Ravitsemusinterventiolla tarkoitetaan ravitsemukseen liittyvää koulutusta, joka on suunniteltu tietylle kohderyhmälle sopivaksi ja, jolla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi osallistujien ravitsemustietämykseen tai syömiskäyttäytymiseen (Murimi ym. 2017). Murimi ym. (2017) tekemän meta-analyysin mukaan ravitsemuskoulutusinterventio on todettu olevan tehokas silloin, kun se kestää viisi kuukautta tai enemmän, sillä on alle kolme päätavoitetta, tarkoituksenmukainen suunnitelma, menetelmien käyttö ja päättäjien tuki sekä interventio on täsmällinen. Lisäksi työympäristön hallintaan keskittyvillä interventioilla on todettu olevan erityisen tehokas vaikutus. Urheilijoihin kohdistuvien ravitsemusinterventioiden erilaisten menetelmien tehokkuudesta ei vielä ole tarkkaa tietoa (Tam ym. 2019).
Tam ym. (2019) tekemässä meta-analyysissa tarkasteltiin 32 urheilijoilla tehtyä tutkimusta ja niissä käytettyjä ravitsemusinterventioita. Meta-analyysin sisäänottokriteerinä oli, että tutkimus on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus tai kokeellinen tutkimus. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden (n = 2180) keski-ikä oli 17,4 vuotta ja 66 % osallistujista oli naisia. Osallistuneiden urheilulajeja olivat uinti, jalkapallo, sukellus, yleisurheilu, softball, maastojuoksu, koripallo, lentopallo, tennis, cheerleading, tanssi, ratsastus, paini, rugby, vesipallo, amerikkalainen jalkapallo, kuulantyöntö, nyrkkeily, pyöräily, soutu, purjehtiminen, lainelautailu, jääkiekko, baseball ja golf. Meta-analyysissa tarkastelluissa tutkimuksissa suurimmassa osassa (86 %) intervention seurauksena ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi. Ennen interventiota urheilijat vastasivat keskimäärin 62 % kysymyksistä oikein ja intervention jälkeen 78 %. Keskimääräisesti ravitsemustietämys parani intervention seurauksena 16 % (± 0,7 %).
On kuitenkin huomattavaa, että vain 16 %:lla tutkimuksista oli käytössään hyvin validoidut menetelmät ravitsemustietämyksen mittaamiseen. Tämä vaikeutti tutkimusten luotettavaa vertailua. Urheilijoilla tehdyt interventiot olivat usein lyhyitä, alle 4 viikkoa kestäviä ja kokonaisaika ravitsemuskoulutukselle koko intervention aikana oli alle 300 minuuttia. Yleisellä väestöllä tehokkaaksi todettuja, yli viisi kuukautta kestäviä interventiota (Murimi ym. 2017), on todettu tehokkaaksi myös yhdessä jalkapalloilijoita koskevassa tutkimuksessa (Patton-Lopez ym. 2018).
Interventio toteutettiin tutkimuksissa usein kasvokkain tapahtuvana ryhmäohjauksena, jonka on todettu olevan kustannustehokkain, ajankäytöllisesti tehokkain ja vaikuttavuudeltaan yhtä
tehokas kuin yksilöllisesti annettu ravitsemusohjaus (Tam ym. 2019). Ryhmäohjauksena tapahtuvan intervention haasteena on kuitenkin urheilijoiden erilaiset yksilölliset puutteet ravitsemustietämyksessä, kuten se, miten henkilökohtaisia ruoka-allergioita tulisi käsitellä.
Ryhmäohjauksen lisäksi muita käytettyjä opetusmenetelmiä ovat urheilijoilla olleet yksilöohjaus, teknologiaa, kuten internettiä, hyödyntävä ohjaus, elintarvikemyymälässä vierailu ja ruoanlaittokurssit (Tam ym. 2019). Käytännön taitoja opettavat menetelmät, elintarvikemyymälässä vierailut ja ruoanlaittokurssit, on todettu parantavan tehokkaasti ravitsemustietämystä yleisesti väestöllä, mutta urheilijoilla niitä ei vielä ole käytetty samassa määrin kuin perinteisiä opetusmenetelmiä, kuten luentoja, joten niiden tehokkuudesta urheilijoilla ei ole saatavilla luotettavaa tietoa.
