Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta
Faculty of Science and Forestry
METSÄLUONNON MERKITYS JA KÄYTTÖ – MITÄ METSÄLUONNOSSA HARRASTE- TAAN JA MITÄ SIELLÄ KOETAAN TÄRKEÄKSI
Riikka Leksis
METSÄTIETEEN PRO-GRADU, ERIKOISTUMISALA METSÄEKONOMIA JA -POLITIIKKA
JOENSUU 2019
Tiivistelmä
Leksis, Riikka 2019. Metsäluonnon merkitys ja käyttö – mitä metsäluonnossa harrastetaan ja mitä siellä koetaan tärkeäksi. Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, met- sätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsäekonomia ja metsäpolitiikka. 70 s.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää suomalaisten metsäluonnon virkistyskäyttöä.
Kiinnostuksen kohteena olivat suomalaisten harrastamat luontoliikuntamuodot, vuodenaikojen vaikutus metsäluonnossa liikkumiseen, metsäluontoon ja siellä olemiseen liittyvät tärkeät asiat ja ominaisuudet sekä mahdolliset eroavuudet eri taustamuuttujien suhteen. Lisäksi tutkielmaan sisäl- tyi pienimuotoinen case-tutkimus, jossa selvitettiin minkälaiset ihmiset vierailevat luontokeskuk- sessa ja mitä he siellä tekevät Ruunaan retkeilyalueen vierailijoita esimerkkinä käyttäen.
Suomalaisten metsäluonnon virkistyskäyttö on yleistä, lähes kaikilla suomalaisilla on jokin luon- toliikuntamuoto harrastuksenaan. Ylivoimaisesti suosituin harrastus on kävely, sekä Suomessa että muualla, ja sen suosio on viime vuosina kasvanut niin, että joka viiden suomalainen harrastaa kä- velyä. Muista suosittuja harrastuksia metsäluonnossa olivat luonnon antimien, tässä marjojen ja sienien, kerääminen, sekä maastohiihto. Vähiten suosittuja harrastuksia olivat moottorikelkkailu, maastopyöräily sekä lumikengillä kävely. Miesten ja naisten välillä oli eroja esimerkiksi siten, että naiset harrastivat enemmän kävelyä, marjastusta ja luontokuvausta ja miehet maastopyöräilyä, vaeltamista ja kalastusta. Vanhemmat ikäryhmät harrastavat nuorempia enemmän luonnon antimen keruuta ja maastohiihtoa. Suosituimpien harrastusten historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja ne ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen. Uudempien harrastusten, kuten lumikengillä kä- vely ja maastopyöräily, suosio on noussut vähitellen, mutta ei kuitenkaan lähellekään perinteisten harrastusten suosiota. Eniten suomalaiset ulkoilevat kesällä, ja sekä kesä- että talviaikaan metsä- luonnossa liikkuvat eniten yli 65-vuotiaat.
Luonnossa suomalaiset arvostavat eniten rauhaa ja hiljaisuutta, vapauden tunnetta sekä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämistä, ja vähiten seikkailun tunnetta, yhdessäoloa oman lemmikin kanssa sekä alueen luonnontilaisuutta. Itselleen tärkeimmäksi piirteeksi valikoituivat rauha ja hiljaisuus, kauniit näkymät ja maisemat sekä luonnon antimet, ja vähiten tärkeäksi seikkailun tunne, yhdessä- olo oman lemmikin kanssa sekä vapauden tunne. Vastaajat arvottivat humanistiset, eli ihmisen hyvinvointia parantavat muuttujat ikäryhmästä riippumatta tärkeämmiksi kuin primitivismiset, eli luontoa itsessään arvostavat muuttujat, mutta naiset arvottivat kaikkia muuttujia korkeammalle kuin miehet.
Ruunaan retkeilyalueen vierailijoista vain viidesosa on alueella ensimmäistä kertaa. Kaksi kol- mesta aikoo viettää alueella vähintään yhden yön, ja alueella aiotaan ulkoilla, harrastaa luontolii- kuntaa, tutustua lähikohteisiin ja -nähtävyyksiin sekä harrastaa luontokuvusta. Alueelle saavuttiin esimerkiksi paikan vesistön ja siihen liittyvien harrastusten, luonnon, maisemien ja ulkoilun vuoksi. Ruunaalla vierailijat harrastivat muuta väestöä enemmän muun muassa luontokuvausta, patikointia ja kalastusta. Erittäin tärkeänä pidetty arkipäivän rutiineista irrottautuminen ja tärkeim- pänä pidetty henkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen kertovat siitä, että retkeilyalueella vierailijoille metsään liittyvät humanistiset arvot ovat erityisen tärkeitä. Ruunaan vierailijat arvottivat kuitenkin kaikki luontoon ja luonnossa olemiseen liittyvät asiat ja ominaisuudet systemaattisesti korkeam- malle kuin väestökyselyyn vastanneet.
Avainsanoja: Virkistyskäyttö, metsäluonnon virkistyskäyttö, luonnon virkistyskäyttö, ulkoilu
Abstract
Leksis, Riikka 2019. The meaning and usage of forest nature – the leisure activities and what is thought of as important in forest nature. University of Eastern Finland, Faculty of Science and Forestry, School of Forest Sciences. Master’s thesis Forest Science specialization Forest Econom- ics and Policy, xx p.
The purpose of this master’s thesis was to find out how Finnish people use forest nature in their leisure time. The main interests were the outdoor activities Finnish people have, how and if seasons make a difference in doing recreational activities and the most important aspects and qualities of nature and being in nature. In addition, the thesis included a case-study, which object was to inves- tigate what kind of Finns visit nature centers, and what do they do there, using the visitors of Ruunaa campsite as an example.
Nearly all Finns use forest nature for recreational activities. Walking is the most popular recrea- tional hobby, for Finns and others, and its’ popularity is rising. Other popular hobbies are picking berries and mushrooms, and cross-country skiing. The least popular hobbies are snowmobiling, cross-country cycling and snowshoeing. Differences between genders are for example that women do more berry picking and walking, and men do more cross-country cycling. The older age groups do more berry and mushroom picking than the younger age groups. The most popular outdoor activities are old ones and have stayed the same for centuries. Newer hobbies, for example snow- shoeing and biking off-road are new hobbies and have grown their popularity over time but are not nearly as popular as the traditional hobbies. Finns do outdoor activities the most at summertime, and the most outdoor activities are done by the people over 65 years regardless of the season.
In and about the nature Finns value peace and quiet, the feeling of freedom and sustaining mental wellbeing the most. The least valued aspects and qualities are the feeling of adventure, being to- gether with ones’ pet and the natural state of the area. When they had to pick their most valued aspect or quality, the top three were peace and quiet, beautiful views and natures offering (mush- rooms and berries etc.), and the three least appreciated the feeling of adventure, being together with ones’ pet and the feeling of freedom. The humanistic aspects, meaning the variables that were positive for ones’ mental health were valued higher than the primitivistic aspects, meaning the variables that valued nature itself. Women valued everything with higher scores than men.
Only one fifth of the visitors of Ruunaa were visiting Ruunaa campsite for the first time. Two third were intending to spend at least one night at the area. Popular activities at the area were outdoor activities, outdoor exercising and familiarizing oneself with nearby destinations and sights. The top reasons for visiting Ruunaa were the areas’ waterways and waterway activities, the areas’ nature, views and outdoor activities. The visitors of Ruunaa tend to do more photographing natural scen- ery, hiking and fishing than the average Finn. They valued breaking from everyday routine the most, and thought the most important aspect of nature is to sustain ones’ mental wellbeing, meaning the visitors of Ruunaa value humanistic aspects of nature the most.
Keywords: Recreational activities, forest recreation, outdoor recreation, outdoor activities
ALKUSANAT
Pohja luonnossa virkistymiselle ja harrastamiselle saadaan lapsena ja nuorena (Sievänen & Neu- vonen 2011). Itse muistan, että olin pienenä melkein joka viikonloppu mökillä, vanhempien tai isovanhempien, ja siellä ulkoiltiin lähes koko hereillä olon ajan. Mökillä ulkoiluun kuului esimer- kiksi leikkejä, ympäristön tutkimista, retkeilyä, marjastamista, uimista ja kalastamista. Kotoa ul- koilu suuntautui omalle tai taloyhtiön pihalle, lähimetsiin ja lähialueille, joissa leikittiin, tutkittiin, pyöräiltiin ja toisinaan kalastettiin. Asuin lapsena Helsingissä ja nuorena Jyväskylässä. Lapsena luontokohtaamisia oli enemmän, nuorena huomioni veivät lukeminen ja tietokone. Lähes koko opiskeluaikani asuin Joensuussa, ja liikuin luonnossa melkein päivittäin. Nykyään luonnossa vir- kistäytymiseni koostuu lähialueella kävelystä ja pyöräilystä sekä kauemmas suuntautuvista päivän tai useamman kestävistä retkistä. Leikkiminen ja luonnon antimien kerääminen ovat minun elä- mäntilanteessani jääneet, mutta luonnon ihmettely ja ihastelu tuskin koskaan loppuvat.
Pro gradun aiheena metsäluonnon virkistyskäytön tutkiminen oli minulle erityisen mieluisa. Tut- kielmaa tehdessä sain elää uudelleen monia ulkoiluun ja luonnon virkistyskäyttöön liittyvää muis- toa, ja sainpahan myös lisäpotkua ja ideoita tulevaisuuden metsäluonnon virkistyskäyttööni. Kiitän neuvoista ja tuesta ohjaajaani Jukka Tikkasta, jolta tämän erittäin mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen myös sain. Hankkeen kyselyaineisto kerättiin Matti Koivulan johtamassa, Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa 088535: ”Metsänuudistamisen menetelmien moninäkökulmainen tar- kastelu monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja puunkorjuun kustannuksien kannalta”. Haluan kiit- tää myös Harri Silvennoista, joka luovutti minulle aineiston, ja oli suurena apuna erityisesti tilas- tollisen analyysin saralla. Kiitos myös kaikille minua muutoin tukeneille, kannustaneille ja eteen- päin potkineille!
