VAMMOJEN JA SAIRAUKSIEN ILMAANTUVUUS SUOMALAI- SILLA MAAJOUKKUETASON PARAURHEILIJOILLA
Sanna Weurlander Pro gradu- tutkielma
Liikunta- ja urheilulääketiede Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos 28.01.2023
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Liikunta- ja urheilulääketiede
Weurlander, Sanna P.: Vammojen ja sairauksien ilmaantuvuus suomalaisilla maajoukkuetason paraurheilijoilla
Opinnäytetutkielma, 62 sivua, 2 liitettä (4 sivua)
Tutkielman ohjaajat: dosentti, FT Mika Venojärvi; väitöskirjatutkija, TtM Johanna Saarni Tammikuu 2023
Asiasanat: paraurheilu, vammat, sairaudet, prospektiivinen tutkimus
Paraurheilijoiden määrä on kasvanut merkittävästi maailmalla. Pitkän aikavälin tutkimusta pa- raurheilijoiden vammojen ja sairauksien ilmaantuvuudesta on hyvin vähän ja Suomessa aihetta ei ole tutkittu lainkaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää paraurheiluun liittyvien vammojen ja sairauksien ilmaantuvuus, terveysongelmista aiheutuvat poissaolopäivät, sekä paraurheilijoi- den yleisimmät vammat ja sairaudet.
Tutkimus toteutettiin prospektiivisena 26 viikon tutkimuksena vuosien 2021 ja 2022 aikana ja se oli osa Training Room -konseptin alaista tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 17 Suomen maa- joukkueen paraurheilijaa. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkeilla. Seuranta tapahtui mobii- lisovelluksella, johon paraurheilijat raportoivat viikoittain uudet vammat ja sairaudet. Terveyson- gelmien määrät suhteutettiin osallistuneiden määrään sekä 1000 urheilijapäivää kohden.
Tutkimusajankohtana 59 % paraurheilijoista raportoi yhteensä 29 urheiluun liittyvää terveyson- gelmaa. Raportoiduista terveysongelmista yli puolet (62 %) aiheutti merkittävää haittaa. Terveys- ongelmien kokonaisilmaantuvuus oli 9.4 per 1000 urheilijapäivää (95 % CI 3.30–15.44); vammo- jen ilmaantuvuus oli 4.2 (95 % CI 1.6-6.8) ja sairauksien ilmaantuvuus oli 5.2 (95 % CI 1.0–9.4).
Terveysongelmat aiheuttivat yhteensä 83 poissaolopäivää harjoituksista; sairauksien vuoksi 64 (77 %) ja vammojen takia 19 poissaolopäivää (23 %). Alaraajavammoja raportoitiin eniten (54 %).
Yleisin yksittäinen vamma oli olkapään vamma (38 %). Pyörätuolia käyttävät paraurheilijat rapor- toivat eniten olkapäävammoja, kävelevillä paraurheilijoilla yleisin vamma oli alaraajassa. Yleisin raportoitu sairauden oire oli ylähengitystieoire (44 %). Alle 25 -vuotiaat paraurheilijat raportoivat eniten sairauksia (59 %), heistä 80 % oli naisia. Sukupuoli, ikä, soveltuva vamma tai pyörätuolin- käyttö ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi terveysongelmien ilmaantuvuuteen.
Suomalaisilla paraurheilijoilla vammojen ja sairauksien ilmaantumisessa ei ollut eroja. Yli puolet terveysongelmista aiheutti merkittävää haittaa. Sairaudet aiheuttivat vammoihin verrattuna lä- hes kolminkertaisen määrän poissaolopäiviä etenkin nuorille naisparaurheilijoille. Tulokset aut- tavat kohdentamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä suomalaisten paraurheilijoiden terveyden edistämiseksi mutta lisätutkimusta tarvitaan.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Sports and exercise medicine
Weurlander, Sanna P.: Incidence of injuries and illnesses among Finnish national team para-ath- letes
Thesis, 62 pages, 2 appendix (4 pages)
Supervisors: adjunct professor, PhD Mika Venojärvi, M.Sc., PhD student Johanna Saarni January 2023
Keywords: parasport, injuries, illnesses, prospective study
There is a growing number of athletes competing in parasports. Prospective data on para-ath- letes’ sport-related health problems is lacking especially in Finland. The purpose of this study was to monitor Finnish national team para-athletes´ sport-related illnesses and injuries, de- scribe health problems, and measure the lost training days due to those problems.
The study was a prospective 26-week study during 2021 and 2022 and it was a part of the larger study concluded by the Training Room. The data was collected thorough questionnaires. The fol- low-up was carried out using a web-based questionnaire, to which the para-athletes report new health problems and lost training days on a weekly basis. Incidence rate (IR) was calculated as the number of injuries/illnesses by the number of para-athletes and per 1000 athlete days for all health problems, and separately for injuries and illnesses.
During the study period 59 % (10) of para-athletes reported 29 sport related health problems and more than half (62 %) were substantial health problems. The incidence rate (IR) was 9.4 (95%
CI 3.30-15.44) for all health problems per 1000 athlete days, 5.2 (95% CI 1.0-9.4) for illnesses, and 4.2 (95% CI 1.6-6.8) for injuries. In total 83 training day was lost: 64 days (77%) due to illnesses and 19 days (23%) due to injuries. The most injured anatomical site was the lower extremities (54
%) and the most common location was the shoulder joint (38 %). Wheelchair users reported the most shoulder injuries and ambulatory para-athletes more often lower extremity injuries. Res- piratory tract symptom (44 %) was the most reported illness symptom. Para-athletes under 25 years reported most of the illnesses (59 %) compared to para-athletes over 25 and 80 % of them were females. Sex, age, impairment type, or use of a wheelchair had no statistical significance in IR.
The incidence of injuries and illnesses was equal among Finnish para-athletes, and more than half were substantial. However, illnesses resulted in a tripled loss of training days especially in young females. The research results help to contribute to the planning and implementing strate- gies of injury and illness prevention in Finnish para-athletes. More research is needed to make conclusions of Finnish para-athletes sport related health problems.
Lyhenteet
CI Confidence Interval (suom. luottamusväli) CP Cerebral Palsy
ICF The International Classification of Functioning, Disability and Health (suom. Maail- man terveysjärjestön toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainväli- nen luokitus)
IPC International Paralympic Committee (suom. Kansainvälinen Paralympiakomitea) IR Incidence rate
OSTRC-H The Oslo Sports Trauma Research Center questionnaire on health problems OSTRC-H (fin) The Oslo Sports Trauma Research Center questionnaire on health problems
(suomennettu versio)
PARA- Para-etuliitettä käytetään, kun viitataan joko urheilulajin vammaisurheilumuotoon, esim. para-alppihiihto, pararatsastus, parayleisurheilu tai urheilijaan (vrt. paraurhei- lija), jolla on pysyvä toimintakyvyn rajoite, ja hän kilpailee paraurheilussa
PARAAIK Aikuisten maajoukkueen paraurheilijat PARANUO Nuorten maajoukkueen paraurheilijat
MIIA Monitoring Injuries and Illnesses in Athletes; (suom. Urheilijoiden vammojen ja sai- rauksien monitorointitutkimus)
MS Multippeliskleroosi tai pesäkekovettumatauti SD Standard deviation (suom. keskihajonta)
TRIPP Translating Research into Injury Prevention Practice
WHO World Health Organization (suom. Maailman terveysjärjestö)
Sisältö
1 Johdanto ... 7
2 Kirjallisuuskatsaus ... 9
2.1 Urheiluvammat ja sairaudet sekä niiden ennaltaehkäisy ... 9
2.1.1 Urheiluun liittyvän vamman ja sairauden määritelmä ... 10
2.1.2 Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn malli ... 11
2.1.3 Urheilijoiden terveysongelmien seuranta ... 13
2.1.4 Urheiluvammojen ja sairauksien ilmaantuvuuden ilmaiseminen ... 14
2.2 Paraurheilu ... 15
2.2.1 Paraurheiluun soveltuva vamma ... 16
2.2.2 Paraurheilijoiden luokittelu ... 18
2.3 Urheiluun liittyvät terveysongelmat paraurheilijoilla ... 20
2.3.1 Lyhyen aikavälin / kilpailujen aikaiset tutkimukset ... 21
2.3.2 Pitkät kokonaisen harjoitus- ja kisakauden kestäneet tutkimukset ... 25
2.3.3 Terveydentilan ja soveltuvan vamman vaikutus paraurheilijan terveydentilaan . 28 3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 30
4 Aineisto ja menetelmät ... 31
4.1 Tutkimusjoukko ja tutkimuksen kulku ... 31
4.2 Mittausmenetelmät ... 34
4.3 Tilastollinen analyysi ... 35
4.4 Tutkimuksen eettisyys ... 36
5 Tulokset ... 38
5.1 Taustatiedot... 38
5.2 Urheiluun liittyvät terveysongelmat ja niiden ilmaantuvuus ... 40
5.3 Terveysongelmista johtuvat poissaolopäivät ja haitta-aste ... 42
5.4 Yleisimmät raportoidut vammat ja sairaudet... 43
5.5 Terveysongelmien riskitekijöiden tilastollinen merkitsevyys ... 46
6 Pohdinta ... 48
6.1 Tulosten tarkastelu ... 48
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 50
6.3 Tulosten hyödynnettävyys ... 51
6.4 Jatkotutkimusaiheet ... 52
7 Yhteenveto ... 54
Liitteet
Liite 1. OSTRC-H (fin) terveyskysely
Liite 2. SUOSTUMUS OSALLISTUA TIETEELLISEEN TUTKIMUKSEEN
1 Johdanto
Paraurheilun suosio ja paraurheilijoiden määrä ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti paraurhei- lun alkuajoilta Stoke Mandevillesta 1948 (IPC 2012). Yli 60 vuotta myöhemmin Lontoon Paralym- pialaisiin 2012 tuli kilpailemaan yli 4000 paraurheilijaa lähes 200 maasta ympäri maailmaa. TV- katsojia raportoitiin olevan yli 3,4 biljoonaa (IPC 2012). Tänä päivänä paraurheilulajeja on useita kymmeniä, ja pelkästään Paralympialaisissa kilpaillaan 22 kesälajissa ja kuudessa talvilajissa (IPC 2022b). Paraurheilussa kilpaileminen eroaa vammattomien urheilusta siten, että paraurheilijalla on paraurheiluun ja kyseiseen lajiin soveltuva vamma ja paraurheilija on luokiteltu lajin ja sovel- tuvan vamman mukaan (Saarinen ym. 2018). Soveltuvia vammoja on 10 ja soveltuvan vamman taustalla tulee olla pysyvä terveydentila (Tweedy ym. 2011).
