6.1 Tulosten tarkastelu
Pro gradu tutkimuksen perusteella suomalaisten paraurheilijoiden urheiluun liittyvät terveyson-gelmat, vammat ja sairaudet, ovat yhtä yleisiä. Yli puolella tutkimukseen osallistuneista paraur-heilijoista oli yksi tai useampi terveysongelma 26 viikon tutkimusajankohtana. Äkillisten vammo-jen ja rasitusvammovammo-jen ilmaantuvuudessa ei ollut eroja. Terveysongelmien kokonaisilmaantu-vuus oli pienempi kuin aikaisemmissa pidemmän aikavälin tutkimuksissa (Fagher ym. 2020a Fagher ym. 2020b, Hirschmüller ym. 2020). Suomalaisten paraurheilijoiden viikottainen vastaus-aste oli kuitenkin pienempi, joten on mahdollista, että suomalaisten paraurheilijoiden terveyson-gelmien ilmaantuvuus on korkeampi mitä tutkimuksessa tuli esille.
Tutkimukseen osallistuneet suomalaiset paraurheilijat raportoivat sairauden vuoksi yli kolmin-kertaisen määrän poissaolopäiviä vammoista aiheutuviin poissaolopäiviin nähden. Keskimääräi-nen sairauksien aiheuttama haitta-aste oli jonkin verran korkeampi vammojen aiheuttamaan haitta-asteeseen nähden. Raportoiduista terveysongelmista yli puolet aiheutti merkittävää hait-taa ja merkittävää haithait-taa aiheuttavien sairauksien osuus oli vielä suurempi, miltei 75 % rapor-toiduista sairauksista. Tulos on samansuuntainen saksalaisia paraurheilijoita koskevan tutkimuk-sen kanssa (Hirschmüller ym. 2020), mutta suomalaisten paraurheilijoiden raportoima merkittä-vää haittaa aiheuttavien sairauksien määrä oli korkeampi. Ruotsalaisia paraurheilijoita koske-vassa tutkimuksessa (Fagher ym. 2020b), vammat aiheuttivat pidemmän poissaolon ja vakavia, yli kolme viikkoa poissaoloa harjoituksista vaatineiden vammojen esiintyvyys oli suurempi. Tämä voi voi selittyä osin tutkimuksen pidempänä kestona ja suurempana otoskokona.
Tutkimukseen osallistuneilla paraurheilijoilla vammojen ilmaantuvuudessa miesten ja naisten väillä ei ollut eroa, mutta nuoret alle 25-vuotiaat naispuoliset paraurheilijat raportoivat eniten sairauksia. Tulos on yhteneväinen aikaisempien ruotsalaisia ja saksalaisia paraurheilijoita koske-vien tutkimusten kanssa (Fagher ym. 2020, Hirschmüller ym. 2020). Myös lyhyen aikavälin
tutki-muksissa naisparaurheilijoiden sairauksien ilmaantuvuus on ollut korkeampi miesparaurheilijoi-hin nähden (Derman ym. 2018). Paraurheilijoilla, joilla oli liikuntavamma, terveysongelmien il-maantuvuus etenkin sairauksien osalta oli korkeampi kuin niillä paraurheilijoilla, joilla oli näkö-vamma. Tiedetään, että liikuntavamman taustalla oleva terveydentila ja etenkin neurologinen vamma voi altistaa infektioille (McKibben ym. 2015, Postma ym. 2016). Tässä tutkimuksessa suu-rimmalla osalla, joilla oli liikuntavamma, oli taustalla neurologinen vamma, mutta pienen osallis-tujamäärän vuoksi vertailua eri liikuntavammojen välillä ei voitu tehdä. Pyörätuolia käyttävillä pa-raurheilijoilla sairauksien ilmaantuvuus oli pienempää kuin kävelevillä, mikä on päinvastainen tulos mitä Hirschmüller ym. (2020) tutkimuksessa.
