia ongelmia. Monet kuvista on tun- gettu niin pieneen tilaan, että niis- tä on vaikea saada selvää. Tieto- kirjojen tekijöiden ja kustantajien toiveet kirjan ulkoasusta ja käytet- tävissä olevasta sivumäärästä ei- vät aina kohtaa, ja karsiminen voi olla vaikeaa. Kirjassa kehutun kä- sityön arvo korostuu siellä, missä suositun kartanpiirto-ohjelman va- kiovirhe, luokittelun raja-arvojen toistuminen, on jätetty korjaamat- ta. Yksi ihminen ei kuitenkaan voi olla yhtä aikaa kahdessa ryhmäs- sä ilman, että luokitteluun perus- tuvan kuvauksen täsmällisyys ja erottelun yksiselitteisyys kärsivät.
Kun yksityiskohtien merkityk- sestä ja huolellisuudesta muis-
70 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2017 KIRJALLISUUS
tutetaan toistuvasti, huomio tart- tuu myös lukuisiin lyöntivirheisiin.
Edestakaisin viittailu sen sijaan on ajan hengen mukaista ja voi vah- vistaa teoksen käyttökelpoisuutta täsmätarpeita palvelevana oppaa- na. Sanatarkka toisto eri puolil- la kirjaa saattaa kuitenkin turhaut- taa perinteistä lukijaa, joka etenee kirjan parissa lineaarisesti asia kerrallaan. Sisältöä täydentävät kuprut ja tottumuksiin liittyvät ma- kuasiat ovat kuitenkin omiaan pal- velemaan kirjan pedagogista käyt- töä ja keskustelua muun muassa visualisoinnin kulttuurisista sidok- sista.
Tämänkaltaista ohjeistusta on kaivattu tekniikan ja mediaympä- ristön muuttuessa. Toivonkin, että teosta luettaisiin, se integroitaisiin tieteen ja viestinnän perusopetuk- seen ja sen sanoma ja opit sisäis- tettäisiin, muotoilijan vastuuta ja valtaa korostaen. Sekä toimittaji- en että tutkijoiden kannattaa mie- lestäni tutustua teokseen, vaikka kuvia ei itse tekisikään, koska se todennäköisesti laajentaa ymmär- rystä tiedon esittämisen tavoista ja ohjaa kriittistä huomiota omaan viestintään. Teoksen luettuaan aa- mun lehteä ja nettisivustoja voi tarkastella uusin, valistunein sil- min, ja opasteet lentokentällä al- kavat käydä älyllisestä ajanviet- teestä.
PAULIINA RAENTO
Kirjoittaja on aluetieteen professori ja rahapelitutkimuksen dosentti Tampe- reen yliopistossa.
Tulevaisuuden
tutkimuksen supermies
Laura Pouru, Markku Wilenius, Karin Holstius ja Sirkka Heino- nen (toim.): Pentti Malaska. En- nalta näkijä, edellä kulkija. Tu- levaisuuden tutkimuksen seura 2017.Pentti Malaska (1934–2012) oli tu- levaisuuden tutkimuksen uranuur- taja ja arvostettu tutkija, opettaja ja yhteiskunnallinen keskustelija.
Hänen leskensä sekä eräät entiset oppilaat, kollegat ja ystävät halusi- vat kunnioittaa häntä koostamalla kirjan Malaskan urasta ja tutkimus- ten pääsuunnista. Keskeisessä roolissa hankkeessa oli myös Tu- levaisuuden tutkimuskeskuksen nuorempi tutkija Laura Pouru.
Malaska oli todella ”edellä kul- kija”, jonka panos tulevaisuuden tutkimuksen ja sen opetuksen ke- hittämisessä oli hyvin suuri. Hän oli keskeisesti luomassa kokonaista uutta tieteenalaa ja siihen liittyviä rakenteita, kuten Tulevaisuuden tutkimuskeskusta Turun kauppa- korkeakouluun sekä Tulevaisuu- den tutkimuksen seuraa. Hänet kutsuttiin Rooman klubin jäseneksi jo vuonna 1972 ja hän toimi myös 1990-luvulla World Futures Studies Federationin pääsihteerinä ja pu- heenjohtajana.
Malaskan ansiot ovat kiistat- tomat ja hänen tutkimusaiheen- sa yhä ajankohtaiset, joten kirja on paikkansa ansainnut. Kenties kirjoittajajoukosta johtuen kuva Malas kasta ja hänen tutkimuksis- taan on kuitenkin aika silkoinen ja kritiikitön. Kirja ei pyri olemaan varsinainen elämänkerta, niinpä
PENTTI MALASKA
PENTTI MALASKA
Ennalta näkijä, edellä kulkija
Tulevaisuussarja 8
Pouru, Laura • Wilenius, Markku • Holstius, Karin • Heinonen, Sirkka (toim.)Ennalta näkijä, edellä kulkija
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
English synopsis included Pentti Malaska – Ennalta näkijä, edellä kulkija on intellektuaalinen elämäkerta-
teos professori Pentti Malaskan elämäntyöstä. Pentti Malaskalla oli uraauurtava rooli tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan perustamisessa, kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa paitsi suomalaiseen myös kansainväliseen tiedemaailmaan.
