Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Faculty of Science and Forestry
METSÄNOMISTAJIEN PÄÄTÖKSENTEKO METSIENSÄ KÄYTÖSTÄ SEKÄ PÄÄTÖKSENTEON EPÄVARMUUS JA KATUMUS
Pasi Mäkelä
METSÄTIETEEN PRO GRADU, ERIKOISTUMISALA METSÄEKONOMIA JA -POLITIIKKA
JOENSUU 2021
Mäkelä, Pasi. 2021. Metsänomistajien päätöksenteko metsiensä käytöstä sekä päätöksenteon epävarmuus ja katumus. Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, metsätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsäekonomia ja -politiikka.
69 s.
TIIVISTELMÄ
Suomessa metsiä koskeva päätöksenteko on jakautunut laajan ihmisryhmän kesken, sillä yksi- tyisiä metsänomistajia on tarkastelutavasta riippuen jopa yli 600 000. Yksityiset metsänomis- tajat omistavat yli puolet Suomen metsistä, jolloin yksityisten metsänomistajien päätöksillä on merkitystä metsien kokonaiskestävyyteen. Tutkimus toteutettiin lähettämällä tutkimuskysely 1000 metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan jäsenelle. Puolet metsänomistajista vastaanottivat kyselyversion A, jossa kerrottiin, että edellinen metsänomistaja oli hoitanut metsää taloudelli- nen etu edellä. Loput metsänomistajista vastaanotti kyselyversion B, jossa kerrottiin, että edel- linen metsänomistaja oli hoitanut metsää luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä koros- taen. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 201 metsänomistajaa. Tutkimus koostui 13 päätöstilanteesta, joihin annettiin kolme päätösvaihtoehtoa. Jokaisessa päätöstilanteessa valittavana oli talous-, luonto- ja virkistyskäyttö- sekä lykkäämisvaihtoehto. Päätöstilanteen jälkeen metsänomistajalta kysyttiin päätöksenteon varmuutta sekä arviota mahdollisesta myöhemmästä katumuksesta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttaako aiemman metsänomistajan metsänhoitokäytäntö, suku- puoli, ikä, omistetun metsän pinta-ala, asuinpaikka suhteessa metsään tai aiempi metsänomis- tusaktiivisuus metsänomistajan päätöksentekoon, päätöksenteon epävarmuuteen tai arvioon myöhemmästä katumuksesta.
Tutkimuksessa ei havaittu, että aiemman metsänomistajan metsänhoitokäytännöillä olisi suurta merkitystä nykyisen metsänomistajan päätöksentekoon, päätöksenteon epävarmuuteen tai arvi- oon myöhemmästä katumuksesta. Muista tarkasteltavista muuttujista havaittiin, että miesmet- sänomistajat suosivat taloudellista päätösvaihtoehtoa naismetsänomistajia useammin, jotka puolestaan suosivat luonto- ja virkistyskäyttöarvoja korostavia päätösvaihtoehtoja. Lisäksi ha- vaittiin, että aiemmin aktiivisemmat metsänomistajat valitsevat talousvaihtoehdon passiivisem- pia metsänomistajia useammin.
Epävarmuusmuuttujan ja katumusmuuttujan suhteen havaittiin, että etämetsänomistajat ovat epävarmempia tekemistään päätöksistä ja arvioivat katuvansa myöhemmin päätöstään useam- min kuin tilalla tai sen läheisyydessä asuvat metsänomistajat. Muiden tarkasteltavien ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa päätöksenteon epävarmuudessa tai arviossa myöhemmästä katumuksesta. Yleisesti suurin osa metsänomistajista oli suhteellisen varmoja tekemistään päätöksistä eivätkä arvioineet myöhemmin katuvansa merkittävästi tekemiään pää- töksiä.
Tutkimuksella pystyttiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, mutta tutkimusta ei voida suoraan yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia metsänomistajia. Tutkimuksen tulosten perusteella metsänomistajien tavoitteet ja palvelutarpeet ovat monimuotoisia, mikä kannattaa huomioida heille tarjotuissa palveluissa. Metsänomistajakyselyt tuovat tarvittavaa tietoa metsänomistajille tarjottavien palveluiden kehittämiseksi sekä metsäpoliittisen päätöksenteon tueksi. Jatkotutki- muksissa metsänomistajien päätöksentekoa tulisi tarkastella erilaisissa päätöstilanteissa ja heille voisi antaa monipuolisempia päätösvaihtoehtoja. Tulevaisuudessa tulisi tarkastella epä- varmuuden ja katumuksen lisäksi myös muita päätöksentekoon vaikuttavia tunteita.
Avainsanat: metsänomistaja, päätöksenteko, epävarmuus, tunteet, katumus, palvelukeskeinen logiikka
Mäkelä, Pasi. 2021. Forest owners' decision-making about the use of their forests and uncer- tainty and regret of the decision-making. University of Eastern Finland, School of Forest Sciences. Master’s thesis in Forest Science, specialisation in Forest Economics and Policy.
69 p.
ABSTRACT
In Finland, forests related decision-making is divided among a large group of people as there are up to more than 600,000 private forest owners. Private forest owners own more than half of Finland's forests, making the decisions of private forest owners relevant to the overall sustaina- bility of the forests. The study was carried out by sending a questionnaire to 1000 members of the Forest Management Association of North Karelia. Half of the forest owners received ques- tionnaire version A stating that the previous forest owner had managed the forest with an inter- est to economic values. The rest of the forest owners received version B of the questionnaire stating that the previous forest owner had managed the forest with an emphasis on biodiversity and recreational use. A total of 201 forest owners responded to the questionnaire. The questi- onnaire consisted of 13 decision situations, with three decision options given. In each decision situation, forest owners chose between the economy, nature and recreation and postpone opti- ons. After decision-making, the forest owners were asked the uncertainty of the decision-ma- king, as well as an assessment of post-decision regret.
The study did not find that the forestry management practices of a previous forest owner played a major role in the decision-making of the current forest owner, the uncertainty of the decision making, or the assessment of post-decision regret. Among the other variables considered, it was found that male forest owners prefer the economic decision option to female forest owners more frequently, who in turn prefer decision options that emphasize natural and recreational values.
It was also found that previously more active forest owners choose the economy option more often than passive forest owners.
Regarding the uncertainty variable and the regret variable, it was found that remote forest owners are more uncertain about the decisions they have made and assessed that they would later regret their decision more often than forest owners living near the forest. No statistically significant difference was found between the other groups considered in decision-making un- certainty or in the assessment of subsequent regret. In general, most forest owners were relati- vely certain of the decisions they made and did not estimate that they would later significantly regret the decisions they made.
The study was able to answer the research questions, but the study cannot be generalised to all Finnish forest owners. Based on the results of the study, the objectives and forest owners’ needs for services are diverse, which is worth considering in the services provided to them. Forestry surveys provide the necessary information to support the development of services to forest owners and forestry policymaking. In further studies, the decision of forest owners should be considered in different decision situations, and they could be given more diverse decision opti- ons. Other emotions affecting decision-making should be considered in addition to uncertainty and regret.
Keywords: forest owner, decision-making, uncertainty, emotions, regret, service-dominant lo- gic
ALKUSANAT
Pro gradu -tutkielma oli osa Ruotsin Maatalousyliopiston (Sveriges lantbruksuniversitet), Itä- Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistä ValueConnect -projektia, jonka tavoitteena on tunnistaa ja arvioida uusia mahdollisuuksia metsä- ja biotalouden alan arvonluontiin. Tutki- musta rahoitti Saastamoisen säätiö osana Itä-Suomen yliopiston metsäbiotaloustutkimuksen ja -koulutuksen kehittäminen 2016–2021 -hanketta. Metsänomistajakyselyn mahdollisti yhteistyö metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan kanssa, joiden jäsenille tutkimuskysely suunnattiin. Tut- kimusta ohjasivat tutkijatohtori Osmo Mattila ja professori Teppo Hujala, joiden neuvot kyse- lytutkimuksen toteutuksessa ja aineiston analysoinnissa olivat arvokkaita.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 6
1.1 Metsänomistajuus ja omistajanvaihdos ... 6
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 9
2 TUTKIMUKSEN TAUSTATEORIAT JA KESKEISET KÄSITTEET ... 11
2.1 Metsäpalveluiden arvonmuodostuminen ... 11
2.2 Käyttäytyminen päätöstilanteissa ... 13
2.3 Metsänomistajan metsiänsä koskeva päätöksenteko ... 14
2.3.1 Päätöksenteko ja päätösanalyysi ... 14
2.3.2 Päätösongelma, päätöstehtävä ja päätöstilanne ... 16
2.3.3 Päätösvaihtoehdot ... 17
2.4 Päätöksenteon epävarmuus ja riski ... 19
2.5 Päätöksenteko ja tunteet ... 19
3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 20
3.1 Kyselyn toteutus ... 20
3.2 Kyselyyn vastanneiden profilointi ... 23
3.3 Menetelmät ... 27
3.4 Tutkimushypoteesit ... 29
4 TULOKSET ... 32
4.1 Päätöksenteko metsänomistajien keskuudessa ... 32
4.2 Päätöksenteko ja epävarmuus ... 40
4.3 Päätöksenteko ja katumus ... 43
5 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 47
5.1 Päätöksenteko metsänomistajien keskuudessa ... 47
5.2 Päätöksenteko ja epävarmuus ... 49
5.3 Päätöksenteko ja katumus ... 50
5.4 Tutkimuksen laatu ja luotettavuus ... 50
5.5 Johtopäätökset ... 53
KIRJALLISUUS ... 55
LIITTEET ... 61
Liite 1 ... 61
Liite 2 ... 69
1 JOHDANTO
1.1 Metsänomistajuus ja omistajanvaihdos
Yksityisten metsänomistajien metsiänsä koskeva päätöksenteko on keskeistä metsätaloustuot- teiden ja muiden metsäpalveluiden tuottamisen kannalta (Lawrence ym. 2020). Euroopassa 47 prosenttia metsäpinta-alasta on yksityisessä omistuksessa, mutta yksityisen metsänomistuksen osuus vaihtelee merkittävästi eri Euroopan maantieteellisten alueiden ja maiden välillä (Ol- schewski ym. 2020). Yksityinen metsänomistus on yleisintä Pohjois-Euroopassa ja Länsi-Eu- roopassa, kun taas keskisessä ja eteläisessä Itä-Euroopassa yksityinen metsänomistus on huo- mattavasti vähäisempää (Olschewski ym. 2020). Yksityinen metsänomistus on kasvanut mer- kittävästi joissakin maissa verrattaessa 1990-lukuun. Esimerkiksi Baltian maissa yksityinen metsänomistus on kasvanut, koska julkisia metsiä on myyty yksityisille omistajille ja toisaalta metsiä on palautettu niiden alkuperäisille omistajille 1990-luvun alun jälkeen (Nichiforel ym.
