LUKIOLAISTEN TIEDOT JA ASENTEET ROKOTTEISTA JANNE OJALA
Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Ympäristö- ja biotieteiden laitos
Biologia 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia
OJALA, JANNE: Lukiolaisten tiedot ja asenteet rokotteista.
Pro gradu -tutkielma (40 op), 60 s., liitteitä 2 Maaliskuu 2020
--- Rokotteet ovat yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista tartuntatautien ehkäisemisessä.
Hyödyistä huolimatta, rokottaminen on aina kohdannut ennakkoluuloja ja kriittisyyttä.
Internetin aikana nopeasti levinneet asenteet ovat vaikuttaneet useiden alueiden rokotekattavuuden laskuun. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lukio-opiskelijoiden tietoja ja rokotteita asenteista, sekä vaikuttaako heidän äidinkielensä tai asuinmaakunta näihin.
Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella neljästä maakunnasta ja kuudesta eri lukiosta. Lomakkeella opiskelijoilta kysyttiin rokotteiden toimintaa, kansanterveydellistä merkitystä, heidän kokemia uhkia ja mahdollisuuksia rokotteiden käytölle, monivalintakysymyksiä rokotteista sekä heidän tietolähteitään rokotteista. Lisäksi opiskelijoilta kysyttiin heidän taustamuuttujistaan: ikä, äidinkieli, sukupuoli, heidän käymänsä lukio, kunta, jossa ovat käyneet yläkoulun, opiskeluaika lukiossa, suoritetut biologian ja terveystiedon kurssit, kiinnostus biologiaa kohtaan, kiinnostus terveysalalla työskentelyyn ja onko vastaaja rokotettu kansallisen rokotusohjelman mukaisesti tai onko hänelle annettu rokotteita ulkomaanmatkaa varten.
Aineisto analysoitiin Microsoft Excel ja SPSS 25 -ohjelmilla. Koska tieto-osion kokonaispisteet eivät olleet normaalisti jakautunut, taustamuuttujien vaikutusta tieto-osion pisteisiin analysoitiin Mann-Whitneyn U- ja Kruskal-Wallis -testeillä. Taustamuuttujien yhteyttä asenteisiin analysoitiin Fisherin tarkalla testillä.
Opiskelijoista 63,9% osasi kertoa rokotteiden toiminnasta oikein tai jokseenkin oikein ja 59,9% prosenttia vastaajista osasi kertoa rokotteiden kansanterveydellisiä merkityksiä.
Opiskelijoiden pisteiden keskiarvo oli 5,33. Suomenkieliset opiskelijat saivat tieto-osiosta 5,70 pistettä ja ruotsinkieliset opiskelijat keskimäärin 3,43. Päijät-Hämeessä asuvat opiskelijat saivat kaikista eniten pisteitä 6,17 pohjoiskarjalalaiset toiseksi eniten 5,39 varsinaissuomalaiset kolmanneksi eniten 5,16 ja vähiten pisteitä saivat pohjanmaalaiset opiskelijat 3,93. BI4-kurssin suorittaneet opiskelijat saivat keskimäärin 6,58 ja muut opiskelijat 4,47 pistettä.
Esitettyjen väittämien mukaan tutkimukseen osallistuneet opiskelijat suhtautuivat hyvin myönteisesti rokotteisiin. Suomenkieliset opiskelijat suhtautuivat ruotsinkielisiä positiivisemmin. Myös varsinaissuomalaiset opiskelijat suhtautuivat hieman pohjanmaalaisia positiivisemmin. Opiskelijat, jotka suhtautuivat myönteisesti rokotteisiin, saivat myös tieto- osiosta enemmän pisteitä kuin kielteisesti suhtautuvat opiskelijat.
Tämän tutkimuksen mukaan lukiossa opiskelevilla on kohtalaiset tiedot rokotteista ja niillä lukiolaisilla, jotka ovat suorittaneet BI4-kurssin on melko hyvät tiedot rokotteista. Tutkimuksen mukaan tiedoissa on kuitenkin kielellisiä ja alueellisia eroja. Pienen otoskoon vuoksi tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko maata, mutta ne voivat olla hyödyllisiä jatkotutkimusten kannalta.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Department of Environmental and Biological Sciences, biology
OJALA, JANNE: Attitudes and knowledge of secondary degree students on vaccines MSc. Thesis (40 cp), 60 pp., appendices 2
March 2020
--- Vaccines are one of the greatest achievements by humankind in the prevention of deadly diseases. Despite their benefits, vaccines have faced prejudice and criticism throughout their history. In the modern day with the help of internet concerns about vaccination can spread quickly far and wide which has led to a decrease in vaccination coverage. This paper examines Finnish upper secondary school students’ knowledge and attitudes on vaccines and whether their native language or region of residence influences these.
The data was collected from six upper secondary school from four different regions using an electric questionnaire. The students were asked how vaccinations function, how vaccines are significant for the public health, what the students view as the greatest threats and opportunities for vaccines, multiple choice questions on vaccines, and their source of information on vaccines. In addition, the students were also asked about their background information; age, native language, gender, the school they went to, how long they have studied, biology and health education courses they have taken, their interest on biology and working on health care field, have they been vaccinated according to the national vaccination program and have they received any additional vaccination due to travel.
The data was analysed using Microsoft Excel and SPSS 25 software. The data was not normally distributed, hence non-parametric Mann-Whitney U and Kruskal-Wallis tests were used to analyse it. Fisher’s exact test was used to analyse the connection between variables and the students’ attitudes.
The students had a decent knowledge on vaccines. Almost two thirds (63,9%) of them knew or somewhat knew how vaccines function and over half (59,9%) were able to name proper public health benefits. On average the students got 5,33 points from the knowledge section.
Finnish-speaking students got 5,70 points where as Swedish-speaking students got 3,43 points.
Students from Päijänne Tavastia got the most points, 6,17, students from North Karelia got 5,39, students from Southwest Finland got 5,16 and Oster Bothnian students got 3,93 points.
Students who had taken the BI4-course got significantly more points (47,2%) than those who had not taken the course. The students in this study seem to view vaccines largely positively.
Finnish-speaking students had slightly more positive views than Swedish-speaking students. In addition, students from Southwest Finland had more positive views than students from Oster Bothnia. Those students who got more points on the knowledge section had more positive views than those who scored lower points.
According to the results of this study students in upper secondary school have decent knowledge on vaccines and those students who have taken BI4-course have good knowledge on the subject. The data suggests there are some differences between regions and language groups. Due to the small sample size these differences cannot generalised be to a larger population. However, this paper serves as a useful reference for further studies.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 4
2 ROKOTTEET ... 5
2.1 Rokotteiden historia ... 5
2.2 Rokotteiden toiminta ... 8
2.3 Rokotukset opetussuunnitelmassa ja opetuksessa ... 11
2.4 Ihmisten suhtautuminen rokotteisiin ja rokotevastaisuus ... 12
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 17
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 17
4.1 Aineiston kerääminen ... 17
4.2 Aineiston keräämiseen käytetty e-lomake ... 18
4.3 Aineiston analysointi ... 19
5 TULOKSET ... 20
5.1 Kyselyyn vastaajat ja heidän tietolähteensä ... 20
5.2 Opiskelijoiden tiedot rokotteista ... 22
5.2.1 Avoimet kysymykset rokotteista ... 22
5.2.3 Kiinnostuksen vaikutus tietoon ... 26
5.2.4 Sukupuolen, opiskeluvuoden ja suoritettujen kurssien vaikutus tietoon ... 28
5.3 Opiskelijoiden asenteet ... 29
5.3.1 Opiskelijoiden vastaukset rokotteiden uhiksi ja mahdollisuuksiksi ... 29
5.3.2 Opiskelijoiden vastaukset asenneväittämiin ... 31
6 TULOSTEN TARKASTELU ... 33
6.1 Opiskelijoiden tiedot ja asenteet rokotteista ... 33
6.2 Lukion antamat valmiudet ... 41
6.3 Tutkimuksen luotettavuus ja mahdolliset jatkotutkimukset ... 41
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 43
KIITOKSET ... 44
LÄHTEET ... 44
LIITTEET ... 49
4 1 JOHDANTO
Rokottaminen on lääketieteellinen toimenpide, jossa keho tarkoituksella alistetaan taudinaiheuttajan antigeeneille (Huovinen ym. 2003). Rokottamisessa kehon immuunijärjestelmä aktivoituu, minkä seurauksena muodostaa vastustuskyvyn rokotteessa saadulle taudinaiheuttajalle. Kun väestöstä rokotetaan riittävän suuri osa, taudinaiheuttajien esiintyminen ja leviäminen väestössä vähenee (Fine 1993). Näin henkilöt, jotka eivät voi vastaanottaa rokotuksia, ovat myös turvassa tartuntataudeilta. Tätä suojaa kutsutaan laumasuojaksi. Rokotteet ovat yksi ihmiskunnan historian suurimmista menestystarinoista, minkä tähtihetkenä voidaan pitää isorokon juurimista maailmasta vuonna 1980 (Riedel 2005).
Lisäksi rokottamalla on pystytty välttämään lukematon määrä tartuntatautien aiheuttamaa kärsimystä ja kuolemia.
Rokottamisen hyödyistä huolimatta, toimenpide on aina kohdannut ennakkoluuloja ja vastustusta (Wolfe ja Sharp 2002). Rokotteita on vastustettu muun muassa terveyssyistä ja rokotuspakkojen, on katsottu olevan loukkaus yksilönvapautta kohtaan. Nykyisenä internetin aikakautena rokotteisiin liittyvä huoli sekä disinformaatio pääsevät leviämään tehokkaasti laajalle alueelle. Rokotekriittisyys onkin kasvava ilmiö muun muassa Euroopassa, Pohjois- Amerikassa ja Japanissa, jonka seurauksena rokotekattavuudet ovat laskeneet ja tautitartunnat yleistyneet (Poland ja Jacobson 2001). Rokottamiseen liittyy oikeita riskejä, jotka kannattaa huomioida. Nämä riskit ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä, mitä itse tartuntataudit voivat aiheuttaa (Huovinen ym. 2003).
