Ryhmämuotoisen ravitsemusohjauksen vaikutus jalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämykseen

(1)

RYHMÄMUOTOISEN RAVITSEMUSOHJAUKSEN VAIKUTUS JALKAPALLOILIJOIDEN JA HEIDÄN VALMENTAJIENSA

RAVITSEMUSTIETÄMYKSEEN

Titta Mehtänen Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Lokakuu 2020

(2)

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede

MEHTÄNEN TITTA K: Ryhmämuotoisen ravitsemusohjauksen vaikutus jalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämykseen

Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 5 liitettä (8 sivua) Ohjaajat: TtT Männikkö Reija, EtM Ojala Anna Lokakuu 2020

Avainsanat: jalkapalloilija, valmentaja, ravitsemustietämys

RYHMÄMUOTOISEN RAVITSEMUSOHJAUKSEN VAIKUTUS

JALKAPALLOILIJOIDEN JA HEIDÄN VALMENTAJIENSA

RAVITSEMUSTIETÄMYKSEEN

Ravitsemuksella on kiistaton merkitys jalkapalloilijan suorituskyvylle ja terveydelle. Kuitenkin jalkapalloilijoilla on usein havaittu olevan puutteita niin ravinnonsaannissa kuin ravitsemustietämyksessäkin. Urheilijoiden tärkein ravitsemustiedon lähde on valmentajat.

Valmentajien ja jalkapalloilijoiden ravitsemustietämystä edistämällä pystytään merkittävästi parantamaan urheilijoiden ravinnonsaantia ja tätä kautta tukemaan kokonaisvaltaista terveyttä ja suorituskykyä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko jalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämyksessä eroja sekä pystytäänkö neljällä ravitsemuksen ryhmäohjauskerralla vaikuttamaan heidän ravitsemustietämykseensä. Urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso pyrittiin selvittämään, ja sitä verrattiin heidän itse arvioimaansa osaamistasoon.

Tutkimukseen osallistui 13 jalkapalloilijaa (keski-ikä 17,0 ± 0,2 vuotta) ja 9 valmentajaa (keski- ikä 36,6 ± 3,4 vuotta), heiltä arvioitiin ravitsemustietämyksen lähtötaso ennen ravitsemusinterventiota. Ravitsemustietämyksen taso arvioitiin aiemmin validoidulla kyselyllä.

Jalkapalloilijat vastasivat ravitsemustietämyskyselyn kysymyksiin keskimäärin 74,6 ± 5,6 % oikein ja valmentajat 82,3 ± 9,1 % (p = 0,023). Jalkapalloilijat arvioivat urheiluravitsemuksen osaamistasonsa asteikolla 4—10 keskimäärin arvosanalla 7,9 ± 0,1, joka ei korreloinut ravitsemustietämyksen kanssa tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,143). Valmentajat puolestaan arvioivat oman urheiluravitsemuksen osaamistasonsa keskimäärin arvosanalla 7,3 ± 0,2. Tulos korreloi positiivisesti ravitsemustietämyksen kanssa (p = 0,013). Jalkapalloilijoista 84 % (n

=11) ja valmentajista 0 % osallistui joko kolmelle tai neljälle ravitsemuksen ryhmäohjaukselle.

Intervention seurauksena jalkapalloilijoiden ravitsemustietämys ei parantunut (muutos 3,5 ± 8,9 %-yksikköä, p = 0,224). Vaikka tilastollista merkitsevyyttä ei saavutettu, havaittiin jokaisessa kyselylomakkeen osa-alueessa paranemista intervention seurauksena. Parhaiten osaaminen parani ”ravintolisät” -kategoriassa, jossa tietämys kasvoi keskimäärin 21,8 %- yksikköä (p = 0,055).

Nuorten naisjalkapalloilijoiden ravitsemustietämys vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella olevan lähes hyvällä tasolla. Ryhmämuotoinen ravitsemusohjaus ei tällaisenaan sovellu tehokkaaksi tavaksi parantaa nuorten naisjalkapalloilijoiden ravitsemustietämystä, vaan sitä on syytä kehittää.

(3)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Public Health and Clinical Nutrition

Nutrition

MEHTÄNEN TITTA K: The effect of group-based nutrition education intervention on nutrition knowledge among football players and their coaches

Master’s Thesis, 56 pages and 5 attachments (8 pages) Supervisors: PhD Männikkö Reija, MSc Ojala Anna October 2020

Keywords: football player, coach, nutrition knowledge

THE EFFECT OF GROUP-BASED NUTRITION EDUCATION INTERVENTION ON NUTRITION KNOWLEDGE AMONG FOOTBALL PLAYERS AND THEIR COACHES Nutrition has an undeniable impact on a football player’s performance and health. However, football players have often been found to have deficiencies in food intake and inadequate nutrition knowledge. Coaches are often the most significant source of nutrition knowledge for athletes. Coaches and football players may benefit from nutrition education because adequate nutrition knowledge may have positive association to athletes’ food intake and overall health and performance.

The aim of this study was to find out if there are any differences in nutrition knowledge between football players and their coaches. Another essential intention was to determine whether it can be influenced by four group-based nutrition education lessons. The aim was to find out the starting level of nutritional knowledge of athletes and coaches, which was compared with the competency self-assessments.

This study included 13 football players (age 17,0 ± 0,2 years) and 9 coaches (age 36,6 ± 3,4 years). Their nutrition knowledge was evaluated before the nutrition intervention. The level of nutrition knowledge was evaluated by a validated questionnaire.

The football players answered on average 74,6 ± 5,6 % of the nutrition questionnaire correctly and the coaches 82,3 ± 9,1 % (p = 0,023). Football players evaluated their own sports nutrition knowledge level on a scale 4—10 on average 7,9 ± 0,1, which was not associated statistically significant to the nutrition knowledge level (p = 0,143). The coaches regarded their sports nutrition knowledge on average 7,3 ± 0,2. The result was associated statistically significant to their total nutrition knowledge scores (p = 0,013). 84 % of football players (n = 11) and none of the coaches participated to the three or four nutrition education lesson. After the intervention, the nutrition knowledge of football players was not better than before the intervention (change 3,5 ± 8,9 %, p = 0,224). From all five sub-categories of the nutrition questionnaire, the scores of “dietary supplements” increased the most, on average 21,8 % (p = 0,055).

According to this study, the nutrition knowledge among young female football players is nearly on a good level. Group-based nutrition education as used in this study, is not suitable for enhancing nutrition knowledge of young female football players, but the education should be further developed.

(4)

1 JOHDANTO... 6

I KIRJALLISUUSKATSAUS ... 7

2 JALKAPALLO LAJINA ... 7

3 JALKAPALLOILIJAN RAVITSEMUS ... 8

3.1 Energia ja energiaravintoaineet... 8

3.2 Nestetasapaino ... 10

3.3 Ravintolisät ... 10

3.4 Kehonkuva ja syömiskäyttäytyminen ... 11

4 RAVITSEMUSTIETÄMYS ... 11

4.1 Ravitsemustietämys jalkapalloilijoilla ... 12

4.2 Ravitsemustietämys valmentajilla ... 17

4.3 Ravitsemusintervention vaikutus ravitsemustietämykseen ... 21

5 URHEILIJOIDEN RAVITSEMUSOHJAUS SUOMESSA ... 24

II KOKEELLINEN OSA ... 26

6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 26

7 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 27

7.1 Aineisto ... 27

7.2 Menetelmät ... 27

7.2.1 Ravitsemustietämyskysely ... 28

7.2.2 Ryhmäohjauksen toteuttaminen ... 29

7.3 Tilastolliset menetelmät ... 32

8 TULOKSET ... 33

8.1 Osallistujien taustatiedot ... 33

8.2 Jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämys ... 35

8.3 Ravitsemusintervention vaikutus jalkapalloilijoiden ravitsemustietämykseen ... 39

9 POHDINTA ... 41

(5)

9.1 Keskeiset tulokset ... 41

9.1.1 Intervention vaikutus ravitsemustietämyksen tasoon ... 41

9.1.2 Jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso ... 43

9.1.3 Jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen erot eri kategorioissa. 44 9.1.4 Jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso verrattuna heidän itsearvioimaansa tasoon ... 45

9.2 Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet ... 46

9.2.1 Kyselylomake ... 46

9.2.2 Interventio ... 46

9.2.3 Osallistujat ... 48

9.3 Tulosten yleistettävyys ... 48

9.4 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusehdotukset ... 49

10 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 51

LÄHTEET ... 52

LIITTEET ... 57

Liite 1. Ravitsemustietämyskysely (Heikkilä ym. 2018a) ... 57

Liite 2. Heikkilä ym. (2018a) kyselylomakkeesta muokatut kysymykset ... 60

Liite 3. Ravitsemustietämyskyselyn taustatiedot valmentajille (muokattu Heikkilä ym. 2018a) ... 61

Liite 4. Ravitsemustietämyskyselyn taustatiedot urheilijalle (muokattu Heikkilä ym. 2018a) ... 63

Liite 5. Ryhmäohjauksen materiaalia. Urheilijan ravitsemussuositusten toteutuminen – itsearviointi ... 64

(6)

1 JOHDANTO

Jalkapallo luokitellaan nopeuskestävyyslajiksi, jossa urheilijalta vaaditaan monia eri ominaisuuksia (Lehto ja Vänttinen 2010). Urheilijalta vaadittavien fyysisten ominaisuuksien lisäksi jalkapallon harrastaminen aiheuttaa erilaisia ravitsemuksellisia haasteita urheilijalle muun muassa lisääntyneen energian kulutuksen myötä. Ravitsemuksella on merkittävä vaikutus jalkapalloilijan suorituskyvylle, harjoitusadaptaatiolle ja terveydelle (Ilander 2014). Nuorten urheilijoiden kohdalla ravitsemuksen tulee myös turvata nuoren normaali kasvu ja kehitys (Cotugna ym. 2016). Ravitsemukseen tulisikin siis kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin harjoitteluun ja lepoon (Ilander 2014).

