Kotitalouksien lämmitysmenetelmäinvestoinnit ja pitkän aikavälin energiankulutus

444

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 3 . v s k . – 3 / 2 0 1 7

Kirjoitus perustuu Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa 5.5.2017 tarkastettuun väitöskirjaan Essays on households’ techno- logy choices and long-term energy use. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjinä oli professori Rauli Svento (Oulun yliopisto) ja kustoksena toimi professori Matti Liski (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu). FT Anna Sahari (anna.sahari@vatt.fi) työs- kentelee erikoistutkijana Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.

Kotitalouksien lämmitysjärjestelmäinvestoinnit ja pitkän aikavälin energiankulutus

Anna Sahari

E

Ilmastonmuutoksen hillinnässä keskeiseksi on- kin noussut energian kulutuksen vähentäminen etenkin energiatehokkuutta parantamalla. Ko- titalouksien merkitys energiankulutukselle on huomattava. Eurostatin mukaan kotitaloudet vastaavat neljänneksestä koko EU:n energian- kulutuksesta ja Suomessa yksin asuinrakennus- ten lämmitys muodostaa 27 prosenttia kaikesta energiankulutuksesta (Eurostat 2017; Tilasto- keskus 2017).

Kodinkoneisiin, autoihin ja rakentamiseen liittyvät kuluttajien ostopäätökset muokkaavat kotitalouksien pääomakantaa ja vaikuttavat siten energian kokonaiskysynnän tasoon pit- källä aikavälillä. Kuluttajien päätöksiin pyri- tään vaikuttamaan useilla eri ohjauskeinoilla ja säätelemällä markkinoilla olevia tuotteita. Täl- laisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi rakennuk- silta ja kodinkoneilta vaadittavat energiatodis- tukset, hehkulamppujen kieltäminen ja uusille autoille asetetut päästöstandardit.

Olemassa olevien ja suunniteltujen ohjaus- keinojen kirjo nostaa esiin monia tutkijoiden kannalta kiinnostavia kysymyksiä. Mitä mark- kinavääristymiä ohjauskeinoilla pyritään kor- jaamaan? Jos vääristymiä on olemassa, ovatko ne riittävän merkittäviä vaatiakseen markki- noihin puuttumista? Entä mitkä olisivat opti- maalisia ohjauskeinoja, ja miten ohjauskeinot tulisi suunnitella? Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata, tarvitaan havaintoihin perus- tuvaa empiiristä tutkimusta kuluttajien inves- tointikäyttäytymisestä.

Tähän tiedontarpeeseen väitöskirja vastaa tarkastelemalla suomalaisten omakotirakentaji- en lämmitysjärjestelmävalintoja. Väitöskirjassa hyödynnän suomalaisia rekisteriaineistoja, jotka mahdollistavat poikkeuksellisen laajan ja yksi- tyiskohtaisen kuvauksen kotitalouksien inves- tointipäätöksistä. Vastaavia aineistoja ei aiem- min juurikaan ole hyödynnetty ympäristötalo- ustieteen alalla. Väitöskirjan kontribuutio pe- rustuukin laadukkaan aineiston suomiin mah- dollisuuksiin vastata kuluttajien investointikäyt- täytymisen tutkimiseen liittyviin haasteisiin.

445 Haasteet koskevat etenkin energian hinto-

jen mittaamista ja kuluttajien ominaisuuksien huomioimista analyysissa. Koska investoinnit autoihin, kodinkoneisiin tai rakennuksiin ovat pitkän aikavälin investointeja, niiden kannat- tavuutta tulisi arvioida tulevaisuuden energian hintatason mukaan, jota ei tietenkään tällä het- kellä tiedetä. Kuluttajien hintaodotuksista on harvoin tietoa saatavilla, joten tutkijoiden on käytettävä nykyisiä hintoja tulevaisuuden hin- tojen mittarina. Anderson ym. (2013) ovat osoittaneet, että polttoaineiden hintojen osalta kuluttajat todella odottavat reaalihintojen ole- van tulevaisuudessa samalla tasolla nykyhetken hintojen kanssa. Tämä tulos lieventää huolta siitä, että nykyhetken hinnat antaisivat kovin vääristyneen kuvan odotetuista hinnoista. Täs- tä huolimatta oletus vakiona pysyvistä hinnois- ta ei välttämättä ole sopiva kaikille energia- muodoille ja markkinatilanteille.

