191 Teppo Martikainen Kansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 1/1999
Osakesijoittamisen evankeliumi
TEPPO MARTIKAINEN KTT, professori
Helsingin kauppakorkeakoulu
Vesa Puttonen ja Tero Kivisaari: Vaurastu- minen, varteenotettava vaihtoehto. WSOY, Yritysjulkaisut 1998, 234 s.
KTT VesaPuttonenja KTM TeroKivisaarikir- joittivat joulumarkkinoille kepeän kirjan vau- rastumisesta. Tämä osakesijoittamisen evanke- liumi on saanut osakseen paljon ansaitsemaan- sa huomiota. Helppolukuisuus, positiivisuus ja vahva usko omaan asiaan ovat kirjan valtteja, jotka varmasti kohottavat myyntilukuja. Hyvä näin, sillä laajoille piireille leviävää kansanva- listusta sijoittamisesta tässä maassa todellakin tarvitaan.
»Vaihtoehtona Vaurastuminen» keskittyy vahvasti osakesijoituksiin ja sijoitusrahastoihin.
Kirja hekumoi suomalaisilla osakemarkkinoilla kurssinousulla ja esittelee sijoittamisen perus- teita, erilaisia sijoitustyylejä ja markkinoiden toimintaa. Tekijöiden perusväite ei jää kenellä- kään epäselväksi: vaurastuminen on helppoa, kunhan se nojautuu pitkäjännitteisiin strategioi- hin.
Kirjan suurin ongelma on mielestäni sen yh- teys rahoituksen teoreettiseen tietoon ja tutki- mukseen. Näennäisesti kaikki näyttää olevan kunnossa. Kirjan ovat kirjoittaneet tutkimuso- rientoituneet henkilöt ja tutkimustuloksia viljel- lään auliisti vaurastumisen ilosanomaa tukien.
Mutta onko kaikki sittenkään näin yksinkertais- ta? Vai ovatko tekijät unohtaneet joitakin reali- teetteja, jotka voisivat kertoa omaisuuden kar- tuttamisen olevankin vaikeampaa kuin mitä kir- jassa kuvataan?Ehkä jotkut lennokkaat sana- käänteet ja epätarkkuudet saattavat kirjan jois- sakin kohdin johtaa asiaan vähemmän perehty- neen harrastajan väärille urille ja liiankin posi- tiivisiin tulevaisuuden odotuksiin.
Kirjan aloittava, tosinArvopaperi-lehdenkin aikaisemmin esittämä, esimerkki on räväkkä.
»Hyvä 17-vuotias nuori! Syntyessäsi 1981 lap- silisä oli 120 markkaa kuukaudessa… mikäli vanhempasi ovat säännöllisesti sijoittaneet lap- silisäsi Suomen osakemarkkinoille, säästössä on 1998 yhteiskunnan suorittamien maksujen loppuessa 320 000 markkaa.» Samaan hengen- vetoon kirjoittajat jatkavat »Suomalaiset osak- keet ovat historiallisesti tuottaneet 1970-luvun
192
Kirja-arvosteluja – KAK 1/1999
alusta pitäen noin 15 prosenttia vuodessa, mikä osoittaa, että tällainen tuotto-odotus voi olla hy- vinkin realistinen». Tätä 15 prosentin arviota käytetään myös muualla kirjassa.
Tekijöiden hurja arvio 15 prosentin vuosituo- tosta tulevina vuosina on käsittääkseni vahvasti liioitteleva. Jos oletetaan riskittömäksi koroksi 5 prosenttia, tämä merkitsisi 10 prosentin ris- kipreemiota osakemarkkinoilla. Kun kuitenkin puhutaan odotuksista, eikä historiasta mitatuis- ta ex post-luvuista, jotka sisältävät vain eloon- jääneet markkinat ja yritykset, todelliset ris- kipreemioluvut ovat huomattavasti pienemmät.
UCLAn professorin IvoWelchinerittäin paljon siteerattu tutkimus toteaa erittäin perinpohjaisen kansantaloudellisen analyysin jälkeen yhdys- valtalaisten markkinoiden riskipreemion olevan noin 2–3 prosenttia. Täsmälleen samanlaisiin tuloksiin on päätynyt Columbian yliopiston pro- fessori Jacob K.Thomashiljakkoin julkaistussa tutkimuksessaan, joka pohjautuu viimeaikaisten arvonmääritysmallien käyttöön. Omien tulok- sieni mukaan oikea riskipreemion taso on maa- samme noin 4 prosenttia. Nämä tulokset mer- kitsevät, että realistinen tuotto-odotus osake- markkinoilla jää tällä hetkellä reilusti alle 10 prosentin vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että tekijöiden systemaattiselle lapsilisäsäästäjälle 20 vuoden kuluttua lupailema saksalainen avo- auto kaikilla mausteilla voi muuttua paljon vaa- timattomammaksi kansan malliksi.
Itselleni kirjan yllättävintä antia on selvästi sen kansainvälistä hajauttamista käsittelevä osuus. Tekijät väittävät, että maiden välisten in-
deksien korreloituneisuuden lisäys viime vuosi- na on vähentänyt kansainvälisen hajauttamisen tarvetta ja jopa poistanutkin sen. Itse en olisi valmis näin pitkälle meneviin johtopäätöksiin.
Indeksien korreloituneisuuden lisääntyminen viime vuosina ei poista sitä tosiasiaa, että HEX on ohut markkinapaikka, josta puuttuvat koko- naan monet kansainvälisen hajauttamisen kan- nalta elintärkeät toimialat. Transaktiokustan- nusten väheneminen kansainvälisten rahastojen myötä ja valuuttakurssiriskien pieneneminen te- kevät hajauttamisen itse asiassa paljon mielen- kiintoisemmaksi ja houkuttelevammaksi kuin aikaisemmin. Olisivatkohan tekijöillä sittenkin jääneet HEX:n sinivakeat piilolinssit päälle te- osta tehdessään?
Puttosen ja Kivisaaren teos on kirjoitettu sel- västikin pilke silmäkulmassa ja on vauhdikas puheenvuoro osakesijoittamisen puolesta. Tyl- simykset ja rahoitusteoreettiseen täsmällisyy- teen taipuvat älkööt vaivautuko tämän kirjan pariin. Yllämainitut teoreettiset varaukset jäävät varmaan monilta huomioon ottamatta. Sen si- jaan siihen liittyvä arvokeskustelu koskettaa suurempia joukkoja. Helsingin Sanomat moitti tekijöitä siitä, että arvokäsitykset ovat pielessä jos väittää jokaisella suomalaisella olevan mah- dollisuus vaurastua. Itse toivon, että osakesääs- täjiä ei tämän kirjan jälkeen rinnasteta kitupii- keiksi, jotka eivät halua kasvattaa kalliiksi tule- via lapsia, asua kunnollisesti ja ajaa kelvollisel- la autolla. Tästä voisi olla jopa haittaa asialle, jonka merkitystä ei kannata väheksyä.
