KOTIHOIDON MEDIAVÄLITTEINEN JULKISUUSKUVA
Aino Hakala
Pro Gradu -tutkimus Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Kesäkuu 2021
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 KOTIHOITO SUOMESSA JA SUOMALAISESSA MEDIASSA ... 3
2.1 Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku ... 3
2.2 Kotihoito Suomessa ... 4
2.3 Kotihoidon asiakkaat ja henkilöstö... 6
2.4 Kotihoidon tavoitteet ja laatu ... 8
2.5 Kotihoidon haasteet ... 11
2.6 Kotihoito suomalaisessa mediassa... 12
2.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 13
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 15
4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 16
4.1 Tutkimusaineisto ja sen hankinta ... 16
4.2 Aineiston analyysi ... 17
5 TULOKSET ... 19
5.1 Kotihoidon palvelujen järjestäminen ... 19
5.1.1 Kotihoidon toiminnan valvonta ... 19
5.1.2 Kotihoidon palvelujen saatavuus ... 20
5.1.3 Kotihoidon kustannukset ... 21
5.2 Kotihoidon laatu ... 23
5.3 Kotihoidon henkilöstö ... 27
5.3.1 Kotihoidon henkilöstön osaaminen ... 27
5.3.2 Kotihoidon henkilöstön työhyvinvointi ja työtyytyväisyys ... 29
5.3.3 Kotihoitotyön kuormittavuus... 32
5.3.4 Kotihoidon henkilöstön edut ... 37
5.4 Kotihoidon toiminnan haasteet ... 38
5.5 Kotihoidon toiminnan kehittäminen ... 45
5.6 Kotihoidon toiminnan eettisyys ... 50
5.7 Tulosten yhteenveto ... 51
6 POHDINTA ... 53
6.1 Tulosten tarkastelu ... 53
6.2 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ... 57
6.3 Tutkimuksen luotettavuus... 57
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ... 59
LÄHTEET ... 61 LIITTEET
LIITE 1. Tutkimusartikkelitaulukko
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Hakala, Aino Kotihoidon mediavälitteinen julkisuuskuva
Pro gradu -tutkimus, 70 sivua, 1 liitettä (5 sivua)
Ohjaajat: Ari Haaranen, yliopistonlehtori
Tarja Välimäki, yliopistonlehtori
Kesäkuu 2021
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata median uutiskuvaa suomalaisesta kotihoidosta ja koti- hoidon julkisuuskuvaan yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kotihoidon mediavälitteisestä julkisuuskuvasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutki- musaineisto kerättiin sanomalehdistä ja digitaalisilta uutiskanavilta Helsingin Sanomien, Ylen ja Aamulehden uutisista. Tutkimusaineistoon valittiin mukaan 31 uutista. Aineisto analysoitiin induktiivisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan kotihoitoa kuvattiin suomalaisessa uutismediassa kotihoidon palve- lujen järjestämisen (kotihoidon toiminnan valvonnan, kotihoidon palvelujen saatavuuden ja ko- tihoidon kustannusten), kotihoidon laadun, kotihoidon henkilöstön (kotihoidon henkilöstön osaamisen, kotihoidon henkilöstön työhyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden, kotihoitotyön kuor- mittavuuden ja kotihoidon henkilöstön etujen), kotihoidon toiminnan haasteiden, kotihoidon toiminnan kehittämisen ja kotihoidon toiminnan eettisyyden näkökulmasta.
Tutkimustulokset osoittivat, että kotihoitoa kuvattiin suomalaisessa uutismediassa eniten koti- hoidon toiminnan haasteiden, kotihoitotyön kuormittavuuden ja kotihoidon toiminnan kehittä- misen näkökulmasta. Kotihoidon toiminnan haasteiden ja kotihoitotyön kuormittavuuden ku- vauksissa korostuivat negatiivissävytteiset uutisoinnit. Uutisista kävi ilmi, että kotihoidon toi- mintaa on pyritty kehittämään jatkuvasti ja kotihoidon toiminnassa ilmenneisiin haasteisiin ja ongelmiin on pyritty puuttumaan. Kuitenkin kotihoidon toiminnan haasteita käsitteleviä uutisia oli tutkimusaineistossa enemmän, kuin kotihoidon toiminnan kehittämistä käsitteleviä uutisia, mikä loi negatiivissävytteistä julkisuuskuvaa kotihoidosta. Kotihoidon julkisuuskuvaan vaikut- taa se, että negatiivissävytteisiä kuvauksia kotihoidosta ja kotihoidon toiminnasta oli tutkimus- aineistossa enemmän kuin neutraaleiksi tai positiivissävytteisiksi tulkittavia kuvauksia.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää kiinnittää huomiota median luomaan julkisuuskuvaan kotihoi- dosta ja siihen, millainen vaikutus sillä on kotihoidon maineeseen. Tulevaisuudessa voitaisiin selvittää kotihoidon mediavälitteistä julkisuuskuvaa laajemmin eri medioita tarkastellen. Olisi mielenkiintoista selvittää, millainen vaikutus mediavälitteisellä julkisuuskuvalla on kotihoidon maineeseen esimerkiksi hoitoalan työntekijöiden ja ikääntyneiden näkökulmasta.
Asiasanat: Kotihoito, ikääntyneet, media, julkisuuskuva
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Hakala, Aino The image of home care in Finnish media Master’s Thesis, 70 pages, 1 appendices (5 pages) Supervisors: Ari Haaranen, University Lecturer
Tarja Välimäki, University Lecturer June 2021
The purpose of the study was to describe how the Finnish media portrays Finnish home care as well as the factors related to the image of home care. The aim was to produce information on the image of home care presented in the media. The research was conducted using a qualitative method of analysis. The data was collected from Finnish newspapers and digital news outlets, in this case Helsingin Sanomat, Aamulehti, and, the Finnish Broadcasting Company Yle. 31 news items were selected in the research data, which were analyzed with an inductive content analysis.
According to the results, home care was portrayed in the Finnish media in the viewpoint of the organisation of services (monitoring of operations, availability of services, and, expenses), the quality of home care, personnel (know-how, employee wellbeing and satisfaction, job strain, and, employee benefits), the challenges and operational improvement of home care and the ethicalness of operations.
The results indicated that home care was portrayed mostly in the viewpoint of its challenges, job strain and operational improvement. The challenges of operations and job strain were often reported in a negative manner. The news items revealed that continuous efforts have been made to improve the operations of home care, as well as face challenges and solve problems. There were, however, more news on the challenges of home care than operational improvement in the research data. Thus, these news created a rather negative image of home care. All in all, the image of home care is affected by the higher number of negative depictions of home care and its operations compared to neutral and positive portrayals.
In the future, it is of great importance to pay attention to the image of home care created by the media and how it affects the reputation of home care. The portrayals of home care in the media could, in addition, be further studied in various media outlets. It would be interesting to discover what kind of effect the image created by the Finnish media has on the reputation of home care in the point of view of, for instance, health care workers and the elderly.
Keywords: Home care, the elderly, the media, image
Väestön ikääntyessä ja eliniän ennusteen noustessa kotihoidon asiakasmäärät kasvavat (Aalto- nen ym. 2017, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2019) ja palvelujen tarve muuttuu (Armanto &
Helminen 2017). Ikääntyneiden hoidon tarve tulee kasvamaan ja pidentymään tulevaisuudessa, mikä luo kuormitusta kotihoitoon (Aaltonen ym. 2017, Johannessen ym. 2020). Ikääntyneiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan nykyisin pääosin kotona (Terveyden- ja hyvin- voinninlaitos 2019), sillä vanhuspalvelulain (980/2012) mukaisesti, laitoshoitoa pyritään vähen- tämään ja kotona asumista tukemaan (Finne-Soveri ym. 2014, Pulkki ym. 2016, Aaltonen ym.
2017, Mattila 2018). Vuonna 2019 kotihoidon asiakkaita oli Suomessa yhteensä 200 000. Asi- akkaista 58% sai kotihoidon palveluja säännöllisesti ja 44% asiakkaista oli paljon palveluja käyttäviä. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2020.) Ikääntyneet, jotka olisivat vielä kymmenen vuotta sitten olleet laitoshoidossa, ovat nyt kotona (Mattila 2018). Laitoshoidon vähentämisen ja kotihoidon lisäämisen taustalla ovat taloudelliset syyt (Finne-Soveri ym. 2014, Jylhä 2016).
Kotihoito on viime aikoina ollut paljon uutisotsikoissa. Hurmeen & Tuomisen (2012) tutkimuk- sen mukaan noin puolet kaikesta terveysjournalismista on neutraalia, eli kirjoitukset eivät ole tulkittavissa myönteisiksi tai kielteisiksi. Sanomalehtien antama kuva terveydestä ja terveyden- huollosta on pääosin positiivinen, sillä myönteisiksi tulkittavia kirjoituksia on enemmän (Hurme
& Tuominen 2012). Kuitenkin kotihoitoon liittyvät uutiset ovat usein negatiivissävytteisiä. Ko- tihoitoa käsittelevät uutiset liittyvät muun muassa kotihoidon palvelujen saatavuuteen, hoidon laatuun, henkilöstöresursseihin ja toiminnassa ilmenneisiin epäkohtiin.
Journalismin ja median rooli suomalaisten elämässä on merkittävä, sillä ne tavoittavat päivittäin suuren määrän ihmisiä. Ne luovat ihmisten ympärille moninaisen tiedon, tunteiden, asenteiden, arvojen ja merkitysten verkoston. (Järvi 2011.) Myös pienillä uutismedioilla on vaikutusta sii- hen, mistä kansa puhuu (Gentzkowin 2017). Uutismedioiden julkaisemien kirjoitusten myötä keskustelu lisääntyy huomattavasti sosiaalisessa mediassa. Media vaikuttaa vahvasti siihen, mil- lainen julkisuuskuva terveyspalveluille muodostuu. (Gentzkow 2017.) Median välittämällä jul- kisuuskuvalla kotihoidosta voi olla merkitystä ihmisten käsityksiin kotihoidosta ja siihen, valit- sisivatko he itselleen tai läheisilleen kotihoidon palveluja. Julkisuuskuva voi vaikuttaa myös siihen, millaisena työpaikkana kotihoito nähdään. Terveysaiheet ovat journalismin vakioaiheita, mutta terveysjournalismiin liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa vähän.