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ... 6
1.1Luonnon virkistyskäyttö ... 8
1.2 Metsä, metsäluonto ja suomalaiset ... 9
1.2.1Kuka ja miten Suomessa käytetään metsäluontoa ... 9
1.2.2 Luonnon virkistyskäyttö ja metsätalous ... 10
1.3Tutkimuksen tavoitteet ... 12
2 AIKAISEMMAT TUTKIMUSTULOKSET ... 12
3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 17
3.1 Kuvailevia tilastollisia menetelmiä ... 18
3.2 Case-tutkimus ... 19
3.1 Taustamuuttujat ... 20
3.2 Case-tutkimus Ruunaan retkeilijöistä ... 23
4 TULOKSET... 25
4.1 Metsäluonnon käyttö sekä tärkeät asiat ja ominaisuudet ... 25
4.2 Tulosten eroavuudet taustamuuttujien suhteen ... 29
4.2.1 Luontoliikuntamuotojen harrastaminen eri taustamuuttujilla ... 29
4.2.2 Metsäluonnossa liikkuminen kesäaikaan ... 36
4.2.3 Metsäluonnossa liikkuminen talviaikaan ... 38
4.2.4 Luontoon ja luonnossa olemiseen liittyvät tärkeät asiat ja ominaisuudet ... 41
4.4 Case-tulokset ... 48
5 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 52
5.1 Luontoliikunnan harrastaminen ... 52
5.2 Metsäluonnossa liikkuminen eri vuodenaikoina ... 55
5.3 Luontoon ja luonnossa olemiseen liittyvät asiat ja ominaisuudet ... 56
5.4 Case-tutkimuksen tulosten analysointi ... 57
5.5 Menetelmän tarkastelua ... 59
5.5 Johtopäätökset ... 61
KIRJALLISUUS ... 63
1 JOHDANTO
Ulkoilu ja luonnossa harrastaminen on rentouttavaa, mielekästä ja vie ison osan vapaa-ajasta. Siellä on mukavaa kävellä, katsella maisemia ja ihan vain nauttia luonnossa. Tämä on oma arvioni, jota tukee joukko luonnon virkistyskäyttöä selvittäneitä tutkimuksia (Tinsley & Tinsley 1982, Telama 1992, Sievänen 2001, Paronen 2001, Tyrväinen ym. 2007, Laukkanen 2010, Sievänen & Neuvonen 2011). Luonnon virkistyskäytöllä tyydytetään erilaisia tarpeita, kuten tarvetta rentoutua ja levätä, käydä sosiaalista kanssakäymistä, kehittää itseään ja vaihtaa ympäristöä (Sievänen & Neuvonen 2011). Ulkoilun hyvinvointivaikutukset näkyvät henkilössä stressistä elvyttävänä, mielialaa, tark- kaavaisuutta ja keskittymistä parantavina vaikutuksina, terveyttä ja jaksamista edistävänä liikku- maan innostamisena, ja sosiaalisten tarpeiden täyttämisenä ryhmässä tai yksin ulkoilemalla (Te- lama 1992, Paronen 2001, Hartig ym. 2003, Laumann ym. 2003, Tyrväinen ym. 2007 Laukkanen 2010). Ulkoilun on todistettu lisäävän positiivia tuntemuksia ja vähentävän negatiivisia tuntemuk- sia (Tyrväinen ym. 2007, Korpela & Paronen 2011). Elpyminen on voimakkainta, kun ulkoillaan laajahkoilla metsä- tai virkistysalueilla ja ranta-alueilla vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun vieraillaan kaupungin ulkopuolisilla kohteilla kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa (Korpela ym. 2010). Luontoharrastuksista saa enemmän mielihyvää ja ne ovat virkistävämpiä kuin monet muut vapaa-ajan harrastukset, ja ulkoilijan psyykkinen hyvinvointi kasvaa kaiken tyyppisillä vi- herympäristöillä, mutta vahvimman elpymiskokemuksen saa, kun ulkoilee metsä- tai peltoympä- ristössä, joka sisältää vesielementin (Korpela & Paronen 2011).
Luonnon virkistyskäyttöä tutkimalla saadaan tietoa sen käytöstä, määristä ja muutoksista, kohden- tumisesta ja haitoista (Nordiska Ministerrådet 2006, Sievänen & Neuvonen 2011). Tietoja käyttä- mällä virkistyskäyttöä voidaan suunnitella paremmin ja siten mahdollistaa onnistuneet virkistys- käyttökokemukset tulevaisuudessakin (Nordiska Ministerrådet 2006, Sievänen & Neuvonen 2011).
Suomessa on tehty kaksi laajaa suomalaisten luonnon virkistyskäyttöä selvittänyttä inventointia, vuonna 2001 julkaistu Luonnon virkistyskäyttö 2000 (Sievänen 2001, LVVI 1) ja vuonna 2011 julkaistu Luonnon virkistyskäyttö 2010 (Sievänen & Neuvonen 2011, LVVI 2). Seuraava LVVI tutkimus tehdään vuonna 2020 (Luke 2.7.2019). LVVI-tutkimuksissa on selvitetty laajasti virkis- tyskäytön kysyntää, ulkoilun tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia (Sievänen & Neuvonen 2011).
LVVI-tutkimusten lisäksi metsien virkistyskäyttöä on tutkittu esimerkiksi vuonna 1995 Kankaan ja Niemeläisen julkaisemassa kyselytutkimuksessa, jossa tutkittiin suomalaisten asenteita metsiin ja niiden hoitoon. Tutkimuksesta selvitettiin esimerkiksi mitä suomalaiset pitävät metsissä tärkeänä
ja minkälaista metsien käytön haluttaisiin olevan (Kangas & Niemeläinen 1995). Vuonna 2001 julkaistu ”Metsien eri käyttömuotojen arvottaminen ja yhteensovittaminen” esittää keinoja ja tie- toja avuksi metsän kansallisen merkityksen selvittämiseksi, arvottamiseksi ja metsien kokonaistar- kasteluun (Kangas & Kokko 2001). Tyrväinen ym. (2010) julkaisivat tutkimuksen, jossa tutkittiin ulkomaalaisten Suomeen tulleiden matkailijoiden arvoja liittyen Pohjois-Suomen maisemiin ja ym- päristöön. Samankaltainen tutkimus toteutettiin suomalaisilla 2007 (Tyrväinen ym. 2007), mutta kohteena olivat Tampereen ja Helsingin seudulla asuvat kaupunkilaiset.
Hörnsten (2000) teki väitöskirjan ruotsalaisten metsäluonnon virkistyskäytöstä, ja siihen kuului tutkimus ruotsalaisten metsäluonnossa tapahtuvasta ulkoiluharrastamisesta ja siinä tapahtuneista muutoksista vuodesta 1977 vuoteen 1997 (Lindhagen & Hörnsten 2000). Ruotsalaisten virkistys- käyttöä ovat tutkineet myös Fredman ym. (2012). Heidän tutkimuksensa selvitti ruotsalaisten vir- kistyskäytön piileviin vaatimuksiin ja ajankäytön tekemiin rajoituksiin virkistyskäytössä. Tans- kassa Jensen ja Koch (1997) sekä Jensen (1999) tutkivat tanskalaisten metsäluonnon käyttöä ja siinä tapahtunutta muutosta 1970-luvulta 1990-luvulle. Tutkimuksissa mitattiin muun muassa ul- koiluharrastuksia ja erilaisten alueiden käyttöä.
Pröbstl ym. (2010) ja Bell ym. (2009) julkaisivat teoksensa Euroopan alueella tapahtuvasta luon- non virkistyskäytöstä. Pröbst ym. (2010) keskittyy julkaisussaan luonnon virkistyskäytön ja luon- tomatkailun hallintaan ja tilaan käyden läpi lähes kaikki Euroopan valtiot jaettuna yhteisiä piirteitä jakaviin alueisiin. Bell ym. (2009) kokoaa teoksessaan eri puolilta Eurooppaa tutkimuksia, joissa käsitellään metsien virkistyskäytön ja luontoturismin eri puolia taloudellisten arvojen, hallinnan ja suunnittelun kannoilta. Cordell ym. (2004) on tehnyt tutkimusta yhdysvaltalaisten luonnon virkis- tyskäytöstä. Vuonna 2004 julkaistussa kirjassaan Cordell ym. käsittelee virkistyskäytön historiaa Yhdysvalloissa, vaikuttaneita trendejä ja laajasti erilaisten ulkoiluharrastusten harrastamista.
Virkistyskäytön tutkimukseen on tärkeää sisällyttää eri väestöryhmiä, sillä selvittämällä virkistys- käytön kysyntää selittäviä tekijöitä, kuten ikä, sukupuoli, asuinpaikka ja koulutus, voidaan eri vir- kistyskäyttömuotojen käyttäjät ja tarvitsijat ottaa päätöksenteossa paremmin huomioon, ymmärtää kysynnässä tapahtuvia muutoksia ja ennustaa tulevaisuuden ulkoilukäyttäytymistä (Sievänen &
Neuvonen 2011). Kysynnän ymmärtäminen mahdollistaa tarjonnan oikean mitoittamisen ja koh- dentamisen esimerkiksi maankäytön osalta, ja tietoa siitä käyttävät erityisesti Suomen suurimmat virkistyspalvelujen tarjoajat, valtio ja kunnat, jotka ovat myös alkaneet huomioimaan luonnon, ja
erityisesti metsäluonnon virkistyskäyttöä (Jensen 1999, Sievänen & Neuvonen 2011). Metsien vir- kistys- ja matkailukäytön näkökulmasta sosiaalisesti kestävä metsien hoito ei ole saanut tarpeeksi huomiota metsäpolitiikassa ja tutkimustoiminnassa (Tyrväinen, ym. 2010). Erityisesti kansainvä- lisiä matkailijoita ajatellen ei enää riitä, että huomioon otetaan vain suomalaisten virkistyskäyttö- ja luontomatkailutottumukset (Tyrväinen, ym. 2010).
1.1 Luonnon virkistyskäyttö
Luonnon virkistyskäyttö tarkoittaa luonnonvarojen, metsien ja vesistöjen käyttöä virkistystarkoi- tuksessa, ja virkistyskäyttäjiä ovat kaikki aluetta virkistykseen käyttäjät (Sievänen & Neuvonen 2011). Luonnon virkistyskäyttöä voi tapahtua esimerkiksi puutarhoissa, puistoissa, kaupunkimet- sissä, vesistöissä, metsissä, maaseudulla ja erämaassa (Bell ym. 2007). Virkistyskäytön yleisimmät kohteet ovat vakinaisen asunnon tai vapaa-ajanasunnon läheisillä luontoalueilla, ulkoilualueilla ja talousmetsissä, retkeily- ja luonnonsuojelualueilla, erämaissa sekä vesistöalueilla rannoilla ja saa- ristossa (Kangas & Naskali 2001, Sievänen & Neuvonen 2011). Virkistyskäyttö voi olla passiivista, kuten luonnon tarkkailua ja aistinvaraista ihailua, tai aktiivista, kuten maastopyöräily (Bell ym.
2007). Suosituimpia käyntikohteita ovat maisemallisesti kauniit paikat ja eri harrastusten kannalta soveliaat metsäalueet (Kangas & Naskali 2001). Virkistyskäytön kysynnällä tarkoitetaan väestön tarvetta ulkoilla ja virkistäytyä luonnossa. Sitä mitataan aikaisemman ulkoilukäyttäytymisen pe- rusteella, ja tulosten avulla voidaan arvioida virkistyskäytön suunnan kehittymistä tulevaisuudessa.