Tämän päivän opiskelijat ovat tulevaisuuden päättäjiä ja vaikuttajia aktiivisina kansalaisina.
Nämä ihmiset tulee päättämään ja vaikuttamaan esimerkiksi tutkimukseen käytettävistä varoista. Siksi on oleellista, että peruskoulu ja yleissivistävä lukio takaavat heille riittävät tiedot ja taidot tärkeiden asioiden kuten rokotteiden käsittelyyn. Koulussa saatujen tietojen ja taitojen tulisi auttaa nuoria käsittelemään rokotteiden mahdollisuuksia ja riskejä realistisella lähestymistavalla. Perusopetuksen ja lukion tehtävinä on antaa oppilaille ja opiskelijoille elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja (Opetushallitus 2014, Opetushallitus 2015).
Opetussuunnitelmaan kirjattu biologian tietoja ja taitoja soveltaminen elämässä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa voidaan hyvin lukea kuuluvan näihin.
Tässä tutkimuksessa perehdytään neljän eri maakunnan lukio-opiskelijoiden tietoihin ja asenteisiin rokotteista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä opiskelijat tietävät
5
rokotteista, miten he suhtautuvat niihin ja vaikuttaako opiskelijan äidinkieli tai asuinmaakunta edellä mainittuihin asioihin.
2 ROKOTTEET
2.1 Rokotteiden historia ja rokotukset Suomessa
Rokonistutuksen hyödyt on tunnettu Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa jo pitkään ennen kuin Edward Jenner, teki ensimmäiset tieteelliset kokeensa vuonna 1796 (Riedel 2005). Jenner, joka itsekin oli inokuloitu lapsena, siirsi lehmärokkoa sairastavan meijerikön haavasta rokkoainetta kahdeksanvuotiaan pojan käteen. Kymmenen päivän lievän sairastelun jälkeen poika oli saanut immuniteetin isorokkoa vastaan. Louis Pasteur kehitti vahingossa ensimmäisen bakteerirokotteen pasteurelloosia eli kanakoleraa vastaan vuonna 1879 (Bordenave 2003).
Löydöksestään Pasteur päätteli taudinaiheuttajien olevan muunneltavissa heikompaan muotoon ja näille altistuessaan yksilö pystyy saamaan immuniteetin myös taudin vakavammalle muodolle. Pasteurin kanssa yhteistyössä kehitettiin kolme erilaista tapaa heikentää bakteereja ja ensimmäiset rokotteet bakteeritauteja vastaan sekä ensimmäinen vesikauhurokote. Tieto rokotteiden toimintaperiaatteesta selvisi vuonna 1965 kun Frank Macfarlane Burnet löysi B- ja T-lymfosyytit ja kuvaili näiden toimintaa (Crist ja Tauber 1999). Rokotteiden keksimisen jälkeen ne ovat olleet yksi ihmiskunnan suurimmista menestystarinoista ja ne ovat yksi ihmiskunnan tehokkaimmista tavoista puolustautua hengenvaarallisilta tartuntataudeilta (Riedel 2005). Rokotteiden tähtihetkenä voidaan pitää toukokuun 8.päivää 1980, kun Maailman terveysjärjestö julisti isorokon kadotetuksi maailmasta. Tämän lisäksi useita tappavia tartuntatauteja kuten polio, on hävitetty useista osista maailmaa. Tällä hetkellä Rokotteita on saatavilla yli neljäänkymmeneen tartuntatautiin (Gordon 2005).
Suomessa ja tiettävästi koko Ruotsin valtakunnassa ensimmäisen rokonistutuksen suoritti lääketieteen professori Johan Haartman vuonna 1754 (Nelson ja Rogers 1992). Tämän jälkeen rokonistutusta harjoitettiin jokseenkin koko maassa, erityisesti Pohjanmaalla (Vuorinen 2006).
Rokonistutuksella ei kuitenkaan kyetty ehkäisemään isorokkoepidemioita (Kuva 1).
Ensimmäiset varsinaiset rokottamiset suoritettiin Suomessa Jennerin rokotteiden jälkeen jo vuonna 1802. Vuonna 1824 vastuu rokottamisesta siirtyi Suomen talousseuralta lääkintäviranomaisille ja seuraavana vuonna Suomi jaettiin 75 rokotuspiiriin. Piirilääkärien vuosikertomuksissa on raportoitu selvästi rokotusten hyödyistä: isorokkoon sairastui ja kuoli
6
yleensä rokottamattomat ihmiset ja rokotetun sairastuessa oireet olivat yleensä lievät.
Piirilääkärien kertomusten mukaan kansan suhtautuminen rokotteisiin oli myönteistä, mutta lääkintätoimen ylihallitus kirjasi vasta vuonna 1858 vuosikertomukseen väestön epäluulojen ja vastustuksen vihdoin alkaneen vähentyä. Väestöryhmät, joiden mainittiin suhtautuneen rokotteisiin muita kielteisemmin, olivat suomenkieliset, venäläiset (ortodoksit), maaseudun tilaton väestö ja kaupunkien työläiset. Aina näiden ryhmien rokottamattomuus ei johtunut kielteisestä asenteesta, vaan rokottamattomuuteen saattoi vaikuttaa myös käytännön syyt kuten pitkä matka rokotuspaikalle, hevosen puute, työkiireet ja ”flegmaattisen kohtalonuskon”.
Rokotukset eivät kuitenkaan kadottaneet isorokkoa Suomesta, vaan epidemioita esiintyi yhä vaikkakin harvemmin (Vuorinen 2006). Vuonna 1874 isorokkoepidemia tappoi yhteensä 9376 ihmistä ja seuraava epidemia, jo vuonna 1881, vaati yhteensä 8057 ihmisen hengen. Tämän epidemian jälkeen Suomi seurasi usean muun Euroopan valtion esimerkkiä ja asetti isorokkorokotuksen pakolliseksi kaikille alle kaksivuotiaille vuodesta 1886 alkaen. Uuden rokotuslain myötä isorokko alkoi hävitä Suomesta ja Suomen on katsottu olleen vapaa endeemisestä isorokosta vuonna 1922.
Kuva 1. Isorokkokuolleisuus 10 000 asukasta kohden Suomessa vuosina 1776–1925 (Pitkänen ym. 2014).
Kurkkumätä-, lavantauti- ja tuberkuloosirokotteiden käyttö yleistyi 1930- ja -40- luvuilla (Harjula 2007). Vuonna 1952 voimaan tullut uusi rokotuslaki laajensi rokotusohjelman sisältämään myös kurkkumätä-, lavantauti- ja tuberkuloosirokotteet ja poisti isorokon pakkorokottamisen. Rokotuslaissa kaikki rokotteet säädettiin vapaaehtoisiksi, mutta valtiovallalla jätettiin oikeus pakkorokottamiseen epidemioiden uhatessa. Uuden rokotuslain
7
myötä koko maahan saatiin yhtenäinen rokotusohjelma (Laurent 2017). Rokotusohjelmaan lisättiin jäykkäkouristusrokote vuonna 1957 ja poliorokote 1958. Yhdistelmärokote tuhkarokkoa sikotautia ja vihurirokkoa (MPR) vastaan lisättiin rokotusohjelmaan vasta 1982, vaikka varusmiehiä oli rokotettu sikotautia vastaan jo vuodesta 1960 alkaen ja lapsia oli alettu rokottamaan tuhkarokkoa vastaan 1975 (Peltola ym. 1986). Tämän lisäyksen myötä tuhkarokkotartunnat laskivat 93% ja sikotautitartunnat 83%. Vihurirokkotartunnat pysyivät korkealla Skandinaavissa riehuneen epidemian takia. Tartunnan saanneista kuitenkin vain kolme olivat lapsia, kohderyhmä, johon aikaisempien vuosien rokotuskampanja oli kohdistettu.
Nykyiseen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat neuvolassa annettavat lapsuusajan rokotukset, näiden tehosteet nuoruus- ja aikuisiässä, varusmiesten rokotukset, tietyt aikuisten tehosterokotukset sekä erilaisille riskiryhmille tarjottavat rokotukset (Duodecim 2019).
Kansallisen rokotusohjelman rokotteet ovat saajalle aina maksuttomia. Kansallista rokotusohjelmaa on päivitetty viimeksi vuonna 2017 kun siihen sisällytettiin vesirokkorokotus.
Nykyisessä rokotusohjelmassa annetaan suoja seuraavia tauteja vastaan: rotavirusripuli, aivokalvotulehdus, keuhkokuume, verenmyrkytys, korvatulehdus, kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio, hib-taudit, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko, influenssa, vesirokko, kohdunkaulansyöpä (Taulukko 1). Näiden lisäksi tarjotaan myös muita rokotteita esim. punkki-, tuberkuloosi ja hepatiittirokotteita, riskiryhmiin kuuluville.
Taulukko 1. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset ja suositellut rokotusten antamisajankohta.
Tauti, jota rokote suojaa Rokote Rokotusikä Rokotteen tehosteet
Rotavirusripuli Rotavirus 2 kk 3 kk, 5 kk
Aivokalvotulehdus Pneumokokkikonjugaatti (PCV) 3 kk 5 kk, 12 kk Keuhkokuume Pneumokokkikonjugaatti (PCV) 3 kk 5 kk, 12 kk Verenmyrkytys Pneumokokkikonjugaatti (PCV) 3 kk 5 kk, 12 kk Korvatulehdus Pneumokokkikonjugaatti (PCV) 3 kk 5 kk, 12 kk
Kurkkumätä Viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) 3 kk 5 kk, 12 kk, 4 v, 14-15 v, 25 v Jäykkäkouristus Viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) 3 kk 5 kk, 12 kk, 4 v, 14-15 v, 25 v Hinkuyskä Viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) 3 kk 5 kk, 12 kk, 4 v, 14-15 v, 25 v Polio Viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) 3 kk 5 kk, 12 kk, 4 v
Hib-taudit Viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) 3 kk 5 kk, 12 kk
Tuhkarokko MPR 12-18 kk 6 v
Sikotauti MPR 12-18 kk 6 v
Vihurirokko MPR 12-18 kk 6 v
Influenssa Kausi-influenssa 6 kk - 6 v
Vesirokko Vesirokko 1,5 kk - 11 v 6 tai 12 v
Kohdunkaulansyöpä HPV 11 - 12 v (tytöt)
8 2.2 Rokotteiden toiminta
Rokotteiden toiminta perustuu immunologiseen muistiin sekä hankittuun immuuniteettiin (Hedman ym. 2011). Kehossa immunoglobiinia eli vasta-aineita tuottavat B-lymfosyytit eli B- imusolut kypsyvät luuytimessä. Kypsillä B-soluilla on pinnallaan reseptoreita, jotka kaikki ovat yhdelle antigeenille spesifejä. Yhden solun kaikki vasta-ainemolekyylit ovat siis samanlaisia.