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata median uutiskuvaa suomalaisesta kotihoidosta ja kotihoidon julkisuuskuvaan yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kotihoi- don mediavälitteisestä julkisuuskuvasta. Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää kotihoidon johtamista ja pyrkiä vaikuttamaan kotihoidon julkisuuskuvaan. Ikääntyneiden kotihoito on ai- heena ajankohtainen.
2 KOTIHOITO SUOMESSA JA SUOMALAISESSA MEDIASSA
2.1 Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku
Kirjallisuuskatsausta varten tieteellistä tietoa etsittiin tutkimuksista, jotka käsittelivät ikäänty- neiden kotihoitoa, kotihoidon laatua, kotihoidon henkilöstöä, kotihoidon asiakkaita sekä ter- veysviestintää. Tietokannoiksi valikoituivat kansainväliset CINAHL, PubMed ja Scopus sekä kotimainen Medic. Suomenkieliset hakusanat johdettiin käsitteistä kotihoito, kotisairaanhoito, ikääntyneet, media, journalismi ja terveysjournalismi. Englanninkieliset hakusanat johdettiin käsitteistä home care, home health care, elderly, older people, geriatric, media, journalism ja health journalism. Tutkimukset rajattiin vuosiin 2014-2020 sekä vertaisarvioituihin tutkimusar- tikkeleihin. Terveysviestintää ja mediaa koskevat haut tuottivat vain vähän tuloksia, joten niitä koskevia hakuja laajennettiin vuosiin 2012-2020. Koko aineiston sisäänottokriteereinä olivat näin ollen enintään 8 vuotta vanhat, suomen- tai englanninkieliset, kotihoitoa tai terveysjourna- lismia käsittelevät tutkimusartikkelit.
Haut tietokannoista tuottivat yhteensä 1569 artikkelia, joista suurin osa karsittiin jo otsikon pe- rusteella pois. Pois rajattiin artikkelit, jotka eivät koskeneet ikääntyneiden kotihoitoa tai terveys- viestintää, eivätkä vastanneet tutkimuskysymyksiin. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 19 artik- kelia. Artikkeleista määrällisiä tutkimuksia oli viisi, laadullisia tutkimuksia kymmenen ja mo- nimenetelmätutkimuksia kaksi. Lisäksi aineistoon valittiin kaksi kirjallisuuskatsausta. Tiedon- haun prosessi on kuvattu kuviossa 1.
Kuvio 1. Tiedonhaun prosessi
2.2 Kotihoito Suomessa
Vuonna 2013 voimaan astunut vanhuspalvelulaki (980/2012) edellyttää ikääntyneiden hoita- mista kotona (Finne-Soveri ym. 2014). Kotihoidolla tarkoitetaan lakiin perustuvaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tehtävien muodostamaa kokonaisuutta (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2016). Kotihoito tukee ja auttaa asiakasta, joka sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi tarvitsee apua kotona selviytyäkseen. Kotihoito auttaa tarvittaessa muun muassa sairaanhoidol- lisissa toimissa ja arkipäivän askareissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019.) Kotihoidon kautta mahdollisia tukipalveluja ovat muun muassa ateria-, kauppa-, siivous- ja vaatepalvelu (Sosiaa- lihuoltolaki 1301/2014).
Suomessa kunnilla on velvollisuus järjestää kotihoito (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019).
Kunnat ovat yleisin kotihoidon palvelujen tuottaja koko Pohjoismaissa (Vanhuspalvelut 2010).
CINAHL 676 hakutulosta
Medic 93 hakutulosta Scopus
311 hakutulosta PubMed
489 hakutulosta
Hakutuloksia yhteensä
1569
Otsikon perus- teella luetta- vaksi valittiin
46
Tutkimukseen valittiin 19 artikkelia
Kotihoitoa voidaan järjestää kunnan oman palvelun lisäksi ostopalveluna muilta kunnilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Asiakkaalle voidaan kunnallisen kotihoidon sijaan tarjota palve- luseteli. (Vanhuspalvelut 2010.) Kotihoidon palvelujen kustannuksista päättää kunta. Tilapäi- sestä kotihoidosta ja yksittäisistä käynneistä veloitetaan asiakkaalta kertamaksu. Säännöllisestä kotihoidosta peritään kuukausimaksu, johon vaikuttavat muun muassa hoidon määrä, asiakkaan tulot sekä perhekoko. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017.) Valtio osallistuu kotihoidon rahoit- tamiseen valtionosuuksilla (Vanhuspalvelut 2010).
Suomessa kotihoidon toimintaa valvoo sosiaali- ja terveysministeriö. Toiminnassa valvonnan alla ovat muun muassa palvelujen saatavuus, pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö. (Valvira 2017.) Yksityisten sosiaali- ja ter- veyspalvelujen tuottajien toiminnan valvonta kuuluu aluehallintovirastolle ja kunnille. Yksityis- ten palvelujen tuottajien toiminnan valvonnasta on määritelty yksityisten sosiaalipalvelujen val- vonnasta annetussa laissa (603/1996) ja laissa yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990).
Kotihoidolla pyritään asiakkaan kokonaisvaltaiseen hoitamiseen asiakasta aktivoivalla tavalla.
Valtakunnallisena tavoitteena on tukea ikääntyneiden kotona asumista mahdollisimman pitkään pitkäaikaishoitopaikalle siirtymisen sijaan. Ikääntyneille pyritään järjestämään monipuolisia ja ympärivuorokautisia palveluja kotiin. (Valvira 2013.) Palvelut perustuvat yksilölliseen palvelu- tarpeen arviointiin, jossa noudatetaan vanhuspalvelulakia (Sosiaalihuoltolaki 1201/2014, 36 §).
Palvelutarpeen perusteella asiakkaalle laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma, joka toimii koti- hoidon laadun lähtökohtana (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2013). Huonokuntoisten ja mo- nisairauden asiakkaiden hoitaminen kotona edellyttää kotihoidon palveluilta kykyä huolehtia asiakkaan tarpeista vähintään yhtä hyvin kuin palvelutaloissa tai vanhainkodeissa huolehdittai- siin. Palvelujärjestelmän tulee pystyä reagoimaan nopeasti asiakkaan terveydentilan muuttu- essa. (Finne-Soveri ym. 2014.)
Kotihoidon asiakkaaksi voidaan ottaa henkilö, jonka toimintakyky on selkeästi alentunut ja hän tarvitsee apua päivittäisissä perustoimissa, tai henkilö, joka tarvitsee sairaanhoitoa, mutta ei alentuneen terveydentilansa vuoksi kykene käyttämään kodin ulkopuolisia terveyspalveluita.
Kotihoito voidaan aloittaa myös omaishoitajien jaksamisen tueksi. (Helsingin kaupunki 2018.) Tutkimusten mukaan kotihoidon asiakkaat kokevat kotihoidon saatavuuden hyväksi ja näin ol- len kotona asumisen turvalliseksi (Hautsalo ym. 2016, Kehusmaa ym. 2016). Kotihoidon asiak- kaista jopa 90 prosenttia kokee saavansa apua nopeasti aina tai useimmiten (Hautsalo ym. 2016).
Kuitenkin Pulkin ym. (2016) tutkimuksen mukaan kotihoito on keskittynyt vain niille, joiden
avuntarve on erityisen suuri. Muut joutuvat turvautumaan esimerkiksi perheenjäsenten ja tutta- vien apuun (Pulkki ym. 2016).
2.3 Kotihoidon asiakkaat ja henkilöstö
Väestö ikääntyy jatkuvasti (Finne-Soveri ym. 2014). Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Suomen väestöstä noin 21,9 prosenttia oli yli 65-vuotiaita. Arvion mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee 26,2 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja 31,1 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. (Tilastokeskus 2018.) Väestön ikääntyminen on globaali haaste (Lehnert ym. 2018).
Väestön ikääntymiseen vaikuttaa muun muassa elinajanodotteen pidentyminen. Vielä 1940-lu- vun alussa suomalainen mies eli keskimäärin 55 vuotta, kun nyt eliniänodote on yli 78 vuotta.
Myös naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon; 62 ikävuodesta lähes 84 vuoteen.
(Terveyskirjasto 2018.) Väestön ikääntymisen ja kotona asuvien monisairaiden määrän kasvun myötä kotihoidon asiakasmäärä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia ja raskashoitoisempia. (Finne-Soveri ym. 2014, Hautsalo ym. 2016, Kehusmaa 2016.) Asiakkaat kotiutuvat sairaalasta entistä nopeampaa ja sen myötä kotihoidossa annetaan entistä vaativampaa hoitoa (Vellonen ym. 2019).
Vuonna 2018 säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli Suomessa yhteensä 73 563 ja heistä 62,4 prosenttia sai kotihoidon tukipalveluja. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden keski-ikä oli 80 ja mediaani-ikä 83 vuotta. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi luetaan he, joilla on kotisairaan- hoidon tai kotipalvelun käyntejä vähintään kerran viikossa. Marraskuussa 2018 säännöllisen ko- tihoidon asiakkaiden luona tehtiin 3 183 845 käyntiä, eli noin 43 käyntiä asiakasta kohden. Kai- kista kotihoidon asiakkaista hieman yli puolella arvioitiin olevan toistuva hoidon tarve ja vaati- vin jatkuvan ympärivuorokautisen hoivan tarve arvioitiin olevan noin neljällä prosentilla. (Mie- likäinen & Kuronen 2019.) Vuonna 2019 kotihoidon asiakkaita oli yhteensä 200 000 ja heistä 58% sai kotihoidon palveluja säännöllisesti. Yli puolella säännöllisen kotihoidon asiakkaista oli vähintään yksi kotihoidon käynti päivässä. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2020.)