(Sievänen & Neuvonen 2011)
Ulkoilu on rinnakkaiskäsite luonnon virkistyskäytölle ja luontoharrastamiselle. Sillä tarkoitetaan luonnossa vapaa-ajalla tapahtuvaan käyntiin jonkin ulkoiluharrastuksen, kuten hiihdon, lenkkeilyn tai pyöräilyn merkeissä. Se voi olla liikunnallista tai luonnosta eri aistein havainnoimalla nautti- mista. Ulkoiluksi lasketaan myös joitain motorisoituja liikkumisen muotoja, esimerkiksi moottori- kelkkailu. Käsitteenä ulkoilu on tukinnanvarainen, jonka eri väestöryhmät voivat käsittää eri ta- valla. (Sievänen & Neuvonen 2011)
1.2 Metsä, metsäluonto ja suomalaiset
Suomen pinta-alasta on metsää vajaa 80 %, eli reilu 20 miljoonaa hehtaaria (Metsäntutkimuslaitos 2013), joten ei ole ihme, että suomalaisten ulkoilu- ja virkistyskäyttö suuntautuu isolta osin met- sään. Metsän tärkein kansallinen rooli on jo pitkään ollut sen asema talouden peruspilarina, mutta luontomatkailu ja virkistyskäyttö on metsäalan muista palveluista tärkein (Kansallinen metsästra- tegia 2025 - päivitys). Suomalaiset ovat mökkikansaa, mikä osaltaan selittää suomalaisten suurta osallistumista ulkoiluun, sillä mökillä olo, omistuksesta riippumatta, monipuolistaa ulkoiluharras- tuksia (Silvennoinen & Sievänen 2011).
1.2.1 Kuka ja miten Suomessa käytetään metsäluontoa
Suomalaisten luonnossa virkistäytymisellä on juuret vanhoissa arkisissa toimeentulon muodoissa ja niiden historiassa jokapäiväisen elämän resurssina (Kangas & Naskali 2001, Sievänen & Neu- vonen 2014). Marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys ovat nykyään harrastuksia, mutta ennen niistä saattoi riippua ihmisten elanto (Sievänen & Neuvonen 2014). Harrastusten määrä kasvaa ja harrastukset kehittyvät, mutta ulkoiluharrastuksen valintaan ja virkistyskäyttömahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät (Manning 2010, Fredman 2012). Selittäviä tekijöitä virkistyskäytössä ovat esimerkiksi käyttäjälähtöiset syyt, kuten sukupuoli, ikä, koulutus, tulot ja perhevaihe (Man- ning 2010, Fredman 2012) ja ulkoiset syyt, kuten virkistyskäyttömahdollisuudet (Fredman 2012).
Ulkoilijoita voidaan ryhmitellä monella tavoin, esimerkiksi harrastamisen motiivin, aktiivisuuden, tyylin, luontosuhteen tai rahankäytön perusteella (Sievänen & Neuvonen 2014).
Suomessa kaikki voivat maanomistuksesta huolimatta jokamiehenoikeuksilla käyttää metsäluon- toa virkistykseen. Virkistyskäyttöä rajoittavat metsästykseen ja kalastukseen liittyvä lainsäädäntö sekä luonnonsuojelu (Sievänen & Neuvonen 2011). Suomessa on kuntien ja valtion erityisesti vir- kistyskäyttöön perustamia alueita, joista kuntien palvelut ovat yleensä lähivirkistyspalveluita, ku- ten puistot, ladut ja muut ulkoilureitit, ja valtion alueet luontomatkakohteita, kuten retkeilyalueet ja kansallispuistot (Sievänen & Neuvonen 2011). Suurinta virkistyskäyttö on isojen asumiskeskit- tymien lähellä ja erilaisilla virkistyskäyttöön osoitetuilla alueilla (Sievänen & Neuvonen 2011). Iso osa suomalaisista asuu kaupungeissa, jolloin muut kuin taajamametsät voivat olla kaukana (Tyr- väinen ym. 2014a). Taajamametsien merkitys henkisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen on suuri (Tyrväinen ym. 2014a) ja kaupunkiluontoalueet ovat erityisesti ikääntyvien ja lasten hyvin- voinnille tärkeitä (Tyrväinen ym. 2014b).
Yksityisten omistamilla mailla ulkoilee vuosittain kaksi kolmasosaa suomalaisista (Silvennoinen
& Sievänen 2011). Yksityisten mailla tapahtuva ulkoilu kohdistuu suurelta osin vakinaisen tai va- paa-ajan asunnon välittömään läheisyyteen, ja kaksi kolmesta ulkoilijasta ulkoilee useimmin itsel- leen tutulla alueella (Silvennoinen & Sievänen 2011). Ulkoilu yksityisten mailla on enimmäkseen kävelyä ja luonnon antimien keräilyä, kuten marjastusta ja sienestystä (Silvennoinen & Sievänen 2011).
1.2.2 Luonnon virkistyskäyttö ja metsätalous
Metsien käyttö on jo pitkään ollut keskeinen osa Suomen taloutta ja puu on metsiemme tärkein taloudellinen tuote (Kangas & Naskali 2001, Tyrväinen ym. 2014a). Uusiutuvana luonnonvarana metsien kestävä käyttö tulee myös tulevaisuudessa olemaan talouden kivijalkana ja uusia metsiin liittyviä elinkeinoja, tuotteita ja palveluja, eli metsään liittyvää osaamista ja asenteita, on kehitet- tävä (Tyrväinen ym. 2014a). Lankian ym. (2005) mukaan Suomen metsien vuotuinen virkistys- käyttöarvo on noin kolme miljardia euroa. Metsänomistus on suuri vaikuttaja metsien käytössä; se määrittää metsien taloudellisen käytön, luontoarvot ja maisemakuvan (Mielikäinen & Kanninen 2014). Kansalaiskyselyn perusteella (Kangas & Niemeläinen 1995) suomalaiset arvostavat met- sissä monitavoitteisuutta; metsien halutaan olevan elinvoimaisia ja kauniita ja niissä pitää olla hyvä ulkoilla ja kerätä luonnontuotteita. Lisäksi niistä halutaan tuloja ja puuta metsäteollisuudelle (Kan- gas & Niemeläinen 1995). Kankaan ja Naskalin (2001) mukaan kaikki Suomen metsät ovat ainakin teoriassa monikäytössä jokamiehenoikeuksien vuoksi. Heidän mukaansa ei ole montaakaan met- sähehtaaria, joilla on vain yksi käyttömuoto, koska kaikkia metsiä voidaan hyödyntää maisemalli- sesti, luonnontuotteiden keräämiseen, ulkoiluun ja muuhun virkistykseen, minkä lisäksi maanomis- taja voi käyttää metsää puuntuotantoon (Kangas & Naskali 2001).
Pääosin metsien hoitotoimenpiteet ovat virkistyskäytön kannalta positiivisia, käsittelyiden aiheut- tamien häiriöiden ollessa tavanomaisesti tilapäisiä, maisemaa avaavia ja kulkemista helpottavia.
Metsänomistajien metsien käyttöön liittyvien arvojen ja asenteiden kirjo takaa metsien monipuoli- suuden, osan kannattaessa tehometsätaloutta ja osan jättäessä metsän koskemattomaksi. Metsäta- louden ansiosta Suomi on täynnä metsäautoteitä, jotka helpottavat metsien saavuttamista, minkä lisäksi metsätalous pitää maaseutua osaltaan asuttuna ja lisää sen käyttömahdollisuuksia. (Mieli- käinen & Kanninen 2014)
Puuntuotannon rinnalla metsiä on hyödynnettävä ihmisten hyvinvoinnin, monimuotoisuuden ja elämysten resurssina (Tyrväinen ym. 2014a). Aineettomista metsien hyödyistä esimerkiksi mai- sema ja hyvinvointi ovat taloudellisesti merkittäviä (Tyrväinen ym. 2014a). Virkistyskäyttöä aja- tellen metsäluonnon käyttäjien tarpeet ja motiivit voivat vaihdella ajasta ja paikasta riippuen (Hal- likainen ym. 2014), mikä lisää haastetta eri intressien yhdistämisessä (Tyrväinen ym. 2014a). Met- sää omistaa noin yksi viidestä suomalaisesta (Metsäntutkimuslaitos 2013), ja virkistyskäyttöpaine yksityisten omistamille maille on huomattava (Silvennoinen & Sievänen 2011). Yksityisten tuot- tamista palveluista ekosysteemipalvelut ovat merkittäviä ja niiden hyödyntäminen on mahdollista vain jokamiehenoikeuksilla (Silvennoinen & Sievänen 2011). Yksityiset maanomistajat vastaavat- kin ulkoiluympäristöjen laadusta monella tärkeällä matkailualueella, kuten esimerkiksi Kuusa- mossa, Kainuussa ja Järvi-Suomessa (Tyrväinen ym. 2014c). Metsien virkistyskäytön tarpeelle pi- täisi suosituilla virkistyskohteilla antaa huomiota, mutta ristiriita syntyy, kun hyöty toimenpiteistä menee muille kuin metsänomistajalle eikä mitään kannustinta virkistysarvojen huomioon otta- miseksi päätöksenteossa ole (Kangas & Naskali 2001, Tyrväinen ym 2014b). Metsien suojelun ei enää koeta olevan haittatekijä, vaan sen taloudellinen merkitys erityisesti matkailulle on hyväksytty (Hallikainen ym. 2014). Tieto suojellusta alueesta voi olla matkailijalle tärkeä ja lisätä mielenkiin- toa alueeseen (Hallikainen ym. 2014).
Metsälaki (1093/1996) velvoittaa metsänomistajia huolehtimaan metsien taloudellisesta, ekologi- sesta ja sosiaalisesta hoidosta ja käytöstä, ja sen tarkoituksena on edistää metsien kestävää talou- dellista käyttöä ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Kansallinen metsäohjelma 2015 kuu- luttaa myös metsien eri käyttömuotojen tasapainoisen kokonaisuuden perään, myös luontomatkai- lun osalta. Kansallinen metsästrategia 2025 - päivityksessä asetetaan tavoitteeksi metsien virkis- tyskäytön kasvu ja metsien saavutettavuus.
Suomen metsistä suurin osa on sertifioituja, noin 85 % on PEFC-sertifioituja (Programme for the Endorsment of Forest Certification) ja vajaa 10 % FSC-sertifioituja (Forest Stewardship Council) (Metsäkeskus). Metsäsertifioinnin tarkoitus on edistää metsien kestävää ekologista, taloudellista ja sosiaalista käsittelyä, eli metsäluonnon virkistysarvot ja monimuotoisuus säilytetään samalla kun harjoitetaan metsätaloutta (Metsäkeskus).
1.3 Tutkimuksen tavoitteet
Tässä tutkimuksessa selvitetään metsäluonnon käyttöä harrastusten ja metsäluonnossa vierailun ajankohdan muodossa, sekä metsäluontoon liittyvien asioiden ja ominaisuuksien tärkeyttä. Tutki- muksen tavoitteena on tutkia metsäluonnossa ulkoilua ja harrastamista vuonna 2018. Tuloksia ver- taillaan samaa aihepiiriä käsitelleiden aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksiin. Aineistosta etsitään yhtäläisyyksiä ja eroja eri taustamuuttujaluokissa ja kyselyiden välillä. Tutkimuskysymyksiä ovat:
- Miten Suomen kansalaiset käyttävät metsäluontoa?
