SANGEN MONET MERKITYKSET
Sangen-sanan syntaktis-semanttista tarkastelua vanhasta kirjasuomesta varhaisnykysuomeen
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Suvi Halme Helmikuu 2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tietekunta Osasto
Humanistinen osasto Tekijät – Author
Suvi Halme Työn nimi – Title
Sangen monet merkitykset. Sangen-sanan syntaktis-semanttista tarkastelua vanhasta kirjasuomesta varhaisny- kysuomeen
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Sivuainetutkielma Kandidaatintutkielma Aineopintojen tut- kielma
x 18.2.2017 74 sivua + 1 liite
Tiivistelmä – Abstract
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sangen-sanan syntaktis-semanttista kehitystä vanhan kirjasuomen kaudelta var- haisnykysuomen kauden loppupuolelle (1540–1870-luku). Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia sanoja sangen-sana määrittää ja millaisia merkityksiä se kontekstissaan saa. Nykysuomessa sangen-sanan merkityksiä ovat ’hyvin’, ’kovin’ ja ’erittäin’. Pääasiassa tutkimuksessa keskitytään sangen-sanan syntaktisten ja semanttis- ten piirteiden laadulliseen tarkasteluun, mutta tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös siihen, millaisessa mää- rällisessä suhteessa sangen-sanan määrittämien sanojen sanaluokat ovat toisiinsa ja mitkä ovat yleisimpiä yksit- täisiä sangen-sanan määrittämiä sanoja.
Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 1410 esiintymästä, jotka on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen Vanhan kirjasuomen korpuksesta ja Kielipankin Kansalliskirjaston lehtikokoelmassa olevista suomalaisista sanoma- ja aikakauslehdistä, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1820–1870. Vanhan kirjasuomen kaudelta on kaikkiaan 810 esiintymää ja varhaisnykysuomen kaudelta 600. Tutkimusaineistoa tarkastellaan Ison suomen kieliopin ja sana- kirjojen avulla. Teoriataustana käytetään kieliopillistumisesta ja intensiteettisanoista tehtyjä tutkimuksia.
Aineiston analyysissa selvisi, että sangen-sana määrittää vanhassa kirjasuomessa nykykielestä poiketen adjek- tiivien, adverbien ja pronominien lisäksi verbejä. Niitä on 11 prosenttia kaikista sangen-sanan määrittämistä sanoista. Varhaisnykysuomen kaudella sangen-sanan esiintymistä verbiä määrittäviä on enää noin 1 prosentti.
Verbejä määrittävä sangen-sana on useimmiten paljoutta ilmaiseva kvanttoriadverbi, joka saa merkityksen ’pal- jon’. Määrittäessään verbin partisiippimuotoja sangen on täyteyden asteen adverbina ’täysin’, mutta määrittäes- sään adjektiivistuneita partisiippeja, joita 1800-luvun aineistossa on runsaasti, sangen saa nyky-yleiskielessä tu- tut merkityksensä ’hyvin, kovin, erittäin’. Tutkimustuloksista voi päätellä, että sangen-sanan merkityksessä on tapahtunut muutos vanhan kirjasuomen kaudelta varhaisnykysuomen kaudelle tultaessa. Muutosta on tapahtunut myös siinä, että se ei enää ole yhtä usein verbin määritteenä kuin aiemmin.
Yleisin yksittäinen sangen-sanan määrittämä sana on suuri-adjektiivi (9,4 % kaikista esiintymistä) sekä vanhassa kirjasuomessa että varhaisnykysuomessa. Muita yleisiä sangen-sanan määrittämiä sanoja koko aineistossa ovat paljon-adverbi (6,2 % kaikista esiintymistä), suuresti-adverbi (4,6 % kaikista esiintymistä) ja hyvä-adjektiivi (3,2 % kaikista esiintymistä).
Avainsanat – Keywords
Vanha kirjasuomi, varhaisnykysuomi, intensiteettipartikkeli, kvanttoriadverbi, syntaksi, semantiikka
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty Osasto
School of Humanities Tekijät – Author
Suvi Halme Työn nimi – Title
Rather many meanings. A syntactic-semantic study of the word sangen (‘very, extremely’) from the Old Literary Finnish to the 19th century Finnish
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Finnish language Pro gradu -tutkielma Sivuainetutkielma Kandidaatintutkielma Aineopintojen tut- kielma
x 18.2.2017 74 pages + 1 appendice
Tiivistelmä – Abstract
The aim of this thesis is to study the syntactic-semantic change of the Finnish intensity adverb sangen in written Finnish from the 1540s to the 1870s. The purpose of this study is to explain what kind of words sangen modifies and what meanings it receives in each context. In contemporary Finnish, the word means ‘very’ or ‘extremely’.
Mostly qualitative methods are used in this study to examine the syntactic and semantic features of sangen but, in the last analysis chapter, also quantitative methods are applied to show which words sangen modifies most frequently and which word classes these words represent most often.
The data of the thesis consist of 1,410 occurences collected from the Old Literary Finnish corpora of the Institute for the Languages of Finland and from the Finnish Sub-corpus of the Newspaper and Periodical Corpus of the National Library of Finland. The latter is available in the Language Bank of Finland (Kielipankki). The data in- clude 810 occurences of Old Litetary Finnish (from the years 1540–1810) and 600 occurences of the 19th century written Finnish (from the years 1820–1870). Finnish dictionaries and The Comprehensive Grammar of Finnish (Iso suomen kielioppi) are used in the data analysis. The study is based on studies of grammaticalization and stu- dies of intensity words.
The results show that, unlike in contemporary Finnish, in Old Literary Finnish the word sangen modifies not just adjectives, adverbs, and pronouns but also verbs. Eleven percent of all the words that sangen modifies during that time are verbs. However, the proportion of verbs remarkably decreases and is only one percent in 19th cen- tury written Finnish. When modifying a verb, sangen is a quantifier that usually carries the meanig of ‘a lot’.
When modifying participles, sangen means ‘completely’, but when the modified participle is adjectivized – which occurs rather often in the 19th centuty data – sangen has the meaning of ‘very’ or ‘extremely’, which are also the main meanings of the word in contemporary Finnish.
In the whole data, as well as in both of the examined time periods, the most frequent word sangen modifies is the adjective suuri ‘great, big’ (9.4% of all occurences). Other words frequently modified by sangen are the adverb paljon ‘a lot’ (6.2% of all occurences), the adverb suuresti ‘greatly’ (4.6% of all occurences) and the adjective hyvä ‘good’ (3.2% of all occurences).
Avainsanat – Keywords
Old Literary Finnish, 19th century Finnish, intensity word, quantifier, syntax, semantics
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 1
1.1 Tutkimusaiheen taustaa 1
1.2 Tutkimuksen tavoitteet 2
1.3 Tutkielmassa esiintyvät käsitteet 3
1.4 Sangen sanakirjoissa 5
2 AIEMPAA TUTKIMUSTA 10
2.1 Partisiippien kieliopillistuminen 10
2.2 Partikkelien kieliopillistuminen 13
2.3 Tutkimuksia intensiteettisanoista 14
3 AINEISTO JA MENETELMÄT 18
3.1 Tutkimusaineisto ja sen kerääminen 18
3.2 Tutkimusmenetelmät 21
4 SANGEN VERBIEN MÄÄRITTEENÄ 23
4.1 Verbien infiniittimuodot 23
4.2 Partisiipit vanhan kirjasuomen tutkimuksessa 24
4.3 Sangen yksinkertaisten finiittisten verbimuotojen määritteenä 26 4.4 Sangen partisiipin sisältävien verbirakenteiden määritteenä 29 4.5 Sangen infinitiivin tai konnegatiivin sisältävien verbirakenteiden määritteenä 32
4.6 Yhteenvetoa verbejä määrittävästä sangen-sanasta 35
5 SANGEN NOMINIEN JA ADVERBIEN MÄÄRITTEENÄ 37
5.1 Sangen adjektiivien määritteenä 37
5.1.1 Sangen adjektiivistuneiden partisiippien määritteenä 38
5.1.2 Sangen muiden adjektiivien määritteenä 41
5.2 Sangen adverbien määritteenä 45
5.2.1 Sangen sti-adverbien määritteenä 46
5.2.2 Sangen muiden kuin sti-loppuisten adverbien määritteenä 49
5.3 Sangen pronominien määritteenä 52
5.4 Sangen substantiivien määritteenä 55
5.5 Yhteenvetoa nomineja ja adverbeja määrittävästä sangen-sanasta 57
6 TUTKIMUSAINEISTON MÄÄRÄLLISTÄ TARKASTELUA 59
6.1 Analyysin taustaa 59
6.2 Yleisimmät sangen-sanan määrittämät sanat tutkimusaineistossa 60 6.3 Sangen-sanan määrittämien sanaesiintymien sanaluokat suhteutettuna toisiinsa 65
6.4 Yhteenvetoa sangen-sanan määrittämistä sanoista 67
7 LOPUKSI 69
LÄHTEET 72
Liite
1. JOHDANTO
1.1 Tutkimusaiheen taustaa
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sangen-sanan syntaktis-semanttista kehitystä vanhan kirjasuomen kaudelta varhaisnykysuomen kaudelle. Tutkielman aihe juontaa juurensa kandi- daatintutkielmastani (Halme 2015), jossa tarkastelin nominatiivimuotoisten iso- ja suuri-adjek- tiivien kanssa esiintyviä intensiteettimääritteinä käytettyjä sanoja varhaisnykysuomessa. Tutki- musaineisto koostui 1820–1870-luvuilla julkaistuista suomenkielisistä sanomalehdistä. Ylei- simmäksi yksittäiseksi intensiteettimääritteeksi nousi sangen-partikkeli. (Halme 2015: 32.) Ha- lusin jatkaa intensiteettimääritteiden tarkastelua myös pro gradu -tutkielmassa ja laajentaa ai- neiston käsittämään varhaisnykysuomen lisäksi myös vanhan kirjasuomen kauden. Vanhan kir- jasuomen kausi sijoittuu ajanjaksolle, joka alkaa 1540-luvulta ja päättyy 1810-luvulle, josta varhaisnykysuomen kauden puolestaan lasketaan alkavan (Häkkinen 1994: 11–12).