Ravitsemusintervention vaikutusta jalkapalloilijoilla on tutkittu kolmessa tutkimuksessa (Abood ym. 2004, Patton-Lopez ym. 2018, Zeng ym. 2020). Näissä tutkimuksissa asetelmana oli kokeellinen tutkimus, jossa osallistujat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmä sai ravitsemusohjausta ja kontrolliryhmä ei. Ravitsemusinterventioiden kesto vaihteli tutkimuksissa neljän viikon ja kahden vuoden välillä. Tutkimuksissa käytettävien kyselylomakkeiden tarkemmat tiedot, intervention kulku sekä ravitsemustietämyksen lähtötaso ennen interventiota näkyvät taulukossa 1, joka löytyy sivulta 14. Kaikissa tutkimuksissa havaittiin ravitsemusinterventiota saaneella ryhmällä merkittävä parannus ravitsemustietämyksessä verrattuna koeryhmään (Taulukko 3). Kaikissa taulukossa 3 esillä olevissa tutkimuksissa tutkimuksen kohderyhmänä ovat olleet nuoret, 14,9—19,6-vuotiaat jalkapalloilijat. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa oli mukana myös uimareita.
Taulukko 3. Ravitsemusintervention vaikutus jalkapalloilijoiden ravitsemustietämykseen Tutkimus Ravitsemustietämyksen muutos intervention
jälkeen % Abood ym. 2004
(Yhdysvallat)
Koeryhmä: + 6 % Kontrolliryhmä: - 1 % Patton-Lopez ym. 2018
(Yhdysvallat)
Koeryhmä: + 10 % Kontrolliryhmä: + 0,8 % Zeng ym. 2020
(Kiina)
Koeryhmän ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna.
Abood ym. (2004) tutkimuksessa lisäksi havaittiin, että koeryhmän kokemus omista ravitsemuksellisista taidoista myös parani tilastollisesti merkitsevästi intervention seurauksena
kontrolliryhmään verrattuna. Koeryhmä koki pystyvänsä tekemään paremmin terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä valitsemaan tuotteita, joissa on paljon kalsiumia ja vähän rasvaa.
Ravitsemustietämyksen paranemisella oli merkittäviä positiivisia vaikutuksia urheilijoiden ravinnonsaantiin kokonaisuudessaan.
Australialaisen jalkapallon nuoria pelaajia valmentavia valmentajia koskevassa interventiotutkimuksessa havaittiin lyhyellä ravitsemuskoulutuksella olevan merkittävä vaikutus osallistujien ravitsemustietämykseen (Belski ym. 2018). Tutkimukseen osallistui 284 valmentajaa, joista 87 % oli miehiä. Osallistujien keski-ikä oli 41,5 vuotta ja heidän valmennettaviensa keski-ikä 8—12 vuotta. Tutkimuksessa valmentajat saivat lyhyen, vain 20 minuuttia kestävän, ravitsemuskoulutuksen. Osallistujista 78 henkilöä täyttivät urheiluravitsemustietämystä mittaavan kyselylomakkeen sekä ennen ravitsemusinterventiota että 1-2 viikkoa intervention jälkeen. Kyselylomakkeessa oli 15 urheiluravitsemusta koskevaa kysymystä, joihin vastausvaihtoehdot olivat kyllä, ei ja en tiedä. Ennen interventiota valmentajat vastasivat kuuteen kysymykseen oikein. Intervention seurauksena valmentajien ravitsemustietämys parani tilastollisesti merkitsevästi. Viiteen kysymykseen vastattiin tilastollisesti merkitsevästi useammin oikein kuin ennen interventiota. Valmentajat esimerkiksi vastasivat 17 % useammin ”kyllä” kysymykseen: ”Lapsia tulisi kannustaa syömään hiilihydraatti- ja proteiinipitoinen välipala pelin tai harjoituksen jälkeen” (Belski ym. 2018).
