LUKIOLAISTEN TIEDOT JA ASENTEET MIKROMUOVEISTA MARIA SURAKKA
Pro gradu –tutkielma Itä-Suomen Yliopisto Ympäristö- ja biotieteidenlaitos
Biologia 2019
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia
SURAKKA, MARIA: Lukiolaisten tiedot ja asenteet mikromuoveista Pro gradu –tutkielma (20 op), 40 s., liitteitä 1
Toukokuu 2019
--- (avainsanat: mikromuovit, lukiolaiset, ympäristötietoisuus, ympäristöasenteet, BI2-kurssi) Muovi on yksi teollisuuden tärkeimpiä raaka-aineita. Alle 5mm kokoiset muovin palaset luokitellaan mikromuoviksi. Mikromuoveja valmistetaan eri teollisuuden aloilla, kuten kosmetiikkateollisuudessa. Niitä syntyy myös muovituotteiden hajoamisen, liukenemisen ja haurastumisen kautta. Mikromuovit ovat olleet paljon esillä uutisotsikoissa viimeisen vuoden aikana. Tässä tutkielmassa tarkastellaan itäsuomalaisten lukiolaisten tietoja ja asenteita mikromuoveihin liittyen.
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Joensuun ja Kuopion alueelta loppuvuodesta 2018. Taustatietoina kysyttiin ikää, sukupuolta, lukiota, opiskeluvuotta, kiinnostusta ympäristöasioista ja Ekologia ja ympäristö -kurssin (BI2) käymistä. Tieto- osuudessa kysyttiin tietoja muovin valmistuksesta sekä muovin hyödyistä ja haitoista.
Mikromuovien osalta kyselyssä selvitettiin tietolähteet sekä tiedot ja asenteellinen suhtautuminen. Lisäksi kyselyssä oli mikromuovin vähentämisen keinoja mittaavia kysymyksiä yksilön ja yhteiskunnan tasoilla. Avoimet vastaukset luokiteltiin sisältöanalyysin perusteella. Taustamuuttujien vaikutusta mikromuovien tieto-osuuden kokonaispisteisiin analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaation, Kruskal-Wallisin ja Mann-Whitney U testeillä sekä taustamuuttujien vaikutusta asenteisiin ristiintaulukoinnilla ja Fisherin tarkalla testillä.
Tämä tutkimus osoitti, että lukiolaiset olivat hyvin tietoisia muovin valmistuksesta sekä hyödyistä ja haitoista. Eniten tietoa mikromuoveista lukiolaiset olivat saaneet sosiaalisen median, sanomalehtien ja lukion kautta, mikä osoittaa lukiolaisten seuraavan aktiivisesti uutisia ja sosiaalista mediaa sekä lukion käsittelevän ajankohtaisia teemoja opetuksessa. BI2-kurssin käyneet ja hyvin paljon ympäristöasioista kiinnostuneet lukiolaiset tiesivät enemmän mikromuoveista ja osoittivat asenteissaan enemmän huolta mikromuoviongelmaan liittyen kuin kurssin käymättömät tai vähemmän ympäristöasioista kiinnostuneet lukiolaiset. Valtaosa lukiolaisista koki yhteiskunnan ohella voivansa itse vaikuttaa mikromuoviongelmaan.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Department of Environmental and Biological Sciences, biology
SURAKKA, MARIA: The attitudes and knowledge of high school students concerning microplastics
MSc. (20 cp)40 pp., appendices 1 May 2019
--- (key words: microplastics, high school students, environmental knowledge, environmental attitudes, BI2-course)
Plastics play a significant role in industry. Microplastics are small plastic pieces that are less than 5 mm long. Microplastics are commonly used in industry, for example in cosmetic industry. Microplastics are also created during the degradation and dissolution of larger plastic products. There have been a lot of news concerning microplastics during the last year. This study examines attitudes and knowledge of high school students concerning microplastics in the Eastern Finland.
The data was collected from Joensuu and Kuopio region using an electric questionnaire at the end of 2018. The following variables were measured in this study: age, gender, location of high school, class, interest in environmental issues and participation in the Ecology and the Environment course (BI2).Students were asked to describe both the production of plastics and the advantages and disadvantages of plastics. There were also questions about of high school students attitudes and knowledge concerning microplastics. Students had to tell how much information about microplastics they had received from different sources. In addition, there were questions concerning how individuals and society can reduce microplastics. Content analysis was used to analyse open questions. Spearman's rank-order correlation and Kruskal- Wallis and Mann-Whitney U tests were used to analyse how different variables affected the students’ knowledge on microplastics. The connection between variables and attitudes was analysed with Fisher’s exact test.
According to this study, high school students were generally aware of both the production of plastics and the advantages and disadvantages of plastics. Social media, newspapers and high schools provided the most information regarding microplastics. This indicates that high schools teach current issues and students follow news and social media. Students that had undergone the BI2-course and were interested in environmental issues had greater knowledge of microplastics than students that had not undergone the BI2-course and were not as interested in environmental issues. These students that had undergone BI2-course and were interested in environmental issues were also more concerned about microplastics than students that had not undergone the BI2-course and were not as interested in environmental issues. According to the results of this study, majority of students thought that in addition to society, they themselves were able to influence the amount of microplastics.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 2
2 MIKROMUOVIT ... 3
2.1 Lähteet ja esiintyvyys ... 3
2.2 Käyttö ja ongelmat ... 6
2.3 Ratkaisumahdollisuudet mikromuovien vähentämiseksi ... 8
3 NUORET JA YMPÄRISTÖ... 9
3.1. Ympäristötietoisuus ... 9
3.2 Ympäristöahdistus ja valinnanvaikeus ympäristöasioissa ... 11
3.3 Nuorten mikromuoveihin liittyvät tiedot ja asenteet ... 13
4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 14
5 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 14
5.1 Aineiston kerääminen ... 14
5.2 E-lomake ... 15
5.3 Ympäristöahdistuksen huomioiminen tutkimuksen toteutuksessa ... 16
5.4 Aineiston analysointi ... 17
6 TULOKSET ... 17
6.1 Lukiolaisten taustatiedot ... 17
6.2 Lukiolaisten tiedot muoveista ... 18
6.3 Lukiolaisten tietolähteet mikromuoveista ... 20
6.4 Lukiolaisten tiedot mikromuoveista ... 21
6.5 Lukiolaisten asenteet mikromuoveista ... 22
6.6 Lukiolaisten näkemykset mikromuovin vähentämisestä ... 26
7 TULOSTEN TARKASTELU... 27
7.1 Muovit ongelmallinen – mutta tärkeä materiaali... 27
7.2 Mikromuoveista tiedetään, mutta ei tarpeeksi ... 29
7.3 Asenteet ja vaikutusmahdollisuudet mikromuoveihin liittyen ... 31
7.4 Tutkimuksen luotettavuus ja mahdolliset jatkotutkimukset ... 34
8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 34
KIITOKSET ... 35
LÄHDELUETTELO ... 35
LIITTEET ... 40
2 1 JOHDANTO
Muovi on yksi teollisuuden tärkeimpiä raaka-aineita (Andrady 2011). Muovit valmistetaan pääosin öljystä ja muovin ominaisuudet, kuten keveys, muovailtavuus, kestävyys ja läpinäkyvyys tekevät muovista monikäyttöisen materiaalin. Muovin alhaiset valmistuskustannukset sekä hapen ja kosteuden läpäisevyyden esto mahdollistavat sen, että muoveja käytetään paljon pakkausmateriaaleina. Muovin massatuotanto alkoi vuonna 1940, minkä jälkeen muovituotanto on kasvanut huimasti (Cole ym. 2011). Vuonna 2015 muovin vuosittainen tuotanto maailmalla yhteensä oli yli 300 miljoonaa tonnia (Ogunola ym. 2018).
Vuoteen 2050 mennessä muovin määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan (Auta ym. 2017).
Muovin lisääntyneen tuotannon ohella myös mikromuovien määrä ja niihin liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet.
Mikromuovilla tarkoitetaan muovin palasia, joiden koko on alle 5mm (Rocha-Santos &
Duarte 2015). Ympäristöön päätyessään ne saastuttavat vesistöjä ja maaperää (Farrell &
Nelson 2013). Mikromuovit ovat monien eliöiden näkökulmasta ongelmallisia, sillä ne voivat häiritä fysiologisia toimintoja, kuten ruoansulatusta sekä kulkeutuvat ravintoverkossa ylöspäin (Farrell & Nelson 2013, Wright ym. 2013). Mikromuoveihin liittyvien ongelmien vähentämisessä yhteiskunnalliset päätökset sekä ihmisten henkilökohtaiset teot ja valinnat ovat keskeisessä roolissa (Chang 2015).
Mikromuovit ja niiden mahdollisesti aiheuttamat ongelmat ovat olleet paljon esillä tiedotusvälineissä viime aikoina kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Suomessa on esimerkiksi uutisoitu kosmetiikkateollisuuden ja yhdyskuntajätevesien mikromuovipäästöistä (esim. Yle uutiset 19.8.2018). Kansainvälisellä tasolla on uutisoitu esimerkiksi Englannissa paikallisesta jokien korkeasta muovipitoisuudesta (esim. The Telegraph 12.4.2018).
Lukiossa biologian opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle tietoa kestävästä kehityksestä ja luonnonvaroja säästävän elämäntavan merkityksestä sekä auttaa opiskelijaa ymmärtämään oman toiminnan merkitys ekosysteemien tulevaisuuden näkökulmasta (Opetushallitus 2015). Biologian opetuksessa mikromuovit ovat ajankohtainen aihe, joka linkittyy biologian pakolliseen Ekologia ja ympäristö (BI2) -kurssiin. Kurssilla käsitellään ympäristöongelmia Suomessa ja maailmalla sekä yksilön ja yhteiskunnan merkitystä ympäristöongelmien ratkaisuissa.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Itä-Suomessa asuvien lukiolaisten tietoja ja asenteita mikromuoveihin liittyen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä lukiolaiset tietävät mikromuoveista, miten he suhtautuvat niihin sekä millaisia vaikutusmahdollisuuksia
3
mikromuovien määrän vähentämiseksi on yksilön ja yhteiskunnan tasoilla. Tutkimuksen aiheen valintaan vaikuttivat tutkimuksen tekijän kiinnostus, aiheen ajankohtaisuus sekä aikaisemman tutkimustiedon puute suomalaisten lukiolaisten mikromuoveja koskevista tiedoista ja asenteista.
