76 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 5
räiseen luontoon. Metsän tarinalla on merkitystä, sillä metsä antaa uu- sia mahdollisuuksia myös nykyajan bioteknologioissa ja lisäksi metsä- luonnon arvo on nousemassa luon- tomatkailun ja hyvinvointimatkai- lun kohteena.
Teos on ladattu täyteen luon- nonilmiöitä ja niihin liittyviä kan- sanuskomuksia, joilla metsissä pal- jon liikkuneet ja metsästäneet mui- naiset esi-isämme ovat jäsentäneet elinympäristöään. Tuskinpa ku- kaan heistä on kantanut mukanaan läheskään näin laajaa valikoimaa erilaisia käsityksiä, ellei sitten sat- tunut olemaan tietäjä iänikuinen.
Tässä metsäkertomuksessa usko- musten runsaudella on kuitenkin oma kiinnostava tehtävänsä, sillä ne tuovat esille aivan toisenlaisen ajattelutavan omasta menneisyy- destämme. Esimerkiksi jos sattui näkemään sananjalan kukkivan, niin mitä siitä sitten seurasikaan?
Luontoon liittyvät muinaiset usko- mukset ovat myös osa yhteistä kult- tuuriperintöämme.
Joitakin käsityksiä olisin aina- kin itse tarkentanut. Kansanperin- teessä tunnetaan erilaisia merkittä- viä vanhoja puita, pyhiä puita, kar- sikoita, pitämyspuita tai uhripui- ta. Metsän tarinassa pitämyspuu mainitaan haltijan asuinpaikkana, mutta oliko se sittenkin lähinnä uh- ripuu tai muistelupuu, jota kunni- oitettiin ja jonka puoleen käännyt- tiin lohtua hakemaan.
Muinaissuomalaisissa usko- muksissa nousee esille luonnon kunnioittaminen. Ihminen on tar- vinnut luontoa tullakseen toimeen ja metsän kanssa on pitänyt elää so- pusoinnussa, vaikka metsä on tar- koittanut myös karhun ja muiden petojen aiheuttamaa vaaraa. Met- sien keskellä asuneet ihmiset näki-
vät itsensä osana luontoa, ja myös pitämyspuulla oli tärkeä ja luonte- va osa elämässä.
Nykyajan suomalaiselle luon- non kunnioittaminen tarkoittaa luonnon suojelemista, ja viimeisis- sä vanhoissa metsissä voidaan näh- dä myös kulttuurillemme tärkeitä perusarvoja. Kun metsässä jaksaa kulkea luontoa tarkkailen, sieltä voi löytää myös tämän kirjan esittele- miä luonnonihmeitä: pieniä hyön- teisiä, pikkulintuja, kuukkelin, hel- mipöllön, ketun tai jopa hirven.
Kirjan lopussa on hyvä kirjal- lisuusluettelo lähdemateriaalina käytetystä kansankulttuuria, mui- naisuskoa ja esihistoriaa käsittele- västä kirjallisuudesta. Myös kirjan valokuvien sisältö selviää kuvaluet- telosta; aukeamilla kuvat ovat il- man kuvatekstejä. Ehkä myös pie- ni laji- ja asiahakemisto olisi ollut hyödyllinen; sellainen josta löytyi- sivät viittaukset esimerkiksi hirveä, karhua, kyytä, mäntyä, palokärkeä, kuukkelia, pitämyspuuta tai sanan- jalkaa käsitteleviin kohtiin.
Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.
Eläimet näkyviksi
Pekka WahlstedtElisa Aaltola ja Sami Keto (toim.):
Eläimet yhteiskunnassa. Into 2015.