Urheilijat tekevät päivittäin monia ruokavalintoja (Birkenhead ja Slater 2015). Valmentajilla on havaittu olevan merkittävä vaikutus urheilijan ruuanvalintaan, sillä he ovat urheilijoiden kanssa säännöllisessä vuorovaikutuksessa (Long ym. 2011, Birkenhead ja Slater 2015).

Valmentajat ovatkin usein urheilijan tärkein ravitsemustiedon lähde (Torres-McGehee ym.

2012, Cockburn ym. 2014, Birkenhead ja Slater 2015, Heikkilä ym. 2018b) Jotta urheilija ymmärtää ruokavalintojensa vaikutuksen muun muassa suorituskykyyn ja palautumiseen, tulee hänellä olla riittävä tietämys ravitsemuksesta (Birkenhead ja Slater 2015). Urheilijan ravitsemustietämyksen parantumisen on havaittu johtavan myönteisiin muutoksiin urheilijoiden ravinnonsaannissa (Abood ym. 2004, Spronk ym. 2014, Birkenhead ja Slater 2015).

Tutkimusten mukaan erityisesti nuorilla urheilijoilla on usein puutteita ravitsemustietämyksessään (Manore ym. 2017, Heikkilä ym. 2018b). Sama havainto on tehty myös nuorten jalkapalloilijoiden ravitsemustietämyksessä (Abood ym. 2004, Manore ym. 2017, Patton-Lopez ym. 2018, Noronha ym. 2020, Zeng ym. 2020). Nuorilla jalkapalloilijoilla on myös esiintynyt puutteita joidenkin ravintoaineiden saannissa (Ono ym. 2012). Valmentajien tiedot ravitsemuksesta ovat urheilijoiden tapaan havaittu olevan puutteellisia (Torres-McGehee ym. 2012, Heikkilä ym. 2018b). Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti urheilijoiden ravinnonsaantiin (Cotugna ym. 2016). Näiden seikkojen perusteella on tärkeää, että tämä interventiotutkimus kohdistuu sekä nuorten jalkapalloilijoiden että heidän kanssaan toimivien valmentajien ravitsemustietämykseen.

(7)

Ravitsemusintervention on havaittu olevan tehokas keino parantaa urheilijoiden ravitsemustietämystä (Tam ym. 2019). Suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämystä arvioivia interventiotutkimuksia on tehty tietääksemme yksi (Heikkilä ym. 2019), joten kotimaista lisätutkimusta tarvitaan, jotta pystytään arvioimaan suomalaisten urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämystä ja löytämään ajankäytöltään ja kustannuksiltaan tehokkaita tapoja sen parantamiseksi. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tasolla nuorten naisjalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämys on, ja miten neljä ravitsemuksen ryhmäohjauskertaa vaikuttavat siihen.

Ravitsemustietämyksen selvittäminen on tärkeää, jotta pystytään havaitsemaan, minkä osa- alueen kehittämiseen olisi syytä keskittyä tulevaisuudessa (Devlin ja Belski 2015).

Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää apuna esimerkiksi urheilijoiden tukipalveluiden resurssien kohdentamisessa.

I KIRJALLISUUSKATSAUS

2 JALKAPALLO LAJINA

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji (Steffl ym. 2019). Se on lajina monipuolinen, jossa erityisesti urheilijan kestävyys-, voima- ja nopeusominaisuudet ovat tärkeässä roolissa (Lehto ja Vänttinen 2010). Jalkapallossa harjoittelulla pyritään kehittämään kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Huippunaisjalkapalloilijat harjoittelevat viikossa 7—10 kertaa, joiden lisäksi voi olla 1-2 ottelua (Scott ja Andersson 2013). Nuoremmilla jalkapalloilijoilla harjoitusmäärät ovat usein jonkin verran alhaisemmat, mutta harjoittelun sisältö on samankaltainen kuin aikuisilla. Harjoittelu sisältää voima- ja yleiskuntoharjoittelua sekä lajin tekniikkaa ja pelitaktiikkaa vahvistavia harjoitteita. Harjoitusten määrä ja laatu kuitenkin vaihtelevat paljon riippuen pelaajien tasosta, valmentajan pelitaktiikasta ja pelaajan yksilöllisistä ominaisuuksista.

Jalkapallo-ottelu kestää 90 minuuttia, joka jakaantuu kahteen 45 minuutin erään (Pullinen 2008). Edellä mainitun peliajan lisäksi otteluun voi tulla lisäaikaa muutamia minuutteja. Erien välissä on 15 minuutin tauko. Liikkumisen intensiteetti vaihtelee ottelun aikana usein, noin 4- 5 sekunnin välein (Lehto ja Vänttinen 2010). Pääosin pelin aikainen liikkuminen tapahtuu matalalla teholla, mutta siihen sisältyy myös runsaasti kovalla teholla tapahtuvia lyhytkestoisia

(8)

suorituksia. Pelaajat liikkuvat jalkapallo-ottelun aikana keskimäärin 10—11 kilometriä riippuen siitä, onko pelaaja esimerkiksi hyökkääjä vai puolustaja.

3 JALKAPALLOILIJAN RAVITSEMUS

Lähes kaikki nuoret jalkapalloilijat kokevat, että ruokavaliolla on merkittävä vaikutus suorituskyvylle (Patton-Lopez ym. 2018). Nuoren urheilijan ravitsemuksen edistäminen on erityisen tärkeää, sillä usein nuorena opitut tavat säilyvät aikuisuuteen (Meyer ym. 2007, Thomas ym. 2016). Nuoren urheilijan ja aikuisurheilijan tavoitteet ravitsemuksessa ovat pääosin samat: suorituskyvyn, palautumisen ja terveyden edistäminen (Meyer ym. 2007).

Nuorella, kasvuikäisellä, urheilijalla ravitsemuksen tulee kuitenkin edellä mainittujen tekijöiden lisäksi turvata myös nuoren kasvu ja kehitys (The FIFA/F-MARC Consensus Conference 2006, Meyer ym. 2007, Belski ym. 2018, Noronha ym. 2020). Kasvun ja kehityksen turvaamisella myös pystytään varmistamaan nuoren urheilijan potentiaalin kehittyminen omassa lajissaan myöhemmällä iällä (Meyer ym. 2007).

3.1 Energia ja energiaravintoaineet

Erityisesti riittävä energiansaanti on ensiarvoisen tärkeää urheilijan terveydelle ja kehittymiselle (Thomas ym. 2016). Energiankulutus jalkapalloilijalla on harjoituksissa ja peleissä vuorokaudessa keskimäärin 1500 kcal miehillä ja 1000 kcal naisilla (The FIFA/F- MARC Consensus Conference 2006). Jos energiaa saadaan kulutukseen nähden liian vähän, voi se johtaa moniin ongelmiin kuten lihaskudoksen menetykseen, hormonaalisiin häiriöihin, luun tiheyden alenemiseen sekä sairastumis- ja loukkaantumisriskin kasvamiseen (Thomas ym.

2016).

Hiilihydraatit ovat urheilijan tärkein energianlähde urheilusuorituksen aikana, erityisesti, kun suoritus tapahtuu kovalla teholla (MacLaren ja Morton 2013, Thomas ym. 2016, Steffl ym.

2019). Liikuttaessa korkealla intensiteetillä, energiaa tuotetaan lihasten glykogeenivarastoista, hiilihydraateista. Jalkapalloilijan on tärkeää pystyä liikkumaan korkealla intensiteetillä tehokkaasti (Lehto ja Vänttinen 2010). Hiilihydraatin saatavuuden ollessa alhainen, suorituksen aikainen uupumus tulee aiemmin, suoritusteho alenee, taidot ja keskittymiskyky heikkenevät sekä kuormituksen tunne lisääntyy (Thomas ym. 2016). Hiilihydraateilla on merkittävä

(9)

vaikutus myös palautumisessa (Thomas ym. 2016, Steffl ym. 2019). Jalkapalloilijan hiilihydraatin tarve riippuu harjoitusten määrästä ja tehosta (Thomas ym. 2016). Kohtuullisella harjoitusmäärällä, noin 1 h/vrk, hiilihydraatin tarve on urheilijalla 5—7 g/painokiloa kohden vuorokaudessa. Liikuttaessa runsaammin ja korkeammalla intensiteetillä, noin 1—3 h/vrk, hiilihydraatin tarve kohoaa 6—10 g/painokiloa kohden vuorokaudessa. Jalkapalloilijan tarve on siis luultavimmin näiden kahden edellä mainitun hiilihydraatin tarpeen välimaastossa riippuen harjoitusten määrästä ja laadusta. Vaikka hiilihydraatin merkitys jalkapalloilijalle on kiistatonta, on havaittu, että juuri kyseisen energiaravintoaineen riittävässä saannissa on jalkapalloilijoilla haasteita (Ono ym. 2012, Condo ym. 2019, Steffl ym. 2019, Noronha ym.