2020).
Suomessa metsät ovat useammin yksityisessä omistuksessa kuin keskimäärin Euroopassa. Yk- sityisessä omistuksessa on metsämaasta 60 prosenttia ja metsätalousmaasta 52 prosenttia (Räty
& Vaahtera 2020). Metsiä koskeva päätöksenteko on jakautunut laajan ihmisryhmän kesken.
Suomessa yli kaksi hehtaaria metsää omistavia luonnollisia henkilöitä oli maaliskuussa 2021 yhteensä 431 164 kappaletta (Metsäkeskus 2021). Suomessa metsää omistetaan yksityisesti myös esimerkiksi verotusyhtymien ja kuolinpesien kautta, jotka mukaan laskettuna metsän omistajien määrä nousee 620 000 metsänomistajaan (Räty & Vaahtera 2020). Yksityisesti met- sää omistavien määrä kasvaa edelleen, jos lukuun lisätään yhteismetsien sekä erilaisten yhtiö- muotojen kautta metsää omistavat metsänomistajat (Häyrinen ym. 2015). Julkisia metsää omis- tavia toimijoita ovat valtio, kunnat ja seurakunnat (Luonnonvarakeskus 2019).
Yksityisen metsänomistuksen osuudesta ei voida suoraan tulkita yksityisten metsänomistajien tosiasiallisesi mahdollisuuksia tehdä metsiänsä koskevia päätöksiä. Eri Euroopan maiden vä- lillä on merkittäviä eroja siinä, miten laajat oikeudet metsänomistajalla on päättää metsiensä hyödyntämisestä, käytöstä ja hoidosta (Nichiforel ym. 2018). Länsi- ja Pohjois-Euroopassa metsänomistajilla on suhteellisen laajat oikeudet päättää metsiensä käytöstä ja hoidosta, kun taas keskisessä ja eteläisessä Itä-Euroopassa metsien käytön sääntely rajoittaa enemmän met- sien käyttöä (Nichiforel ym. 2018). Näiden alueiden sisälläkin on tosin omistusoikeuden va- pausasteen vaihtelua (Nichiforel ym. 2018). Lisäksi metsänomistukseen ja metsien käytön
ohjaukseen tähtäävä metsäpolitiikka ja metsiä koskeva lainsäädäntö on muuttunut monessa Eu- roopan maassa (Nichiforel ym. 2020, Lawrence ym. 2020).
Suomessa metsänomistajilla on suhteellisen laajat oikeudet päättää metsiensä käytöstä ja hoi- dosta, jos tarkastellaan ainoastaan lainsäädännön asettamia rajoituksia (Nichiforel ym. 2018).
Toisaalta Suomessa ohjataan metsien käyttöä pakottavan metsiä koskevan lainsäädännön li- säksi ohjein ja taloudellisin kannusten haluttuun suuntaan muun musassa Tapion hyvän met- sänhoidon suosituksilla sekä kestävän metsätalouden rahoituksella (Kivimäki 2015, Äijälä ym.
2014). Yhteiskunnan metsien käytölle asettamat tavoitteet ovat muuttuneet, mikä on johtanut metsätaloutta ohjaavan politiikan ja lainsäädännön muutokseen Suomessa ja muualla maail- massa (Nichiforel ym. 2020, Mery ym. 2005). Näillä muutoksilla on suoraan ja välillisesti vai- kutuksia metsänomistajien metsiänsä koskevaan päätöksentekoon. Suomessa metsälakia muu- tettiin viimeksi vuonna 2014, joka lisäsi metsänomistajien päätösvaltaa metsiensä käytöstä esi- merkiksi sallimalla metsätalouden harjoittamisen jatkuvapeitteisenä (Nichiforel ym. 2020, Asi- kainen ym. 2014). Saman aikaisesti metsätalouden puhtaasta puuntuotannosta on siirrytty ko- konaiskestävämpään suuntaan ja tavoitteeksi on muun muassa Euroopan unionissa asetettu luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen (Euroopan unioni 2013). Suomessa metsät ovat keskeisessä roolissa tavoitteen saavuttamisessa, sillä suuren metsäpinta-alan vuoksi, metsät ovat keskeinen elinympäristö suurelle osalle lajeista ja ovat lajimääräisesti tär- kein elinympäristö uhanalaisille ja kaikille punaisen listan lajeille (Hyvärinen ym. 2019).
Yhteiskunnan metsiä koskevien tavoitteiden, metsäpolitiikan ja metsiä koskevan lainsäädännön muuttumisen lisäksi metsänomistajien päätöksenteko saattaa muuttua, kun metsätilojen omis- tajat vaihtuvat. Metsän omistajanvaihdos voi perustua kauppaan, vaihtoon, lahjaan, muuhun luovutukseen, perintöön, testamenttiin, ositukseen tai lunastukseen (Kiviniemi 2015). Vuosit- tain tehdään noin 18000 metsätilan omistajanvaihdosta, joista valtaosa tapahtuu sukulaisluovu- tuksin perinnön ollessa yleisin metsän saantotapa (Kiviniemi 2014). Vain noin 15 prosenttia eli vajaa 3000 metsämaan kauppaa tapahtuu vapailla markkinoilla (Karppinen ym. 2020, Kivi- niemi 2014). Jos metsän omistajanvaihdos tulee ajankohtaiseksi nykyisen metsänomistajan elinaikana, on metsän omistajanvaihdosta mahdollista suunnitella. Esimerkiksi tässä tilanteessa voidaan kartoittaa, onko metsänomistajan lähipiirissä henkilöä, joka olisi kiinnostunut metsän- omistuksesta vai onko metsä kannattavampi myydä ulkopuoliselle vapailla markkinoilla (Kivi- niemi & Havia 2016). Tällöin on teoriassa mahdollista, että seuraavaa sukupolvea osallistetaan metsiä koskevaan päätöksentekoon jo ennen omistajanvaihdosta nykyisen metsänomistajan
suostumuksella. Tilanteissa, joissa metsätilan omistajanvaihdos tapahtuu myynnillä vapailla markkinoilla, ei seuraavan metsänomistajan mielipiteitä voida ottaa samalla tavalla huomioon.
Metsätalouden sääntelymuutosten seurauksena metsäpalveluiden tarjonta on lisääntynyt mer- kittävästi (Hänninen ym. 2017). Päätöksenteon sujuvuuden ja metsäpalveluiden kehittämisen takia palveluntarjoajien voi olla tarpeellista kartoittaa esimerkiksi metsänhoitoon tai omistajan- vaihdokseen liittyviä metsänomistajien palvelutarpeita. Palvelutarpeita voidaan selvittää kyse- lytutkimuksin tai vuorovaikutuksella asiakkaiden kanssa (Hänninen ym. 2017, Hemilä ym.
2016). Metsänhoidon palvelutarpeita kannattaa selvittää, jotta palveluntarjoaja tavoittaa mah- dollisimman hyvin metsänomistajia, joilla on erilaisia arvoja ja tavoitteita ja näin parantaa mah- dollisuuttaan luoda ja ylläpitää asiakassuhteitaan (Asikainen ym. 2014). Omistajanvaihdoksen osalta kartoitus voi koskea esimerkiksi omistajanvaihdoksen ajankohtaisuutta, metsänomistajan lähipiirin halukkuutta metsänomistamiseen sekä mahdollisuutta osallistaa seuraavaa metsän- omistajasukupolvea jo nykyisissä päätöstilanteissa. Tämä voi olla kannattavaa, sillä metsän omistajanvaihdoksen jälkeen uudella metsänomistajalla ei välttämättä ole osaamista tai koke- musta metsänhoidosta tai puunmyynnistä (Rämö ym. 2009). Tällöin tuleva metsänomistaja op- pii metsänomistamiseen liittyviä taitoja ja metsienhoitoa voidaan suunnitella pidemmällä aika- välillä. Aiemmissa tutkimuksissa on myös todettu, että valtaosa metsänomistajista suunnittelee jättävänsä metsäomaisuutensa perintönä perillisilleen ja samanaikaisesti moni metsänomistaja haluaisi, että heille tarjottaisiin metsätilasta luopumisen suunnitteluun ja järjestämiseen liittyviä palveluita (Haltia ym. 2017).
Metsänomistajatutkimuksissa on usein pyritty ryhmittelemään metsänomistajia erilaisiin ryh- miin, jotta voidaan analysoida, mitkä metsänomistajien taustapiirteet mahdollisesti vaikuttavat heidän päätöksentekoonsa erilaisissa päätöstilanteissa. Edellä esitetyn omistusmuodon lisäksi metsänomistajia voidaan ryhmitellä metsänomistajaryhmiin esimerkiksi sukupuolen, iän, omis- tetun metsäpinta-alan, asuinpaikan sekä aiemman metsänomistusaktiivisuuden perusteella (Karppinen ym. 2020, Asikainen ym. 2014). Lisäksi metsänomistajia voidaan luokitella erilai- siin tavoiteryhmiin esimerkiksi sen mukaan kuinka tärkeinä he pitävät metsän taloudellista tuot- toa, virkistyskäyttöarvoja, luonnon monimuotoisuutta tai mahdollisuutta tehdä itse metsänhoi- totöitä (Karppinen ym. 2020).
Tässä tutkimuksessa keskitytään yksityisiin metsänomistajiin, joiden päätöksenteko on kes- keistä suomalaisen metsätalouden kokonaiskestävyydelle. Taloudellisen kestävyyden osalta yksityisten metsänomistajien päätöksillä on keskeinen rooli koko metsäsektorin toiminalle
Suomessa, sillä yli 80 prosenttia hakkuukertymästä tulee yksityisesti omistetuista metsistä (Luonnonvarakeskus 2020). Metsänomistajien päätöksenteolla vaikutetaan myös metsätalou- den ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Ensinnäkin metsänomistajien päätökset puunkor- juusta, metsityksestä tai maankäytön muutoksista vaikuttavat merkittävästi metsien hiilivaras- toihin ja -nieluihin (Alig 2003). Toiseksi metsänomistajien päätöksillä vaikutetaan siihen miten eri eliölajit pärjäävät talousmetsissä (Saaristo ym. 2010). Kolmanneksi metsänomistajien pää- töksillä on vaikutusta siihen, miten metsiä voi käyttää virkistyskäytössä (Tolvanen ym. 2020).
