"Se on vähä niinkun se taustamusiikki siin": Nuorten aikuisten alkoholikulttuuri ja -asenteet Kouvolassa

”Se on vähä niinkun se taustamusiikki siin”

Nuorten aikuisten alkoholikulttuuri ja -asenteet Kouvolassa

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma Paavo Forsberg (249432) Lokakuu 2018

Itä-Suomen yliopisto

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Laitos

Yhteiskuntatieteiden laitos

Tekijä Paavo Forsberg

Työn nimi ”Se on vähä niinkun se taustamusiikki siin”. Nuorten aikuisten alkoholikulttuuri ja -asenteet Kouvolassa

Oppiaine

Yhteiskuntapolitiikka

Työn laji

Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Laura Assmuth Aika

Lokakuu 2018

Sivumäärä 61

Tiivistelmä

Tutkielmani käsittelee Kouvolassa asuvien nuorten aikuisten suhdetta alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan.

Tutkimukseni taustalla ovat alkoholipoliittinen keskustelu ja alkoholipolitiikkaa hiljattain lieventäneet

lakiuudistukset. Paikallisten nuorten aikuisten alkoholinkäyttötapoja ja -asenteita tutkimalla pyrin arvioimaan, onko lakiuudistus ja yleinen ilmapiirin vapautuminen alkoholin suhteen heidän kannaltaan perusteltua.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston keräämismetodina toimii puolistrukturoitu

teemahaastattelu. Haastattelemani henkilöt ovat 22-26 vuotiaita. Haastatteluja on yhteensä seitsemän. Pääteemoja ovat alkoholinkäyttötavat, kokemukset Suomen alkoholipolitiikasta ja erilaiset suhteet alkoholiin. Keskeisimpiä tutkimuskysymyksiä ovat se, miten, milloin, millaista ja minkälaisessa seurassa alkoholia käytetään ja miten alkoholiin ja siihen liittyvään politiikkaan suhtaudutaan. Analyysivaiheessa käytin teemoittelua ja tyypittelyä.

Tutkimukseni perusteella kouvolalaiset nuoret aikuiset käyttävät alkoholia melko maltillisesti. Nuorempana ylilyöntejä tapahtui useammin, nykyään vain harvoin. Tyypillinen juomatilanne on kiireetön istuskelu yksin tai pienellä kaveriporukalla kotona tai pubissa. Juominen voi olla yhteisöllistä tai yksilöllistä. Toinen melko yleinen juomatilanne oli bilettäminen, joka oli hyvin naisvaltainen tapahtuma tässä tutkimuksessa. Kouvolalaiset nuoret miehet eivät välttämättä nauti bilettämisestä.

Alkoholipolitiikan koettiin pääosin olevan edelleen liian kireää. Kritiikkiä saivat esimerkiksi erilaisten

alkoholijuomien huono saatavuus, myynti- ja kellonaikarajoitukset sekä korkea verotus. Tutkimusteni perusteella haastateltujen asenteet ovat ymmärrettäviä, sillä heidän suhteensa alkoholiin on melko luonteva.

Olisi mielenkiintoista tutkia lisää monien haastateltujen mainitsemia erikoisoluita ja pienpanimokulttuuria. Myös esimerkiksi vertaileva tutkimus vanhemmista Kouvolalaisista ikäluokista olisi kiinnostava.

Asiasanat

Alkoholikulttuuri, alkoholipolitiikka, Kouvola, nuoret aikuiset, teemahaastattelu Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Muita tietoja

University of Eastern Finland

Faculty

Faculty of Social Sciences and Business Studies

Department

Department of Social Sciences Author Paavo Forsberg

Title

“It is like the background music”. Young adults’ alcohol culture and attitudes in Kouvola Academic subject

Social policy

Type of thesis Master’s Thesis

Date October 2018 Pages 61

Abstract

This thesis researches the relations and opinions on alcohol and alcohol policy by young adults living in Kouvola. Contexts of this study are in the recent discourse on alcohol policy in Finland and in the new alcohol law that removed some of the old restrictions on alcohol. By studying the alcohol usage and attitudes on alcohol policies of the local young adults I try to evaluate whether the recent changes on alcohol policy and general atmosphere are justifiable from their perspective.

This research is a qualitative study. I have gathered my material by doing themed interviews. The persons I interviewed are from 22 to 26 years old. There are total number of seven interviews. The main themes in the interviews are the ways of using alcohol, attitudes on Finnish alcohol policy and attitude on alcohol in general.

The main research questions are how and when they use alcohol, and what sort of alcohol and with what kind of group. I analysed the interviews by thematising them and constructing various types from them.

Based on this research the young adults that live in Kouvola don’t use that much alcohol. The alcohol

consumption has remarkably decreased from their teenage years. Their typical drinking situation is a casual sit around alone or with couple of friends in home or pub. Drinking can be social or individual. Another quite popular drinking situation is partying. Only women do this apart from few exceptions. Young men from Kouvola may not enjoy partying and dancing in a nightclub.

Main opinion on alcohol policy is that it is too strict. bad availability, hour and sales restrictions and high taxes were especially criticised. In the light of my results their opinions are understandable, because they use alcohol with caution.

It would be interesting to research craft-beers and culture around them as they were mentioned in almost every interview. It would also be interesting to research elder people’s alcohol culture in Kouvola to see if it differs from young adults.

Keywords alcohol culture, alcohol policy, Kouvola, young adults, theme interview Archive location University of Eastern Finland Library Additional information

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO ... 1

2. ALKOHOLI SUOMESSA ... 5

2.1 Pappien moraalisaarnoista Alkon monopoliin ... 5

2.2 Alkoholitutkimus ... 8

2.3 Suomalaista alkoholikulttuuria etsimässä ... 8

2.4 Nuoria aikuisia koskeva alkoholitutkimus ... 12

2.5 Alkoholiliberalismi ja yksilöllisyyden nousu ... 13

3. MENETELMÄT ... 17

4. NUORTEN AIKUISTEN ALKOHOLIKULTTUURI KOUVOLASSA ... 22

4.1. Alkoholi harkittuna makuelämyksenä ... 22

4.2 Alkoholi yhteisöllisyyden rakentajana ja rajoittajana ... 27

4.3 Alkoholi omien intressien ponnahduslautana ... 30

4.4 Stereotyyppinen ryyppääminen ... 31

4.5 Onko naisten ja miesten alkoholinkäytössä eroja? ... 36

5. SUHTAUTUMINEN ALKOHOLIPOLITIIKKAAN ... 40

5.1 Alkoholipolitiikka koetaan turhan rajoittavaksi ... 40

5.2 Viinaralli? ... 43

5.3 Erilaisia suhteita alkoholiin ... 46

5.3.1 Alkoholin harrastajat ... 46

5.3.2 Istuskelijat... 47

5.3.3 Bilettäjät ... 49

5.3.4 Maltilliset kohtuukäyttäjät ... 50

5.3.5 Satunnaiset nollaajat ... 51

6. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 53

LÄHDELUETTELO ... 57

1

1. JOHDANTO

Hermostunut nuori mies uskaltautuu viimein lähestymään ihastustaan opiskelijabileissä juotuaan useita kulauksia Diesel Peppermint-likööriä taskumatistaan. Humalainen isä pieksee lastaan. Äidin työpaikka panimoteollisuuden tehtaalla tuo perheelle leivän pöytään. Rattijuoppo ajaa ojaan ja menehtyy saamiinsa vammoihin. Kaveriporukka istuskelee terassilla olutta siemaillen ja maailmaa parantaen. Mies menettää työpaikkansa alkoholisoitumisen seurauksena. Edellä luetellut tapahtumat ovat keksittyjä, mutta todentuntuisia. Osa niistä on myönteisiä tai harmittomia ja osa taas traagisia. Kaikkiin niihin liittyy kuitenkin olennaisesti alkoholi.

Alkoholi on moniulotteinen kokonaisuus. Sen käyttöä perustellaan usein sillä, että sen koetaan kuuluvan moniin sosiaalisiin tilanteisiin ja että siitä koituu monenlaista hyötyä, kuten iloista ja vapautunutta ilmapiiriä. Moni sanoo alkoholin helpottavan ihmisiin tutustumista ja verkostoitumista. Alkoholin valmistuksella ja myynnillä on lisäksi oma piristävä vaikutuksensa kansantalouteen ja elinkeinoelämään. Väkijuomilla on kuitenkin varjopuolensa ja lieveilmiönsä. Liiallisen alkoholinkäytön seurauksena niin käyttäjille kuin muillekin ihmisille voi aiheutua sosiaalisia ja terveydellisiä haittavaikutuksia ja merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia. (Karlsson ym. 2013, 26; Warpenius ym. 2013, 5.)

Alkoholi ja siihen liittyvä politiikka ovat siis mielenkiintoista tasapainoilua hyötyjen ja haittojen välillä. Aihe tuntuu olevan jatkuvasti ajankohtainen ja se koskettaa melkeinpä kaikkia, ainakin välillisesti. Tällä hetkellä aihe on erityisesti pinnalla alkuvuodesta voimaan astuneen uuden alkoholilain myötä. Tämä lakiuudistus purkaa hieman alkoholiin kohdistuvaa sääntelyä.

Kaupoissa saa nyt esimerkiksi myydä hieman entistä vahvempia alkoholijuomia, Alkot ja ravintolat voivat olla pidempään auki ja anniskelualueet eivät ole niin rajattuja festivaaleilla ja muissa tapahtumissa (Sosiaali- ja terveysministeriö: Alkoholilain kokonaisuudistus;

Alkoholilaki 1143/1994; Alkoholilaki 1102/2017).

