T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 0 9 57
Muinaisenglantilaisten
villi Pohjola
Risto Hiltunen Irmeli Valtonen: The North in the Old English Orosius.A Geographical Narrative in Context. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki LXXIII, Helsinki 2008.
Englannin varhaisen keskiajan kuninkaista Alfred, joka hallit- si Wessexin kuningaskuntaa vuo- sina 871–899, on saanut jälkipol- vilta lisänimen Suuri merkittävis- tä sotilaallisista ja sivistyksellisistä ansioistaan. Jälkimmäisistä huo- mattavimpana on pidetty hänen hankettaan keskeisten latinankie- listen kirjojen saattamiseksi eng- lannin kielelle. Näihin kuuluvat mm. Bedan Historia ecclesiastica gentis anglorum 700-luvun alku- puolelta sekä useat myöhäisantii- kin aikana syntyneet teokset, ku- ten Boethiuksen De consolatione philosophiae 500-luvun alkupuo- lelta ja paavi Gregorius Suuren Re- gula pastoralis saman vuosisadan lopulta. Alfredin hallituskaudel- la syntyi myös englanninkielinen versio munkki Paulus Orosiuksen 400-luvun alkupuolella kirjoitta- masta teoksesta Historiarum lib- ri septem adversus paganos, jonka alkuperäistekstiä mukaileva mui- naisenglantilainen versio on Irme- li Valtosen tutkimuksen kohde.
Tekijän tavoite on selvittää, mil- laisen kuvan muinaisenglantilai- nen Orosius-teksti välittää Eng- lannin pohjoispuolisista alueis- ta, erityisesti Skandinaviasta ja sitä ympäröivistä alueista. Oro- siuksen alkuperäisteksti on kirjoi- tettu Rooman välimerellisestä nä-
kökulmasta, jossa Pohjanmeren ja Itämeren pakanalliset reuna- alueet, niitä kaukaisemmista seu- duista puhumattakaan, jäävät teoksen kristillisen maailman his- torian ja maantiedon kuvauksen marginaaliin. Teoksen englanti- laista versiota koostettaessa tätä pidettiin ilmeisenä puutteena, sil- lä Britan nian näkökulmasta poh- joiset alueet koettiin tuolloin sekä maantieteellisesti että mentaalises- ti läheisemmiksi kuin Orosiuksen kirjoittaessa alkuperäistä teostaan Rooman vallan aikana.
Pohjoisten alueiden olemassa- olo tiedostettiin Britanniassa, ja myös niiden oloista tiedettiin yh- tä ja toista. Käsitys anglosaksien pohjoisesta alkuperästä tunnettiin mm. Bedan historian kautta, sa- moin myyttien kuvitteellinen poh- jola esim. Beowulf ja Widsith -ru- noelmien välityksellä. Sutton Hoon laivahauta ja muut arkeologiset löy- döt todistavat nekin pitkäaikaisis- ta kauppa- ja kulttuuriyhteyksis- tä, joiden kautta anglosakseilla oli myös kokemusperäistä tietoa Poh- jolasta ja todennäköisesti ainakin lähimmistä pohjoisten rannikoi- den kauppapaikoista. Kokonaisuu- tena Orosiusta edeltävissä anglo- saksien säilyneissä teksteissä on kuitenkin vain niukasti viittauksia pohjoiseen, vaikka sinne oli kon- takteja, joista viikinkiret kien myö- tä muodostui pitkäkestoisia vuoro- vaikutuksen kausia, joissa sodan ja rauhan vuodet vuorottelivat.
Alkuperäisen Orosius-teks- tin vähäistä pohjoisten alueiden maantiedon tuntemusta täyden- nettiin käännöstä valmisteltaessa yllättävällä tavalla. Tekstin mukaan viikinki Othere (skand. Óttar) sekä muuan toinen, mahdollisesti eng- lantilainen merenkävijä Wulfstan,
kertoivat Alfredille pohjoisille me- rille suuntautuneista purjehduk- sistaan ja niiden tapahtumista. Nä- mä kertomukset muodostavat Val- tosen tutkimuksen ytimen. Othere purjehti ensimmäisellä matkallaan kotiseudultaan Pohjois-Norjan Halgolandista pohjoisen suuntaan aina Vienan merelle asti. Kohtaa- miaan kansoja hän kutsuu nimellä Cwenas, Finnas, Terfinnas ja Beor- mas. Toisella matkallaan hän suun- tasi Halgolandista etelään, Sciringes healin kautta Hedebyhyn. Wulfs- tan puolestaan purjehti Hedebys- tä Itämeren poikki Veikselin suis- tossa sijaitsevalle Truson kaup- papaikalle. Aluetta, johon Truso kuuluu, Wulfstan kutsuu nimel- lä Estland. Termillä hän viitannee yleisesti Veikselin itäpuolisiin alu- eisiin. Kertomukseen sisältyy kuu- luisa kuvaus estien hautajais- ja pe- rinnönjakorituaaleista.