Metsänomistajilla on metsien käytön suhteen erilaisia arvoja ja tavoitteita, joiden pohjalta he tekevät metsiään koskevia päätöksiä. Metsänomistajilla on myös erilaiset valmiudet tehdä met- siä koskevia päätöksiä, sillä heillä on lähtökohtaisesti erilaiset tiedot ja taidot metsistä ja met- sätaloudesta riippuen muun muassa koulutuksesta, omatoimisesta osallistumisesta metsänhoi- toon ja aiemmasta metsätaloudellisesta aktiivisuudesta. Tiedonpuute metsistä ja metsätalou- desta voi johtaa metsänomistajien epävarmuuteen metsiänsä koskevasta päätöksenteossa ja pas- sivoida metsänomistajia turhaan, jos metsänomistajat välttelevät tekemästä metsiänsä koskevia päätöksiä myöhemmän katumuksen pelossa. Näiden seurauksena metsänomistajilla on erilaisia palvelutarpeita metsiensä aktiiviseksi hyödyntämiseksi sekä päätöksenteon epävarmuuden ja myöhemmän katumuksen tunteen vähentämiseksi.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten metsänomistajat toimivat erilaisissa päätöstilan- teissa ja miten tieto edellisen metsänomistajan metsänhoitokäytännöistä vaikuttaa nykyisen metsänomistajan päätöksentekoon. Toiseksi tutkimuksessa selvitettiin, minkä asteista epävar- muutta metsänomistajat kokevat päätöstilanteissa sekä arvioivatko metsänomistajat kokevansa katumusta tehdystä päätöksestä päätöstilanteen jälkeen. Näitä kysymyksiä analysoitiin tarkas- telemalla metsänomistajan taustatekijöitä kuten sukupuolta, ikää, omistettua metsäpinta-alaa, asuinpaikkaa ja metsänomistajan aiempaa aktiivisuutta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuk- sella, jossa metsänomistajille esitettiin simuloituja päätöstilanteita. Metsänomistajille esitettiin keksitty metsänhoitoon liittyvä päätöstilanne, joihin annettiin kolme vastausvaihtoehtoa.
Tutkimuksessa oletettiin erityisesti nykytilan säilyttämistä koskevaan päätöksentekotutkimus- kirjallisuuteen perustuen, että aiemman metsänomistajan metsänhoitokäytännöillä olisi vaiku- tusta myös nykyisen metsänomistajan päätöksentekoon metsiänsä koskevissa päätöstilanteissa (Kahneman ym. 1991, Samuelson & Zeckhauser 1988). Ajatusta nykytilan säilyttämisestä
puoltaa se, että metsänomistuksen siirtymistä vanhemmilta lapsille pidetään sukupolvien ket- juna, mikä takia nuorten metsänomistajien päätöksiin vaikuttaa edellisen sukupolven arvot ja asenteet (Erkkilä ym. 2021).
Toiseksi tutkimuksessa oletettiin aikaisempaan tutkimukseen perustuen, että miesmetsänomis- tajat suosivat taloudellista vaihtoehtoa enemmän kuin naismetsänomistajat ja nuoremmat met- sänomistajat suosivat taloudellista vaihtoehtoa enemmän kuin vanhemmat metsänomistajat (Delaney ym. 2015, Häyrinen 2015, Kuuluvainen ym. 2014, Miller ym. 2009). Sukupuolten ja ikäluokkien välillä oletettiin olevan eroa myös epävarmuuden ja katumuksen kokemisessa.
Kolmanneksi suuren metsäpinta-alan ajateltiin lisäävän taloudellisen vaihtoehdon valintaa (Karppinen ym. 2020). Suuremman pinta-alan omistamisen oletettiin vähentävän päätöksente- koon liittyvää epävarmuutta ja katumusta, sillä suuremmilta metsätiloilta myydään puuta use- ammin kuin pieniltä metsätiloilta, jolloin päätöstilanne on tutumpi kuin harvemmin puuta myy- villä metsänomistajilla (Karppinen ym. 2020). Vastaavasti tutkimuksessa oletettiin, että aiem- mat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet vaikuttaisivat positiivisesti siihen, että metsänomistajat valitsisivat uusissa päätöstilanteissa taloudellisen vaihtoehdon. Aiempien metsänhoitotoimen- piteiden toteuttaminen ajateltiin lisäävän metsänomistajan varmuutta päätöstilanteissa sekä vä- hentävän metsänomistaja kokemaa katumusta, koska päätöstilanne on tällöin metsänomistajalle tuttu.
Viimeiseksi tutkimuksessa oletettiin, että etämetsänomistajat valitsisivat useammin luonto- ja virkistyskäyttövaihtoehdon kuin metsää lähellä asuvat metsänomistajat. Lisäksi oletettiin etä- metsänomistajuuden vaikuttavan päätöstilanteissa koettuun epävarmuuteen ja katumukseen, sillä etämetsänomistajat eivät osallistu itse metsien hoitoon yhtä aktiivisesti, kuin tilalla tai sen läheisyydessä asuvat metsänomistajat (Karppinen ym. 2020, Pohjala 2014).
Tutkimuskysymyksiä olivat:
• Miten tieto aiemman metsänomistajan metsänhoitokäytännöistä vaikuttaa nykyisen metsänomistajan päätöksentekoon?
• Mitkä metsänomistajan taustatekijät vaikuttavat metsänomistajan päätöksentekoon?
• Mitkä metsänomistajan taustatekijät vaikuttavat metsänomistajan päätöksenteon epä- varmuuteen?
• Mitkä metsänomistajan erilaiset taustatekijät vaikuttavat metsänomistajan arvioon siitä, katuuko hän myöhemmin tekemäänsä päätöstä?
Tutkimus tukee kansallisen metsästrategian mukaista aktiivisen ja monipuolisen metsien käy- tön toteutumista tuottamalla tietoa siitä, miten metsänomistajille voidaan tuottaa palveluita, jotka helpottavat ja tukevat metsänomistajien päätöksentekoa ja vähentävät metsänomistajien epävarmuutta päätöstilanteessa ja päätöksentekoon liittyvää katumusta päätöksenteon jälkeen.
Ryhmittelemällä metsänomistajia voidaan tunnistaa metsänomistajaryhmiä, joihin metsäpoliit- tisia aktivointitoimia kannattaa panostaa sekä luoda tietylle metsänomistaja ryhmälle suunnat- tuja erityisiä metsäpalveluita.
2 TUTKIMUKSEN TAUSTATEORIAT JA KESKEISET KÄSITTEET
2.1 Metsäpalveluiden arvonmuodostuminen
Metsänomistajat hyödyntävät erilaisia metsäpalveluita kuten metsänhoito-, metsäsuunnittelu- ja metsäneuvontapalveluita, joita tarjoavat esimerkiksi yritykset, metsänhoitoyhdistykset ja Suomen metsäkeskus. Näitä metsäpalveluita voidaan tarkastella erilaisten lähestymistapojen kautta. Tuotekeskeisessä logiikassa, jota on pidetty taloustieteessä perinteisenä arvonluonnin mallina, taloudellinen arvo muodostuu vaihdannan kohteena olevan hyödykkeen hinnasta (Toi- vonen & Kowalkowski 2019). Tuotekeskeisessä logiikassa tuotteen tai palvelun arvo muodos- tuu yrityksessä, mikä häviää, kun kuluttaja käyttää yksittäisen palvelun tai käyttää tuotetta (Toi- vonen & Kowalkowski 2019, Vargo & Lusch 2004). Kilpailuilla makinnoilla yritykset eivät kuitenkaan pysty merkittävästi erottautumaan toisistaan palveluiden hinnalla, minkä takia pal- veluntuottajien on kannattavaa parantaa kilpailukykyään tunnistamalla asiakkaan tarpeet ja odotukset asiakasarvon kasvattamiseksi (Hemilä ym. 2016).
Tässä tutkimuksessa sovellettavaksi arvonluonnin malliksi valittiin palvelukeskeinen logiikka, sillä se soveltuu toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten tarkasteluun kuten omistussuh- teen vaihtumiseen (Asikainen ym. 2014). Palvelukeskeisessä logiikassa tunnistetaan, ettei yri- tys luo yksin arvoa, vaan arvonluonti tapahtuu yhteistyössä asiakkaan kanssa. Arvonluonti ta- pahtuu palvelemalla asiakasta, jolle yritys on tehnyt palvelulupauksen (Vargo & Lusch 2016, Lusch ym. 2007). Tällöin tuotteen tai palvelun hinta ei itsessään muodosta hyödykkeen arvoa, vaan arvo muodostuu tuotteen tai palvelun tuottamasta hyödystä asiakkaalle. Palvelulupauksen mukaisen hyödykkeen arvo voi vaihdella eri asiakkaiden kesken, sillä vastuu hyödykkeen arvon määrittämisestä on asiakkailla, mihin yritys voi vaikuttaa palvelemalla asiakasta hänen tar- peidensa mukaisesti (Vargo & Lusch 2016).
Palvelukeskeisellä logiikalla voidaan edistää metsänomistajien päätöksentekoon liittyviä kysy- myksiä. Osallistamalla metsänomistajia päätöksenteon jokaisessa vaiheessa tunnistetaan kun- kin metsänomistajan yksilölliset tarpeet ja voidaan huomioida nämä tarpeet tehdessä metsän- käsittelyyn liittyviä valintoja, minkä seurauksena on mahdollista luoda pitkäkestoisia asiakas- suhteita, jotka perustuvat yrityksen ja metsänomistajan väliseen vuorovaikutukseen (Asikainen ym. 2014). Asiakkaiden tarpeet ovat kuitenkin muuttuvia, joten näitä tarpeiden muutoksia kan- nattaa ennakoida ja selvittää, jotta palveluntarjoaja pystyy reagoimaan tarpeiden muutoksiin sekä säilyttämään kilpailukykynsä ja asiakassuhteensa (Hemilä ym. 2016).
Tulevaisuudessa palvelukeskeisellä logiikalla voidaan vastata erityisesti uusien metsäpalvelui- den syntymiseen (Berghäll & Roos 2019). Yhteiskunnallisten arvojen muuttuessa ja metsän- omistajien vaihtuessa voi syntyä uusia erilaisia metsänomistajaryhmiä, jotka voivat vaatia eri- laisia metsäpalveluita liittyen esimerkiksi metsänhoitoon, metsien monikäyttöön tai suojeluun (Berghäll & Roos 2019). Palvelukeskeisellä logiikalla, jossa arvo luodaan yhteistyössä metsän- omistajien kanssa, voidaan löytää paremmat ratkaisut näiden uusien metsäpalveluiden luo- miseksi, kuin yrityslähtöisillä ratkaisuilla (Berghäll & Roos 2019). Toiseksi palvelukeskeisellä logiikalla on merkitystä metsäpolitiikan tekemiseen (Berghäll & Roos 2019). Osallistamalla metsänomistajia voidaan löytää uusia ratkaisuja esimerkiksi metsien käytön ja ilmastonmuu- toksen yhteensovittamiseksi (Berghäll & Roos 2019). Kolmanneksi teknologinen kehitys auttaa metsänomistajia arvioimaan, käyttämään ja hoitamaan metsiään tavoilla, jotka eivät ole ennen olleet mahdollisia (Berghäll & Roos 2019). Teknologinen kehitys koskee sekä koneita ja lait- teistoja että ohjelmistoja, jotka voivat toisaalta kehittää olemassa olevia palveluita ja toisaalta tuottaa uusia palveluita, mukaan lukien sellaisia palveluita, joissa metsänomistajaa voidaan osallistaa helpommin (Berghäll & Roos 2019). Lisäksi näitä eri näkökulmia voidaan yhdistellä (Berghäll & Roos 2019).
