Antti Rehunen, Suomen ympäristökeskus Yhdyskuntarakenteen vuoden 2017 vyöhykkeille on laskettu liikkumisen tunnusluvut valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen 2016–

(1)

4.10.2019

Päivittäisen liikkumisen tunnusluvut ja hiilidioksidipäästöt kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeillä 2017 sekä maaseutualueilla

Antti Rehunen, Suomen ympäristökeskus

Yhdyskuntarakenteen vuoden 2017 vyöhykkeille on laskettu liikkumisen tunnusluvut valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen 2016–2017 tulosten perusteella. Tunnusluvut on määritetty kaupunkiseutujen lisäksi myös maaseutualueille. Tarkastelun kohteena on ollut päivittäinen liikkuminen eli alle 100 km mittaiset matkat, joihin yhdyskuntarakenteen ja paikallisen liikennejärjestelmän on nähty vaikuttavan. Tunnusluvut käsittävät

keskimääräisen matkamäärän ja kilometrisuoritteen asukasta kohti sekä

kulkumuotojakauman matkojen lukumäärän perustella. Matkasuoritteiden ja VTT:n Lipasto- aineiston kertoimien perusteella on laskettu päivittäisen liikkumisen keskimääräiset

hiilidioksidipäästöt.

1. Laskentamenetelmät

1.1 Henkilöliikennetutkimus 2016 lähtöaineistona

Henkilöliikennetutkimusten (2016-2017) aineisto koostuu siihen poimittujen asukkaiden yhden vuorokauden aikana tekemiä matkoja koskevista tiedoista. Kohderyhmään kuuluivat kaikki kuusi vuotta täyttäneet henkilöt. Henkilöliikennetutkimuksessa tutkimuspäivät jakaantuvat tasaisesti vuoden eri vuorokausille. Henkilöliikennetutkimuksen tekotapaa, ominaisuuksia ja rajoitteita on kuvattu tarkemmin Pastisen ym. (2018) raportissa.

Tässä tarkastelussa päivittäisen liikkumisen analyysiin on otettu tutkimusaineiston havainnot kaikilta tutkimuspäiviltä, eli mukana on sekä arkipäivien että viikonlopun aikana tehtyjä matkoja.

Tämä rajaus poikkeaa hieman aiemmista yhdyskuntarakenteen vyöhykkeisiin lasketuista liikkumistottumustiedoista, joissa mukaan on valittu vain arkipäivien matkat (vrt. Ristimäki ym.

2013).

Tarkastelukohteena ovat kotimaassa tehdyt alle 100 km matkat. Liikkumista koskevissa

tunnusluvuissa ei ole näin ollen mukana pitkiä kotimaassa ja ulkomailla tehtyjä vapaa-ajan matkoja ja työasiointimatkoja. Myös pitkät yli 100 kilometrin työmatkat on rajattu tarkastelun ulkopuolelle.

Kulkutavat ovat luokiteltu matkan pääkulkutavan mukaan. Tarkasteltuja luokkia on yhteensä seitsemän: jalankulku, pyöräily, bussi, raide, henkilöauto kuljettajana, henkilöauto matkustajana ja muu. Tuloksissa henkilöautossa kuljettajana ja matkustajana kuljetut kilometrit on laskettu yhteen henkilöautolla kuljetuiksi henkilökilometreiksi. Muu kulkutapa sisältää erilaisia liikkumistapoja, joista yleisin on taksin käyttö.

1.2 Käytetyt alueluokitukset

Liikkumistottumukset on laskettu yhdyskuntarakenteen seurannassa tunnistetuille

kaupunkiseututaajamille, muille taajamille ja taajamien ulkopuoliselle haja-asutusalueelle.

Kaupunkiseututaajamiin kuuluvat vähintään 15 000 asukkaan keskustaajamat ja niihin kiinteästi kytkeytyvät lähitaajamat.

Koska liikennejärjestelmän ominaisuudet vaihtelevat erityisesti kaupunkiseudun koon mukaan,

liikkumiskäyttäytymistä on tarkasteltu kaupunkiseutujen kokoluokissa (kuva 1). Toinen syy

kokoluokkien käyttöön on ollut se, että aineiston koko ei mahdollista seutukohtaisten tulosten

laskemista keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla.

(2)

Kuva 1. Kaupunkiseutujen kokoluokittelu sekä maaseudun taajamien ja haja-asutusalueen luokitus.