Valtosen tutkimusta kuvaa hy- vin, että vaikka Otheren ja Wulfs- tanin kertomukset ovat vain muu- taman sivun mittainen episodi muinaisenglantilaisessa tekstissä, Valtonen on kirjoittanut niistä yli kuusisataasivuisen tutkimuksen.
Tämä ilmentää sekä kirjoittajan syvällistä paneutumista aiheeseen että aiheen pitkää tutkimustradi- tiota. Osaltaan se heijastaa myös tutkimusaineiston tulkinnanvarai- suutta. Otheren ja Wulfstanin ker- tomukset ovat tutkijalle sekä kor- vaamattoman arvokas materiaali että valtava haaste, sillä monin koh- din kertomukset ovat valitettavan vaitonaisia matkojen yksityiskoh- dista. Tekstin laatijat eivät liioin tee selkoa, miten, miksi ja kenen toi- mesta kertomukset ylipäätään tuli- vat osaksi käännöstä. Koska asiaa ei ole käsikirjoituksen laatijoiden toi- mesta taustoitettu, monet keskeiset
58 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 0 9
kysymykset jäävät lukijan rekonst- ruoitaviksi, osittain mahdollises- ti kokonaan vaille lopullista vah- vistusta. Sinänsä tämä ei ole poik- keuksellista. Vaikka maanosamme pohjoisimmat alueet maailman ku- viteltuna rajamaana ovat todennä- köisesti aina kiinnostaneet eteläm- pänä asuvia kansoja, niitä koske- vat viittaukset rajoittuvat kirjalli- suudessa tavallisesti niukkoihin tai ylimalkaisiin luonnehdintoihin.
Tähän voi olla syynä paitsi tietä- mättömyys, myös tekstien tuotta- misen käytäntö. Koska kertomuk- sissa tapahtumat ovat etusijalla ja niitä koskeva tilannetieto on aina- kin joillekin asianosaisille yhteistä, ei taustoja katsottu tarpeelliseksi ai- kalaisille erikseen selittää. Tällöin teksteihin sisältyvän piilotiedon ja muun todistusaineiston merki- tys korostuu kontekstin rekons- truoinnissa.
Teoksen otsikko tiivistää osu- vasti tutkimuksen sisällön keskeis- ten avainsanojen muodossa: poh- joinen, Orosius, maantieto ja kon- teksti. Tutkimus pyrkii kokonais- näkemykseen sovittamalla yhteen avainsanoihin liittyvät monitie- teiset havainnot. Filologisen tut- kimuksen parhaiden perinteiden mukaisesti Valtonen tähtää histo- riallisen tekstin tulkintaan pyrkien identifioimaan kaiken siihen vai- kuttavan näkyvän ja näkymättö- män tiedon. Tekijä huomioi paitsi kielen ilmiöt myös muut tulkintaa edistävät näkökulmat. Näihin kuu- luvat mm. yleisen historian, kult- tuurihistorian, arkeologian, histo- riallisen kartografian ja jopa kir- jallisuusteorian tarjoama evidens- si. Näin lavea tutkimuskohdetta koskeva visiointi on harvinaista ja edellyttää tekijältä perehtymis- tä sekä eri alojen kysymyksenaset-
teluun, metodologiaan että tausta- kirjallisuuteen. Viimeksi mainitus- ta Valtosen tutkimuksen noin kah- deksankymmenen sivun mittainen lähdeluettelo antaa sangen edusta- van kuvan.
Valtoselle Otheren ja Wulfsta- nin kertomukset Orosiuksen teok- sessa edustavat jäävuoren huippua.
Pinnan alla ovat näkymättömis- sä niihin liittyvät monikerroksi- set kontekstin tasot. Näiden perus- teellinen selvittäminen näkyy tut- kimuksessa syvällisinä pohdintoi- na, harkittuina arvioina ja toisiaan seuraavina kiintoisina havaintoi- na, olipa kysymys suurista linjois- ta tai yksityiskohdista. Vaikka kon- tekstin ilmiöihin on luonnollisesti viitattu aina kun mainittuja tekste- jä on tutkimuskirjallisuudessa kä- sitelty, on Valtosen teoksessa ky- se mittasuhteiltaan aiemmat tutki- mukset ylittävästä saavutuksesta, jota on samalla pidettävä uutena avauksena aiheen tutkimuksessa.