2020). Nuorten jalkapalloilijoiden hiilihydraatin saannista on saatavilla ristiriitaista tietoa.

Erään tutkimuksen mukaan nuorilla jalkapalloilijoilla hiilihydraatin saanti on ollut lähempänä suositeltavaa kuin aikuisilla jalkapalloilijoilla (Steffl ym. 2019), ja toisen mukaan taas erityisesti nuorilla jalkapalloilijoilla hiilihydraatin saanti on ollut alhaista (Noronha ym. 2020).

Proteiinin merkitys energiantuotossa urheilusuorituksen aikana on pieni (Thomas ym. 2016).

Proteiinilla on kuitenkin tärkeä tehtävä esimerkiksi lihaskudoksen muodostamisessa sekä harjoituksen aiheuttamien lihaskudosvaurioiden korjaamisessa. Suositeltava proteiinin saantimäärä on urheilijalla 1,2—2 g vuorokaudessa painokiloa kohden. Rasvahappoja voidaan käyttää urheilusuorituksen aikaiseen energiantuottoon silloin, kun urheillaan matalalla teholla.

Rasvan saannilla on urheilijalle tärkeä merkitys myös siksi, että sillä pystytään turvaamaan riittävää energian saantia. Rasvan saannilla on myös tärkeä tehtävä solukalvojen rakennusaineena (Thomas ym. 2016). Rasvan saannin ei tulisi olla urheilijan ruokavaliossa alle 20 % kokonaisenergiamäärästä. Rasvan ja proteiinin saanti on jalkapalloilijoilla tutkimusnäytön perusteella ollut suositeltavan mukaista (Condo ym. 2019, Steffl ym. 2019, Noronha ym. 2020).

Mikroravintoaineista kalsiumin (Noronha ym. 2020) ja raudan saannissa on havaittu olevan jalkapalloilijoilla puutteita (Condo ym. 2019). Raudan puute voi vaikuttaa negatiivisesti urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn. Kalsiumilla on puolestaan tärkeä tehtävä kasvussa sekä luuston kehityksessä ja uudismuodostuksessa. Kalsiumin puute kasvattaa rasitusmurtuman riskiä urheilijalla.

(10)

3.2 Nestetasapaino

Nestetasapainolla on vaikutusta urheilijan terveydelle ja suorituskyvylle, joten siitä huolehtiminen on tärkeä osa jalkapalloilijan ravitsemusta (MacLaren ja Morton 2013, Thomas ym. 2016). Tavallisen päivittäisen nesteen erityksen korvaamisen lisäksi urheilijoiden tulee huomioida harjoitusten aiheuttama nesteen erityksen lisääntyminen.

Harjoituksen aikana urheilijan tulisi nauttia nestettä noin 0,4—0,8 l/h (Thomas ym. 2016).

Riittävästä juomisesta on syytä pitää huolta, sillä jo 2 %:n nestevajeen on todettu heikentävän urheilijan suorituskykyä. Suositeltava nesteen määrä riippuu eritetyn nesteen määrästä, joka puolestaan on riippuvainen harjoituksen intensiteetistä, kestosta, urheilijan fyysisestä kunnosta ja lämmönsietokyvystä sekä ympäristön olosuhteista, kuten lämpötilasta, korkeudesta ja kosteudesta. Pääsääntöisesti harjoituksen aikana hyvä juoma on vesi. Kuitenkin, jos harjoitus on pitkäkestoinen, yli 2 tuntia, tai hikoilun määrä on erityisen runsasta, on nautittavassa juomassa syytä olla mukana natriumia ja glukoosia nestetasapainon ylläpitämiseksi.

Harjoituksen jälkeen nestettä on syytä nauttia runsaammin nestetasapainon palauttamiseksi, 1,25—1,5 l menetettyä painokiloa kohden. Yhden kilon painonpudotus harjoituksen seurauksena tarkoittaa yhden litran nesteen menetystä (Thomas ym. 2016).

3.3 Ravintolisät

Jalkapallon pelaajalla, jonka ruokavalio on terveellinen ja hyvin koostettu, ei ole tarvetta täydentää ruokavaliotaan ravintolisillä (Scott ja Andersson 2013). Kuitenkin jopa 88 % urheilijoista ilmoittaa käyttävänsä ravintolisiä (Dascombe ym. 2010). Suorituskyvyn parantamiseksi ja terveyden edistämiseksi avainasemassa on urheilijan ruokavalio, ei ravintolisät (Ilander ja Lindblad 2014). Urheilijoille, kuten muullekin väestölle, ainoa suositeltava ravintolisä on D-vitamiini, jos sen saanti ruokavaliosta ei ole riittävää (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Nuorille jalkapalloilijoille D-vitamiinin suositeltava saanti ravintolisän muodossa on 7,5 µg/vrk. Nuoret urheilijat voivat myös varsin turvallisesti käyttää erilaisia monivitamiini-kivennäisainevalmisteita ja esimerkiksi proteiini- ja hiilihydraattilisiä (Ilander ja Lindblad 2014). Kuitenkin alle 18-vuotiaiden urheilijoiden kohdalla ravintolisien käytössä tulee olla varovainen, ja niitä tulisi käyttää vain erityisen harkinnan mukaan (Meyer

(11)

ym. 2007, Ilander ja Lindblad 2014). Ravintolisät voivat olla jopa terveydelle haitallisia ja ne voivat sisältää dopingaineeksi luokiteltavia yhdisteitä (Ilander ja Lindblad 2014).

Joissakin tilanteissa ravintolisien käyttö voi olla perusteltua, kuten naisurheilijoilla yleisesti esiintyvän raudan puutteen yhteydessä (Scott ja Andersson 2013). Syitä raudan puutostilaan voi olla monia, kuten vähäinen raudan saanti ruokavaliosta, raudan menetys kuukautisten mukana tai suolistoverenvuoto. Veren rauta-arvoja olisi hyvä tarkkailla naisurheilijoilla säännöllisesti.

3.4 Kehonkuva ja syömiskäyttäytyminen

Nuoret urheilijat, erityisesti naiset, saattavat pyrkiä saavuttamaan alemman kehonpainon tai muokkaamaan kehon rasvapitoisuutta alemmaksi (Meyer ym. 2007). Alhaisemmasta kehon painosta ei ole havaittu olevan suorituskykyä parantavaa hyötyä jalkapallossa (Cotugna ym.

2016). Painonpudotus voi lisätä riskiä nuoren kasvun ja kehityksen viivästymiselle, kuukautisten poisjäämiselle, luun tiheyden alenemiselle sekä syömishäiriöille. Alle 20- vuotiailla urheilijoilla syömishäiriöoireilua, kuten ahmimista tai ruokavalion rajoittamista painonhallintatarkoituksessa, esiintyy noin 20 %:lla (Poikkimäki ym. 2017). Vaikka palloilulajeissa syömishäiriöoireilun esiintyvyys ei ole niin suurta kuin esimerkiksi esteettisissä lajeissa, esiintyy sitä kuitenkin myös palloilulajeissa miehillä 5 %:lla ja naisilla 16 %:lla iästä riippumatta.

4 RAVITSEMUSTIETÄMYS

Ravitsemustietämyksellä tarkoitetaan sekä tietoisuutta ravitsemuksesta että kykyä soveltaa tietoa käytäntöön (Birkenhead ja Slater 2015). Urheiluravitsemustietämyksestä puhuttaessa tarkoitetaan ymmärrystä urheilun suorituskykyyn liittyvistä ravitsemuksellisista näkökohdista ja strategioista (Spronk ym. 2015). Ravitsemustietämyksellä on todettu olevan vaikutusta ruoan käyttöön ja syömiskäyttäytymiseen (Worsley 2002). Ruokavalintoihin vaikuttamalla pystytään saavuttamaan merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi suorituskykyyn, palautumiseen ja pitkällä tähtäimellä myös yleiseen terveyteen kuten luuston terveyteen (Birkenhead ja Slater). Ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä ravitsemustietämyksen lisäksi ovat esimerkiksi ruoan maku, uskomukset sekä sosiaaliset, psykologiset ja taloudelliset tekijät (Worsley 2002). Ruoan valinta

(12)

on todennäköisemmin terveyttä edistävää, jos tietämys ravitsemuksesta on riittävää. Urheilijalla täytyy siis olla riittävä tietämys ravitsemuksesta, jotta hän pystyy ymmärtämään ruokavalintojen vaikutuksen omaan kehittymiseen, palautumiseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen (Heikkilä ym. 2018b).