Koko Suomen vanhuspalvelujen asiakkaista 57 prosenttia on kotihoidossa, kun taas vanhuspal- velujen henkilöstöstä 35 prosenttia työskentelee kotihoidossa (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018c). Vuodesta 2016 vuoteen 2018 kotihoidon asiakasmäärä on kasvanut 4000 henkilöllä ja
henkilöstön määrä 1 700 toimella. Vaikka viime vuosina kotihoidon henkilöstön määrä on li- sääntynyt niin verrattuna vuoteen 2014 suunniteltu kotihoidon henkilöstön määrä on laskenut 778 toimella (Noro ym. 2015 & Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018a). Asiakkaiden määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, mutta henkilöstön määrää on vuosien varrella vähennetty. (Ter- veyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018a.) Vielä vuonna 2017 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos il- moitti kotihoidon asiakasmäärän kasvaneen ja henkilöstön määrän vähentyneen (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2017).
Suurin osa kotihoidon työntekijöistä on lähi- ja perushoitajia. Heidän lisäkseen henkilöstöön kuuluu myös sairaanhoitajia ja kodinhoitajia. (Noro ym. 2015.) Lähihoitajista ja sairaanhoita- jista on pulaa kaikkialla Suomessa. Henkilökuntavaje sosiaali- ja terveyspalveluissa ennakoi- daan olevan vuoteen 2025 mennessä vähintään 20 000 henkilöä ja suurimmillaan 59 000 henki- löä. (Laiho 2015.) Eniten hoitohenkilöstön resurssipulaa on ikäihmisten hoitotyössä, jossa lähi- ja perushoitajat kokevat työnsä raskaimmaksi (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018c). Koti- hoidon huono maine työpaikkana vaikeuttaa henkilöstön rekrytoimista (Ruotsalainen ym.
2020). Vellosen ym. (2019) tutkimus osoittaa, että kotihoitoon tarvitaan kiireesti henkilöstöre- surssien lisäämistä ja työntekijöiden entistä monipuolisempaa osaamista. Kotihoidon henkilö- kunnan osaamisesta on määritelty vanhuspalvelulaissa (980/2012, 20§), terveydenhuoltolaissa (1326/2010, 5§), laissa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä (559/1994) ja sosiaalihuolto- laissa (710/1982, 10§).
Ikäihmisten hoitotyön aiemman hoitajamitoituksen (0,5 hoitajaa asiakasta kohden) katsottiin olevan liian alhainen Suomen poliittisten päättäjien mielestä, jonka vuoksi lakiin kirjattiin loka- kuussa 2020 korkeampi hoitajamitoitus (0,7 hoitajaa asiakasta kohden) tehostetussa palveluasu- misessa. Mitoitus ei kuitenkaan toteudu kaikkialla ikäihmisten hoitotyössä, kuten esimerkiksi kotihoidossa. Kotihoidosta puuttuu ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen tapaiset suositukset, joten työn kuormittavuutta on vaikea seurata tai arvioida. (Terveyden- ja hyvin- voinninlaitos 2018c.) Kotihoidossa vähimmäishenkilöstömitoitus lasketaan asiakkaalle myön- netyn palveluajan ja henkilöstön välittömän työajan perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Kotihoidon lähihoitajien työajasta välittömän työajan (eli asiakkaiden luona käytetyn työajan osuus) oli vuonna 2014 56% ja sairaanhoitajilla 36% (Noro ym. 2015).
Kotihoidon henkilöstön kuormitus on kasvanut. Kotihoitotyön kuormittavuus näkyy kiireen ja sairauspoissaolojen lisääntymisenä. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018c.) Sairauspoissa-
olot lisäävät työssä olevien työtaakkaa entisestään. Tutkimukset osoittavat, että kotihoidon työn- tekijöillä on usein kiire. Työntekijät kokevat olevansa pelinappuloita hierarkian pohjalla, ei- vätkä koe pystyvänsä vaikuttamaan työhönsä. Huonot vaikutusmahdollisuudet heikentävät työ- tyytyväisyyttä. (Vellonen ym. 2019, Ruotsalainen ym. 2020.) Ruotsalaisen ym. (2020) mukaan kotihoidon työntekijät ovat tyytymättömiä työsuunnitteluun ja sähköiseen palvelunohjausjärjes- telmään. Sähköisen ohjausjärjestelmän tavoitteena on suunnitella hoitajien työaika mahdolli- simman tehokkaasti. Kuitenkin käytännössä hoitajien työaikaa kuluu paljon asiakkaiden välisiin matkoihin ja asiakkaiden luona käytettävä aika jää lyhyeksi. Työntekijät kokevat, etteivät voi tehdä työtään niin hyvin, kuin haluaisivat. Työn kuormittavuudesta ja puutteista huolimatta ko- tihoidon työntekijät pitävät työstään. (Ruotsalainen ym. 2020.)
2.4 Kotihoidon tavoitteet ja laatu
Sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvä laatu tarkoittaa sitä, että asiakas saa tarpeensa mukaista palvelua oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Palvelujen tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin jär- jestelmällisesti, vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017.) Hoidon hyvä laatu pohjautuu parhaaseen käytettävissä olevaan tai näyttöön perustuvaan tietoon.
Laadun keskeisiä elementtejä ovat asiakaskeskeisyys, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, oikeudenmukaisuus, valinnanvapaus, potilasturvallisuus, korkeatasoinen osaaminen sekä vai- kuttavuus. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018b.) Terveydenhuoltolaki (1326/2010) vel- voittaa, että terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti to- teutettua. Jokaisen terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallin- nasta (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 8 §).
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat antaneet laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2017–2019). Laatusuosituksen tavoitteena on tur- vata hyvä ikääntyminen ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville ikääntyneille. Laatusuosituk- sen keskeisiin sisältöihin kuuluvat seuraavat osiot; turvataan yhdessä mahdollisimman toimin- takykyistä ikääntymistä, asiakas- ja palvelunohjaus keskiöön, laadulla on tekijänsä, ikäystäväl- linen palvelujen rakenne sekä teknologiasta kaikki irti. Jokaisella sisältöalueella on omat suosi- tuksensa, jotka kohdistuvat sekä väestö- että yksilötasolle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019.) Aluehallintovirasto valvoo terveyspalvelujen laatua seuraavilla kriteereillä: potilaskeskeisyys,
potilasturvallisuus, hoidon oikea-aikaisuus, osaaminen, sujuvuus, vaikuttavuus ja henkilöstön määrän mitoitus (Aluehallintovirasto 2014).
Kotihoidon tavoitteena on tukea ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mahdollisim- man itsenäistä selviytymistä kotona (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013). Kotihoito pyrkii yllä- pitämään ja parantamaan ikääntyneen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä (Helsin- gin kaupunki 2018). Jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitäminen on kotona hoitamisen ja lai- toshoidon vähentämisen perusedellytys (Finne-Soveri ym. 2014). Hautsalon ym. (2016) tutki- muksen mukaan kotihoidon asiakkaat kokevat kotihoidon avun painottuvan enemmän fyysisistä tarpeista huolehtimiseen, kuten fyysisen terveyden tukemiseen, sairauksien parantamiseen ja avun tarjoamiseen päivittäisissä toimissa. Sen sijaan vähemmän huomiota kiinnitetään psyykki- siin tekijöihin ja asiakkaan osallistumiseen arjen toimintoihin (Hautsalo ym. 2016).
Hyvän hoidon lähtökohtana kotihoidossa on asiakaskohtaisesti räätälöidyt palvelut. Ikääntynei- den tarpeet vaihtelevat suuresti ja kokonaistilanteen hahmottaminen edellyttää moniammatil- lista ja laaja-alaista osaamista. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2019.) Laki ikääntyneen vä- estön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) edel- lyttää, että kotihoidon asiakkaille suunnitellaan yksilökohtaiset hoitosuunnitelmat, joihin hoito perustuu. Hoitosuunnitelmia arvioidaan jatkuvasti ja muutetaan asiakkaan hoidon tarpeen muut- tuessa. Palvelusuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia. (Van- huspalvelulaki 980/2012.) Hautsalon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kotihoidon asiakkaat ko- kevat onnistuneen kotihoidon edellytyksenä olevan kotihoidon ja asiakkaan läheisten avoimen ja riittävän tiiviin yhteistyön asiakkaan hoidon järjestämisessä.
Tutkimuksissa ilmenee eroavaisuuksia asiakkaiden tyytyväisyydessä kotihoidon laatuun. Haut- salon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kotihoidon asiakkaat arvioivat hoidon laadun yleisesti hyväksi, kun taas Gilmourin (2018) tutkimuksen mukaan yli kolmannes kotihoidon asiakkaista kokee, että kotihoito ei vastaa heidän tarpeisiinsa. Kotihoidon huonon vastaamisen asiakkaan tarpeisiin on todettu johtavan kielteisiin terveysvaikutuksiin, terveyspalvelujen kasvun lisään- tymiseen ja emotionaalisen hyvinvoinnin heikkenemiseen (Gilmour 2018). Myös Lehnertin ym.
(2018) ja Foebelin ym. (2015) tutkimusten tulokset osoittavat kotihoidon asiakkaiden olevan tyytymättömiä hoidon laatuun. Kotihoidon laatua on pyritty parantamaan, mutta kotihoidossa on edelleen kehittämiskohteita (Finne-Soveri ym. 2014).
Kotihoidon laatuun heikentävästi vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa huono vuorovaikutus hoitajan ja asiakkaan välillä, puutteellinen informaation kulku, hoitotyössä tapahtuvat virheet, työntekijöiden vaihtuvuus sekä työntekijöiden vähäinen tietämys asiakkaiden sairaskertomuk- sesta (Hautsalo ym. 2016, Johannessen ym. 2020). Asiakkaan kokiessa hoitajan käynnin kiirei- senä, hän ei pääse osallistumaan hoitonsa toteutukseen ja kotiaskareiden suorittamiseen. Tällöin asiakas ei voi kertoa huolistaan tai pyytää apua eikä käynnin aikana ehditä vaihtamaan kuulu- misia. Kiireen vuoksi hoitajien käyntien ajankohdat ovat usein epäsäännöllistä ja käynnit toteu- tuvat usein suunniteltua myöhemmin. (Hautsalo ym. 2016.) Lehnertin ym. (2018) mukaan ko- tihoidon asiakkaat suosisivat ennemmin pieniä hoivatiimejä, joissa hoitajien vaihtuvuus ei olisi niin suurta.