Hengitystieoireiden osuus raportoiduista sairauden oireista oli suurin tutkimukseen osallistu-neilla paraurheilijoilla, mikä on samassa linjassa aikaisempien lyhyen ja pitkän aikavälin tutki-mustulosten kanssa (mm. Derman ym. 2013, 2016b, Fagher ym. 2020, Hirschmüller ym. 2020).
Tutkimukseen osallistuneet paraurheilijat raportoivat ainoastaan sairauteen liittyvistä fyysisistä terveysongelmista, eikä Bahrin ym. (2020) mainitsemia sairauteen liittyviä psyykkisiä ja sosiaali-sia terveysongelmia tässä tutkimuksessa tullut esille.
Tutkimuksessa paraurheilijoiden yleisin vamman sijainti ja kehon osa poikkesivat pyörätuolia käyttävien ja kävelevien paraurheilijoiden välillä ja tulokset olivat yhtenevät aikaisempien pitkän- ja lyhyen aikavälin tutkimustulosten kanssa (Derman ym. 2012, Fagher ym. 2020a, Fagher ym.
2020b, Hirschmüller ym. 2020). Alaraajavammojen osuus oli suurin kävelevillä paraurheilijoilla, pyörätuolinkäyttäjät raportoivat ainoastaan olkapäävammoja. Tämä voidaan osittain selittää laji-spesifisillä ominaisuuksilla sekä tiettyjen kehon osien liikkumisen biomekaniikan muutoksilla ja kuormituksen lisääntymisellä, jotka kävelevillä paraurheilijoilla kohdistuvat enemmän alavarta-loon ja pyörätuolinkäyttäjillä ylävartaalavarta-loon sekä arjessa että urheilussa (Morriën ym. 2017, Tuakli-Wosornu ym. 2018, Bezodis ym. 2020, Santos ym. 2021).
Tutkimuksessa kysyttiin lisäkysymyksenä tutkimukseen osallistuvilta paraurheilijoilta soveltuvan vamman vaikutusta urheiluun liittyvän vamman syntyyn. Tutkimuksen aikana 24 % (4) paraurhei-lijaa toi esille soveltuvan vamman vaikuttaneen urheiluun liittyvän vamman syntyyn. Määrä on
huomattavasti vähäisempi verrattuna ruotsalaisia paraurheilijoita koskevaan tutkimukseen, missä yli puolet tutkimukseen osallistuneista paraurheilijoista raportoi terveydentilan tai soveltu-van vamman myötävaikuttaneen urheiluun liittyvän vamman syntyyn (Lexel ym. 2016, Fagher ym. 2020b).
6.2 Tutkimuksen luotettavuus
Prospektiivinen tutkimus mahdollistaa tietojen keräämisen kyseisellä hetkellä, mikä verrattuna retrospektiivisiin tutkimuksiin, antaa luotettavampaa tietoa, kun tieto ei ole osallistujan muistin varassa. Web-pohjainen kysely vaatii vastaajilta kuitenkin aktiivisuutta ja sitoutumista, mikä näkyi tutkimuksessa vastausprosentin heikentymisenä alkuperäisessä vuoden mittaisessa seuran-nassa. Heikon vastausasteen vuoksi tutkimusta koskevaa tutkimusaikaa lyhennetiin 26 viikkoon alkuperäisen 52 viikon sijaan, millä saatiin kokonaisvastausprosenttia ja tulosten luotettavuutta hieman parannettua. Tutkimusjoukon pienen määrän vuoksi yleistettäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä, minkä myös tilastolliset menetelmät todensivat. Kuitenkin suuntaa antavia johtopäätöksiä voidaan tehdä, ja luottaa siihen, että tutkimukseen osallistuneiden paraurheilijoiden vastaukset ovat luotettavia ja antavat laadukasta tietoa pienestä joukosta suomalaisten paraurheilijoiden urheiluun liittyvistä terveysongelmista.