Ravitsemustietämystä mitataan usein erilaisilla kyselylomakkeilla (Trakman ym. 2016).

Kyselylomakkeet eroavat toisistaan paljon, joten tulevaisuudessa olisi tärkeää, että kehitettäisiin uusi, kansainvälinen, ajan tasalla oleva sekä huolellisesti validoitu kyselylomake urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen mittaamiseen. Tämä edesauttaisi urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen luotettavaa tarkastelua ja vertailua.

4.1 Ravitsemustietämys jalkapalloilijoilla

Urheilijoiden ravitsemustietämyksen paranemisella on havaittu olevan positiivinen yhteys urheilijan ruoan valintaan ja ruoan nauttimiseen (Heikkilä ym. 2018b). Erityisesti nuorilla jalkapalloilijoilla on havaittu olevan puutteita ravitsemustietämyksessään (Manore ym. 2017, Noronha ym. 2020). Edellä mainittujen tekijöiden takia urheilijoiden ravitsemustietämyksen parantaminen on tärkeää. Jalkapalloilijoiden ravitsemustietämyksen tasoa selvittäneitä tutkimuksia on kuvattu taulukossa 1. Jalkapalloilijoiden ravitsemustietämystä arvioivia tutkimuksia on yhteensä seitsemän, joista viidessä osallistujina ovat olleet nuoret 14—19- vuotiaat jalkapallon pelaajat ja kahdessa yli 20-vuotiaat pelaajat. Tutkimusten aineistojen koot vaihtelevat 15—535 tutkittavan välillä. Suuressa osassa tutkimuksia osallistujia on alle 100.

Tutkimusasetelma on pääosassa tutkimuksia ollut poikkileikkaustutkimus, mutta myös muutama kokeellinen tutkimus ja yksi pitkittäistutkimus löytyy. Ravitsemustietämyksen mittarina on kaikissa tutkimuksissa ollut jonkinlainen tietämystä mittaava kyselylomake.

Kyselylomakkeet eroavat toisistaan kysymysten sisällöltään ja määrältään. Kysymysten määrät vaihtelivat tutkimuksissa 14—123 kysymyksen välillä. Tulosten vertailussa tulee siis noudattaa kriittisyyttä.

Taulukossa 1 on kuvattu ravitsemustietämyksen lähtötasoa eri tutkimuksissa. Intervention vaikutuksesta ravitsemustietämykseen kerrotaan kappaleessa 4.3. Nuoret, 14—19-vuotiaat, jalkapalloilijat ovat saaneet erilaisista ravitsemustietämystä mittaavista kyselylomakkeista keskimäärin 46-70 % oikein (Abood ym. 2004, Manore ym. 2017, Patton-Lopez ym. 2018,

(13)

Noronha ym. 2020, Zeng ym. 2020). On kuitenkin huomattavaa, että yhtä tutkimusta lukuun ottamatta (Abood ym. 2004), tietämys oli osallistujilla heikompi kuin 58 % oikeita vastauksia.

Vanhemmilla naisjalkapalloilijoilla, keski-iältään 21—24-vuotiailla, tietämys on ollut samalla tasolla kuin nuoremmilla jalkapalloilijoilla, sillä he ovat saaneet 55-58 % ravitsemustietämyskyselylomakkeen kysymyksistä oikein (Andrews ja Itsiopoulos 2016, Condo ym. 2019). Jalkapalloilijoiden ravitsemustietämys on tutkimusten perusteella linjassa sen kanssa, että urheilijoilla on yleisesti havaittu olevan puutteellinen ravitsemustietämys (Torres-McGehee ym. 2012). Ravitsemustietämyksen katsotaan olevan puutteellinen, kun kysymyksistä vastataan oikein alle 75 %:iin.

Taulukosta 1 näkyy, että jalkapalloilijat ovat saaneet eniten oikeita vastauksia ”nesteytys” tai

”nestetasapaino” (Manore ym. 2017, Condo ym. 2019), ”ravitsemussuositukset” ja ”ruoan valinta” (Devlin ym. 2017) sekä ”ravitsemus yleisesti” -kategorioista (Noronha ym. 2020).

Tietämys on jalkapalloilijoilla vastaavasti ollut heikointa ”harjoitusten yhteydessä tapahtuva ruoan valinta” (Manore ym. 2017), ”ravintolisät” (Condo ym. 2019), ”alkoholi” (Devlin ym.

2017) sekä ”ruokapyramidi” – kategorioissa (Noronha ym. 2020). Andrews ja Itsiopoulous (2016) tutkimuksessa jalkapalloilijat jaettiin kahteen ryhmään, toinen ryhmä sai eniten oikeita vastauksia ”ravitsemussuositukset” -kategoriasta, joka oli toisen ryhmän heikoin kategoria ja vähiten oikeita vastauksia ”urheiluravitsemus” -kategoriasta, joka oli toisen ryhmän paras kategoria. Kaikissa tutkimuksissa ei ole eritelty, mistä osa-alueista kyselylomakkeet ovat koostuneet tai, mistä osa-alueista osallistujat ovat saaneet minkäkin verran oikeita vastauksia.

Yleisesti urheilijoilla tietämys ravintolisistä on usein heikointa (Lohman ym. 2019), vaikka niitä käyttää jopa 88 % urheilijoista (Dascombe ym. 2010).

(14)

Taulukko 1. Jalkapalloilijoiden ravitsemustietämyksen lähtötilanne Viite, maa ja

vuosi

Aineisto Menetelmät, asetelma Ravitsemustietämys- kyselylomake

Oikeiden

vastausten määrä keskimääräisesti (%)

Kategoria, josta keskimääräisesti eniten oikeita vastauksia (%)

Kategoria, josta keskimääräisesti vähiten oikeita vastauksia (%) Abood ym. 2004

(Yhdysvallat)

Naisjalkapalloilijat (n = 15)

muodostivat koeryhmän ja naisuimarit (n =15) kontrolliryhmän.

Koeryhmän keski- ikä 19,6 vuotta ja kontrolliryhmän 19,4 vuotta.

Kokeellinen tutkimus Koeryhmälle annettiin ravitsemuskoulutusta kahdeksan kertaa viikon välein. Intervention jälkeen molemmat ryhmät täyttivät kyselylomakkeet uudelleen.

42 kysymystä: energia, hiilihydraatit, proteiini, kalsium, rautaa ja sinkki sekä näiden saanti ruokavaliosta.

Jalkapalloilijat: 70

%

Uimarit: 67 %

Ei saatavilla Ei saatavilla

Andrews ja Itsiopoulous 2016 (Australia)

Miesjalkapalloilijat:

huipputaso (n = 29), keski-ikä 22, kilpataso (n = 44), keski-ikä 21

Poikkileikkaustutkimus 109 kysymystä:

ravitsemussuositukset, urheiluravitsemus

Huipputaso: 55 % Kilpataso: 58 %

Huipputaso:

ravitsemussuositukset (57 %)

Kilpataso:

urheiluravitsemus (61 %)

Huipputaso:

urheiluravitsemus (54 %)

Kilpataso:

ravitsemussuositukset (57 %)

(jatkuu)

(15)

Taulukko 1. Jatkuu Viite, maa ja vuosi

Oikeiden

vastausten määrä keskimääräisesti (%)

Kategoria, josta keskimääräisesti vähiten oikeita vastauksia (%) Condo ym. 2019

(Australia)

Naisjalkapalloilijat (n = 30), keski-ikä 24 vuotta

ravitsemussuositukset, neste, palautuminen, painonhallinta ja lisäravinteet.

55 % Neste (67 %) Ravintolisät (18 %)

Manore ym.

2017

(Yhdysvallat)

Jalkapallon pelaajat (n = 535), 55 % naisia ja 45 % miehiä, ikä 14—18 vuotta.

Poikkileikkaustutkimus

14 kysymystä:

nestetasapaino, harjoitusten

yhteydessä tapahtuva ruoan valinta, hiilihydraatit ja proteiinit, ravintolisät

46 % Nestetasapaino

(≥ 76 %) Harjoitusten

yhteydessä tapahtuva ruoan valinta (24 %)

Noronha ym.

2020 (Brasilia)

Miesjalkapalloilijat (n = 73), keski-ikä 17 vuotta

ravitsemus yleisesti, ruokapyramidi ja urheiluravitsemus

55 % Ravitsemus

yleisesti (76 %)

Ruokapyramidi (16 %)

(jatkuu)

(16)

Oikeiden vastausten määrä

keskimääräisesti (%)

Kategoria, josta keskimääräisesti vähiten oikeita vastauksia (%) Patton-Lopez

ym. 2018 (Yhdysvallat)

Mies- ja

naisjalkapalloilijat (n = 217), keski-ikä 14,9 vuotta.

Osallistujat jaettiin koeryhmään (n = 153) ja

kontrolliryhmään (n

= 64)

Pitkittäistutkimus Tutkimus kesti 2 vuotta, jonka aikana koeryhmä sai ravitsemuskoulutusta ja kontrolliryhmä ei.

Urheiluravitsemuskoulutuk- sia oli yhteensä 7 kappaletta, jonka lisäksi oli työpajoja koskien ruoan laittoa, ostosten tekemistä ja puutarhanhoitoa.