Myös tämä tutkimus liittyy alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan. Alkoholi ja siihen liittyvät ilmiöt, kuten jakelu ja kulutus ulottuvat kauas maailmanhistorian alkuhämäriin. Siksi ne ovat hyvin laajoja tutkimusaiheita ja alkoholitutkijan tulisikin rajata aiheensa tarkasti. (Häikiö 2007, 25.) Tavoitteenani on tutkia nuorten aikuisten alkoholikulttuuria Kouvolassa. Tarkastelen miten ja missä nykypäivän kouvolalaiset nuoret aikuiset käyttävät alkoholia, millainen merkitys sillä on heille ja mistä he sitä hankkivat. Onko juominen stereotyyppistä, perisuomalaista ryyppäämistä

2 vai onko alkoholi enemmänkin luonnollinen asia muiden joukossa, esimerkiksi ruokajuomana tai keskustelun siivittäjänä. Vai käytetäänkö alkoholia ylipäätään? Rankka ja humalahakuinen juominen tuntuu aiemman tutkimuksen perusteella olevan varsin perinteinen ja miehinen ilmiö suomalaisen alkoholinkäytön saralla (esim. Partanen 1992, 379). Pyrinkin muun muassa selvittämään, esiintyykö vastaavaa käytöstä lainkaan kouvolalaisten nuorten naisten parissa, ja miten heidän alkoholinkäyttönsä eroaa saman ikäisten miesten alkoholin käytöstä.

Olen lisäksi kiinnostunut kohderyhmäni kokemuksista ja mielipiteistä Suomen alkoholipolitiikasta. Alkoholipolitiikan voi katsoa vaikuttavan alkoholin käyttöön ja hankintaan, ja siten asettavan alkoholikulttuurille eräänlaiset raja-aidat. Alkoholilain tarkoituksena onkin vähentää alkoholin kulutusta ja ehkäistä käyttäjille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle syntyviä haittoja (Alkoholilaki 1102/2017). Miten lainsäädäntö vaikuttaa tutkittavien alkoholin käyttöön, hankkimiseen ja asenteisiin? Käyttäisivätkö he alkoholia eri tavalla, jos säännöt olisivat erilaiset? Mitä mieltä he ovat uudesta, juuri voimaan astuneesta alkoholilaista ja sen mahdollisista vaikutuksista omaan tai yhteiskunnan alkoholinkäyttöön?

Hankkivatko he alkoholijuomia Suomen rajojen ulkopuolelta? Haluan siis selvittää, ovatko alkoholilain uudistukset perusteltuja haastateltujen vastausten perusteella.

Tutkimusmenetelminä käytän aineistonkeräämisvaiheessa teemahaastattelua ja analyysivaiheessa teemoittelua ja tyypittelyä.

Miksi juuri Kouvola ja nuoret aikuiset? Alkoholi ilmiönä ja alkoholipolitiikka ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa ajankohtaisuudestaan ja ristiriitaisuudestaan johtuen.

Tutkin kandidaatin työssäni alkoholipolitiikan vaikutuksia kyseisellä alueella, ja etenkin sen vaikutuksia paikallisten nuorten miesten kiinnostukseen hakea alkoholijuomia Virosta. Tämä tutkimus käsittelee osin samoja aiheita, mutta keskittyy enemmän alkoholin käyttötapoihin ja sille annettaviin merkityksiin.

Kouvola on mielestäni hyvä rajaus tutkimukselle. Kouvolasta on hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan ja sen maantieteellinen sijainti mahdollistaa helposti päivän reissun vaikkapa Viroon tai Venäjälle, josta voi esimerkiksi hankkia halpaa alkoholia. Alue on kokenut rajun rakennemuutoksen paperitehtaiden alasajon seurauksena. Osin tästä syystä Pohjois- Kymenlaakson kunnat – Kuusankoski, Anjalankoski, Kouvola, Jaala, Valkeala ja Elimäki – yhdistyivät Suur-Kouvolaksi vuonna 2009 (Melin & Mamia 2010, 7). Kouvolan alue kärsii muuttotappiosta, sen työttömyysprosentti on korkeammalla ja väki vähemmän koulutettua kuin Suomessa keskimäärin. (Tilastokeskus-Kouvola). Kouvolassa käytettään kymenlaaksolaisittain

3 melko paljon alkoholia, ja tämän taustalla saattaa olla syrjäytymistä, työttömyyttä ja viinamyönteinen kulttuuri kaakkoisessa Suomessa (Kouvolan Sanomat 15.10.2017). Kouvolan Kuusankoskella varttuneena minulla on tuntuma, että alueella saatetaan olla melko viinaanmeneviä. Siksi aihetta on hyvä tutkia tieteellisin keinoin.

Näin ollen Kouvola vaikuttaa mielenkiintoiselta tutkimuskohteelta, varsinkin kun vastaavaa laadullista tutkimusta tietyltä alueelta ei ole tehty (tai en ainakaan löytänyt sellaista). Muutenkin alue on mielestäni sopivan kokoinen ja selkeä rajaus gradua varten. Kaikkia suomalaisia käsittelevä tutkimus voisi olla epämääräinen ja liian iso opinnäytetyöksi, tai se vaatisi ainakin hieman erilaisia tutkimusmenetelmiä. Olen lisäksi itse Kouvolan Kuusankoskelta kotoisin ja saman ikäinen kuin tutkimuskohteeni, joten aihe kiinnostaa minua siinäkin mielessä. Samaan ikäryhmään kuuluminen ja alueen tunteminen olivat hyödyksi haastateltavien löytämisessä ja aineiston keruussa.

Alkoholikulttuurilla tarkoitetaan usein tapoja ja käytäntöjä, jotka koskevat alkoholin kulutusta.

Kansallisvaltioihin liitettyjä alkoholikulttuureja on pidetty liian yksinkertaistavina malleina.

Niiden ei ole katsottu ottavan huomioon kulttuurin moninaisuutta ja alueellisia eroja (Vilkuna 2015, 12.) On siis hyvä tutkia alkoholikulttuuria myös paikallisella eikä vain kansallisella tasolla.

Nuoren aikuisen käsitettä ei ole virallisesti määritelty. Nuorisolaki määrittää nuoriksi kaikki alle 29-vuotiaat (Nuorisolaki 1285/2016). Haastattelemani henkilöt olivat 22-26 -vuotiaita, joten he täyttävät kaikki lain määritelmän. Heidän kutsumisensa pelkästään nuoriksi voisi kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, sillä nuorista puhuttaessa tarkoitetaan usein alaikäisiä.

Tämän takia käytän nuoren aikuisen käsitettä.

Suomalaisten alkoholinkulutus ja humalahakuinen juominen ovat laskeneet vuodesta 2008 vuoteen 2016, osin talouden laskukaudesta ja veronkiristyksistä johtuen (Härkönen ym. 2017, 12, 26). Toisaalta kyseessä saattaa olla myös pysyvämpi suuntaus. Nykyään yhä useampi alaikäinen nuori on raitis, aloittaa alkoholinkäytön myöhemmällä iällä tai käyttää vähemmän alkoholia kuin edeltävä ikäluokka. 18-vuotiaat juovat kuitenkin yhtä paljon kuin ennenkin.

(Lintonen ym. 2015, 50.) Hieman vanhempia nuoria aikuisia tutkimalla onkin mielenkiintoista selvittää, onko kyseessä vain ohimenevä ”uutuuden viehätys” vai pysähtyykö suotuisa kehitys täysi-ikäistymisen jälkeen. Tutkimukseni voisi tuoda uutta tietoa myös tähän liittyen.

Tutkimukseni koostuu kuudesta pääluvusta. Tässä johdantoluvussa olen alustavasti taustoittanut tutkimustani ja esitellyt tutkimuskysymykseni. Olen myös perustellut aiheen

4 rajauksen ja tiettyjen käsitteiden käytön, kertonut lähtökohdistani ja esittänyt mitä uutta työni voisi tuoda tutkimuskentälle.

Seuraava luku on tutkimukseni varsinainen teorialuku. Tarkennan siinä viitekehystäni.

Taustoitan aihetta lisää tarkastelemalla alkoholin, alkoholipolitiikan ja aiheen tutkimuksen historiaa Suomessa. Käsittelen aiheeseeni liittyvää aikaisempaa tutkimusta ja määrittelen samalla työni kannalta keskeisiä käsitteitä ja lähteitä, joita käytän apuna analyysivaiheessa.

Näitä ovat esimerkiksi suomalaisen ryyppäämisen stereotypiat, yksilöllistyminen ja erilaiset alkoholinkäyttötavat.

Kolmas luku on tutkimukseni metodiluku. Kuvaan siinä tutkimusprosessini kulkua aineiston keräämisen, analyysin ja niihin liittyvien työvaiheiden osalta. Perustelen käyttämieni metodien valinnan metodikirjallisuuteen tukeutuen. Kerron myös hieman haastatelluista henkilöistä ja haastattelujen kulusta. Esittelen haastattelujen kulkua melko yksityiskohtaisesti, sillä kaikki haastattelut olivat erilaisia ja vaihtelevia tilanteita. Kuvaan myös aineiston analyysin vaiheita.

Neljännessä luvussa analysoin haastateltujen alkoholikulttuuria, viidennessä puolestaan alkoholipoliittisia asenteita ja asennoitumista alkoholiin ylipäätään. Tarkastelen haastateltujen vastauksia teemoittain ja pyrin löytämään niistä sekä yhteneväisyyksiä että epätyypillisiä vastauksia sekä yhtymäkohtia ja poikkeuksia tutkimuskysymyksiini, teoriaan ja aikaisempaan tutkimukseen nähden. Tukeudun pitkälti aineistosta poimimiini sitaatteihin. Rakennan myös erilaisia alkoholinkäyttäjätyyppejä haastateltavien vastausten pohjalta.

Kuudes luku koostuu johtopäätöksistä ja pohdinnasta. Vastaan lopullisesti tutkimuskysymyksiini ja teen yhteenvedon tutkimustuloksista. Pohdin myös tutkimuksen onnistumista ja esitän ideoita jatkotutkimukseen.

5

2. ALKOHOLI SUOMESSA

Tässä luvussa esitän taustoitusmielessä yleiskatsauksen alkoholin, alkoholipolitiikan ja aiheen tutkimuksen historiasta Suomessa. Käyn läpi oman tutkimukseni kannalta tärkeää aikaisempaa tutkimusta ja määrittelen samalla muutamia keskeisiä käsitteitä, joita käytän apunani analyysivaiheessa. En löytänyt Kouvolaa tai muuta tiettyä kaupunkia käsittelevää materiaalia aiheeseeni liittyen, joten käsittelen tässä yleistä suomalaista alkoholikulttuuria ja nuoria aikuisia koskevia tutkimuksia. Käyn lisäksi läpi hieman tilastoja ja lainsäädäntöä. Kuten mainitsin jo johdannossa, alkoholi on ristiriitainen ja monipuolinen aihe. Tämän tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä voikin löytää useita vastakohtia, esimerkiksi arjen ja juhlan, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden ja sääntelyn ja liberalismin välillä.

