T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 2 73 kingin mies ja Solon kallo, näyt-
televät Okkosten kirjassa osansa.
Arkeologia ja arkistot ovat avointa kenttää voittajavalloille dokumen- toitaviksi. Niiden kohdalla voittaja- valtio ottaa usein oikeuden henki- sen omaisuuden hyödyntämiseen ja käyttää aineistoja tutkimuksis- saan ”älyllisenä omaisuutena”, vaik- ka itse alkuperäisaineistoja ei kul- jetettaisikaan maasta. Voidaan pu- hua tieteellisestä imperialismista, josta halutaan vaieta. Tuon imperi- alismin hahmottamiseen Okkoset kajoavat vain raportoimalla ja ku- vaamalla tapahtumien etenemistä.
Kaikkiaan kirjoittajat katsovat kuitenkin Yhdysvaltain onnistu- neen sotahistoriallisesti harvinai- sen hyvin Japanin oman kulttuu- riperinnön suojelussa. Demokra- tisoitumisprosessissa keisarilliset aarteet muodostuivat Kansallis- museoksi.
Kirjassa on englanninkielinen lyhennelmä, mutta koko kirja an- saitsisi kääntämisen englanniksi, jotta laajempi kansainvälinen ylei- sö saavuttaisi sen.
Kirjoittaja on filosofian dosentti ja Kansainvälisen CIPA Heritage Docu- mentation -järjestön hallituksen jäsen.
Siveellisyyden sipulia kuorimassa
Juha Järvelä
Siveellisyydestä seksuaalisuuteen.
Poliittisen käsitteen historia.
Toimittaneet Tuija Pulkkinen ja Antu Sorainen. Historiallinen arkisto 133, SKS 2011.
Sana ”siveellisyys” ei nykyään tuo mieleen mitään uudistusmielistä tai tulevaisuuteen suuntautuvaa. Tuija Pulkkisen ja Antu Soraisen toimit- tama artikkelikokoelma kuitenkin osoittaa, että näin ei ole aina Suo- messa ollut. Vaikka toimittajien mu- kaan siveellisyys on koko historian- sa ajan liittynyt sukupuolen järjes- tämiseen, niin sen kaventuminen merkitsemään vain sek suaa lisuutta on historiallinen prosessi. Sen tut- kiminen on perusteltua jo siksi, että käsitteellä oli aikanaan merkittävää poliittista voimaa. Teoksen nimestä huolimatta kannattaa huomata sen käsittelevän juuri siveellisyys-kä- sitteen käyttöä Suomessa ja suurel- ta osin nimenomaan suomenkieles- sä. Samanluonteisena käsite esiintyy myös saksassa ja ruotsissa, mutta ei englanninkielisessä maailmassa.
Kokoelma johdattelee siveel- lisyyskäsityksen muutosta sen snellmanilaisesta sisällöstä nyky- päivään. Toimittajat näkevät kol- me semanttista kenttää, joissa kä- site on liikkunut ajan kuluessa.
Näihin kuuluu seksuaalisuus, joka näkyy esimerkiksi puheena suku- puolisiveellisyydestä. Toinen kent- tä on luonteen tai käyttäytymista- pojen moraalisuus, joka liittyy fi- losofiassa etiikan alaan. Kolmas kenttä sisältää käsitteen poliittisen roolin, on puhuttu esimerkiksi ”si- veellisestä vapaudesta”, joka sisältää
ajatuksen tietoisesta ja yksilöllises- tä päätöksenteosta.
Teos on selkeästi artikkeliko- koelma lajityypin vahvuuksineen ja heikkouksineen. Toimittajat pu- huvat ajoittain hiukan epäselvästi artikkeleista kirjan lukuina tai jo- pa kappaleina, joka tuntuu turhalta yritykseltä piilottaa kirjan luonnet- ta artikkelikokoelmana. Tarpee- tonta se on myös siksi, että siveel- lisyyskäsite sinänsä liittää teoksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Artik- kelimuodon selvänä etuna on, että teoksen artikkelit soveltuvat luetta- vaksi myös kirjan kokonaisuudesta irrallaan. Tätä tukee usean artikke- lin alussa oleva johdanto käsitteen historiaan, joka teoksen alusta lop- puun lukevasta tuntuu toistolta.
Suomalaiseen poliittiseen kes- kusteluun siveellisyys-käsitteen toi J. V. Snellman. Tuija Pulkkinen osoittaa siveellisyyden olleen Snell- manin tietoista osanottoa oman kulttuurin arvomaailman muu- tokseen, jota toteutettiin osallistu- malla poliittiseen elämään. Siveel- linen moraalisubjekti myös päättää itse teoistaan omaantuntoonsa no- jaten, eikä tapoja seuraten. Valtiol- linen siveellinen toiminta oli kui- tenkin Snellmanin ajattelussa va- rattu vain miehille.
Merkittävä ero tieteellisessä keskustelussa tapahtui kun siirryt- tiin saksalaisesta idealismista ang- losaksiseen empirismiin. Jälkim- mäistä edustanut Edward Wes- termarck pyrki korvaamaan nor- matiivisen etiikan empiirisellä moraalintutkimuksella. Tieteen tehtävänä ei ollut selvittää, mikä on oikein, vaan mitä on kulloinkin pidetty oikeana. Pulkkinen nos- taa esiin, että Westermarck käytti empirismiään poliittisesti ja jakoi Snellmanin tavoin käsityksen, et-
74 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 2
tä 1800-luvun sukupuolijärjestel- mä ja avioliittokäsitys olisivat yli- historiallisia ja muuttumattomia.
Westermarckin ”tieteelliseen ha- vainnointiin” perustuvan metodin kohdalla tämä on kuitenkin vai- keampi huomata kuin Snellmanin edustaman saksalaisen idealismin.