B-imusolut, jotka eivät ole kohdanneet antigeenejä, eli Naiivit B-solut, varastoituvat pernassa ja imusolmukkeissa.
B-solujen vasta-aineentuotannon alkamisen kannalta B-solujen aktivoituminen on välttämätöntä (Hedman ym. 2011). Aktivoituminen tapahtuu usein T-solujen avulla, mutta se voi tapahtua myös ilman avustusta. T-solun auttama tunnistaminen on yleisempää ja hitaampaa, mutta myös vasteeltaan voimakkaampaa kuin avustamaton aktivoituminen. T-solu avusteinen aktivoituminen alkaa, kun dendriittisolu on kohdannut taudinaiheuttajan ja syönyt tämän.
Solusyönnin jälkeen dendriittisolu kulkeutuu imusolmukkeeseen, jossa se esittelee taudinaiheuttajan antigeenejä naiiville T-solulle. T-solusta muuntuu auttaja T-solu, joka puolesta auttaa naiiveja B-soluja aktivoitumaan. Aktivoiduttuaan ja tunnistettuaan antigeenin naiivi B-solu jakautuu voimakkaasti. Yhdestä aktivoituneesta B-solusta voi viikossa syntyä 4000 vasta-aineitta tuottavaa solua. B-solun tuottamat tytärsolut erikoistuvat vasta-aineita tuottaviksi lyhytikäisiksi plasmasoluiksi, pitkäikäisiksi plasmasoluiksi ja B-muistisoluiksi.
Lyhytikäiset plasmasolut matkaavat luuytimeen, jossa ne tuottavat tehokkaammin vasta-ainetta kuin esiasteen B-solut. Plasmasoluilla pysyy sama antigeenispesifisyys kuin emosolulla, ne menettävät kyvyn jakautua ja ne elävät vain noin kaksi viikkoa. Pitkäikäiset plasmasolut elävät vuosia tai vuosikymmeniä kehossa ja tuottavat pieniä määriä vasta-ainetta, varmistaen että kehossa pysyy riittävä vasta-aine pitoisuus. B-muistisolut ovat pitkäikäisiä ja säilyvät kehossa useita vuosia. Niillä on naiiveihin B-soluihin verrattuna nopeampi kyky reagoida antigeeneihin ja kyky tuottaa vasta-ainetta enemmän. Erikoistuneiden B-imusolujen ansiosta immuunivaste on nopeampi ja tehokkaampi, jos patogeeni kohdataan uudestaan. Kun sama taudinaiheuttaja pääsee kehoon, muistisolut aktivoituvat ja käynnistävät tehokkaan immuunipuolustuksen ennen taudin puhkeamista.
Rokotteita voidaan antaa useilla eri tavoilla taudinaiheuttajan ominaisuuksien sekä rokotteen valmistustavan mukaan (Eskola ym. 1998). Yleisin rokotteen antomuoto on pistämällä. Pistos voidaan antaa ihon sisälle, ihon alle tai lihaksen sisälle. Rokotteita voidaan myös antaa suun kautta (polio, lavantauti) tai nenäsumutteen avulla (influenssa) (Huovinen ym. 2003).
9
Rokotteita voidaan valmistaa usealla eri tavalla ja niitä on nykyisin noin neljäänkymmeneen eri tautiin (Gordon 2005).
Rokotteet voivat sisältää eläviä, mutta taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä mikrobeja (Huovinen ym. 2003). Näiltä taudinaiheuttajilta on poistettu niiden kyky aiheuttaa tautia, mutta ne saavat silti kehossa aikaan infektiota muistuttavan tilan. Tämänkaltaisten rokotteiden hyvä puoli on niiden immunogeenisuus, jolloin riittävä vastustuskyky saadaankin yleensä jo yhdellä rokotuskerralla. Eläviä taudinaiheuttajia käytetään yleensä yksinomaan virustauteihin kuten esimerkiksi tuhkarokkoon, sikotautiin ja vihurirokkoon (MPR-rokote). Tuberkuloosirokote on ainoa tämän tyypin bakteerirokote. Rokotteissa voidaan käyttää myös inaktivoituja eli tapettuja taudinaiheuttajia. Nämä rokotteet usein sisältävät myös muita taudinaiheuttajan komponentteja, jotka voivat lisätä haittavaikutusten esiintymistä. Lisäksi tämänkaltaisten rokotteiden immunogeenisuus on melko heikko. Tapettuja taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden käytöstä onkin pyritty eroon. Komponenttirokotteet puolestaan sisältävät vain taudinaiheuttajien komponentteja, jotka ovat vastustuskyvyn syntymisen kannalta oleellisia.
Hepatiitti B-rokote on komponenttirokote, joka sisältää viruksen pintaproteiineja, jotka on tuotettu hiivasolussa. Komponenttirokotteita käytetään pääosin bakteeritauteihin ja ne aiheuttavat hyvin vähän sivuvaikutuksia. Rokotteessa voidaan myös käyttää toksoideja eli taudinaiheuttajan tuottamia toksiineja, jotka on tehty vaarattomiksi. Toksoidirokotteet saavat aikaan yleensä vain lieviä sivuoireita. Vain kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotteet ovat toksoidirokotteita.
Rokotteiden teho ei perustu yksinään yksilön tautia vastaan saamaan immuniteettiin (Delves 2011). Kun rokotettujen yksilöiden määrä lisääntyy populaatiossa, taudinaiheuttajien kyky levitä ja lisääntyä populaation sisällä heikkenee. Kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta on rokotettu, taudinaiheuttajan leviäminen populaatiossa estyy ja tätä kutsutaan laumasuojaksi.
Laumasuojaan riittävä rokotekattavuus vaihtelee taudeittain, mutta esimerkiksi kurkkumädän kohdalla laumasuoja voidaan saavuttaa kun 75% lapsista on rokotettu tautia vastaan. Puolestaan laumasuojan saavuttaminen tuhkarokkoavastaan vaatii 95% rokotuskattavuuden populaatiossa (Fine ym. 2011). Laumasuojasta huolimatta kurkkumätää on havaittu alueilla, joilla rokotekattavuus on ollut 94% (Huovinen ym. 2003). Laumasuoja turvaa yksilöitä, joiden terveydellinen tila ei syystä tai toisesta salli heidän rokottamistansa esimerkiksi hyvin pienet lapset, vanhukset tai immuunisairaat yksilöt. Laumasuoja toimii vain sellaisia patogeenejä vastaan, jotka leviävät ihmisestä toiseen kuten tuhkarokko (Delves 2011). Kaikki taudit eivät kuitenkaan leviä suoraan ihmisestä toiseen. Esimerkiksi jäykkäkouristus ei leviä ihmisestä
10
toiseen vaan sen aiheuttaa maaperästä haavoihin saatavien Clostridium tetani -bakteerien elimistössä tuottaman hermomyrkky. Jäykkäkouristus rokote siis suojaa yksilöä tartunnalta, mutta se ei muodosta laumasuojaa.
Koska rokotteita annetaan hyvin suurille ihmisjoukoille, niiden turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota (Eskola ym. 1998). Tästä huolimatta rokotteet voivat aiheuttaa epätoivottuja reaktioita, joskin suuri osa niistä on melko lieviä. Yleisimmät haittaoireet ovat lievä kuumeen nousu, pistokohdan punotus, särky ja turpoaminen. Nämä oireet kuitenkin menevät itsestään ohi hoitamattomanakin parissa päivässä. Rokotteista voi myös seurata vakavampia komplikaatioita, jotka poikkeavat suuresti tavallisesta rokotusreaktiosta. Oireita voivat olla mm. kouristukset, nokkosihottuma, ihottumat, absessi eli märkäpaise, hengitysvaikeudet ja anafylaktinen reaktio, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaa. Vakavien haittavaikutusten määrät Suomessa ovat kuitenkin vuosittain vain kymmenissä, kun rokotuksia annetaan yhteensä yli kaksi miljoonaa. Rokotteiden aiheuttamat vakavatkin oireet ovat harvinaisempia, mitä itse tautien aiheuttamat. Esimerkiksi MPR- rokotteen aiheuttamat aivotulehduksien määrät ovat vain tuhannesosa verrattuna tuhkarokkoon sairastuneilla. Rokottamiseen voi liittyä myös ongelmia, jotka aiheutuvat rokotteiden valmistajasta tai niiden antajasta (Huovinen ym. 2003).
Niin kutsutussa Lyypekin katastrofissa 1920- ja 1930-luvuilla 412 vastasyntyneelle annettiin suun kautta BCG-poliorokote. Rokotteen saanneista lapsista 61% sairastui suoliston tuberkuloosiin ja 72 heistä menehtyi. Rokotetta valmistaneessa laboratoriossa oli tapahtunut useita laiminlyöntejä, esimerkiksi virulentteja bakteerikantoja oli säilytetty rokotteen kanssa vierekkäin, eikä rokotetta ei ollut testattu marsuilla. Valmistusvirheet johtivat poliopandemian Yhdysvalloissa 1950-luvulla, niin sanottuun Cutterin tragediaan. Yli viidestä miljoonasta rokotetusta polioon sairastui 94 ihmistä, 63% heistä halvaantui ja kymmenen kuoli.