Ennen kuin valitsin varsinaisen tutkimusaiheeni, tein Kielipankin vanhan kirjasuomen korpukseen hakuja käyttäen varhaisnykysuomen kauden kirjakielessä yleisimmiksi osoittautu- neita intensiteettimääritteitä, kuten aivan, hyvin, kovin, liian ja sangen (Halme 2015: 32). Esi- merkiksi hyvin- ja sangen-intensiteettipartikkeleilla tuli paljon osumia sekä varhaisnykysuo- men että vanhan kirjasuomen aineistosta. Tarkoitukseni olikin aluksi tarkastella niitä molempia, mutta aihe oli rajattava, ja päädyin valitsemaan sangen-intensiteettipartikkelin, koska se oli kiinnittänyt huomioni jo kandidaatintutkielmaa tehdessäni.
Vanhassa kirjasuomessa ja varhaisnykysuomessa käytettyjä intensiteettimääritteitä ei ole aikaisemmin juuri tutkittu, mutta esimerkiksi Hanna Lappalainen (2004) on osana väitöskirja- tutkimustaan tarkastellut intensiteettisanojen käyttöä pääkaupunkiseudun puhekielessä. Mar- jatta Palander (2005) on tarkastellut seuruututkimuksessaan savolaismurteissa käytettyjä inten- siteettiadverbeja. Jarmo H. Jantunen (2004) puolestaan on tutkinut leksikaalistuneiden vah- ventajien (esim. hyvin, oikein) käyttöä kaunokirjallisuudessa. Esittelen tarkemmin intensiteet- timääritteitä koskevaa tutkimusta ja kieliopillistumistutkimuksia tutkielman luvussa 2.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet
Tutkimukseni tavoitteena on sangen-intensiteettipartikkelin syntaktis-semanttisen kehityksen tarkastelu. Alustavan aineistokatsauksen perusteella nimittäin näyttää siltä, että vanhassa kirja- suomessa sangen-sanaa ei ole käytetty vain adjektiivin ja adverbin intensiteettimääritteenä (1), vaan myös verbin määritteenä (2):
(1) Wimein / ombi sangen coctolinen ia oikein / ettei ioopunut Tompeli olisi se Pappi / eike mw Tyly sallitaisi ia sodhaisi Castamahan / Jollei ylimeinen Häte ia packo watisi. (kk1549-005.) (2) Herra / äle sangen wihastu / ja ijexi aijattele Synnin pälle / Catzo sis sen pälle / ette me caiki
sinun Canssas olema . (rk1544-173.)
Esimerkissä 1, joka on Mikael Agricolan Käsikiria-teoksesta sangen määrittää edussanaansa kohtuullinen-adjektiivia, ja yhdessä ne muodostavat kuvailevan adjektiivilausekkeen (VISK § 439). Toinen esimerkki on peräisin Agricolan rukouskirjasta, ja siinä sangen määrittää yksikön 2. persoonan kielteistä imperatiivia älä wihastu. Sangen voi saada esimerkissä joko merkityk- sen ’paljon’ tai ’kokonaan’. Nykykirjakieltä edustavassa Kielitoimiston sanakirjassa sangen- partikkelille annetaan merkityksiä ’hyvin, kovin, erittäin’. Varhaisnykysuomen aineistossa san- gen-intensiteettipartikkelia puolestaan näkyy alustavan aineistokatsauksen perusteella käytet- tävän lähes pelkästään nykykielisesti adjektiivin tai adverbin määritteenä:
(3) Niitä on monellaisia eri esineitä , niinkuin koria, matkalaukkuja y. m. ja ne osoittawat kaikki sangen miellyttäwää kauneuden aistia. (Hämäläinen no. 36 09.09.1875.)
Esimerkin 3 miellyttävä-adjektiivi on muodostettu miellyttää-verbin VA-partisiippimuodosta.
Esimerkki edustaa tyypillistä sangen-sanan varhaisnykykielistä käyttötapaa, sillä aineistossa on paljon esiintymiä, jossa sangen esiintyy yhdessä joko jo adjektiivistuneen tai adjektiivin piir- teitä saavan verbin partisiippimuodon kanssa. Partisiippien adjektiivistumista on tutkinut aina- kin Helinä Koivisto (1987). Esittelen adjektiivien ja partisiippien eroja tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa.
Tutkimuskysymykset muodostuvat aikaisemmin esiin tuomieni aineistoesimerkkien pe- rusteella. Ne ovat seuraavat:
I. Millaisia sanoja sangen-sana määrittää? Mitä sangen-sanan määrittämistä sanoista voidaan sanoa kvantitatiivisen tarkastelun perusteella?
II. Mitä merkityksiä sangen saa lausekontekstissaan? Ovatko merkitykset muuttuneet vanhan kirjasuomen kaudelta varhaisnykysuomen kaudelle tultaessa?
III. Miten sangen-sanasta on tullut nykykielessä käytettävä intensiteettipartikkeli?
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla tarkastelen sangen-sanan käyttöä syntaktisesta nä- kökulmasta. Tutkin, minkä sanaluokan edustajia (adjektiivit, adverbit, substantiivit ja verbit) sangen määrittää ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja määritettävillä sanoilla on. Muutamissa koh- dissa kiinnitän huomiota myös sangen-sanan ja sen määrittämän sanan keskinäiseen järjestyk- seen, mutta tutkimuksen painopiste on nimenomaan sanaluokkien tarkastelussa. Ensimmäistä kysymystä seuraava jatkokysymys puolestaan edellyttää kvantitatiivisten menetelmien käyttöä, sillä teen aineistosta joitakin yhteenvetoja. Otan selvää siitä, mikä on yleisin sangen-sanan mää- rittämä sana ja missä määrällisessä suhteessa määritteenä olevien sanojen sanaluokat ovat toi- siinsa.
Toinen tutkimuskysymys liittyy sangen-sanan semantiikan tarkasteluun. Tutkin, millaisia merkityksiä se kontekstissaan saa ja vertailen mahdollisia merkityksissä tapahtuneita muutok- sia vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen kauden aineiston sekä sanakirjan tietojen avulla.
Muotoa ja merkitystä ei voi täysin erottaa toisistaan, joten olen päätynyt tarkastelemaan syn- taksia ja semantiikkaa samanaikaisesti. Paikoin käytän lisäksi morfologian käsitteitä.
Kolmas kysymys kätkee sisälleen ensimmäisen ja toisen kysymyksen, sillä syntaktisten ja semanttisten huomioiden avulla pyrin vastaamaan siihen, miten ja missä vaiheessa sangen- sanasta on tullut nykysuomessa lähes yksinomaan adjektiivien ja adverbien intensiteettimäärit- teenä esiintyvä intensiteettipartikkeli (VISK § 665). Vanhan kirjasuomen aineiston perusteella sangen-sanaa on nimittäin käytetty myös verbin määritteenä (ks. luku 1.2 esim. 2). Selvitän, miten syntaktis-semanttinen kehitys on edennyt niin, että sangen-sanan käyttö verbin määrit- teenä ja sen myötä saamat merkitykset ovat hävinneet. Kolmas tutkimuskysymys kulkee työs- säni koko ajan taustalla, mutta lopullisesti vastaan kysymykseen tutkielman viimeisessä luvussa (7), jossa esitän kokoavia huomioita analyysini tuloksista.
1.3 Tutkielmassa esiintyvät käsitteet
Ison suomen kieliopin mukaan intensiteettimääritteitä ovat esimerkiksi intensiteettipartikkelit (erittäin, melko, sangen, varsin), adjektiivien ja voimasanojen genetiivimuodot (ihanan, kau- hean, hemmetin) sekä eräät sellaiset sanat, joita ei voi luokitella yllä mainitsemiini luokkiin (tosi, sika, todella) (VISK, määritelmät). Intensiteettiä ilmaisevat lisäksi erilaiset astemääritteet, kuten paljouden adverbit (kovasti innoissaan) ja demonstratiiviset adverbit (niin suuri) (mt. § 675). Edellä mainitsemaani paljouden adverbia ja demonstratiivista adverbia voidaan nimittää intensiteettiadverbeiksi silloin, kun ne ovat intensiteettimääritteen tehtävissä (mt § 664).
Intensiteettimääritteet ilmaisevat, missä määrin jokin ominaisuus pätee (sangen hieno).
Tyypillisesti intensiteettimääritteitä saavat adjektiivit ja adverbit sekä jotkin pronominit. Ad- jektiivit ja osa adverbeista ovat komparoituvia, mikä erottaa niitä taipumattomista partikke- leista. Adverbeja voidaan rinnastaa toisiinsa, mutta partikkeleita ei. (VISK § 646, 666, 792.) Isossa suomen kieliopissa partikkelit ja adverbit esitetään aiemmista suomen kieliopeista poi- keten erillisinä sanaluokkinaan eikä siten, että adverbit ovat partikkelien alaryhmä. Nykyään partikkelit käsitetään pienemmäksi ja rajatummaksi taipumattomien sanojen joukoksi kuin ai- kaisemmin. (Heinonen 2006.)
Erik Ahlman (1933) määrittelee adverbit syntaktisten ominaisuuksiensa perusteella par- tikkeleiksi. Samalla hän kuitenkin miettii sitä, mihin sijoittaisi pre- ja postpositiot (esim. ympä- rillä, lähellä), jotka nykyään mielletään adverbeiksi, ja konjunktiot, joita Isossa suomen kie- liopissa pidetään partikkeleina (VISK § 792). Adverbien luokan rajanvetoa vaikeuttavat myös taipumattomat adjektiivit (mm. aika, eri, koko, melko, pikku), jotka eivät taivu adjektiiveille tyypilliseen tapaan. Lisäksi niitä ei voi komparoida eli asettaa vertailuasteeseen toistensa kanssa (pikku, *pikumpi, *pikuin). Joitakin näistä taipumattomista adjektiiveista käytetään myös inten- siteettisanoina (melko hieno). Ahlman (1933: 140–142.) Nykypuhekielessä näiden taipumatto- mien adjektiivien käyttöä intensiteettisanoina muistuttaa nominatiivissa olevan ihme-substan- tiivin käyttäminen vahvistussanana (ihme juttu, ihme tyyppi) (VISK § 586).