Paraurheilun suosio on lisännyt myös paraurheilijoiden vammoihin ja sairauksiin liittyvää tutki- musta. Ensimmäistä kertaa Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC) monitoroi paraurheilijoiden vammojen ilmaantuvuutta Salt Lake Cityn talviparalympialaisissa 2002 (Webborn ym. 2006). Sai- rauksien ilmaantuvuutta tutkittiin ensimmäistä kertaa Lontoon Paralympialaisissa 2012 (Derman ym. 2013), jolloin otettiin käyttöön web-pohjainen vamma- ja sairauskysely (WEB-ISS). Tämä mahdollisti tarkan ja laajan datan keräämisen aina Paralympialaisten ajalta (Derman ym. 2013).
Pidempiaikaista paraurheilijoiden terveysseurantaa on tehty vasta vähän, pohjoismaista Ruot- sissa ja Norjassa, sekä Euroopassa Saksassa, joten tarve epidemiologiselle tutkimukselle on il- meinen. Terveysongelmien tutkimisen ja monitoroinnin sekä niiden ennaltaehkäisyn apuna on hyödynnetty van Mechelen (1992) kehittämää mallia. Mallia on kehitetty edelleen edistämään tutkitun tiedon siirtämistä käytäntöön ja urheilijoiden arkeen (TRIPP-malli: Translating Research into Injury Prevention Practice) (Finch ym. 2006). Terveysseurannan apuvälineitä on useita, tässä- kin tutkimuksessa käytetty The Oslo Sports Trauma Research Center Questionnaire on Health Problems, OSTRC-H (Clarsen ym. 2020), joka on todennäköisesti yksi käytetyimmistä (Liite 1.).
Suomessa alkoi 2017 Training Room konseptin alainen MIIA-tutkimus (MIIA, Monitoring Injuries and Illnesses in Athletes), missä tutkittiin suomalaisten huippu-urheilijoiden urheiluun liittyviä sairauksia ja vammoja vuoden ajan. Suomalaiset maajoukkuetason paraurheilijat otettiin hank- keeseen mukaan helmikuussa 2021. Tätä pro gradu tutkimusta koskeva aineisto koostuu puolen
vuoden mittaisesta prospektiivisesta seurantatutkimuksesta, jossa haluttiin selvittää suomalais- ten paraurheilijoiden vammojen ja sairauksien ilmaantuvuutta, niistä aiheutuvia poissaolopäiviä sekä yleisimpiä vammoja. Lisäksi haluttiin selvittää, vaikuttaako aikaisemmat vammat, harjoitte- lumäärä, ikä, sukupuoli, soveltuva vamma tai pyörätuolin käyttö terveysongelmien riskiin. Tutki- mushypoteesina oli, että vammat ja sairaudet ovat merkittäviä terveysongelmia paraurheilijoilla ja aiheuttavat paljon poissaolopäiviä. Tämä oli ensimmäinen tutkimus, kun suomalaisia paraur- heilijoita ja heillä ilmaantuvia terveysongelmia monitoroidaan pitkällä aikavälillä.
2 Kirjallisuuskatsaus
2.1 Urheiluvammat ja sairaudet sekä niiden ennaltaehkäisy
Useista fyysisistä, psykologisista ja sosiaalisista terveyshyödyistä huolimatta, urheilu altistaa vammoille ja sairauksille (Soligard ym. 2016). Urheilun suosion kasvaminen on lisännyt urheilijoi- hin kohdistuvaa painetta harjoitella ja kilpailla. Samalla urheilijan alttius vammoille ja sairauksille on lisääntynyt. Urheilijan potentiaalin kasvattaminen voi olla haastavaa urheilussa, missä paini- taan sopivan ja liiallisen kehon kuormittamisen välillä kehittymisen edistymiseksi maksimaali- sesti. Kansainvälinen Olympiakomitea (IOC, International Olympic Committee) on luonut konsen- suksen, jossa ohjataan sopivaan kuormitukseen terveellisemmän urheilun edistämiseksi. Kon- sensuksessa ohjeistetaan urheilijan harjoitteluun ja kisoihin valmistautumiseen liittyvistä yksi- tyiskohdista, kuten harjoittelu- ja kisamääristä, harjoittelun monitoroinnista, urheilijan hyvinvoin- nista sekä psykologisesta kuormituksesta. Myös urheilijoiden vammojen ja sairauksien seuranta ja tutkimus ovat osa urheilijan terveyden edistämistä (Soligard ym. 2016).
Vammojen ja sairauksien ennaltaehkäisyssä on tärkeää löytää tasapaino ulkoisen kuorman ja kudoksen kyvyn sietää kuormitusta välille (Soligard ym. 2016). Urheilussa kuorma on määritelty eri osiin ihmiskehoa kohdistuvaksi stimulukseksi. Vaikka vamman etiologia on aina moninainen sisältäen ulkoisia ja sisäisiä riskitekijöitä, on todisteita, että harjoituskuorma on merkittävä riski- tekijä, etenkin muutoksen ollessa suuri. Kun kuormittumisen ja levon välillä vallitsee epätasa- paino, johtaa se usein pitkittyneeseen väsymykseen ja epäsuotuisiin harjoitusvasteisiin, jolloin urheiluun liittyvien vammojen ja sairauksien riski kasvaa. Tiedetään, että maltillinen ja nousujoh- teinen kuormituksen lisääminen suojaa vammoilta kovassa harjoituksessa. Lisää tietoa tarvitaan eri riskitekijöistä, kuten lajin, ympäristön ja yksilötekijöiden vaikutuksista vammojen ja sairauk- sien syntyyn, jotta voidaan paremmin ylläpitää urheilijoiden terveyttä (Soligard ym. 2016).
Paraurheilun tuki- ja liikuntaelinperäisen vamma syntymekanismi on sama kuin vammattomilla, mutta vamman takana olevat lajispesifiset, biomekaaniset tekijät ovat erilaisia (Tuakli-Wosornu
ym. 2018). Biomekaanisiin tekijöihin vaikuttavat monet tekijät, kuten laji ja siihen liittyvät kuormi- tustekijät, soveltuva vamma, anatominen alue, vammamenkanismi sekä käytetyt apuvälineet (Webborn ym. 2014). Paraurheilussa tulisi ymmärtää riskitekijöiden kuten lajin, vammatyypin sekä apuvälineiden merkitys lajikohtaiseen kuormitukseen. Paraurheilun nopea kasvu ja muuttu- minen sekä erilaisten vammojen inkluusio asettavat lisähaastetta tutkimukselle. Laaja-alaisen ymmärryksen lisääntymiseksi paraurheilua koskevia tutkimuksia tulisi kohdentaa pitkille aikavä- leille, ei vain lyhyen aikavälin tapahtumien yhteyteen (Webborn ym. 2014).
2.1.1 Urheiluun liittyvän vamman ja sairauden määritelmä
Maailman Terveysjärjestä (WHO, World Health Organization) määrittää terveyden täydelliseksi fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, joka ei ole vain sairauden tai vamman puut- tumista (WHO 1946). IOC:n konsensuslausumassa urheilusuoritukseen liittyvä vamma on mikä tahansa kudosvaurio tai muu normaalin fyysisen toiminnan häiriö, ollen seurausta nopeasta tai toistuvasta liike-energian muutoksesta (Bahr ym. 2020). Sairaus on urheilijan kokema elimistön normaalista poikkeava haitta tai häiriö, mikä ei liity liike-energian muutokseen ja vammaan. Sai- rauksiin liittyvät terveysongelmat voivat olla fyysisiä, kuten flunssa, psyykkisiä, kuten masennus, sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä tai ulkoisista tekijöistä aiheutuvia tai niiden puutteesta johtu- via, kuten pakkasen aiheuttama paleltuma (Bahr ym. 2020). Urheiluun liittyvä sairaus tarkoittaa uutta tai toistuvaa sairautta, joka ilmaantuu kilpailun tai harjoittelun aikana, riippumatta siitä, onko se vaikuttanut harjoitteluun tai kilpailemiseen (Schwellnus ym. 2016).