Kahdeksasta rokote-erästä kaksi oli sisältänyt eläviä polioviruksia, koska formaliini- inaktivaatio ei ollut toiminut odotetulla tavalla. Myös rokotteen antajan tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta johtuvat virheet voivat aiheuttaa komplikaatioita. Näistä ongelmista kontaminaatio-ongelmat ovat yleisimpiä. Japanissa erään prefektuurin rokotetusta 631 alakoululaisesta 102 sairastui tuberkuloosiin vuonna 1946. Tartunnat johtuivat rokottavan lääkärin sairastaman keuhkotuberkuloosin kontaminaatiosta. Kontaminaation lisäksi rokote voidaan antaa väärällä tavalla. Osa Suomessa 1970-luvulla esiintyneistä BCG-tulehduksista, johtui väärästä antotavasta.
11 2.3 Rokotukset opetussuunnitelmassa ja opetuksessa
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) ei suoraan mainita rokotteita tai muitakaan yksityiskohtaisia ainesisältöjä. Opetussuunnitelmassa kuvataan biologian oppinaineen tehtävänä olevan muun muassa auttaa oppilaita ymmärtämään ihmisen elintoimintoja ja miten biologian tietoja ja taitoja voidaan soveltaa ja hyödyntää omassa elämässä ja eettisissä pohdinnoissa. Yläkoulun biologiassa ihmisen biologiaa käsitellään yläkoulun yhdeksännellä luokalla ja yllä mainittujen tavoitteiden mukaan peruskoulun päättävällä oppilaalla tulisi olla ainakin perustiedot ihmisen immuunipuolustuksesta ja rokotteista.
Opetussuunnitelman mukaan terveystiedon tavoitteena on tarkastella terveyttä monialaisena ilmiönä ja kehittää oppilaiden terveysosaamista (Opetushallitus 2014). Yhdeksi terveysosaamisen osa-alueeksi on nimetty kyky tehdä perusteltuja valintoja, jotka parantavat omaa ja ympäristön terveyttä. Opetussuunnitelman perusteiden sisällön mukaan terveystiedon ei ole tarkoitus tutustuttaa oppilasta rokotteiden yksityiskohtaiseen mekaniikan tuntemiseen, mutta antaa ainakin perustietoa niiden toiminnasta ja ennen kaikkea terveyshyödyistä.
Lukiossa biologian oppisisältö jaetaan viiteen kurssiin, kahteen pakolliseen ja kolmeen valinnaiseen syventävään kurssiin (Opetushallitus 2015). Pakolliset kurssit käsittelevät elämää ja evoluutiota (BI1) sekä ekologiaa ja ympäristöä (BI2). Kummankaan pakollisen kurssin sisältöön ei lukeudu immuunijärjestelmä tai rokotteet. Syventävien kurssien aiheet ovat solu ja perinnöllisyys (BI3), ihmisen biologia (BI4) sekä biologian sovellukset (BI5). BI4-kurssilla perehdytään muun muassa ihmisen fysiologiaan, elintoimintoihin, ympäristön merkitystä terveyteen sekä ihmiselimistön kykyyn sopeutua muutoksiin ja puolustautua ulkoisia uhkia vastaan. BI4-kurssin oppikirjoissa on oma kappaleensa ihmiskehon immuunijärjestelmästä (Happonen ym. 2010, Happonen ym. 2017, Idänpirtti ym. 2017a, Idänpirtti ym. 2017b).
Oppikirjoissa tulee selkeästi esille hankitun immuniteetin toiminta, primääri- ja sekundäärivaste, ja eri valkosolut sekä näiden erilaistuminen. Kappaleissa myös esitellään rokotteet ja mistä ne koostuvat, sekä rokotteiden saavutuksia ja laumasuojan käsite. BI5-kurssin tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää biologisen tutkimuksen merkityksen tulevaisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Kurssilla perehdytään myös biologian erilaisiin sovelluksiin lääketieteessä. Kurssin oppikirjoissa esitellään hyvin lyhyesti rokotteiden toimintatapa, rokotteiden erilaisia antamistapoja ja kuinka geeniteknologian avulla patogeenien komponentteja voidaan kasvattaa muissa eliöissä rokotteita varten (Happonen ym. 2006,
12
Happonen ym. 2018, Idänpirtti ym. 2017c, Idänpirtti ym. 2018) Kummankaan kurssin oppikirjojen sisällöissä ei ole eroavaisuuksia riippuen kustantajasta tai kirjan kielestä
Lukiossa terveystiedon opetus jakaantuu kolmelle kurssille, joista yksi on pakollinen ja kaksi ovat valtakunnallisia syventäviä kursseja (Opetushallitus 2015). Ensimmäisen kurssin (TT1) sisältöön kuuluu terveyden perusteet, toisen kurssin (TT2) sisältöön ihminen, ympäristö ja terveys ja kolmanteen kurssiin (TT3) terveyden tutkiminen. TT1-kurssin tavoitteisiin kuuluu aikaisemmin opitun terveysosaamisen kartuttamisen lisäksi kansantaudit ja yleisimmät tartuntataudit, näiden merkitys yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta sekä tautien ehkäisyyn liittyviä ratkaisuja. TT2-kurssin sisältöön ei kuulu immuunijärjestelmä tai rokotteet. TT3- kurssilla perehdytään sairauksien ehkäisemisen historiaan ja tulevaisuuden haasteisiin.
Kurssilla vahvistetaan opiskelijan valmiuksia aktiiviseen kansalaisuuteen ja kykyä arvioida terveyteen liittyvää tutkimus- ja arkitietoa kriittisesti. Kurssin tavoitteena on myös, että opiskelija osaa pohtia eettisiä kysymyksiä liittyen terveyteen ja sairauksiin. TT1-kurssin kirjoissa käsitellään hyvin lyhyesti, kuinka ihmiskehon immuunipuolustus toimii, rokotteiden erilaisia antamistapoja, laumasuojan periaatteet esitellään sekä kansallinen rokotusohjelma käsitellään melko laajasti rokotustaulukoiden avulla (Reinikkala ym. 2012, Fogelholm ym.
2014, Lehtinen ym. 2016, Laatikainen ym. 2016). TT3-kurssin oppimateriaaleissa rokotteet tuodaan esillä lähinnä vain historian kautta; niissä kerrotaan kuinka Edward Jenner aikoinaan kehitti isorokkorokotteen (Nohynek ym. 2013, Fogelholm ym. 2014 Lehtinen ym. 2017, Lipponen ym. 2017). Oppikirjojen sisällöissä ei ollut eroa kirjojen kielen perusteella ja eri kirjasajojen väliset erot sisällössä olivat erittäin vähäiset.
2.4 Ihmisten suhtautuminen rokotteisiin ja rokotevastaisuus
Rokotusten ja rokonistutuksen hyödyt ovat ilmeisiä ja ne ovat tunnettu jo pitkään. Tästä huolimatta näihin molempiin immunisaation menetelmiin on suhtauduttu hyvin monella tavalla läpi historian. Internetin aikakaudella rokotuskriittiset ja rokotevastaiset mielipiteet ja ryhmät ovat saaneet paljon huomiota (Wolfe ja Sharp 2002). Rokotevastaisuus ja -kriittisyys ei kuitenkaan ole missään nimessä uusi ilmiö, vaan ne ovat olleet olemassa jo rokottamisen alkuajoista asti ja jo rokonistutukseenkin jotkut suhtautuivat kriittisesti. Lontoon Royal Society suhtautui 1700-luvulla useaan otteeseen välinpitämättömästi Ottomaanien valtakunnasta tulleeseen tietoon rokonistutuksen hyödyistä (Riedel 2005). Vasta kun Englannin Ottomaanien- suurlähettiläs Lady Montagun alkoi puhua asian puolesta, Englannissa tehtiin ensimmäisen
13
rokonistutuskokeet. Onnistuneiden rokotuskokeiden jälkeen toimenpide levisi taudin lailla ympäri Euroopan. Vaikka toimenpiteen läpikäynneistä henkilöistä 2-3% kuoli, rokonistutusta tehtiin kuninkaallisissa hoveissa Itävallassa, Ranskassa, Preussissa ja Venäjällä. Lisäksi Preussin ja Britannian sotilaat inokuloitiin isorokkoa vastaan.
Lontoon Royal Societyn jäsenet hylkäsivät vuonna 1797 Edward Jennerin raportin onnistuneesta isorokkoimmuniteetistä lehmärokon avulla (Riedel 2005). Vaikka Jennerin kokeiden koehenkilöille syntyi immuniteetti isorokkoa vastaan, hänellä oli silti erittäin vaikeaa löytää lisää vapaaehtoisia uusiin rokotuskokeisiinsa. Uuden rokotusmenetelmän kohdanneita asenteita ja pelkoja kuvastaa hyvin James Gillrayn pilapiirros vuodelta 1802 (kuva 2).
Myöhemmin Jennerin uusi menetelmä levisi rokonistutuksen tavoin ympäri Eurooppaa ja Amerikoita (Barquet ja Domingo 1997). Napoleon rokotti armeijansa, Thomas Jefferson yhdysvaltalaisia ja alkuperäisväestöä ja Espanjan kuningas Kaarle IV rokotutti Amerikan siirtomaidensa asukkaat. Vaikka isorokkorokote olivat tehokas, ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hankkia rokotteita kertoo hyvin se, että ensimmäiset rokotepakot asetettiin jo 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Hessenissä, Baijerissa ja Tanskassa. Englannissa isorokkorokotteesta tehtiin ilmainen kaikille vuonna 1840 ja samalla rokonistutus kiellettiin (Wolfe ja Sharp 2002). Vuonna 1853 rokote määrättiin pakolliseksi alle 3 kuukautta vanhoille vauvoille sakon tai jopa vankeuden uhalla. Uusi laki sai välittömästi kohdatakseen suurta vastustusta ja sen seurauksena useissa kaupungeissa puhkesi väkivaltaisia mellakoita ja Lontoossa perustettiin the Anti-Vaccination League in London, joka julkaisi omaa rokotteiden vastaista sanomalehteä. Englantilaisten rokotevastaisten ihmisten kritiikki kohdistui pääosin rokotuspakkoa ja rokottamattomuudesta seuranneita rangaistuksia kohtaan. Heidän mielestään nämä rikkoivat yksilönvapauksia.