Ravitsemuskoulutuksen vaikutusta eri ikäisten urheilijoiden ravitsemustietämykseen on myös tutkittu (Nascimento ym. 2016). Tähän brasilialaiseen tutkimukseen osallistui yhteensä 32 urheilijaa monista eri urheilulajeista. Urheilijat jaettiin iän perusteella kahteen ryhmään. Toisen ryhmän muodostivat 20—32-vuotiaat urheilijat (n = 11) ja toisen nuoret, 12—19-vuotiaat, urheilijat (n = 21). Aikuisurheilijat olivat miehiä ja nuorista urheilijoista 71 % olivat miehiä.
Jokaiselle urheilijalle annettiin yksilöllistä ravitsemuskoulutusta 4 kertaa, kertojen välillä oli aikaa 45—60 päivää. Ennen ja jälkeen ravitsemuskoulutusta tutkittavat täyttivät ravitsemustietämystä arvioivan kyselylomakkeen. Ravitsemustietämyskyselylomake koostui 14 kysymyksestä, jotka jakaantuivat seuraaviin osa-alueisiin: yleinen ravitsemus (monivalintakysymykset), Brasilian ruokapyramidi ja urheiluravitsemus (vastausvaihtoehdot kyllä, ei ja en tiedä). Aikuisurheilijat saivat kyselylomakkeesta tutkimuksen alussa keskimäärin 70 % oikein, ja intervention jälkeen oikeita vastauksia oli keskimäärin 89 %. Nuorilla urheilijoilla vastaavat luvut olivat 74 % ja 85 %. Aikuisurheilijoilla ravitsemustietämys parani siis 19 % ja nuorilla urheilijoilla 11 % koulutuksen seurauksena. Huomattavaa kuitenkin on,
että urheiluravitsemuksen osa-alueella ei tapahtunut merkittävää muutosta intervention seurauksena.
Suomalaisilla kestävyysurheilijoilla (n = 79), keski-ikä 18 vuotta, on havaittu ravitsemusohjauksen olevan tehokas tapa parantaa ravitsemustietämystä (Heikkilä ym. 2019).
Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa interventiotutkimuksessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Molemmat ryhmät saivat kolme 90 minuutin ravitsemusohjausta ja toisella ryhmällä oli käytössään ruokapäiväkirja -mobiilisovellus, toisella ryhmällä ei. MealLogger™ - mobiilisovellusta käyttävä ryhmä kuvasi kaiken, mitä he söivät ja joivat, neljän päivän ajan jokaisen ravitsemusohjauksen jälkeen. He saivat ruokapäiväkirjoistaan pienen henkilökohtaisen palautteen. Molempien ryhmien ravitsemustietämyksen lähtötaso ennen interventiota oli keskimäärin 78 % oikeita vastauksia. Molempien ryhmien ravitsemustietämys parani tilastollisesi merkitsevästi intervention seurauksena. Ryhmän, jolla ei ollut mobiilisovellusta käytössään, ravitsemustietämys parani 6 %-yksikköä. Sen sijaan ryhmällä, jolla oli mobiilisovellus käytössä, ravitsemustietämys parani 7 %-yksikköä. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ravitsemustietämys arvioitiin validoidulla kyselylomakkeella (Liite 1).