(3)

Neljää suurinta kaupunkiseutua eli Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutua on kutakin käsitelty omana alueluokkana. Näiltä seuduilta on ollut käytettävissä HLT-aineistossa myös seutukohtaisia lisäotoksia, jolloin vastaajamäärä kokonaisuudessaan mahdollistaa tarkemman alueellisen analyysin. Neljään suurimpaan seutuun kohdistuu myös erityisiä seurantatarpeita mm.

sen vuoksi, että valtio solmii seutujen kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksia.

Isompien keskisuurten kaupunkiseutujen luokkaan kuuluvat Jyväskylän, Lahden, Porin ja Kuopion kaupunkiseudut. Näiden kaupunkiseutujen keskustaajamassa on yli 70 000 asukasta. Pienempiä keskisuuria kaupunkiseutuja ovat Hämeenlinnan, Hyvinkää–Riihimäen, Kouvolan, Kotka–Haminan, Lappeenrannan, Joensuun, Vaasan, Seinäjoen ja Rovaniemen kaupunkiseudut. Näiden

kaupunkiseutujen keskustaajamassa on 40 000–70 000 asukasta. Pieniin kaupunkiseutuihin kuuluvat Kemi-Tornion, Mikkelin, Porvoon, Rauman, Kokkolan, Lohjan, Kajaanin, Imatran, Salon, Savonlinnan, Forssan, Varkauden, Pietarsaaren, Raahen, Valkeakosken, Iisalmen ja Heinolan kaupunkiseudut. Pienten kaupunkiseutujen keskustaajamassa asukkaita on alle 40 000.

Kaupunkiseuduilla etäisyys keskustaan vaikuttaa yhdyskuntarakenteen vyöhykkeen ohella liikennejärjestelmän toimintaedellytyksiin ja liikkumistottumuksiin. Tämän vuoksi neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla on eroteltu kaupunkiseudun ydinalue ja ulompi alue (kuva 2).

Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseuduilla ydinalue ulottuu 8 km päähän keskustan keskipisteestä. Helsingin kaupunkiseudulla ydinalue käsittää yhtenäisesti rakennetun alueen suurin piirtein Kehä III:lle saakka ja enintään 25 km päähän keskustan keskipisteestä.

Keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla vyöhykkeiden tulokset on laskettu koko

kaupunkiseudulta. Vyöhykkeiden välillä on kuitenkin eroja sijainnissa suhteessa keskustoihin.

Autovyöhyke sijoittuu keskimäärin kauemmaksi keskustasta kuin joukkoliikennevyöhykkeet.

Maaseudun taajamat on luokiteltu tarkastelussa neljään luokkaan. Ensimmäisenä alueluokkana on rajattu vähintään 5 000 asukkaan taajamat, jotka ovat maaseudun merkittävimpiä

paikalliskeskuksia. Yli 5 000 asukaan taajamat sijoittuvat erilaisille maaseutualueille, osa lähelle kaupunkeja, osa syrjäisemmälle maaseudulle. Alle 5 000 asukkaan taajamat on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan, mihin kaupunki–maaseutu-luokituksen luokkaan ne sijoittuvat.

Luokituksessa on eroteltu taajamat kaupunkien kehysalueella ja kaupunkien läheisellä maaseudulla, ydinmaaseudun taajamat ja harvaan asutun maaseudun taajamat.

Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeitä ei ole rajattu maaseututaajamiin samalla tarkkuudella kuin kaupunkiseututaajamissa. Vyöhykejaossa on tunnistettu ainoastaan taajamien keskusta-alueet, jotka kuvaavat taajamien jalankulkuvyöhykettä. Muu taajama-alue on käytännössä autovyöhykettä.

Liikkumistottumusten laskennassa on eroteltu keskusta-alue ja muu taajama kaikissa maaseudun taajamaluokissa lukuun ottamatta kaupunkien kehysalueen ja kaupunkien läheisen maaseudun taajamia, joissa vastaajamäärät riittivät ainoastaan taajama-alueiden tarkasteluun kokonaisuutena.

Haja-asutusalue on luokiteltu kolmeen luokkaan, joita ovat kaupunkien kehysalueen ja läheisen

maaseudun haja-asutusalue, ydinmaaseudun haja-asutusalue ja harvaan asutun maaseudun haja-

asutusalue.