Aikaisemmin konteksti on nähty kapeammin yksittäisten kysymys- ten näkökulmasta. Valtosen ana- lyysissä sillä on sen sijaan keskei- nen asema koko anglosaksien poh- joisia alueita käsittävän tekstimate- riaalin ymmärtämisessä.
Valtonen aloittaa kaukaa ja sy- vältä. Jo kirjan ensimmäinen pää- luku, jossa selvitetään Kreikan, Rooman, myöhäisantiikin ja var- haiskeskiajan lähteiden käsityksiä Euroopan pohjoisosien maantie- dosta ja niiden asukkaista, on oi- va osoitus tekijän perehtyneisyy- destä tutkimusaiheen vaativaan taustatyöhön. Jälleen käy ilmi, et- tä vanhempien lähteiden välittä- mä tieto on usein vaikeatulkintais- ta ja käytetyt maantieteelliset kä- sitteet (esim. Scandza, Thule) vai- keasti rajattavia. Vaikka maailman
pohjoisen reunan sijainti kiinnos- ti kirjoittajia, käsitys pohjoisimpien alueiden maantiedosta säilyi var- sin staattisena antiikista keskiajan loppuun saakka. Maailman reunaa kuvataan usein saarina tai muuten kaukaisina ja ilmastoltaan ankari- na seutuina, joiden väestö on sivis- tyksen ulkopuolella olevaa pakana- kansaa. Asiaan kuuluu, että aluei- siin liitettiin runsaasti myyttistä perimätietoa ja uskomuksia. Val- tosen mukaan myös Orosius välitti perinteistä kuvaa pohjoisesta, mut- ta esitti sen samalla uudessa kris- tillisessä kehyksessä, johon sisältyi viesti kristinuskon lähetyskäskyn ulottamisesta myös näille alueille.
Valtosen tarkka analyysi Oro- siuksen sekä Otheren ja Wulfsta- nin kertomusten teksteistä osoittaa niiden sisältävän yllättävän paljon tietoa pohjoisten alueiden maan- tiedosta ja elinoloista. Aluei den fyysistä sijaintia kuvataan muun muassa kertomalla niiden keski- näisistä etäisyyksistä, ilmansuun- nista, niillä sijaitsevista joista, jär- vistä ja meristä. Ihmisen toimin- nasta kerrotaan puolestaan ku- vaamalla vallitsevaa poliittista, kulttuurista ja sosiaalista tilannet- ta sekä kertomalla kielioloista ja väestön etnisestä taustasta ja myös eri ryhmien välisestä vuorovaiku- tuksesta, joka joissakin tapauksissa saa myös vihamielisiä ilmenemis- muotoja. Taloudellinen tilanne vä- littyy verotuksen, kaupankäynnin ja elinkeinojen kuvauksen kautta.
Näihin liittyvät esim. valaanpyyn- ti, mursunmetsästys ja poronhoito.
Samalla myös poliittiset valtasuh- teet saavat lisävalaistusta. Kiinne- kohtina ovat Itämeren alueen kaup- papaikat Hedeby, Sciringes heal ja Truso sekä eri etnisten ryhmien asuttamat alueet, kuten Northman-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 0 9 59 na land, Cwena land, Terfinna land,
Sweoland, Estland ja Weonodland.
Kertomusten kautta tunnetun Poh- jolan rajat laajenevat ja tarkentuvat.
Tekstissä mainittujen nimien ja maantieteellisten termien filologia käydään tekstissä läpi yksityiskoh- taisesti. Vaikka käsitteille ei esite- täkään kokonaan uusia tulkintoja, on pitkän ja monivaiheisen tutki- mustradition koostaminen omaksi kriittisesti arvioiduksi kokonaisuu- deksi työn kiistatton ansio.
Tutkimus osoittaa, kuinka ang- losaksien käsitykseen pohjoisesta sisältyy erilaisia kerrostumia. Ot- heren ja Wulfstanin kertomusten välittämä uusi tietämys alueiden maantieteestä käsitteellisti poh- joisten alueiden hahmottamista ja antoi niille uuden sisällön. Tämän kehityslinjan selvittäminen on yk- si Valtosen tutkimuksen kulma- kivistä. Mainiona yksityiskohtana tässä prosessissa on tekijän ana- lyysi 1000-luvun alkupuolelta pe- räisin olevan ns. Cottonin mappa mundi -kartan maantietoa koske- vasta informaatiosta ja sen merki- tyksestä tutkimusaineiston tulkin- nalle. Anglosaksisella kaudella ta- pahtuva muutos maantieteellisessä ajattelussa, jonka mukaan Britan- nia tulee kristinuskon myötä kyt- ketyksi Euroopan eteläiseen valta- piiriin aikaisemman pakanallisen pohjoisen sijasta, osoittautuu Val- tosen tutkimuksen valossa merkit- täväksi käännekohdaksi koko ang- losaksisen Orosius-kontekstin ym- märtämiselle.
