TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 75
Queer-tutkimusta
päivittävä persoonallinen puheenvuoro
Leena-Maija Rossi: Muuttuva sukupuoli. Seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikkaa. Gau- deamus 2015.
Sukupuolentutkimuksen suunnan- näyttäjä Suomessa, Helsingin yli- opiston pitkäaikainen (2003–2011) pidetty ja vaikuttava opettaja Lee- na-Maija Rossi on työstänyt kir- jan Muuttuva sukupuoli vuosina 2006–12 ilmestyneiden tieteellis- ten artikkeliensa pohjalta. Yhteen- sä kahdeksasta artikkelista kolme on julkaistu alun perin englannik- si ja ”kutsuttu takaisin maailmalta”, koska tekijä on ”halunnut ajatella ne uudelleen läpi suomentamalla”, kuten hän kaunopuheisesti perus- telee. Kaikki artikkelit on toimitettu ja ”ajateltu uudelleen läpi” kirjaan, jonka kahdeksan lukua muodos- tavat ehjän kokonaisuuden. Kirjan sanomaa syventävät melko laajat viitteet ja kirjallisuusluettelo ja sen käytettävyyttä lisäävät henkilö- ja asiahakemisto.
Rossin kirjan avaussanoissa esittämä huoli äidinkielisen tutki- muskirjoittamisen asemasta Suo- messa 2000-luvulla on jaettu.
Hänen perusteluihinsa suomen- kielisen tutkimuskirjan tarpeelli- suudesta voi yhtyä. Tutkimus ei voi vaikuttaa suomalaiseen yh- teiskuntaan, ellei sen tuloksia jul- kaista suomeksi. Yksittäiset siellä täällä julkaistut artikkelit eivät jak- sa kantaa tutkijan laajempia argu- mentteja ja tuloksia eivätkä tar- jota niille kirjan veroista pysyvää sijaa omassa ajatusyhteydessään.
Rossin kirja osoittaa, että äidinkie- lellä ajatteleminen ja uudestaan ajatteleminen kannattaa. Vaikka kirjan sisältö ei ole helppoa eikä tyylikään selkokieltä, sisältö on kirkkaasti esitettyä ja ajatusta on helppo seurata.
Äidinkielen ja äidinkielisen ajattelun tärkeyttä painokkaas- ti puolustavassa kirjassa on risti- riitainen kirjallisuusluettelo, joka
koostuu yksinomaan englan- nin- ja suomenkielisistä teoksista.
Alun perin ranskaksi julkaisseihin tutkijoihin Michel Foucault’hon, Michel de Certeauhon ja Roland Barthes’iin on viitattu käännösten kautta. Muun kuin englanninkie- lisiä tutkijoita on mainittu kirjassa ilman, että heidän teoksiinsa on viitattu, kuten Luce Irigaray, Julia Kristeva, Jacques Derrida ja José Muñoz. Angloamerikkalaisen tut- kimuskeskustelun välittäminen ja keskustelun jatkaminen suomeksi on toki arvokasta. Mutta äidinkie- liä on muitakin kuin suomi ja eng- lanti, maailman huippututkijoita muitakin kuin angloamerikkalaisia ja kansainvälisiä tutkimuskeskus- teluja muitakin kuin englanninkie- lisiä. Kriittinen huomautus ei koske missään tapauksessa pelkästään Rossin kirjaa. Arvelen, että suo- malainen keskustelu (ja samalla kansainvälinenkin tutkimusyhtei- sö) menettää monikielisyyden tar- joamat edut, jos niin sanottu mo- nikielisyys rajoittuu vain tutkijan äidinkieleen ja tiedemaailman fak- kiutuneeseen yhteisenglantiin.