- Mitä asioita ja ominaisuuksia Suomen kansalaiset pitävät tärkeinä elementteinä luontokokemuk- sissaan?
- Mitä eroja taustamuuttujien, erityisesti sukupuoli ja ikä, luokissa on metsäluonnon virkistyskäy- tössä?
- Millaiset suomalaiset vierailevat luontokeskuksessa ja mitä he siellä tekevät? Case-esimerkkinä Ruunaan kyselytutkimukseen osallistuneet vierailijat.
2 AIKAISEMMAT TUTKIMUSTULOKSET
Suomalaisten luonnonkäyttö on muuttumassa ja eri kansalaisryhmät käsittävät metsän hyödyt eri tavoin (Tyrväinen ym. 2014a). Vaikka metsänomistajien määrä on kasvussa ja luontoa ja metsiä arvostetaan, yhä harvempi suomalainen tekee metsiin liittyvää työtä, on yhteydessä metsätalouteen ja puuntuotantoon tai maaseudun perinteisiin elinkeinoihin (Kangas & Niemeläinen 1995, Tyrväi- nen ym. 2014a). Luonnosta ja eritoten metsästä erkaantuminen on ollut omiaan tuomaan esiin met- sien ei-materiaalisia arvoja, niille kun on nykyään aikaa, kun kaikki huomio ei ole metsän ja luon- nontuotteiden avulla hengissä selviytymisestä (Jensen 1999). Tulevina vuosina ulkoiluun tulevat vaikuttamaan tarjotut mahdollisuudet ulkoiluun, ympäristö- ja väestötekijät, ulkoilijoiden arvot ja luontosuhde sekä yhteiskunnan tila (Sievänen & Neuvonen 2014). Ulkoilun suosio on pysynyt va- kaana (Sievänen & Neuvonen 2011), mutta muutokset väestössä ja yhteiskunnassa ja sitä kautta ulkoilijoissa muuttavat ja kehittävät virkistyskäyttöä koko ajan (Sievänen & Neuvonen 2014). Yh- teiskunnan muutoksista muun muassa taloudellisen tasa-arvon kehitys, jokamiehenoikeuksien tu- levaisuus, etnisten ryhmien lisääntyminen ja heidän arvomaailmansa sekä koulutusmahdollisuudet
vaikuttavat ulkoiluun ja luonnossa harrastamiseen (Sievänen & Neuvonen 2014). Esimerkiksi so- siaalisia eroja ja niiden vaikutuksia ulkoiluun Suomessa tasaavat jokamiehenoikeudet ja maksutto- mat julkiset virkistysalueet ja -palvelut (Sievänen & Neuvonen 2014).
Luontoharrastajina suomalaiset ovat aktiivisia (Kangas & Niemeläinen 1995), jopa 96 % suoma- laisesta aikuisväestöstä harrasti ulkoilua vuonna 2010 (Sievänen & Neuvonen 2011). Vuonna 2001 luku oli 97 % (Sievänen 2001), eli muutosta ei juurikaan ollut tapahtunut. Miehet ja naiset harras- tavat ulkoilua suunnilleen saman verran, mutta verrattuna vanhimpaan ikäryhmään (65-74 vuoti- aat) nuoremmat ulkoilevat enemmän (15-64 vuotiaat) (Sievänen & Neuvonen 2011). Verrattuna vuoteen 2001 vanhemmat ikäryhmät harrastivat vuonna 2010 enemmän ulkoilua, minkä lisäksi ulkoiluharrastusten määrä on lisääntynyt (Sievänen & Neuvonen 2011). Eniten ulkoiluharrastuksia oli 15-24 vuotiailla (Sievänen & Neuvonen 2011). Asuinpaikalla ei ole merkitystä ulkoilun mää- rään, mutta korkeampi koulutus sen sijaan lisää ulkoilemista. (Sievänen & Neuvonen 2011) Suomalaisista pienempi osuus ulkoili vuonna 2010 päivittäin tai hyvin harvoin kuin vuonna 2001 (Sievänen & Neuvonen 2011). Ulkoiluharrastusten määrä on kasvanut, ja nuorilla on usein enem- män ulkoiluharrastuksia kuin vanhemmilla (Sievänen & Neuvonen 2011). Naiset, maaseudulla asuvat ja vanhemmat harrastavat enemmän lähiulkoilua kuin miehet, kaupungissa asuvat ja nuo- remmat (Sievänen & Neuvonen 2011). Luontomatkojen määrät ovat kasvaneet vuodesta 2001, ja niitä tekevät eniten 25-44 vuotiaat korkeasti koulutetut suurissa kaupungeissa asuvat (Sievänen &
Neuvonen 2011). Arkiulkoilua harrastetaan säännöllisesti vuoden ympäri, ja sen muodoista suosi- tuinta, kävelyä, harrastaa valtaosa (Kangas & Naskali 2001, Sievänen & Neuvonen 2011). Luon- nontuotteiden keräämiseen, josta suosituimpana marjastus ja sienestys, osallistuu suuri joukko suo- malaisia (Kangas & Naskali 2001, Sievänen & Neuvonen 2011), jopa 87 % ilmoittaa harrastavansa joskus marjastusta tai sienestystä (Kangas & Niemeläinen 1995). Nuorten ja ikääntyneiden jou- kossa marjastuksen ja sienestyksen harrastajamäärät ovat kasvaneet (Sievänen & Neuvonen 2011).
Maastohiihtoa harrastaa lähes puolet suomalaisista, ja uutena lajina lumikengillä kävely on kasvat- tamassa suosiotaan (Kangas & Naskali 2001, Sievänen & Neuvonen 2011). Liikunnallista haastetta haetaan esimerkiksi maastopyöräilystä, joka on suosituinta nuorten keskuudessa (Sievänen & Neu- vonen 2011). Kalastuksen suosio on pysynyt ennallaan (Sievänen & Neuvonen 2011). Kaksi kol- mesta suomalaisesta harrastaa luontotarkkailua, jonka muodoista suosituimpana on luontokuvaus (Sievänen & Neuvonen 2011). Vapaa-ajan metsätyöt ovat nostaneet hieman suosiotaan, ja eniten
harrastajia on yli 45-vuotiaiden keskuudessa (Sievänen & Neuvonen 2011). Kaikenlainen luon- nossa oleskelu ja etenkin rantojen käyttö oleskeluun on yleistä suomalaisten keskuudessa. (Sievä- nen & Neuvonen 2011)
Lähiulkoilukerroista kaksi kolmesta tapahtuu kuntien alueilla ja noin kolmannes yksityismailla tai omalla vapaa-ajan asunnolla (Sievänen & Neuvonen 2011). Sukupuolten välisenä erona naiset käyttävät enemmän kuntien alueita ja miehet valtion ja yksityisten maita lähiulkoiluun (Sievänen
& Neuvonen 2011). Kuntien alueiden käyttäminen on lisääntynyt vuodesta 2001 vuoteen 2010 siten, että niille suuntautuu kaupungissa asuvien ulkoilusta valtaosa, ja maaseudulla asuvat käyttä- vät niitä enenemissä määrin (Sievänen & Neuvonen 2011). Tyrväisen ym. (2007) tutkimuksessa Tampereella ja Helsingissä asuvien mielestä oman asuinalueen viheralueet eivät kuitenkaan vastaa riittävästi virkistyskäyttötarpeisiin, vaan valtaosa lisää asuinalueen ulkopuolista luonnon käyttöä.
Viheralueilla on suuri merkitys kaupunkien asumisviihtyvyyteen (Tyrväinen ym. 2007). Ulkoilu lisää positiivisia tuntemuksia ja vähentää negatiivisia tuntemuksia (Tyrväinen ym. 2007, Korpela
& Paronen 2011), mutta pelkkä kaupungin viheralueiden käyttö lisää vain positiivisia tunteita vai- kuttamatta negatiivisiin tunteisiin (Tyrväinen ym. 2007). Käytettäessä kaupungin ulkopuolisia luontoalueita luonnon vaikutus tuntemuksiin yltää myös negatiivisiin tuntemuksiin vähentäen niitä (Tyrväinen ym. 2007).
Suomalaisista noin yksi kolmesta kokee, että ei voi ulkoilla riittävästi. Suurimpia esteitä ulkoilulle ovat ajanpuute, epäsopivat keliolosuhteet sekä oman jaksamisen ja seuran puute. Vuonna 2010 neljä prosenttia suomalaisista ei ulkoillut ollenkaan, syinä olivat lähinnä omat fyysiset esteet, kuten huono terveys tai kunto, väsymys ja ylipaino. (Sievänen & Neuvonen 2011)
Metsää ja sen käyttömuotoja, hyötyjä ja arvoja vertailtaessa tärkeimpänä pidetään metsien elinvoi- maisuutta ja terveyttä, ja toiseksi tärkeimpänä maisemaa ja sen kauneutta (Kangas & Niemeläinen 1995). Metsien virkistyskäyttö, marjastus ja sienestys sekä luonnonsuojelu ovat arvojärjestyksessä kolmansia, ja esimerkiksi puuntuotanto ja metsien työllistävä vaikutus eivät ole yhtä tärkeitä (Kan- gas & Niemeläinen 1995). Luonnossa tärkeimpänä pidetään sen tarjoamia ulkoilu- ja liikuntamah- dollisuuksia, esteettisiä elämyksiä sekä rauhaa ja hiljaisuutta (Tyrväinen ym. 2007). Rauhaa ja hil- jaisuutta on hankala löytää lähiviheralueilta, mutta niissä on hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja liikuntaan sekä sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen (Tyrväinen ym. 2007).
Tyrväinen ym. (2010) tutkivat kansainvälisten Pohjois-Suomessa vierailevien matkailijoiden mai- sema- ja ympäristöarvostuksia. Matkailijoiden mukaan metsien työllistävän merkityksen laskiessa
metsien tuottamat muut kuin puuntuotannolliset arvot ovat kasvussa, ja he arvioivat metsäympä- ristön laatua ensisijaisesti maisema- ja virkistyshyötyjen kautta riippumatta siitä, onko kyseessä metsänomistaja vai ei. Kysyttäessä Suomen Lappiin tulleilta matkailijoilta luonnossa liikkumisen motiiveja tärkeimpiä asioita olivat kauniit maisemat, vaihtelu arkeen, aito luonto, henkinen hyvin- vointi ja stressin lievennys. Rauha ja hiljaisuus olivat tärkeitä, ja vähiten tärkeitä olivat oma rauha, fyysinen rasitus ja seikkailu. Matkailijoista pystyttiin erottamaan kaksi tyyppiä, aitoa luontoa ja kauneutta luontokokemukseltaan hakevat sekä fyysistä seikkailua hakevat. Suomalaisiin luonto- matkailijoihin verrattuna kansainväliset matkailijat arvostavat enemmän ohjattuja luontoretkiä, erä- ja luontotaitoihin liittyvää opastusta sekä merkittyjä polkuja ja reittiverkostoa.