5 URHEILIJOIDEN RAVITSEMUSOHJAUS SUOMESSA
Urheilijat saavat ravitsemustietoa monesta eri lähteestä, kuten ystäviltä, perheeltä, valmentajalta, joukkuetovereilta ja internetistä (Tam ym. 2019). Saatu tieto on usein ristiriitaista eikä se tue urheilijan kehittymistä. Liikuntaravitsemukseen liittyvää ohjausta annetaan monen eri tahon toimesta (Massinen 2019), kuten personal trainereiden tai erilaisten ravintovalmentajien, joiden ravitsemuskoulutus voi olla varsin puutteellinen verrattuna yliopistotason koulutukseen (Trainer4you 2020a, Trainer4you 2020b, FIHF 2020). Tämän takia onkin tärkeää, että urheilijoilla olisi yhä enenevässä määrin mahdollisuus hyödyntää koulutettujen urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden apua luotettavan ravitsemustiedon saamisessa.
Suomessa urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat valmistuneet joko Helsingin yliopistosta tai Itä-Suomen yliopistosta, jolloin heillä on yliopistotason koulutus ravitsemustieteistä (Tampereen urheilulääkäriasema 2020a). Heidän suorittamiaan tutkintoja ovat elintarviketieteiden tai terveystieteiden maisteri tai vastaavien koulutusten tohtoritason tutkinto.
Lisäksi Itä-Suomen avoin yliopisto tarjoaa maksullista koulutusta urheiluravitsemuksesta kaikille halukkaille (Itä-Suomen yliopisto 2020). Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta on mahdollista suorittaa yhteensä 60 opintopisteen kokonaisuus urheiluravitsemuksesta sisältäen urheiluravitsemuksen perus- ja aineopinnot.
Nuoret lahjakkaat urheilijat kuuluvat Suomessa usein paikkakuntansa urheiluakatemiaan (Suomen Olympiakomitea 2020). Suomessa urheiluakatemioita on yhteensä 19.
Urheiluakatemialla tarkoitetaan alueellista verkostoa, joka koostuu oppilaitoksista, urheiluseuroista ja asiantuntijaorganisaatioista. Tällä kokonaisuudella pyritään auttamaan urheilijaa opintojen ja valmentautumisen yhdistämisessä. Urheiluakatemioiden kautta urheilijoilla on käytössään erilaisia tukipalveluita, kuten fysioterapia-, lääkäri- ja ravitsemuspalveluita. Osassa urheiluakatemioista urheilijat voivat saada ilmaiseksi ravitsemusasiantuntijan palveluita, osassa taas palvelu on maksullinen. Myös ravitsemuksen ryhmäohjauksia hyödynnetään urheiluakatemioissa. Suomessa urheiluakatemioissa on yhteensä 15 218 urheilijaa (4/2020). Urheilijoita opiskelee korkea-asteella, toisella asteella tai yläkoulussa. Osa urheiluakatemioissa olevista urheilijoista ei opiskele.
Urheilijat voivat myös käyttää ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita esimerkiksi eri kaupunkien, kuten Helsingin tai Tampereen, urheilulääkäriasemien kautta (Helsingin urheilulääkäriasema 2020, Tampereen urheilulääkäriasema 2020b). Nämä palvelut ovat urheilijoille maksullisia. Urheilija voi myös omatoimisesti kerryttää tietojaan urheiluravitsemuksesta esimerkiksi Terve urheilija -sivuston kautta (Tampereen urheilulääkäriasema 2020c). Sivustolla on saatavilla kattavasti tietoa urheilijan ravitsemuksesta, joka pohjautuu tutkimusnäyttöön. Suomessa toimii myös urheiluravitsemuksen asiantuntijaverkosto, jonka tarkoituksena on edistää Suomessa toimivien urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden ammattiyhteisöä (Suomen urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry 2020).
II KOKEELLINEN OSA
6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia ryhmämuotoisen ravitsemusohjauksen vaikutuksia naisjalkapalloilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustietämykseen.
Tutkimuskysymykset:
- Pystytäänkö neljällä ravitsemuksen ryhmäohjauksella vaikuttamaan jalkapalloilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämykseen?
- Onko urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksessä eroja?
- Mikä on urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso?
- Mikä on urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustietämyksen lähtötaso verrattuna heidän itse arvioimaansa tasoon?
7 AINEISTO JA MENETELMÄT