Tietoa tarkoista harjoitus- ja kisamääristä tutkimusajankohdalta ei ole, joten harjoitustuntimää-rät perustuvat osallistujien esitietoihin. Tämän vuoksi päädyttiin suhteuttamaan terveysongel-mien ilmaantuvuus 1000 urheilijapäivää kohden, jolloin ilmaantuvuus ei ole yhtä tarkka kuin 1000 harjoitustuntia kohden. Valinta mahdollisti kuitenkin vertailun aikaisempien, lyhyen aikavä-lin paraurheilijoita koskevien tutkimusten (Derman ym. 2012, 2013, 2016a, 2016b, 2018a, 2018b, 2022) sekä pidemmän aikavälin saksalaisia paraurheilijoita koskevan tutkimuksen (Hirschmüller ym. 2020) kanssa, joissa terveysongelmien ilmaantuvuus on laskettu 1000 urheilijapäivää koh-den.
Pienellä otoskoolla yksittäisen tutkittavan vastaus voi olla sekoittava tekijä ja heikentää tulosten luotettavuutta. Voidaankin pohtia, onko se, että pyörätuolinkäyttäjillä on vähemmän terveyson-gelmia käveleviin paraurheilijoihin nähden osin ristiriidassa sen kanssa, että paraurheilijoilla, joilla on liikuntavamma, on enemmän sairauksia, kun tiedetään, että suurimmalla osalla heilijoista oli neurologinen vamma. Toisaalta Fagher ym. (2020) eivät huomanneet, että paraur-heilijoilla, joilla on selkäydinvamma ja jotka tyypillisesti istuvat pyörätuolissa, olisi enempää sai-rauksia. On kuitenkin todennäköistä tai ainakin mahdollista, että tässä tutkimuksessa yksittäisen paraurheilijan raportoimat terveysongelmat sekoittivat tuloksia näin pienessä otoskoossa. Tämä on nähtävissä myös suurina 95 % luottamusväleinä.
Tulosten tarkastelussa tulee huomioida, että tutkimuksen seurantajakso oli käynnissä maailman-laajuisen covid-pandemian vaikuttaessa vielä kisamääriin ja matkustamiseen. Ajanjakso oli hyvin epätyypillinen, eikä todennäköisesti vastannut paraurheilijoiden normaalia kisa- ja harjoitus-kautta. Kisamääriä ei kysytty tutkimusajankohdalta, joten vaikutusta voi vain arvailla. Tutkimuk-seen osallistuneet paraurheilijat eivät raportoineet yhtäkään kisojen aikaista terveysongelmaa.
6.3 Tulosten hyödynnettävyys
Pro gradu tutkimus on ensimmäinen suomalaisia paraurheilijoita koskeva prospektiivinen tutki-mus. Tutkimus antaa uutta ja ainutlaatuista tietoa paraurheilijoiden urheiluun liittyvistä terveys-ongelmista ja on osa kahta ensimmäistä vaihetta kirjallisuuskatsauksessa kuvattua TRIPP-mallia (Finch 2006). Kuitenkin tutkimukseen osallistuneiden paraurheilijoiden määrä on pieni suhteessa paraurheilijoiden määrään Suomessa, joten Pro gradu tutkimuksessa esille nostettuihin tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti, eivätkä ne ole yleistettävissä koskemaan kaikkia suomalaisia paraur-heilijoita. Tulosten hyödyntäminen on kuitenkin mahdollista, ja esille tulleita tuloksia, jotka ovat samassa linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa voidaan pitää merkittävinä tai vähin-täänkin suuntaa antavina tuloksina suomalaisten paraurheilijoiden urheiluun liittyvistä terveys-ongelmista. Tulokset nostavat esille tarpeita, joihin tulisi reagoida. Seuraava askel voisi olla nuorten ja etenkin naispuolisten paraurheilijoiden terveyden edistäminen, jotta sairauksia, nii-den aiheuttamia poissaolopäiviä ja niistä aiheutuvaa merkittävä haittaa saataisiin vähennettyä.