Väitöskirjassa tähän haasteeseen vastataan hyödyntämällä suomalaisen sähkömarkkinan rakennetta, joka erottelee toisistaan kaksi hy- vin erilaista hintaa: sähkön jälleenmyyntihin- nan ja sähkön siirtohinnan. Näistä sähkön siirtohinta on erittäin hyvä mittari tulevaisuu- den sähkön hinnalle. Tämä pohjautuu siihen, että siirtohinnat eivät määräydy markkinoilla, vaan hinnoittelu on tarkasti säädeltyä ja se pe- rustuu siirtoverkon ylläpitämisen kustannuk- siin. Kunkin verkkoalueen hintaan vaikuttavat siis alueen ominaispiirteet, esimerkiksi lumi- kuormasta johtuvat sähkökatkot. Nämä omi- naisuudet ovat hyvin pysyviä yli ajan, minkä seurauksena myös siirtohinnat muuttuvat hy- vin hitaasti ja hyvin vähän yli ajan. Tämän ta- kia siirtohintojen voi olettaa olevan erityisen tärkeitä kauaskantoisten investointien osalta.

Kotitalouksien heterogeenisyys on toinen merkittävä tekijä, joka tulisi huomioida analy-

soitaessa kotitalouksien investointikäyttäyty- mistä. Kuluttajat arvioivat investoinnin koko- naiskustannuksia käyttäen henkilökohtaista diskonttokorkoa, joka riippuu paitsi rahallises- ta korosta, myös yksilön aikapreferensseistä.

On osoitettu (Bento ym. 2012), että yksilöiden välisten erojen huomiotta jättäminen johtaa energian hintojen merkityksen aliarvioimiseen.

Lisäksi Grigolon ym. (2014) ovat Euroopan automarkkinoita koskevassa tutkimuksessaan näyttäneet, että heterogeenisyyden sisällyttä- minen analyysiin muuttaa tuloksia ja niistä johdettuja politiikkasuosituksia. Kuluttajien välisten erojen luonnehtiminen edellyttää laa- joja yksilötason aineistoja, mutta näitä on har- voin saatavilla. Usein yksilö- tai kotitalouskoh- taiset aineistot pohjautuvat kyselyihin, jolloin niihin saattaa liittyä valikoitumisharhaa ja otoskoko voi jäädä pieneksi. Rekisteriaineiston avulla nämä haasteet voidaan välttää. Kattavan aineiston ansiosta voin väitöskirjassa sisällyttää analyysiin useita yksilön ominaisuuksia, joiden on osoitettu korreloivan aikapreferenssien ja esimerkiksi ympäristöasenteiden kanssa (esim.

Newell ja Siikamäki 2014; Ramos ym. 2016).

Väitöskirjassa siis hyödynnän kahta aineis- ton vahvuutta: poikkeuksellisen hyvää mittaria tulevaisuuden sähkön hinnoille ja poikkeuk- sellisen tarkkaa kuvausta kotitalouksista ja in- vestoinneista. Aineisto on koottu Tilastokes- kuksen rekistereistä, ja se sisältää lähes kaikki Suomessa vuosina 2000–2011 rakennetut pien- talot. Jokaiseen taloon on liitetty tarkat tiedot talon omistajasta ja omistajan puolisosta sekä rakennuspaikalla voimassa oleva sähkön siirto- hinta ja sähkön toimitusvelvollisuushinta. Säh- kön hinta-aineisto on peräisin Energiavirastos- ta, ja sähkön hinnat on liitetty taloihin posti- numeron perusteella.