2 MIKROMUOVIT
2.1 Lähteet ja esiintyvyys
Mikromuovit ovat muovin palasia, joiden koko on alle 5mm (Wagner ym. 2014). Mikromuovit ovat muovin tavoin synteettisiä eli teollisesti tuotettuja polymeerejä (Ivar do Sul & Costa 2014). Polymeerit koostuvat useista monomeereista muodostaen ketjumaisen rakenteen (Flory 1953). Hiili on useiden polymeerien perusrakenneosa. Polymeereihin on usein lisätty erilaisia lisäaineita tehostamaan muovin ominaisuuksia ja käyttöä (González-Castro ym. 2011). Näitä lisäaineita ovat esimerkiksi ftalaatit ja bifenoli a, jotka parantavat muovin käyttöominaisuuksia.
Polymeerien kemiallisen rakenteen, ominaisuuksien ja niihin lisättyjen lisäaineiden ansiosta muovi ja mikromuovi ovat laadultaan monikäyttöisiä ja edullisia raaka-aineita teollisuudessa.
Esimerkiksi polyesteri ja akryyli ovat yleisiä tekstiileissä käytettäviä muoveja (Browne ym.
2009). Polyetyleeni ja polypropyleeni ovat käytettyjä muoveja pakkausmateriaaleissa.
Polyvinyylikloridi on yleinen muovi rakennusmateriaaleissa.
Mikromuovin lähteet voidaan jakaa primaarisiin ja sekundaarisiin (Cole ym. 2011).
Primaarisia lähteitä ovat lähteet, jotka lähtökohtaisesti sisältävät mikromuovia. Mikromuoveja valmistetaan eri teollisuuden aloilla, kuten kosmetiikkateollisuudessa kuorinta-aineiksi ja näistä puhutaan primaarisina mikromuovin lähteinä. Sekundaarisia lähteitä ovat sellaiset mikromuovin lähteet, joissa mikromuovia syntyy erilaisten muovia sisältävien tuotteiden hajoamisen, liukenemisen ja haurastumisen kautta. Esimerkiksi tekstiileistä ja maaleista irtoavat mikromuovit ovat sekundaarisia lähteitä. Liikenteessä autojen pyöristä irtoaa mikromuovia ympäristöön renkaiden kuluessa.
Primaariset ja sekundaariset mikromuovit voidaan vielä luokitella erilaisiin mikromuovin tyyppeihin (Talvitie ym. 2017). Näitä ovat esimerkiksi muovin hajoamisen seurauksesta syntyneet muovin palaset ja synteettiset kuidut, kuten nailon, elastaani ja viskoosi, mitä käytetään yleisesti tekstiileissä (kuva 1). Kelmujen ja siimojen palaset, erilaiset muovisirpaleet ja vaahtomuovi ovat myös mikromuovin tyyppejä (Free ym. 2014). Näiden lisäksi pelletit
4
lukeutuvat mikromuovityyppeihin (kuva 2). Pellettejä käytetään yleisesti muoviteollisuudessa raaka-aineena.
Kuva 1. Mikroskooppikuvia mikromuovin tyypeistä, joita on havaittu jätevedestä Suomessa (Talvitie ym. 2014). Kuvat A ja B esittävät primaarisia mikromuovin lähteitä, jotka ovat peräisin hygieniatuotteista. Kuvat C ja D esittävät sekundaaria mikromuovin lähteitä. Kuvassa C on suurempien muovin palasten hajoamisen seurauksesta syntynyttä mikromuovia. Kuvassa D puolestaan esiintyy synteettisiä tekstiilikuituja.
Kuva 2. Mikroskooppikuvia mikromuovin eri tyypeistä vesinäytteistä (Free ym. 2014).
Kuvassa A on muovisirpale, kuvassa B kelmua ja kuva C esittää puolestaan vaahtomuovia.
Kuvassa D on tekstiileistä peräisin olevaa kuitua, kuvassa E siimaa ja kuvassa F pellettejä.
Mikromuoveja tavataan lähes kaikkialla ympäristössä, mutta valtamerissä mikromuovien osuus on merkittävin (Jambeck ym. 2015). Valtameriin ajautuu suuret määrät muoviroskaa
5
esimerkiksi roskaamisen, laivojen, kalastuksen ja turismin kautta. Vuonna 2014 arviotiin, että valtamerissä on noin 250 000 tonnia muoviroskaa (Eriksen ym. 2014). Toinen merkittävä syy valtamerien suureen mikromuovin määrään on valumana tulevat päästöt (Cole ym. 2011).
Esimerkiksi teollisuuden ja kotitalouksien jätevesien sisältämät mikromuovit tulevat valtameriin jokien kautta. Luonnonilmiöiden, kuten tulvien ja myrskyjen vaikutuksesta mantereelta päätyy mikromuovia meriin. Valtamerien rannikoilla tavataan merkittäviä mikromuovien esiintymiä, sillä ihmiset asuvat usein tiiviisti rannikoilla ja aallot kuljettavat mikromuoveja mukanaan mereen (Eerker-Medrano ym. 2015).
Valtamerien ohella myös järvet, tekojärvet ja joet sisämaassa sisältävät paikoittain merkittäviä määriä mikromuovia (Wagner ym. 2014). Sisävesiin mikromuovia päätyy pääosin kotitalouksien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoiden jätevesien ja jätelietteen kautta. Tuuli ja sade sekä niiden mukana kuljettama mikromuovi ovat merien ohella myös sisävesien yksiä merkittäviä mikromuovin kulkeutumistapoja (Duis & Coors 2015). Lisäksi vesiliikenne, maatalous ja ihmisten pesuvedet ovat keskeisiä syitä mikromuovin esiintymiselle sisävesissä.
Vesiliikenteen mukana veteen päätyy roskaa roskaamisen ja muovia sisältävien osien kulumisen kautta. Useat hygieniatuotteet ja tekstiilit sisältävät mikromuovia, minkä seurauksesta pesuveden kautta veteen kulkeutuu mikromuovia. Jäteliete voi sisältää mikromuovia, sillä mikromuovin puhdistus lietteen valmistusprosessissa on vaikeaa (Li ym.
2018). Eroosio voi kuljettaa mikromuovia sisävesiin ja jokiin (Horton ym. 2017). Osa mikromuovista sekoittuu veteen ja painuu pohjasedimentteihin (Drish ym. 2015).
Mikromuoveja tavataan myös maaperässä (Browne 2015). Yhdyskuntien jätevedet, saasteet ja sateet ovat merkittävimmät syyt maaperän mikromuoviesiintymille. Maankäyttö vaikuttaa myös osaltaan mikromuovien kulkeutumiseen ympäristössä (Eerker-Medrano ym. 2015).
Mikromuovi kulkeutuu tehokkaasti mantereelta, jokien ja järvien kautta meriin (kuva 3) (Horton ym. 2017). Ympäristön ohella mikromuoveja on havaittu olevan myös kasveissa, ihmisissä ja muissa eliöissä (Farrell & Nelson 2013). Esimerkiksi rapujen ja simpukoiden on havaittu sisältävän mikromuovia. Mikromuovi päätyy eliöihin niiden ottaman ravinnon ja veden kautta.
6
Kuva 3. Kaavakuva mikromuovien lähteistä ja kulkeutumisreiteistä merien, maaperän, jokien ja järvien välillä (Horton ym. 2017 mukaan). Kotitalouksien muovin käytön, jätevesien käsittelyn, maatalouden ja teollisuuden kautta mikromuoveja päätyy maaperään ja ympäristöön, jonne ne voivat varastoitua tai päätyä vesistöihin valuman ja eroosion kautta.
Jokien kautta mikromuovit päätyvät sisämaasta meriin. Lisäksi luonnonvoimat, kuten tuulet voivat kuljettaa muoviroskaa meriin, jossa muovi hajoaa lopulta mikromuoviksi. Myös kalastusveneet ja laivat ovat merkittäviä muoviroskan ja mikromuovin lähteitä merissä.
2.2 Käyttö ja ongelmat
Mikromuovin valmistus on edullista ja rakenteeltaan mikromuovi on helposti muovailtavaa ja kestävää, minkä vuoksi mikromuoveja käytetään useiden eri tuotteiden valmistuksessa ja teollisuuden raaka-aineena (Andrady 2011). Esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa valmistuksessa käytetään mikromuoveja (Eerker-Medrano ym. 2015). Lisäksi tekstiilien ja maalin valmistus sekä muoviteollisuus ovat mikromuovien käyttökohteita. Muoviteollisuuden raaka-aineena käytetyt pelletit ja erilaiset teollisuuden hiontarakenteet ovat merkittäviä mikromuovin lähteitä (Cole ym. 2011).
Mikromuovi on ominaisuuksiensa vuoksi monipuolinen raaka-aine, mutta sen käyttöön liittyy seuraavia ongelmia (Andrady 2011). Mikromuovi on kokonsa vuoksi vaikea poistaa vedestä ja mikromuovin lähteiden jäljittäminen on hankalaa. Yhdyskuntajätevesien
7
puhdistusmekanismit ovat lisäksi puutteelliset muovista irtoavien muovipalojen ja yhdisteiden poistamiseksi (Kasurinen ym. 2014). Suurin osa jätevesien mikromuovista sitoutuu jätevesilietteeseen, mikä heikentää lietteen jatkokäyttöä (Li ym. 2018). Mikromuoviesiintymät voivat toimia biofilmeinä ja vaikuttaa näin patogeenien kehittymiseen erityisesti vesistöissä (Ivleva ym. 2016).
Mikromuovien rakenteen ja koostumuksen vuoksi mikromuovit voivat sitoa itseensä haitallisia kemikaaleja ja lisäaineita, kuten polykloorattuja bifenyyliä eli PCB-yhdisteitä, jotka luokitellaan ympäristömyrkyiksi (Wright ym. 2013). Lisäksi mikromuovit voivat itsessään sisältää haitallisia yhdisteitä (González-Castro ym. 2011). Esimerkiksi flataatteja ja bifenoli a:ta käytetään muoveissa yleisesti pehmittiminä ja rakenneosina. Ne häiritsevät esimerkiksi eliöiden hormonitoimintaa ja voivat tehdä vaurioita sisäelimiin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Lisäksi muovista valmistetut tuotteet sisältävät yleisesti erilaisia uv-suoja-aineita ja väriaineita (Nikala 2017).
