341
AIKUISKASVATUS 4/2005 KIRJA-ARVIOITA
PEDAGOGIIKKAA IHMISYYDEN PUOLESTA
PAULO FREIRE. (2005) Sorret- tujen pedagogiikka. [Portuga- linkielinen alkuteos Pedagogía de Oprimido, eng. Pedagogy of the Oppressed.] suom. Joel Kuortti. Vastapaino.
Paulo Freiren (1921–1997) Peda- gogy of the Oppressed ilmestyi vuonna 1970 Yhdysvalloissa Herder & Herderin julkaisema- na, käännettynä englanniksi portugalinkielisestä käsikirjoi- tuksesta. Kirjassaan Freire esit- ti yhteiskunnalliseen muutok- seen ja oikeudenmukaisuuteen suuntautuvan kasvatuksen – vapauttavan kasvatuksen – aja- tuksen vastakohtana sopeutta- valle, vallitsevia käytäntöjä yl- läpitävälle kasvatukselle. Kirjas- ta tuli 1900-luvun kasvatuskir- jallisuuden klassikko. Se on ai- kuiskasvatuksen ja kansalais- kasvatuksen sekä kriittisen pe- dagogiikan perusteos, jonka si- sällöstä erityisesti tiedon ja val- lan suhde herättää edelleen keskustelua. Suomennosta teos on saanut odottaa 35 vuotta.
Vuoden alussa tamperelainen Vastapaino täytti tätä suomalai- sen kasvatuskirjallisuuden auk- koa ja julkaisi teoksen. Sen on suomentanut Joel Kuortti. Jul- kaistuun teokseen sisältyy Frei- ren ajatusten lisäksi Tuukka Tomperin johdatus teoksen syntytilanteeseen ja jälkisanoi- na Tuukka Tomperin ja Juha Suorannan katsaus Freiren pe- dagogisten ajatusten vastaan- otosta.
IHMISYYDEN PUOLESTA Sorrettujen pedagogiikka käsit- tää alle 200 sivua. Lyhyydes- tään huolimatta se on monita- soinen teos, jonka voi lukea
useita kertoa ja jokaisella luku- kerralla löytää uutta ajateltavaa.
Teosta voikin lukea kasvatus- ideologisena ja eettisenä julis- tuksena, opetuksen menetelmäl- lisenä uudistajana tai kasvatus- filosofisena teoksena, jossa pe- rustellaan transformatiivisen kasvatuksen teoriaa.
Kasvatusideologisena esi- tyksenä Sorrettujen pedagogiik- ka julistaa ihmisyyden sanomaa ja korostaa kasvatuksen tehtä- vää toimia kaikenlaista sortoa vastaan. Freiren ihmiskuvassa ihminen on perusluonteeltaan subjekti, joka omalla toiminnal- laan luo ja muokkaa maailmaan- sa yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tämä osallistuminen yhteisen maailman ja historian luomiseen on jokaisen ihmisen oikeus, oikeastaan ihmisen kut- sumus. Samoin ihminen on ole- mukseltaan kommunikatiivinen, joka luo sosiaalista, kulttuuris- ta ja historiallista maailmaa dia- logissa muiden ihmisten kans- sa. Yhteisesti luotu maailma voi kuitenkin olla epäinhimillinen.
Osa ihmisistä syrjäytetään yh- teisestä päätöksenteosta, eivät- kä he kykene vaikuttamaan edes oman elämänsä olosuhteisiin.
Kasvatus, sen sijaan että pyrki- si vapauttamaan ihmisyyttä, pyrkii enemmänkin sopeutta- maan opiskelijoita vallitsevaan järjestelmään.
Sorto, subjektius ja dialogi- suus ovat yhteiskunnallisia il- miöitä. Sorto kohdistuu ihmi- siin, joilla ei ole valtaa. Freiren 1960-luvun Brasiliassa eli siirto- maavallan ja orjuuden, valloit- tamisen ja alistamisen perinne.
Tämä jatkui taloudellisena, po- liittisena ja kulttuurisena vallan- käyttönä, jossa kasvatus oli
yksi sopeuttamisen ja tukahdut- tamisen väline. Jako rikkaisiin ja köyhiin oli jyrkkä ja erot etnis- ten ryhmien välillä olivat myös valta- ja statuseroja. Sorrettujen pedagogiikassa esitetään, miten vallan ja tukahduttamisen olo- suhteet eivät epäinhimillistä vain yksilöitä, vaan tietty sosi- aalinen ryhmä tai kokonainen kansa voi menettää identiteet- tinsä ja samalla kykynsä kehit- tää omaa kulttuuriaan. Menetet- tyään subjektiutensa alistetut ryhmät eivät voi monikulttuuri- sessa dialogissa rikastuttaa toistensa näkemyksiä.