2.1 Pappien moraalisaarnoista Alkon monopoliin

Alkoholi ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole vain meidän aikamme ilmiöitä, vaan niillä on pitkät perinteet Suomessa ainakin keskiajalta lähtien. Ne ovat olleet ristiriitaisia aiheita läpi vuosisatojen. Alkoholia käytettiin jo varhain jokaisessa yhteiskuntaluokassa, ja niin maalaiset, sotilaat, porvarit, hoviväki kuin papistokin saattoivat juopotella 1500-1800-luvuilla. Ristiriidat olivat silloin hyvin samanlaisia kuin nykyäänkin. Esimerkiksi vuonna 1816 Ilmajoen kirkkoherra Erik Johan Frosterus pohti, että alkoholin valmistaminen oli hyväksi taloudelle ja maaseudulle, mutta toisaalta alkoholinkäyttö johti ikäviin lieveilmiöihin. (Vilkuna 2015, 11, 13, 24). Kansa (eli miehet) joi alkoholia tyypillisesti esimerkiksi kirkollisissa juhlissa, käräjillä ja yleisinä pyhäpäivinä. Humalaiset häiritsivätkin usein esimerkiksi jumalanpalveluksia.

Kirkkohumalan yleisyydestä kertonee sekin, että siitä sai usein lievemmän rangaistuksen kuin kokonaan osallistumatta jättämisestä. (Vilkuna 2015, 204.)

Keskiajalta lähtien varsinkin papit olivat huolissaan kansan juopottelusta, riidoista ja tappeluista, jotka nähtiin todisteena kansan syntisestä elämästä. Juoppous koettiin kasvavana ongelmana niin 1500-, 1600-, 1700- kuin 1800-luvullakin. Pappien juoppouspuhe tähtäsi synnin kitkemisen lisäksi kurin ja järjestyksen sekä talouden ja terveyden ylläpitoon.

Humalaiseen käytökseen ja järjestyshäiriöihin alettiin kiinnittää enemmän huomiota ensimmäisenä, 1500-luvulla. Seuraavana seurasi talous, josta kiinnostuttiin 1600-luvulla.

Humalaiset työmiehet eivät nimittäin kyenneet hoitamaan töitään kunnolla, ja se vaikutti

6 talouselämään. 1700-luvulla kiinnostus kohdistui vihdoin myös terveyteen ja hyvinvointiin.

Kurin ja järjestyksen ylläpito pysyi kuitenkin tärkeimpänä alkoholinkäyttöä säätelevänä asiana keskiajalta aina 1800-luvulle saakka. Kurin ja järjestyksen ylläpitämisessä keskityttiin pitkään vain julkisiin tiloihin ja tilaisuuksiin, joita humalaisten mesoaminen usein häiritsi. (Vilkuna 2015, 19-21, 33.)

Alkoholin saatavuuden rajoittaminen koettiin jo keskiajalla parhaaksi keinoksi kulutuksen hillitsemiseksi (Vilkuna 2015, 53). 1600-luvulla siirryttiin paikallisesta kontrollista enemmän maallisen esivallan johtamaan yhteiskuntaan. Valtiovalta oli yhä enemmän yksin vastuussa rauhasta ja turvallisuuden ylläpidosta, joten sen piti ottaa kantaa asiaan. Esivalta oli papistoa vähemmän kiinnostunut alkoholia koskevasta lainsäädännöstä, ja lähestyi alkoholikysymystä talouden ja käytännönläheisen näkökulman avulla. Liiallinen alkoholinkulutus sai ihmiset käyttäytymään typerästi ja muita häiritsevästi, joten anniskelua päätettiin rajoittaa ja pahimpaan häiriökäyttäytymiseen puuttua. 1700-luvulla kruunu oli viimein omaksunut papiston käsityksen juoppoudesta syntinä ja kiristi alkoholia koskevaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi kohtuuden ylittävä juominen kriminalisoitiin vuonna 1733 papiston lobbauksen ansiosta joksikin aikaa.

(Vilkuna 2015, 35-45.)

Suomalaisten alkoholinkulutus oli noussut korkealle tasolle 1800-luvun alussa. Vuonna 1815 viinankulutus oli noin 12 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohden. Suuren kulutuksen takana oli vuoden 1800 asetus, joka antoi maanomistajille oikeuden polttaa viinaa. 1866 viinan kotipoltto kiellettiin. Tämä näkyi kokonaiskulutuksen laskuna ja juopottelun siirtymisenä maalta kaupunkeihin. (Häikiö 2007, 51-55.)

Alkoholinkulutus oli suhteellisen matalalla tasolla ennen kieltolain säätämistä 1907 ja voimaan astumista 1916. Lain säätämiseen oli kuitenkin tarvetta, sillä raittiusliike oli voimissaan ja muutenkin poliittinen tahtotila oli sille suotuisa. Ehdotonta alkoholikieltoa kannattavat puolueet saivat läpi jopa 176 kansanedustajaa maaliskuun 1907 eduskuntavaaleissa. (Häikiö 2007, 56- 58.) Vaikka alkoholin tilastoitu kokonaiskulutus romahtikin, kieltolailla oli arveluttavia vaikutuksia, kuten alkoholin laitonta maahantuontia, varastointia ja myyntiä (Häikiö 2007, 56, 64). Toinen syy kieltolain lyhyeksi jäämiselle oli taloudellinen tilanne 1930-luvulla. Laman leviäminen Suomeen pakotti verotulojen etsimiseen alkoholimarkkinoilta. Niinpä eduskunta sääti tammikuussa 1932 väkijuomalain, jonka seurauksena syntyi Oy Alkoholiliike Ab eli Alko.

(Häikiö 2007, 18, 24.)

7 Alko vastasi yksinoikeudella alkoholin valmistuksesta, myynnistä ja maahantuonnista.

Alkoholipolitiikka ei kuitenkaan ollut kovin vapaamielistä kieltolain kumoamisesta huolimatta.

Alkon tavoitteena oli rakentaa myymälöistä epämiellyttäviä ja pullot piti sijoittaa vaaka- asentoon pohjat asiakkaisiin päin. Juomia ei saanut myöskään suositella tai esitellä. (Häikiö 2007, 84, 51.)

Pienin askelin suhtautuminen alkoholiin on kuitenkin vapautunut. Kokonaiskulutus on ollut hetkellisiä notkahduksia lukuun ottamatta kasvussa aina kieltolain päättymisestä lähtien.

Suomalaiset muuttuivat 1900-luvun mittaan viinakansasta oluen juojiksi. Mietojen alkoholijuomien suhteellinen osuus on kasvanut väkeviä selvästi suuremmaksi.

Kokonaiskulutuksen kasvun myötä myös väkevien juomien kulutus on kuitenkin kasvanut.

(Häikiö 2007, 26-29.) Yksi syy oluen suosion kasvuun ja samalla kokonaiskulutuksen rajuun lisääntymiseen oli vuoden 1968 lakimuutos, joka toi keskioluen ensimmäistä kertaa Alkosta kauppojen hyllyille. Tämän mullistavan uudistuksen takana oli yleinen länsimainen arvojen ja asenteiden muutos 1960-luvulla. Perinteiset arvot kyseenalaistettiin ja erilaiset nuorisotrendit ja vapaamieliset liikkeet syntyivät. Suomessa yhteiskunnan muutokseen vaikutti lisäksi myös nopea muutto liike maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. (Häikiö 2007, 159, 179-189.)

Talouden nousu- ja laskukaudet ovat heijastuneet viimeisten vuosikymmenien kotimaiseen alkoholinkulutukseen ja -verotukseen. 1980-luvulla alkoholinkulutus kasvoi voimakkaasti taloudellisen nousukauden aikana. 1990-luvun lama käänsi kulutuksen jälleen laskuun, mutta laman jälkeen 2000- luvun alussa alkoholinkulutus kasvoi Suomessa taas voimakkaasti.

Vuonna 2004 alkoholiveroja alennettiin kolmanneksella ja samalla alkoholin tuonti EU-maista omaan käyttöön vapautui. Tämä kiihdytti kokonaiskulutusta kymmenellä prosentilla. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi tuntui Suomessakin, ja samalla alkoholiveroja nostettiin noin kymmenellä prosentilla. Talouden laskukauden pitkittymisestä ja toistuvista alkoholiveron kiristyksistä johtuen (alkoholiveroa korotettiin kaikkiaan viisi kertaa vuosina 2008-2014) kulutus on laskenut vuodesta 2008 alkaen, ja laskeva trendi on jatkunut aina näihin päiviin asti.

(Härkönen ym. 2017, 12.) Viimeisin kymmenen prosentin alkoholiveron korotus on tältä vuodelta (Panimoliitto: http://www.panimoliitto.fi/verotus/alkoholivero/.)

8 2.2 Alkoholitutkimus

Koska alkoholi ja siihen liittyvät kysymykset juontavat juurensa vähintään satojen vuosien takaa, on aihetta myös ehditty tutkia runsaasti (Häikiö 2007, 25). Ennen 1950-lukua historiallinen tutkimustapa oli vallitseva tutkimussuuntaus myös alkoholitutkimuksessa.

Alkoholia tutkivat ennen 40- ja 50-lukujen muutosta etenkin raittiusaatteen kannattajat.

(Peltonen 1990, 75,78.) Ensimmäisiä alkoholiin liittyviä historiallisia tutkielmia oli esimerkiksi Raittiuden Ystäviin kuuluneen Kaarlo Werkon kirja Raittiusriennoista Suomessa 1853-1884 (Werkko 1904).