Urheilijoilla on todettu olevan korkeampi riski sairastua kuin normaalisti harjoittelevilla henki- löillä (Valtonen ym. 2021). Olemassa olevan tiedon perusteella alle 4 viikkoa kestävissä kisata- pahtumissa 6–17 % urheilijoista sairastuu (Schwellnus ym. 2016). Paralympialaisia ja Olympialai- sia koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että paraurheilijat ovat alttiimpia sairauksille kuin vammattomat urheilijat. Talviurheilukisoissa sairastuminen on yleisempää kesäkisoihin verrat- tuna. Sairastumisen malli on hyvin johdonmukainen ja 50 % akuuteista sairauksista on hengitys- tie-elimistön sairauksia. Sairauksille altistaa useat sisäiset ja ulkoiset tekijät, riippuen siitä, minkä elimen sairaus on kyseessä (Schwellnus ym. 2016). Lisääntynyt harjoitus- ja kilpailukuormitus ja kuormituksen suuret vaihtelut, sekä psykososiaalinen stressi, ja muut kuormitustekijät kuten
lento- ja kisamatkat, ovat merkittäviä sairastumisen riskitekijöitä hengityselimistön sairauksille (Svendsen ym. 2016, Valtonen ym. 2021).
Lontoon Paralympialaisissa 2012 vamman ja sairauden määritelmäksi päätettiin mikä tahansa raportoitu vamma tai sairaus tai sen puhkeaminen juuri ennen Paralympialaisia tai niiden aikana riippumatta siitä, vaikuttiko vamma tai sairaus harjoitteluun tai kilpailemiseen kisojen aikana (Derman ym. 2013). Määritelmä noudattaa IOC:n konsensuslausumaa. Vamma tarkoittaa uutta vammaa tai vanhan vamman ilmaantumista uudelleen. Vammatyyppejä on kolme: akuutti, akuutti-krooninen ja krooninen vamma. Akuutti traumaattinen vamma on vamma, jonka aiheutti yllättävä traumaattinen tilanne tai tapahtuma. Akuutti-krooninen on akuutti vamma, joka ilmaan- tui samalle anatomiselle alueelle, missä kroonisen vamman oireet ovat. Krooninen (ylirasitus- vamma) vamma määriteltiin vammaksi, joka kehittyi päivien, viikkojen tai kuukausien aikana eikä ole liitettävissä mihinkään yllättävään ja akuuttiin tapahtumaan/tilanteeseen (Derman ym. 2013).
2.1.2 Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn malli
Urheiluvammojen ennaltaehkäisy on monitasoista- ja tahoista. Urheilusta saatavista terveyshyö- dyistä riippumatta urheilu altistaa vammoille. Harjoittelua rajoittavat vammat ja sairaudet hei- kentävät merkittävästi urheilijan tavoitteen saavuttamista sekä kisamenestystä (Raysmith B. ym.
2016). Sen lisäksi, että vammat ja sairaudet heikentävät urheilijan kykyä urheilla, vaatien mahdol- lisesti sairaanhoitoa, heikentävät ne urheilijan terveyttä, työkykyä ja opiskelua aiheuttaen näin monitasoisia kustannuksia (van Mechelen 1992). Euroopan neuvoston vuonna 1992 antaman säädöksen perusteella ministerikomitea hyväksyi Euroopan urheilun peruskirjan, joka tarkistet- tiin vuonna 2011; peruskirjan yhtenä tavoitteena on urheilijoiden terveyden edistäminen (Euroo- pan neuvosto 1992, WHO 2011).
Urheiluvammojen ennaltaehkäisy ei tapahdu sattumanvaraisesti ja tämän havainnollisti 1992 van Mechelen raportissaan. Mallia käytetään yleisesti urheiluvammojen ennaltaehkäisyn työväli- neenä. Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään vammojen yleisyys ja vakavuus. Toisessa vaiheessa kartoitetaan vammojen syntymekanismit ja vammoille altistavat riskitekijät. Näiden vaiheiden
pohjalta siirrytään kolmanteen vaiheeseen, missä valitaan vammojen ennaltaehkäisemiseen täh- täävät toimenpiteet ja otetaan ne käytäntöön. Viimeisessä eli neljännessä vaiheessa arvioidaan käyttöönotettujen toimenpiteiden vaikuttavuus (van Mechelen1992). Urheiluvammat ja niiden ennaltaehkäisy ovat kuitenkin kompleksisia ja haasteena on tiedon siirto käytäntöön (Bolling ym.
2018).
TRIPP- malli on kehitetty tiedon siirtämiseksi käytäntöön (Finch 2006). TRIPP-malli huomioi yksi- lön käyttäytymiseen liittyvän kontekstin eli ympäristön, missä ennaltaehkäisy otetaan käyttöön, minkä vuoksi TRIPP-mallissa on kaksi tasoa enemmän van Mechelen (1992) malliin verrattuna (kuvio 1). Ensimmäinen ja toinen taso ovat yhteneväisiä van Mechelen mallin kanssa, ja tasoilla korostetaan käsitteiden yhteneväisyyttä sekä monitasoisen tutkimuksen tärkeyttä. Urheilijoiden terveysongelmien ilmaantumiseen liittyvät epidemiologiset tutkimukset ovat esimerkki tästä.
TRIPP-mallin kolmannessa ja neljännessä vaiheessa etsitään ratkaisuja ja kehitetään ennaltaeh- käiseviä toimenpiteitä tutkimuksessa ilmenneiden riskitekijöiden perusteella sekä arvioidaan toi- menpiteiden vaikuttavuutta pienemmällä tutkimusjoukolla tutkimusolosuhteita vastaavassa ym- päristössä. Tämän vaiheen hyväksi todettujen ennaltaehkäisevien käytänteiden siirtyminen käy- täntöön on harvinaista, koska harvalla joukkueella on mahdollisuuksia (esim. resursseja tai ra- haa) ottaa tapoja sellaisenaan käyttöön. Viides vaihe on tärkeä, ja siinä tutustutaan toimintaym- päristön turvallisuuteen ja olemassa oleviin käyttäytymismalleihin. Tärkeää on selvittää, tarvi- taanko muutosta. Tulee selvittää vammojen syntyyn vaikuttavat ympäristötekijät, infrastuktuuri lajin takana, taustajoukot, talous sekä välineistö, sekä kuka implementoisi toimenpiteet ja miten ne ”markkinoidaan” kohdejoukolle, jotta ne toimivat myös käytännössä. Viimeisellä kuudennella tasolla, missä voidaan katsoa yhdistyvän Mechelen (1992) kolmos- ja nelostasot, implementoi- daan tehokkaiksi todetut, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja arvioidaan toimenpiteiden vaikutta- vuutta todellisessa ympäristössä (Finch 2006).
Kuvio 1. Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn neljä tasoa (van Mechelen 1992) modifioituna TRIPP- malliin lisätyillä tasoilla (tasot 3.–5. mustalla) (Finch 2006).
2.1.3 Urheilijoiden terveysongelmien seuranta
IOC laati ohjeistuksen (STROBE, Strengthening the Reporting of Observational Studies in Epide- miology), liittyen urheilijoiden vammojen ja sairauksien monitorointiin ja epidemiologisiin tutki- muksiin, jotta saadaan yhtenäistettyä käsitteitä ja tutkimusmenetelmiä (Bahr ym. 2020). Monito- rointi on todettu auttavan minimoimaan urheiluvammoja sekä tunnistamaan terveysongelmia (Bourdon ym. 2017). Epidemiologisissa paraurheilijoiden sairauksia ja vammoja koskevissa tutki- muksissa (Fagher ym. 2017, Hirschmüller ym. 2021, Steffen ym. 2021) on todettu pitkäaikainen, koko harjoitus- ja kisakauden kestävä terveyden monitorointi hyväksi keinoksi tunnistaa paraur- heilijoiden terveysongelmia aikaisessa vaiheessa.
Urheilijoiden vammoja ja sairauksia on tutkittu sekä pitkittäistutkimuksena, yli yhden tai useam- man kauden kestävinä, että jonkin tapahtuman aikana (Soligard ym. 2017). IOC kehitti vammo- jen seurantamenetelmän Pekingin 2008 kisoihin, ja sisällytti siihen myös sairastavuuden seuran-
1. Selvitetään vam- mojen yleisyys ja va-
kavuus.
4. (6.) Arvioidaan toi- menpiteiden vaikut- tavuus.
3. (6.) Valitaan ja käynnistetään eh- käisyyn tähtäävät toi-
menpiteet.
