• Ei tuloksia

Variaatiota ja tunteita näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Variaatiota ja tunteita näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Elore (ISSN 1456-3010), vol. 26 – 2/2019. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.

https://doi.org/10.30666/elore.88369

Pääkirjoitus

Variaatiota ja tunteita

Nika Potinkara ja Niina Hämäläinen

V

uosi on jälleen lähestymässä loppuaan ja on tullut aika päästää ilmoille Eloren syys- numero. Tässä vapaateemaisessa numerossa julkaisemme yhden tutkimusartikkelin ja kolme katsausta.

Lehden tutkimusartikkeli ja yksi katsauksista kytkeytyvät folkloristiikan ja perinteentutki- muksen ydinkäsitteeseen, variaatioon. Hanna Karhun artikkeli käsittelee kirjoitetun tekstin variaation ongelmaa tarkastelemalla kirjailija, suomentaja Antti Rytkösen keräämiä rekilau- luja, jotka kuuluvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kokoelmiin. Kaikki Karhun tutkimat laulutekstiversiot eroavat toisistaan, ja aineistoja on muokattu kirjoitushetkellä:

muistiinpanoja kirjoittaessa tai niitä myöhemmin kopioidessa on esimerkiksi poistettu murteellisuuksia, muutettu sanamuotoja ja jätetty joitakin yksittäisiä sanoja kirjoittamatta.

Karhu korostaakin, että kirjoitettuja perinneaineistoja tarkasteltaessa olisi huomioitava suul- lisen variaation lisäksi myös kirjoituksen variaatio.

Suullisen perinteen arkistoaineistoihin ja variaatioon liittyy myös Kati Kallion ja Eetu Mäkelän katsaus, jossa tarkastellaan historiallisen suullisen runouden sähköistä lukemista. Kirjoittajat analysoivat Suomen Kansan Vanhat Runot -kirjasarjan sähköisen version, SKVR-tietokannan, ja kehitteillä olevan Octavo-käyttöliittymän tarjoamia mahdollisuuksia. Eri kieliä ja murteita edustavan kalevalamittaisen runouden runsas ja monitasoinen variaatio tekee sähköisten hakutoimintojen käyttämisestä haastavaa, mutta teksti- ja metadata-aineistoihin keskittyvä Octavo-järjestelmä tarjoaa Kallion ja Mäkelän mukaan käyttäjälle useita etuja aiempaan ver- rattuna: esimerkiksi haun rajaukset on mahdollista määritellä aiempaa tarkemmin. Vaikka hakujen ulkopuolelle saattaa aina jäädä jotakin, sähköisellä luennalla voidaan muodostaa yleiskuva suurestakin aineistosta ja saada esiin sellaisia intertekstuaalisia suhteita ja saman- kaltaisuuksia, joita manuaalinen luenta ei välttämättä tavoittaisi.

Syysnumeroon sisältyy myös laaja, tutkijan tunteita käsittelevä katsaus. Tiina Suopajärvi, Eerika Koskinen-Koivisto, Kristiina Korjonen-Kuusipuro, Kirsi-Maria Hytönen ja Pilvi Hämeen- aho pohtivat tunteiden merkitystä etnografisessa tutkimuksessa; kuten kirjoittajat toteavat, tutkijan tunteet usein ”hukkuvat rivien väleihin”, vaikka niiden reflektoinnin tulisi olla osa etnografista analyysia. Tunnekudelmaksi nimeämässään tekstissä kirjoittajat tarkastelevat tunteita, joita ovat kokeneet omien tutkimusprojektiensa eri vaiheissa kenttätyöstä kentältä poistumiseen ja tutkimustuloksista raportoimiseen, ja muistuttavat, että tunteilla on väliä.

(2)

Elore (ISSN 1456-3010), vol. 26 – 2/2019. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.

Elore 2/2019: Nika Potinkara ja Niina Hämäläinen https://doi.org/10.30666/elore.88369 2

Katsaus tuo esiin myös kollegoiden keskinäisen keskustelun, reflektoinnin ja yhdessä kirjoit- tamisen merkitystä esimerkiksi omien tunteiden tunnistamisen välineenä.