Kotihoidon hoitajien osaamisessa koetaan vaihtelua. Hoitajien ammattitaidon puutteita ilmen- tävät tietämättömyys, liiallinen tehtävistä kysely ja se, että asiakas joutuu huomauttamaan päi- vänselviä asioita. (Hautsalo ym. 2016.) Vellosen ym. (2019) tutkimus osoittaa, että lääkehoidon turvallisuus ei ole kotihoidossa riittävää. Lääkehoidon vaaratapahtumat, kuten lääkkeen jako- virhe, antovirhe, kirjaamisvirhe ja ottamisen virhe ovat yleisiä. Terveydenhuollon ammattilais- ten näkemysten mukaan kotihoidon vaaratapahtumien syitä ovat muun muassa epäyhtenäiset käytännöt, inhimilliset tekijät, osaamisen puute, tiedonhallinnan ongelmat, yhteistyön ongelmat, kodin ympäristön puutteet sekä asiakaslähtöiset rajoittavat tekijät. Inhimillisiä tekijöitä ovat muun muassa hoitajien väsymys ja unohdukset. Hoitajat tekevät päivittäisessä työssään kriittisiä päätöksiä lääkkeiden antamisessa, jolloin väsymys voi olla uhka turvalliselle lääkehoidolle.
(Vellonen ym. 2019.)
Kotihoidon kustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa, mutta kustannuksien nousulla ei ole ollut vaikutusta hoidon laatuun. Kazemin & Kajoniuksen (2016) tutkimuksen mukaan hoidon laatu ja tyytyväisyys hoidon laatuun ovat psykologisia ilmiöitä, eivätkä sen vuoksi ole välttä- mättä täysin organisaation kontrolloitavissa tai budjettia lisäämällä parannettavissa. Hoidon laa- tua kehittäessä huomiota tulisi kiinnittää siihen, kuinka jo olemassa olevat resurssit ovat käy- tössä. (Kazemi & Kajonius 2016.) Finne-Soverin ym. (2014) mukaan vanhuspalvelujen kustan- nustehokkuutta ja kotihoidon laatua voitaisiin parantaa lisäämällä geriatrista asiantuntemusta.
Tutkimusten mukaan hoidon laadun määrittely ja odotukset hoidon laadusta ovat aika- ja kon- tekstisidonnaisia ja saattavat muuttua ajan myötä (Paljärvi ym. 2012 & Kazemi & Kajonius 2016). Kotihoito muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, jolloin hoidon laadusta ei ole yhtä yleisesti hy-
väksyttyä määritelmää (Paljärvi 2012). Se mikä aiemmin kuvattiin laadukkaaksi hoidoksi, saat- taa tulevaisuudessa olla itsestään selvänä pidetty osa hoitoa. Kotihoidon laadun määrittely- ja mittaustapojen moninaisuutta lisää kotihoidon laadun tutkiminen eri tieteenalojen (hoitotiede, sosiaalipolitiikka ja terveyshallintotiede) tai näkökulmien (asiakas, työntekijä, johtaminen, or- ganisaatio ja yhteiskunta) ohjaamana. (Kazemi & Kajonius 2016.)
Hoidon laatua ei voida mitata yhdellä luvulla, vaan tarvitaan usean laatualueen arvioimista eri näkökulmasta (Finne-Soveri ym. 2014). Palvelujen laatu ilmenee muun muassa asiakkaan ko- kemuksena saamastaan palvelusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Paljärven (2012) tut- kimuksen mukaan kotihoidon hyvä laatu on asiakkaiden toiveita kunnioittavaa, arvostavaa, ys- tävällistä, ymmärtävää ja ammattitaitoista palvelua. Hyvän laadun kannalta tärkeää on luotta- muksellisen suhteen luominen hoitajan ja asiakkaan välille (Paljärvi 2012). Kotihoidon laatu voi vaikuttaa merkittävästi ikääntyneen elämänlaatuun (Foebel ym. 2015, Lehnert ym. 2018).
2.5 Kotihoidon haasteet
Kotihoito kohtaa maailmanlaajuisesti haasteita, kun ikääntyneet elävät entistä pidempään (Jo- hannessen ym. 2020). Kotihoidon lisäämisen ja laitoshoidon vähentämisen lisäksi ikääntyneet myös itse haluavat usein asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, vaikka he tarvitsevat pitkä- aikaista hoitoa (Lehnert ym. 2018). Suuri osa ikääntyneistä asuu kotona vielä kuukautta ennen kuolemaansa (Aaltonen ym. 2017). Kotona hoidetaan yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ikääntyneitä, jotka tarvitsevat paljon apua ja tukea sekä monipuolista hoitoa (Hautsalo ym.
2016). Aaltosen ym. (2017) tutkimuksen mukaan ikääntyneiden toimintakyky on parantunut viime vuosina, mutta siitä huolimatta ikäihmisten keskuudessa todetaan jatkuvasti paljon uusia terveydellisiä, toimintakykyä heikentäviä haasteita.
Suomen kotihoidossa työpaine ja laatuongelmat ovat Pohjoismaiden korkeimmalla tasolla.
Nordcare2 tutkimukseen vastanneet sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestöjen Tehy:n, SuPer:n ja ammattiliitto JHL:n jäsenet ovat huolissaan kotihoidon laadusta. (Mäkinen 2018.) Myös Jo- hannessen ym. (2020) toteavat tutkimuksessaan kotihoidolla olevan monia haasteita koskien hoidon laatua ja turvallisuutta. Kotihoidolla on haasteita rekrytoida henkilöstöä yleisen hoitaja- pulan ja kotihoidon huonon maineen vuoksi (Laiho 2015 & Ruotsalainen ym. 2020). Vellonen
ym. (2020) tutkimuksen mukaan hoitajapulan ja henkilöstön lomien vuoksi kotihoitoon on pal- kattu epäpäteviä hoitajia, jotka myös osallistuvat asiakkaiden lääkehoidon toteuttamiseen.
Kaikki epäpätevät hoitajat eivät ole päässeet lääkehoidon koulutuksiin, mikä on osaltaan vai- kuttanut kotihoidon lääkevirheiden lisääntymiseen (Vellonen ym. 2020).
2.6 Kotihoito suomalaisessa mediassa
Kotihoitoon liittyvä uutisointi on yleistä. Se on osa terveysviestintää, johon kuuluu kaikki ter- veyttä ja sairautta käsittelevä viestintä (Torkkola 2008). Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt terveysviestinnän olevan keskeinen keino välittää ihmisille terveystietoa ja ylläpitää julkista keskustelua terveyskysymyksistä. Terveysviestinnällä pyritään edistämään terveyttä.
(WHO 1999.) Terveysviestinnän ja -journalismin ero voi olla vaikea hahmottaa (Torkkola 2008). Terveysjournalismi on terveysviestinnän osa-alue, joka on Torkkolan (2008) mukaan terveyksiä ja sairauksia tuottava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen käytäntö, ei informaation vä- littäjä. Terveysjournalismi voidaan jakaa kolmeen lajityyppiin: tieteelliseen, taloudelliseen ja inhimilliseen. Eri lajityypeissä arvomaailma ja suhtautuminen terveyteen eroavat toisistaan.
(Hurme & Tuominen 2012.) Media toimii usein terveysjournalismin välittäjänä.
Journalismin ja median myötä ihminen on keskellä moninaista tiedon, tunteiden, asenteiden, arvojen ja merkitysten verkostoa (Järvi 2011). Journalismilla ja medialla on merkittävä vaikutus siihen mistä ihmiset puhuvat (Gentzkow 2017). Median välittämällä julkisuuskuvalla voi olla vaikutusta ihmisten käsityksiin kotihoidosta. On vaikea sanoa millainen viestintä vaikuttaa mi- hinkin toimintaa, kuten esimerkiksi milloin ja millainen viesti on luonut tietynlaisen kuvan ko- tihoidosta. Journalismin tekstejä avaamalla voidaan kuitenkin tuoda näkyväksi vaikuttamispyr- kimyksiä ja näkemyksiä, joita niissä on esitetty. (Järvi 2011.) Hurmeen & Tuomisen (2012) tutkimuksen mukaan media muokkaa jatkuvasti ihmisten käsityksiä terveydestä ja sairaudesta.
Jönsonin (2014) mukaan hoitoalaan liittyviä skandaaleja tai dramaattisia uutisia voidaan kuvata erilaisten kehysten avulla, jotka voivat muodostua esimerkiksi ikääntyneiden asiakkaiden, hoi- tohenkilöstön tai taloudellisen säästön näkökulmasta. Median raportit saattavat olla ajoittain hy- vin dramaattisia, eivätkä ne välttämättä kuvaa todellista tilannetta (Jönsonin 2014). Hurmeen &
Tuomisen (2012) mukaan taas valtaosa sanomalehtien terveysjournalismista on neutraalia ja
negatiivissävytteisiksi tulkittavia uutisia on vähän. Negatiivinen sävy on yleisintä terveyden- huollon organisaatiota koskevissa kirjoituksissa ja henkilöstöön liittyvissä oikeuskäsittelyuuti- sissa. Terveysvaikuttamiseen liittyvästä kirjoittelusta suurin osa on positiivissävytteistä.
(Hurme & Tuominen 2012.)
Bekkumin & Hiltonin (2013) tutkimus osoittaa, että median uutisoimat kiistanalaiset kertomuk- set terveydenhuollosta vaikuttavat potilaiden hoitoa koskeviin käsityksiin ja päätöksiin. Hoitajat joutuvat usein käyttämään työaikaansa siihen, että he keskustelevat median välittämästä tiedosta potilaan kanssa. Hoitajat kohtaavat paineita vastata tai kommentoida median uutisiin. Media voi vaikuttaa hoitohenkilöstön itsetuntoon ja varmuuteen suorittaa hoitotoimenpiteitä. (Bekkum &
Hilton 2013.) Millerin & Nadashin (2015) tutkimuksen mukaan kansalliset terveyskäytännöt ja -ohjeistukset ovat yhteydessä median julkaisemaan terveysjournalismiin. Vastavuoroisesti me- dian runsaan uutisoinnin jostakin tietystä terveysaiheesta on todettu lisäävän poliittisen vaikut- tamisen mahdollisuutta (Miller & Nadash 2015). Näin ollen terveysjournalismi ja terveyskäy- tännöt voivat toimia keskenään vuorovaikutuksessa.