2. Kartoitetaan vam- mojen syntymekanis-
mit ja riskitekijät.
3. Etsitään ratkaisuja ja kehitetään ennaltaeh- käiseviä toimenpiteitä.
4. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vaikut- tavuuden arviointi.
5. Toimintaympäristöön perehtyminen ja toi- menpiteiden soveltami-
nen käytäntöön sopi- viksi.
nan Vancouverin kisoissa 2010 (Soligard 2017). Kansainvälinen Paralympiakomitea (IPC, Interna- tional Paralympic Committee) on monitoroinut vammojen ilmaantuvuutta Paralympialaisten ajalta alkaen Salt Lake Cityn talviolympialaisista 2002 ja Lontoon kesäolympialaisista 2012 asti (Hirschmüller ym. 2015). Paraurheilijoiden sairauksien ilmaantuvuutta tutkittiin ensimmäistä kertaa Lontoon Paralympialaisissa 2012 (Derman ym. 2013). Langaton verkkoyhteys mahdollisti tuolloin web-pohjaisen vamma- ja sairaus kyselyn (WEB-ISS) käyttöönoton. WEB-ISS avulla lääkin- tähenkilöstö sai kerättyä ajantasaista ja tarkkaa tietoa paraurheilijoiden terveydentilasta, kun aiemmissa tieto kerättiin manuaalisesti kyselylomakkeiden avulla (Derman ym. 2013).
Monitoroinnin työvälineeksi Clarsen ym. (2013) ovat kehittäneet urheilijoiden terveysseurantalo- makkeen Oslo Trauma Research Questionaren (OSTRCO). Kysely rekisteröi urheilijoiden ylikuor- mitustiloja. Sittemmin kysely päivitettiin tunnistamaan kaikki terveysongelmat, urheiluvammat sekä sairaudet (The Oslo Sports Trauma Research Center Questionnaire on Health Problems OSTRC-H) (Clarsen ym. 2020). Kyselylomake on tarkoitettu urheilijoiden sairauksien ja vammojen ilmaantuvuuden monitorointiin. Terveysongelma koskee mitä tahansa tilaa, mikä heikentää ur- heilijan normaalia täyttä osallistumista tai suorituskykyä riippumatta siitä, onko urheilija tarvin- nut hoitoa. Tämä käsittää, mutta ei ole ainoastaan rajattu vammaan tai sairauteen. Päivitys on linjassa IOC:n vamma- ja sairauskyselyn (STROBE-SIIS, Sports Injury and Illness Surveillance) kanssa (Bahr ym. 2020).
2.1.4 Urheiluvammojen ja sairauksien ilmaantuvuuden ilmaiseminen
Ilmaantuvuus tarkoittaa uusien tapausten (vammat, sairaudet, tapaturmat, ym.) lukumäärää tut- kittavassa joukossa seuranta-aikana (Uhari ja Nieminen 2012, Bahr ym. 2020). Ilmaantuvuusti- heys on tiettynä ajanjaksona ilmaantuneiden tapahtumien määrä laskettuna keskimääräisestä riskialttiista väestöstä. Sairastuvuustiheys lasketaan henkilöaikaa kohti, ja on käyttökelpoinen tapa etenkin silloin, kun tutkittavat henkilöt voivat sairastua uudelleen seurannan aikana (Uhari ja Nieminen 2012). Urheiluvammojen ilmaantuvuus tulisi ilmaista lukumääräisenä eli urheilu- vammojen määrä per altistumisaika, esimerkiksi urheiluvammojen määrä 1000 harjoitustuntia
kohden, jotta vertailu eri tutkimusten välillä on mahdollista (van Mechelen 1992). Lontoon Para- lympialaisista 2012 lähtien IPC on määritellyt Paralympialaisia koskevan tutkimuksen ilmaantu- vuuden määrittämiseksi urheilijapäivä-käsitteen (Derman ym. 2013). Siinä tapausten lukumäärä lasketaan per 1000 urheilijapäivää. Urheilijapäivä lasketaan kertomalla kilpailupäivien lukumäärä päivittäisellä joukkueen koolla. Olettamuksena tässä on, että joukkueen paraurheilijoiden määrä kisoissa on vakio. Samaa määritelmää käytetään vammattomien urheilijoiden terveyden seuran- nassa (Derman ym. 2012). Hirschmüller ym. (2021) käytti tätä vammojen ja sairauksien ilmaantu- vuuden ilmaisemisessa saksalaisia paraurheilijoita koskevassa pitkittäistutkimuksessa.
2.2 Paraurheilu
Paraurheilu ja paraurheilija -käsitteitä käytetään, kun puhutaan vammaisten henkilöiden urhei- lusta tai urheilijasta, jolla on vamma (Paralympiakomitea 2022). Käsitteitä käytetään pääasiassa paralympialajien urheilusta ja urheilijoista, mutta sanan käyttö on levinnyt siten, että se on käy- tännössä synonyymina sanoille vammaisurheilu ja vammaisurheilija. (Paralympiakomitea 2022.) IPC koordinoi ja hallinnoi Paralympialaisia sekä tukee ja ohjaa paraurheilua toimien kansainväli- senä kattojärjestönä kansallisille Paralympiakomiteoille sekä useille urheilujärjestöille (IPC 2022a). IPC on sitoutunut edistämään paraurheilijoiden terveyttä muun muassa rohkaisemalla tekemään urheilijan terveyttä edistävää tutkimusta (IPC 2019).
Paraurheilun historiaan liittyy vahvasti vuoden 1948 Lontoon Olympialaisten avajaisten yhtey- dessä Stoke Mandevillessa paraurheilijoiden näytöskisa (IPC 2022b). Paraurheilijoita oli tuolloin yhteensä 16 ja lajina oli jousiammunta. Tämä toimi suunnannäyttäjänä Paralympialaisille ja en- simmäisen kerran yhteensä 400 paraurheilijaa 23 eri maasta kilpailivat vuoden 1960 Rooman Pa- ralympialaisissa. Aina vuoden 1972 Paralympialaisiin asti kisat oli suunnattu selkäydinvammai- sille. Toronton Paralympialaisissa vuona 1976 oli ensimmäistä kertaa kisaamassa urheilijoita, joilla oli näkövamma tai amputaatio. Samana vuonna järjestettiin ensimmäiset talviparalympia- laiset Ruotsin Örnsköldvikissä, paraurheilijoita osallistui 16 eri maasta yhteensä 198. Vuoden 1980 Hollannin Arnheimin kesäparalympialaisissa ensimmäistä kertaa oli mukana urheilijat, joilla on cp-vamma (cerebral palsy). Kehitysvammaiset urheilijat olivat ensimmäistä kertaa mukana
Atlantan kesäparalympialaisissa 1996. Lontoon kesäparalympialaiset 2012 on tähän mennessä ollut suurin paraurheilun kisatapahtuma. Paraurheilijoita kilpaili yhteensä 4237 kaikista eri vam- maluokista (kehitysvamma, näkövamma, liikuntavamma) 164 eri maasta. Vuoden 2020 Rion ke- säparalympialaisissa paraurheilijoita oli vieläkin enemmän 4328 160 eri maasta ja lajimäärä nousi 22:een. Pekingin talviparalympialaisia 2022 näkövamma- ja liikuntavammaluokkien paraur- heilijoita kilpaili yhteensä 564 kuudessa eri lajissa 46 eri maasta. Tänä päivänä paraurheilulajeja on useita kymmeniä, joista Paralympialaisissa kilpaillaan yhteensä 28 lajissa, kesälajeja on 22 ja talvilajeja kuusi (IPC 2022b).
2.2.1 Paraurheiluun soveltuva vamma
Paraurheilussa kilpaileminen edellyttää, että urheilijalla on paraurheiluun ja kyseiseen lajiin so- veltuva vamma (Saarinen ym. 2018). Alun alkaen IPC luokitteli paraurheilijat sen perusteella, oliko heillä selkäydinvamma, cp-vamma, amputaatio, raajapuutos tai näkövamma (Tuakli- Wosornu ym. 2018). Urheilijoita, joilla oli jokin muu fyysinen vamma, kutsuttiin Les Autres, muut vammat. Myös kehitysvammaiset urheilijat otettiin mukaan. Luokittelu on kehittynyt ja muuntu- nut vuosikymmenten aikana ja nykyään luokka määräytyy sen mukaan, miten vamma vaikuttaa urheilusuoritukseen (Tweedy ym. 2011, Tuakli-Wosornu ym. 2018).
IPC:n (2016) luokittelukoodi määrittää sen, ketkä voivat kilpailla lajissa ja mitkä lajin soveltuvat vammat ovat (taulukko 1). Paraurheiluun soveltuvia vammoja tai vammaryhmiä on kymmenen ja jokaisessa lajissa on määritelty soveltuvat vammat ja paralympialajit1. Soveltuvan vamman tulee aiheutua pysyvästä terveydentilasta (Saarinen ym. 2018). Esimerkiksi selkäydinvamma aiheuttaa pysyvän terveydentilan, minkä seurauksena henkilöllä on alentunut lihasvoima. Alentunut lihas- voima on yksi kymmenestä paraurheiluun soveltuvasta vammasta. Soveltuva vamma voi olla fyy- sinen liikuntavamma (8 kategoriaa), näkövamma tai kehitysvamma. Kilpailuun liittyvä luokittelu tapahtuu näiden kolmen vammaryhmän sisällä lajin mukaan (Saarinen ym. 2018).
