240
AIKUISKASVATUS 3/2002 Kasvatustieteenprofessori Reijo Raivola on kirjoittanut railakkaan ja raik- kaan puheenvuoron koulu- tuksen laadun ja arvioinnin tilasta. Vaikka kirja on ilmes- tynyt pari vuotta sitten, sen anti on mitä ajankohtaisin edelleen.
Raivola pohtii koulutuk- sen koulutuksen ohjaukseen – aiemman normi- ja resurssi- ohjauksen tilalle – tullutta informaatio- ja tulosohjausta.
Hänen mielestään oppilaitos- ten tulosjohtamisen negatiivi- nen seuraus on reaktiivisuus:
tehdään juuri sitä, mitä tiede- tään arvioitavan ja tuloksiksi nostetaan se, mitä on helppo mitata. Tällöin seurauksena on hänen mukaansa pahimmil- laan organisaation toiminnan
”puuhasteluloukko” ja ”pape- riharjoituksiksi jääneet laatu- järjestelmät”.
Numeeristen arvojen pitäisi konstruktivistisen nä- kemyksen mukaan luoda ky- symyksiä, eikä antaa vastauk- sia, sillä konstruktivistisen ajattelun mukaan mittaaminen luo merkityksiä. Mittarienkin taustalla on aina arvoja ja asenteita ja ne ovat konteks- tiin sidottuja, joten niiden perusteella ei voi tehdä suo- ralta kädeltä objektiivisia arvi- oita, toteaa Raivola teokses- saan. Kuka mittarit ja tunnus- luvut asettaa? Kenen arvoihin ja näkemyksiin ne perustuvat.
Palvelu kuluu, ja Raivola poh- Reijo Raivola (2000).
Tehoa vai laatua koulu- tukseen? Aikuiskasva- tus-sarja. WS Bookwell Oy.
Raivolaa lukiessa
diskelee kirjassaan, miten voi mitata ja arvioida jo kulunutta palvelua, tässä tapauksessa opettamista ja oppimista.
Kasvatuksen laatu olisi nähtävä Raivolan mielestä transformaationa ja kehitykse- nä tai muodonmuutoksena, joka on laadullinen muutos.
Se saadaan yksilössä aikaan sil- loin, kun kasvatus tajutaan kehitysprosessin tukemisena, kasvattamisena, valtauttamise- na (empowerment). Tällöin kasvu yksilössä on tietojen ja taitojen sekä kykyjen muok- kautumista osaamiseksi, jota ei voi mitata standardoiduilla testeillä. Kuitenkin osaamista on mitattu juuri sellaisilla sei- koilla, joita on helppo mitata, mutta jotka eivät kerro ihmi- sen osaamisesta tai tiedon so- veltamisesta arkitilanteessa, esimerkkinä yo-kokeet.
Maahanmuuttajien, koulutukseen osallistumatto- mien ja yhteiskunnan ulko- puolelle jääneiden tavoittami- nen ovat Raivolan mielestä ai- kuiskoulutuksen todellisia in- dikaattoreita. Toisaalta käsitys koulutuksen kaikkivoipaisuu- desta on tietoista politiikkaa valjastaa koulutus kaiken rat- kaisuksi tai syntipukiksi. Sen sijaan suora puuttuminen so- siaalisiin ongelmiin, työttö- myyteen, terveysongelmien todellisiin syihin ratkaisisi nämä ongelmat. Raivolan mu- kaan kyseessä olisi niin suuri vallan ja rakenteiden murros, ettei siihen uskalleta ryhtyä.
Raivolan kirja on
asiantunteva puheenvuoro ja ajatuksia herättävä pohdinta tilanteessa, jossa koulutuksen
arviointi on lakisääteistä. Op- pimisen vuorovaikutteisuus, prosessinomaisuus ja kognitii- visuus ovat asioita, joita ei ole juurikaan tutkittu samoin kuin luokan/opiskelijaryhmän sisäisiä prosesseja ja niiden vaikutusta oppimiseen. Tieto on taitoa ongelmanratkaisun kontekstissa, elävässä elämässä, arkipäivässä ja koulun ulko- puolella. Näitä arvioitaessa kyse on oppilaitoksen perus- tehtävästä ja koulutuksen vai- kuttavuudesta.
Anne Rosenius
Aikuiskasvatus-lehti julkaisi Tehoa vai laatua -kirjasta Reijo Laukkasen arvion numerossa 3/2000.
L U K I J A N H O R I S O N T T I