Eläimet ovat läsnä kaikkialla, näky- vinä ja näkymättöminä, mitä erilai- simmissa muodoissa. Rakastetut lemmikkieläimet ovat hyvin nä- kyvästi ja kuuluvasti läsnä ihmisen arjessa. Tuotantoeläimet ovat myös näkyvinä ja maistuvina arjessa läs-
nä, mutta ihminen ei pysty näke- mään yhteyttä vaikkapa minipos- sunsa ja lautasella höyryävän kyl- jyksen välillä. Näkymättömimmil- lään ja huomaamattomimmillaan eläimet ovat läsnä vaatteissa, huo- nekaluissa, koriste-esineissä, työ- välineissä ja muissa esineissä.
Eläimet yhteiskunnassa paneu- tuu tieteen ja myös taiteen keinoin eläimiin ja niiden ristiriitaiseen asemaan yhteiskunnassa. Pää- huomio on siinä, että kotieläimiä saatetaan palvoa ja hemmotella kuin omaa lasta, mutta tuotanto- eläimiä kohdellaan elottomina esi- neinä ja raaka-aineena. Ristiriita kätketään usein eläimet iloisina ja huolettomina kuvaavien mainos- ten taakse.
Kirjan kirjoittajista yksi, Kris- to Muurimaa, onkin Oikeutta eläimille -yhdistyksen aktivisti, joka kertoo tuotantotiloilla näke- mistään ja dokumentoimistaan puutteista eläinten oloissa. Mui- ta kirjoittajia ovat muun muassa esseisti Antti Nylen, teatterintekijä ja kirjailija Laura Gustafsson, filo- sofi Elisa Aaltola, Animalian toi- minnanjohtaja Salla Tuomivaara, biologi Jussi Viitala ja Animalian eläinsuojelulain asiantuntija Bir- gitta Wahlberg.
On tärkeää, että kirjassa käy- tetään myös taiteellista lähes- tymistapaa, koska eläimet eivät kykene ilmaisemaan kokemuksi- aan. Kielen taakse kurottava tai- de pystyy tavoittamaan eläimen todellisuuden paremmin. Tämä on tärkeää myös siksi, että eläin- ten kaltoinkohtelua on puolustettu argumentilla, että mistä ihminen tietää, mitä eläin kokee, pystyykö se edes kokemaan kipua ja tuskaa.
Uuden ajan luonnontiede, etune- nässä äärimmäisen muodollinen
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 5 77 ja ratio naalinen René Descartes,
oletti, että eläimet ovat koneita ja niiden ääntely kuin kellon jousi- en ja vieterien kirskuntaa. Tähän ajatteluun tehotuotannon ja julmi- en eläinkokeiden oikeutus paljolti nojaa.
Suurin ja kauaskantoisin perus- telu eläinten asemalle välineinä ja palvelijoina on, että ihminen on olemukseltaan erilainen kuin eläi- met ja muu luomakunta. Kristin- uskon mukaan ihminen on Juma- lan kuva ja jatke, Descartesin ja monien muiden ajattelijoiden mielestä ainoastaan ihminen on vapaa ja rationaalinen olento.
Melkein jokaisessa kirjan artik- kelissa viitataankin tieteen suureen kumoukselliseen, Charles Darwi- niin, joka pudotti ihmisen valtais- tuimeltaan ja upotti osaksi luontoa.
Ihminen ei olekaan jumalan vaan apinan kuva ja jatke. Tosin kirjassa innostutaan ehkä liikaakin ihmisen eläimellisistä sukujuurista ja väite- tään että ihminen ON eläin. Olisi ollut suotavaa tehdä ero ihmisen eläimeen palauttamisen ja sen välil- lä, että ihminen on kehittynyt eläi- mestä.
Toisaalta se, että ihminen on erilainen kuin eläin ei ole sama asia kuin ihmisen asettaminen eläimen yläpuolelle. Voihan eri- laisuuden kääntää toisinkin päin ja pitää eläimiä ihmistä parempi- na. Kysymys on arvottamisesta.