Ravitsemustietämys mitattiin kyselylomakkeella ennen interventiota, 1 vuoden jälkeen sekä intervention loputtua.

40 kysymystä:

nestetasapaino, proteiinit ja hiilihydraatit, lisäravinteet,

harjoitusten ympärillä tapahtuva ruoan valinta.

Koeryhmä 52 % Kontrolliryhmä:

50 %

Zeng ym. 2020 (Kiina)

Miesjalkapalloilijat:

kontrolliryhmä (n

=15), koeryhmä (n = 15), keski-ikä 17 vuotta.

Kokeellinen tutkimus Koeryhmälle annettiin ravitsemuskoulutusta 4 kertaa viikon välein, kontrolliryhmä ei saanut koulutusta.

Ravitsemustietämys mitattiin kyselylomakkeella ennen ja jälkeen interventiota.

49 kysymystä: yleinen ravitsemustietämys, urheiluravitsemustietä- mys,

syömiskäyttäytyminen ja ruokasuhde.

46 %

(17)

4.2 Ravitsemustietämys valmentajilla

Valmentajilla on havaittu olevan merkittävä vaikutus urheilijan ruuanvalintaan, sillä he ovat urheilijoiden kanssa säännöllisessä vuorovaikutuksessa (Long ym. 2011, Birkenhead ja Slater 2015). Valmentajat ovat usein urheilijan tärkein ravitsemustiedon lähde (Torres-McGehee ym.

2012, Cockburn ym. 2014, Birkenhead ja Slater 2015, Heikkilä ym. 2018b). Valmentajilla on kuitenkin havaittu olevan puutteellinen ravitsemustietämys (Cockburn ym. 2014, Couture ym.

2015, Belski ym. 2018). Puutteellisesta ravitsemustietämyksestä huolimatta yli puolet valmentajista (57 %) on kertonut antavansa urheilijoillensa ravitsemusneuvoja (Cockburn ym.

2014). Valmentajat saavat tietoa ravitsemuksesta pääasiassa internetistä (Couture ym. 2015).

Muita tärkeitä ravitsemustiedon lähteitä valmentajilla ovat ystävät, kollegat, televisio ja ravitsemusasiantuntijat.

Taulukossa 2 on nähtävillä valmentajien ravitsemustietämystä selvittäneitä tutkimuksia.

Tutkimuksissa käytettyjen ravitsemustietämyskyselyiden tarkemmat tiedot näkyvät taulukossa.

Käytetyt ravitsemustietämyskyselyt eroavat toisistaan niin kyselyjen määrän kuin sisällönkin suhteen. Kysymysten määrät vaihtelevat tutkimuksissa 18—88 kysymyksen välillä.

Ravitsemustietämyskyselyn lisäksi kaikissa taulukossa 2 esitetyissä tutkimuksissa osallistujat vastasivat myös taustatietoja koskeviin kysymyksiin, joissa kysyttiin muun muassa koulutusta ja valmennuskokemusta. Kolme tutkimuksista on tehty palloilulajien valmentajilla (Zinn ym.

2006, Cockburn ym. 2014, Belski ym. 2018) ja yhdessä on mukana valmentajia monista eri lajeista, kuten jalkapallosta (Couture ym. 2015). Suomalaiset kestävyysurheilijoiden valmentajat ovat olleet tutkittavina yhdessä tutkimuksessa (Heikkilä ym. 2018b). Kyseisissä tutkimuksissa valmentajat ovat vastanneet oikein keskimäärin 40—81 % kysymyksistä. Vain yhdessä tutkimuksessa oikeita vastauksia oli yli 75 % (Heikkilä ym. 2018b). Muiden taulukon 2 tutkimusten osalta valmentajien ravitsemustietämyksen voidaan katsoa olevan puutteellista.

Belski ym. (2018) kokeellisen tutkimuksen tuloksia esitetään tarkemmin kappaleessa 4.3.

Taulukossa 2 esitettyjen tutkimusten perusteella valmentajat saivat eniten oikeita vastauksia

”ravintoaineet” (Cockburn ym. 2014), ”nestetasapaino, mineraalit ja kilpailua edeltävä ruokailu” (Couture ym. 2015), ”kehonkoostumuksen ja ruoan välinen yhteys” (Heikkilä ym.

2018b) sekä ”ravintoaineet” – kategorioista (Zinn ym. 2006). Vähiten oikeita vastauksia valmentajat puolestaan saivat ”ravintolisät” (Zinn ym. 2006, Cockburn ym. 2014),

(18)

”hiilihydraatit” (Couture ym. 2015) sekä ”urheilijan lautasmalli ja ravitsemussuositukset” – kategorioista (Heikkilä ym. 2018b). Koska tutkimuksia on vähän ja tutkimuksissa käytetyt ravitsemustietämyskyselyt ovat keskenään varsin erilaisia, ei pystytä vetämään suoria johtopäätöksiä siitä, että tietämys juuri kyseisitä kategorioista olisi valmentajilla aina puutteellista tai vastaavasti aina hyvällä tasolla.

12—17-vuotiaiden urheilijoiden valmentajien ravitsemustietämystä on tutkittu Couture ym.

(2015) tutkimuksessa. Osallistujat jaettiin kolmeen eri ryhmään, ei-painoluokkalajien valmentajat valmensivat amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, painoluokkalajien valmentajien urheilulajeja olivat voimistelu, cheerleading ja uinti. Muita valmentajien lajeja olivat tennis, jalkapallo, koripallo ja maastohiihto, jotka muodostivat tutkimuksessa kolmannen ryhmän.

Taulukossa 2 esitetyn ravitsemustietämyskyselyn lisäksi osallistujat täyttivät tutkimuksessa myös muita kyselylomakkeita. He muun muassa vastasivat 25 kysymykseen koskien ravitsemusneuvoja, joita valmentajat antavat urheilijoilleen. Kysymysten kategoriat olivat, ravintolisät lihasten kasvuun ja painon pudotukseen, hiilihydraatti- ja proteiinipitoiset ruokien kulutus sekä neste. Kaikista osallistujista urheilijoille hiilihydraattipitoisia ruokia suositteli 48

%, proteiinipitoisia ruokia 98 % ja nestetasapainon ylläpitoon liittyviä vinkkejä 100 %.

Ravintolisien käyttöä lihasten kasvun edistämiseen suositteli valmentajista 4 % ja ravintolisien käyttöä painon pudotukseen suositteli 3 % (Couture ym. 2015).

(19)

Taulukko 2. Valmentajien ravitsemustietämys Viite, maa ja

vuosi

Oikeiden

vastausten määrä keskimääräisesti

%

Kategoria, josta keskimääräisesti vähiten oikeita vastauksia (%) Belski ym. 2018

(Australia)

Australialaisen jalkapallon valmentajien (n

= 284), keski- ikä: 41,5 vuotta

Kokeellinen tutkimus Osallistujat saivat 20 minuuttia kestävän ravitsemuskoulutuksen.

15 kysymystä:

urheiluravitsemus

40 % Ei tiedossa Ei tiedossa

Cockburn ym.

2014

(Iso-Britannia)

Nurmi- ja verkkopallo valmentajat (n = 163), ikä 18–30

= 48; 31–40- vuotiaat = 28;

41–50-vuotiaat = 48; yli 51- vuotiaat = 39

ravintoaineet, neste, palautuminen, painonhallinta ja ravintolisät.

60 % Ravintoaineet

(69 %)

Ravintolisät (38 %)

Couture ym.

2015 (Kanada)

Valmentajat monista eri lajeista (n = 47).

Keski-ikä 29,5 vuotta. Jako lajien mukaan eri ryhmiin: ei- painoluokkalajit, painoluokkalajit ja muut lajit

Poikkileikkaustutkimus 54 kysymystä: proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, painonhallinta, ravintolisät, muut (nestetasapaino, mineraalit, kilpailua edeltävä ruokailu).

69 % Nestetasapaino,

mineraalit ja kilpailua edeltävä ruokailu (77 %)

Hiilihydraatit (62 %)

(jatkuu)

(20)

Oikeiden

vastausten määrä keskimääräisesti

%

Kategoria, josta keskimääräisesti vähiten oikeita vastauksia (%) Heikkilä ym.

2018b (Suomi) 94

kestävyyslajien valmentajaa, 73

% miehiä. Keski- ikä 44,3 vuotta.

