56 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 KIRJALLISUUS
Tutkimusta yliluonnollisen kokemisesta
Jeena Rancken: Yliluonnollinen kokemus. Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino 2017.
Perinteisen uskonnon rooli on vä- henemässä nykyajan ihmisten elä- mässä, mutta kiinnostus erilaisiin uushenkisiin ilmiöihin lisääntyy.
Vaikka yliluonnollisia ilmiöitä ei pystytä tieteellisesti todentamaan, yliluonnolliseksi tulkittu kokemus on usein kokijalle merkittävä ja voi johtaa jopa täydelliseen elämän- muutokseen.
Jeena Ranckenin väitöskirja- aineisto käsittää 84 haastattelua, joiden kaikkien sisällön Rancken esittää tiivistettynä. Jokainen haastateltu kertoo kokeneensa jo- tain yliluonnollista, mukana on en- teitä, kummittelua, ufo-kokemuk- sia, enkeleitä ja paljon sellaista, minkä kertoja ”vain tietää” olevan jollakin tavoin poikkeuksellista ja tavallisen ylittävää.
Rancken tarkastelee aineis- toaan narratiivisen analyysin avul- la ja tyypittää kerrottuja kokemuk- sia kokemus- ja tarinatyypeiksi, joista hän on laatinut mallitarinat.
Tätä ennen hän pohjustaa tutki- mustaan esittelemällä varsin pe- rusteellisesti sekä yliluonnollisen kokemusten määrittelyjä ja tapo- ja suhtautua yliluonnolliseen että poikkeuksellisiin kokemuksiin koh- distuvaa aikaisempaa tutkimus- ta ja niissä kokemuksille annettu- ja selityksiä.
Yliluonnolliset kokemukset Rancken on löytänyt aineistos- taan kokemuksen sisällön perus- teella neljä erilaista kokemustyyp-
piä. Näistä ylivoimaisesti suurin ryhmä on henkiin ja voimiin liitty- vät kokemukset, joita oli tutkijalle kerrotuista yliluonnollisista koke- muksista yli puolet. Rancken jakaa nämä vielä kolmeen eri luokkaan, nimittäin henkimaailman koske- tus, kummittelu sekä kiroukset ja riivaajat. Henkimaailman kosketus oli jonkinlainen outo tai poikkeuk- sellinen tila, jonka taustalla tulkit- tiin usein olevan joko jumala tai jonkin muu korkeampi voima tai olento. Tällainen kosketus tuntui positiiviselta ja tuotti yleensä jon- kin uuden näkökulman elämään.
Kummittelukokemuksissa kum- mittelija oli joko joku tuttu, kuollut henkilö tai sitten kysymyksessä oli kummitustalo, paikka, jossa kum- mitteli. Tutut vainajat tulivat usein hyvästelemään, lohduttamaan tai jollakin tavoin neuvomaan kokijaa.
Paikkaan liittyvä kummittelu sitä vastoin oli useimmiten häiritsevää ja jopa pelottavaa.
Kiroukset ja riivaajat -luokkaan kuuluviksi Rancken lukee kuvauk- set, joissa jokin henkinen olento tai voima tarttuu ihmiseen aiheut- taen esimerkiksi terveysongelmia tai huonoa onnea. Tällaisesta tar- rahengestä voi päästä eroon asi- antuntijan avulla. Pahoihin henkiin tai demoneihin auttoi joissain ker- tomuksissa rukous, mutta ne saat- toivat myös jäädä häiritsemään elämää pysyvästi.
Tulevan enteiksi tulkitut ko- kemukset jättivät kokijalle usein salaperäisen, ahdistavan tai pahaenteisen merkittävyyden tunteen. Enteet varoittivat tulevasta ja joskus kertojat saattoivat välttää onnettomuuden oltuaan ennekokemuksen vuoksi normaalia valppaampia. Toisinaan kokemus myös jätti tunteen, että enteen kokijan olisi pitänyt yrittää estää tapahtuma, johon ennen liit- tyi.
Ufo- ja humanoidikokemuksis- sa oli sekä positiivisia että negatii- visia kokemuksia. Positiivisten ti- lanteiden tulkittiin parantaneen, voimaannuttaneen ja inspiroineen kokijaa. Toisaalta myös sellaisia kokemuksia oli, joissa humanoidit
koettiin pelottaviksi ja pahantah- toisiksi. Yhdessä kokemuksessa kerrottiin pahantahtoisten olen- tojen tekemästä abduktiosta, ufosiep pauksesta.