Ruotsalaisista yli 70 % harrastaa luonnon virkistyskäyttöä ja 46 % haluaisi lisätä harrastamista (Fredman ym. 2012). Ruotsalaiset käyvät metsässä vapaa-ajallaan kahden viikon aikana yhdestä kahteen kertaa (Hörnsten 2000a), kesällä useammin ja talvella harvemmin (Lindhagen & Hörnsten 2000). Ruotsalaisilla metsäluonnossa virkistyjillä on hyvin samanlaisia harrastuksia kuin Suo- messa, esimerkiksi kävelyä, marjojen poimintaa, pyöräilyä, metsästystä ja kalastusta (Hörnsten 2000a). Vaikka uusia ulkoilulajeja ilmestyy ja kehittyy jatkuvasti, on suurella osalla virkistyskäyttö kuitenkin perinteistä ja yksinkertaista (Hörnsten 2000a), ja suosituimpia harrastuksia, vaeltamista ja kävelemistä, haluttaisiin harrastaa enemmän (Fredman 2012). Lähimetsät, ja etenkin kaupunkien taajamametsät, ovat Ruotsissa kohteita, joihin kohdistuu suurin osa metsien virkistyskäytöstä (Hörnsten 2000a). Verrattaessa vuosien 1977 ja 1997 virkistyskäyttöä, muutokset ovat pieniä, mutta esimerkiksi marjojen poiminta on vähentynyt (Lindhagen & Hörnsten 2000).
Myös Ruotsissa on havaittu, että kansalaisten suhde metsään etääntyy metsien tuotteiden ja ihmis- ten tulojen välisen yhteyden etääntyessä (Hörnsten 2000a). Hörnstenin (2000a) mukaan säännöl- listen metsävierailujen ja mahdollisimman läheisen metsäsuhteen edistämiseksi matkaa metsään tulisi olla alla kilometri ja metsän tulisi olla jalan saavutettavissa. Ruotsalaisten suhde metsiin on edelleen läheinen, mutta julkinen käyttö on muuttumassa keräilystä entistä enemmän kohti virkis- tyskäyttöä (Hörnsten 2000a). Eniten ruotsalaisten metsäluonnossa virkistymistä estää ajanpuute, mutta myös perhetilanne, seuran ja sopivan kohteen puuttuminen, fyysiset esteet ja kustannukset ovat rajoittavia tekijöitä (Fredman 2012).
Tanskalaisen tutkimuksen mukaan Pohjoismaiden kansalaisista 80 – 90 % käy metsässä vähintään kerran vuodessa, ja yleisimpiä harrastuksia ovat kävely, pyöräily ja liikunnan harrastaminen
yleensä (Jensen 1995). Eroja pohjoismaisten välillä on talviliikuntalajien harrastamisessa, joita har- rastetaan Tanskassa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, ja luonnon antimien, marjojen ja sie- nien poiminnassa (Jensen 1995). Suomessa luonnon antimia poimitaan eniten, Tanskassa vähiten (Jensen 1995). Verrattuna vuoden 1976 metsän käyttöä virkistykseen vuoden 1994 käyttöön, met- sänluonnossa virkistäytyminen on pysynyt suosittuna, vaikka muita uusia virkistäytymismuotoja keksitään jatkuvasti (Jensen 1997). Tanskalaisten metsässä vierailujen lukumäärien mediaani ja siellä kerralla vietetyn ajan keskimäärä ja mediaani laskivat vuodesta 1976 vuoteen 1994 (Jensen 1997). Useimmin metsässä harrastetaan kävelyä, luonnon havainnointia aistimalla ja kokemalla ja liikuntaa. Harrastuksissa ei ole tapahtunut suurta muutosta 20 vuodessa (Jensen 1997).
Eurooppalaiset metsät, metsäkulttuuri ja perinteet puu- ja puuperäisten tuotteiden käytössä ovat moninaisia (Pröbstl ym. 2010). Osa maista on harvaan asuttuja ja hyvin metsäisiä, osassa tilanne on päinvastainen. Erilaiset tilanteet eri alueilla ja eri valtioissa korostavat painoarvoa, mikä metsien puuntuotannolle ja virkistyskäytölle annetaan (Pröbstl ym. 2010). Metsien omistusmuodot, saavu- tettavuus ja käytettävyys vaikuttavat myös metsien käyttöön (Pröbstl ym. 2010); Pohjoismaissa on voimassa jokamiehenoikeudet, jotka mahdollistavat haitattoman virkistyskäytön lähes kaikkialla, mutta lähes kaikkialla muualla yksityinen maanomistaja saa päättää, mitä hänen maillaan tehdään (Pröbstl ym. 2010). Monissa Euroopan maissa metsien rooli on muuttumassa, kun valtioissa siir- rytään metsien käyttämisestä puuntuotannosta yhä enemmän monikäyttöön (Bell ym. 2009, Pröbstl ym. 2010). Luonnon virkistyskäytön sosiaaliset ominaisuudet tunnistetaan, ja kasvava paine met- sien ja luonnon virkistyskäytölle on luonut tilanteen, jossa metsien sosiaalisia funktioita huomioi- daan entistä paremmin politiikassa, alueellisessa suunnittelussa ja metsien käytön suunnittelussa (Pröbstl ym. 2010).
Yhdysvalloissa luonnon virkistyskäytössä on kasvava trendi, joka on ollut havaittavissa koko maan historian ajan (Cordell ym. 2004). Laajan maantieteellisen alueensa vuoksi Yhdysvalloissa kuten Euroopassakin on erilaisia alueita, joten metsäluonnon virkistyskäytössä on alueellisia eroja (Cor- dell ym. 2004). Metsien virkistyskäyttö on otettu huomioon metsien hoidossa jo 1940–50-luvuilla, ja sen tärkeys kasvaa jatkuvasti virkistyskäytön määrän kasvaessa (Cordell ym. 2004). Cordell ym.
(2004) mukaan kasvava asukasluku ja käyttö tulevat aiheuttamaan konflikteja, kun väestön lisään- tyessä virkistyskäytössä oleva tila henkeä kohden pienenee ja eri intressiryhmät alkavat kilpaile- maan saman alueen käytöstä. Euroopassa on havaittu samanlaista kehitystä (Bell ym. 2009, Pröbstl ym. 2010). Yhdysvalloissa suosituimpia tapoja virkistäytyä metsäluonnossa ovat kävely, luonnon
tarkkailu ja patikointi (Cordell ym. 2004). Cordell ym. (2004) erotti amerikkalaisten joukosta kah- deksan luonnossa liikkujien persoonallisuusryhmää, jotka olivat ei-aktiiviset, passiiviset, luontoa kuluttavaa harrastamista välttävät, luonnon rakastavat, vesipedot, syrjäseuduilla harrastavat, innok- kaat ulkoilijat sekä moottoriurheilun harrastajat.
Etäisyydellä lähimpään viherympäristöön on huomattu olevan vaikutusta niiden käyttöön siten, että mitä kauempana alue on, sitä vähemmän sitä käytetään (Hörnsten 2000b, Schipperijn ym.
2010). Tanskalaisen tutkimuksen mukaan kaikki väestöryhmät käyttävät viheralueita vähemmän, kun etäisyys kotoa niihin kasvaa yli 300 metriin (Schipperijn ym. 2010). Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan kriittinen rajapyykki on kaksi kilometriä, minkä jälkeen viheralueiden käyttö on erittäin vähäistä (Hörnsten 2000b). Hörnsten (2000b) mukaan yhtenä selityksenä etäisyyden vaikutukseen on se, että metsään mennessä ei perinteisesti ole ollut sopivaa käyttää autoa. Herkimmin etäisyys virkistysalueen käyttöön vaikuttaa vanhimmilla käyttäjillä sekä niillä, jotka eivät muutenkaan käy paljon metsässä (Hörnsten 2000b). Naiset ovat herkempiä etäisyyden vaikutuksille kuin miehet, mutta nuorilla etäisyydellä ei ole niin väliä, sillä he käyttävät virkistysalueita joka tapauksessa vä- hiten (Hörnsten 2000b). Hörnsten (2000b) arvioi, että metsien virkistyskäyttö voisi olla jokapäi- väistä, jos metsät olisivat tarpeeksi lähellä käyttäjiä, mitä tukee myös tutkimustulos siitä, että ruot- salaiset haluavat lähemmäs metsiä. Esteen, esimerkiksi etäisyyden, ilmetessä metsien virkistys- käyttö korvataan helposti jollain muulla virkistysaktiviteetilla (Hörnsten 2000b)
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta erillisestä postikyselystä, väestökyselystä ja Ruunaan ky- selystä. Väestökyselyn kohderyhmänä olivat 15 – 75 -vuotiaat suomenkieliset Suomen kansalaiset, ja otantakoko oli 1500. Otanta valittiin Väestörekisterikeskuksen toteuttamalla satunnaisotannalla.
Kysely postitettiin alkuvuodesta 2018. Ruunaan kysely toteutettiin jättämällä kyselylomake Ruu- naan Matkailuun syksyllä 2017. Väestökyselyn vastauksia saatiin 396 ja Ruunaan kyselyn vastauk- sia oli 43, eli yhteensä 439 vastausta. Väestökyselyn vastausprosentti oli 26,4 %. Tutkimuksessa käytettiin kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastauksiin molempien kyselyiden vastauk- sia, ja lisäksi tehtiin case-tutkimus Ruunaalla vierailevista henkilöistä, jossa vertailtiin Ruunaan kyselyn aineiston ja väestökyselyn aineiston tuloksia. Kyselyistä käytettiin kahta ensimmäistä
osuutta, taustakysymyksiä (sukupuoli, syntymävuosi, peruskoulutus yms.) ja neljää luonnon mer- kitystä ja käyttöä mittaavista kysymyksistä (liite, liite). Kysymykset oli numeroitu kyselyissä eri tavalla ja molemmissa oli perustietojen kysymysten lisäksi omia taustakysymyksiä. Ruunaan ky- selyn omia taustakysymyksiä käytettiin vain siitä tehdyn case-tutkimuksen tulosten selvittämiseksi.
Väestökyselyn omat taustakysymykset yleistettiin koko aineistolle, koska suurin osa tutkimuksen aineistosta koostui väestökyselyn tuloksista.
3.1 Kuvailevia tilastollisia menetelmiä
Kyselylomakkeesta käytettiin taustamuuttujia ja luonnon merkitystä ja käyttöä selvittäviä kysy- myksiä ja niistä saatuja vastauksia. Aineistoa analysoitiin sekä Excelillä että IBM SPSS Statistics 25 -ohjelmalla. Excelissä käsiteltiin taustamuuttujia, tehtiin taulukoita ja kuvaajia, ja SPSS:ssä teh- tiin aineiston tilastollinen testaus. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin yleisesti käytössä olevaa rajaa p-arvo < 0,05.