Ruotsissa rokottaminen otettiin hyvin nopeasti käyttöön Jennerin kokeiden jälkeen (Nelson ja Rogers 1992). Rokotteita alettiin jakaa useissa kaupungeissa, mukaan lukien Turussa, jo vuonna 1803. Rokotusten määrät olivat lupaavia ja isorokkoepidemioihin sairastui lähinnä vain aikuisia, joita ei ollut rokotettu. Tästä huolimatta vuonna 1853 kaikkia vanhempia velvoitettiin rokottamaan lapsensa ennen toista ikävuotta, eikä rokottamattomat lapset päässeet kouluihin tai pois orpokodeista. Rokotuspakosta huolimatta rokottamista laiminlyötiin Ruotsissa.
Rokotusmäärät olivat laskeneet Tukholmassa 40%, osittain johtuen rokotevastaisesta agitaatiosta. Vuonna 1874 kaupunkia järisytti valtava isorokkoepidemia. Ruotsissa rokotteiden vastustajia voitiin jakaa kolmeen eri kategoriaan. Heihin, jotka vastustivat rokotteita uskonnollisista syistä. He uskoivat isorokon olevan osa jumalan suunnitelmaa ja tapa rankaista
14
syntisiä. Ihmisiin, jotka vastustivat rokottamaista lääketieteellisistä syistä. Lääketieteellinen vastustus keskittyi lähinnä rokotuksen haittavaikutuksiin, esimerkiksi mahdollisuuteen sairastua isorokkoon. Toiset ihmiset vastustivat valtion asettamia pakkorokotuksia ja vaativat yksilönvapautta päättää rokotteiden vastaanottamisesta.
Kuva 2. The Cow-Pock-or-the Wonderful Effects of the New Inoculation!, James Gillrayn pilapiirros vuodelta 1802. (The British Museum 2019)
Suomessa Anders Chydenius teki merkittävää työtä suomalaisten rokottamisessa ja näiden asenteiden muovaamisessa (Vuorinen 2006). Chydeniuksen valistuksesta ja rokotteiden kiistattomasta tehosta huolimatta lääkäritoimen ylihallitus kirjasi vasta vuonna 1858 vuosikertomukseen suomalaisten epäluulojen ja vastustuksen rokottamista kohtaan ”vihdoin ja viimein alkaneen vähentyä”. Asenteiden muutoksesta huolimatta, lapsia jäi yhä rokottamatta, minkä syyksi raportoitiin muun muassa vanhempien tylsyydestä huolimattomuudesta, epäluuloisuudesta tai välinpitämättömyydestä ja hitaudesta tuoda lapsiaan rokotettaviksi.
Sosiaalisesti heikossa asemassa olevien väestönryhmien mainittiin myös suhtautuvan rokottamiseen kielteisemmin. Rokottamattomuuteen ei aina vaikuttanut vaan kielteiset asenteet vaan myös käytännön syyt. Rokottaminen saattoi jäädä välistä käytännön syistä: pitkät matkat rokotuspaikoille ja hevosen puuttuminen, vanhempien työkiireet ja flegmaattinen kohtalonusko. Myös tilattomien ihmisten runsas vaeltamisen uskottiin vaikuttavan siihen,
15
etteivät he olleet rokotuspaikalla määrättynä rokotusaikana. Lääkärit ehdottivat Suomessa rokotuskattavuuden parantamiseksi rokotuspakkoa ja sakkoja rokottamattomuudesta. Kepin lisäksi lääkärit ehdottivat myös porkkanaa: pientä ”päivärahan” maksettavaksi äideille, jotka toivat lapsensa rokotettaviksi. Pakollinen isorokkorokotus tuli voimaan 1886.
Rokotteiden laaja käyttö ja niiden tehokkuus tautien torjumisessa on vähentänyt huomattavasti tarttuvien ja vaarallisten tautien määrää (Poland ja Jacobson 2001). Kun tartuntataudeille ei enää altistuta ja rokotteiden hyötyä ei havaita omassa lähipiirissä, rokotteiden tehokkuus paradoksaalisesti vähentää kokemusta rokotteiden tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta, jolloin huomiota kiinnittyy enemmän rokotteiden lieviin sivuvaikutuksiin.
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa informaatio, totta tai ei, pääsee leviämään erittäin nopeasti ja laajasti (Poland ja Jacobson 2001, Gowda ja Dempsey 2013). Ihmiset ja ryhmät, jotka kyseenalaistavat rokotteiden turvallisuutta tai toimivuutta ovat hyödyntäneet uudenlaista tehokasta viestintää ja levittäneet ajatuksiaan.
Ihmisten suhtautuminen rokotteisiin muodostaa janan, jonka toisessa päässä hyväksytään kaikki rokotteet epäilyittä ja toisessa päässä kieltäydytään kaikista rokotteista (MacDonald 2015). Ääripäähän, jossa kieltäydytään kaikista rokotteista, kuuluu hyvin pieni määrä ihmisiä.
Useimmat rokotekriittiset ihmiset viivästyttävät rokotteiden ottamista, kieltäytyvät vain joistakin rokotteista tai he saattavat ottaa vastaan tarjottavat rokotteet mutta kokevat epävarmuutta, niiden turvallisuudesta (Larson ym. 2014, MacDonald 2015, Eskola ym. 2015).
Rokottamatta jättäminen ja niiden viivyttäminenkin asettaa lapsia ja ulkopuolisia ihmisiä vaaraan saada vaarallinen tartunta. Rokottamatta jättäminen tai viivästynyt rokottaminen ei aina johdu kielteisistä asenteista vaan käytännön syistä (MacDonald 2015). Rokotteiden saatavuus voi asettaa haasteita ihmisille esimerkiksi hinnan, rokotusten saatavuuden tai rokotuspaikkojen etäisyyden takia. Rokottamattomuuteen vaikuttavat moninaiset tekijät, jotka ovat kontekstispesifejä ja ne vaihtelevat ajan, paikan ja rokotteen mukaan (Larson ym. 2014).
Rokottamiseen tai rokottamattomuuteen vaikuttavat asiat voivat olla myös hyvin päinvastaisia eri maissa. Esimerkiksi korkea tulotaso on yhteydessä rokotemyönteisyyteen Burkina Fasossa (Sanou ym. 2009), mutta Yhdysvalloissa se liittyy negatiivisesti rokotusten saamiseen. (Wei ym. 2009). Myös koulutuksen tason vaikutukset vaihtelevat; korkea koulutus esiintyi esteenä rokottamiselle muun muassa Yhdysvalloissa (Wei ym. 2009) ja Kiinassa (Zhang ym. 2011), puolestaan Alankomaissa (Uwemedimo ym. 2012) ja Kreikassa (Danis ym. 2010) korkea koulutustaso linkittyi rokotteiden vastaanottamiseen. Terveysviranomaisiin luottaminen liittyi rokotteiden vastaanottamiseen Saksassa (Kriwy 2012) ja rokotteiden näkeminen tärkeänä lisäsi
16
todennäköisyyttä rokottamiseen Alankomaissa (Harmsen ym. 2012) ja Italiassa (Anastasi ym.
2009). Eräs yhdysvaltalainen tutkimus myös osoitti, että positiivisista asenteista huolimatta ihmiset saattavat jättää rokottamisen väliin (Gaudinoa ja Robisona 2012).
Rokotevastaisuus on kasvava ilmiö erityisesti Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa (Poland ja Jacobson 2001). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 1600 alle 6-vuotiaan lapsen vanhemmista 25% uskoi lapsen vastustuskyvyn heikkenevän liian monesta rokotuksesta (Gellin ym. 2000). Vanhemmista 23% ajatteli lasten saava enemmän rokotuksia, kuin mikä on terveellistä ja 15% heistä ei halunnut seuraavan lapsensa saavan ainakaann yhtä suositelluista rokotteista. Vuonna 2000 19% yhdysvaltalaisista ilmoitti, että he suhtautuvat ainakin jollakin tavalla kriittisesti rokotteisiin, vuonna 2009 määrä oli kasvanut 50%:iin (Gowda ja Dempsey 2013). Vuonna 2008 Yhdysvalloissa oli 140 tuhkarokko tapausta, mikä on yli kaksinkertainen määrä vuosiin 2000-20007 verrattuna. (Berger ja Omer 2010). Useita rokotteilla estettävien tautien tartuntoja on ollut myös Euroopassa. WHO asetti tavoitteeksi hävittää endeemisen tuhkarokon Euroopasta vuoteen 2020 mennessä, mutta tartuntoja on yhä useissa maissa ja vielä enenevin määrin (WHO 2012). Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuhkarokkotapausten määrä on noussut Euroopassa 7884 tapauksesta (2009) 101280 tapaukseen (2019) (WHO 2019). Vuoden 2019 aikana tartuntoja oli mm: Ranskassa (2 636), Romaniassa (1 706), Italiassa (1 626), Puolassa (1 423) ja Bulgariassa (1 235) (ECDC 2020). Suomessa tuhkarokko tapauksia oli vuonna 2011 27, 2017 11 (Peltola 2018) ja 2019 12 (kuva 3) (ECDC 2020).
Kuva 3. Suomessa todetut MPR-tautien tartunnat vuosina 2000 – 2017 (Peltola 2018).
17 3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaiset tiedot lukio-opiskelijoilla on rokotteista ja selvittää ensisijaisesti vaikuttaako opiskelijoiden tietomäärään heidän äidinkielensä ja asuinmaakunta. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää vaikuttavatko opiskelijoiden sukupuoli, kiinnostus biologiaa kohtaan, kiinnostus terveysalalla työskentelyyn tai bi4 -kurssin tai tt3 -kurssin suorittaminen heidän tietoihinsa. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään opiskelijoiden asenteita rokotteita kohtaan ja vaikuttaako opiskelijoiden äidinkieli, asuinmaakunta tai heidän tietotasonsa näihin asenteisiin. Tutkimusten tulosten ja johtopäätösten tarkoitus on luoda pohjaa tuleville samankaltaisille tutkimuksille.