Ruumiista irtautumisen koke- muksia oli Ranckenin aineistossa kuusi, näistä kolme oli kuoleman- rajakokemuksia, kolme kehosta poistumisen kokemuksia. Nämä kokemukset kuvattiin useimmiten lämpimiksi ja miellyttäviksi, mutta kaksi kertojaa säikähti kuolleensa tai pelkäsi, ettei löydä ruumiiseen- sa takaisin.
Viisi tarinatyyppiä
Rancken erottelee aineistonsa pohjalta viisi yliluonnollisesta ko- kemuksista kertomisen tarinatyyp- piä. Näistä jokaisesta hän raken- taa esimerkkinä mallitarinan, joka on yhdistelty eri kertomuksista.
Silminnäkijän tarinas- sa päähenkilönä on tavallinen ihminen, jolle yliluonnollinen kokemus on hämmentävä sattumus, jolle ei yleensä löydy erityistä selitystä. Kokemus ei välttämättä muuta kokijan elämää, mutta se jää mieleen pohdittavaksi. Kokemuksesta kerrotaan korkeintaan jollekin luotetulle ystävälle.
Etsijän tarinassa outo kokemus on kuin ratkaisua kaipaava arvoi- tus, joka saa etsimään lisätietoa.
Etsijä on valmis puhumaan koke- muksestaan ja pohdiskelemaan sen merkitystä, mutta ei kenen kanssa tahansa.
Oppilaan tarinassa yliluonnol- linen kokemus pysäyttää ja usein muuttaa ainakin jonkin verran ko- kijan elämää. Hän etsii tietoa ko- kemuksistaan ja hakeutuu kurs- seille tai luennoille. Hän kertoo kokemuksestaan aluksi vain lähei- silleen, mutta myöhemmin myös muille ihmisille. Kokemus on he- rätys henkimaailmasta ja johtaa usein vähittäiseen elämänmuutok- seen, kun kokija ensin etsii tietoa itselleen ja myöhemmin on val- mis jakamaan oppimaansa myös muille.
Pelastetun tarinassa yliluonnol- linen kokemus tapahtuu yllättäen
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 57 KIRJALLISUUS
vaikeassa tilanteessa. Sairauden, alkoholin tai huumeiden rasittama ihminen saa varmuuden, että asiat alkavat nyt sujua. Kun korkeampi voima on puuttunut peliin, elämä muuttuu ratkaisevasti: sairaus hel- pottaa, huumeet ja alkoholi jäävät.
Kokija kertoo kokemuksestaan en- sin lähipiirille, sitten hän alkaa ”to- distaa” sopivissa tilanteissa.
Kamppailijan tarinassa yliluon- nollinen tunkeutuu toistuvasti häi- riöksi tavalliseen elämään. Koki- ja uupuu ja ahdistuu yrittäessään estää kummallisia näkyjä, ääniä ja tuntemuksia. Hän tuntee itsen- sä pahojen voimien uhriksi ja etsii tietoa, mutta ei löydä apua. Asias- ta on vaikea kertoa muille, sillä se- litykseksi tarjotaan helposti mie- lenterveyden horjumista.
Enkeleitä ja yksisarvisia Joskus aikoinaan on kerrottu koh- taamisista peikkojen ja haltioi- den kanssa, nykyään tavataan useammin enkeleitä tai humanoi- deja. Vaikka itse tapahtumaa on mahdoton todistaa, kohtaamisis- ta kerrotaan, niitä pohditaan ja kokemuksille etsitään selityksiä kullekin ajalle ominaisessa kon- tekstissa ja niillä termeillä, jotka kuhunkin aikaan kuuluvat.
Ranckenin tutkimus nykyajan yliluonnolliskokemusten kerron- nasta valottaa kiinnostavalla taval- la sekä sitä, millaisia tämän päivän yliluonnolliset kokemukset ovat, että tapoja, joilla niistä kerrotaan.
Tutkimus epäilemättä löytää kiin- nostuneita lukijoita myös akatee- misten piirien ulkopuolelta. Kirjan hyödyllisyyttä lisäävät kirjan lop- puun sijoitetut asia- ja henkilöha- kemistot.
MERJA LEPPÄLAHTI
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tie- tokirjailija.