Suomalainen alkoholitutkimus keskittyi jo varhain yhteiskunnallisiin kysymyksiin muihin maihin verrattuna. Kun muualla länsimaissa tutkittiin vielä 1950- luvulla alkoholismia ja alkoholin terveysvaikutuksia, suunnattiin täällä jo katse alkoholiin osana yhteiskuntaa. Suomi kehitti oman yhteiskunnallisen alkoholitutkimuksen mallinsa, joka tunnetaan edelleen maailmalla ”modernina, toimivana ja omaleimaisena.” Varsinkin Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö oli yhteiskunnallisen alkoholitutkimuksen kehittävä voima (Warsell 2012, 88.) Nykyään alkoholia käsittelevää yhteiskuntatieteellistä tutkimusta on olemassa suuria määriä.

Runsaasti materiaalia löytyy esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä (nimenmuutos Alkoholipolitiikasta Yhteiskuntapolitiikaksi vuonna 1998) tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aihetta käsittelevistä tutkimuksista (Virtanen 1997, 343; THL- https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet).

2.3 Suomalaista alkoholikulttuuria etsimässä

Suomalaisten nykyinen alkoholinkulutus ei tilastojen valossa poikkea merkittävästi muista Euroopan maista. Suomalaiset käyttivät vuonna 2009 keskimäärin 12,3 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohden, EU:n keskiarvon ollessa 12,5 litraa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa, joiden alkoholinkulutus nähdään usein maltillisempana ja sivistyneempänä kuin pohjolassa, luvut olivat melko lähellä Suomea (Ranska 12,7 litraa, Espanja 13,1 litraa ja Italia 9,59 litraa). (Rehm & Shields ym. 2012, 25.) Alkoholinkulutuksen määrässä olemme siis eurooppalaista keskitasoa. Alkoholia kuitenkin juodaan harvemmin ja enemmän kerralla kuin Euroopassa keskimäärin (THL:n tiedote: https://thl.fi/fi/-/pohjois-ja-ita- euroopassa-juodaan-edelleen-etelaa-useammin-humalaan).

9 Suomalaisten juomatavoista puhuttaessa nouseekin usein esiin näkemys, jonka mukaan maassamme vallitsee ainakin osittain humalahakuinen ja sivistymätön ryyppäämisen kulttuuri.

Stereotypian mukaan alkoholia käytetään harvoin, mutta kerralla sitten runsaita määriä ja se johtaa öykkärimäiseen käytökseen. Juha Partanen (1992) kuvailee ilmiötä herooisen juomisen ja myyttisen humalan käsitteiden kautta. Herooinen juominen on miehisen porukan keskinäistä toimintaa, johon kuuluu rankka, humalahakuinen juominen jolla vahvistetaan ystävyyssuhteita, koetaan yhteisöllisyyttä, irtaudutaan arjen todellisuudesta ja luodaan uusia tarinoita humalatilan siivittämänä. Partasta lainaten: ”Myyteistä tulee elävää kokemusta, nykyisyys ja menneisyys sulautuvat yhteen, itsekontrolli ja seurausten pohdinta ovat poissa.” (Partanen 1992, 379, 382.) Herooinen juominen on hänen mukaansa eräänlainen juomisen alkumuoto ja menneiden aikojen kulttuurinen jäänne, joka on yhä sitkeästi voimissaan, koska se poikkeaa niin paljon tavallisesta arjesta. Partasen mukaan humaltuminen on täällä hyväksyttävää kulttuuristamme ja menneisyydestämme johtuen. Ennen viina oli arvotavaraa, josta piti nauttia mahdollisimman paljon, kun sitä oli saatavilla. Alkoholi ei siis ole ollut suomalaisille arkipäivää, kuten esimerkiksi Etelä-Euroopassa, ja se voidaan nähdä täällä eräänlaisena vapauden ja kapinan symbolina. (emt., 379-382.) Suomalaisten uskotaan yhä juovan tavalla, joka periytyy talonpoikaisuudesta ja metsäläisyydestä, vaikka elinolosuhteet ovatkin kehittyneet rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana (Jukka Törrönen 2005, 488).

Alkoholinkäyttö on siis nähty selkeästi arjesta erillisenä tilanteena. Teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot (1980, 200) Emile Durkheim toteaa alkukantaisten metsästäjä- keräilijäyhteisöjen elämän koostuneen kahdesta hyvin erilaisesta vaiheesta: tylsästä arkisesta puuhastelusta kukin tahollaan (profaani) ja heimon juhlista, joissa ”joukossa tyhmyys tiivistyi”

ja joissa juhlittiin estoitta yhteisön tarjoaman kollektiivisen energian voimin (pyhä). Pyhä ja profaani ovat toistensa vastakohdat, eivätkä ihmiset voi täysin kuulua molempiin samaan aikaan. Profaanista elämästä pyhään siirtyminen on usein eräänlainen sosiaalinen rituaali, jossa irtaudutaan arkisestä maailmasta toisenlaiseen aikaan ja paikkaan. (Durkheim 1980, 58-59.) Suomessa on perinteisesti eletty erillään muista ja sitten kun on juhlittu yhdessä, on saatettu innostua vähän liikaa. Herooisessa juomisessa onkin keskeistä juuri yhdessä arjen todellisuudesta irtautuminen ja ”toiseen todellisuuteen” kulkeminen (Partanen 1992, 378).

Hyvä esimerkki tästä on Aleksis Kiven seitsemän veljeksen kuuluisa joulunvietto, jossa humallutaan, painitaan, melutaan ja lopulta poltetaan sauna.

10 Humalahakuista juomista ja itsekontrollin menettämistä esiintyy toki muuallakin kuin vain Suomessa (Partanen 1992, 381; Pyörälä 1991, 103-104; Karlsson 2013, 12). Suomalainen juominen ja kuuluisa suomalainen viinapää voidaankin nähdä myös ideologisesti rakennettuina käsitteinä. Aihetta tutkineen Matti Peltosen (1988, 15) mukaan käsite suomalaisesta viinapäästä syntyi vasta 1900-luvun alussa. Suomalaiseen viinapäähän liittyi keskeisesti ilmiön näkeminen erityisenä suomalaisena piirteenä, juomisen harvinaisuus ja rankkuus sekä holtiton humalainen käytös. Käsite syntyi Peltosen mukaan muutaman eri seikan myötävaikutuksesta. Ensinnäkin raittiusliike tarvitsi syitä kieltolain eteenpäin ajamiselle, ja alkoholin haittavaikutuksia oli helppo korostaa esimerkiksi rikosten ja alkoholin korrelaatiota kuvaavilla tutkimuksilla. Lisäksi taustalla oli sivistyneistön ”pettyminen kansaan” yleislakon jälkeen. Oikeuksiaan vaatimaan herännyt rahvas alettiin kenties nähdä uhkana. Tuolle ajalle tyypillinen rotuajattelu alkoi väittää, että Suomen kansa (siis työväenluokka ja köyhät maalaiset) oli ryyppäämiseen ja jopa rikollisuuteen taipuvaista, ja että nämä ominaisuudet periytyisivät sukupolvelta toiselle.

(Peltonen 1988, 23-33.)

Suomalaisessa alkoholinkäytössä on kuitenkin joitain kiistattomia piirteitä, joita ei mielestäni täysin voida selittää pelkkänä tuotettuna puhetapana ja stereotypiana. Eeva Pyörälä (1991) on esimerkiksi vertaillut nuorten suomalaisten ja espanjalaisten kauppaopiskelijoiden juomatapoja. Etenkin suomalaiset miehet erottuivat juomiskertomuksiltaan espanjalaisista (ja suomalaisista naisista). Myös espanjalaiset nuoret miehet joivat usein porukassa, mutta liiallista humalatilaa vältettiin usein esimerkiksi syömällä. Suomalaisten miesten tyypillinen juomiskertomus oli miesten keskinäinen, usein usean päivän kestävä retki luonnon helmassa, johon kuului usein alkoholin runsas käyttäminen ja toiminta, joka muistuttaa Partasen herooisen juomisen käsitettä. (Pyörälä 1991, 92.; Partanen 1992) Jo ainakin 1700 -luvulta on merkintöjä monipäiväisinä juhlapyhinä ympäriinsä kiertäneistä, ympärikännisistä miesporukoista, jotka

”huusivat, pauhasivat, toikkaroivat ja lauloivat” (Vilkuna 2015, 344-345). Rankan humalahakuista juomista voi esiintyä muuallakin, mutta ainakin Suomessa siihen on selkeästi totuttu, eikä se ole mitenkään ennenkuulumatonta tai moraalisesti kovin paheksuttavaa.

Suomalaisten juominen ei kaikesta huolimatta ole pelkkää ryyppäämistä. Jukka Törrönen on tutkinut nuorten aikuisten juomatapojen dynamiikkaa keräämällä heiltä ravintola- ja

11 juomapäiväkirjoja. Hän on jakanut haastattelemiensa ihmisten juomatavat viiteen eri kategoriaan, jotka ovat mielestäni hyödyllisiä oman tutkimukseni kannalta: herooinen humala, seurallinen bilehumala, yksilöllinen bilehumala, istuskelu ja ruokajuominen. Herooinen humala muistuttaa jo edellä mainittua, stereotyyppistä suomalaista juomista, jossa siirrytään arjen tuolle puolelle osaksi arkitodellisuuden toisella puolella rajusti irrottelevaa yhteisöä. (Tässä mielessä herooinen humala muistuttaa myös edellä mainittua Durkheimin profaanin ja pyhän kahtiajakoa.) Kyseinen toiminta kestää usein pitkään, esimerkiksi pitkän viikonlopun verran ja paikkana on ihanteellisesti mökki, leirintäalue tai muu etäinen kohde. Tämä juomatyyppi esiintyi Törrösen tutkimuksessa vain harvoin ja oli hyvin maskuliinista toimintaa. Edellä käsitellyn tutkimuksen valossa herooisen juomisen vähäistä esiintymistä voisi pitää yllättävänä, mutta toisaalta juuri juomisen harvinaisuus on sille tyypillinen piirre. Törrösen aineistossa oli vain muutamia naisten herooisen humalan kokemuksia, ja niissäkin juomisen ylilyönnit koettiin negatiivisina, toisin kuin vastakkaisen sukupuolen edustajilla, jotka esimerkiksi naureskelivat hyväntuulisesti oksentelulle. (Törrönen 2005, 497.)