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Aineiston kerääminen
Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty 17.1. – 3.4.2019 välisenä aikana neljästä eri maakunnasta, kuudesta eri lukiosta. Pohjois-Karjalasta ja Päijät-Hämeestä tutkimuksessa oli mukana kummastakin yksi lukio, Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta (Pohjanmaalta ja Keski- Pohjanmaalta) oli mukana kummastakin kaksi lukiota. Pohjois-Karjalan ja Päijät-Hämeen lukiot ovat opetuskieleltään suomenkielisiä. Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta oli kummastakin maakunnasta yksi lukio, jossa opetus on suomenkielistä ja yksi, jossa opetus on ruotsinkielistä. Nämä maakunnat valikoituivat tutkimuksen mukaan, koska Päijät-Hämeessä ja Pohjanmaalla rokotekattavuus on osittain maan keskiarvoa alhaisempaa (THL 2019). Pohjois- Karjala valikoitui mukaan normaalin rokotekattavuuden ja yksikielisyytensä takia. Varsinais- Suomi valikoitui neljänneksi maakunnaksi myös tavallisen rokotekattavuuden ja kaksikielisyyden takia. Lukiot valikoituivat mukaan tutkimukseen niiden halukkuuden ja osallistumiskyvyn mukaan. Jatkossa maakunnista tullaan käyttämään lyhenteitä PH (Päijät- Häme), PK (Pohjois-Karjala), PM (Pohjanmaa) ja VS (Varsinais-Suomi).
Tutkimuksen aineisto kerättiin e-lomakekyselyllä, johon oppilaat itse vastasivat.
Kyselylomakkeet lähetettiin koulujen biologianopettajille ja pääosa vastauksista kerättiin oppitunneilla. Tutkimukseen osallistuneet ryhmät valikoituivat opettajien sen hetkisten opetettavien kurssien ja ryhmien mukaan. Joissakin kouluissa kyselylomake lähetettiin myös oppilaille Wilma-viestillä, jolloin oppilaat pystyivät halutessaan vastaamaan kyselyyn omalla ajallaan. Vastauksia saatiin yhteensä 349 kappaletta. Maakunnittain eriteltynä vastauksia saatiin
18
Pohjois-Karjalasta 72, Päijät-Hämeestä 114, Varsinais-Suomesta 102 (65 suomenkielistä ja 37 ruotsinkielistä) sekä Pohjanmaalta 59 (37 suomenkielistä ja 22 ruotsinkielistä).
4.2 Aineiston keräämiseen käytetty e-lomake
Aineiston keräämiseen käytetty e-lomake luotiin Itä-Suomen yliopiston e-lomakepalvelun avulla. Lomake sisälsi avoimia- ja monivalintakysymyksiä sekä Likert-asteikollisia skaalakysymyksiä (liite 1). Skaalakysymyksissä käytettiin skaalaa 1–5 (1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=en osaa sanoa, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä).
Kysely sisälsi tieto-osion, asenneosion sekä osion, jossa vastaajilta kysyttiin heidän taustatietojansa. Tieto-osiossa oli avoimia kysymyksiä, joissa kysyttiin mitä rokotteet ovat ja kuinka ne toimivat, sekä mitkä ovat niiden kansanterveydelliset merkitykset. Tieto-osiossa oli myös monivalintakysymyksiä rokotteista. Monivalintakysymyksissä vastausvaihtoehtoja oli neljä, joista vastaaja valitsi mielestään oikean vaihtoehdon. Avoimilla ja monivalintakysymyksillä mitattiin opiskelijoiden tietoa rokotteista. Tieto-osion lopussa kysyttiin, mistä lähteistä ja kuinka paljon vastaajat ovat saaneet tietoa rokotteista. Tietolähteitä oli listattu kymmenen: peruskoulu, lukio, perhe, kaverit, internetsivustot, terveysalan työntekijät, sosiaalinen media, kirjat, sanomalehdet, kaverit ja erilaiset tapahtumat. Opiskelijat arvioivat viisiportaisella Likert-asteikolla, kuinka paljon he ovat saaneet tietoa kustakin lähteestä.
Asenneosion alussa opiskelijoilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä, mitkä ovat heidän mielestään rokotteiden suurimmat uhat ja mahdollisuudet. Näillä kysymyksillä mitattiin tunnistavatko opiskelijat rokotteisiin liittyviä realistisia uhkia ja mahdollisuuksia ja kuinka paljon heidän asenteisiinsa sisältyy yleisiä harhaluuloja. Asenneosion lopussa vastaajille esitettiin viisitoista asenneväittämää liittyen rokotteisiin ja rokottamiseen. Näihin väittämiin vastattiin viisiportaisen Likert -asteikon mukaan, kuinka paljon vastaaja on väittämän kanssa samaa tai eri mieltä. Väittämät perustuivat yleisiin mediassa ja tutkimuksissa esiintyviin asenteisiin ja harhaluuloihin rokotteista, mutta myös rokotteisiin liittyviin tosiasioihin. Näillä asenneväittämillä mitattiin vastaajien asenteita rokotteita kohtaan ja kuinka yleisiä asenteet ja harhaluulot ovat vastaajien keskuudessa.
Kyselylomakkeen lopussa vastaajilta kysyttiin tietoa heistä ja heidän taustoistaan sekä avoimilla että monivalintakysymyksillä. Taustamuuttujista heiltä kysyttiin ikä, äidinkieli, sukupuoli, heidän käymänsä lukio, kunta, jossa on käynyt yläkoulun, opiskeluaika lukiossa,
19
suoritetut biologian ja terveystiedon kurssit, kiinnostus biologiaa kohtaan, kiinnostus terveysalalla työskentelyyn ja onko vastaaja rokotettu kansallisen rokotusohjelman mukaisesti tai onko hänelle annettu rokotteita ulkomaanmatkaa varten.
4.3 Aineiston analysointi
Tutkimuksen aineisto analysoitiin Microsoft Excel ja SPSS 25 -ohjelmistoilla. Tieto-osion avoimessa kysymyksessä ”Mitä rokotteet ovat ja kuinka ne toimivat” opiskelijoiden vastaukset ryhmiteltiin neljään eri kategoriaan: 1 väärä määritelmä, 2 melko oikea määritelmä, 3 oikea määritelmä ja 4 ei osaa sanoa. Toisessa avoimessa kysymyksessä ”Mitkä ovat rokotteiden kansanterveydelliset merkitykset” opiskelijoiden vastaukset ryhmiteltiin kolmeen eri kategoriaan 1 väärä vastaus, 2 oikea vastaus ja 3 ei osaa sanoa. Molemmissa avoimissa kysymyksissä harhakäsitykset kirjattiin ylös ja niiden määrät laskettiin.
Opiskelijoiden vastaukset tieto-osuuden kysymyksistä pisteytettiin siten, että ensimmäisestä avoimesta kysymyksestä sai joko ei yhtään, yhden tai kaksi pistettä ja jokaisessa muussa kysymyksessä oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen. Täten tieto-osion pisteytys oli 0-10 pistettä. Pisteiden normaalijakautuneisuutta testattiin Kolmogrov-Smirnov ja Shapiro-Wilk - testeillä. Koska pisteet eivät olleet jakautuneet normaalisti, aineistoa analysoitiin ei- paremetrisillä Mann-Whitneyn U -testillä ja Kruskal-Wallis -testillä.
Asenneosion avoimissa kysymyksissä, joissa vastaajia pyydettiin mainitsemaan rokotteiden suurimpia riskejä ja mahdollisuuksia, kaikki vastaukset kirjattiin ylös. Näistä vastauksista muodostettiin erilaisia kategorioita sen perusteella, kuinka usein samankaltaiset asiat esiintyivät vastauksissa. Uhat jaettiin 12 kategoriaan: sivuoireet, haittavaikutukset, rokottamattomuus, liian vähän tutkitut rokotteet, ei mitään, allergia, taudinaiheuttajan immuniteetti, hygieniaongelmat, rokote ei toimi, rokotettavaan tautiin sairastuminen, muu ja ei osaa sanoa.
Vastauksista rokotteiden mahdollisuuksista muodostettiin 11 kategoriaa: tautien häviäminen, taudeilta suojautuminen/parantuminen, terveyden edistäminen ja elämänlaadun paraneminen, henkien pelastaminen ja eliniän pidentyminen, immuniteetti tai laumasuoja, tautien leviämisen estäminen, kansanterveydelliset hyödyt, taloudelliset hyödyt, tutkimustieto, muu ja ei osaa sanoa. Molemmissa kysymyksissä muu-kategoriaan laitettiin vastaukset, joita esiintyi erittäin vähän. Ei osaa sanoa – kategoriaan laskettiin vastaukset, jotka oli jätetty tyhjiksi tai vastaaja oli kirjoittanut, ettei tiedä mitään esimerkkejä. Uhkien kohdalla kategoria ”ei mitään” tarkoittaa vastauksia, joissa vastaaja sanoi, ettei näe rokotteille mitään uhkia.
20
Asenneosion asenneväittämien vastaukset kerättiin taulukkoon ja vastausten ja taustamuuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin Fisherin tarkalla testillä. Taulukoinnissa vastaukset kategorisoitiin uudelleen niin että eri mieltä ja osittain eri mieltä vastaukset yhdistettiin, sekä osittain samaa mieltä ja samaa mieltä vastaukset yhdistettiin. Näin saatiin uusi kolmejakoinen asteikko, jossa kategoriat olivat eri mieltä, ei osaa sanoa ja samaa mieltä.