Luonnon merkitystä ja käyttöä selvittänyttä kysymystä, ”Mitkä seuraavista luontoliikuntamuo- doista kuuluvat harrastuksiinne?”, analysoitiin ristiintaulukoimalla ja khiin neliö -testillä. Kysy- myksessä oli 16 harrastusvaihtoehtoa, joista vastaaja saattoi valita useita vaihtoehtoja, sekä kohta muu, mikä? johon vastaaja saattoi kirjoittaa vaihtoehdoista puuttuvan harrastuksen. Ristiintaulu- koinnin tarkoitus on selvittää kahden muuttujan välistä yhteyttä, tässä taustamuuttujien ja harras- tusvaihtoehtojen välistä yhteyttä. Selittävinä muuttujina käytettiin taustamuuttujia, ja selitettävinä harrastuksia. Pelkällä ristiintaulukoinnilla ei saada selville muuttujien välisiä riippuvuuksia, vaan sitä varten ristiintaulukoinnin yhteydessä suoritettiin khiin neliö -testi. Khiin neliö -testillä saadaan selville, onko muuttujien välillä tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. (Valli 2015, Heikkilä 2004)
Kysymystä ”Miten usein liikutte metsäluonnossa keskimäärin talviaikaan/kesäaikaan?” analysoi- tiin ei-parametrisilla Mann-Whitney U -testillä ja Kruskal-Wallis -testillä. Kysymyksessä oli viisi vastausvaihtoehtoa väliltä ei välttämättä kertaakaan ja useasti viikossa, ja vastaus pyydettiin erik- seen talviaikaan ja kesäaikaan. Kysymyksenasettelu mahdollisti järjestysasteikollisten testien käy- tön. Mann-Whitney U -testi on kahden riippumattoman mallin testi, ja sitä käytettiin, kun tausta-
muuttujassa oli kaksi ryhmää, esimerkiksi sukupuoli ja ulkoilujärjestöön kuluminen. Kruskal-Wal- lis -testi on usean riippumattoman otoksen testi, ja sitä käytettiin, kun taustamuuttujassa oli kolme ryhmää tai enemmän, esimerkiksi ikä ja asuinympäristö. (Valli 2015, Heikkilä 2004)
Kysymykseen ”Kun liikutte luonnossa, kuinka tärkeitä teille ovat seuraavat luontoon ja siellä ole- miseen liittyvät asiat ja ominaisuudet?” vastattiin Likert-asteikolla 12 eri kysymykseen. Vastaus- vaihtoehdot olivat asteikolla 0 – 4 mitaten asian ja ominaisuuden tärkeyttä. Lisäksi kysyttiin, mikä luontoon liittyvä asia tai ominaisuus on vastaajan mielestä tärkein. Vastausten analysointiin käy- tettiin parametrisia analysointimenetelmiä t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä ja eksploratii- vista faktorianalyysia. T-testi on kahden riippumattoman ryhmän keskiarvotesti, ja sitä käytettiin, kun taustamuuttujassa oli kaksi ryhmää, esimerkiksi sukupuoli ja ulkoilujärjestöön kuuluminen.
Yksisuuntaisessa varianssianalyysissä verrataan muuttujien toisistaan riippumattomien ryhmien välisten keskiarvojen eroja, ja sitä käytettiin, kun taustamuuttujassa oli kolme ryhmää tai enemmän, esimerkiksi ikä ja asuinympäristö. Eksploratiivinen faktorianalyysi on monimuuttujamenetelmä, ja sillä etsitään muuttujien joukosta yhteisiä piirteitä ja muodostamaan niistä faktoreita, kokonaisuuk- sia. Faktorianalyysiin valittiin suurimman uskottavuuden menetelmä. (Heikkilä 2014, Metsä- muuronen 2008, Field 2014)
3.2 Case-tutkimus
Kuvaileva tapaustutkimus on tapaustutkimuksen vanhin perusmuoto (Kananen 2013). Case-tutki- muksen tarkoituksena ei ole saada aikaan muutosta tai testata hypoteesia (Kananen 2013), vaan sen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva jostain ilmiöstä (Feagin ym. 1991). Tässä tutkimuksessa ha- luttiin selvittää, millaiset suomalaiset vierailevat luontokeskuksessa ja mitä he siellä tekevät. Case- esimerkkinä toimivat Ruunaan opastuskeskuksen vierailijat. Heille oli laadittu kysely, jossa selvi- tettiin väestökyselytutkimuksen kanssa yhteisten taustamuuttujien lisäksi erityisesti tietoja liittyen vierailuun Ruunaalla. Case tutkimuksen laskennat toteutettiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö - testillä. Ristiintaulukoinnissa vertailtiin saatuja tuloksia väestökyselyn ja Ruunaan kyselyn välillä ja etsittiin tilastollisesti merkitseviä eroja vastausten väliltä.
3.1 Taustamuuttujat
Yhteensä 439 vastaajasta 435 vastasi kysyttäessä sukupuolensa. Tutkimuksista osallistuneista 203 eli 47 % oli miehiä ja 232 eli 53 % oli naisia. Vastaajien ikä selvitettiin syntymävuoden perusteella, jonka mukaan vastaajat jaettiin neljään ryhmään, 15–30, 31–50, 51–65 ja yli 65-vuotiaisiin. Nel- jään ikäryhmään päädyttiin, koska ne kuvasivat parhaiten ikäjakaumaa Suomessa ja ryhmien koot pysyivät niissä parhaiten kohtuullisen kokoisina. Syntymävuotensa vastasi 433 henkilöä, ja kai- kista vastaajista 15–30-vuotiaita oli 54 eli 13 %, 31–50-vuotiaita 110 eli 25 %, 51–65-vuotiaita 147 eli 34 % ja yli 65-vuotiaita 122 eli 28 %. Vastaajien keski-ikä oli 53 vuotta. (Taulukko 1)
Peruskoulutukseltaan kansa-/kansalaiskoulun käyneitä oli yhteensä 416 kysymykseen vastanneesta 81, eli 19,5 % vastaajista. Perus-/keskikoulun oli käynyt 152, eli 36,5 % vastaajista, ja lukio oli peruskoulutuksena 183 henkilöllä, eli 44 % vastaajista. Ammatillisen koulutustaustansa oli vastan- nut 411 vastaajaa. Heistä 54, eli 13 %, oli käynyt korkeintaan kursseja. Koulutasoinen koulutus- tausta oli 116 eli 28 %:lla vastaajista. Opisto- tai ammattikorkeakoulu tasoinen koulutus oli 159 vastaajalla, eli 39 %. Yliopiston koulutustaustakseen ilmoitti 82 eli 20 % vastaajista. (Taulukko 1) Asuinympäristönsä vastasi vastaajista 430, ja heistä 128, eli 30 % kertoi asuvansa isossa kaupun- gissa (yli 100 000 asukasta). Keskikokoisessa kaupungissa (50 000-100 000 asukasta) asui vastaa- jista 75 eli 17 %, ja pienessä kaupungissa/isossa taajamassa (15 000-50 000 asukasta) asui 98 eli 23 % vastaajista. Taajamassa/kuntakeskuksessa (alle 15 000 asukasta) asui 15 %, ja haja-asutus- alueella/maaseudulla 15% vastaajista. Kysymykseen, onko vastaaja asunut joskus maaseudulla, vastasi 433 henkilöä. Heistä 150 eli 35 % vastasi, ettei ole ikinä asunut maaseudulla, ja 283 eli 65 vastasi asuneensa joskus maaseudulla. (Taulukko 1)
Kysymykseen omistaako vastaaja itse tai joku taloudessa metsää vastasi 433. Heistä 262 eli 60,5
% vastasi, ettei itse tai joku taloudessa omista metsää, kun taas metsää vastasi omistavansa itse tai joku lähipiirissä 171 eli 39,5 %. Kysymykseen kuulutko luonnonsuojelujärjestöön vastasi 433, joista järjestöön ei kuulunut 401 eli 93 % vastaajista, ja kuului 32 eli 7 % vastaajista. (Taulukko 1) Väestökyselyssä kysyttiin molemmissa kyselyissä yhteisten taustamuuttujakysymysten lisäksi vas- taajien asuinmaakunta, kuuluuko vastaaja ulkoilujärjestöön ja onko vastaaja metsäalan ammattilai- nen. Vastaajista 381 vastasi asuinmaakuntansa. Eniten vastaajia, 26 %, oli Uudeltamaalta. Seuraa- vaksi suurin osuus vastaajia oli 9 %:lla Pirkanmaalta, ja 8 % Varsinais-Suomesta. 7 % vastaajista
oli sekä Keski-Suomesta että Pohjois-Savosta. Pohjois-Pohjanmaalta, Etelä- Pohjanmaalta että Ky- menlaaksosta oli kaikista 5 % vastaajista. Pohjois-Karjalasta, Päijät-Hämeestä, Lapista, Satakun- nasta sekä Kanta-Hämeestä 4 %. Etelä-Karjalasta oli 3 % vastanneista, ja 2 % vastaajista oli sekä Etelä-Savosta, Keski-Pohjanmaalta että Kainuusta. Pohjanmaalta vastaajista oli 1 % ja Ahvenan- maalta ei ollut yhtään vastaajaa. (Kuva 1)
Ulkoilujärjestöön kuului 389 kysymykseen vastanneista 34 eli 9 %, ja ei kuulunut 355 eli 91 %.
Kysymykseen metsäalan ammattilaisuudesta vastasi 392, joista 379 eli 97 % vastasi, ettei ole met- säalan ammattilainen, ja 13 eli 3 % oli metsäalan ammattilainen. (Taulukko 2)
Taulukko 1. Aineiston yhteiset taustamuuttujat eriteltynä kaikkien vastaajien lukumäärän ja pro- senttiosuuden, sekä kyselykohtaisesti lukumäärän mukaan.
Väestö- kysely
Ruunaan kysely
Vastaajat yhteensä
Osuus vas- taajista Sukupuoli
Mies 182 21 203 46,7
Nainen 210 22 232 53,3
Ikä
15–30 47 7 54 12,5
31–50 94 16 110 25,4
51–65 137 10 147 33,9
yli 65 Keski-ikä
112 54
10 48
122
53 28,2
Peruskoulutus
Kansa-/kansalaiskoulu 75 6 81 19,5
Perus-/keskikoulu 134 18 152 36,5
Lukio 165 18 183 44,0
Ammatillinen koulutus
Korkeintaan kursseja 49 5 54 13,1
Koulutasoinen 106 10 116 28,2
Opisto tai ammattikorkea 143 16 159 38,7
Yliopisto 74 8 82 20,0
Asuinympäristö
Kaupunki (yli 100 000 as.) 123 5 128 29,6
Kaupunki (50 000-100 00 as.) 62 13 75 17,3
Kaupunki/taajama/kuntakeskus (15 000-50 000 as.) 89 9 98 22,6
Taajama/kuntakeskus (alle 15 000 as.) 53 13 66 15,2
Haja-asutusalue/maaseutu 60 3 63 14,5
Maaseudulla asuneet
Kyllä 255 28 283 65,4
Ei 134 15 150 34,6
Metsän omistaminen
Kyllä 154 17 171 39,5
Ei 236 26 262 60,5
Luonto- tai luonnonsuojelujärjestöön kuuluminen
Kyllä 28 4 32 7,4
Ei 363 38 401 92,6
Kuva 1. Väestökyselyyn vastanneiden asuinmaakunnat.