Nimitän tutkielmassa tarkastelemaani sangen-sanaa tässä vaiheessa vain sangen-sanaksi, mutta muutoin käytän Ison suomen kieliopin käsitteitä. Isossa suomen kieliopissa sangen-sana luokitellaan intensiteettipartikkeliksi taipumattomuutensa vuoksi (§ 853). Ei ole selvää, voiko verbejä määrittävästä sangen-sanasta käyttää nimitystä intensiteettipartikkeli, sillä intensiteet- tipartikkelit luokitellaan adverbeja ja adjektiiveja määrittäviksi sanoiksi, jotka eivät voi saada omia määritteitä (*erittäin sangen). Palaan sangen-sanan nimityskysymykseen tutkielmani lu- vussa 7, jossa kokoan yhteen aineistonanalyysin tuloksia.
Useimmat partikkeleista voivat sijoittua syntaktisesti mihin hyvänsä lauseen kohtaan.
Isossa suomen kieliopissa niitä kutsutaankin liitynnäisiksi määritteiden sijaan, ja ne vaikuttavat osaltaan lauseen kokonaistulkintaan. Intensiteettipartikkelit sijoitetaan adverbien ja partikke- lien välimaastoon, koska niillä on piirteitä kummastakin sanaluokkaryhmästä. Intensiteet- tiadverbeihin niitä yhdistää se, että ne määrittävät yleensä adverbeja ja adjektiiveja, mikä ra- joittaa niiden sijoittumista lauseessa. Toisaalta ne ovat kuitenkin partikkelien tavoin taipumat- tomia. (VISK § 794, 853.)
Adverbeja voidaan luokitella eri tavoin. Esimerkiksi Erik Ahlman (1933) on jakanut ad- verbit kolmeen ryhmään, joita ovat materiaaliset adverbit, intensiteettiadverbit ja modaaliset adverbit. Hänen mukaansa materiaaliset adverbit ilmaisevat muun muassa aikaa, paikkaa, tilaa
ja tekemisen tapaa (hengissä, hienosti, kotona, nyt). Intensiteettiadverbit puolestaan kuvaavat erilaisia ominaisuuden asteita (erittäin, hyvin, ihmeellisen, sangen). Modaaliset adverbit ovat kannanottoa ja suhtautumista ilmaisevia sanoja (valitettavasti, kai). (1933: 142−143.)
Edellä mainitsemani Ahlmanin kolmijako tulee esille myös Auli Hakulisen ja Fred Karls- sonin Nykysuomen lauseoppia -teoksessa. Materiaalisia adverbeja nimitetään teoksessa adver- biaalisiksi adverbeiksi, koska ne muodostavat itsenäisiä adverbilausekkeita (hyvin kaukana, yk- sin kotona). Adverbiaalit ovat joko koko lausetta (Kissa venyttelee sohvalla) tai verbiä (laulaa hyvin) määrittäviä adverbeja. Ad-adjektiiveja puolestaan ovat adjektiiveja, kvanttoreita ja toisia adverbeja määrittävät adverbit (Hyttysiä oli metsässä erittäin paljon). Jotkut adverbeista, kuten hyvin, vaikuttavat kuuluvan molempiin ryhmiin, koska niitä voidaan käyttää sekä adverbiaalina että ad-adjektiivina. (Mt. 83−84.) Varsinainen tutkimuskohteeni sangen-sana on alustavan ai- neistokatsauksen perusteella osoittanut merkkejä molempiin mainitsemiini ryhmiin kuulumi- sesta. (Ks. luku 1.2.)
1.4 Sangen sanakirjoissa
Kielitoimiston sanakirjassa sangen-sanan kuvataan esiintyvän yleensä kirjallissävyisissä yh- teyksissä ja saavan merkityksiä ’hyvin, kovin, erittäin’. Nykysuomen sanakirjassa sangen-sa- naa nimitetään adverbiksi, joka määrittää myönteisissä yhteyksissä positiivissa olevia adjektii- veja, partisiippeja ja adverbeja. Merkitykseltään se on ”lievästi vahvistava (painollisena) tai moderatiivinen (painottomana)”. Sanakirjassa tuodaan esille myös mahdollinen käyttötapa ver- bin määritteenä, mutta sen mainitaan kuitenkin olevan hyvin harvinainen. Seuraavassa on joi- takin Nykysuomen sanakirjan esimerkkejä:
(a) Sangen kiintoisa tilaisuus (b) Tilanne oli sangen toivoton
(c) Sangen on, sangen on sydäntäni / kiusannut Herra Taivaan.
Ensimmäinen esimerkki (a) kuvaa sangen-sanan moderatiivista käyttöä, jolloin se saa merki- tyksiä ’varsin’ ja ’hyvin’. Toisessa esimerkissä sangen puolestaan on adjektiivin merkitystä vahvistava intensiteettiadverbi, joka voi saada merkitykset ’aivan’, ’hyvin’, ja ’täysin’. Esi- merkkilauseessa c sangen-sana saa merkityksen ’paljon’, joten sitä voisi kutsua tässä yhtey- dessä partikkelin sijaan verbin intensiteettiä kuvaavaksi kvanttoriadverbiksi (VISK § 657). Esi- merkkilause on Elina Vaaran kaunokirjallisesta teoksesta. Taustaltaan Elina Vaara on länsimur-
teiden alueelta (Biografiakeskuksen verkkosivut). Nimestään huolimatta Nykysuomen sana- kirja edustaa jo osittain vanhentunutta kieltä, sillä ilmestymisvuosistaan (1951–1961) huoli- matta sanakirjan aineisto on kerätty pitkälti 1900-luvun alkuvuosien kielestä. Lisäksi sanakir- jassa on aineistoa suomen murteista ja vanhasta kirjakielestä. (Kotuksen verkkosivut 29.6.2016.) Näin ollen sitä voi käyttää varhaisnykysuomen aineiston vertailukohtana, sillä sen esimerkit muistuttavat ortografiaa lukuun ottamatta monin paikoin vielä varhaisnykysuomea.
Vanhan kirjasuomen sanakirja on vielä kesken. Paperisena versiona siitä on ilmestynyt kaksi osaa, jotka käsittävät aakkosvälin A−K. Verkossa puolestaan on aakkosväli L−O. Vaikka sanakirjaa ei olekaan tehty vielä s-kirjaimeen asti, Vanhan kirjasuomen sanakirjan verkkoversio tarjoaa mahdollisuuden tehdä hakuja varsinaisten hakusanojen lisäksi niiden ympärillä olevaan kontekstiin. Tällä perusteella löysin sangen-hakusanaa käyttämällä verkossa olevasta aakkos- välistä (L–O) yhteensä 305 esiintymää. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä sanan käytöstä Van- han kirjasuomen sanakirjassa:
(d) meri pitä sangen pauhaman ia iylisemän (Sor 1621 36 s.v. jylistä.)
(e) Täsä taitawat – – coetelemattomat Opettajat – – usein sangen suuresti erehtyä. (Sand 1770 58 s.v. koettelematon.)
Ensimmäinen esimerkki on 1620-luvulta Turun piispa Ericus Erici Sorolaisen tekemästä us- konnollisesta julkaisusta, ja siinä sangen määrittää pitää-verbiä, joka saa tässä yhteydessä fu- tuurisen merkityksen (Forsman Svensson 1992: 54). Sangen-sanan saama merkitys esimerkki- lauseessa on ’paljon’. Esimerkissä e oleva sangen määrittää suuresti-adverbia saaden merki- tyksen ’hyvin’. Esimerkki on peräisin Olof Sandbergin suomentamasta saksalaisen Johann Phi- lipp Freseniuksen Omantunnon kysymykset -teoksesta.
Suomen murteiden sanakirjan painetut osat kattavat vain aakkosvälin a–kurvottaa, joten niistä en etsinyt esimerkkejä sangen-sanasta, mutta verkossa oleviin sana-artikkeleihin aakkos- välillä huka–lasiäijä pystyy tekemään tarkennetun haun, jossa sanaa haetaan pelkän sanakirja- artikkelin sanan sijaan myös hakusanoja ympäröivästä kontekstista. Koko aineistosta löytyi vain kaksi esimerkkiä sangen-sanan käytöstä, mutta seuraavat esimerkit eivät sanakirjan mu- kaan edusta aitoa murretta, koska ne on esitetään sanakirjassa lainausmerkeissä:
(f) ”Laivan rakentajilla oli kourakairit mutta sangen monta kokoa.” Himanka (S.v. kourakairi.) (g) ”Kujupilla kustavilainen tarkoittaa sangen kapeaa poukamaa.” Kujuppi, ”pitkänomainen sy-
vennys maanpinnassa” t. rakennusten välinen kuja. Kustavi (S.v. kujuppi.)
Ensimmäinen esimerkki (f) Himangan kunnasta, jossa puhutaan keskipohjalaisia murteita.
Siinä sangen määrittää moni-pronominin partitiivimuotoa monta ja saa merkityksen ’hyvin’.
Esimerkissä g oleva kapea-adjektiivia määrittävä sangen-sana puolestaan on sana-artikkelin
tiedon lähettäjän käyttämä sana eikä kustavilaisten. Tekijä jää tässä tuntemattomaksi. Joka ta- pauksessa Kustavi sijaitsee myös länsimurteiden puhuma-alueella, tarkemmin määriteltynä lounaismurteiden alueella. Suomen murteiden sana-arkistosta saamieni tietojen mukaan arkis- tossa on ylipäänsä hyvin vähän tietoja sangen-sanasta, joten en käynyt katsomassa arkiston sa- nalippuja.
Kaisa Häkkisen (2011) Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa sangen-sanan kuvataan olevan merkitystä vahvistava adverbi, joka on mahdollisesti yksikön instruktiivimuoto ’sakeaa’
tai ’tiheää’ merkitsevästä sankka-sanasta. Sankea puolestaan on Häkkisen mukaan sankka-sa- nasta muodostettu johdos. Lisäksi sanakirjassa on viittaus karjalan sankie-, lyydin saŋgei-, vep- sän saŋged- ja liivin saŋgdõ-sanoihin, jotka ovat sankea-adjektiivin lähisukukielisiä vastineita.
(Häkkinen 2011.)