1 https://www.paralympia.fi/images/UudetNettisivut/Materiaalit/soveltuvat_vammat.pdf
Taulukko 1. Soveltuvat vammat, niiden selitykset ja esimerkit paraurheilulajeista.
Soveltuva vamma (yhteensä 10)
Selitys Esimerkkilajit
Alentunut lihas- voima
Urheilijoilla on terveydentila, kuten selkä- ydinvamma, post polio syndrooma, joka es- tää tai heikentää kykyä tuottaa aktiivista lii- kettä.
Kesä: pyörätuolirugby, yleisur- heilu
Talvi: maastohiihto, alppihiihto, lumilautailu
Alentunut passiivi- nen nivelliikkuvuus
Urheilijoilla on alentunut nivelliikkuvuus yhdessä tai useammassa nivelessä, esimer- kiksi trauman tai synnynnäisen arthrogry- posin seurauksena.
Talvi: parajääkiekko, maasto- hiihto, soutu
Kesä: Jousiammunta, istumalen- topallo
Raajapuutos Urheilijalta puuttuu kokonaan tai osittain luita tai niveliä, joko trauman, sairauden tai synnynnäisen raajapuutoksen (dysmelia) vuoksi.
Kesä: Yleisurheilu, melonta, pöy- tätennis
Talvi: ampumahiihto, pyörätuoli- curling
Alaraajojen pituus- ero
Urheilijalla on alaraajojen pituusero, joko synnynnäisen raajan pituuskasvun tai trau- man seurauksena.
Kesä: Pyörätuolitennis, yleisur- heilu
Talvi: parajääkiekko, alppihiihto, maastohiihto
Lyhytkasvuisuus Raajojen ja vartalon lyhytkasvuisuus jonkin lyhytkasvuisuutta aiheuttavan terveyden- tila, esim. akondroplasia tai hormonipuu- tossairaus.
Kesä: Yleisurheilu, voimannosto, uinti, sulkapallo, ratsastus, pöytä- tennis
Talvi: - Hypertonia eli ko-
honnut lihasjänteys
Keskushermoston vaurion vuoksi lihasto- nus on koholla ja lihaksen kyky venyä on alentunut. Terveydentilat kuten CP, aivo- halvaus, traumaattinen aivovamma.
Kesä: yleisurheilu, pyörätuoli- miekkailu, triathlon, pyörätuoliko- ripallo
Talvi:
Ataksia Urheilijalla on keskushermoston häiriö, joka johtaa liikkeen hallinnan häiriöön. Ter- veydentilat kuten CP, aivohalvaus, MS ja traumaattinen aivovamma.
Kesä: Boccia, pyörätuolikoripallo, ratsastus
Talvi: maastohiihto, alppihiihto, ampumahiihto
Atetoosi Urheilijalla on jatkuvia, hitaita tahattomia liikkeitä, johtuen keskushermoston häiri- östä. Terveydentilat kuten CP, aivohalvaus, ja traumaattinen aivovamma.
Kesä: ampumaurheilu, yleisur- heilu, pyöräily
Talvi: lumilautailu, maastohiihto Näkövamma Urheilijalla on alentunut kyky nähdä tai nä-
kökyky puuttuu kokonaan esim. diabetek- sen tai synnynnäisen terveydentilan vuoksi.
Kesä: maalipallo, jalkapallo, yleis- urheilu, judo
Talvi: maastohiihto, alppihiihto Kehitysvamma Henkisen toiminnan kehitys on estynyt tai
häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä todetun sairauden, vian tai vamman vuoksi ennen 18 vuoden ikää.
Kesä: pöytätennis, uinti, yleisur- heilu
Talvi: -
2.2.2 Paraurheilijoiden luokittelu
Luokittelu on prosessi, missä luokitellaan yksittäinen ryhmä pienempiin ryhmiin tai luokkiin, sen mukaan mitä heillä on yhteistä (Tweedy ym. 2011). Paraurheilu on alun perin ollut kuntoutus- muoto, missä luokittelu on perustunut lääketieteelliseen diagnoosiin. Paraurheilijoiden määrän kasvaessa ja paraurheilun kehittyessä myös luokittelu on kehittynyt. IPC luokittelukoodin mu- kaan luokittelua tulee kehittää tutkittuun tietoon perustuen (evidence based classification). Luo- kittelu on prosessi, jossa arvioidaan, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön ur- heilusuorituksessa. Luokka määräytyy olemassa olevan terveydentilan, kliinisen tutkimisen, toi- minnallisten ja lajinomaisten testien sekä havainnoinnin perusteella (Tweedy ym. 2011).
Kuviossa 2 havainnollistetaan, miten luokittelu mallintaa Maailman terveysjärjestön (WHO, World Health Organization) toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF, International classification of functioning, disability and health) (Tweedy ym. 2011). ICF ku- vaa sitä, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä jakautuen kahteen osaan: toimintakykyä ja toiminnan rajoitteita kuvaavaan osaan, sekä kontekstuaalisia tekijöitä kuvaavaan osaan (THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Toimintakykyä ja toiminnan rajoit- teita kuvaava osio sisältää ruumiin/kehon toiminnot ja rakenteet sekä suoritukset ja osallistumi- sen. Kontekstuaalisia tekijöitä kuvaava osio käsittää ympäristö- ja yksilötekijät, joita ovat esimer- kiksi apuvälineet, ikä ja läheiset. (THL 2021).
Luokittelun tavoite on edistää osallisuutta minimoiden yksipuolista kilpailua ja mahdollistaa pa- raurheilijoille tasapuoliset lähtökohdat kilpailla (Saarinen ym. 2018). Samalla luokittelu pyrkii mi- nimoimaan soveltuvan vamman vaikutusta urheilusuoritukseen, jotta kilpailutuloksen ratkaisee urheilijan taito ja suoritus eikä vamman vaikeusaste. Luokittelu on lajikohtaista ja sen ensisijai- sena tarkoituksena on selvittää, onko paraurheilijalla lajiin soveltuva vamma ja täyttääkö sovel- tuva vamma lajin minimivammakriteerit. Jos nämä toteutuvat, jaetaan paraurheilijat lajikohtai- sesti vamman ja toimintakyvyn mukaan eri luokkiin (Saarinen ym. 2018).
Kuvio 2. Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (ICF) lähteestä Tweedy ym. 2011 mukailtuna: paralympiaurheilulajien alueet kartoitettuna alueit- tain. Luokittelussa arvioitavat ICF pääluokat lihavoituna.
ICF toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus
Ruumiin ja ke- hon toiminnot
Suoritukset ja osallistuminen
Ympäristötekijät Yksilötekijät
Mielentoiminnot Aistitoiminnot ja kipu
Ääni- ja puhetoi- minnot
Sydän-, verenkierto- neste- ja hengitys- elimistön toiminnot Ruunsulatus- ja ai- neenvaihdunta Virtsaamis- ja suku- puolielinten toimin- not
Tuki- ja liikuntaeli- mistön ja liikkei- siin liittyvät toi- minnot
Ihon toiminnot
Oppiminen Yleisluonteiset tehtävät Kommunikointi Liikkuminen Itsestä huolehti- minen
Kotielämä Vuorovaikutus- suhteet Keskeiset elä- mänalueet Yhteisöllisyys
• Kehitysvamma
• Näkövamma
• Spastinen hypertonia
• Ataksia
• Atetoosi
• Alentunut passiivinen nivel- liikkuvuus
• Alentunut lihasvoima
• Raajapuutos
• Alaraajojen pituusero
• Lyhytkasvuisuus
• Kehon asento
• Kantaminen / esi- neiden liikuttami- nen
• Kävely- ja liikku- minen
• Apuvälineellä liik- kuminen
• Juoksu
• Hyppiminen
• Heittäminen
• Taklaus/osumi- nen
• Potkiminen
• Uiminen
• Pyörätuolilla ke- laus ja
• kaikki muut laji- kohtaiset liikkeet
2.3 Urheiluun liittyvät terveysongelmat paraurheilijoilla
Paraurheilua on tutkittu suhteessa vammattomien urheiluun vielä hyvin vähän (Hirschmüller ym.
2021). Paraurheilun suosio ja paraurheilijoiden määrän kasvu ovat lisänneet myös paraurheiluun liittyviä vammoja ja sairauksia. Urheiluun liittyvien sairauksien ilmaantuvuus on paraurheilijoilla yhtä suurta, ellei jopa suurempaa vammojen ilmaantuvuuteen nähden kuin vammattomilla ur- heilijoilla (Derman ym. 2013,Fagher ym. 2013.) Paralympialaisten ja muiden suurten kisojen ajalta kerättyä tietoa on paljon (taulukko 2) ja tämän tiedon perusteella voidaan todeta, että kiso- jen aikana esiintyvien vammojen ilmaantuvuus vaihtelee välillä 10–19 ja sairauksien 10–27 per urheilijapäivä (Hirschmüller ym. 2021). Useiden lyhyen aikavälin tutkimusten perusteella (Blau- wet ym. 2013, Derman ym. 2017, Derman ym. 2018, Gutiérrez-Santiago ym. 2020, Derman ym.