Poikkileikkaustutkimus 79 kysymystä: urheilijan lautasmalli ja

ravitsemussuositukset, ravintolisät, nesteet ja juominen, kisapäivän energiansaanti ja palautuminen,

kehonkoostumuksen ja ruoan välinen yhteys

81 % Kehonkoostumuksen

ja ruoan välinen yhteys (91 %)

Urheilijan lautasmalli ja ravitsemussuositukset (77 %)

Zinn ym. 2006 (Uusi-Seelanti)

168 rugby miesvalmentajaa

ravintoaineet, palautuminen, neste, painonhallinta ja ravintolisät

56 % Ravintoaineet

(61,5 %)

Ravintolisät (32,9 %)

(21)

4.3 Ravitsemusintervention vaikutus ravitsemustietämykseen

Ravitsemusinterventiolla tarkoitetaan ravitsemukseen liittyvää koulutusta, joka on suunniteltu tietylle kohderyhmälle sopivaksi ja, jolla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi osallistujien ravitsemustietämykseen tai syömiskäyttäytymiseen (Murimi ym. 2017). Murimi ym. (2017) tekemän meta-analyysin mukaan ravitsemuskoulutusinterventio on todettu olevan tehokas silloin, kun se kestää viisi kuukautta tai enemmän, sillä on alle kolme päätavoitetta, tarkoituksenmukainen suunnitelma, menetelmien käyttö ja päättäjien tuki sekä interventio on täsmällinen. Lisäksi työympäristön hallintaan keskittyvillä interventioilla on todettu olevan erityisen tehokas vaikutus. Urheilijoihin kohdistuvien ravitsemusinterventioiden erilaisten menetelmien tehokkuudesta ei vielä ole tarkkaa tietoa (Tam ym. 2019).

Tam ym. (2019) tekemässä meta-analyysissa tarkasteltiin 32 urheilijoilla tehtyä tutkimusta ja niissä käytettyjä ravitsemusinterventioita. Meta-analyysin sisäänottokriteerinä oli, että tutkimus on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus tai kokeellinen tutkimus. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden (n = 2180) keski-ikä oli 17,4 vuotta ja 66 % osallistujista oli naisia. Osallistuneiden urheilulajeja olivat uinti, jalkapallo, sukellus, yleisurheilu, softball, maastojuoksu, koripallo, lentopallo, tennis, cheerleading, tanssi, ratsastus, paini, rugby, vesipallo, amerikkalainen jalkapallo, kuulantyöntö, nyrkkeily, pyöräily, soutu, purjehtiminen, lainelautailu, jääkiekko, baseball ja golf. Meta-analyysissa tarkastelluissa tutkimuksissa suurimmassa osassa (86 %) intervention seurauksena ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi. Ennen interventiota urheilijat vastasivat keskimäärin 62 % kysymyksistä oikein ja intervention jälkeen 78 %. Keskimääräisesti ravitsemustietämys parani intervention seurauksena 16 % (± 0,7 %).

On kuitenkin huomattavaa, että vain 16 %:lla tutkimuksista oli käytössään hyvin validoidut menetelmät ravitsemustietämyksen mittaamiseen. Tämä vaikeutti tutkimusten luotettavaa vertailua. Urheilijoilla tehdyt interventiot olivat usein lyhyitä, alle 4 viikkoa kestäviä ja kokonaisaika ravitsemuskoulutukselle koko intervention aikana oli alle 300 minuuttia. Yleisellä väestöllä tehokkaaksi todettuja, yli viisi kuukautta kestäviä interventiota (Murimi ym. 2017), on todettu tehokkaaksi myös yhdessä jalkapalloilijoita koskevassa tutkimuksessa (Patton- Lopez ym. 2018).

Interventio toteutettiin tutkimuksissa usein kasvokkain tapahtuvana ryhmäohjauksena, jonka on todettu olevan kustannustehokkain, ajankäytöllisesti tehokkain ja vaikuttavuudeltaan yhtä

(22)

tehokas kuin yksilöllisesti annettu ravitsemusohjaus (Tam ym. 2019). Ryhmäohjauksena tapahtuvan intervention haasteena on kuitenkin urheilijoiden erilaiset yksilölliset puutteet ravitsemustietämyksessä, kuten se, miten henkilökohtaisia ruoka-allergioita tulisi käsitellä.

Ryhmäohjauksen lisäksi muita käytettyjä opetusmenetelmiä ovat urheilijoilla olleet yksilöohjaus, teknologiaa, kuten internettiä, hyödyntävä ohjaus, elintarvikemyymälässä vierailu ja ruoanlaittokurssit (Tam ym. 2019). Käytännön taitoja opettavat menetelmät, elintarvikemyymälässä vierailut ja ruoanlaittokurssit, on todettu parantavan tehokkaasti ravitsemustietämystä yleisesti väestöllä, mutta urheilijoilla niitä ei vielä ole käytetty samassa määrin kuin perinteisiä opetusmenetelmiä, kuten luentoja, joten niiden tehokkuudesta urheilijoilla ei ole saatavilla luotettavaa tietoa.

Ravitsemusintervention vaikutusta jalkapalloilijoilla on tutkittu kolmessa tutkimuksessa (Abood ym. 2004, Patton-Lopez ym. 2018, Zeng ym. 2020). Näissä tutkimuksissa asetelmana oli kokeellinen tutkimus, jossa osallistujat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmä sai ravitsemusohjausta ja kontrolliryhmä ei. Ravitsemusinterventioiden kesto vaihteli tutkimuksissa neljän viikon ja kahden vuoden välillä. Tutkimuksissa käytettävien kyselylomakkeiden tarkemmat tiedot, intervention kulku sekä ravitsemustietämyksen lähtötaso ennen interventiota näkyvät taulukossa 1, joka löytyy sivulta 14. Kaikissa tutkimuksissa havaittiin ravitsemusinterventiota saaneella ryhmällä merkittävä parannus ravitsemustietämyksessä verrattuna koeryhmään (Taulukko 3). Kaikissa taulukossa 3 esillä olevissa tutkimuksissa tutkimuksen kohderyhmänä ovat olleet nuoret, 14,9—19,6-vuotiaat jalkapalloilijat. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa oli mukana myös uimareita.

Taulukko 3. Ravitsemusintervention vaikutus jalkapalloilijoiden ravitsemustietämykseen Tutkimus Ravitsemustietämyksen muutos intervention

jälkeen % Abood ym. 2004

(Yhdysvallat)

Koeryhmä: + 6 % Kontrolliryhmä: - 1 % Patton-Lopez ym. 2018

(Yhdysvallat)

Koeryhmä: + 10 % Kontrolliryhmä: + 0,8 % Zeng ym. 2020

(Kiina)

Koeryhmän ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna.

Abood ym. (2004) tutkimuksessa lisäksi havaittiin, että koeryhmän kokemus omista ravitsemuksellisista taidoista myös parani tilastollisesti merkitsevästi intervention seurauksena

(23)

kontrolliryhmään verrattuna. Koeryhmä koki pystyvänsä tekemään paremmin terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä valitsemaan tuotteita, joissa on paljon kalsiumia ja vähän rasvaa.

Ravitsemustietämyksen paranemisella oli merkittäviä positiivisia vaikutuksia urheilijoiden ravinnonsaantiin kokonaisuudessaan.

Australialaisen jalkapallon nuoria pelaajia valmentavia valmentajia koskevassa interventiotutkimuksessa havaittiin lyhyellä ravitsemuskoulutuksella olevan merkittävä vaikutus osallistujien ravitsemustietämykseen (Belski ym. 2018). Tutkimukseen osallistui 284 valmentajaa, joista 87 % oli miehiä. Osallistujien keski-ikä oli 41,5 vuotta ja heidän valmennettaviensa keski-ikä 8—12 vuotta. Tutkimuksessa valmentajat saivat lyhyen, vain 20 minuuttia kestävän, ravitsemuskoulutuksen. Osallistujista 78 henkilöä täyttivät urheiluravitsemustietämystä mittaavan kyselylomakkeen sekä ennen ravitsemusinterventiota että 1-2 viikkoa intervention jälkeen. Kyselylomakkeessa oli 15 urheiluravitsemusta koskevaa kysymystä, joihin vastausvaihtoehdot olivat kyllä, ei ja en tiedä. Ennen interventiota valmentajat vastasivat kuuteen kysymykseen oikein. Intervention seurauksena valmentajien ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi. Viiteen kysymykseen vastattiin tilastollisesti merkitsevästi useammin oikein kuin ennen interventiota. Valmentajat esimerkiksi vastasivat 17 % useammin ”kyllä” kysymykseen: ”Lapsia tulisi kannustaa syömään hiilihydraatti- ja proteiinipitoinen välipala pelin tai harjoituksen jälkeen” (Belski ym. 2018).

Ravitsemuskoulutuksen vaikutusta eri ikäisten urheilijoiden ravitsemustietämykseen on myös tutkittu (Nascimento ym. 2016). Tähän brasilialaiseen tutkimukseen osallistui yhteensä 32 urheilijaa monista eri urheilulajeista. Urheilijat jaettiin iän perusteella kahteen ryhmään. Toisen ryhmän muodostivat 20—32-vuotiaat urheilijat (n = 11) ja toisen nuoret, 12—19-vuotiaat, urheilijat (n = 21). Aikuisurheilijat olivat miehiä ja nuorista urheilijoista 71 % olivat miehiä.