Palvelukeskeinen logiikka muotoilee metsänomistajan roolin moniulotteiseksi, missä metsän- omistaja osallistuu metsäpalveluiden arvonluontiin sekä uusien palveluiden syntymiseen. Eri- laiset metsäpalvelut voivat muodostua eri metsänomistajille myös eriarvoisiksi riippuen met- sänomistajan metsiänsä koskevista tavoitteista. Tällä voidaan selittää se, että esimerkiksi erilai- set ekosysteemipalvelut tai luonnon monimuotoisuuden huomiointi metsänhoidossa saa erilai- sen arvon eri metsänomistajien päätöksenteossa (Caputo ym. 2019).
2.2 Käyttäytyminen päätöstilanteissa
Rationaalisuutta on pidetty keskeisenä tekijänä arvioitaessa ihmisen käyttäytymistä erilaisissa päätöstilanteissa (Kahneman 2011). Rationaalisuuden on ajateltu vaikuttavan ihmisten päätök- sentekoon erilaisissa päätöstilanteissa siten, että ihminen valitsisi päätöstilanteessa vaihtoeh- don, joka maksimoisi hänen saamansa hyödyn (Kahneman 2011). Ihminen ei voi kuitenkaan käyttäytyä täysin rationaalisesti, vaan päätöksenteon rationaalisuus on rajoitettua (Simon 1990).
Rajoitetulla rationaalisuudella kuvataan järkevää päätöksentekoa, jossa on otettu huomioon tie- donpuutteet päätöksenteon seurauksista ja valintaperusteista (Simon 1990). Ihmisten rationaa- lista käyttäytymistä rajoittaa se, ettei heillä välttämättä ole tarpeeksi tietoa eri vaihtoehtojen todellisista seurauksista tai heidän tavoitteensa voivat muuttua, jolloin rationaalisen vaihtoeh- don valinta ei onnistu (Kangas ym. 2015). Tiedonpuutteen aiheuttava epävarmuuden lisäksi tunteilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa (Kangas ym. 2015). Tunteita ei kuitenkaan voida tarkastella analyyttisesti eikä niitä voida suoraan huomioida rationaalisen päätösvaihto- ehdon etsinnässä (Menzel 2013).
Odotetun hyödyn teoria on taloustieteellinen malli, joka kuvaa päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa (Kahneman & Tversky 1979). Teoria olettaa ihmisten käyttäytyvän rationaalisesti hyödyntäen kaiken käytössään olevan informaation, mikä johtaa oman hyödyn maksimointiin.
(Simon 1990). Odotetun hyödyn teoriasta on esitetty kritiikkiä, jonka seurauksena on kehitetty prospektiteoriaksi nimitetty käyttäytymistaloustieteellinen malli (Tversky & Kahneman 1992, Kahneman & Tversky 1979). Odotetun hyödyn teoria olettaa ihmisen vertailevan keskenään eri vaihtoehtojen seurausten tuottamaa varallisuutta, kun taas prospektiteoriassa on oletus, että ih- minen tekee vertailun suhteessa johonkin referenssitasoon kuten esimerkiksi varallisuuden ny- kytilaan tai maksimaallisen hyödyn tilaan ja vertailun kohteena on lopullisen varallisuuden si- jaan varallisuuden muutos referenssitasoon nähden (Kahneman & Tversky 1979). Prospekti- teorian on osoitettu tuottavan odotetun hyödyn teoriaa parempia ennusteita etenkin niissä tilan- teissa, joissa päätöksentekijällä on vain vähän kokemusta, kun taas asiantuntemus siirtää käyt- täytymistä odotetun hyödyn teorian suuntaan (List 2004).
Prospektiteorian hyötyfunktio kuvaa saadun voiton tuomaa hyötyä ja tappion tuomaa haittaa ihmiselle, minkä muodosta näkyy, että ihmiset kaihtavat tappioita (Kahneman ym. 1991, Tversky & Kahneman 1991). Ihmiset kokevat saman summan menettämisestä kaksinkertaisesti haittaa kuin saman summan voittamisesta koetaan saavan hyötyä (Kahneman ym. 1991, Tversky & Kahneman 1991). Tappion kaihtaminen näkyy toisaalta omistusvaikutuksen kautta
siten, että esineen menettämien koetaan negatiivisena, jolloin esineestä luopuminen koetaan voimakkaasti (Halko & Hytönen 2011). Toiseksi tappion kaihtamisesta seuraa, että koetun tap- pion jälkeen ihmisen riskinotto kasvaa, jotta hän saavuttaisi asettamansa referenssitason (Halko
& Hytönen 2011). Tappion kaihtamisesta seuraa lisäksi, että metsänomistaja voi suosia päätök- senteon lykkäystä tai nykytilan säilyttämistä, jos päätöksentekoon sisältyy riski jäädä tappiolle suhteessa asetettuun referenssitasoon nähden (Kahneman ym. 1991).
Metsätaloudessa tappion kaihtaminen voi näkyä esimerkiksi siten, että metsänomistajat kokevat luonnon monimuotoisuuden tai virkistyskäytön huomioimisesta aiheutuneen tulon menetyksen voimakkaammin kuin he kokisivat vastaavan kokoisen tulon kasvun tuottavan heille hyötyä.
Odotetun hyödyn teorian mukaan metsänomistaja tekisi päätöksen sen mukaan, mikä metsän- hoitotapa maksimoisi hänen hyötynsä. Prospektiteoria puolestaan olettaa, että metsänomistaja vertaa eri vaihtoehtoja valitsemaansa referenssitasoon nähden. Tällöin metsänomistaja tarkas- telee esimerkiksi sitä, kuinka paljon hän on valmis laskemaan taloudellista tuottoa, jotta luon- non monimuotoisuusarvot tai virkistyskäyttö voidaan huomioida metsänhoidossa. Erityisesti uusien metsänomistajien tai muiden sellaisten metsänomistajien, joilla ei ole juurikaan koke- musta metsänhoidosta, voidaan olettaa käyttäytyvän prospektiteorian mukaisesti, kun taas ko- keneempien metsänomistajien käyttäytyminen voi olla enemmän odotetun hyödyn teorian mu- kaista.
2.3 Metsänomistajan metsiänsä koskeva päätöksenteko 2.3.1 Päätöksenteko ja päätösanalyysi
Päätöksenteko voidaan määritellä peruuttamattomaksi resurssien kohdentamiseksi tiettyyn va- littuun vaihtoehtoon (Parnell ym. 2013). Peruuttamattomuudella viitataan siihen, että päätök- sentekoa ei voida kumota ilman uutta päätöstä eikä välttämättä edes uudella päätöksellä, jos edeltävää päätöstä on seurannut toimenpide, jota ei voida peruuttaa (Parnell ym. 2013). Resurs- sien kohdentamisella viitataan siihen, että päätöksenteko on valintaa eri vaihtoehtojen välillä, jotka sulkevat toisensa pois rajallisten mahdollisuuksien takia (Parnell ym. 2013). Päätöksen- teko on siis yksinkertaisimmillaan valintaa kahden eri vaihtoehdon välillä, joista molempia ei voida toteuttaa.
Päätöksentekoon vaikuttava ajattelu voi olla joko nopeaa tai hidasta (Kahneman 2011). Nope- alla ajattelulla tarkoitetaan automaattisesti toimivaa ajattelujärjestelmää, joka ei vaadi juuri
yhtään ponnistelua (Kahneman 2011). Hidas ajattelu viittaa puolestaan ajattelujärjestelmään, joka edellyttää tahdonalaista keskittymistä vaativaa ajattelua (Kahneman 2011). Kokeneelle metsänomistajalle esimerkiksi puulajin valinta uudisalalle voi olla helppo nopean ajattelun tu- los, kun taas esimerkiksi metsäveroilmoituksen täyttäminen vaatii kaikilta metsänomistajilta syvempää keskittymistä eli hidasta ajattelua.
Päätösanalyysillä tarkoitetaan prosessia, jolla luodaan arvoa päätöksentekijälle eli metsänhoi- don osalta metsänomistajalle. Päätösanalyysissä päätöksenteko voidaan jakaa neljään eri vai- heeseen eli päätösongelman jäsentämiseen, päätösvaihtoehtojen seurausten määrittämiseen, päätöksentekijän mieltymysten selvittämiseen sekä päätösvaihtoehtojen arviointiin ja vertai- luun (Keeney 1982). Päätöksentekoa voidaan tutkia analysoimalla päätöksentekoa ohjeellisen eli normatiivisen tai kuvailevan eli deskriptiivisen lähestymistavan kautta (Kangas ym. 2015).
Ohjeellisella lähestymistavalla tarkoitetaan päätöksenteon tutkimusta siten, että tutkimuksen tuloksena saadaan selville, mikä päätösvaihtoehto kannattaa valita parhaan tuloksen saavutta- miseksi (Kangas ym. 2015). Ohjeellisella lähestymistavalla voidaan suunnitella päätösprosessia sekä kehittää menetelmiä päätöksenteon tueksi (Kangas ym. 2015). Kuvaileva lähestymistapa tarkastelee ihmisten todellista toimintaa päätöstilanteissa (Kangas ym. 2015). Kuvailevalla lä- hestymistavalla saadaan selville, miten ihmiset käyttäytyvät päätöstilanteissa ja miten päätösti- lanteessa vallitsevat olosuhteet vaikuttavat ihmisen tekemään päätökseen (Kangas ym. 2015).