2020) paraurheilijoilla esiintyvät vammat ovat olleet äkillisiä. Rasitusvammojen osuus on ollut korkea tietyn lajin paraurheilijoilla, kuten koripalloilijoilla (Hollander ym. 2020), uimareilla ja len- topalloilijoilla (Tuakli-Wosornu ym. 2018) sekä pitkän aikavälin tutkimuksissa (Fagher ym. 2020b, Hirschmüller ym. 2021).
Paraurheilijoiden vammoissa on nähtävissä johdonmukaisuuksia lajien ja luokkien sisällä. Tyypil- lisesti vammattomilla urheilijoilla esiintyy eniten vammoja alaraajoissa (Jacobsson ym. 2012, Pal- mer-Green - Niall 2015) ja paraurheilijoilla eniten yläraajoissa (Derman ym. 2017, Steffen ym.
2021, Rayes ym. 2022). Pienten pehmytkudosvammojen esiintyvyys on suurta sekä vammatto- milla että paraurheilijoilla (Webborn ym. 2014). Paraurheiljoilla olkapäävammojen esiintyvyys on korkea (Derman ym. 2017, Derman ym. 2020, Hollander ym. 2020). Paraurheilijoiden terveyson- gelmiin liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että niissä lajeissa, missä paraurheilijat harjoittele- vat ja kilpailevat istuen, kuten pyörätuolirugbyssa, parajääkiekkossa ja yleisurheilussa etenkin heittolajeissa, esiintyy enemmän yläraajoihin kohdistuvia vammoja, kun taas pystyluokissa ala- raajojen vammat ovat yleisimpiä (Blauwet ym. 2013, Derman ym. 2013, Tuakli-Wosornu ym.
2018, Yang ym. 2020).
Urheiluun liittyviä vammoja esiintyy kesälajeista eniten pyörätuolirugbyssä, painonnostossa, nä- kövammaisten jalkapallossa, maalipallossa ja miekkailussa (Tuakli-Wosornu ym. 2018). Sotšin tal-
viparalympialaisissa vamman ilmaantuvuus oli jopa kaksi kertaa suurempi kuin Lontoon kesäpa- ralympialaisissa (Derman ym. 2017, Derman ym. 2020). Tämä vahvistaa aikaisempia tutkimustu- loksia siitä, että vammariski on suurempi talvilajeissa (Schwellnus ym. 2016). Talvilajeissa vam- moja esiintyy eniten alppihiihdossa, jääkiekossa ja lumilautailussa ja vammat ovat tyypillisesti äkillisiä (Yang ym. 2020).
Urheiluun liittyvien sairauksien ilmaantuvuutta on tutkittu vähemmän, mutta tutkimuksista löy- tyy selkeä yhteinen nimittäjä vammattomien urheilijoiden ja paraurheilijoiden välille. Lyhyen ai- kavälin isot kohorttitutkimukset Olympialaisten ja Paralympialaisten ajalta ovat kiistatta todenta- neet, että hengitystiesairaudet ovat yleisimpiä sairauksia sekä vammattomilla urheilijoilla että paraurheilijoilla, mutta paraurheilijoilla niiden ilmaantuvuus on suurempaa kuin vammattomilla urheilijoilla (Engebretsenym. 2013, Derman ym. 2022).
2.3.1 Lyhyen aikavälin / kilpailujen aikaiset tutkimukset
Lontoon Paralympialaisissa vammojen ja sairauksien ilmaantuvuutta seurattiin 14 päivän ajan, kolme päivää ennen kisoja ja 11 kisapäivän ajalta (Derman ym. 2013). Vammojen ja sairauksien ilmaantuvuus oli suurempaa ennen kisoja kuin kisojen aikana. Vammojen ilmaantuvuus oli vam- mojen osalta 12.1 per 1000 urheilijapäivää ja sairauksien 12.8 per 1000 urheilijapäivää. Vammoja esiintyi 11.6 %:lla paraurheilijoista ja suurin osa (70 %) niistä oli akuutteja, sisältäen sekä akuutit että akuutit-krooniset vammat. Rasitusvammojen osuus oli 30 % vammoista. Eniten vammoja esiintyi näkövammaisten jalkapallossa, maalipallossa ja painonnostossa. Yleisin vamma oli akuutti yläraajaan kohdistunut vamma ja niiden osuus oli 34 %. Näistä yleisin oli olkapäävamma (17 %). Yleisimmät sairaudet olivat hengityselimistön (27,4 %), ihon (18,3 %) ja suoliston (14,5 %) sairaudet. Kun verrattiin tuloksia aikaisempiin vammattomia urheilijoita koskeviin tuloksiin, huo- mattiin, että vastoin kuin vammattomilla, paraurheilijoilla yläraajavammat olivat yleisempiä kuin alaraajavammat. Paraurheilijoista 10,9 %:lla esiintyi sairauksia, mikä on vähäisempi osuus kuin esimerkiksi jalkapallon MM-kisoissa 2010 (12 %). Sairauksien ilmaantuvuus oli kuitenkin suu- rempi Lontoon Paralympialaisissa verrattuna 2010 FIFAN MM-kisoihin (7.7) ja yleisurheilun MM- kisoihin (7.6) mutta pienempää kuin 2010 Super Rugby kisoissa (20.7) (Derman ym. 2013).
Rion Paralympialaisissa 2016 paraurhelijoiden vammoja seurattiin samalla protokollalla ja sa- malla mittarilla kuin Lontoon Paralympialaisissa (Derman W ym. 2017). Tuloksia voitiin verrata keskenään, ja todeta, että vammojen ilmaantuvuus oli laskenut. Vammojen ilmaantuvuusluku oli 10.1 ja niitä esiintyi 12,1 % tutkittavista. Samoin kuin Lontoon Paralympialaisten aikana, vammo- jen ilmaantuvuus oli suurempaa ennen kisoja edeltävänä aikana ja suurin osa vammoista oli akuutteja. Eniten vammoja esiintyi olkapäässä (Derman W ym. 2017). Rion Olympialaisten vam- mattomien urheilijoiden tutkimuksessa vammoja esiintyi 8 %:lla urheilijoista ja sairauksia 5 %:lla (Soligard ym 2017).
Useissa lyhyen aikavälin tutkimuksissa on todettu, että paraurheilijoilla akuuttien vammojen il- maantuvuus on suurempaa rasitusvammoihin nähden (Derman ym. 2017, Derman ym. 2017, Gutiérrez-Santiago ym. 2020). Selkeät riskilajit ovat näkövammaisten lajeista judo ja jalkapallo.
Lontoon Paralympialaisissa näissä lajeissa vammojen ilmaantuvuus oli suurinta. Näkövammais- ten kontaktilajeista judossa on todettu korkea vammariski, mutta yhteyttä näkövamman astee- seen ei ole todettu (Gutiérrez-Santiago ym. 2020). Kuitenkin useissa muissa näkövammaisten ur- heilua koskevissa tutkimuksissa, on todettu, että mitä heikompi näkö on, sitä suurempi riski ur- heiluun liittyville vammoille (e Silva 2011). Tilastollisesti merkittävä ero on alimman B1 (sokea) ja lievästi näkövammaisten B3 luokkien välillä. Useiden tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että näkövamma altistaa rasitusvammoille (e Silva ym. 2011, Magno e Silva ym. 2013, Santos ym.
2021).
Taulukko 2. Paraurheilijoiden terveysongelmia koskevia, lyhyen aikavälin tutkimuksia.
Lähde Tutkimus Tutkimuk- sen tiedot
Kohde- ryhmä
Tutkimusmenetel- mät
Tärkeimmät tulokset Derman
ym. 2020
High Incidence of Injuries at the
Pyeongchang 2018 Paralym- pic Winter Games: a Pro- spective Cohort Study of 6804 Athlete Days
12 päivän seurantatutki-
mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 9 kisapäi-
vää
Pyeong- changin talvi Para- lympialai- siin osallis- tuneet pa- raurheili- jat (n 567)
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
Vertailua alaryh- mien välillä lajin, vamman anatomi- sen sijainnin, suku- puolen ja iän perus-
teella.
Paralumilautailussa ilmaantui enemmän vammoja kuin muissa lajeissa yhteensä, il- maantuvuus 40.5 / 1000 urheili- japäivää. Eniten olkapäävam- moja; 39 yläraajavammasta 27 kohdistui olkapäähän. Riskilajit parajääkiekko, alppihiihto ja maastohiihto.
Gutiér- rez-San- tiago ym.