(4)

Kuva 2. Kaupunkiseutujen ydinalue (ruskea) ja ulompi alue (punainen) Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseuduilla (kuvien lähde YKR/SYKE ja TK, Maanmittauslaitos).

1.3 Käytetty otos ja laajennuskertoimien laskenta

Henkilöliikennetutkimus on toteutettu valtakunnallisena otostutkimuksena, jonka lisäksi

tutkimuksessa kerättiin kaupunkiseutukohtaisia lisäotoksia. Lisäotokset koottiin Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seuduilta, Joensuun ydinkaupunkiseudulta, Päijät-Hämeen maakunnasta, Riihimäen seutukunnan alueelta, Salosta ja itäiseltä Uudeltamaalta sekä läntiseltä Uudeltamaalta.

Valtakunnallisen tutkimusosion vastausmäärä oli noin 9 300 ja seudullisissa lisäotoksissa yhteensä noin 21 900. Kaikkiaan tutkimukseen vastasi noin 31 200 henkilöä (Pastinen ym. 2018).

Liikkumistottumuksien laskennassa hyödynnettiin seutukohtaisia lisäotoksia Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen tarkastelussa. Sen sijaan keskisuurten ja pienten

kaupunkiseutujen sekä maaseudun taajamien ja haja-asutusalueen alueluokissa liikkumistottumukset on laskettu vain valtakunnallisen aineiston perusteella, koska lisäotosvastauksia oli saatavilla vain osasta tarkasteltavaa aluetta.

Koska henkilöliikennetutkimuksessa tiedustellaan vain yhden vuorokauden matkoja, vastauksiin

liittyy satunnaisuutta. Tämän vuoksi tuloksiin on otettu mukaan vai ne alueluokat ja vyöhykkeet,

(5)

joissa vastaajamäärä on ollut vähintään 50. Ne alueluokat, joissa vastaajamäärä on jäänyt tätä alhaisemmaksi, on yhdistetty kyseistä luokkaan eniten muistuttavaan toiseen luokkaan.

 Turun kaupunkiseudun ulommalla alueella intensiivinen joukkoliikennevyöhyke on yhdistetty perustason joukkoliikennevyöhykkeeseen.

 Sekä isommilla että pienemmillä keskisuurilla kaupunkiseuduilla alakeskukset on yhdistetty samaan luokkaan intensiivisen joukkoliikennevyöhykkeen kanssa.

 Pienillä kaupunkiseuduilla intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke sekä alakeskukset on yhdistetty kaikki samaan luokkaan.

Tuloksissa kunkin alueluokan yhteydessä on esitetty vastausten lukumäärä (N). Niissä tapauksissa, joissa vastausmäärä on välillä 50–99, tulkinnassa on syytä ottaa huomioon, että aineiston satunnaisuudesta johtuen tulokset eivät ole aivan tarkkoja.

Henkilöliikennetutkimus sisältää valmiiksi laskettuja laajennuskertoimia, jotka kuvaavat sitä, kuinka montaa asukasta yksi vastaaja vastaa. Eri sukupuoli- ja ikäryhmissä vastausaktiivisuus on ollut erisuuruista, minkä seurauksena laajennuskertoimet vaihtelevat iän ja sukupuolen mukaan. Valmiit kertoimet on laskettu valtakunnallisesti tai kunnan kokoon pohjautuvan kuntaryhmittelyn mukaan.

Tässä tarkastelussa laajennuskertoimet on laskettu erikseen jokaiselle yksittäiselle käytetylle aluetyypille yhdyskuntarakenteen seurannan väestötietojen ja henkilöliikennetutkimuksen vastaajatietojen perusteella.

1.4 Päästölaskenta

Liikkumistottumusten perusteella on laskettu päivittäisten matkojen kasvihuonekaasupäästöt.

Laskennassa on käytetty VTT:n Lipaston (http://lipasto.vtt.fi) keskimääräisiä ajoneuvokohtaisia

päästökertoimia, jotka ovat raideliikenteelle 0 g CO

₂

/hlö-km, busseille 52 g CO

₂

/hlö-km ja

henkilöautoille ja muille kulkuvälineille 89 g CO

₂

/hlö-km. Muiden kulkuvälineiden on oletettu

vastaavan keskimäärin henkilöautoa.