Metsänomistajan metsiänsä koskevat arvot ja tavoitteet vaikuttavat metsänomistajan päätök- sentekoon. Osalle metsänomistajille metsien taloudelliset hyödyt kuten myyntitulot ovat met- sänomistuksessa keskeisessä roolissa, toisille metsänomistajille metsän monimuotoisuudella tai virkistyskäyttömahdollisuuksilla on enemmän merkitystä, kun taas osa metsänomistajista pai- nottaa mahdollisuutta osallistua itse metsänhoitoon (Karppinen ym. 2020). Nämä tekijät vai- kuttavat suoraan siihen, millaisia päätöksiä metsänomistaja tekee, kunhan hänellä on tarpeeksi tietoa päätöksentekonsa tueksi. Taloudellisia arvoja painottavat metsänomistajat todennäköi- sesti valitsevat sellaisia metsänhoitomenetelmiä, jotka maksimoivat taloudellisen hyödyn, jota rajoittaa muut mahdolliset päätöskriteerit. Luonto- ja virkistyskäyttöarvoja painottavat metsän- omistajat puolestaan valitsevat herkemmin sellaisia metsänkäsittelymenetelmiä, joissa nämä ta- voitteet otetaan tarpeeksi paljon huomioon. Metsänomistajien moninaisten tavoitteiden takia metsäpalveluita tuottavien yritysten kannattaa palvelukeskeisen logiikan mukaisesti osallistaa metsänomistajia mahdollisimman paljon koko päätösprosessin ajan ja tarjota metsänomistajalle hänen yksilölliset tarpeensa huomioivia ratkaisuja, millä voidaan luoda pitkäkestoisia asiakas- suhteita saaden enemmän arvoa yritykselle.
Metsänomistajan päätöksentekoon vaikuttaa suoraan myös metsän omistusmuoto. Metsänomis- taja tekee metsiänsä koskevat päätökset, joko yksin tai yhdessä muiden metsänomistajien kanssa (Kangas ym. 2015). Jos metsällä on monta metsänomistajaa, joilla on erilaisia tavoitteita metsien käytölle, täytyy näitä tavoitteita pyrkiä yhteensovittamaan (Kangas ym. 2015).
2.3.2 Päätösongelma, päätöstehtävä ja päätöstilanne
Päätöksenteolla vastataan päätösongelmaan, päätehtävään tai päätöstilanteeseen (Hujala ym.
2010a, Hujala ym. 2010b). Päätösongelmana pidetään yksiselitteisesti sellaisia kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei sekä sellaisia kysymyksiä, jotka voidaan muotoilla edellä esitet- tyyn muotoon (Hujala ym. 2010b). Vastaamalla päätösongelmaan saadaan esimerkiksi opti- mointitehtävään asetettujen tavoitteiden ja rajoitteiden mukaisesti matemaattisesti paras rat- kaisu, mutta tällöin ei huomioida kaikkia metsänomistajan päätöksentekoon liittyviä ulottu- vuuksia (Hujala ym. 2010a).
Päätösongelmaa voidaan laajentaa päätöstehtäväksi, jona pidetään valintaa, jonka metsänomis- taja tekee esimerkiksi metsäammattilaisen suosituksesta sisältäen päätöksenteon kohteen (Hu- jala ym. 2010b). Laajentamalla päätösongelma päätöstehtäväksi, otetaan päätöksenteossa huo- mioon metsänomistajien palvelutarpeet, saatavilla olevat metsäpalvelut sekä metsäammattilais- ten tarjoama päätöstuki (Hujala ym. 2010a). Päätöstuella tarkoitetaan päätöksen mallintamista siten, että päätöksentekijälle voidaan esittää avoimesti eri päätösvaihtoehtojen seuraukset (Hu- jala ym. 2010a). Päätösmallinnuksessa otetaan huomioon päätöksentekijän arvot, tavoitteet sekä muut mahdolliset päätökseen vaikuttavat kriteerit sekä arvioidaan eri valintojen vaikutuk- sia näihin asetettuihin kriteereihin, minkä jälkeen päätöksentekijälle esitetään mallinuksen tu- lokset (Kangas ym. 2015). Päätöstuella voidaan esimerkiksi mallintaa todennäköisyyksiä epä- varmuutta sisältävissä päätöstehtävissä, jolloin päätöksentekijä saa lisätietoa päätöksentekonsa tueksi (Kangas ym. 2015).
Tässä tutkimuksessa painopiste on päätöstilanteen ratkaisemisessa. Päätöstilanteella tarkoite- taan päätöksentekoa vallitsevissa olosuhteissa, jolloin päätöksentekoon vaikuttavat esimerkiksi saatavilla oleva metsävaratieto, puun hinta ja arvio puun hinnan kehittymisestä tulevaisuudessa, metsänomistajan metsänomistukseen liittyvät tavoitteet sekä hänen mahdollisuutensa ja ha- lunsa omatoimiseen tekemiseen metsissänsä (Hujala ym. 2010a). Päätöstilanteita voidaan luo- kitella monin eri tavoin, mihin vaikuttaa päätöstilanteen luonne. Päätöstilanteessa voi vallita
varmuus tai päätös voidaan joutua tekemään epävarmuuden tai riskin vallitessa (Kangas & Kan- gas 2002). Päätöstilanteeseen voi vaikutta vain yksi päätöskriteeri taikka päätöskriteerejä voi olla useampi, joita täytyy yhteensovittaa (Kangas ym. 2015). Päätösvaihtoehtoja voi olla rajoi- tettu tai rajoittamaton määrä, mikä vaikuttaa päätöstilanteen luonteeseen sekä päätöksenteon optimointiin (Kangas ym. 2015). Päätöksentekijöitä voi olla vain yksi tai vaihtoehtoisesti use- ampi, jolloin metsänomistajien erilaisia näkemyksiä voidaan joutua yhteensovittamaan (Kan- gas ym. 2015).
Metsänomistajalle syntyy omistussuhteensa aikana monenlaisia päätöstilanteita metsienkäyt- töön liittyen. Päätöstilanteet liittyvät ensinnäkin metsätilan saantoon ja luovutukseen sekä hal- lintaan. Toiseksi metsänomistaja tekee päätöksiä esimerkiksi metsänhoidosta, luonnonhoidosta ja puunkorjuusta, näiden ostamisesta palveluna, palvelun tarjoajan valinnasta sekä näiden toi- menpiteiden ajoittamisesta. Metsänomistajien metsiään koskeva päätöksenteko vaikuttaa puun- tarjontaan sekä metsätalouden toimijoiden mahdollisuuksiin tarjota sekä kehittää palveluitaan.
Metsänomistaja voi esimerkiksi päättää tekeekö hän hakkuuta tai ostaako hän muita metsäpal- veluita. Metsänomistaja voi päätöksellään vaikuttaa myös metsien sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden ulottuvuuksiin. Metsänomistaja voi esimerkiksi liittää metsänsä metsäsertifiointi- järjestelmään, huomioida muutoin monimuotoisuuskohteita hakkuissaan, jättää käsittelyalu- eelle riistatiheiköitä tai huomioida muilla tavoin maisema- ja virkistyskäyttöarvoja. Aktiiviselle metsänomistajalle päätöstilanteita syntyy luonnollisesti enemmän kuin passiiviselle metsän- omistajalle. Käytännössä passiivinen metsänomistaja voi olla tekemättä yhtään metsäänsä kos- kevaa päätöstä, ellei passiivisuutta itsessään pidetä päätöksenä.
2.3.3 Päätösvaihtoehdot
Metsänomistajalla on yleensä ainakin muutamia päätösvaihtoehtoja, joiden määrä voi olla ra- joitettu tai rajoittamaton (Kangas ym. 2015). Metsänomistaja voi valita mistä metsätilasta tekee tarjouksen metsätilan hankkimiseksi, kilpailuttaa metsänhoitotyöt tai puukaupan taikka voi tehdä näihin liittyvät työt myös itse. Metsänomistaja voi myös yleensä päättää, millä tavalla hän luopuu metsätilastaan ja kenen hyväksi. Useimmissa tapauksissa metsänomistajan päätök- sentekovaihtoehtoja on kuitenkin rajallisesti. Metsätilan hankkiminen markkinoilta kohdistuu yleensä myyntipaikoilla tarjolla oleviin kohteisiin, jolloin vaihtoehtoisia metsätiloja on rajalli- sesti saatavilla. Samoin mahdollisia ostajia on rajallisesti, jos metsänomistaja päättää luopua metsätilastaan kaupalla. Myöskin metsänhoitotöitä tai puukauppaa tarjoavia yhtiöitä on rajalli- sesti riippumatta metsätilan sijainnista.
Metsänomistaja ei välttämättä osaa tai halua tehdä metsäänsä koskevaa päätöstä, jolloin hän voi jättää päätöksen tekemättä tai ainakin lykätä päätöksentekoa. Päätöksenteon lykkäämisellä tar- koitetaan tilannetta, jossa päätöksentekijä ei tee päätöstä heti, vaan siirtää päätöstä tulevaisuu- teen hankkien samalla lisäinformaatiota päätöksenteon tueksi (Morreale ym. 2020). Lykkää- mällä päätöstä päätöksentekijä pyrkii hallitsemaan päätökseen liittyvää riskiä tai epävarmuutta ja tekemään näin kestävämpiä päätöksiä (Morreale ym. 2020). Epävarmuuden vähentämisen lisäksi päätöksenteon lykkäämisellä voidaan hakea parempaa odotettua tuottoa sijoitukselle (Hanf 1997). Paremman tuoton saavuttaminen edellyttää, että lykkäämisen aikana saatu tieto parantaa tietoa tulevaisuudesta, lykkääminen on mahdollista eli päätöksenteko on mahdollista myös tulevaisuudessa, päätös on ainakin osittain peruuttamaton eli päätöstä ei voida tehdä uu- delleen tai muuttaa tulevaisuudessa ja lykkääminen on olemassa olevien ehtojen mukaisesti optimaalista (Hanf 1997).
Metsänomistajalla on usein mahdollisuus lykätä päätöksentekoa. Saadessaan puukauppatar- jouksen metsänomistajan ei tarvitse hyväksyä tarjousta, vaan hän voi siirtää puukaupan teon määrittelemättömän ajanjakson päähän. Sama koskee valtaosaa metsänhoitotöistä, sillä metsän- omistajan ei välttämättä tarvitse toteuttaa taimikonhoitoa tai harvennusta tiettynä ajankohtana, vaikka näille toimenpiteille olisikin taloudelliset perusteet. Poikkeuksen muodostaa metsänuu- distaminen, jota metsänomistaja ei voi loputtomasti lykätä ilman metsälain mukaisia seuraa- muksia, joita ovat uhkasakko tai työn teettäminen metsänomistajan kustannuksella. Myös esi- merkiksi tietyn metsätilan ostaminen saattaa edellyttää nopeaakin reagointia, jolloin päätöksen- teon lykkääminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa metsänomistajalla ei enää ole mahdolli- suutta tehdä tarjousta kyseisestä metsätilasta.