2020
Sport Injuries in Elite Paralym- pic Judokas:
Findings from the 2018 World Championship
3 päivän havain- nollinen tutki-
mus
Judokat, jotka osal- listuivat IBSAn (In- ternati- onal Blind Sport Fe- deration) judon 2018 MM- kisoihin (n 267)
Videolta havain- nointi. Vammat, riip- pumatta siitä, tarvit- siko hoitoa, rekiste- röitiin lieviksi (pystyi
jatkamaan) / vaka- vaksi (ottelu keskey-
tyi). Jako pään vam- mat,tuki- ja liikunta- elin, - kuristus-, muut vammat.
51 vammaa, ilmaantuvuus 18.9 / 100 ottelijaa (hoitoa vaatinei- den vammojen ilmaantuvuus 6.3 / 100 ottelijaa). Näkövamma ja sen aste ei vaikuttanut vam- mojen syntyyn. Painavilla ja miehillä suurin riski vammalle.
Akuutteja tuki- ja liikuntaelimis- tön vammoja 66 %. Yleisin syn- tymekanismi pystyottelussa (heitot), vs. vammattomiin judo- koilla matto-ottelu.
Derman ym. 2018
Sport, Sex and Age Increase Risk of Illness at the Rio 2016 Summer Para- lympic Games:
a Pro-spective Cohort Study of 51 198 Athlete Days
14 päivän ko- horttitutki- mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 11 kisapäi-
vää
83,4 % Rion Para- lympialai- siin osallis- tuneista urheili- joista (n 3657)
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
Tulokset raportoitiin lajin, vammatyypin, sukupuolen. sairau- den ja iän perus-
teella.
Sairauksia 511, ilmaantuvuus 10.0 / 1000 urheilijapäivää. Suu- rin pyörätuolimiekkailussa (14.9), uinnissa (12.6) ja pyörä- tuolikoripallossa (12.5). Suurin riski naisilla ja yli 35-vuotiailla.
Paraurheilijoilla, joilla oli selkä- ydinvamma, korkein ilmaantu- vuus. Hengityselimistön, ihon ja pehmytkudosten sekä suoliston sairaudet yleisimpiä. Poissaolo 4 päivää/1000 urheilijaa.
Derman ym. 2017
High precom- petition injury rate dominates the injurypro- file at the Rio 2016 Summer Paralympic Games: apro- spective cohort study of 51 198 athlete days
14 päivän ko- horttitutki- mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 11 kisapäi-
vää
83,4 % Rion Para- lympialai- siin osallis- tuneista urheili- joista (n 3657)
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
Vertailua tehtiin ala- ryhmien välillä lajin, vammatyypin, suku- puolen ja iän perus-
teella.
510 vammaa, ilmaantuvuus 10.1 / 1000 urheilijapäivää. Suu- rin näkövammaisten jalkapal- lossa ja judossa. Kisoja edeltä- vänä aikana vammoja ilmaantui enemmän. Valtaosa vammoista akuutteja. Eniten olkapäävam- moja. Vammojen ilmaantuvuus laskenut 2012 Paralympialai- sista.
Derman ym.
2016a
High incidence of injury at the Sochi 2014 Winter Para- lympic Games:
a prospective cohort study of
12 päivän ko- horttitutki- mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 9 kisapäi-
vää
Sochin talvi Para- lympialai- siin 2014 osallstu-
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
174 vammaa, ilmaantuvuus 26.5 / 1000 urheilijapäivää. La- jeista alppihiihto ja paralumilau- tailu vamman ilmaantuvuus merkitsevästi suurin. Yleisin vamma olkanivel (ilmaantuvuus
Lähde Tutkimus Tutkimuk- sen tiedot
Kohde- ryhmä
Tutkimusmenetel- mät
Tärkeimmät tulokset 6564 athlete
days
neet pa- raurheili- jat (n 547)
6.4). Akuuttien vammojen il- maantuvuus suurin (17.8). >35- vuotiailla vammojen ilmaantu- vuus korkein. Ilmaantuvuus suurempaa kuin Olympialaisten ja kesä Paralympialaisten.
Derman ym.
2016b
The incidence and patterns of illness at the Sochi 2014 Winter Para- lympic Games:
a prospec-tive cohort study of 6564 athlete days
12 päivän ko- horttitutki- mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 9 kisapäi-
vää
Sochin talvi Para- lympialai- siin 2014 osallistu- neet pa- raurheili- jat (n 547)
Päivittäinen sairaus- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
123 sairautta, ilmaantuvuus 18.7 / 1000 urheilijapäivää. Kor- kein ilmaantuvuus pyörätuoli- curlingissa 20.0. Yleisimpiä hen- gityselimistön sairaudet (5.6), silmän sairaudet (2.7) sekä suo- liston sairaudet (2.4). >35-vuoti- ailla paraurheilijoilla merkitse- västi enemmän sairauksia kuin
<25-vuotiailla. Ilmaantuvuus suurempi kuin Olympialaisissa.
Blauwet ym. 2013
Risk of Injuries in Paralympic Track and Field Differs by Im- pairment and Event Disci- pline: A Pro- spective Cohort Study at the London 2012 Paralympic Games
10 päivän ko- horttitutki-
mus
Lontoon Paralym- pialaisiin osallistu- neet yleis- urheilijat (n 977)
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
Vertailua alaryh- mien välillä lajin, vammatyypin, suku- puolen ja iän perus-
teella.
Vammojen ilmaantuvuus 22.1 / 1000 urheilijapäivää. Pystyluo- kissa cp-vammaluokissa eniten alaraajavammoja, ilmaantuvuus 10.2. Istumalajeista heittola- jeissa vammojen ilmaantuvuus 23.7, verrattuna kelausluokkiin ilmaantuvuus 10.6. Yleisin olka- pää- ja solisluuvamma. Juoksi- joilla eniten reisivammoja, 16,4
% kaikista vammoista, ilmaantu- vuus 4.0. Ei juuri menetettyjä kisa- tai harjoituspäiviä.
Derman ym. 2013
Illness and in- jury in athletes
during the competition pe- riod at the Lon- don 2012 Para- lympic Games:
development and implemen- tation of a web- based surveil-
lance system (WEB-IISS) for team medical
staff
14 päivän ko- horttitutki- mus, sisäl- täen 3 päivää
ennen kisoja ja 11 kisapäi-
vää
Lontoon Paralym- pialaisiin osallistu-
neet ur- heilijat (n
3565)
Päivittäinen vamma- data WEB-ISS avulla.
Tapausten lkm / 1000 urheilijapäivää.
Vertailua tehtiin ala- ryhmien välillä lajin, vammatyypin, suku- puolen ja iän perus-
teella.
Vammojen (12.1/1000) ja sai- rauksien (12.8/1000) ilmaantu- vuudessa ei eroa. Vammojen osuus 11.6 %. Yleisin vamma ol- kapäävamma. Sairauksien osuus 10.2 %. Yleisimmät sai- raudet hengityselimistön, ihon ja suoliston sairaudet. Eniten vammoja näkövammaisten jal- kapallossa, maalipallossa ja pai- nonnostossa.
Web- born ym. 2006
Injuries Among Disabled Ath-
letes During the 2002 Win- ter Paralympic
Games.
20 päivän seurantatutki-
mus
2002 talvi Paralym- pialaisiin osallistu-
neet pa- raurheili- jat (n 416)
Kaikista esille tul- leista vammoista ke-
rättiin tiedot alueen poliklinikalta sekä lääkintäpisteillä täy-
tettävän kyselyn avulla.
Vammoja raportoitiin 39 (9 % parauheilijoista). Suurin osa vammoista akuutteja; eniten alppihiihdossa ja parajääkie- kossa. Vammoista 8 (21 %) johti
poissaoloon harjoittelusta tai kilpailusta.
2.3.2 Pitkät kokonaisen harjoitus- ja kisakauden kestäneet tutkimukset
Pitkän aikavälin epidemiologisia tutkimuksia paraurheilijoiden vammoista ja sairauksista on vasta muutamia (taulukko 3). Vaikka tutkimuksiin osallistuneiden paraurheilijoiden määrä on vä- häisempi, tulisi pitkän aikavälin tutkimuksia tehdä enenevissä määrin, koska ne kertovat paraur- heilijan terveydentilasta kokonaiselta harjoitus- ja kisakaudelta, ei ainoastaan yksittäisen kisan ajalta. Pitkä tutkimusaika antaa arvokasta tietoa urheilijan terveydentilasta sekä vammojen ja sairauksien ennaltaehkäisyn tarpeista (Finch ym. 2006).