Sorrettujen pedagogiikka on toimintaa menetetyn subjektiu- den ja tuhotun dialogisuuden tavoittelemiseksi. Kasvatuksen tehtävä onkin muuttaa yhteis- kunnallisia rakenteita, niin että ihmisyyden kehittymistä ei es- tetä. Tällaisen toiminnan on läh- dettävä sorretuista itsestään, koska sortajalla ei ole tarvetta yhteistyöhön. Sorrettujen peda- gogiikassa korostuvat sanat
“olla subjekti” ja “yhdessä” – ihmisen on yksilönä oivalletta- va oma vastuunsa todellisuu- teen vaikuttavana kansalaisena, mutta yhteiskunnan inhimillis- täminen voi tapahtua vain dia- logisessa yhteistoiminnassa muiden ihmisten ja ihmisryhmi- en kanssa. Sorrettujen pedago- giikka onkin myös kollektiivisen toiminnan pedagogiikkaa.
Ehkä tunnetuinta Freireä on dialoginen oppiminen, joka konkretisoidaan usein “Método Paulo Freireksi”, generatiivisen teeman menetelmäksi. Menetel- män tausta on Freiren Brasilias- sa toteuttamissa lukutaidon oppimisohjelmissa ja kansanliik- keiden dialogisessa opiskelus-
342
AIKUISKASVATUS 4/2005 KIRJA-ARVIOITA sa. Käännetyssä teoksessa me-
netelmä on kuvattu selkeästi perusteluineen.
Opetusmenetelmän taustalla paljastuu tietämisen teoria, jota Freire itse on sanonut kestävim- mäksi ajattelussaan. Tieto ei ole koskaan neutraalia. Myös teo- reettinen, tieteellisesti perustel- tu tieto näyttäytyy eri tilanteis- sa erilaisena. Freiren tietämisen käsitystä voisi luonnehtia feno- menologiseksi. Elämme objektii- visessa maailmassa, mutta tämä maailma ei näyttäydy kaikille samanlaisena. Tietoa luodaan kokemuksessa, praksiksessa, toiminnallisessa vuorovaiku- tuksessa. Yksilöllisen ja yhtei- sen kriittisen reflektion avulla opiskelija luo jatkuvasti ymmär- rystä siitä, minkälaisena hän kokee maailman ja minkälaisena todellisuus näyttäytyy muille.
Filosofiasta kiinnostuneelle lukijalle Sorrettujen pedagogii- kan filosofisten polkujen seu- raaminen on haastavaa ja vai- kutteiden moninaisuus voi olla hämmentävääkin. Kasvatus- ajattelijana Freire olikin erilais- ten, myös keskenään vastak- kaisten ajatusten taitava synte- tisoija. Pedagogiikassaan hän on yhdistänyt eri filosofien tuo- tantoa, yleismaailmallisia ja pai- kallisia aatteita, 1900-luvun ajat- telijoiden käsityksiä ja Latinalai- sen Amerikan kasvatusperin- nettä. Erilaisia vaikutuksia voi- si tiivistää siten, että Freire yh- distää toisiinsa eksistentialisti- sen fenomenologian, humanis- tisen marxismin ja radikaalin kris- tillisen teologian. Näiden keski- näinen vaikutus ei ole kuiten- kaan selkeä. Oliko Freire sitten aidosti kasvatusfilosofi? Ehkä hän oli paremminkin ajattelija ja pedagogi, joka pyrki luomaan perusteltua kasvatuksellisen toiminnan etiikkaa ja käytti täs-
sä eri ajatussuuntia välineinä.
FREIRELÄISTÄ KASVATUSKIELTÄ SUOMEKSI
Joel Kurtin ansiokas käännös tavoittaa mielestäni hyvin Frei- ren tekstin monitasoisuuden.