A n n a S a h a r i

446

KAK 3/2017

Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli tarkas- telee sähkön hinnan vaikutusta suoran sähkö- lämmityksen valintaan. Hintavaikutus estimoi- daan diskreetin valinnan mallilla, missä tar- kastellaan valintaa suoran sähkölämmityksen ja muiden lämmitysmuotojen välillä. Tämä yksinkertainen asetelma kuvaa hyvin sitä pe- rustavanlaatuista päätöstä, joka rakennusvai- heessa on tehtävä: jos lämmitysmuodoksi vali- taan suora sähkölämmitys, lämmönlähteen vaihtaminen on myöhemmin käytännössä mah- dotonta. Sähkön siirto- ja toimitusvelvollisuus- hintojen vaikutus estimoidaan vuosittaisesta hintavaihtelusta maakuntatasolla. Tulosten mukaan sähkön siirtohinta vaikuttaa merkittä- västi todennäköisyyteen valita suora sähköläm- mitys. Tulos on paitsi tilastollisesti merkitsevä, myös suuruusluokaltaan huomattava. Sähkön jälleenmyyntihinta sen sijaan ei vaikuta tilas- tollisesti tai suuruusluokaltaan merkitsevästi investointipäätökseen. Tuloksista estimoitu suoran sähkölämmityksen kysyntäjousto säh- kön siirtohinnan suhteen on -0,6. Tämän mu- kaan sähkön siirtohintojen nousu siis selittää noin 8 prosenttia havaitusta suoran sähköläm- mityksen osuuden laskusta ajalla 2006–2011.

Toisessa artikkelissa estimoidaan kotitalo- uksien maksuhalukkuutta vuotuisten lämmi- tyskustannusten alentamiseksi. Maksamalla korkeamman investointikustannuksen kotita- lous voi asentaa teknologian, joka tuottaa tar- vittavan lämmön halvemmalla kuin alkuinves- toinniltaan edullisempi teknologia. Empiirises- sä analyysissa estimoidaan, miten rakentajat painottavat investointikustannusta ja vuotuista lämmityskustannusta valintaa tehdessään, mis- tä voidaan johtaa maksuhalukkuus. Tämä lä- hestymistapa edellyttää oletuksia investointi- ja lämmityskustannusten muodostumisesta sekä investoinnin elinkaaresta. Oletusten ansiosta

tuloksista voidaan johtaa kotitalouksien käyt- tämä diskonttokorko, mikä liittää esseen laa- jaan aihepiiriä käsittelevään kirjallisuuteen (esim. Hausman 1979; Busse ym. 2013; Allcott ja Wozny 2014).

Aineistorajoitteiden takia väitöskirjan toi- sessa artikkelissa tarkastellaan valintaa suoran sähkölämmityksen, varaavan sähkölämmityk- sen ja maalämmön välillä vuosina 2010–2011.

Tulosten mukaan kotitaloudet ovat keskimää- rin valmiita maksamaan 10 euroa enemmän nykyhetkessä säästääkseen vuosittain yhden euron yli investoinnin elinkaaren. Tämä mak- suhalukkuus vaihtelee välillä 5–20 euroa koti- talouskohtaisesti, ja alhaisimmat maksuhaluk- kuudet ovat pienituloisilla suurilla perheillä, jotka rakentamishetkellä jo asuvat omistamas- saan omakotitalossa. Maksuhalukkuudesta johdettu kotitalouskohtainen korkotaso on keskimäärin noin 7–10 prosenttia riippuen las- kennassa käytetystä elinkaaresta.

Kolmannessa artikkelissa käytetään samaa diskreetin valinnan menetelmää kuin ensim- mäisessä artikkelissa, mutta tarkastelun koh- teena ovat kaikki lämmitysteknologiat. Tulok- sissa keskitytään kuvaamaan kotitalouden ja rakennuksen ominaisuuksien vaikutusta inves- tointipäätökseen sekä substituutiota eri tekno- logioiden välillä sähkön hinnan noustessa.