Yleisin juomatapa Törrösen tutkimuksessa oli seurallinen bilehumala. Herooisella juomisella ja seurallisella bilehumalalla pyritään molemmilla nousemaan arjen yläpuolelle ja lujittamaan porukan yhteishenkeä. Kuten herooisessa juomisessa, myös seurallisessa bilehumalassa keskeistä on hauskanpito ja yhteisöllisyys omassa porukassa. Juominen ei ole kuitenkaan pääroolissa, vaan se lähinnä auttaa yhteishengen ja yhteisöllisyyden luomisessa ja vahvistamisessa. Seurallisessa bilehumalassa alkoholinkäyttöä kontrolloidaan kollektiivisesti ja ylilyöntejä vältetään. Juominen saattaa kuitenkin riistäytyä örveltämiseksi. Tunnelma pyritään pitämään iloisen nousuhumalaisena eikä se kestä useita vuorokausia, vaan tyypillisesti yhden ravintola- tai kotibileillan ajan. (Törrönen 2005, 498-500.) Kahtiajako arjen ja juhlimisen välillä ei ole yhtä ehdoton ja mustavalkoinen kuin herooisessa juomisessa.

Toinen bilehumalatyyppi Törrösen tutkimuksessa oli yksilöllinen bilehumala. Toisin kuin seurallisessa bilehumalassa, yksilöllisessä bilehumalassa nousuhumalaa käytetään ponnahduslautana omien intressien ajamiseen eikä niinkään ryhmään sitoutumiseen. Näitä intressejä voivat olla esimerkiksi vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen tai haavoittuneen tunne-elämän lääkitseminen. Yksilöllinen bilehumala saattaa siten herkästi johtaa negatiiviseen

12 käytökseen, kuten tappeluihin. (Törrönen 2005, 500-501.) Alkoholinkäyttö voi siis olla joko yhteisöllistä tai yksilöllistä. Se voi myös olla niitä molempia samaan aikaan (Maunu 2014).

Törrösen tutkimuksen rauhallisimpia juomatapoja olivat istuskelu ja ruokajuominen.

Istuskelussa vietetään aikaa itsekseen tai kavereiden kanssa, yleensä kotona tai ravintolassa.

Juomisella ei ole kovin suurta roolia, pääpaino on hetkellisellä irrottautumisella arjesta, usein ystävien seurassa. Viikonloppuisin istuskelu saattaa muuttua esimerkiksi seuralliseksi bilehumalaksi. Ruokajuominen on myös melko maltillista alkoholinkäyttöä, johon kuuluu myös ruuasta ja ystävien seurasta nauttiminen. Ruokailun lomassa alkoholia voi toki kulua joskus runsaastikin. (Törrönen 2005, 501-503.)

Edellä esittelemäni Törrösen tutkimuksen viisi juomatapaa eivät varmasti kata kaikkia Suomessa esiintyviä juomisen tapoja, eivätkä ne ole kiveen hakattuja. Kuten edellä kävi ilmi, juominen saattaa herkästi livetä juomatavasta toiseen ja jokainen tilanne on tietenkin omanlaisensa. Käsitteet ovat kuitenkin hyödyllisiä yleistyksiä omaa tutkimustani varten, ja käytän niitä apuna analysoidessani haastateltujen alkoholinkäyttötapoja.

2.4 Nuoria aikuisia koskeva alkoholitutkimus

Jo edellä mainittujen Pyörälän ja Törrösen tutkimusten lisäksi myös muut ovat tutkineet nuorten ja nuorten aikuisten alkoholinkäyttöä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Varsinkin alaikäisten nuorten alkoholinkäyttöä tutkitaan maassamme runsaasti, yleensä toistuvilla kyselyillä, joita ovat mm. Nuorten terveystapatutkimus, Eurooppalainen koululaistutkimus ja Kouluterveyskysely (Salasuo & Tigerstedt 2007, 9). Lisäksi esimerkiksi Jaana Lähteenmaa (2007, 98-99) on tutkinut nuorten, alle 18-vuotiaiden juomista ja raittiutta. Hänen mukaansa nuoret saattavat olla raitistumassa, sillä päihtymystilaa ja humalaista toilailua voidaan pitää nykynuorten keskuudessa ”feikkinä” ja raittutta autenttisena.

Nuoria aikuisiakin on tutkittu, mutta ei aivan yhtä järjestelmällisesti. Jenni Simonen (2007, 55- 57) on esimerkiksi tutkinut nuorten aikuisten juomisen sosiaalisuuden eri lajeja. Hän jaottelee tutkimuksessaan nuorten aikuisten juomiseen liittyvän sosiaalisuuden kolmeen eri kategoriaan, joita ovat pidäkkeetön, tahdikas ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Pidäkkeettömässä sosiaalisuudessa juodaan rankan karnevalistisesti ja kontrollin kadotessa sulaudutaan sekoilun

13 kautta yhteisöön. Tahdikkaassa sosiaalisuudessa puolestaan pidetään kontrolli ja keskitytään sosiaaliseen yhdessäoloon. Yksilökeskeisessä sosiaalisuudessa tavoitellaan omaa nautinnollista humalakokemusta. Tämä vaatii yleensä omia päätöksiä yhteisön kustannuksella. Simosen tutkimuksessa erityisesti miehet puhuivat pidäkkeettömästä sosiaalisuudesta ja naiset yksilöllisestä sosiaalisuudesta. Pidäkkeetön sosiaalisuus onkin hyvin samankaltaista kuin herooinen juominen, joka on ollut perinteisesti hyvin maskuliinista toimintaa (Törrönen 2005, 497). Simosen hahmottelemat juomisen sosiaalisuuden lajit ovat muutenkin hyvin samanlaisia edellä käsittelemieni Jukka Törrösen (2005) käsitteiden kanssa. Tietyt juomisen tavat, kuten railakas irrottelu ja maltillinen seurustelu (millä nimillä niitä kutsutaankin) ovat siis ilmeisesti varsin tyypillisiä nuorten aikuisten keskuudessa. Siksi Törrösen juomakäsitteiden käyttö juomakulttuurin analyysissani on perusteltua.

Myös nuorten aikuisten humalatilojen itsesäätelyä ja reflektointia on tutkittu. Rankan karnevalistisessa humalassa henkilön refleksiivisyys kytkeytyy hetkeksi pois päältä, sillä se vain haittaisi porukalla arjen ja ajan tuolle puolen pääsemistä. Refleksiivisyys kuitenkin palaa seuraavana päivänä, kun humalaiset toilailut kerrataan ja niistä tehdään tarinoita ja osa kollektiivista ja yksilöllistä muistia. Seurallisessa humalassa juodaan selvästi kontrolloidummin. Seuralliseen humalaan osallistujan on tarkkailtava omaa juomistaan ja pyrittävä pysymään yhteisymmärryksessä muiden kanssa. Jälkikäteisarvioinnille ei välttämättä jää tarvetta, jos kaikki sujuu suunnitellusti. Jos tapahtui ylilyöntejä, kuten juomisen riistäytyminen kontrollista. voi reflektointi olla paikallaan. Yksilöllisessä humalassa refleksiivisyydellä on suurin rooli. Henkilö miettii ratkaisujaan omasta näkökulmastaan yhteisön kustannuksella ja hakee itselleen mieluista kokemusta. Reflektointi tapahtuu etenkin juuri juomistilanteessa, eikä esimerkiksi vasta seuraavana päivänä. (Törrönen & Maunu 2007, 83-85.)

2.5 Alkoholiliberalismi ja yksilöllisyyden nousu

Alkoholin haitallisista vaikutuksista johtuen sen valmistusta, anniskelua ja vähittäismyyntiä säädellään Suomessa tarkasti lailla. Myös jo mainituilla stereotypioilla voi olla vaikutuksena lainsäädäntöön. Alkoholia ei esimerkiksi saa myydä kaupoissa ilta- ja aamuyhdeksän välisenä aikana, anniskeluravintoloissa anniskelu on kielletty puoli kahdesta yöllä aamuyhdeksään ja valtiolla on monopoli väkevien juomien myyntiin (Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 1344/1994; Alkoholilaki 1143/1994; Alkoholilaki 1102/2017). Vaikka Suomen

14 alkoholipolitiikan suuri linja on muuttunut liberaalimmaksi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, on maamme harjoittama alkoholilainsäädäntö silti melko tiukkaa varsinkin Keski- ja Etelä-Euroopan maihin verrattuna (Karlsson ym. 2013, 53-54).

Tämä jakaa selvästi mielipiteitä. Sääntelyn puolestapuhujat vetoavat usein siihen, että kevyemmällä sääntelyllä (kuten alkoholiveron kevennyksillä) ja väestön alkoholikulutuksen kasvulla on suoraan haitallisia vaikutuksia yhteiskunnalle ja että alkoholin liiallisesta käytöstä aiheutuu monenlaisia ongelmia myös yksilöille, läheisille ja sivullisille (Karlsson ym. 2013, 28;

Warpenius ym. 2013). Voidaan ajatella, että Suomessa ei osata vielä käyttää alkoholia samaan tapaan kohtuudella kuin muualla (esim. Partanen 1992, 381-382; Törrönen 2005, 488) ja että tämän takia tarvitsemme säänneltyä alkoholipolitiikkaa. Nykyisen tai nykyistä tiukemman alkoholipoliittisen linjan kannattajia oli vuosina 2016-2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan yhteensä noin 60-63 prosenttia kyselyyn vastaajista (Östberg ym.

2017, 1).

Tiukalla alkoholilainsäädännöllä on kuitenkin kriitikkonsa. Nykyistä alkoholilainsäädäntöä keveämpää politiikkaa kaipasi samassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa noin kolmannes vastaajista (Östberg ym. 2017, 1). Matti Piispa tarkastelee artikkelissaan ”Alkoholi ja tupakka suomalaisessa mielipideilmastossa” keskustelua päihteiden julkisen sääntelyn oikeutuksesta ja siitä, missä kulkee raja haitallisen käytöksen estämisen ja kielletyn hedelmän luomisen välillä (Piispa 1998, 14).