Siinä välittyy Freiren 1970-lu- vun tyyli ja ajan poliittista kes- kustelua muistavaa lukijaa vä- rähdyttävät Freiren kärjistetyt vastakkainasettelut. Sorrettujen pedagogiikan kieli ei ole suo- meksikaan laimentunut arvova- paaksi. Samalla teksti kuvaa asi- allisesti Freiren ajatuksia nyky- lukijalle. Käännös on tehty eng- lanninkielisestä tekstistä – tämä on järkevää, koska teos julkais- tiin ensimmäisenä juuri englan- niksi Freiren ollessa maanpaos- sa kotimaastaan. Apuna on käy- tetty teoksen portugalin- ja es- panjankielisiä versioita. Portu- galinkielisen laitoksen käyttä- minen on hyvä ratkaisu jo siksi- kin, että Freire toi Sorrettujen pedagogiikassa kasvatukseen käsitteitä, joiden tausta on yh- teiskuntafilosofiassa, psykolo- giassa ja ajan yhteiskunnallises- sa keskustelussa eikä kaikille ole pätevää suomenkielistä vasti- netta. Osa näistä on assosioi- tunut anglosaksiseen kasvatus- terminologiaan ja niiden merki- tys on saattanut hämärtyä alku- peräisestä. Esimerkiksi Freiren ongelmakeskeinen kasvatus (eng. problem posing; port.
educacão problematizadora) yhdistetään usein PBL-tyyppi- seen oppimiseen. Freirehän käyttää käsitettä kuvatessaan, miten opiskelussa johdatetaan opiskelijoita havainnoimaan omaa asemaansa maailmassa ja kyseenalaistamaan vallitsevia käytäntöjä. Näin “problemati- soiva kasvatus” tavoittaa Frei- ren kuvaaman lähestymistavan
paremmin kuin usein käytetty ongelmakeskeinen tai -lähtöi- nen. Suomalaiseen kasvatussa- nastoon vakiintunee myös tal- lettava kasvatus (eng. banking education; port. cocepcão ban- caria da educacõ), joka tarkoit- taa opetusta, jossa siirretään tie- toja opiskelijoille ja joka välit- tää muuttumatonta maailmanku- vaa. Freire väittää tällaisen ope- tuksen olevan sopeuttavaa.
Löydetäänköhän praksis-perus- taiselle kasvatukselle suomen- kielinen vastine?
Suomennoksen toimitustyö on huolellista. Freireläisestä pedagogiikasta kiinnostunutta lukijaa ilahduttaa teokseen liitet- ty johdanto, pedagogiikka kos- keva arviointi ja bibliografia.
Tuukka Tomperin erinomainen johdatus valaisee Sorrettujen pedagogiikan kirjoittamisen yh- teiskunnallista tilannetta ja teok- sen filosofisia lähestymistapo- ja. Lopussa Tuukka Tomperi ja Juha Suoranta luovat katsauk- sen freireläisen kasvatuksen kritiikkiin ja sovellutuksiin ja ar- vioivat pedagogiikan merkitys- tä. Katsaus osoittaa, että Sor- rettujen pedagogiikan ajatukset voivat innoittaa kasvattajia vie- lä 2000-luvullakin.
Vaikka suomalaiset kasvatta- jat ovat jo tunteneet Freiren aja- tuksia muiden kielten ja muiden kasvatusajattelijoiden teosten perusteella, tuo suomennos teoksen kaikkien ulottuville ja avaa syvällisemmän näköalan vapautuksen pedagogiikkaan.
Nyt odotammekin uusia kään- nöksiä. Freire kehitti pedagogis- ta ajatteluaan koko elämänsä ajan ja kirjoitti yli 20 teosta, joista Sorrettujen pedagogiikka on fi- losofisin ja teoreettisin. Seuraa- via käännettäviä voisivatkin olla Freiren käytännöllisemmät ja keskustelevammat kirjat. Mie-
343
AIKUISKASVATUS 4/2005 KIRJA-ARVIOITA
lestäni tärkeä on erityisesti Frei- ren ensimmäinen kirja, Edu- cacão como prática da liberda- de (Kasvatus vapauteen) jossa Freire kuvaa havainnollisesti kasvatusprojektiensa käytän- nön toteutusta ja selittää ihmi-
syyden ajatusta. Samoin tärkei- tä ovat 1990-luvulla kirjoitetut teokset, esimerkiksi Pedagogia da Esperanca (Toivon pedago- giikka) ja À sombra desta man- gueira (Mangopuun varjossa, eng.Pedagogy of the Heart),
joissa Freire arvioi kasvatustyö- tään ja liittää ajattelunsa vuosi- tuhannen vaihteen kasvatusil- mastoon.