(6)

2. Tulokset diagrammeina

2.1 Keskimääräiset matkaluvut eri kulkutavoilla

Neljä suurinta kaupunkiseutua

(7)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

(8)

2.2 Matkojen kulkutapajakauma matkojen lukumäärän mukaan

Neljä suurinta kaupunkiseutua

(9)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

(10)

2.3 Keskimääräiset kilometrisuoritteet

Neljä suurinta kaupunkiseutua

(11)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

(12)

2.4 Keskimääräiset päästöt

Neljä suurinta kaupunkiseutua

(13)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

(14)

3. Tulokset taulukkoina

3.1 Keskimääräiset matkaluvut eri kulutavoilla Neljä suurinta kaupunkiseutua

MATKOJEN LUKUMÄÄRÄ (lkm/as./vrk)

Aluetyyppi ja vyöhyke Jalan-

kulku Pyöräily Bussi Raide- liikenne

Henkilö- auto Muu

HELSINGIN KAUPUNKISEUTU - YDINALUE

Keskustan jalankulkuvyöhyke (N=280) 1,37 0,16 0,18 0,55 0,72 0,07

Keskustan reunavyöhyke (N=472) 1,04 0,26 0,41 0,46 0,75 0,07

Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke (N=427) 0,92 0,12 0,26 0,27 1,16 0,04

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke (N=913) 0,75 0,15 0,33 0,25 1,19 0,05

Joukkoliikennevyöhyke (N=640) 0,60 0,21 0,28 0,12 1,61 0,05

Autovyöhyke (N=498) 0,63 0,17 0,24 0,13 1,73 0,06

HELSINGIN KAUPUNKISEUTU - ULOMPI ALUE

Keskustan ja alakeskusten jalankulkuvyöhyke (N=152) 1,18 0,13 0,05 0,09 1,31 0,04

Autovyöhyke (N=477) 0,49 0,17 0,10 0,07 2,12 0,11

TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU - YDINALUE

Autovyöhyke (N=218) 0,74 0,27 0,22 0,00 1,84 0,04

TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU - ULOMPI ALUE

Autovyöhyke (N=915) 0,62 0,23 0,11 0,01 2,11 0,08

TURUN KAUPUNKISEUTU - YDINALUE

Autovyöhyke (N=347) 0,56 0,24 0,15 0,00 2,00 0,07

TURUN KAUPUNKISEUTU - ULOMPI ALUE

Intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke (N=272) 0,45 0,14 0,12 0,00 1,90 0,07

Autovyöhyke (N=973) 0,50 0,18 0,11 0,00 2,15 0,07

OULUN KAUPUNKISEUTU - YDINALUE

Autovyöhyke (N=265) 0,58 0,57 0,11 0,00 1,73 0,04

OULUN KAUPUNKISEUTU - ULOMPI ALUE

Autovyöhyke (N=1188) 0,47 0,39 0,07 0,00 2,00 0,07

(15)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

MATKOJEN LUKUMÄÄRÄ (lkm/as./vrk)

ISOMMAT KESKISUURET KAUPUNKISEUDUT

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke ja alakeskukset (N=116) 0,56 0,32 0,09 0,01 1,98 0,07

Autovyöhyke (N=233) 0,46 0,39 0,08 0,00 2,17 0,06

PIENEMMÄT KESKISUURET KAUPUNKISEUDUT

Autovyöhyke (N=339) 0,39 0,21 0,04 0,03 1,88 0,10

PIENET KAUPUNKISEUDUT

Intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke sekä

alakeskukset (N=54) 0,49 0,32 0,00 0,00 1,66 0,02

Autovyöhyke (N=376) 0,35 0,22 0,04 0,00 2,02 0,06

MAASEUDUN YLI 5 000 ASUKKAAN TAAJAMAT

Keskusta-alue (N=135) 0,68 0,14 0,02 0,00 1,20 0,10

Muu taajama (N=662) 0,45 0,35 0,04 0,01 2,05 0,04

KAUPUNKIEN KEHYSALUEEN JA LÄHEISEN MAASEUDUN MUUT

TAAJAMAT

Koko taajama-alue (N=316) 0,47 0,20 0,05 0,01 1,86 0,09

YDINMAASEUDUN MUUT TAAJAMAT

Keskusta-alue (N=132) 0,68 0,17 0,02 0,00 1,56 0,11

Muu taajama (N=608) 0,39 0,27 0,03 0,00 1,75 0,03

HARVAAN ASUTUN MAASEUDUN MUUT TAAJAMAT

Keskusta-alue (N=50) 0,76 0,05 0,00 0,00 0,91 0,07

Muu taajama (N=216) 0,43 0,27 0,03 0,00 1,79 0,11

HAJA-ASUTUALUE

Kaupunkien kehysalueen ja läheisen maaseudun haja-

asutusalue (N=682) 0,27 0,06 0,08 0,01 1,87 0,11

Ydinmaaseudun haja-asutusalue (N=752) 0,31 0,07 0,06 0,00 1,89 0,08

Harvaan asutun maaseudun haja-asutusalue (N=638) 0,33 0,05 0,05 0,00 1,55 0,09

(16)