Mikromuovit voivat häiritä eliöiden ruoansulatusta ja ne voivat kertyä kudoksiin mikromuovin huonosti hajoavuuden/hajoamattomuuden vuoksi (Auta ym 2017). Koska mikromuovien sisältämät yhdisteet hajoavat huonosti, ne kertyvät ympäristöön. Mikromuovit voivat vaikuttaa maaperän kaasujen vaihtoon, kemiallisiin ja fysikaalisiin reaktioihin sekä aineiden imeytymiseen (Machado ym. 2018). Mikromuovit voivat kertyä tärkeisiin lajeihin ekosysteemeissä, kuten mykorritsasieniin. Mykorritsasienet elävät usein symbioosissa esimerkiksi puiden kanssa. Mikromuovit voivat kulkeutua mykorritsasienien kautta myös puihin, kun mykorritsasienet ja puut vaihtavat ravinteita ja vettä keskenään. Mikromuovit voivat vaikuttaa haitallisesti mykorritsasienten ja puiden solujen toimintaan.
Mikromuovit kulkeutuvat eliöihin niiden käyttämän ravinnon mukana (Li ym. 2015).
Esimerkiksi simpukoiden kudoksia tutkittaessa on havaittu niiden sisältävän mikromuovia (kuva 4) (Avio ym. 2015). Kiinassa on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat kaupallisesti tärkeiden simpukoiden olevan mikromuovien saastuttamia (Li ym. 2015). Vastaavasti Portugalissa kaupallisesti merkittävissä kaloissa on havaittu olevan mikromuovia (Neves ym.
2015). Mikromuovin on havaittu kulkeutuvan simpukoista edelleen rapuihin, mikä osoittaa mikromuovin kulkeutumisen trofiatasolla ylöspäin (Farrell & Nelson 2013). Ravinnon mikromuovien on havaittu heikentävän tutkittujen eliöiden ruokahalua, vaikuttavan haitallisesti energiavarastoihin ja lopulta lajin kasvuun, lisääntymiseen ja selviytymiseen (Wright ym. 2013). Vaikutukset riippuvat kuitenkin ravinnon mikromuovipitoisuudesta.
Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että mikromuovit aiheuttaisivat ihmiselle terveydellisiä riskejä (Galloway 2015).
8
Kuva 4. Mikroskooppikuvia mikromuovin palasista simpukan eri kudoksissa (Avio 2015).
Kuvassa oleva nuoli osoittaa mikromuovin kohdan kudoksessa. Kuvassa A mikromuovia on hemolymfassa eli kudosveressä, kuvassa B kiduksissa, kuvassa C suolessa ja kuvassa D ruoansulatuskanavassa.
Mikromuoveihin liittyvää tutkimusta tarvitaan enemmän, sillä tieto mikromuoveista ja niiden vaikutuksista on osin puutteellista (Syberg ym. 2015). Esimerkiksi tieto siitä, miten mikromuovit vaikuttavat eri populaatiossa on puutteellista. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa siitä, minkä tyyppiset mikromuovit sitovat eniten haitallisia aineita itseensä esimerkiksi kokonsa, värinsä ja muotonsa puolesta. Mikromuovitutkimukseen liittyviä tutkimusmenetelmiä ja laitteita tulisi vielä kehittää, jotta saataisiin tarkempaa tietoa mikromuoveista ja niiden kokonaisvaltaisista vaikutuksista (Eerker-Medrano ym. 2015).
2.3 Ratkaisumahdollisuudet mikromuovien vähentämiseksi
Koska mikromuovin käyttöön liittyy sen ominaisuuksien vuoksi ongelmia, mikromuovien määrää ja käyttöä tulisi pyrkiä rajoittamaan yhteiskunnallisesta ja kuluttajien toiminnan näkökulmista (Wu ym. 2017). Esimerkiksi Yhdysvallat ja useat Euroopan maat ovat kieltäneet mikromuovien käytön kosmetiikkateollisuudessa. Erilaisissa kuorintatuotteissa käytetään
9
mikromuovin sijaan esimerkiksi sokeria ja kaurajauhoa, mitkä ovat ympäristön kannalta parempi vaihtoehto.
Kuluttajien tietojen lisääminen mikromuovien ongelmista ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ovat keskeisessä roolissa lainsäädännöllisten menetelmien ohella (Chang 2015).
Esimerkiksi erilaiset kuluttajille suunnatut mobiilisovellukset antavat tietoa tuotteen mahdollisista mikromuovipitoisuuksista. Näin kuluttajien tietomäärä kasvaa ja he voivat vaikuttaa ostopäätöksiinsä paremmin. Kuluttajat vaikuttavat päätöksillään myös yritysten toimintaan, sillä kuluttajien kiinnostus ostaa tietyntyyppiä tuotteita lisää yritysten painetta tuottaa kuluttajien haluamia tuotteita (Jaca ym. 2018). Mikromuoveja voidaan pyrkiä vähentämään myös kiertotalousajattelun kautta (Heidbreder ym. 2019). Kiertotalousajattelussa esimerkiksi muovijätteen kierrätystä, uudelleen käyttöä ja elinkaara pyritään pidentämään niin, että syntyvän muovijätteen määrä olisi mahdollisimman vähäinen. Tällöin myös muovijätteestä syntyvien mikromuovien määrä vähenee. Lisäksi koulutus nähdään merkittävänä tapana puuttua mikromuoviongelmaan, sillä lisäämällä lasten ja nuorten tietoa mikromuoveista, voidaan vaikuttaa tulevien sukupolvien ympäristöasenteisiin edullisesti (Ogunola ym. 2018).
Merkittävimpänä keinona mikromuoviongelmaan puuttumisessa voidaan pitää muovin kulutuksen vähentämistä (Wu ym. 2017). Muovin rinnalle tulisi löytää muita ympäristön kannalta vähemmän haitallisia raaka-aineita, kuten biohajoavia materiaaleja. Tärkeää olisi kehittää tehokkaampia jäteveden puhdistus- ja käsittelymenetelmiä, sillä yhdyskuntajätevesien kautta ympäristöön päätyy paljon mikromuovia (Eerker-Medrano ym. 2015). Lisäksi erilaisia mikromuovin poistomenetelmiä tulisi kehittää (Ogunola ym. 2018). Esimerkiksi bakteerien hyödyntämistä mikromuovin poistamisessa ympäristöstä tutkitaan. Suomessa on saatu alustavia tuloksia muovia ravintonaan käyttävistä mikrobeista ja näistä tuloksista on uutisoitu vastikään (esim. Helsingin Sanomat 28.11.2018).
3 NUORET JA YMPÄRISTÖ
3.1. Ympäristötietoisuus
Ympäristötietoisuudella tarkoitetaan ympäristöä koskevien tietojen, arvojen, asenteiden ja toiminnan muodostamaa kokonaisuutta (Arcury 1990). Tieto nähdään keskeiseksi tekijäksi henkilön toiminnan ja asenteiden näkökulmasta. Lisäksi tieto vaikuttaa arvojen muokkautumiseen. Ympäristötietoisuutta ja asenteita tutkittaessa esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen asema, perhe ja kulttuuri vaikuttavat suhtautumiseen ympäristöasioissa
10
(Peschel ym. 2016, Hammami ym. 2017). Myös yksilölliset kokemukset, persoonallisuus, ominaisuudet ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat ympäristöä koskevan tiedon ja kiinnostuksen määrään (Campbell ym. 1999, Farizo ym. 2016).
Sukupuolten välisiä eroja tutkittaessa naiset ja tytöt ovat tutkitusti usein miehiä ja poikia ympäristötietoisempia (Hassan ym. 2010). Naiset lisäksi osoittavat ympäristötietoisuuden omassa toiminnassaan miehiä useammin. Lisäksi naisten arvoissa ympäristöasiat tulevat esille miehiä useammin. Suomalaisten nuorten ympäristötietoisuus on kasvanut 2000-luvun aikana (Myllyniemi 2016). Nuoret myös tuovat yhä useammin esiin omassa toiminnassaan ympäristötietoisuuden ja haluavat vaikuttaa osaltaan ympäristöasioihin. Myös mikromuovien osalta on havaittu, että nuoret ja nuoret aikuiset ovat tietoisempia mikromuoveista vanhempiin verrattuna (Anderson ym. 2016).
Koulun merkitys lasten ja nuorten ympäristöä koskevan tiedon lisäämisessä on merkittävä (Amstrong & Impara 1991, Lucena ym. 2019). Tietotason lisääntyminen voi vaikuttaa lasten ja nuorten ympäristöasenteiden muuttumiseen ja näin ollen edistää ympäristökäyttäytymistä.
Omien toimien kriittinen tarkastelu ympäristön näkökulmasta tehostuu koulun antamien ympäristöä koskevien tietojen kautta (Uzun ym. 2019). Nuorten taitojen ja asenteiden muovaaminen opetuksen kautta on kuitenkin joskus vaikeampaa tietomäärän lisäämiseen verrattuna (Hassan ym. 2010). Vaikka nuori olisi hyvin tietoinen ympäristöasioista, se ei kuitenkaan aina vaikuta siihen, että nuori huomioisi ympäristöasiat toiminnassaan (Amstrong 1989, Paçoa & Lavradorb 2017). Yhtenä syynä havaintoon voi olla se, että osa nuorista unohtaa koulussa oppimansa asian, minkä vuoksi myöskään asenteet eivät muutu (Srinivasan ym.
2019). Ympäristöä koskevan tiedon ohella nuoren positiiviset ja negatiiviset tunteet sekä mielipiteet ympäristöasiasta, luontokokemus ja kiinnostus luonnosta ovat oleellisia tekijöitä ympäristöä koskevien asenteiden ja toiminnan muotoutumisen kannalta (Otto & Pensini 2017, Uzun ym. 2019). Jos nuori liikkuu paljon luonnossa, on kiinnostunut luontoa koskevista asioista ja pitää ympäristöasioita itselleen tärkeinä, näkyvät ympäristöasiat todennäköisesti myös arvoissa ja asenteissa esimerkiksi luonnonsuojelun kautta.
