Sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvä laatu tarkoittaa sitä, että asiakas saa tarpeensa mukaista palvelua oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Palvelujen tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin jär-jestelmällisesti, vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017.) Hoidon hyvä laatu pohjautuu parhaaseen käytettävissä olevaan tai näyttöön perustuvaan tietoon.
Laadun keskeisiä elementtejä ovat asiakaskeskeisyys, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, oikeudenmukaisuus, valinnanvapaus, potilasturvallisuus, korkeatasoinen osaaminen sekä vai-kuttavuus. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018b.) Terveydenhuoltolaki (1326/2010) vel-voittaa, että terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti to-teutettua. Jokaisen terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallin-nasta (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 8 §).
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat antaneet laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2017–2019). Laatusuosituksen tavoitteena on tur-vata hyvä ikääntyminen ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville ikääntyneille. Laatusuosituk-sen keskeisiin sisältöihin kuuluvat seuraavat osiot; turvataan yhdessä mahdollisimman toimin-takykyistä ikääntymistä, asiakas- ja palvelunohjaus keskiöön, laadulla on tekijänsä, ikäystäväl-linen palvelujen rakenne sekä teknologiasta kaikki irti. Jokaisella sisältöalueella on omat suosi-tuksensa, jotka kohdistuvat sekä väestö- että yksilötasolle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019.) Aluehallintovirasto valvoo terveyspalvelujen laatua seuraavilla kriteereillä: potilaskeskeisyys,
potilasturvallisuus, hoidon oikea-aikaisuus, osaaminen, sujuvuus, vaikuttavuus ja henkilöstön määrän mitoitus (Aluehallintovirasto 2014).
Kotihoidon tavoitteena on tukea ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mahdollisim-man itsenäistä selviytymistä kotona (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013). Kotihoito pyrkii yllä-pitämään ja parantamaan ikääntyneen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä (Helsin-gin kaupunki 2018). Jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitäminen on kotona hoitamisen ja lai-toshoidon vähentämisen perusedellytys (Finne-Soveri ym. 2014). Hautsalon ym. (2016) tutki-muksen mukaan kotihoidon asiakkaat kokevat kotihoidon avun painottuvan enemmän fyysisistä tarpeista huolehtimiseen, kuten fyysisen terveyden tukemiseen, sairauksien parantamiseen ja avun tarjoamiseen päivittäisissä toimissa. Sen sijaan vähemmän huomiota kiinnitetään psyykki-siin tekijöihin ja asiakkaan osallistumiseen arjen toimintoihin (Hautsalo ym. 2016).
Hyvän hoidon lähtökohtana kotihoidossa on asiakaskohtaisesti räätälöidyt palvelut. Ikääntynei-den tarpeet vaihtelevat suuresti ja kokonaistilanteen hahmottaminen edellyttää moniammatil-lista ja laaja-alaista osaamista. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2019.) Laki ikääntyneen vä-estön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) edel-lyttää, että kotihoidon asiakkaille suunnitellaan yksilökohtaiset hoitosuunnitelmat, joihin hoito perustuu. Hoitosuunnitelmia arvioidaan jatkuvasti ja muutetaan asiakkaan hoidon tarpeen muut-tuessa. Palvelusuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia. (Van-huspalvelulaki 980/2012.) Hautsalon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kotihoidon asiakkaat ko-kevat onnistuneen kotihoidon edellytyksenä olevan kotihoidon ja asiakkaan läheisten avoimen ja riittävän tiiviin yhteistyön asiakkaan hoidon järjestämisessä.
Tutkimuksissa ilmenee eroavaisuuksia asiakkaiden tyytyväisyydessä kotihoidon laatuun. Haut-salon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kotihoidon asiakkaat arvioivat hoidon laadun yleisesti hyväksi, kun taas Gilmourin (2018) tutkimuksen mukaan yli kolmannes kotihoidon asiakkaista kokee, että kotihoito ei vastaa heidän tarpeisiinsa. Kotihoidon huonon vastaamisen asiakkaan tarpeisiin on todettu johtavan kielteisiin terveysvaikutuksiin, terveyspalvelujen kasvun lisään-tymiseen ja emotionaalisen hyvinvoinnin heikkenemiseen (Gilmour 2018). Myös Lehnertin ym.
(2018) ja Foebelin ym. (2015) tutkimusten tulokset osoittavat kotihoidon asiakkaiden olevan tyytymättömiä hoidon laatuun. Kotihoidon laatua on pyritty parantamaan, mutta kotihoidossa on edelleen kehittämiskohteita (Finne-Soveri ym. 2014).