Taulukko 2. Väestökyselyn kyselykohtaiset taustamuuttujat eriteltyinä vastaajien lukumäärän ja prosenttiosuuden mukaan.
Vastaajien lukumäärä Osuus vastaajista
Ulkoilujärjestöön kuuluminen
Kyllä 34 8,7
Ei 355 91,3
Metsäalan ammattilainen
Kyllä 13 3,3
Ei 379 96,7
3.2 Case-tutkimus Ruunaan retkeilijöistä
Kyselyyn vastanneista 43:sta Ruunaalla oli aiemmin käynyt 34 eli 79 % ja ensimmäistä kertaa oli käymässä 9 eli 21 %. Aiemmin käyneistä 19 eli 56 % oli käynyt Ruunaalla 10 kertaa tai alle, ja yli 10 kertaa oli käynyt 15 eli 44 %. Yli 10 kertaa käyneistä yksi vastasi käyneensä Ruunaalla 200 kertaa. 1 eli 2 % vastaajista aikoi viipyä Ruunaalla sekä viisi vuorokautta että yli viisi vuorokautta.
Neljä vuorokautta Ruunaalla vastastasi viipyvänsä vastaajista 3 eli 7 %. Kolme vuorokautta aikoi viipyä 2 eli 5 %, ja kaksi vuorokautta 22 eli 51 %. 4 tuntia tai alle ja yhden vuorokauden vastasi viipyvänsä molempiin 7 eli 16 % vastanneista. (Taulukko 23)
Kyselyssä vaihtoehdoiksi annetuista luontoliikuntamuodoista käyntikerralla kukaan ei aikonut har- rastaa metsästystä tai maastopyöräilyä. Eniten vierailijat aikoivat harrastaa usean tunnin kestoista ulkoilua ja luontoliikuntaa (26 eli 61 %), ja seuraavaksi eniten lähikohteisiin ja -nähtävyyksiin tutustumista sekä luontokuvausta (17 eli 40 %). 16 eli 37 % vierailijoista aikoi kalastaa, ja sekä vähintään päivän kestävää eräretkeilyä että marjastusta tai sienestystä aikoi harrastaa 9 eli 21 %
25,7 %
8,1 %
3,7 % 3,7 % 8,7 %
4,2 % 4,7 %
3,4 % 1,6 %
6,8 % 4,5 % 7,3 % 4,7 % 0,8 % 1,6 %
5,0 % 1,6 % 3,9 %
0,0 %
Uusimaa Varsinais-Suomi
Satakunta Kanta-Häme
Pirkanmaa Päijät-Häme
Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa
Kainuu Lappi
Ahvenanmaa
vastanneista. Koskenlaskua, melontaa yms. ja jotain muuta vastasi harrastavansa molempia 2 eli 5
% vastanneista. (Taulukko 23)
Kysyttäessä miten metsämaisemat Ruunaalla vastasivat vierailijoiden ajatuksia ja odotuksia yksi eli 2 % vastaajista ei ollut vielä ehtinyt tutustua maisemiin. Kohtalaisen hyvin maisemat vastasivat 5 eli 12 % vierailijan ajatuksia ja odotuksia, ja aika hyvin 13:sta eli 30 %. Yli puolet vastaajista, 24 eli 56 %, vastasi metsämaiseman vastanneen heidän ajatuksiaan ja odotuksiaan erittäin hyvin.
(Taulukko 23) Tärkeimmäksi syyksi saapua Ruunaalle moni vastasi paikan vesistön ja siihen liit- tyvät harrastukset. Luonto, maisemat ja ulkoilu toistuivat myös vastauksissa. Muutama vastaajista oli paikalla työnteon merkeissä.
Taulukko 23. Ruunaan kyselyn kyselykohtaiset taustamuuttujat, eriteltyinä vastaajien lukumäärän ja prosenttiosuuden mukaan.
Vastaajien lukumäärä Osuus vastaajista
Kauan viipyy Ruunaalla
Yli 5 vuorokautta 1 2,3
5 vuorokautta 1 2,3
4 vuorokautta 3 7,0
3 vuorokautta 2 4,7
2 vuorokautta 22 51,2
1 vuorokausi 7 16,3
4 tuntia tai alle 7 16,3
Onko aiemmin käynyt Ruunaalla
Kyllä 34 79,1
Ei 9 20,9
Luontoliikuntamuodot käyntikerralla
Lähikohteisiin ja -nähtävyyksiin tutustuminen 17 39,5 Useamman tunnin kestoista ulkoilua ja luontoliikuntaa 26 60,5
Vähintään päivän kestävää eräretkeilyä 9 20,9
Luontokuvausta 17 39,5
Kalastusta 16 37,2
Koskenlaskua, melontaa yms. 2 4,7
Marjastusta tai sienestystä 9 20,9
Metsästystä 0 0
Maastopyöräilyä 0 0
Jotain muuta 2 4,7
Miten metsämaisemat vastasivat ajatuksia ja odotuksia
Ei vielä tiedä 1 2,3
Eivät lainkaan 0 0,0
Eivät kovin hyvin 0 0,0
Kohtalaisen hyvin 5 11,6
Aika hyvin 13 30,2
Erittäin hyvin 24 55,8
4 TULOKSET
4.1 Metsäluonnon käyttö sekä tärkeät asiat ja ominaisuudet
Kysymykseen luontoliikuntamuodoista harrastuksena vastasi 439 vastaajasta 428, eli 98 %. Vas- taamatta jätti 11 eli 2 %, joiden ei oletettu vastaamatta jättämisen perusteella harrastavan mitään luontoliikuntamuotoa. Kaikki kyselyssä esitetyt luontoliikuntamuodot saivat harrastajia. Vähiten harrastajia oli moottorikelkkailulla (5 % vastanneista) ja maastopyöräilyllä (6 % vastanneista), ja eniten lyhyillä kävelylenkeillä ja retkillä luonnossa (82 % vastanneista) ja marjastuksella (71 % vastanneista). Vähintään 10 km:n tai puolen päivän pituisia luontoretkiä harrasti 27 %, yöpymisen sisältäviä retkiä tai vaelluksia luonnossa harrasti 17 %, lasten kanssa ulkoilua luonnossa harrasti 31 %, koiran ulkoiluttamista luonnossa 27 %, juoksulenkkejä luonnossa 23 %, luontokuvausta 23
%, kalastusta 33 %, sienestystä 51 %, metsästystä 10 %, vapaa-ajan metsätöitä 25 %, maastohiihtoa 32 % ja lumikengillä kävelyä 8 %. Muita luontoliikkumisen muotoja vastasi harrastavansa 12 % vastanneista, ja niitä olivat esimerkiksi vesillä liikkuminen, suunnistus, mökkeily, uiminen ja luon- non havainnointi. (Kuva 2)
Kuva 2. Luontoliikuntamuotojen harrastamisen yleisyys (%-vastaajista).
Metsäluonnossa liikkui kesäaikaan useasti viikossa 41 % vastaajista. Viikoittain vastaajista liikkui 37 % ja kuukausittain 14 %. Muutamia kertoja tai ei välttämättä kertaakaan metsäluonnossa kesä- aikana liikkui vastaajista 7 % ja 1 %. Talviaikaan metsäluonnossa liikkui useasti viikossa 21 %, viikoittain 26 % ja kuukausittain 18 % vastaajista. Muutamia kertoja talviluonnossa liikkui 27 % ja ei välttämättä kertaakaan 9 % vastanneista.
Kysyttäessä luontoon liittyvien asioiden ja ominaisuuksien tärkeydestä rauha ja hiljaisuus määri- teltiin useimmin erittäin tärkeäksi, niitä piti erittäin tärkeänä yli puolet, 56 %, vastaajista. Aika tärkeänä rauhaa ja hiljaisuutta piti 33 %, jonkin verran tärkeänä 10 %, ei kovin tärkeänä 1 % ja 0
% mielestä sillä ei ollut merkitystä. Vapauden tunnetta piti erittäin tärkeänä myös yli puolet, 51 %, aika tärkeänä 30 %, jonkin verran tärkeänä 14 %, ei kovin tärkeänä 4 % ja 1 % mielestä sillä ei ollut merkitystä. 44 % piti henkisen hyvinvoinnin ylläpitoa erittäin tärkeänä, 38 % aika tärkeänä, 14 % jonkin verran tärkeänä, 3 % ei kovin tärkeänä ja 2 % mielestä henkisellä hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä. Kauniita maisemia arvosti erittäin tärkeänä 43 % vastaajista, 42 % piti niitä aika
0 20 40 60 80 100
Harrastaa jotain luontoliikuntamuotoa Lyhyet kävelylenkit ja retket luonnossa Marjastus
Sienestys Maastohiihto
Lasten kanssa ulkoilu luonnossa Koiran ulkoiluttaminen luonnossa Vähintään 10 km:n tai puolen päivän pituiset luontoretket
Vapaa-ajan metsätyöt Juoksulenkit luonnossa Luontokuvaus
Yöpymisen sisältävät retket tai vaellukset luonnossa
Jokin muu Metsästys
Lumikengillä kävely Maastopyöräily Moottorikelkkailu Ei harrasta mitään
tärkeänä, 13 % jonkin verran tärkeinä, 2 % ei kovin tärkeinä ja 0 % mielestä maisemilla ei ollut merkitystä. Arkipäivän rutiineista irrottautumista piti erittäin tärkeänä 41 %, aika tärkeänä 37 %, jonkin verran tärkeänä 16 %, ei kovin tärkeänä 5 % ja sille ei antanut merkitystä 1 % vastaajista.
Luonnon antimia ja marjoja piti erittäin tärkeänä luontoon liittyvänä asiana ja ominaisuutena 36 % vastaajista, aika tärkeänä 29 % vastaajista, 21 % jonkin verran tärkeänä, 11 % ei kovin tärkeänä, ja niillä ei ollut merkitystä 4 % mielestä. (Kuva 3)
Alueen eläimistöä ja kasvistoa piti erittäin tärkeänä 31 % vastaajista, aika tärkeänä 41 %, jonkin verran tärkeänä 21 %, ei kovin tärkeänä ja 0 % mielestä eläimistöllä ja kasvistolla ei ollut merki- tystä. 29 % vastaajista piti fyysisen kunnon ylläpitämistä erittäin tärkeänä luontoon liittyvänä asiana ja ominaisuutena. 45 % piti sitä aika tärkeänä, 19 % jonkin verran tärkeänä, 5 % ei kovin tärkeänä ja 2 % vastaajista oli sitä mieltä, että fyysisen kunnon ylläpitämisellä ei ole merkitystä.
Yhdessäoloa läheisten tai ystävien kanssa piti erittäin tärkeänä 23 % vastaajista, aika tärkeänä 35
%, jonkin verran tärkeänä 24 %, ei kovin tärkeänä 12 % ja merkityksettömänä 6 % vastaajista.