Onneksi kuitenkin suomen- kielisille lukijoille, Rossi on tehnyt hyvän työn ajatustensa suomek- si ajattelemisessa. Kirjan kieliasu ja kirjoitustyyli ovat hyvin huolelli- sia. Kieli on kauttaaltaan hyvää ja viimeisteltyä eikä kirjassa ole juuri lainkaan edes kirjoitusvirheitä. It- sestään selvästi refleksiivinen tut- kija kirjoittaa tutkimuksistaan ja tuloksistaan minä-muodossa, sul- keutumatta kuitenkaan tekstiin- sä yksin minänsä kanssa. Hän pu- huttelee suoraan ”sinua”, minua lukijaa, ja kutsuu näin selväsanai- sesti mukaansa tekstin merkityk- senmuodostukseen. Tyylivalinta on linjassa Rossin visuaalisen kult- tuurin tutkijana ottaman kannan kanssa, että teoksen merkityk- set syntyvät dialogissa, jonka vas- taanottaja käy teoksen kanssa.
Teoreettisesti tulkitut empiiriset tapaukset
Selkein tai helpoiten avautuva esimerkki tästä kannasta on em- piirinen tapaustutkimus draama-
76 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 KIRJALLISUUS
UUTUUSKIRJOJA 24,90 € / KPL
Tilaa kätevästi netistä!
Tarjoukset voimassa osoitteessa www.docendo.fi 20.11.2016 asti.
Tiina Sarja
Kuka oikein tietää
Kun mielipide haastoi tieteen
Miten erottaa oikea tieto mielipiteestä, kun tieteilijä jaarittelee todennäköisyyksistä ja karismaattinen ko- kemusasiantuntija kertoo, kuinka asiat oikeasti ovat.
Kuka oikein tietää?
Kirja valottaa tieteellisen tiedon syntyprosessia ja tiedon muuttumista laboratoriosta päivälehden tie- desivuille ja edelleen sosiaaliseen mediaan. Kirja tut- kii, mitä eroa on tieteellisellä kiistalla ja median luo- malla valekiistalla.
SYKSYN UUTUUKSIA
Iikka Hackman, Janne Arola
Väliin pudotetut
Miten meistä tehtaillaan yksinyrittäjiä
Työmarkkinoiden murroksessa on vaivihkaa syntynyt kolmas, pitkään unohdettu työmark- kinaosapuoli – työnantajien ja palkkatyöläisten väliin jäävät it- sensätyöllistäjät.
Erkka Railo, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen, Sini Ruohonen
Kamppailu vallasta
Eduskuntavaalikampanjat 1945–2015
Millä keinoin puolueet ovat eduskuntavaaleissa pyrkineet saamaan äänestäjät puolelleen ja miksi vaaleissa on käynyt niin kuin on käynyt?
Hannah Arendt
Eichmann Jerusalemissa
Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä
Eichmannia syytettiin miljoonien
juutalaisten tappamisesta. Aren-
dtin kohutun oikeudenkäyntira-
portin mukaan pahuutta tapahtui
kuitenkin osittain huomaamatta
ja tavallisten ihmisten toimesta.
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 77
KIRJALLISUUS
sarjasta Gilmoren tytöt (luku 6,
”Etuoikeuden perijättäret”). Tut- kimuskysymyksensä Rossi osoit- taa itselleen sarjan katsojana, ja metodologian kannalta hän rajaa pääsyn sarjan herättämiin tuntei- siin ja reaktioihin, tässä tapauk- sessa vain ”omiin” tunteisiinsa ja reaktioihinsa (sillä varauksella, että tunteet eivät ole yksilöllisiä vaan liikkeessä ruumiiden välillä).
Hän kysyy esimerkiksi: ”Kuinka on ylipäätään mahdollista, että sar- ja, jossa ei ole yhtäkään ’selvästi queeriä’ hahmoa, voi pitää kaltai- seni queeristi katsovan katsojan pihdeissään?” (s. 110).
”Analyysi, joka yhdistää queer- luentaa ja luokan representaa- tioiden tarkastelua sekä toteuttaa näitä erityisesti affektiivisuuden pohtimisen perspektiivistä” (s.