Kirjassakin esimerkiksi ihmisen ylpeyttä, ihmisen eläimestä erot- tavaa kieltä, arvostetaan yli kai- ken. Nekin, jotka haluavat nostaa eläimen ihmisen tasolle, pitävät ihmistä ja ihmisen kykyjä kaiken mittana. He haluavat vain todistaa, että eläimetkin omaavat ja hallit- sevat ne kyvyt, jotka kruunaavat ihmisen ihmiseksi.
Miksi ei voida hyväksyä ja ylis- tää näitä kieltä taitamattomia mut- ta mystisiä ja monessa tavoitta- mattomia olentoja niiden itsensä takia? Kirjan taidetta ja eläintä käsittelevässä osassa tuodaankin esiin, että taide voi käyttää kiel- tä kielen rajojen paljastamiseen sekä tätä kautta avata ja tehdä hiljaista tilaa sille, joka on suljet- tu ulos kieliyhteisöstä. Kirjasta löytyy moderni tai postmoder- ni runo, joka päästää tikan äänen esille rikkomalla kielen rakenteita.
Taide auttaa näin lähestymään ja ymmärtämään eläimen outoa kiel- tä sen omilla ehdoilla.
Kirjassa todetaan filosofises- ti, että eläin tulisi nostaa pelkän välinearvon omaavasta objektista itseisarvoiseksi yksilöksi ja subjek- tiksi. Eläin on arvokas ja loukkaa- maton eläimenä ihmisen eduista riippumatta. Kun eläin nähdään vain ihmisen välineenä, ei pääs- tä pois traagisesta paradoksista:
eläimiä koskevaa lainsäädäntöä on enemmän kuin koskaan ja lem- mikkejä pidetään perheenjäseni- nä ja kutsutaan ”häneksi”, mutta samaan aikaan niitä metsästetään, tapetaan ja teurastetaan enemmän kuin koskaan historian aikana.
Eläimet yhteiskunnassa -kirjan voima on sen moniäänisyydessä, taiteen ja tieteen, humanistisen ja luonnontieteen synteesissä. Näin kirja antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle ja auttaa näkemään eläi- men olemuksen ja aseman itselle vieraiden näkökulmien läpi. Kaik- ki artikkelit ovat selkeästi ja suju- vasti kirjoitettu, ja teoksen päät- tää Jenni Haukion koskettava ja puhutteleva runo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja krii- tikko.
Mallikkaasti ympäristöriskeistä
Jari Lyytimäki Eeva-Liisa Hallanaro ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi:
Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa… Geologian tutkimuskeskus, erikoisjulkaisut.
Helsinki. http://tupa.gtk.fi/
julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_089.
Harvapa taitaa enää tietää, mistä oikeastaan juontuu kielikuva myr- kynvihreydestä. Kielikuvan taus- ta selviää Eeva-Liisa Hallanaron ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemen teoksesta Arseenia kalliossa! Ja mi- tä sitten tapahtuukaan… Kirja käy kokonaisvaltaisesti läpi arseenin esiintymisen ympäristössä, kul- keutumisreitit, luonto- ja terveys- vaikutukset sekä yhteiskunnallisen ohjauksen ja riskinhallinnan pää- piirteet.
Arseeni on ollut monessa muka- na. Kirjan historiallisessa katsauk- sessa esitellään arseenin käyttö- kohteita kivikaudesta nykypäi- vään. Lukija johdatellaan aiheen pariin mielikuvilla salapoliisitari- noiden arsenikkimurhaajista. Tä- män jälkeen lukija saa kuin huo- maamattaan tietoa arseenin ke- miallisista ominaisuuksista, esiin- tymisestä, käytöstä, vaikutuksista ja haittojen torjunnasta. Teoksen aloittava luku onkin malliesimerk- ki siitä, miten koukuttavasti yksit- täistä alkuainetta kuvaava asiatieto voidaan paketoida.
Laaja tietoaines on tiivistetty vain hieman yli sadalle sivulle. Tait- to on väljä ja kuvitus runsasta, jo- ten kirjan lukeminen onnistuu vai- vattomasti vaikka yhdellä istumal-