Antu Sorainen käsittelee artikke- lissaan käsitteen muutoksia rikosoi- keustieteellisessä keskustelussa. La- kitekstissä muutokset ovat olleet hi- taita ja esimerkiksi seksuaa lisuus tuli sanana käyttöön vasta 1950-lu- vulla. Siveellisyys pääsi kuitenkin vielä vuonna 1971 rikoslain uu- distuksessa otsikkoon asti. Yleises- ti uudistuksessa oli ajatuksena mo- raalikäsityksistä vapaa yksilönsuo- ja, jonka yhteydessä todettiin, ettei rikoslainsäädäntö toimi seksuaali- moraalin ylläpitäjänä. Ajatus yhtei- sestä seksuaalimoraalista, jota oli- si syytä ylläpitää, kuitenkin säilyi.
Tiettynä heikkoutena voi pitää, että Sorainen neljäkymmensivui- sen artikkelinsa alussa ja lopussa kritisoi muutamalla lauseella Ul- la Karttusen Neitsythuorakirkko- teoksen oikeuskäsittelyä ja siihen liittyviä lakeja. Kohta jää muuten perusteellisessa artikkelissa tar- peettomaksi ja epätarkaksi heitok- si, josta on vaikea ymmärtää, mitä kirjoittaja tarkoittaa.
Kokoelmasta erottuvat erityises- ti Harri Kalhan ja Maija Urposen ar- tikkelit, joissa käsitteen käyttö avau- tuu havainnollisten esimerkkien kautta. Kalha käsittelee artikkelis- saan kahta jo aiemmassa tuotannos- saan pohtimaansa taidekeskustelua, jotka käsittelivät Magnus Enckellin teosta Herääminen ja Ville Vallgre- nin Havis Amanda -patsasta. Kalha esittää jälkimmäisen teoksen koh- dalla äärimmäisen mielenkiintoi- sen kysymyksen. Kun naisasianai-
set kritisoivat teosta siveellisyyden käsitteillä, kyseessä oli ehkä jonkin- lainen korvike sukupuolikriittiselle ajattelutavalle, jolle ei ollut vielä täs- sä vaiheessa kieltä. Siveellisyydestä puhuttiin, koska ei ollut vielä sano- ja, kuten seksismi tai sovinismi, joil- la olisi voinut kritisoida kaksinais- moraalia ja vallitsevaa sukupuolit- tunutta kulttuuria.
Maija Urponen osoittaa konk- reettisesti, kuinka käsite oli muut- tunut vanhahtavaksi jo 1950-luvul- la. Helsingin olympialaisten aikana Suomen Naisten Kansallisliiton Si- veellliskomitea ei juurikaan pitänyt nimeään esillä toteuttaessaan laajan nuorille naisille suunnatun valistus- kampanjan. Se varoitti naisia varo- mattomasta seksuaalikäyttäytymi- sestä suurtapahtuman poikkeus- oloissa. Kampanjassa naisten siveel- lisyys käsitettiin olennaiseksi osaksi maan ja sen kansan kunniaa. Mie- hiä ohjannut Suomen Kansan Ryh- tiliike sen sijaan kohdisti huomion- sa miesten alkoholin käyttöön. Pelot ulkomaalaisille kisavieraille näky- västä väärästä Suomi-kuvasta olivat vahvasti sukupuolittuneita.
Historiantutkijan kannalta on mielenkiintoista kuinka teoksessa käsitellään sekä klassikkotekstien, esimerkiksi Snellmanin, sisältämiä
”oikeita merkityksiä” että sitä, kuin- ka tekstejä ymmärrettiin ja käytet- tiin aikanaan. Historiantutkimuk- sen kannalta jälkimmäinen tuntuu mielenkiintoisemmalta, koska juu- ri se on vaikuttanut ajatuksiin ja ih- misten toimintaan. Esimerkiksi fen- nomaanisessa liikkeessä Snellmania luettiin niin, että siveellisyyden kä- sitettiin koostuvan konservatiivisis- ta ja kristillisistä arvoista.
Käsitehistoriallisessa teoksessa jää pohditttavaksi nykykielen kä- sitteiden käyttö puhuttaessa men-
neisyydestä. Sorainen tekee hyvän ja selkeän ratkaisun ilmoittaessaan käyttävänsä tekstissä nykytermejä.
Aikalaistermeihin viitatessaan hän esittää ne kursivoituna tai laina- usmerkeissä. Periaatteen olisi voi- nut ottaa käyttöön koko teoksessa.
Yleisesti siinä kuitenkin puhutaan melko samoin käsittein, vaikka kir- joittajat ovat eri tieteenaloilta. Ko- konaisuudessaan teos tarjoaa mie- lenkiintoisen esimerkin, kuinka muutokset yhdessä käsitteessä ker- tovat muutoksista ajatuksissa ja jo- pa ajattelutavoissa.
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella.
Eettinen vastuunkanto korvaamaan
viranomaisvalvontaa Pekka Wahlstedt Maria Joutsenvirta, Minna Halme, Mikko Jalas, Jukka Mäkinen (toim.): Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa. Gaudeamus 2011.
Globaalissa maailmassa yksittäis- ten valtioiden valta on vähentynyt ja siirtynyt yli maiden rajojen liik- kuville yrityksille sekä muille talou- den toimijoille. Samalla yrityksiltä on alettu vaatia enemmän vastuu- ta sosiaalisten epäkohtien ja ympä- ristöongelmien ratkaisusta. Mutta pystyvätkö taloudellisen tuloksen tekoon keskittyvät yritykset puo- lustamaan myös demokra tiaa ja oikeudenmukaisuutta?