2.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Väestön ikääntyessä hoidon ja hoivan tarve lisääntyy. Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan olevan 26,2 prosenttia ja vuoteen 2060 mennessä 31,1 prosenttia.
(Tilastokeskus 2018.) Vanhuspalvelulain (980/2012) mukaisesti ikääntyneiden hoito pyritään toteuttamaan mahdollisimman pitkään kotona ja näin kotihoidon tarve lisääntyy jatkuvasti. Ko- tihoidon lisäämisen ja laitoshoidon vähentämisen taustalla ovat taloudelliset syyt, sillä kotihoi- toa lisäämällä ja laitoshoitoa vähentämällä ajatellaan yhteiskunnalle kertyvän säästöjä. On esi- tetty, että taloudelliset säästöt näkyvät pahimmillaan hoivan tarpeen kieltämisenä ja kotona asu- misen ihanteen lukitsemisena moraaliseksi normiksi. (Jylhä 2016.) Kuitenkin sekä yhteiskunnan että asiakkaan näkökulmasta kotihoidon kustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa (Kazemi
& Kajonius 2016).
Kotihoidolla tarkoitetaan lakiin perustuvaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tehtävien muodos- tamaa kokonaisuutta (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2016). Kotihoidon tehtävä on tukea ja auttaa asiakasta, joka sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi tarvitsee apua kotona sel- viytyäkseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019). Kotihoito ostaa ulkoisia ostopalveluja, joiden
myötä sen on mahdollista tarjota asiakkaille laajempia palveluja. Ulkoisiin ostopalveluihin kuu- luvat muun muassa tukipalvelut, kuten ateria-, kauppa-, siivous- ja vaatepalvelu. (Sosiaalihuol- tolaki 1301/2014.)
Kotihoidon lähtökohtana on asiakaskohtaiset palvelut (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2019).
Palvelujen tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin järjestelmällisesti, vaikuttavasti ja kustannuste- hokkaasti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Hoidon laadun keskeisiä elementtejä ovat asia- kaskeskeisyys, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, oikeudenmukaisuus, valinnanvapaus, potilasturvallisuus, korkeatasoinen osaaminen sekä vaikuttavuus. (Terveyden- ja hyvinvoinnin- laitos 2018b.) Tutkimusten mukaan kotihoidon asiakkaat kokevat kotihoidon palvelujen saata- vuuden hyväksi (Kehusmaa ym. 2016) mutta kotihoidon laadussa on monia puutteita (Foebel ym. 2015, Hautsalo ym. 2016, Lehnert ym. 2018). Hoidon laatua heikentävät muun muassa huono vuorovaikutus hoitajan ja asiakkaan välillä, puutteellinen informaation kulku, hoitovir- heet, työntekijöiden vaihtuvuus ja käyntien epäsäännöllisyys (Hautsalo ym. 2016).
Kotihoidon asiakasmäärä on ollut jatkuvassa nousussa mutta kotihoidon henkilöstömäärä on vähentynyt useilla sadoilla (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018a). Henkilöstön saatavuus on vaikeutunut ja kotihoito kärsii resurssipulasta, mikä kuormittaa työntekijöitä (Terveyden- ja hy- vinvoinninlaitos 2018c). Ruotsalaisen ym. (2020) tutkimuksen mukaan resurssipulan lisäksi henkilöstön rekrytointia vaikeuttaa kotihoidon huono maine. Kotihoidon henkilöstön kuormitus kasvaa jatkuvasti mikä näkyy kiireen ja sairaspoissaolojen lisääntymisenä (Terveyden- ja hy- vinvoinninlaitos 2018c).
Tutkimusten mukaan journalismin ja median vaikutus ihmisten elämään on suuri (Järvi 2011, Hurme & Tuominen 2012). Journalismin ja median myötä ihminen on keskellä moninaisen tie- don, tunteiden, asenteiden, arvojen ja merkitysten verkostoa (Järvi 2011). Median uutisoimat kiistanalaiset kertomukset terveydenhuollosta vaikuttavat potilaiden hoitoa koskeviin käsityk- siin ja päätöksiin (Bekkum & Hilton 2013). Media vaikuttaa vahvasti siihen, mitä ihmiset ajat- televat terveyspalveluista, kuten kotihoidosta, ja millainen julkisuuskuva palveluille muodostuu (Gentzkow 2017). Median välittämällä julkisuuskuvalla kotihoidosta voi olla vaikutusta ihmis- ten käsitykseen kotihoidosta ja siihen, valitsisivatko he itselleen tai läheisilleen kotihoidon pal- veluja. Julkisuuskuva voi vaikuttaa myös siihen, millaisena työpaikkana kotihoito nähdään.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata median uutiskuvaa suomalaisesta kotihoidosta ja kotihoidon julkisuuskuvaan yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kotihoi- don mediavälitteisestä julkisuuskuvasta. Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää kotihoidon johtamista ja pyrkiä vaikuttamaan kotihoidon julkisuuskuvaan.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten kotihoitoa kuvataan suomalaisessa uutismediassa?
2. Mitkä tekijät ovat yhteydessä kotihoidon mediavälitteiseen julkisuuskuvaan?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 Tutkimusaineisto ja sen hankinta
Tutkimusaineisto hankittiin kotimaisista joukkotiedotuksen tuotteista sanomalehdistä ja digitaa- lisilta uutiskanavilta. Aineisto kerättiin Helsingin Sanomien, Ylen ja Aamulehden uutisista ke- väällä 2019. Mukaan valitut uutiset koskivat suomalaista kotihoitoa ja sijoittuivat vuosiin 2016- 2019. Mukaan valittiin uutisia, jotka koskivat ikääntyneiden kotihoitoa ja vastasivat tutkimus- kysymyksiin. Näin ollen otos oli harkinnanvarainen. Tutkimukseen valittiin mukaan 31 uutista, joista 13 uutista oli Helsingin Sanomista, 9 Ylen uutisista ja 9 Aamulehdestä.
Uutisissa kuvattiin kotihoitoa yleisesti koko Suomen tasolla sekä erillisten kotihoidon alueiden näkökulmasta. Uutisissa käsiteltiin erillisinä kotihoidon alueina Porin, Kangasalan, Tampereen, Helsingin, Rovaniemen, Oulun, Porvoon, Espoon, Kemin, Kolarin, Varkauden ja Etelä-Karjan sosiaali- ja terveyspiirin kotihoitoa. Uutisissa, joissa kuvattiin yksittäistä kotihoidon aluetta, saa- tettiin myös puhua kotihoidosta yleisellä tasolla. Kuviossa 2 on esitetty uutisissa esiin nousseet kotihoidon maantieteelliset alueet ja uutisten määrä.
Kuvio 2. Uutisissa esiin nousseet kotihoidon maantieteelliset alueet
1 1 11
1 1
1 1 1
1 7 14
Pori Oulu Kangasala Rovaniemi 1 Porvoo Espoo
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
Kemi Kolari Varkaus Helsinki Tampere
4.2 Aineiston analyysi
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineistoon valitut uutiset analy- soitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, jolloin teoria rakentui aineistolähtöisesti (Saaranen- Kauppinen & Puusniekka 2006a). Aineiston analyysiä ohjasivat tutkimuskysymykset ja tutki- muksen tarkoitus. Sisällönanalyysin tavoitteena oli tuottaa tutkittavasta aiheesta tiivistetty ja yleinen kuvaus. (Elo ym. 2014.) Analyysiin valittiin mukaan uutisista kaikki ne alkuperäisil- maisut, lauseet tai lauseen osat, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin, eli miten kotihoitoa ku- vataan suomalaisessa uutismediassa sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä kotihoidon mediavälit- teiseen julkisuuskuvaan. Tutkimusaineisto käytiin läpi useaan kertaan ja uutisten alkuperäisil- mauksia arvioitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Uutiset ja valitut alkuperäisilmaisut taulu- koitiin tarkoin.
Aineiston analysointi eteni pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin mukaisesti vaiheittain (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015). Uutisista valituista alkuperäisilmaisuista muodos- tettiin pelkistetyt ilmaisut, joiden avulla luotiin alakategorioita ja yhdistäviä kategorioita. Ai- neiston analyysissä edettiin yksittäisistä havainnoista yleisiin väitteisiin (Saaranen- Kauppinen
& Puusniekka 2006a). Aineiston analysoinnin etenemisen prosessikaavio on kuvattu kuviossa 3. Yhdistäviä kategorioita muodostui sisällönanalyysin tuloksena yhteensä kuusi; kotihoidon palvelujen järjestäminen (kotihoidon toiminnan valvonta, kotihoidon palvelujen saatavuus ja kotihoidon kustannukset), kotihoidon laatu, kotihoidon henkilöstö (kotihoidon henkilöstön osaaminen, kotihoidon henkilöstön työhyvinvointi ja työtyytyväisyys, kotihoitotyön kuormitta- vuus ja kotihoidon henkilöstön edut), kotihoidon toiminnan haasteet, kotihoidon toiminnan ke- hittäminen ja kotihoidon toiminnan eettisyys. Esimerkki aineiston induktiivisestä sisällönana- lyysistä on esitetty taulukossa 1.
Kuvio 3. Aineiston analysoinnin prosessikaavio Päätös
mitkä asiat uutisissa kiinnostavat
Uutisten selaami- nen ja läpi- käyminen
Aineiston taulukointi
Aineiston sisältöjen teemoit-
telu
Tulosten ja yhteenve- don kirjaa-
minen
Taulukko 1. Esimerkki induktiivisestä sisällönanalyysistä Esimerkki alkupe-
räisilmaisusta uuti- sessa
Esimerkki pelkiste- tystä ilmaisusta
Alakategoria Yhdistävä ka- tegoria
Pääluokka
”Kehitämme monin tavoin toimin- taamme. Ostamme esimerkiksi
kauppa- ja ruoka- palveluja, jotta koulutetut hoita- jamme voivat kes- kittyä mahdollisim- man paljon hoito- työhönsä.”