Jokaiselle urheilijalle annettiin yksilöllistä ravitsemuskoulutusta 4 kertaa, kertojen välillä oli aikaa 45—60 päivää. Ennen ja jälkeen ravitsemuskoulutusta tutkittavat täyttivät ravitsemustietämystä arvioivan kyselylomakkeen. Ravitsemustietämyskyselylomake koostui 14 kysymyksestä, jotka jakaantuivat seuraaviin osa-alueisiin: yleinen ravitsemus (monivalintakysymykset), Brasilian ruokapyramidi ja urheiluravitsemus (vastausvaihtoehdot kyllä, ei ja en tiedä). Aikuisurheilijat saivat kyselylomakkeesta tutkimuksen alussa keskimäärin 70 % oikein, ja intervention jälkeen oikeita vastauksia oli keskimäärin 89 %. Nuorilla urheilijoilla vastaavat luvut olivat 74 % ja 85 %. Aikuisurheilijoilla ravitsemustietämys parani siis 19 % ja nuorilla urheilijoilla 11 % koulutuksen seurauksena. Huomattavaa kuitenkin on,

(24)

että urheiluravitsemuksen osa-alueella ei tapahtunut merkittävää muutosta intervention seurauksena.

Suomalaisilla kestävyysurheilijoilla (n = 79), keski-ikä 18 vuotta, on havaittu ravitsemusohjauksen olevan tehokas tapa parantaa ravitsemustietämystä (Heikkilä ym. 2019).

Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa interventiotutkimuksessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Molemmat ryhmät saivat kolme 90 minuutin ravitsemusohjausta ja toisella ryhmällä oli käytössään ruokapäiväkirja -mobiilisovellus, toisella ryhmällä ei. MealLogger™ - mobiilisovellusta käyttävä ryhmä kuvasi kaiken, mitä he söivät ja joivat, neljän päivän ajan jokaisen ravitsemusohjauksen jälkeen. He saivat ruokapäiväkirjoistaan pienen henkilökohtaisen palautteen. Molempien ryhmien ravitsemustietämyksen lähtötaso ennen interventiota oli keskimäärin 78 % oikeita vastauksia. Molempien ryhmien ravitsemustietämys parani tilastollisesi merkitsevästi intervention seurauksena. Ryhmän, jolla ei ollut mobiilisovellusta käytössään, ravitsemustietämys parani 6 %-yksikköä. Sen sijaan ryhmällä, jolla oli mobiilisovellus käytössä, ravitsemustietämys parani 7 %-yksikköä. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ravitsemustietämys arvioitiin validoidulla kyselylomakkeella (Liite 1).

5 URHEILIJOIDEN RAVITSEMUSOHJAUS SUOMESSA

Urheilijat saavat ravitsemustietoa monesta eri lähteestä, kuten ystäviltä, perheeltä, valmentajalta, joukkuetovereilta ja internetistä (Tam ym. 2019). Saatu tieto on usein ristiriitaista eikä se tue urheilijan kehittymistä. Liikuntaravitsemukseen liittyvää ohjausta annetaan monen eri tahon toimesta (Massinen 2019), kuten personal trainereiden tai erilaisten ravintovalmentajien, joiden ravitsemuskoulutus voi olla varsin puutteellinen verrattuna yliopistotason koulutukseen (Trainer4you 2020a, Trainer4you 2020b, FIHF 2020). Tämän takia onkin tärkeää, että urheilijoilla olisi yhä enenevässä määrin mahdollisuus hyödyntää koulutettujen urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden apua luotettavan ravitsemustiedon saamisessa.

Suomessa urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat valmistuneet joko Helsingin yliopistosta tai Itä-Suomen yliopistosta, jolloin heillä on yliopistotason koulutus ravitsemustieteistä (Tampereen urheilulääkäriasema 2020a). Heidän suorittamiaan tutkintoja ovat elintarviketieteiden tai terveystieteiden maisteri tai vastaavien koulutusten tohtoritason tutkinto.

(25)

Lisäksi Itä-Suomen avoin yliopisto tarjoaa maksullista koulutusta urheiluravitsemuksesta kaikille halukkaille (Itä-Suomen yliopisto 2020). Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta on mahdollista suorittaa yhteensä 60 opintopisteen kokonaisuus urheiluravitsemuksesta sisältäen urheiluravitsemuksen perus- ja aineopinnot.

Nuoret lahjakkaat urheilijat kuuluvat Suomessa usein paikkakuntansa urheiluakatemiaan (Suomen Olympiakomitea 2020). Suomessa urheiluakatemioita on yhteensä 19.

Urheiluakatemialla tarkoitetaan alueellista verkostoa, joka koostuu oppilaitoksista, urheiluseuroista ja asiantuntijaorganisaatioista. Tällä kokonaisuudella pyritään auttamaan urheilijaa opintojen ja valmentautumisen yhdistämisessä. Urheiluakatemioiden kautta urheilijoilla on käytössään erilaisia tukipalveluita, kuten fysioterapia-, lääkäri- ja ravitsemuspalveluita. Osassa urheiluakatemioista urheilijat voivat saada ilmaiseksi ravitsemusasiantuntijan palveluita, osassa taas palvelu on maksullinen. Myös ravitsemuksen ryhmäohjauksia hyödynnetään urheiluakatemioissa. Suomessa urheiluakatemioissa on yhteensä 15 218 urheilijaa (4/2020). Urheilijoita opiskelee korkea-asteella, toisella asteella tai yläkoulussa. Osa urheiluakatemioissa olevista urheilijoista ei opiskele.

Urheilijat voivat myös käyttää ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita esimerkiksi eri kaupunkien, kuten Helsingin tai Tampereen, urheilulääkäriasemien kautta (Helsingin urheilulääkäriasema 2020, Tampereen urheilulääkäriasema 2020b). Nämä palvelut ovat urheilijoille maksullisia. Urheilija voi myös omatoimisesti kerryttää tietojaan urheiluravitsemuksesta esimerkiksi Terve urheilija -sivuston kautta (Tampereen urheilulääkäriasema 2020c). Sivustolla on saatavilla kattavasti tietoa urheilijan ravitsemuksesta, joka pohjautuu tutkimusnäyttöön. Suomessa toimii myös urheiluravitsemuksen asiantuntijaverkosto, jonka tarkoituksena on edistää Suomessa toimivien urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden ammattiyhteisöä (Suomen urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry 2020).

(26)

II KOKEELLINEN OSA

6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia ryhmämuotoisen ravitsemusohjauksen vaikutuksia naisjalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämykseen.

Tutkimuskysymykset:

- Pystytäänkö neljällä ravitsemuksen ryhmäohjauksella vaikuttamaan jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämykseen?

- Onko urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksessä eroja?

- Mikä on urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso?

- Mikä on urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso verrattuna heidän itse arvioimaansa tasoon?

(27)

7 AINEISTO JA MENETELMÄT

7.1 Aineisto

Tutkittavat rekrytoitiin Pirkanmaan alueella toimivasta jalkapalloseurasta. Tutkittavat olivat 15—17-vuotiaita naisia ja heitä valmentavia henkilöitä. Tutkimukseen osallistui 13 jalkapalloilijaa ja 9 valmentajaa. Ravitsemustietämyksen lähtötaso arvioitiin edellä mainituilla tutkittavilla ja ravitsemusintervention vaikutusta arvioitiin jalkapalloilijoilla (n = 11).

7.2 Menetelmät

Tutkimuksen eteneminen on esitetty kuvassa 1. Osallistujille pidettiin yhteensä neljä ravitsemuksen ryhmäohjausta, ja he täyttivät ravitsemustietämystä arvioivan kyselylomakkeen ennen ensimmäistä ohjausta ja viimeisen ohjauskerran jälkeen. Ryhmäohjausten tarkemmat sisällöt ovat nähtävillä taulukossa 3. Valmentajia osallistui ryhmäohjauksiin keskimäärin 0-2 henkilöä ohjausta kohden, joten intervention vaikutusta heidän ravitsemustietämykseensä ei pystytty arvioimaan. Valmentajien osalta tutkimuksen kohteeksi valikoitui tästä syystä ravitsemustietämyksen lähtötaso. Kaikki valmentajat olivat täyttäneet kyselylomakkeet ennen millekään ohjauskerralle osallistumista, jolloin tästä ei aiheudu harhaa tutkimustuloksiin.

(28)

Kuva 1. Kaavio tutkimuksen etenemisestä

7.2.1 Ravitsemustietämyskysely

Osallistujat täyttivät ensimmäisen ryhmäohjauksen alussa ravitsemustietämystä mittaavan kyselylomakkeen, joka on muokattu Heikkilä ym. (2018a) kestävyysurheilijoiden ravitsemustietämyksen tason kartoittamiseen kehittämästä kyselylomakkeesta jalkapalloilijoille sopivaksi. Alkuperäinen Heikkilä ym. (2018a) kyselylomake löytyy työn lopusta liitteestä 1. Osaa kysymyksistä muokattiin niin, että niistä poistetiin kestävyysurheilua kuvaava aspekti ja muokattiin se koskemaan jalkapalloilijoita (Liite 2). Kysymys numero 24 jätettiin tutkimuksesta pois, sillä se oli todettu Heikkilä ym. (2018a) tutkimuksessa tutkittaville haastavaksi ymmärtää, ja jätetty myös viimeisestä väitöskirjan osatutkimuksesta pois (Heikkilä ym. 2019). Muita muutoksia kyselylomakkeeseen ei tehty ja siten kysymysten alkuperäinen merkitys säilyi ennallaan. Kyselylomake sisälsi 78 oikein/väärin -väittämää urheilijoiden ravitsemuksesta. Kyselylomake jaettiin viiteen osa-alueeseen: urheilijan lautasmalli ja ravitsemussuositukset, ravintolisät, nesteet ja juominen, kisapäivän energiansaanti ja palautuminen sekä kehonkoostumuksen ja ruoan välinen yhteys. Valmentajat ja urheilijat

Viikko 16: Palaveri valmennuksen kanssa Jalkapalloilijat

Viikko 0: Kyselylomakkeen täyttö

Viikko 0: 1. Ryhmäohjaus

Valmentajat

(29)

vastasivat samoihin väittämiin, mutta taustatietoja koskevat kysymykset olivat heillä eri.