Tämän numeron kolmas katsaus paneutuu folkloristi Aukusti (A. R.) Niemen vähemmän tun- nettuun puoleen liettualaisten kansanlaulujen kerääjänä ja julkaisijana. Vilma Daugirdaitė luo katsauksen Niemen työhön, jota on pidetty tärkeänä liettualaisen folkloristiikan kehitty- misen kannalta. Niemen keräämät ja julkaisemat laulut herättivät 1900-luvun alkupuolella Liettuassa huomiota, ja laulukokoelma palveli myös nationalistisia tarpeita. Neuvostoaikana Niemen keräys- ja tutkimustoiminta jäi katveeseen, mutta Liettuan uudelleen itsenäistymi- sen jälkeen se on taas noussut huomion kohteeksi.

Artikkelin ja katsausten lisäksi Eloressa on tuttuun tapaan konferenssiraportteja ja kirja-arvi- oita, ja lehteen sisältyy myös professori Pekka Hakamiehen haastattelu. Lisäksi julkaisemme vastineen viime numeroon sisältyneeseen Anna Anttilan kirja-arvioon. Antti Kivijärvi, Tuija Huuki, Harry Lunabba ja Tarja Tolonen puuttuvat vastineessaan kirja-arviossa esiin nostet- tuun kysymykseen mahdollisesta tiedevilpistä. Kuten vastineessa todetaan, vihjauskin tie- devilpistä on tiedeyhteisössä vakava asia. Vaikka kriittinen ote kuuluu olennaisesti tieteelli- seen keskusteluun, vilpillisestä toiminnasta syyttäminen vaatii tuekseen vahvat perustelut, ja vilppiepäilyt olisi käsiteltävä ensisijaisesti tutkimusorganisaatiossa Tutkimuseettisen neu- vottelukunnan ohjeiden mukaisesti. Myös Eloressa pyrimme jatkossa varmistamaan, ettei julkaisemissamme teksteissä viitata tiedevilpin mahdollisuuteen kevein perustein.

Tämän syysnumeron myötä oma pestimme Eloren päätoimittajina päättyy – ensi vuoden alussa vetovastuun ottavat Heidi Haapoja-Mäkelä Helsingin yliopistosta ja Antti Lindfors Turun yliopistosta. Molemmat ovat jo pitkään olleet mukana Eloren toimituskunnassa. Kii- tämme tulevia päätoimittajia tämän haasteen vastaanottamisesta ja toivotamme onnea ja menestystä vastuulliseen tehtävään.

Lopuksi jälleen kiitokset syysnumeron kirjoittajille, vertaisarvioijille, toimitussihteerille, kie- lentarkistajalle ja koko toimituskunnalle! Toivotamme kaikille lukijoillemme rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista alkavaa vuotta.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Hänen teoksensa Design sai Mahdollis- en Kirjallisuuden Seuran 2013 kirjallisuuspalkin- non ansioistaan suomalaisen proosan mahdol- lisuuksien rikastuttajana.. Teossarjat

Kirjassani ja näyttelyssä A Statement (2010) halusin kaatopai- koilla ottamieni kuvien heijastavan me- taforisesti aikaamme, jossa myös ihmisiä kohdellaan kierrätystavarana;

Hän käyttää ai- heenaan nykyaikaista maisemakuvastoa lähtien liikkeelle epätavallisista postikor- teista ja maisemakuvista eri arkiesineissä.. Oudot postikortit näyttävät

Valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo tekevät yhteistyöprojekteja, joissa käsitellään puihin ja metsiin liittyviä henkisiä ja kulttuurisia merkityksiä.

Käyttää taidegrafiikan keinoja painaessaan valokuvaa nelivärisenä sekä teoksissa, joissa on perusteltua jäljen tai eleen vuoksi käyttää painotekniikkaa.. Arkipäivän esineet

Hän järjestää kohtaamiaan ääniä, kuvia ja sanoja kaikkeuden ihmeitä ylistäviksi sokkeloiksi.. Työnsä tulokset hän esittää näyttelyissä ja painotuotteissa,

En yritä kuvata maalauksillani sitä mitä näen silmilläni, vaan sitä mitä olen maalannut mielikuvituksessani.. Joskus töiden prosessi vie vuosia, useimmiten

Ari Kakkinen, Lumiére de la dénégation (Inscription # 21) Valokuva: Valpuri Kylmänen. Ari Kakkinen