Tarkistin vielä, mitä Karjalan kielen sanakirjassa sanotaan sankie- tai sangie-sanoista (edellinen on varsinaiskarjalaa ja jälkimmäinen livvinkarjalaa), jotka ovat samaa sanaperhettä sangen-sanan kanssa. Sankie- ja sangie-sanojen kuvataan käyttöyhteydestä riippuen tarkoitta- van ’paksu, tuuhea, tiheä, karkea, sakea, lihava’. Lisäksi sitä voidaan käyttää adverbiaalisesti, kuten alla olevassa esimerkissä:
(h) sangieh on lunda. Suoj. (Karjalan kielen sanakirja s.v. sankie.)
Esimerkin h sangieh-sana on Karjalan kielen sanakirjassa illatiivimuotoon taipuneena ’sake- aan’. Sen voidaan tulkita tarkoittavan, että lunta on paksulti, mikä puolestaan tarkoittaa, että lunta on määrällisesti paljon. En löytänyt sanakirjan hakulomakkeiden (haku esimerkeistä ja artikkelihaku) avulla esimerkkiä, jossa sangie-sanaa olisi käytetty adjektiivin tai adverbin mää- ritteenä. Tein sangie-sanan lisäksi hakuja kaikista sanakirjan esimerkeistä myös sanoilla sangei ja sangen, mutta sangei on miltei kaikissa esiintymissä substantiivin määriteenä merkityksessä
’paksu’, ja sangen-sanaa puolestaan käytetään vain sanakirjan merkityksenselityksissä:
(i) vai aiga sangei kagl(u) on sinul. Salmi (Karjalan kielen sanakirja s.v. kakla.)
(j) julgi hyvä, paha, prostoi, tšoma, tuhmu, viizaz. Säämäj (Karjalan kielen sanakirja s.v. julki.)
Esimerkissä i sangei-sana on kaula-adjektiivin määritteenä ja saa merkityksen ’paksu’. Esi- merkki on peräisin Salmista Raja-Karjalan puhuma-alueelta. Myös seuraava Säämäjärven ai- neiston esimerkki (j) edustaa Raja-Karjalaa. Sangen ei esiinny varsinaisessa esimerkkilau- seessa, mutta julgi-sanalle annetaan merkityksenselityksessä merkitykset ’sangen’ ja ’kovin’.
Christfrid Gananderin 1700-luvulla kirjoittamassa ja vasta 1937–1940 julkaistussa Nytt finskt lexicon -sanakirjassa sangen-sanaa kuvataan adverbiksi, joka saa merkityksiä ’mycket’,
’ganska’ ja ’valde’ (sm. ’paljon’, ’aika’ ja ’vallan’). Gananderin sanakirjassa on esimerkkejä sangen-adverbin käytöstä suomen kielessä. Seuraavassa on joitakin niistä:
(k) sangen ijällinen
(l) sangen katala on riippua sijnä
(m) jotk ennen rjemastuit sangen
Esimerkit ovat vanhan kirjasuomen kaudelta ja voisivat hyvin esiintyä myös omassa aineistos- sani. Esimerkeissä k ja l sangen esiintyy adjektiivin määritteenä vahvistamassa adjektiivin mer- kitystä. Sangen saa kummassakin esimerkissä merkityksen ’hyvin’. Esimerkissä m sangen puo- lestaan määrittää riemastua-verbiä ja saa merkityksen ’paljon’. Esimerkki muistuttaa hyvin pal- jon omassa vanhan kirjasuomen aineistossani olevia esimerkkejä. Ganander esittää sanakirjas- saan teorian, jonka mukaan sangen-sana pohjautuisi saamen kielen sanaan saggai. Gananderin sanakirjaan on olemassa myös erillinen hakemisto (1997), jossa on tietoa siitä, missä kaikissa sanakirjan esimerkeissä jokin tietty hakusana esiintyy varsinaisen sana-artikkelin lisäksi. Kävin läpi kaikki esiintymät, joissa sangen-sana Gananderin sanakirjassa esiintyy. Esiintymiä on kaikkiaan 27, joista yhdessä sangen on varsinaisena hakusanana.
Myös Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaisessa sanakirjassa on artikkeli sangen-sanasta.
Lönnrot arvelee sanan olevan peräisin sankea-sanan superlatiivimuodosta sankein. Sangen-ad- verbi saa Lönnrotin mukaan merkityksiä ’aika’, ’erittäin’ ja ’suuresti, suuressa määrin’
(’ganska’, ’mäkta’, ’högligen’). Olen käyttänyt merkitysten kääntämisessä apuna verkossa ole- vaa MOT ruotsi–suomi -sanakirjaa. Seuraavassa on Lönnrotin sanakirjan esimerkkejä sangen- sanan käytöstä:
(n) sangen hywä (o) sangen lähelle
Sanakirjan esimerkit muistuttavat monin tavoin aikaisemmin esittämiäni esimerkkejä. Esimer- kissä n sangen (’varsin, vallan’) määrittää hyvä-adjektiivia ja vahvistaa sen merkitystä. Seuraa- vassa esimerkissä (o) se puolestaan määrittää lähelle-adverbia ja saa merkityksen ’hyvin’.
Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaisen sanakirjan ja Häkkisen Nykysuomen etymologisen sa- nakirjan perusteella voidaan päätellä, että sangen on peräisin sankka-sanasta. Christfrid Ganan- derin esittämä arvio siitä, että sangen-sanan kantana olisi saamen kielen saggai-sana ei ole kui- tenkaan harhaanjohtava, sillä Häkkinen (2011) kuvailee sâggâ-sanan tarkoittavan ’kovin, san- gen’. Agricolan aineistossa esiintyvät sangen-sanat, Vanhan kirjasuomen sanakirjan aineiston esiintymät ja sangen-sanan lähisukukieliset vastineet antavat olettaa, että kyseessä melko vanha
sana, jota on käytetty paljon ainakin suomen kirjakielessä. Mielenkiintoista kuitenkin on se, että sangen-sanaa ei Suomen murteiden sanakirjan ja Suomen murteiden sana-arkiston mukaan ole käytetty murteissa juuri lainkaan. Aiemmin esille tuomani yksittäinen esimerkki on länsi- murteiden alueelta, kuten lounaismurteisiin pitkälti pohjautuva Agricolan aineisto kokonaisuu- dessaan ja turkulaisen Sorolaisen esimerkkikin ovat.
2 AIEMPAA TUTKIMUSTA
Esittelen luvussa 2.1 kahta partisiippien kieliopillistumista käsittelevää tutkimusta, jotka liitty- vät tutkimusaiheeseeni. Lea Laitisen ja Tapani Lehtisen (1997: 6) mukaan kieliopillistuminen käsittää prosessit ”joissa kieleen syntyy kieliopillisia aineksia vähemmän kieliopillisista ainek- sista”. Ensimmäisessä luvussa (ks. 1.2. esim. 3) annoin esimerkin tapauksesta, jossa sangen määrittää miellyttävä-adjektiivia, joka on alun perin ollut miellyttää-verbin partisiippimuoto, mutta adjektiivistunut eli leksikaalistunut sittemmin pelkästään adjektiivikäyttöön. Vastaavia tapauksia on tutkimusaineistossani paljon, joten partisiippien ja adjektiivien välisen suhteen lähempi tarkastelu on tarpeen.
Toisessa alaluvussa (2.2) käsittelen partikkelien kieliopillistumista ja kolmannessa alalu- vussa (2.3) puolestaan esittelen joitakin intensiteettimääritteitä koskevia tutkimuksia, joissa ai- hetta on tarkasteltu murteiden, puhekielen, nyky-yleiskielen ja englannin kielen näkökulmasta.
2.1 Partisiippien kieliopillistuminen
Esittelen partisiipeista tehtyä kieliopillistumistutkimusta kahden suomen kielen julkaisun avulla, jotka liittyvät myös tässä tutkielmassa tarkastelemiini seikkoihin. Ensimmäinen on He- linä Koiviston partisiippien adjektiivistumista käsittelevä väitöskirja (1987). Koivisto tarkaste- lee väitöskirjassaan partisiippien ja adjektiivien välistä rajanvetoa, jota hän itse nimittää häily- väksi (mts. 4).
Koivisto on tutkinut muun muassa sitä, milloin partisiippi voidaan tulkita verbimuodon sijaan adjektiiviksi ja sitä, miksi tietyistä verbeistä muodostetut partisiipit ovat useammin ad- jektiivin funktiossa kuin toiset (1987: 7–8). Tutkimuksen aineisto koostuu Nykysuomen sana- kirjasta ja Nykysuomen sanakirjan arkistosta. Lisäksi Koivisto on käyttänyt aineslähteinä muun muassa 1970-luvulla julkaistua kaunokirjallisuutta, sanomalehtitekstejä, opinnäytetöitä, van- han kirjasuomen aineistoa ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Muoto-opin arkiston mur- reaineistoa. Laajaa aineistoaan Koivisto perustelee siten, että kaunokirjallisuudessa esiintyvä adjektiivin funktiossa oleva partisiippi osoittaa adjektiivistamisen mahdollisuuden. Sen sijaan murteissa, vanhassa kirjasuomessa tai asiatyylisessä nykysuomessa esiintyvät adjektiivistuneet partisiipit tarkoittavat sitä, että partisiippi esiintynee adjektiivistuneena myös yleiskielessä.
(Mts.11–12.)
Saadakseen tietoa eri verbityyppejä edustavien partisiippien käyttäytymisestä Koivisto tarkastelee niitä kantaverbinsä valenssin ja semanttisten piirteiden kannalta. Vaikka valenssi
liitetään yleensä verbin ominaisuuksien kuvaamiseen, se voidaan laajentaa koskemaan myös muita sanaluokkia (Nikula 1976: 12). Koiviston mukaan on olemassa joko syntaktisesti pakol- lisia tai valinnaisia verbin määritteitä. Pakolliset määritteet mahdollistavat verbin ymmärrettä- vyyden, kun valinnaiset määritteet puolestaan mahdollistavat lisätiedon antamisen. (Koivisto 1987: 101–102.) Esimerkiksi verbi sataa ei vaadi välttämättä muita lauseenjäseniä muodos- taakseen lauseen, mutta siihen voidaan liittää esimerkiksi paikan adverbiaali ja objekti: Ulkona sataa kauniita lumihiutaleita.