Kotihoidon toimin- taa kehitetään mo- nin tavoin. Koti- hoito esimerkiksi ostaa ulkoisia pal- veluja, kuten kauppa- ja ruoka- palveluja, jotta hoi- tajille jäisi enem- män aikaa hoito- työhön.
Ulkoiset osto- palvelut
Kotihoidon toiminnan ke- hittäminen
Kotihoidon kuvaus suo- malaisessa uutismedi- assa
”Palkkaamme 40 uutta hoitajaa Hel- singin kotihoitoon.
Tällä haluamme tu- kea kotihoidon tii- mien asiakastyötä ja helsinkiläisten turvallista kotona asumista.”
Helsingin kotihoi- toon palkataan 40 uutta hoitajaa. Rek- rytoinnilla halutaan tukea kotihoidon tiimien asiakas- työtä ja asiakkaiden turvallista kotona asumista.
Henkilöstömi- toitus
Kotihoidon toiminnan ke- hittäminen
”Hoidossa olevien ihmisten määrä on kasvanut, mutta sa- maan aikaan koti- hoidon henkilöstöä on vähennetty.”
Kotihoidon asia- kasmäärä on nous- sut, mutta henkilös- tömäärää on vähen- netty
Kotihoitotyön kuormittavuus
Kotihoidon henkilöstö
”Työn kuormitta- vuus näkyy muun muassa sairauspois- saoloissa. Työter- veyslaitoksen Kunta 10 -tutki- muksen mukaan hoitajat ja kodin- hoitajat ovat kär- jessä sekä kunta- työntekijöiden työ- määrän lisääntymi- sessä että sairaus- poissaoloissa.”
Kotihoidossa työ on kuormittavaa ja se näkyy muun muassa työntekijöi- den sairauspoissa- oloissa. Kunta 10- tutkimuksen mu- kaan hoitajat ja ko- dinhoitajat ovat kärjessä kuntatyön- tekijöiden työmää- rän lisääntymisessä ja sairauspoissa- oloissa
Kotihoitotyön kuormittavuus
Kotihoidon henkilöstö
5 TULOKSET
Kotihoitoa kuvattiin suomalaisessa uutismediassa kotihoidon palvelujen järjestämisen (kotihoi- don toiminnan valvonnan, kotihoidon palvelujen saatavuuden ja kotihoidon kustannusten), ko- tihoidon laadun, kotihoidon henkilöstön (kotihoidon henkilöstön osaamisen, kotihoidon henki- löstön työhyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden ja kotihoidon henkilöstön etujen), kotihoidon toi- minnan haasteiden, kotihoidon toiminnan kehittämisen ja kotihoidon toiminnan eettisyyden nä- kökulmasta.
5.1 Kotihoidon palvelujen järjestäminen
Kotihoidon palvelujen järjestämistä kuvaavia uutisia oli yhteensä kahdeksan. Kotihoidon pal- velujen järjestämistä kuvattiin kotihoidon toiminnan valvonnan, kotihoidon palvelujen saata- vuuden ja kotihoidon kustannusten näkökulmasta. Jokainen näkökulma tuli esille kolmessa eri uutisessa.
5.1.1 Kotihoidon toiminnan valvonta
Kolme tutkimusaineiston uutista käsittelivät kotihoidon toiminnan valvontaa. Yhdessä uutisessa Helsingin kotihoidon tilanteen kuvattiin menneen niin pahaksi, että Etelä-Suomen aluehallinto- virasto oli ottanut kotihoidon tarkasteluunsa. Kotihoidon tilanteen pahentumiseen oli vaikutta- nut asiakkaiden määrän lisääntyminen sekä asiakkaiden raskashoitoisuus. Kotihoidon asiakkai- den kuvattiin olevan ympäri Suomen yhä iäkkäämpiä ja huonokuntoisempia. Asiakasmäärän ja työmäärän kasvusta huolimatta henkilöstön määrää on vähennetty.
”…tilanne on mennyt niin pahaksi, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto ottaa kotihoidon tarkasteluunsa.” (HS 1.7.2017)
Vuoden kuluttua edeltävästä uutisesta Helsingin Sanomat on julkaissut uutisen, jossa kerrottiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvoneen vuoden ajan Helsingin, Espoon ja Vantaan koti- hoitoa. Valvonnan seurauksena Helsingin kotihoidolle annettiin huomautus. Aluehallintovirasto kehotti Helsingin kaupunkia huomioimaan asiakasturvallisuuden varmistamisen kotihoidossa
riittävällä henkilöstömäärällä ja oman toiminnan valvonnalla. Osana aluehallintoviraston val- vontaa Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle tehtiin ohjaus- ja arviointikäyntejä. Käyntien tavoit- teena oli edesauttaa asiakkaan oikeusturvan ja kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista.
Käynneillä annettiin neuvontaa, jonka tarkoituksena oli ohjata palvelujen järjestäjää ja tuottajaa korjaamaan toimintaansa saamansa ohjauksen perusteella.
”…Helsingin kotihoidosta tuli esille useita, useita asioita, joihin aluehallintovi- raston haluttiin pureutuvan.” (HS 9.7.2018)
”Aluehallintovirasto kehottaa Helsinkiä kiinnittämään huomiota asiakasturvalli- suuden varmistamiseen kotihoidossa riittävällä henkilöstömäärällä ja oman toi- minnan valvonnalla.” (HS 9.7.2018)
Porin kaupungin uutisoitiin pyytäneen selvitystä kotihoidon tilanteesta uuden toiminnanohjaus- järjestelmän käyttöönoton myötä. Uusi järjestelmä oli aiheuttanut kotihoidossa ongelmia. On- gelmien vuoksi Porin kaupunginhallitus oli huolissaan kotihoidon asiakkaiden turvallisuudesta ja työntekijöiden jaksamisesta.
”Kotihoidon uuden järjestelmän ongelmiin puuttui maanantaina myös kaupun- ginhallitus, joka kantoi huolta etenkin potilasturvallisuudesta ja työntekijöiden jaksamisesta. Se pyysi kotihoidon tilanteesta selvityksen.” (AL 1.3.2017)
5.1.2 Kotihoidon palvelujen saatavuus
Kotihoidon palvelujen saatavuutta kuvattiin kolmessa uutisessa. Uutisten mukaan kotihoidon palvelujen saatavuus vaikuttaa ympäri Suomen melko hyvältä. Aluehallintovirasto kuvaili van- husten kotihoidon saatavuuden olevan erinomainen. Lähes kaikkialla kotihoitoa saa tarvittaessa heti. Kolmessa keskipohjalaiskunnassa kotihoidon saaminen kestää pidempään kuin muualla Suomessa; Halsualla, Kaustisella ja Lestijärvellä. Aluehallintoviraston kyselyn mukaan Halsu- alla kotihoitoa joutui odottamaan 1-2 viikkoa, Kaustisella ja Lestijärvellä viikon.
”Vanhusten kotihoidon saatavuus on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella melko hyvä. Aluehallintoviraston arvion mukaan tilanne vaikuttaa kun- nissa erinomaiselta.” (YLE18.1.2019)
”Kyselyyn vastanneista kunnista lähes 90 prosenttia ilmoitti, että kotihoitoa saa tarvittaessa heti.” (YLE 17.1.2019)
Helsingin Sanomien uutisessa kävi ilmi, että ikääntyneiden mahdollisuudet saada kotihoidon palveluja ovat epätasa-arvoiset. Nykyisten asiakasmaksujen kerrottiin kohdistuvan etenkin pie- nituloisille ja sairaille ihmisille, joiden kohdalla kotihoito palveluineen voi haukata ison osan kuukausituloista. Tästä syystä kaikki pienituloiset eivät saa tarpeeksi kotipalvelua.
”Useampi kuin joka neljäs pienituloinen vanha ei saa tarpeeksi kotipalvelua. Lä- hes joka viides ei saa tarpeeksi kotihoitoa.” (HS 18.4.2018)
5.1.3 Kotihoidon kustannukset
Kotihoidon kustannuksia käsiteltiin kolmessa uutisessa. Kustannuksia käsiteltiin sekä yhteis- kunnan että asiakkaan näkökulmasta. Uutisissa kerrottiin, että vanhuspalvelulain (980/2012) mukaan ensisijainen järjestely ikääntyneiden hoidossa on koti ja avopalvelut, sillä kotihoidon ja avopalvelujen ajatellaan tulevan yhteiskunnalle laitoshoitoa halvemmaksi. Säästöjä ajatellaan kertyvän satoja miljoonia euroja vuosien mittaan.
”Ihminen on kotihoidossa, koska se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitos- hoito.” (HS 18.4.2018)
”Yleinen mantra on, että kotiin vanhuksia hoitamalla kunnat säästävät. Tätä nä- kemystä vahvistivat viime kesänä julki tulleet, sosiaali- ja terveysministeriölle laa- ditut laskelmat. Niiden mukaan vanhuspalveluissa ”kotihoivaa” lisäämällä voi- taisiin tulevina vuosina vähentää muuta ympärivuorokautista hoivaa niin paljon, että säästöjä kertyy satoja miljoonia.” (AL 11.10.2016)
Kuitenkin joka neljännen kotihoidon asiakkaan hoidon arvioidaan tulevan yhteiskunnalle kal- liimmaksi, kuin se tulisi tehostetussa palveluasumisessa. Kotihoidon kuvattiin olevan niin sano- tusti halpaa vain niiden asiakkaiden osalta, joiden luo tehdään vähän kotikäyntejä. Esimerkiksi Porin perusturva-alueella yhden kotihoitokäynnin keskimääräinen hinta sisältäen niin sanotut hallinnon vyörytykset ovat kunnilla 49,80 euroa. Kunnallisen palveluasumisen hinta taas on kunnille 128,25 euroa vuorokausi vyörytyksen sisältäen. Näin ollen 3-4 kotihoidon käyntiä päi- vässä voi tulla kunnalle kalliimmaksi kuin vuorokausi palvelutalossa.