Alueen luonnontilaisuutta piti erittäin tärkeänä vastaajista 22 %, aika tärkeänä 39 %, jonkin verran tärkeänä 24 %, ei kovin tärkeänä 13 % ja sitä ei pitänyt merkityksellisenä 2 % vastaajista. Yhdes- säoloa oman lemmikin kanssa piti erittäin tärkeänä luontoon liittyvänä asiana ja ominaisuutena 14
% vastaajista, aika tärkeänä 17 % vastaajista, jonkin verran tärkeänä 8 % vastaajista, ei kovin tär- keänä 9 % ja 52 % mielestä sillä ei ollut merkitystä. Seikkailun tunnetta piti erittäin tärkeänä 7 % vastaajista, aika tärkeänä 17 %, jonkin verran tärkeänä 30 %, ei kovin tärkeänä 32 % ja 14 % mielestä seikkailun tunteella ei ollut merkitystä luontoon liittyvänä asiana ja ominaisuutena. (Kuva 3)
Kuva 3. Luontoon ja luonnossa olemiseen liittyvien asioiden ja ominaisuuksien tärkeydet (%-vas- taajista).
Kysyttäessä mitä asiaa ja ominaisuutta vastaajat pitivät kaikkein tärkeimpänä, piti 22 % vastaajista rauhaa ja hiljaisuutta tärkeimpänä. Seuraavaksi tärkeimpänä pidettiin kauniita maisemia (16 %), ja kolmanneksi tärkeimpänä luonnon antimia (16 %). Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidettiin nel- jänneksi tärkeimpänä (12 %), viidenneksi fyysisen kunnon ylläpitoa (8 %), ja kuudenneksi arki- päivän rutiineista irrottautumista (9 %). Seitsemänneksi tärkeimmäksi vastattiin alueen eläimistö ja kasvisto (6 %), kahdeksanneksi yhdessäolo läheisten ja ystävien kanssa (4 %), ja yhdeksänneksi alueen luonnontilaisuus (3 %). 10. tärkein luontoon liittyvä asia ja ominaisuus oli vapauden tunne (3 %), 11. yhdessäolo oman lemmikin kanssa (2 %), ja 12. seikkailun tunne (0 %). (Kuva 4)
Seikkailun tunne Yhdessäolo oman lemmikin
kanssa
Alueen luonnontilaisuus Vapauden tunne Yhdessäolo läheisten tai
ystävien kanssa Alueen eläimistö ja kasvisto
Fyysisen kunnon ylläpito Arkipäivän rutiineista
irrottautuminen Henkisen hyvinvoinnin ylläpito
Luonnon antimet (marjat, sienet, riista yms.) Kauniit näkymät ja maisemat
Rauha ja hiljaisuus
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Erittäin tärkeä Aika tärkeä Jonkin verran tärkeä Ei kovin tärkeä Ei merkitystä
Kuva 4. Tärkein luontoon ja luonnossa olemiseen liittyvä asia tai ominaisuus (%-vastaajista).
4.2 Tulosten eroavuudet taustamuuttujien suhteen
4.2.1 Luontoliikuntamuotojen harrastaminen eri taustamuuttujilla
Miehistä 74 % ja naisista 90 % ilmoitti harrastavansa lyhyitä kävelylenkkejä ja retkiä luonnossa.
Miesten ja naisten välillä oli merkitsevä tilastollinen ero (p-arvo 0,000) khiin neliö -testillä testat- tuna siten, että naiset harrastavat niitä enemmän. Iällä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä verratta- essa sitä lyhyisiin kävelylenkkeihin ja retkiin luonnossa. 10 km:n tai puolen päivän pituiset luon- toretket eivät ole riippuvaisia sukupuolesta tai iästä. (Taulukko 3, taulukko 4)
Yöpymisen sisältävät retket tai vaellukset luonnossa harrastuksena olivat riippuvaisia sukupuolesta siten, että miehet harrastivat niitä enemmän (p-arvo 0,030). Miehistä 21 % ilmoitti harrastavansa yöpymisen sisältäviä retkiä tai vaelluksia, kun naisista niin ilmoitti vain 13 %. Tämä harrastus oli riippuvainen myös iästä (p-arvo 0,033) siten, että nuoremmat harrastivat enemmän kuin vanhem- mat. 15–30-vuotiaista 30 %, 31–50-vuotiaista 17 %, 51–65-vuotiaista 17 % ja yli 65-vuotiaista 12
% ilmoitti yön yli kestävät eräretket harrastuksekseen. Lasten kanssa ulkoilu luonnossa ei ollut riippuvainen sukupuolesta, mutta iän kanssa riippuvuus oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo 0,000)
0 5 10 15 20 25
Seikkailun tunne Yhdessäolo oman lemmikin kanssa Alueen luonnontilaisuus Vapauden tunne Yhdessäolo läheisten tai ystävien kanssa Alueen eläimistö ja kasvisto Fyysisen kunnon ylläpito Arkipäivän rutiineista irrottautuminen Henkisen hyvinvoinnin ylläpito Luonnon antimet (marjat, sienet, riista yms.) Kauniit näkymät ja maisemat Rauha ja hiljaisuus
siten, että 31–50-vuotiaat harrastivat tätä enemmän kuin muut. 15–30-vuotiaista 22 %, 31–50-vuo- tiaista 50 %, 51–65-vuotiaista 27 % ja yli 65-vuotiaista 25 % harrasti lasten kanssa luonnossa ul- koilua. (Taulukko 3, taulukko 4)
Koiran ulkoiluttaminen ei ollut riippuvaista sukupuolesta eikä iästä. Sukupuolen ja luonnossa lenk- keilyn välillä ei ollut riippuvuutta, mutta ikään sillä oli tilastollisesti merkitsevä riippuvuus (p-arvo 0,000). Nuoremmat harrastivat luonnossa lenkkeilyä vanhempia enemmän siten, että 15–30-vuoti- aista luonnossa lenkkeilyä 50 %, 31–50-vuotiaista 35 %, 51–65-vuotiaista 18 % ja yli 65-vuotiaista 7 %. (Taulukko 3, taulukko 4)
Sukupuolen ja luontokuvauksen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta (p-arvo 0,000). Luontokuvaus oli naisilla yleisempi harrastus kuin miehillä, sen ilmoitti naisista harrastuk- sekseen 30 % ja miehistä 14 %. Myös ikä ja luontokuvaaminen olivat riippuvaisia, nuoremmat vastaajat ilmoittivat sen harrastuksekseen vanhempia useammin (p-arvo 0,007). 15–30-vuotiaista 37 %, 31–50-vuotiaista 26 %, 51–65-vuotiaista 23 % ja yli 65-vuotiaista 14 % harrasti luontoku- vausta. Kalastus oli enemmän miesten (48 %) kuin naisten (21 %) harrastus, ja riippuvuus harras- tuksen ja sukupuolen välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo 0,000), mutta iän kanssa kalastuk- sella ei havaittu olevan riippuvuuksia. (Taulukko 3, taulukko 4)
Marjastuksen ilmoitti useammin harrastuksekseen nainen (80 %), kuin mies (63 %). Marjastus ja sukupuoli olivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi riippuvaisia (p-arvo 0,000). Marjastus oli riippuvainen myös iästä, vanhempi väestö harrasti sitä useammin kuin nuorempi. 15–30-vuotiaista 63 %, 31–50-vuotiaista 66 %, 51–65-vuotiaista 73 % ja yli 65-vuotiaista 80 % ilmoitti sen harras- tuksekseen. Sienestys ei ollut riippuvainen sukupuolesta, mutta iän ja sienestyksen välillä oli riip- puvuutta siten, että vanhempi väestö harrasti sitä enemmän kuin nuorempi (p-arvo 0,038). 15–30- vuotiaista 35 %, 31–50-vuotiaista 47 %, 51–65-vuotiaista 54 % ja yli 65-vuotiaista 57 %. (Tau- lukko 3, taulukko 4)
Metsästyksen harrastaminen riippui sukupuolesta, miehistä 19 % harrasti sitä ja naisista 3 % (p- arvo 0,000). Iän kanssa metsästys harrastuksena ei ollut riippuvainen. Myös maastopyöräily oli useammin miesten (9 %), kuin naisten (3 %) harrastus, ja harrastuksen ja sukupuolen välillä ha- vaittiin riippuvuus (p-arvo 0,017). Iän ja maastopyöräilyn välillä ei ollut riippuvuutta. (Taulukko 3, taulukko 4)
Vapaa-ajan metsätyöt harrastuksena olivat tilastollisesti merkitsevästi riippuvaisia sukupuolesta, ja useammin niitä harrastivat miehet (34 %) kuin naiset (18 %, p-arvo 0,000). Vapaa-ajan metsätyöt olivat riippuvaisia myös iästä, vanhemmat vastaajat (51-65 vuotiaat 30 % ja yli 65 vuotiaat 30 %) harrastivat niitä useammin kuin nuoremmat (15-30 vuotiaat 15 % ja 31-50 vuotiaat 19 %, p-arvo 0,042). Maastohiihto oli enemmän vanhempien vastaajien laji (p-arvo 0,003). Sukupuolen ja maas- tohiihdon välillä ei ollut riippuvuutta. Maastohiihtoa harrasti 15–30-vuotiaista 13 %, 31–50-vuoti- aista 30 %, 51–65-vuotiaista 40 % ja yli 65-vuotiaista 33 %. (Taulukko 3, taulukko 4)
Lumikengillä kävely, moottorikelkkailu tai jonkin muun kuin annettujen vaihtoehtojen harrastami- senen ei ollut riippuvainen iästä eikä sukupuolesta. (Taulukko 3, taulukko 4)
Taulukko 3. Luontoliikuntamuotojen harrastaminen jaoteltuna sukupuolen mukaan (%-vastaa- jista), sekä sukupuolten välinen tilastollinen ero eri harrastusten harrastamisessa (p-arvo).
Harrastus Sukupuoli p-arvo
Mies Nainen
Lyhyet kävelylenkit ja retket luonnossa 73,9 89,7 0,000
Väh. 10 km:n tai puolen päivän luontoretket 25,6 27,6 0,643 Yöpymisen sisältävät retket ja vaellukset 21,2 13,4 0,030
Lasten kanssa ulkoilu luonnossa 30,0 32,8 0,544
Koiran ulkoiluttaminen luonnossa 28,6 26,7 0,667
Juoksulenkit luonnossa 21,2 24,6 0,402
Luontokuvaus 14,3 29,7 0,000
Kalastus 48,3 20,7 0,000
Marjastus 62,6 80,2 0,000
Sienestys 46,8 54,7 0,098
Metsästys 18,7 2,6 0,000
Maastopyöräily 8,9 3,4 0,017
Vapaa-ajan metsätyöt 33,5 17,7 0,000
Maastohiihto 34,5 29,7 0,290
Lumikengillä kävely 5,9 9,5 0,166
Moottorikelkkailu 5,4 4,3 0,591
Jokin muu 10,3 13,4 0,333
