TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2018 63 KIRJALLISUUS
KIRJALLISUUS
ARVOSTELLUT KIRJAT 63 Markku Hokkanen ja Kal- le Kananoja (toim.): Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihis- toriassa. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura 2017. ● Timo Kallinen
64 Risto Volanen: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa.
Otava 2017. ● Aki Alanko 66 Heikki Nevanlinna: Suo- malainen polaariretkikunta Lapissa 1882–1884. Suomen Tiedeseura 2017. ● Markus Hotakainen
68 Johan Norberg: Progress:
Ten Reasons to Look For- ward to the Future. Oneworld 2016. ● Osmo Tammisalo 72 Hannah Arendt: Eichmann Jerusalemissa. Raportti pa- huuden arkipäiväisyydestä.
Suomentaneet Jouni Tilli ja Antero Holmila, esipuhe Tui- ja Parvikko. Docendo 2016. ● Leena Eräsaari
74 Klaus Brax: Unhoon jää- neiden huuto: Kolme tutkiel- maa postmodernista histori- allisesta romaanista. Avain 2017. ● Leena Eilittä 77 Tea Karvinen: Kansallis- puistot, Maamme luonnon helmet. Docendo 2017. ● Mattias Tolvanen
Lääkintäkulttuurien globaalista
monimuotoisuudesta ja sekoittumisesta
Markku Hokkanen ja Kalle Ka- nanoja (toim.): Kiistellyt tiet ter- veyteen. Parantamisen moni- muotoisuus globaalihistoriassa.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ra 2017.
Kiistellyt tiet terveyteen on artik- kelikokoelma, joka tarkastelee terveyden ja parantamisen histo- riaa kulttuurisesta näkökulmas- ta. Se keskittyy erityisesti lääkin- täkulttuurien moniarvoisuuteen ja lääkintäjärjestelmien väliseen kilpailuun, mutta myös niiden kes- kinäiseen ajatusten ja menetel- mien vaihtoon. Kirjan ovat toimit- taneet historiantutkijat Markku Hokkanen ja Kalle Kananoja. Kir- joittajista kaikkiaan viisi on taustal- taan historiantutkijoita, mutta mu- kana on myös kaksi antropologia sekä perinteentutkija ja uskonto- tieteilijä. Artikkelit kuljettavat luki- jaa mantereelta toiselle – matka alkaa Suomesta, josta jatketaan Aasiaan, Afrikkaan ja Amerikkaan.
Aikajänne ulottuu antiikista omaan aikaamme. Tekstit ovat pääosin hyvin kirjoitettuja ja herättävät lu- kijan mielenkiinnon vaikka täsmäl- lisempi aihe, paikka tai ajanjakso eivät olisikaan ennestään tuttuja.
Teoksen keskeinen väittämä on, että tätä nykyä globaalissa pohjoisessa vallitseva tilanne, jos- sa yksi lääkinnällinen järjestelmä
on saavuttanut hegemonisen ase- man, on maailmanhistoriallisesta perspektiivistä katsottuna kuriosi- teetti. Näin ollen parantamisen ja terveyden historia on paljon muu- takin kuin lääketieteen historiaa.