Status quo -vaihtoehto tarkoittaa sen päätösvaihtoehdon valintaa, jossa ei tehdä mitään tai py- sytään edeltävässä tai nykyisessä valinnassa (Samuelson & Zeckhauser 1988). Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset suosivat sitä vaihtoehtoa, joka on asetettu status quo -vaihtoehdoksi (Kahneman ym. 1991). Metsätaloudessa status quo -vaihtoehto voi olla toisaalta se vaihtoehto, ettei tehdä mitään eli jätetään esimerkiksi harvennus tekemättä tai toisaalta se vaihtoehto, joka on asetettu ennalta status quo -vaihtoehdoksi suosimalla aiemmin toteutettuja toimenpiteitä metsäneuvonnassa (Kangas ym. 2015). Tässä tutkimuksessa status quo -vaihtoehdon vaikutusta pyrittiin tarkastelemaan jakamalla kysely kahteen erilaiseen versioon, joista A-versiossa esitet- tiin, että metsää oli aiemmin hoidettu taloudellinen etu edellä ja B-versiossa luonto- ja virkis- tyskäyttöarvoja korostaen.
2.4 Päätöksenteon epävarmuus ja riski
Päätöksenteolla epävarmuuden vallitessa tarkoitetaan tilannetta, jossa päätöksentekijällä ei ole tarvittavaa tietoa kaikista valintaan vaikuttavista tekijöistä (Pasalodos-Tato ym. 2013). Epävar- moissa valintatilanteissa päätöksentekijällä ei myöskään ole tietoa eri vaihtoehtojen seurausten todennäköisyyksistä (Halko & Hytönen 2011, Kangas & Kangas 2002). Päätöksenteolla riskin vallitessa tarkoitetaan tilannetta, jossa päätöksentekijä tietää ei-toivotun seurauksen todennä- köisyyden (Kangas & Kangas 2002). Toisaalta riskin todennäköisyys on voitu asettaa ainakin osittain subjektiivisesti, jolloin riskin ja epävarmuuden välinen ero kapenee (Pasalodos-Tato ym. 2013).
Metsätaloudessa päätöksenteon riski muodostuu esimerkiksi erilaisista luonnonilmiöiden ai- heuttamista tuhoista (Pasalodos-Tato ym. 2013). Epävarmuus puolestaan muodostuu ensinnä- kin metsän nykytilaa koskevan inventoinnin epävarmuudesta, joka johtuu siitä, ettei metsän nykyisiä ominaisuuksia tiedetä tarkalleen (Pasalodos-Tato ym. 2013). Toiseksi epävarmuus liit- tyy metsien kasvumalleihin, jotka eivät pysty tarkasti ennustamaan kasvua juuri kyseisessä met- sässä (Pasalodos-Tato ym. 2013). Kolmas epävarmuustekijä liittyy puutavaralajien kysyntään ja hintaan tulevaisuudessa (Pasalodos-Tato ym. 2013). Neljäs epävarmuustekijä, joka on tämän tutkimuksen kannalta oleellisin, liittyy metsänomistajan tavoitteisiin ja mieltymyksiin sekä näissä tapahtuviin muutoksiin (Pasalodos-Tato ym. 2013).
Epävarmuus koetaan heti päätöstilanteessa ja se vaikuttaa suoraan päätöksentekoon. Päätösti- lanteessa koettu epävarmuus voi synnyttää päätöksentekijälle erilaisia tunteita, jotka ovat usein negatiivisia mutta mahdollisesti myös positiivisia (Anderson ym. 2019). Metsänomistaja voi kokea epävarmuutta päätöstilanteessa, jos hän ei ole varma valinnastaan tai oman valinnan seu- rauksista.
2.5 Päätöksenteko ja tunteet
Päätöksentekoon liittyvän epävarmuuden ja riskin lisäksi päätöksentekoon vaikuttaa myös ih- misten tunteet (Rick & Loewenstein 2008). Tunteita voidaan luokitella positiivisiksi ja negatii- visiksi tunteiksi sekä välittömiksi ja odotetuiksi tunteiksi (Rick & Loewenstein 2008, Laros &
Steenkamp 2005). Jaottelu positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin perustuu tunteiden sisältöön, mutta jaottelu tapahtuu vain yleisellä tasolla, eikä se huomioi yksittäisen tunteen eri ulottuvuuk- sia tai näiden ulottuvuuksien eroja eri tunteiden välillä (Laros & Steenkamp 2005).
Jaottelulla odotettuihin ja välittömiin tunteisiin voidaan tarkastella käytännöllisemmin, miten tunteet vaikuttavat päätöksentekoon. Odotetuttuja tunteita ei tunneta heti päätöstilanteessa, vaan vasta myöhemmin, kun päätöksestä seurannut lopputulos realisoituu (Rick & Loewen- stein 2008). Odotetut tunteet vaikuttavat päätöksentekoon päätöstilanteessa siten, että päätök- sentekijä punnitsee eri päätösvaihtoehtojen mahdollisia seurauksia sekä näistä aiheutuneita tun- teita jo päätöstilanteessa (Rick & Loewenstein 2008). Välittömät tunteet koetaan päätöstilan- teessa ja ne voidaan jakaa edelleen olennaisiin tunteisiin ja oheistunteisiin (Rick & Loewenstein 2008). Olennaiset tunteet liittyvät odotettujen tunteiden tavoin päätöksenteon seurausten poh- dintaan, mutta ne koetaan heti päätöstilanteessa (Rick & Loewenstein 2008). Oheistunteet puo- lestaan koetaan heti päätöstilanteessa, mutta ne eivät suoraan liity käsillä olevaan päätöstilan- teeseen, vaan ne ovat toisesta tilanteesta esiin nousseita tunteita, joilla on vaikutusta myös kä- sillä olevaan päätöstilanteeseen (Rick & Loewenstein 2008). Vaikka välittömien tunteiden vai- kutusta päätöksentekoon on tutkittu vähemmän kuin odotettujen tunteiden, niin myös näillä on tutkitusti vaikutusta päätöksenteossa (Rick & Loewenstein 2008).
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti katumusta, jota voidaan pitää negatiivisena odotet- tuna tunteena (Rick & Loewenstein 2008, Laros & Steenkamp 2005). Päätöksentekijät voivat kokea katumusta tehdystä päätöksestä, jos he ajattelevat, että olisivat nyt paremmassa ase- massa, jos olisivat valinneet päätöstilanteessa toisin (Rick & Loewenstein 2008). Katumus on seurausta huonosta päätöksestä, jolloin päätöksentekijälle voi tulla tarve selittää päätöstä itsel- leen, jotta päätös vaikuttaisi rationaaliselta ja päätöksentekijä välttyisi katumuksen tunteelta (Laros & Steenkamp 2005, Elliot 1998). Metsänomistaja voi katua sekä tekemäänsä päätöstä että päätöksenteon lykkäystä. Esimerkiksi tehdessään puukauppaa metsänomistaja voi katua tehtyä puukauppaa, jos puun hinta nousee tulevaisuudessa. Toisaalta metsänomistaja voi katua puukaupan lykkäystä, jos puun hinta laskee tulevaisuudessa, vaikka metsänomistaja oletti hin- nan nousevan.
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Kyselyn toteutus
Tässä tutkimuksessa tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka luotiin Webropol-kyselysovelluksella (liite 1). Sähköisen kyselylomakkeen etuna on sen käytännön
toteutuksen edullisuus ja helppous, sillä se voidaan lähettää kerralla suurelle määrälle vastaajia ilman postituksesta aiheutuneita kuluja tai tutkijan paikallaoloa (Valli & Perkkilä 2018).
Toiseksi sähköisellä kyselylomakkeella toteutettu aineiston hankinta mahdollistaa tutkimustu- losten analysoinnin tilastollisin menetelmin ilman aineiston siirtoa tietokoneelle, mikä vähentää virheen mahdollisuutta (Valli & Perkkilä 2018). Lisäksi sähköisessä kyselylomakkeessa vas- taaja voidaan pakottaa vastaamaan jokaiseen kysymykseen sekä pystytään tarvittaessa estä- mään vastaajaa vastaamaan kyselyyn useampaan kertaan (Valli & Perkkilä 2018).
Kysely toteutettiin vuoden 2021 maalis-huhtikuussa yhteistyössä metsänhoitoyhdistys Pohjois- Karjalan kanssa. Otantakehikkona toimi metsänhoitoyhdistyksen sähköpostilista ja havainto- yksikköinä metsänomistajien sähköpostiosoitteet, jotka numeroitiin satunnaisotannan helpotta- miseksi. Metsänomistajat, joille kysely lähetettiin, valittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla, jolloin jokaisella sähköpostiosoitteella oli yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi otokseen (Valli 2018, Jyrinki 1974). Satunnaisotanta toteutettiin Excel -laskentataulukko-ohjelmiston tietojen analysointi -työkalulla, siten, että A-version otos poimittiin ensin, minkä jälkeen poi- mittiin B-version otos. Otoskoko oli 500 metsänomistajaa sekä kyselylomakkeen A-versiota että B-versiota varten eli kysely lähetettiin yhteensä tuhannelle metsänhoitoyhdistyksen jäse- nelle. Otantakehikossa oli yhteensä 5103 yksilöllistä sähköpostiosoitetta, joten otoskoko oli hieman alle 20 prosenttia otantakehikosta, mitä on kirjallisuudessa pidetty sopivana otoskokona (Valli 2018).
Ensimmäisessä saatekirjeessä (liite 2) metsänomistajille kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja oh- jattiin kyselylomakkeelle. Niille, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn viikon kuluessa, lähe- tettiin kyselystä muistutus. Metsänomistajilla oli yhteensä 13 päivää aikaa vastata kyselyyn.
Kyselyssä ei pyydetty henkilötietoja ja vastaukset olivat anonymisoitu, joten yksittäisiä vastaa- jia ei pystytty tunnistamaan.
Kyselylomakkeesta tehtiin kaksi eri versiota. Molemmissa verisoissa metsänomistajia pyydet- tiin kuvittelemaan, että he olivat perineet isosedältään metsää. A-versiossa isosedältä perittyä metsää oli hoidettu taloudellinen etu edellä ja B-versiossa metsää oli hoidettu virkistyskäyttöä ja luonnon monimuotoisuutta korostaen. Muutoin kyselylomakkeet olivat identtiset ja jokai- selta metsänomistajalta kysyttiin samat kysymykset samassa järjestyksessä eli kyselylomake oli vakioitu (Vilkka 2007). Jakamalla kysely kahteen kokonaisuuteen pyrittiin selvittämään, oliko edellisen metsänomistajan tekemillä päätöksillä status quo -vaikutusta nykyisen
metsänomistajan päätöksentekoon eli pyrkivätkö metsänomistajat säilyttämään metsänhoitoa samankaltaisena kuin se oli ollut edellisen metsänomistajan aikana.