Valtosen tutkimuksen näköalat ovat siis mittavat. Tutkimus alkaa antiikin lähteistä ja päättyy lukuun, joka kokoaa käsitellyt teemat yhte- näiseksi maantiedollisen tietämyk- sen kehityskertomukseksi kunin- gas Alfredin ajan historian ja kult-
tuurin kontekstissa. Näin laajalla rintamalla operoivan projektin to- teutuksessa korostuu kriittisyyden vaatimus, sillä teoreettisen ja meto- dologisen moninaisuuden keskellä tutkijan on kyettävä keskittymään olennaiseen ja välttämään asioi- den liiallista yksinkertaistamista.
Valtonen on vaarasta hyvin tietoi- nen ja viittaa siihen useaan ottee- seen muun muassa arvioidessaan aiempia tutkimuksia. Historialli- sen tutkimukseen kuuluva rekonst- ruktio edellyttää toisaalta tutkijal- ta jatkuvaa arviointia, tulkintaa ja valintaa. Kokonaisuus muodos- tuu näkyvän ja näkymättömän tie- don tulkinnasta, jolla puolestaan on omat rajansa. Kirjoittaja toteaa- kin, että vaikka Otheren ja Wulfsta- nin kertomukset ovat historiallisia lähteitä, ei nykytietämyksen valos- sa ole mahdollista esittää niistä täy- sin aukotonta tulkintaa. Valtonen pääsee tässä prosessissa kuitenkin aikaisempaa tutkimusta pidem- mälle ja onnistuu rakentamaan ai- heesta mielenkiintoisen ja vakuut- tavasti argumentoidun monitietei- seen tarkasteluun perustuvan syn- teesin. Ensimmäisen suomalaisen tutkijan kirjoitus Otheren ja Wulfs- tanin matkoista – Henrik Gabriel Porthanin vuonna 1788 julkaise- ma pioneerityö ”Försök at uplysa konung Alfreds geographiska bes- krifning öfver den europeiska Nor- den” – saa Valtosen tutkimuksessa arvoisensa jatkon.
Kirjoittaja on Turun yliopiston englan- tilaisen filologian professori.
Analyyttisesti Kantin Kritiikistä
Sami Pihlström
Olli Koistinen, Kant ja Puhtaan järjen kritiikki. Areopagus 2008.
Immanuel Kantin Kritik der reinen Vernunft, joka ilmestyi ensimmäi- sen kerran vuonna 1781 (toinen painos monin muutoksin vuon- na 1787), lienee kaikkien alaa vä- hänkään tuntevien mielestä filoso- fian historian keskeisimpiä teoksia.
Harrastipa millaista filosofiaa ta- hansa, on hallittava Kantin perus- näkemykset. Turun yliopiston teo- reettisen filosofian professori Ol- li Koistinen tekeekin suomalaisille filosofian tutkijoille ja opiskelijoil- le palveluksen esitellessään Kan- tin ajattelun kiemuroita ytimek- käässä johdantoteoksessaan, jo- ka suppeudestaan huolimatta yltää myös omaperäisiin tulkinnallisiin linjauksiin. Koistinen on kiistatta maamme parhaita Kant-ekspert- tejä. Hän on johtanut Kantin pää- teoksen käännöstyöryhmää, Puh- taan järjen kritiikin onkin tarkoi- tus ilmestyä suomeksi lähiaikoina.
Koistisen lähestymistapaan on varmasti vaikuttanut se, että hän on tutkinut aiemmin runsaasti Kantia edeltäviä suuria metafyy- sikkoja, kuten Descartesia ja Spi- nozaa. Turun yliopiston filosofian laitos on pitkälti Koistisen ja hä- nen oppilaittensa myötä tullut tun- netuksi muun muassa korkeatasoi- sesta varhaisen uuden ajan filoso- fian tutkimuksesta. Niinpä Koisti- nen lukee Kantin Kritiikkiäkin osin näiden edeltäjien sekä Kantin omi- en esikriittisten kirjoitusten valos- sa. Varhaistekstien ohella hän viit- taa Kantin metafysiikan luentoi-