Ennaltaehkäiseviä ohjelmia tulisi käynnistää myös pyörätuolia käyttävien paraurheilijoiden ylä-raajojen etenkin olkapäihin kohdistuvien vammojen ja kävelevien paraurheilijoiden alaraajoihin kohdistuvien vammojen ennaltaehkäisemiseksi.
6.4 Jatkotutkimusaiheet
Tutkimus suomalaisten paraurheilijoiden urheiluun liittyvistä terveysongelmista oli hyvä mahdol-lisuus tutkia pitkällä aikavälillä suomalaisten paraurheilijoiden terveydentilaa. Tutkimusta olisi tärkeää jatkaa. Olisiko mahdollista aloittaa pohjoismainen yhteistyö paraurheilijoiden terveyden edistämiseksi? Tarve olisi ilmeinen jo nyt esille tulleiden tulosten pohjalta. Tulevaisuudessa tulisi miettiä, miten suomalaiset paraurheilijat saadaan motivoitumaan pitkäaikaiseen tutkimukseen sekä, miten paraurheilun valmentajat saadaan mukaan. Ammattimaisuus lisää tutkimukseen osallistumisen halukkuutta, joten valmentajien kouluttaminen on tärkeä osa prosessia. Valmen-tajien aktiivisempi mukanaolo ja säännöllinen yhteydenpito heihin tutkimuksen edetessä olisi todennäköisesti nostanut tämänkin tutkimuksen vastausprosenttia ja osallistumishalukkuutta.
Laajemman tuen ja ohjauksen tarve tutkimuksen kulussa on ilmeinen. Pohjoismaissa tehdyissä tutkimuksissa (Fagher ym. 2020a, Steffen ym. 2021) tutkimukseen osallistuminen oli vapaaeh-toista mutta viikoittainen raportointi kuului osaksi Paralympiakomitean tukemaa urheilijapolkua.
Tulisiko tällainen malli liittää osaksi maajoukkuesopimusta, jotta urheilijat voidaan sitouttaa ja tulokset antavat kattavammin tietoa paraurheilijoiden terveydentilasta? Vahvempi viesti Para-lympiakomitealta antaa myös kuvan tutkimuksen tärkeydestä ja motivoi osallistumaan: me halu-amme yhdessä edistää paraurheilijoiden terveyttä, joten panosthalu-amme tähän, jotta paraurheilijat saavat enemmän terveitä harjoituspäiviä.
Naisten suuri osuus sairastuneiden joukossa antaa aihion tutkia aihetta lisää tulevaisuudessa usealla eri tieteenalalla, kuten liikuntalääketieteen, ravitsemustieteiden ja psykologian alalla.
Viime vuosina on herätty mm. tutkimaan hormonaalisen kierron vaikutuksia naisurheilijoiden terveyteen. Suomessa on vammattomien urheilijoiden puolella saatu hyviä tuloksia muun
mu-assa salibandypelaajien kohdennetun harjoittelun vaikutuksista urheiluvammojen ennaltaehkäi-semiseksi (Pasanen 2009). Vastaavanlainen tutkimus olisi tervetullut pyörätuolia käyttävien olka-päävammojen ja kävelevien paraurheilijoiden alaraajavammojen ennaltaehkäisemiseksi.
Hirsmuller ym. (2020) toi esille, että paraurheilijoiden vammojen seuraukset ovat usein vakavam-pia kuin vammattomilla urheilijoilla. Fagher ym. (2020a) oli todettu, että reilusti yli puolet paraur-heilijoista jatkoivat harjoittelua sairaudesta riippumatta, ja kokivat poissaolosta syyllisyyttä. Tule-vaisuudessa olisi tarvetta laadulliselle tutkimukselle esimerkiksi teemahaastattelun avulla, jotta saadaan vahvemmin suomalaisten paraurheilijoiden ääni kuuluville.