5 TULOKSET
5.1 Kyselyyn vastaajat ja heidän tietolähteensä
Kyselyyn vastasi yhteensä 349 lukio-opiskelijaa. Vastaajista 68,8% oli naisia, 30,1% miehiä ja 1,1% muunsukupuolisia. Vastaajien keski-ikä oli 17,0 vuotta, nuorin vastaajista oli 16- ja vanhin 19-vuotias. Keskimäärin vastaajat olivat opiskelleet lukiossa 1,8 vuotta. Vastaajista 20,9% kävi lukiota Pohjois-Karjalassa, 32,4% Päijät-Hämeessä, 29,5% Varsinais-Suomessa, 10,9% Pohjanmaalla ja 6,3% Keski-Pohjanmaalla (eli 17,2 % Pohjanmaalla). Vastaajista 83,1
% oli äidinkieleltään suomenkielisiä, 15,5 % ruotsinkielisiä ja 1,4% (5 vastaajaa) ilmoittavat äidinkielekseen jonkin muun kielen (venäjä, vietnam ja somali.) Kyselylomakkeista 83,1% oli täytetty suomen kielellä ja 16,9% ruotsin kielellä. Vastaajista 99,1% suoritti tai oli suorittanut lukion BI1-kurssin, 66,2% BI2-kurssin, 41,8% BI3-kurssin, 40,4% BI4-kurssin, 13,5% BI5- kurssin, 99,6% TE1-kurssin, 22,1% TE2-kurssin ja 18,9% TE3-kurssin.
Vastaajien tietolähteissä korostuu koulun, erityisesti lukion, merkittävä rooli opiskelijoiden tiedonsaannissa. Opiskelijoista 46,5% vastasi saaneensa paljon tai melko paljon tietoa rokotteista lukiossa ja 25,8% peruskoulussa. Koulun lisäksi opiskelijat olivat saaneet paljon tai melko paljon tietoa perheeltään (36,4%), internetistä (33,7%) sekä terveysalan työntekijöiltä (30,9%). Noin kuudesosa opiskelijoista vastasi saaneensa paljon tai melko paljon tieto kirjoista (17,2%) ja sosiaalisen median (16,4%). Selvästi vähiten tietoa vastaajat olivat saaneet sanomalehdistä, kavereiltaan ja erilaisista tapahtumista. Vastaajista vain 11,2%, 5,8% ja 2%
ilmoitti saaneensa näistä lähteistä paljon tai melko paljon tietoa (kuva 4). Tietolähteinä lukion, kirjojen ja internetin merkitys kasvoi mitä kauemmin vastaajat olivat opiskelleet lukiossa (kuva 5).
21
Kuva 4. Opiskelijoiden tietolähteet vastausten prosentuaalisina osuuksina. Kirjaimet osoittavat ryhmiä, joiden välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0,05).
Kuva 5. Opiskelijoiden tietolähteet vuosikursseittain. Vastaajat olivat saaneet enemmän tietoa lukiosta mitä pidempään he olivat opiskelleet (p<0,001). Pidempään opiskelleet vastaajat olivat saaneet enemmän tieto internetistä (p=0,06) ja kirjoista (p<0,001). Terveysalan työntekijöiltä eniten tieto olivat saaneet 2. vuosikurssin opiskelijat ja vähiten 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijat (p=0,014). Virhepalkit kuvaavat keskihajontaa
22 5.2 Opiskelijoiden tiedot rokotteista
5.2.1 Avoimet kysymykset rokotteista
Kaikkien opiskelijoiden tieto-osion pisteiden keskiarvo oli 5,33. Suurin saatu pistemäärä oli 10 ja pienin 1. Tieto-osion kysymyksistä eniten oikeita vastauksia annettiin kysymykseen ”Missä maissa rokotteilla on suuri kansanterveydellinen merkitys?”. Vastaajista 85,1% vastasi tähän kysymykseen oikein (globaalisti kaikissa maissa). Vähiten oikeita vastauksia tuli kysymykseen
”kuinka paljon tauteja rokotteilla on onnistuttu kadottamaan tauteja maailmasta?”. Vastaajista vain 26,9% vastasi tähän kysymykseen oikein. Tämän kysymyksen kohdalla suurin osa opiskelijoista yliarvioi rokotteiden menestystä menneisyydessä ja yleisin vastaus oli ”useita kymmeniä”.
Vastaajista neljäkymmentä prosenttia (40,1%) osasi kertoa mitä rokotteet ovat ja kertoa niiden toimintaperiaatteesta oikein, noin neljäsosa vastaajista (23,8%) osasi määritellä nämä asiat jokseenkin oikein, mutta määritelmistä puuttui tietoa tai niihin sisältyi virhekäsityksiä, kolmasosa opiskelijoista (33,8%) määrittivät nämä asiat väärin ja pieni osa (2,3%) ei osannut tai jätti vastaamatta tähän kysymykseen. (kuva 6). Väärissä määrittelyissä yleisimpiä virheitä olivat rokotteiden kuvaaminen lääkkeeksi tai vasta-aineeksi taudinaiheuttajaa vastaan.
Vastauksissa mainittiin myös usein kaikkia rokotteita käytettävän vain yhtä taudinaiheuttajatyyppiä (bakteeri tai virus) vastaan, rokotteita kuvattiin myös hyvin yksipuolisesti olevan nestemäisiä ja annettavaksi potilaalle neulan avulla. Opiskelijoista yli puolet (59,9%) osasi kertoa oikeita esimerkkejä rokotteiden kansanterveydellisiä vaikutuksia, noin kolmas vastaajista (32,1%) vastasi kysymykseen virheellisillä esimerkeillä ja pieni osa (8,0%) ei vastannut kysymykseen lainkaan (kuva 7).
23
Kuva 6. Opiskelijoiden vastaukset kysymykseen tieto-osion ensimmäiseen avoimeen kysymykseen ”Mitä rokotteet ovat ja kuinka ne toimivat”. Kuvassa jokaisen maakunnan vastaukset erikseen prosenttiosuuksina, sekä kaikkien opiskelijoiden vastaukset yhteensä.
Tilastollisesti merkitsevää ero oli maakuntien PK ja PM (p<0,001), PH ja VS (p=0,049), PH ja PM (p<0,001) sekä VS ja PM (p<0,001) välillä.
Kuva 7. Opiskelijoiden vastaukset kysymykseen tieto-osion toiseen avoimeen kysymykseen.
Kuvassa jokaisen maakunnan vastaukset erikseen prosenttiosuuksina, sekä kaikkien vastaajien vastaukset yhteensä. Maakuntien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
5.2.2 Äidinkielen ja asuinmaakunnan vaikutus tietoon
Suomenkielisten ja ruotsinkielisten opiskelijoiden tieto-osion pisteillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (p<0,001) (kuva 8). Suomenkieliset opiskelijat (n=290) saivat tieto-osiosta
24
keskimäärin 5,70 pistettä ja ruotsinkieliset opiskelijat (n=54) saivat keskimäärin 3,43 pistettä.
Ruotsinkielisistä opiskelijoista vain yksi oli suorittanut BI4-kurssin ja tämän takia äidinkielen vaikutusta testattiin uudelleen siten että otannasta poistettiin kaikki opiskelijat, jotka olivat suorittaneet BI4-kurssin. Tässä uudessa vertailussa suomenkielisten (n=158) keskipisteet olivat 4,84 ja ruotsinkielisten (n=53) 3,35. Ero kieliryhmien välillä säilyi tilastollisesti merkitsevä (p<0,001).
Opiskelijoiden asuinmaakunnalla oli tilastollisesti merkitsevää eroa vain joissakin tapauksissa (kuva 9). Päijät-Hämeessä asuvat opiskelijat saivat keskimäärin eniten pisteitä 6,17 (n=113), toiseksi eniten pisteitä saivat Pohjois-Karjalassa asuvat opiskelijat 5,39 (n=73), kolmanneksi eniten pisteitä saivat Varsinais-Suomessa asuvat opiskelijat 5,16 (n=103) (kaksi eri koulua keskiarvoilla; suomenkielinen koulu 6,2 ja ruotsinkielinen koulu 3,2) ja vähiten pisteitä saivat Pohjanmaalla asuvat opiskelijat 3,93 (n=60) (kaksi koulu; suomenkielinen koulu 4,1 ja ruotsinkielinen koulu 3,6). Kruskal-Wallisin testituloksen mukaan vastaajien asuinmaakunnalla on tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus vastaajien pisteisiin (p<0,001).
Mann-Whitney U -testillä havaittiin, että Pohjanmaalla asuvien opiskelijoiden pisteet olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi pienemmät kuin muiden maakuntien opiskelijoiden. Tämän lisäksi Päijät-Hämeen ja Varsinais-Suomen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Muuta merkitsevää eroa opiskelijoiden asuinmaakunnan perusteella ei löytynyt.
Kaksikielisissä maakunnissa, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla, äidinkielellä oli osittain vaikutusta opiskelijoiden pisteisiin (kuva 10). Varsinais-Suomessa suomenkielisten vastaajien pisteiden keskiarvo oli 6,16 (n=67) ja ruotsinkielisten vastaajien 3,26 (n=34). Pohjanmaalla suomenkielisten vastaajien pisteiden keskiarvo oli 4,05 (n=37) ja ruotsinkielisten vastaajien 3,70 (n=20). Molempien maakuntien suomenkielisten vastaajien pisteiden keskiarvo oli 5,40 (n=105) ja ruotsinkielisten vastaajien 3,42 (n=54). Mann-Whitneyn U-testituloksen mukaan Varsinaissuomalaisten vastaajien äidinkielellä on tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus heidän pisteisiinsä (p<0,001). Puolestaan pohjanmaalaisten vastaajien äidinkielellä ei ole tilastollisesti merkitsevää vaikutus heidän pisteisiinsä (p=0,356). Kummankin kaksikielisen maakunnan opiskelijoiden yhteenlaskettuna äidinkielellä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus (p<0,001).