109), kuten Rossi paaluttaa näkö- kulmaansa tapaustutkimukses- sa, osoittautuu yllättävän antoi- saksi, vaikken ole nähnyt yhtään osaa analyysin kohteena olevas- ta sarjasta. Aineistoa ei ole tarvet- ta panna sellaisenaan lukijan sil- mien eteen, kun se on tarpeeksi tiheästi tutkijan teoreettisen näke- myksensä läpi tulkitsema. Rossi jä- sentää ”queeristi katsovan katso- jan” positionsa niin täsmällisesti, että tulkinta on hyvin uskottavaa, vaikka meillä ei olekaan pääsyä sen varsinaisiin perusteisiin, kat- somisen herättämiin reaktioihin ja tunteisiin.
Toinen empiirinen tapausana- lyysi, kotimaisesta sarjasta Moga- dishu Avenue, keskittyy enemmän valkoisuuden ja luokan esittä- viin tekoihin, kun Gilmoren tyttö- jen analyysi keskittyy varsinkin su- kupuolen ja seksuaalisuuden ja myös luokan tekoihin. Lähtökoh- tana Mogadishu Avenuen analyy- sissa ei ole (edes tutkijan itsensä) vastaanotto tai katsomiskokemus, vaan sarjan sisäiset kerronnalliset keinot, joilla mainittuja asioita esi- tetään.
Varmaan takerrun empiiri- siin tapausanalyyseihin sen takia, että kirja on muuten melko teo- reettinen ja filosofisia kysymyksiä pohdiskeleva. Sukupuolentutki-
muksen alkeisoppikirjaksi kirja ei sovellu; tekijä olettaa lukijan hal- litsevan alkeet. Judith Butlerin- sa lukeneelle – ja sen kompaky- symyksiin, kuten performanssin ja performatiivisuuden käsitteisiin, kompastelleelle – ja sukupuolen- tutkimuksen keskusteluissa joten- kuten kuulolla pysytelleelle tut- kijalle kirja sen sijaan on antoisa päivitys ja puheenvuoro näissä keskusteluissa.
Ei vain ei-heteroseksuaalisuudesta Tapausanalyysit todentavat kau- niisti Rossin teoreettisemmissa al- kuluvuissa esittämää tutkimusoh- jelmaa, jonka mukaan ensinnäkin queer-tutkimus ei ole pelkästään ei-heteroseksuaalisuuden tutki- musta. Heteronormatiivisuutta purkavalle heteroseksuaalisuu- den ajattelemiselle ja tekemisel- le ”queerittämisellä” on hyvin pal- jon annettavaa. Queer-tutkimus ei ole marginaalia vaan yhtä hy- vin ja yhtä tärkeästi valtavirran tut- kimista. Sama kuin suhteessa he- teroseksuaalisuuteen, toteutuu tapausanalyyseissa suhteessa val- koisuuteen (”valkoisuuteen”), ja nimenomaan suomalaiseen val- koisuuteen. Sanomatta selvä kult- tuurinen ylivalta kyseenalaistuu, luonnollistettuja itsestäänselvyyk- siä keskeytetään, toisin ajattelemi- sen mahdollisuuksia osoitetaan.
Koko kirjan ehkä poleemisin ja jopa radikaalein kysymys kos- kee itse queer-tutkimuksen ja ei- heteroseksuaalisten identiteetti- en tai subjektien queerittämistä.
Rossin mukaan osa queer-tut- kimuksesta halajaa edelleen oi- keanlaisia objekteja ja subjekteja, toisin sanoen, epänormatiivisuu- den rajat lukitaan umpeen ja vaa- ditaan oikeanlaisia queer-tut- kimuksen kohteita ja vakaita, yhtenäisiä queer-subjekteja. Kysy- mys on aktuaalistunut Helsingissä 2007 järjestetyssä Queer Eurovi- sion -seminaarissa. Serbiaa Euro- viisuissa voittoisasti edustaneen, butch-tyylisesti esiintyneen Marija Šerifovićin haastattelussa tekemä
”tunnustus” aviomiehen ja lapsen unelmoimisesta oli aiheuttanut
valtavan pettymyksen seminaari- väelle. Nämä queer-tutkijat olisivat edellyttäneet, että taiteellinen esi- tys kertoo realistisesti esiintyjän
”todellisesta” ja pysyvästä ydin- identiteetistä.