Ruotsalaisten paralympiaohjelmaan kuuluvien paraurheilijoiden terveydentilaa seurattiin koko- naisen vuoden ajan (Fagher ym. 2020a). Tämä tutkimus on laajin yksittäinen paraurheilijoita kos- keva tutkimus. Tutkimus antaa myös tärkeää tietoa nuorten paraurheilijoiden pitkäaikaisesta ter- veydentilasta. Tuloksissa ilmeni, että vakavien vammojen esiintyvyys oli korkea (32 %). Vakava vamma määriteltiin vammaksi, jonka vuoksi paraurheilija joutuu olemaan poissa harjoittelusta ja kilpailuista vähintään 3 viikkoa. Vammoista 25 % oli traumaattisia. Lopuista vammoista 50 % ke- hittyi hiljalleen ja 25 % yllättäen. 44 % vammoista kohdistui alaraajoihin, 41 % yläraajoihin ja 14 % selkärankaan. Yleisin vamma-alue oli polvi (25 %) ja yleisin vammadiagnoosi ICD-10 oli ”pehmyt- kudosvaurio, liittyen käyttöön, ylirasitukseen ja paineeseen”. Tutkimukseen osallistuneista pa- raurheilijoista nuorilla 18–25-vuotiailla esiintyi eniten vammoja (Fagher ym. 2020a), mikä antaa erilaista tietoa kuin aiemmat lyhyen aikavälin tutkimukset; useissa lyhyen aikavälin tutkimuksissa on todettu, että yli 35-vuotiailla paraurheilijoilla vammojen ja sairauksien ilmaantuvuus oli suu- rempaa verrattuna nuorempiin paraurheilijoihin (Derman ym. 2016b, Derman ym. 2018, 2016b).
Hirschmüller ym. (2020) tutki 29 viikon pitkittäistutkimuksella urheiluun liittyvien vammojen ja sairauksien ilmaantuvuutta saksalaisilla Rion Paralympialaisiin valmistautuvilla paraurheilijoilla.
28 % paraurheilijoista raportoi terveysongelmasta ja näistä 12 % oli merkittäviä. Paraurheilijat oli jaettu ”parapleegikoihin” ja ”ei-parapleegikoihin”. Parapleegikoilla vammoja ja sairauksia ilmaan- tui enemmän. Vammat kohdistuivat parapleegikoilla useimmin käsiin kuin ei-parapleegikoilla.
Sairauksista urheilua rajoitti eniten hengityselin- ja suoliston ongelmat. Yksittäisen vamma vuoksi poissaolo urheilusta oli pidempi, mutta sairauksien vuoksi poissaolopäiviä kertyi enem- män. Sairauksien haitta-aste oli myös korkeampi vammoihin verrattuna (Hirschmüller ym. 2020).
Ruotsalaisia paraurheilijoita koskevassa tutkimuksessa sairauksien esiintyvyys oli 14 % ollen sel- keästi korkeampi naisurheilijoilla (Fagher ym. 2020a, Fagher ym. 2020b). Tämä tuli esille myös saksalaisia paraurheilijoita koskevassa tutkimuksessa (Hirschmüller ym. 2020). Sekä ruotsalaisia, norjalaisia että saksalaisia paraurheilijoita koskevissa tutkimuksissa yleisin sairaus oli hengitys- elinsairaus (Kubosch ym. 2017, Fagher ym. 2020a, Hirschmüller ym. 2020, Steffen ym. 2021).
Tämä on samassa linjassa vastaavien lyhyen aikavälin tutkimusten tulosten kanssa (Derman ym.
2013, 2016b, 2018). Ruotsalaisia paraurheilijoilla, joilla oli selkäydinvamma, sairauksia ei esiinty- nyt enempää muihin vammaryhmiin verrattuna (Fagher ym. 2020a, Fagher ym. 2020b). Saksalai- silla pyörätuolia käyttävillä paraurheilijoilla oli enemmän suolistosairauksia, virtsatieinfektioita sekä neurologisia vaivoja, kuin myös olka- ja kyynärpäävammoja (Kubosch ym. 2017, Hirschmül- ler ym. 2020).
Norjassa tutkittiin paraurheilijoiden urheiluun liittyviä vammoja ja sairauksia viitenä syklinä en- nen Paralympialaisia vuodesta 2012 vuoteen 2020 (Steffen ym. 2021). Paraurheilijoista 37 % ra- portoi jokaisen syklin aikana vähintään yhdestä urheiluun liittyvästä terveysongelmasta. Niillä paraurheilijoilla, joilla oli taustalla neurologinen vamma, esiintyi enemmän sairauksia sekä sai- rauden vuoksi poissaolopäiviä harjoittelusta kuin paraurheilijoilla, joilla oli tuki- ja liikuntaelimis- tön vamma kuten raaja-amputaatio. Urheilua rajoitti eniten hengityselin- ja suoliston ongelmat.
Urheiluun liittyvistä vammoista tuki- ja liikuntaelimistön vammat olkapään, kyynärpään ja alase- län alueella kuormittivat paraurheilijoita eniten (Steffen ym. 2021).
Taulukko 3. Paraurheilijoiden terveysongelmia koskevat pitkän aikavälin tutkimukset.
Viite Tutkimus Tutkimuksen
tiedot Kohderyhmä Tutkimusmenetelmät Tärkeimmät tulokset Hirschmül-
ler ym. 2021 Injury and Ill- ness Surveil- lance in Elite
Para Ath- letes: An Ur- gent Need for
Suitable Ill- ness Preven-
tion Strate- gies
29 viikon pitkit-
täistutkimus Saksalaiset Rion Paralym-
pialaisiin val- mistautuvat paraurheilijat
(n 58)
Paraurheiliat raportoi- vat OSTRC-H kyselyn avulla akuutit ja krooni-
set vammat ja sairau- det. Lisäksi dokumen- toitiin viikoittainen har-
joitusaika, harjoittelua rajoittavat tekijät ja me- netetyt harjoituspäivät.
Paraurheilijat ryhmitel- tiin ”parapleegisiin” ja
”ei-parapleegisiin”.
177 terveysongelmaa, 94 sairautta, 52 rasitus- ja 31 akuuttia vammaa.
28 % urheilijoista raportoi urhei- luun liittyvistä terveysongelmista minä tahansa hetkenä. Terveyson- gelmien ilmaantuvuus 2.8–8.6 /
1000 urheilijapäivää.
Steffen ym.
2021 Illness and In- jury among Norwegian Para Athletes
over Five Consecutive
Paralympic Summer and
Winter Games Cy- cles: Prevail-
ing High Ill- ness Burden on the Road from 2012 to
2020
12–18 kuukau- den pitkittäis- tutkimus aina ennen Paralym- pialaisia vuo- desta 2012 vuo-
teen 2020
Norjalaiset maajoukkue- tason paraur- heilijat aika- välillä 2011–
2020 (n 94)
Paraurheiliat raportoi- vat OSTRC-H kyselyn avulla akuutit ja krooni-
set vammat ja sairau- det. Lisäksi dokumen- toitiin viikottainen har- joitusaika, harjoittelua rajoittavat tekijät ja me- netetyt harjoituspäivät.
Paraurheilijat ryhmitel- tiin ”neurologisiin” ja
”ei-neurologisiin”.
37 % paraurheilijoista raportoi vä- hintään yhdestä urheiluun liitty- västä terveysongelmasta Terveys-
ongelmien ilmaantuvuus 16.2 / 1000 urheilijapäivää, sairauksien 8.6, rasitusvammojen 4.8 ja äkillis- ten vammojen 2.8. Parapleegikoilla
enemmän terveysongelmia ei pa- rapleegikoihin nähden. Sairaudet
aiheuttivat enemmän poissaolo- päiviä kuin vammat.
Fagher ym.
2020a Prevalence of Sports-Re- lated Injuries and Illnesses in Paralympic
Athletes
52 viikon poikki- leikkaustutki-
mus
Ruotsalaiset paralympia- ohjelman ur- heilijat (n 104)
Paraurheiliat raportoi- vat eHealth aplikaation
avulla urheiluun liitty- vät akuutit ja krooniset
vammat ja sairaudet.
Lisäksi dokumentoitiin harjoittelua rajoittavat tekijät ja menetetyt
harjoituspäivät.
Vakavien vammojen esiintyvyys oli 31 %. Nuorillä (18–25-vuotiaat) esiintyi eniten vammoja (37 %). Ai-
kaisempi vamma, kipu päivittäis- ten toimintojen tai urheilun aikana,
kipulääkkeiden käyttö sekä harmi siitä, jos ei voinut urheilla lisäsivät esiintyvyyttä. Soveltuva vamma koettiin olevan vaikuttavana teki- jänä vamman syntyyn 63 % ta- pauksista. Vakavien sairauksien esiintyvyys oli 14 %, joista yleisin hengityselinsairaus. Urheilijoilla, joilla oli kehitysvamma, sairauk- sien esiintyvyys suurinta (33 %).
Kubosch
ym. 2017 Implementa- tion of an in- jury and ill- nesses sur- veillance sys-
tem in para- lympic ath- letes – study
in German paracycling athletes
24 viikon pitkittäistutki-
mus
Saksan parapyöräilyn maajoukkue
(n 24)
Paraurheilioilta rapor- toivat OSTRC-H kyselyn avulla akuutit ja krooni-
set vammat ja sairau- det. Lisäksi dokumen- toitiin harjoittelua ra- joittavat tekijät ja me- netetyt harjoituspäivät.
Yhteensä 57 terveysongelmaa, joista 30 oli sairauksia ja 27 vam- moja. Vammoista yleisimpiä oli ol- kapää., ranne- ja polvivammat Sai- rauksista yleisimmät olivat virtsa- tieinfektio pyörätuolinkäyttäjillä ja
hengitystieinfektiot. Harjoituspäi- viä menetettiin 140, vamman takia 27 ja sairauksien takia 111 päivää.