Piispan alkoholiliberalismin käsite on tutkimukseni kannalta hyödyllinen. Piispa käyttää kyseistä käsitettä kuvaamaan diskurssia, jossa rajoittavan alkoholipolitiikan nähdään estävän sivistyneiden juomatapojen leviämisen. Kiellot ja rajoitukset nähdään turhana holhouksena, joka on tuonut alkoholille kielletyn hedelmän makua ja siten jopa yllyttänyt humalahakuiseen juomiseen. Alkoholipolitiikka nähdään siis syynä kansalaisten kieroutuneeseen alkoholisuhteeseen, jonka takia juodaan humalahakuisesti paljon kerralla.

Alkoholiliberalistisen näkemyksen mukaan sääntelyn purkaminen onkin välttämätön edellytys humalahakuisen juomisen vähenemiselle ja juomatapojen sivistymiselle. Korostetaan vastuun antamista yksilölle, sillä luottamus yksilöön yhdessä kireän politiikan purkamisen kanssa antaa kansalaisille mahdollisuuden kehittää luonteva suhde alkoholiin. (Piispa 1998, 17.)

Yksilön ja yksilön vastuun korostaminen onkin keskeistä alkoholiliberalismille, vaikka alkoholin käyttäminen onkin usein yhteisöllinen tilanne. Oma alkoholinkäyttö koetaan

15 pääsääntöisesti ongelmattomaksi ja hallituksi, ajoittaiseksi nautiskeluksi josta ei ole kenellekään mitään haittaa. Alkoholiongelmat eivät kosketa alkoholiliberalisteja, ja ne koetaan usein vain ”ongelmakäyttäjien” vaivoiksi ja näiden omaksi syyksi. Kukin on siis heidän mielestään vastuussa omasta alkoholinkäytöstään ja siitä mahdollisesti seuraavista ongelmista.

Tämä johtaa turhautumiseen alkoholipolitiikkaa kohtaan: koetaan, että kohtuukäyttäjät hallitsevat alkoholinkäyttönsä ilman tiukkaa sääntelyäkin ja että suurkuluttajat juovat kaikesta huolimatta. (Piispa 1998, 17-18.)

Alkoholiliberalismin logiikka kuulostaa melko johdonmukaiselta, mutta se, että alkoholiongelmien nähdään johtuvan osin yhteiskunnasta, vaikka toisaalta alkoholinkäytön nähdään olevan kunkin yksilön omalla vastuulla, on mielestäni hieman omituista.

Alkoholiliberaalit saavatkin kiittää aatteensa elinvoimaisuudesta arvostelemaansa hyvinvointivaltiota, jonka ansiosta alkoholiongelmat tai ongelmakäyttäjät eivät ole päässeet häiritsemään heitä. Piispan sanoin ”on ollut varaa olla liberaali.” (Piispa 1998, 18.)

Liberaalit kokevat usein, että nykyinen alkoholin myyntijärjestelmä on jäykkä ja vanhanaikainen, eikä palvele nykypäivän tiedostavia kuluttajia, jotka ovat perehtyneet mitä erilaisimpiin alkoholituotteisiin. Alkoholi ei ole heistä enää ”moraalisesti värittynyt” tuote, vaan elintarvike muiden joukossa, ja sen saatavuutta pitäisi siten parantaa esimerkiksi tuomalla viinit kaupan hyllyille, sillä ne ovat heistä osa nykyaikaista elämäntapaa. (Piispa 1998, 18.)

Ulrich Beck (1995) määrittelee yksilöllistymisen teollisen yhteiskunnan varmuuksien ja perinteisten instituutioiden katoamiseksi alati jatkuvan kehityksen myötä, ja pakoksi löytää ja keksiä varmuuksia itselleen ja muille jotka ovat ne kadottaneet. Teollinen yhteiskunta kehittyy jatkuvasti, ja niin tehdessään ”murentaa omia luokka- kerrostuma-, ammatti-, sukupuolirooli-, ydinperhe-, tuotanto-, yritys-, ja sektorimuodostumiaan.” (Beck 1995, 28-31.) Ennen valinnat ja ongelmat pystyttiin kohtaamaan helpommin yhdessä totutuilla ja hyväksi havaituilla keinoilla. Jälkiteollisessa maailmassa jokaisen on kuitenkin ikään kuin pakko toimia yksilönä ja oman ”elämänkertansa” laatijana ja valintojen tekijänä sen jokaisella osa-alueella. (Beck 1995, 28-31.)

Yksilöllistymisen voidaan nähdä ulottuvan myös alkoholinkäyttöön. Kansalainen voi ”toteuttaa itseään, tehdä yksilöllisiä valintoja ja ottaa ja kantaa vastuun valinnoistaan.” (Piispa 1998, 19.) Vaihtoehtoja vilisevässä yhteiskunnassa saa ja on valittava millaista alkoholia käyttää, jos

16 käyttää. On siis tultu pitkälle keskiajan kurin ja järjestyksen ajoista, vaikka alkoholista käytävä keskustelu on edelleen melko samanlaista.

17

3. MENETELMÄT

Toteutin tutkimukseni haastattelututkimuksena. Päädyin tähän metodivalintaan, sillä katsoin juuri haastattelujen antavan minulle parhaiten vastauksia tutkimuskysymyksiini, jotka käsittelivät melko laajasti alkoholikulttuuria. Ennalta määritettyihin vastausvaihtoehtoihin nojaavalla kyselyllä en olisi saanut kovin tarkkoja ja omakohtaisia vastauksia esimerkiksi alkoholille annettaviin merkityksiin ja erilaisiin alkoholinkäytön tapoihin. Kyselylomakkeella toteutettavissa tilastollisissa tutkimuksissa on riskinä esimerkiksi se, että tutkija ei ole keksinyt sopivia vastausvaihtoehtoja tutkittavien kannalta (Valli 2010, 249). Tilastolliset menetelmät ovat lisäksi usein hieman jäykkiä, kun tutkitaan elävien ihmisten yksilöllisiä kokemuksia (Hakala 2010, 20).

Valitsin haastattelumenetelmäksi puolistrukturoidun teemahaastattelun. Kyseinen menetelmä on Suomessa suosituin tapa kerätä laadullista aineistoa. Tämän tyyppisessä haastattelussa pyritään keskustelunomaiseen vuorovaikutustilanteeseen, joka kuitenkin tapahtuu tutkijan aloitteesta ja pitkälti myös hänen ehdoillaan. Kysymykset ovat samat kaikille mutta vastaaja saa vastata vapaasti omin sanoin. Haastattelija varmistaa, että kaikki etukäteen laaditut teema- alueet käydään kunkin haastateltavan kanssa läpi, mutta kysymysten laajuus ja järjestys voivat vaihdella haastattelusta toiseen tilanteen mukaan. Tällä tavalla päästään usein rennompaan ja siten antoisampaan haastattelutunnelmaan kuin tiukasti tiettyä kysymyspatteristoa noudattelevassa, täysin strukturoidussa haastattelussa. Näin saattaa saada laajempia ja parempia vastauksia tutkimusta varten. (Eskola & Vastamäki 2007, 26-28.)

Aloitin laatimalla alustavan haastattelurungon, johon kokosin kysymyksiä pääteemojen alle.

Pääteemoina olivat alkoholikulttuuri ja kokemukset alkoholipolitiikasta En kirjoittanut kysymyksiä sanasta sanaan, vaan enemminkin vain erilaisia tukisanoja, jotta muistaisin ohjata keskustelua oikeaan suuntaan. Näin pyrin myös välttämään kaavamaista haastattelutilannetta, jonka haastateltavat saattaisivat kokea epämiellyttäväksi ja joka voisi siten näkyä niukkoina vastauksina. Keskustelunomaisuus on kaukana, jos haastattelija vain tuijottaa kysymyspapereitaan (Eskola & Vastamäki 2007, 36). Laadin noin 30 kappaletta erilaisia kysymyksiä. Osan kysymyksistä ja tukisanoista keksin itse tutkimuskysymysteni pohjalta ja osan johdin aiheeseen liittyvästä teoriasta ja aiemmasta tutkimuksesta. Hyvän haastattelurungon laadinnassa tulisikin käyttää niin luovaa ideointia kuin aikaisempia tutkimuksia ja teoriaa (Eskola & Vastamäki 2007, 35).

18 Seuraavaksi aloin etsimään haastateltavia tutkimustani varten. Lähestyin Kouvolassa asuvia ikätovereitani esimerkiksi sosiaalisen median kanavia pitkin ja kyselin, kiinnostaisiko heitä tai heidän tuttujaan osallistua graduuni. Tällä menetelmällä sain sovittua useita haastatteluja.

Voidaan puhua ns. lumipallomenetelmästä. Tein aluksi koehaastattelun kaverini kanssa testatakseni äänityskalustoa ja haastattelurunkoa. Tilanne sujui niin hyvin, että päätin sisällyttää kyseisen haastattelun aineistooni. Pyrin keräämään haastatteluja mahdollisimman laajasta ihmisryhmästä, vaikka en varsinaisesti tutkinutkaan esimerkiksi yhteiskuntaluokan merkitystä alkoholikulttuurissa. Erilaiset haastateltavat auttoivat objektiivisuuden säilyttämisessä, sillä kaikki eivät edustaneet samanlaista alkoholikulttuuria tai käsityksiä alkoholipolitiikasta kuin minä. Toisaalta kukaan haastateltavista ei ollut täysin ”vieraalta planeetalta” haastattelijaan verrattuna, ja yhteinen kieli löytyi useimmiten nopeasti. Oma paikallinen taustani auttoi tässä selvästi. En ollut mikään keski-ikäinen tutkija Helsingistä. Puhetavalla onkin merkitystä haastattelun onnistumisen kannalta. Yhteiskuntatieteellinen slangi voi hämmentää haastateltavaa, mutta toisaalta myös liiallinen esittäminen voi olla häiritsevää (Eskola &

Vastamäki 2007, 32-34).

Haastattelujen kulku ja onnistuminen vaihtelivat. Kuten jo mainitsin, koehaastattelu sujui erittäin hyvin ja sain siitä paljon hyvää materiaalia. Joukkoon mahtui myös muutama muu hyvin antoisa haastattelu. Yritin pitää haastattelut puolistrukturoidulle teemahaastattelulle ominaisina keskustelunomaisina tilanteina. Sain usein hyviä vastauksia kysymyksiini eri kohdassa kuin olin haastattelurunkoa suunnitellessani ajatellut. Pystyin myös tarttumaan tiettyihin lauseisiin ja kysymään tarkentavia kysymyksiä. Metodi toimi siis varsin hyvin. Ohjasin tarvittaessa puheen takaisin aiheen pariin. Tämä onnisti melko hyvin ja ilmapiiri pysyi useimmissa haastatteluissa rentona.