Pentti Malaska oli koulutukseltaan sähkötekniikan tohtori, mutta hänen tutki- mustyönsä ylitti kaikki oppiainerajat tekniikasta, talousmatematiikasta ja ope- raatiotutkimuksesta aina strategiseen johtamiseen, filosofiaan ja syväekologiaan.
Kirjassa esitellään Pentti Malaskan kehittämiä tulevaisuudentutkimuksen aja- tuksia, teorioita ja menetelmiä. Kirjassa käsitellään myös temaattisesti hänen keskeisiä tutkimusaiheitaan, kuten ihmiskunnan inhimillisen pääoman hyödyn- tämistä ja ihmiskunnan rikkinäisen luontosuhteen korjaamista. Kirjassa pääse- vät ääneen Pentti Malaskan läheiset, kollegat ja ystävät, jotka muistelevat Pentin elämää ja hänen kanssaan tehtyä yhteistyötä.
Kirja on koottu kunnianosoituksena tulevaisuudentutkimuksen pioneerille, jota ilman Suomeen ei olisi kehittynyt nykyistä vahvaa tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin kulttuuria, Tulevaisuuden tutkimuksen seuraa tai Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskusta. Toivottavasti tämän kirjan myötä Pentti Ma- laskan kuolemattomat ajatukset jatkavat eteenpäin ja inspiroivat seuraavien su- kupolvien tulevaisuudentutkijoita ja muita paremman maailman rakentamisesta kiinnostuneita lukijoita.
“I met Pentti in Dubrovnik where he gave a lecture that was absolutely mind-blowing.
It was one of the few truly futures-oriented lectures that were given there in this course on futures studies. And I said this is a tremendous intellect, and a warm person who is able to combine both – the mind and the emotion very well.”
– James A. Dator, Director, Professor of the Hawaii Research Centre for Futures Studies
“We were two committed futurists, doing our best to understand and help create fu- tures studies, encourage others to do so too, and even hoped the results of our work might help create a better world.”
– Wendell Bell, Futurist, Professor Emeritus of Sociology at Yale University
”Kyllä voi pitää komeana saavutuksena, että pystyy ikään kuin polkaisemaan tyhjästä tällaisen tieteenalan ja hankkimaan sille akateemisen statuksen. Ilman Pentin mää- rätietoisuutta ja yhteistyökykyä Suomeen ei varmasti olisi syntynyt tulevaisuudentut- kimuksen alaa eikä instituutioita siinä laajuudessa kuin nykyään on. Enpä tiedä, kuka niitä olisi alkanut ilman Penttiä kehittää.”
– Ilkka Niiniluoto, Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian emeritusprofessori ISBN 978-951-98852-4-7 (sid.)
ISBN 978-951-98852-5-4 (pdf) ISSN 1235-0028
Laura Pouru • Markku Wilenius • Karin Holstius • Sirkka Heinonen (toim.)
Malaskan yksityiselämää kuva- taan vähän. Henkilökohtaisemmat muistelut kertovat lähinnä Malas- kan urasta ja verkostoitumiskyvys- tä, mutta myös hänestä ihmise- nä. Kirjoittajien kuvailuissa vilisee positiivisia ominaisuuksia, kuten lämmin, huumorintajuinen, äly- käs, visionääri, ennakkoluuloton, avoin, luotettava, luova, avulias, totuudellinen ja vaatimaton. Kai- ken suitsutuksen keskellä vilahtaa myös sellaisia sanoja kuin itsepäi- nen ja ”jyrämäisen määrätietoi- nen”. Ehkä Malaskan kuvaan olisi voinut löytyä hieman lisää särmiä ja inhimillistä heikkouttakin, vaikka niiden esittely ei ollutkaan tämän kirjan tehtävä.
Teos on rakenteeltaan turhan hajanainen. Viimeinen osio on eng- lanninkielinen ja toistaa osin aiem- pia tekstejä, mutta myös muissa luvuissa on toistoa. Kirja toimii kui- tenkin hyvin johdantona Malaskan monipuoliseen ajatteluun ja avaa kiinnostavia näkymiä yhteiskunnal- lisiin haasteisiin. Kirjassa käytetään hyvin Malaskan omia tekstejä ja haastattelujen lainauksia. Hän kir- joitti runoja suomeksi ja englannik- si, niistä muutamat tuntuvat hyvin- kin puhuttelevilta.
”Renessanssimies” (ja alun pe- rin sähköinsinööri) Malaska oli kiinnostunut niin tulevaisuuden tutkimuksen peruskäsitteistä, liik- keenjohdon kehittämisestä, ener- giakeskustelun uudistamisesta kuin planetaarisesta tilastotoimes- ta. Hän oli erityisen kykenevä tar- kastelemaan asioita systeemita- solla. Keskeisenä teemana hänen tuotannossaan on ihmisen, tek- niikan ja luonnon vääristynyt suh- de. Malaska rakensi mallia ekosys- teemin ja ihmisen teknosysteemin suhteesta ja kehityksestä ajan kulues sa.
Vaikka onkin teoreettisempi, hänen mallillaan on paljon yhteistä esimerkiksi Kasvun rajat -raportin sekä ja Johan Rockströmin (Stock- holm Environment Institute) Plane- tary boundaries -ajattelun kanssa.
Toivottava tulevaisuuden suunta on se, jossa ”ihminen on tarpeek- si ajoissa alkanut etsiä vastauksia