Valenssin käsitteeseen liittyvät lisäksi transitiivisuuden ja intransitiivisuuden käsitteet, mikä tarkoittaa sitä, vaatiiko verbi valenssiinsa objektin (transitiivinen) vai ei (intransitiivinen) (VISK, määritteet). Transitiivisuuden perusteella verbejä voidaan jakaa erilaisiin verbityyppei- hin, joita Koivisto käsittelee laajasti väitöskirjassaan. Loppuluvussa hän esittelee havainnoin- tinsa tuloksia, joiden mukaan intransitiiviverbeistä on useimmiten adjektiivistunut aktiivin par- tisiippi, muutosverbeistä aktiivin 2. partisiippi. Transitiiviverbeistä voi Koiviston mukaan ad- jektiivistua myös passiivin 2. partisiippi. (Koivisto 1987: 428.)
Koiviston mukaan intensiteettiadverbi voi määrittää partisiippia siinä missä adjektiivia- kin. Hän listaa väitöskirjassaan yleisimpiä intensiteettiadverbeja, joita ovat muun muassa aivan, erittäin, hyvin, sangen ja varsin. Hän mainitsee lisäksi, että intensiteettipartikkeli ei voi määrit- tää absoluuttiseksi adjektiiviksi rinnastuvaa partisiippia, mikäli partisiippi ja sen pääsana muo- dostavat metaforistuneen syntagman. Esimerkkinä Koivisto mainitsee *ihan juoksevat asiat, mikä ei liikeverbin absoluuttisuuden ja metaforisen käytön vuoksi ole käypä, mutta ihan sekoi- levia jätkiä sen sijaan on, koska kyseistä partisiippia pidetään hänen mukaansa relatiivisena adjektiivina. (Koivisto 1987: 39–40.)
Esittelen tutkimusaineistoni vasta luvussa 3, mutta tässä yhteydessä mainittakoon, että tekemäni alustavan aineiston tarkastelun perusteella sangen vaikuttaa adjektiivien, adverbien ja substantiivien määrittämisen lisäksi esiintyvän nykykielisestä käytöstä poikkeavalla tavalla verbien kanssa. Esiintymiä on niin infiniittisistä partisiippimuodoista, finiittisistä verbimuo- doista kuin niitä yhdistelevistä verbien liittomuodoistakin. Näin ollen Koiviston partisiippeja käsittelevä väitöskirja tarjoaa tähän työhön oivan teoriataustan, jota voin käyttää verbiesiinty- mien tarkastelemisessa.
Toinen verbimuotoja käsittelevä kieliopillistumistutkimus on Heli Pekkarisen (2011) väi- töskirja. Pekkarinen on tutkinut suomen kielen TAVA-partisiipin käyttöä ja kieliopillistumista.
TAVA-partisiippi koostuu kahdesta kieliopillisesta tunnuksesta: passiivin (t)ta-tunnuksesta ja partisiipin tunnuksesta -vA. Pekkarisen mukaan TAVA-partisiippeja muodostetaan yleensä transitiivisista eli objektin vaativista verbeistä (esim. syödä – syötävä hedelmä). Partisiippi voi
kuitenkin liittyä myös elatiivi- tai illatiivitäydennystä vaativiin verbeihin, joista Pekkarinen an- taa esimerkiksi ilmauksen kokouksessa keskusteltavat asiat. (Mts. 15.) Pekkarinen (mts. 21) sivuaa lyhyesti väitöskirjassaan myös partisiippien ja infinitiivien välisiä eroja. Ison suomen kieliopin (§ 490) mukaan partisiippeja voidaan pitää taivutusmuotoina tai johdoksina. Infinitii- vit puolestaan taipuvat lisäksi passiivissa ja niillä on oma tempusmorfologia (2011:21.). Esitte- len partisiippien ja infinitiivien välisiä eroja lisää tutkielman luvussa 4.
Pekkarisen tutkimuksen tavoitteena on kuvata TAVA-partisiipin erilaisia käyttöyhteyksiä ja merkityksiä. Merkityksiin liittyvät muun muassa TAVA-partisiipin saamat modaalisen mah- dollisuuden ja välttämättömyyden merkitykset. (Pekkarinen 2011: 13.) Pekkarisen tutkimusai- neisto koostuu pääosin murreaineistosta (Muoto-opin ja Lauseopin arkiston kokoelmat), mutta lisäksi siinä on Kielipankin Aamulehden korpuksesta koottuja esimerkkejä sekä vanhan kirja- suomen ja varhaisnykysuomen aineistoa.
TAVA-partisiippia voidaan Pekkarisen mukaan käyttää nominaalisesti ja verbaalisesti.
Nominaalisessa käytössä partisiippi on adjektiivin tai substantiivin tehtävissä, kuten esimer- kissä n, jossa mentävä-partisiippi on leksikaalistunut adjektiiviksi. Tämä on Pekkarisen mukaan tyypillisintä TAVA-partisiipin käyttöä. (2011: 45, 48.) Nominaalista käyttöä on myös partisii- pin käyttö predikatiivina.
(p) Aidassa oli muutama tarkkaan tunnettu pienen pojan mentävä reikä. (Pekkarinen 2011: 48.)
Predikatiivilauseessa partisiippi voi olla joko adjektiivin kaltainen (auto on ohjattava), jolloin entiteetin ominaisuuksia luonnehditaan, tai sillä voi olla substantiivin ominaisuuksia (auto on vaikea ohjattava).(Pekkarinen 2011: 56.) Sekä adjektiivina että substantiivina toimivien predi- katiivien eteen voisi lisätä vielä ominaisuuden astetta luonnehtivan intensiteettimääritteen (auto on sangen vaikea ohjattava).
Pekkarisen mukaan TAVA-partisiippia voi käyttää myös verbaalisesti, osana predikaat- tia. Verbaalinen käyttö sijoittuu jatkumolle, jonka alussa ovat verbin täydennyksenä olevat par- tisiipit (saada tehtäväksi, olla tehtävissä) ja lopussa predikaatin osana olevat partisiipit, jotka verbin liittomuodoiksi (on tehtävä). Esimerkki olla tehtävissä edustaa Pekkarisen mukaan TAVA-partisiipin käyttöä mahdollisuusrakenteena. (2011: 131, 133.) Mahdollisuusrakenne on kieliopillistunut produktiiviseksi rakenteeksi näkö- ja ulottumisetäisyyttä ilmaisevista nähdä- ja saada-verbeistä (mts. 148–149).
Tutkielmani kannalta hedelmällisintä Pekkarisen väitöskirjassa lienee osuus, jossa hän tarkastelee TAVA-partisiipin kirjakielistä historiaa. Pekkarisen mukaan vanhimmassa kirjasuo- men aineistossa (Agricola) TAVA-partisiippeja on muodostettu vain joistakin verbeistä, minkä lisäksi kyseisiä muotoja esiintyy lähinnä kiteytyneissä fraaseissa. Pekkarinen ehdottaa, että
fraasit ovat käännösvastinesyntyisiä eli käännöslainoja latinankielisestä raamatunkäännöksestä Vulgatasta. Muut Agricolan kielen TAVA-partisiippiesiintymät ovat ’syömistä’ tai ’ruokaa’
merkitsevä syötävä ja nähdä-verbistä johdettu nähtävä. (Pekkarinen 2011: 101–104.) Vuoden 1642 Bibliassa on poistettu joitakin Agricolan ruotsin ja saksan kielestä lainaamia rakenteita, mutta Agricolan TAVA-partisiippikäännökset ovat Bibliassa edelleen:
(q) Elickä jos se oli tiettäwä / että se härkä on ennen tottunut cuockiman / ja hänen Isändäns ei corjannut händä / nijn hänen pidä andaman härjän härjästä / ja se cuollut pitä hänen oleman.
(Pekkarinen 2011: 107.)
Esimerkin q oli tiedettävä voitaisiin nykykirjakielessä korvata ilmauksella oli tiedossa. Esimer- kissä ei ole modaalista velvollisuuteen viittaavaa aspektia, vaan tiedettävä viittaa tässä yhtey- dessä siihen, että asia on ’tiedossa olevien asioiden joukossa’ eli tiedon ulottuvissa, kuten näh- tävä- ja syötävä-partisiipitkin ovat näkökentän ja käden ulottuvissa. (Pekkarinen 2011: 101–
104.)
2.2. Partikkelien kieliopillistuminen
Taru-Maija Väisänen on tehnyt pro gradu -tutkielmansa (2014) nykysuomessa episteemisinä pidettyjen kai(t) ja kaiketi -partikkelien kieliopillistumis- ja merkityksenkehityksestä. Lisäksi Väisänen on tutkinut kai(t) tai kaiketi -partikkelin sisältäviä partikkeliketjuja (esim. kyllä kai- keti, totta kai). Tutkimuksen aineisto on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen Kaino-aineisto- palvelun Vanhan kirjasuomen ja Varhaisnykysuomen korpuksista. Lopullisessa tutkimusaineis- tossa on yhteensä 310 esimerkkiä vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen aikakausilta. Väi- sänen on koonnut aineistonsa käyttämällä eri hakusanoja, jotta aineiston edustavuus olisi mah- dollisimman hyvä. Hakusanoissa on huomioitu aineiston sisältämät ortografiset erot (esim. kai- keti voi esiintyä myös muodossa caicketi tai caiketi).
Väisäsen tutkielmassa tarkastellaan, miten nykysuomen episteemisiä partikkeleita kai(t) ja kaiketi on käytetty vanhassa kirjasuomessa ja varhaisnykysuomessa. Hän tutkii niiden mer- kitystä ja tehtävää sekä syntaktista asemaa. Lisäksi Väisänen kiinnittää huomionsa seikkoihin, jotka mahdollistavat partikkelien episteemisen tulkinnan ja tarkastelee sanojen kokemaa mer- kityksenmuutosta vanhasta kirjakielestä nykysuomeen ja kieliopillistumista episteemisiksi par- tikkeleiksi. (Väisänen 2014: 3.)