Eräs haastattelu kesti täyden tunnin ja haastateltava oli selvästi innostunut aiheesta. Kyseinen haastattelu toteutettiin haastateltavan autossa. Haastateltava ajeli ympäriinsä ja minä haastattelin viereiseltä paikalta. Haastattelupaikka vaikutti selvästi rentouttavasti haastattelutilanteeseen. Paikan vaikutus haastatteluun voikin olla merkittävä. Tilan tulisi olla sellainen, että siellä voi keskittyä mahdollisimman hyvin itse haastattelutilanteeseen.

Haastattelua häiritsevät tekijät, kuten ulkopuoliset virikkeet tai haastateltavan kokema jännitys, on siis pyrittävä minimoimaan. Itselleen vieraassa paikassa haastateltava saattaa jännittää tavallistakin enemmän, ja se voi vaikuttaa haitallisesti haastattelun kulkuun. Neutraali, julkinen tila voi olla hyvä kompromissi haastattelupaikaksi, mutta ulkopuolisten ihmisten ja muiden ärsykkeiden aiheuttama häiriö voi vaikuttaa sekin haastattelutilanteeseen kielteisesti. Paras

19 paikka haastatteluille olisikin rauhallinen paikka, jossa haastateltavat tuntevat olonsa viihtyisäksi. Usein tällainen paikka on esimerkiksi haastateltavan koti. (Eskola & Vastamäki 2007, 28-30.)

Muut haastattelut toteutettiinkin haastateltavien kodeissa. Myös tämä ratkaisu osoittautui toimivaksi. Yhdessä tapauksessa tilanne oli tosin hieman jännittynyt, sillä olin sopinut haastattelun uudenvuoden aatoksi ja haastateltavalle oli tulossa juhlavieraita hetkenä minä hyvänsä. Tämä taisi näkyä sekä haastateltavan että haastattelijan toimissa, sillä haastattelu muuttui melko kaavamaiseksi kysymysten vastausten vuorotteluksi, ja kestikin vain noin 20 minuuttia. Muut haastattelut vaihtelivat kestoltaan reilun parinkymmenen minuutin ja tunnin välillä. Muutama haastateltava tuntui hieman vapautuvan, kun olin lopettanut nauhoituksen ja puhui lisää aiheesta. Olin lukenut ilmiöstä etukäteen (Eskola & Vastamäki 2007, 39), mutta ehkä onnistuneesta haastattelusta huojentuneena en tajunnut tehdä lisämuistiinpanoja.

Haastatteluja kertyi lopulta seitsemän kappaletta. Neljä haastateltavista oli miehiä ja kolme naisia. Tähtäsin alun perin kahdeksaan haastateltavaan, jotta olisin saanut tasapuolisesti sekä neljä mies- että neljä naishaastateltavaa, mikä olisi ollut hyvä asia varsinkin naisten ja miesten alkoholinkäytön tarkastelun yhteydessä. Yksi haastattelu peruuntui aikataulusyistä. Materiaalia kertyi nähdäkseni kuitenkin tarpeeksi. Kaksi haastateltavaa oli selvästi muita puheliaampia ja tämä näkyy myös muutamana pitkänä lainauksena analyysiosiossa.

Nauhoitin haastattelut äänitysohjelmalla, jonka olin ladannut älypuhelimeeni. Saatuani haastattelut kerättyä oli litteroinnin vuoro. Kirjoitin haastattelut nauhalta puhtaaksi tekstinkäsittelyohjelmalla. Tähän kului yllättävän paljon aikaa. Karsin jonkin verran erilaisia sanattomia äännähdyksiä, haastatteluun liittymättömiä huomautuksia (kuten kahvitarjoiluun liittyviä sananvaihtoja) ja samojen sanojen peräkkäistä toistoa, sillä en katsonut niitä tarpeelliseksi alkoholikulttuurin ja alkoholipolitiikkaan suhtautumisen tutkimisessa. Tällä menetelmällä aineistoa kertyi 48 sivua.

Euroopan Unionin tietosuojauudistus velvoittaa yhä tarkempaan henkilötietojen käsittelyyn.

Henkilötiedot on mm. ”säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoituksen toteuttamista varten.”

(Tietosuojavaltuutettu- EU:n tietosuojauudistus:

http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html.) Tässä hengessä pyrinkin tarkkuuteen haastatteluaineistoni käsittelyssä. Poistin tekstistä erilaiset ihmisiin ja paikkoihin viittaavat nimet ja muut paljastavat seikat, jotta haastateltavia ei voisi tunnistaa heidän

20 vastaustensa perusteella. Käytin analyysivaiheessa haastateltavista lyhenteitä kuten M1 ja N2 (M tarkoittaa miestä, N naista ja numero yksilöi haastateltavan). Tämä oli mielestäni täyttä anonyymiyttä parempi ratkaisu, sillä se auttoi aineiston erittelyssä varsinkin naisten ja miesten alkoholinkäytön eroja tutkiessani, ja rakentaessani erilaisia alkoholinkäyttäjätyyppejä vastausten pohjalta. Kenenkään haastatellun vastaukset eivät mielestäni sisältäneet kovin arkaluontoista tai paljastavaa materiaalia, joten katsoin ratkaisun oikeutetuksi. Haastateltujen yksityisyyttä suojellakseni poistin kuitenkin haastattelut puhelimestani sitä mukaa kun olin saanut ne purettua tekstimuotoon. Analyysivaiheen jälkeen poistin varmuuden vuoksi myös litteroidun tiedoston, johon olin koonnut kaikki puretut haastattelut.

Käytin aineiston analyysikeinoina teemoittelua ja tyypittelyä. Teemoittelussa aineisto ryhmitellään teemoittain ja nostetaan tutkimusongelmaa käsittelevistä vastauksista mielenkiintoisia sitaatteja, joita sitten tulkitaan. Tyypittelyssä aineistosta rakennetaan yleistäviä tyyppejä. Nämä analyysikeinot sopivat hyvin teemahaastattelujen käsittelyyn. (Eskola 2010, 193.) Hahmottelin tyypittelyn avulla erilaisia alkoholinkäyttäjiä ja kulttuureita. Analysoin aineistoa osin teoria- ja osin aineistolähtöisesti. Nojasin esimerkiksi vahvasti jo esittelemääni Jukka Törrösen (2005) kategoriajakoon analysoidessani haastateltujen juomatapoja. Toisaalta esimerkiksi alkoholivalintojen yksilöllisyyttä ja pienpanimotuotteita kuvaavat vastaukset olivat minulle hieman yllättäviä, sillä en ollut laatinut niitä suoranaisesti käsitteleviä kysymyksiä.

Niinpä pyrin löytämään näistä vastauksista mielenkiintoisia aiheita ja etsin niihin liittyvää teoriaa, joka tuki analyysiani. Tutkimuksessa ei välttämättä tarvitse olla yhtä suurta teoriaa, vaan viitekehys voi muodostua useista pienemmistä teorioista ja tutkimuksista (kuten tässä työssä). Tällainen tutkimus voi edetä aineistolähtöisesti ja käyttää erilaisia teorioita tulkintakehyksinä, joiden avulla pyritään tulkitsemaan tutkittavaa ilmiötä. (Eskola 2010, 184.) Seuraavaksi aloin järjestelemään aineistoa teemoittain. Teemat olin laatinut jo haastattelukysymyksiä suunnitellessani. Liitin jokaisesta haastattelusta samojen kysymysten vastaukset omien teemojensa ja kysymystensä alle, jotta niitä olisi helpompi vertailla.

Vastauksia piti etsiä tarkkaan, sillä haastattelut olivat usein poukkoilleet teemasta toiseen.

Sitten tutkin ja vertailin kunkin teeman vastauksia keskenään. Pyrin etsimään niistä kiinnostavia ilmiöitä, yhtymäkohtia ja eroja suhteessa toisiinsa. Kytkin teorian tässä vaiheessa mukaan analyysiin. Käytin myös runsaasti sitaatteja haastateltujen vastauksista. Ne rytmittivät aineistoa ja toivat haastateltavien näkökulmaa paremmin mukaan kuin pelkkä tutkijan oma teksti. Savolaisen (1991, 454) mukaan lainauksia voidaan käyttää tutkimuksessa seuraaviin tarkoituksiin: tulkinnan perusteluna, esimerkkinä, elävöittämiskeinona tai tiivistettynä

21 kertomuksena. Käytin lainauksia nähdäkseni näihin kaikkiin tarkoituksiin. Analyysiosuus on siis teemoittain jaoteltu aineiston esittelyn, lainausten, tulkinnan ja teorian välinen vuoropuhelu.

22

4. NUORTEN AIKUISTEN ALKOHOLIKULTTUURI KOUVOLASSA

Tarkoituksenani on siis tarkastella paikallista juomakulttuuria ja siihen vaikuttavaa politiikkaa nuorten aikuisten näkökulmasta. Olen jakanut analyysiosioni kahteen pääteemaan.

Ensimmäiseksi käsittelen haastateltavien alkoholinkäyttötapoja ja kulttuuria. Pyrin erottelemaan ja analysoimaan haastateltavien alkoholin käyttötapoja ja sitä, millaisia merkityksiä alkoholilla on heille. Tukeudun alkoholin käyttötapoja analysoidessani erityisesti Jukka Törrösen (2005) käyttämiin käsitteisiin erilaisista juomatavoista. Tutkin myös naisten ja miesten alkoholinkäytön mahdollisia eroja. Tämän jälkeen käsittelen omassa luvussaan haastateltavien kokemuksia Suomen alkoholipolitiikasta. Paneudun siihen, miten he kokevat alkoholilainsäädännön vaikuttavan alkoholinkäyttöönsä ja hankkimiseensa, ja esiintyykö heidän keskuudessaan niin sanottua viinarallia. Lopuksi hahmottelen muutamia asenteita ja kulttuureja yleistäviä ja kokoavia tyyppejä haastateltavien vastauksista.