Oppimistutkimuksen eturintamasta
Hannu Savolainen, Risto Vilkko ja Leena Vähäkylä (toim.): Oppi- misen tulevaisuus. Gaudeamus 2017. Saatavilla myös e-kirjana.
Suomen Akatemian Tutkitusti-kir- jasarjaan kuuluva teos avaa op- pimistutkimuksen keskeisiä kysy- myksiä, ratkaisuja ja menetelmiä.
Artikkelit perustuvat Tulevaisuu- den oppiminen ja osaaminen -oh- jelmaan (2014–17). Kirjan sisällys ja kirjoittajat on esitelty Gaudea- muksen verkkosivuilla.
Oppimista käsitellään käyttäy- tymistieteiden, tieto- ja viestintä- tekniikan sekä yhteiskuntatietei- den näkökulmasta. Esimerkeissä on matematiikkaa, kieliä ja reaali- aineita. Oppijoiden iät vaihtelevat lukutaidottomista pikkulapsista aikuisiin. Joillakin on oppimisvai- keuksia, toisilla taas huomattavaa älyllistä kapasiteettia. Artikkeleis- sa oppiminen kasvaa aivojen toi- minnasta yksittäisen oppijan, hen- kilöryhmän, yhteisön ja näiden muodostamien verkostojen muu- tokseksi ja yleiseksi hyvinvoin- niksi.
Kirjan jäsentimiä ovat tulevai- suuden oppimisen polttopisteet:
digitalisaatio, oppimisvaikeudet ja yhteiskunnalliset haasteet. Aihe- piirejä syvennetään ydinlähteiden avulla.
Digitalisaatio: oppimateriaalit, oppimisympäristöt ja pelit Digitaaliset oppimateriaalit hake- vat vielä muotoaan, eikä kiveen hakattuja malleja ole. Kiinnosta- vasta aiheesta olisi mielellään lu- kenut enemmänkin teoriaa ja tut- kimusta.
Herkullinen digitalisaation esi- merkki on meritutkimusta simuloi- va oppimisympäristö. Tavoittee- na on tieteellisen ajattelun taitojen kehittäminen tutkivan oppimisen keinoin. Virtuaalimatkalla väläy- tellään tietotekniikan tarjoamia vahvuuksia, joita ovat esimerkiksi aineistojen monipuolisuus ja au- tenttisuus sekä työtapojen kokeel- lisuus ja turvallisuus. Materiaaleja voi muokata symbolijärjestelmästä toiseen, monistaa ja jakaa, proses- seja mallintaa. Digitaaliset ympä- ristöt luovat odotuksia syvällisestä ymmärtämisestä ja kriittisestä mo- nilukutaidosta.
Itseäni kiehtoi eniten mate- matiikan oppimispelin kehitystut- kimus. Pedagogisesti perusteltu ja intensiivistä pelinautintoa tar- joava peli sisältää virhekäsitys- ten diagnoosia, tohtorin reseptejä ja täsmähoitoja. Systemaattisesti kehitetty oppimispeli on suunnit- teluytimeltään kaukana lastenlei- kistä sekä samanaikaisesti käyt- töliittymältään ja dynamiikaltaan siinä tiukasti kiinni. Jokaisen lap- sen toivoisi pääsevän kehittämään taitojaan tämän pelin Semideuk- sen kanssa.
Haasteena oppimisvaikeudet Oppimisvaikeuksiin apua tarvitse- vien määrä kasvaa jatkuvasti. Mi- ten huolehtia siitä, että opitaan lukemaan äidinkielellä, opitaan vieraita kieliä ja selvitään digitaali- sesta informaatiosta?
Tietotekniikan käytöllä on pit- kät perinteet oppimisvaikeuksien auttamisessa. Nyt lukemaan op- pimista voidaan tehostaa oppi- mispeleillä ja käyttää automaattis- ta puheentunnistusta, äänittää ja analysoida lapsen vastauksia.
Lukija saa näytteen myös tutki- muksen pitkäjänteisyydestä. Vuo- sikausia kehitetystä pelistä on lokalisoituja versioita ja sen ympä- rille on rakentumassa kansainväli- nen, monitieteinen tutkijaverkosto yhteishankkeineen.
Nettilukemista analysoiva tut- kimus osoittaa verkkoinformaati- on haun pulmia. Niitä analysoiden tutkijat luovat menetelmiä net-