Se on ennen muuta lääkinnällisen monimuotoisuuden historiaa. Län- simainen biolääketiede on san- gen myöhäinen tulokas suuressa osassa maailmaa, ja länsimaissa- kin se eli pitkän aikaa rinnakkain muunlaisten järjestelmien kans- sa. Yksi merkittävä syy sen myö- häiselle leviämiselle on se, ettei se aluksi erottunut muista järjes- telmistä edukseen tehokkuuten- sa puolesta. Kaikkein kriittisimpien arvioiden mukaan länsimaisesta lääketieteestä alkoi olla enemmän hyötyä kuin haittaa vasta 1800-lu- vun loppupuoliskolla. Erityisissä vaikeuksissa se oli oman synnyin- alueensa ulkopuolella. Tästä käy esimerkkinä Hokkasen toteamus, jonka mukaan 1800-luvun alussa Afrikassa oleskelevilla eurooppa- laisilla ei yksinkertaisesti ollut va- raa ylenkatsoa paikallista paranta- miskulttuuria, koska heidän oma sairastavuutensa ja kuolleisuuten- sa ”etenkin trooppisilla vyöhyk- keillä oli hyvin suurta, ja ’länsimai- nen’ lääketiede ja lääkintätaito tuloksiltaan ja voimavaroiltaan hy- vin vaatimatonta” (s. 229). Kirja onnistuu myös osoittamaan sen, kuinka länsimaisen lääketieteen myöhempi menestys ja nousu hal- litsevaan asemaan olivat osaltaan seurausta globaalista vuorovaiku- tuksesta. Juuri 1800-luvulla heräsi laaja kiinnostus ulkoeurooppalai- sia lääkkeitä kohtaan.
Kirja lähestyy lääkinnällistä plu- ralismia ensisijaisesti vallankäy- tön ja konfliktien näkökulmasta, mihin pääotsikon ”kiistelykin” jo viittaa. Toimittajien mukaan läh- tökohtana on ollut tarkastella eri lääkintäjärjestelmien välistä kil- pailua ja erityisesti sitä, ”mihin pa- rantamismuotojen suosio tai epä- suosio ja yleisyys perustuvat” (s.
7). Itselleni jäi kuitenkin päällim- mäisenä mieleen vallan ja vasta- rinnan tematiikka eikä niinkään kilpailu. Useimpien artikkeleiden
64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2018 KIRJALLISUUS
keskiössä vaikuttaisi nimittäin ole- van tilanne, jossa jokin länsimai- den ulkopuolinen, perinteinen tai vaihtoehtoinen lääkintäjärjestel- mä kamppailee tunnustuksesta tai olemassaolostaan jonkinlaisen modernistisen projektin kourissa.
Kyseiset tilanteet voivat liittyä yh- tälailla ulkopäin tulevaan koloni- saatioon kuin nationalistisiin re- formeihin. Näkökulman valintaa voidaan joka tapauksessa pitää onnistuneena, koska se osoittaa hyvin sen, ettei erilaisten lääkintä- järjestelmien historiallisissa nou- suissa ja laskuissa ole kyse aino- astaan niiden tehokkuudesta tai
”kehittyneisyydestä”, vaan taustal- la vaikuttavat aina monisyiset so- siaaliset ja poliittiset tekijät. Tä- ten länsimaisen biolääketieteen menestyskin on ollut kiinteässä yhtey dessä euroamerikkalaiseen poliittis-talodelliseen ylivaltaan.
Politiikkaan ja valtaan keskitty- minen tuo mukanaan myös rajoit- teita. Kriittinen huomioni kiinnittyi kirjan tapaan käsitellä lääkintä- kulttuurien hybridisaatiota. Hybri- disaation, kreolisaation ja synk- retismin käsitteiden käyttöä on monesti moitittu siitä, että kysei- set termit eivät sellaisenaan il- maise juuri muuta kuin sen, että kulttuurit ovat sekoittuneet, mikä puolestaan ei ole kummoinen- kaan havainto. Tämän lisäksi olisi aina ehdottoman tärkeää tarkas- tella sitä kulttuurista logiikkaa, jon- ka puitteissa sekoittuminen tapah- tuu ja joka siis määrittää kulttuurin uusien ja vanhojen elementtien välisiä suhteita (ks. esim. Robbins 2011). Niin ikään olisi tarpeen miet- tiä syvällisemmin sitä, miksi jonkin kulttuurin kohdalla yhdenlaisten uusien elementtien omaksumisen onnistuu helposti ja toisenlaisten ei (ks. esim. Engelke 2005). Tä- män tyyppisten kysymysten koh- dalla kirjassa palataan useimmiten historiallisten tilanteiden poliit- tiseen dynamiikkaan tai paran- tamistapojen tuloksellisuuteen mutta harvemmin itse kulttuu- riin. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että kirja laiminlyö kokonaan lääkintäkulttuurien omat logiikat –
esimerkiksi Jaakko Takkisen ana- lyysi tiibetiläisen lääketieteen se- kularisaatiosta sekä Maarit Forden keskustelu karibialaisen ja eu- rooppalaisen subjektikäsityksen eroista ovat tässä suhteessa hyvin kiinnostavia – tämän tapaista poh- diskelua olisin mieluusti nähnyt enemmän.