3.2 Matkojen kulkutapajakauma matkojen lukumäärän mukaan Neljä suurinta kaupunkiseutua

MATKOJEN LUKUMÄÄRÄN KULKUMUOTOJAKAUMA (lkm/as./vrk)

Keskustan jalankulkuvyöhyke (N=280) 45 % 5 % 6 % 18 % 24 % 2 %

Keskustan reunavyöhyke (N=472) 35 % 9 % 14 % 16 % 25 % 2 %

Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke (N=427) 33 % 4 % 10 % 10 % 42 % 1 %

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke (N=913) 28 % 6 % 12 % 9 % 44 % 2 %

Joukkoliikennevyöhyke (N=640) 21 % 7 % 10 % 4 % 56 % 2 %

Autovyöhyke (N=498) 21 % 6 % 8 % 4 % 58 % 2 %

Keskustan ja alakeskusten jalankulkuvyöhyke (N=152) 42 % 5 % 2 % 3 % 47 % 2 %

Autovyöhyke (N=477) 16 % 6 % 3 % 2 % 69 % 4 %

Autovyöhyke (N=218) 24 % 9 % 7 % 0 % 59 % 1 %

Autovyöhyke (N=915) 20 % 7 % 3 % 0 % 67 % 3 %

Autovyöhyke (N=347) 19 % 8 % 5 % 0 % 66 % 2 %

Intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke (N=272) 17 % 5 % 5 % 0 % 71 % 3 %

Autovyöhyke (N=973) 17 % 6 % 4 % 0 % 71 % 2 %

Autovyöhyke (N=265) 19 % 19 % 4 % 0 % 57 % 1 %

Autovyöhyke (N=1188) 16 % 13 % 2 % 0 % 67 % 2 %

(17)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

MATKOJEN LUKUMÄÄRÄN KULKUMUOTOJAKAUMA (lkm/as./vrk)

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke ja alakeskukset (N=116) 19 % 11 % 3 % 0 % 65 % 2 %

Autovyöhyke (N=233) 14 % 12 % 3 % 0 % 69 % 2 %

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke ja alakeskukset (N=80) 21 % 13 % 1 % 0 % 64 % 1 %

Autovyöhyke (N=339) 15 % 8 % 2 % 1 % 71 % 4 %

alakeskukset (N=54) 20 % 13 % 0 % 0 % 67 % 1 %

Autovyöhyke (N=376) 13 % 8 % 1 % 0 % 75 % 2 %

Keskusta-alue (N=135) 32 % 7 % 1 % 0 % 56 % 4 %

Muu taajama (N=662) 15 % 12 % 1 % 0 % 70 % 1 %

TAAJAMAT

Koko taajama-alue (N=316) 18 % 7 % 2 % 0 % 69 % 3 %

Keskusta-alue (N=132) 27 % 7 % 1 % 0 % 62 % 4 %

Muu taajama (N=608) 16 % 11 % 1 % 0 % 71 % 1 %

Keskusta-alue (N=50) 43 % 3 % 0 % 0 % 51 % 4 %

Muu taajama (N=216) 16 % 10 % 1 % 0 % 68 % 4 %

HAJA-ASUTUALUE

asutusalue (N=682) 11 % 2 % 3 % 0 % 78 % 4 %

Ydinmaaseudun haja-asutusalue (N=752) 13 % 3 % 2 % 0 % 79 % 3 %

Harvaan asutun maaseudun haja-asutusalue (N=638) 16 % 2 % 3 % 0 % 75 % 4 %

(18)

3.3 Keskimääräiset kilometrisuoritteet Neljä suurinta kaupunkiseutua

MATKOJEN SUORITE (km/as./vrk)