Vanhassa kirjasuomessa kaiketi-sana esiintyy Väisäsen mukaan useimmiten joko verbin tai koko lauseen määritteenä. Esimerkkilauseessa r kaiketi määrittää poisvietellä-verbiä ja saa merkityksiä ’täysin, tyystin kokonaan’, jotka ovat täyteyden asteen adverbeja. Lisäksi kaiketi-
sanaa on käytetty intensiteettimääritteenä. Seuraavassa esimerkissä (s) kaiketi on turha-adjek- tiivin etumääritteenä merkityksessä ’täysin’. Väisäsen mukaan kaiketi ja kai(t) -partikkelien ar- vellaan olevan lähtöisin täyteyden asteen adverbista kaikki. (Väisänen 2014: 24–25.)
(r) Sen teden panepi nyt HERRA Jumala sencaldaiset suitzet hene pälese ia wahualla cahleilla hene sitopi senpäle ettei hen sinu callista Sieluas caiketi poisswiettelisi. (Väisänen 2014: 26.) (s) Yxi sinulda puuttu. Sinulle on se caiketi turha, sillä sinä tahdot olla hurscas ja et tahdo luopua tawarastas minun tähteni etkä tahdo minun cansani jotain kärsiä. Sentähden on Mammona tosin sinun jumalas jongas parembana pidät cuin minun. (Väisänen 2014: 25.)
Varhaisnykysuomen kaudelta nykysuomen kaudelle tultaessa kai(t) ja kaiketi ovat vakiin- tuneet episteemisiksi modaalipartikkeleiksi. Myös niiden syntaktinen asema on vakiintunut päälauseessa olevaan käyttöön. Vanhassa kirjasuomessa kyseiset partikkelit sen sijaan saattoi- vat esiintyä sekä pää- että sivulauseissa ja nykykielisestä käytöstä poiketen myös kysymyslau- seissa. Vanhassa kirjasuomessa kai(t) ja kaiketi -partikkelien käyttö on lähes pelkästään ei-epis- teemistä, kun taas varhaisnykysuomenkaudella niitä käytetään miltei aina episteemisesti. (Väi- sänen 2014: 61–62.)
Taru-Maija Väisänen on käyttänyt pro gradu -tutkielmassaan suurin piirtein samanlaista aineistoa kuin itsekin käytän omassa tutkielmassani. Aineiston lisäksi tutkimuskysymykset ovat osittain samankaltaisia, sillä niissä pyritään selvittämään sekä syntaktisia että semanttisia muu- toksia, joita tarkasteltavissa sanoissa on tapahtunut.
2.3 Tutkimuksia intensiteettisanoista
Esittelen vielä joitakin tutkimuksia, joissa intensiteettisanoja on tutkittu eri näkökulmista suo- men kielessä ja englannin kielessä. Ensimmäinen tutkimus on Terttu Orpanan (1988) on väi- töskirja adjektiiviadverbeista, kuten oikein ja nähtävästi, jotka ovat adjektiiveista tai partisii- peista muodostettuja adverbeja. Adjektiiviadverbien lisäksi hänen tutkimuksessaan ovat mu- kana intensiteettiadverbit, joista esimerkkinä mainittakoon hyvin ja jokseenkin, sekä materiaa- listen adverbien tavan adverbit, kuten kauniisti. (Mts. 2−3.) Orpanan tutkimus on luonteeltaan syntaktis-semanttinen, ja hän keskittyy merkityksen lisäksi selvittämään muun muassa adjek- tiivien ja adverbien välistä sanaluokkajakoa (mts. 59). Orpana analysoi adjektiivien n-, in- ja sti-loppuisia muotoja sekä tutkii niiden produktiivisuuden ja leksikaalistumisen eroa.
Orpanan tutkimuksen pohjalla on Erik Ahlmanin (1933) tekemä kolmijako, jossa adverbit jaetaan materiaalisiin, intensiteetti- ja modaalisiin adverbeihin. Aikaa, paikkaa ja tapaa ilmai- sevat materiaaliset adverbit (suloisesti, huomenna) ovat tyypillisesti verbin määritteitä, mutta
ne voivat määrittää myös adjektiiveja ja adverbeja. Intensiteettiadverbit (erittäin, hyvin) mää- rittävät Ahlmanin mukaan pelkästään adjektiiveja ja adverbeja ja modaaliset adverbit (ainakin, ehkä) puolestaan voivat määrittää adjektiivien ja adverbien lisäksi substantiiveja ja verbejäkin.
(Mts. 145–152.)
Orpana on Ahlmanin (1933) tekemästä jaosta osittain samaa ja osittain eri mieltä. Orpa- nan mukaan monet adverbit tuntuvat esiintyvän vain verbien kanssa ja toiset, joita hän nimittää ad-ajektiiveiksi, puolestaan adjektiivien kanssa. Verbin määritteinä esiintyy usein sti-loppuisia adverbeja, jotka kuvastavat esimerkiksi tekemisen tapaa (Lapsi on kasvanut kovasti), mutta sti- loppuiset adverbit voivat Orpanan mukaan määrittää myös adjektiiveja (loogisesti oikea johto- päätös). (Mts. 67–69.) Myös omassa kandidaatintutkielmassani esiintyi sti-loppuisia adverbeja adjektiivien kanssa (hirmuisesti suuri Wesi-Käärmet, melkosesti suuri Panko-seteli) (Halme 2015: 25). Orpanan tutkimustulokset osoittavat, että tiukkaa jakoa sanaluokkaryhmiin ja mää- rityssuhteisiin ei voi tehdä, koska adjektiiviadverbien tulkinta on vahvasti kontekstisidonnaista.
(Orpana 2011: 193−194.)
Hanna Lappalainen on väitöskirjassaan (2004) tutkinut pääkaupunkiseudun puhekieltä, ja osana hänen tutkimustaan on intensiteettimääritteiden käyttö puhekielessä. Lappalainen käyt- tää intensiteettimääritteistä ilmaisua intensiteettisanat, joihin hänen mukaansa sisältyvät sekä intensiteettiadverbit että -partikkelit. (Mts. 93.) Hän kertoo jättäneensä tutkimuksensa ulkopuo- lelle monikäytöksisen ja -tulkintaisen niin-sanan, koska se vääristäisi tuloksia (mts. 95).
Lappalaisen (2004) mukaan intensiteettisanoja ei esiinny keskustelussa sellaisissa vuo- roissa, jotka koostuvat pelkistä dialogipartikkeleista (esim. niin, joo, mm), ja joita naiset käyt- tävät miehiä enemmän. Tämä taas vaikuttaa intensiteettisanojen osuuteen kokonaissanemää- rässä, mikä hänen mukaansa miehillä 1,6 prosenttia ja naisilla 1,4 prosenttia. Tutkimustulos kumoaa usein esitetyn väitteen, jonka mukaan naiset käyttäisivät enemmän intensiteettisanoja kuin miehet. Lappalainen on tutkinut intensiteettisanojen variaatiota arkikeskusteluissa, työpai- kan kielenkäyttötilanteissa ja uskonnollisissa tilaisuuksissa. Konteksti vaikuttaa siihen, kuinka puhekielisiä ja arkisia intensiteettisanoja keskustelijat käyttävät. (Mts. 94–95.)
Arkikeskusteluaineiston mukaan yleisin pääkaupunkiseudun puhekielessä käytetty inten- siteettisana näyttäisi olevan ihan (40 % kokonaissanemäärästä). Sen jälkeen tulevat aika (16
%), tosi (12 %), vähän (8 %) ja hirveen (3 %) sekä muut intensiteettisanat (yht. 21 %). Ihan ja aika ovat Lappalaisen mukaan todella monikäyttöisiä intensiteettimääritteitä, mikä johtuu siitä, että niillä on useita synonyymeja. (2004: 96−97.)
Marjatta Palander taas on tarkastellut intensiteettimääritteitä savolaismurteista tekemäs- sään seuruututkimuksessa (2005). Hän on seurannut kielenoppaansa puhekielen kehitystä vuo- sikymmenten ajan, ja tutkimuksessaan hän esittelee Pasin puhumasta murteesta havaitsemiaan
piirteitä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Pasin lisäksi hän on haastatellut tämän perheenjäse- niä, mikä tuo näkökulmaa nuorempien ja vanhempien kielenkäytön välisiin eroihin. Palander käyttää tutkimuksessaan kaikista intensiteettimääritteinä olevista sanoista nimitystä intensiteet- tisana (mts. 212).
Palanderin tutkimustulosten mukaan kielenoppaana olleen Pasin käyttämien intensiteet- timääritteiden osuus kokonaissanemäärästä vaihtelee murrenäytteittäin 0,79−1,63 % välillä. Pa- landerin mukaan tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kaupunkikielessä – etenkin pääkau- punkiseudulla – käytetään enemmän intensifioivia määritteitä kuin maaseudun murteissa. Pasin murrenäytteestä laskettu suurin intensiteettimääritteiden esiintymismäärä on Palanderin mu- kaan vertailukelpoinen Lappalaisen (2004) pääkaupunkiseudun puhekielestä laskemaan mies- ten käyttämien intensiteettimääritteiden määrään. (Palander 2005: 212–213.)
Palander on tarkastellut intensiteettimääritteitä myös Pasin perheenjäsenten kielestä ja yleisimpien intensiteettimääritteiden joukon muodostavat ihan, aika, hyvin, vähän ja paljon (2005: 214). Lappalaisen laskelmien mukaan ihan ja aika ovat suosituimpia myös pääkaupun- kiseudun puhekielessä (2004: 96), mutta niitä seuraavat intensiteettimääritteet eroavat Pasin käyttämistä intensiteettimääritteistä. Vaikutteita pääkaupunkiseudun puhekielelle ja nykypuhe- kielelle tyypillisestä intensiteettimääritteiden runsaasta käytöstä Pasi on kuitenkin saanut, sillä Palanderin mukaan häneen on tarttunut intensiteettisanoilla tehostettu puhetyyli, mikä näkyy eräiden suosikkipartikkeleiden ja -fraasien toistumisena (2005: 213).
Jarmo H. Jantunen on tarkastellut väitöskirjassaan (2004) intensiteettimääritteisiin kuu- luvia leksikaalisia vahventajia kontekstuaalisesta näkökulmasta. Jantunen käyttää leksikaali- sista vahventajista nimitystä astemäärite. Vahventajat eroavat muista intensiteettimääritteistä siten, että ilmaisevat jonkin ominaisuuden hyvin suurta astetta. (2004: 70−71.) Tutkimukses- saan Jantunen vertailee astemääritteitä keskenään ja pareittain yksi- ja monilähdekielisten kään- nössuomen korpusten sekä alkuperäissuomen korpuksen välillä.