Valmentajien taustatietoja koskevat kysymykset löytyvät työn lopusta liitteestä 3, ja urheilijoiden taustatietoja koskevat kysymykset liitteestä 4. Jalkapalloilijat täyttivät ravitsemustietämyksen lähtötasoa arvioivan kyselylomakkeen paperisena versiona ja intervention jälkeen sähköisenä versiona. Osa valmentajista täytti kyselylomakkeen paperisen version ja osa täytti saman kyselylomakkeen sähköisen version. Sähköisessä kyselylomakkeessa käytettiin Itä-Suomen yliopiston e-lomake verkkokyselypohjaa.

7.2.2 Ryhmäohjauksen toteuttaminen

Ryhmäohjauksia toteutettiin yhteensä neljä kappaletta joulukuun 2019 – huhtikuun 2020 välisenä aikana. Kuhunkin tapaamiseen osallistui 13-15 urheilijaa ja 0-2 valmentajaa.

Ryhmäohjausten sisällöt luotiin juuri kyseiselle kohderyhmälle sopivaksi. Niissä otettiin huomioon jalkapallon aiheuttamat ravitsemukselliset vaatimukset nuorelle naisjalkapalloilijalle. Myös valmentajien näkemystä valmennettaviensa ravitsemuksellisista tarpeista kartoitettiin ennen ryhmäohjausten aloitusta sekä puolessa välissä ryhmäohjauksia.

Koronapandemian vuoksi kaksi viimeistä ohjauskertaa muutettiin etäyhteydellä toteutettaviksi.

Ryhmäohjauksessa hyödynnettiin itseohjautuvuusteorian periaatteita, autonomiaa, kompetenssia ja yhteisöllisyyttä (Flannery 2017). Kuvassa 2 näkyy itseohjautuvuusteorian mukainen sisäisen motivaation kehittyminen. Sisäinen motivaatio on tärkeä tekijä muutosten pysyvyydelle, joten sitä pyrittiin ryhmäohjauksessa vahvistamaan. Pystyvyyden tunnetta pyrittiin ryhmäohjauksessa parantamaan antamalla osallistujille tietoa suorituskykyä tukevasta ravitsemuksesta. Omaehtoisuutta vahvistettiin antamalla osallistujille erilaisia vapaaehtoisia tehtäviä ja valintamahdollisuuksia tehtävien välillä. Yhteisöllisyyttä tukivat puolestaan pienryhmissä tehdyt pohdintatehtävät ja vertaisoppimisen hyödyntäminen.

Itseohjautuvuusteorian mukaisesti ryhmäohjauksissa pyrittiin tukemaan oppimista hyödyntämällä erilaisia ohjausmenetelmiä luennoinnin lisäksi, kuten mobiilisovellusta, kotitehtäviä, ruoan valmistusta sekä keskustelua oppimisen tukena.

(30)

Kuva 2. Itseohjautuvuusteorian periaatteet (muokattu Flannery 2017)

Taulukossa 4 on kuvattu ryhmäohjausten pääsisältö. Suurimpia teemoja ryhmäohjauksissa olivat energiansaanti ja -kulutus, oman hiilihydraattitarpeen arviointi sekä ruoanlaittotaitojen vahvistaminen. Urheilijat käyttivät MealLogger^TM (2020) -mobiilisovellusta vertaisoppimisen näkökulmasta, sillä erilaisten pelien tai sovellusten on havaittu parantavan nuorten tietoisuutta ravitsemuksesta (Nour ym. 2017). He kuvasivat sovelluksella kaikki nauttimansa ruoat ja juomat kolmen päivän ajan. Urheilijat näkivät toistensa ruokapäiväkirjat sovelluksessa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kolmas ohjauskerta oli ruoanlaittokerta, mutta suunnitelmaa jouduttiin muokkaamaan Covid-19-epidemian vuoksi, ja ruoanlaittokerran tilalle otettiin kaksi etäyhteyden välityksellä toteutettavaa ohjausta. Kolmannen ohjauksen teemana oli urheilijan välipalat harjoituksissa jaksamisen ja palautumisen näkökulmasta. Kolmannen ohjauksen jälkeen osallistujat harjoittelivat välipalan kokkausta kotona, ja jakoivat tekemästään annoksesta kuvan muille pelaajille ja valmentajille. Neljännellä kerralla keskityttiin kokattuihin välipaloihin, elintarvikkeiden tuoteselosteisiin sekä hiukan ottelupäivän ruokailuun.

Sisäinen motivaatio Omaehtoisuus

Yhteisöllisyys

Pystyvyys

(31)

Taulukko 4. Ryhmäohjausten pääsisältö

Tapaamiskerta Luento-osuus Tehtävät Kesto

1. Tapaaminen (18.12.2019)

Ravitsemuksen merkitys nuorelle urheilijalle Energiantarve ja

energiankulutus ikään ja lajin vaatimuksiin peilaten

Ravintolisien merkitys

Oman energiantarpeen ja -kulutuksen

laskeminen Tutustuminen MealLogger - mobiilisovellukseen

75 min

2. Tapaaminen (13.2.2020)

Palaute ruokapäiväkirjoista ja pohdintaa ryhmittäin

Energiaravintoaineet Nestetasapaino Painonhallinta

Tietovisa aiemmalla tapaamisella opituista asioista

Ryhmäkeskustelua ruokapäiväkirjojen herättämistä ajatuksista

Oman hiilihydraatin – ja proteiinin tarpeen laskeminen

Kotitehtäväksi lomake: ”Miten urheilijan

ravitsemussuositukset toteutuvat?” (Liite 5.)

75 min

Harjoituksissa jaksamista ja palautumista tukevat urheilijan välipalat Sydänmerkin esittely

Kotitehtäväksi välipalan kokkaus ja energiasisällön laskeminen → kuvan jakaminen muille pelaajille

Kotitehtäväksi

sydänmerkkituotteiden etsiminen kaapeista kotoa

60 min

Kotitehtävien läpikäynti Tuoteselosteet

Ottelupäivän ruokailu Yhteenveto urheilijan ravitsemussuosituksista

Parhaan välipala- annoksen äänestys

60 min

(32)

7.3 Tilastolliset menetelmät

Aineisto käsiteltiin IBM SPSS statistics tilasto-ohjelmalla (versio 25, IBM inc., Armonk, NY).

Muuttujien normaalijakautuneisuus arvioitiin Kolmogorov-Smirnov-testillä. Valmentajien ja urheilijoiden ravitsemustietämyksen lähtötasoa verrattiin toisiinsa Mann Whitney U-testillä, silloin kun muuttujat eivät olleet normaalisti jakautuneita. Normaalisti jakautuneilla muuttujilla käytettiin riippumattomien otosten t-testiä.

Ryhmäohjauksen vaikutusta ravitsemustietämyskyselyn pistemääriin ja osallistujien itse arvioimaansa urheiluravitsemuksen osaamistasoon analysoitiin riippuvien otosten t-testillä siltä osin, kun muuttujat olivat normaalisti jakautuneita. Kun muuttujat eivät olleet normaalisti jakautuneita, käytettiin puolestaan Wilcoxonin testiä. Jatkuvien muuttujien välisten korrelaatioiden laskemiseen käytettiin Spearmanin korrelaatiokerrointa, sillä muuttujat eivät pääasiassa olleet normaalisti jakautuneita ja aineiston koko oli pieni. Luokka-asteikollisten muuttujien ja ravitsemustietämyskyselyn keskiarvoja verrattiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä, kun muuttuja oli kaksiluokkainen ja useampiluokkaisia muuttujia varianssianalyysillä.

Ravitsemustietämyskyselyn tulokset analysoitiin niin, että yhdestä oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen. Kysymysten kokonaismäärä kyselylomakkeessa oli 78, joten korkein mahdollinen pistemäärä oli myös 78, joka tarkoittaa 100 % oikeita vastauksia. Tässä tutkimuksessa esitellyt määrät ovat oikeiden vastausten prosenttiosuuksia. Sähköisessä kyselylomakkeen versiossa ei ollut mahdollista jättää vastaamatta kysymyksiin, mutta paperiversiossa tämä oli mahdollista. Kaksi ihmistä oli jättänyt vastaamatta yhteen kysymykseen, joten sillä ei ole merkitystä tutkimuksen tuloksen kannalta. Nämä vastaukset jätettiin huomioimatta tuloksissa. Vastauksista tulkittiin prosentuaalisesti oikein menneet kysymykset osa-alueittain.