Autovyöhyke (N=498) 1,2 0,8 2,6 2,2 20,3 0,5

Keskustan ja alakeskusten jalankulkuvyöhyke (N=152) 1,0 0,5 1,4 2,2 20,7 0,8

Autovyöhyke (N=477) 1,0 0,5 1,7 2,2 31,4 0,7

Autovyöhyke (N=218) 1,3 0,9 1,6 0,0 19,3 0,5

Autovyöhyke (N=915) 1,1 0,8 1,5 0,1 26,9 0,8

Autovyöhyke (N=347) 1,2 1,1 1,3 0,0 19,2 0,6

Intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke (N=272) 0,7 0,6 1,8 0,0 23,7 1,0

Autovyöhyke (N=973) 1,0 0,5 1,9 0,0 27,0 0,8

Autovyöhyke (N=265) 1,1 1,9 1,0 0,1 13,9 0,3

Autovyöhyke (N=1188) 0,8 1,2 1,1 0,0 24,2 0,7

(19)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

MATKOJEN SUORITE (km/as./vrk)

Autovyöhyke (N=233) 1,0 1,2 1,0 0,0 23,4 1,0

Autovyöhyke (N=339) 0,7 0,7 0,4 0,8 23,6 0,8

alakeskukset (N=54) 1,0 0,9 0,0 0,0 27,0 0,3

Autovyöhyke (N=376) 0,8 0,7 0,7 0,0 20,2 1,2

Keskusta-alue (N=135) 0,8 0,2 0,1 0,0 15,1 0,6

Muu taajama (N=662) 0,9 0,9 1,0 0,6 24,3 0,5

TAAJAMAT

Koko taajama-alue (N=316) 0,9 0,7 0,9 0,8 30,9 0,4

Keskusta-alue (N=132) 0,7 0,4 0,2 0,0 27,9 3,5

Muu taajama (N=608) 0,7 0,7 0,5 0,0 25,3 0,4

Keskusta-alue (N=50) 0,9 0,0 0,0 0,0 17,1 0,2

Muu taajama (N=216) 0,8 0,3 1,6 0,0 19,1 1,3

HAJA-ASUTUALUE

asutusalue (N=682) 0,6 0,3 1,1 0,3 32,1 1,7

Ydinmaaseudun haja-asutusalue (N=752) 0,5 0,4 0,7 0,0 30,4 0,9

Harvaan asutun maaseudun haja-asutusalue (N=638) 0,6 0,3 1,2 0,0 29,4 1,6

(20)

3.4 Keskimääräiset päästöt Neljä suurinta kaupunkiseutua

MATKOJEN PÄÄSTÖT

Aluetyyppi ja vyöhyke kg CO2 / asukas /

vuosi HELSINGIN KAUPUNKISEUTU - YDINALUE

Keskustan jalankulkuvyöhyke (N=280) 339

Keskustan reunavyöhyke (N=472) 392

Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke (N=427) 489

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke (N=913) 497

Joukkoliikennevyöhyke (N=640) 618

Autovyöhyke (N=498) 728

Keskustan ja alakeskusten jalankulkuvyöhyke (N=152) 725

Autovyöhyke (N=477) 1 078

Intensiivinen ja perustason joukkoliikennevyöhyke (N=272) 838

(21)

Muut kaupunkiseudut ja maaseutualueet

MATKOJEN PÄÄSTÖT

Aluetyyppi ja vyöhyke CO2 kg/asukas/vuosi

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke ja alakeskukset (N=116) 623

Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke ja alakeskukset (N=80) 558

alakeskukset (N=54) 887

Keskusta-alue (N=135) 513

Muu taajama (N=662) 824

TAAJAMAT

Koko taajama-alue (N=316) 1 035

Keskusta-alue (N=132) 1 024

Keskusta-alue (N=50) 561

HAJA-ASUTUALUE

asutusalue (N=682) 1 118

Ydinmaaseudun haja-asutusalue (N=752) 1 033

Harvaan asutun maaseudun haja-asutusalue (N=638) 1 029

(22)

Lähteet

Henkilöliikennetutkimus 2016-2017. Vastausaineisto. Liikennevirasto.

Pastinen, V., Rantala, A. & Lehto, H. (2018), Henkilöliikennetutkimus 2016. Tekninen raportti.

Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 14/2018.

Ristimäki, M., Tiitu, M., Kalenoja, H., Helminen, V. & Söderström, P. (2013), Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Suomessa. Jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiden kehitys vuosina 1985–