4.1. Alkoholi harkittuna makuelämyksenä

Aloitin jokaisen haastattelun kysymällä, mitä alkoholista tuli haastateltavalle ensimmäisenä mieleen. Alkoholin synnyttämät ensimmäiset mielleyhtymät ja merkitykset olivat lähes kaikilla myönteisiä, yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta. Se yhdistettiin yhteisöllisyyteen, rentoutumiseen töiden jälkeen sekä nautiskeluun. Alkoholilla oli selvästi rooli irtiotossa arjesta, tyypillisesti viikonloppuna. Eräs haastateltava toi mielenkiintoisesti esiin alkoholin kaksoisroolin toisaalta yhteisöllisenä asiana ja toisaalta yksilöllisenä erottautumisen keinona.

”M1: No tota, tälläset kulinaristiset nautinnot ja niin tota. yleensäkin alkoholi on niinkun semmonen melko yhteisöllinen juttu ja sitte tota se voi olla semmonen statusjuttukin. Niin siis se kertoo ihmisestä jonkun verran minkälaista alkoholia se juo ja sitten niin tota, sil voi myös viestittää että jos sä haluat erottautuu porukasta et sä juot vähä parempaa tai hienomp,aa. Voit niinku tota profiloituu kato alkoholin kautta.”

23 Hänen mukaansa alkoholivalinta voi siis kertoa ihmisen yksilöllisistä arvoista ja valinnoista.

Muut eivät tuoneet haastateltava M1:n tavoin suoraan esille pyrkimystään erottautua alkoholivalintojensa kautta, mutta moni heistä kertoi alkoholinkäyttönsä olevan usein makuun ja laatuun keskittyvää, hallittua ja sivistynyttä maistelua. Haastatteluissa korostettiin, että varsinkaan itsekseen alkoholia ei juoda humaltumistarkoituksessa, ja sellaista pidettiin jopa tyhmänä. Viisi haastateltavaa kertoi juovansa itsekseen tai kaverin kanssa usein laadukkaita, käsintehtyjä alkoholituotteita, kun kysyin mitä he tyypillisesti juovat. Se, kuinka usein alkoholia käytettiin, vaihteli hieman vastaajien kesken, mutta keskimäärin alkoholia käytettiin kerran tai pari viikossa ja yleensä varsin pieniä määriä kerralla. Kuitenkin usein korostettiin juuri laatua. Varsinkin pienpanimo-oluet saivat hehkutusta osakseen useassa haastattelussa.

M4: Yksin saatan naukkailla annoksen jotain hyvää konjakkia, rommia tai viskiä tai sitten jonkun hyvän pienpanimo-oluen.

H: Joo, tavallaa sellast kulinarismii sitten?

M4: Joo, joo se menee ihan kulinarismin piikkiin, että jos että ihan ei oo se alkoholi se pointti siinä.

Alkoholinkäytöllä voidaan siis korostaa ja tehdä omia yksilöllisiä valintoja. Vaikka useimmat haastateltavista eivät tuoneet suoraan esille pyrkimystään erottautua alkoholijuomilla, heistäkin valtaosa kertoi arvostavansa ja usein juovansa jotain tavallista marketkaljaa laadukkaampaa alkoholituotetta. Tämä voi kertoa yksilöllistymisestä ja haastateltujen voi katsoa tekevän omia yksilöllisiä valintoja ja rakentavan omaa elämänkertaansa alkoholivalintojensa kautta (Piispa 1998, 19; Beck 1995, 28-31).

Haastateltujen kuvaama toiminta on hyvin samanlaista kuin Jukka Törrösen tutkimuksessaan istuskeluksi nimeämä juomatapa. Törrösen mukaan istuskelussa vietetään aikaa itsekseen tai kavereiden kanssa, yleensä kotona tai ravintolassa. Juominen ei ole humalahakuista, vaan pääpaino on hetkellisellä irrottautumisella arjesta, itsekseen tai ystävän seurassa. (Törrönen 2005, 501-503.) Kuusi seitsemästä haastattelemastani henkilöstä kertoi juovansa alkoholia myös itsekseen. Yleisin paikka yksin juomiselle oli oma koti. Haastatteluissa koti näyttäytyi juuri istuskelun paikkana, eikä esimerkiksi kotibileistä tai ”kalsarikänneistä” ollut suoranaisesti puhetta. Kahdessa haastattelussa mainittiin myös sauna oluen nauttimisen paikkana. Lisäksi

24 kolme haastateltavaa kertoi juovansa silloin tällöin viiniä ruuan kanssa. Tässäkin alkoholi tuo tilanteeseen oman vivahteensa, mutta pysyy sivuroolissa. Kuten N1 sanoi: ”Ööh no mikähän ois… No jos vaikka (poikaystävän) kanssa kokataan jotain hienompaa, niin siinä saatetaan sitten ottaa jotain perusviiniä. Tuo se ehkä vähän semmost tunnelmaa, kun joku perus maitopurkki.” Törrösen tutkimuksessa ei korostettu aivan yhtä paljon alkoholin laadun ja maun merkitystä istuskelumaisessa toiminnassa. Esimerkiksi haastateltava M1 kertoo suhteestaan alkoholiin näin:

”M1: Tota, joo, alkoholi on mulle tota niinkun enemmän nautintoaine ja niinkun maun, niinku kulinarismii ja elämyksii.

H: Ei oo sellast tavallaa nollausta, tai päätyy asti?

M1: Ei meikä diggaa sillee niinku. Ei alkoholi oo mulle ensisijasesti niinku mulle se et ryypätää ja mennää sekasin. Enemmän se on sellast vähän niinku joku hyvä jälkiruoka tai pihvi tai joku muu samanlain”

Monilla muillakin haastateltavilla oli samansuuntaisia mielipiteitä. Pullon tai tölkin sisältö oli hieman suuremmassa roolissa kuin Törrösen perinteisessä istuskelussa. Esimerkiksi kolme haastateltavaa ilmaisivat kiinnostuksensa käsintehtyihin erikoisoluihin. M4 kertoi jopa valmistavansa niitä itse, vaikutti varsin perehtyneeltä pienpanimokulttuuriin, ja käänsi usein puheensa tähän hänelle selvästi tärkeään aiheeseen. Kenties erikoisoluiden ja muiden laadukkaiden tuotteiden suosiossa haastateltavien keskuudessa on kyse pienpanimoiden vahvasta noususta, joka on laajentanut kuluttajien alkoholitottumuksia (esim. Kouvolan Sanomat 13.8.2016). Kyse voi tietenkin olla samaan aikaan myös laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta, jossa alkoholin humalahakuinen juominen vähenee.

Haastateltavien ensimmäiset alkoholikokemukset ja humalat tapahtuivat melko eri ikäisinä. N2 joi ”ekan kerran 13 vuotiaana sukujuhlissa pari lasia kuoharia” kun taas muilla ensikosketukset alkoholiin tapahtuivat 16-18 -vuotiaina. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 22-26 vuoden ikäisiä. Kysyin seuraavaksi, onko alkoholinkäyttö muuttunut iän myötä ja vastukset olivat hyvin yhdenmukaisia. Kaikkien alkoholinkäyttö oli ollut suurimmillaan 18. ikävuoden tienoilla, mutta oli sittemmin rauhoittunut ja vähentynyt iän

25 myötä. M4:n yksityiskohtainen kuvaus oman juomisensa muutoksista tarjoaa hyvän yleiskuvan haastateltujen juomisen kehittymisestä täysikäisyyden kynnykseltä noin 25-vuotiaaksi:

”M4: kaheksantoist kieppeillä, tietenkinhän se, kun alkaa kokeilemaan alkoholinkäyttöä niin tietenkinhän siinä haetaan sitä päihdytystilaa ensisijaisesti. Ei kukaan teini juo sitä maun takia. Vaan siis siinä haetaan sitä päihtymystilaa, ja sen näköistä se meininki onkin. Sitten tuli, sen jälkeen, kun saavutettiin se piste, että okei, okei, päihtymys, sit alettiin miettimään hintaa seuraavaksi. Sitten tuli tietenkin Viron viina peliin, koska Suomessahan alkoholi on niin kallista niin sitten Vergi, vergi oli se juttu, ja eihän se nyt hyvää helvetti ollu, mutta sillä sai tosi hyvällä hinta-laatusuhteella humalatilan itselleen. Ja siitä se muuttu sitten että oisko tohon 20-21 pintaan, oisko kahenkymmenenyhen pintaan. öö. Kakskytvuotiaana vielä tuli juotua miedoista lähinnä lonkeroa ja siideriä koska kalja ei napannu. Sitten tuli se, että kalja on kuitenkin niin suosittua, että se on normi. Kaljaa saa kaikkialta ja kalja on tosi helppo. Et se ois tosi kätevää, jos sitä osais juoda, kun se on halvempaa, sen saatavuus on paljon parempi, ja sitten

H: Onks se jotenkin miehekkäämpää?

M4: Joo olin just tulos tähän, että tää stereotyyppinen maskuliinisuus, että kyllä nyt miehen kaljaa pitäs juua niin kaikki nää vaikutti osaltaan siihen, että rupes niinkun väkisin juomaan kaljaa ja sit lopulta siihen makuun tottu ja kyllä sen huomas, se alko kiilaamaan pikkuhiljaa ohi näissä vaihtoehdoissa ja nythän se on muuttunu oikeen dramaattisesti.

Oiskohan 2015 viimeistään tapahtu se totaalinen murros, kun pääs näihin craft-beerien, pienpanimo-oluiden pariin ja alko itekkin tekemään niitä ja siitä oli sit tosi hyvä, kun tutustu tosi paljo näihin niinkun avoimin mielin kaikkiin uusiin makuihin vaik ei ihan heti napannukkaan joku Indian Pale Ale, tosi humaloitu tai loppukatkeroitu, niin että kyllä niissäkin on ne ihan omat makunsa. Se oli sitten tosi hyvä portti kaikkiin hyviin viskeihin, kun nää vahvemmat maut ja oppi sen, se kun alkoholin maku ei enää peitä niin siitä avautu sit ihan uus makujen