”Kotihoito on halpaa niiden asiakkaiden osalta, joiden luo tehdään vähän koti- käyntejä…” (AL 22.9.2016)
”On helppo laskea, että 3–4 kotikäyntiä päivässä voi tulla kunnalle kalliimmaksi kuin palvelutalon vuorokausi.” (AL 11.10.2016)
Kotihoidon asiakkaiden kustannuksia yhteiskunnan näkökulmasta lisäävät kotihoidon asiakkai- den sairaalahoitopäivät. Uutisissa kerrottiin kotihoidon asiakkailla olevan keskimäärin 28 sai- raalahoitopäivää vuodessa. Sairaalahoitopäivien määrä kotihoidon asiakkailla on kuusinkertai- nen verrattuna tehostetun palveluasumisen tai vanhainkotien asiakkaisiin. Tehostetussa palve- luasumisessa asiakkaat ovat paremmin ammattiavun äärellä, jolloin esimerkiksi päivystykseen lähtemisen kynnys on korkeampi.
”Kotihoidossa olevilla asiakkailla on keskimäärin 28 sairaalahoitopäivää vuo- dessa.” (AL 22.9.2016)
” Tutkimukset osoittavat, että kotihoidon palveluja paljon käyttävät asiakkaat asi- oivat usein tiuhaan myös terveydenhuollon päivystys- ja muissa avopalveluissa.”
(AL 11.10.2016)
Uutisten mukaan säännöllisen kotihoidon asiakkaalle kohdistuviin kustannuksiin vaikuttavat perheen koko, saadun avun määrä ja bruttotulot. Kotihoito palveluineen voi haukata ison osan ikäihmisen kuukausituloista. Esimerkiksi Porin alueella 2500 euron bruttotuloilla kotihoidon apu yli 30 tuntia kuukaudessa maksaa asiakkaalle 674,45 euroa. Kotihoidon palveluihin kuuluu erilaisia ulkoisia tukipalveluja, kuten esimerkiksi turvapuhelin-, ateria- ja kauppapalvelu. Näistä palveluista laskutetaan erikseen kotihoidon lisäksi. Näin ollen palveluista voi tulla yhdestä pai- kasta yhdenlainen lasku ja toisesta toisenlainen. Kaikilla ikääntyneillä ei välttämättä ole varaa kotihoitoon.
”…näistä palveluista voi yhdessä paikassa tulla yhdenlainen lasku ja toisessa toi- senlainen” (HS 18.4.2018)
”Pienituloisen vanhuksen edellytykset elää kotona eivät toteudu, päätteli raportti, joka tarkasteli 75 vuotta täyttäneitä suomalaisia.” (HS 18.4.2018)
”Valtioneuvostolle tehty raportti havaitsi huhtikuussa, että nykyiset asiakasmak- sut kohdistuvat pienituloisille ja sairaille ihmisille.” (HS 18.4.2018)
5.2 Kotihoidon laatu
Kaikista kotihoidon laatua kuvaavista uutisista (n=13) kolme uutista kuvasi kotihoidon laatua positiivissävytteisesti tai neutraalisti. Helsingin kotihoidon kerrottiin panostavan hoidon laatuun palkkaamalla 40 uutta työntekijää. Henkilöstöä lisäämällä tavoitteena on tukea asiakastyötä ja asiakkaiden turvallista kotona asumista ja näin ollen parantaa kotihoidon laatua. Kotihoidon laatua kuvattiin positiivissävytteisesti myös uutisessa, jossa kerrottiin Porin kotihoidon asiak- kaan olevan tyytyväinen hoitoon.
”Palkkaamme 40 uutta hoitajaa Helsingin kotihoitoon. Tällä haluamme tukea ko- tihoidon tiimien asiakastyötä ja helsinkiläisten turvallista kotona asumista.” (HS 2.2.2018)
”Hoitajat tekevät arvokasta työtä. Heidän käyntinsä ovat kohokohta varsinkin sil- loin, kun olen huonossa kunnossa.” (AL 11.10.2016)
Kemin kotihoidon uutisoitiin pyrkivän parantamaan hoidon laatua uuden työsuunnittelun avulla.
Uuden työsuunnittelun olisi tarkoitus kiireen vähentämisen myötä pystyä tarjoamaan asiakkaille käyntien yhteydessä myös jotain ylimääräistä välttämättömien hoitotoimenpiteiden lisäksi. Yli- määräinen toiminta voisi olla esimerkiksi ulkoilua tai kahvittelua asiakkaan toiveiden mukai- sesti.
”Koska hoitajien työpäivät olisivat iltapäivästä pidempiä, olisi asiakkaille mah- dollisuus tarjota jotakin ylimääräistä normaalien kotihoidon toimenpiteiden li- säksi.” (YLE 4.12.2018)
Enimmäkseen kotihoidon laatua kuvattiin uutisissa negatiivissävytteisesti. Kotihoidon huonon laadun kuvattiin olevan yhteydessä kotihoidon käyntien tekemättä jättämiseen, huonoon tavoi- tettavuuteen, puutteelliseen tiedonkulkuun, kiireeseen, hoitovirheisiin, runsaaseen sijaisten määrään, huonoon työsuunnitteluun ja kotihoidon toiminnasta tehtyihin ilmoituksiin ja selvitys- pyyntöihin.
Kotihoidon laatua kuvattiin kolmessa kotihoidon asiakkaan kuolemantapausta käsittelevässä uutisessa. Yksi kotihoidon asiakkaan kuolemantapausta käsittelevistä uutisista kuvasi kotihoi- don laatua käyntien tekemättä jättämisen näkökulmasta. Vaikeasti muistisairaan asiakkaan ker- rottiin jääneen kahdeksi vuorokaudeksi ilman tarvitsemaansa hoitoa kotihoidon virheen takia.
Kotihoidolla oli ollut virheellinen tieto, että asiakas avaisi itse oven. Lisäksi kotihoidossa oli hukattu asiakkaan avain. Asunnolla oli käynyt kolmesti päivässä kotihoidon hoitaja, mutta kun asiakas ei ollut tullut avaamaan ovea, käynti oli jäänyt tekemättä. Hoitajat eivät olleet jääneet selvittämään tilannetta, vaikka niin kuuluisi tehdä. Sukulaiset olivat löytäneet asiakkaan kylmis- sään kotoaan. Omaiset tekivät asiasta poliisille rikosilmoituksen. Uutisessa kerrottiin yksittäis- ten kotihoidon käyntien tekemättä jättämisen olevan yleistä Espoon kotihoidossa.
”Espoon kaupungin kotihoidon asiakkaana olleen vanhuksen epäillään kuolleen kotihoidossa tapahtuneen laiminlyönnin vuoksi. Tapauksesta on tehty kaupungille heitteillejättöilmoitus.” (HS 13.1.2018)
”Asiakas on pahimmillaan ollut useita päiviä ilman hoitoa, ja yksittäisten käyntien tekemättä jättäminen on tavallista.” (HS 13.1.2018)
Toinen Helsingin kotihoidon asiakkaan kuolemantapausta käsittelevä uutinen kuvasi kotihoidon laatua huonon tavoitettavuuden ja puutteellisen tiedonkulun näkökulmasta. Uutisessa kerrottiin kotihoidon asiakkaan yrittäneen tavoittaa hoitajaa useita kertoja muutama tunti kotikäynnin jäl- keen, mutta hoitaja ei vastannut puheluihin. Seuraavana asiakkaan luo käynnille mennyt hoitaja oli löytänyt asiakkaan kuolleena. Asiakkaan omaiset olivat kuulleet kuolemasta vasta useita päi- viä myöhemmin, sattumalta. Asiakkaan löytänyt hoitaja ei ollut ilmoittanut asiasta omaisille.
Omainen oli saanut kuulla asiasta soittaessaan itse kotihoitoon.
”…kuoli lauantaina 1. huhtikuuta, mutta hänen poikansa kuuli asiasta vasta neljä päivää myöhemmin – ja silloinkin sattumalta.” (HS 22.5.2017)
”Kuolleen isän löytänyt kotihoitaja ei huolehtinut siitä, että kuolemasta informoi- taisiin kuolleen henkilön läheisille.” (HS 22.5.2017)
Kolmannessa kotihoidon asiakkaan kuolemantapausta käsittelevässä uutisessa kerrottiin koti- hoidon asiakkaan maanneen kotonaan kuolleena viikkoja Itä-Helsingissä, vaikka kotihoidon olisi pitänyt käydä hänen luonaan säännöllisesti. Uutisen mukaan on epäselvää, miksi kotihoi- don käynnit olivat katkenneet. Naisen löysi kotoaan huolestunut kotihoidon ohjaaja, joka oli mennyt käymään naisen luona, kun häneen ei saatu yhteyttä. Kotihoidossa tapahtui mahdolli- sesti laiminlyönti.
”Nainen kuoli jo viikkoja sitten, mutta hänet löysi vasta tällä viikolla huolestunut kotihoidon ohjaaja. Ohjaaja meni käymään naisen luona, koska häneen ei ollut saatu yhteyttä.” (HS 17.4.2018)
”Johtokaksikko myöntää, että kotihoidossa on mahdollisesti tapahtunut laimin- lyönti.” (HS 17.4.2018)
Aamulehti uutisoi vanhuksen jääneen Kangasalla kolmeksi päiväksi heitteille kotihoidon teke- män virheen vuoksi. Kotihoidon asiakas oli ollut sovitusti jonkin aikaa poissa kotoa, mutta pa- lattuaan kotiin asiakkaan kohdalle oli kotihoidon tietojärjestelmään unohtunut merkintä palve- lun keskeytyksestä. Kotihoidon olisi pitänyt käydä asiakkaan luona kolmesti vuorokaudessa, mutta käynnit olivat jääneet keskeytykseen kolmeksi päiväksi.