Mitä aikaisemmin koulussa annetaan ympäristökasvatusta ja opetusta ympäristöasioista, sitä merkittävämpiä tuloksia ollaan saatu lasten ja nuorten ympäristötietoisuuden ja asenteiden muuttumisessa myönteisempään suuntaan (Jaus 1982). Kun asenteet muuttuvat ympäristötietoisempaan suuntaan, nuoret osaavat tehdä ympäristön näkökulmasta parempia valintoja esimerkiksi ostopäätöksissään. Ympäristötietoisuuden lisäämisessä opetuksen kautta on tärkeä huomioida oppilaiden ja opiskelijoiden toiminnallisuus, opetuksen konkreettisuus ja luonnossa tapahtuva oppiminen, sillä ne lisäävät mielenkiintoa, ymmärrystä ja motivaatiota
11
opiskeltavaa asiaa kohtaan ja vaikuttavat näin tehokkaammin ympäristöä koskevien arvojen ja asenteiden muovautumiseen (Hartley ym. 2015, Otto & Penisini 2017, Loctarini ym. 2019).
Opiskelijoiden ympäristötietoisuuden lisäämisessä Suomessa peruskoululla ja lukiolla on keskeinen merkitys (Opetushallitus 2014, Opetushallitus 2015). Lukion opetussuunnitelma määrittelee lukiossa tapahtuvalle opetukselle keskeiset tavoitteet (Opetushallitus 2015).
Opetussuunnitelma sisältää yleisiä sekä oppiainekohtaisia tavoitteita ja ohjeita opiskelijan arviointiin. Ajankohtaiset ilmiöt osana opetusta ovat keskeisiä tavoitteita, sillä ne linkittävät opetuksen osaksi opiskelijoiden elämää. Biologian oppiaineen merkitys nuorten ympäristötietoisuuden lisäämisessä on keskeinen. Biologian opetuksen tavoitteena on antaa tietoa kestävästä kehityksestä, luonnonvaroja säästävän elämäntavan merkityksestä sekä auttaa opiskelijaa ymmärtämään oman toiminnan merkitys ekosysteemien tulevaisuuden näkökulmasta. Kaikille lukiolaisille pakollisen biologian kurssin, Ekologia ja ympäristö (BI2), tavoitteissa on lisätä ja syventää opiskelijoiden tietoa elämän monimuotoisuudesta ja sen uhkista Suomessa ja maailmalla. Kurssilla käsitellään ympäristöongelmia, niiden syitä ja ratkaisumahdollisuuksia yksilön ja yhteiskunnan tasoilla. Opiskelijan oman toiminnan merkitystä ympäristöongelmien ratkaisemisessa korostetaan.
Nykyisessä lukion opetussuunnitelmassa ei mainita mikromuoveja käsitteenä, mutta ne linkittyvät oleellisesti biologian opetuksen aihekokonaisuuksiin ja tavoitteisiin. Mikromuovit liittyvät myös kemian aihekokonaisuuksiin, minkä vuoksi mikromuovit tarjoavat eheyttävän opetuksen mahdollisuuden biologian ja kemian oppiaineissa. Koska ajankohtaisuus on noussut keskeiseksi osaksi opetusta, ovat mikromuovit ilmiönä ajankohtainen esimerkki ympäristöä, ekosysteemejä ja ympäristöongelmia koskettavasta aiheesta lukion Ekologia ja ympäristö - kurssille. Mikromuoveihin liittyvää uutisointia Kuopion alueella on ollut esillä viimeisen vuoden aikana (esim. Savon Sanomat 6.6.2018) ja myös Joensuussa Pielisjoessa on uutisoitu olevan mikromuoveja (esim. Karjalainen 25.4.2018).
3.2 Ympäristöahdistus ja valinnanvaikeus ympäristöasioissa
Tietoisuus ympäristöasioista ja ympäristöongelmista voi lisätä ympäristöahdistuneisuutta (Pihkala 2017). Ympäristöahdistuksella tarkoitetaan henkistä oirehtimista ympäristöasioihin liittyen ja pelkoa ympäristön tuhoutumisesta. Ympäristöahdistus on noussut vastikään esille, minkä vuoksi siihen liittyvää tutkimusta on toistaiseksi melko vähän. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja sen seuraukset voivat aiheuttaa ympäristöahdistusta. Oireita voivat olla esimerkiksi pelko, fyysinen ja psyykkinen pahoinvointi, stressi, masennus ja viha.
12
Käsittelemättöminä tunteet voivat aiheuttaa ahdistusta ja toimintakyvyn heikkenemistä (Pihkala 2018). Lisäksi syyllisyyden tunne omista valinnoista ja yhteiskunnan teot tai tekemättömyys ympäristöasioiden eteen voivat lisätä ympäristöahdistusta.
Erityisesti nuoret, lapset ja ympäristöasioista kiinnostuneet ovat tutkitusti kaikista alttiimpia kokemaan ympäristöahdistusta. Sosiaalisen median on havaittu paisuttelevan joissain tapauksissa ympäristöongelmien vakavuutta (Keinonen ym. 2016). Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa teetetty kysely osoitti, ettei sosiaalinen media lisännyt opiskelijoiden ahdistusta tai pelkoa ympäristöasioista. On kuitenkin tärkeä muistaa, että yläkoululaisten ja lukiolaisten median kriittinen lukutaito ei ole vielä kehittynyt samalla tasolle yliopisto-opiskelijoihin verrattuna, minkä vuoksi median antama kuva ympäristöongelmista voi lisätä joidenkin nuorten ympäristöahdistusta. Tutkittaessa erityisesti nuorten kokemuksia ympäristöasioista- ja ongelmista, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, ettei lisää nuorten ympäristöahdistusta (Pihkala 2018). Tutkimukset osoittavat, että tytöt kärsivät enemmän ympäristöahdistuksesta poikiin verrattuna (Sjøberg & Schreiner 2010). Tytöt vastaavasti kokevat, että yksilön toimilla on merkittävä rooli ympäristöongelmia ratkottaessa, kun taas poikien mielestä ympäristöasioiden ratkominen kuuluu enemmän yhteiskunnalle ja ympäristöalan ammattilaisille.
Nuorten ympäristöahdistuksen minimoimisessa on tärkeää huomioida kohderyhmän ominaispiirteet, tunteet sekä antaa tilaa nuorten omille mielipiteille ympäristöongelmaa käsitellessä (Pihkala 2017). Myös avoin ja turvallinen keskusteluilmapiiri on tärkeää ympäristöahdistuksen minimoimisessa, kun käsitellään ympäristöasioita (Pihkala 2018).
Nuorten ympäristöahdistuksen vähentämisessä on havaittu, että itselle sopivien vaikutusmahdollisuuksien havaitseminen on tärkeää, sillä se lisää toiveikkuutta ympäristöasioiden ratkaisuista tulevaisuudessa ja halua osallistua (Pihkala 2017). Myös median kriittisen lukutaidon opettaminen ja keskustelu ympäristöongelmista koulussa vähentävät ympäristöä koskevaa pelkoa ja ahdistusta (Keinonen ym. 2016). Useat nuoret kuitenkin luottavat siihen, että ympäristöasioita saadaan ratkottua tulevaisuudessa ympäristöahdistuksesta huolimatta (Myllyniemi 2016).
Ympäristöahdistus, luonteenpiirre, kiinnostus ympäristöasioista ja ympäristötietoisuus vaikuttavat tapaan tehdä valintoja ympäristön näkökulmasta esimerkiksi ostopäätöksissä (Peschel ym. 2016, Jaca ym. 2018). Vanhat tottumukset ja tavat vaikeuttavat uusien ympäristöystävällisempien ostopäätöksien tekemistä (Heidbreder ym. 2019). Esimerkiksi muoville vaihtoehtoisten materiaalien määrä on huomattavasti vähäisempi perinteisiin muovituotteisiin verrattuna, mikä vaikeuttaa ympäristöystävällisten valintojen tekemistä
13
muovin kannalta. Median avulla voidaan kuitenkin lisätä kuluttajien tietoa muovin vaihtoehtoisista materiaaleista.
Kuluttajien puutteellinen tieto tuotteen elinkaaresta ja sen vaikutuksista ympäristöön koko valmistusprosessin aikana vaikeuttavat ympäristöystävällisten tuotteiden valintaa. Kuluttajat uskovat tekevänsä hyviä valintoja ympäristön kannalta, koska eivät tunne kokonaisuudessaan tuotteen elinkaarta. Tietoa tuotteiden elinkaaresta voidaan lisätä median ja opetuksen avulla.
Lisäksi muut tekijät, kuten hygieenisyyden kannalta turvallisempi pakkaus, voi olla kuluttajille tärkeämpi asia ympäristöystävällisyyteen verrattuna joissain ostopäätöksissä.
Englantilaisen tutkimuksen mukaan nuorten ja nuorten aikuisten tiedot mikromuovien yleisyydestä tuotteissa ja hajoamisesta luonnossa ovat osin puutteellisia (Anderson ym. 2016).
Tietoisuuden lisääminen ja väärinkäsitysten poistaminen mikromuovien osalta olisi tärkeää, jotta kuluttajat osaisivat tehdä ympäristön näkökulmasta parempia valintoja. Myös tietoiskut siitä, kuinka paljon esimerkiksi tietty kosmetiikkatuote sisältää mikromuovia, ovat tärkeitä hahmottamaan kuluttajille mikromuovien määrää ja yleisyyttä yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan (Chang 2015).
3.3 Nuorten mikromuoveihin liittyvät tiedot ja asenteet
Lukiolaisten mikromuoveihin liittyviä tietoja ja asenteita on tutkittu melko vähän. Englannissa on mitattu ympäristöalalla työskentelevien, kosmetologien sekä eri alojen yli 18-vuotiaiden opiskelijoiden tietoja mikromuoveihin liittyen (Anderson ym. 2016). Tuloksissa ilmeni, että useiden opiskelijoiden ennakkotiedot olivat puutteellisia. Ympäristöasioista kiinnostuneisuus havaittiin merkittävimmäksi tekijäksi, joka vaikutti mikromuoveja koskevaan tietoon ja asenteisiin ennakkokyselyssä. Mikromuoveihin liittyvää tietoa lisäämällä tutkimuksen kautta osallistujien huoli ja halu vaikuttaa mikromuovien määrän vähentämiseksi lisääntyi myös niiden vastaajien osalta, jotka olivat alussa olleet vähemmän tietoisia mikromuoveista.
Italialaisessa tutkimuksessa opetuksen konkreettisuus lisäsi lukiolaisten tietoja ja asenteita mikromuovien yleisyydestä ja haitoista (Locritani ym. 2019). Esimerkiksi mikromuovien tutkiminen mikroskoopilla ja oman asuinalueen rantojen muoviroskan näkeminen lisäsivät lukiolaisten ymmärrystä mikromuoveista ja halua vaikuttaa muovi- ja mikromuoviongelmaan.