Tutkimus on luonteeltaan pääosin kvantitatiivinen, mutta Jantunen käyttää myös laadul- lisia menetelmiä ymmärtääkseen kvantitatiivisiin eroihin vaikuttavia tekijöitä (2004: 76). Ti- lastollisten menetelmien kuvaamisen yhteydessä Jantunen tuo esille myös kollokaatin käsitteen.
Kollokaatteja hän kuvaa toistuviksi ja tyypillisiksi myötäesiintyjiksi eli sanoiksi, jotka usein esiintyvät yhdessä. (Jantunen 2004: 76−77.) Myös kollokaatteja Jantunen on tarkastellut tilas- tollisesti. Jantusen laskelmien mukaan viisi yleisintä alkuperäissuomen korpuksessa esiintyvää vahventajaa ovat hyvin, kovin, oikein, todella ja varsin (2004: 73). Alkuperäissuomen korpus sisältää 26 suoraan suomeksi kirjoitettua kaunokirjallista teosta (ilmestyneet 1995−2000), joita Jantunen vertailee vieraista kielistä suomennettuun kaunokirjallisuuteen, käännössuomeen (Jantunen 2004: 227). Alkuperäissuomen korpus edustaa kielellisesti nykysuomen yleiskieltä,
mutta Jantusen tekemän rajauksen vuoksi sitä ei voi suoraan verrata varhaisnykysuomen aineis- toon. Esittelen Jantusen tutkimusta lisää tutkielman luvussa 6, jossa analysoin tutkimusaineis- toa kvantitatiivisin metodein.
Aikaisemmin esittelin suomen kielestä tehtyjä tutkimuksia, mutta intensiteettisanoja on toki tutkittu muistakin kielistä. Ronald Macaulay (2002) on kirjoittanut artikkelin, joka perus- tuu hänen sosiaalisia luokkia käsittelevään tutkimukseensa. Macaulay kertoo, että keskiluok- kaan (middle-class) kuuluvat aikuiset puhujat käyttivät ly-päätteisiä adverbeja (esim. extremely, highly) yli kaksi kertaa useammin kuin työväenluokkaan (working-class) kuuluvat aikuiset pu- hujat. Vastaavat erot näkyvät myös nuorten parista kerätyssä aineistossa, vaikka nuoret käytti- vätkin ly-päätteisiä adverbeja vähemmän kuin aikuiset. (Macaulay 2002: 398–402.)
Macaulay on tutkinut myös muiden adverbien käyttöä, joka ilmenee luokkaeroina. Esi- merkiksi keskiluokkaan kuuluvat käyttivät very-adverbia ’hyvin’ useammin kuin alempiin luokkiin kuuluvat. Toisaalta taas glasgowilaiset nuoret käyttivät intensifioijia pure ja dead, joita saman alueen aikuiset eivät käyttäneet ollenkaan. Myös adverbin quite ’melko, aivan’ käyttö vaihtelee sosiaaliluokasta riippuen riippuen: sen esiintyvyys oli keskiluokkaisilla lähes kaksi ja puoli kertaa yleisempää kuin alempiin sosiaaliluokkaan kuuluvilla. Nuorilla ja aikuisilla sen sijaan ei ollut merkittävää eroa kyseisen sanan käytössä. (2002: 404–405.)
Huomionarvoista on se, että keskiluokkaan kuuluvat aikuiset käyttivät adjektiiveja enem- män (34,16 esiintymää tuhatta sanaa kohti) kuin työväenluokkaan kuuluvat aikuiset (24,74 esiintymää tuhatta sanaa kohti). Lisäksi keskiluokan käyttämät adjektiivit ovat Macaulayn (2002) mukaan luonnehtivampia ja kuvailevampia (impressive ’vaikuttava’, hellish ’helvetilli- nen’, chauvinistic ’sovinistinen’) kuin työväenluokan suosimat yksinkertaiset (good ’hyvä’, bad ’paha’, nice ’kiva’). (Mts. 411.) Artikkelinsa yhteenvedossa Macaulay kirjoittaa, että kes- kiluokkaiset puhujat sekä käyttävät työväenluokkaisia enemmän adverbeja ja adjektiiveja teh- däkseen mielipiteensä selväksi että pehmentävät mielipiteitään ja väitteitään samalla tavalla (mts. 415).
3. AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Tutkimusaineisto ja sen kerääminen
Tutkielmani on korpustutkimus, jonka aineisto on koottu Kielipankissa olevista Kansalliskir- jaston lehtikokoelman (KLK) suomenkielisistä lehdistä ja Kotimaisten kielten keskuksen Kaino-aineistopalvelun Vanhan kirjasuomen korpuksesta. Kielipankin aineisto on kerätty käyt- tämällä apuna selainpohjaista Korp-työkalua, joka mahdollistaa hakujen tekemisen eri korpuk- siin (Kielipankin verkkosivut). Hakuja voi tehdä käyttämällä esimerkiksi jotakin tiettyä sanaa tai kieliopillista tunnusta. Kielipankissa on varhaisnykysuomen kauden aineiston lisäksi vanhan kirjasuomen korpus, mutta päätin kerätä vanhan kirjasuomen aineiston Kotimaisten kielten kes- kuksen vanhan kirjasuomen korpuksen avulla, koska siellä oleva aineisto on koneellisen luke- misen lisäksi tarkistettu, joten sitä on helpompi käsitellä kuin Kielipankissa olevaa tarkistama- tonta aineistoa.
Aineistossani on yhteensä 1410 esiintymää, jotka on etsitty käyttämällä sangen-hakusa- naa. Myös sangen-sanan muilla ortografisilla varianteilla, kuten sanghen ja sanken, tulee jonkin verran esiintymiä, mutta niitä on niin vähän, että en ole ottanut niitä mukaan tutkimusaineis- toon. Esiintymien ympärille olen ottanut mukaan jonkin verran kontekstia, jotta käy ilmi, mil- laisia sanoja sangen-sana määrittää. Mikäli sangen-sana esiintyy jossakin esiintymässä useam- min kuin kerran, olen silti laskenut sen vain yhdeksi esiintymäksi. Tällaisissa tapauksissa olen ottanut tarkasteltavani vain lauseen ensimmäisen sangen-sanan. Saatan kuitenkin tehdä huomi- oita myös toisesta sangen-sanasta, mikäli katson sen tarpeelliseksi.
Varhaisnykysuomen kaudelta on 600 esiintymää ja vanhan kirjasuomen kaudelta 810.
Vanhan kirjasuomen kaudelta olen ottanut enemmän aineistoa, koska se ajallisesti pidempi jakso (1540−1870) kuin varhaisnykysuomen kausi (1810−1870) (Häkkinen 1994: 13). Vanhan kirjasuomen aineistossa on esiintymiä Mikael Agricolan teoksista (1540–1550-luvuilta), Bibli- asta (1642); Björkqvistiltä, Frosterukselta,Christfried Gananderilta, Antti Lizeliukselta ja Lau- rentius Petriltä vuosilta 1644−1801 sekä Almanakoista vuosilta 1705−1809. Varhaisnykysuo- men aineisto on koottu erilaisista 1820−1870-luvulla julkaistuista suomenkielisistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Tarkka luettelo käyttämistäni teoksista ja lehdistä löytyy pro gradu -tutkiel- man lopussa olevasta liitteestä.
Vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen on kerätty eri korpuksista, ja ne eroavat toi- sistaan myös sisällöltään. Vanhan kirjasuomen korpus koostuu pääasiassa uskonnollisesta ai- neistosta (Agricolan teokset, 1642 Biblia), eri kirjailijoiden tuotannosta ja Almanakoista. Var-
haisnykysuomen aineisto puolestaan koostuu sanomalehtiaineistosta. Vanhan kirjasuomen ai- neisto valikoitui Kotuksen Kaino-aineistopalvelun helppokäyttöisyyden vuoksi ja siksi, että ai- neisto oli jo valmiiksi tarkistettu tietokoneen tekemien lukuvirheiden jäljiltä. Kotuksella olisi ollut myös varhaisnykysuomen korpus, jossa on 1800-luvulla tuotettua aineistoa, mutta valitsin kuitenkin Kielipankissa olevan sanomalehtiaineiston, sillä olin käyttänyt sitä jo aiemmin kan- didaatintutkielmassani. Kaiken kaikkiaan vanhan kirjasuomen kaudelta on olemassa vähem- män valinnanvaraa aineiston suhteen, sillä 1500–1700-luvulla on tuotettu vähemmän kirjallista aineistoa kuin 1800-luvulla, ja tuotettu aineisto on ollut melko yksipuolista.
Kieliopillistumis- ja merkityksenkehityksen tutkimuksen kannalta on tärkeää, että aineis- tossa on riittävä määrä erilaisia esiintymiä, jotta kieliopillistumista ja mahdollista merkityksen muutosta voidaan tarkastella. Näin ollen tutkimusaineistoni koostuu sekä esiintymistä, joissa sangen-partikkelia käytetään nykykielelle tyypillisesti intensiteettimääritteenä, että esiinty- mistä, joissa sitä käytetään nykykielestä poikkeavalla tavalla esimerkiksi verbin määritteenä.
Nykykielen vertailuaineistoa olen etsinyt Nykysuomen sanakirjasta (NS) ja Kielitoimiston sa- nakirjasta (KS).
Varhaisnykysuomen aineiston olen koonnut keräämällä kunkin vuosikymmenen (1820–
1870) puolivälistä alkaen sata esiintymää. Mikäli tarkastelemaltani vuodelta (esim. 1845) ei ole löytynyt tarpeeksi esiintymiä, olen jatkanut esiintymien keräämistä sitä aikaisemmalta vuodelta (1845 jne.). Kaikki 600 esiintymää on poimittu siis korpuksen asettamassa järjestyksessä, jossa käydään läpi ensin yhdessä sanomalehdessä olleet esiintymät, minkä jälkeen siirrytään seuraa- vaan sanomalehteen. Tämä on vaikuttanut siihen, että joistakin sanomalehdistä on enemmän esiintymiä kuin toisista, mutta se ei ole tutkimuksen kannalta oleellista, koska en kiinnitä tässä tutkimuksessa huomiota sangen-sanan alueelliseen vaihteluun.