Kotihoidon laatuun heikentävästi vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa huono vuorovaikutus hoitajan ja asiakkaan välillä, puutteellinen informaation kulku, hoitotyössä tapahtuvat virheet, työntekijöiden vaihtuvuus sekä työntekijöiden vähäinen tietämys asiakkaiden sairaskertomuk-sesta (Hautsalo ym. 2016, Johannessen ym. 2020). Asiakkaan kokiessa hoitajan käynnin kiirei-senä, hän ei pääse osallistumaan hoitonsa toteutukseen ja kotiaskareiden suorittamiseen. Tällöin asiakas ei voi kertoa huolistaan tai pyytää apua eikä käynnin aikana ehditä vaihtamaan kuulu-misia. Kiireen vuoksi hoitajien käyntien ajankohdat ovat usein epäsäännöllistä ja käynnit toteu-tuvat usein suunniteltua myöhemmin. (Hautsalo ym. 2016.) Lehnertin ym. (2018) mukaan ko-tihoidon asiakkaat suosisivat ennemmin pieniä hoivatiimejä, joissa hoitajien vaihtuvuus ei olisi niin suurta.
Kotihoidon hoitajien osaamisessa koetaan vaihtelua. Hoitajien ammattitaidon puutteita ilmen-tävät tietämättömyys, liiallinen tehtävistä kysely ja se, että asiakas joutuu huomauttamaan päi-vänselviä asioita. (Hautsalo ym. 2016.) Vellosen ym. (2019) tutkimus osoittaa, että lääkehoidon turvallisuus ei ole kotihoidossa riittävää. Lääkehoidon vaaratapahtumat, kuten lääkkeen jako-virhe, antojako-virhe, kirjaamisvirhe ja ottamisen virhe ovat yleisiä. Terveydenhuollon ammattilais-ten näkemysammattilais-ten mukaan kotihoidon vaaratapahtumien syitä ovat muun muassa epäyhammattilais-tenäiset käytännöt, inhimilliset tekijät, osaamisen puute, tiedonhallinnan ongelmat, yhteistyön ongelmat, kodin ympäristön puutteet sekä asiakaslähtöiset rajoittavat tekijät. Inhimillisiä tekijöitä ovat muun muassa hoitajien väsymys ja unohdukset. Hoitajat tekevät päivittäisessä työssään kriittisiä päätöksiä lääkkeiden antamisessa, jolloin väsymys voi olla uhka turvalliselle lääkehoidolle.
(Vellonen ym. 2019.)
Kotihoidon kustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa, mutta kustannuksien nousulla ei ole ollut vaikutusta hoidon laatuun. Kazemin & Kajoniuksen (2016) tutkimuksen mukaan hoidon laatu ja tyytyväisyys hoidon laatuun ovat psykologisia ilmiöitä, eivätkä sen vuoksi ole välttä-mättä täysin organisaation kontrolloitavissa tai budjettia lisäämällä parannettavissa. Hoidon laa-tua kehittäessä huomiota tulisi kiinnittää siihen, kuinka jo olemassa olevat resurssit ovat käy-tössä. (Kazemi & Kajonius 2016.) Finne-Soverin ym. (2014) mukaan vanhuspalvelujen kustan-nustehokkuutta ja kotihoidon laatua voitaisiin parantaa lisäämällä geriatrista asiantuntemusta.
Tutkimusten mukaan hoidon laadun määrittely ja odotukset hoidon laadusta ovat aika- ja kon-tekstisidonnaisia ja saattavat muuttua ajan myötä (Paljärvi ym. 2012 & Kazemi & Kajonius 2016). Kotihoito muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, jolloin hoidon laadusta ei ole yhtä yleisesti
hy-väksyttyä määritelmää (Paljärvi 2012). Se mikä aiemmin kuvattiin laadukkaaksi hoidoksi, saat-taa tulevaisuudessa olla itsestään selvänä pidetty osa hoitoa. Kotihoidon laadun määrittely- ja mittaustapojen moninaisuutta lisää kotihoidon laadun tutkiminen eri tieteenalojen (hoitotiede, sosiaalipolitiikka ja terveyshallintotiede) tai näkökulmien (asiakas, työntekijä, johtaminen, or-ganisaatio ja yhteiskunta) ohjaamana. (Kazemi & Kajonius 2016.)
Hoidon laatua ei voida mitata yhdellä luvulla, vaan tarvitaan usean laatualueen arvioimista eri näkökulmasta (Finne-Soveri ym. 2014). Palvelujen laatu ilmenee muun muassa asiakkaan ko-kemuksena saamastaan palvelusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Paljärven (2012) tut-kimuksen mukaan kotihoidon hyvä laatu on asiakkaiden toiveita kunnioittavaa, arvostavaa, ys-tävällistä, ymmärtävää ja ammattitaitoista palvelua. Hyvän laadun kannalta tärkeää on luotta-muksellisen suhteen luominen hoitajan ja asiakkaan välille (Paljärvi 2012). Kotihoidon laatu voi vaikuttaa merkittävästi ikääntyneen elämänlaatuun (Foebel ym. 2015, Lehnert ym. 2018).