Lasten ja varhaisnuorten tietoja ja asenteita mikromuoveihin liittyen on tutkittu vähän.
Yhdysvalloissa koulujen mikromuoveihin liittyvän opetuksen lisäämisellä on ollut positiivinen vaikutus oppilaiden tiedon lisäämisessä ja asenteiden muuttumisessa ympäristötietoisempaan
14
suuntaan (Kowalski 2016). Esimerkiksi tutkimalla kokeellisesti mikromuovien kertymistä pohjasedimentteihin vesistöissä ollaan lisätty oppilaiden tietoa mikromuovien vaikutuksista ympäristössä. Tiedon lisääntymisen kautta oppilaiden halu vaikuttaa oman toiminnan kautta mikromuovien ympäristöön pääsyn vähentämiseksi kasvoi. Suomessa ei ole tutkittu mikromuoveihin liittyviä asenteita ja tietoja lukiolaisten ja peruskoululaisten keskuudessa.
4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Joensuun ja Kuopion alueella asuvien lukiolaisten tietoja ja asenteita mikromuoveihin liittyen. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan, mitä kautta lukiolaiset ovat saaneet tietoa mikromuoveista. Myös taustatekijöiden: ikä, opiskeluvuosi, sukupuoli, BI2-kurssin käyminen ja kiinnostus ympäristöasioista vaikutusta tietoihin ja asenteisiin tutkitaan.
Tutkimuskysymyksiä ovat:
- Mitä Joensuun ja Kuopion alueella asuvat lukiolaiset tietävät muoveista ja mikromuoveista?
- Millaisia asenteita Joensuun ja Kuopion alueella asuvilla lukiolaisilla on mikromuoveihin liittyen?
- Vaikuttavatko taustatekijät lukiolaisten mikromuoveja koskeviin tietoihin ja asenteisiin?
- Millaisia vaikutusmahdollisuuksia lukiolaiset kokevat itsellään ja yhteiskunnalla olevan mikromuovien vähentämiseksi?
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
5.1 Aineiston kerääminen
Tutkimuksessa käytetty kyselyaineisto kerättiin Joensuun ja Kuopion alueen lukioista.
Joensuun ja Kuopion alueelta osallistui kummastakin kaupungista kolme lukiota. Lukiot olivat opiskelijamäärältään erilaisia. Lokakuussa 2018 tutkimuksen tekijä selvitti Joensuun ja Kuopion kaupunkien ja niiden ympärysalueiden lukioilta halukkuutta osallistua mikromuoveja koskevaan kyselyyn. Kyselyyn osallistuneet lukiot olivat kiinnostuneita tutkimuksen aiheesta ja olivat valmiita tekemään kyselyn annetun aikarajan puitteissa. Tutkimuksen tekijä haki tutkimuslupaa Joensuun ja Kuopion alueelta 2.11.2018 alkaen ja luvat myönnettiin kaikkiin
15
lukioihin 4.12.2018 mennessä. Kyselyt toteutettiin lukioissa 19.11-21.12.2018 välisenä aikana.
Lukioiden opettajat teettivät pääsääntöisesti kyselyn itse lukioryhmiensä kanssa heille sopivan ryhmänohjaustunnin tai biologian ja maantiedon oppitunnin aikana. Tutkimuksen tekijä teetti itse kyselyn muutamien lukioryhmien kanssa. Kaikille kyselyyn osallistuneille ryhmille annettiin kyselyn toteutuksen jälkeen tutkimuksen tekijän laatima mikromuoviaiheinen Powerpoint-esitys.
5.2 E-lomake
Tutkimuksen tekijä laati sähköisen kyselylomakkeen Itä-Suomen Yliopiston valmista e- lomakepohjaa hyödyntäen (Liite 1). Kyselyssä käytettiin avoimia kysymyksiä, joihin vastattiin omin sanoin. Lisäksi kyselyssä oli Likert-asteikollisia skaalakysymyksiä, pudotusvalikkokysymyksiä sekä monivalintakysymyksiä.
Kyselyn alussa lukiolaisten taustatiedot kartoitettiin avoimia- ja pudotusvalikkokysymyksiä hyödyntäen. Näiden avulla selvitettiin ikä, sukupuoli, lukio, opiskeluvuosi, kiinnostus ympäristöasioista sekä tieto siitä, oliko vastaaja käynyt pakollisen BI2-kurssin. Tämän jälkeen kysyttiin muovien valmistuksesta sekä hyödyistä ja haitoista avoimien kysymyksien muodossa.
Lukiolaisten tietolähteet mikromuoveista ja niiden tärkeys selvitettiin Likert-asteikkoa hyödyntäen. Tietolähde vaihtoehtoja olivat peruskoulu, lukio, sosiaalinen media, televisio, kirjat, kaverit, perhe ja sanomalehdet. Lukiolaisten tuli vastata, kuinka paljon he olivat saaneet tietoa mikromuoveista kyseisen lähteen kautta (1=en ole ollenkaan saanut tietoa, 2=olen saanut melko vähän tietoa, 3= en osaa sanoa, 4= olen saanut melko paljon tietoa, 5=olen saanut paljon tietoa).
Lukiolaisten mikromuoveihin liittyvää tietoa ja käsityksiä tutkimuksessa testattiin monivalintakysymysten avulla. Lukiolaisille annettiin erilaisia väittämiä mikromuoveihin liittyen. Annetuista vastausvaihtoehdoista tuli valita ne, jotka olivat vastaajan mielestä oikein väittämän kanssa. Vaihtoehdoista yksi tai useampi saattoi olla oikein väittämästä riippuen.
Lukiolaisten oli mahdollista vastata myös vaihtoehto ”En tiedä”, mikäli heillä ei ollut tietoa kyseisestä asiasta. Jokaisesta oikeasta vastauksesta annettiin yksi piste ja väärän vaihtoehdon valitsemisesta sai nolla pistettä. Mikäli vastaaja oli osannut jättää väärän vaihtoehdon valitsematta väittämien joukossa, hänelle annettiin siitä myös yksi piste. Näin ollen maksimipistemäärä tieto-osiosta oli yhteensä 38 pistettä.
Likert-asteikon avulla selvitettiin myös lukiolaisten asenteellista suhtautumista mikromuoveihin (1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=en osaa sanoa, 4=jokseenkin
16
samaa mieltä ja 5=täysin samaa mieltä). Asenteellisten väittämien tarkoituksena oli selvittää, kuinka merkittävänä ongelmana lukiolaiset näkevät mikromuovit ympäristössä ja kuinka tärkeää mikromuoviongelmaan olisi puuttua.
Tutkimuksen lopussa lukiolaisilta kysyttiin yksilön ja yhteiskunnan roolia mikromuovien määrän vähentämisessä. Vastaajien tuli valita annetuista vaihtoehdoista ”Kyllä” tai ”Ei” siihen liittyen, voiko yhteiskunta tai vastaaja itse vaikuttaa jotenkin mikromuovien määrään. Tämän jälkeen vastaajan tuli perustella kantansa asiaan omin sanoin. Perustelut väittämiin kerättiin avoimien kysymyksien muodossa, jotta lukiolaisten omat näkemykset perusteluineen tulisivat näkyviin.
5.3 Ympäristöahdistuksen huomioiminen tutkimuksen toteutuksessa
Tämän tutkimuksen toteutuksessa pyrittiin kiinnittämään huomiota siihen, ettei lisätä lukiolaisten ympäristöahdistusta mikromuovien osalta, sillä mikromuovien haitallisuudesta tiedetään toistaiseksi melko vähän. Ympäristöahdistuksen vähentämisessä on havaittu, että itselle sopivien vaikutusmahdollisuuksien havaitseminen on tärkeää (Sjøberg & Schreiner 2010, Pihkala 2017). Omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtäminen ja itselle sopivien vaikutustapojen löytäminen lisäävät nuoren halua osallistua ja vaikuttaa ympäristöasiaan.
Lisäksi toiveikkuus ympäristöasioiden ratkaisuista tulevaisuudessa kasvaa omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämisen kautta. Tässä tutkimuksessa lukiolaisten tuli pohtia omia vaikutusmahdollisuuksia mikromuovien määrän vähentämiseksi, mikä tukee käsitystä siitä, kuinka nuorten ympäristöahdistusta voidaan ehkäistä ympäristöasioita tutkittaessa.
Ympäristöahdistus huomioitiin tutkimuksen toteutuksessa myös siten, että vastaajat pystyivät ilmaisemaan mielipiteensä siitä, minkä vuoksi vastaaja itse ei voinut vaikuttaa mikromuovien ympäristöön pääsyyn. Vastaajia ei painostettu siihen, että jokaisen tulisi omalla toiminnallaan pyrkiä vähentämään mikromuovien määrää, vaan oman kyvyttömyytensä asiaan vaikuttamisessa pystyi ilmaisemaan. Nuorten omien mielipiteiden ja tunteiden huomioiminen ympäristöasioita käsitellessä on tutkitusti tärkeää ympäristöahdistuksen vähentämisessä (Pihkala 2018).
Yhteiskunnan merkitystä mikromuovien määrän vähentämisessä pohdittiin yksilön toimien lisänä. Tällä pyrittiin osaltaan vähentämään lukiolaisten ympäristöahdistusta, sillä yhteiskunnan rooli ympäristöasioita ratkottaessa on merkittävä yksilön toimien rinnalla (Wu ym. 2017). Yhteiskunta vaikuttaa siihen, miten alueella asuvat pystyvät konkreettisesti vaikuttamaan ympäristöasiaan esimerkiksi lakien kautta. Nuorten on tärkeä ymmärtää, että
17
kukaan ei ole yksin vastuussa tai ratkaisemassa ympäristöongelmia, sillä ympäristöasiat ovat koko yhteiskuntaa koskettava asia (Pihkala 2017).
5.4 Aineiston analysointi
Tutkimuksen tekijä analysoi kerätyn aineiston Microsoft Exceliä ja SPSS-ohjelmistoa hyödyntäen. Avoimet vastaukset luokiteltiin sisältöanalyysin avulla. Sisältöanalyysissä kaikkien vastauksien esiintyminen laskettiin yhteen ja näin saatiin selville, kuinka monta kertaa tietty asia oli noussut vastauksissa esiin. Eniten esiin nousseiden vastauksien pohjalta tehtiin kuvaajia, joissa havainnollistui, kuinka montaa kertaa tietty asia oli mainittu vastauksissa. Vain ne asiat, jotka oli mainittu vähintään kymmenen kertaa, laitettiin näkyviin kuvaajiin.