Tulosten mukaan rakennuksen koko vaikuttaa erittäin vahvasti suoran sähkölämmityksen ja maalämmön valintaan; suurissa taloissa maa- lämpö on selvästi suosituinta. Tämä vahvistaa ensimmäisen artikkelin päätulosta lämmitys- kustannusten merkityksestä investointipäätök- selle, sillä talon koko pitkälti määrittelee läm- mityskustannusten tason. Kustannusten mer- kityksestä kertoo myös se, että asemakaava- alueiden ulkopuolella, missä puulämmitys on edullisempaa, puulämmityksen osuus nousee

447 A n n a S a h a r i

erityisen vahvasti sähkön siirtohinnan noustes- sa. Kotitalouksien ominaisuuksista etenkin koulutustaso, perhekoko sekä omakotitalon omistajuus rakentamishetkellä vaikuttavat lämmitysteknologian valintaan. Korkeasti kou- lutetut valitsevat todennäköisemmin maaläm- mön kuin suoran sähkölämmityksen tai puu- lämmityksen. Sen sijaan perhekoon ja omako- titalon omistajuuden vaikutus on päinvastai- nen. Myös kotitalouden nettotuloilla on tilas- tollisesti merkitsevä vaikutus valintoihin, mutta vaikutuksen suuruusluokka on pieni muille lämmitysmuodoille kuin maalämmölle.

Maalämmön osalta valinnan todennäköisyys nousee selvästi tulojen kasvaessa.

Väitöskirjan johtopäätöksinä voidaan tode- ta, että suomalaiset omakotirakentajat ovat hyvin tietoisia käyttökustannusten merkityk- sestä investoinnin kokonaiskustannuksille.

Sähkön siirtohintojen nousu on kasvattanut maalämmön kysyntää. Tämän seurauksena lämmityssähkön kysyntä on vähentynyt, ja lämmitysenergiasta yhä suurempi osa katetaan uusiutuvilla energialähteillä. Hintatietoisuus tarkoittaa sitä, että energian hintoja nostavilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa kuluttajien investointipäätöksiin ja siirtää kysyntää kohti energiatehokkaampia teknologioita. Toisaalta näihin teknologioihin, kuten maalämpöön, liit- tyy usein korkea hankintahinta, mikä voi estää pienituloisia kotitalouksia investoimasta. Tästä kertoo tulojen ja mahdollisesti myös perhe- koon vaikutus lämmitysvalintoihin. Tulokset myös viittaavat siihen, että rakentajien valmiu- det vertailla eri teknologioita eivät ole yhte- neväiset ja tietopohjassa on eroja kotitalouksi- en kesken. Tästä kielivät koulutustason ja oma- kotitalon omistajuuden vahva vaikutus tekno- logian valintaan. □

Kirjallisuus

Allcott, H. ja Wozny, N. (2014), “Gasoline prices, fuel economy and the energy paradox”, Review of Economics and Statistics 96: 779–795.

Anderson, S., Kellogg, R. ja Sallee, J. (2013), “What do consumers believe about future gasoline prices?”, Journal of Environmental Economics and Management 66: 383–403.

Bento, A., Li, S. ja Roth, K. (2012). “Is there an energy paradox in fuel economy? A note on the role of consumer heterogeneity and sorting bias”, Economics Letters 115: 44–48.

Busse, M., Knittel, C. ja Zettelmeyer, F. (2013), “Are Consumers Myopic? Evidence from New and Used Car Purchases”, American Economic Review 103: 220–256.

Eurostat (2017), Energy Statistics – quantities, an- nual data, http://ec.europa.eu/eurostat/web/

energy/data/database (viitattu 15.6.2017).

Grigolon, L., Reynaert, M. ja Verboven, F. (2014),

“Consumer valuation of fuel costs and the effectiveness of tax policy: Evidence from the European car market”, Julkaisematon käsikir- joitus, University of Leuven.

Hausman, J. (1979), “Individual discount rates and the purchase and utilization of energy-using durables”, The Bell Journal of Economics 10:

33–54.

Newell, R. ja Siikamäki, J. (2014), “Nudging energy efficiency behaviour: The role of information labels”, Journal of the Association of Environ- mental and Resource Economists 1: 555–598.

Ramos, A., Labandeira, X. ja Löschel, A. (2016),

“Pro-environmental households and energy efficiency in Spain”, Environmental and Resource Economics 63: 367–393.

Tilastokeskus (2017), Energian loppukäyttö sekto- reittain, http://tilastokeskus.fi/til/ehk/tau.html (viitattu 15.6.2017).