Vain muutamia esiintymiä olen joutunut jättämään pois välistä, jos ne ovat olleet osa esi- merkiksi jotakin ruotsinkielistä tekstiä tai en ole voinut tarkistaa tekstin alkuperäistä kirjoitus- asua. Varhaisnykysuomen kaudelta tuli kaiken kaikkiaan 18 885 osumaa sangen-hakusanalla.
Vanhan kirjasuomen aineisto puolestaan käsittää kaikki aikaisemmin esille tuomieni vanhaa kirjasuomea edustavien teosten ja tekstien esiintymät, joita on yhteensä 810.
Olen pyrkinyt olemaan aineistonkeruussa systemaattinen, mutta joitakin esiintymiä olen joutunut jättämään pois ortografisten epäselvyyksien vuoksi. Osan esiintymistä olen käynyt tar- kistamassa Suomen Kansalliskirjaston sähköisestä aineistopalvelusta, jossa on digitaaliset va- lokopiot korpuksessa olevista sanoma- ja aikakauslehdistä. Esiintymien runsaan määrän vuoksi en ole voinut tarkistaa niistä kaikkia, mutta kaikkien tutkielmassa olevien aineistoesimerkkien ortografia on tarkistettu. Tutkielmassa esiintyvien aineistoesimerkkien perään olen laittanut
joko korpuksessa käytetyn lähdekoodin ja vuosiluvun tai julkaisun nimen, numeron ja vuosilu- vun. Olen lisäksi jakanut aineiston viiteen eri pääryhmään, jotka auttavat lukijaa hahmotta- maan, miltä vuosisadalta ja mistä aineistosta kukin esimerkki on peräisin.
Taulukko 1. Aineisto ryhmiteltynä
Taulukossa 1 aineisto esitetään ryhmiteltynä viiteen eri ryhmään, joista ryhmät I–IV edustavat vanhan kirjasuomen kautta, ryhmä V varhaisnykysuomen kautta. Aineiston ryhmittely helpot- taa havainnollistavien esimerkkien antamista, sillä jatkossa tuon esimerkin yhteydessä lähde- viitteiden lisäksi esille sen, mihin aineistoryhmään esimerkki kuuluu.
Vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen aineistot ovat aikaisemmin olleet vaikeasti saatavilla, sillä niitä säilytetään korkean ikänsä vuoksi yleensä kirjastoissa ja arkistoissa, joihin täytyy usein varata aika, ennen kuin aineistoa pääsee tutkimaan. Myös vaikeaselkoinen paino- teksti tai käsiala karkottanevat ihmisiä vanhojen tekstien ääreltä. Edellä mainitsemiini seikkoi- hin on kuitenkin tullut 2000-luvulla huomattava parannus, kun vanhoja tekstiaineistoja on muu- tettu digitaaliseen muotoon ja koottu erilaisiksi korpuksiksi, jotka ovat verkossa lähes jokaisen saatavilla. Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla pääsee tarkastelemaan esimerkiksi vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen korpuksia. Lisäksi esimerkiksi Agricolan teoksista on otettu useita näköispainoksia, jotka ovat mahdollistaneet tekstisisältöjen saattamisen taval- listen ihmisten tietoisuuteen ja lainattavaksi vaikkapa kirjastosta.
Vaikealukuinen käsiala tai fraktuurateksti ei ole aiheuttanut minulle ongelmia, sillä kor- pusaineisto on digitaalisessa muodossa olevaa koneellisesti luettua tekstiä. Joitakin aineiston aiheuttamia ongelmia on syntynyt Kielipankin aineistosta, jota ei ole jälkikäteen tarkistettu.
Olen kuitenkin voinut epäselvissä tapauksissa tarkistaa oikean ortografisen muodon sanoma- lehden tai kirjan sivusta otetusta valokopiosta, jotka ovat saatavilla Kansalliskirjaston sähköi- sessä aineistopalvelussa. Kaino-aineistopalvelun aineisto sen sijaan on tarkistettua, mikä on helpottanut vanhan kirjasuomen korpuksen käyttöä huomattavasti.
Vanhan kirjasuomen kausi
I sangen Agricolan teoksissa (1500-luku) 258
II sangen Bibliassa (1642) 426
III sangen eri kirjoittajien teoksissa (1644–1801) 75
IV sangen Almanakoissa (1705–1809) 51
Varhaisnykysuomen kausi
V sangen 1820–1870-luvun sanoma- ja aikakauslehdissä 600
Yhteensä 1410
Vanhan kirjasuomen ja paikoin varhaisnykysuomenkin sanasto ja nykykielestä poikkea- vat kieliopilliset seikat, kuten vieraista kielistä lainatut postpositiorakenteet (esim. uskoa jon- kun/jonkin päälle), asettavat luonnollisesti omat haasteensa esiintymien ympärille sijoittuvan kontekstin ymmärtämiseen. Kieliopillistumistutkimuksessa sekä syntaktisella että semanttisella kontekstilla on oma tärkeä roolinsa, minkä vuoksi olen epäselvissä tapauksissa joko jättänyt aineistoesimerkin kokonaan pois tai tarkistanut esimerkiksi raamatunkohtien kohdalla nykykie- lisestä käännöksestä, mitä alkuperäinen esiintymä mahtaa tarkoittaa ja mihin se liittyy. Toki esimerkiksi 1992 raamatunkäännös ja 1642 Biblia eroavat toisistaan huomattavasti ja kaikki luvut ja jakeet tuskin limittyvät täysin yhteen, mutta uudemmista raamatunkäännöksistä on ollut minulle paljon apua merkityksen tulkinnassa.
3.2 Tutkimusmenetelmät
Tutkielmani on korpustutkimus, mikä tarkoittaa sitä, että aineistossa on lähes rajattomasti eri- laisia tutkimusmahdollisuuksia riippuen siitä, tarkastellaanko aineistoa määrällisestä vai laa- dullisesta näkökulmasta. Käytän tässä tutkielmassa molempia tarkastelutapoja. Tutkimuksen pääpaino on kuitenkin aineiston syntaktisten, morfologisten ja semanttisten piirteiden laadulli- sessa tarkastelussa, mikä ilmenee esimerkiksi aineiston luokittelutavoissa ja vertailussa.
Olen kuvannut aineiston keruumenetelmää jo alaluvussa 3.1, joten esittelen tässä alalu- vussa aineiston analyysissä käyttämiäni menetelmiä. Tutkimukseni on aineistovetoinen tutki- mus, joten yksi tärkeimmistä tutkimusmenetelmistä on aineiston kontekstuaalinen lähiluku, jota myös Maria Kok on käyttänyt väitöskirjaa tehdessään. Kontekstuaalisella lähiluvulla tarkoite- taan aineiston tarkastelua sekä välittömässä että laajemmassa kontekstissaan. Tarkastelun pe- rusteella aineisto voidaan jaotella erilaisiin kategorioihin. (Kok 2016: 12.)
Luokittelen tutkimusaineistoa erilaisiin ryhmiin sen mukaan, minkä sanaluokan sanoja sangen määrittää. Tarvittaessa jaan vielä saman sanaluokan sisällä olevat sanat pienempiin ala- ryhmiin selkeyttääkseni analyysia. Sanaluokkien sisällä ryhmittelen aineistoa syntaktisin ja morfologisin perustein. Sanaluokkajaon lisäksi aineistossa on jakolinja, joka jakaa sangen-sa- nan määrittämät sanat verbeihin ja muihin sanoihin. Esittelen verbiaineistosta tekemäni huo- miot omassa luvussaan ja muut sanaluokat toisessa luvussa.
Verbiaineiston esiintymät olen jakanut ryhmiin sen perusteella, ovatko ne täysin finiittisiä vai muodostavatko ne verbin liittomuodon jonkin infinitiivisen verbirakenteen kanssa. Edelleen jaan partisiipit ja infinitiivit omiin alaryhmiinsä. Tutkimusaineiston jakautuminen vanhan kir-
jasuomen ja varhaisnykysuomen kesken on hieman epätasaista, sillä vanhan kirjasuomen kau- delta on huomattavasti enemmän esiintymiä sangen-sanan kanssa esiintyvistä verbeistä kuin varhaisnykysuomen kaudelta. Tämä viitannee siihen, että sangen on viimeistään 1800-luvun alkuvuosikymmeninä vakiintunut nimenomaan adjektiiveja ja adverbeja määrittäväksi intensi- teettipartikkeliksi, joksi se nykyään luokitellaan (VISK § 853).
Rajanveto on toisinaan hieman vaikeaa, sillä tutkimusaineistossa on tapauksia, joita voisi luokitella useampaankin ryhmään, esimerkiksi luokiteltaessa partisiippeja verbeiksi ja adjektii- veiksi. Luokittelussa käytän apuna Isoa suomen kielioppia, sanakirjoja ja omaa kieli-intui- tiotani. Luokittelun lisäksi vertailen sangen-sanan saamia merkityksiä vanhassa kirjasuomessa, varhaisnykysuomessa ja nykysuomessa. Apunani käytän tässä tutkimusaineistoani ja sanakir- jojen merkityksenselityksiä. Pyrin selvittämään, onko sangen-intensiteettipartikkelin merkitys muuttunut 1540-luvulta 1870-luvulle tultaessa ja jos on, niin mistä muutoksen voi havaita.
Kvantitatiivisia eli määrällisiä menetelmiä puolestaan ovat aineistosta tehtävät laskemat.
Olen ”koodannut” kaikki sangen-sanan määrittämät sanat tutkimusaineistostani erilaisilla vä- reillä, joista kukin väri edustaa tiettyä sanaluokkaa. Värien perusteella aineistosta pystyy hel- posti laskemaan, mitä sanaluokkaa sangen-sana useimmin määrittää ja tekemään siitä havain- nollistavia kuvioita ja taulukoita. Tämän lisäksi tarkastelen yksittäisten sanojen toistuvuutta eli sitä, mitkä ovat yleisimpiä sangen-sanan määrittämiä sanoja. Teen laskelmat erikseen vanhan kirjasuomen aineistosta, varhaisnykysuomen aineistosta sekä koko tutkimusaineistosta.