Lukiolaisten mikromuoveihin liittyvää tietoa mittaavan osion kohdalla selvitettiin Kolmogorov-Smirnov testiä hyödyntäen, olivatko lukiolaisten saamat yhteispisteet osiosta normaalijakautuneita. Koska pisteet eivät olleet normaalijakautuneet, tulosten tilastolliseen analyysiin käytettiin ei-parametrisiä testejä. Tulosten tarkasteluun käytettiin Kruskall-Wallsin testiä, kun tutkittiin iän, ympäristöasioita koskevan kiinnostuksen ja opiskeluvuosikurssin vaikutusta saatuun pistemäärään. Mann Whitney U-testiä puolestaan käytettiin silloin, kun tarkasteltiin opiskelukaupungin ja BI2-kurssin käymisen vaikutusta vastaajan saamiin pisteisiin. Lisäksi Spearmanin järjestyskorrelaation avulla testattiin iän, ympäristöasioita koskevan kiinnostuksen ja opiskeluvuosikurssin yhteyttä tieto-osion pisteisiin. Iän, sukupuolen, lukion, ympäristöasioista kiinnostuneisuuden, opiskeluvuosikurssin ja BI2- kurssin käymisen vaikutusta asenteisiin selvitettiin ristiintaulukoinnin ja Fisherin tarkan testin avulla.
6 TULOKSET
6.1 Lukiolaisten taustatiedot
Tutkimukseen osallistui 282 lukiolaista, joista joensuulaisia oli 149 ja kuopiolaisia 133.
Osallistuneista ensimmäisen vuoden lukio-opiskelijoita oli 65,6%, toisen vuoden opiskelijoita 19,9%, kolmannelta vuosikurssilta oli 14,2% opiskelijaa ja 0,3% osallistujista oli neljännen vuoden opiskelijoita. Vastaajista 60,3% oli naisia, 38,3% miehiä ja 1,4% ilmoitti sukupuolekseen olevan muunsukupuolinen. Iältään kyselyyn osallistuneet olivat 15-19
18
vuotiaita. 15 vuotiaita oli 4,6%, 16 vuotiaita 62,4%, 17 vuotiaita 19,5%, 18 vuotiaita 12,8% ja 19 vuotiaita 1,4%.
Vastaajista pakollisen BI2-kurssin ”Ekologia ja ympäristö” oli käynyt 44,6%. Valtaosa lukiolaisista (86%) oli kiinnostunut ympäristöasioista (kuva 5). Vain 8% vastaajista ilmoitti ympäristöä koskevan kiinnostuksensa tason olevan vähäinen.
Kuva 5. Lukiolaisten (n=282) kiinnostus ympäristöasioita kohtaan.
6.2 Lukiolaisten tiedot muoveista
Vastaajista 65% kertoi, että muovia valmistetaan öljystä ja 11% kertoi, ettei ollut tietoinen muovin valmistusraaka-aineista. Loput vastaajista nostivat esiin muutamia kertoja erilaisia enemmän tai vähemmän oikeita asioita siitä, että muovia valmistetaan esimerkiksi hiilestä, puusta, kemikaaleista, lisäaineista, mikrokuiduista, fossiilisista polttoaineista, uusiutumattomista luonnonvaroista, orgaanisista ja epäorgaanisista yhdisteistä ja biohajoavista tuotteista.
Muovin hyödyistä vastaajat mainitsivat useimmiten (71 kertaa), että muovi on monipuolinen materiaali (kuva 6). Tämän lisäksi vastauksissa nousivat useita kertoja esiin
19
muovin kestävyys, edullisuus ja hyöty pakkausmateriaalina. Muovin haittoina vastauksissa nousi esiin 116 kertaa, että muovi saastuttaa luontoa (kuva 7). Lisäksi vesien saastumisesta, muovin haitallisuudesta eliöille ja maatumattomuudesta kerrottiin vastauksissa useita kertoja.
Muovin hyötyjen ja haittojen osalta vain yksittäiset lukiolaiset vastasivat, etteivät tienneet muovin hyödyistä ja haitoista.
Kuva 6. Lukiolaisten (n=282) maininnat muovin hyödyistä sisältöanalyysin perusteella ryhmiteltynä. Kuvassa ovat mainittuna ne muovin hyödyt, jotka nousivat vähintään kymmenen kertaa kyselyssä esille.
Kuva 7. Lukiolaisten (n=282) maininnat muovin haitoista sisältöanalyysin perusteella ryhmiteltynä. Kuvassa ovat mainittuna ne muovin haitat, jotka nousivat vähintään kymmenen kertaa kyselyssä esille.
20 6.3 Lukiolaisten tietolähteet mikromuoveista
Lukiolaiset kertoivat saaneensa eniten tietoa mikromuoveista sosiaalisen median kautta (kuva 8). Tämän lisäksi sanomalehdet, televisio ja lukio nousivat merkittävimmiksi tietolähteiksi mikromuovien osalta. Vähiten tietoa mikromuoveista lukiolaiset kokivat saaneensa perheeltä, peruskoulusta, kirjoista ja kavereilta. Lisäksi vastausvaihtoehto ”En osaa sanoa”, oli melko yleinen lukiolaisten kaikissa vastauksissa.
Kuva 8. Lukiolaisten (n=282) mikromuoveja koskevien tietolähteiden tärkeys.
21 6.4 Lukiolaisten tiedot mikromuoveista
Lukiolaiset saivat monivalintatehtävästä keskimäärin 23 pistettä. Maksimipistemäärän eli 38 pistettä sai vain yksi opiskelija. Minimipistemäärä oli nolla pistettä ja sen sai yhteensä yhdeksän opiskelijaa. Lukiolaisista 99,3% tiesi, että väittämä ”Mikromuovi hajoaa nopeasti luonnossa” on väärin. Vastaajista 99,0% tiesi väittämän ”Mikromuovia käytetään kasvien ravintoaineena” olevan väärin. Lisäksi väittämän ”Mikromuovia syntyy eloperäisen aineen hajoamisen seurauksesta” 97,2% lukiolaista osasi merkitä vääräksi. Vaikeimmiksi väittämiksi osoittautuivat ”Mikromuovia esiintyy jätevedessä”, ”Mikromuovia esiintyy ilmassa” ja
”Mikromuovia esiintyy lietteessä”. Ensimmäiseen väittämään lukiolaisista vastasi 23,8%
oikein, toiseen 29,1% ja kolmanteen 30,5%.
BI2-kurssin käyneet lukiolaiset saivat enemmän pisteitä (18,2%) niihin lukiolaisiin verrattuna, jotka eivät olleet käyneet BI2-kurssia (p < 0,001) (kuva 9). Poikien (38,3%
vastaajista) saamat pisteet (24) olivat keskimäärin vähän paremmat kuin tyttöjen (60,3%
vastaajista) saamat pisteet (22) (p = 0,028). Muunsukupuolisia oli vain neljä, minkä vuoksi heitä ei otettu mukaan sukupuolivertailuun. Kuopion alueen lukiolaiset saivat numeraalisesti enemmän pisteitä (24) kuin Joensuun alueen lukiolaiset (22) (p = 0,051). Kuopiolaisista 54,0%
oli käynyt BI2-kurssin ja joensuulaisista vastaava osuus oli 37,0%. Iältään vanhemmat lukiolaiset olivat tienneet enemmän kuin nuoremmat (rs = 0,19, p = 0,002) ja korkeammalla vuosikurssilla olleet tiesivät enemmän opintojen alussa oleviin verrattuna (rs = 0,224, p <
0,001). Mitä enemmän lukiolaiset olivat kiinnostuneet ympäristöasioista, sitä paremmat pisteet he saivat (rs = 0,252, p < 0,001). Kuopiolaisista 23,1% oli hyvin paljon kiinnostunut ympäristöasioista, kun taas joensuulaisten vastaavaosuus oli 10,8% (p = 0,051).
22
Kuva 9. BI2-kurssin käyneiden lukiolaisten (87) ja kurssin käymättömien lukiolaisten (195) saamat pistemäärät mikromuovikyselyssä.
6.5 Lukiolaisten asenteet mikromuoveista
Lukiolaisista 72% vastasi olevansa täysin samaa mieltä siitä, että mikromuovien ympäristöön pääsyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota ympäristön ja eliöiden terveyden vuoksi (kuva 10). Monet lukiolaiset kokivat mikromuovien määrän olevan liian suuri ja nykyisen mikromuoveihin liittyvän tiedonmäärän riittämättömäksi. Mikromuovit nähtiin myös merkittäväksi ympäristöongelmaksi. Suomen tilannetta ei kuitenkaan koettu yhtä hälyttäväksi muuhun maailmaan verrattuna.
23
Kuva 10. Lukiolaisten (n=282) vastaukset mikromuoveihin liittyviin asenteellisiin väittämiin.
Ympäristöasioihin suhtautuminen vaikutti eniten vastaajan asenteisiin (taulukko 1).
Sukupuolella ja iällä ei ollut vaikutusta vastaajan asenteisiin (p > 0,05).
24
Taulukko 1. Taustatekijöiden vaikutus lukiolaisten (n=282) asenteissa.
Taulukossa merkinnät tarkoittavat seuraavaa: p > 0,10 = NS (not sig.) eli ei tilastollisesti merkitsevää eroa, p < 0,10 = suuntaa antava ero, p < 0,05 = melkein merkitsevä ero, p < 0,01
= merkitsevä ero ja p < 0,001 = erittäin merkitsevä ero.