Tutkimuksen kyselylomake (liite 1) sisälsi yhteensä 52 kysymystä, joista 13 kappaletta oli met- sänomistajaan ja hänen metsäomaisuuteensa liittyviä taustakysymyksiä ja loput 39 varsinaisia tutkimuskysymyksiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset muodostuivat 13 päätöstilanteesta. Li- säksi jokaisen päätöstilanteen jälkeen kysyttiin metsänomistajan päätöksen epävarmuutta sekä päätöksentekoon liittyvää myöhempää katumusta. Kyselyn lopuksi metsänomistajille annettiin mahdollisuus kommentoida aihetta vapaasti.
Taustakysymyksien ja vastausvaihtoehtojen muotoilussa hyödynnettiin vanhoja metsänomista- jakyselyitä sekä metsänomistajatilastoja siten, että vastanneiden metsänomistajien taustateki- jöitä voidaan tarvittaessa verrata kaikkien Suomen metsänomistajien taustatekijöihin (Karppi- nen ym. 2020, Metsäkeskus 2021, Luonnonvarakeskus 2019). Päätöstilanteet pyrittiin muotoi- lemaan sellaisiksi, että ne voisivat olla metsänomistajille todellisuudessa mahdollisia päätösti- lanteita. Samanaikaisesti päätöstilanteet pyrittiin kuitenkin pitämään mahdollisimman yksin- kertaisina, jolloin metsänomistajilla on paremmat lähtökohdat valita itselleen paras vastaus- vaihtoehto, vaikka heillä ei olisikaan laajaa metsäosaamista tai tarpeeksi tietoa käytettävänään.
Lisäksi päätöstilanteet pyrittiin pitämään selkeinä, jotta vastaajat eivät voisi ymmärtää niitä eri tavalla kuin ne kyselylomaketta laadittaessa on tarkoitettu ymmärrettäväksi, mikä on tulosten luotettavuuden kannalta keskeistä (Valli 2018).
Päätöstilanteissa vastausvaihtoehdoiksi annettiin kaksi erilaista metsänkäsittelyvaihtoehtoa sekä vaihtoehto päätöksenteon lykkäämiseksi. Metsänkäsittelyä koskevat vastausvaihtoehdot muotoiltiin siten, että päätöstilanteessa toinen niistä edusti taloudellisesti kannattavampaa vaih- toehtoa ja toinen joko luonnon monimuotoisuuden tai virkistyskäytön huomioon ottamista. Ky- symysten välillä näiden vastausvaihtoehtojen järjestystä muutettiin, jotta vastausvaihtoehtojen järjestys ei ohjaisi metsänomistajien valintaa päätöstilanteissa (Valli 2018). Ennen tilastollista analyysiä vastausvaihtoehdot koodattiin uudelleen siten, että jokaisessa päätöstilanteessa jokai- nen päätösvaihtoehto oli koodattu samalla numerolla.
Päätöksenteon epävarmuutta ja katumusta kysyttiin yksisuuntaisella intensiiviasteikolla, jossa vastausvaihtoehdot oli numeroitu nollasta kymmeneen ja ääriarvot nolla ja kymmenen oli sa- nallisesti kuvattu (Valli 2018). Tässäkin pyrittiin välttämään ohjaamasta metsänomistajan va- lintaa, siten että epävarmuutta kysyttäessä asteikon ääripäät muodostuivat erittäin epävarma –
erittäin varma -vastauksista, kun taas mahdollista myöhempää katumusta kysyttäessä asteikon ääripäät muodostuivat erittäin epätodennäköisesti – erittäin todennäköisesti -vastauksista (Valli 2018). Mahdollisimman pientä epävarmuutta kuvattiin pienillä numeroarvoilla, kun taas pientä katumusta kuvattiin suurilla numeroarvoilla.
3.2 Kyselyyn vastanneiden profilointi
Kyselyyn vastasi yhteensä 201 metsänomistajaa, joista A-versioon vastasi 88 ja B-versioon 113. A-version vastausprosentti oli 17,6 ja B-version vastausprosentti oli 22,6. A-versioon vas- tanneista miehiä oli noin 60 prosenttia ja naisia 40 prosenttia (taulukko 1). Vastaavasti B-ver- sioon vastanneista miehiä oli 65 prosenttia ja naisia noin 35 prosenttia. Naisvastaajien osuus on melko suuri verrattuna esimerkiksi Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimukseen, johon kertyneistä vastauksista alle 25 prosenttia tuli naisilta (Karppinen ym. 2020). Tulosta voidaan selittää sillä, ettei tämän tutkimuksen perusjoukosta tunnistettu metsänomistajan sukupuolta, jolloin naisten osuus otantakehikossa voi olla korostunut. Toisena selittävänä tekijänä on se, että Metsänomistaja 2020 -kyselyssä vastausta pyydettiin siltä, joka pääasiassa hoitaa tilan met- säasioita. Tällöin varsinkin yhteisomisteisten tilojen vastaajaksi saattaa valikoitua mies naista useammin (Karppinen ym. 2020).
Tarkkaa määrää naisten ja miesten määrästä metsänomistajina ei tiedetä, jos huomioidaan kaikki omistusmuodot. Yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa omistetuista metsätiloista naisten omistusosuus on noin 38 prosenttia (Karppinen & Hänninen 2017). Naisten osuus metsänomis- tajista nousee arvioiden 41 prosenttiin, kun muutkin omistusmuodot huomioidaan (Karppinen ym. 2020). Tässä tutkimuksessa naisten osuus metsänomistajista on varsinkin kyselyn A-ver- sion osalta lähellä tutkimuskirjallisuudessa arvioitua naismetsänomistajien osuutta, mutta B- version osalta osuus on kaikista vastaajista hieman liian alhainen.
Taulukko 1. Metsänomistajien lukumäärä ja prosenttiosuudet sukupuolittain kyselyn A- ja B- versioihin jaoteltuna sekä näiden yhteismäärä.
Sukupuoli A A (%) B B (%) Yhteensä Yhteensä (%)
Mies 53 60,2 74 65,5 127 63,2
Nainen 35 39,8 39 34,5 74 36,8
Yhteensä 88 100 113 100 201 100
Kyselyyn ei vastannut yhtään alle 20-vuotiasta metsänomistajaa, alle 60-vuotiaita metsänomis- tajia kertyi yhteensä 82 kappaletta ja 60 vuotta tai vanhempia metsänomistajia oli yhteensä 121
(Taulukko 2). Kaikista nuorimpien metsänomistajien puute voi vaikuttaa tuloksiin. Toisaalta tähän kyselyyn vastanneiden metsänomistajien ikäjakauma ei poikkea merkittävästi aiemmista tutkimuksista. Esimerkiksi Suomalainen metsänomistaja 2020 -kyselyyn vastanneista puolet oli täyttänyt 65 vuotta ja alle 45-vuotiaita metsänomistajia oli alle 10 prosenttia vastanneista (Karp- pinen ym. 2020).
Taulukko 2. Metsänomistajien lukumäärä ja prosenttiosuudet ikäryhmittäin kyselyn A- ja B- versioihin jaoteltuna sekä näiden yhteismäärä.
Ikäluokka A A (%) B B (%) Yhteensä Yhteensä (%)
19 tai nuorempi 0 0 0 0 0 0
20–29 1 1,1 1 0,9 2 1,0
30–39 6 6,8 4 3,5 10 5,0
40–49 4 4,5 11 9,7 15 7,5
50–59 22 25,0 33 29,2 55 27,4
60–69 33 37,5 44 38,9 77 38,3
70–79 17 19,3 19 16,8 36 17,9
80 tai vanhempi 5 5,7 1 0,9 6 3,0
Yhteensä 88 100 113 100 201 100
Alle 2 hehtaarin metsäomaisuutta ei kyselyyn vastanneista metsänomistajista ollut yhdelläkään, jolloin omistetun metsän pinta-alan pienimmäksi luokaksi muodostui luokka 2–9,9 hehtaaria, kun taas suurin metsäomistus ylitti 500 hehtaaria (taulukko 3). A-versioon vastanneiden kes- kuudessa omistetun metsän pinta-alan vaihteli luokasta 2–9,9 hehtaaria luokkaan 199,9 hehtaa- ria ja B-versioon vastanneiden keskuudessa luokasta 2–9,9 hehtaaria luokkaan 500 hehtaaria tai enemmän. Kyselyn B-versioon vastasi kaksi yli 200 hehtaarin metsäomaisuuden omistavaa metsänomistajaa, joita kyselyn A-versioon vastanneissa ei ollut yhtään. Lisäksi voidaan ha- vaita, että kyselyn B-versioon vastanneista 10–19,9 hehtaarin metsäomaisuus oli yli kolme ker- taa useammalla kuin kyselyn A-versioon vastanneista.
Pohjoiskarjalassa metsänomistuksen keskipinta-ala on 33,1 hehtaaria ja mediaaniala 12,7 heh- taaria. Vastaavat alat koko Suomessa ovat 33,2 hehtaaria ja 10, 2 hehtaaria (Metsäkeskus 2021).
Kyselyyn vastanneet metsänomistajat omistivat keksimäärin enemmän metsää kuin keskimää- räinen suomalainen tai pohjoiskarjalainen metsänomistaja. Myös verrattuna Suomalainen met- sänomistaja 2020 -kyselyyn, tähän kyselyyn vastasi vähemmän etenkin alle 20 hehtaaria metsää omistavia metsänomistajia (Karppinen ym. 2020).
Taulukko 3. Metsänomistajien määrä ja prosenttiosuudet omistetun metsäpinta-alan mukai- sesti kyselyn A- ja B-versioihin jaoteltuna sekä näiden yhteismäärä.
Metsäpinta-ala A A (%) B B (%) Yhteensä Yhteensä (%)
alle 2 0 0 0 0 0 0
2–9,9 9 10,2 5 4,4 14 7,0
10–19,9 6 6,8 22 19,5 28 13,9
20–29,9 11 12,5 13 11,5 24 11,9
30–39,9 14 15,9 13 11,5 27 13,4
40–49,9 10 11,4 17 15,0 27 13,4
50–99,9 22 25,0 24 21,2 46 22,9
100–199,9 16 18,2 17 15,0 33 16,4
200–499,9 0 0 1 0,9 1 0,5
500 tai enemmän 0 0 1 0,9 1 0,5
Yhteensä 88 100 113 100 201 100
Omistusmuodot jakautuivat yksin, yhdessä aviopuolison kanssa, yhtymän kautta, kuolinpesän kautta omistamisen ja yhteismetsän kautta omistamisen välillä (taulukko 4). Omistusmuotojen osuudet eivät ole summautuvia, sillä metsänomistajien oli mahdollista valita yksi tai useampi metsänomistusmuoto, minkä takia A-versioon kertyi 117 vastausta ja B-versioon 144 vastausta.