”…iäkäs nainen jäi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kolmeksi päiväksi il- man kotihoidon käyntejä.” (AL 15.6.2017)
Uutisissa kerrottiin kiireen vaikuttavan kotihoidon laatuun, sillä henkilöstöllä ei ole aikaa huo- lehtia monisairaista asiakkaista riittävästi. Moni kotihoidon työntekijä kokee, ettei voi kiireen vuoksi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Kiireen vuoksi hoitajilla ei usein ole aikaa rapor- tointiin tai asiakkaan tietojen läpikäymiseen. Esimerkiksi omaisten välittämät tiedot lääkäri- käynneistä saattavat jäädä kirjaamatta, eikä niitä oteta huomioon hoidossa. Suomen lähi- ja pe- rushoitajaliiton asiantuntija kertoi Helsingin Sanomien uutisessa hoitotyöntekijöiden lähtevän alalle hyvällä innolla, mutta sielu ei kestä sitä, että pitää hoitaa huonosti.
”…kotihoidon henkilöstöllä ei yksinkertaisesti ole aikaa huolehtia monisairaista asiakkaista riittävästi.” (HS 1.7.2017)
”…ettei hoitajilla kiireen vuoksi useinkaan ole aikaa raportointiin tai asiakkaan tietojen läpikäymiseen.” (HS 13.1.2018)
”…moni kokee, että ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.” (HS 1.6.2017)
”Hoitotyöntekijät lähtevät alalle hyvällä tahdolla, mutta sielu ei kestä sitä, että pitää hoitaa huonosti.” (HS 27.6.2017)
Uutisten mukaan asiakkaiden hoito ei aina toteudu suunnitelmien mukaan ja hoitovirheitä ta- pahtuu usein. Etenkin lääkevirheet ovat yleisiä. Asiakkaat ovat saaneet vääriä lääkkeitä, lääk-
keitä on saatu väärään aikaan tai lääkkeitä on jäänyt kokonaan saamatta. Hoitajien mukaan vaa- ratilanteet ovat Espoon kotihoidossa niin yleisiä, että Haipro-ilmoituksia pitäisi tehdä lähes päi- vittäin. Espoon kotihoidossa tehtiin vuonna 2017 noin 600 Haipro-ilmoitusta, joista noin 60 ilmoituksen kohdalla arvioitiin, että tapahtuneesta oli kohtalaista tai vakavaa haittaa asiakkaalle.
Lääkehoitosuunnitelmien lisäksi asiakkaiden päivittäiset hoitosuunnitelmat eivät aina toteudu.
”Asiakkaat ovat saaneet vääriä lääkkeitä tai lääkkeitä on jäänyt saamatta koko- naan tai oikeaan aikaan.” (HS 13.1.2018)
”…hoitajilla on jatkuva kiire, lääkkeitä annetaan asiakkaalle liian aikaisin tai myöhään…” (YLE 7.2.2019)
”Hoitajien mukaan vaaratilanteet ovat Espoon kotihoidossa niin yleisiä, että Haipro-ilmoituksia pitäisi tehdä lähes päivittäin.” (HS 13.1.2018)
”Hoitosuunnitelman mukaan lakanat vaihdetaan joka toinen viikko, mutta välillä samoissa lakanoissa pitää nukkua neljä viikkoa.” (HS 27.6.2017)
Sijaisten runsaan määrän kuvattiin heikentävän kotihoidon laatua. Sijaisten käytön lisääntymi- sen nähtiin olevan osasyy kotihoidon entistä kovempaan kiireeseen. Sijaisten myötä tiedonkulku on huonontunut ja virheiden määrä kasvanut. Sijaisissa on hoitajien mukaan paljon sellaisia, joiden kielitaito ei tahdo riittää hoitotyöhön. Hoitajien vaihtuessa tiuhaan hoidon jatkuvuus kär- sii.
”Vaikka hoidettavien määrä on kasvanut, vakituisia hoitajia ei ole juuri palkattu lisää, vaan työvoiman tarvetta on paikattu henkilöstövuokrausfirman kautta tule- villa sijaisilla.” (HS 13.1.2018)
”Tämä kaikki on hoitajien mukaan johtanut entistä kovempaan kiireeseen, tiedon- kulun merkittävään huonontumiseen ja virheiden määrän kasvuun.” (HS 13.1.2018)
Uutisista kävi ilmi, että huono työsuunnittelu heikentää kotihoidon laatua. Hoitajien mielestä huonosti toimiva työsuunnittelu tuottaa vaaratilanteita, tehottomuutta, huonoa hoitoa ja järjettö- miltä tuntuvia tilanteita.
”Vaaratilanteiden lisäksi huonosti toimiva optimointi tuottaa tehottomuutta, huo- noa hoitoa ja järjettömiltä tuntuvia tilanteita.” (HS 13.1.2018)
Kotihoidon laadun negatiivissävytteiseen valoon asettavat uutisoinnit kotihoidon toiminnasta pyydetyistä selvityksistä ja kotihoidolle annetuista huomautuksista. Uutisten mukaan kotihoi- don toiminnassa on oltu huolissaan muun muassa hoitajien kiireen lisääntymisestä ja hoitajien suuresta vaihtuvuudesta.
”Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) valvoi viimeisen vuoden aikana Helsin- gin, Espoon ja Vantaan kotihoitoa. Valvonnan seurauksena Helsingin kotihoidolle annettiin huomautus.” (HS 9.7.2018)
”Kotihoidon uuden järjestelmän ongelmiin puuttui maanantaina myös kaupun- ginhallitus, joka kantoi huolta etenkin potilasturvallisuudesta ja työntekijöiden jaksamisesta. Se pyysi kotihoidon tilanteesta selvityksen.” (AL 1.3.2017)
5.3 Kotihoidon henkilöstö
Kotihoidon henkilöstöä käsittelevät uutiset liittyivät henkilöstön osaamiseen, henkilöstön työ- hyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen, kotihoitotyön kuormittavuuteen ja kotihoidon henkilöstön etuihin. Kotihoidon henkilöstöä käsitteleviä uutisia oli aineistossa yhteensä 22.
5.3.1 Kotihoidon henkilöstön osaaminen
Kotihoidon henkilöstön osaamista käsiteltiin neljässä uutisessa. Osaamista kuvattiin henkilös- tön koulutuksen, henkilöstön tekemien virheiden sekä sijaisten ja heidän kielitaitonsa näkökul- masta. Helsingin kotihoidon kerrottiin pyrkivän jatkuvasti parantamaan toimintaansa. Sen vuoksi Helsingin kotihoito on etenkin viime vuosina panostanut henkilöstön koulutukseen.
”…kotihoito on panostanut viime vuosina myös paljon kotihoidon henkilöstön koulutukseen.” (HS 9.7.2018)
Uutisissa kerrottiin, että kotihoidossa tapahtuu usein työntekijöiden toimesta hoitovirheitä.
Etenkin lääkehoitoon liittyvät virheet ovat yleisiä. Kotihoidon asiakkaat ovat hoitajien toimesta saaneet vääriä lääkkeitä, lääkkeitä väärään aikaan tai lääkkeitä on jäänyt saamatta kokonaan.
”Asiakkaat ovat saaneet vääriä lääkkeitä tai lääkkeitä on jäänyt saamatta koko- naan tai oikeaan aikaan.” (HS 13.1.2018)
Helsingin Sanomien uutisen mukaan Helsingissä kotihoidon hoitaja jätti ilmoittamatta asiak- kaan kuolemasta lähiomaisille. Hoitaja oli kotikäynnille mennessään löytänyt asiakkaan kuol- leena, mutta ei ilmoittanut asiasta asiakkaan omaisille. Hoitaja oli virheellisesti luullut poliisin välittävän tiedon omaisille. Tieto kuolemasta selvisi asiakkaan pojalle vasta neljän päivän ku- luttua. Siivooja oli soittanut pojalle, ettei pääse asuntoon sisälle, jolloin poika oli ollut yhtey- dessä kotihoitoon. Tällöin hänelle kerrottiin suru-uutinen. Hoitaja teki tapauksessa virheen.
”Helsingin vs. kotihoitopäällikkö Sanna Numminen myöntää HS:lle, että kotihoi- taja on tehnyt tapauksessa virheen.” (HS 22.5.2017)
Helsingin kotihoidon asiakkaan sukulaisten kerrottiin löytäneen kylmissään tärisevän muistisai- raan vanhuksen kotoaan. Kotihoidon asiakas oli jäänyt ilman ravintoa ja tarvitsemiaan lääkkeitä, sillä kotihoito ei ollut käynyt asiakkaan luona kolmeen päivään. Vaaralliseen tilanteeseen oli johtanut sekä se, että kotihoito oli kadottanut asuakkaan asuinalueen avainnipun, ja se, että asi- akkaan tiedoissa luki virheellisesti, että asiakas avaa itse oven hoitajalle. Kotihoidon olisi pitä- nyt käydä asiakkaan luona kolme kertaa päivässä. Asiakkaan ovella oli käynyt useita eri hoitajia suunnitellun aikataulun mukaisesti, mutta kukaan ei kuitenkaan ollut jäänyt selvittämään, miksi asiakas ei avaa ovea. Kotihoidossa ohjeistus on, että käynnin pitää toteutua, vaikkei asiakas tulisikaan itse avaamaan ovea, sillä asiakas on voinut vaikka kaatua.
”…asunnolla oli käynyt useita eri hoitajia, eikä kukaan heistä ollut jäänyt selvit- tämään, mikä tilanne asunnossa on.” (HS 1.3.2018)
”Parhaillaan selvitetään, miten on ylipäätään mahdollista, että näin on päässyt käymään.” (HS 1.3.2018)
”Asiakkaan omaiset ovat tehneet Helsingin poliisille rikosilmoituksen epäillystä heitteillejätöstä.” (HS 1.3.2018)
Vastaavanlainen vakava virhe kerrottiin sattuneen Espoon kotihoidossa, jossa vanhuksen epäil- tiin kuolleen kotihoidon laiminlyönnin seurauksena. Asiakas oli kotiutunut vähän aikaa sitten sairaalasta, ja kotihoidon hoitaja oli mennyt käynnille asiakkaan luo. Asiakas ei kuitenkaan avannut ovea, eikä hoitajalla ollut asiakkaan avainta mukanaan. Hoitaja ei jäänyt selvittelemään tilannetta ja kotihoidon käynti jäi tekemättä. Seuraavana päivänä omaiset olivat löytäneet van- huksen asunnosta kuolleena. Tapauksesta tehtiin kaupungille heitteillejättöilmoitus.