Väittämä Opiskelu-
kaupunki
Suku- puoli
BI2- kurssin käyminen
Suhtautuminen ympäristö- asioihin
Opiskeluvuosi- kurssi
Ikä
1. Muovi ja siitä syntyneen mikromuovin määrä on kasvanut liikaa
NS NS p = 0,071 p = 0,002 p = 0,050 NS
2. Tietomme mikromuoveista ja niiden
vaikutuksista on riittävällä tasolla
p = 0,014 NS NS NS NS NS
3. Mikromuovit eivät ole
merkittävä
ympäristöongelma maailmalla
NS NS p = 0,028 p = 0,002 p = 0,056 NS
4. Mikromuovit eivät ole
merkittävä
ympäristöongelma Suomessa
p = 0,020 NS NS NS NS NS
5. Mikromuovien ympäristöön pääsyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota ympäristön ja eliöiden terveyden vuoksi
NS NS NS p = 0,001 NS NS
6. Mikromuovien ympäristöön pääsyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota ihmisten
terveyden vuoksi
NS NS NS p = 0,009 NS NS
25
”Muovi ja siitä syntyneen mikromuovin määrä on kasvanut liikaa” väittämässä ympäristöasioista kiinnostuneista lukiolaisista 89,4% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa, kun taas ei ollenkaan ympäristöasioista kiinnostuneista vastaava osuus oli 0,0%. ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma maailmalla” väittämässä hyvin paljon ympäristöasioista kiinnostuneista 87,2% ja ei ollenkaan ympäristöasioista kiinnostuneista 0,0%
oli täysin eri mieltä väittämän kanssa. ”Mikromuovien ympäristöön pääsyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota ympäristön ja eliöiden terveyden vuoksi” väittämässä hyvin paljon ympäristöasioista kiinnostuneista 93,6% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Ei ollenkaan ympäristöasioista kiinnostuneista 0,0% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Väittämässä
”Mikromuovien ympäristöön pääsyyn tulee kiinnittää enemmän huomiota ihmisten terveyden vuoksi” hyvin paljon ympäristöasioista kiinnostuneista lukiolaisista 66,0% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa, kun taas ei ollenkaan ympäristöasioista kiinnostuneiden vastaava osuus oli 0,0%.
BI2-kurssin käyminen, opiskelukaupunki ja vuosikurssi vaikuttivat vastaajan asenteisiin yksittäisissä väittämissä. BI2-kurssin käyneistä 67,8% oli täysin samaa mieltä väittämän
”Muovi ja siitä syntyneen mikromuovin määrä on kasvanut liikaa”, kun kurssin käymättömien osalta vastaava luku oli 50,3%. Väittämässä ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma maailmalla” BI2-kurssin käyneistä 77,0% oli täysin eri mieltä väittämän kanssa. Kurssin käymättömien osalta vastaava luku oli 57,4%. Joensuulaisista 58,2% oli täysin eri mieltä väittämän ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma Suomessa” kanssa, kun taas kuopiolaisista vastaava osuus oli 41,8%. ”Tietomme mikromuoveista ja niiden vaikutuksista on riittävällä tasolla” väittämässä kuopiolaisista 56,1% ja joensuulaisista 43,9%
oli täysin eri mieltä väittämän kanssa.
Valtaosa neljännen vuoden (100,0%) ja kolmannen vuoden (78,9%) lukio-opiskelijoista oli täysin samaa mieltä väittämän ”Muovi ja siitä syntyneen mikromuovin määrä on kasvanut liikaa” kanssa. Toisen vuoden lukio-opiskelijoista 54,4% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja ensimmäisen vuoden lukiolaisista vastaava osuus oli 50,8%. ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma maailmalla” väittämän kanssa täysin eri mieltä oli neljännen vuoden lukio-opiskelijoista 50,0%, kolmannen vuoden 84,2%, toisen vuoden 75,4% ja ensimmäisen vuoden 55,7%.
26
6.6 Lukiolaisten näkemykset mikromuovin vähentämisestä
Lukiolaisista 95,4% koki voivansa itse vaikuttaa jotenkin mikromuovien vähentämiseen ja 98,2% koki yhteiskunnan voivan vaikuttaa mikromuovien määrään. Yleisin tapa vaikuttaa itse mikromuovien määrään oli muovin oikeaoppinen kierrättäminen, sillä se mainittiin vastauksissa 109 kertaa (kuva 11). Muita yleisiä keinoja olivat muovin kuluttamisen ja roskaamisen välttäminen sekä vaihtoehtoisten materiaalien hyödyntäminen muovin rinnalla.
Lisäksi vastauksissa mainittiin muutaman kerran esimerkiksi boikotointi ja toisten valistaminen keinoiksi vaikuttaa mikromuovien määrään. Syitä, minkä vuoksi vastaajat kokivat, etteivät he voineet itse vaikuttaa mikromuoviasiaan oli, se ettei yhden ihmisen toiminnalla ole suurta merkitystä. Toinen merkittävä syy oli se, etteivät lukiolaiset tienneet, mitkä kaikki asiat sisältävät mikromuovia. Lisäksi vastauksissa nousi esiin puutteellinen tieto siitä, miten mikromuovia päätyy ympäristöön. Kaikki eivät myöskään osanneet perustella vastauksiaan siitä, minkä vuoksi he kokivat, etteivät voineet vaikuttaa asiaan.
Kuva 11. Lukiolaisten (n=282) maininnat mikromuovin vähentämisestä yksilön tasolla sisältöanalyysin perusteella ryhmiteltynä. Kuvassa ovat mainittuna ne menetelmät, jotka esiintyivät vähintään kymmenessä vastauksissa.
Yhteiskunnan merkittävimpänä keinona vaikuttaa mikromuovien määrään oli muovin kuluttamisen vähentäminen, joka mainittiin 66 kertaa (kuva 12). Lisäksi kierrättämisen tehostaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen olivat usein mainittuja menetelmiä.
27
Muutaman kerran vastauksissa nousi esiin esimerkiksi mikromuoveihin liittyvä tutkimus ja erilaiset sanktiot esimerkiksi roskaamista koskien. Lukiolaisten, joiden mielestä yhteiskunta ei voinut vaikuttaa mikromuovien määrän vähenemiseen, yleisin vastaus oli ”En osaa sanoa”.
Muissa vastauksissa kävi ilmi, että mikromuovien käyttöä on hankala kieltää ja maapallolla on liikaa ihmisiä, jotka käyttävät muovia. Lisäksi vastauksissa nousi esiin huoli siitä, että muovin kieltäminen ei estäisi todellisuudessa kaikkialla muovin käyttöä ja näin ollen mikromuoviongelmaan puuttuminenkin on vaikeaa.
Kuva 12. Lukiolaisten (n=282) maininnat mikromuovin vähentämisestä yhteiskunnan tasolla sisältöanalyysin perusteella ryhmiteltynä. Kuvassa ovat mainittuna ne menetelmät, jotka esiintyivät vähintään kymmenessä vastauksissa.
7 TULOSTEN TARKASTELU
7.1 Muovit ongelmallinen – mutta tärkeä materiaali
Tässä tutkimuksessa lukiolaiset osoittivat, että he olivat hyvin tietoisia muovin haitoista.
Tulokset ovat yhteneväisiä muiden tutkimusten tuloksien kanssa, sillä esimerkiksi muovin
28
haitallisuus ympäristön näkökulmasta ja muovituotannon suuri määrä nousivat Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa asuvien lukiolaisten vastauksissa esille (Hammami ym. 2017).
Muoviroskan puutteellisesta hävittämisestä ja siitä aiheutuvista ongelmista italialaiset lukiolaiset olivat melko tietoisia (Locritani ym. 2019). Myös tässä tutkimuksessa lukiolaiset listasivat edellä mainittuja asioita kuuluviksi muovin ongelmiin.
Tässä tutkimuksessa lukiolaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että öljy on muovin tavallisin valmistusraaka-aine. Lisäksi vastaukset, että muovin valmistuksessa käytetään esimerkiksi uusiutumattomia luonnonvaroja, fossiilisia polttoaineita sekä jossain tapauksissa orgaanisia yhdisteitä, osoittivat lukiolaisten tietävän kattavasti muovien valmistuksesta. Aikaisemmassa tutkimuksessa Turkissa ala-asteikäiset oppilaat osasivat nimetä öljyn muovin merkittäväksi raaka-aineeksi (Avan ym. 2011). Myös Suomessa alakouluissa käsitellään ympäristöopissa luonnonvarojen kestävää käyttöä, mihin myös muovit aiheena kuuluvat (Opetushallitus 2014).
Lisäksi esimerkiksi biologian ja kemian opetuksessa lukiossa käsitellään muoveja sekä uusiutumattomia ja uusiutuvia luonnonvaroja, mikä voi selittää osaltaan tämän tutkimuksen tuloksia lukiolaisten kattavista tiedoista muovien valmistusta koskien (Opetushallitus 2015).
Vaikka muovin käyttöön liittyy ongelmia, muovilla on myös hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka tekevät muovista hyvän materiaalin esimerkiksi teollisuuden näkökulmasta (Andrady 2011). Tämän tutkimuksen tulokset lukiolaisten hyvistä tiedoista muovien hyötyjen ja haittojen osalta ovat ymmärrettäviä, sillä muoveja käsitellään lukiossa, yläkoulussa ja alakoulussa useissa eri oppiaineissa sekä viime aikoina myös tiedotusvälineissä (Opetushallitus 2014, Opetushallitus 2015, esim. Yle uutiset 26.3.2018, esim. Yle uutiset 18.3.2019).
On tärkeää antaa ihmisille tietoa muovista ja sen kierrätyksen merkityksestä, jotta ihmiset osaavat tehdä arjessaan valintoja, jotka edistävät muovin kestävää käyttöä (Heidbreder ym.
2019). Tästä on ollut hyvä esimerkki I love muovi -kampanja, jonka tarkoituksena oli tehostaa muovin lajittelua ja uudelleen käyttöä Suomessa (esim. Yle uutiset 25.3.2019). Kampanja toteutettiin tämän tutkimuksen kyselyn toteutuksen jälkeen. Kampanjan aikana huhtikuussa 2019 esimerkiksi Joensuussa oli tarjolla erilaisia tapahtumia, joihin esimerkiksi koulut ja kuluttajat pystyivät osallistumaan ja samaan tietoa muovin lajittelun ja uusiokäytön merkityksestä. Toisaalta myös muoville vaihtoehtoisten materiaalien hyödyntämisestä on tärkeä antaa tietoa, jotta muovin tuotantoa voitaisiin hillitä. Kiinnittämällä huomiota muovin vaihtoehtoisiin materiaaleihin, kierrätykseen, uusiokäyttöön ja hävittämiseen voidaan vaikuttaa edullisesti myös mikromuovien määrään (Chang 2015).