Teoksen arvo tutkijoiden läh- deteoksena sekä oppikirjana on il- meinen. Jälkimmäisessä tapauk- sessa näkisin sen soveltuvan erityisesti historian, antropologi- an, uskontotieteen, perinteentut- kimuksen ja terveystieteiden ope- tukseen. Kirja antaa taatusti paljon myös laajemmalle suomenkielisel- le lukijakunnalle. Paitsi että kirjan kaksi ensimmäistä artikkelia kä- sittelevät parantamisen historiaa Suomessa pluralistisesta näkökul- masta, niin kirjassa myös valote- taan monien omasta arjestamme tuttujen lääkkeiden ja parannus- tekniikoiden kaukaisia juuria. Esi- merkiksi teoksen viimeinen artik- keli päättyy lyhyeen kuvaukseen siitä, kuinka suositun flunssalääk- keen Echinaforcen vaikuttava ai- nesosa päätyi lakota-intiaanien tietäjiltä suuren eurooppalaisen luontaistuotevalmistajan haltuun.
Kirjallisuus
Engelke, Matthew 2005. Sticky subjects, sticky objects: The substance of Afri- can Christian healing. Teoksessa Mil- ler, Daniel (toim.) Materiality. Durham:
Duke University Press.
Robbins, Joel 2011. Crypto-Religion and the Study of Cultural Mixtures:
Anthropology, Value, and the Nature of Syncretism. Journal of the American Academy of Religion 79 (2): 408–424.
TIMO KALLINEN
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka työskentelee yliopistonlehtorina Helsin- gin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantro- pologian oppiaineessa.
Maa melskeisellä mantereella
Risto Volanen: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Otava 2017.
Kansallisen itsenäisyytemme juu- ri päättyneenä juhlavuonna ilmes- tyi useampia historiallistieteelli- siä teoksia, joissa tarkastellaan Suomen ja suomalaisuuden syn- tyä, suomalaisuuden olemus- ta sekä sitä, mitä kehityspolku- ja, jopa vaihtoehtoisia sellaisia, maallamme olisi voinut olla. Täl- lainen kirjallisuus sopi luontevas- ti juhlavuoden henkeen ja saat- taa olla toisaalta merkki siitä, että kuohuvassa, nopeasti muuttuvas- sa ajassa tunnemme nyt tarvet- ta kansalliseen itsetutkiskeluun ja pohdintoihin siitä, millainen tulee olemaan asemamme tästä eteen- päin.
Risto Volanen tarkastelee suo- malaisten itsenäisyystahtoa ja it- senäistymistä yleiseurooppalais- ten muutosten ja mullistusten keskellä. Hän kartoittaa itsenäis- tymisen taustalla olevaa noin 130 vuoden mittaista kehitystari- naa, joka alkaa tässä katsannos- sa Ranskan vallankumouksesta ja päättyy Suomen tasavallan ensim- mäisen presidentin valintaan hei- näkuussa 1919. Näin tie Suomen kansallisesta kehityksestä itse- näistymiseen on tarkoitus kytkeä laajempaan yleiseurooppalaiseen kehitykseen ja siitä aiheutunei- siin moniin, murroksellisiin tapah- tumiin.
Suomen synnyn sitominen yli 100 vuotta kestäneeseen yleis- eurooppalaiseen kehitykseen on haastava ja vaativa tehtävä. Toi-