Representaatioiden tutkija voi ainakin jälkiviisaasti naureskel- la moiselle realismin vaatimuksel- le, mutta kohtaus osoittaa, kuinka syvälle arkiajatteluun juurtuneita käsitykset pysyvistä ja todellisista identiteeteistä ovat. Edes tutkijat, jotka työkseen ovat vuosikymme- niä ”joustavoittaneet” identiteette- jä, venytelleet niiden rajoja ja ra- kenteita ja lopulta olleet valmiita heittämään koko identiteetin kä- sitteen kelvottomana romukop- paan, eivät ole kaihtaneet tässä tilanteessa vakaan ja johdonmu- kaisen identiteettikiinnittymisen vaatimista.
Identiteetti, hankala tekijä queer-tutkimuksen yhtälössä Rossi käy ratkaisemaan queer-tut- kimuksen, intersektionaalisen nä- kökulman ja identiteetin käsitteen yhdessä muodostamaa ”hankalaa yhtälöä”. Queer-tutkimus on pit- kälti keskittynyt muiden seksuaali- suuksien kuin heteroseksuaalisuu- den tutkimiseen ja halunnut hylätä identiteetin käsitteen normittava- na ja poissulkevana.
Rossi sanoo, ettei ole hylännyt vanhaa identiteettipolitiikan tutki- musohjelmaansa. Ratkaisuna ole- muksellistaviin identiteettikäsi- tyksiin, jotka tukevat normatiivia ja stereotyypitteleviä (”stereoty- pistäviä”) oletuksia homoista, les- boista ja heteroista, hän esittää identiteetin käsitteen monimut- kaistamista. Identiteettiesitysten ja -tekemisten analyysi kaipaa muuta kuin pelkistämistä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Intersektionaali- sesti tarkastellaan useita relevant- teja eroja yhdessä, vaikkapa ikää, kansallisuutta, ”rotua”, uskontoa, yhteiskuntaluokkaa, sukupuolen ja seksuaalisuuden ohella.
Olennaista on identiteettien politiikka ja poliittisuus: identitee- tit eivät ole suinkaan yksilöiden vapaasti valittavissa (kuten Butle-
78 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 KIRJALLISUUS
rin teorian brutaali tulkinta on esit- tänyt hänen väittävän). Identiteetit muodostuvat valtasuhteissa: ”Ih- miset kokevat yhteenkuuluvuut- ta ja eroavuutta suhteissa toisiinsa […]. Ihmisiä myös asetetaan erilai- siin sosiokulttuurisiin identiteet- tipositioihin heidän tahdostaan riippumatta […]” (s. 93). Identitee- tin käsittäminen ennen kaikkea suhteisuudeksi – yksilösubjektia määrittelevän ja normittavan ole- muksen sijasta – on Rossin avain hankalan yhtälönsä ratkaisuun.
Toimijuus ja alistus, liittyminen ja eroavuus, identiteettien rajautumi- nen ja mahdollistuminen aina joi- denkin yhteiskunnallisten ja kult- tuuristen reunaehtojen mukaan määrittävät identiteetin yhtä aikaa intersektionaaliseksi ja queer-poli- tiikan kohteeksi.
Normi-valkoinen hetero toisin katsoen
Rossin tutkimusohjelman mu- kaisesti kirjan luvut avaavat teo- reettisen perustelun tutkimuksen keskittymiselle heteroseksuaali- suuteen ja valkoiseksi luokiteltuun ihonväriin, kahteen ”näkymättö- mään” ja sanomatta selvästi kult- tuurisessa ylivalta-asemassa ole- vaan identiteettiaspektiin. Kirjan ajankohtaisin poliittinen sanoma, Suomessa hälyttävän ajankohtai- nen, on tässä: ”Nykyhetkemme to- distaa, että rodullistaminen on krii- sissä. On aika ajatella eroja toisin”
(s. 13). Kirja on onnistunut esitys siitä, miten erojen toisin ajattele- minen on mahdollista.
HELENA SAARIKOSKI
Kirjoittaja on folkloristiikan ja naistutki- muksen dosentti ja vapaa tutkija, tieto- kirjailija ja kriitikko.