29 7.2 Mikromuoveista tiedetään, mutta ei tarpeeksi
Tässä tutkimuksessa lukiolaiset ilmoittivat saaneensa eniten tietoa mikromuoveista sosiaalisen median, television, lukion ja sanomalehtien kautta. Muissa ympäristöaiheita koskettavissa tutkimuksissa Suomessa, Malesiassa ja Kaliforniassa lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden merkittävimmät tietolähteet olivat myös tutkitusti televisio, sanomalehdet ja lukio (Chan 1998, Hassan ym. 2010, Kukkonen ym. 2012, Keinonen ym. 2016). Koska ympäristöaiheet ovat nousseet merkittäväksi teemoiksi sosiaalisessa mediassa, opetuksessa ja yhteiskunnassa, on ymmärrettävää, että lukiolaiset saivat eniten tietoa ympäristöasioista kyseisten tietolähteiden kautta. Suomessa lukiossa BI2-kurssilla käsitellään ympäristöongelmia, niiden syitä sekä ratkaisumahdollisuuksia yksilön ja yhteiskunnan tasoilla (Opetushallitus 2015). BI2-kurssin aihealueet voivat selittää tämän tutkimuksen havaintoa vastaajien kokemuksesta lukion merkittävästä roolista mikromuoveja koskevana tiedonlähteenä, sillä mikromuovit linkittyvät aiheena oleellisesti BI2-kurssin teemoihin. Lisäksi mikromuoveista on uutisoitu runsaasti sanomalehdissä ja internetissä viimeisen vuoden aikana, mikä tukee tämän tutkimuksen havaintoa kyseisten tietolähteiden merkittävästä asemasta (esim. Helsingin Sanomat 28.11.2018, esim. Karjalainen 25.4.2018, esim. Savon Sanomat 6.6.2018).
Vähiten lukiolaiset kokivat saaneensa tietoa mikromuoveista perheen, kaverien ja kirjojen kautta. Perhe ja kaverit nousivat vastaavasti maltalaisissa ja aasialaisissa tutkimuksissa lukiolaisten vähiten merkittäväksi tietolähteiksi ympäristöasioista kysyttäessä (Chapman &
Sharma 2001, Mifsud 2011). Syynä tähän on pidetty kyseisten lähteiden vähäisempää luotettavuusastetta esimerkiksi kouluun verrattuna (Mifsud 2011). Lisäksi keskusteluissa perheen ja kaverien kanssa nousivat usein muut teemat esille. Kirjat ovat usein yksi merkittävimpiä tietolähteitä, mutta tämän tutkimuksen tuloksissa kirjat lukeutuivat kuitenkin vähiten merkittävien tietolähteiden joukkoon. Syynä tulokseen voi olla se, että mikromuovit aiheena ovat nousseet esille merkittävästi vasta viime vuosien aikana, minkä vuoksi niihin liittyvää kirjallisuutta ei ole toistaiseksi paljon tarjolla. Lisäksi suomalaiset lukiolaiset lukevat nykyään vähemmän kirjoja, erityisesti tietokirjallisuutta, mikä voi osaltaan selittää tämän tutkimuksen havaintoa kirjojen vähäisestä merkityksestä tietolähteenä (Ontero 2017).
Aikaisempia tutkimuksia lukiolaisten mikromuoveja koskevista tiedoista Suomesta ei ole.
Tässä tutkimuksessa havaittiin ympäristöasioita koskevalla kiinnostuksella olevan eniten merkitystä lukiolaisten tietoihin mikromuovien osalta. Ympäristöasioista kiinnostuneet opiskelijat ja oppilaat tiesivät enemmän mikromuoveista vähemmän ympäristöasioista kiinnostuneisiin opiskelijoihin verrattuna myös Englannissa ja Yhdysvalloissa teetetyissä
30
tutkimuksissa (Anderson ym. 2016, Kowalski 2016). Vastaavasti esimerkiksi maltalaisten, aasialaisten ja malesialaisten lukiolaisten ympäristöasioita mittaavien tutkimusten mukaan lukiolaiset, jotka olivat kiinnostuneita ympäristöasioista, tiesivät enemmän ympäristöä koskevista asioista ja osoittivat asenteissaan ja käyttäytymisessään enemmän huolta ja halua vaikuttaa ympäristöasioihin (Chapman & Sharma 2001, Hassan ym. 2010, Mifsud 2011).
Tämä tutkimus osoitti, että BI2-kurssin käyneet sekä vanhemmat ja korkeammalla vuosikurssilla olevat lukiolaiset tiesivät enemmän mikromuoveista nuorempiin ja opinnoissaan alussa oleviin verrattuna. Kalifornialaisessa tutkimuksessa nuorten ympäristötietoisuutta tutkittaessa havaittiin, että vanhemmat ja opinnoissaan pidemmällä olevat opiskelijat tiesivät ympäristöasioista enemmän nuorempiin opiskelijoihin verrattuna (Chan 1998). Syynä tähän pidettiin vanhempien opiskelijoiden iän tuomaa tietoa ja käytännönosaamista ympäristöasioista. Lisäksi vanhemmat opiskelijat olivat kerenneet käsitellä esimerkiksi koulussa enemmän ympäristöasioita nuorempiin verrattuna. Tässä tutkimuksessa vanhemmat ja korkeammalla vuosikurssilla olevat lukiolaiset olivat todennäköisemmin käyneet kaikille pakollisen BI2-kurssin ja käsitelleet enemmän opinnoissaan ympäristöteemoja nuorempiin ja opintojen alussa oleviin lukiolaisiin verrattuna.
Tässä tutkimuksessa pojat tiesivät mikromuoveista hieman paremmin tyttöihin verrattuna.
Tulokset sukupuolten eroista eivät ole täysin uusia, vaikka ne eroavatkin yleisestä käsityksestä sukupuolten ympäristöä koskevista tiedoista. Esimerkiksi malesialaisten nuorten miesten ja naisten keskuudessa teetetty tutkimus kuluttamistottumuksista osoitti, että erot miesten ja naisten tiedoissa ympäristön kannalta kestävästä kuluttamisesta eivät olleet merkittäviä (Suki 2013). Lisäksi intialaisten yliopisto-opiskelijoiden muovin käyttöä, haittoja ja hävittämistä mittaavassa tutkimuksessa ei ollut sukupuolten välisiä eroja muoviin liittyvien tietojen osalta (Srinivasan ym. 2019). Syy poikien ja miesten paremmista ympäristöä koskevista tiedoista naisiin verrattuna voi selittyä sillä, että kiinnostus ympäristöasioista ja oma luontokokemus ovat sukupuoleen nähden keskeisempiä tekijöitä, jotka vaikuttavat henkilön ympäristöä koskeviin tietoihin (Otto & Pensini 2017). Lisäksi suomalaisten tyttöjen ja poikien ympäristötietoisuus on kasvanut 2000-luvun aikana, mikä voi selittää osaltaan tämän tutkimuksen tuloksia poikien hieman paremmista tiedoista mikromuovien osalta.
Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Kuopion ja Joensuun alueen lukiolaiset tietävät kattavasti mikromuoveista. Kuopion ja Joensuun alueen lukiolaisten mikromuoveja koskevissa tiedoissa ei ollut merkittäviä eroja. Lukiolaiset olivat esimerkiksi hyvin tietoisia mikromuovien esiintyvyydestä ja vaikutuksesta ekosysteemeissä. Mikromuovit ovat olleet paljon esillä uutisissa viimeisen vuoden aikana, mikä voi selittää tämän tutkimuksen havaintoa
31
lukiolaisten hyvistä tiedoista mikromuoveja koskien (esim. Karjalainen 25.4.2018, esim. Savon Sanomat 6.6.2018).
7.3 Asenteet ja vaikutusmahdollisuudet mikromuoveihin liittyen
Vastaajan kiinnostus ympäristöasioista vaikutti mikromuoveja koskevaan asenteelliseen suhtautumiseen tässä tutkimuksessa kaikissa muissa väittämissä paitsi ”Tietomme mikromuoveista ja niiden vaikutuksista on riittävällä tasolla” ja ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma Suomessa” väittämissä. Syy, minkä vuoksi lukiolaisten mikromuovien määrää mittaavassa väittämässä ei ollut eroja, voi selittyä sillä, että mikromuoveista ei tiedetä tutkitusti tarpeeksi. Mikromuoveihin liittyvää tutkimusta tarvitaan enemmän, sillä tiedot mikromuovien vaikutuksesta ympäristössä ovat osin puutteellisia (Syberg ym. 2015). Lisäksi mikromuovien tutkimusmenetelmiä tulisi kehittää, jotta saataisiin kattavammin tietoa mikromuovien mahdollisesta haitallisuudesta eri ekosysteemeissä, eliöissä ja ihmisessä.
Mahdollinen syy, minkä vuoksi vastaajan kiinnostus ympäristöasioista ei vaikuttanut väittämään ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma Suomessa”, saattoi olla se, että useiden lukiolaisten tiedot mikromuoveista Suomea koskettavana asiana olivat osin puutteelliset. Tässä tutkimuksessa lukiolaisista 90,1% oli sitä mieltä, että mikromuoveja esiintyy valtamerissä. Kallaveden ja Pielisjoen osalta vastaavat luvut olivat kuitenkin 46,1% ja 39,4%, mikä osoittaa, että lukiolaiset eivät kokeneet mikromuoveja samalla tapaa paikallisen tason ongelmaksi. Tulos on yhteneväinen aikaisemman suomalaisten ympäristöasioita mittaavan tutkimuksen kanssa, sillä ympäristöongelmat koettiin harvemmin koskettamaan omaa asuinaluetta muuhun maailmaan verrattuna (Korppinen 2007). Syynä tulokseen voi olla ympäristöongelmaa koskevan omakohtaisen kokemuksen puute ja tiedotusvälineiden antama tieto koskee harvemmin yksittäisen ihmisen asuinaluetta globaaliin näkökulmaan verrattuna (Keinonen ym. 2016).
Lukiolaisten mikromuoveja koskeviin asenteisiin BI2-kurssin käymisen ja vuosikurssin havaittiin vaikuttavan tässä tutkimuksessa tiettyjen väittämien osalta. Ikä ja sukupuoli eivät vaikuttaneet vastaajan asenteisiin. ”Muovi ja siitä syntyneen mikromuovin määrä on kasvanut liikaa” ja ”Mikromuovit eivät ole merkittävä ympäristöongelma maailmalla” olivat väittämiä, joissa BI2-kurssin käyminen ja vuosikurssi vaikuttivat vastaajan asenteisiin. Tulokset ovat loogisia, sillä BI2-kurssin käyneet ja korkeammalla vuosikurssilla olleet lukiolaiset ovat voineet saada BI2-kurssilta ja aikaisemmista opinnoista tietoa mikromuoveista, mikä myös