25
Kuva 8. Vastaajien pisteet äidinkielen mukaan. Ero kieliryhmien välillä on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
Kuva 9. Vastaajien tieto-osion pisteiden keskiarvot maakunnittain eriteltynä. Pohjanmaalaisten opiskelijoiden (PM) pisteet olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi alhaisemmat kuin pohjoiskarjalalaisten (PK) ja päijäthämäläisten (PH) opiskelijoiden pisteet (p<0,001) sekä varsinaissuomalaisten (VS) opiskelijoiden pisteet (p=0,002). Lisäksi päijäthämäläiset ja varsinaissuomalaiset ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
Kuva 10. Opiskelijoiden tieto-osion pisteet maakunnittain (Varisnais-Suomi ja Pohjanmaa) kieliryhmittäin eroteltuna. Varsinaissuomalaisten kieliryhmien ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001), mutta pohjanmaalaisten ei ole (p=0,356). Molempien maakuntien kieliryhmien ero on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
5,7 3,42
0 2 4 6 8
Suomi Ruotsi
Pisteiden keskiarvo
Äidinkieli
Vastaajien pisteet äidinkielen mukaan
5,40 6,18 5,17 3,93 5,33
0,00 2,00 4,00 6,00 8,00 10,00
PK PH VS PM Kaikki
Pisteiden keskiarvo
Maakunnat
Tieto-osion kokonaispisteet
6,16 3,26 4,05 3,7 5,4 3,42
0 2 4 6 8 10
VS PM VS ja PM
Pisteiden keskiarvo
Maakunta
Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan vastaajien pisteet äidinkielen mukaan
Suomi Ruotsi
26 5.2.3 Kiinnostuksen vaikutus tietoon
Opiskelijoilta kysyttiin heidän kiinnostustansa työskennellä tulevaisuudessa terveysalalla.
Kiinnostusta mitattiin viisiportaisella Likert -asteikolla; 1 ei yhtään, 2 ei juuri yhtään, 3 en osaa sanoa, 4 jonkin verran ja 5 hyvin paljon. Opiskelijat, jotka vastasivat ei yhtään saivat keskimäärin 4,53 pistettä (n=26), ei juuri yhtään vastanneet saivat 5,14 pistettä (n=55), en osaa sanoa vastanneet saivat 5,30 pistettä (n=82), jonkin verran vastanneet saivat 5,61 pistettä (n=173) ja hyvin paljon vastanneet saivat 4,07 pistettä (n=13) (kuva 8). Kruskall-Wallisin testin mukaan vastaajien kiinnostuksella työskennellä terveysalalla on tilastollisesti merkitsevä (p=0,011) vaikutus heidän saamiin pisteihin. Mann-Whitney U-testillä havaittiin, että tilastollisesti merkitsevä ero on vain ryhmien 1 ja 4 (p=0,013), 3 ja 5 (p=0,018) sekä 4 ja 5 (p=0,008) välillä.
Ryhmien välillä oli suuria eroja vastaajamäärissä ja näitä eroja tasoitettiin yhdistämällä ryhmät 1 ja 2 sekä ryhmät 4 ja 5 (kuva 11). Yhdistämisen jälkeen vastaukset ja vastaajien pisteet jakautuivat seuraavalla tavalla; 1 (ei juuri kiinnosta) 4,95 (n=81), 2 (en osaa sanoa) 5,30 (n=82), 3 (kiinnostaa jonkun verran) 5,50 (n=186). Kruskall-Wallisin testin mukaan vastaajien kiinnostuksella työskennellä terveysalalla ei ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta (p=0,103).
Mann-Whitneyn U -testillä kuitenkin havaittiin, että ryhmien 1 ja 3 välillä on tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,038). Muiden luokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa; 1 ja 2 (p=0,157) sekä 2 ja 3 (p=0,525).
Vastaajilta kysyttiin heidän kiinnostustansa biologiasta viisiportaisella Likert -asteikolla.
Opiskelijoista vain seitsemän vastasi ei yhtään (1). Pienen vastaajamäärän vuoksi ryhmät 1 ja 2 yhdistettiin ja niistä muodostettiin uusi ryhmä numero 1. Samalla muiden ryhmien numero laskettiin yhdellä. Tämän muutoksen jälkeen ryhmän yksi vastaaja saivat keskimäärin 4,25 (n=32) pistettä, ryhmä kaksi sai 4,76 (n=25) pistettä, ryhmä kolme sai 5,62 (n=270) pistettä ja ryhmä neljä sai 3,9 (n=22) pistettä (kuva 12).
Kruskall-Wallisin testin mukaan vastaajien kiinnostuksella biologiasta on tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus heidän pisteisiinsä (p<0,001). Ryhmän kolme (kiinnostaa jonkin verran) opiskelijat saivat enemmän pisteitä kuin muiden ryhmien vastaajat ja Mann-Whitney U -testillä havaittiin, että nämä erot ovat tilastollisesti merkitseviä; 1 ja 3 (p<0,001), 2 ja 3 (p=0,031) ja 3 ja 4 (p<0,001). Huomion arvoista on myös, että opiskelijat, joita biologia kiinnosti erittäin paljon, saivat tällä ryhmittelyllä keskimäärin vähiten pisteitä, mutta ero muihin ryhmiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
27
Alkuperäisessä viisiportaisessa asteikossa ryhmään viisi kuuluivat opiskelijat, joita biologia kiinnostaa erittäin paljon. Tässä ryhmässä useat vastaajat olivat suorittaneet vain BI1-kurssin, jonka opetussisältöön ei kuulu rokotteet. Tämän vuoksi tehtiin toinen vertailu kiinnostuksen vaikutuksesta tieto-osion pisteisiin, siten että vastaajien joukosta valittiin vain ne opiskelijat, jotka suorittivat tai olivat suorittaneet ainoastaan BI1- tai BI2 -kurssin tai molemmat näistä.
Näin opiskelijat ovat paremmin vertailukelpoisia keskenään heidän oletettujen tietojensa perusteella Tässä ryhmittelyssä ryhmän 1 vastaajat saivat 3,28 (n=7) pistettä, 2 ryhmä sai 4,5 (n=22) pistettä, 3 sai 4,6 (n=20) pistettä, 4 sai 4,77 (n=145) pistettä ja 5 ryhmä sai 3,6 (n=15) pistettä (kuva 10).
Kruskall-Wallisin testin mukaan vastaajien kiinnostuksella biologiasta on tilastollisesti merkitsevä vaikutus (p=0,038) heidän pisteisiinsä. Mann-Whitneyn U-testituloksen mukaan opiskelijoiden kiinnostuksella on tilastollisesti merkittävä vaikutus heidän pisteisiinsä vain ryhmien 1 ja 4 välillä (p=0,016), sekä 4 ja 5 välillä (p=0,013). Vastaavaa testiä ei tehty opiskelijoiden kesken, jotka ovat suorittaneet vain BI4-kurssin koska näistä opiskelijoista vain kymmenen vastasi kiinnostuksekseen jotain muuta kuin 4, biologia kiinnostaa jonkin verran.
Kuva 11. Opiskelijoiden saamat tieto-osion pisteet kiinnostuksen ryhmissä. Alkuperäinen Likert-asteikko1 ei yhtään, 2 ei juuri yhtään, 3 en osaa sanoa, 4 jonkin verran ja 5 hyvin paljon.
Muunnettu asteikko 1 ei kiinnosta, 2 en osaa sanoa, 3 kiinnostaa jokin verran. Alkuperäisessä luokittelussa tilastollisesti merkitsevä ero on ryhmien 1 ja 4 (p=0,013), 3 ja 5 (p=0,018) sekä 4 ja 5 (p = 0,008) välillä. Muunnetussa luokittelussa vain ryhmien 1 ja 3 välillä on tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,038). Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
4,53 4,95 5,14 5,3 5,3 5,5 5,61 4,07
0 1 2 3 4 5 6 7 8
1 2 3 4 5
Pisteiden keskiarvo
Kuinka paljon työskenty terveysalalla kiinnostaa
Opiskelijoiden pisteet ja heidän kiinnostu työskennellä terveysalalla
Alkuperäinen Likert -asteikko Muunnettu Likert -asteikko
28
Kuva 12. Opiskelijoiden saamat tieto-osion pisteet kiinnostuksen ryhmissä. Ryhmä viisiportaisen Likert-asteikon mukaan, jossa ryhmät 1 ja 2 ovat yhdistetty. Näin ollen ryhmät ovat 1 ei yhtään/ei juuri yhtään, 2 ei osaa sanoa, 3 jonkin verran ja 4 hyvin paljon. Tilastollisesti merkitsevä ero oli ryhmien 1 ja 3 (p<0,001), 2 ja 3 (p=0,031) ja 3 ja 4 (p<0,001) välillä.
Opiskelijat, joita biologia kiinnosti erittäin paljon, saivat keskimäärin vähiten pisteitä, mutta ero muihin ryhmiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
Kuva 13. Vain BI1- ja BI2-kurssien suorittaneiden opiskelijoiden pisteet kiinnostuksen ryhmissä 1 ei yhtään, 2 ei juuri yhtään, 3 en osaa sanoa, 4 jonkin verran ja 5 hyvin paljon.
Ryhmien 1 ja 4 välillä (p=0,016), sekä 4 ja 5 välillä (p=0,013) on tilastollisesti merkitsevä ero.
Virhepalkit kuvaavat pisteiden keskihajontaa.
5.2.4 Sukupuolen, opiskeluvuoden ja suoritettujen kurssien vaikutus tietoon
Tutkimukseen vastanneilla naisilla oli miehiä paremmat tiedot rokotteista (kuva 14).
Sukupuolen mukaan tarkasteltuna tieto-osion pisteiden keskiarvo oli naisilla 5,52 (n=200) pistettä ja miesten 4,91 (n=105). Ero sukupuolten välillä on tilastollisesti merkitsevä (p=0,018).
4,25 4,76 5,62 3,9
0 1 2 3 4 5 6 7 8
1 2 3 4
Pisteiden keskiarvo
Kiinnostus biologiasta
Opiskelijoiden pisteet ja kiinnostus biologiasta
3,28 4,5 4,6 4,77 3,6
0 1 2 3 4 5 6 7
1 2 3 4 5
Pisteiden keskiarvo
Kiinnostus biologiasta