A-versioon ja B-versioon vastanneiden välillä on keskeinen ero eri omistusmuotojen välillä. B- versioon vastanneista lähes 95 prosenttia kertoi omistavansa metsää yhtymän kautta, mikä pie- nensi muiden omistusmuotojen frekvenssiä ja prosentuaalista osuutta selvästi.
Suomalainen metsänomistaja 2020 -kyselyyn vastanneista yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa metsää omisti 82,7 prosenttia, yhtymämuodossa 9,2 prosenttia ja kuolinpesien kautta 8,1 prosenttia (Karppinen ym. 2020). Kyseiseen tutkimukseen verrattuna tämän kyselyn omis- tusmuodot poikkeavat suuresti, mikä täytyy huomioida tulosten tarkastelussa ja tuloksia yleis- täessä.
Taulukko 4. Metsänomistajien määrä ja prosenttiosuudet omistusmuodoittain kyselyn A- ja B- versioihin jaoteltuna sekä näiden yhteismäärä.
Omistusmuoto A A (%) B B (%) Yhteensä Yhteensä (%)
Yksin 66 75,0 18 15,9 84 41,8
Yhdessä aviopuolison kanssa 19 21,6 6 5,3 25 12,4
Yhtymä 11 12,5 107 94,7 118 58,7
Kuolinpesä 18 20,5 10 8,8 28 13,9
Yhteismetsä 3 3,4 3 2,7 6 3,0
Yhteensä 117 133,0 144 127,4 261 129,9
Kyselyssä ei pyydetty erottelemaan metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan alueella olevia met- siä muista omistetuista metsistä, joten osa metsäomaisuudesta voi sijaita myös metsänhoitoyh- distys Pohjois-Karjalan toimialueen ulkopuolella. Jokaisella kyselyyn vastanneella metsän- omistajalla ainakin osa metsäomaisuudesta sijaitsi kyseisellä toimialueella, mutta kaikki kyse- lyyn vastanneet metsänomistajat eivät asuneet alueella. Toimialueen ulkopuolella asuvia met- sänomistajia tarkasteltiin etämetsänomistajina, joita kyselyn A-versioon vastanneista metsän- omistajista oli 33 ja kyselyn B-versioon vastanneista metsänomistajista 58 (taulukko 5). Met- sänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toimialueella asuviin metsänomistajiin viitataan myöhem- min pohjoiskarjalaisina metsänomistajina sekä tilalla tai sen läheisyydessä asuvina metsän- omistajina.
Vaikka etämetsänomistus on ollut kasvussa viime vuosina, voidaan tämän kyselyn etämetsän- omistajien osuutta pitää korkeana. Aiemman Etelä-Pohjanmaalla tehdyn tutkimuksen perus- teella etämetsänomistajia oli noin 20 prosenttia (Pohjala 2014). Korkeampaa etämetsänomista- jien määrää voidaan selittää osin yhtymä muotoisesti omistavien metsänomistajien suurella määrällä, sillä etämetsänomistajat omistavat metsiä keskimääräistä useammin yhtymämuotoi- sesti tai kuolinpesien kautta (Rämö & Toivonen 2009). Tämä korostuu etenkin kyselyn B-ver- sioon vastanneissa.
Taulukko 5. Metsänomistajien jakautuminen etämetsänomistajiksi (asuinpaikka metsähoito- yhdistys Pohjois-Karjalan toimialueen ulkopuolella) ja pohjoiskarjalaisiksi metsänomistajiksi kyselyn A-versioon vastanneisiin metsänomistajiin ja B-versioon vastanneisiin metsänomista- jiin jaoteltuna sekä yhtenä kokonaisuutena.
A A (%) B B (%) Yhteensä Yhteensä (%)
Etämetsänomistaja 33 37,5 58 51,3 91 45,3
Pohjoiskarjalainen metsänomistaja 55 62,5 55 48,7 110 54,7
Yhteensä 88 100 113 100 201 100
Kyselyssä kysyttiin metsänomistajan kokemusta niistä metsänhoidollisista toimenpiteistä, jotka esiintyivät myös kyselyn päätöstilanteissa. Tehdyistä metsänhoitotoimenpiteistä yleisimmät olivat uudistushakkuu ja istutus, joita seurasi metsätilan osto, kunnostusojitus, suojelu ja ennal- listaminen (kuva 1). Metsänomistajien kokemus kysytyistä metsänhoitotoimenpiteistä vaihteli merkittävästi, sillä 41,3 prosenttia vastaajista ei ollut toteuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtäkään kysytyistä metsänhoitotoimenpiteistä. Lisäksi 17,9 prosenttia oli toteuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kysytyistä toimenpiteistä vain yhden ja senkin vain kerran.
Tämän perusteella metsänomistajat jaettiin passiivisempiin ja aktiivisempiin metsänomistajiin siten, että korkeintaan yhden metsänhoidollisen toimenpiteen viimeisen kymmenen vuoden
aikana toteuttanutta metsänomistajaa pidettiin passiivisempana metsänomistajana ja vähintään kaksi metsänhoidollista toimenpidettä toteuttanutta metsänomistajaa pidettiin aktiivisempana metsänomistajana.
Kuva 1. Metsänomistajien aiempi aktiivisuus kyselyssä kysyttyjen metsänhoitotoimenpitei- den suhteen.
3.3 Menetelmät
Kyselyn kvantitatiivista aineistoa analysoitiin hyödyntäen Excel-taulukkolaskentaohjelmistoa ja IBM SPSS Statistics 27 -tilasto-ohjelmaa. Metsänomistajia ryhmiteltiin tutkimuksessa omiksi ryhmikseen omistusmuodon, sukupuolen, iän, omistetun metsäpinta-alan, asuinpaikan ja aiemman metsänomistusaktiivisuuden perusteella. Näistä muuttujista laskettiin eri vastaus- vaihtoehtojen frekvenssit ja näiden prosenttiosuudet.
Taustakysymykset toimivat pääasiassa ryhmittelymuuttujina, joita luokiteltiin tarvittaessa uu- delleen yhdistelemällä kyselynmukaisia luokkia tai luotiin uusia luokkia numeeristamalla sa- nallisia vastauksia. Ensiksi metsänomistajan asuinpaikkakunnan ja metsänsijaintikunnan perus- teella luotiin etämetsänomistajamuuttuja. Etämetsänomistajaksi katsottiin kaikki muut metsän- omistajat, paitsi sellaiset, joilla sekä asuinpaikkakunta että metsän sijaintikunta sijaitsivat met- sänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toiminta-alueella. Toiseksi tietoa metsänomistajien koke- muksesta metsänhoitotoimenpiteistä hyödynnettiin ryhmittelemällä metsänomistajat passiivi- sempiin metsänomistajiin eli niihin, jotka olivat tehneet korkeintaan yhden
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Ennallistaminen Metsäalueen suojelu Kunnostusojitus Metsätilan osto Istutus Uudistushakkuu
%
5 kertaa tai useammin 2–4 kertaa Kerran En lainkaan
metsänhoitotoimenpiteen viimeisen kymmenen vuoden aikana sekä aktiivisempiin metsän- omistajiin, jotka olivat tehneet vähintään kaksi metsänhoitotoimenpidettä viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Epävarmuutta ja mahdollista myöhempää katumusta ilmaisevat kysymykset muodostivat pää- töstilannekohtaiset epävarmuus- ja katumusmuuttujat, joista muodostettiin keskiarvomuuttujat.
Keskiarvomuuttujista tarkasteltiin metsänomistajakohtaisesti keskimääräistä epävarmuutta ja myöhempää katumusta. Ennen keskiarvomuuttujan muodostamista päätöstilanne kohtaiset ka- tumusmuuttujat käännettiin ympäri, jotta keskiarvomuuttujien vertailu olisi helpompaa. Kes- kiarvomuuttujien pienin arvo kuvasi katumusasteikon kääntämisen jälkeen epävarmuutta ja ka- tumusta ja suurin arvo varmuutta ja katumattomuutta.
Cronbach alfa on reliabiliteetin mittaamiseen tarkoitettu tunnusluku, joka mittaa reliabiliteetin konsistenssia eli sisäistä yhteneväisyyttä (Tähtinen ym. 2020). Mitä suuremman arvon Cronbach alfa saa nollan ja ykkösen väliltä, sitä enemmän tarkasteltavat muuttujat mittaavat samaa asiaa (Tähtinen ym. 2020, Procter 1998). Cronbach alfan arvoa 0,7 pidetään yleensä tutkimuksissa kynnysarvona, mutta myös arvoa 0,6 on esitetty hyväksyttäväksi kynnysarvoksi (Taber 2017). Lisäksi annettu kynnysarvo on kuitenkin sopimusluonteinen, eikä sitä pidä tulkita liian tiukasti yhteneväisyyden mittarina (Taber 2017, Ketokivi 2009). Tässä tutkimuksessa Cronbach alfa arvoa käytettiin tarkasteltaessa kuinka hyvin eri päätöstilanteet, epävarmuusas- teikot tai katumusasteikot mittasivat samaa asiaa. Cronbach alfa laskettiin, jotta voitiin luotet- tavasti muodostaa päätöstilanteista, epävarmuusasteikoista ja katumusasteikoista summa- ja prosenttiosuusmuuttujat tai keskiarvomuuttujat.
Muuttujien välisiä riippuvuuksia ja riippuvuuksien tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin ris- tiintaulukoinneilla, khiin neliö -testillä ja Mann-Whitneyn U -testillä. Ristiintaulukoinneilla voidaan tarkastella, onko otoksessa havaitut frekvenssit odotettujen frekvenssien mukaisia, mikä jälkeen Khiin neliö -testillä voidaan testata havaittujen ja odotettujen frekvenssien poik- keamiin perustuen tarkasteltavien muuttujien erojen tilastollista merkitsevyyttä (Ranta ym.
2012). Khiin neliä -testiä käytettiin verrattaessa eri päätösvaihtoehtojen suosimista kyselyn A- ja B-versioon vastanneiden metsänomistajien välillä. Mann-Whitney U -testi on jakaumasta riippumaton kahden toisistaan riippumattoman otoksen vertailuun tarkoitettu ei-parametrinen testi (Ranta ym. 2012). Mann-Whitneyn U -testiä voidaan hyödyntää vain kahdessa ryhmitte- lymuuttujan määrittämässä tapauksissa (Ranta ym. 2012). Mann-Whitney U -testiä hyödynnet- tiin verrattaessa päätösvaihtoehtojen suosiota eri taustamuuttujien välillä sekä eri
